Raportti Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015

Transkriptio

1 Raportti Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen pöllöselvitys 2015 Espoo 2015

2 1 Kannen kuva: Selvitysalueella tavattu hiiripöllö. Matti Sissonen Karttakuvat: Faunatica Oy Pohjakartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos Kirjoittaja: Toimittaja: Kiitokset: Matti Sissonen Elina Manninen Kalle Sivill (Winda Power Oy)

3 2 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Tulokset Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Kirjallisuus... 9 Liite 1. Menetelmäkuvaukset Liite 2. Selvityksssä havaittujen pöllölajien esittelyt... 11

4 3 Tiivistelmä Kyyjärven Hallakankaan suunnitellulla tuulivoima-alueella tehtiin pöllöselvitys kahdella maastokäynnillä ja Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Hankealueelta tavattiin helmipöllö, hiiripöllö, lapinpöllö ja varpuspöllö. Voimaloista ei nykyisellä sijoittelulla luultavasti aiheudu pöllöille merkittävää haittaa. Hiiripöllöä ajatellen tulisi kuitenkin säästää voimala nro 6:n rakennuspaikan lähistöllä Matinahon hakkuuaukolla olevat isot, palokärjen tekemiä koloja sisältävät haavat.

5 4 1. Johdanto Kyyjärven Hallakankaan (kuva 1) suunnitellulla tuulivoima-alueella tehtiin pöllöselvitys kahdella maastokäynnillä ja Työn tilasi Winda Power Oy ja toteutti Faunatica Oy. Tavoitteena oli selvittää, sijoittuvatko suunnitellut voimalat pöllöjen reviireille. Selvityksen perusteella annetaan suosituksia voimaloiden sijoittelusta niin, etteivät ne uhkaa pöllöjen elinoloja. Selvityksessä käytetyt menetelmät on kuvattu liitteessä 1. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

6 5 2. Tulokset Hankealueelta tavattiin helmipöllö, hiiripöllö, lapinpöllö ja varpuspöllö. Kaikki havaitut lajit ovat Lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä helmipöllö ja varpuspöllö lisäksi Suomen vastuulajeja. Helmipöllö on myös silmälläpidettävä laji. Havainnot on esitetty kuvassa Helmipöllö Selvityksen perusteella helmipöllö on hankealueen selvästi runsain pöllö. Hankealueella oli varmuudella ainakin 3 reviiriä ja lisäksi luultavasti vielä 2 reviiriä aivan hankealueen kaakkoiskulmalla, mutta niiden sijainti ei ole varma. Helmipöllöä voidaan pitää yhtenä vanhojen metsien indikaattorilajeista Hiiripöllö Soidintava hiiripöllö kuultiin klo 05:18 ja lintu myös nähtiin myöhemmin päivällä Matinahon hakkuuaukon laidalta. Hiiripöllö pesii esimerkiksi palokärjen tekemissä koloissa, joita oli hakkuuaukolla useissa isoissa haavoissa. Hiiripöllö on muita pöllöjä päiväaktiivisempi laji ja tällä havaintopaikalla käytiin kahdesti myöhemmillä kanalintukäynneillä (Faunatica 2015), mutta hiiripöllöä ei enää havaittu. On hyvin mahdollista, että se on asettunut pesimään jonnekin lähialueelle, koska lähistöllä on muitakin laajoja hakkuuaukeita länsi- ja lounaispuolella, joita ei tässä selvityksessä ole käyty tarkastamassa. Hiiripöllö suosii elinympäristönään avonaisia alueita, joilla on tähystelypaikoiksi sopivia yksittäisiä korkeita puita tai keloja Lapinpöllö Hankealueelta saatiin :55 05:10 ensimmäinen havainto ääntelevästä parista Syväjärven lounaispuolelta. Linnut olivat molemmin puolin tietä muutaman kymmenen metrin välein alle 100 m päässä kuuntelupisteestä. Toinen havainto lajista tuli :31 04:44 Riikinmännikön kohdilta ja lintu oli länsiluoteen suunnalla Persekorven alueella ja verrattain kaukana. Lapinpöllön ääni kantaa metsämaastossa n. 600 m, joten lintu oli ehkä n m päässä. Kolmas havainto lajista oli kanalintuselvityksen (Faunatica 2015) yhteydessä, jolloin klo 05:40 lähti hankealueen lounaispuolelta Salokankaan länsipuolella olevasta tiehaarasta lapinpöllö puupinon päältä, lentäen tien eteläpuolelle metsään. Neljäs mahdollinen havainto lajista oli 5.5. kanalintujen soidinpaikkaselvityksen yhteydessä Palonevan lounaispuolelta löytynyt todennäköinen lapinpöllön oksennuspallo. Lapinpöllölle on tyypillistä pesiä hyvinä myyrävuosina useiden parien voimin pienelläkin alueella, mikäli tarjolla vain on lajin pesäpaikoiksi edellyttämiä valmiita isoja risupesiä tai toissijaisesti paksuja kelopökkelöitä. Lajia rengastavien henkilöiden suullisen tiedonannon

