Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitusja vesistötarkkailuraportti vuodelta 2014

Transkriptio

1 Vapo Oy Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden käyttö-, hoito-, kuormitusja vesistötarkkailuraportti vuodelta 214 Nab Labs Oy - ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Tutkimusraportti 137 / 215 Heikki Veijola

2

3 Sisältö Yhteenveto...i 1. Taustaa Tarkkailuohjelmien kehittäminen Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä Vesiluvat ja ympäristöluvat Tarkkailualueella sijaitsevat tuotantoalueet Tarkkailun suoritus Havaintoasemien perustiedot Näytteenotto Valumamittaus ja kuormituslaskenta Järvien ja lampien minimiravinteet Käyttötarkkailu Sääolot ja hydrologiset tiedot Kuormitustarkkailun tulokset ja niiden tarkastelu Valumavesien laatu ja puhdistustehot Ympäristöluvissa esitettyjen puhdistusteho- ja pitoisuusvaatimusten täyttyminen Tuotantoalueiden ominais- ja kokonaiskuormitus Vesistötarkkailujen vedenlaatutulokset ja niiden tarkastelu Kangasjärven alue Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Virmasjärven alue (Jylhäsuo) Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Pakinsuo Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Tuusjärven alue (Vuotsinsuo, Lakeanrahka, Lenninsuo) Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Karjalansuo Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Savisuo Tutkimusalue Tulokset ja niiden tarkastelu Lahnasuo Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Lintusuo Tutkimusalue Vesistötarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Pyöreäsuo Tutkimusalue Tulokset ja niiden tarkastelu... 82

4 7.1 Pohjasuo Tutkimusalue Tarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Vipusuo Tutkimusalue Tarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Itäsuo Tutkimusalue Tarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Koivulamminsuo Tutkimusalue Tarkkailun suoritus Tulokset ja niiden tarkastelu Liiteluettelo Nab Labs - ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Survontie 9 D 45 Jyväskylä

5 i Yhteenveto Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä (sittemmin Etelä-Savon ympäristökeskus, nykyinen Etelä-Savon ELY) laadittiin vuonna 1993 Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueen turvetuotannon vesiensuojeluohjelma, jonka mukaan velvoitetarkkailuissa keskitytään vaikutusten kannalta ongelmallisiin tuotantoalueisiin. Tässä vesiensuojeluohjelmassa tarkkailun painopistealueiksi nimettiin seuraavat tuotantoalueet: 1) Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi; Vapo Oy:n tuotantoalueet Lakeanrahka ja Vuotsinsuo sekä Ay H & K Haavikon ja Partasen sahan omistama Linturahkan-Kaskisuo alue) 2) Jylhäsuo (Juva), 3) Pakinsuo (Juva) ja 4) Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli); Ropolansuon, Huppionsuon, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueet). Em. alueille laadittiin vuonna 1994 uudet tarkkailuohjelmat, joiden mukaan tarkkailua on tehty vuodesta Vaikka tarkkailu keskitettiinkin em. alueille, esitetään vuosiraportissa kaikkien alueella sijaitsevien Vapon tuotantoalueiden pinta-alatiedot ja arvioidaan niiden kuormitus alapuoliseen vesistöön. Vuonna 1997 muutettiin Tuusjärven alueen ohjelmaa (Lenninsuon valmistelu turvetuotantoon aloitettiin) ja Kangasjärven alueen ohjelmaa (Rajasuolla otettiin käyttöön pintavalutuskenttä ja vesien johtaminen Haapajärveen lopetettiin). Sittemmin useiden tuotantoalueiden tarkkailuohjelmaa tarkennettu ympäristölupapäätöksissä. Vuonna 214 tarkkailussa olleilla tuotantoalueilla seurattiin kuivatusvesien määrää ja laatua sekä alapuolisen vesistön virtapaikkojen ja järvien kuntoa. Vuonna 213 oli ns. laajan tarkkailun vuosi jolloin vesistä analysoidaan liukoisia ravinteita ja eräillä vesistöhavaintopaikoilla oli suppeaa tarkkailuvuotta useampia näytteenottokertoja. Tarkkailualueella olevilla Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla oli 2127 ha tuotantokunnossa. Tuotannossa vuonna 214 oli 1986 ha. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden aiheuttaman nettokuormituksen arvioitiin olleen jaksolla seuraava: kiintoaine 117 t, kemiallinen hapenkulutus 119 t, kokonaistyppi 16 t ja kokonaisfosfori 133 kg. Turvetuotantoalueilta tuleva kuivatusvesi on yleensä tummaa, ravinteikasta ja joillain alueilla varsin rautapitoista. Alapuoliseen vesistöön tulevaa ainekuormitusta vähennetään mm. laskeutus- ja sarkaoja-altailla, pintavalutuskentillä (Lahnasuo, Pohjasuo, Lintusuo, Rajasuo, Pyöreäsuo, Jylhäsuo, Itäsuo, Vipusuo) ja kasvillisuuskentillä (Pakinsuo) sekä kemiallisella puhdistuksella (Ropolansuo, Viransuo, Vuotsinsuo, Lakeanrahka). Turvetuotantoalueen vaikutus alapuoliseen vesistöön riippuu vesistön valuma-alueen suuruudesta ja luonnollisesti myös alapuolisen alueen veden laadusta. Mitä suurempi vesistöalue, sitä pienemmät vaikutukset ovat. Usein selvimmät vaikutukset ovat latvavesillä pieniin puroihin, jokiin ja lampiin. Vaikutus alapuoliseen vesistöön on aina tapauskohtainen. Seuraavassa on esitetty yhteenveto vuonna 214 vesistötarkkailussa olleiden turvetuotantoalueiden alapuolisen vesistön veden laadusta. Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi) Tuusjärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-alueeseen. Vuotsinsuon kuivatusvedet johdetaan Sääksjärveen, jonka vedet laskevat Tuusjärveen. Vuotsinsuon kemikalointi on parantanut merkittävästi kuivatusveden laatua, joka onkin sulanmaan aikaan selvästi parempi kuin Vuotsinsuon ulkopuoliselta alueelta Sääksjärveen tulevan veden laatu. Lopputalvella Sääksjärven alusveden happitilanne on ollut usein heikko. Näin myös vuonna 214. Matala Sääksjärvi on luokiteltavissa reheväksi järveksi, jossa kiintoainepitoisuus on ajoittain korkeahko. Vuonna 1997 ojitetun Lenninsuon kuivatusvesi on hyvin tummaa, ravinteikasta ja sen rautapitoisuus on ollut korkea. Lenninsuon veden laskevat Kartiskajoen kautta Tuusjärveen. Kartiskajoen suualueen vesi oli tummaa ja sen kokonaisfosforipitoisuus oli kesäaikaan varsin korkea. Lenninsuon osuus Kartiskajoen 18.8 km 2 :n valumaalueesta on vain 2.1 %. Myös Tuusjärveen laskevan Lakeanrahkan kuivatusvesi on ollut tummaa, hyvin ravinteikasta ja rautapitoista. Lakeanrahkalla kuivatusvedet alettiin pumpata pintavalutuskentälle huhtikuussa 29, minkä jälkeen pumppaus pintavalutuskentälle oli ympärivuotista. Vuonna 211 Lakeanrahkalla otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointipuhdistus.

6 ii Tuusjärven pohjoisosan syvänteessä oli maalis-huhtikuussa ja elokuussa voimakasta hapenvajausta kuten myös Tuusjärven keskiosan syvänteessä. Tuusjärvessä fosfori on erityisen selvästi kasviplanktonin tuotantoa rajoittava minimiravinne. Tuusjärven klorofyllipitoisuuksien ja fosforipitoisuuksien perusteella Tuusjärvi voidaan luokitella varsin lievästi reheväksi järveksi. Tuusjärvi on tummavetinen, lievästi rehevä järvi, jonka keskiosan kokonaisfosforipitoisuudella on ollut lievästi aleneva muutossuunta 198-luvulta vuoteen 21 saakka. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan Tuusjärvi kuuluu luokkaan hyvä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemässä ekologisessa luokittelussa Tuusjärvi kuuluu luokkaan erinomainen. Virmasjärven alue (Juva) Virmasjärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Virmasjoen valuma-alueeseen, joka on osa Sysmäjärven valuma-aluetta. Virmasjärvi koostuu kahdesta erillisestä altaasta, Etelä- ja Pohjois-Virmaasta, joita yhdistää kapea salmi. Salmi estää veden vaihtumista ja järven eteläosan vesi onkin pohjoisosan vettä heikompilaatuista. Myös Jylhäsuon tuotantoalueelta tuleva vesi on ollut hyvin tummaa, rautapitoista ja varsin ravinteikasta. Vuonna 212 Jylhäsuolla otettiin käyttöön pintavalutuskernttä. Jylhäsuon kuivavedet laskevat Virmasjärveen Myllyojan kautta. Myllyjoen suualueen vesi on ollut Jylhäsuon kuivatusvettä selvästi parempaa väriarvon sekä typpi- ja rautapitoisuuden osalta. Etelä-Virmas on tummavetinen, ravinteikas järvi, jossa on ollut talviaikaan selvää hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Järven happitilanne on ollut talviaikaan heikko jo 196-luvun lopulla. Levien määrää mittaavat a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat järven olevan rehevä. Viime vuosina veden laadulla ei ole ollut havaittavissa selvää muutossuuntaa. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan Etelä-Virmas on luokiteltavissa luokkaan tyydyttävä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemässä ekologisessa luokittelussa Etelä-Virmas kuuluu kokonaisarviossa luokkaan erinomainen. Kuhalammen alue (Juva) Jukajärvi kuuluu Vuoksen vesistöön Jukajärven alueeseen, joka on osa Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-aluetta. Jukajärveen Pappilanjoen kautta laskeva Kuhalampi on matala, tummavetinen ja rehevä lampi, joka on osin kasvamassa umpeen. Kuhalammen tilan parantamiseksi on tehty kunnostussuunnitelmia. Pakinsuon kuivatusvesi on hyvin tummaa, ravinteikasta ja sen rautapitoisuus on ollut korkea. Myös Pakinsuon laskuojan suualueen veden laatu on heikko, mikä ei selity yksin Pakinsuolta tuleva veden laadulla, vaan myös muulta laskuojan valuma-alueelta tuleva vesi on heikkolaatuista. Valtaosa laskuojan valuma-alueesta onkin ojitettua aluetta. Juvan vanhalta kaatopaikalta tulevan ojan kautta Jukajärveen tuleva kuormitus on tutkittujen parametrien osalta selvästi pienempi kuin Pakinsuon laskuojan kautta tuleva kuormitus ojan pienemmän valumaalueen ja paremman veden laadun vuoksi. Pakinsuolla on vuodesta 28 alkaen vedet johdettu ympärivuotisesti 6 lasketusaltaan kautta pumppausaltaaseen ja siitä edelleen kasvillisuuskentälle, jossa kasvaa ruokohelpeä sekä luonnonvaraisia kasveja. Kasvillisuuskenttä pidättää ravinteita ja kiintoainetta ja parantaa siten vesistöön johdettavan kuivatusveden laatua. Kuhalampi on matala, umpeenkasvava, tummavetinen, rehevä järvi, jossa on talviaikaan selvää hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Heikkojen happitilanteiden vuoksi veden ainepitoisuudet ovat usein olleet lopputalvella korkeita. Nykyisellään merkittävä osa Kuhalammen kuormituksesta tulee järvestä itsestään (pohjasta ja hajoavasta kasvillisuudesta liukenevista ravinteista) järven heikon happitilanteen ja runsaan kasvillisuuden vuoksi. Kuhalammen veden laatu vaihtelee huomattavasti eikä siinä ole ollut havaittavissa selvää muutossuuntaa 199-luvun alusta. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan Kuhalampi kuuluu lähinnä luokkaan välttävä.

7 iii Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli) Ropolan-, Huppion-, Vuotsin- ja Rajasuon turvetuotantoalueiden alapuolinen Kangasjärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja on sen latvajärviä (Sysmäjärven vesistöalueeseen kuluva Sahinjoen-Välijoen valuma-alue) Suota valuma-alueesta on puolet, josta ojitettuna on liki 7 %. Erityisen tehokkaasti on ojitettu Kangasjärven lähialue. Vuonna 1997 Rajasuolla käyttöönotettu pintavalutuskenttä on parantanut selvästi Rajasuon kuivatusveden laatua ja vähentänyt Rajasuolta Kangasjärveen tulevaa kuormitusta. Kangasjärveen laskevien jokien ja purojen leimallisimpia piirteitä on ollut suuri humuspitoisuus ja melko runsas ravinteisuus sekä happamuus. Esim. Höytiönjoessa veden ph-luku vaihteli vuoden 214 tutkimuskerroilla ja joen yläjuoksulla Naakkapurossa Höytiönlampeen kulkeutuvat Viransuon ja Huppionsuon valumavedet. Lammen pienuuden ja lyhyen viipymän vuoksi sen veden laatu on suhteellisen lähellä siihen tulevien valumavesien laatua, ts. lampi on tummavetinen, hyvin runsasravinteinen ja ainakin ajoittain hyvin hapan. Vaikka veden tummuus ehkäisee planktonlevien kasvua, ovat havaitut klorofyllipitoisuudet kuvastaneet selvästi rehevyyttä. Höytiönlammen vesi hyvin hapanta (ph avovesikautena 4.7 ja 4.5). Höytiölammen happamuutta lisännyt Viransuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistus, sillä kemikaloinnista lähtevän veden ph on ollut hyvin alhainen Kangasjärvi on tummavetinen, matala järvi. Mataluudesta johtuen sen pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuus on yleensä ollut kohtalainen talvellakin, hapenvajaus on ollut yleensä vain lievää. Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuus on ollut viime vuosina pääosin tasoa µg P/l. Heiniönjoen vaikutus Heiniönlahden veden laatuun on näkynyt Heiniönlahden muuta Kangasjärveä heikompana veden laatuna. Havaitut klorofyllipitoisuudet kuvastavat rehevyyttä. Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuudella oli kohoava trendi 197-luvun loppupuolelta 9-luvun vaihteeseen asti. 199-luvulla alkaen fosforipitoisuudella on ollut lievä aleneva suuntaus. KHT-arvolla nousu ajoittuu luvulle. 198-luvun puolivälistä KHT-arvolla on ollut lievä aleneva suuntaus. Aseman Kangasjärvi 45 veden väri oli ollut useilla vuosien tutkimuskerroilla alle 1 mg Pt/l. Näin alhaisia väriarvoja on mitattu Kangasjärvellä vain pari kertaa aiemmin 196- ja 197-luvuilla talvella ja keväällä. Ropolansuon ja Viransuon kemikalointipuhdistus lienee osaltaan vaikuttanut Kangasjärven veden väriä alentavasti. Kangasjärven aseman 45 päällysveden ph-arvolla oli nouseva suuntaus 199-luvun puolivälistä vuoteen 22. Vuosina aseman veden ph-arvo ollut pääosin alle 6 ollen siten alhaisempaa tasoa kuin 2-luvun vaihteessa. Mahdollisesti kuivatusvesien kemikaloinnin seurauksena Kangasjärven veden johtokyky on ollut vuosina hieman aiempaa korkeampaa tasoa Kangasjärven vedet kulkeutuvat Haapajärveen, jonka vesi on tummaa ja ravinteikasta. Haapajärven syvänteessä on ollut lopputalvina ja loppukesällä havaittavissa alusvedessä voimakasta hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Vuonna 214 alusvedessä oli hapettomuutta maalis- ja elokuun tutkimuskerroilla. Haapajärven veden laatu on poikennut yleisesti ottaen yllättävän vähän Kangasjärven veden laadusta. Haapajärven veden johtokyvyllä on ollut hitaasti nouseva suuntaus 198-luvulta vuoteen 28 saakka. Vuosina johtokyky on ollut muutamaa edellisvuotta alhaisempaa tasoa. Vuosina Haapajärven aseman 36 veden fosforipitoisuus on ollut aikaisempia vuosia alhaisempaa tasoa. Yleisen vedenlaatuluokituksen perusteella Kangasjärven veden laatu on verrattain lähellä tyydyttävän luokan laatuvaatimuksia kuten myös Haapajärvi. Höytiönlammen veden laatu on selvästi huonompi, ts. laatuluokkaa välttävä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemän ekologisen luokittelun mukaan Kangasjärvi ja Haapajärvi kuuluvat luokkaan hyvä. Karjalansuon alapuolinen vesistö (Juva) Karjalansuon kuivatusvedet johdetaan kokoojaojista kemiallisen vesienkäsittelyn kautta Kalliokoskenpuroa pitkin Taikinajokeen ja siitä edelleen Sorvasenjoen kautta Lumpeiseen. Karjalansuon tuotantoalue kuuluu Pekurilanjoen valuma-alueeseen. Kalliokoskenpuron vesi oli lievästi -selvästi hapanta, tummaa, kohtalaisen ravinteikasta ja rautapitoista. Karjalasuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistuksen seurauksena puron veden fosforipitoisuudet olivat alhaisia vuoden 214 tutkimuskerroilla samoin kuin veden ph.

8 iv Taikinajoen vesi oli laadultaan parempaa Kalliokoskenpuron vesi. Sen laatu erosi Kalliokoskenpuron veden laadusta alhaisemman ammoniumtyppipitoisuutensa ja rautapitoisuutensa sekä korkeamman ph:n perusteella. Myös veden kiintoainepitoisuus oli Taikinajoessa jonkin verran alhaisempia kuin Kalliokoskenpurossa. Karjalansuon kuivatusvesien vaikutus näkyy Kalliokoskenpuron veden laadussa, mutta Taikinajokeen sen vaikutus jää pieneksi. Taikinajoen latva-alueella sijaitsee Nääringinjärvi, mikä parantaa joen veden laatua. Savisuo alapuolinen vesistö (Kerimäki) Tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaista Kummunojaa pitkin Rauvanjärveen, jonne on 1.5 km vesimatka tuotantoalueelta. Rauvanjärvi laskee Puruveden Hepolahteen Heponotkonjoen kautta. Savisuon kuivatusvesi on lievästi humuspitoista ja kohtalaisen ravinteikasta. Tarkkailuohjelman mukaan Savisuolla vesistötarkkailua tehdään joka 2. vuosi (viimeksi v. 212). Vapon pyynnöstä vesistönäytteet otettiin myös vuonna 213. Viimeksi Savisuolla on ollut tuotantoa v. 21. Alueen turvetuotanto on loppunut eikä toimintaa enää jatketa. Matalan Rauvanjärven vesi on tummaa, varsin ravinteikasta ja rautapitoista. Järvessä oli huhtikuussa voimakasta hapenvajausta. Rauvanjärven laskuojan veden laatu on ollut lähellä Rauvanjärven veden laatua. Samoin Puruveteen laskevan Hepojoen veden laatu on ollut useimmiten varsin lähellä Rauvanjärven laskuojan veden laatua. Hepojoki laskee Puruveden Hepolahteen. Puruveden veden laatua seurattiin syvänteessä, jossa vettä oli 1 metriä. Aseman happitilanne oli hyvä kaikilla v. 213 tutkimuskerroilla. Vesi oli hyvin kirkasta (näkösyvyys m) ja sen ravinnepitoisuudet olivat hyvin alhaisia (järvi on kirkasvetinen, niukkaravinteinen ja karu). Lahnasuon alapuolinen vesistö (Pieksämäki) Lahnasuon kuivatusvedet ohjataan kokoojaojista kolmen laskeutusaltaan ja pumppausaltaan kautta pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan edelleen laskuojaa myöten Voikoskenpuroon ja edelleen Kekrinpuroa myöten Perkainjokeen. Perkainjoesta vedet laskevat Iso-Perkai -nimiseen järveen. Lahnasuon laskuojassa kuivatusvesien vaikutukset näkyvät kohonneina ravinnepitoisuuksina ja orgaanisen aineksen (humuksen) pitoisuutena. Kekrinpurossa veden laatu on jo parempi, selvimmin veden laadun parantuminen näkyi alentuneena ammoniumtyppipitoisuutena. Perkainjoen veden laatu oli parempaa kuin Kekrinpuron veden laatu, sen ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineen pitoisuus olivat alhaisempia kuin Kekrinpurossa. Matalan Iso-Perkai -järven veden laatu oli odotetusti hyvin lähellä Perkainjoen veden laatua, koska järven viipymä lienee lyhyt. Koska Lahnasuon tuotantoalueen osuus Niskakoskenjoen valuma-alueen pinta-alasta on alle 1 % jää Lahnasuon kuivatusvesien vaikutus vähäiseksi jo Niskakoskenjoessa. Lintusuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Lintusuon alue sijaitsee Mikkelin kaupungin keskustasta noin 25 km pohjoiseen. Lintusuon turvetuotantoalue sijaitsee Kyyveden valuma-alueella. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Roitonlampeen. Lammesta vedet virtaavat laskujokoea ja Papinjokea pitkin Hietajärveen, josta edelleen Sahinjokea myöten Kyyveden eteläosaan Ala-Sitroon. Hietajärveä on laskettu vuonna 1939 ja 195-luvulla. Papinjoki on perattu Kyyveteen kuormitusta aiheuttavat lähinnä maa- ja metsätalous, haja-asutus ja turvetuotanto. Roitonlammen laskujoen vesi oli lievästi hapanta (ph 5.6), hyvin tummaa, humuksista ja varsin ravinteikasta. Papinjokeen tulee vesiä Roitonlammen lisäksi myös pohjoispuolisesta Haisevinlammesta. ja siihen yhtyvät etelästä myös Kovalansuon laskuojan vedet. Papinjoen veden fosfori- ja rautapitoisuudet olivat selvästi korkeampaa tasoa kuin Roitonlammen laskujoen pitoisuudet. Liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat Papinjoessa merkittävästi suurempia kuin Roitonlammen laskujoessa. Papinjoki laskee Hietajärven pohjoispäähän. Asemalla Hietajärvi eteläpää 27oli elokussa selvää hapenvajausta. Hietajärven ravinne- ja rautapitoisuudet sekä orgaanisen aineksen pitoisuus olivat selvästi alhaisempaa tasoa kuin Papinjoen pitoisuudet. Klorofyllipitoisuuksien perusteella arvioituna Hietajärvi on rehevä järvi, jossa leväkasvun seurauksena leville käyttökelpoisten liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat varsin alhaisia kesäaikaan. Hietajärven vedet laskevat Sahinjoen kautta Kyyveden Ala-Sitroon. Ala-Sitron havaintoasemalla 246 veden laatu oli hieman parempi kuin Hietajärven (ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineksen sekä raudan pitoisuudet olivat hieman alhaisempia), mutta sen klorofyllipitoisuudet kuvastivat järven olevan rehevä.

9 v Pyöreäsuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Pyöreäsuo sijaitsee noin viisitoista kilometriä Mikkelin kaupungin keskustasta pohjoiseen. Pyöreäsuon tuotantoalueen vedet johdetaan laskuojaa pitkin Susiojaan ja siitä edelleen Pieneen Orilampeen ja Orilampeen. Orilammesta vedet laskevat edelleen Syrjälampeen, josta edelleen Hakojokea ja Leveäjokea myöten Kyyveden YläSitroon ja Kivisalmen kautta Ala-Sitroon ja edelleen Mustaselän kautta KoiraseläIle. Tutkimusvesistöjen laatua leimaavat valuma-alueen laajat suoalueet. Lisäksi alueella kulkevassa harjujaksossa muodostuvat pohjavedet vaikuttavat osaltaan veden laatuun niiden purkautuessa soille ja vesistöihin. Susiojan vesi on tummaa, varsin ravinteikasta ja rautapitoista myös Pyöreäsuon laskuojan yläpuolella. Pyöreäsuolta tuleva kuormitus nostaa Susiojan veden orgaanisen aineen ja ravinteiden ainepitoisuuksia. Selvin muutos on ollut ammoniumtypen, raudan ja fosforin pitoisuuksissa. Orilammen vesi oli tummaa, runsashumuksista, ravinteikasta ja rautapitoista. Orilammen pohjan läheisessä vesikerroksessa oli hapettomuutta maalis- ja elokuussa. Näkösyvyys oli elokussa.8 m. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Kyyveden Koiraselän veden laatu on odotetusti parempaa kuin esim. Ala-Sitron veden laatu, koska Kyyveden Koiraselälllä järvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentoituminen järven pohjasedimenttiin ehtii parantaa veden laatua. Lyhytviipymäisissä järvissä veden laatu on usein lähellä siihen tulevien valumavesien laatua. Kyyveden Koiraselällä pohjanläheisessä vesikerroksessa lopputalvella ja loppukesällä selvää hapenvajausta. Päällysveden fosforipitoisuus ja rautapitoisuus ovat Koiraselällä selvästi alhaisempaa tasoa kuin Ori- ja Syrjälammessa ja myös Ala-Sitrossa. Myös Kyyveden Koiraselällä vesi on valuma-alueen turvemaiden seurauksena tummaa (runsashumuksista). Näkösyvyys on ollut kesällä taso 1-2 m. Loppukesän klorofyllipitoisuuksien perusteella Koiraselkää voidaan pitää rehevänä. Pohjasuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Pohjasuon turvetuotantoalue Mikkelin kaupungin Vuolingon ja Kirkonkylän kylissä noin 11 km keskustasta luoteeseen. Pohjasuolla tuotannossa vuonna 214 oli 39 ha. Vesistötarkkailu alueella on tehty vuonna 214. Turvetuotantoalueelle on rakennettu pintavalutuskenttä, joka otettiin käyttöön v. 211 huhtikuun lopulla. Pumppaus kentälle on ympärivuotista. Pohjasuon käsitellyt kuivatusvedet johdetaan Sarastonojaan, joka laskee noin 3.9 km:n päässä hankealueesta 16 ha:n kokoiseen Verijärveen. Vesistöreitti jatkuu Verijärvensalmen kautta Korpijärveen. Pohjasuon pintavalutuskentältä alapuoliseen vesistöön johdettu kuivatusvesi oli tummaa,, ravinteikasta ja rautapitoista. Pintavalutuskentältä lähtevä vesi oli hapanta, v. 214 tutkimuskerroilla ph vaihteli välillä Verijärven pohjoispään asemalla 289 on vesisyvyys 4 m ja siellä oli elokuussa hapettomuutta. Asemalla Verijärvi 156 (syvyys 2 m) oli alusvedessä elokuussa voimakasta hapenvajausta. Elokuun klorofyllipitoisuudet kuvastivat vain lievää rehevyyttä. Verijärvi on tummavetinen, kohtalaisen ravinteikas järvi. Verijärvi on rehevyystasoltaan lähinnä rehevä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Ekologisen tilan luokittelussa Verijärvi on luokiteltu hyväksi.

10 vi Vipusuon alapuolinen vesistö (Pieksämäki) Vipusuo sijaitsee Pieksämäen kaupungin keskustasta 11 km luoteeseen. Se sijaitsee Rautalammin reitin Myhinjärven valuma-alueella. Vipusuon valmistelu alkoi v. 213 syksyllä hakkuilla ja vesienkäsittelyrakenteiden tekemisesllä. Pintavalutuskenttä otettiin käyttöön elokuussa 214 jonka jälkeen kuivatusvesiä on johdettu laskuojaan. Kuivatusvedet johdetaan alapuoliseen vesistöön reittiä laskuoja -Leikonjoki Pieni-Ahveninen- Ahveninen. Vipusuon valmisteluvaiheen kuivatusvedet olivat ravinteikkaita ja niiden orgaanisen aineksen pitoisuus (kemiallinen hapenkulutus) oli korkea. Pintavalutuskentältä vesistöön johdettavan veden ph-arvo oli alhainen, ts. vesi oli hyvin hapanta. Vesistöön johdetun veden kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia syys-joulukuussa v Vipusuon alapuolisen ojan vesi oli tummaa, hyvin ravinteikasta ja sen rautapitoisuus ja orgaanisen aineksen pitoisuus oli korkea. Pieni-Ahvenisen ja Ahvenisen Järvien valuma-alueesta suurin osa on metsä- ja suo-ojitettua turvemaata. Alueen metsäojien vesi on humuksen vaikutuksesta hyvin tummaa. Pieni-Ahvenisen vesi on lähellä siihen tulevien oja ja purovesien laatua, ts. hyvin tummaa (näkösyvyys vain.4-.7 m) ja ravinteikasta. Havaintoaseman mataluudesta (2 m) johtuen veden happitilanne on ollut hyvä. Vuosina havaitut a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat järven olevan hyvin rehevä. Ahvenisen veden laatu on parempaa kuin Pieni-Ahvenisen veden laatu, koska on tilavuudeltaan suurempi. Ahvenisen veden viipymä on pidempi joten järvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentaatio ehtii vaikuttaa enemmän veden laatuun kuin Pieni-Ahvenisessa. Ahvesnisessa Kortesaaren edustan Syvänteen alusvedessä on ollut selvää tai voimakasta hapenvajausta sekä lopputalvella että heinä- ja elokuussa. Ahvenisen klorofyllipitoisuudet olivat alhaisempia kuin Pieni-Ahvenisen klorofyllipitoisuudet, mutta kuvastavat kuitenkin vesialueen olevan rehevä. Pieni-Ahvenisessa ja Ahvenisessa on Gonyostomun -limalevää, joka runsaana esiintyessään voi aiheuttaa uimarille epämiellyttävän limapinnan iholle uimisen jälkeen. Itäsuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Itäsuon sijaitsee Juvan kunnan kirkonkylässä noin 2 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Itäsuon kuivatusvedet johdetaan laskuojalla Hampunjokeen ja edelleen Konnusjokea pitkin Iso-Kontuseen. Purkureitin pituus Iso-Kontuseen on noin 1.5 km. Hampunjokeen johdetaan Juvan kirkonkylän jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet ja vuonna 22 lakkautetun kaatopaikan purkuvedet. Hampunjoki on Konnusjoen sivu-uoma. Itäsuolla hakkuut aloitettiin helmi-maaliskuussa 213. Pintavalutus kenttää tehtiin helmi-maaliskuussa 214. Eristysojat kaivettiin huhtikuussa 214. Ojitystyöt tehtiin kesäkuun lopusta joulukuulle. Alueen kunnostusjyrsintä ehtiin heinäkuussa 214. Valmistelussa olevan Itäsuon kuivatusvesi oli ravinteikasta ja siinä oli runsaasti orgaanista ainesta. Pintavalutuskentältä lähtevän veden rautapitoisuus oli varsin alhainen. Pintavalutuksesta lähtevä vesi oli hyvin hapanta. Hampunjoen vesi on ravinteikasta, tummaa ja rautapitoista. Myös Konnusjoen ja Iso-Kontusen vesi on tummaa ja ravinteikasta. Asema Hampunjoki 117 sijaitsee Itäsuon alapuolella ja Juvan puhdistamon yläpuolella. Vuosien aineistossa keskimääräinen typpipitoisuus kasvoi 2.3-kertaiseksi ja ammoniumtyppipitoisuus 6.6-kertaiseksi asemien Hampunjoki 117 ja Konnunjoki 5 välillä. Konnunjoen veden keskimääräinen rautapitoisuus oli kolmanneksen alempi kuin Hampunjoessa. Fosforipitoisuudessa ei ollut selvää muutosta. Iso-Kontusen keskimääräinen typpi- ja rautapitoisuus oli hieman alempi kuin Konnunjoessa, keskimääräinen ammoniumtyppipitoisuus oli alle puolet Konnusjoen pitoisuudesta.

