Infiniittiset rakenteet

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Infiniittiset rakenteet"

Kari Hiltunen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Infiniittiset rakenteet Infinitiivit ja partisiipit verbin nominaalimuodot: infinitiivit ja partisiipit infinitiiveillä on substantiivin, partisiipeilla adjektiivin ominaisuuksia suomen kielen yksi infinitiivi : Lönnrot Siro Singularis Nominativus minen (V) toivominen Nominatiivi sano -a I Infinitivus [partitiivi] ata, at, a (I) toivotata, toivoata, toivoat, toivoa tai perusmuoto sano -minen IV mista (V) toivomista Partitiivi sano -mis ta IV Genitivus man (III) toivoman misen (V) toivomisen Instructivus en (II) toivoten, toivoen Instruktiivi sano sano -e -ma -n -n II III Inessivus essa (II) toivotessa, toivoessa Inessiivi sano sano -e ma -ssa -ssa II III massa (III) toivomassa Elativus masta (III) toivomasta Elatiivi sano -ma -sta III Illativus mahan (III) toivomahan Illatiivi sano -ma -an III h-n (VI) toivohon Adessivus malla (III) toivomalla Adessiivi sano -ma -lla III Ablativus malta (III) toivomalta sano -maisi -llani V Abessivus matta (III) toivomatta Abessiivi sano -ma -tta III Translativus aksi, ak, a (I) Translatiivi sano -a -kseni I toivotaksi, toivoak, toivoa Pluralis Nominativus miset (V) toivomiset Inessivus missa (III) toivomissa maisissa toivomaisissa (IV) Elativus mista (III) toivomista maisista toivomaisista (IV) Adessivus milla (III) toivomilla maisilla (IV) toivomaisilla Ablativus milta (III) toivomilta maisilta (IV) toivomaisilta (Sijamuotojen järjestys Siron taulukossa on luettavuuden parantamiseksi vaihdettu samaksi kuin Lönnrotin taulukossa.)

2 Infinitiivi(e)n ja substantiivien sijamuotojen käyttö haluan leivän ~ ruokaa ~ syödä syöminen on hauskaa ~ on hauskaa syödä ( perusmuoto : kieliopilliset sijat) Sinne ei ole tietä ~ menemistä (partitiivi) Koira katsoi makkaraa suurin silmin ~ suupieliään nuoleskellen (instruktiivi) Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi (instruktiivi?) käyn ravintolassa ~ syömässä (inessiivi) tulin juuri saunasta ~ saunomasta (elatiivi) haluan kotiin ~ syömään (illatiivi) Arnold tappoi Sylvesterin rynnäkkökiväärillä ~ ampumalla (adessiivi) Liisa on viimeisillään ~ synnyttämäisillään (adessiivi) Kalle söi haarukatta ~ käyttämättä haarukkaa (abessiivi) Sain leivän ruuakseni ~ syödäkseni (translatiivi) Siro: infinitiivin monimuotoisuus ei ole syntaktinen vaan morfologinen ongelma. infinitiivin eri tunnukset ovat täydennysjakaumassa keskenään

3 Infinitiivien käyttö ja infiniittiset rakenteet suomen infinitiivimuodot painottuvat voimakkaasti muutamiin ilmaustyyppeihin t. rakenteisiin vanhastaan ero lauseenvastikkeiden ja muiden infiniittisten rakenteiden välillä finaalirakenne: juoksin nopeasti ehtiäkseni ajoissa kouluun) temporaalirakenne: viheltelin kävellessäni kotiin referatiivirakenne: Kalle kertoi Villen olevan kotona sairastamassa lauseenvastikkeiden ja muiden infinitiivirakenteiden ero: onko rakenteen ytimenä olevalla nominaalimuodolla oma subjekti vai ei jos on (tai voisi olla) subjekti, kyseessä on lauseenvastike jos oma subjekti ei tule kysymykseen, kyseessä ei ole lauseenvastike (monia muitakin kriteerejä on esitetty) yleiskielitieteellisessä kirjallisuudessa infinitiivirakenteet jaetaan kahtia samalla perusteella: kontrollirakenteet (ei omaa subjektia) ja muut infiniittiset rakenteet kontrolli (Vilkuna): Jos lauseen jokin jäsen yleensä subjekti tai objekti tulkitaan samaksi kuin samaan lauseeseen kuuluvan infiniittisen lausekkeen ilmipanematon subjektiargumentti, sanotaan, että tämä jäsen kontrolloi kyseistä infinitiiviä. Esim. Minä haluan lähteä: lähtijä on minä.

