Kaijansuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemus, Karstula ja Soini

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 18/06/1 Dnro ISY-2004-Y-268 Annettu julkipanon jälkeen LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL JYVÄSKYLÄ ASIA Kaijansuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemus, Karstula ja Soini

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS...1 AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET JA MÄÄRÄYKSET...1 KAIJANSUON TURVETUOTANTOALUE...4 Toiminta-alue ja sen lähialueet...4 Hallussa olevat alueet...5 Hankkeen tarkoitus...5 Tuotannossa käytettävät menetelmät ja tuotantomäärät...6 Kuivatusvesien johtaminen ja vesienkäsittelymenetelmät...6 Nykytila...6 Vesienkäsittelyn tehostaminen ja paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)...7 Hakijan esitys hankealueen vesiensuojelun tehostamiseksi...8 Lohkot 1A ja 1B...8 Lohkot 2A ja 2B...8 Lohkot 3A 3C...9 Lohkot 4A 4D...9 Lohko Lohko Lohkot 8A 8D...10 Lohkot 10A 10D...11 Vesien käsittely matalilla tuotantokentillä...11 Liikenne...12 Tuotantotoiminnassa käytettävät aineet...13 Tuotantotoiminnassa syntyvät jätteet...14 TUOTANTOALUEET JA YMPÄRISTÖ...15 Purkuvesistö...15 Vesistön arviointi veden laadun perusteella...19 Kalasto ja kalastus...26

3 Vesistö-, virkistyskäyttö- ja kalastovaikutukset, vahinkoarviot ja kompensaatioesitykset...29 Valuntavesien laatu...31 Turvetuotantoalueiden vesistökuormitus...32 Muu vesistökuormitus...37 Vaikutukset veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen talousvedeksi...37 Vaikutukset rantakiinteistöjen vesistösidonnaiseen käyttöön...39 Vaikutukset muuhun virkistyskäyttöön...39 Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen...40 Pohjavesialueet, lähistön kaivot ja pienvedet...42 Pöly...43 Melu...45 Melu hankealueilla...46 Muut ympäristövaikutukset...47 Suojelukohteet...49 Tarkkailut ja valvonta...50 Riskit ja toimenpiteet niiden varalta...52 Lupahakemuksesta tiedottaminen...54 Hakijan selitys...65 Ympäristölupaviraston katselmus...68 Myöhempää kirjeenvaihtoa...69 YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU...69 LUPAMÄÄRÄYKSET...70 Kuivatusvesien johtaminen...70 Rakenteiden toimivuudesta huolehtiminen...70 Päästöt ilmaan ja melu...71 Polttoaineet ja öljyt...71 Jätteet...71 Häiriö ja poikkeustilanteet...72 Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu...72

4 Tarkkailutulosten raportointi...73 Kalatalousmaksu...73 Ennakoimattoman vahingon korvaaminen...73 RATKAISUN PERUSTELUT...73 Luvan myöntäminen...73 Lupamääräysten perustelut...74 VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN...75 Lausunnot...75 Muistutukset...76 LUVAN VOIMASSAOLO JA TARKISTAMINEN...78 ASETUKSEN NOUDATTAMINEN...78 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET...78

5 1 HAKEMUS AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET JA MÄÄRÄYKSET Kaijansuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamiseen on myönnetty lupa Itä- Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 23/97/3, jota vesiylioikeus on muuttanut antamallaan päätöksellä nro 157/1998. Lupaan sisältyy myös samalla Vahanganjoen vesistöalueella sijaitsevan Savonnevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtaminen. KESKEISET LUPAEHDOT "1. Vesien johtaminen näkyy hakemuksen liitteinä 24 ja 25 olevista suunnitelmakartoista 1: Tuotantoalueilla on oltava kunnostussuunnitelman mukaiset ojat ja laskeutusaltaat. Laskeutusaltaisiin tulee asentaa padottavat rakenteet ja pintapuomit. Tuotantoalueiden sarkaojat on varustettava lietetaskuin ja päisteputkin, joissa on kiintoaineen pidättimenä sakkasalpaajat. Lisäksi paksuturpeisilla tuotantolohkoilla on lietetaskun edessä oltava ojapidätin. Sakkasalpaajat ja oja pidättimet, joiden rakenne käy ilmi vesioikeudelle toimitetusta tehostamissuunnitelmasta on tuotantovaiheessa olevilla lohkoilla oltava käytössä viimeistään tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavana tuotantokautena. Luvan saajan on toimitettava valmistelemattomia ja levossa olevia lohkoja koskeva suunnitelma kuivatusvesien käsittelyn tehostamisesta valunnan säätöön tai pintavalutukseen perustuen ja toteuttamisaikataulu Keski-Suomen ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi 6 kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Erimielisyyksien sattuessa asia voidaan saattaa hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi. 2. Laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat ja muut lietetilat on pidettävä kunnossa ja ne on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa, tuotantokauden lopussa. Poistettava liete on sijoitettava niin, ettei se pääse takaisin ojiin tai altaisiin. Vesiensuojelurakenteiden kunto ja toimivuus tulee tarkistaa tarvittaessa ja erityisesti on huolehdittava siitä, että ne ovat tuotantokauden alkaessa asianmukaisessa kunnossa. Luvan saajan on pidettävä eristys-, kokooja- ja laskuojat kunnossa. Niiden syöpymille alttiit kohdat on tarvittaessa vahvistettava. Ojiin mahdollisesti laskeutuva haitallinen kiintoaines on poistettava.

6 Puhdistustyöt on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu ylimääräistä kuormitusta. Laskeutusaltaiden puhdistusajankohta on ilmoitettava etukäteen asianomaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 3. Turvetuotannossa ja vesiensuojelussa on käytettävä kulloinkin parhaita tiedossa olevia alueelle soveltuvia ja taloudellisesti mahdollisia menetelmiä, joilla vesiin pääsevä likaja kiintoainekuormitus voidaan rajoittaa mahdollisimman vähäiseksi. Uusien alueiden kuntoonpanossa työt on aloitettava vesiensuojelurakenteista. Kuivatusvedet tulee heti kunnostusvaiheen alusta lähtien johtaa vesiensuojelurakenteiden kautta. Kaivutöitä ei saa ajoittaa ylivirtaama-aikoihin. 4. Tuotantoalueilla on pidettävä käyttöpäiväkirjaa, johon on merkittävä tiedot tuotannon aloittamisesta, lopettamisesta, tuotantoaloista, vesiensuojelumenetelmien toimivuudesta, sateista, lietetilojen tyhjentämisestä ja muusta toiminnasta, jolla saattaa olla vaikutusta vesistöön. Käyttöpäiväkirjoissa olevista tiedoista on tarvittaessa annettava selvitys Keski-Suomen ympäristökeskukselle. 5. Turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta, vaikutuksia alapuolisten vesistöjen veden laatuun ja tilaan ja Hankkeeseen sisältyvän ojituksen vaikutuksia Kelkkasuon, Laihistennnevan sekä Valleussuon Saarisuon Löytösuon vesitalouteen on tarkkailtava vuosittain Keski-suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla ja vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen Keski-Suomen maaseutuelinkeinopiirin hyväksymällä tavalla. Lisäksi on tarkkailtava Pienen Viitalammen korkeutta Keski-Suomen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla ja määräämän ajan. Ohjelman vahvistaminen tai muuttaminen voidaan tarvittaessa saattaa eri hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi. Tarkkailujen tulokset on säilytettävä ja toimitettava mainituille viranomaisille sekä Karstulan, Soinin ja Kyyjärven ympäristönsuojeluviranomaisille niiden kanssa sovittavalla tavalla ja vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu voi olla tiedoista riippuvainen. = = = = = = == = = = 8. Luvan saaja velvoitetaan vuodesta 1997 lukien maksamaan vuosittain kalatalousviranomaiselle markkaa kalanhoitomaksua käytettäväksi Vahangan ja sen yläpuolisten vesialueiden kala- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia parantaviin toimenpiteisiin ja selvityksiin. Vähintään yksi kolmasosa edellä mainitusta maksusta tulee suunnata kalanistutuksiin ja niiden kannattavuuden selvittämiseen. Tämän päätöksen lainvoimaiseksitulovuotta edeltäviltä vuosilta ja lainvoimaiseksitulovuodelta maksu on suoritettava viipymättä tämän päätöksen saatua lainvoiman. Kalatalousmaksun käytöstä on kuultava Pääjärven ja Ähtärin reitin kalastusalueita sekä Metsähallitusta. = = = == = = == = = = 12. Jos luvan saajan tarkoitus on vuoden 2005 jälkeen jatkaa turvetuotantoa, sen on viimeistään pantava vireille hakemus tuotantoalueilta tulevien vesien vesistöön johtamista koskevien ehtojen tarkistamiseksi. Hakemuksessa on esitettävä tarkkailutuloksiin perustuva selvitys ja yhteenveto toiminnan vaikutuksista veden laatuun ja käyttökel- 2

