Kemiönsaaren Nordanån merikotkatarkkailu kesällä 2017

Transkriptio

1 Kemiönsaaren Nordanån merikotkatarkkailu kesällä 2017 Tmi Vespertilio

2 Tiivistelmä Kemiönsaaren Nordanå-Lövbölen alueelle suunnitellaan tuulivoimapuistoa. Varsinais-Suomen ELYkeskus on vuonna 2017 edellyttänyt merikotkien tarkkailua alueen länsiosassa, jossa merikotkareviirin on arveltu sijainneen. Tarkkailun toteutti FM, biologi Ville Vasko (Tmi Vespertilio) heinäkuussa Merikotkista tehtiin kolmen aamun (yhteensä 18 tarkkailutuntia) aikana yksi havainto, joka mitä ilmeisimmin ei koskenut pesivää yksilöä. Selvityksen perusteella voidaan päätellä, että Sunnanåvikenin ja Lemnästräsketin alueella ei ollut aktiivista merikotkan pesintää.

3 Tausta ja menetelmät Tmi Vespertilio on tehnyt EFE Oy:lle merikotkaselvityksen Sunnanåvikenin alueella vuonna 2015, jolloin todettiin ettei lahden ympäristössä ollut merikotkareviiriä. Tämän jälkeen on kuitenkin esitetty arveluja merikotkareviirin sijainnista Sunnanåvikenin ja Lemnästräsketin välillä. Tämän, heinäkuussa 2017 tilatun lisäselvityksen tavoitteena oli selvittää onko alueella nyt aktiivista merikotkan pesintää. Alueelta valittiin kolme tarkkailupistettä, joista oli hyvä näkyvyys mahdollisimman moneen ilmansuuntaan: Kuva 1. Tarkkailupisteiden sijainti

4 Tarkkailua suoritettiin kullakin pisteellä yhden aamun ajan. Aamuisin emot tuovat aktiivisimmin ruokaa poikasilleen. Joka aamu paikalla oltiin klo Sääolosuhteet olivat kaikkina aamuina tarkkailun kannalta otolliset: klo 5 lämpötila oli noin 5 astetta nousten klo 11 mennessä noin 20 asteeseen; tuuli nousi vastaavana aikana täysin tyynestä 4-7 metriin sekunnissa. Erityisesti pisteeltä 2 oli näkyvyyttä pitkälle kaikkiin ilmansuuntiin pohjoista lukuun ottamatta. Tältä pisteeltä näkyi kaukoputkella yhteensä jopa 24 eri GSM-mastoa eri puolilla horisonttia; näkyvyyttä oli siis koko Kemiönsaaren yli. Pisteeltä 3 näkyi myös hyvin etelään, länteen ja itään, muttei aivan yhtä pitkälle kuin pisteeltä 2. Pisteellä 1 näkyvyys rajoittui lounaan ja pohjoisen välille, mutta Lemnästräsketin alue oli hyvin hallittavissa. Pisteiden 1 ja 2 välinen etäisyys oli noin 1,3 kilometriä, ja vastaavasti pisteiden 2 ja 3 välinen etäisyys myös noin 1,3 kilometriä. Tarkkailupisteiltä saatiin näin katettua varsin hyvin koko Sunnanåvikenin ja Lemnästräsketin välinen alue. Tarkkailua suoritettiin lähinnä kiikarilla (10x42) ja paljaalla silmällä etsien lentäviä lintuja horisontista. Kauempana lentäneet linnut määritettiin kaukoputkella (25-60x laajakulmaokulaari), mutta kaukoputkea ei varsinaisesti käytetty lintujen etsimiseen, koska putkella katsottaessa näkökenttä kapenee huomattavasti. Visuaalisen tarkkailun ohella kuunneltiin mahdollisia merikotkan poikasten kerjuuääniä, joita voi kuulla erityisesti aamuisin, kun poikaset ovat yön jälkeen nälkäisiä. Sää oli varsinkin tarkkailuaamujen ensimmäisinä tunteina niin tyyni, että äänet olisivat kuuluneet vähintään satoja metrejä. Lisäksi lentävän merikotkan olisivat voineet paljastaa varikset, korpit tai lokit, jotka kotkan nähdessään alkavat varoitella. Tällaista käyttäytymistä ei kuitenkaan havaittu. Merikotkan poikaset eivät vielä heinäkuussa liiku kauas pesältään, vaan pysyvät noin hehtaarin kokoisella alueella. Selvityksen lähtöoletuksena oli, että mahdollisen merikotkan pesän tai poikueen olisi havainnut kaukaakin, koska väistämättä kuuden tunnin aikana emot olisivat jossain vaiheessa joko nousseet pesältä tai tulleet pesälle. Tarkkailun suoritti FM, biologi Ville Vasko, joka on ollut WWF:n merikotkatyöryhmän jäsenenä 12 vuotta ja löytänyt useita merikotkan pesiä. Näkymä tarkkailupisteeltä 2 etelään on raportin kansikuvana, ja näkymät pisteiltä 1 ja 3 Liitteessä 1.

