LUOTTORISKIN VAKAVARAISUUSVAATIMUS SISÄISTEN LUOTTOLUOKITUSTEN MENETELMÄÄ KÄYTETTÄESSÄ

Transkriptio

1 STANDARDILUONNOS 1 (83) STANDARDI 4.3 d LUOTTORISKIN VAKAVARAISUUSVAATIMUS SISÄISTEN LUOTTOLUOKITUSTEN MENETELMÄÄ KÄYTETTÄESSÄ 1 SOVELTAMINEN TAVOITTEET JA RAKENNE KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS NORMIPERUSTA RISKIHERKEMPI MENETELMÄ LUOTTORISKIN PÄÄOMAVAATIMUKSEN LASKEMISEEN Luvanvaraisuus Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle RAHOITUSTASEEN RYHMITTELY Valtiovastuut Luottolaitosvastuut Yritysvastuut Erityisrahoitusvastuut Ostetut yrityssaamiset Vähittäisvastuut Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin Kiinteistövakuudelliset vähittäisvastuut Uudistettavat vähittäisvastuut Muut vähittäisvastuut Ostetut vähittäissaamiset Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskit Arvopaperistetut erät Muut erät RISKIPARAMETRIT Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) Vastapuolen määritelmä Maksukyvyttömyyden määritelmä Maksukyvyttömyyden päättyminen Vähittäisvastapuolten maksukyvyttömyyden erilliskäsittely Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvo kerroin (CF) Valtio-, luottolaitos-, yritys- ja vähittäisvastuiden EAD Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD...22

2 STANDARDILUONNOS 2 (83) Muiden erien EAD Valvottavan omat CF-estimaatit Standardi-CF-estimaatit Tappio-osuus (LGD) Taloudellisen tappion määritelmä LGD:n määritelmä Vähimmäisvaatimukset vakuuksien huomioimiselle LGD-estimaateissa Valvottavan omat LGD-estimaatit Standardi-LGD-estimaatit Efektiivinen juoksuaika (M) RISKIPAINOTETTUJEN ERIEN LASKENTA Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuut Erityisrahoitusvastuut Ostetut yrityssaamiset Vähittäisvastuut Ostetut vähittäissaamiset Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Yksinkertainen menetelmä PD/LGD menetelmä Sisäisten mallien menetelmä Sijoitukset palveluyrityksiin Sijoitusrahasto-osuudet Arvopaperistetut erät Muut erät Luokittelemattomat vastuut Ostettujen saamisten laimentumisriski ODOTETTUJEN TAPPIOIDEN (EL) LASKENTA JA KÄSITTELY Odotettujen tappioiden laskenta Odotettujen tappioiden käsittely VÄHIMMÄISVAATIMUKSET IRBA:AA KÄYTTÄVILLE Johtaminen ja valvonta Sisäisten luottoluokittelujen käyttö Luottoluokittelujärjestelmä Luottoluokittelujärjestelmän rakenne Luottojen luokittelu Mekaanisten luokittelumenetelmien käyttö Luokittelujärjestelmän dokumentointi Tilastoaineiston kokoaminen Stressitestit Riskin määrällinen arviointi Yleiset vaatimukset parametriestimoinnille...51

3 STANDARDILUONNOS 3 (83) PD-estimointi LGD-estimointi CF-estimointi Takausten ja luottojohdannaisten vaikutusten huomioiminen omia LGD-estimaatteja käytettäessä Riskiarvioiden laadun varmistusprosessi Vähimmäisvaatimukset valvottavan omien LGD- ja CF-estimaattien käytölle yritys-, valtio- ja luottolaitosvastuiden vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa Vähimmäisvaatimukset omien LGD-estimaattien käytölle Vähimmäisvaatimukset omien CF-estimaattien käytölle Tiettyjen laskentamenetelmien erityisvaatimukset Vähimmäisvaatimukset ostetuille saamisille Vähimmäisvaatimukset erityisrahoitusvastuiden taulukkopohjaiselle menetelmälle Vähimmäisvaatimukset oman pääoman ehtoisten sijoitusten sisäisten mallien menetelmälle IRBA:N KÄYTTÖÖNOTTO VALVOTTAVASSA Vaiheittainen käyttöönotto Poikkeukset IRBA:n soveltamiseen Valtio- ja luottolaitosvastuut Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Ryhmän sisäiset erät Vähäiset ja merkityksettömät erät SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET RAPORTOINTI RAHOITUSTARKASTUKSELLE MÄÄRITELMÄT Standardissa käytetyt lyhenteet Määritelmät LISÄTIEDOT KUMOTUT OHJEET JA MÄÄRÄYKSET STANDARDI 4.3 d:n LIITE HAKEMUS Rahoitustarkastukselle ennakkoon lähetettävä ilmoitus aikomuksesta hakea IRBA:aan Hakemuksen sisältö Perustiedot Käyttöönottosuunnitelma Itsearviointi Rinnakkaislaskenta...82