7 poisuuteen sekä kalastoon ja kalastukseen. Hakemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset ja suunnitelmat turvetuotantoalueelta tulevien päästöjen ja niistä johtuvien haittojen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä selvitys tuotannosta vapautuneista ja vapautuviksi arvioiduista alueista ja suunnitelma niiltä alueilta tulevia vesiä koskeviksi vesiensuojelutoimiksi. Tämän luvan ehdot ovat voimassa niin kauan, kunnes sanottuun hakemukseen annettu päätös on lainvoimainen." 3 Vesiylioikeuden päätös (Nro 157/1998, Dnro 1997/130): "A. Hylätty vaatimus Keski-Suomen maaseutuelinkeinopiirin vaatimus kuulemisvelvoitteen poistamisesta lupaehdosta 8. hylätään. B. Muutokset vesioikeuden päätökseen Vesioikeuden päätöstä muutetaan kohdasta D. Lupaehdot siten, että lupaehdon 7. ensimmäistä kappaletta muutetaan Vahangan kalastuskuntaa koskevalta osalta ja lupaehdon 7. jälkeen lisätään uusi lupaehto 7.a. Vesiylioikeuden tekemien muutosten jälkeen lupaehdot kuuluvat seuraavasti: 7. Luvan saajan on maksettava Savonnevan ja Kaijansuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien johtamisesta Vahanganjoen vesistöön kalataloudelle aiheutuneista vahingoista Vahangan kalastuskunnalle alkaen vuoden 1996 loppuun sekä Kuninkaanjoen kalastuskunnalle ja Metsähallitukselle jälkeen vuoden 1996 loppuun seuraavat korvaukset: Vahangan kalastuskunta Kuninkaanjoen kalastuskunta Metsähallitus mk mk mk Korvaukset on maksettava viipymättä tämän päätöksen saatua lainvoiman. Vahangan kalastuskunnan korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa lukien maksupäivään saakka. Koron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. 7 a Luvan saajan on, mikäli asianosaisten kesken ei toisin sovita, maksettava turvetuotannon valumavesistä Kortejärven virkistyskäytölle vuosina aiheutuneista sekä vuosina aiheutuvista haitoista jäljempänä mainitun tilan omistajalle seuraavat korvaukset: Karstula, Vahanka Tila RN:o Ilmoitettu omistaja Vuosijakso Korvaus Arvola I 1:240 Arvo Kortejärvi mk mk Korvaukset on maksettava viipymättä vesiylioikeuden päätöksen antamisen jälkeen. Vuosilta tulevalle markan korvaukselle on maksettava vuotuista korkoa

8 kuusi prosenttia vesioikeuden päätöksen antamispäivästä maksupäivään saakka. C. Vesioikeuden päätös muilta osin Muilta osin vesioikeuden päätöstä ei muutettu." 4 Hakija on käsitellyt Kaijansuon ja Savonnevan turvetuotantohankkeita ympäristöluvan hakemisen yhteydessä toisistaan erillisinä, itsenäisinä hankkeina johtuen niiden kaukaisesta maantieteellisestä sijainnista toisistaan. Hankkeilla ei ole siinä määrin yhteisvaikutusta alapuolisissa vesistöissä (Vahanka-järvi), että perusteita sisällyttää hankkeet samaan hakemukseen olisi olemassa. Erillisten hakemusten laatiminen on muutoinkin tarkoituksenmukaista. KAIJANSUON TURVETUOTANTOALUE Toiminta-alue ja sen lähialueet Kaijansuon turvetuotantoalue sijaitsee Karstulan kunnan Vahangan ja Paajalan kylissä sekä pieneltä alueelta Soinin kunnan Kivijärven kylässä. Tuotantoalueen pohjoispuolella kulkee Karstula Soini -maantie (697). Etäisyys Karstulan kuntakeskuksesta on noin 20 km ja Soinin kuntakeskuksesta noin km, linnuntietä. Kaijansuon turvetuotantoalueen lähiympäristöt ovat pääasiassa metsäojitettua suota ja metsää. Alle 500 m:n etäisyydellä tuotantoalueesta sijaitsee kaksi vapaa-ajan käytössä olevaa kiinteistöä ja Kaijansuon turvetyömaan tukikohta. Useamman talon käsittävä Korkeaperän ympärivuotinen kyläasutus sijaitsee noin 1,3 km:n etäisyydellä suon lounaispuolella. Tuotantoalueen ympäristössä sijaitsee useita erikokoisia järviä ja lampia. Hankealue sijaitsee Karstulan ja Soinin kuntien rajaseudulla. Karstula kuuluu Keski- Suomen liiton ja Soini Etelä-Pohjanmaan liiton alueeseen. Keski-Suomen liiton laatimassa Keski-Suomen 5. seutukaavassa, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut , Kaijansuo on varattu turvetuotantoa varten (EO/tu 477). Lisäksi tuotantoalueiden läheisyydessä on seutukaavassa seuraavat aluevaraukset:

9 5 SL 617 (Laihistenneva) Ojituskelvoton, paikoin hyvin vetinen, pääosin lyhytkorsinevaa ja rahkarämettä sisältävä erämaaseudun suoalue. Keskiosissa ravinteisempaa rimpinevaa. Soidensuojelun perusohjelman kohde. S 601 (Vahvasenjoki). Erämainen, vedenjakajaseudun vesiluontoa edustava joki ympäristöineen. Alueen kautta kulkee eräretkeilyreitti. Edustava erämaakalastuskohde. Etelä-Pohjanmaan liiton laatimassa Etelä-Pohjanmaan seutukaavassa, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut , hankealueen läheisyydessä ei ole kaavamerkintöjä. Hallussa olevat alueet Vapo Oy:n hallussa on Kaijansuon hankealueella yhteensä 744,0 ha, joka on osittain omaa (614,5 ha) ja osittain vuokrattua (129,5 ha). Nykyinen tuotantokelpoinen pinta-ala on 493,1 ha, jolla tapahtuvan turvetuotannon vaikutuksille haetaan ympäristölupaa. Tuotantokelpoisesta alueesta on tuotantokunnossa 424,1 ha ja valmistelussa 53,9 ha. Lisäksi tuotantokelpoinen ala pitää sisällään 15,1 ha uutta valmistelematonta suoaluetta, jonka kunnostamiseen ja turvetuotantoon haetaan myös ympäristölupaa. Hankkeen tarkoitus Kaijansuo on toiminnassa oleva turvetuotantoalue, jolla tuotetaan energiaturvetta pääasiassa jyrsinpolttoturpeena sekä vähemmässä määrin palaturpeena. Jyrsinturve toimitetaan Fortum Power and Heat Oy:n Rauhalahden voimalaitokselle (Jyväskylä), UPM- Kymmene Oy:n Jämsänjokilaakson voimalaitoksille ja Äänevoima Oy:lle (Äänekoski). Palaturvetta on toimitettu Savelan lämpökeskukseen Jyväskylään sekä lähialueiden pienempiin käyttökohteisiin. Energiaturpeen lisäksi hankealueella tuotetaan myös ympäristöturvetta pääasiassa kuivikkeeksi. Hankealue sijaitsee 130 km:n päässä Jyväskylästä, noin 110 km:n päässä Jämsänkoskelta ja noin 90 km:n päässä Äänekoskelta. Se on merkittävä tuotantoalue voimalaitosten energiahuollon kannalta.

