Salon Märynummen tuulipuiston lisärakennuspaikan T4 luonto- ja pesimälinnustoselvitys 2015

Transkriptio

1 Salon Märynummen tuulipuiston lisärakennuspaikan T4 luonto- ja pesimälinnustoselvitys

2 Sisällys Tekijät... 3 Johdanto... 4 Menetelmät... 5 Luonnon kuvaus... 6 Pesimälinnusto Tulokset... 9 Yhteenveto Karttaliite: pesimälinnusto T Lähteet

3 Tekijät Hannu Klemola, VTM (s.1965) on kaarinalainen ympäristöalan ammattilainen, jolla on työkokemusta ympäristöhallinnosta, kansalaisjärjestöstä ja kehitysmaiden ympäristöasioista. Ympäristökonsultointia hän on tehnyt vuodesta Klemola on kirjoittanut lukuisia artikkeleita linnuista ja on yksi Varsinais-Suomen linnut -kirjan kirjoittajista. Arto Kalpa, FM (s.1957) kasviekologi. Kalpa on toiminut Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa noin 12 vuotta viimeisten 17 vuoden aikana. Hän on tehnyt ELY:n luonnonsuojeluyksikössä erilaisia kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointitöitä, hän on työskennellyt myös ympäristöalan konsulttiyrityksissä, järjestöissä ja osuuskunnassa tehden mm. kaava-alueiden luontoselvityksiä. 3

4 Johdanto NWE Sales Oy tilasi Ympäristökonsultointi Jynx Oy:ltä Salon Märynummen tuulipuistoalueen lisäluontoselvityksen. Toimeksianto koski suunnittelun lisäturbiini T4 rakennuspaikkaa, joka sijaitsee Salon Märynummella. Paikka sijaitsee itäkoilliseen nykyisistä kolmesta turbiinista. T4:n koordinaatit ovat N E Raportin valmistumisajankohdaksi sovittiin kesäkuun alku. Myllypaikan itäpuolelle on kaivettu ja padottu kolme allasta, joiden rantaan on rakenteilla lomaasutusta. Myllypaikan eteläpuolella sijaitsee laavu ja se eteläpuolella on asuttu tila ja kasvihuoneita. Muutamia peltoja on kilometrin säteellä turbiinipaikasta.. Alueella kulkee muutamia teitä, mutta yleisesti alue on varsin laaja ja yhtenäinen. Alueelle on jo pystytetty kolme turbiinia. Viurilanlahti, joka sijaitsee yli 8 kilometrin päässä etelässä, kuuluu Natura ja FINIBA (Suomen tärkeät lintualueet) -verkostoon. Kohde on osa lintuvesiensuojeluohjelmaa ja siellä on luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita. Märynummen taajaman lähellä on mm. suojeltuja kallioalueita ja pähkinäpensaslehtoja ja huomioitavia soita, mutta ei suunnitellulla tuulivoiman rakentamisen alueella. Tuulivoimahankealueelta selvitettiin ensisijaisesti: -Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit -Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt -Vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset luontotyypit ja 3 luvun 2 :n luvanvaraiset purot -Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät -Uhanalaisia luontotyyppejä (Suomen ympäristökeskuksen kaksiosainen raportti, Raunio ym. 2008) -Pesimälinnusto päivitetyn maastokäynnin perusteella. 4

5 Menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen teki FK/FM Arto Kalpa (2.6.) ja pesimälinnustoselitykset tehtiin Hannu Klemolan toimesta 3.6. ja Klemola ja Kalpa vastasivat raportoinnista. Käyntien yhteydessä tarkastettiin uhanalaiselle liito-oravalle sopivia elinympäristöjä ja mahdollisia jätöksiä. Sijoituskohteen kasvillisuutta, kohteella havaittuja lainsäädännössä mainittuja luontotyyppejä sekä myös kohteen mahdollisia uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. tutkittiin noin m. Alueen pesimälinnustoa kartoitettiin 500 metrin säteellä suunnitellun turbiinin rakennuspaikasta sekä valikoiden kauemmillakin kohteilla. Lisäksi koko tuulipuiston alue kierrettiin etäämmältä teitä pitkin yöaikaan yölintuja kuunnellen. Pesimälinnustoa kartoitettiin , mukaan lukien ko. päivien välinen yö. Säätila oli pilvipoutainen, illalla + 12 c, yöllä + 9 c ja aamulla + 11 c astetta. Tuuli illalla 9 m/s, yöllä 5 m/s ja aamulla taas 9 m/s. Ajankohta oli hyvä, sillä kesäkuun alussa linnusto on runsaimmillaan ja lintujen laulu kiihkeimmillään. 5