11 vii Koivulamminsuon alapuolinen vesistö (Mikkeli) Koivulamminsuo sijaitsee välittömästi Huppionsuon lounaispuolella. Koivulamminsuon kuivatusvedet laskevat eteläänpäin. Alue kuuluu Syyjärven valuma-alueeseen, tarkemmin sanottuna Pekurilanjoen alueeseen (4.167). Koivulamminsuolta kuivatusvedet kulkeutuvat ojastoja pitkin Turisevapuroon ja ja edelleen Kummunjoen kautta Pärejokeen. Pärejoki laskee Pukalaan ja se edelleen Tihmaseen. Tihmas laskee Alajoen kautta Luikujärveen, joka puolestaan laskee Pekurilanjoen kautta Rautjärveen. Pekurilanjoen suulla valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 4.98 %. Koivulamminsuolta on matkaa Pukalaan noin 8 km. Pukalan valuma-alue on alustavan karttatarkastelun perusteella noin 6 km 2, mistä Koivulamminsuo muodostaa noin.4 %. Koivulamminsuolta vesistöön johdettava kuivatusvesi oli tummaa, runsaasti humusta sisältävää, ravinteikasta ja rautapitoista. Veden ph-arvo vaihteli välillä Koivulamminsuon alapuolisten ojien 1 (pohjoisempi) ja 2 (eteläisempi) veden laadut olivat hyvin samankaltaisia. Eteläisemmän ojan ph arvot ja rautapitoisuudet olivat kuitenkin korkeampia kuin ojassa 1. Koivulamminsuon kuivatusvedenlaatuun verrattuna alapuolisten ojien 1 ja 2 veden typpipitoisuus oli alhaisempi ja fosforipitoisuus korkeampi. Pienestä valuma-alueosuudesta johtuen Koivulamminsuon kuivatusvesien vaikutus alapuolisen vesistön veden laatuun lienee havaittavissa laskuojien lisäksi vain Turisevanpurossa.

12 Etelä-Savon ELYn alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden käyttö- hoito-, kuormitus- ja vesistötarkkailu vuodelta Taustaa 1.1 Tarkkailuohjelmien kehittäminen Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirissä (sittemmin Etelä-Savon ympäristökeskus, nykyinen Etelä-Savon ELY) laadittiin vuonna 1993 Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueen turvetuotannon vesiensuojeluohjelma (julkaistu Vesi- ja ympäristöhallinnon monistesarjan numerossa 493), joka palvelee turvetuotantoalueiden vesiensuojelun kehittämistyötä ja valvontaa. Em. vesiensuojeluohjelmassa tarkkailun painopistealueiksi nimettiin seuraavat alueet: Tuusjärven alue (Juva ja Rantasalmi), jolla sijaitsevat: -Vapo Oy:n tuotantoalueet Lakeanrahka ja Vuotsinsuo. -Ay H & K Haavikon omistama Linturahkan alue, jonka Kaskisuolla oleva laajennusosa on Haavikkojen ja Partasen Sahan Oy:n omistuksessa. Jylhäsuo (Juva) Pakinsuo (Juva) Kangasjärven alue (Juva, Mikkeli) -Ropolansuon, Huppionsuon, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueet Muiden piirin alueen soiden tarkkailu lopetettiin. Tarkkailujen tulokset sovittiin raportoitavan yhdessä siten, että myös muiden kuin em. tuotantoalueiden vesistökuormitusta arvioidaan em. tarkkailuissa saatujen ominaiskuormitusten perusteella. Kangasjärven tarkkailuohjelmaa muutettiin vuonna 1996 Rajasuon pintavalutuskentän käyttöönoton myötä. Ympäristökeskus hyväksyi päivätyn tarkkailuohjelman päivätyssä kirjeessään. Lenninsuon turvetuotantoalueen perustamisen myötä Tuusjärveen alueen tarkkailuohjelmaa muutettiin. Ympäristökeskus hyväksyi pienin muutoksin päivätyn tarkkailuohjelman päivätyssä kirjeessään. Tarkkailuohjelmaa korjattiin ympäristökeskukseen vaatimalla tavalla. Uusi tarkkailuohjelma on päivätty Vuodesta 1998 Huppionsuon näytteenottoa harvennettiin Vapon ehdotuksesta vastaamaan Viransuon näytteenottoa (Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymiskirje , DNro 595Y49-133). Aiemmin Huppionsuolta otettiin näytteitä yhtä tiheästi kuin Ropolansuolta. Vuonna 26 tarkkailuun otettiin mukaan myös Karjalansuo ja Savisuo. Karjalansuon tarkkailu tehtiin päivätyn, hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Savisuon tarkkailu tehtiin päivätyn, hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Vuonna 29 tarkkailuun otettiin mukaan Pyöreäsuo ja Lintusuo (Mikkeli) (tarkkailu ympäristöpien mukaisesti) sekä Lahnasuo (Pieksämäki) ( tarkkailuohjelma ). Vuonna 211 vesitarkkailuun otettiin mukaan Pohjasuo (Mikkeli). Vuonna 214 kuormitustarkkailuun tulivat Vipusuo ja Itäsuo ja Karjalansuo. 1.2 Vesiluvat ja ympäristöluvat Itä-Suomen vesioikeus on annetulla päätöksellä 117/93/2 myöntänyt luvan Ropolansuon, Huppionsuon ja Viransuon turvetuotantoalueiden vesien johtamiseen Kangasjärveen, Heiniönlampeen ja Höytiönlampeen sekä Rajasuon vesien johtamiseen Kangasjärveen. Em. luvasta valitettiin vesiylioikeuteen, joka antoi asiasta päätöksen (nro 52/1995). Vesiylioikeus myönsi luvan Ropolansuon, Huppionsuon ja Viransuon turvetuotantoalueiden vesien johtamiseen Kangasjärveen, Heiniönlampeen ja Höytiönlampeen sekä

13 2 Rajasuon vesien johtamiseen Kangasjärveen. Lupa velvoittaa tarkkailemaan turvetuotantoalueilta tulevien vesien määrää, laatua ja vaikutuksia Kangasjärvessä, Heiniönlammessa, Höytiönlammessa ja Haapajärvessä sekä lietealtaiden tehoa Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tuotantokunnossa tai valmistelussa saa päätöksen mukaan olla eri tuotantoalueilla enintään seuraavat pinta-alat: Ropolansuo 522 ha, Huppionsuo 211 ha, Viransuo 353 ha ja Rajasuo 328 ha. Vesiylioikeus lisäsi Rajasuon osalta ehdon, että Rajasuon turvetuotantoalueelta johdettavat vedet on viimeistään tuotantokaudesta 1997 lähtien puhdistettava kemiallisesti tai muulla vähintään yhtä tehokkaalla tavalla. Etelä-Savon ympäristökeskus on hyväksynyt vesienkäsittelytavaksi pintavalutuksen (hyväksymiskirje , DNro 595Y49-133). Päätöksen mukaan ympäristökeskuksen tulee esittää tarkkailuohjelma, jolla voidaan riittävän tarkasti seurata pintavalutukseen tulevan ja siitä lähtevän jäteveden puhdistumista. Ympäristökeskukselle jätettiin uusi kirjattu tarkkailuohjelmaehdotus, jonka keskus hyväksyi päivätyssä kirjeessään. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 6/1/2 myöntänyt Ropolansuon 5 ha, Huppionsuon 173 ha, Viransuon 322 ha ja Rajasuon 278 ha suuruisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesien johtamiselle jatkoluvan. Samalla ympäristölupavirasto myönsi kuivatusvesien johtamisluvan Ropolansuon 79 ha, Viransuon 85 ha ja Rajasuon 43 ha lisäalueille. Yhteensä luvitettua tuotantokelpoista pinta-alaa on 148 ha. Luvan saajan esityksestä kuivatusvesien kemiallinen puhdistus on määrätty ja toteutettukin Ropolansuolle ja Viransuolle, sekä jo vuosia käytössä ollut pintavalutus Rajasuolle. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Huppionsuota koskevan lupapäätöksen nro 117/9/2, Dnro ISY-28-Y antamassaan päätöksessä nro 11/499/3 vaasan hallinto-oikeus velvoitti tehostamaan vesienkäsittelyä rakentamalla ja ottamalla käyttöön kasvillisuukenttiä/altaita poistuneilla tuotantoalueilla. Korkein hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä (taltio 2946) pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen. Vaasan hallinto-oikeuden muuttamassa lupamääräyksessä 2 asetettu määräaika on pidennetty päättymään Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi päivätyn Huppionsuon vesienkäsittelyn tehostamista koskevaa suunnitelmaa koskevan päätöksen nro 26/214/1 (dnro ISA- VI/66/4.8/212). Päätöksen mukaan Huppionsuon turvetuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä alkaen tehostetusti Iaskeutusallaskäsittelyn ja kemiallisen käsittelyn avulla. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Rajasuota koskevan lupapäätöksen118/9/2, Dnro ISY-28-Y-32. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä antamassaan päätöksessä nro 11/52/3. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Ropolansuota koskevan lupapäätöksen nro 12/9/2, Dnro ISY-27-Y-221. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä antamassaan päätöksessä nro 11/5/3. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Viransuota koskeva lupapäätöksen nro 119/2/2, Dnro ISY-28-Y-33. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä antamassaan päätöksessä nro 11/53/3. Itä-Suomen vesioikeus on annetulla päätöksellä (nro 19/YmII/83) myöntänyt luvan Vuotsinsuon turvetuotantoalueen perustamiseen ja vesien johtamiseen Sääksjärveen, Joroisten ja Rantasalmen kunnissa. Tästä päätöksestä tehdyt valitukset on käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja vesiylioikeudessa Kummankaan päätöksessä ei ole muutettu vesioikeuden päätöstä. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan tuotantoalueelta kertyvän veden määrää ja laatua sekä Sääksjärven veden laatua. Vapo jätti hakemuksen Vuotsinsuon lupaehtojen tarkistamiseksi. Itä-Suomen vesioikeus antoi kirjatulla päätöksellään (Dnro 1998/13 Hp) luvan Vuotsinsuon kuivatusvesien johtamiseen Sääksjärveen. Lupa oli voimassa vuoteen 21 saakka. Itä-Suomen AVI-virasto antoi Vuotsinsuota koskevan lupapäätöksen nro 26/211/1 (dnro ISAVI/175/4.8/21). Päätöksen mukaan kemiallisen käsittelyn poistotehon on oltava käsittelyajan keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään seuraava: kemiallinen hapenkulutus, COD Mn 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 3 %. Itä-Suomen vesioikeus on annetulla päätöksellä myöntänyt luvan Lenninsuon turvetuotantoalueen perustamiseen ja vesien johtamiseen Tuusjärveen, Joroisten ja Rantasalmen kunnissa. Tästä päätöksestä tehdyt valitukset on käsitelty vesiylioikeudessa, jonka päätöksessä ( , nro 77/95/2) ei muutettu vesioikeuden päätöstä. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tuotantoalueen päästöjä vesistöön ja päästöjen vaikutusta purkuvesistössä. Lenninsuolla on uusi lupapäätös, nro 1/6/2, ISY-24-Y-15, annettu Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa asia edelleen käsittelyssä.

14 3 Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi päätöksessä (nro 3/4/2, Dnro ISY-22-Y-26) luvan Pakinsuon vesien johtamiseen. Päätöksessä velvoitettiin ottamaan kasvillisuussuodatin otettava käyttöön kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Luvassa toiminnanharjoittaja velvoitetaan tarkkailemaan Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tuotantoalueen päästöjä vesistöön ja päästöjen vaikutusta purkuvesistössä. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä valitettiin. Vaasan hallinto-oikeus päätöksessä ( : Numero 5/92/2, Dnro 519/4/533) lupaa ja vesiensuojelua koskevat määräykset pidettiin voimassa. Kasvillisuussuodattimen osalta on määrättiin tarkistushakemukseen tehtäväksi selvitys kasvillisuussuodattimen toiminnasta ja hoidosta sekä perusteltu arvio toteutuneesta puhdistustehosta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä (taltionumero 3682, Dnro 1382/1/5) Korkein hallinto-oikeus pysytti Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi Vuotsinsuota koskevan ympäristölupapäätöksen nro 26/211/1. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi Pakinsuota koskevan ympäristölupapäätöksen nro 1/212/1 (dnro ISAVI/32/4.8/211). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi päätöksellään nro 19/5/2 (Dnro ISY-24-Y-274) luvan Karjalansuon kuivatusvesien johtamiseen. Ympäristölupavirasto myönsi Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Savisuon turvetuotantoalueella Kerimäen kunnassa (päätös nro 11/5/2, dnro ISY- 24-Y-269). Vapo haki tammikuussa 214 Savisuon ympäristöluvan raukeamista, koska tuotanto alueella päätettiin lopettaa. Viimeinen tuotantovuosi alueella oli 21. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Pyöreäsuota koskevan lupapäätöksen (Nro 7/5/2, Dnro ISY-23-Y-259). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Lintusuota koskevan lupapäätöksen (Nro 73/7/2, Dnro ISY-26-Y-14). Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Lakeanrahkaa koskevan lupapäätöksen (Nro 45/7/2, Dnro ISY-25-Y-144). Lakeanrahkan turvetuotantoalueen laajentumista 115 ha:lla koskeva hakemus tuli alun perin vireille Itä-Suomen aluehallintovirasto on antanut asiassa päätöksen nro 67/1/1. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 1/747/3 kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian Itä-Suomen aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Alueella tehtiin YVA-tarkastelu. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi päivätyssä päätöksessään Nro 82/211/1 (Dnro ISAVI/1/4.8/211) luvan Lakeanrahkan tuotantoalueen laajentumiseen (yhteensä noin 331 ha). Ympäristölupavirasto määräsi, että luvan saaja voi ottaa käyttöön turvetuotantoalueen kuivatusvesien kemiallisen käsittelyn tätä lupapäätöstä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.. Kemiallisen puhdistamon puhdistustehot pitää lupamääräysten mukaan olla vuosikeskiarvona vähintään: kemiallinen hapen kulutus 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 4 %. Päätöksestä valitettiin. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä (nro 12/25/1) myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan La keanrahkan turvetuotannon laajentamiselle. Myös tästä päätöksestä on valitettu. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Lahnasuota koskevan lupapäätöksen (Nro 21/8/2, Dnro ISY-26-Y-244). Pohjasuo, , lupapäätös nro 28/1/1, Dnro ISAVI/8/4.8/21 Jylhäsuo, , lupapäätös nro 19/211/1, Dnro ISAVI/62/4.8/21. Vaasan hallinto-oikeus muutti eräitä lupamääryksiä antamassaan päätöksessä nro 12/196/1.

15 4 Itä-Suomen AVI antoi Vipusuota koskeva lupapäätöksen (nro 41/1/1, dnroisavi/6/4.8/21). Vipusuon turvetuotantoalueen ympäristölupa on sai lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (3138/1/11) mukaisesti. Kuva 1. Tutkimusalueiden sijainnit (merkitty punaisilla ympyröillä, pohjakartta ympäristöhallinnon Herttatietokannasta). Lahnasuo sijaitsee hieman kuva-alan vasemmalla puolella Tarkkailun laajuus Vuoden 214 tarkkailu oli useilla tuotantoalueilla ns. suppean tarkkailun vuosi. Laajana tarkkailuvuotena (joka 3. vuosi, edelllisen kerran vuonna 213) näytteenottokertoja on osalla havaintopaikoista suppeaa vuotta enemmän ja tällöin analyysivalikoimaan kuuluvat tällöin myös ammoniumtyppi (NH 4 -N), nitraatti-nitriittityppi (NO 2+3 -N) ja fosfaattifosfori (PO 4 -P).

16 5 2. Tarkkailualueella sijaitsevat tuotantoalueet Etelä-Savon ympäristökeskuksen sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat käyvät ilmi taulukosta 1 (sijainnit on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 1a). Tarkkailussa olevien tuotantoalueiden tarkempi sijainti ja veden laadun havaintoasemat on esitetty raportissa kunkin alueen vesistötarkkailuosassa. 3. Tarkkailun suoritus 3.1 Havaintoasemien perustiedot Kuormitustarkkailujen havaintoasemien perustiedot on esitetty taulukossa 2. Ropolansuolla ja Viransuolla otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointi vuonna 21. Viransuolle rakennettiin uusi kemikalointilaitos v. 211 loka-marraskuussa. Vuonna 214 Ropolansuolla ja Viransuolla vedet kemikaloitiin ympärivuotisesti. Rajasuolla kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle ympärivuotisesti. Vuotsinsuolla kuivatusvedet kemikaloitiin Kemikalointialtaan valuma-alue oli saakka 1.97 km 2, sen jälkeen uusien ojajärjestelyiden seurauksena valuma-alue on ollut 1.26 km 2. Pakinsuolla kuivatusvedet johdettiin kasvillisuuskentälle (ruokohelpi) koko vuoden. Lahnasuolla pintavalutuskenttä valmistui v. 29 keväällä ja vedet alettiin pumpata kasvillisuuskentälle toukokuusta 29 alkaen. Myös Lintusuolla pintavalutuskenttä valmistui keväällä 29 ja vedet alettiin pumpata kasvillisuuskentälle huhtikuussa 29. Jylhäsuolla otettiin pintavalutuskenttä käyttöön Lakeanrahkalla pintavalutuskenttä otettiin käyttöön keväällä 29. Lakeanrahkan pumppuallas rakennettiin maaliskuussa ja pintavalutuskentän vallit valmistuivat huhtikuussa ja pumppaus kentälle alkoi huhtikuun loppupuolella. Lakeanrahkalla kuivatusvedet alettiin kemikaloida v. 211 huhtikuussa. Lakeanrahkalla on käytössä ympärivuotinen kemikalointi. Pyöreäsuolle on rakennettu pintavalutuskenttä vuonna 28 ja se on ollut toiminnassa v Tuotantoalueen kunnostus alkoi v. 29. Lintusuolla oli kevättalvella 29 käynnissä pintavalutuskentän rakentaminen, kenttä valmistui kevään 29 aikana ja pumppaus alkoi huhtikuussa 29. Vuonna 214 Lahnasuolla, Pyöreäsuolla Lintusuolla vedet johdettiin pintavalutuskentälle ja Pakinsuolla kasvillisuuskentälle koko vuoden ajan. Lenninsuolle rakennettiin pintavalutuskenttä vuoden 214. Pumppaamon rakennettiin maaliskuussa, tie pumppaamolle huhtikuussa. Vesinäytteet otettiin kesä- ja heinäkuussa. Loppuvuonna ei otettu kuormitusnäytteitä tietokatkoksen seurauksena. Tuotantoaluekohtaiset näytepäivämäärät käyvät ilmi liitetaulukoista liitteessä 6c. Kuormitustarkkailunäytteistä on tehty seuraavia analyysejä: kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö, sähkönjohtokyky, ph, alkaliniteetti, väri, KHT (kemiallinen hapen tarve), kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti-nitriittitypen summa, kokonaisfosfori, fosfaatti ja rauta.

17 6 3.2 Näytteenotto Kuormitusnäytteitä otettiin touko-lokakuun välisenä aikana eri tuotantoalueilla seuraavat määrät: Kuormitusnäytteiden Kuormitusnäytteitä Tuotantoalue tavoitetiheys yht. vuonna 214 Vuotsinsuo kunnostusvaiheessa -6 kpl / kausi + 2 rankkasadenäytettä 6 -ojitusvaihe kerran viikossa -muuten kerran kuussa lokak. loppuun Lakeanrahka 12 kpl / vuosi 16 Lenninsuo kunn.vaiheessa -6 kpl / kausi 2 Jylhäsuo -talvella 1/kk, kesällä 2/kk, tulva 1/vko 23 Pakinsuo -talvella 1/kk, kesällä 2/kk, tulva 1/vko 21 Ropolansuo 1 kpl / 2 viikkoa (touko-lokakuu) 24 Huppionsuo 1 kpl / kuukausi (tammi-joulukuu) 21 Viransuo 1 kpl / 2 viikkoa (touko-lokakuu) 25 Rajasuo -pintavalut. tul & lähtevä -2 kpl/kk kesäaika, talvella 1 kpl/kk 2 Lintusuo - 2 / kk, tulva-aika 1/vko 19 Pyöreäsuo 1 / kk touko-joulukuussa 14 Lahnasuo tulva-aika 1/vko, 2 /kk (touko-loka) 2 Pohjasuo 2 Karjalansuo 2 Vipusuo 5 Itäsuo 8 Taulukko 1. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja vesistöalueet v. 214 Poistunut ala sisältää viitenä viime vuotena poistuneen alan. Pinta-ala ha Poistu- Tuot.214 Ojit. Tuot. Tuotantoalue tuot.kunn. valmist. nut ha ha alkoi alkoi Vesistöalue Kunta Suur-Saimaan alue Koivulamminsuo Syyjärven va Lenninsuo Tuusjärven alue Juva Lakeanrahka Tuusjärven alue Juva Vuotsinsuo Pahakkalanjoen va Joroinen Pakinsuo Jukajärven alue Juva Itäsuo Konnusjoen alue Juva Savisuo Rauvanjärven-Hepo-ojan va Kerimäki Haukiveden -Kallaveden alue Ropolansuo Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Huppionsuo Isojoen-Sahinjoen va Juva Viransuo Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Rajasuo Isojoen-Sahinjoen va Mikkeli Jylhäsuo Virmasjoen va Juva Karjalansuo Sysmäjärven Juva Syysjärven Rautalammin reitin valuma-alue Vipusuo Myhinjärven va Pieksämäki Mäntyharjun reitin valuma-alue Pohjasuo Puulaveden alue Mikkeli Aveasuo Kyyveden alue Mikkeli Kovalansuo Kyyveden alue Mikkeli Lahnasuo Kyyveden alue Pieksämäki Lintusuo Kyyveden alue Mikkeli Pyöreäsuo Kyyveden alue Mikkeli Yhteensä ha

18 7 Muiden Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella olevien turvetuotantoalueiden kuormitusta arvioidaan em. alueiden ominaiskuormituksiin perustuen. Vesistötarkkailun havaintopaikat on esitetty edempänä raportissa kunkin alueen vesistötarkkailutulosten yhteydessä. Järvipisteistä määritettiin edellä esitettyjen analyysien lisäksi näkösyvyys, happipitoisuus ja a-klorofylli. Analyysimenetelmien kuvaus on esitetty taulukossa 2. Jyväskylän yliopisto myi ympäristöntutkimuskeskuksen näytteenotto-, laboratorio- ja suunnittelu -liiketoiminnat Nab Labs Oy:lle. Koko henkilökunta siirtyi alkaen Nab Labs Oy:n palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Toiminta jatkuu normaalisti ympäristöntutkimuskeskuksen nykyisissä Ylistön kampuksen toimitiloissa, käyntiosoitteessa Survontie 9 (Ambiotica). Nab Labs Oy:n Jyväskylä sijaitseva laboratorio on FINASin akkreditoima testauslaboratorio (T142). Akkreditoinnin pätevyysalue on ympäristönäytteiden analytiikka ja vesitutkimusten näytteenotto. Taulukko 2. Tarkkailun analyysit ja niitä vastaavat menetelmäohjeet. Määritys Yksikkö Menetelmäohje Lämpötila /C Happipitoisuus mg/l SFS 34 Hapen kyllästysaste % Sameus FNU SFS-EN ISO 727:2 Kiintoaine mg/l SFS-EN 872:25 Kiintoaineen hehkutushäviö mg/l GFC/GFA-suodatin, hehkutus 55 /C, gravimetrinen määritys Sähkönjohtokyky ms/m SFS-EN ph SFS 321 Alkaliniteetti mmol/l SFS 35, titraus ph 4,5 ja 4,2 (Vesihallituksen ohje) Väriluku Pt mg/l SFS-EN ISO 7887 COD Mn mg O 2 /l SFS 336 Kokonaistyppi µg/l Näytt. hapetus SFS 331 mukaan, analysointi FIA- analysaattorilla. NH 4 µg/l SFS332:1976 Kok.P µg/l Validoitu sisäinen menetelmä A4 B (Aquakem) PO 4 -P µg/l Validoitu sisäinen menetelmä A4 A (Aquakem) Rauta µg/l SFS 328 Rauta (yli 5 µg/l) µg/l SFS 344, 347 a-klorofylli µg/l SFS Valumamittaus ja kuormituslaskenta Virtaamat Tuotantoalueelta tulevan kuormituksen luotettava arvioiminen edellyttää riittävän tiheää virtaamanmittausta. Virtamaa seurattiin jatkuvatoimisella virtaamamittarilla Huppionsuolla, Rajasuolla, Lahnasuolla, Lintusuolla, Pohjasuolla, Pakinsuolla, Pyöreäsuolla, Ropolansuolla. Virtaamat laskettiin keskimääräisiksi vuorokausivirtaamiksi. Lenninsuolla ei ollut virtaamamittausta. Viransuolla, Vuotsinsuolla ja Lakeanrahkalla, jotka ovat pumppukuivatuksessa ja jonka kuivatusvedet kemikaloitiin, valunnan seuranta on perustunut kuivatusvesipumpun käyntituntimääriin.

19 8 Vuonna 214 käyttökelpoisia virtaamatuloksia oli seuraavasti: Huppionsuo Vuotsinsuo kuivatuspumpun käyntitietoja Pakinsuo Lahnasuo Vipusuo Lakeanrahka kuivatuspumpun käyntitietoja Lintusuo Rajasuo Pohjasuo Pyöreäsuo Viransuo kuivatuspumpun käyntitietoja Itäsuo , heinä-syyskuulta tutkimuskertojen virtaamia Eri laitteilla ja menetelmillä saatavat ravinnepitoisuustulokset voivat poiketa merkitsevästi toisistaan erityisesti humuspitoisissa ja sameissa vesissä. Aikaisempina vuosina ammoniumtypen pitoisuutta määritettäessä vesinäyte tislattiin orgaanisen aineen aiheuttaman häiriön poistamiseksi ja määritettiin sen jälkeen standardin SFS 332 mukaisesti. Tällainen näytteen tislauksen sisältävä analyysimenetelmä antaa humusvedestä suurempia ammoniumtyppipitoisuuksia kuin standardin SFS 332 mukainen analyysimenetelmä. Koska ammoniumtypen määritys tehdään yleisesti standardin SFS 332 mukaisesti, siirryttiin myös nyt esitettävässä tarkkailussa v. 24 alkaen käyttämään standardin SFS 332 mukaista menetelmää ammoniumtypen määrityksessä. Tästä syystä v. 24 tarkkailussa ja sitä seuraavina vuosina saadut vesistön ammoniumtyppipitoisuudet olivat alhaisempaa tasoa kuin aiemmin tässä tarkkailussa saadut pitoisuudet. Huomaa:. Kiintoainepitoisuuden määritysraja on vaihtunut vuosien mittaan. Keski-Suomen ympäristökeskuksen laboratorion toiminnot siirrettiin v. 23 alusta ympäristöntutkimuskeskuksen laboratoriolle. Tällöin otettiin käyttöön ympäristökeskuksen laboratorion analyysimenetelmiä, mm. kiintoainepitoisuus. Kiintoaineen määritysrajana oli v mg/l (oli aiemmin 2 mg/l). V. 21 alkaen määritysraja on ollut.5 mg/l Ominaiskuormituksen ja ainekuormien laskenta Mitattujen valumien ja sademäärätietojen perusteella arvioitiin, kuinka pitkää ajanjaksoa mikin vedenlaatutulos edustaa (näytteen edustaman jakson tarkka pituus vuorokausina on esitetty kuormituslaskentaliitteissä). Jakson keskimääräinen ainehuuhtouma laskettiin jakson mitatun tai arvioidun keskivaluman avulla (ei näytteenottoajankohdan valuman avulla). Touko-lokakuun ominaiskuormitusluvut (g/ha/d) laskettiin laskemalla jaksojen kuormat yhteen ja jakamalla ne seurantajakson kokonaispituudella. Tuotantoalueiden touko-lokakuun ainehuuhtouma laskettiin sekä brutto- että nettohuuhtoumana. Nettokuormitus arvioitiin vähentämällä lasketusta kuormituksesta ns. luonnonhuuhtouma. Nettokuormitusta laskettaessa vähennetään eräiden vedenlaatumuuttujien osalta havaitusta huuhtoumasta ns. taustahuuhtouma, jolloin nettokuormitus kuvaa turvetuotannon aikaansaamaa kuormituslisää. Ainekuormitukset laskettiin sekä brutto- että nettokuormituksena. Nettokuormitusta laskettaessa vähennetään bruttokuormasta taustakuormitus, jolloin nettokuormitus kuvaa turvetuotannon aikaansaamaa kuormituslisää. Velvoitetarkkailuissa yleisesti käytettyjä luonnontilaisten soiden taustapitoisuuksia ovat olleet seuraavat (Wahlgren, 1988): kokonaisfosfori 2 µg/l, kiintoaine 5 mg/l, PO 4 -P 5 µg/l, kok. N 6 µg/l, NH 4 -N 2 µg/l. Kiintoaineen osalta taustapitoisuuskäytäntö on vaihdellut. Luonnontilaisen suon taustapitoisuus on 1-1 mg/l (Ahtiainen ym. 199, Marja-aho & Koskinen 1989 ja Ihme ym. 1992). Eräissä selvityksessä sen taustapitoisuudeksi on oletettu mg/l. Luonnontilaisen suon liuenneen orgaanisen aineksen (COD Mn ) pitoisuus on tasoa mg O 2 /l (Ahtiainen ym. 199, Marja-aho & Koskinen 1989 ja Ihme ym. 1992). Vapolla pidettiin Vapon tuotantoalueita koskeva palaveri kuormitustarkkailujen kehittämisestä. Siellä sovittiin tuotantoalueiden kuormitusten laskennasta seuraavaa. Taustapitoisuutena käytetään seuraavia pitoisuuksia: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l. Taustakuormaa laskettaessa käytetään tuotantoalueella mitattua valuntaa. Vuoden 214 kuormituksia laskettaessa käytettiin taustapitoisuuksina seuraavia Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje-julkaisussa (Ympäristöminiteriö: ympäristöhallinnon ohjeita 2/213) esitettyjä pitoisuuksia: kiintoaine 1 mg/l, kokonaisfosfori 2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l.

