SUOMEN TUULIVOIMA OY Savonlinnan Syvälahden tuulivoimayleiskaava

Transkriptio

1 RAPORTTI 16USP Päivitetty SUOMEN TUULIVOIMA OY Savonlinnan Syvälahden tuulivoimayleiskaava Pesimälinnustoselvitys

2 Sisältö 1 1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN SIJAINTI 1 3 MENETELMÄT 2 4 TULOKSET Linnuston yleispiirteet Yölaulajat Päiväpetolinnut Vesilinnut Uhanalaiset lajit ja direktiivilajit Lepäily- ja ruokailulennot Tärkeät lintualueet 16 5 TUULIPUISTON VAIKUTUKSET PESIMÄLINNUSTOON 17 6 LÄHTEET 18 Liitteet Liitteet 1-3. Huomionarvoisten lajien havaintopaikat. Valokuvat: Jari Kontiokorpi Kannen kuva: Sinipyrstön laulualue Kolisevanmäellä (taustalla) Raportin pohjakartat Maanmittauslaitos Lupa nro 495/KP/04. Pöyry Finland Oy Soile Turkulainen biologi, FM Juha Parviainen biologi, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Ruissalontie 11, Turku puh:

3 1 1 JOHDANTO Tämä pesimälinnustoselvitys on tehty Savonlinnan kaupungin Syvälahden alueelle tuulipuiston yleiskaavaa varten. Selvityksessä pyrittiin selvittämään alueen pesivä linnusto sekä mahdolliset pesimäaikaiset ruokailu- ja lepäilylennot ja -alueet. Selvityksen tekivät lintukartoittajat Jari ja Anniina Kontiokorpi ja siitä vastasi biologi FM Soile Turkulainen Pöyry Finland Oy:stä. Lisähavaintoja saatiin keväällä 2012 toteutetun linnuston kevätmuutonseurannan yhteydessä. Havainnoitsijoina olivat Reima Hyytiäinen, Oskari Kekkonen, Karoliina Hämäläinen ja Jari Kontiokorpi. Selvitys on osa tuulipuiston yleiskaavan luontoselvityksiä (Pöyry Finland Oy 2011). 2 ALUEEN SIJAINTI Selvitysalue sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa Savonlinnan kaupungissa entisen Savonrannan kunnan alueella Syvälahdessa (kuva 1). Se sijoittuu Liukonmäen ympäristöön ja rajoittuu Saimaan Pyyveteen. Savonrannan kirkonkylä on noin 3,5 km:n päässä koillisessa. Yleispiirteiltään selvitysalue on metsätalouskäytössä olevaa aluetta. Tuulipuistohanke käsittää enintään yhdeksän noin 3 MW:n tuulivoimalan rakentamisen Tornator Oy:n omistamalle noin 15 km 2 :n alueelle (kuva 2). Turbiinien yhteenlaskettu nimellisteho tulee olemaan alle 30 MW. Etelä-Savon ELY-keskuksen ( ) antaman päätöksen mukaan hanke ei vaadi YVA-menettelyä. Alue sisältyy tekeillä olevan Etelä-Savon vaihemaakuntakaavan potentiaalisiin tuulivoimapuistoalueisiin. Selvitysalue rajoittuu Joutenvesi-Pyyveden Natura-alueeseen (Etelä-Savon ELY-keskus 2011b) ja sijoittuu Oriveden-Pyhäselän saaristojen Natura-alueen läheisyyteen (Pohjois- Karjalan ympäristökeskus 2005). Molemmat alueet ovat laajoja Saimaan selkävesien ja saaristoiden kokonaisuuksia ja tärkeitä saimaannorpan elinalueita. Muut Natura-alueet sijaitsevat yli 5 km:n päässä. Orivesi-Pyhäselkä ja Haukivesi-Joutenvesi kuuluvat Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin (Leivo ym Kuva 1. Selvitysalueen sijainti (sininen ympyrä).

4 a 8 9b 6 Kuva 2. Tornatorin omistama maa-alue sekä alustavien suunnitelmien mukaiset tuulivoimaloitten paikat. Selvitysten tekoaikaan läntisimmän voimalan (9a) paikka siirtyi ensin itään (9b) ja sitten pohjoiseen päin keskelle aluetta (9). 3 MENETELMÄT Pesimälinnuston selvittämiseksi jokaisen suunnitellun tuulivoimalan lähialue kartoitettiin kerran kesäkuussa 0,64 km 2 :n alueelta voimala keskipisteenä. Lisäksi lähialueella liikuttiin autolla ja jalkaisin kesä-heinäkuussa kuunnellen sopivilla paikoilla, kartoitettiin järviä ja lampia, havainnoitiin näköalapaikoilta petolintuja ja mahdollisia ruokailulentoja sekä ajettiin alue kerran läpi yöaikaa kuunnellen säännöllisin väliajoin mahdollisia yön lintuja. Syksyn muutonhavainnoinnin yhteydessä havaittiin lisäksi paikallisia lintuja, joista saatiin täydentäviä havaintoja. Yhdistetyllä menetelmällä alueen pesimäaikaisesta linnustosta saatiin varsin kattava kuva. Keväällä 2012 pesimälinnuston selvitystä tarkennettiin etsimällä kanalintujen soidinpaikkoja, kuuntelemalla pöllöjä ja havainnoimalla petolintujen soidinta ja niiden mahdollista pesänrakennusta. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus saattaa nousta yli 80 %. Tällä menetelmällä eri lajiryhmittäin erot voivat olla hyvin suuret riippuen ajankohdasta (esim. rastailla voi olla juuri laulutauko ensimmäisen ja toisen pesinnän välissä) ja lajien kuuluvuudessa. Kattavampien ja yksityiskohtaisempien tuloksien saamiseksi tulisikin laskentakertoja olla mielellään vähintään kolme (Enemar 1959, Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 2010).