10 6 Hankealueiden turvetuotannosta sekä kenttien valmistelusta ja kunnossapidosta huolehtivat urakoitsijat maataloustraktoreillaan ja kaivukonekalustollaan. Turpeen kuormauksen ja kuljetuksen käyttäjille suorittavat urakoitsijat omalla kuormaaja- ja autokalustollaan. Taulukko. Hankealueen tuotantopinta-ala sekä tuotannosta poistunut pinta-ala vuonna 2004 sekä arvio vastaavista aloista vuosina 2009 ja Tuotantoalue Poistunut (ha) Poistunut (ha) Tuotannossa (ha) Tuotannossa (ha) Tuotannossa (ha) Kaijansuo , Poistunut (ha) Tuotannossa käytettävät menetelmät ja tuotantomäärät Kaijansuolla tuotetaan jyrsinpolttoturvetta sekä ympäristö- ja palaturvetta. Jyrsinpolttoturpeen ja ympäristöturpeen tuotantomenetelmänä käytetään HAKU-menetelmää sekä imuvaunu- ja mekaanista kokoojavaunumenetelmää. Palaturpeen tuottamiseen on oma menetelmänsä. Kaijansuon keskimääräinen vuosituotanto on noin m 3 silloin, kun koko tuotantokelpoinen ala 493 ha on tuotannossa. Kuivatusvesien johtaminen ja vesienkäsittelymenetelmät Nykytila Kaijansuon kuivatusvedet johdetaan seitsemällä laskuojalla alapuoliseen vesistöön seuraavasti, suluissa tuotantokelpoinen pinta-ala: Laskuoja 1 (270,3 ha): Täipuroon ja edelleen reittiä Konilampi Konipuro Joutenjärvi Vahvasenjoki Valkkuna - Vahanka Laskuoja 2 (51,8 ha): Halttuslammin kautta Konipuroon ja edelleen kuten laskuojan 1 vedet Laskuoja 3 (11,0 ha): Peuralampeen ja edelleen reittiä Joutenjärvi Vahvasenjoki Valkkuna - Vahanka Laskuoja 4 (88,5 ha): Ylä-Kaijanlammen ja Ala-Kaijanlammen kautta Vahvasenjokeen ja edelleen Valkkunan kautta Vahankaan

11 7 Laskuoja 5 (18,7 ha): Sompalampeen ja edelleen Vahvasenjokeen Laskuoja 7 (52,8 ha): Härkäpuroon ja edelleen Syväjoen kautta Iiroonjärveen. Pinta-alat jakautuvat valmisteluvaiheittain ja laskuojittain seuraavan taulukon mukaisesti: Laskuoja Tuotantokelpoinen Tuotantokunnossa Valmistelussa Valmistelematon Poistuneet ha ha ha ha ha 1 270,3 269,2 1,1 0 37,2 2 51,8 51, ,3 3 11,0 11, ,5 73,4 0 15,1 2,7 5 18,7 18, ,8 0 52,8 0 0 Kaijansuolla on tällä hetkellä vesienkäsittelymenetelminä 11 kpl virtaaman säätöpatoja, 32 kpl laskeutusaltaita sekä sarkaoja-altaat ja päisteputkipidättimet jokaisessa sarkaojassa. Laskeutusaltaat on varustettu vettä padottavalla patorakenteella ja pintapuomilla. Vesienkäsittelyn tehostaminen ja paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Kaijansuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1980 ja tuotanto 188 ha:n alalla vuonna Alueen vesiensuojelutaso on vastannut viranomaisvaatimuksia ja sitä on parannettu vuosien mittaan ympäristölainsäädännön muutosten mukaisesti. Vesiensuojelurakenteiden kuntoa on tarkkailtu jatkuvasti ja havaitut puutteet on korjattu. Vuosittain on tehty sarkaojarakenteiden kunnostusta sekä lietetaskujen ja laskeutusaltaiden puhdistusta. Ympäristönsuojelun valvontaviranomaiset ovat valvoneet alueiden ympäristönsuojelun tasoa. Vesiensuojelun tehostamiseen vanhoilla tuotantokentillä on usein varsin rajalliset mahdollisuudet. Menetelmät on valittava alueen olosuhteiden mukaisesti. Pintavalutus ei ole mahdollista, mikäli alueella ei ole hakijan hallussa tai saatavilla siihen soveltuvaa suoaluetta. Kemiallinen vesienkäsittely on puolestaan erittäin kallis menetelmä ja sen käyttö edellyttää mahdollisuutta kerätä kuivatusvesiä suurelta pinta-alalta samaan pisteeseen. Kemial-

12 linen käsittely ei sovellu käytettäväksi Kaijansuon tuotantoalueilla hankealueen useiden laskuojien vuoksi. 8 Hakijan esitys hankealueen vesiensuojelun tehostamiseksi: Lohkot 1A ja 1B (105,8 ha) Alueesta on tuotantokunnossa 104,7 ha ja valmistelussa 1,1 ha. Alueen kuivatusvedet käsitellään tällä hetkellä kolmella laskeutusaltaalla (La 1 3). Alueella on myös kolme virtaamaa säätävää patoa (padot 3 5). Lohkon 1B paksuturpeisilla alueilla sarkaojissa on lisäksi lisävarusteena niin sanottuja ojapidättimiä estämässä kiintoaineen kulkeutumista. Vesienkäsittelyä tehostetaan rakentamalla kolme uutta laskeutusallasta (La 4, La 13 ja La 14). Samalla vanhat altaat 1 ja 2 jäävät käyttöön vain talviajaksi. Lisäksi kaikki lohkojen 1A ja 1B vedet johdetaan pumppaamalla sulan maan aikaan ruokohelpikosteikon läpi ennen vesistöön johtamista. Kosteikko perustetaan tuotannosta poistettavalle suopohjalle. Samalle kosteikolle johdetaan vesiä myös lohkolta 2 yhteensä 7,4 ha:n alalta. Lisäksi ulkopuolisia vesiä kosteikolle tulee noin 8,8 ha:n alalta. Kosteikon pinta-ala on 5,1 ha eli 4,2 % valuma-alueesta. Talvikaudella vedet johdetaan vesistöön pumppaamon ohi, mutta kuitenkin laskeutusaltaiden kautta. Tehostamistoimien jälkeen kaikki lohkojen 1A ja 1B kuivatusvedet käsitellään tehostetuilla menetelmillä. Lohkot 2A ja 2B (25,2 ha) Lohko 2 on kokonaan tuotantokunnossa. Alueen kuivatusvedet käsitellään tällä hetkellä neljällä laskeutusaltaalla (La 3, La 4, La 19, La 29). Lohkolla 2A on lisäksi kaksi virtaamansäätöpatoa (padot 1 ja 2). Jatkossa ojitusjärjestelyjen avulla alueen kuivatusvedet 7,4 ha:n alueelta johdetaan pumppaamon kautta kesäaikaan uudelle perustettavalle ruokohelpikosteikolle. Talvikaudella vedet johdetaan pumppaamon ohi, mutta käytössä on kuitenkin virtaaman säätö (pato 2) ja laskeutusallas nro 14. Loppuosan (17,8 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on virtaaman säätö. Uusia patoja rakennettaan yksi (pato 6).