7 6 mukaan yli kilometrin etäisyydellä soidintaneet linnut voi tulkita eri pareiksi. Näin ollen näyttäisi siltä, että hankealueella olisi ainakin kaksi lapinpöllöreviiriä. Persekorvessa on järeää kuusikkoa, jossa voisi olettaa olevan esim. kanahaukan tai hiirihaukan risupesiä, joissa sillä suunnalla soidintanut lapinpöllö saattaisi pesiä. Syväjärven lähellä ei näyttänyt olevan erityisen potentiaalista vanhaa metsää risupesiä ajatellen. Lapinpöllö voi kuitenkin pesiä nuoremmassakin metsässä, mikäli siellä on sopiva iso pökkelö Varpuspöllö Varpuspöllöstä tuli selvityksen aikana vain yksi havainto soidintavasta yksilöstä hankealueen lounaisesta osasta klo 05:10. Varpuspöllö on kolopesijä, joka suosii yleensä vanhaa lahopuuta sisältävää metsää. Tyypillisesti sitä esiintyy erityisesti iäkkäissä, järeissä kuusikoissa.

8 7 Kuva 2. Selvityksen pöllöhavainnot. Ympyrät eivät kuvaa reviiriä, vaan ääntelevän pöllön havaittua tai arvioitua sijaintia maastossa. Lapinpöllöjen osalta kartalta puuttuvat kaksi muuta kuin soidinta koskevaa havaintoa. Voimalat on numeroitu 1 9.

9 8 3. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset Tuulivoiman haitalliset vaikutukset pöllöille liittyvät enimmäkseen elinympäristöjen ja pesimämetsien tuhoutumiseen sekä pirstoutumiseen. Hiiripöllöä lukuun ottamatta kaikki hankealueen selvityksessä tavatut lajit pesivät useimmiten vanhoissa kuusi- ja sekametsissä. Voimaloiden sijoittamisessa on otettava huomioon tällaiset vanhojen metsien lahopuuta sisältävät alueet, koska pöllöjen ohella niissä esiintyy usein muutakin arvokasta vanhojen metsien lajistoa. Voimalat tulisi hankealueella suunnitella valmiille hakkuuaukeille tai nuoriin (mänty)metsiin, mikäli mahdollista. Voimalat olisi myös hyvä suunnitella lähelle jo olemassa olevia tielinjoja. Hallakankaan hankealueen voimaloista ei kuitenkaan nykyisellä sijoittelulla luultavasti aiheudu pöllöille merkittävää haittaa. Hiiripöllöä ajatellen tulisi isot, palokärjen tekemiä koloja sisältävät haavat säästää Matinahon pohjoispuolen hakkuuaukolla voimalan rakennustöiden aikana (voimala nro 6 kuvassa 2). Hiiripöllö saattaa pesiä alueella mutta toisaalta lähietäisyydellä on muitakin isoja hakkuuaukkoja, joissa on myös sopivia pesäpuita. Hiiripöllöstä on havainto kyseiseltä voimalapaikalta 17.3., mutta ei sen jälkeen, mikä viittaisi vahvasti siihen, että pesäpaikka on jossain muualla. Paikalla olevan hakkuuaukon isossa haavassa oli kolon suulla kuitenkin palokärkipariskunta, joka saattaa pesiä paikalla. Muissakin alueen isoissa haavoissa oli vanhoja palokärjen koloja, jotka tarjoavat jatkossakin pesäpaikkoja pöllöille.

10 9 4. Kirjallisuus BirdLife Suomi 2013: Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit. [ viitattu BirdLife Suomi 2015: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. internet-sivut: [ viitattu Faunatica Oy 2015: Kyyjärven Hallakankaan tuulivoima-alueen metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys Raportti. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Monitoring Bird Populations, A Manual of Methods Applied in Finland. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 1997/2005: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997) ja sen annettu muutos (913/2005) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. internet-sivut: [ viitattu Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. Ympäristöministeriö 2015: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Internet-sivut, [ viitattu