5 3 Kartoituslaskennoissa selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden siten, että kulkulinjojen välinen etäisyys vaihteli kasvillisuuden tiheyden mukaan 50 metristä 150 metriin. Havainnot merkittiin tarkalle kartalle. Linnustonseurannan havainnointiohjeiden mukaan kahden kartoituspolun välin tulee olla m (Koskimies & Väisänen 1988). Ohjeiden mukaisella kolmen kartoituskerran menetelmällä päästäisiin yli 90 % tuloksiin sekä lajistollisesti että määrällisesti. BirdLife Suomi ry:n suojelutoimikunnan mukaan linnustoselvitys olisi tehtävä tuulivoimalahankealueella riittävällä tarkkuudella ja laajuudella vähintään vuoden pituisen seurantajakson aikana. Kymmenen kartoitusalueen koko oli yhteensä 6,4 km 2, josta maa-alaa n. 6,0 km 2. Kartoitusalue kattoi noin puolet hankealueesta ja viidesosan koko Syvälahden niemialueesta. Voimalan 9 paikka muuttui työn aikana, mutta sekä vanha että uusi alue laskettiin (kuva 2). Sittemmin voimalan paikkaa muutettiin vielä, mutta pesimälinnuston kartoitusaika oli jo tällöin ohitse, joten voimalan lähialue jäi osaksi kartoittamatta. Kartoitukset tehtiin , 13., , 19. ja hyvillä laskentasäillä. Yölaulajakartoitus tehtiin klo Lampia ja järviä katsottiin kiikaroimalla ja kaukoputkea apuna käyttäen muiden kartoitusten yhteydessä sekä 21. ja ja etenkin Päiväpetolintujen poikueita ja emoja etsittiin avoimilta paikoilta havainnoimalla ja 6.8. Pöllöjä kuunneltiin Kuukkelille tarjottiin rasvaa kahdella paikalla talvella : Nilkokallion eteläosassa sekä Niinilamminvuoren länsipuolella. Myös mahdollisille valkoselkätikoille oli tarjolla rasvaa kahdella paikalla: Syvänlahdenpuron lähellä sekä Karhunkoskella. Metsähallitus ja rengastustoimisto antoivat tietoja petolintujen pesinnöistä lähialueelta. Metsähallituksen ja Etelä-Savon lintuharrastajat Orioluksen ry:n lajivastaava Pekka Heikkilä antoi tietoa alueen kaakkureista ja kuukkeleista, FL Risto Juvaste puolestaan pesivistä lokkilinnuista. Etelä-Savon uhanalaiset kasvit -julkaisun tekijältä Tapani Kettuselta saatiin tietoja vanhoista kuukkelihavainnoista. Suomen kolmas lintuatlas, jossa kerättiin tietoa kaikista Suomen 10 x10 km 2 -ruuduista vuosina , tarjosi tietoa varsin niukasti Savonrannan ruudusta (Valkama ym. 2011). Ruudun selvitystaso oli tyydyttävä, pesimisvarmuutena oli varma 43 lajilla, todennäköinen 17 ja mahdollinen 19 lajilla (yhteensä 79 lajia). Savonrannan luontoselvitys tarjosi myös melko vähän lintutietoa (Maa ja Vesi Oy 2002). Yksittäislintuhavaintoja saimme muilta kartoittajilta sekä metsästäjiltä. Kaiken kaikkiaan Syvälahden alueen linnusto oli entuudestaan hyvin huonosti tunnettu. 4 TULOKSET 4.1 Linnuston yleispiirteet Kartoitusalueella havaittiin 2011 kaikkiaan 63 lajia, jotka todennäköisesti pitivät reviirejään voimaloiden lähistöllä. Kanahaukka, harmaapäätikka, käenpiika ja isolepinkäinen havaittiin vain vuonna Lisäksi muita lajeja havaittiin kartoituksissa viisi: lentävä kuikka, muuttava kuovi, kaukana soidinääntelevä pikkulokki, saalisteleva haarapääsky, ohilentävä korppi sekä vähän kartoitusalueen ulkopuolella kurkiperhe ja laulava sinipyrstö. Koko Syvälahden niemen alueella havaittiin lajin pesimäaikaan paikallisina myös laulujoutsen, sinisorsa, tavi, kaakkuri, silkkiuikku, nuolihaukka, taivaanvuohi, selkälokki, kalatiira, kehrääjä, ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi havaittiin tuoreita valkoselkätikan syöntijälkiä ja pikkutikan tuore pesäkolo, kumpaakin tikkaa havaittiin

6 4 myöhemmin syksyllä. Muutonseurannan aikana syksyllä havaittiin myös paikallisia, varpuspöllöjä ja kuukkeleita, jotka todennäköisesti pesivät alueella. Yhteensä Syvälahden niemimaalla havaittiin 90 pesivää tai mahdollisesti pesivää lajia. On huomattavaa, että lajistosta puuttuu suurin osa kulttuuri- ja viljelymaiden lintulajeista. Metsälajeista puuttumaan jäi mm. pöllöjä ja kuusitiainen. Yhteensä kartoituksissa havaittiin 1180 reviiriä, joka tekee keskitiheydeksi 197 reviiriä neliökilometrillä. Todennäköisesti todellinen lintutiheys on yli 300 reviiriä/km 2. Selkeästi yleisin laji oli peippo 262 reviirillään ja 22,2 % osuudellaan koko linnustosta. Keskitiheys oli suuri, 43,7 rev/km 2. Eniten yhdellä kartoitusruudulla (64 ha) laskettiin 42 reviiriä, tiheydeksi tulee 65,6 rev/km 2. Seuraavaksi yleisimmät lajit olivat pajulintu, punarinta, vihervarpunen, metsäkirvinen, laulurastas, lehtokerttu, hippiäinen, rautiainen, punakylkirastas ja talitiainen. Viiden yleisimmän lajin osuus koko linnustosta oli 57,5 ja kymmenen 73,7 %. Lajit, havainnot ja tiheydet on esitetty taulukossa 1. Silmiinpistävää on alueen runsaat peukalois- (kartoitusalueilla 17 reviiriä, yhteensä 30 reviiriä), idänuunilintu- (9, 13) ja tiltalttikannat (22, 31) (liitteet 1 ja 2). Peukaloisista osa oli hakkuuaukeiden risukoissa (joita poistettiin kesän aikana) ja osa kuusikoissa, tiltaltit ja idänuunilinnut lauloivat enimmäkseen rehevissä kuusivaltaisissa metsiköissä. Idänuunilintu on siperialainen laji, joka Suomessa on maan eteläpuoliskon harvalukuinen pesimälaji. Se suosii reheviä iäkkäitä kuusikoita ja kuusivaltaisia sekametsiä. Myös metsäviklon tiheys on korkea 2,5 p/km 2, kun se Etelä-Suomessa on keskimäärin 0,3 p/km 2. Tihein kanta Suomessa on Karjalassa, jossa linjalaskentojen perusteella se on arvioitu 0,5 ja tiheimmillään pienillä alueilla 1-2 p/km 2 (Väisänen ym. 1998). Kaikkiaan Syvälahden linnusto on kiehtova sekoitus vanhojen kuusivaltaisten metsien asukkeja idästä ja pohjoisesta (esim. hiiripöllö, tilhi, sinipyrstö, idänuunilintu, kuukkeli) sekä eteläisempiä ja alueelle normaaleja lajeja (kanalinnut, mehiläishaukka, pohjantikka, peukaloinen) (kuva 3). Kuva 3. Maastopoikasia: vasemmalla hiiripöllö Riita-ahonmäellä ja oikealla pohjantikka 5.7. Koirisalossa.