4 Infinitiivi objektina suomen selvästi yleisin infinitiivimuoto: 1. infinitiivin lyhyt muoto (LA: n. 57 % kaikista inf. muotojen tekstiesiintymistä) seuraavaksi yleisin 3. inf. illatiivi (LA: n. 25 %) 1. inf. lyhyt muoto on tavallisimmillaan objektin asemassa (LA: yli puolet tapauksista): Kalle haluaa syödä. Ville ei ehdi nukkua tarpeeksi. Tiina unohti ostaa talouspaperia. kontrollirakenteita: inf. rakenteita, joissa infinitiivillä ei ole omaa subjektia (siis ei lauseenvastikkeita) kontrolloijana on hallitsevan verbin subjekti (Kalle haluaa, Kalle syö; Ville ei ehdi, Ville ei nuku jne.) hyvin selvästi suomen kielen tavallisin infinitiivirakenne. 1. infinitiiviä käytetään objektina toisellakin tapaa: Kalle antoi Villen syödä omenan. Sallikaa minun nauraa. Isä käski lasten siivota huoneensa. infinitiivillä oma (genetiivimuotoinen) subjektinsa: lauseenvastikkeita (eivätkä kontrollirakenteita) permissiivirakenne: hallitsevana verbinä voi käytännössä olla vain antaa, käskeä, sallia tai suoda (tai luvata)

5 Infinitiivi subjektina suomen infinitiivimuodoista voi toimia subjektina 1. infinitiivin lyhyt muoto (ja 4. infinitiivi) 1. inf. lyhyt muoto voi toimia subjektina tunnekausatiivilauseissa: Minua väsyttää puhua näin paljon. Kallea hävetti jäädä viimeiseksi. predikatiivilauseissa: On raskasta puhua näin paljon. Kallen mielestä on häpeä jäädä viimeiseksi. omistuslauseissa: Minulla on tapana puhua paljon. Kallella on aikomuksena voittaa ensi kerralla.

6 Nesessiivirakenne 1. infinitiivi on vanhastaan tulkittu subjektiksi myös (monissa) nesessiivirakenteeksi nimitettävissä tapauksissa merkitykseltään (enemmän tai vähemmän) nesessiivisiä, välttämätömyyden tai pakon ilmauksia infinitiivi saa (tai voi saada) genetiivimuotoisen subjektin (vrt. permissiivirakenne) tyypillisimpiä pitää- ja täytyä-verbien ympärille rakentuvat 1. infinitiivin sisältävät lauseet: Minun pitää kohta lopettaa. Tämä asia täytyy muistaa. paljon harvinaisempaa (ja vanhahtavaa/länsimurteista) on 3. infinitiivin instruktiivin käyttö (pitää-verbin kanssa): Minun pitää kohta lopettaman. erikseen myös passiivimuoto: Tämä asia pitää muistettaman. nesessiivirakenne vs. predikatiivilause: Minun on kohta pakko lopettaa. Tämä asia teidän on hyvä muistaa. onko genetiivisubjekti mahdollinen vai ei? olla tehtävä -tyyppi (ei infinitiiviä vaan passiivin 1. partisiippi): Minun on kohta lopetettava. Tämä asia on muistettava.

7 Infinitiivi substantiivin määritteenä infinitiivilauseke voi toimia substantiivin jälkimääritteinä edussanat ovat usein sukua verbeille: aikomus ~ halu ~ keino ~ käsky ~ oikeus ~ velvollisuus puhua suunsa puhtaaksi Vilkuna: tällaiset infinitiivirakenteet edussanansa täydennyksiä vaihtoehtona on usein paikallissijainen (erityisesti illatiivimuotoinen) NP: oikeus ilmaista itseään ~ oikeus itseilmaisuun kyky rakastaa aidosti ~ kyky aitoon rakkauteen substantiivin kanssa esiintyvä 1. infinitiivin lyhyt muoto: kolme eri tyyppiä kriteerinä infinitiivin ja substantiivin välisen suhteen kiinteys 1: löyhin tapaus: nesessiivirakenne Uolevin on pakko tehdä niin. Uolevin on aika lähteä. infinitiivi liittyy yhdistelmiin on pakko ja on aika 2: toinen ääripää: substantiivi ja infinitiivirakenne muodostavat kiinteän kokonaisuuden, jonka osia ei voida siirtää erilleen: Kykyä puolustaa omaa kantaansa ei pidä halveksia. Katsomossa naurettiin ministerin yrityksille puolustaa kantaansa. * Mitä ei pidä halveksia kykyä puolustaa? * Kantaansa katsomossa naurettiin ministerin yrityksille puolustaa.