4 STANDARDILUONNOS 4 (83) 1 SOVELTAMINEN Standardia sovelletaan seuraaviin Rahoitustarkastuksen valvottaviin: Suomessa toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä Suomessa toimiluvan saaneisiin sijoituspalveluyrityksiin Suomessa toimiluvan saaneisiin omaisuudenhoitoa harjoittaviin rahastoyhtiöihin, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa edellä mainitun luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän suomalaiseen omistusyhteisöön, joka ei ole rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain tarkoittaman ryhmittymän omistusyhteisö osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun keskusyhteisöön. Luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen ja edellä mainitun omistusyhteisön, joka on luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsernin ylin suomalainen emoyritys, tulee täyttää standardin vaatimukset myös konsolidoidusti. Luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, joka on toisen suomalaisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys, tai johon suomalaisella luottolaitoksella tai sijoituspalveluyrityksellä on luottolaitostoiminnasta annetun lain 5 :n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu suhde, ei tarvitse erikseen ilmoittaa konsolidoitua vakavaraisuusvaatimusta alakonsolidointiryhmän tasolla. Lisäksi vakavaraisuusvaatimus lasketaan myös alakonsolidointiryhmän tasolla, silloin kun tytärluottolaitoksella, -sijoituspalveluyrityksellä tai edellä mainitulla emoyrityksenä toimivalla omistusyhteisöllä on luottolaitos, sijoituspalveluyritys, rahoituslaitos tai omaisuudenhoitoyhtiö tytärtai osakkuusyhtiönä kolmannessa maassa. Standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. Valvottavaryhmällä tarkoitetaan tässä standardissa edellä mainittua konsernia, jota valvotaan konsolidoidusti sekä osuuspankkien yhteenliittymää.

5 STANDARDILUONNOS 5 (83) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE Tämä standardi sisältyy Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskienhallinta. Tämän standardin tavoitteena on kuvata luottoriskin vakavaraisuusvaatimukset ja vakavaraisuuden laskenta silloin, kun valvottava soveltaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). IRBA on vaihtoehtoinen menetelmä, jonka valvottavat voivat valita luottoriskin standardimenetelmän sijaan luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseksi. IRBA on riskiherkempi menetelmä ja mittaa tarkemmin luottoriskin vaikutuksia kuin vaihtoehtoinen luottoriskin standardimenetelmä. Siten tässä standardissa Rahoitustarkastuksen tavoitteena on: tarjota luottoriskin vakavaraisuuslaskentaan riskiherkempi ja tarkempi menetelmä tuottaa hyvän luottoriskien mittaamisen vaatimat vähimmäisvaatimukset kertoa tietoja IRBA:n käyttöönottamisesta ja luvan hakemisesta Rahoitustarkastus ei aio velvoittaa miltään valvottavalta IRBA:n käyttöönottamista, mutta suosittaa, että erityisesti suurimmat valvottavat pyrkivät tarkentamaan luottoriskin mittausmenetelmiään IRBA:n pohjalta. Rahoitustarkastus ei aio myöskään rajoittaa IRBA:n käyttöönottoa hakevia valvottavia. Siten kaikki valvottavat, jotka täyttävät tämän standardin asettamat vähimmäisvaatimukset ja joiden luottoriskin hallinta täyttää hyvälle riskienhallinnalle asetetut vaatimukset, voivat saada luvan soveltaa IRBA:aa. Ellei valvottavalla ole tätä lupaa, sen on laskettava luottoriskin omien pääomien vähimmäismäärä luottoriskin standardimenetelmällä. Tähän standardiin on koottu kokonaiskuvan saamiseksi direktiiviehdotuksen IRBA:aa koskeva keskeinen sääntely. Myöhemmin julkaistavissa IR- BA:aa koskevissa standardiluonnoksissa voivat tässä käsitellyt asiat jakaantua kahteen standardiin: varsinaiseen IRBA-standardiin ja raportointistandardiin. Sääntelyn pääsisältö on esitetty standardiluonnoksen kuudessa luvussa (luvut 6 11): rahoitustaseen ryhmittely (luku 6), riskiparametrit (luku 7), riskipainotettujen erien laskenta (luku 8), odotettujen tappioiden laskenta ja käsittely (luku 9), vähimmäisvaatimukset IRBA:aa käyttäville (luku 10)

6 STANDARDILUONNOS 6 (83) ja IRBA:n käyttöönotto valvottavassa (luku 11). Lisäksi liitteessä on esitetty Rahoitustarkastuksen hakemusaineistoa koskevat vaatimukset. Laskiessaan vakavaraisuusvaatimusta tämän standardin mukaan on valvottavan otettava huomioon soveltuvin osin myös Rahoitustarkastuksen luottoriskien vähentämistekniikkoja koskeva standardi 4.3 f sekä arvopaperistettujen erien osalta Rahoitustarkastuksen standardi 4.3 h. Lisäksi valvottavan on huomioitava tässä standardissa esitettyjen odotettujen tappioiden laskennassa syntyvän alijäämän tai ylijäämän vaikutus omien varojen määrään, kuten Rahoitustarkastuksen standardissa omien varojen määritelmä 4.3 a tarkemmin esitetään. 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS Tämä standardiluonnos perustuu EU:n komission antamiin direktiiviehdotuksiin ja niiden pohjalta käytyihin neuvotteluihin neuvostossa ja EU parlamentissa. EU:n komission antamat direktiiviehdotukset vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimukset sisältyvät direktiiviluonnokseen 2000/12/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta sekä direktiiviluonnokseen 93/6/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten oman pääoman riittävyydestä. Luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksia koskevat periaatteet, vaatimukset ja laskentasäännöt sekä vakavaraisuusvaatimusten soveltamisalaa koskevat säännöt sisältyvät luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiiviluonnoksen 2000/12/EY osastoon V sekä liitteisiin I XII. Vastaavasti sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksia sekä luottolaitosten kaupankäyntivaraston ja markkinariskin vakavaraisuusvaatimusta koskevat periaatteet, vaatimukset ja laskentasäännöt sekä vakavaraisuusvaatimusten soveltamisalaa koskevat säännöt sisältyvät sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten oman pääoman riittävyydestä annettuun direktiiviluonnokseen 93/6/EY. Direktiiviluonnokset ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa

7 STANDARDILUONNOS 7 (83) Baselin pankkivalvontakomitean suositus "International Convergence of Capital Measurement and Standards" on saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa 4 NORMIPERUSTA Vakavaraisuusuudistusta koskevien direktiivien käsittely EU:n neuvostossa ja parlamentissa on vielä kesken, eikä direktiivejä ole vielä lopullisesti hyväksytty. Tässä standardiluonnoksessa on otettu huomioon mennessä direktiivin valmistelutyössä saavutetut tulokset. Lopullisissa standardeissa otetaan huomioon hyväksyttyjen direktiivien sisältö. 5 RISKIHERKEMPI MENETELMÄ LUOTTORISKIN PÄÄOMAVAATIMUKSEN LAS- KEMISEEN. Perustelu Perustelu Perustelu IRBA on riskiherkempi menetelmä ja se arvioi valvottavan luottoriskit tarkemmin kuin karkeampi standardimenetelmä. Menetelmä on yhdistelmä valvottavan itse tuottamista riskiestimaateista ja valvojan määrittelemistä riskipainokaavoista. Siten täydellisten luottoriskimallien käyttö ei ole vielä mahdollista Pilari 1:ssä luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksen laskemisessa. Yritys-, valtio- ja luottolaitosvastuille on valvottavan mahdollista valita omien luokittelumenetelmien kehittelyvaiheensa mukaisesti joko perusmenetelmä (FIRB) tai edistynyt menetelmä (AIRB). FIRB:ssa valvottavan on estimoitava vain maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) ja käytettävä muissa riskiparametreissa valvojan antamia standardiestimaatteja. Sen sijaan AIRB:ssa on valvottavan huomioitava efektiivinen maturiteetti ja estimoitava kaikki riskiparametrit: maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD) ja luottovasta-arvokerroin (CF). CF -estimaattia käytetään laskettaessa vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) -parametria. Vähittäisvastuissa ei ole erillistä perus- ja edistynyttä menetelmää, vaan valvottavan on pystyttävä tuottamaan omat estimaatit kaikille em. riskipa-

8 STANDARDILUONNOS 8 (83) rametreille. Maturiteettia ei kuitenkaan tarvitse vähittäisvastuissa erikseen huomioida. 5.1 Luvanvaraisuus Perustelu Suositus Rahoitustarkastus voi myöntää valvottavalle luvan laskea riskipainotetut erät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). Valvottavaryhmän jokaisella luottolaitoksella on oltava erillinen lupa. 1 IRBA:n käyttöönottaminen perustuu valvottavan omaan valintaan eikä Rahoitustarkastus tule vaatimaan valvottavalta IRBA:n käyttämistä standardimenetelmän sijasta luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseen. Rahoitustarkastus kuitenkin katsoo, että IRBA on riskiherkempi ja tarkempi menetelmä pääomavaateen laskemiseen ja suosittelee siksi, että valvottavat arvioivat menetelmän käyttöönottamisesta saatavia hyötyjä ja kustannuksia ja pyrkivät tulevaisuudessa tarkentamaan luottoriskien mittaamista IRBA:n mukaiseksi. Mikäli IRBA:aa soveltava valvottava ei enää noudata tämän standardin vaatimuksia, niin valvottavan on joko esitettävä Rahoitustarkastukselle suunnitelma, jossa se palaa nopeasti noudattamaan vaatimuksia tai sen on osoitettava, että vaatimusten noudattamatta jättämisen vaikutus on merkityksetön. 2 Valvottava, joka on saanut luvan käyttää IRBA:aa, ei voi siirtyä käyttämään luottoriskin standardimenetelmää riskipainotettujen erien laskennassa kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla. 3 Valvottava, joka on saanut luvan käyttää omia LGD- ja CF estimaatteja ei voi siirtyä käyttämään standardiestimaatteja LGD:lle ja CF:lle kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla. 4 1 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 84 kohta 1 2 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 84 kohta 5 3 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 85 kohta 4