13 9 Edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen 29,3 % lohkon kuivatusvesistä käsitellään ruokohelpikosteikolla ja 70,7 % virtaaman säädön avulla. Lohkot 3A 3C (80,3ha) Alue on kokonaisuudessaan tuotantokunnossa. Alueen kuivatusvedet käsitellään tällä hetkellä seitsemällä laskeutusaltaalla (La 6, La 16 ja 17, La 26, La 30 32). Lohkon paksuturpeisilla alueilla sarkaojissa on lisäksi lisävarusteena niin sanottuja ojapidättimiä estämässä kiintoaineen kulkeutumista. Vesienkäsittelyä tehostetaan rakentamalla alueen kokoojaojiin kahdeksan uutta virtaamansäätöpatoa (padot 13 20). Padon 14 yläpuolella on tuotannosta poistunut sarka (massansiirtoalue), jota voidaan hyödyntää vesivarastona (ylivuotokenttä). Tämän jälkeen koko lohkon 3 kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Lohkot 4A 4D (51,9 ha) Lohko 4 on kokonaan tuotantokunnossa. Alueen kuivatusvedet käsitellään tällä hetkellä neljällä laskeutusaltaalla (La 7, La 8, La 22, La 28). Lisäksi lohkojen 4C ja 4D kuivatusvedet johdetaan virtaamansäätöpadon (pato 7) kautta. Lohkoilla 4C ja 4D ovat lisäksi ojapidättimet. Jatkossa vesienkäsittelyä tehostetaan asentamalla kokoojaojiin kolme virtaamansäätöpatoa (nrot 21 23), minkä jälkeen koko lohkon kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Suurin osa lohkosta poistuu tuotannosta viiden vuoden kuluessa. Patojen 21 ja 22 yläpuolella on tuotannosta poistunut sarka (massansiirtoalue), jota voidaan hyödyntää vesivarastona (ylivuotokenttä). Tämän jälkeen koko lohkon 4 kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Lohko 6 (61,4 ha) Alue on kokonaisuudessaan tuotantokunnossa. Koko lohkon kuivatusvedet käsitellään tällä hetkellä laskeutusaltaiden (9, 10 ja 50) avulla.

14 10 Vesienkäsittelyä tehostetaan rakentamalla alueelle kaksi uutta allasta (La 15 ja La 18). Samalla allas nro 10 jää pois käytöstä. Lisäksi alueen kokoojaojiin rakennetaan 4 kpl virtaamansäätöpatoja (padot 24 27). Lohkon eteläisimmästä osasta 2,5 ha:n alueelta vedet johdetaan lohkon 8 alapuolelle perustettavalle pintavalutuskentälle. Tämän jälkeen koko lohkon 6 kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Lohko 7 (44,0 ha) Alue on kokonaisuudessaan tuotantokunnossa. Alueen kuivatusvedet johdetaan tällä hetkellä kolmen laskeutusaltaan (11, 33 ja 34) kautta vesistöön. Lisäksi koko lohkolla sarkaojissa on ojapidättimet. Vesienkäsittelyä tehostetaan rakentamalla alueelle yksi virtaamansäätöpato (pato 28) laskuojaan 3 johdettaville vesille (11 ha). Loput (33 ha) lohkon vesistä johdetaan pumppaamalla sulan maan aikaan lohkon 8 alapuolelle perustettavalle uudelle pintavalutuskentälle. Talvikaudella vedet johdetaan pumppaamon ohi, mutta kuitenkin laskeutusaltaiden 33 ja 34 kautta. Samalle kentälle johdetaan vesiä myös lohkoilta 6 ja 8. Pintavalutuskentän koko valuma-alue on 99,9 ha, josta tuotantoalueita on 88,9 ha ja ulkopuolisia 11,0 ha. Pintavalutuskentän koko on 2,4 ha eli 2,4 % valuma-alueesta eli se on hieman alimittainen suositusarvoon (3,8 %) nähden. Pintavalutusalue on ojittamatonta suota ja soveltuu sen puolesta hyvin ko. tarkoitukseen. Edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen koko lohkon 7 kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Lohkot 8A 8D (72,1 ha) Lohkosta 8 on tuotantokunnossa 57,0 ha. Lisäksi alueella on nykyisiin tuotantokenttiin välittömästi rajautuen tuotantokelpoista, mutta vielä kunnostamatonta suoaluetta 15,1 ha, jonka turvetuotannolle haetaan nyt ympäristölupaa. Tuotantokuntoisen alan vesienkäsittelymenetelminä on neljä laskeutusallasta (La 12, La 35 37) ja yksi virtaamansäätöpato (pato 8). Lisäksi lohkoilla 8A 8C sarkaojissa on ojapidättimet.

15 11 Jatkossa suurin osa (53,4 ha = 84,1 %) lohkon 8 kuivatusvesistä johdetaan uudelle pintavalutuskentälle. Loput (18,7 ha = 15,9 %) vesistä käsitellään edelleen virtaaman säädön avulla. Lohkot 10A 10D (52,8 ha) Lohko 10 on kokonaisuudessaan valmisteluvaiheessa. Alueen kuivatusvedet johdetaan tällä hetkellä neljän laskeutusaltaan (La 39 42) kautta. Alueella on myös neljä virtaamansäätöpatoa (9 12). Jatkossa laskuojan 7 puoleiseen päähän rakennetaan uusi pintavalutuskenttä, jolle koko lohkon 10 vedet johdetaan painovoimaisesti ja ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän koko valuma-alue on 55,9 ha, josta tuotantoalueita on 52,8 ha ja ulkopuolisia 3,1 ha. Pintavalutuskentän koko on 2,1 ha eli 3,8 % valuma-alueesta, joten se on suositusarvon mukainen. Pintavalutusalue on suometsää, jolla on muutamia metsäojia. Tarvittaessa ojia tukitaan oikovirtausten estämiseksi. Edellä mainittujen toimenpiteiden jälkeen koko lohkon 10 kuivatusvedet käsitellään tehostetusti. Vesiensuojelun tehostamistoimenpiteiden jälkeen koko Kaijansuon kuivatusvedet käsitellään tehostetusti ennen niiden johtamista vesistöön. Eri menetelmiä on käytössä seuraavasti: virtaaman säätö 48 % (238,2 ha) ruokohelpikosteikko 23 % (113,2 ha) ja pintavalutus 29 % (141,7 ha). Vesien käsittely matalilla tuotantokentillä Hankealueilla on jo runsaasti matalia tuotantokenttiä, joissa ojat ulottuvat kivennäismaahan. Myös sarkaojissa olevien vesiensuojelurakenteiden ylläpidon edellyttämät kaivutyöt tai sarkojen kuivatuksen edellyttämä ojitus ulottuu osin kivennäismaahan. Matalilla kentillä vesiensuojelussa tulee vastaan seuraavat vesistökuormitusta vähentäviä rakenteita ja niiden kunnossapitoa koskevat ongelmatilanteet: sarkaojat ulottuvat kivennäismaahan sarkaojapidättimien asennus ja paikallaan pysyminen on hyvin ongelmallista

16 12 sarkaoja-altaat pitäisi kaivaa eroosioherkkään kivennäismaahan sarkaojien kunnossapito on työläämpää ja selvästi kalliimpaa verrattuna turvekerroksessa tapahtuvaan vastaavaan työskentelyvaiheeseen, koska sarkaojaa ei voi puhdistaa yksinomaan turveaineksesta muodostuvasta lietteestä tuotantosaralle yhdellä työkoneella laitteineen (traktori + ojajyrsin), vaan kivennäismaasekainen turveliete on poistettava sarkaojasta kaivinkoneella ja kuormattava vierellä kulkevaan traktorivetoiseen peräkärryyn kuljetettavaksi erityiseen kivennäismaiden sijoituspaikkaan sarkaoja-altaat ovat eroosioherkkiä ja niiden aukipitäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta sarkaojien ja sarkaoja-altaiden jatkuva ja säännönmukainen kunnossapito aiheuttaa kaivutyöstä johtuvaa lisäkuormitusta Matalien kenttien tuotantovaiheen vesistökuormitusta vähentävistä rakenteista hakija on esittänyt hankealueelle asetettavaksi seuraavat velvoitteet: sarkaojat kaivetaan kivennäismaahan saakka tarpeellisen kuivatuksen edellyttämään syvyyteen sarkaoja-altaita ei kaiveta kivennäismaahan vesienkäsittelymenetelminä käytetään päisteputkipidättimiä, laskeutusaltaita ja virtaaman säätöpatoja sekä pintavalutusta tuotannosta poistuneiden alueiden käyttömahdollisuus vesiensuojelun tehostamisessa selvitetään ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan lupakauden aikana valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla sarkaojia ei puhdisteta säännönmukaisesti joka vuosi Liikenne Energiaturve toimitetaan pääasiassa lämmityskauden (syyskuu huhtikuu) aikana. Hankealueiden nykyisen vuosituotannon ( m 3 ) turpeen toimitus on yhteensä noin rekan ajosuorite tuotantoalueilta käyttökohteisiin. Kaijansuon turpeet toimitetaan kahta eri reittiä riippuen toimitusosoitteesta. Pääosin turve toimitetaan työmaateitä pitkin Raitamäki Autio -tielle (nro 16853) ja edelleen tielle nro 7140 ja edelleen Jyväskylään, Äänekoskelle tai Jämsänjokilaaksoon. Työmaateiden var-