20 9 Em. taustapitoisuuksien lisäksi käytettiin seuraavia taustapitoisuuksia: org. kiintoaine.5 mg/l, COD Mn 2 mg O 2 /l, NH 4 -N 2 µg N/l ja rauta 23 µg/l. Taustakuormituksia laskettaessa käytettiin tuotantoalueella mitattuja valumia. Ominaiskuormitusta laskettaessa tuotantoalueen ulkopuolisen alueen ainehuuhtoumana käytettiin taustahuuhtoumaa. Jos veden laadun havaintoasemalle tulee merkittävästi ulkopuolisia valumavesiä ja jos ulkopuolisten vesien ainepitoisuudet ovat selvästi korkeampia kuin taustapitoisuudet, saattaa em. laskentamenettely yliarvioida tuotantoalueen ominaiskuormitusta. Tuotantoalueen vuotuista kuormitusta arvioitaessa pitää laskea tarkkailukauden kuormitus ja mikäli tarkkailu ei kata koko vuotta pitää arvioida lisäksi talvikauden aikainen kuormitus. Eräillä alueilla talvikauden aikainen kuormitus tuotantoalueelle arvioitiin Rajasuon vuotuisen kuormituksen jakauman avulla, ts. tuotantoalueen kuormituksen oletettiin noudattavan samankaltaista vuosijakaumaa. Mikäli tuotantoalueella on kuivatusvesien puhdistusmenetelmä (kemikalointi tai pintavalutus), joka oli käytössä vain osan vuotta, talviajan kuormitus laskettiin 'kesäajan' käsittelemättömän kuormituksen ja Rajasuolta saadun vuosijakauman avulla Järvien ja lampien minimiravinteet Laajana tarkkailuvuotena, jolloin näytteenottokertoja oli normaalivuotta enemmän ja vesinäytteistä analysoitiin myös nitraatti- ja ammoniumtyppi sekä fosfaattifosfori. Liukoisten ravinteiden pitoisuuksia tarkastelemalla voidaan arvioida, onko levien kasvua rajoittava minimitekijä fosfori vaiko typpi. Rehevöitymistä säätelevinä ravinteina on totuttu pitämään yleensä fosforia ja typpeä. Typpi on aminohappojen olennainen osa, ja siten tärkeä solujen rakenteissa ja entsyymeissä. Typpi on siis "rakennusaine". Fosfori on taas tärkeä osa solun sisäisessä energia-aineenvaihdunnassa, kuten hengityksessä ja hapetuspelkistysreaktioissa. On yleisesti tunnettua, että elävät solut tarvitsevat energia-aineenvaihduntaansa fosforia, ilman energiaa ei myöskään tapahdu uuden solumaterian synteesiä. Yleensä fosforia on totuttu pitämään vesistöjen rehevöitymistä säätelevänä ravinteena. Vasta viime aikoina on ruvettu keskustelemaan myös typen osuudesta vesistöjen rehevöittäjänä. Suomen vesiensuojelun painopiste on viimeiset parikymmentä vuotta ollut fosforikuormituksen vähentämisessä. Ainakin osittain tämän seurauksena vesistöjen kokonaisfosforipitoisuudet ovat pienentyneet, mutta samaan aikaan typpipitoisuudet ovat olleet hienoisessa kasvussa (Pietiläinen & Kauppi 1993, Poikolainen 1992). Fosforipitoisuuksien pienenemisestä huolimatta vesistöjen rehevöityminen on yhä jatkunut. Typen merkityksen on siksi ounasteltu olevan aiemmin arveltua suuremman. On toisaalta myös mahdollista, etenkin toipuvien ekosysteemien ollessa kyseessä, ettei ole täysin ymmärretty ravinteiden kiertoa ja kierron merkitystä järviekosysteemissä (e.g. Lappalainen 1991). Typpi saattaa joissakin tapauksissa edistää levien kasvua, toisissa tapauksissa typen puute voi suoda molekyylityppeä yhteyttämään kykeneville sinileville t. sinibakteereille kilpailuedun. Ammoniumtypen hapettuminen nitrifikaation kautta kuluttaa puolestaan happea ja alentaa veden ph:ta, denitrifikaatiossa veden ph saattaa puolestaan nousta. Mikä kulloinkin on typen merkittävin vaikutustapa, vaihtelee eri vesistöissä. Rehevöitymistä säätelevää minimiravinnetta voidaan yrittää arvioida joko ravinnesuhtein tai levätestein. Ravinnesuhteiden käyttö minimitekijän selvittämisessä perustuu yhteyttävien organismien keskimääräisen typpi/fosforisisällön ja veden ravinnesuhteiden (typpi/fosforisuhteet) vertaamiseen. Käytettyjä ravinnesuhteita on kolme (Pietiläinen & Kauppi 1993) (ravinteet fosforina ja typpenä): 1) kokonaisravinnesuhde, kok.n : kok.p, 2) mineraaliravinnesuhde, (NH 4 + NO 3 + NO 2 ) : PO 4. Suhde ilmaistaan myös DIN:DIP. 3) ravinteiden tasapainosuhde, (kok.n : kok.p) : ((NH 4 + NO 3 + NO 2 ): PO 4 ). Yleisimmin käytetty arvio solujen keskimääräisestä sisäisestä typpi/fosfori-painosuhteesta on seitsemän (Redfield ym. 1963). Heckyn ym. (1993) mukaan makeiden vesien hiukkasmateriaalissa suhde on tosin keskimäärin selvästi suurempi ja toisaalta enemmän vaihteleva kuin "Redfieldin suhde", joka perustuu laajaan meriaineistoon. Veden typpi/fosforisuhteen ollessa lähellä seitsemää voivat sekä typpi että fosfori säädellä levien kasvua. Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle 5. Suhteen ollessa yli 12 fosfori on rajoittava ravinne. Kokonaisravinteille vastaavat rajat ovat 1 ja 17 (Forsberg ym. 1978). Chiaudanin ja Vighin (1974) mukaan mineraaliravinnesuhteen ollessa yli 1 fosfori

21 1 rajoittaa levien kasvua. Ravinteiden tasapainosuhteen ollessa yli yhden on typpi minimiravinteena, muuten fosfori. Ravinnesuhteen tulkintaa hankaloittaa se, että eri levillä on erilaiset ravinnevaatimukset. Samaan aikaan toisten levien kasvua voi rajoittaa typpi, toisten fosfori. Ravinnesuhteita voidaan lisäksi käyttää minimiravinteen määräämisessä silloin, kun ravinnepitoisuudet ovat suhteellisen pieniä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein, tulosten luotettavuuden kannalta valitettavasti, pitoisuuksia määritysrajan tuntumassa. Kun ravinteita on runsaasti, levien kasvua rajoittaa jokin muu tekijä, yleensä valo tai lämpötila. Tarkkailun järvistä tutkittiin kasviplanktontuotannon minimiravinteet kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhteilla. Mikäli kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhde on suurempi kuin 1, on typpi minimitekijänä, päinvastaisessa tapauksessa fosfori. Tässä laskettu suhde on siis edellä mainittu ravinteiden tasapainosuhde. 4. Käyttötarkkailu Käyttö- ja hoitotarkkailun tarkoituksena on antaa taustatietoja kuormitustarkkailulle, ts. selvittää mitä alueella on tehty, missä ja milloin. Käyttö- ja hoitotarkkailussa kirjataan kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä sekä ja sen tavoitteena on myös vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta. Käyttö- ja hoitotarkkailuun kuuluvilla turvetuotantoalueilla tarkkailun suorittaminen on tuottajan vastuulla. Käyttö- ja hoitopäiväkirjaan kirjataan: - tiedot ojitus-, kunnostus-, ja tuotantotoiminnan etenemisestä - ojitusten yhteydessä tarkat kaivuajat ja vedenkorkeuslukemat - vesiensuojelurakenteiden valmistuminen, kunnon seuranta, havainnot toimivuudesta sekä kaikki poikkeamat vesiensuojelusuunnitelmista - altaiden ja lietetaskujen tyhjennys - mittapatojen asennus ja vedenkorkeuslukemat - vesinäytteiden ottoajankohdat - sadanta, haihdunta, lämpötila ja tuuli, jos niitä työmaalla mitataan - sekä kaikki muut mahdolliset tapahtumat, joilla arvellaan olevan vaikutusta suolta lähtevän veden laatuun tai kuormitukseen. Tiedot tuotantoaloista, tuotantojakoista ja menetelmistä ja mm. laskeutusaltaiden tyhjennyksistä, ojituksista yms. on esitetty kunkin tutkimusalueen liitetaulukoissa. 5. Sääolot ja hydrologiset tiedot Sääolot vuonna 214 Tammikuu oli vähäsateinen ja Lappia lukuun ottamatta vähäluminen. Vettä virtasi vesistöissä lauhan vuodenvaihteen myötä ajankohtaan nähden runsaasti. Helmikuu oli erittäin lauha. Sadanta vaihteli keskiarvon molemmin puolin. Maan etelä- ja keskiosassa lunta oli poikkeuksellisen, paikoin jopa ennätyksellisen vähän. Lumen sulaminen sai virtaamat ja vedenkorkeudet ajankohtaan nähden harvinaiseen nousuun maan etelä- ja länsiosassa. Maaliskuu oli leuto ja vähäsateinen. Keväisen lämpimät säät sulattivat lunta, routaa ja vesistöjen jääpeitettä maan etelä- ja keskiosissa. Lumen sulaminen nosti paikoitellen jokien virtaamia, mutta tavanomaisiin kevättulvalukemiin ei ylletty. Pohjavedet olivat tavanomaista ylempänä. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Vähälumisen talven ja kuivan kevään vuoksi vedenpintojen ja virtaamien nousut maan etelä- ja keskiosan järvissä ja joissa olivat tavallista aikaisempia ja huiput monin paikoin harvinaisen pieniä. Kuukauden lopulla vesistöjen pinnat olivat näillä alueilla pääosin laskussa. Myös pohjavedet olivat kääntyneet aikaisen kevään vuoksi jo laskuun, mutta eivät kuitenkaan poikenneet merkittävästi ajankohdan keskimääräisestä.

22 11 Toukokuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva, ja myös vesitilanne vaihteli eri puolilla maata. Lumet ja jäät sulivat kuukauden aikana lähes koko Pohjois-Suomesta. Lapissa koettiin sulannasta johtuvia tulvia, Itä- ja Keski-Suomessa runsaat sateet nostivat vedenkorkeuksia ja virtaamia, mutta Lounais- ja Länsi-Suomessa oli vähävetistä. Pohjavesitilanne oli vaihteleva. Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta loppukuu oli poikkeuksellisen kolea. Kuukauden keskilämpötila jäi koko maassa tavanomaista alemmaksi. Sademäärissä oli suurta alueellista vaihtelua. Vesistöjen vedenkorkeudet laskivat pääosin kesäiseen tapaan, ja kuukauden päättyessä ne vaihtelivat ajankohdan keskimääräisen molemmin puolin. Pohjaveden pinnat olivat yleisesti tavanomaista alempana, paitsi osassa Lappia. Järvien pintalämpötilat vaihtelivat ilman lämpötilojen tapaan laidasta laitaan. Kuukauden loppupuolella järvivedet olivat poikkeuksellisen kylmiä. Heinäkuu oli koko maassa keskimääräistä lämpimämpi. Sademäärissä oli erittäin suurta alueellista ja ajallista vaihtelua, mutta yleisesti satoi tavallista vähemmän. Heinäkuun helteet alensivat vesistöjen ja pohjaveden pinnankorkeuksia sekä nostivat vesistöjen pintalämpötilat erittäin korkeiksi. Kuukauden päättyessä vedenkorkeudet olivat pääosin tavallista alempana. Myös pohjaveden pinnat laskivat heinäkuussa suuressa osassa maata alle ajankohdan keskiarvon. Järvivedet olivat laajoilla alueilla kuukauden lopulla poikkeuksellisen lämpimiä. Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 214 Jyväskylän lentoasemalla Kk I II III IV V VI VII VIII IX X XI.1-2. XII x C Kuukauden keskilämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 214 Jyväskylän lentoasemalla Kk I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Yht mm Sademäärä I I I III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2. Kuukausittaiset sadannat Jyväskylässä v. 214 ja vuosien keskimääräinen kuukausisadanta (Mikkelistä ei ollut saatavilla enää tietoja Elokuu oli sää- ja vesitilanteeltaan kaksijakoinen. Keskilämpötilaltaan kuukausi oli harvinaisen lämmin ja alkukuukausi jopa poikkeuksellisen lämmin. Helteinen säätyyppi vaihtui elokuun toisella viikolla voimakkaisiin sateisiin, jotka jatkuivat kuukauden loppuun saakka. Taajamissa kovat sadekuurot aiheuttivat paikoin tulvia. Yleisesti maankosteuden vajaus oli pitkän hellejakson jälkeen kuitenkin niin suuri, etteivät sateet näkyneet aluksi juurikaan vesistöissä ennen kuukauden loppua. Helteisen sään myötä myös pohjaveden pinnat olivat yleisesti keskimääräistä alempana, mutta sateisilla alueilla pinnat nousivat loppukuusta.

23 12 Kuva 3. Valumia (l/s/km 2 ) eräillä tuotantoaluella vuonna 214 (huomaa erilaiset skaalat eri alueilla) l/s/km Viransuo Lahnasuo Pakinsuo Lintusuo Pohjasuo

24 13 Syyskuun alku oli kuiva ja ajankohtaan nähden lämmin, kun taas loppupuolella oli paikoin viileää ja sateista. Säätila heijastui vesitilanteeseen. Alkukuusta vedenkorkeudet olivat monin paikoin alhaisia ja virtaamat pieniä, kun taas kuukauden loppupuolella sateet saivat vedenpinnat paikoin nousuun. Lokakuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan hyvin vaihteleva, mikä näkyi myös vesitilanteessa. Lokakuun puolivälin jälkeen lumi käväisi valtaosassa maata ja pohjoisessa pieniä järviä jäätyi. Sään lämpenemisen aiheuttama lumien sulaminen ja runsaat vesisateet nostivat virtaamat kuun lopussa suuriksi erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Pohjavedet olivat nousussa, mutta edelleen keskiarvoa alempana. Marraskuu oli maan etelä- ja keskiosassa keskiarvoa lauhempi. Etelässä ja Lapissa satoi vähän, mutta Pohjanmaalta Kainuuseen selvästi tavanomaista enemmän. Lunta oli tavanomaista vähemmän. Sateet nostivat vedenpintoja ja kasvattivat virtaamia etenkin länsirannikolla. Suuressa osassa maata pohjaveden pinnat olivat nousseet keskiarvon yläpuolelle. Järvet saivat jääpeitteen Pohjois-Suomessa. Valumat tuotantoalueilla Vuorokausittaiset keskivalumat tarkkailun turvetuotantoalueilla on esitetty liitteessä 15 sekä kuvassa 3. Kuukausittaiset keskivalumat ovat liitteessä 15. Talvella oli valuntahuippuja helmikuun lopussa ja maaliskuun 1. päivän tienoilla. Huhtikuun tulva jäi vähäiseksi. Toukokuun puolivälissä oli valuntahuippu. Pieniä valuntahuippuja oli elokuusta joulukulle.(kuva 3). 6. Kuormitustarkkailun tulokset ja niiden tarkastelu 6.1 Valumavesien laatu ja puhdistustehot Vuoden 214 havaintokerroittaiset kuormitustarkkailun vedenlaatutulokset on esitetty liitteissä Tarkkailun tuotantoalueilta vesistöön lähtevän kuivatusveden vedenlaatumuuttujien keskiarvot vuodelta 214 on esitetty taulukossa 4. Tuotantokunnossa olevilta tuotantoalueilta tuleva vesi oli tummaa, rautapitoista ja ravinteikasta ja sen liuenneen orgaanisen aineksen, jota kemiallinen hapentarve (KHT) kuvastaa, määrä oli suuri (taulukko 3, ks. myös kuva 4). Erityisen ravinteikkaita ja tummia kuivatusvedet ovat olleet Kangasjärven alueella (Ropolansuo, Huppionsuo, Viransuo ja varsinkin Rajasuolla). Viransuolla, Ropolansuolla ja Vuotsinsuolla kemikalointipuhdistuksen käyttöönotto on parantanut merkittävästi vesistöön johdettavan veden laatua ja Rajasuolla puolestaan pintavalutuskentän käyttönotto. Vuosina Rajasuon kuivatusvedet on johdettu sulanmaan aikaan pintavalutuskentän kautta. Vuoden 21 syksystä alkaen pintavalutus muutettiin ympärivuotiseksi. Pintavalutuskentältä vesistöön johdettavan veden keskimääräinen laatu poikkesi aseman Rajasuo 1 vuosien veden laadusta selvimmin alhaisemman ph-arvonsa ja kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- sekä varsinkin rautapitoisuutensa perusteella (taulukko 3). Suovesien ph vaihtelee suon ravinteisuuden mukaan erittäin voimakkaasti. Letoilla vesi saattaa olla lievästi emäksistä ja karuilla soilla ph voi olla alle neljän (Sallantaus 1986a). Mikäli ojat ulottuvat syvällä sijaitseviin minerotrofisiin turvekerroksiin, suon ojitus yleensä vähentää valumaveden happamuutta (Sallantaus 1983, 1986). Kangasjärven alueen tuotantoalueiden valumavesille ja myös alueen purojen ja jokien vedelle on ollut tyypillistä alhainen ph ja alkaliniteetti. Erityisen alhainen ph on ollut Rajasuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (vuonna 214 minimi oli 4.3, maksimi 5.6), jossa kivennäismaan neutraloiva vaikutus jää pieneksi, koska pintavalutuskenttä on luonnontilaista ojittamatonta aluetta.

25 14 Rajasuon pintavalutuskentän vaikutusta kuivatusveden laatuun oli vaikea arvioida vuoden 1997 tulosten perusteella, koska Rajasuon pintavalutuskentältä tulevan veden laatu vuonna 1997 kuvasti vasta kentän käyttöönoton aikaista tilannetta ja koska pintavalutuskentälle tulevasta vedestä ei saatu kuin seitsemän näytettä. Vuoden 1998 tulosten perusteella Rajasuon pintavalutuskentän vaikutusta voitiin arvioida luotettavammin. Pintavalutuksen vaikutusta kuivatusveden laatuun arvioitiin vertaamalla pintavalutukseen tulevan ja siitä lähtevän veden laatua havaintokerroilta, jolloin molemmilta havaintopaikoilta on tuloksia. Pintavalutuksen vaikutusta ainekuormitukseen arvioitiin laskemalla tulevan pintavalutukseen tuleva ja lähtevä ainekuormitus. Tulosten mukaan pintavalutuskenttä parantaa merkittävästi kuivatusveden laatua ja alentaa alapuoliseen vesistöön tulevaa ainekuormitusta. Vuonna 1998 kiintoaineen, kokonaisfosforin ja raudan osalta reduktio oli tasoa % (taulukko 4a). Pintavalutuskentälle johdetusta vedestä vähintään 27 % suodattui maaperään tai haihtui (sateen vaikututusta ei ole huomioitu arviossa). Rajasuon kuivatusveden keskimääräinen rautapitoisuus on pintavalutuskentän vaikutuksesta selvästi alempi kuin monilla muilla tuotantoalueilla, mutta sen KHT-arvo on ollut korkea ollen samaa tasoa Pakinsuon ja Lenninsuon kanssa (kuva 4). Rajasuolta alapuoliseen vesistöön johdetun veden keskimääräisellä KHT-arvolla oli laskeva suuntaus v Vuonna 212 sateisuus ja vuonna 213 talviajan korkeat valunnnat nostivat kuivatusvesien KHT-arvoja. Vuoden 213 tammi - joulukuun välisenä aikana Rajasuon pintavalutuskenttä pidätti 91 % kiintoaineesta, 72 % fosforista, 29 % typestä ja 11 % kemiallisesta hapenkulutuksesta (tulevan ja lähtevän vesimäärän oletettiin olevan sama, taulukko 4a). Vuoden 214 tammi - joulukuun välisenä aikana Rajasuon pintavalutuskenttä pidätti 86 % kiintoaineesta, 79 % fosforista, 56 % typestä ja 28 % kemiallisesta hapenkulutuksesta (tulevan ja lähtevän vesimäärän oletettiin olevan sama, taulukko 4a).

26 15 Taulukko 3. Tuotantoalueilta lähtevän keskimääräinen laatu vuosina Keskimääräistä alkaliniteettia ei ole ilmoitettu sellaisille paikoille, joissa on mitattu sekä alkaliniteettia että asiditeettia. Viransuolla v. 21 veden laatu on kemikaloimattoman (touko-kesäkuu) ja kemikaloidun (lheinä-lokakuu) veden keskiarvo. Kiinto- Org. Johto- Alkal ph Väri KHT Kok-N NH 4 NO 2+3 Kok-P PO 4 -P Fe aine k.aine kyky mmol/l Pt mg µg/l µg N/l µg N/l µg/l µg P/l µg/l mg/l mg/l ms/m mg/l O 2 /l Ropolansuo < Ropolansuo kemikaloitu vesi < < < < < < < Huppionsuo < Pohjasuo Vipusuo Itäsuo <5 72 < 3 46 Karjalansuo

27 16 Taulukko 3. jatkuu Kiinto- Org. Johto- Alkal ph Väri KHT Kok-N NH 4 NO 2+3 Kok-P PO 4 -P Fe aine k.aine kyky mmol/l Pt mg µg/l µg N/l µg N/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ms/m mg/l O 2 /l Viransuo < < < Rajasuo Rajasuo Rajasuo pintavalutuksesta lähtevä < < <, < < Jylhäsuon pintavalutuksesta lähtevä Jylhäsuon kemikaloinnista lähtevä <

28 17 Taulukko 3. jatkuu Kiinto- Org. Johto- Alkal ph Väri KHT Kok-N NH 4 NO 2+3 Kok-P PO 4 -P Fe aine k.aine kyky mmol/l Pt mg µg/l µg N/l µg N/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ms/m mg/l O 2 /l Jylhäsuo Pakinsuo kasvillisuuskentältä lähtevä Pakinsuo Vuotsinsuo <, < <, <

29 18 Taulukko 3. jatkuu Kiinto- Org. Johto- Alkal ph Väri KHT Kok-N NH 4 NO 2+3 Kok-P PO 4 -P Fe aine k.aine kyky mmol/l Pt mg µg/l µg N/l µg N/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ms/m mg/l O 2 /l Lenninsuo Lakeanrahka, kemikaloinnista lähtevä < Lakeanrahka Lahnasuo Lintusuo Pyöreäsuo

30 19 Taulukko 4a. Rajasuon pintavalutuskentän reduktiokyky (%) v keskimääräisen vedenlaadun muutoksen ja/tai ainekuormituksen perusteella arvioituna. Kiintoaine COD Mn Kok. N kok.p Fe Arvion peruste V.1998 ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V.1999 (3 näytettä) Keskim. veden laatu V.2 (4 näytettä) Keskim. veden laatu V.21 (11 näytettä) Keskim. veden laatu V.22 (6 näytettä) Keskim. veden laatu V.23 (12 näytettä) Keskim. veden laatu V.24 (12 näytettä) Keskim. veden laatu V.25 (12 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V.26 (11 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V.27 (11 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus *) V.28 (12 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus *) V.29 (12 näytettä) Keskim. veden laatu V.21 (13 näytettä) Ainekuormitus *) V.211 (19 näytettä) Ainekuormitus *) V.212 (37 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus *) V.213 (22 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus *) V.214 (2 näytettä) Keskim. veden laatu Ainekuormitus *) *) tuleva ja lähtevä vesimäärä oletettiin samaksi.

31 2 Taulukko 4b. Pakinsuon kasvillisuukentän ( v. 28 huhti-joulukuu, v koko vuosi) ja Lahnasuon sekä Lintusuon pintavalutuskenttien reduktiokyky (%) v keskimääräisen vedenlaadun muutoksen ja ainekuormituksen perusteella arvioituna. Lakeanrahkalla otettiin v.211 käyttöön kemikalointi. Kiintoaine COD Mn Kok. N kok.p Fe Vesimäärä Arvion peruste Pakinsuo V. 214 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V. 213 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V. 212 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V. 211 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V. 21 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus V. 29 (tammi-joulukuu) Keskim. veden laatu V. 28 (huhti-joulukuu) Keskim. veden laatu (huhti-joulukuu) Ainekuormitus ( ) Lahnasuo 214 Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu Ainekuormitus (huhti-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus (huhti-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu (kesä-lokakuu) Lintusuo 214 Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu Ainekuormitus (huhti-lokakuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus (huhti-lokakuu) Keskim. veden laatu Ainekuormitus Keskim. veden laatu (huhti-joulukuu) jatkuu

32 21 Taulukko 4b jatkuu. Pakinsuon kasvillisuukentän ( v. 28 huhti-joulukuu, v koko vuosi) ja Lahnasuon sekä Lintusuon pintavalutuskenttien reduktiokyky (%) v keskimääräisen vedenlaadun muutoksen ja ainekuormituksen perusteella arvioituna. Lakeanrahkalla otettiin v.211 käyttöön kemikalointi. Pyöreäsuo Kiintoaine COD Mn Kok. N kok.p Fe 214 ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat Keskim. veden laatu (touko-joulukuu) Pohjasuo 214 ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat Jylhäsuo 214 ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat ( ) Keskim. veden laatu Ainekuormat

33 22 Taulukko 4b. Pakinsuon kasvillisuukentän ( v. 28 huhti-joulukuu, v koko vuosi) ja Lahnasuon sekä Lintusuon pintavalutuskenttien reduktiokyky (%) v keskimääräisen vedenlaadun muutoksen ja ainekuormituksen perusteella arvioituna. Lakeanrahkalla otettiin v.211 käyttöön kemikalointi. Arvion peruste Kiintoaine COD Mn Kok. N kok.p Fe Vesimäärä Lakeanrahka kemikalointi 214 Keskim. veden laatu Ainekuormat Keskim. veden laatu Ainekuormat Keskim. veden laatu Ainekuormat Keskim. veden laatu Ainekuormat Lakeanrahka pintavalutus 21 (huhti-joulukuu) Keskim. veden laatu Ainekuormat Keskim. veden laatu (V-XII) Pakinsuolla vedet on johdettu vuodesta 28 alkaen ympärivuotisesti 6 lasketusaltaan kautta pumppausaltaaseen ja edelleen kasvillisuuskentälle, jossa tulee kasvamaan ruokohelpeä sekä luonnonvaraisia kasveja. Vuoden 28 elo-joulukuussa ( ) Pakinsuon kasvillisuuskentälle johdetusta vedestä haihtui (tai imeytyi pohjavedeksi) 29 %. Helpikentän alensi selvästi alapuoliseen vesistöön johdetun veden kiintoainepitoisuutta ja jonkin verran myös typpi- ja fosforipitoisuutta. Ainekuormista arvioituna Pakinsuon helpikenttä vähensi merkittävästi (7 %) alapuoliseen vesistöön johdetun kiintoaineen määrää ja selvästi myös ravinteiden ja orgaanisen aineksen määrää (taulukko 4b). Vuoden tulosten perusteella arvioituna Pakinsuon kasvillisuukenttä pidätti merkittävästi kiintoainetta, fosforia ja rautaa. Typen ja orgaanisen aineksen (KHT) osalta kentän pidätyskyky on selvästi vähäisempi. Lintusuolla pintavalutuskenttä alensi vuosina selvästi kuivatusveden kiintoainepitoisuutta. Liuenneen orgaanisen aineen (KHT) ja fosforin pitoisuudet olivat tuolloin sen sijaan korkeampia kasvillisuuskentältä lähtevässä veden kuin sinne tulevassa. Vuosina 212, 213 ja 214 Lintusuon pintavalutuskenttä pidätti fosforia 38 %, 3 % ja 1 %. Pintavalutuskentän ikääntyessä se kasvittuu ja sen kyky pidättää fosforia paranee. Typpeä pintavalutuskenttä on pidättänyt viime vuosina 2-4 %. Pohjasuolla pintavalutuskenttä pidätti v. 213 kiintoaineesta 86 % ja fosforista 51 %. Vuonna 214 pintavalutuskenttä pidätti kiintoaineesta 89 % ja fosforista 56 % Keskimääräisen veden laadun muutoksesta lasketut reduktiot eivät kuvaa kasvillisuuskentillä todellista reduktiota, sillä kuivina aikoina veden haihtuminen kasvillisuuskentällä nostaa ainepitoisuuksia. Lakeanrahkan puhdistustehot vuonna 214 olivat seuraavat (laskettu kuormista, taulukko 4b): kiintoaine 38 %, kemiallinen hapen kulutus 72 %, kokonaisfosfori 81 % ja kokonaistyppi 41 %. Vuosien tulosten mukaan (taulukko 7b) kemikalointi on yleensä alentanut Vuotsinsuolla selvästi vesistöön johdettavaa ainekuormitusta kemikaloinnin ollessa toiminnassa. Vuotsinsuon kuivatusveden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ja KHT-arvo olivat selvästi alempia kuin tuotantoalueilla, joilla ei ole kemikalointipuhdistusta (kuva 4).

