ESPOON MIILUKORPI II -ASEMAKAAVAN LINNUSTOSELVITYKSEN PÄIVITYS 2017

Transkriptio

1 ESPOON MIILUKORPI II -ASEMAKAAVAN LINNUSTOSELVITYKSEN PÄIVITYS 2017 Pekka Routasuo

2 ESPOON MIILUKORPI II -ASEMAKAAVAN LINNUSTOSELVITYKSEN PÄIVITYS 2017 Sisällys 1 Johdanto Selvitysalue ja lähtötiedot Vuoden 2017 maastotyöt Tulokset Johtopäätökset ja suositukset Lähteet ja kirjallisuus... 9 Kansi: Metsälampi on uhanalaisen mustakurkku-uikun ja nokikanan pesimäympäristöä. Pohjakartat Maanmittauslaitos ja Espoon kaupunki. Valokuvat Pekka Routasuo. 1

3 1 JOHDANTO Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi kokouksessaan Miilukorpi II -nimisen alueen asemakaavaehdotuksen nähtäville. Kaava-alueen laajuus on noin 74,6 hehtaaria (kuva 1). Alueen luontoselvitys (Yrjölä ym. 2005) on vuodelta 2005 ja sitä oli tarpeen päivittää ennen asemakaavan hyväksymiskäsittelyä. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus tilasi kesäkuussa 2017 alueen linnustoselvityksen päivityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Asemakaavatarkkuudella tehty pesimälinnustoselvitys edellyttäisi muuttolintujen saapumisen ja eri lajien pesinnän ajoittumisen vuoksi vähintään kolmea käyntikertaa huhti kesäkuun aikana. Työn tilausajankohdasta johtuen voitiin kesäkuussa tehdä vain kolmas eli viimeinen laskentakäynti. Espoon ympäristökeskuksen mukaan kesäkuisen laskentakäynnin tulokset täydennettynä Tiira-lintutietopalvelun havainnoilla ovat asemakaavoituksen kannalta riittävät. Selvityksen on laatinut biologi, LuK Pekka Routasuo. 2 SELVITYSALUE JA LÄHTÖTIEDOT Miilukorpi II:n asemakaava-alue sijaitsee Kehä III:n ja Turunväylän liittymän pohjoispuolella (kuva 1). Alue rajoittuu lännessä ja etelässä asutukseen. Pohjoisessa ja koillisessa raja kulkee metsäalueella ja kaakossa se rajoittuu Kunnarlantiehen. Alue on pääosin rakentamatonta metsämaata, vanhaa asutusta on Miilukorventien varrella. Pienehköjä entisiä peltoja on siellä täällä. Osa niistä on jo metsittynyt, mutta Kunnarlantien varressa oleva pelto on edelleen viljelykäytössä. Kuva 1. Miilukorpi II -asemakaava-alueen sijainti ja rajaus (punainen viiva). 2

4 Alueella on tehty vuonna 2005 asemakaavatason luontoselvitys, johon kuului myös linnustoselvitys (Yrjölä ym. 2005). Vuoden 2005 selvitysalueen rajaus poikkesi hieman vuoden 2017 alueen rajauksesta. Vuonna 2014 tehty Korsbackan luontoselvitys (Lammi ym. 2015) kattoi Miilukorpi II -asemakaava-alueen itäosan. 3 VUODEN 2017 MAASTOTYÖT Yleispiirteisen pesimälinnustoselvityksen tavoitteena oli selvittää ns. huomionarvoisten lajien (ks. jäljempänä) ja pesivälle linnustolle tärkeiden kohteiden esiintyminen alueella. Laskennassa ei pyritty selvittämään yleisten lintujen parimääriä tai reviirien sijaintia. Inventoinnissa sovellettiin lintujen reviirikäyttäytymiseen perustuvaa kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988), jossa alue kierretään huolellisesti läpi ja havaitut linnut merkitään karttapohjalle. Laskenta tehtiin varhain aamulla, jolloin pesimäpaikoillaan oleskelevat linnut ovat parhaiten havaittavissa (laulu yms.). Laskentapäivä oli Laskennassa kiinnitettiin erityistä huomiota seuraaviin huomionarvoisiin lintulajeihin: erityisesti suojeltavat ja muut uhanalaiset lajit silmälläpidettävät lajit alueellisesti uhanalaiset lajit lintudirektiivin liitteen I lajit Suomen erityisvastuulajit tikat lukuun ottamatta yleistä käpytikkaa petolinnut merkittävien elinympäristöjen, esim. lehtojen ja vanhojen metsien, ilmentäjälajit Laskennassa merkittiin muistiin kaikki tavatut lintulajit ja kartalle kaikki huomionarvoiset lintulajit käyttämällä Helsingin yliopiston eläinmuseon ohjeiden mukaisia merkintätapoja. Koska keväällä 2017 tehtiin vain yksi laskenta, täydennettiin linnustotietoja Bird- Life Suomen Tiira-lintutietopalvelun ( havainnoilla. Pääosa havainnoista on Tringa ry:n Nuuksion linnustokartoituksesta vuodelta 2015 (ks. Ellermaa 2016). Tulosten perusteella arvioitiin ja rajattiin mahdolliset pesimälinnuston kannalta arvokkaat alueet. Lisäksi arvioitiin, onko selvitysalueella sellaisia huomionarvoisten lintulajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, joissa lajeja ei nyt havaittu mahdollisesti laskennan ajankohdasta johtuen. 3