17 13 ressa ei ole vakituista asutusta. Pietarsaaren suuntaan toimitettaessa turve kuljetetaan työmaateiden ja Väliperän yksityistien kautta (Vapo Oy osakkaana) Multiantielle ja edelleen laitokselle. Väliperän tien varrella on vakituisia ja kesäasuntoja. Tuotantotoiminnan aiheuttama työmaaliikenne keskittyy touko-syyskuun väliselle ajalle. Työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja heidän työntekijöidensä henkilöautoliikennettä. Tuotantotoiminnassa käytettävät vetokoneet (traktorit) tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden, joten niitä ei juurikaan kuljeteta lukuun ottamatta satunnaisia siirtoja. Kunnostus- ja ympäristönsuojelutoiminnassa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Suurin osa tästä liikenteestä kulkee samaa reittiä kuin turvetoimitukset. Tuotantotoiminnassa käytettävät aineet Tuotanto- ja kuntoonpanokoneiden vetokoneissa käytetään polttoaineena diesel- ja polttoöljyä. Lisäksi koneissa tarvitaan erilaisia voitelu- ja hydrauliikkaöljyjä. Varsinaisissa tuotantokoneissa (ei vetokoneet) käytetään voitelu- ja hydrauliikkaöljyinä biohajoavia öljyjä. Nykyisen tuotantomäärän m 3 /vuosi tuottamiseen ja toimittamiseen kuluu polttoainetta noin litraa, voiteluöljyjä noin litraa ja muita voiteluaineita noin 260 kg. Kukin urakoitsija säilyttää polttoaineitaan irrallisissa ja siirrettävissä farmarisäiliöissä niille työmaiden varikkoalueilla osoitetussa paikassa, joka on valittu siten, että aineet eivät pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen vahinkotapauksissa. Keväisin paloviranomaisen suorittaman palotarkastuksen yhteydessä tarkastetaan polttoainevarastojen kunto ja sijainti.

18 14 Tuotantotoiminnassa syntyvät jätteet Tuotantoalueille on laadittu jätehuoltosuunnitelma, josta ilmenevät työmaan yleistiedot, työmaalla säilytettävät polttoaineet, syntyvät jätteet ja niiden määrät sekä jätteiden työmaalta toimitus ja hyötykäyttö. Suunnitelman liitteenä on kartta polttoainevarastojen sijainnista ja jätteiden keräyspisteistä. Kaijansuon palosuojelu- ja jätehuoltosuunnitelmakartta on hakemuksen liitteenä. Turvetuotannon yhteydessä syntyviä jätteitä ovat jäteöljyt, öljynsuodattimet, akut, työkoneiden korjauksen yhteydessä syntyvä romurauta, aumanpeittoon käytettävä muovi ja sekalainen talousjäte. Syntyvistä jätemääristä pidetään seurantaa. Nykyisellä tuotantomäärällä ( m 3 ) vuosittain syntyvien jätteiden keskimääräiset määrät ovat seuraavat: Taulukko: Kaijansuon turvetuotannossa vuosittain syntyvä keskimääräinen jätemäärä. JÄTELAJI MÄÄRÄ TOIMITTAJA TOIMITUSPAIKKA Jäteöljy (l) Säiliö Cistern Puts Ab EKOKEM Riihimäki Kiinteä öljyinen jäte (kg) 200 Säiliö Cistern Puts Ab EKOKEM Riihimäki Akut (kg) 60 Säiliö Cistern Puts Ab EKOKEM Riihimäki Sekajäte (talousjäte m 3 ) 6 - Lakeuden Jätehuolto Oy Aumamuovi (kg) Keräys ja varastointi Romurauta (kg) Jylhän metalliromu Jätteitä varten työmaille on rakennettu jätekatokset, joihin on järjestetty asianmukaiset säiliöt kaikille jätteille. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja varastoidaan tuotantoalueella sille osoitetulla paikalla. Muovi voidaan esim. paalata ja käyttää myöhemmin energiantuotannon polttoaineena tai kierrätysmuovin raaka-aineena. Sekajäte noudetaan paikallisen jäteyrittäjän toimesta ja toimitetaan kaatopaikalle. Työmaalla syntyvät kannot ja muu puutavara kerätään varastopaikoille, joissa ne murskataan ja toimitetaan voimalaitoksille poltettavaksi.

19 15 TUOTANTOALUEET JA YMPÄRISTÖ Purkuvesistö Hankealue sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) Saarijärven reitin (14.6) valumaalueella ja siellä tarkemmin Vahanganjoen vesistöalueen (14.67) Valkkunan valumaalueella (14.673) sekä vähäisemmässä määrin myös Mustapuron valuma-alueella (14.674). Hankealueella on yhteensä kuusi laskuojaa, joista viisi (nrot 1-5) laskevat eri vesistöreittejä pitkin Vahankajokeen. Laskuoja 7 laskee Härkäpuron ja Syväjoen kautta Iiroonjärveen. Iso ja Pieni Täilampi sekä Täipuro sijaitsevat osin Kaijansuon tuotantolohkojen välissä. Molemmat lammet ovat pitkänomaisia, luode-kaakkosuuntaisesti suuntautuneita. Lammet ovat toisiinsa vesistöyhteydessä. Täipuro saa alkunsa Ison Täilammen koillisrannan luusuasta ja laskee tuotantokentän halki pohjoiseen ja edelleen Koninlampeen. Tuotantoalueen ulkopuolella sen valuma-alueeseen kuuluu metsätalouskäyttöön ojitettua turvemaata. Puro on noin 3,5 km pitkä ja muutaman metrin levyinen. Koninlampi on hankealueen pohjoispuolella sijaitseva pyöreähkö lampi. Sen pinta-ala on karttatarkastelun perusteella noin 3 ha ja suurin lampeen tuleva tulouoma on Täipuro. Valuma-alue koostuu pääasiassa metsätalouskäyttöön ojitetusta sekä ojittamattomasta suoalueesta. Lammesta lähtevä puro, Konipuro, on muutaman metrin levyinen puro, joka muodostaa ylä- ja alajuoksullaan lamparemaisia suvantoja. Konipuro laskee Joutenjärveen noin 3,5 km:n päässä. Joutenjärvi sijaitsee tuotantoalueen koillispuolella. Se on pohjois-eteläsuunnassa oleva keskeltä kapeneva järvi. Järven pinta-ala on noin 41 ha. Joutenjärven pohjoispää on hyvin matalaa (alle 1 m) ja vesikasvillisuuden valtaamaa vesialuetta. Järven eteläpää on syvempi, suurimman syvyyden ollessa 4,1 m. Konipuro on järven suurin tulouoma. Sen lisäksi järveen tulee vesiä useita metsäojia pitkin. Järven valuma-alueesta suuri osa on metsäojitettua suomaata. Järven luusua sijaitsee sen kaakkoisosassa josta on yhteys Vahvasenjokeen.