34 23 Vuonna 214 Vuotsinsuon poistotehot (ainekuormista laskien) olivat: kemiallinen hapenkulutus 72 %, kokonaisfosfori 87 % ja kokonaistyppi 36 %. Myös Viransuolla ja Ropolansuolla kemikaloinnilla onnistuttiin parantamaan merkittävästi kuivatusveden laatua ja alentamaan ainekuormaa kemikaloinnin aikana (taulukko 5, kuva 4). Ropolansuolla puhdistustehot (ainekuormista, kemikaloinnin aika ) vuonna 214 olivat: kiintoaine 84 %, kok.p 98 %, kok.n 35 % ja COD 9 %. Viransuolla puhdistustehot (ainekuormista, vuosijakso) vuonna 214 olivat: kiintoaine 86 %, kok.p 96 %, kok.n 37 % ja COD 85 %. Taulukko 5. Kemikalointipuhdistuksen reduktio ( %) keskimääräisen ainepitoisuuden ja ainekuormien avulla laskettuna Vuotsinsuolla, Ropolansuolla ja Viransuolla (vaikutus laskettu kemikaloinnin ajalle). Lakeanrahkan tulokset taulukossa 6b. K-aine COD Mn Kok.N Kok.P Fe % % % % % Vuotsinsuo Ainepitoisuus v v v v v v v v v v v v v.22 (n=4) v.21 (n=6) v v v v v Ainekuorma v v v v v v v v v v v v v taulukko jatkuu

35 24 Taulukko 5 jatkuu. Kemikalointipuhdistuksen reduktio ( %) keskimääräisen ainepitoisuuden ja ainekuormien avulla laskettuna Vuotsinsuolla, Ropolansuolla ja Viransuolla (vaikutus laskettu kemikaloinnin ajalle). Lakeanrahkan tulokset taulukossa 6b. K-aine COD Mn Kok.N Kok.P Fe % % % % % Ropolansuo Ainepitoisuus v v v v v v v v v v v v v v Ainekuorma v v v v v v v v v v v v v v Viransuo Ainepitoisuus v v v.212 (toukojoulukuu) v v v v v v v v v v v Ainekuorma v v v.212 (toukojoulukuu) v v v v v v v v v v v

36 25 mg/l Kiintoaine Ropola Huppio Viran Raja Jylhä Pakin Vuotsin Lennin Lakean Kemiallinen hapenkulutus mg O 2/l Rop ola Huppio Viran Raja Jylhä Pakin Vuotsin Lennin Lakean µg N/l Kok. typpi Ropola Huppio Viran Raja Jylhä Pakin Vuotsin Lennin Lakean µg P/l 35 Kok. fosfori Ropola Huppio Viran Raja Jylhä Pakin Vuotsin Lennin Lakean µg Fe/l Rauta Ropola Huppio Viran Raja Jylhä Pakin Vuot sin Lennin Lakean Kuva 4. Vesistöön johdetun kuivatusveden keskimääräinen laatu eräillä tuotantoalueilla v Ropolansuon veden laatu v. 21 on kemikaloimattoman veden laatu, koska vain osa alueen vesistä kemikaloitiin ja vain osan aikaa tuotantokaudesta.

37 mg/l K-aine m S/m Johtok µg N/l 7 Kok.N µg P/l 35 Kok.P COD Mn mg O 2/l CODMn Kuva 5a. Ropolansuolta vesistöön johdetun kuivatusveden laatu vuosien eri kuukausien näytteenottokerroilla (v. 21 esitetty sekä kemikaloimattoman että kemikaloidun veden laatu).

38 27 Kuva 5b. Huppionsuolta lähtevän kuivatusveden laatu vuosien näytteenottokerroilla mg/l K-ai ne Org.kaine ms/m Fe µg/l Johtokyky Rauta ug N/l ug P/l Kok.P Kok.N NH4-N COD Mn mg O 2/l mg Pt/l CODMn Väriluku

39 28 Kuva 5c. Lintusuon kuivatusveden laatu vuosien näytteenottokerroilla. Kiintoaine mg/l KHT mg O2/l Kok. typpi µg N/l Kok. fosfori µg P/l Rauta µg Fe/l

40 29 Kuva 5d. Pakinsuon kuivatusveden laatu vuosien näytteenottokerroilla (kasvllisuus kenttä käyttöön v 28). Kiintoaine mg/l KHT ja Väri mg O2/l Väri mg Pt/l K HT Väri Kok. typpi µg N/l Kok. fosfori µg P/l Rauta µg Fe/l Kiintoaine mg/l KHT mg O2/l Kok. typpi µg N/l Kok. fosfori µg P/l Rauta µg Fe/l

41 3 Ropolansuon, Huppionsuon, Lintusuon ja Pakinsuon veden laadun vuodenaikainen vaihtelu käy ilmi kuvista 5a- 5d. 6.2 Ympäristöluvissa esitettyjen puhdistusteho- ja pitoisuusvaatimusten täyttyminen Puhdistustehot laskettiin tarkastelujaksolle vesienkäsittelyyn tulevan ainekuorman ja siitä lähtevän ainekuorman avulla [ (tuleva - lähtevä)/tuleva], ts.samalla lailla kuin tehot lasketaan asumajätevesienpuhdistamoille. Rajasuo Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Rajasuota koskevan ympäristölupapäätöksen. Vaasan hallinto-oikeudes lisäsi antamassaan päätöksessä nro 11/52/3 lupaan seuraavan määräyksen: Tuotantoalueen pintavalutuskentän puhdístustehon on oltava vähintään seuraava (oikeassa laidassa esitetty vuodelle 213 lasketut tehot): Päästö Puhdistusteho % Sulan maan aikana Muuna aikana ( l.l.) Kiintoaine 6 5*) Kokonaisfosfori 6 5*) Kokonaistvppi 4 *) tavoitearvo Puhdistusteho lasketaan erikseen l l.l. välisen ajan ja sen ulkopuolisen ajan keskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset mukaan lukien. Vuonna 214 puhdistustehot olivat seuraavat: Päästö Puhdistusteho % Sulan maan aikana Muuna aikana ( l.l.) Kiintoaine Kokonaisfosfori Kokonaistvppi 61 Vuonna 214 puhdistustehovaatimukset ja -tavoiteet täyttyivät Rajasuolla kiintoaineen, fosforin ja typen suhteen. Pakinsuo Itä-Suomen aluehallintoviraston antaman päätöksen mukaan Pakinsuon kasvillisuuskenttäkäsittelyn puhdistustehon, mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien, on oltava alkaen vähintään seuraava (suluissa puhdistusteho vuonna 214): Kiintoaine 4 % ( 62 % ) Kokonaisfosfori 5 % ( 79 % ) Kokonaistyppi 2 % ( 5 %) Puhdistusteho lasketaan virtaamapainotteisena vuosikeskiarvona ennen kasvillisuuskenttää ja sen jälkeen otetuista näytteistä mahdolliset ohijuoksutukset mukaan lukien. Puhdistustehovaatimukset täyttyivät vuonna 214.

42 31 Kasvillisuuskentältä poistuvan veden laadun (ainepitoisuus) tavoitteelliset enimmäispitoisuudet ovat seuraavat: kiintoaine 1 mg/l, fosfori 5 :g/l, typpi 2 :g/l ja CODMn 5 mg/l. Raja-arvojen ylityksiä saa kunkin parametrin osalta olla enintään 2 % vuosittaisista mittauskerroista. Em. raja-arvojen ylityksiä oli vuosina 214 ja 213 seuraavasti: v.214 v.213 kiintoaine 14 % 27 % fosfori 29 % 41 % typpi 14 % 51 % COD Mn 24 % 66 % Tavoitteelliset enimmäispitoisuudet täyttyivät kiintoaineen ja typen osalta vuonna 214. Tavoitteelliset enimmäispitoisuudet eivät täyttyneet fosforin ja COd:n osalta vuonna 214. Lintusuo Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi Lintusuota koskevan lupapäätöksen (Nro 73/7/2, Dnro ISY-26-Y-14). Päätöksen mukaan sulan maan aikana pintavalutuskentän puhdistustehon tavoitteelliset raja-arvot ovat kiintoaineen osalta vähintään 5 % ja fosforin osalta vähintään 3 %. Jaksolla pintavalutuskentän puhdistusteho oli seuraava: kiintoaine 69 %, fosfori 36 %. Tavoitteellinen puhdistustehovaatimus täyttyi sekä kiintoaineen että fosforin osalta. Jylhäsuo Vaasan hallinto-oikeus antoi Jylhäsuon ympäristölupaa koskevan päätöksen nro 12/196/1. Siinä asetettiin pintavalutuskentän toiminnalle seuraavat määräykset: Pintavalutuskentän puhdistustehon on vuosikeskiarvona ilmaistuna oltava vähintään seuraava: kiintoaine 5 %, kokonaisfosfori 5 %, kokonaistyppi 2 %. Vuonna 214 puhdistustehot ainekuormista laskettuna olivat: kiintoaine 88 %, kokonaisfosfori 45 %, kokonaistyppi 34 %. Pintavalutuskentän puhdistusteho täytti vaatimukset kiintoaineen ja kokonaistypen osalta vuonna 214. Fosforin osalta puhdistusteho (45 %) ei aivan täyttänyt vaatimusta (5 %). Lakeanrahka Lakeanrahkalla otettiin v. 211 käyttöön kemikalointi. Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi päivätyssä päätöksessään Nro 82/211/1 (Dnro ISAVI/1/4.8/211) luvan Lakeanrahkan tuotantoalueen laajentumiseen. Ympäristölupavirasto määräsi, että luvan saaja voi ottaa käyttöön turvetuotantoalueen kuivatusvesien kemiallisen käsittelyn tätä lupapäätöstä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.. Kemiallisen puhdistamon puhdistustehot pitää lupamääräysten mukaan olla vuosikeskiarvona vähintään: kemiallinen hapen kulutus 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 4 %. Vuonna 214 Lakeanrahkan kemikaloinnin puhdistustehot olivat seuraavat: kemiallinen hapen kulutus 72 %, kokonaisfosfori 81 % ja kokonaistyppi 41 %. Puhdistustehovaatimus täyttyi fosforin ja typen osalta. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta puhdistusteho (72 %) ei aivan täyttynyt vaatimusta (75 %). Vuotsinsuo Itä-Suomen AVI-virasto antoi Vuotsinsuota koskevan lupapäätöksen nro 26/211/1 (dnro ISA- VI/175/4.8/21). Päätöksen mukaan kemiallisen käsittelyn poistotehon on oltava käsittelyajan keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään seuraava: kemiallinen hapenkulutus, COD Mn 75 %, kokonaisfosfori 8 % ja kokonaistyppi 3 %.

43 32 Vuonna 214 Vuotsinsuon poistotehot olivat: kemiallinen hapenkulutus 72 %, kokonaisfosfori 87 % ja kokonaistyppi 36 %. Puhdistustehovaatimukset täyttyivät vuonna 214. Ropolansuo Ropolansuon koskevavan Vaasan hallinto-oikeuden antaman päätöksen mukaan kuivatusvedet on kemikaloitava koko vuoden ajan. Päätöksessä kemialliselle käsittelylle on esitetty sulan maan ajalle ( ) puhdistustehovaatimus: kok.p 8 %, kok.n 4 %, COD 75 %. Muulle ajalle puhdisteteholle on annettu tavoitearvot: COD 6 %, fosfori 6 %. Ropolansuolle rakennettiin talvella uusi kemikalointiyksikkö,joka otettiin käyttöön huhtikuun lopulla. Vuonna 214 kemikalointijakso oli koko vuosi. Vuonna 214 puhdistustehot olivat seuraavat: Päästö Puhdistusteho % Sulan maan aikana Muuna aikana ( l.l.) CODMn Kokonaisfosfori Kokonaistvppi 23 Fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta puhdistustehovaatimus täyttyi, typen osalta puhdistusteho (23 %) ei saavuttanut tavoittetta (4 %). Tavoitteellinen puhdistustehovaatimus muuna aikana täyttyi sekä COD:n että fosforin osalta. Viransuo Viransuon ympäristöluvan (3.1.29, lupapäätös nro 119/2/2, Dnro ISY-28-Y-33) mukaan kemialliselle käsittelylle puhdistustehovaatimus on: kok.p 8 %, kok.n 3 %, COD 75 %. Viransuota koskevavan Vaasan hallinto-oikeuden antamassa päätöksessä. Päätöksessä kemialliselle käsittelylle on esitetty sulan maan ajalle ( ) puhdistustehovaatimus: kok.p 8 %, kok.n 4 %, COD 75 %. Muulle ajalle puhdisteteholle on annettu tavoitearvot: COD 6 %, fosfori 6 %. Päästö Puhdistusteho % Sulan maan aikana Muuna aikana ( l.l.) CODMn Kokonaisfosfori Kokonaistvppi 46 Puhdistustehon vaatimukset ja tavoitteet täyttyivä vuonna Tuotantoalueiden ominais- ja kokonaiskuormitus Tuotantoaluekohtaiset ainehuuhtoumat eri näytteenottokerroilla, ominaiskuormitusluvut ja tarkkailujakson (jolta virtaamatietoja ) kokonaiskuormitus on esitetty liitteessä 16. Huppionsuolla kuormitus on laskettu mittapadolle ja siinä on mukana mittapadon valuma-alueella sijaitsevien tuotannosta poistuneiden alueiden kuormitus.osa siitä on kasvittumatonta, osa metsätaloudessa ja 35 ha viljelyalana. Ominaiskuormitukset vaihtelevat huomattavasti eri tuotantoalueiden välillä, mikä johtuu eroista turpeen laadussa, valunnassa, ojaeroosiossa jne. Vuosittaiset ominaiskuormitukset vaihtelevat samallakin tuotantoalueella huomattavasti sekä keskivalunnan että merkittävässä määrin myös voimakkaiden sateiden vaihtelun

44 33 mukaan. Vuoden 1996 korkeat ominaiskuormitukset johtuivat osin rankkasateiden aiheuttamasta kuormituksesta. Savisuolla on tuotanto lopetettu 21 ja alue pääosin kasvittunut sen jälkeen. Vuonna 214 vuokra-alueet palautettiin maanomistajille. Vuonna 214 koko alueen vedet on johdettiin laskeutusaltaiden kautta ja valumaalue oli sama kuin tuotantoaikana n 63 ha. Vapolla enää hallinnassa tuo 6 ha. Alue hallinnassa oleva alue hetkellä jälkihoitovaiheessa eikä turvetuotannon kuormitusta alueelta ole. Savisuolle ei laskettu enää kuormitusarviota vuodelle 214. Taulukko 6a. Eri tuotantoalueiden keskimääräiset ominaiskuormitusarvot (g/d/ha) touko-lokakuussa vuosina (* tulokset osalta vain osalta tarkkailukautta). Laskuperusteet on esitetty tekstissä. Nettoarvoja laskettaessa bruttokuormituksesta on vähennetty ns. luonnonhuuhtouma. Kohdassa 'Valvontaohje' on esitetty turvetuotannon vesiensuojelua koskevassa valvontaohjeen (Vesi- ja ympäristöhallitus 1991) normaali- ja sateisen kesän ominaiskuormitusluvut. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Brutto g/ha/d Ropolansuo kemikaloimaton vesi Ropolansuo kemikaloitu vesi Huppionsuo Viransuo Viransuo kemikaloitu vesi 21* jatkuu

45 Taulukko 6a jatkuu. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Britto g/ha/d Rajasuo Pakinsuo Jylhäsuo Jylhäsuo pintavalutus Vuotsinsuo

46 Taulukko 6a jatkuu. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Britto g/ha/d Lakeanrahka Lenninsuo Savisuo Lahnasuo Lintusuo Pyöreäsuo Pohjasuo Karjalansuo Koivulamminsuo Valvontaohje Normaali kesä Sateinen kesä

47 Taulukko 6a jatkuu. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Netto g/ha/d Ropolansuo kemikaloimaton vesi Ropolansuo kemikaloitu vesi Huppionsuo Viransuo Viransuo kemikaloitu vesi 21* 63 3 < <

48 Taulukko 6a jatkuu. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Netto g/ha/d Rajasuo < Pakinsuo Jylhäsuo Jylhäsuo pintavalutus Vuotsinsuo < <

49 Taulukko 6a jatkuu. Alue K.aine Org.ka KHT kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Netto g/ha/d Lakeanrahka Lenninsuo Savisuo Lahnasuo Lintusuo Pyöreäsuo Pohjasuo Karjalansuo Koivulamminsuo Netto keskiarvo (alueet joilla ei ole kemikalointia eikä pintavalutusta)

50 39 Taulukko 6b. Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella olevien Vapo Oy:n tuotantoalueilta tuleva, turvetuotannosta johtuva ainekuormitus (nettokuormitus, kg/d) touko-lokakuun 214 aineiston perusteella arvoituna sekä v vastaava kuormitus (vuosien yhteiskuormissa on mukana myös Jaakkolansuon ja Soimasuon sekä Lavia- ja Muskasensuon kuormat, nykyisin nämä alueet eivät kuulu enää Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueeseen). Vuodelle 21 ei kuormitusarviota laskettu. K.aine Org.ka COD Mn kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P Fe Suur-Saimaan alue Lakeanrahka Itäsuo Lenninsuo Vuotsinsuo Pakinsuo Koivulamminsuo Savisuo Yhteensä v v v v v v v v v v v v v v v v v v v Haukiveden -Kallaveden alue Ropolansuo Huppionsuo Viransuo Rajasuo Jylhäsuo Karjalansuo Yhteensä v v v v v v v v v v v v v v v v v v v Kymijoen alue Laviasuo +Muskasensuo v v v Sysmän reitin alue Jaakkolansuo + Soimasuo v v v jatkuu

51 4 Taulukko 6b jatkuu. K.aine Org.ka COD Mn kok.n NH 4 -N NO 23 -N kok.p PO 4 -P Fe Mäntyharjun reitin valuma-alue Pohjasuo Lahnasuo Kovalansuo Lintusuo Pyöreäsuo Yhteensä v, v v v v v v v v v v v v v v v v v v Kaikki yhteensä v v v v v v v v v v v v v v v v v v v Ominaiskuormitusta laskettaessa tuotantoalueen ulkopuolisen alueen ainehuuhtoumana käytettiin taustahuuhtoumaa. Jos veden laadun havaintoasemalle tulee merkittävästi ulkopuolisia valumavesiä ja jos ulkopuolisten vesien veden ainepitoisuudet ovat selvästi korkeampia kuin taustapitoisuudet, saattaa em. laskentamenettely yliarvioida selvästi tuotantoalueen ominaiskuormitusta. Vuoden 1998 ominaiskuormitukset olivat sateisuuden vuoksi yleisesti korkeampia kuin vuonna Vuosina 1999 ja 2 ominaiskuormitukset jäivät kuivien kesien seurauksena tavanomaista alemmiksi. Rajasuolla pintavalutuskentän käyttöönotto pienensi merkittävästi Rajasuon kuormitusta alapuoliseen vesistöön vuosina Vuodelle 21 ei Rajasuolle laskettu ominaiskuormitusta, koska virtaamatiedot olivat niin puutteellisia ja koska Rajasuon valumia ei voida arvioida muiden alueiden valumien perusteella (pintavalutuskenttä). Aiempina vuosina kuormitustarkkailu tehtiin tarkkailuohjelmien mukaisesti touko-lokakuun välisenä aikana. Huppionsuolla siirryttiin kokovuotiseen tarkkailuun vuonna 26. Aikaisten keväiden ja lämpimien syksyjen myötä tehostettu vesienkäsittely on aloitettu aikaisin huhtikuussa ja jatkunut marraskuulle (Rajasuon pintavalutuskenttä sekä Ropolansuon, Viransuon ja Vuotsinsuon kemikalointiasemat). Tästä syystä ominaiskuormitukset on laskettu näillä alueilla koko tehostetun käsittelyn jaksoille. Turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta alapuoliseen vesistöön Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella vuosien touko-lokakuussa on arvioitu tuotantoalueiden pinta-alojen ja taulukossa 8a esitettyjen netto-ominaiskuormituslukujen perusteella. Niiden tuotantoalueiden, joilta ei ollut kuormitusnäytteitä, kuormitukset laskettiin käyttämällä taulukossa 6 esitettyjä nettokeskiarvoja. Muiden tuotantoalueiden kuormitus laskettiin ko. alueen tulosten perusteella. Tulokset on esitetty taulukossa 6.

52 41 Joidenkin tuotantoalueiden kuormitusarvio perustuu muilta soilta laskettuun keskimääräiseen kuormitukseen. Tämä heikentää kuormitusarvion luotettavuutta, sillä eri tuotantoalueiden valumat ja veden laatu poikkeavat huomattavasti toisistaan. Toisaalta yhä useammalla alueella on jatkuva virtaamamittaus, mikä parantaa kuormitusarvion tarkkuutta. Taulukko 7a. Eri tuotantoalueiden keskimääräiset netto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/d) tammi-joulukuussa vuonna 214. *) -merkityillä tuotantoalueilla käytettiin keskimääräistä ominaiskuormitusta, joka oli laskettu niidenuseiden tuotantoalueiden tehostettuun vesienkäsittekyyn tulevan kuormituksen avulla. Vipusuo ja Itäsuon kuormitus vain osan vuotta. Alue K.aine KHT kok.n kok.p Netto Lakeanrahka Lenninsuo Vuotsinsuo Pakinsuo Ropolansuo Huppionsuo Koivulamminsuo Viransuo Rajasuo Jylhäsuo Karjalansuo *) Kovalansuo Lahnasuo Lintusuo Pyöreäsuo Vipusuo (7-12 kk) Itäsuo (8-12 kk) Taulukko7b. Eri tuotantoalueiden ainekuormat (netto, kg) tammi-joulukuussa vuonna 214 Alue K.aine KHT kok.n kok.p Lakeanrahka Lenninsuo Vuotsinsuo Pakinsuo Ropolansuo Huppionsuo Koivulamminsuo Viransuo Rajasuo Jylhäsuo Karjalansuo Kovalansuo Lahnasuo Lintusuo Pyöreäsuo Vipusuo Itäsuo Yhteensä Pakinsuon kuormituksen vuosijakaumaa käytettiin arvioitaessa turvetuotantoalueiden koko vuoden kuormitusta niillä alueilla, joilla ei ollut kokovuotist kuormitustarkkailua. Tuotantoalueilla, joilla on käytössä tehostettu kuivatusvesin puhdistus vai osan vuotta (kemikalointipuhdistus tai pintavalutus), talviaikaisen kuormituksen arvio perustui kemikalointiin tai pintavalutukseen tulevaan kuormitukseen. Mikäli alueella oli ympärivuotinen vesimäärien seuranta laskettiin talviajan kuormitus vesimäärien ja arvoitujen vedenlaatujen perusteella,

53 42 Kullekin tuotantoalueelle laskettiin ominaiskuormitukset koko vuodelle (taulukko 9a) ja ominaiskuormituksen avulla vuosikuorma (taulukko 9b). Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden aiheuttaman nettokuormituksen arvioitiin olleen jaksolla seuraava (taulukko 9b): kiintoaine 117 t, kemiallinen hapenkulutus 119 t, kokonaistyppi 16 t ja kokonaisfosfori 133 kg. 7. Vesistötarkkailujen vedenlaatutulokset ja niiden tarkastelu 7.1. Kangasjärven alue Tutkimusalue Turvetuotantoalueiden alapuolinen Kangasjärvi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja on sen latvajärviä (Sysmäjärven vesistöalueeseen kuluva Sahinjoen-Välijoen valuma-alue 4.253). Se sijaitsee noin 35 km Mikkelistä eteläkaakkoon, kuva 5). Järven pinta-ala on 19.6 km 2 ja sen valuma-alue on järven luusuassa 134 km 2 (Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri). Kangasjärven valuma-alueen järvisyys on 18.7 %. Suota valuma-alueesta on puolet, josta ojitettuna 67 %. Erityisen tehokkaasti on ojitettu Kangasjärven lähialue. Kangasjärven valuma-alueella sijaitsevista turvetuotantoalueista Ropolansuon ja Huppionsuon alueet ovat vanhoja tuotantoalueita, pinta-alaltaan yhteensä 7.5 km 2 (taulukko 8). Viransuon aluettakin on tosin ojitettu jo yli 15 vuotta sitten, mutta tuotanto siellä aloitettiin vasta Tarkkailun tuotantoalueiden sijainti on esitetty kuvassa 6. Tuotantoalueiden koot ja tuotannossa ollut pinta-ala vuonna 214 käy ilmi taulukosta 1. Tuotantoalueiden käyttö- ja hoitotarkkailutiedot on esitetty liitteessä 2g. Taulukko 8. Kangasjärven valuma-alueella sijaitsevat Ropolan-, Huppion-, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueet; tuotantoalueen koko tarkoittaa suunniteltua tuotantopinta-alaa (ts. teoreettista maksimaalista tuotantokelpoista alaa, joka käytännössä ei ole missään vaiheessa kokonaan käytössä). Ropolansuo Huppionsuo Viransuo Rajasuo Tuotantoalue, ha km² Ojituksen aloitusvuosi Tuotannon aloitusvuosi Laskeutusaltaat, perustamisvuosi Ropolansuo Vuonna 214 Ropolansuon tuotantokunnossa oleva ala oli 4.65 ha (4.65 km²) (tiedot Vapo Oy:n ympäristörekisteristä). Vuonna 214 yhteensä 71 ha (sis. saarekkeita, valmistelmatonta, tukialuetta) alalta suoraan Kangasjärveen ohjattavat vedet kemikaloitiin ajalla Huppionsuo Huppionsuon tuotantokunnossa oleva ala Kangasjärven valuma-alueella oli 77 ha (.77 km²) vuonna 214. Alueesta oli tuotannossa 77 ha v Alueella on 1 laskeutusallassysteemi, joka koostuu neljästä erillisestä altaasta. Tuotantoalueen ja reunaojien vedet kulkeutuvat lopulta Naakkapuroa myöten Höytiönlampeen, jonka Höytiönjoki yhdistää Kangasjärveen. Viransuo Viransuon tuotantokunnossa oleva ala oli 429 ha (4.29 km²) vuonna 214. Tuotannossa oli 429 ha. Viransuolla 474 ha (sis. mm. tukialuetta) vedet kemikaloitiin koko vuoden.viransuolle rakennettiin uusi kemikalointilaitos vuoden 211 loka-marraskuussa. Alueen valumavedet kulkeutuvat Höytiönlampeen (ks. liite 2g). Rajasuo Rajasuon tuotantokunnossa oleva ala oli 1.84 ha (1.84 km²) vuonna 214, tuotannossa oli 144 ha ja v. 214 poistunutta aluetta oli 19 ha. Vuonna 1997 Rajasuolla rakennettiin ja otettiin käyttöön pintavalutuskenttä.

54 43 Rajasuon kuivatusvedet pumpataan ympärivuotisesti kolmen esiselkeytysaltaan kautta pintavalutuskentälle. Vesi leviää 24 ha:n suuruiselle luonnontilaiselle suolle. Sieltä vedet virtaavat kenttää keräilyojaan ja siitä edelleen laskuojaa pitkin Kangasjärveen Vesistötarkkailun suoritus Tutkimusalueelta haettiin vesinäytteitä yhteensä neljä kertaa. Havaintopaikat on olivat seuraavat (ks. kuva 6): Heinäjoki Heiniönjoki Puro Heiniönlampeen Puro Akonlahteen Höytiönjoki Naakkapuro Rakkineenjoki Höytiönlampi Kangasjärvi Kangasjärvi Kangasjärvi Kangasjärvi Haapajärvi Haapajärvi Virtahavaintopaikoilta näytteet otettiin neljä kertaa: 7.5., 2.5., 4.8. ja 1.1. Järvihavaintopaikoilta näytteet otettiin ja Tulokset ja niiden tarkastelu Virtapaikkojen veden laatu Kangasjärven alueen tuotantoalueiden vesienkäsittelyyn tuleva kuivatusvesi on hyvin ravinteikasta ja tummaa (liitteet 2a, 2b), vesienkäsittely (kemikalointi ja pintavalutus) parantaa merkittävästi vesitöön johdettavan veden laatua, Suuri osa tuotantoalueilta tulevasta kiintoaineesta on ollut orgaanista ainesta. Kangasjärven tuotantoalueiden vesien ph-arvot ovat olleet tutkimusvuosina selvästi happaman puolella ja veden ph arvo on laskenut voimakkaiden sateiden aikaan. Alueen pintamaan happamuutta kuvastaa se, että Rajasuon pintavalutuskentältä lähtevän veden ph on ollut huomattavan alhainen (vuonna 214 välillä , liitteet 2a ja 2b). Tuotantoalueilla ph nousee syvempiä turvekerroksia kohti ja ojien ulottuminen kivennäismaahan nostaa ph-arvoa. Myös tutkimusalueen jokien ph on ollut alhainen. Höytiönlammesta laskevan Höytiönjoen vesi on ollut ajoittain hyvin hapanta, sen veden ph-luku vaihteli vuoden 214 tutkimuskerroilla. Myös Höytiönlammen yläpuolisen Naakkapuron vesi oli hapanta, mutta sen happamuus (ph ) on ollut ajoittain selvästi vähäisempää kuin Höytiönjoen happamuus (liite 2c). Höytiönlammen ja siten myös Höytiönjoen happamuutta lisää Viransuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistus. Kemikaloinnista lähtevän veden ph-arvo vaihteli välillä Viransuon kuivatusvesien happamuuden vähentämiseksi alueella on aloitetttu vuonna 214 vesien neutralointi. Höytionjoen fosforipitoisuudella ja KHT-arvolla on ollut laskeva suuntaus ja johtokyvyllä on ollut nouseva suuntaus. (kuva 7a). Rajasuon pintavalutuskenttä parantaa Rajasuon kuivatusveden laatua varsinkin kiintoaineen, raudan ja ravinteiden osalta. Erityisesti Rajasuon pintavalutuksesta lähtevän veden liukoisten ravinteiden (fosfaattifosfori ja nitriitti-nitraattityppi) pitoisuudet ovat olleet erittäin alhaisia (ks. vuoden 1998, 21, 24, 27, 21 ja 213 tulokset). Ropolansuolla ja Viransuolla kuivatusvesien kemikalointipuhdistus alensi merkittävästi vesistöön johdettavan veden fosforipitoisuutta sekä orgaanisen aineen määrää sekä kiintoainepitoisuutta.