5 Havainnot Tarkkailupisteiltä tehtiin 18 tunnin tarkkailun aikana vain yksi havainto merikotkasta: klo 5:53 yksi merikotka lensi melko kaukana lännessä (Skinnarvikin sotilasalueella) matalalla koilliseen, kohti Lemnästräsketiä, häviten puiden taakse (Kuva 2). Linnun iän määrittäminen ei ollut mahdollista valaistuksesta ja havaintotilanteen lyhyestä kestosta johtuen. Havainnon perusteella Lemnästräsketille tehtiin toisen tarkkailuaamun jälkeen käynti, jolloin käveltiin läpi järven eteläranta Träskholmenin länsikärjestä Smedskullvikenin pohjukkaan asti. Mitään merkkejä pesivistä merikotkista (sulkia, höyheniä, ulosteita tms.) ei alueelta kuitenkaan löydetty. Mikäli järven ympäristössä olisi ollut pesintä, olisi siitä todennäköisesti jäänyt jonkinlaisia merkkejä maastoon. Sunnanåvikenin rannassa käytiin sekä että varsinaisen tarkkailun jälkeen. Molemmilla kerroilla havaittiin heti merikotka. Linnut kaartelivat kaukana lännessä Nötholmenin saaren ja Skinnarvikin sotilasalueen päällä. Lintujen iän määrittäminen ei ollut mahdollista valaistuksesta ja suuresta etäisyydestä johtuen. Kuva 2. Merikotkan lentohavainto 15.7.

6 Johtopäätökset Sunnanåvikenin ja Lemnästräsketin välisellä alueella ei ollut vuonna 2017 poikasia tuottanutta merikotkan pesintää. Jos alueella olisi ollut pesä tai poikue, olisi havaintoja kotkista pitänyt tulla tarkkailuaamujen aikana huomattavasti enemmän. Merikotkahavaintojen vähäisyys myös vahvistaa aiemmassa selvityksessä (Tmi Vespertilio 2015) tehtyä johtopäätöstä, että paikallisten lintujen lennot suuntautuvat harvoin hankealueelle. Aiemmassa selvityksessä tämä johtopäätös tehtiin kevään osalta, ja tämän selvityksen tuloksena sitä voidaan laajentaa koskemaan myös kesää. Sen sijaan merikotkia havaittiin selvityksen ohessa tehdyillä lyhyillä käynneillä Sunnanåvikenin rannasta käsin. Havainnot kertovat yksiselitteisesti sen, että merikotkia liikkuu seudulla paljon ja niitä on helppo havaita rannoilla, mutta tämä ei tarkoita pesivän parin olemassaoloa hankealueen läheisyydessä.

7 LIITE 1 Näkymät tarkkailupisteiltä 1 (länteen) ja 3 (etelään).