20 16 Ylä- ja Ala Kaijanlampi sijaitsevat tuotantoalueen itäpuolella siten, että Ylä-Kaijanlampi sijaitsee lähempänä tuotantoaluetta ja tästä on vesistöyhteys sen itäpuolella sijaitsevaan Ala-Kaijanlampeen. Ylä-Kaijanlampi on pinta-alaltaan noin 10 ha ja sen suurin syvyys on 1,6 m. Merkittävimmän tulouoman siihen muodostaa tuotantoalueelta tuleva laskuoja lammen eteläpäässä. Lammen luusua sijaitsee sen itäosassa. Ala-Kaijanlampi on pintaalaltaan noin 9 ha ja sen suurin syvyys on 1,1 m. Tärkein tulouoma lampeen on Ylä- Kaijanlammesta ja luusua sijaitsee lammen pohjoispäässä. Ala-Kaijanlammesta on edelleen vesistöyhteys Vahvasenjokeen. Vahvasenjoki saa alkunsa Vahvasenjärven pohjoispäästä ja se virtaa eteläpohjoissuunnassa laskien Valkkunan eteläpäähän. Joen yläosassa on vielä Sompalampi ja Paununlampi ennen varsinaista pidempää jokireittiä. Sompalampeen tulee laskuoja tuotantoalueelta, josta vedet lähtevät virtaussuunnassaan kohti pohjoista. Vahvasenjokeen yhdistyy myös Sokeajoki noin 1,7 km päässä Vahvasen luusuasta. Vahvasenjoki on noin 7,1 km pitkä ja sen leveys vaihtelee 5 15 metrin välillä. Joessa on sekä koski- että suvantoalueita. Sen valuma-alue koostuu pääosin talousmetsäkäyttöön ojitetusta ja ojittamattomasta suomaasta. Valkkuna sijaitsee hankealueen koillispuolella. Se on pohjois-eteläsuunnassa oleva pitkänomainen järvi. Järven pinta-ala on 82 ha ja sen suurin syvyys on 4,3 m. Tärkein tulouoma on siihen laskeva Vahvasen joki, joka muodostaa 88 % sen valuma-alueesta. Valuma-alue koostuu muutoin pääasiassa peltoviljelyaloista sekä ojitetusta metsämaasta. Järven luusua sijaitsee sen pohjoispäässä. Syväjoki on hankealueen lounaispuolella sijaitseva ja luoteis-kaakkoissuunnassa virtaava joki. Se saa alkunsa Jokijärven luusuasta ja laskee noin 3,1 km päässä Iiroonjärveen. Joella on leveyttä m, joen yläjuoksun ollessa huomattavasti kapeampi. Noin 1,5 km ennen Iiroonjärveen laskua Syväjokeen yhdistyy Härkäpuro, joka on tuotantoalueeseen yhteydessä oleva puro. Iiroonjärvi sijaitsee hankealueen länsipuolella. Se on pohjois-eteläsuunnassa oleva pitkänomainen järvi. Järven pinta-ala on noin 2,8 km 2 ja sen suurin syvyys vain 2,4 metriä eli järvi on varsin matala. Suurin tulouoma on kaakosta järveen laskeva Syväjoki. Sen

21 17 valuma-alue muodostaa 78 % koko järven valuma-alueesta. Valuma-alue koostuu pääasiassa ojitetusta ja ojittamattomasta suomaasta, ojitetusta metsämaasta sekä osittain myös peltoviljelyaloista. Vahanka on luode-kaakkoissuunnassa oleva ja luoteispäähänsä kapeneva järvi. Järven pinta-ala on 5,1 km² ja sen suurin syvyys on 6,4 m. Järven valuma-alue on noin 346,9 km 2, josta Kaijansuon tuotantoalue (493,1 ha) muodostaa 1,4 %. Lisäksi Vahankaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä hakijan omistamalta Savonnevan tuotantoalueelta Kortejärven kautta. Savonnevan tuotantoalue (605 ha) muodostaa 1,7 % Vahangan valuma-alueesta. Yhteensä Kaijansuo ja Savonneva muodostavat 3,1 % Vahangan valumaalueesta. Valuma-alueella on runsaasti ojitettuja suoalueita sekä myös peltoviljelyaloja. Tärkeimmät tulouomat ovat Kortejoki Kortejärvestä järven luoteispäässä sekä Koskelanjoki Valkkunasta järven lounaisosassa. Luusua sijaitsee järven kaakkoispäässä. Vahankajoki lähtee Vahankajärven kaakkoispäästä ja päätyy n. 9 km mutkiteltuaan Pääjärveen. Joki on suhteellisen leveä, koostuen selkeästi leveämmistä suvantoalueista ja koskiosuuksista. Joen valuma-alue on 399 km 2 ja koostuu pääosin ojitetuista suoalueista, talousmetsistä ja peltoviljelmistä. Alapuolisen vesistön perustietoja on esitetty seuraavassa taulukossa Taulukko. Kaijansuon turvetuotantoalueen alapuolisen vesistön valuma-aluetiedot sekä hankealueen osuus valuma-alueesta tarkastelupisteissä. Tarkastelupiste Valumaalue Matka suolta Laskuojat Tuotantokelpoista Kaijansuon alapuoliset vesistöt km 2 km ha % Konilampi luusua 11,9 3,9 LO 1 270,3 22,7 Joutenjärvi laskussa Vahvasenjokeen 24,1 2,7 LO 1, 2, 3 333,1 13,8 Peuralampi luusua 1,2 0,5 LO 3 11,0 9,1 Ylä-Kaijanlampi luusua 4,4 0,5 LO 4 88,5 20,1

22 18 Tarkastelupiste Valumaalue Matka suolta Laskuojat Tuotantokelpoista km 2 km ha % Ala-Kaijanlampi laskussa Vahvasenjokeen 5,7 1,8 LO 4 88,5 15,5 Sompalampi luusua 57,0 1,1 LO 5 18,7 0,32 Vahvasenjoki laskussa Valkkunaan 133,4 3,3 LO 1, 2, 3, 4, 5 440,3 3,3 Valkkuna luusua 151,0 8 LO 1, 2, 3, 4, 5 440,3 2,9 Syväjoki laskussa Iiroonjärveen 33,0 1,5 LO 7 52,8 1,6 Iiroonjärvi luusua 42,1 6 LO 7 52,8 1,3 Kaijansuon ja Savonnevan alapuolinen vesistö Vahanka luusua 346,91 11,2 LO 1, 2, 3, 4, 5, 7 493,1 1,4 Vahankajoki 399 LO 1, 2, 3, 4, 5, 7 493,1 1,2 Hankealueen sijainnin ja valuma-aluetietojen perusteella voidaan arvioida alapuolisten vesistöjen virtaamia eri valuntatilanteissa seuraavan taulukon mukaan: Taulukko Valuma-alueet ja niiden hydrologiset tunnusluvut. Tarkastelupiste Vesistöalueen Kaijansuon alapuoliset vesistöt Nro km 2 % Pintaala Järvisyys Keskiylivirtaama MHQ m 3 /s Keskivirtaama MQ m 3 /s Keskialivirtaama MNQ m 3 /s Pieni Täilampi luusua ,3 0 0,16 0,01 0,00 Iso Täilampi luusua ,7 0 0,41 0,03 0,00 Konilampi luusua ,9 0,7 1,76 0,11 0,01 Joutenjärvi laskussa Vahvasenjokeen ,1 0,6 3,42 0,22 0,01 Peuralampi luusua ,2 0 0,14 0,01 0,00 Ylä-Kaijanlampi luusua ,4 0 0,48 0,04 0,00 Ala-Kaijanlampi laskussa Vahvasenjokeen ,7 0 0,60 0,05 0,00 Sompalampi luusua ,0 6,2 4,73 0,51 0,07 Vahvasenjoki laskussa Valkkunaan ,4 5,1 11,21 1,20 0,13