55 44 Kuva 6. Ropolansuon, Huppionsuon, Viransuon ja Rajasuon turvetuotantoalueiden sijainti Kangasjärven vesistöalueella ja osa alapuolista vesistöä. Veden laadun havaintopaikat on merkitty mustilla ympyröillä tunnusnumeroineen. Suluissa olevat havaintopaikat eivät kuulu nykyiseen tarkkailuohjelmaan, mutta niiltä on esitetty tuloksia taulukoissa. Laskeutusaltaat on merkitty mustilla suorakaiteilla (numero viittaa altaan numeroon).

56 45 Kangasjärveen laskevat joet ja purot voidaan ryhmitellä karkeasti kahteen luokkaan vuosien aineistosta laskettujen keskimääräisten veden laatujen (liite 2d) perusteilla: KHT Kok.N Kok.P PO 4 -P Rauta mg O 2 /l µg/l µg/l µg P/l µg P/l Ryhmä I Heinäjoki Airikanjoki Ryhmä II Heiniönjoki Höytiönjoki (Puro Akonlahteen) 6 COD Mn mg O 2/l CODMn ms/m Sähkönjohtavuus kok.p µg/l Kok.P Kuva 7a. Höytiönjoen veden keskimääräinen KHT-arvo, fosforipitoisuus ja sähkönjohtavuus vuosina Viransuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistuksen seurauksena Höytiönjoen fosforipitoisuus ja orgaanisen aineksen pitoisuus (KHT) on tosin ollut viime vuosina aiempaa alhaisempaa ja johtokyky korkeampaa tasoa (kuva 7a). Vuoden 26 elokuussa fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat epätavallisen korkeita (21 :g/l ja 45 mg/l), tällöin vesistön virtaamat olivat ennätyksellisen alhaisia ja myös yläpuolisen Naakkapuron pitoisuudet olivat korkeita.

57 46 Järvien ja lampien veden laatu Höytiönlampeen laskevat Viransuon ja Huppionsuon (valuma-alueosuus noin 13 %) kuivatusvedet. Lammen pienuuden ja lyhyen viipymän vuoksi sen veden laatu on ollut suhteellisen lähellä siihen tulevien valumavesien laatua (liitteet 2d ja 2f), ts. lampi on tummavetinen, aiemmin runsasravinteinen, nykyisin kohtalaisen ravinteikas ja ainakin ajoittain hyvin hapan. Vuodesta 23 alkaen Höytiönlammen näytteet on otettu asemalta Höytiönlampi 163, jossa vettä on noin 3 m. Vuonna 214 asemalla Höytiönlampi 163 oli maaliskuussa ja elokuussa hapettomuutta. Viransuon kuivatusvesien kemikaloinnin vaikutuksesta Höytiönlammen fosforipitoisuus on ollut ajoittain varsin alhainen (tasoa 2-4 :g/l). Vuonna 214 Höytiönlammen fosforipitoisuus oli korkea elokuussa (11 :g/l). Elo- ja lokakuussa lammen kiintoainepitoisuudet olivat korkeita (39 ja 43 mg/l). Vaikka Höytiönlammessa veden tummuus ehkäisee planktonlevien kasvua, ovat havaitut a-klorofyllipitoisuudet kuvastaneet ajoittain selvästi rehevyyttä. Vuonna 214 Höytiönlammen klorofyllipitoisuudet olivat korkeita (3 ja 52.:g/l). Kangasjärvi on matala järvi. Kangasjärven syvänteessä asemalla 45 pohjan läheisen vesikerroksessa (4-5 m syvyys) on ollut talvella usein lievää tai selvää hapenvajausta. Vuosien 22, 23, 25, lopputalvina hapenvajaus oli selvää, vuosien 24, 26 ja 27 lopputalvina vain lievää (kuva 7 b). Vuoden 214 tutkimuskerroilla Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuus oli pääosin tasoa µg P/l ( liite 2e). Kangasjärveen laskevien jokien ja järven laskujoen laatua vertaamalla voidaan yleistäen todeta, että useiden aineiden pitoisuudet alenevat Kangasjärvessä aineiden sedimentoitumisen ja hajoamisen seurauksena noin puoleen. Kiintoaineen osalta em. tarkastelu ei ole mielekäs. Kangasjärven mataluudesta johtuen pohjaan laskeutunutta ainesta joutuu merkittävässä määrin takaisin veteen tuulen vaikutuksesta, mikä heikentää veden laatua. Turvetuotantoa edeltävältä ajalta on Kangasjärvestä vedenlaatutietoja vain vuosilta 1965 ja 1966 (talviajan tulokset). Seuraavat vedenlaatutiedot ovat vuodelta Em. aikavälillä järven veden väri näyttää kohonneen selvästi (kuva 7b). Vuoden 1975 kevättalven korkea väriarvo ja KHT-arvo johtunevat vuoden 1974 syksyn voimakkaista sateista. Kangasjärven aseman 45 päällysveden ph-arvolla oli nouseva suuntaus 199-luvun puolivälistä vuoteen 22. Vuosina aseman veden ph-arvo ollut pääosin alle 6 ollen siten alhaisempaa tasoa kuin 2-luvun vaihteessa. Kangasjärven kokonaisfosforipitoisuudella oli kohoava trendi 197-luvun loppupuolelta 9-luvun vaihteeseen asti. 199-luvulla alkaen fosforipitoisuudella on ollut lievä aleneva suuntaus. KHT-arvolla nousu ajoittuu luvulle, mutta 198-luvun puolivälistä nykypäivään KHT-arvolla on ollut lievästi aleneva suuntaus. Aseman Kangasjärvi 45 veden väriluku on ollut useilla vuosien tutkimuskerroilla alle 1 mg Pt/l. Näin alhaisia väriarvoja on mitattu Kangasjärvellä vain pari kertaa aiemmin 196- ja 197-luvuilla talvella ja keväällä (kuva 7d). Ropolansuon ja Viransuon kemikalointipuhdistus. lienee vaikuttanut Kangasjärven veden väriä alentavasti. Aseman Kangasjärvi 45 kokonaisfosforitaso on ollut viime vuosina pääosin tasoa 3-4 µg P/l. Mahdollisesti kuivatusvesien kemikaloinnin seurauksena Kangasjärven veden johtokyky on ollut vuosina hieman aiempaa korkeampaa tasoa (ks. kuva 7d).

58 47 mg/l 5 ph /86 3/88 8/89 4/91 8/92 3/94 3/95 8/95 9/96 1/97 7/98 3/99 3/ 3/1 8/1 8/2 2/4 8/4 8/5 8/6 6/7 1/7 1/8 1/9 7/1 4/11 3/12 3/13 8/13 8/14 3. K.aine ph /86 COD Mn mg O 2/l 3 /8 8 8/89 4/91 8 /9 2 3/94 3/95 8 /9 5 9/96 1/97 7 /9 8 3/99 3/ 3 / 1 8/1 8/2 2 / 4 8/4 8/5 8 / 6 6/7 1/7 1 / 8 1 /9 7/1 Väri m g Pt/l 4 /1 1 3/12 3/13 8/13 8 / COD Mn Väri Näkosyv. m 8/86 3/88 8/89 4/91 8/92 3/94 3/95 8/95 9/96 1/97 7/98 3/99 3/ 3/1 8/1 8/2 2/4 8/4 8/5 8/6 6/7 1/7 1/8 1/9 7/1 4/11 3/12 3/13 8/13 Fe ug/l / Näkösyv. Fe ug N/l 3 ug P/l /8 6 3/88 8/89 4/91 8/92 3/94 3/95 8 /9 5 9 /9 6 1 /9 7 7/98 3/99 3/ 3/1 8/1 8/2 2 / 4 8 / 4 8 / 5 8/6 6/7 1/7 1/8 1/9 7/1 4 /1 1 3 /1 2 3 /1 3 8/13 8/14 Kok-N NH4-N Kok-P O2 mg/l /86 3/88 8/89 4/91 8/92 3/94 3/95 8/95 9/96 1/97 7/98 3/99 3 / ms/m 3/1 8/1 8/2 2/4 8/4 8 / 5 8/6 6/7 1/7 1 /8 1/9 7 /1 4/11 3/12 3/13 8 /1 3 8/14 O2 Sähkönjohtav uus Kuva 7b. Höytiönlammen veden laatu vuosina (v aseman 48 päällysvesi (1 m), vuodesta 23 alkaen aseman 163 päällysvesi (happi 1 m pohjasta)). Höytiölammen happamuutta on lisännyt Viransuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistus, sillä kemikaloinnista lähtevän veden ph on ollut hyvin alhainen (vuonna 214 veden ph-arvo vaihteli pääosin välillä ).

59 mg/l ph /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/83 5/84 6/84 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 8/9 7/1 8/11 1/12 8/13 1/14 K.aine ph 35 COD Mn mg O2/l Väri mg Pt/l /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/ Näkösyv. m Fe ug/l /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/83 5/84 6/84 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 8/9 7/1 8/11 1/12 8/13 1/14 Näkösyv. Fe ug N/l 14 ug P/l /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/83 5/84 6/84 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 8/9 7/1 8/11 1/12 8/13 1/14 Kok-N N H4 -N Kok-P 12 O2 mg/l /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/83 5/84 6/84 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 5/84 8/9 6/84 7/1 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 8/11 1/12 8/13 1/14 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 8/9 7/1 8/11 1/12 8/13 1/14 CODMn Väri O2 Kuva 7c. Kangasjärven aseman 45 pintaveden laatu (happi 1 m pohjasta) vuosina

60 49 6 ms/m /65 4/75 3/78 4/79 4/8 4/81 4/82 1/83 9/83 5/84 6/84 8/84 2/85 8/86 3/88 5/9 3/92 3/94 6/95 2/96 8/97 7/98 8/99 1/ 8/1 11/2 2/4 1/4 3/6 6/7 3/8 8/9 7/1 8/11 1/12 8/13 1/14 Johtokyky Kuva 7d. Aseman Kangasjärvi 45 veden johtokyky vuosien tutkimuskerroilla. Myös Haapajärven vesi on tummaa ja ravinteikasta. Haapajärven havaintoasemalla 36 on ollut lopputalvina ja loppukesällä havaittavissa alusvedessä voimakasta hapenvajausta tai lähes hapettomuutta. Vuonna 214 alusvedessä oli hapettomuutta maalis- ja elokuussa (kuva 7e). Kangasjärven alueelta tuleva kuormitus muodostaa vain osan Haapajärveen tulevasta kuormituksesta. Haapajärven aseman 36 veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Haapajärven asemalla 37. Tähän vaikuttaa Haapajärvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentaatio. Haapajärven veden johtokyvyllä oli hitaasti nouseva suuntaus 198-luvulta vuoteen 28 saakka. Vuosina johtokyky oli muutamaa aiempaa vuotta alhaisempaa tasoa.vuosina Haapajärven aseman 36 veden fosforipitoisuus on ollut aikaisempia vuosia alhaisempaa tasoa (kuva 7e). Tutkimusalueen järvien ja lampien a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) olivat seuraavat vuonna 214: K.arvo Höytiönlampi Kangasjärvi Kangasjärvi Kangasjärvi Kangasjärvi Haapajärvi Haapajärvi Järvissä havaitut klorofyllipitoisuudet kuvastavat vesialueiden olevan reheviä. Taulukossa 9 ja kuvassa 8 on esitetty vuosien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet. Osin vuosien välinen vaihtelu klorofyllimäärissä on todellista, osin se kuvastanee sitä, sattuiko näytteenotto planktonlevien huipun aikaan.

61 mg/l 1/66 6/78 4/86 8/87 3/89 9/9 3/92 9/93 6/94 1/94 6/95 8/95 9/96 8/97 6/98 1/98 1/99 1/ 7/1 2/2 2/3 2/4 8/4 8/5 8/6 6/7 11/7 1/8 1/9 7/1 4/11 3/12 3/13 ph 1/13 1/ K.ai ne ph 3 COD Mn mg O 2 /l Väri mg Pt/l /66 6/78 4 /8 6 8 /8 7 3/89 9/9 3/92 9 /9 3 6 /9 4 1/94 6/95 8 /9 5 9 /9 6 8/97 6/98 1 /98 1 /9 9 1 / 7/1 2/2 2/3 2 / 4 8 / 4 8/5 8/6 6/7 11 / 7 1 / 8 1/9 7/1 4/11 3 /1 2 3/13 1/13 1 /14 CODMn Väri Fe µg/l 3 Näkösyv. m /66 6/78 4/86 8/87 3/89 9/9 3/92 9/93 6/94 1/94 6/95 8/95 9/96 8/97 6/98 1/98 1/99 1/ 7/1 2/2 2/3 2/4 8/4 8/5 8/6 6/7 11/7 1/8 1/9 7/1 4/11 3/12 3/13 1/13 1/14 Fe Näkösyv. ug N/l 12 ug P/l /6 6 6/78 4 /8 6 8/87 3 /8 9 9/9 3/92 9/93 6/94 1/94 6/95 8 /9 5 9/96 8 /9 7 6/98 1 /9 8 1/99 1 / 7/1 2 /2 2/3 2/4 8 / 4 8/5 8 / 6 6/7 11 / 7 1 /8 1 / 9 7/1 4 /1 1 3/12 3 /1 3 1/13 1 /14 Kok-N NH4-N Kok-P 12 O 2 mg/l Johtokyky ms/m /66 6/78 4/86 8/87 3/89 9/9 3/92 9/93 6/94 1/94 6/95 8/95 9/96 8/97 6/98 1/98 1/99 1/ 7/1 2/2 2/3 2/4 8/4 8/5 8/6 6/7 11/7 1/8 1/9 7/1 4/11 3/12 3/13 1/13 1/14 1 O2 Johtokyky Kuva 7e. Haapajärven aseman 36 pintaveden laatu (happipitoisuus 1m pohjasta).

62 51 Taulukko 9. Keskimääräinen a-klorofyllin pitoisu us (µg/l) eri järvihavaintopaikoilla vuosina (vuosittaiset näytemäärät vaihtelevat) Höyt Kangasj Kangasj Kangasj Kangasj Kangasj.184 Haapaj Haapaj a-klor µg/l Höyt. 48 Kangasj. 115 Kangasj. 113 Kangasj. 44 Kangasj. 45 Kangasj.184 Haapaj. 37 Haapaj. 36 Kuva 8. Tutkimusalueen järvien keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet vuosina (vuosittainen havaintojen määrä vaihtelee). Minimiravinteet Laajoina tarkkailuvuosina määritetään vesistöstä leville käyttökelpoisia ravinteita (ammoniumtyppi, nitraattinitriittityppi, fosfaattifosfori). Vuonna 214 tarkkailuvuosi oli suppea eikä em. ravinteita määritetty. Vuoden 213 tutkimuskerroilla Höytiönlammessa oli kaikilla tutkimuskerroilla runsaasti fosfaattifosforia (taulukko 1). Liukoista typpeä oli runsaasti kaikilla tutkimuskerroilla. Höytiönlammessa levät eivät kykene käyttämään ravinteita vähiin, rajoittavana tekijänä lienevät veden tummuus ja ajoittain myös happamuus. Mineraaliravinnesuhteesta arvioituna typpi oli Kangasjärvessä kasvua rajoittavana ravinteena heinä-, elo- ja lokakuussa (taulukko 12). Haapajärvessä typpi oli rajoittavana minimiravinteena kesä- ja elokuussa.

63 52 Taulukko 1. Ravinnesuhteiden perusteella arvioidut levätuotantoa rajoittavat minimiravinteet Kangasjärven alueen järvissä vuonna 213. Talviajan ravinnepitoisuudet on myös esitetty, mutta ravinnesuhteita ei ole laskettu. Ravinnesuhteet on selitetty luvussa 3.4. Kun nitraatti-nitriittitypen pitoisuus oli alle määritysrajan (2 :g/l), käytettiin laskuissa pitoisuutta 1 :g/l. Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH 4-N NO 23-N kok.p PO 4-P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kok.p PO 4 -P suhde kok.p PO 4 -P suhde Höytiönlampi N N N N P N Kangasjärvi P P N N N N N N N P Kangasjärvi P - N N N N N N N Kangasjärvi P - N N N N N N N Kangasjärvi P - N N N N N N N Haapajärvi P N N N N N N N Haapajärvi P N N P - N P N N P - N

64 53 Vesistön laadullinen luokitus Vesistön laadullisen yleisluokituksen vedenlaatuluokkaan III (tyydyttävä) luetaan vesialue, joka on jätevesien, hajakuormituksen tai muun muuttavan toiminnan lievästi likaama tai laadullisesti muuttama, tai luonnostaan huomattavan rehevä. Tällainen vesistö soveltuu yleensä tyydyttävästi useimpiin vesien käyttömuotoihin. Luokkaan tyydyttävä luettaville vesille on annettu seuraavanlaiset vedenlaatumuuttujien raja-arvot: - happipitoisuus päällysvedessä 7-12 %, alusvedessä saattaa esiintyä hapettomuutta - väriluku alle 15 - fekaalisia koliformisia bakteereita tai fekaalisia streptokokkeja alle 1 kpl/1 ml - a-klorofylli kasvukauden keskiarvona alle 2 µg/l - kokonaisfosfori alle 5 µg/l Kun vesistön hygieenistä tilaa ei ole seurattu, voidaan tähänastisista tuloksista osoittaa, että Kangasjärven veden laatu on verrattain lähellä tyydyttävän luokan laatuvaatimuksia. Väriluvun laatuvaatimus ei ole tässä kovin oleellinen, mutta veden rehevyyttä kuvaavista muuttujista Kangasjärvi täyttää viime vuosina fosforitason vaatimuksen, kun taas mitatut klorofyllipitoisuudet ovat olleet ajoittain tyydyttävän luokkaan vaadittavaa suurempia (taulukko 11). Kangasjärven eri osien väliset vedenlaatuerot ovat olleet suhteellisen pieniä avovesiaikaan, talviaikaan erot ovat aiemmin olleet selviä. Keskimääräisen veden laadun perusteella Haapajärven havaintopaikat 37 sekä 36 eivät poikkea merkittävästi Kangasjärven lukemista (liite 2f), joten tälle vesialueelle sopii samanlainen luokituskuvaus. Höytiönlampi on selvästi huonompi, ts. laatuluokkaa välttävä. Alkaliniteetti tarkoittaa vedessä olevien emäksisten yhdisteiden kokonaismäärää ja kuvaa veden kykyä vastustaa ph:n eli happamuuden muutoksia. Kangasjärven alkaliniteetti on ollut alhainen (pääosin tasoa.2-.7). Alkaliniteetillä arvioituna Kangasjärven puskurikyky on välttävä. Kuitenkin humusvesissä, jollainen Kangasjärvikin on, myös humusaineet toimivat puskureina. Haapajärven alkaliniteettia voidaan pitää tyydyttävänä. Höytiönlampi on sulanmaan aikaan selvästi happamampi kuin Kangasjärvi. Höytiönlammen alkaliniteetti on ollut sulanmaan aikaan usein alle määritysrajan, joten lammen puskurikyky oli huono. Vesistöjen tilan luokituksessa on siirrytty pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun. Pintavesien ekologisella ja kemiallisella luokittelulla kuvataan vesistöjen tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Ekologisessa luokittelussa on otettu huomioon ensisijaisesti biologiset laatutekijät, jolloin vesistöjen tilaa arvioidaan vesieliöstön (kalat, pohjaeläimet, vesikasvit ja levät) perusteella. Luokituksessa huomioidaan myös veden kemialliset laatutekijät (esim. ph ja kokonaisravinteet) sekä vesistön hydromorfologiset muutokset (mm. säännöstely ja kalojen vaellusesteet). Luokitusta varten vesistöt on jaettu ominaispiirteiltään erilaisiin pintavesityyppeihin, joille kullekin on asetettu tyyppikohtaiset laatuvaatimukset ja luokituksen raja-arvot. Aikaisemmassa vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa kaikki vesistöt luokiteltiin samoin perustein eikä vesistöjen luontaisia erityispiirteitä huomioitu. Uudessa luokituksessa esimerkiksi veden humuksisuus vaikuttaa pintavesityypin määräytymiseen eikä vaikuta itse luokitustulokseen. Ekologinen luokka määräytyy vertaamalla kunkin vesistön mittaustuloksia vastaavan pintavesityypin vertailuolosuhteisiin eli sellaisiin pintavesiin, joissa ihmistoiminnan vaikutus on mahdollisimman vähäistä. Siten uusi ekologinen luokitus heijastaa ihmistoiminnan vaikutuksia aikaisempaa luokituskäytäntöä paremmin. Järvet ja joet on luokiteltu viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Varsinaiseen ekologiseen luokitukseen on tarvittu monipuolisen vedenlaatuaineiston lisäksi tietoja biologisista laatutekijöistä. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tila-arvio tehty asiantuntija-arviona veden laadun ja muiden ympäristötekijöiden perusteella. Etelä-Savon ympäristökeskuksen v. 213 tekemän ekologisen luokittelun mukaan Kangasjärvi ja Haapajärvi kuuluvat luokkaan hyvä.

65 Virmasjärven alue (Jylhäsuo) Tutkimusalue Tutkimusalue kuluu Vuoksen vesistöön Virmasjoen valuma-alueeseen (nro 4.255, pinta-ala 9.9 km 2 ), joka on osa Sysmäjärven valuma-aluetta (4.25). Virmasjärvi koostuu kahdesta erillisestä altaasta, Etelä- ja Pohjois- Virmaasta, joita yhdistää kapea salmi. Salmi estää veden vaihtumista ja järven eteläosan vesi on pohjoisosan vettä heikompilaatuista. Virmasjärven pinta-ala on 12.1 km 2. Etelä-Virmaan eteläosaan laskee kaksi jokea, Myllyjoki ja Itäjoki, jotka muodostavat valtaosan Etelä-Virmaan valuma-alueesta. Alustavan karttatarkastelun perusteella Etelä-Virmaan valuma-alue on noin 38 km 2. Jylhäsuon turvetuotantoalue sijaitsee Juvan kunnassa noin 15 km Juvan keskustasta luoteeseen (peruskartan nro ja , ks. kuva 9). Sen vedet kulkeutuvat Myllyjokea pitkin Etelä-Virmakseen. Jylhäsuon tuotantokuntoinen pinta-ala on 95 ha, josta oli 74 ha tuotannossa vuonna 214 ja 2 ha valmistelussa. Aluetta ei ollut valmistelussa. Tuotantomenetelmänä on ollut mekaaninen vaunu. Tuotanto alkoi vuonna Sen jälkeen alue on ollut tuotannossa vuosina 1986, 1989, 1992, ja Alueella otettiin käyttöön pintavalutuskenttä Jylhäsuon laskuojan valuma-alue heti tuotantoalueen alapuolella on 5.4 km 2 ja laskuojan suun eli Myllyjoen valuma-alue on 2.52 km 2. Jylhäsuon tuotantoalue tuotantokunnossa oleva alue muodostaa siten Myllyjoen valuma-alueesta 3.7 %. Osuus laskuojassa heti tuotantoalueen alapuolella on 14.4 %. Etelä-Virmaksen valuma-alueesta Jylhäsuo muodostaa 2.1 % Vesistötarkkailun suoritus Tuotantoalueelta lähtevän (=altaan alapuoli) veden laadun lisäksi alapuolisen vesistön veden laatua seurattiin seuraavilla havaintoasemilla (koordinaatit suluissa) Myllyjoki 19 ( ) Etelä-Virmas 53 ( ) (syvyydet 1, 3, 4.5 m) Vuonna 214 Myllyjoesta näytteet otettiin 2.5., 5.6., ja ja Etelä-Virmaasta 5.6., ja Lopputalven näytteitä ei saatu otettua heikkojen jäiden vuoksi. Samoilta asemilta on vedenlaatutuloksia myös vuosilta Vednlaatutuloksia on esitetty liitteissä 3a ja 3b Tulokset ja niiden tarkastelu Vesistön veden laatu Tuotantoalueen kuivatusvesi on ollut hyvin tummaa ja varsin ravinteikasta sekä rautapitoista (liite 3a). Vuonna 211 kuivatusvesien kemikaloinnilla saatiin alennettua kuivatusveden orgaanisen aineksen (humuksen) ja fosforin pitoisuutta. Pintavalutuskentän käyttöoton myötä vesistöön johdetun veden kiintoainepitoisuudet ovat olleet selvästi aiempaa alempia. Myllyjoen suun veden keskimääräinen väriarvo ja typpi- sekä rautapitoisuus ja usein myös fosforipitoisuus ovat olleet selvästi alempia kuin Jylhäsuolta tulevassa vedessä (liite 3a). Vuonna 1996 Myllyjoen fosforipitoisuus oli korkea elokuun ja lokakuun näytteenottokerroilla (2 ja 98 µg P/l). Vuonna 1997 fosforipitoisuus oli korkea lokakuussa (13 µg P/l). Tällöin tuotantoalueelta lähtevän kuivatusveden pitoisuus oli 64 µg P/l. Vuonna 214 suurin havaittu Myllyjoen fosforipitoisuus oli 57 µg P/l (keskipitoisuus 35 :g/l).

66 55 Kuva 9. Jylhäsuon turvetuotantoalue ja osa alapuolista vesistöä. Veden laadun havaintopaikat on merkitty mustilla ympyröillä tunnusnumeroineen. Myllyjoen suun veden alkaliniteetti ja ph ovat aiemmin ajoittain selvästi alempia kuin Jylhäsuolta tulevan veden vastaavat arvot. Suon ojitus ja turvetuotantoon otto vaikuttavatkin usein ph-arvoja kohottavasti, sillä ph nousee turvekerroksessa syvemmälle mentäessä (Sallantaus 1983). Vuonna 211 käytössä ollut kuivatusvesien kemiallisen puhdistuksen seurauksena Jylhäsuolta lähtevän veden ph oli selvästi aiempaa alhaisempi. Pintava-

67 56 lutuskentän käyttöönoton myötä vesistöön johdettavan kuivatusveden ph oli alhainen, mikä laski myös Myllyjoen ph-arvoja. Vuonna 214 alhaisin Myllyjoen ph arvo oli 5.1. Jylhäsuolta tuleva ainekuormitus vaikuttaa osaltaan Myllyjoen veden ja pohjan laatuun. Etelä-Virmakseen vaikutus on selvästi pienempi, koska Myllyjoen valuma-alue muodostaa Etelä-Virmaan valuma-alueesta vain osan (6 % valuma-alueesta itse järviallas pois luettuna). Etelä-Virmas on tummavetinen, ravinteikas järvi, jossa on ollut talviaikaan selvää hapenvajausta tai lähes hapettomuutta (liite 3b, kuva 1). Elokuun tutkimuskerralla happitilanne oli hyvä, koska vesi ei ollut enää termisesti kerrostunut. Järven päällysveden ph-arvo on ollut lähes kaikilla vuosien avovesikauden havaintokerroilla tasoa Pintaveden alkaliniteetti on ollut pääosin tasoa.8-.13, ts. tyydyttävä-hyvä. Etelä-Virmaan sulanveden aikaiset kokonaisfosforipitoisuudet kuvastavat kohtalaista ravinteisuutta. Fosforipitoisuus on ollut usein talviaikaan selvästi kesää alempi. Levien määrää kuvastavat a-klorofylli -pitoisuudet (14.2, 21.3 ja 9. :g/l vuonna 214) kuvastavat järven oleva rehevä. Vuonna 21 Etelä-Virmaassa fosfaattifosforin pitoisuus oli alhainen kaikilla tutkimuskerroilla (heinäkuun tulokset puuttuivat). Kesä- ja heinäkuussa mineraalityppeä oli jäljellä, elo- ja lokakuun tutkimuskerroilla myös mineraalitypen pitoisuudet olivat alhaisia (taulukko 11). Mineraaliravinnesuhteen perusteella fosfori oli tuotantoa rajoittava minimitekijä kesäkuussa. Elo- ja lokakuussa sekä mineraalifosforin että -typen pitoisuudet olivat niin alhaisia että ilmeisesti molemmat rajoittivat tuotantoa. Taulukko 11. Ravinnesuhteiden perusteella arvioidut levätuotantoa rajoittavat minimiravinteet Etelä-Virmaassa vuonna 21. Ravinnesuhteet on selitetty luvussa 3.4. Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- :g/l :g/l :g/l :g/l :g/l kok.p PO 4 -P suhde kok.p PO 4 -P suhde P P P P P N N P N N Etelä-Virmaan varhaisimmat vedenlaatutulokset ovat vuosilta 1965, 1966 ja 1974 (kuva 11). Tulosten mukaan Etelä-Virmaksen veden laatutuloksista 196-luvulta 199-luvun puoliväliin voidaan päätellä varauksin seuraavaa: näkösyvyys on alentunut, veden väri on noussut lievästi, KHT-arvo ja rautapitoisuus ovat kasvaneet ja kokonaisfosforipitoisuus on ehkä hieman kasvanut. Aikajaksolla ei ole havaittavissa selviä muutoksia veden laadussa Johtopäätösten tekoa vaikeuttaa se, että vanhoja vedenlaatutuloksia on niukasti ja näytteenotto on eri vuosina tapahtunut eri aikaan. Järven happitilanne on ollut talviaikaan heikko jo 196-luvun lopulla. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) Etelä-Virmas kuuluu lähinnä luokkaan hyvä. Alusveden hapettomuuden mukaan arvioituna arvioituna Etelä-Virmas kuuluisi luokkaan tyydyttävä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen v. 213 tekemässä ekologisessa luokittelussa Etelä-Virmas kuuluu kokonaisarviossa luokkaan erinomainen.