9 STANDARDILUONNOS 9 (83) 5.2 Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle Rahoitustarkastus antaa luvan IRBA:n käyttöönottamiseksi vain, jos valvottavan menettelyt luottovastuiden riskienhallinnalle ja luokittelulle ovat tarkoituksenmukaiset ja ne on otettu kattavasti käyttöön ja erityisesti, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset luvun 10 vähimmäisvaatimusten mukaisesti: (a) valvottavan luokittelujärjestelmä arvioi vastapuolen ja vastuun ominaisuuksia tarkoituksenmukaisesti, erottelee toisistaan eritasoiset riskit ja tuottaa riskistä tarkkoja ja yhtenäisiä määrällisiä arvioita; (b) valvottavan luottopäätöksenteossa, riskienhallinnassa, sisäisen pääoman allokoinnissa sekä johtamis- ja arviointijärjestelmissä on sisäisillä luokitteluilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla oltava keskeinen merkitys; (c) valvottavalla on luottoriskin arviointitoiminto, joka vastaa luokittelusta ja joka on riittävän riippumaton ja vapaa asiattomasta vaikutuksesta; (d) valvottava kokoaa ja säilyttää kaiken oleellisen aineiston, jota tarvitaan tehokkaaseen luottoriskin mittaus- ja hallintaprosessiin; (e) valvottava dokumentoi luokittelujärjestelmänsä sekä sen suunnittelun perusteet ja validoi sisäistä luokittelujärjestelmäänsä. Kun EU:ssä sijaitseva emoyhtiö ja sen tytäryritykset tai EU:ssä sijaitseva omistusyhteisö ja sen tytäryhtiöt soveltavat yhtenäisesti IRBA:aa, niin emoyhtiö ja tytäryhtiöt voivat yhteisesti täyttää luvussa 10 esitetyt vähimmäisvaatimukset. 5 Valvottavaryhmään kuuluvan yksittäisen luottolaitoksen ei tarvitse täyttää vähimmäisvaatimuksia erikseen, vaan se voi täyttää vaatimukset yhdessä muiden ryhmään kuuluvien luottolaitosten kanssa. Yksittäisen yhtiön johdolla ja asiantuntijoilla on kuitenkin oltava riittävä IRBA-asiantuntemus 4 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 85 kohta 5 5 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 84 kohta 2

10 STANDARDILUONNOS 10 (83) soveltaessaan sisäistä luokittelua ja riskiparametreja omassa riskienhallinnassaan, johtamisessaan ja valvonnassaan. 6 RAHOITUSTASEEN RYHMITTELY Valvottavan on käytettävä tarkoitukseen sopivaa ja koko ajan yhdenmukaista menettelyä jaotellessaan vastuita eri vastuuryhmiin. 6 Jokainen vastuu on jaoteltava yhteen seuraavista vastuuryhmistä: (a) valtio- ja keskuspankkivastuut; (b) luottolaitosvastuut; (c) yritysvastuut; (d) vähittäisvastuut; (e) oman pääoman ehtoiset sijoitukset; (f) arvopaperistetut erät; (g) muut erät. 7 Perustelu Yllämainittuun ryhmäjakoon viitataan myös silloin, kun tässä standardissa puhutaan yritysvastapuolista, valtiovastapuolista, luottolaitosvastapuolista ja vähittäisvastapuolista. Saamiset ja limiitit sekä taseen ulkopuoliset erät on tässä standardissa korvattu sanalla vastuut. 6.1 Valtiovastuut Valtiovastuita ovat valtioiden ja keskuspankkien vastuut. 6 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86 kohta 9 7 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86 kohta 1

11 STANDARDILUONNOS 11 (83) Seuraavia vastuita on käsiteltävä valtio- ja keskuspankkivastuina: (a) vastuut sellaisille alue- ja paikallishallinnoille, joita käsitellään standardimenetelmässä vastuina valtioille; (b) vastuut kansainvälisille kehityspankeille ja kansainvälisille organisaatioille, jotka saavat standardimenetelmässä 0 %:n riskipainon. 8 Kohtaan (a) ja (b) liittyen tarkempi erittely eristä löytyy luottoriskin standardimenetelmän standardista. 6.2 Luottolaitosvastuut Luottolaitosvastuita ovat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vastuut. Seuraavia vastuita on käsiteltävä kuten vastuita luottolaitoksille: (a) vastuut sellaisille alue- ja paikallishallinnoille, joita ei ole käsitelty valtiovastuina standardimenetelmässä; (b) vastuut julkisyhteisöille, joita käsitellään luottoriskin standardimenetelmässä kuten vastuita luottolaitoksille; (c) vastuut kansainvälisille kehityspankeille, jotka eivät saa standardimenetelmässä 0 %:n riskipainoa. 9 Tarkempi erittely kohdista (a) ja (b) löytyy luottoriskin standardimenetelmän standardista. 6.3 Yritysvastuut 8 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86, kohta 2 9 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86, kohta 3