7 5 Taulukko 1. Kartoituslaskennoissa havaitut lajit reviirimäärineen eri kartoituskohteilta ja tiheys koko kartoitusalueelta. UHEX = uhanalaisuusluokitus: VU vaarantunut, NT silmälläpidettävä. Direktiivi liitteen I lajit merkitty rastilla. Savonrannan tuulipuistoalueen linnustokartoitus myllyn nro UHEX Direkt a 9b yht kesäkuu & & p/km 2 Isokoskelo NT ,3 Metso NT x ,7 Teeri NT x ,5 Pyy x ,8 Kalasääski NT x 1 1 0,2 Mehiläishaukka VU x 1 1 0,2 Hiirihaukka VU ,5 Varpushaukka 1 1 0,2 Metsäviklo ,5 Rantasipi NT 1 1 0,2 Lehtokurppa 1 1 0,2 Kalalokki 1 1 0,2 Harmaalokki 1 1 0,2 Sepelkyyhky ,2 Hiiripöllö x 1 1 0,2 Käki ,2 Palokärki x ,8 Käpytikka ,0 Pohjantikka x 1 1 0,2 Tervapääsky 1 1 0,2 Räystäspääsky 1 1 0,2 Metsäkirvinen ,3 Västäräkki ,3 Rautiainen ,0 Peukaloinen ,8 Tilhi 1 1 0,2 Leppälintu ,5 Punarinta ,3 Pensastasku 1 1 0,2 Mustarastas ,7 Punakylkirastas ,8 Laulurastas ,0 Kulorastas ,7 Räkättirastas ,3 Lehtokerttu ,0 Mustapääkerttu 1 1 0,2 Pensaskerttu ,7 Hernekerttu ,3 Pajulintu ,8 Idänuunilintu ,5 Tiltaltti ,7 Sirittäjä NT ,3 Hippiäinen ,2 Harmaasieppo ,2 Kirjosieppo ,5 Pikkusieppo x ,7 Talitiainen ,8 Sinitiainen ,5 Hömötiainen ,0 Töyhtötiainen ,2 Pyrstötiainen 1 1 0,2 Puukiipijä ,5

8 Pikkulepinkäinen x 1 1 0,2 Närhi ,2 Peippo ,7 Viherpeippo ,3 Vihervarpunen ,8 Punatulkku ,5 Pikkukäpylintu ,0 Pikku-/isokäpylintu ,2 Punavarpunen NT ,3 Keltasirkku ,5 Pohjansirkku VU , , Yölaulajat Yölaulajia kartoitettiin klo , kuuntelupysähdyksiä tehtiin kaikkiaan 57 kertaa. Pysähdykset olivat hyvin lyhyitä, sillä pimeää aikaa oli vähän ja alue laaja. Tälläkin menetelmällä saatiin suhteellisen luotettavat tulokset. Yölaulajiksi luetellaan yleisesti rantakanat (pl. nokikana), kehrääjä, satakieli, kerttuset (pl. ruokokerttunen) ja sirkkalinnut. Tästä ryhmästä kuultiin vain 1 kehrääjä. Muut yölaulajalajit viihtyvät viljely- ja kulttuurimailla sekä kosteikoilla. Muita yöllisiä laulajia kuului sen sijaan varsin paljon: punarinta 119, laulurastas 65, punakylkirastas 23, mustarastas ja käki 3, lehtokurppa 2 ja taivaanvuohi 1 laulava. Rastaansukuisilla oli kartoitushetkellä toinen laulukausi vilkkaimmillaan. 4.3 Päiväpetolinnut Metsähallituksella ja rengastustoimistolla oli tiedossa petolinnuista vain yksi kalasääsken pesä aiemmilta vuosilta alueelta tai sen läheltä (noin viiden kilometrin säteellä voimala-alueen keskipisteestä). BirdLife Suomen suojelutoimikunnan mukaan voimalan ja suuren petolinnun pesän välisen etäisyyden tulisi olla vähintään 2 km. Isot petolinnut pesivät samaan tai lähistöllä olevaan varapesään lähes joka vuosi. Kartoituksissa korkealla puissa sijaitsevia päiväpetolintujen pesiä löydetään yleensä huonosti, koska kartoittajan katse on enimmäkseen jaloissa, kartalla, gps:ssä tai muistiinpanoissa. Tässäkään kartoituksessa pesiä ei osunut silmiin. Erillisiä petolintujen tähyilyretkiä tehtiin ja 6.8. ja näissä paljastui useita reviirejä. Tärkeimmät ovat kalasääsken, mehiläis- ja hiirihaukan reviirit (ks. uhanalaiset lajit) (kuva 4, liite 3). Lisäksi tehtiin pesintään viittaavia havaintoja varpushaukasta sekä havaittiin pesimättömän oloisia nuolihaukkoja Niinilamminvuoren Liukonmäen alueella. Syksyllä havaittiin sekä vanhoja että nuoria paikallisia kanahaukkoja, joista osa saattaa pesiä alueella.

9 7 Kuva 4. Nuori mehiläishaukka Niinilamminvuorella Vesilinnut Vesilintuja katsottiin alueen vesistöiltä kartoituslaskentojen ja muun retkeilyn yhteydessä sekä erillisillä vesilintulaskentaretkillä 5. ja 6.7. Vesilintuselvityksessä ei noudatettu laskentaohjeita, jonka mukaan laskennat pitäisi suorittaa 2-3 kertaa kevään aikana. Päähuomion kohde oli kaakkuri, jotka pesivät yleensä kalattomissa pikkulammissa ja lentävät isommille vesille kalastamaan. Useat lennot vuorokaudessa pesimälammelta kalastusvesille tekevät lajin alttiiksi törmäilylle tuulivoimaloiden kanssa. Kaakkureita pystyy etsimään hyvin keskikesälläkin. Vesilintukartoitukset jaettiin kahteen osaan: isot ja pienet vesistöt. Isoihin vesistöihin luettiin Pyyvesi Vuorilahdelta Kokkolahteen sekä Lakianjärvi. Pienempiin vesistöihin luettiin 27 kohdetta. Osa vesistöistä jäi kokonaan tai osittain tarkastamatta ja yhden käyntikerran tuloksiin pitää suhtautua muutenkin varauksella. Tulokset on esitetty taulukossa 2. Taulukon ulkopuolelta mainittakoon Syvälahdelta 5.7. havaitut hautova kalalokki ja 29 kalalokin parvi sekä laulujoutsen kaukana Oriniemen rannalla.