6 Luonnon kuvaus Neljännen tuulivoimalan sijoituspaikka on tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevaa aluetta. Kohteen vallitseva puusto on enimmäkseen nuorta, noin vuotiasta mäntyä. Seassa on joitakin saman ikäisiä kuusia sekä vähän nuorempia koivuja. Myös nuorempia, noin 10 v. mäntytaimia kasvaa alueella. Kohde on hakattu reilu 20 vuotta sitten suojuspuuasentoon. Ylispuumännyt ovat ikääntyneitä ja järeänpuoleisia (kuva 1). Kuva 1. Tuulivoimalan sijoituspaikassa kasvaa pääosin nuorta vuotiasta mäntyä. Taustalla on 6

7 vanhahko ylispuumänty. Paikan koordinaatit noin YKJ : Paikan kasvillisuustyyppi on pääosin kuivaa kanervatyypin (CT) kangasta sekä kanervatyypin ja kuivahkon kankaan (VT) vaihettumaa. Kasvillisuuteen kuuluu valtalaji kanervan lisäksi mm. puolukka, mustikka, metsäkastikka, kevätpiippo, metsätähti ja oravanmarja. Pensaskerroksessa esiintyy katajaa, pajua ja pihlajaa (noin alle 2 m korkeita). Lähistöltä löytyy sekä vielä kuivempia jäkäläisiä kalliomäntykumpareita että pieniä kosteita painanteita, joissa kasvaa hieman mm. rahkasammalia ja juolukkaa. Selvää suolaikkua ei kuitenkaan tavata, sillä aluetta on ojitettu. Noin reilun 50 m päässä voimalan sijoituspaikasta länteen ja luoteeseen kasvillisuustyyppi muuttuu mustikkatyypin (MT) kankaaksi ja jatkuu länsiluoteessa sellaisena ainakin metsätielle asti (kuva 2). Kuva 2. Tuulivoimalan sijoituspaikasta länteen ja luoteeseen noin 50 m alkaen on mustikkatyypin mäntyvaltaista kasvatusmetsikköä. Tämän metsikkökuvion puuston ikä on noin vuotta ja pääpuulaji on mänty, joukossa saman ikäistä kuusta ja joitakin koivuja. Puusto on hyvin tasaikäistä- ja rakenteista. Pensaskerroksessa kasvaa hieman katajaa. Kohteen pohjoispuolella noin 130 m päässä on kuiva jäkäläinen mäntykumpare (YKJ : ), jossa kasvavien mäntyjen joukkoon on jäänyt pystyyn ainakin yksi kelopuu. Koillisessa 300 m päässä on jo Jynxin aikaisemmassa (2013) selvityksessä kuvattu jäkäläinen kalliomännikkö ja sen pohjoispuolinen jyrkänne ja puro. Kohteen itäpuolella 300 m päässä on myös kuivia jäkäläpeitteisiä mäntykallioita (YKJ : ). Kaakossa mänty-jäkäläkallio alkaa jo noin 50 m päässä ja jatkuu ainakin noin 7

8 200 m (YKJ : ). Etelälounaassa noin 150 m päässä on jo Jynxin aikaisemmassa (2013) selvityksessä kuvattu jäkäläinen kalliomännikkö ja aiemmin kaavailtu ja muutettu neljännen voimalan paikka (YKJ : ). Kuva 3. Jäkälätyypin kalliomännikköä on eri puolilla kohteen ympäristössä runsaasti. Pesimälinnusto 2015 Alueen muutto- ja pesimälinnustoa on selvitetty seikkaperäisesti edellisessä selvityksessä (Jynx Oy, 2013), jolloin käytiin läpi rengastustoimiston ja Turun lintutieteellisen yhdistyksen havaintotietokannat. Lintuyhdistyksen tietokantaan ei ole kirjattu yhtään havaintoa alueelta vuoden 2013 selvityksen jälkeen. Kohteen metsälajisto on kesällä 2015 tavanomainen. Alueella tavattiin (sulkeissa reviirien määrä) telkkä, metsäviklo, pyy (2), lehtokurppa (2), sepelkyyhky (2), käki (2, joista toinen alueen ulkopuolella), kehrääjä (kolme kartta-alueen ulkopuolella), käpytikka (2), palokärki, metsäkirvinen (7), rautiainen (3), punarinta (12), mustarastas (4), kulorastas, punakylkirastas (4), laulurastas (7), mustapääkerttu (2), lehtokerttu (3), hernekerttu (3), tiltaltti (2), pajulintu (10), hippiäinen (2), leppälintu (3), töyhtötiainen, kuusitiainen (3), talitiainen (8), närhi, varis, korppi (2 yksilöä), vihervarpunen (4), käpylintu (3 yksilöä) ja keltasirkku (6). Rakennuspaikalla tavattiin näistä pajulintu, 8