12 STANDARDILUONNOS 12 (83) Mikäli luottoriskiä omaavaa vastuuta ei ole jaoteltu ryhmiin valtio- ja keskuspankkivastuut, luottolaitosvastuut, vähittäisvastuut, oman pääoman ehtoiset sijoitukset tai arvopaperistetut erät, kuuluu vastuu yritysvastuiden ryhmään Erityisrahoitusvastuut Yritysvastuiden ryhmän sisällä on valvottavien erikseen tunnistettava erityisrahoitusvastuina vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: (b) vastapuoli on muodostettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten; (c) valvottavalla on sopimukseen perustuvaa merkittävää määräysvaltaa vastapuolen omaisuuteen ja sen tuottamaan tuloon; (d) vastapuolen velanmaksukyky perustuu pääasiassa tai kokonaan näistä aineellisista omaisuuseristä saatavaan tuloon; eikä muusta liiketoiminnasta saatavaan tuloon. 11 Perustelu Perustelu Erityisrahoitusvastuille on ominaista lainan hoitoon tarvittavien maksujen vahva riippuvuus vakuutena olevasta omaisuudesta. Tämäntyyppisille vastuille on osoittautunut vaikeaksi vähimmäisvaatimukset täyttävän luokittelun rakentaminen ja riskiparametrien estimointi. Jotta näiden vastuiden luokittelu- ja estimointiongelmat eivät estäisi IRBA:n käyttöönottamista, on nämä vastuut eroteltu tavallisista yritysvastuista ja luotu näille oma taulukkopohjainen menetelmä. Taulukkopohjaisessa menetelmässä ei valvottavan tarvitse itse estimoida mitään riskiparametreja, vaan ainoastaan osoittaa oman luokittelun vastaavuus taulukkopohjaisen menetelmän luokitteluun. Erityisvastuiden erottelemisessa muista yritysvastuista on olennaista se, hoidetaanko velan takaisinmaksu ja muut kulut pääasiassa vakuutena olevasta omaisuudesta saatavilla kassavirroilla vai yrityksen muusta palvelutai tuotantotoiminnasta saatavilla kassavirroilla. Tyypillisesti erityisrahoitusvastuut voidaan jaotella neljään rahoitusmuotoon: projektirahoitus, 10 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86 kohta 7 11 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86 kohta 6

13 STANDARDILUONNOS 13 (83) Ostetut yrityssaamiset kohderahoitus (laivat, lentokoneet, junanvaunut yms.), hyödykerahoitus (raakaöljy, metallit, vilja yms.), kiinteistörahoitus. Ostetuiksi yrityssaamisiksi katsotaan sellaiset yritysvastuiden ryhmään kuuluvat vastuut, jotka täyttävät vähimmäisvaatimusten kohdassa esitetyt edellytykset. 12 Ostettuihin yrityssaamisiin sisällytetään sekä sellaiset ostetut saamiset, joilla on myyjän takaisinostovelvollisuus että sellaiset ostetut saamiset, joilla ei ole myyjän takaisinostovelvollisuutta Vähittäisvastuut Vähittäisvastuisiin voidaan lukea vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: (a) vastapuoli on joko yksityishenkilö tai joukko yksityishenkilöitä. Vastapuoli voi olla myös pieni tai keskisuuri yritys tai yhteisö (pk-yritys), mikäli vastapuolen asiakaskokonaisuuden kokonaisvastuut valvottavan konsernille ovat valvottavan tietämyksen mukaan enintään miljoona euroa. Valvottavan on pyrittävä varmistumaan järkevin toimenpitein siitä, ettei miljoonan euron raja ylity; (b) valvottava käsittelee vastuita riskienhallinnassaan johdonmukaisesti ja samalla tavalla; (c) vastuita ei hallinnoida yksilöidysti yritysvastuiden hallinnoinnin tavoin; (d) vastuun kanssa samalla tavalla hallinnoituja vastuita on suuri määrä. 14 Perustelu 12 Direktiivi 2000/12/EY Liite VII, osa 1, kohta 6 13 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 87, kohta 2 14 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86, kohta 4

14 STANDARDILUONNOS 14 (83) Vähittäisvastuisiin luettavan vastuun tulee kuulua suureen määrään riskiominaisuuksiltaan samankaltaisia vastuita, joiden riskejä hallitaan samalla tavalla Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin Vähittäisvastuisiin ei saa lukea suuren yrityksen tai yhteisön vastuita vastuun määrästä riippumatta. Miljoona euroa tai sitä pienempi vastuun määrä ei pelkästään riitä rajan vetämiseksi vähittäisvastuisiin luettavien pkyritysten ja yritysvastuisiin luettavien yritysten välillä. Valvottavalla on oltava menettelytavat ja sisäiset ohjeet, joilla konsernissa valvotaan vähittäisvastuisiin luettavan pk-yrityksen asiakaskokonaisuuden vastuiden pysymistä miljoonan euron rajoissa. Valvottavan on harkittava, soveltaako se miljoonan euron rajaa käytössä olevaan luoton määrään vai myönnettyyn luottolimiittiin. Rahoitustarkastus kuitenkin edellyttää, että valvottavat varmistuvat sisäisin tarkkailumenetelmin siitä, että vähittäisvastuisiin luettavat yritysvastuut täyttävät kohdan (a) ehdot. Valvottavalla on oltava sisäiset menettelytavat ja ohjeistus sellaisia tilanteita varten, joissa miljoonan euron kynnys tilapäisesti ylittyy ja joissa luottoja ei ole riskienhallinnassa siirretty vähittäissalkusta yrityssalkkuun. Tällaiset tilapäiset ylitykset on dokumentoitava. Pääomavaatimus on näissä tilanteissa laskettava yritysvastuiden riskipainokaavaa käyttäen. Pk-yritysten vastuiden yksilöllinen luokittelu ei yksin estä niiden lukemista vähittäisvastuisiin, kunhan luokittelu ei ole yhtä yksityiskohtaista kuin yritysvastuisiin luettavien yritysten luokittelu ja muut ehdot (a, c ja d) toteutuvat. Vähittäisvastuisiin luettavien pk-yritysten luokittelu on toteutettava erillisenä yritysvastuisiin luettavien yritysten luokittelusta Kiinteistövakuudelliset vähittäisvastuut Kiinteistövakuudellisia vähittäisvastuita ovat sellaiset vähittäisvastuut, joiden vakuutena on luottoriskin vähentämistekniikoiden standardissa