23 Tarkastelupiste Vesistöalueen Nro km 2 % Pintaala Järvisyys Keskiylivirtaama MHQ m 3 /s Keskivirtaama MQ m 3 /s Valkkuna luusua ,0 4,56 13,14 1,36 0,15 Syväjoki laskussa Iiroonjärveen ,0 4,7 3,47 0,30 0,03 Iiroonjärvi luusua ,1 4,1 4,72 0,38 0,03 Kaijansuon ja Savonnevan alapuolinen vesistö Vahangan luusua ,91 6,79 20,1 3,1 0,62 Vahankajoki ,2 21,6 3,6 0,76 19 Keskialivirtaama MNQ m 3 /s Vesistön arviointi veden laadun perusteella Vesistöjen luokittelu ja luonnehdinta perustuu tavallisimmin muutamien vedestä mitattavien aineiden määrään. Tavallisimpia tarkasteluparametreja ovat veden väriluku, sameus, näkösyvyys, kokonaisfosfori, klorofylli a ja veden happipitoisuus, jotka ovat keskeisellä sijalla myös arvioitaessa vesien yleistä käyttökelpoisuutta. Nämä muuttujat soveltuvat varsin hyvin myös turvetuotannon vaikutusten seurantaan, sillä kuivatusvedet sisältävät tyypillisesti luonnontilaa enemmän ravinteita (fosfori ja typpi), rautaa sekä humusaineita. Fysikaalis-kemiallisten muuttujien lisäksi luokittelussa voidaan käyttää myös biologisia suureita, kuten vesikasveja, planktonin (esim. klorofylli) ja pohjaeläinten määrää ja lajikoostumusta. Veden laatu Tarkastelun aineisto on hankittu ympäristöhallinnon HERTTA-tietojärjestelmästä sekä tutkimus- ja velvoitetarkkailuraporteista sekä erillisnäytteenotoin. Järvi- ja virtavesiaineistoa on tarkasteltu havaintohetkittäin ja 5-vuotisjaksoittain laskettuina keskiarvoina. Vuosikeskiarvoja ei tässä tarkastelussa käytetä, koska osittainen aineiston vähyys, havaintojen epäyhtenäisyys ja ajallinen epäsuhta vääristävät todellista tilannetta. Tuloksissa on keskitytty päällysveteen (1 m), koska sen laatu on merkityksellisin virkistyskäytön kannalta. Happipitoisuustarkastelut on kuitenkin tehty läheltä pohjaa (alusvedestä), missä happitilanne on aina heikompi kuin pintavedessä. Erityisen kriittisiä ajankohtia hapen kulumisen kannalta ovat kesä- ja talvikerrostuneisuuskausien loppupuolet.

24 20 Tuloksia on verrattu yleisen vesien käyttökelpoisuusluokituksen raja-arvoihin sekä vedenlaatuparametreihin. Täilammet ja Täipuro (1) Täilammista ei ole saatavilla vedenlaatutietoja. Taulukko. Täipuron vedenlaatutietoja vuosilta Vuosi Kiintoaine mg/l ph Väri mgpt/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fe µg/l , ,4 6, ,7 6, ,7 5, Vedenlaatutietojen vähäisyydestä johtuen vedenlaadun kehitystä tai nykyistä tilaa ei voi arvioida. Taulukossa olevien tietojen perusteella Täipuron vesi on ollut laadultaan voimakkaasti humuspitoinen ja runsasravinteinen. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet hieman koholla, vaikka erityisen suuria pitoisuuksia ei ole todettu. Käyttökelpoisuusluokaltaan puro kuuluu luokkaan huono. Konilampi ja Konipuro Konilammesta purkautuvasta vedestä on otettu näytteitä vuosina 2003 ja Tietojen mukaan lammen nykytila on suhteellisen hyvä, jos sitä vertaa siihen laskevan Täipuron 1990 vuoden vedenlaatuun. Väri on laskenut voimakkaasti, mikä ilmentää humuspitoisuuden laskua. Väri on kuitenkin vielä hyvin humuspitoisen veden luokkaa. Kokonaistypen pitoisuudessa taulukon vuosien arvoissa on huima ero, mikä selittynee vuoden 2003 loppusyksyisellä näytteenotolla. Typelle ovat luontaisesti ominaisia runsaat huuhtoumat loppusyksystä. Lammen veden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet noin 1,5 3,5 -kertaluokan välillä verrattaessa luonnon taustapitoisuuksiin (500µg/l).

25 Kokonaisfosforipitoisuudet ovat luonnontasoa ja selvästi alhaisempia kuin Täipurossa vuonna 1990 todettu taso. Kiintoainetta vedessä on ollut vähän. 21 Joutenjärvi Joutenjärven veden laatua on tutkittu vuosijaksolla lähes joka vuosi yksikaksi kertaa vuodessa, yleensä loppukesällä ja lopputalvella. Keskiarvojen perusteella vedenlaatu on pysynyt suhteellisen vakaana 5-vuotisten tarkastelujaksojen välillä. Selkeää kehityssuuntaa ei voida havaita minkään parametrin osalta. Vuosien väliset erot tulevat esiin vertailtaessa yksittäisiä näytteitä. Joutenjärven alusveden (3 m) happipitoisuudessa on ollut melko suurta vaihtelua niin vuosien kuin vuodenaikojenkin välillä. Erikoista ovat verraten korkeat pitoisuudet kevättalvina 1999 ja 2002, vaikka tyypillisesti happipitoisuudet ovat tällöin alhaalla. Kesäisin on vastaavasti mitattu melko alhaisia pitoisuuksia. Happipitoisuudet ovat yleisesti ottaen laskeneet lähestyttäessä nykyhetkeä. Ainoa nollatila pohjan hapen suhteen on kuitenkin ollut kesällä Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet 1980-luvun lopulla hieman keskimääräistä korkeampia, mutta laskeneet vuosikymmenen loppua kohden. Vuodesta 1990 lähtien pitoisuuksissa ei näy selkeää kehityssuuntaa. Luonnon taustapitoisuuksiin verrattuna Joutenjärven kokonaistyppipitoisuudet ovat noin 2 4 kertaisia. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet siten, että muutamana vuotena pitoisuudet ovat olleet koholla ja seuraavaksi ne taas ovat laskeneet muutamaksi vuodeksi luvulla pitoisuudet näyttävät taas olleen lievässä nousussa. Taustapitoisuuksiin verrattuna pitoisuudet ovat olleet 1 4-kertaisia. Vaihtelun vuoksi mitään suuntausta pitoisuuksien kehityksessä ei voida havaita. Pintaveden sameus on tarkastelujaksolla lisääntynyt lievästi. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että arvot ovat pääsääntöisesti talvisin korkeampia kuin kesäisin. Yleensä sameus on kesällä voimakkaampaa johtuen levien aiheuttamasta leväsamennuksesta. Joutenjärven

26 sameuden arvot ovat pääsääntöisesti normaalin järven (1 3 FTU) ja lievästi rehevän vesialueen (3 6 FTU) luokkaa. 22 Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Joutenjärven nykytila on lähinnä tyydyttävä-välttävä. Ravinteiden suhteen järvi on rehevyysasteeltaan rehevässä tilassa. Ylä- ja Ala-Kaijanlampi Käytettävissä olevat vedenlaatutiedot ovat vuosilta 1992 ja 1995, joten lampien nykytilaa ei tunneta. Myöskään arviota veden laadun kehityksestä ei voida tehdä. Molemmat lammet ovat hyvin matalia. Lampien vesistökäytöllinen arvo on heikko. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi on rehevää ja humuspitoista. Vahvasenjoki, Myllykoski Vahvasenjoen veden laatua on seurattu Myllykoskella, joen keskijuoksulla Joutenjärvestä tulevan uoman alapuolella (hakemuksen liite 3.7). Näytteet on otettu keväisin ja syksyisin, poiketen tavanomaisesta kesä/lopputalvi käytännöstä. Näinä ajankohtina valunta ja virtaamaolot saattavat vaihdella huomattavasti. Myllykosken näytteenottopisteen vedenlaatutiedot on esitetty taulukoissa 3.10 ja 3.11 sekä kuvissa Vahvasenjoen kiintoainepitoisuus on yleensä ollut varsin alhainen (1-3 mg/l). Poikkeuksellinen pitoisuus (40 mg/l) mitattiin keväällä Samaan aikaan vesi oli myös sameaa ja fosforipitoisuus oli tavanomaista tasoa korkeampi. Ilmeisesti kyseessä on ollut poikkeuksellisen voimakas sulamisvesien aiheuttama aineskuorma tai tavallista voimakkaampi uomaeroosio. Vahvasenjoen kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut melko vähän tarkasteltavalla aikavälillä. Vuonna 2004 pitoisuudet olivat lievästi suurempia kuin aikaisemmin. Kevään 2004 tilannetta voidaan pitää poikkeuksena ja siihen nojaten ei kannata tehdä arvioita veden nykyhetkisestä laadusta, sillä tilanne on taas normalisoitunut 2004 syksyyn tultaessa. Veden nykytilaa voidaan pitää käyttökelpoisuusluokaltaan tyydyttävänä/välttävänä. Ravinteiden määrän perusteella rehevyysaste on luokkaa rehevä, mutta lievästi rehevä luokka ylittyy vain vähäisesti.