10 Taulukko 2. Vesistöjen takseeraukset ja tulokset Syvälahden alueella. k = koiras, n = naaras, ad = vanha yksilö, pull = poikanen, var = varottava. 8 kohde pvm lajit Pyyvesi, Vuorilahti isokoskelo 1n, rantasipi 2 var, kalalokki 2 var Kurtsinlahti Pyyvesi, Kurtsinlahti- Pyöreislahti 5.7. tavi 1n, selkälokki 1ad Louhisaari, kalalokki 2ad, kalatiira 1ad Pyyvesi, Pyöreislahti 5.&27.7. sinisorsa 2k, kuikka 1ad+1pull, kalalokki 4 var Pyyvesi, Pyöreisniemi- - Hirviniemi Pyyvesi, Hirviniemi- Vänikkälahti 10.6., 5.7. laulujoutsen 1ad, kuikka 1ad, kaakkuri 2ad, harmaalokki var, selkälokki 1ad, kalalokki 2ad var, kalatiira 1ad Pyyvesi, Vänikkälahti laulujoutsen 1ad, rantasipi 1 var, kalalokki 1ad Syvälahti Pyyvesi, Syvälahti-Kokkolahti 5.7. silkkiuikku 1 hautova, kalalokki 1ad, kalatiira 1ad lent Lakianjärvi 5.7. laulujoutsen 2ad (poikaset piilossa?), telkkä 2pull, kalalokki 1ad, harmaalokki 1ad Pohjalampi Soikealampi Ukonlampi Hirvilampi telkkä 1n, metsäviklo 1 var Niinilampi Ristilampi 6.7. sinisorsa 1n+7pull Syvälampi 5.7. telkkä 1n Kyrsänlampi Kolmisoppinen Paskolampi 6.7. metsäviklo 1 Soikealampi Kuikkalampi 6.7. telkkä 1n Kekonlampi Hyrsynlampi Kalaton 6.7. telkkä 1n Aluslammit 13.&23.6. telkkä 1n, kurki 2ad+1pull Sappilampi Kortelampi metsäviklo 2 var Huosiinen 6.&27.7. kuikka 4ad Suorvakko Kolmisoppinen 2 - Koirilampi Vihulaislampi - Pohjaton - Vuorinen Pääsiäislampi kuikka 1ad 4.5 Uhanalaiset lajit ja direktiivilajit Pesimäaikaisessa selvityksessä havaittiin kaikkiaan 7 uhanalaista lajia ja 11 valtakunnallisesti ja alueellisesti silmälläpidettävää lajia. Lajeista 22 on lintudirektiivilajeja. Selitteet: valtakunnallisesti uhanalaiset (2010): EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantu-

11 9 nut, NT = silmälläpidettävä, d = direktiivilaji, LC = alueellisesti uhanalaiset (2000). Lajikuvailuissa lähteenä Valkama ym Huomionarvoiset lajit on merkitty kartoille liitteissä 1-3. Laulujoutsen, Cygnus cygnus, d Laulujoutsen pesii laajalla alueella pohjoisen Euraasian läntisiä osia, Suomessa laulujoutsen pesii monenlaisilla vesistöillä. Myös Etelä-Savossa laji on runsastunut ja varsin tavallinen nykyään.itse puistohankealueella ei ole yhtään havaintoa, mutta Lakianjärvellä pari ja Pyyvedellä 1+1ad. Isokoskelo, Mergus merganser, NT Isokoskelo pesii sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla. Etelä-Savon karuilla vesillä lajin on varsin tavallinen. Kanta on taantunut. Vuorilahdella 1n Teeri, Tetrao tetrix, NT, d Maassamme runsain teerikanta on puustoisilla soilla sekä nuorehkoissa, rikkonaisissa metsissä. Etelä-Savossa lajin kehitys on noudattanut koko Suomen kaavaa ja teeri on varsin tavallinen. Teeri on kuitenkin huomattavasti harvalukuisempi nykyään kuin 50 vuotta sitten. Kartoituksissa 1 poikue sekä 2 yksittäistä (liite 3). Syksyllä havaintoja tehtiin jokaisella käynnillä, eri yksilöitä n. 52. Alueella on varsin vahva teerikanta. Metso, Tetrao urogallus, NT, d Riistakolmiolaskentojen perusteella havumetsäalueella elävän metson pesimäkanta on vähentynyt noin 70 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Metson taantuman pääsyynä pidetään yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumista tehostuneen metsätalouden myötä. Nykyisin kanta on vakaa. Kartoituksissa havaittiin 1 poikue sekä 2 ukkometsoa (liite 3). Syksyllä ukkometso havaittiin 8 kertaa. Keväällä 2012 Nilkokalliolla oli laahausjälkiä, mutta paikka ei osoittautunut soidinalueeksi. Pyy, Bonasa bonasia, d Pyyn levinneisyys noudattelee kuusen levinneisyyttä. Pesimäkannan on arvioitu pienentyneen noin 60 % 1960-luvulta 1990-luvulle. Kannan taantumisen on arveltu johtuvan metsärakenteen muutoksista luvulta lähtien kanta on ollut pitkälti vakaa, ja lajin yli puolen miljoonan parin pesimäkanta on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi. Kartoituksissa tehtiin 11 havaintoa, joista 3 maastopoikuetta ja 5 viheltävää pyytä. Muita havaintoja kesältä (liite 3): Sappilammen pohjoispää 1yks, Kortelampi Ä, Liukonmäki maastopoikue ja toisaalla Ä, 6.7. Kalaton poikue. Syksyllä lähes päivittäin viheltäviä tai tien varresta lähteviä, esim eri yksilöä. Pyykanta oli Syvälahdella vahva vuonna Kuikka, Gavia arctica, d Kuikka suosii karuja kirkasvetisiä järviä. Kanta on vakaa sekä Etelä-Savossa että koko maassamme. Varsinaisella tuulipuistohankealueella vain yksi ohilentävä Kolisevanmä-