5 4 TULOKSET Uhanalaiset lintulajit Mustakurkku-uikku (erittäin uhanalainen EN) pesii pienissä reheväkasvuisissa lammissa sekä järvien ja rannikon matalilla suojaisilla lahdilla. Se ei kaihda myöskään ihmisen tekemiä ympäristöjä. Lajin pesimäkanta on pienentynyt ja uhanalaisuuden syiksi on arveltu mm. pesimä- sekä talvehtimis- ja muuttoalueilla tapahtuneita ympäristömuutoksia. Vuonna 2017 Metsälammella pesi kaksi mustakurkku-uikkuparia. Pesimätietoja on myös aiemmilta vuosilta (Lammi & Routasuo 2017). Tiiran tietojen mukaan laji on tavattu Miilukorven alueella vuodesta 2011 alkaen (Tiiralintutietopalvelu 2017). Liejukana (vaarantunut VU) viihtyy pienissä rehevissä lammissa. Tiira-lintutietopalvelussa on yksi salatuksi merkitty havainto selvitysalueelta. Kuva 2. Miilukorpi II -asemakaava-alueen laskennassa 2017 havaittujen huomionarvoisten lajien havaintopaikat. 4

6 Kuva 3. Tiira-lintutietopalvelun ( havainnot Miilukorpi II -asemakaava-alueella vuosina Muutama päällekkäinen symboli ei näy kartalla. Nokikana (erittäin uhanalainen EN) elää järvien ja merenrantojen ruovikkoisilla lahdilla sekä rehevöityneissä pienissä lammissa. Laji on viime vuosina vähentynyt. Nokikana pesi Metsälammella kesällä 2017: lammen pohjoispäässä havaittiin emot, joiden seurassa oli ainakin kolme poikasta (E. Lammi / Enviro). Taivaanvuohi (vaarantunut VU) on kahlaajalintu, joka pesii koko Suomessa rantaluhdilla, soilla ja kosteilla niityillä. Taivaanvuohi tyytyy melko pieneen reviiriin ja pesii toisinaan myös soisilla, metsäkoneiden runnomilla hakkuuaukeilla. Taivaanvuohi on runsaimpia kahlaajalintujamme, mutta sen kanta on ainakin Etelä-Suomessa pienentynyt. Taivaanvuohi arvioitiin vuonna 2015 ensi kertaa vaarantuneeksi. Uhanalaistumisen syitä ei tiedetä. Metsälammen pohjoispuolisella hakkuuaukealla oli kesällä 2017 taivaanvuohen reviiri (Routasuo ym. 2017). Viherpeippo (vaarantunut VU) pesii Lapin eteläosia myöten pihoilla ja peltojen laiteilla. Osa linnuista jää meille talveksi. Lajin pesimäkanta moninkertaistui Suomessa 1900-luvun aikana lintujen talviruokinnan ansiosta. Viherpeippojen määrä romahti kymmenisen vuotta sitten pienen osaan entisestä. Romahduksen syynä 5