15 STANDARDILUONNOS 15 (83) mainitut vähimmäisvaatimukset täyttävä kiinteistövakuus. Lisäksi Rahoitustarkastus edellyttää, että kiinteistövakuuden arvolla on vaikutusta näiden vastuiden LGD-estimaattiin Uudistettavat vähittäisvastuut Vastuut ovat uudistettavia vähittäisvastuita, jos ne täyttävät seuraavat ehdot: 15 (a) vastuut ovat yksityishenkilöille (b) vastuut ovat uudistettavia, vakuudettomia ja ehdoitta valvottavan peruutettavissa, mikäli koko limiittiä ei ole heti nostettu (Tässä tapauksessa uudistettaviksi vastuiksi katsotaan ne vastuut, joissa asiakkaan nostetun vastuun on sallittu vaihdella perustuen asiakkaan päätöksiin lainata ja maksaa takaisin valvottavan myöntämän limiitin puitteissa). Nostamattomia sitoumuksia voidaan pitää ehdoitta peruutettavissa olevina, jos ehdot sallivat valvottavan peruuttaa ne kokonaisuudessaan kuluttajansuojan ja siihen liittyvän lainsäädännön sallimissa puitteissa. Valvottava voi poiketa vakuudettomuusvaatimuksesta, mikäli vakuudellinen vastuu liittyy palkkatiliin. Tässä tapauksessa ei vakuudesta saatua palautusta saa huomioida LGD-estimaatissa. (c) vastuun määrä yksityishenkilölle on korkeintaan euroa tai vähemmän. (d) valvottavan on voitava osoittaa, että sen tähän ryhmään lukemille vastuille on ominaista alhainen taloudellisen tappioasteen volatiliteetti suhteessa muiden vähittäisvastuiden taloudellisen tappioasteen volatiliteettiin, erityisesti alhaisilla PD-tasoilla. Yllä olevassa kohdassa (d) esitetty tappioaste määritellään taloudellisen tappion osuutena ko. vastuuryhmän vastuista. Valvottavien on pystyttävä 15 Direktiivi 12/2000/EY Liite VII, osa I kohta 11.

16 STANDARDILUONNOS 16 (83) perustelemaan vastuidensa sijoittamisen tähän vastuuryhmään, jolle on ominaista erittäin alhaiset odottamattomien tappioiden määrät ja siten myös pääoman laskennassa alhaiset riskipainot. Tunnusluvusta on koottava myös tilastoaineistoa tämän standardin vähimmäisvaatimusten kohdassa esitetyn mukaisesti Muut vähittäisvastuut Muita vähittäisvastuita ovat vähittäisvastuut, jotka eivät täytä kiinteistövakuudellisten tai uudistettavien vähittäisvastuiden edellytyksiä. Tähän vastuiden ryhmään kuuluvat mm. vähittäissalkkuun luettavien pkyritysten vastuut sekä yksityishenkilöiden opintolainat ja kulutusluotot Ostetut vähittäissaamiset Ostetuiksi saamisiksi katsotaan sellaiset vähittäisvastuiden ryhmään kuuluvat vastuut, jotka täyttävät vähimmäisvaatimusten kohdassa esitetyt edellytykset sekä seuraavat ehdot: (a) Valvottava on ostanut saamiset riippumattomalta, kolmannelta osapuolelta ja valvottavan itsensä antamia suoria tai välillisiä vastuita ei sisälly näihin saamisiin. (b) Ostettujen saamisten on synnyttävä myyjän ja hänen velallisensa välillä toisistaan riippumattomien osapuolten periaatteella. Siten ei hyväksytä yhtiöiden välisiä tilisaamisia eikä saamisia, jotka kohdistuvat vastatileihin yritysten välisessä kaupankäynnissä. (c) Saamisia ostavalla valvottavalla on oltava oikeus kaikkiin ostettujen saamisten tuottamiin tuottoihin tai tasasuhteiseen osuuteen tuotoista. (d) Ostettujen saamisten salkun on oltava riittävän hajautunut Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Seuraavat vastuut on ryhmiteltävä oman pääoman ehtoisiksi sijoituksiksi: 16 Direktiivi 2000/12/EY Liite VII, osa 1, kohta 12

17 STANDARDILUONNOS 17 (83) (a) vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja ja joihin liittyy muita velkojia huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeellelaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin; (b) velkainstrumentit, joiden taloudellinen sisältö vastaa kohdan (a) kuvausta Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskit Mikäli valvottava on saanut luvan soveltaa IRBA:aa rahoitustaseen eriin, on sen on sovellettava IRBA:aa myös kaupankäyntivaraston vastapuoliriskeihin Arvopaperistetut erät Arvopaperistettuihin eriin luetaan erät, jotka täyttävät Rahoitustarkastuksen arvopaperistamisstandardin 4.3 h ehdot. 6.8 Muut erät Muihin eriin kuuluvat sellaiset erät, jotka eivät ole luottoriskieriä. Tällaisia eriä ovat mm. taseen aineelliset omaisuuserät sekä leasingomaisuuden jäännösarvo RISKIPARAMETRIT 7.1 Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) tarkoittaa todennäköisyyttä, että vastapuolesta vuoden kuluessa tulee maksukyvytön Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86, kohta 5 18 Ei perustu suoraan direktiivitekstiin, mutta noudattaa kansainvälisiä käytäntöjä 19 Direktiivi 2000/12/EY Artikla 86, kohta 8 20 Direktiivi 2000/12/EY artikla 4 kohta 25