12 10 ellä Muut Syvälahden niemimaan kuikkahavainnot: Pääsiäislampi ad, Huosiinen ad, Pyöreislahti ad+1pull, Pyyvesi ad. Kaakkuri, Gavia stellata, NT, d Kaakkuri on pienten järvien ja suolampien asukki. Ravinnonhakumatkoillaan kaakkurit lentävät useiden kilometrien matkoja ja kalastavat usein suurten järvien selkävesillä. Pesäpaikan valinnassaan kaakkuri karttaa ihmisasutusta kuikkaakin enemmän. Suomen kanta on pieni, mutta ilmeisen vakaa. Etelä-Savossa arvioidaan pesivän 50 paria (Eklöf ym. 2011). Pyyvedellä oli 5.7. pari Metsosaaren ja Hirviniemen välissä. Joko pesintä lähialueella oli epäonnistunut tai kyseessä oli pesimätön kihlapari. Kalaton lammella oli ilmeinen kaakkurin pesälautta, joka nyt tyhjänä. Lisäksi aikuinen kaakkuri ui 6.8. Laitaatsaaren itäpuolella. Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry:n mukaan lähialueella ei ole pesimähavaintoja, eikä Syvälahden kattavassa lintuatlasruudussakaan ole kaakkureista havaintoja. Kalasääski, Pandion haliaetus, VU, d Merkittävä osa kalasääskistä pesii soilla, mutta tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat myös kallioiset metsäalueet ja vesistöjen rannat ja saaret. Kannan koko (Suomessa 1200 paria) ja levinneisyysalue ovat pysyneet samalla tasolla jo kauan. Soidintava pari Multamäenrannan ja Metsosaaren tienoilla, ilmeisesti sama pari yritti tehdä pesää Metsosaaren voimalinjan tolpalle 5.7. siinä onnistumatta (kuva 5). Myöhemmin elokuussa ilmeisesti sama pari soidinteli edelleen Metsosaaren ja Syvälahden mantereen kohdalla. Parille olisi syytä tehdä tekopesä esim. Metsosaareen tai kauemmas. Elokuussa pyöri toinen pariskunta Niinilammenvuorelta pohjoisluoteessa noin viiden kilometrin päässä Särkisalon Vasaroin tienoilla. Samaan suuntaan aikuinen lintu vei ilmeisesti poikasilleen pyydystämäänsä kalaa. Rengastustoimiston mukaan 2010 pesi kalasääski Niinisaaren itäpuolella, 4 km Metsosaaresta. Tänä vuonna pesää ei tarkastettu. On epäselvää, onko tämä pari lähialueen kolmas vai jompikumpi edellä mainituista. Kesällä alkusyksyllä ei paikallisten kalasääskien havaittu kertaakaan ylittävän kalastusmatkoillaan hankealuetta.

13 11 Kuva 5. Kalasääskipari yritti tuhoon tuomittua pesänrakentamista Metsosaaren voimalinjan vaakatolppaan. Liukkaalla metallipinnalla eivät pesänrakennustarpeet pysy. Sisäkuvassa punaisella nuolella on merkitty aloitetut risupesät, kuvattu 5.7. Mehiläishaukka, Pernis apivorus, VU, d Mehiläishaukka viihtyy rehevissä ja varttuneissa havu- ja sekametsissä, maamme runsain kanta on Etelä- ja Keski-Suomessa. Valtakunnallisen petolintuseurannan mukaan mehiläishaukka on jatkuvasti taantunut, nykyinen kanta-arvio on 3000 paria. Niemimaalla havaittiin ainakin 5 reviiriä, joista kaksi varmaa pesintää (emot veivät ruokaa pesälleen). Myöhemmin elo-syyskuun vaihteessa alueella havaittiin ainakin 3-4 eri nuorta yksilöä, mutta näistä osa on voinut tulla jo kauempaa (kuva 4). Reviireistä yksi on Oravuoren Niinilamminvuoren alueella eli voimaloiden 2 ja 3 alueella ja toinen epämääräisemmin haarukoitu reviiri Liukonmäen itäpuolella voimaloiden 5 ja 7 vaikutuspiirissä (liite 3). Mehiläishaukkoja havaittiin useasti lentävän riskikorkeudella hankealueen yli ja laji on hiirihaukan ohella kriittisin lintulaji hankealueella. Hiirihaukka, Buteo buteo, VU Hiirihaukka viihtyy valoisissa havu- ja sekametsissä, joiden välissä on peltoja, hakkuualueita ja soita. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä paria. Hiirihaukka on taantunut romahdusmaisesti viimeisten 30 vuoden aikana. Niemimaalla havaittiin ainakin 4 reviiriä, joista ainakin kahdella havaittiin lentopoikueet. Reviireistä yksi oli Niinilamminvuoren Pässityykynmäen eli voimaloiden 3 ja 1

14 12 alueella ja toinen Parrikankaan itäpuolella eli voimalan 4 vaikutusalueella sekä 1 Riitaahonmäen länsipuolella voimalan 5 lähellä (liite 3). Hyvin nähdyistä emoista suurin osa Afrikassa on talvehtivia ns. idänhiirihaukkoja (alalaji B. b. vulpinus) ja osa Euroopassa tai Välimeren rannikolla talvehtivia lännenhiirihaukkoja tai välimuotoja (alalaji B. b. buteo). Saalistavia lintuja havaittiin monella paikalla Syvälahden niemimaan hakkuuaukeilla ja niityillä. Kurki, Grus grus, d Suot ja rehevien lintujärvien rantaluhdat ovat kurjen perinteistä pesimäympäristöä. Kannan kasvettua viime aikoina merkittävästi on pesiä alkanut löytyä monenlaisista pienistä kosteikoista, jopa hakkuuaukeilta. Aluslammin rannalla emot + 1 maastopoikanen (liite 3). Rantasipi, Actitis hypoleucos, NT Suomessa sipiä tavataan etenkin karujen vesien äärellä lähes koko maassa, kanta on taantunut viime aikoina. Kaksi varottelevaa paria Pyyveden rannalla, todennäköisesti näitä löytyisi lisää tarkemmalla kartoituksella. Taivaanvuohi, Gallinago gallinago, LC Suomessa taivaanvuohi pesii yleisenä koko maassa kosteilla luhtaniityillä ja painanteilla sekä rehevillä soilla Vuorijärvensuolla 1Ä Pikkulokki, Larus minutus, d Laji on melko yleinen pesimälaji etenkin Keski-Suomessa ja Etelä-Lapissa rehevähköillä järvillä, mutta on Etelä-Savon karuilla vesillä harvalukuinen. Soidinääntelevä Huosiinen-järven lähellä oli luultavasti kiertelevä lintu. Selkälokki, Larus fuscus, VU, d Lajin levinneisyys on keskittynyt tiukasti merialueille sekä Keskisen Suomen suurimmille sisävesialueille. Selkälokin pesimäkanta on taantunut voimakkaasti 1970-luvulta lähtien, sisämaan kanta on enää 2000 paria. Aktiivisen lokkirengastajan Risto Juvasteen mukaan Pyyvedellä tai Paasselän länsirannalla pesii korkeintaan yksittäisiä selkälokkeja. Pyyvedellä havaittiin vanhaa lintua, joista toinen vaikutti huonokuntoiselta. Elosyyskuun muutontarkkailussa havaittiin muuttavien lisäksi 5 kiertelevää Pyyvedellä - Paasselällä. Paikalliset ja kiertelevät linnut eivät ylittäneet hankealuetta. Kalatiira, Sterna hirundo, d Suomessa Kalatiira on sisämaan järvien sekä meren sisäsaariston asukki. Etelä-Savossa laji on tavallinen, jonka kanta on pysynyt vakaana. Risto Juvasteen mukaan kalatiirakolonia pesii Pyyvedellä Vuoriniemen länsipuolella, sekä Paasselän puolella Niinisaaren kaakkoispuolella. Näistä etäisyydet lähimpiin suunniteltuihin voimaloihin on 4 ja 5,5 km.