7 oli Trichomonas-alkueläimen aiheuttama loistauti. Viherpeippokanta ei ole toipunut romahduksesta. Laji arvioitiin vuonna 2015 uhanalaiseksi. Vuoden 2017 laskennassa laji havaittiin Metsälammen koillispuolella asutuksen läheisyydessä. Punatulkku (vaarantunut VU) on koko Suomessa pesivä lintu, joka vierailee talvisin pihoilla ja lintulaudoilla. Pesimäajaksi laji vetäytyy varttuneisiin ja vanhoihin kuusivaltaisiin metsiin, joissa se elelee melko huomaamattomasti. Punatulkku on vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti ja sen kanta arvioitiin vuonna 2015 uhanalaiseksi. Taantuman syitä ei tiedetä. Vuoden 2017 laskennassa laji havaittiin selvitysalueen keskiosan metsäalueella. Taulukko 1. Miilukorven alueella havaitut lintulajit eri aineistoissa. Status-sarakkeen selitykset: dir = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, EN = erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji ja VU = vaarantuneeksi luokiteltu laji Tiaisen ym. (2016) mukaan., kv = Suomen kansainvälinen vastuulaji, jonka Euroopan kannasta vähintään 15 % pesii Suomessa. * = muu huomionarvoinen, esim. arvokasta elinympäristöä indikoiva laji. Laji Status Laskenta 2017 Tiirahavainnot Luontoselvitys 2005 Mustakurkku-uikku dir, EN Telkkä kv Varpushaukka Pyy dir Liejukana VU Nokikana EN Taivaanvuohi VU Metsäviklo Rantasipi kv Sepelkyyhky Käki Käpytikka Pikkutikka * Palokärki dir Metsäkirvinen Västäräkki Peukaloinen Rautiainen Punarinta Satakieli * Punakylkirastas Laulurastas Räkättirastas Mustarastas Viitakerttunen * Luhtakerttunen * Mustapääkerttu * Lehtokerttu Hernekerttu Pensaskerttu Kultarinta * Tiltaltti Pajulintu Sirittäjä * Idänuunilintu * Hippiäinen Kirjosieppo Pikkusieppo dir Harmaasieppo 6

8 Laji Status Laskenta 2017 Tiirahavainnot Luontoselvitys 2005 Pyrstötiainen * Kuusitiainen Töyhtötiainen VU Sinitiainen Talitiainen Puukiipijä * Varis Harakka Närhi Nokkavarpunen * Peippo Viherpeippo VU Vihervarpunen Punatulkku VU Pikkukäpylintu Keltasirkku Lintudirektiivin liitteen I lajit Mustakurkku-uikku ks. uhanalaiset lajit. Pyy on paikkalintu, joka elää puustoltaan eri-ikäisillä metsäalueilla, joissa kasvaa tavallisesti ainakin sekapuuna leppiä ja koivuja. Laji viihtyy parhaiten kosteapohjaisessa maastossa, esim. metsäpurojen varsilla, korvissa ja kalliomaaston laaksopainanteissa. Pyy on paikkauskollisimpia lintujamme ja se elää koko ikänsä pienellä alueella. Selvitysalueella pyitä ja pyypoikueita on tavattu keskiosan metsäalueella. Kannan suuruutta on hajanaisten havaintotietojen perusteella vaikea arvioida. Palokärki on laji, joka suosii vanhoja havu- ja sekametsiä. Palokärki tavattiin selvitysalueen koillisosan kallioalueella. Palokärjet liikkuvat pesimäaikana laajalla alueella, mikä vaikeuttaa reviirien tulkintaa. Pikkusieppo suosii puustoltaan vanhoja, usein kosteapohjaisia kuusi- tai lehtipuuvaltaisia metsiä. Laji kärsii metsänhoidosta, sillä se ei tule toimeen harvennetuilla tai tehokkaammin käsitellyillä metsäalueilla. Pikkusieppo on Lounais-Suomessa ja Uudenmaan eteläosissa alueellisesti uhanalainen. Laji tavattiin vuonna 2005 Metsälammen luoteispuolelta. Suomen kansainväliset vastuulajit Telkkä viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä, se pesii pöntössä tai kolossa, joka voi sijaita kaukanakin rannasta. Telkän Euroopan pesimäkannasta yli 45 % pesii Suomessa. Tiira-lintutietopalvelussa on yksi havainto Metsälammelta vuodelta Rantasipi viihtyy vesien äärellä lähes koko maassa. Lajin Euroopan pesimäkannasta % prosenttia pesii Suomessa. Selvitysalueen rantasipin havaintopaikat ovat Glomsinjoen rannoilta. Rannoilta ruovikkoinen Metsälampi ei täytä lajin elinympäristövaatimuksia. 7