9 peippo ja punakylkirastas. Kulorastas, leppälintu ja töyhtötiainen ovat vanhan metsän indikaattorilajeja. Lisäksi alueen eteläpuolella olevalla tilalla ja viereisillä pelloilla tavattiin teeri (15 koirasta), mustarastas (2), punakylkirasta (3), laulurastas (2), harmaasieppo (2), kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, pensas-, mustapää- ja lehtokerttu, västäräkki, kiuru, ruokokerttunen, kottarainen ja viherpeippo, korppi (4 yksilöä) ja varis. Tärkeimmät pesimälinnut vuoden 2013 selvityksessä olivat metso (jätöksiä, ei soidinpaikkoja), pyy, kehrääjä (tavallinen lintu alueen talousmetsissä, 6 reviiriä laajemmalla lähialueella) ja kangaskiuru (Lakiassuon soramontun lähellä). Rengastustoimiston tietojen mukaan hiirihaukka on pesinyt v lounaaseen alueelta Häävälän länsipuolella ja kanahaukka v Vaskion pohjoispuolella luoteeseen selvitysalueesta. Molemmat petolinnuista ovat pesineet n. 2 km vuoden 2013 selvitysalueen rajasta. Turun lintutieteellisen yhdistyksen Tiira-aineistossa Märynummen alueelta tunnetaan vain muutamia huomioitavia lintuhavaintoja aiemmilta (tai vuodelta 2013) vuosilta: hiirihaukka , kehrääjä ja , joka on sama kuin yksi lintukartoituksessa vuonna 2013 havaittu ja vuoden 2012 havaintokin on samalta paikalta kuin kesän 2013 pesimäkartoituksessa, lehtopöllö ja kangaskiuru (2) Hiirihaukka on havaittu pesimäaikaan (2010) alueen keskiosissa. Alueen ja lähialueen pesimälinnustoon kuuluvat 2013 myös pajulintu, satakieli, pensassirkkalintu, laulurastas, mustarastas, punakylkirastas, käki, käpytikka, punarinta, leppälintu, peippo, metsäkirvinen, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, keltasirkku, lehtokerttu, puukiipijä, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen, hippiäinen, pensastasku, harmaasieppo, kirjosieppo ja vihervarpunen. Tulokset Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet. Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit. Kohteella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain kohteet. Suunnittelualueella ei ole 300 m säteellä metsälain kohteita. Lähin metsälain kohde sijaitsee noin 350 m päässä koillisessa ja tämä onkin kuvattu jo Jynxin aikaisemmassa (2013) selvityksessä. Vesilain kohteet. Suunnittelualueella ei ole 300 m säteellä vesilain kohteita. Lähin vesilain kohde sijaitsee noin 350 m päässä koillisessa ja tämä onkin kuvattu jo Jynxin aikaisemmassa (2013) selvityksessä. Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat kasvilajit. Kohteelta ei ole Hertta-tietokannassa aiemmin ilmoitettu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia kasvitai sienilajeja. Myöskään maastossa ei tavattu mitään erityistä lajistoa. Esimerkiksi liito-oravalle tai lepakoiden lepo- tai lisääntymispaikoiksi sopivia metsiä kohteella ei ole. 9