8 3: välimuoto: infinitiivi ja substantiivi pysyvät yhdessä, mutta infinitiivin määritteet voivat liikkua: Uolevilla ei ollut aikaa lähteä mukaan. Me saimme luvan tehdä näin. Sinne Uolevilla ei ollut aikaa lähteä. Tämän me saimme luvan tehdä. Infinitiivi obliikvina ja adverbiaalina 1. inf. lyhyttä muotoa käytetään (nykysuomessa) harvoin adverbiaalina (tai obliikvina) muita infinitiivimuotoja käytetään harvoin muissa tehtävissä Lauseopin arkiston infinitiiviesiintymistä 57 % on 1. inf. lyhyitä muotoja (yleisempi kuin muut yhteensä) lopuista selvästi yleisin on 3. inf. illatiivi (yleisempi kuin loput yhteensä, 26 % kaikista inf. esiintymistä): hommaan kuin hommaan rupeaa jo löytymään maisteri. Talvisin taas tuodaan esiintyjiä ulkomailta temppuilemaan suomalaisille. (murreaineistossa 3. inf. illatiivi on jopa melkein yhtä yleinen kuin 1. inf. lyhyt muoto) loput muodot ovat erittäin selvästi harvinaisempia (3. inf. inessiivi on 3. yleisin, 5,6 % LA:n infinitiiviesiintymistä)

9 Obliikvina ja averbiaalina toimivia infiniittiviä rakenteita koulukieliopista tuttuja lauseenvastikkeita: finaalirakenne (1. infinitiivin pitkä muoto, translatiivi): Lähdin ulos saadakseni raitista ilmaa Kalle söi tukevasti jaksaakseen iltaan saakka temporaalirakenne: Luennon loppuessa kello on 15:45 Kallen syödessä lounastaan Ville istui kirjan ääressä ( 2. temporaalirakenne: Luennon loputtua kello oli 15:45 Kallen syötyä lounaansa hän istuutui kirjan ääreen) modaalirakenne: Ville tuijotti Liisaa henkeään haukkoen Kalle juoksi tukka hulmuten koko joukko muitakin infinitiivirakenteita (osa lauseenvastikkeita, osa ei) Lähemmin: Vilkuna 9.1 ja 9.7.

10 Referatiivirakenne Referatiivirakenne (referatiivinen lauseenvastike, partisiippirakenne jne.) ei ole infinitiivirakenne (infiniittinen rakenne kylläkin) lauseenvastike sanotaan usein vastaavan että-lausetta: Kalle kertoi Villen olevan sairaana. Kalle kertoi, että Ville on sairaana. Ville luuli olevansa jo terve. Ville luuli, että oli jo terve. lauseopillisesti kiinnostavia asioita referatiivirakenteessa: suhde että-lauseeseen (vastaavuus ei ole täydellinen) subjekti (yleensä mutta ei aina genetiivimuotoinen) objekti (sen sijanvalinnassa on omaperäisyyksiä verrattuna muihin infiniittisiin rakenteisiin) lauseenjäsenasema (yleensä objektina, mutta joissain tapauksissa voi toimia subjektinakin, ja on silloin vähän erilainen kuin objektina)

Samankaltaiset tiedostot

infinitiivilauseke voi toimia substantiivin jälkimääritteinä edussanat ovat usein sukua verbeille:

Infinitiivi substantiivin määritteenä infinitiivilauseke voi toimia substantiivin jälkimääritteinä edussanat ovat usein sukua verbeille: aikomus ~ halu ~ keino ~ käsky ~ oikeus ~ velvollisuus puhua suunsa