9 Muut huomionarvoiset lintulajit Huomionarvoisten lintulajien reviirit ja havaintopaikat sijaitsivat hajallaan eri puolilla aluetta. Huomionarvoisia lajeja tavattiin vanhimmista kuusivaltaisista metsistä ja rehevimmissä, koivuvaltaisista lehdoista. Peltoalueiden, niittyjen ja männikköisten kallioalueiden lintulajisto oli hyvin tavanomaista. Reheviä lehtipuuvaltaisia metsiä suosivia lajeja on tavattu etenkin vanhojen metsittyvien peltojen ympäristössä. Tällaisia lajeja ovat pikkutikka, sirittäjä, mustapääkerttu ja kultarinta. Kosteammissa ja nuoremmissa lehtimetsissä ja pensaikoissa viihtyviä lajeja ovat satakieli, viita- ja luhtakerttunen sekä pyrstötiainen. Näille lajeille soveltuvaa ympäristöä on mm. selvitysalueen itäosassa Glomsinjoen varrella. Muista huomionarvoisista lajeista idänuunilintu viihtyy kuusivaltaisissa metsissä, puukiipijä vanhoissa havumetsissä ja nokkavarpunen vanhaa lehtipuustoa kasvavissa metsissä ja puistoissa. 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Uhanalaisten lintujen ja muiden huomionarvoisten lintulajien reviirit ja havaintopaikat sijaitsevat hajallaan eri puolilla selvitysaluetta (kuvat 2 ja 3). Linnustollisesti arvokkaiden alueiden rajaaminen on näillä tiedoilla vaikeaa. Metsälampi on kuitenkin arvioitavissa linnustollisesti merkittäväksi kohteeksi, sillä siellä pesivät mustakurkku-uikku ja nokikana, jotka molemmat ovat erittäin uhanalaisia lajeja. Lammen luhtaiset ja lähes rakentamattomina säilyneet rannat ovat myös viitasammakolle sopivaa elinympäristöä. Vuoden 2005 selvityksessä (Yrjölä ym. 2005) lampi on todettu kasvistollisesti arvokkaaksi alueeksi. Vuoden 2005 kohderajaus on myös linnuston kannalta sopiva. Miilukorpi II -asemakaava-alueen linnustoselvitykseen kuului vuonna 2017 vain yksi laskentakerta ( ), jonka tietoja on täydennetty aiemmilla havainnoilla (Tiira-lintutietopalvelu 2017). Tringan teettämä Nuuksion metsäalueen kartoitus vuonna 2015 (ks. Ellermaa 2016) ei kattanut koko Miilukorpi II:n kaava-aluetta, vaan sen etelä- ja kaakkoisosassa on alueita, joita ei kartoitettu. Kartoituskäynnit painottuivat Miilukorven alueella alkukevääseen. Viimeinen käynti oli , joten myöhään muutolta saapuvia lajeja ei välttämättä ole havaittu laskennoissa. Myös muut Tiiraan ilmoitetut havainnot painottuvat alkukevääseen ja kesäkuulta on hyvin vähän havaintoja. Tiiraan ilmoitetut havaintopaikat eivät myöskään välttämättä ole tarkkoja. Yhdistettynä eri lähteiden havainnot antavat kuitenkin kohtuullisen hyvän yleiskuvan selvitysalueen linnustosta. Suositukset Alueella on paljon lehtipuuvaltaisia metsiä, joita mm. tikat suosivat. Varhain pesivien tikkojen havaitseminen reviirillään kesäkuun jälkipuoliskolla on epätodennäköistä. Linnustotietoja olisi hyvä täydentää vielä huhtikuussa tehtävällä lasken- 8

10 nalla varhain pesivän lajiston osalta (esim. tikat, kanalinnut). Asemakaavan luontoselvitys on vuodelta 2005, joten linnuston ohella myös muissa tiedoissa on todennäköisesti päivitystarvetta. 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Ellermaa, M. 2016: Nuuksion linnustokartoitus 2015 kaakkurilla pyyhkii hyvin, metsolla kehnommin. Tringa 1/2016: Koskimies, P. & Väisänen, R. A: 1988: Maalintujen kartoituslaskentaohjeet. Teoksessa: Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki, ss Lammi, E. & Routasuo, P. 2017: Espoon lintuvedet uhanalaisten lintujen pesimäympäristöinä. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2017:1 30. Lammi, E., Routasuo, P. & Hagner-Wahlsten 2015: Korsbackan luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Routasuo, P., Lammi, E., Hagner-Wahlsten, N. & Kaitila, J. 2017: Espoon pohjoisja keskiosien yleiskaavan luontoselvitys 2017 Viiskorven Nupurin alueella. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 49 s. Tiira-lintutietopalvelu 2017: Miilukorven alueen havainnot vuosilta Aineisto poimittu Tiirasta ( Yrjölä, R., Häyhä, T., Kyheröinen, E-M. ja Santaharju, J. 2005: Luontoselvitys Espoon Miilukorven ja Pitkäniityn asemakaava-alueelta. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja. 9