11 10 Liite 1. Menetelmäkuvaukset Pöllöjä selvitettiin hankealueelta kahdella eri käyntikerralla, molemmilla 2 h kerrallaan. Ensimmäinen käyntikerta ajoittui klo 03:07 05:10 väliselle ajalle ja toinen klo 02:48 04:50 väliselle ajalle. Molemmilla käyntikerroilla oli pöllöjen kuunteluun erinomainen tyyni sää lämpötilan ollessa -6-9 C. Kuuntelupisteitä oli molemmilla käyntikerroilla n. 10 kpl, jotka sijoittuivat melko tasaisesti hankealueelle lukuun ottamatta aivan pohjoisinta osaa, joka jäi muuta aluetta heikommin kuunnelluksi. Kullakin pisteellä kuunneltiin 5 13 minuuttia. Kuulluista pöllöistä kirjattiin: kellonaika suunta, mistä ääni kuului arvio pöllön etäisyydestä kuuntelupaikalta. Pöllöistä tuli täydentäviä havaintoja myös kanalintujen soidinpaikkaselvitysten (Faunatica 2015) aikana.

12 11 Liite 2. Selvityksssä havaittujen pöllölajien esittelyt Tekstit: Pertti Koskimies ja Valkama ym. (2011) Helmipöllö (Aegolius funereus) Silmälläpidettävä (NT), Lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen vastuulaji Helmipöllö pesii koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Laji suosii suurehkoja ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä. Pesäpaikaksi se tarvitsee vanhan palokärjenkolon tai telkäntai pöllönpöntön. Helmipöllö käyttää ravinnokseen pikkunisäkkäitä, joten sen runsaus ja esiintymisalueet ovat yhteydessä myyrätilanteeseen. Nuoret linnut ja naaraat voivat vaeltaa parempia ruoka-apajia etsiessään jopa satoja kilometrejä. Helmipöllö on taantunut viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana. Lajin levinneisyys on selvästi supistunut Etelä-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pesimäkanta on myyrätilanteesta riippuen paria. Hiiripöllö (Surnia ulula) Lintudirektiivin liitteen I laji Hiiripöllö on pääsääntöisesti pohjoinen pesimälaji. Sen pesimäalue ja -kanta on kuitenkin suuresti riippuvainen pikkunisäkkäiden esiintymisestä ja runsaudesta: hyvinä myyrävuosina pesintöjä on todettu myös Etelä-Suomessa. Hiiripöllön pesimäympäristöä ovat mm. syrjäseutujen hakkuuaukeat ja suonlaiteet. Pesä on useimmiten matalassa kolossa, joskus myös pöntössä. Ravintotilanteesta riippuen pesimäkanta vaihtelee parin välillä. Hiiripöllökanta on ilmeisesti pysynyt suhteellisen vakaana. Lapinpöllö (Strix nebulosa) Lintudirektiivin liitteen I laji Pääosa Suomen lapinpöllöistä pesii Joensuu Kokkola-linjan pohjoispuolella Metsä- Lappiin saakka. Etelämpänä lapinpöllöjä pesii hyvinä myyrävuosina. Lapinpöllö asustelee vanhoissa havu- ja sekametsissä. Pesäpaikakseen se kelpuuttaa usein vanhan petolinnun pesän tai pökkelön. Joskus pesä voi olla maassakin. Suomessa arvioidaan pesivän noin 600 lapinpöllöparia, mutta vuosienväliset kannanvaihtelut voivat olla suuria. Laji on ilmeisesti jonkin verran taantunut Pohjanmaalla ja Lapissa, mutta samaan aikaan levittäytynyt etelämmäksi.

13 12 Varpuspöllö (Glaucidium passerinum) Lintudirektiivin liitteen I laji, Suomen vastuulaji Varpuspöllö pesii etelärannikolta Oulun korkeudelle. Laji suosii iäkkäitä, hyväkasvuisia kuusimetsiä. Se tarvitsee pesäpaikakseen käpy- tai pohjantikan vanhan kolon tai paksuseinäisen pöntön. Laji saalistaa sekä pikkujyrsijöitä että lintuja. Talvisin varpuspöllö varastoi ylimääräiset saaliseläimet joko koloihin tai pönttöihin. Varpuspöllön arvellaan runsastuneen viimeisten vuosikymmenien aikana. Nykyiseksi pesimäkannaksi arvioidaan paria. Koska vasta viime aikoina on panostettu lajille sopiviin pönttöihin, on vaikea arvioida varpuspöllökannassa tapahtuneita muutoksia. Aiemmin se pesi hyvin salassa metsissämme, lähinnä vain luonnonkoloissa.

14 Lansantie 3 D Espoo Marko Nieminen Dosentti, toimitusjohtaja p marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola FM, tutkimussuunnittelija p aapo.ahola@faunatica.fi Elina Manninen FM, tutkimussuunnittelija p elina.manninen@faunatica.fi