15 13 Pyyvedellä tehtiin useita havaintoja kalastavista linnuista. Alueen kalatiirakanta ei lokkien tavoin vaikuttanut erityisen tiheältä. Tiirojen ei havaittu ylittävän hankealuetta. Hiiripöllö, Surnia ulula, d Suomessa hiiripöllö on pääsääntöisesti pohjoinen pesimälaji, jonka pesimäympäristöä ovat mm. syrjäseutujen hakkuuaukeat ja suonlaiteet. Kerjäävä lentopoikue Riitaahonmäen hakkuuaukealla 13. ja 15.6., paikalla ainakin 2 poikasta ja 1 emo (kuva 3, liite 3). Helmipöllö, Aegolius funereus, NT, d Helmipöllö pesii koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta kaikenlaisissa metsissä. Pesimäkannaksemme on arvioitu paria myyrätilanteesta riippuen illalla kuultiin yksi soidinääntelevä yksilö Kekonmäen tienoilta. Varpuspöllö, Glaucidium passerinum, d Varpuspöllö viihtyy järeissä havupuuvaltaisissa metsissä, joissa on tarjolla vanhoja tikankoloja pesäpaikoiksi. Kantamme on painottunut Etelä-Suomeen, kannan kooksi on arvioitu 5800 paria. Kesältä ei havaintoja. Syksyllä havaittiin viidesti paikallinen varpuspöllö (vähintään 3 eri yksilöä) Niinilamminvuorella ja Parrikankaalla. Todennäköisesti pesii alueella. Kehrääjä, Caprimulgus europaeus, d Kehrääjä on harvalukuinen mäntykankaiden ja mäntyvaltaisten sekametsien laji, jonka levinneisyysalue kattaa eteläisen Suomen. Syvälahden alueella kanta on sen pohjoisrajalla. Koko Suomen kannan kooksi arvioidaan 4000 paria Riita-ahonmäen ja Kekonmäen välillä Ä. Palokärki, Dryocopus martius, d Palokärki viihtyy monenlaisissa metsissä suosien männiköitä ja sekametsiä. Kanta on ollut nousussa viime vuosikymmeninä.kartoituksissa 2011 havaittiin palokärki viidesti. Kartoitusaikaan poikueet olivat jo maastossa. Keväällä 2012 havaittiin mm. paritteleva kn Parrikankaalla voimala-4 lähellä sekä soidinääntelevä Nilkokalliolla. Syksyllä 2011 palokärki havaittiin lähes päivittäin (yhteensä 29 kertaa), kanta tuntuukin varsin tiheältä. Harmaapäätikka, Picus canus, d Harmaapäätikka pesii harvalukuisena Etelä-Suomessa lehtomaisissa seka- ja lehtimetsissä, mutta myös havumetsäalueiden lehtipuulaikuissa, useimmiten haavikoissa. Kesällä 2011 ei havaittu, keväällä 2012 yksi havainto kyykyttävästä harmaapäätikasta Pässityykynmäeltä 1-voimalan läheltä. Syksyllä havaintoa enimmäkseen paikallisista linnuista kaikilla kolmella muutonhavainnointipaikalla. Laji kuulunee alueen pesimälinnustoon.

16 Valkoselkätikka, Dendrocopos leucotos, EN, d Valoisat ja rehevät lehti- ja sekametsät ovat valkoselkätikan kelpuuttamaa ympäristöä. Kaakkois-Suomeen painottuva kanta on kasvanut, mutta on edelleen vain 200 paria. Etelä-Savossa pesii muutama kymmenen paria. Syöntijälkiä havaittiin useassa paikassa, mm. suunniteltujen tuulivoimaloiden lähellä 2- voimalan luona pienessä harmaalepikossa ja 1:n luona Pyyveden rannan kapeassa tervalepikossa. Syksyllä 2 havaintoa ilmeisesti vaeltavista linnuista. Talvella mahdollisille valkoselkätikoille tarjottiin siansilavaa kahdella paikalla, mutta rasvoilla nähtiin kahdella tarkastuskäynnillä vain tikkojen nokanjälkiä ja käpytikkoja. Syvälahden alue kuulunee parin tai kahden reviiriin, pesäpaikat lienevät kauempana. 14 Pohjantikka, Picoides tridactyla, d Pohjantikka on havumetsien laji. Pesimäkanta on ilmeisesti taantunut eteläisessä Suomessa metsätalouden aiheuttaman metsien nuorentumisen takia. Pesälöytö suunnitellun 2-voimalaitoksen lähellä. Samanvuotinen pesäkolo oli autio 10.6., joten pesintä lienee epäonnistunut tai poikaset olivat jo ehtineet lähteä pesästä. Lentopoikueet havaittiin lisäksi 5.7. lähellä suunniteltua 4-tuulivoimalaa Parrikankaalla ja 6.7. Koirisalolla (kuva 3, liite 3). Keväällä 2012 havaittiin rummuttavat pohjantikat Parrikankaalla, voimalan 4 läheltä, 2 rummuttavaa Niinilamminvuorella (toisessa myös naaras 12.7.) sekä Hirvilammen suojelualueen liepeiltä (liite 3) syksyllä pohjantikka havaittiin 19 kertaa, joista pienempi osa vaeltavia. Hyvää biotooppia pohjantikalle on varsin paljon Syvälahden alueella. Myrskyjen lisäksi paikoin löytyi tulvan ja tulen tappamia puita, joten ei ihme, että pohjantikkakanta vaikuttaa olevan tiheä. Käenpiika, Jynx torquilla, NT Ainoa muuttava tikkamme talvehtii Afrikassa, pesivä kantamme painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen. Kantamme on vähentynyt 30 vuoden aikana peräti % ja on nykyisin paria. Kesällä 2011 lajia ei tavattu, mutta 2012 Parrikankaalla havaittiin soidinääntelevä ja ruokaa keräävä emo ja toisaalla pesäpoikue hakkuuaukean keloissa (liite 3). Sinipyrstö, Tarsiger cyanurus, VU Sinipyrstö on itäisimmän Suomen vanhojen metsien laji, jonka vakiintunut levinneisyysalue ulottuu Ilomatsista Etelä-Lappiin. Etelä-Savosta on aiemmilta vuosilta tiedossa vain kaksi reviiriä, toisessa paikassa Punkaharjulla havaittiin myös maastopoikue (Rajasärkkä 2010). Syvälahden alueelta löytyi kartoituslaskennoissa laulava koiras Kolisevanmäen lounaisrinteeltä vähän kartoitusalueen ulkopuolelta (liite 1). Linnun ikä ja mahdollinen pesintä jäi varmistamatta. Sirittäjä, Phylloscopus sibilatrix, NT Sirittäjä on maan etelä- ja keskiosien pesimälaji. Lajin mieluisinta pesimäympäristöä ovat valoisat lehti- ja sekametsät, eritoten lehtomaiset koivikot ja rehevät koivua kasvavat kuusimetsät. Pitkään kestäneen runsastumisvaiheen jälkeen sirittäjä on vähentynyt 1990-alusta tähän päivään noin 60 %.