68 57 7. mg/l Näkösyvyys m Näkösyv. K.aine COD Mn mg O 2/l Fe ug/l /65 5/79 9/89 5/91 7/92 6/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 9/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1/9 8/1 6/11 3/12 4/13 8/13 8/14 CODMn Fe ug N/l 16 ug P/l /65 5/79 9/89 5/91 7/92 6/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 9/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1/9 8/1 6/11 3/12 4/13 8/13 8/14 Kok-N NH4-N Kok-P O2 mg/l /65 5/79 9/89 5/91 7/92 6/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1 /97 7/98 2/99 1 /99 8/ 6/1 1 /1 8/2 9/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1/9 8/1 6/11 3/12 4/13 8/13 8/14 O2 Kuva 1. Pintaveden laatu havaintoasemalla Etelä-Virmas 53 vuosien havaintokerroilla (kk/vuosi). Happipitoisuus 1 m pohjasta.

69 Pakinsuo Tutkimusalue Tutkimusalue kuuluu Vuoksen vesistöön Jukajärven alueeseen (4.176), joka on osa Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-aluetta. Jukajärven valuma-alueen koko on 75.9 km 2 ja järvisyys 8.1 %. Järven on meso-polyhumoosinen ja siinä on havaittavissa rehevyydestä johtuvaa happikatoa alusvedessä. Jukajärvestä on vedenlaatutuloksia 196-luvun alkupuolelta saakka. Jukajärven pintaa on aikanaan laskettu, mikä on heikentänyt järven tilaa. Jukajärveen Pappilanjoen kautta laskeva Kuhalampi on matala (maksimisyvyys 1.5 m), pinta-alaltaan noin 4 ha suuruinen lampi, jonka valuma-alue on noin 8-9 km 2. Kuhalampi on tummavetinen, rehevä lampi, joka on osin kasvamassa umpeen. Kuhalammen tilan parantamiseksi on tehty kunnostussuunnitelmia. Pakinsuon tuotantoalue sijaitsee välittömästi Juvan kunnan keskustan luoteispuolella (peruskartan nro ) Kaihunmäen ja Poikolan kylissä. Matkaa Juvan kirkolle on noin 2 km. Sen vedet kulkeutuvat Juvan keskustassa sijaitsevan Kuhalammen kautta Jukajärveen (kuva 11). Alueen valmistelu turvetuotannolle aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto alkoi Vuodesta 28 alkaen vedet on johdettu ympärivuotisesti 6 lasketusaltaan kautta pumppausaltaaseen ja edelleen kasvillisuuskentälle, jossa kasvaa ruokohelpeä sekä luonnonvaraisia kasveja. Sekä kuntoonpanovaiheen että tuotantovaiheen päästötarkkailu tehdään kasvillisuuskentän alapuolisella mittapadolla, jonka kautta koko tuotantoalueen (15 ha) vedet johdetaan. Kasvillisuuskentän pinta-ala on 5.1 ha Vuonna 214 alueesta oli tuotantokunnossa ha ja tuotannossa ha (ks. liite 4c).Tuotantomenetelmänä on ollut mekaaninen vaunu. Tuotantoalueen laskuojan suualueelta on olemassa vedenlaatutuloksia jo 197-luvun loppupuolelta Vesistötarkkailun suoritus Tuotantoalueelta kuivatusveden (=altaan alapuoli) laadun lisäksi alapuolisen vesistön veden laatua seurattiin seuraavilla havaintoasemilla (koordinaatit suluissa): Pakinsuon laskuoja 63 ( ) Kuhalammen laskujoki 56 ( ) Kuhalampi, länsiosa ( ) Vesistötarkkailun näytteenottoajankohdat vuonna 214 olivat 21.5., 6.8. ja 3.9. Juvan kunnan vanhan kaatopaikan (nykyisen kompostointialueen) vesistötarkkailussa on otettu vesinäytteitä Kuhalammesta ja lammen koillisosaan laskevasta ojasta. Tulokset on esitetty liitteissä 4a ja 4b. Samoilta asemilta on vedenlaatutuloksia myös aiemmilta vuosilta. Nämäkin tulokset on esitetty liitteissä Tulokset ja niiden tarkastelu Vesistön veden laatu Pakinsuolta vesistöön johdettu kuivatusvesi on humuspitoista, ravinteikasta ja rautapitoista (liite 4a). Kasvillisuukentältä lähtevän veden ph vaihteli vuoden 214 tutkimuskerroilla välillä Pakinsuon veden laadun keskiarvot tutkimusvuosilta on esitetty aiemmin taulukossa 3.

70 59 Kuva 11. Pakinsuon turvetuotantoalue ja osa alapuolista vesistöä. Veden laadun havaintopaikat on merkitty mustilla ympyröillä.

71 6 Myös Pakinsuon laskuojan suualueen vesi on ollut tummaa ja ravinteikasta. Edustavampi kuva vedenlaadusta saadaan tarkastelemalla useamman vuoden keskiarvoja. Pakinsuolla otettiin käyttöön pintavalutus v. 28. Tästä syystä seuraavassa tarkastellaan keskimääräisiä veden laatuja kahdella vuosijaksolla: v ja v Seuraavassa jaotelmassa on esitetty Pakinsuon kuivatusveden ja laskuojan suun keskimääräinen veden laatu vuosien 2-27 ja vuosikeskiarvoista laskettuna: Kiinto- Org. Johto- Alkal ph Väri KHT Kok-N NH 4 -N NO 3 -N Kok-P PO 4 -P Fe aine k.aine kyky mmol/l Pt mg µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ms/m mg/l O 2 /l v Pakinsuo Laskuojan v Pakinsuo Laskuojan Pintavalutuskentän käyttöoton jälkeen Pakinsuolta vesistöön johdetun veden KHT-arvo sekä fosfori- ja rautapitoisuus ovat olleet aiempaa alhaisempia. Viime vuosina laskuojan suualueella veden keskimääräinen fosfori- ja rautapitoisuus on ollut selvästi korkeampi ja KHT-arvo hieman alempi kuin Pakinsuolta kuivatusveden vastaavat pitoisuudet. Pakinsuon laskuojan koko valuma-alueen suuruudeksi on arvioitu alustavan karttatarkastelun perusteella noin 6 km 2. Laskuojan valuma-alue heti tuotantoalueen alapuolella on noin 2.4 km 2. Tuotantoalue muodostaa siten laskuojan suun valuma-alueesta noin 18 %. Laskuojan kautta Kuhalampeen tulevan veden huono laatu ei selity yksin Pakinsuolta tuleva veden laadulla, vaan myös muulta laskuojan valuma-alueelta tuleva vesi on tummaa, ravinteikasta ja hyvin rautapitoista. Valtaosa laskuojan valuma-alueesta onkin ojitettua aluetta. Juvan vanhalta kaatopaikalta tuleva vesi on ollut hyvin tummaa ja kohtalaisen ravinteikasta (liite 3b). Vanhan kaatopaikan ojan valuma-alue on suuruusluokaltaan noin 1 km 2, joten sen kautta tuleva kuormitus on selvästi pienempi kuin Pakinsuon laskuojan kautta tuleva kuormitus. Pakinsuon laskuojan ja vanhan kaatopaikan ojan lisäksi Kuhalampeen tulee valumavesiä lammen kaakkois- ja luoteisosassa sijaitsevilta pelloilta. Pakinsuo muodostaa Kuhalammen valuma-alueesta (järvi pois luettuna) noin 13 %, joten tuotantoalueelta tuleva kuormitus muodostaa merkittävän osan Kuhalampeen tulevasta ulkoisesta kuormituksesta. Myös muulta Kuhalammen valuma-alueelta tuleva vesi ravinteikasta ja sen orgaanisen aineksen määrä on korkea, onhan valtaosa Kuhalammen valuma-alueesta ojitettua turvemaata tai peltoa. Tästä syystä Pakinsuo on vain yksi kuormittaja muiden joukossa. Nykyisellään merkittävä osa Kuhalammen kuormituksesta tulee järvestä itsestään (pohjasta ja hajoavasta kasvillisuudesta liukenevista ravinteista) järven heikon happitilanteen ja runsaan kasvillisuuden vuoksi. Kuhalammen valuma-alue on noin 9 km 2. Keskisyvyydellä.75 m lammen viipymäksi saadaan vain noin 1.5 kk. Lyhyen viipymän vuoksi aineiden hajoaminen ja sedimentaatio ei ehdi merkittävässä määrin vaikuttaa lammen veden laatuun. Tästä johtuen lammen veden laatu on suhteellisen lähellä siihen tulevien valumavesien laatua (ts. ravinteikasta ja tummaa) ja sen laatu vaihtelee huomattavasti (liite 4 b ja kuva 12). Kuhalammessa on ollut ajoittain heikko happitilanne. Vuodesta 28 alkaen järven happitilannetta ei ole enää seurattu (uusi tarkkailuohjelma). Järvessä ajoittain havaitut korkeat klorofyllipitoisuudet kuvastavat voimakasta rehevyyttä Vuonna 29 klorofylliä ei enää mitattu. Lammen rautapitoisuus on ollut usein hyvin korkea. Loppukesällä nitraattityppi on yleensä kulunut vähiin, mutta ammoniumtyppeä on ollut yleensä leville käytettävissä vielä hieman. Fosfaattifosforia on ollut loppukesällä vielä runsaasti (taulukko 12). Mineraaliravinnesuhteesta arvioituna typpi on minimiravinteena. Veden tummuuden vuoksi myös valon määrä on levätuotantoa merkittävästi rajoittava tekijä.

72 61 mg/l Sameus FTU /65 6/94 5/65 6/95 3/12 2/96 6/96 1/96 6/97 3/98 7/98 6/99 6/ 6/1 2/2 2/3 8/3 6/4 8/4 6/5 4/6 9/6 6/7 5/8 1/8 8/9 5/1 9/1 8/11 5/12 1/12 8/13 5/14 9/14 K.aine Sameus /6 5 6/94 CODMn mg O2/l 5/65 6/9 5 3/12 2/9 6 6/96 1/96 6/9 7 3/98 7/9 8 6/99 6/ 6/1 2/2 KHT 2/ 3 8/3 6/4 8/4 Rauta 6/5 4/ 6 9/6 6/ 7 5/ 8 1/8 8/ 9 5/1 9/1 8/11 5/12 Fe ug/l 1/1 2 8/13 5/14 9/ ug N/l ug P/l /65 6/94 5 /6 5 6/95 3/12 2 /9 6 6/96 1 /96 6 /9 7 3/98 7/98 6 /9 9 6/ 6/1 2 / 2 2/3 8/3 6 / 4 8/4 6/5 4 /6 9 / 6 kok.n NH4 -N kok.p 6/7 5/8 1 / 8 8/9 5/1 9 /1 8/11 5/12 1 /1 2 8/13 5/14 9 /1 4 O2 mg/l /65 6 /9 4 5 /6 5 6/95 3/1 2 2/96 6/96 1 /9 6 6 /97 3/98 7 /9 8 6/99 6/ 6 / 1 2/2 2/3 8 / 3 6/4 8/4 6 / 5 4/6 9/6 6 / 7 5/8 1/8 8 / 9 5/1 9/1 8 /1 1 5/12 1 /1 2 8 /1 3 5/14 9/1 4 O2 Kuva 12. Veden laatu Kuhalammen länsiosassa havaintoasemalla vuosien havaintokerroilla (kk/vuosi).

73 62 mg/l /75 11/83 11/84 12/85 6/94 5/95 9/95 8/96 6/97 6/98 6/99 6/ 5/1 1/1 8/2 6/3 5/4 1/4 8/5 6/6 5/7 1/7 1/8 1/9 9/1 1/11 1/12 1/13 9/14 K.aine Org.ka CODMn mg O2/l Väri mg Pt/l Fe µg/l /75 11 / /84 12 /8 5 6/94 5/95 9 /9 5 8/96 6 /9 7 6/98 6 /9 9 6/ 5 / 1 1 /1 8 / 2 6/3 5 / 4 1 /4 8/5 6/6 5/7 1 / 7 1/8 1 / 9 9/1 1 /1 1 1 /12 1 /1 3 9/14 Fe ug N/l 3 ug P/l /75 11/83 11/84 12/85 6/94 5/95 9/95 8/96 6/97 6/98 6/99 6/ 5/1 1/1 8/2 6/3 5/4 1/4 8/5 6/6 5/7 1/7 1/8 1/9 9/1 1/11 1/12 1/13 9/14 9/75 11/ /84 12/8 5 6/94 5/9 5 9/95 8/9 6 6/97 6/9 8 6/99 6/ 5/1 1/ 1 8/2 6/ 3 5/4 1/ 4 8/5 6/ 6 5/7 1/ 7 1 /8 1/ 9 9/1 1/1 1 1/12 1/1 3 9/14 CODMn Väri Kok-N NH 4-N Ko k-p O2 mg/l /75 11/83 11/84 12/85 6/94 5/95 9/95 8/96 6/97 6/98 6/99 6/ 5/1 1/1 8/2 6/3 5/4 1/4 8/5 6/6 5/7 1/7 1/8 1/9 9/1 1/11 1/12 1/13 9/14 O2 Kuva 13. Kuhalammen laskujoen aseman 56 veden laatu vuosien havaintokerroilla (kk/vuosi).

74 63 Taulukko 12. Ravinnesuhteiden perusteella arvioidut levätuotantoa rajoittavat minimiravinteet Kuhalammessa vuonna Ravinnesuhteet on selitetty luvussa 3.4. Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- :g/l :g/l :g/l :g/l :g/l kok.p PO 4 -P suhde kok.p PO 4 -P suhde N N N N N N N N N N N N P P N N N N N Veden laatunsa perusteella Kuhalampi on luokiteltavissa tummavetiseksi, runsasravinteiseksi järveksi, jossa on talviaikaan selvää hapenvajausta tai jopa hapettomuutta (liite 3b, kuva 14). Lammen talviaikainen heikkohappisuus käy hyvin ilmi myös Kuhalammen laskujoen 56 aiemmista vedenlaatutuloksista. Kuhalammen laskujoen (asema 56) veden laatu kuvannee varsin hyvin Kuhalammen länsiosan veden laatua. Kuhalammesta purkautuvan veden laatu vaihtelee huomattavasti (kuva 13). Lammesta purkautuvan veden happipitoisuus on ollut ajoittain alhainen sekä alkukesällä ja loppukesällä että syksylläkin (liite 4b, kuva 15). Kuhalammen ja sen laskujoen ph on ollut tutkimusvuosina lumien sulamisaikaa lukuun ottamatta 5.7 tai suurempi ja puskurikyky on ollut hyvä. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan (Vesija ympäristöhallitus 1988) Kuhalampi kuuluu lähinnä luokkaan välttävä. Ekologisen luokittelun mukaan arvioituna Kuhalammen tila on tyydyttävä.

75 7.4 Tuusjärven alue (Vuotsinsuo, Lakeanrahka, Lenninsuo) Tutkimusalue 64 Vuoksen vesistöön Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-alueeseen kuuluva Tuusjärvi (valuma-alueella nro 4.173, Tuusjärven alue, km 2 ) sijaitsee Juvan ja Rantasalmen alueella (kuva 1). Tuusjärven pinta-ala on 18.8 km 2 ja sen valuma-alue on 23 km 2. Järvi on melko syvä, maksimisyvyys on 17 m. Joutsniemen rajoittaman pohjoisosan pinta-ala on 3 km 2 ja sen veden laatu on hieman heikompi kuin muualla Tuusjärvessä. Tuusjärven pohjoispuolella sijaitseva 2.9 km 2 laajuinen Sääksjärvi (valuma-alue nro 4.174, Pahakkalanjoen alue) on matala, keskisyvyyden ollessa alle 2 metriä. Sääksjärven valuma-alue on 22 km 2. Sen vedet laskevat Tuusjärven pohjoisosaan Pahakkalanjoen joen kautta. Pahakkalanjoen valuma-alue on 89.8 km 2. Myös Hakojärven veden laskevat Pahakkalanjoen kautta. Tutkimusalueen vedet kulkeutuvat viimein Saimaan Pihlajaveteen. Sääksjärven veden laatu on heikentynyt metsäojituksen vuoksi 197-luvun lopun tilanteesta. Ravinnetaso on noussut ja erityisesti veden humuspitoisuus on kasvanut yhdessä veden värin ja rautapitoisuuden kanssa. Tuusjärven-Kyrsyänjärven vesistöalueen tilaa on käsitellyt Manninen (1992). Alueella on tehty metsäojituksia vielä nykyäänkin. Vuotsinsuon tuotantoalue sijaitsee Joroisten kunnassa. Sen suunniteltu kokonaispinta-ala on noin 197 ha (tuotantopinta-ala on suurimmillaan 154 ha). Alueen valumavedet kulkeutuvat laskuojaa pitkin Sääksjärveen ja Pahakkalanjoen kautta edelleen Tuusjärveen (kuva 14). Alue on ollut aiemmin A.Ahlström Oy:n omistuksessa ja siirtynyt tehdyllä kaupalle Vapo Oy:lle. Vuonna 1993 alueelle alettiin kaivaa laskeutusaltaita. Varsinainen kuivatusojitus aloitettiin elokuussa vuonna 1994, jolloin sarkaojitettiin yhteensä 58 ha. Vuotsinsuon kuivatusvesien käsittelymenetelmänä käytetään roudattomana aikana kemikalointia. Kemikalointialtaan valuma-alue oli 1.97 km saakka, sen jälkeen uusien ojajärjestelyiden seurauksena valumaalue on ollut 1.26 km 2. Tuotannossa vuonna 214 oli 41.4 ha (tuotantokunnossa 67 ha, tuotannosta poistunut 57 ha). Lakeanrahkan tuotantoalue sijaitsee Juvan kunnan Tuusmäen ja Suurniemen kylissä sekä Rantasalmen kunnan Tuusmäen kylässä noin 1 km Juvan kuntakeskuksesta koilliseen Tuusjärven pohjoispään länsipuolella. Sen nykyinen tuotantokelpoinen kokonaispinta-ala on noin 22.8 ha. Tuotantokunnossa oli ja joka oli kokonaisuudessaan tuotannossa v Lakeanrahkan kuivatusvedet alettiin johtaa pintavalutuskentälle vuoden 29 huhtikuusta lähtien. Pintavalutuskentän käyttö oli ympärivuotista. Vuonna 211 Lakeanrahkalla otettiin käyttöön kemikalointi. Kuivatusvedet kulkeutuvat metsäojaa pitkin pieneen Kankaistenlampeen ja Kummunpuron kautta edelleen Tuusjärveen Kummunlahteen. Lenninsuon sijaitsee Joroisten kunnassa Kaitaisten kylässä noin 14 km Juvan kirkonkylästä pohjoiseen. Lenninsuon tuotantokelpoinen pinta-ala on 36 ha (sen sisällä on 5 ha alue, jota ei voi hyödyntää). Alueen valmistelu turvetuotantoon aloitettiin vuonna 1997 ja alue oli tuotantokunnossa vuonna 1998 mutta tuotanto alkoi vasta vuonna Vuonna 214 tuotantokunnossa oli 34.2 ha ja tuotannossa 28 ha. Lenninsuon valumavedet kulkeutuvat noin 8.5 km matkan laskien Kartiskajoen kautta Tuusjärveen pohjoisosaan hieman Pahakkalanjoen eteläpuolelle. Lenninsuo osuus Kartiskajoen 18.8 km 2 :n valuma-alueesta on 2.1 %. Peltojen osuus Kartiskajoen valuma-alueesta on 7 %. Vuonna 214 Lenninsuolle alettiin rakentaa kasvillisuuskenttää maalis-huhtikuussa. Sääksärven ja Tuusjärven väliseen jokeen laskevat Kaskisuon ja Linturahkan kuivatusvedet. Tuotantoalueet sijaitsevat Joroisten kunnassa noin 16 km Joroisten kirkonkylästä etelään (peruskarttalehti ). Avoin yhtiö H & K Haavikon omistaman 3.5 ha Linturahkan tuotantoalueen vedet laskevat yhden laskeutusaltaan kautta Haisevanjokea pitkin Pahakkalanlampeen ja sieltä edelleen Tuusjärveen. Linturahkan alue on ollut jo tuotannossa. Välittömästi Linturahkan pohjoispuolella sijaitsevan Kaskisuon lohkoista 2 ja 3 (yht. 4.5 ha) ovat Ay H & K Haavikon hallinnassa ja lohko 4 (45.5 ha) on Partasen sahan hallinnassa. Kaskisuon kunnostus on aloitettu talvella Kaskisuon vedet kulkeutuvat kahden laskeutusaltaan kautta Haisevanjokeen. Tuotantoalueilla on oma tarkkailunsa.

76 Vesistötarkkailun suoritus Kuormitustarkkailun havaintopaikat olivat seuraavat Vuotsinsuo Lakeanrahka Lenninsuo -kemikalointiaseman alapuoli -kemikaloinnista lähtevä vesi -laskeutusaltaan alapuoli Tarkkailun virtahavaintopaikat koordinaatteineen ovat seuraavat (myös hakasuluissa esitettyjen, tarkkailuun kuulumattomien asemien tuloksia esitetään tässä raportissa): Laskuoja Sääksjärveen 87 ( ) Sääksjärven luusua 43 ( ) Kummunpuro 94 ( ) Kartiskajoki 68 ( ) [Pahakkalanjoki 146 [Pahakkalanjoki 69 ( ) -tulokset PIVET-tietokannasta] ( ) -tulokset PIVET-tietokannasta] Virtahavaintopaikoilta vesinäytteet otettiin 21.5., 4.6., 2.8. ja Tarkkailun järvihavaintopaikat, niiden koordinaatit ja näytesyvyydet ovat seuraavat: Sääksjärvi 65 ( ) (1m, 3m) Kankaistenlampi 93 ( ) (1 m) Tuusjärvi 19 ( ) (1m, 5m, 1m, m) Tuusjärvi pohjoispää 51 ( ) (1m, 5m, 1m) Järviasemilla näytteenottoajankohdat vuonna 214 olivat 19.3., 4.6., 2.8. ja Samoilta asemilta on vedenlaatutuloksia myös aiemmilta vuosilta. Myös näitä tuloksia on esitetty tulosliitteissä Tulokset ja niiden tarkastelu Vesistön veden laatu Vuotsinsuolta kemikalointiin tuleva vesi on ollut hyvin tummaa, ravinteikasta ja sen rautapitoisuus on ollut korkea (liite 5a). Kemikalointi alentaa selvästi lähtevän veden ravinnepitoisuuksia sekä veden liuenneen orgaanisen aineksen ja kiintoaineen määrää. Vuoden 214 näytteenottokerroilla kemikaloinnista lähtevän kuivatusveden ph vaihteli välillä Vuotsinsuon laskuojan suualueen veden ph-arvo vaihteli vuonna 214 välillä (liite 5a). Koska Vuotsinsuon kuivatusvesi puhdistetaan kemikaloimalla, on sen veden laatu selvästi ravinteiden ja orgaanisen aineksen osalta parempi kuin Vuotsinsuon ulkopuoliselta alueelta tulevan veden laatu. Ulkopuolisten vesien korkeaan kiintoainepitoisuuteen ovat voineet vaikuttaa ojaeroosio ja alueen metsäojitukset. Sääksjärven aseman 65 pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli edellisvuosien tapaan hyvin heikko vuoden 214 talvella (alusvedessä hapettomuutta, kuva 15, liite 5d). Kesäaikaan järvi kerrostuu vain satunnaisesti, joten avovesikaudella happitilanne on ollut enimmäkseen hyvä. Veden ph-arvo oli päällysvedessä talvella 6.1 ja avovesikaudella 6.6. Järven veden puskurikyky on varsin hyvä. Sääksjärven veden kiintoainepitoisuudet ovat olleet ajoittain järvivedeksi korkeahkoja. Sääksjärvi on luokiteltavissa reheväksi havaittujen kokonaisfosforipitoisuuksien (v. 214 avovesikaudella :g/l) ja a-klorofyllipitoisuuksien (9-21 :g/l, keskiarvo 14 :g/l) perusteella. Vuonna 1998 veden ainepitoisuudet olivat hieman edellisvuotta korkeampia sateisen kesän vuoksi. Vuoden 1998 sateiden vaikutus oli havaittavissa veden korkeana värinä ja KHT-arvona vielä helmikuussa vuonna 1999 (kuva 15). Viime vuosina Sääksjärven veden laadussa ei ole selvää muutossuuntaa. Vuotsinsuon reunaojien rajaama alue (127 ha) muodostaa Sääksjärven valuma-alueesta 8 %. Koska Vuotsinsuon valumavedet kemikaloidaan ei alueen valmistelu turvetuotantoon ole vaikuttanut havaittavasti järven veden laatuun. Jos Sääksjärven keskisyvyyden oletetaan olevan 1.3 m saadaan Sääksjärven veden viipymäksi niinkin pitkä aika kuin 6.6 kk. Viipymän pituuden vuoksi aineiden sedimentaatio ja hajoaminen ehtii parantaa järveen tulevien valumavesien laatua ennen niiden poistumista Sääksjärvestä. Sääksjärvestä poistuvan veden (Sääksjärven luusua 43) laatu on ollut yleensä varsin lähellä Sääksjärven aseman 65 laatua.

77 66 Kuva 14. Vuotsinsuon, Lenninsuon ja Lakeanrahkan turvetuotantoalueet ja osa alapuolista vesistöä. Veden laadun havaintopaikat on merkitty mustilla ympyröillä. Vuotsinsuon ulkopuolista vedenlaatua kuvaavat havaintoasemat Metsä-oja ja Reunaoja sijaitsevat aivan laskeutusaltaan vieressä.

78 67 Sääksjärven ja Pahakkalanjoen suun väliselle alueelle tulee vesiä lännestä Haisevanjoen valuma-alueelta ja idästä Hakojärven-Hiidenlammen-Kuvaksenlammen kautta. Koko Haisevanjoen valuma-alue on 33.9 km 2 ja Kuvaksenlammen luusuan valuma-alue on alle 2 km 2. Sääksjärven valuma-alueen arvioitiin muodostavan Pahakkalanjoen valuma-alueesta suunnilleen 24 % (22 km 2 ), joten Pahakkalanjoen veden laatu määräytyy siten suurelta osin muualta kuin Sääksjärven kautta tulevan veden laadun perusteella. Pahakkalanjoesta on käytettävissä vedenlaatutuloksia asemilta 43 ja 146 (molemmat asemat sijaitsevat Pahakkajoen suualueella) vuosilta ja 212 (liite 5d). Pahakkalanjoen suualueen vesi on ollut KHTarvon ja rautapitoisuuden sekä ainakin ajoittain myös kokonaisfosforipitoisuuden osalta laadultaan heikompaa kuin Sääksjärvestä lähtevän veden laatu. Syynä tähän on Sääksjärven ja Tuusjärven väliselle alueelle tuleva kuormitus. Lenninsuon kuivatusvesi on ollut hyvin tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista (liite 5b). Lenninsuon vedet laskevat Kartiskajoen kautta Tuusjärveen. Myös Kartiskajoen vesi on tummaa. Sen fosforipitoisuus vuonna 214 vaihteli välillä 3-64 µg P/l. Kartiskajoen veden laatu on ollut hieman heikompi kuin Pahakkalanjoen veden laatu. Vaikka Lenninsuon kuivatusveden laatu onkin ollut heikko, ei Kartiskajoen veden ravinnepitoisuudet ja humuksen määrä selity kuin vain pieneltä osalta Lenninsuon vaikutuksella. Lenninsuon osuushan Kartiskajoen 18.8 km 2 :n valuma-alueesta on vain 2.1 %. Lakeanrahkan pintavalutuskentältä alapuoliseen vesistöön johdettu vesi on ollut hyvin tummaa, hyvin ravinteikasta ja kesäaikaan varsin rautapitoista (liite 5c). Vuonna 211 Lakenrahkalla otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointi. Kemikaloinnista lähtevän veden ph-arvo vaihteli välillä vuoden 214 tutkimuskerroilla. Lakeanrahkan kuivatusveden fosfaattifosforipitoisuudet olivat aiemmin olleet korkeita esim. Lenninsuohon verrattuna. Vuotta 1989 aiemmissa tarkkailuissa Lakeanrahkan tuotantoalueen vesinäytteet otettiin laskuojasta (as. 1) kohdasta, johon tuli valumavesiä sekä tuotantoalueelta että tuotantoalueen ulkopuoliselta valuma-alueelta. Lakeanrahkan vedet laskevat Kummunpuron kautta Tuusjärveen. Kummunpuron suualueen veden keskimääräinen ravinne- ja rautapitoisuudet ja useina vuosina myös kiintoainepitoisuus ovat olleet selvästi alempia kuin Lakeanrahkan kuivatusveden pitoisuudet (liite 5c). Mahdollisesti osa Lakeanrahkalta tulevasta kuormituksesta pidättyy tuotantoalueen alapuoliseen Kankaistenlampeen. Kankaistenlammen vesi oli tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista. Mataluudesta johtuen sen happitilanne oli hyvä avovesikaudella. Havaitut klorofyllipitoisuudet (kesä-, elo ja lokakuussa 2, 34 ja 8.:g/l) kuvastavat lammen oleva rehevä (liite 5e). Lammen fosforipitoisuus oli elokuussa korkea (11 :g/l). Vuonna 214 Tuusjärven pohjoisosan syvänteessä (asema 51) oli maalis- ja elokuussa alusvedessä voimakasta hapenvajausta (pit..7 ja 1.7 mg/l, liite 5e, kuva 17). Tuusjärven keskiosan syvänteessä (as. 19) hapenvajaus oli maalis- ja elokuussa voimakasta (pit. 1.5 ja 3. mg/l, kuva 16). Tuusjärven veden puskurikyky on ollut hyvä. Tuusjärven havaintoasemien klorofyllipitoisuuksien :g/l, keskipitoisuudet 3.5 ja 3.4 :g/l) ja fosforipitoisuuksien (päällysvedessä sulan maan aikaan :g/l) perusteella Tuusjärvi voidaan luokitella varsin lievästi reheväksi järveksi. Tuusjärven veden mineraaliravinteissa kiinnittää huomiota nitraattitypen suuri pitoisuus kautta vuoden. Ilmiö saa selityksensä, kun tarkastellaan fosfaattifosforin pitoisuuksia, jotka ovat koko vuoden hyvin alhaisia (taulukko 13). Tuusjärvi on erittäin selvästi fosforirajoitteinen järvi, jonka mineraalityppeä levät eivät voi käyttää fosforin puutteen vuoksi. Tästä syystä fosfaattifosforin kuormituksen kasvu vaikuttaa perustuotantoa lisäävästi. Myös Sääksjärvessä fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet alhaisia ja useinmiten fosfori on ollut minimiravinteena. Tuusjärven fosforipitoisuudella ja kemiallisella hapenkulutuksella on ollut lievä laskeva suuntaus 198-luvulta vuoteen 21 saakka (kuva 17). Vuosina 212 ja 213 fosforipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus olivat edellisvuosia korkeampia. Tuusjärven pohjois- ja keskiosan klorofyllimäärissä ei ole ollut yleensä merkittävää eroa. Yleensä Tuusjärven havaintoasemien klorofyllipitoisuudet ovat olleet keskenään hyvin samanlaisia. Tuusjärvessä havaittiin vuosien 1991 ja 1994 loppukesinä korkeita a-klorofyllipitoisuuksia (kuva 18). Viime vuosien klorofyllipitoisuudet kuvastavat lievää rehevyyttä. Tulosten perusteella Tuusjärven keskiosa on luokiteltavissa meso- ja polyhumoosisen rajalla olevaksi (lievästi tummavetinen - tummavetinen), lievästi reheväksi järveksi. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan (Vesihallitus 1988) Tuusjärvi kuuluu luokkaan hyvä. Etelä-Savon ympäristökeskuksen tekemässä ekologisessa luokittelussa Tuusjärvi kuuluu kokonaisarviossa luokkaan erinomainen ja Sääksjärvi luokkaan hyvä.