27 23 Taulukko. Vahvasenjoen vedenlaatutietoja vuosilta Vuosi Kiintoaine mg/l ph Sameus FTU Väri mgpt/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fe µg/l ,1 5,8 2, ,5 5,4 1, ,2 6,6 3, ,3 5,4 1, ,3 5,9 2, Vuosi Kiintoaine mg/l ph Sameus FTU Väri mgpt/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fe µg/l ,5 6,2 2, ,6 6,5 2, ,6 5,6 2, ,9 26, ,3 5,7 3, Valkkuna Valkkunan veden laatua on tutkittu vuosijaksolla lähes joka vuosi 1-2 kertaa vuodessa, yleensä loppukesällä ja lopputalvella. Valkkunan vedenlaadussa ei keskiarvojen perusteella ole havaittavissa varsinaista kehityssuuntaa. Selkeimmät suuntaukset näkyvät talviaikaisessa happipitoisuuden alenemisessa sekä kesäaikaisessa klorofyllipitoisuuden nousussa lähestyttäessä nykyhetkeä. Kokonaisuudessa vaihtelua 5-vuotisjaksojen välillä esiintyy jonkin verran, mitään selkeää kehityssuuntaa kuitenkaan ei voida havaita. Valkkunan alusvedessä on toistuvasti esiintynyt hapen vajausta talvisin. Varsinaista hapetonta tilannetta ei kuitenkaan ole todettu. Kesäisin järven mataluus hillinnee lämpötilakerrostuneisuuden muodostumista niin, että happitilanne pysyy parempana. Talviset pitoisuudet näyttävät alentuneen 1990-luvun alkupuolen aikana, minkä jälkeen selkeää kehityssuuntaa ei ole havaittavissa. Käyttökelpoisuusluokituksessa Valkkuna sijoittuu luokkien tyydyttävä-välttävä välimaastoon. Ravinnepitoisuuksien perusteella järvi on rehevä.

28 24 Iiroonjärvi Iiroonjärven veden laatua on tutkittu vuosina 1988 ja Käytettävissä olevan tiedon mukaan Iiroonjärvi on humuspitoinen ja ravinteisuudeltaan rehevä. Aineisto ei mahdollista järven tilan kehityksen arviointia. Vahanka Vahangan veden laatua on tutkittu vuosina 1972, 1976 ja 1978 sekä vuosijaksolla lähes joka vuosi 1 2 kertaa vuodessa, yleensä loppukesällä ja lopputalvella. Vahangan näytteenottoaineiston kattaessa pieneltä osin myös kuntoonpanovaihetta (1980) edeltävän ajan, on mahdollista tarkastella turvetuotannon vaikutuksia kyseisen vesistön tilan muutokseen. Täytyy kuitenkin huomioida se, että myös Kaijansuolla on suoritettu metsätaloudellisia toimenpiteitä (ojitus, lannoitus) ennen kuntoonpanon sekä tuotannon (1986) aloittamista. Tämäkään ennen -aineisto ei siis ole verrattavissa luonnontilaa vastaavaan. Kuntoonpanovaihetta edeltävältä ajalta ei ole saatavissa 5-vuotiskeskiarvotietoja aineiston puutteellisuuden vuoksi, joten ennen-jälkeen vertailu on mahdollista ainoastaan vuosien välisessä vertailussa. Kuntoonpanon jälkeisissä 5-vuotiskeskiarvoissa ei ole havaittavissa selkeää suuntausta minkään muuttujan suhteen ja tilanne on pysytellyt suhteellisen tasaisena. Talviaikaiset alusveden happipitoisuudet ovat olleet hyvin alhaisia koko tarkasteltavalla ajanjaksolla. Alusveden happipitoisuutta tarkasteltaessa edeltävä aineisto ei kata kuin yhden kesän ja talven arvot. Tällöin vertailun antama informaatio on hyvin vähäistä. Happea on ollut kevättalvella niukasti syvänteessä, niin tuotantoa edeltävänä kuin sen jälkeisenäkin aikana. Useina talvina syvänne on ollut täysin hapeton. Hapettomuus alusvedessä lopputalvesta on tyypillistä Vahangan kaltaiselle rehevälle ja matalalle järvelle. Kesällä tilanne on taas ollut suhteellisen hyvä läpi tarkasteltavan ajanjakson. Vahangan humuspitoisen veden tyypillisen korkeat rautapitoisuudet ja aikaisemmat syvänteiden talviset happikadot ovat yhdessä mahdollisesti heikentäneet veden laatua tar-

29 25 kastelujakson aikana. Hapettomissa olosuhteissa rautaa alkaa liueta veteen pohjan sedimentistä ja samalla liukenee myös siihen sitoutunutta fosforia. Tilanne liukenemisen suhteen on kuitenkin aina korjaantunut kevään täyskierron aikaansaamassa vesipatsaan hapettumisessa. Vaikka järvi sijaitsee kahden eri turvetuotantoalueen valumavesien vaikutuksen piirissä, ei sen vedenlaatu poikkea alueen muista vesistöistä. Tähän vaikuttanee Vahangan etäinen sijainti molempiin tuotantoalueisiin nähden sekä järven suurehko tilavuuskapasiteetti, joka toimii tavallaan puskurina sisään tulevia ainevirtaamia kohtaan. Järven käyttökelpoisuusluokka on nykyisellään luokkaa tyydyttävä. Kokonaisuutena tarkasteltaessa Vahangan vesi on nykyään rehevyysasteeltaan luokassa rehevä, mikä on tyypillistä vesistölle, jonka valuma-alueella on turvetuotantoalue ja runsaasti peltoviljelyaloja. Vahankajoki Vahankajoen veden laatua on tutkittu vuosina 1972, 1976 ja 1978 sekä vuosijaksolla lähes joka vuosi 1-2 kertaa vuodessa, yleensä loppukesällä ja lopputalvella. Keskiarvojen perusteella Vahankajoen vedenlaatu on pysynyt suhteellisen tasalaatuisena koko tarkastelujakson ajan. Kiintoaineen kesäaikaisissa pitoisuuksissa on havaittavissa pientä alenemista nykyaikaa lähestyttäessä, samoin myös talvisissa fosforipitoisuuksissa. Muutoin selkeitä vedenlaadun kehitykseen viittaavia suuntia ei ole havaittavissa. Vahankajoen näytteenottoaineisto ulottuu osittain myös tuotantoa edeltävään aikaan. Joen veden typpipitoisuuksissa on tapahtunut nousua tuotantoalueen kuntoonpanon (1979) aloittamisen jälkeen. Tilanne on kuitenkin tasaantunut ja vaihtelu vuosien välillä on lähinnä satunnaista eikä selkeää suuntausta ole havaittavissa. Joen nykytila on käyttökelpoisuusluokan mukaan tyydyttävä ja rehevyystarkastelussa joki on vedenlaadultaan luokkaa rehevä.