18 STANDARDILUONNOS 18 (83) Yritys-, luottolaitos- ja vähittäisvastapuolten PD:n on oltava vähintään 0,03 %. 21 Maksukyvyttömän vastapuolen PD on 100 % Vastapuolen määritelmä Suositus Jokainen oikeushenkilö ja yksityishenkilö, jolla on vastuita valvottavalle, on valvottavan vastapuoli. 23 Mikäli yhteisön jäsenen maksukykyluokka perustuu merkittävässä määrin siihen, että tämä kuuluu yhteisöön, ja mikäli valvottava katsoo yhden yhteisön jäsenen maksukyvyttömyyden merkitsevän kaikkien jäsenten maksukyvyttömyyttä, voi valvottava katsoa yhteisön kaikkine jäsenineen olevan yksi vastapuoli. 24 Valvottavalla on oltava selkeät sisäiset ohjeet ja menettelytavat, joiden mukaan määritellään luokiteltava vastapuoli erityisesti tapauksissa, joissa useat oikeushenkilöt tai yksityishenkilöt muodostavat riskikeskittymän Maksukyvyttömyyden määritelmä Valvottavan on kerättävä sisäinen maksukyvyttömyysaineisto pääomavaateen laskentaa varten käyttäen tässä luvussa esitettyä maksukyvyttömyyden määritelmää. 26 Valvottavan, joka käyttää ulkoista aineistoa, jonka maksukyvyttömyyden määritelmä ei täsmää tässä luvussa esitetyn kanssa, on mukautettava aineistoa, jotta se vastaa yleisesti ottaen tämän luvun määritelmän mukaista aineistoa. 27 Vastapuoli on katsottava maksukyvyttömäksi, mikäli yhdenkin vastuun kohdalla: a) valvottavan arvion mukaan on todennäköistä, että vastapuoli ei maksa vastuutaan täysimääräisesti valvottavan konsernille ilman, 21 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohdat 2 ja Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohdat 4 ja Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta 23 ensimmäinen lause 24 IRBA-tulkinta s Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta 23 toinen lause 26 Baselin komitean suositus heinäkuu '04, kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta 46

19 STANDARDILUONNOS 19 (83) että valvottava turvautuu mahdollisen vakuuden realisoinnin kaltaisiin toimiin; tai b) vastuun hoitoon liittyvä merkittävä maksusuoritus valvottavan konsernille on myöhässä yli 90 päivää. Tilinylitystapauksissa erääntyneiden päivien laskenta aloitetaan heti, kun asiakas on rikkonut sovitun limiitin tai muutoin tiliehtojen vastaisesti nostanut tililtä rahaa. Laskenta aloitetaan myös, kun valvottava on laskenut limiitin nostettua vastuun määrää alhaisemmaksi ja ilmoitanut tästä asiakkaalle. 28 Edellisen kohdan (a) arvio on suoritettava muun muassa, kun: a) valvottava lakkaa kerryttämästä vastuulle korkoa; tai b) valvottava alentaa vastuun arvoa kirjanpidossaan vastuun myöntämisen jälkeen tapahtuneen merkittävän luoton laadun heikkenemisen seurauksena; tai c) valvottava myy vastuun merkittävällä taloudellisella tappiolla luoton laadun heikkenemisen seurauksena; tai d) valvottava suostuu vastuun uudelleenjärjestelyyn, joka todennäköisesti alentaa vastuun arvoa merkittävän pääoman, korkojen tai palkkioiden anteeksiannon tai lykkäyksen johdosta; tai e) valvottava suostuu luoton laadun heikkenemisestä seuraavaan vastuun uudelleenjärjestelyyn, jonka seurauksena valvottava kärsii taloudellista tappiota; tai f) valvottava on hakenut vastapuolen konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn joko valvottavalle itselleen, sen emoyhtiölle tai mille tahansa emoyhtiön tytäryhtiölle olevasta vastuusta; tai g) vastapuoli on hakeutunut tai asetettu konkurssiin tai vastaavaan menettelyyn, joka johtaa valvottavan itsensä, sen emoyhtiön tai minkä tahansa emoyhtiön tytäryhtiön myöntämän vastuun takaisinmaksun viivästymiseen. 29 Valvottavalla on oltava johdonmukaiset periaatteet ja sisäinen ohjeistus, joiden perusteella valvottava voi poikkeustapauksissa katsoa, että vastapuoli, jonka maksusuoritus on myöhässä yli 90 päivää, onkin maksukykyinen. Maksukykyiseksi voidaan tällöin katsoa ainoastaan vastapuoli, jonka viivästynyt maksusuoritus ei ole merkittävä. Periaatteiden soveltaminen ei saa kannustaa vastapuolia viivyttämään maksusuorituksiaan tai johtaa valvottavan luottoriskiarvioiden vääristymiseen Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta IRBA-tulkinta s. 23