17 15 Kartoitusalueilla havaittiin laulavat sirittäjät suunniteltujen voimaloiden 8 ja 9b läheltä. Syvälahden koko alueelta löytyi yhteensä 9 laulavaa sirittäjää (liite 2). Pikkusieppo, Ficedula parva, d Pikkusieppo on melko harvalukuinen pesimälaji maan eteläosissa. Pesimäympäristönään pikkusieppo suosii vanhahkoa tai vanhaa kosteapohjaista kuusimetsää tai kuusivaltaista sekametsää. Mieluisia ovat kuusimetsän puronvarsien ja muiden vesistöjen ympäristöt. Pikkusieppoja löytyi 4 laulavaa lintua suunniteltujen 2 ja 3 -voimaloiden läheltä (liite 1). Lisäksi varotteleva lintu Liukonmäellä Kesän 2012 ainoa havainto oli laulava Hirvilammella Pikkulepinkäinen, Lanius collurio, d Tyypillistä pikkulepinkäisen pesimäympäristöä maamme eteläisellä puolikkaalla ovat mm. katajikkoniityt, pusikkoiset/risukkoiset hakkuuaukot, pusikoituvat vanhat pellot ja muut puoliavoimet ympäristöt. Laji on taantunut viime vuosina. Pikkulepinkäisiä havaittiin Parrikankaan hakkuuaukeilta 4-voimalan läheltä (onnistunut pesintä ja toinen pari), lisäksi havaittiin toinen maastopoikue Pyöreissaaren tyveltä tehtiin havainnot samoilta paikoilta, mutta Parrikankaalla oli nyt 4 paria, joilla ainakin 2 maastopoikuetta Kuukkeli, Perisoreus infaustus, NT Mieluisinta pesimäympäristöä kuukkelille ovat iäkkäät ja tiheät kuusikot, joissa kasvaa naavaa tai luppoa. Sille kelpaa pesimäalueeksi myös havupuuvaltaiset sekametsät. Etelä-Savo kuuluu nykyään lajin esiintymisen etelärajalle, jossa lajin kanta on hyvin harva ja hauras. Kesän kartoituksissa ei havaintoja, mutta syysmuuton tarkkailussa Niinilamminvuorella kahdesti. Kuukkeli tuli hakkuuaukealle havainnoitsijan viereen mekastamaan, keräsi maasta ruokaa ja lensi itäkoilliseen metsään kuului samasta metsästä ääntelyä. Paikallinen metsästäjä Tapio Ylitalo havaitsi kuukkelin 2009 syksyllä Ristilammen rannan kuusikossa, mutta sittemmin ko. kuusikko on hakattu. Vielä vanhempi havainto on Sappilammen eteläpuolelta. Syvälahden alue on mitä ilmeisimmin vanhaa kuukkelin esiintymisaluetta, jota ei ole ollut lintuharrastajien tai viranomaisten tiedossa ennen tätä linnustoselvitystä. Talvella kuukkelia varten oli siansilavaa kahdella paikalla, Niinilamminvuoren länsipuolella sekä Nilkokallion eteläpuolella. Kummallakin rasvalla oli pienen varislinnun nokanjälkiä, mutta vain närhi havaittiin. Punavarpunen, Carpodacus erythrinus, NT Punavarpusen elinympäristöihin kuuluu pensaikkoa kasvavat kosteikot ja maatalousalueet ja laji on runsas etelästä aina Etelä-Lappiin asti. Punavarpunen runsastui maassam-

18 16 me 1900-luvulla voimakkaasti, mutta viime aikoina kanta on taantunut selkeästi arviolta reilun kolmanneksen. Laulava lintu Luokkimäellä (liite 1). Pohjansirkku, Emberiza rustica, VU Pohjansirkun tyypillisin pesimäympäristö on kosteat rämeet ja korvet. Laji on taantunut Suomessa jo kauan ja kannan koko on enää murto-osa 70 vuoden takaisesta. Yksi laulava ja yksi varottava lintu Riita-ahonsuon lähellä 15 ja 23.6 (liite 1). 4.6 Lepäily- ja ruokailulennot Kesä-heinäkuussa oli puistohankealueen yli hyvin vähän ruokailulentoliikennettä. Kaakkurit kalastavat kaukanakin pesimälammeltaan isommilla vesillä ja lentävät riskikorkeudella. Kaakkureita löytyi kuitenkin vain 5.7. Pyyveden selältä pariskunta, jonka pesintä lienee epäonnistunut tai linnut olivat pesimättömiä. Kalaton -lammelta löytyi ilmeisesti joskus kaakkureiden pesimäkäytössä ollut turvelautta, jossa ei nyt ollut eloa. Toinen riskiryhmä on päiväpetolinnut. Kalasääskiä havaittiin lentävän pesintäaikaan aina tuulipuistoalueen ulkopuolella. Sen sijaan mehiläis-, hiiri-, varpus- ja nuolihaukkoja havaittiin useasti hankealueen päällä. Lisäksi alueella pesinee kanahaukka. Lokkeja liikkui vähän Pyyveden ja Paasselän ulkopuolella ruokailulennossa, vain muutama harmaa- ja kalalokki ylitti hankealueen Kala-, nauru- ja pikkulokkeja havaittiin muuttolennossa, mutta näistä tarkemmin erillisessä syysmuuttoraportissa. Selkälokkeja lenteli Pyyveden - Paasselän päällä, josta löytyi myös 5.7. yksi huonokuntoinen ja ilmeisesti lentokyvytön yksilö. Myös varislintuliikenne oli vähäistä, vain joitakin korppeja ja variksia havaittiin matkaavan Savonrannan keskustaan päin hankealueen yli. Syksyllä korppiliikenne vilkastui ilmeisesti metsästyksen vaikutuksesta. Alueella ei ole kaatopaikkoja, turkistarhoja yms., jotka houkuttelisivat lokki- ja varislintuja. 4.7 Tärkeät lintualueet Syvälahden alueen tärkeimmät lintupaikat olivat kuusivaltaiset rinteet ja laaksot (kuva 6).