79 68 mg/l / 93 8/ 93 6/ 94 3/ 95 8/ 95 6/ 96 3/ 97 1 / 97 7/ 98 2/ 99 1 / 99 8/ 6/ 1 1 / 1 8/ 2 6/ 3 6/ 4 1 / 4 8/ 5 6/ 6 3/ 7 8/ 7 6/ 8 3/ 9 1 / 9 7/ 1 4/ 11 3/ 12 1 / 12 Sameus FTU 14 7/ 13 3/ 14 8/ K.aine Org.ka Sameus 3 CODMn mg O2/l Väri mg Pt/l mmol/l /9 3 8/93 6 /9 4 3/95 8 /9 5 6/96 3 /9 7 1/97 7 /9 8 2/99 1 /99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8 / 7 6/8 3 / 9 1/9 7 /1 4/11 3 /1 2 1/12 7 /1 3 3/14 8 /14 Fe µg/l Alkalin. Fe µg N/l 14 µg P/l /93 8/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1/9 7/1 4/11 3/12 1/12 7/13 3/14 8/14 3/93 8/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1 /99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 6/4 1 /4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1 /9 7/1 4/11 3/12 1/12 7/13 3/14 8/14 CODMn Vä ri K ok-n N H 4-N K ok-p /93 O2 mg/l 8/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 6/4 1/4 8/5 6/6 3/7 8/7 6/8 3/9 1/9 7/1 4/11 3/12 1/12 7/13 3/14 8/14 O2 Kuva 15. Sääksjärven aseman 65 pintaveden laatu vuosien näytteenottokerroilla (happipitoisuus pohjan läheltä).

80 69 mg/l 3 Sameus FTU /65 7/74 4/87 7/88 4/89 7/89 4/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 3/4 9/4 6/5 4/6 1/6 7/7 3/8 1/8 8/9 6/1 9/1 8/11 6/12 4/13 8/13 6/14. K.a ine Same us /65 7/74 4/87 CODMn mg O2/l 7/88 4/89 7/89 4/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 3/4 9/4 6/5 4/6 1/6 7/7 3/8 1/8 8/9 6/1 9/1 8/11 Fe ug/l 6/12 4/13 8/13 6/ CODMn Fe ug N/l /65 7/74 4/87 7/88 4/89 7/89 4/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 3/4 9/4 6/5 4/6 1/6 7/7 3/8 1/8 8/9 6/1 9/1 8/11 6/12 4/13 8/13 ug P/l 25 6/ Kok-N K ok-p 14 O2 mg/l Näkösyvyys m /65 7/74 4/87 7/88 4/89 7/89 4/93 6/94 3/95 8/95 6/96 3/97 1/97 7/98 2/99 1/99 8/ 6/1 1/1 8/2 6/3 3/4 9/4 6/5 4/6 1/6 7/7 3/8 1/8 8/9 6/1 9/1 8/11 6/12 4/13 8/13 6/14 O2 Näkösyv. Kuva 16. Aseman Tuusjärvi 19 veden laatu vuosien näytteenottokerroilla (kk/vuosi) (happi 1 m pohjasta). (Huom kiintoaineen määritysraja oli 2 mg/l)

81 mg/l Sameus FTU / 74 9/85 4/94 1/ 94 7/95 2/96 1/ 96 8/ 97 6/98 1/ 98 8/ 99 6/ 4/1 8/ 1 6/2 2/3 11/ 3 7/4 4/5 1/ 5 8/6 6/ 7 1/ 7 8/8 6/9 3/ 1 8/1 6/11 3/ 12 1/12 7/13 3/ 14 1/14. K.aine Sameus 3 CODMn mg O2/l Fe ug/l /74 9/85 4/94 1/94 7/95 2/96 1/96 8/97 6/98 1/98 8/99 6/ 4/1 8/1 6/2 2/3 11/3 7/4 4/5 1/5 8/6 6/7 1/7 8/8 6/9 3/1 8/1 6/11 3/12 1/12 7/13 3/14 1/14 CODMn Fe ug N/l /74 9/85 4/94 1/94 7/95 2/96 1/96 8/97 6/98 1/98 8/99 6/ 4/1 8/1 6/2 2/3 11/3 7/4 4/5 1/5 8/6 6/7 1/7 8/8 6/9 3/1 8/1 6/11 3/12 1/12 7/13 3/14 ug P/l 25 1/ Kok-N Kok-P O2 mg/l Näkösyv. m /74 9/85 4 /9 4 1 /9 4 7/95 2/96 1 /96 8/97 6 /9 8 1 /9 8 8/99 6/ 4/1 8/1 6 / 2 2/ 3 11/3 7/4 4/5 1 / 5 8 / 6 6/7 1 /7 8/8 6 / 9 3 /1 8/1 6/11 3/12 1 /12 7 /1 3 3 /1 4 1/14. O2 Näkösyv. Kuva 17. Aseman Tuusjärvi 51 päällysveden (1 m) laatu vuosien näytteenottokerroilla (kk/vuosi) (happi 1 m pohjasta). (Huom kiintoaineen määritysraja oli 2 mg/l).

82 71 Taulukko 13. Ravinnesuhteiden perusteella arvioidut levätuotantoa rajoittavat minimiravinteet Sääksjärvessä ja Tuusjärvessä v 213. Ravinnesuhteet on selitetty luvussa 3.4. Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- :g/l :g/l :g/l :g/l :g/l kok.p PO 4 -P suhde kok.p PO 4 -P suhde Sääksjärvi P P P N N P N P P N Tuusjärvi P P P P P P P P P P P P Tuusjärvi P P P P P P P P N P P N Kankaistenlampi N N N N N P P N P P N 3 µg/l /85 7/88 8/88 6/89 7/89 7/89 8/89 8/91 6/94 1/94 7/95 9/95 8/96 7/97 1/97 7/98 1/98 8/99 6/ 1/ 7/1 1/1 8/2 6/3 6/4 9/4 6/5 1/6 8/6 6/7 8/7 6/8 1/8 8/9 6/1 8/1 6/11 1/11 8/12 6/13 8/13 6/14 1/ Kuva 18. Tuusjärven asemien 19 ja 51 a-klorofyllipitoisuudet vuosien näytteenottokerroilla (kk/vuosi).

83 Karjalansuo Tutkimusalue Karjalansuon turvetuotantoalue sijaitsee Juvan kirkonkylästä länteen noin 16 km, Hyötyyn ja Nääringin kylissä (pkl , 8, 1). Lähialueet ovat pääasiassa ojitettuja metsäalueita, jonkin verran läheisyydessä on maataloutta. Karjalansuo on toiminnassa oleva turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 198 ja tuotanto vuonna Vuonna 214 tuotantokunnossa ja tuotannossa oli 79.6 ha. Karjalansuon turvetuotantoalue sijaitsee Pekurilanjoen ja Isojoen - Sahinjoen valuma-alueiden rajalla. Tuotantoalueen kaakkoisosa kuuluu Pekurilanjoen valuma-alueeseen (4.167), jonka pinta-ala on km 2 ja järvisyys noin 5 %. Tuotantoalueen luoteis-osa, noin 65 ha, kuuluu Isojoen - Sahinjoen valuma-alueeseen (4.253), jonka pinta-ala on 37.9 km 2 ja järvisyys 12.8 %. Karjalansuon eteläosan kuivatusvedet ohjataan kokoojaojista kemikaloinnin kautta Kalliokoskenpuroa pitkin Taikinajokeen ja siitä edelleen Sorvasenjoen kautta Lumpeiseen. Kuva 19. Karjalansuon sijainti (ks. myös kuva 1 sivulla 3)

84 73 Kuva 2. Karjalansuon vesistötarkkailupisteet Kuivatusvesien purkureittinä on Kalliokoskenpuro - Taikinajoki Sorvasenjoki - Lumpeinen Unijoki Luikujärvi Pekurilanjoki Rautjärvi. Tuotantoalueelta Taikinajokeen on matkaa noin 1.8 km, Sorvasenjokeen noin 7 km ja Lumpeiseen noin 9 km. Valuma-alueelle sijoittuva turvetuotantoalue 95.5 ha on 2 % Kalliokoskenpuron valuma-alueesta, 2.6 % Taikinajoen valuma-alueesta (alarajana Sorvasenjoki) ja.6 % Pekurilanjoen valuma-alueesta. Pekurilanjoen valuma-alueella ei sijaitse muita turvetuotantoalueita. Karjalansuon turvetuotantoalueella kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 198 ja tuotanto vuonna Alueella tuotetaan jyrsinpolttoturvetta. Turve kootaan mekaanisella kokoojavaunulla. Lohkojen 1-6 vesienkäsittelyä on tehostettu asentamalla kokoojaojiin virtaamia rajoittavia rakenteita. Vuonna 214 alueella otettiin käyttöön kuivatusvesien kemikalointi. Tuotantolohkon 7 (1. ha) alueelta vedet ovat laskeneet luonnontilassa Nevajärven suuntaan, mutta turvetuotantoalueen perustamisvaiheessa vedet on ojitettu Kalliokoskenpuron suuntaan Vesistötarkkailun suoritus Vesinäytteet otettiin 22.5., ja seuraavilta havaintoasemilta: P1 Kalliokoskenpuro, tuotantoalueen alapuoli ( ) P2 Taikinajoki, maantiesilta ( )

85 Tulokset ja niiden tarkastelu Kalliokoskenpuron vesi on ollut lievästi - selvästi hapanta. Vesi on ollut tummaa, kohtalaisen ravinteikasta ja rautapitoista (liite 6). Karjalasuon kuivatusvesien kemikalointipuhdistuksen seurauksena puron veden fosforipitoisuudet olivat alhaisia (1-15 :g/l) samoin kuin veden ph ( ) vuoden 214 tutkimuskerroilla Kalliokoskenpuro yhtyy Taikinajokeen. Taikinajoen vesi erosi Kalliokoskenpuron veden laadusta alhaisemman ammoniumtyppipitoisuutensa ja rautapitoisuutensa ja korkeamman ph:n perusteella. Myös Taikinajoen veden kiintoainepitoisuus oli jonkin verran alhaisempi kuin Kalliokoskenpuron pitoisuudet. Karjalansuon kuivatusvesien vaikutus näkyy Kalliokoskenpuron veden laadussa, mutta Taikinajokeen sen vaikutus jää selvästi pienemmäksi. Taikinajoen latva-alueella sijaitsee Nääringinjärvi, jossa tapahtuva aineiden sedimentaatio ja hajoaminen parantaa Nääringinjärven ja sieltä alapuoliseen vesistöön virtaavan veden laatua. 7.6 Savisuo Tutkimusalue Savisuon turvetuotantoalue sijaitsee noin 1 km Kerimäen kirkonkylästä pohjoiseen Kumpurannan ja Ylä-Kuonan kylissä, kantatie 71 ja paikallistie 474 välissä. Lähialueet ovat pääasiassa ojitettuja metsäalueita. Jonkin verran läheisyydessä on myös maataloutta. Savisuo on toiminnassa oleva turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 1983 ja tuotanto vuonna Tuotantokunnossa olevaa aluetta oli 55.2 ha. Viimeksi Savisuolla on ollut tuotantoa viimeksi vuonna 21. Vapo haki tammikuussa 214 Savisuon ympäristöluvan raukeamista, koska tuotanto alueella päätettiin lopettaa. Savisuon vesienkäsittelymenetelmänä ovat sarkaojakohtaiset lietteenpidättimet, virtaamansäätöpadot ja laskeutusaltaat. Tuotantoalueen vedet johdetaan laskeutusaltaista Kummunojaa pitkin Rauvanjärveen, jonne on 1.5 km vesimatka tuotantoalueelta. Rauvanjärvi laskee Puruveden Hepolahteen Heponotkonjoen kautta, jonne on suolta matkaa noin 3.2 km. Savisuon tuotantoalue sijaitsee Rauvanjärven - Hepojoen valuma-alueella (4.185). Rauvanjärven - Hepojoen valuma-alueen pinta-ala on km2 ja järvisyys 2.52 %. Savisuon tuotantokelpoinen pinta-ala on 3.8 % Rauvanjärven - Hepojoen valuma-alueesta. Rauvanjärven - Hepojoen valuma-alueella ei sijaitse muita turvetuotantoalueita. Aiemmin Rauvanjärvi on laskenut Myllyjokea pitkin Puruveden Hautalahteen, mutta nykyisin Rauvanjärvi purkautuu vuosikymmeniä sitten kaivettua uomaa Heponotkonjokeen ja edelleen sitä pitkin noin 4 metriä Myllyjokea idempänä Puruveden Hepolahteen Vesistötarkkailun suoritus Savisuolla oli vesistötarkkailu viimeksi vuonna 213. Tarkkailun virtahavaintopaikat ja koordinaatit ovat seuraavat: P1 Kummunoja 66, tuotantoalueen alapuoli ( ) P3 Rauvanjärven laskuoja, maantiesilta ( ) P4 Hepojoki 38, maantiesilta ( ) Virtahavaintopaikoilta otetaan vesinäytteet 3 kertaa vuodessa: kevättulvan aikaan (huhti-toukokuussa), kesäkuussa ja elo-lokakuussa. Tarkkailun järvihavaintopaikat ja koordinaatit ovat seuraavat: P2 Rauvanjärvi, 1 m P5 Puruvesi 135 ( ) 1 m, 5 m ja 9 m Vesinäytteenotto Rauvanjärvestä on ollut ongelmallista. Talvella järvi on yleensä jäässä pohjaan saakka, eikä järvestä saa talviajalla edustavaa vesinäytettä (ei saatu vuonna 213). Järven rannat ovat täynnä vesi kasvillisuutta eikä järvellä ole venettä saatavilla. Rauvanjärven vesinäyte on otettu rannasta läheltä järven luusuaa (vesinäytteenotto on ollut vaikeaa rantakasvillisuuden vuoksi). Tuolloin järven soistunut ranta ja korkealla ollut vesi estivät pääsyn avoveteen ja siten myös vesinäytteenoton.

86 75 Kuva 21. Savisuon tarkkailun havaintoasemat (karttapohja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta) Tulokset ja niiden tarkastelu Savisuon kuivatusvesi on lievästi humuspitoista ja kohtalaisen ravinteikasta (liite 7). Savisuon kuivatusvesi on ollut kuitenkin laadultaan selvästi parempaa (vähäravinteisempaa, eikä niin tummaa) kuin muiden Etelä-Savon alueen tarkkailussa olevan tuotantoalueiden kuivatusvedet (em. ei koske kemikalointipuhdistettuja vesiä). Savisuon kuivatusvesistä otettiin vesinäytteet muun näytteenoton yhteydessä, vaikka Savisuolla ei olekaan varsinaista kuormitustarkkailua. Kuivatusvesien ph-arvo vuonna 213 vaihteli välillä Tuotantoalueen alapuolisen Kummunojan veden typpi- ja fosforipitoisuus on ollut alempi Savisuon kuivatusveden pitoisuudet. Matalan Rauvanjärven vesi on tummaa, varsin ravinteikasta ja rautapitoista. Järvessä oli huhtikuussa voimakasta hapenvajausta (.9 mg/l). Järven veden ph oli v. 213 tutkimuskerroilla välillä Rauvanjärven laskuojan veden laatu on ollut useimmiten lähellä Rauvanjärven veden laatua. Samoin Puruveteen laskevan Hepojoen veden laatu on ollut useimmiten varsin lähellä Rauvanjärven laskuojan veden laatua. Hepojoki laskee Puruveden Hepolahteen. Puruveden veden laatua on seurattu syvänteessä, jossa vettä on 1 metriä. Aseman Puruvesi 135 happitilanne oli hyvä kaikilla v. 213 tutkimuskerroilla. Aseman vesi oli hyvin kirkasta (näkösyvyys 5-7 m) ja sen ravinnepitoisuudet ja rautapitoisuus ovat olleet hyvin alhaisia. Fosforipitoisuus oli päällysvedessä 5-7 :g/l. Puruveden Hepolahti on kirkasvetinen, niukkaravinteinen ja karu järvi.

87 Lahnasuo Tutkimusalue Lahnasuon turvetuotantoalue sijaitsee Pieksämäen kaupungin Vanajan kylässä Naarajärveltä noin 18.5 km luoteeseen. Lähialueet ovat pääasiassa ojitettua metsätalousaluetta ja lisäksi Lahnasuon ympäristössä on jonkin verran peltoa. Lahnasuon on uudehko turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt aloitettiin vuonna 28. Vuonna 214 Lahnasuolla tuotantokunnossa oleva ala oli 66.7 ha, joka oli kokonaisuudessaan tuotannossa. Lahnasuon kuivatusvedet ohjataan kokoojaojista kolmen laskeutusaltaan ja pumppausaltaan kautta pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan edelleen laskuojaa myöten Voikoskenpuroon ja edelleen Kekrinpuroa myöten Perkainjokeen. Perkainjoesta vedet laskevat Iso-Perkai -nimiseen järveen. Lahnasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kymijoen Mäntyharjun reitin valuma-alueella (14.9) ja siellä tarkemmin Niskakoskenjoen valuma-alueella (14.936). Pyhäjärveen laskevan Mäntyharjun reitin vesistöalueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 2.6 %. Niskakoskenjoen valuma-alueen pinta-ala on 8.96 km 2 ja järvisyys 6.99 %. Lahnasuon tuotantoalueen (68.7 ha) osuus Niskakoskenjoen valuma-alueen pinta-alasta on alle 1 %. Niskakosken joki laskee Niskajärveen ja edelleen Nykälänjoen kautta Kyyveteen. Iso-Perkaijärven pinta-ala on 135 ha ja se on hyvin matala. Valuma-alueella on lähinnä metsämaata, ojitettuja soita, pieniä peltoaloja sekä järviä. Valuma-aluetta kuormittavat lähinnä maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Kekrinpuron virtaama on pieni ja puro on matala. Puroon kohdistuu melko paljon hajakuormitusta Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien 2-23 vedenlaatutietoihin perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Iso-Perkai -järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Voikoskenpuroa, Kekrinpuroa tai Perkainjokea ei ole luokiteltu. Kuva 22. Lahnasuon sijainti Vesistötarkkailun suoritus Vesistötarkkailun avulla pyritään selvittämään ja tarkkailemaan turvetuotantoalueiden vesien vaikutusta alapuolisen vesistön veden laatuun. Vuonna 214 vesistönäytteitä otettiin 17.3., 6.5., 2.6., ja 29.9.

88 77 Tarkkailun virtahavaintoasemat ja koordinaatit ovat seuraavat: Tarkkailupiste Koordinaatit Lahnasuon alapuoli, P Kekrinpuro, P Perkainjoki, P Iso-Perkai 1 P Kuva 23. Lahnasuon vesistötarkkailupisteet P1 - P Tulokset ja niiden tarkastelu Lahnasuolta lähtevä kuivatusvesi on ollut ravinteikasta ja humuspitoista. Vuosien tuloksista arvioituna Lahnasuon laskuojassa (asemalla P1) veden keskimääräinen COD Mn -arvo, typpipitoisuus ja fosforipitoisuus olivat noin 6-7 % Lahnasuon kuivatusveden pitoisuuksista (liite 8). Kekrinpurossa asemalla P2 veden laatu oli selvästi parempi kuin asemalla P1 ( typen ja orgaanisen aineksen pitoisuus olivat noin 25 % alempia). Selvin ero on ollut ammoniumtyppipitoisuudessa. Perkainjoen (asema P3) veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Kekrinpuron (as. P2), ts. sen veden ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineen pitoisuus ovat olleet alhaisempia kuin Kekrinpurossa. Matalan Iso-Perkai -järven veden laatu oli odotetusti hyvin lähellä Perkainjoen veden laatua, koska järven viipymä lienee lyhyt. Iso-Perkai on tummavetinen humusjärvi, jonka ravinnepitoisuudet ovat kohtalaisen alhaisia. Vuoden 214 tutkimuskerroilla veden näkösyvyys oli.8-1 m. Koska Lahnasuon tuotantoalueen osuus Niskakoskenjoen valuma-alueen pinta-alasta on alle 1 % jää Lahnasuon kuivatusvesien vaikutus vähäiseksi jo Niskakoskenjoessa. Lahnasuon pintavalutuskenttä tasaa valumia ja vähentää erityisesti kiintoainekuormitusta alapuoliseen vesistöön.

89 Lintusuo Tutkimusalue Lintusuon alue sijaitsee Mikkelin kaupungin keskustasta noin 25 km pohjoiseen Vehmaskylän ja Alamaan kylissä (kuva 24). Lintusuon pohjoisosa on valmisteltu tuotantokuntoon vuosina ja se on ollut tuotannossa vuodesta 1986 lähtien. Lintusuon suunniteltu pinta-ala on hehtaaria. Vuonna 214 alueesta oli tuotantokunnossa 115 ha. Kuivatusvedet ohjataan neljään laskeutusaltaaseen. Altaiden jälkeen vedet pumpataan pintavalutuskentälle. Pintavalutus-kentän pinta-ala on 6.7 ha. Pumppaus pintavalutuskentälle on ympärivuotista. Turvetuotantoalue sijaitsee Kymijoen Mäntyharjun reitin valuma-alueella (14.9) Kyyveden alueella (14.93), tarkemmin sanottuna Kyyveden lähialueeseen (14.932). Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta Roitonlampeen. Lammesta vedet virtaavat laskujokoea ja Papinjokea pitkin Hietajärveen, josta edelleen Sahinjokea myöten Kyyveden eteläosaan Ala-Sitroon. Hietajärveä on laskettu vuonna 1939 ja 195-luvulla. Papinjoki on perattu Kyyveteen kuormitusta aiheuttavat lähinnä maa- ja metsätalous, haja-asutus ja turvetuotanto. Kuva 24. Lintusuon ja Pyöreäsuon sijainti. Lintusuon tuotantoalueen osuus Roitonlammen 3.6 km 2 valuma-alueesta on noin 5 % ja Hietajärven 34.4 km 2 valuma-alueesta noin 4 %. Kyyveden lähialueen valuma-alueen (14.932) pinta-alasta tuotantoalue on noin.25 % Vesistötarkkailun suoritus Vesistötarkkailun avulla pyritään selvittämään ja tarkkailemaan turvetuotantoalueiden vesien vaikutusta alapuolisen vesistön veden laatuun. Vuonna 214 vesistönäytteet otettiin 27.3., 2.7. ja 5.8. Tarkkailun virtahavaintoasemat ja niiden koordinaatit ovat seuraavat: Havaintoasema Koordinaatit Roitonlampi Roitonlampi laskujoki Valtatie 72-silta (Papinjoki) Hietajärvi eteläpää Kyyvesi, Ala-Sitro

90 79 Tarkkailuohjelman mukaan Roitonlammesta otetaan vesinäytteet. Lampi on talvella jäässä lähes pohjaan saakka eikä siitä ole saada edustavaa vesinäytettä. Kesällä alueella ei ollut käytettävissä venettä, mistä syystä vesinäytteet otettiin Roitonlammen luusuan läheltä Roitonlammen laskujoesta. Vuoden 214 vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 9. Kuva 25. Lintusuon vesistötarkkailuasemien sijainti (karttapohja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta) Tulokset ja niiden tarkastelu Lintusuon pintavalutuskentältä Roitonlampeen johdettu vesi oli lievästi hapanta (ph ), humuspitoista ja ravinteikasta. Roitonlampi on matala ja järvi ja kiintoainekuormitus voi osaltaan voimistaa lammen pohjan liettymistä sekä lisätä veden tummuutta ja rehevyyttä. Vesistöön joutuvaa kiintoainekuormitusta vähennetään Lintusuolla johtamalla kuivatusvesi laskeutusaltaiden kautta pintavalutuskentälle ja sieltä edelleen Roitonlampeen. Roitonlammen laskujoen vesi on ollut lievästi hapanta (ph 5.6), hyvin tummaa, humuksista ja varsin ravinteikasta. Elokuussa joessa oli selvää hapenvajausta (4.1 mg/l). Havaitut klorofylli-pitoisuudet 29 ja 19 :g/l kuvastavat selvää rehevyyttä. Papinjokeen tulee vesiä Roitonlammen lisäksi myös pohjoispuolisesta Haisevinlammesta ja siihen yhtyvät etelästä myös Kovalansuon laskuojan vedet.

91 8 Fosfaattifosforin ja mineraalitypen pitoisuudet olivat Papinjoessa suurempia kuin Roitonlammen laskujoessa (levät ovat käyttäneet em. ravinteita Roitonlammessa). Papinjoki laskee Hietajärven pohjoispäähän. Asemalla Hietajärvi eteläpää 27 oli maalis- ja heinäkuussa hyvä happitilanne, elokuussa hapenvajaus oli selvää. Hietajärven fosfori-, typpi- ja rautapitoisuudet sekä orgaanisen aineksen pitoisuus olivat selvästi alhaisempaa tasoa kuin Papinjoen pitoisuudet. Klorofyllipitoisuuksien (45 ja 22 :g/l) perusteella arvioituna Hietajärvi on hyvin rehevä järvi, jossa leväkasvun seurauksena leville käyttökelpoisten liukoisten ravinteiden pitoisuudet ovat olleet varsin alhaisia kesäaikaan. Mineraaliravinnesuhteen perusteella arvioituna typpi oli ollut minimiravinne heinä- ja elokuussa. Veden tummuus (näkösyvyys kesäaikaan noin.5 m) ja sameus rajoittavat valon määrää siten myös myös levätuotantoa. Taulukko 14. Ravinnesuhteiden perusteella arvioidut levätuotantoa rajoittavat minimiravinteet Hietajärvessä ja Kyyveden Ala-Sitrossa. Ravinnesuhteet on selitetty luvussa 3.4. Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH 4 -N NO 2+3 -N kok.p PO 4 -P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- :g/l :g/l :g/l :g/l :g/l kok.p PO 4 -P suhde kok.p PO 4 -P suhde Hietajärvi P N N P N N P N N P - N N N P N N N N P N N P N N P N N Ala-Sitro P N N P - N P P N P - N P - N P - N P P P P N N P N N P N N Hietajärven vedet laskevat Sahinjoen kautta Kyyveden Ala-Sitroon. Havaintoasemalla Ala-Sitro 246 oli hyvä happitilanne (näyte 1 m syvyydeltä). Ala-Sitron veden laatu on ollut parempi kuin Hietajärven (ravinnepitoisuudet ja orgaanisen aineksen sekä raudan pitoisuudet olivat alhaisempia). Klorofyllipitoisuudet olivat korkeita (29 ja 21 :g/l), mikä kuvastaa järven rehevyyttä. Ala-Sitrossa leville käyttökelpoisten ravinteiden pitoisuudet ovat olleet ammoniumtyppeä lukuun ottamatta varsin alhaisia kesäaikaan. Mineraaliravinnesuhteen perusteella minimiravinteena oli v. 214 heinäkuun ja elokuun tutkimuskerroilla typpi.

92 Pyöreäsuo Tutkimusalue Pyöreäsuon turvetuotantoalue sijaitsee Mikkelin kaupungin Harjumaan, Ihastjärven, Rantakylän ja Rämälän kylissä noin viisitoista kilometriä Mikkelin kaupungin keskustasta pohjoiseen Ihastjärvelle menevän tien varressa (peruskartan lehdet n:o ja 6) (ks. kuva 24). Tuotantomenetelmänä on mekaaninen kokoojavaunu tai imuvaunu. Vuonna 214 alueesta oli tuotantokunnossa 72.7 ha ja tuotannossa 72.7 ha. Turvetuotantoalueella on vesiensuojelurakenteina kaksi laskeutusallasta ja pintavalutuskenttä. Kaikki Pyöreäsuon tuotantoalueen vedet johdetaan laskuojaa pitkin Susiojaan ja siitä edelleen Pieneen Orilampeen ja Orilampeen. Orilammesta vedet laskevat edelleen Syrjälampeen, josta edelleen Hakojokea ja Leveäjokea myöten Kyyveden YläSitroon ja Kivisalmen kautta Ala-Sitroon ja edelleen Mustaselän kautta KoiraseläIle. Matkaa suolta Pieneen-Orilampeen on noin 2.5 km ja Kyyveteen (Ala-Sitro) noin 9.5 km. Tutkimusvesistöjen laatua leimaavat valuma-alueen laajat suoalueet. Lisäksi alueella kulkevassa harjujaksossa muodostuvat pohjavedet vaikuttavat osaltaan veden laatuun niiden purkautuessa soille ja vesistöihin. Kuva 26. Pyöreäsuo Tutkimusalue kuuluu Kyyveden lähialueeseen (14.932). Kyyveden lähialueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 24.3 %. Pyöreäsuon tuotantoala 85.3 ha on.14 % Kyyveden lähialueen pinta-alasta Tarkkailun suoritus Vesistötarkkailun avulla pyritään selvittämään ja tarkkailemaan turvetuotantoalueiden vesien vaikutusta alapuolisen vesistön veden laatuun. Vuonna 214 vesistönäytteet otettiin 2.3, 7.5., 3.6. ja 5.8.