10 Uhanalaiset luontotyypit ja muut luonnonarvot. Suunnittelualueella ei tavattu uhanalaisia luontotyyppejä. Mitään muitakaan erityisiä luonnonarvoja ei aiemmin mainitun lisäksi löytynyt. Lintudirektiivin liitteen I -lajeja vuoden 2015 selvityksessä olivat pyy, teeri, kehrääjä ja palokärki, joista tämän selvityksen varsinaisella selvitysalueella tavattiin pyy ja palokärki. Uhanalaisia lintulajeja ei tavattu, mutta silmälläpidettävistä lajeista tavattiin teeri varsinaisen selvitysalueen ulkopuolella, eteläpuolen pelloilla (15 koirasta soitimella), joten laji esiintyy pesimälajina seudun metsissä. Pyy, teerien soidinpaikka, käki, palokärki, kulorastas, leppälinnut ja töyhtötiainen on merkitty raportin liitekarttaan. Yhteenveto Kohteen metsät ovat kaikki hoidettuja ja käsiteltyjä normaaleja talousmetsiköitä, joissa ei tavattu erityisiä luontoarvoja. Myöskään mitään laissa mainittua kohdetta ei alueelta (säde 300 m) löytynyt. Uhanalaisia kasvitai sienilajeja ei ole alueelta aiemmin rekisteröity eikä maastossakaan tavattu mitään uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Alueen linnuston erityispiirteenä on runsas kehrääjäkanta ja metsot sekä kangaskiurut. Muutoin linnusto on tavanomaista tai jopa tavanomaista heikompaa. Suunnitellun turbiinin T4 -rakennuspaikalla ei tavattu mainittavia pesimälajeja. Pesimälinnustossa ei ole montaa lajia, joihin suunnittelun laajuisen tuulivoiman rakentamisella olisi suurempia vaikutuksia. Kehrääjien osalta vaikutuksia saattaa olla, mutta niiden merkittävyyttä on vaikea arvioida. Kehrääjä on yölintu, joka pesii alueella kalliomänniköissä. Kehrääjä on melko taitava lentäjä, ja sillä on hyvä näkö. Laji saalistaa kuitenkin joskus hyvinkin korkealla ilmassa, joten törmäysriski on olemassa. Kuitenkin suurempi riski kehrääjälle on elinympäristön muutos, sillä laji on kohtuullisen herkkä häiriöille. Myös melu saattaa aiheuttaa häiriötä (soidinäänen kuuluminen ja parinmuodostus) kehrääjälle. Hankkeen vaikutukset kehrääjäkantaan voidaan kuitenkin arvioida korkeintaan kohtalaisiksi. Lajin kanta maassamme arvioidaan vakaaksi (4000 paria). Tämän selvityksen käynnin yhteydessä nähtiin kolme kehrääjää alueen ulkopuolella (Märynummen taajama Viljakkala ja Kivikujannummi). Tämä tukee aiempaa käsitystä lajin runsaudesta alueella. Metso viihtyy yhtenäisessä metsäympäristössä, mutta laji on harvinainen selvitysalueella. Törmäysriski tuulivoimaloiden roottorin lapoihin on vähäinen. Alueelta ei tunneta soidinpaikkoja ja havainnot koskevat yksittäisiä metsoja. Kesän 2015 selvityksessä lajia ei havaittu lainkaan. Teeri esiintyy alueen metsissä, mutta kesällä 2015 soidin on käynnissä pellolla lähellä toimivia turbiineja, joista ei ollut häiriötä linnuille. Pyy viihtyy voimakkaastikin käsitellyissä metsissä. Samoin palokärki, kulorastas, leppälintu ja töyhtötiainen menestyvät yhtenäisillä metsäalueilla, kunhan alueella on myös varttuneempaa metsää ja kalliomänniköitä. 10

11 Kangaskiuru on kalliomännikköjen ja puoliavoimien metsien harvalukuinen pesimälaji. Laji ei ole kovin herkkä elinympäristön muutoksille, vaan saattaa jopa hyötyä esimerkiksi metsän avauksesta, sillä kangaskiuru viihtyy hiekkakuoppien laitamilla ja jopa hakkuuaukeilla. Hankkeen vaikutukset pesiville kangaskiuruille rajoittuvatkin pääasiassa törmäysriskiin tuulivoimaloiden lapoihin. Kangaskiuru voi laululentonsa aikana nousta hyvinkin korkealle, joten törmäyksen vaara on todellinen. Alueella pesii kuitenkin vain yksi kangaskiurupari (2013), joka on kaukana rakennetuista turbiineista tai suunnitellusta uudesta turbiinista. Karttaliite: pesimälinnusto

12 Lähteet Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä, T.2012: Suotyypit ja turvekankaat, opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla, Helsingin yliopisto, Metsäkustannus. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tapio. Pykälä, J.2007: Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus - esimerkkinä Lohja. Suomen ympäristö 32. Luonto. Pääkkönen, P. ja Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Ympäristökonsultointi Jynx Oy (2013): Märynummen luontoselvitys. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8 / s. Suomen tärkeät lintualueet, FINIBA. Birdlife Suomen julkaisuja, n:ro 4. Suutari R., Heikkola E. & Uuksulainen H