19 17 Kuva 6. Pesimälinnustoselvityksen perusteella rajatut linnustoltaan huomionarvoiset alueet. 5 TUULIPUISTON VAIKUTUKSET PESIMÄLINNUSTOON Suunnitellun tuulipuiston vaikutuksia pesimälinnustoon ei voida tässä selvityksessä vielä täsmällisesti arvioida, sillä voimaloiden paikoista on vasta alustavaa tietoa eivätkä voimajohtojen ja tieyhteyksien paikat ole tiedossa. Arviointi täsmentyy linnuston syysmuutonseurannan raportoinnin yhteydessä. Tuulipuistojen linnustovaikutukset voidaan jakaa kahteen vaikuttavaan tekijään (Koistinen 2004): 1. törmäysriski 2. rakentamisen aiheuttama ympäristönmuutosriski Syvälahden alueella lähes kaikki voimalat tulisivat hakkuuaukeille ja tiepohjat lienevät jo suurimmaksi osaksi valmiina. Lopuissa rakentamisissa olisi otettava huomioon tärkeimmät lintualueet. Puskurivyöhykkeen suojelualueisiin tulee olla sisämaassa vähin-

20 18 tään metriä. Häiritsevää melua ja muuta häiriövaikutusta emme pysty arvioimaan pesimälinnuston osalta. Syvälahden alueella törmäykset rakenteisiin on pesimälinnuston selkein uhka ja suurimmassa vaarassa ovat päiväpetolinnut. Päiväpetolinnut on ongelmallinen ryhmä tuulipuistoille. Kaikki päiväpetolinnut käyttävät nousevia ilmavirtoja hyväkseen kaarrellessaan ylös taivaalle. Jos tähän yhdistää tuulen, siirtyvät linnut kaartelun aikana vinosti ylös, jolloin riski törmäilyyn kasvaa. Skotlantilaistutkimuksessa (Bright ym. 2006) kehrääjä ja kanalinnut mainitaan 18 lintulajin joukossa, joita pidetään herkkinä tuulivoimaloiden aiheuttamalle häiriölle ja törmäyksille. Kehrääjät saalistavat hämärän aikaan lentäviä hyönteisiä ja soidintavat ilmassa, kanalinnut lentävät matalalla ruokailu- ja soidinpaikoilleen, jolloin ovat herkkiä törmäyksille voimajohtoihin. Voimajohdot olisi hyvä asentaa maanpinnan alapuolelle tai merkitä ne muuten näkyviksi. Lapoihin asti (yli 60 m) ei kehrääjien tai kanalintujen oleteta lentävän, tosin kehrääjien lentokorkeuksista ei ole varmuutta. Saksalaisen tutkimuksessa (Hötker ym. 2006) todetaan, että tuulivoimaloilla on suurempi vaikutus vieraileviin lintuihin kuin pesiviin. Hanhet, sorsat ja kahlaajat välttelivät voimaloita, ja niiden turvaväli voimaloihin oli satoja metrejä. Eniten törmäyksiä on havaittu tapahtuvan päiväpetolinnuilla ja lokeilla. Eri tutkimuksissa useassa maassa törmäykset yksittäiseen voimalaan vaihtelivat vuodessa nollasta 64, kun keskiarvoksi tuli 1,7 kuollutta lintua/vuosi/voimala. Laululinnut välttelivät pesimälinnustosta vähiten tai ei ollenkaan voimaloita. 6 LÄHTEET BirdLife Suomi 2010: Suomen uhanalaiset lintulajit BirdLife Suomi 2011: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. BirdLife Suomi 2011: Suojelutoimikunnan kanta tuulivoimaan. Bright, J.A., Langston, R.H.W., Bullman, R., Evans, R.J., Gardner, S., Pearce-Higgins, J. & Wilson, E. 2006: Bird Sensitivity Map to provide locational guidance for onshore windfarms in Scotland. RSPB Research Report No 20. Eklöf, K., Kosonen, L. & Virta, P. 2011: Vuoden 2010 laji kaakkuri. Linnutvuosikirja 2010: Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population during a breeding season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Hötker, H., Thomsen, K.-M. & H. Jeromin 2006: Impacts on biodiversity of exploitation of renewable energy sources: the example of birds and bats - facts, gaps in knowledge, demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU, Bergenhusen.

21 19 Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustomuutokset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki Koskimies, P. 2010: Kuinka luotettavia lintulaskennat ovat? pesimälajien havaittavuudesta lintuvesillä ja soilla. Ornis Karelica 33: Langston, R.H.W. & Pullan, J.D Windfarms and birds: an analysis of the effects of wind farms on birds, andguidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Report T-PVS/Inf (2003) 12, by BirdLife International to the Council of Europe, Bern Convention on the Conservation of European Wildlife and Natural Habitats. RSPB/BirdLife in the UK. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E. Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. ja Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). BirdLife Suomi ry ja Suomen ympäristökeskus. Kartat osoitteessa: Metsähallitus 2011: Uhanalaisen valkoselkätikan kanta on kolminkertaistunut. katikankantaonkolminkertaistunut.aspx Rajasärkkä, A. 2010: Sinipyrstön 60 vuotta Suomessa rariteetista ilmentäjälajiksi. Linnut-vuosikirja 2009: Suomen ympäristökeskus 2007: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < (viitattu ) ISBN Maa ja Vesi Oy 2002: Savonrannan kunnan rantaosayleiskaavan luontoselvitys. 53 s. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava.

22 Liite 1. Huomionarvoisten varpuslintulajien havaintopaikat 1

23 Liite 1. Huomionarvoisten varpuslintulajien havaintopaikat 2

24 Liite 2. Huomionarvoisten Phylloscopus-suvun lajien havaintopaikat 1

25 Liite 2. Huomionarvoisten Phylloscopus-suvun lajien havaintopaikat 2

26 Liite 3. Huomionarvoisten ei-varpuslintulajien havaintopaikat 1

27 Liite 3. Huomionarvoisten ei-varpuslintulajien havaintopaikat 2