93 Pyöreäsuon tarkkailun virtahavaintopaikat ja koordinaatit ovat seuraavat (kuva 28): Havaintoasema Koordinaatit P1 Susioja, laskuojan yläpuoli P2 Susioja, laskuojan alapuoli P3 Orilampi P4 Syrjälampi P5 Kyyvesi Koiraselkä Kuva 27. Pyöreäsuon kuormitustarkkailun havaintoasemien sijainti Tulokset ja niiden tarkastelu Vuoden 214 tarkkailun vedenlaatutulokset ja vuosikeskiarvot v on esitetty liitteessä 1. Pyöreäsuon pintavalutuskentältä alapuoliseen vesistöön johdettu kuivatusvesi oli tummaa, typpipitoista ja rautapitoista. Vesistöön johdetun veden fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain varsin alhaisia (2-3 :g/l). Pintavalutuskentältä lähtevän ph vaihteli välillä Susiojan vesi on tummaa, kohtalaisen ravinteikasta ja rautapitoista myös Pyöreäsuon laskuojan yläpuolella. Pyöreäsuolta tuleva kuormitus nostaa Susiojan veden orgaanisen aineen ja ravinteiden ainepitoisuuksia. Selvin muutos oli ammoniumtypen ja raudan pitoisuuksissa. Vuosien keskimääräisestä veden laadusta laskettuna Susiojan aseman P2 (laskuojan alapuoli) keskipitoisuus aseman P1 (laskuojan yläpuoli) pitoisuuteen verrattuna seuraava: fosforin 1.4 kertainen, kemiallisen hapenkulutus 1.1-kertainen, rauta 1.5-kertainen, kiintoaine 1.2-kertainen.

94 83 Kuva 28. Pyöreäsuon vesistötarkkailun havaintoasemien sijainti (karttapohja ympäristöhallinnon Herttatietokannasta)

95 84 Susiojan veden laskevat Pieneen Orilampeen ja Orilampeen. Orilammesta vedet laskevat edelleen Syrjälampeen. Orilammen vesi oli tummaa, runsashumuksista, ravinteikasta ja rautapitoista. Syrjälammessa oli maaliskuussa ja elokuussa hapettomuutta. Syrjälammen vesi on tummaa ja runsashumuksista. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Syrjälampi laskee Hakojokea ja Leveäjokea myöten Kyyveden Ylä-Sitroon ja Kivisalmen kautta Ala-Sitroon. Suomen ympäristökeskuksen vedenlaaturekisterin mukaan Leveäjoen vesi on rehevää, humuspitoista ja tummaa. Ajoittain vesi on ollut myös hapanta ja hyvin sameaa. Ala-Sitron veden laatua on seurattu Lintusuon vesistötarkkailussa. Tulosten mukaan Ala-Sitro on tummavetinen, runsashumuksinen ja rehevä järvi, jossa on jonkinasteista hapenvajausta. Kyyveden Koiraselän veden laatu on odotetusti parempaa kuin esim. Ala-Sitron veden laatu, koska Kyyveden Koiraselälllä järvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentoituminen järven pohjasedimenttiin ehtii parantaa veden laatua. Lyhytviipymäisissä järvissä veden laatu on usein lähellä siihen tulevien valumavesien laatua. Kyyveden havaintoaseman Koiraselkä 143 syvyys on 27 metriä. Asemalla oli pohjanläheisessä vesikerroksessa maaliskuussa selvää hapenvajausta (pit. 4.6 mg/l) ja myös loppukesällä selvää hapenvajausta (4.1 mg/l). Päällysveden fosforipitoisuus (18 ja 16 :g/l) ja rautapitoisuus olivat Koiraselällä selvästi alhaisempaa tasoa kuin Ori- ja Syrjälammessa ja myös Ala-Sitrossa. Myös Kyyveden Koiraselällä vesi on valuma-alueen turvemaiden vaikutuksesta tummaa (runsashumuksista). Näkösyvyys on ollut avovesikaudella tasoa 1-2 m. Loppukesän klorofyllipitoisuus (13.5 :g/l) kuvasti Koiraselän olevan rehevä. 7.1 Pohjasuo Tutkimusalue Pohjasuon turvetuotantoalue Mikkelin kaupungin Vuolingon ja Kirkonkylän kylissä noin 11 km keskustasta luoteeseen. Pohjasuon tuotantokelpoinen pinta-ala on 41 ha. Vuonna 214 alueesta oli tuotantokunnossa 38.6 ha. Tuotannossa vuonna 214 oli 38.6 ha. Turvetuotantoalueelle rakennettiin pintavalutuskenttä (3.8 ha), joka otettiin käyttöön v. 211 huhtikuun lopulla. Pumppaus kentälle on ympärivuotista. Pohjasuon käsitellyt kuivatusvedet johdetaan Sarastonojaan, joka laskee noin 3.9 km:n päässä hankealueesta 16 ha:n kokoiseen Verijärveen. Vesistöreitti jatkuu Verijärvensalmen kautta Korpijärveen. Valtakunnallisen vesistöaluejaotuksessa Pohajsuon alue sijaitsee Kymijoen vesistön (14) Mäntyharjun reitillä (14.9) ja siellä tarkemmin Puulan alueen (14.92) Korpijoen valuma-alueella (14.929). Korpijoen valuma-alueen (alaraja Puula, Heposelkä) pinta-ala on km 2 ja järvisyys %. Sarastonojan valuma-alueen on arvioitu olevan 8.6 km 2, josta hankealue on n. 6.8 %. Verijärvi muodostaa Korpijärven kanssa yhdessä järviparin, jonka pinta-ala on km 2. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa Verijärven salmen kautta. Tuotanto-alueen valuma-alueosuus on Verijärvensalmessa 2.8 %. Pohjasuon osuus koko Korpijoen valumaalueesta on alle.5 %. Keskivirtaama Sarastonojan suulla laskussa Verijärveen on arvioitu olevan.7 m 3 /s ja Verijärven-salmessa.172 m 3 /s.

96 85 Kuva 29. Pohjasuon sijainti ja vesistötarkkailun havaintoasemien Verijärvi 156 ja 289 sijainti (karttapohja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta) Tarkkailun suoritus Pohjasuon tarkkailua on tehty Etelä-Savon ympäristökeskuksen hyväksymän velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti. Pyöreäsuon tarkkailun havaintopaikat ja koordinaatit ovat seuraavat (kuva 28): Havaintoasema Pohjasuo, pintavalutukseen tuleva Koordinaatit Pohjasuo, pintavalutuksesta lähtevä Verijärvi Verijärvi

97 86 Kuva 3. Pohjasuon kuormitustarkkailun havaintoasemien sijainti Tulokset ja niiden tarkastelu Pohjasuolla vesistötarkkailu on joka 3. vuosi. Pohjasuolla oli vesistötarkkailu vuonna 214. Vuoden 214 tarkkailun vedenlaatutulokset ja vuosikeskiarvot on esitetty liitteessä 11. Verijärvestä näytteet otettiin v. 214 elokuussa ja lokakuussa. Pohjasuon pintavalutuskentältä alapuoliseen vesistöön johdettu kuivatusvesi oli tummaa (runsashumuksinen, väriluku 2-8 mg Pt/l), typpipitoista ja rautapitoista. Vesistöön johdetun veden fosforipitoisuus on ollut varsin alhainen (11-49 :g/l, keskipit. 23 :g/l v. 214). Pintavalutuskentältä lähtevän veden ph vaihteli välillä Verijärven pohjoispään asemalla 289 on vesisyvyys 4 m ja siellä oli hapettomuutta. Asemalla Verijärvi 156 (syvyys 2 m) oli alusvedessä elokuussa voimakasta hapenvajausta (pit. 2.3 mg/l). Verijärven veden ph vaihteli päällysvedessä välillä Verijärvi on tummavetinen, kohtalaisen ravinteikas järvi. Näkösyvyydet vaihtelivat välillä m. Klorofyllipitoisuudet (4.2 ja 4.1 :g/l) kuvastivat järven olevan vain lievästi rehevä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Ekologisen tilan luokittelussa Verijärvi on luokiteltu hyväksi.

98 Vipusuo Tutkimusalue Vipusuo sijaitsee Pieksämäen kaupungin keskustasta 11 km luoteeseen. Valtakunnallisen vesistöaluejaotuksen (Ekholm 1993) mukaan Vipusuon hankealue sijaitsee pääosin Kymijoen vesistön (14) Rautalamminreitin (14.7) Myhinjärven valuma-alueella (14.718, F=283,19 km 2, L=11,56 %). Kuivatusvedet johdetaan alapuoliseen vesistöön reittiä laskuoja 1 -Leikonjoki Pieni-Ahveninen- Ahveninen. Vipusuolta on vesimatkaa noin 4.3 kilometriä ennen Leikonjokea ja ennen Pieni-Ahvenista noin 5 kilometriä. Vipusuon alapuolista vesistöstä on Vapo Oy:n toimesta tutkittu ennakkotarkkailunäytteillä. Tarkkailupisteistä toinen on laskuojassa ja toinen Pieni-Ahvenisessa. Pieni-Ahvenista on tutkittu myös vuosien aikana Etelä-Savon ympäristökeskuksen toimesta. Vipusuolla hakkuut ja tierungon teko alkoivat lokakuussa 213. Eristysojia kaivetttiin toukokuussa v Pintavalutuyskenttää alettiin rakentaa kesäkuussa 214. Vipusuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän kautta, joka otettiin käyttään Tuolloin kuivatusvesiä alettiin johtaa alapuoliseen vesistöön. Alueen ojitus tehtiin elo-joulukuussa. Kunnostusjyrsintä tehtiin lokakuussa 214. Vipusuon valuma-alue on 84.9 ha ja suunniteltu tuotantopinta-ala on 69 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat sarkaoja-altaat, päisteputkenpidättimet, kaksi laskeutusallasta ja ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentän pinta-ala 9.2 ha on noin 9, % sen valuma-alueen pinta-alasta. Kenttä on ojitettua suota. Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä laskuoja 1 -Leikonjoki Pieni-Ahveninen - Ahveninen (kuvat 31a, 31b, -31c). Pieni-Ahvenisen vesiala on noin 1 ha ja tilavuus noin m3. Sen suurin syvyys on 2,6 metriä. Pieni-Ahveninen on rehevä runsasravinteinen järvi, jonka vesi on lievästi hapanta ja ruskeaa humusvettä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pieni-Ahveninen kuuluu luokkaan tyydyttävä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Pieni-Ahvenisen ekologinen ja kemiallinen luokka on tyydyttävä. Luokka on seurausta valuma-alueella tehdyistä runsaista metsäojituksista. Ahvenisen pinta-ala on noin 633 ha. Pieni-Ahvenisesta vedet virtaavat Ahveniseen. Ahveninen on runsashumuksinen ja rehevyystasoltaan lievästi rehevä/rehevä. Järven vesi on ruskeaa ja sameaa. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvi kuuluu luokkien hyvä/ tyydyttävä välille. Pintavesien ekologisen ja kemiallisen luokittelun mukaan järvi kuuluu luokkaan hyvä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannassa olevan luokitustiedon mukaan järven eteläosa voidaan luokitella luokkaan tyydyttävä ja järven pohjoisosa luokkaan erinomainen. Järven eteläosan veden laatuun vaikuttavat Pieni-Ahvenisesta tulevat runsashumuksiset ja -ravinteiset vedet Tarkkailun suoritus Vipusuon tarkkailua on tehty päivätyn velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti. Kuormitustarkkailussa seurataan pintavalutuskentälle tulevan ja siitä lähtevän veden laatua. Vesistötarkkailun havaintoasemat ovat: Koordinaatit (YKJ) Laskuoja 1 ap Pieni-Ahveninen Ahveninen, Kortesaaren edusta

99 88 Ympäristölupapäätöksen mukaan klorofyllinäytteenoton yhteydessä on selvitettävä mikroskopoimalla Gonyostomum- levän esiintyminen ja osuus levämassasta näytteissä Gonyostomum -limalevän esiintymistä ja osuutta biomassasta selvitettiin kasviplanktonnäytteellä, josta määritettiin valtalajien yksilötiheydet näytteestä ja v. 214 näytteistä Gonyostomumin biomassa mikrokopoitiin ja ja kasvinplanktonin kokonaisbiomassa arvioitiin klorofyllipitoisuuden avulla. Vipusuon tarkkailuvelvoitteisiin kuluu myös Niinimäen lähteen tarkkailu (kuva 31d). Niinimäen lähteen antoisuutta tarkkaillaan ennen kunnostusta, kunnostusvaiheessa ja tarvittaessa tuotantovaiheessa. Antoisuutta mitataan kahdesti vuodessa lähteen (koordinaatit ) ylivuodon virtaamasta. Virtaamamittaus tehtiin siivikkomittauksena noin 3-4 m päässä lähteestä kohhdassa, missä lähdepuron hiekkapohja saatiin tasattua hyvin. Virtaaman tasaamiseksi uoman reunoihin sijoitettiin viistetyt laudat. Lähteestä lähtevän veden virtaamaa määritettiin siivikkomittauksen avulla (Schildtknecht MiniAir-2 siivikko). Mittauskohdasta määritettiin ojan leveys ja useasta kohdasta (5 cm välein) veden syvyys ja virtausnopeus. Kuva 31a. Vipusuon vesistötarkkailupisteiden sijainti.

100 89 Kuva 31b. Vipusuon tuotantoalueen sijainti. Kuva 31c. Niinimäen lähteen sijainti.

101 Tulokset ja niiden tarkastelu Kuormitus- ja vesistötarkkailu Vipusuon vesistötarkkailu aloitettiin jo vuonna 213. Vuosien tarkkailujen vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 12. Vipusuon valmisteluvaiheen kuivatusvedet olivat ravinteikkaita ja niiden orgaanisen aineksen pitoisuus (kemiallinen hapenkulutus) oli korkea. Vedet olivat silminnähden tummia. Pintavalutuskentältä vesistöön johdettavan veden ph-arvo oli alhainen ( ), ts. Vesi oli hyvin hapanta. Vesistöön johdetun veden kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia syys-joulukuussa v Vipusuon alapuolisen ojan (Vipusuon laskuoja, alapuoli 196) vesi oli tummaa, hyvin ravinteikasta ja sen rautapitoisuus ja orgaanisen aineksen pitoisuus oli korkea. Ojan veden kiintoainepitoisuudet ovat v olleet tasoa 9-26 mg/l. Pieni-Ahvenisen ja Ahvenisen Järvien valuma-alueesta suurin osa on metsä- ja suo-ojitettua turvemaata. Alueen metsäojien vesi on humuksen vaikutuksesta hyvin tummaa. Pieni-Ahvenisen vesi on lähellä siihen tulevien oja ja purovesien laatua, ts. Hyvin tummaa (näkösyvyys vain.4-.7 m) ja ravinteikasta. Havaintoaseman mataluudesta (2 m) johtuen veden happitilanne on ollut hyvä. Vuosina havaitut a-klorofyllipitoisuudet :g/l kuvastavat järven olevan hyvin rehevä. Ahvenisen veden laatu on parempaa kuin Pieni-Ahvenisen veden laatu, koska on tilavuudeltaan suurempi. Ahvenisen veden viipymä on pidempi joten järvessä tapahtuva aineiden hajoaminen ja sedimentaatio ehtii vaikuttaa enemmän veden laatuun kuin Pieni-Ahvenisessa. Pieni-Ahvenisen vedet laskevat Ahvenisensalmen kautta Ahveniseen. Ne kulkeutuvat Kortesaaren länsipuolen lahden kautta, jossa sijaitsee havainto-asema Ahveninen 183 ( syvyys 7-8 m). Syvänteen alusvedessä on ollut selvää tai voimakasta hapenvajausta sekä lopputalvella että heinä- ja elokuussa. Ahvenisen klorofyllipitoisuudet ( :g/l) olivat alhaisempia kuin Pieni-Ahvenisen klorofyllipitoisuudet, mutta kuvastavat kuitenkin vesialueen olevan rehevä. Gonyostomum -limalevän osuus kasviplanktonin biomassassasta oli v tutkimuskerroilla oli seuraava: Gonyostomum osuus % Pieni-Ahveninen Ahveninen Niinimäen lähde Niinimäen lähteen virtaamat vuosien tutkimuskerroilla ovat olleet seuraavat: Päivämäärä Virtaama l/s tutkimuskerralla lähteessä runsaasti pitkää rihmamaista vihreää levää.

102 Itäsuo Tutkimusalue Itäsuon sijaitsee Juvan kunnan kirkonkylässä noin 2 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Itäsuon kuivatusvedet johdetaan laskuojalla Hampunjokeen ja edelleen Konnusjokea pitkin Iso-Kontuseen. Purkureitin pituus Iso-Kontuseen on noin 1.5 km. Hampunjokeen johdetaan Juvan kirkonkylän jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet ja vuonna 22 lakkautetun kaatopaikan purkuvedet. Hampunjoki on Konnusjoen sivu-uoma, jonka valuma-alue on noin 21 km2. Juvan kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee noin 1 metriä etelään tuotantoalueesta. Itäsuon länsipuolella noin 45 metrin etäisyydellä on tuotannossa oleva Pakinsuon turvetuotantoalue. Pakinsuon kuivatusvedet johdetaan Kuhalampeen, eikä Hampunjokeen. Valtakunnallisen vesistöaluejaotuksen (Ekholm 1993) mukaan hankealue sijaitsee Vuoksen vesistöalueen (4) Suur-Saimaan (4.1) alueen Kyrsyänjärven-Tuusjärven (4.17) valuma-alueen Konnusjoen (4.178, F=172,61 km2, L=5,51 %) valuma-alueella ja osin lohkon 4 osalta Jukajärven (4.176, F=75,9 km 2 L=19.38 %) alueella. Tuotanto-suunnitelman mukaisesti vedet johdetaan Jukajärven alueella olevalta tuotantolohkolta Konnusjoen valuma-alueelle. Hankealueen osuus koko Konnusjoen valuma-alueesta on.27 %. Itäsuolla hakkuut aloitettiin helmi-maaliskuussa 213. Valmisteltavan alueen pinta-ala on 42 ha. Pintavalutuskenttää tehtiin helmi-maaliskuussa 214. Eristysojat kaivettiin huhtikuussa 214. Ojitystyöt tehtiin kesäkuun lopusta joulukuulle. Alueen kunnostusjyrsintä tehtiin heinäkuussa 214. Tuotantoalueesta 31.4 ha on aiemmin ojitettua ja 15 ha ojittamatonta. Kuva 32. Itäsuon alapuolisen vesistön havaintoasemien sijainti.

103 Tarkkailun suoritus Kuormitus- ja vesistötarkkailun vedenlaatutuloksia on esitetty liitteessä 13. Alapuolisesta vesistöstä ei ollut käytettävissä vedenlaatutuloksia v. 214 (tulokset Hertta-tietokannasta). Itäsuon pintavalutuskentälle tulevasta ja siitä lähtevästä vedestä otettiin näytteitä heinä-marraskuussa 214. Itäsuon alapuolisen vesistön veden laatua on tarkkailtu Juvan kunnan toimesta yhteistarkkailuna Vapon kanssa. Itäsuon ja Juvan kunnan jätevedenpuhdistamon vedet kulkevat samaa vesistöä pitkin Iso-Kontuseen. Vesistötarkkailun havaintoasemat ovat seuraavat: Tarkkailupiste Koordinaatit (YKJ) Hampunjoki Konnusjoki Iso-Kontunen Itäsuon tarkkailuohjelman mukaan näiltä havaintopaikoilta näytteet otetaan joka kolmas vuosi kolme kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohdat ovat maaliskuu, heinäkuu ja elokuu Tulokset ja niiden tarkastelu Itäsuon tarkailujen vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 13. Valmistelussa olevan Itäsuon kuivatusvesi oli ravinteikasta ja siinä oli runsaasti orgaanista ainesta. Pintavalutuskentältä lähtevän veden rautapitoisuus oli varsin alhainen. Pintavalutuksesta lähtevä vesi oli hapanta, veden ph oli Hampunjoen vesi on ravinteikasta, tummaa ja rautapitoista. Asema Hampunjoki 117 sijaitsee Itäsuon alapuolella ja Juvan puhdistamon yläpuolella. Vuosien aineistossa keskimääräinen typpipitoisuus kasvoi2.3-kertaiseksi ja ammoniumtyppipitoisuus 6.6-kertaiseksi asemien Hampunjoki 117 ja Konnunjoki 5 välillä. Konnunjoen veden keskimääräinen rautapitoisuus oli kolmanneksen alempi kuin Hampunjoessa (taulukko 17). Fosforipitoisuudessa ei ollut selvää muutosta. Iso-Kontusen keskimääräinen typpi- ja rautapitoisuus oli hieman alempi kuin Konnunjoessa, keskimääräinen ammoniumtyppipitoisuus oli alle puolet Konnusjoen pitoisuudesta. Konnusjoen ja Iso-Kontusen vesi on tummaa ja ravinteikasta. Taulukko 17. Vesistotarkkailun asemien keskimääräinen veden laatu v aineistosta arvioituna. O2 O2 Sähk. Väri Sam. K.aine kok.n NH4-N kok.p Fe mg/l % ph ms/m mg Pt/l FNU mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hampunjoki Konnusjoki Iso-Kontunen Itäsuon kuivatusvesien vaikutukset alapuolisen vesistön veden laatuun lienevät havaittavissa vain asemalla Hampunjoki 117.

104 Koivulamminsuo Tutkimusalue Koivulamminsuo sijaitsee Huppionsuon lounaispuolella. Huppionsuon kuivatusvedet laskevat pohjoiseen päin Kangasjärveen, joka kuuluu Haukiveden-Kallaveden alueeseen (tarkemmin sanottuna Isojoen-Sahinjoen valuma-alueeseen 4.253). Koivulamminsuon kuivatusvedet laskevat eteläänpäin. Alue kuuluu Syyjärven valuma-alueeseen, tarkemmin sanottuna Pekurilanjoen alueeseen (4.167). Koivulamminsuon pinta-ala on 23.7 ha, josta 23 ha oli tuotantokunnossa ja.7 ha poistunut tuotannosta. Koivulamminsuolta kuivatusvedet kulkeutuvat ojastoja pitkin Turisevapuroon ja ja edelleen Kummunjoen kautta Pärejokeen. Pärejoki laskee Pukalaan ja se edelleen Tihmaseen. Tihmas laskee Alajoen kautta Luikujärveen, joka puolestaan laskee Pekurilanjoen kautta Rautjärveen. Pekurilanjoen suulla valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 4.98 %. Koivulamminsuolta on matkaa Pukalaan noin 8 km. Pukalan valuma-alue on alustavan karttatarkastelun perusteella noin 6 km 2, mistä Koivulamminsuo muodostaa noin.4 %. Kuva 33a. Koivulamminsuon ja Huppionsuon tuotantoalueet.

105 Tarkkailun suoritus Koivulamminsuolta otettiin vuoden 214 heinä-joulukuussa vesinäytteitä vesienkäsittelyyn (kemikalointiin) tulevasta ja siitä lähtevästä vedestä. Vuoden 214 tarkkailutulokset ovat osin koeajojen ja osin allaspuhdistuksen tuloksia. Vuosina aiempina vuosina on seurattu kahden Koivulamminsuon alapuolisen laskuojan vedenlaatua. Seurattavia ojia oli kaksi koska ei ollut varmaa, kumman ojan kautta kuivatusvedet kulkeutuvat. Koordinaatit (YK) Oja 1 Koivulamminsuolta Oja 2 Koivulamminsuolta Tulokset ja niiden tarkastelu Koivulamminsuon tarkkailun vedenlaatutulokset on esitetty liitteessä 14. Koivulamminsuolta vesistöön johdettava kuivatusvesi oli tummaa, runsaasti humusta sisältävää, ravinteikasta ja rautapitoista. Veden ph-arvo vaihteli välillä Koivulamminsuon alapuolisten ojien 1 (pohjoisempi) ja 2 (eteläisempi) veden laadut olivat hyvin samankaltaisia. Eteläisemmän ojan 2 ph arvot ja rautapitoisuudet olivat kuitenkin korkeampia kuin ojassa 1. Koivulamminsuon kuivatusvedenlaatuun verrattuna alapuolisten ojien 1 ja 2 veden typpipitoisuus oli alhaisempi ja fosforipitoisuus korkeampi. Koivulamminsuon kuivatusvesien vaikutus alapuolisen vesistön veden laatuun lienee havaittavissa laskuojien lisäksi vain Turisevanpurossa. Jyväskylä, elokuu 215 Heikki Veijola heikki.veijola@nablabs.fi Nab Labs Oy - ypäristöntutkimuskeskus Ambiotica Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

106 95 Lähteet Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Raask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/212, Chiaudani, G. & Vighi, M The N:P ratio and tests with Selenastrum to predict eutrophication in lakes. Wat. Res. 8: Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? - Sewage effluent and polluted lake water studies. - Mitt. Int. Ver. Limnol. 21: Järvinen. O. & Vänni T. 199: Sadeveden pitoisuus- ja laskeuma-arvot Suomessa vuonna Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro 236: Kivinen, J. 1977: Alustava raportti Kangasjärveen purkautuvien humusaineiden määrästä ja niiden vaikutuksesta. - Mikkelin vesipiirin vesitoimisto s. Lappalainen, K-M Sisävesien typenpoiston tarve - miljardiluokan musta aukko? Vesitalous 5/1991:1-6. Manninen, P. 1992: Vesistöalueiden tilakartoitus vuosina Mikkelin lääni, Tuusjärven-Kyrsyänjärven vesistöalue. - Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro s. Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 1993: Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin alueen turvetuotannon vesiensuojeluohjelma. - Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja Nro s. Pietiläinen, O-P. & Kauppi, L Suomen sisävesistöjen typpi/fosforisuhteista - käyttökelpoista tietoa vesiensuojelun kannalta? - Vesitalous 6 XXXIV:1-7. Poikolainen, M-L Vesistöjen veden laatu ja vesistökuormitus. Ympäristökatsaus 1/1992:7-8. Ympäristötietokeskus. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Redfield, A.C., Ketchum, B.H. & Richards, F.A The influence of organisms on the composition of seawater. In: Hill, M.N. (ed.):the Sea, vol 2. Interscience. New York: Sallantaus, T. 1987: Uutta turvetuotannosta vesistöjen kuormittajana. - Turvetuotannon ja maatalouden vesistöhaitat ja niiden vähentäminen. Oulun vesistötutkimuspäivät Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja No 22: Suomen standardoimisliitto SFS 1989: Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. - Standardi SFS 576 Vesi- ja ympäristöhallitus 1988: Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. - Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja s. Wiederholm, T. 198: Use of benthos in lake monitoring. - J. Water Pollut. Cont. Fed. 52:

107 Liiteluettelo 1 Tuotantoalueiden sijainti Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella 2a Kangasjärven alueen tuotantoalueilta lähtevän veden laatu vuonna b Kangasjärven alueen tuotantoalueilta lähtevän veden keskimääräinen laatu tarkkailuvuosina. 2c Veden laatu Kangasjärven alueen virtahavaintopaikoilla eri ajankohtina d Veden keskimääräinen laatu Kangasjärven virtahavaintopaikoilla vuosina e Veden laatu Kangasjärven alueen lammissa ja järvissä vuonna f Keskimääräinen veden laatu tutkimusalueen järvissä vuosina a Jylhäsuolta lähtevän veden ja Myllyjoen suun veden laatu vuosina b Veden laatu havaintoasemalla Etelä-Virmas 53. 4a Pakinsuolta lähtevän ja laskuojan suun veden laatu. 4b Veden laatu havaintoasemalla asemilla Kuhalampi länsiosa ja Kuhalampi 32 5a Vuotsinsuolta lähtevän veden laatu sekä laskuojan suun veden laatu vuonna b Lenninsuolta lähtevän veden laatu sekä laskuojan suun veden laatu vuonna c Lakeanrahkan altaasta lähtevän veden laatu sekä laskuojan alun ja suualueen (Kummunpuro) veden laatu vuonna d Veden laatu havaintoasemalla Sääksjärvi 65, Sääksjärven luusua 43 ja Pahakkalanjoki 146 5e Veden laatu Tuusjärven havaintoasemilla 19 ja 51. 5f Veden keskimääräinen laatu Tuusjärven havaintoasemalla 19 ja Karjalansuon vedenlaatutulokset v Savisuon vedenlaatutulokset v Lahnasuon vedenlaatutulokset v Lintusuon vedenlaatutulokset v Pyöreä vedenlaatutulokset v Pohjasuon vedenlaatutulokset v Vipusuo vedenlaatutulokset v Itäsuon vedenlaatutulokset v Koivulaminsuon vedenlaatutulokset v Valumatuloksia vuodelta Tuotantoaluekohtaiset ainehuuhtoumat, ominaiskuormitusluvut ja tarkkailujakson aikainen kokonaiskuormitus. Viikkojen numero ilmaisee, minkä viikkojen päiviä ko. näyte edustaa ja jakson pituus ilmaisee näytteen edustaman jakson tarkan pituuden.

108 Liite 1a.Turvetuotantoalueiden sijainti Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella (Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri 1993). Kuvassa käytetyt numerot viittaavat seuraaviin Vapo Oy:n tuotantoalueisiin (* tähdellä merkityt alueet eivät kuulu enää Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueeseen): 1 *Jaakkolansuo (Hartola) 2 *Soimasuo (Hartola) 4 Rajasuo (Mikkeli) 5 Ropolansuo (Mikkeli) 11 *Laviasuo (Heinola) 12 *Muskasensuo (Heinola) 14 Huppionsuo (Juva) 15 Jylhäsuo (Juva) 16 Karjalansuo (Juva) 17 Lakeanrahka 18 Pakinsuo (Juva) 19 Savisuo (Kerimäki) 2 Kovalansuo (Mikkeli) 21 Lintusuo (Mikkeli) 22 Mäkelänsuo (Mikkeli) 24 Pohjasuo (Mikkeli) 25 Viransuo (Mikkeli) 26 Palokorvensuo (Mikkeli)

109