20 STANDARDILUONNOS 20 (83) Mikäli vastapuoli katsotaan maksukykyiseksi, vaikka maksusuoritus on yli 90 päivää myöhässä, on kyseinen tapaus rekisteröitävä. Tapauksesta on tallennettava riittävät tiedot, jotta Rahoitustarkastus pystyy varmistamaan, että viivästynyt vastuu on vähäinen ja että valvottava on noudattanut periaatteitaan. Yritys-, valtio- ja luottolaitosvastapuolten tapauksissa on tallennettava vähintään seuraavat vastapuolta koskevat tiedot: vastapuolen nimi, vastuun kokonaismäärä (käytössä oleva sekä vastapuolelle ilmoitettu limiitti), viivästyneen maksusuorituksen määrä ja eräpäivä, vastapuolen tai vastuun riskiluokka Maksukyvyttömyyden päättyminen Mikäli yksikään kohtien (edelliset kohdat) ehdoista ei enää tietyn vastapuolen kohdalla täyty, on valvottavan katsottava vastapuoli maksukykyiseksi ja riskiluokiteltava vastapuoli uudelleen. Mikäli aiemmin maksukyvytön, sittemmin maksukykyinen vastapuoli uudelleen täyttää maksukyvyttömyyden ehdot, on tämä jälleen katsottava maksukyvyttömäksi ja tapaus rekisteröitävä. 31 Valvottavalla on oltava selkeät kriteerit ja niitä koskeva sisäinen ohjeistus, joiden perusteella se päättelee, missä tapauksissa maksukyvytön vastapuoli voidaan jälleen katsoa maksukykyiseksi Vähittäisvastapuolten maksukyvyttömyyden erilliskäsittely Vähittäisvastuiden- ja vastapuolten tapauksessa valvottava voi katsoa, ettei luvun ehtojen (a) tai (b) täyttyminen yhden vastuun kohdalla välttämättä merkitse, että vastapuoli on kyvytön hoitamaan kaikkia vastuitaan. Tällöin valvottava voi soveltaa luvun maksukyvyttömyyttä koskevia sääntöjä vähittäisvastuiden tapauksessa ikään kuin jokaisella vastuulla olisi eri vastapuoli kuin kaikilla muilla Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvo kerroin (CF) Valtio-, luottolaitos-, yritys- ja vähittäisvastuiden EAD Taseen erien vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) on yhtä kuin sopimuksen mukainen bruttovastuu, ellei myöhemmin tässä kappaleessa luvussa toisin mainita. Tämä pätee myös ostetuille erille. EAD:n laskennassa ei siten vähennetä tehtyjä arvonalennuksia Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 1

21 STANDARDILUONNOS 21 (83) Limiitillisten sopimusten EAD on yhtä kuin valvottavaa sitovan limiitin käyttämätön osuus kerrottuna luottovasta-arvokertoimella (CF). 34 Muiden taseen ulkopuolisten erien EAD on yhtä kuin sopimuksen määrä kerrottuna luottovasta-arvokertoimella (CF). 35 Edellisistä seuraa, että esimerkiksi limiitillisten luottosopimusten kokonais-ead = nostettu bruttovastuu + CF (nostamaton osa limiitistä). Vastuiden nettoutus vaikuttaa EAD:hen Rahoitustarkastuksen standardin 4.3f luvun YY mukaisesti. 36 Leasing-vastuun sopimuksen mukaisten leasingmaksujen EAD on maksujen kassavirran nykyarvo. Kohteen jäännösarvon EAD on jäännösarvon tasearvo. 37 Rahoitustarkastuksen standardin 4.3c luvun YY mukaisten korko-, valuutta-, hyödyke- ja osakejohdannaisten sekä muiden vastaavien johdannaisten EAD lasketaan em. standardin luvun ZZ mukaisesti. 38 Maturiteetiltaan alle kaksiviikkoisten valuuttajohdannaisten ja virallisesti hyväksytyssä pörssissä kaupankäynnin kohteina olevien johdannaisten EAD on nolla. 39 Selvitysyhteisön selvittämien vakioimattomien (OTC) johdannaisten EAD on nolla, mikäli: a) selvitysyhteisö on laillinen vastapuoli; ja b) kaikki osapuolet antavat päivittäin täydet vakuudet vastuustaan selvitysyhteisölle kattaen näin paitsi jälleenhankintakustannuksen myös tulevaisuuden luottoriskin; ja c) selvitysyhteisön vastuu ei voi kasvaa suuremmaksi kuin annetun vakuuden määrä. 40, Vakuudeksi katsotaan tällöin joko: 34 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohdat 2 ja 3 37 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 4 38 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 5 39 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 7 40 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 8

22 STANDARDILUONNOS 22 (83) a) saamiset, joiden riskipaino on 0 % Rahoitustarkastuksen standardin 4.3c kohdassa XX; tai b) valvottavan tilille talletetut käteisvarat; tai c) valvottavan liikkeelle laskemat ja säilytyksessä olevat talletustodistukset, sijoitustodistukset ja vastaavat instrumentit. Takaisinosto- ja myyntisopimusten sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamis- ja -ottamissopimusten EAD on sopimuksen tasearvo. 41 Ostettujen saamisten EAD on saamisen määrä vähennettynä laimentumisriskin pääomavaateella. Laimentumisriskin pääomavaadetta ei tässä saa pienentää ottamalla huomioon luottosuojan vaikutusta Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD on yhtä kuin sijoituksen tasearvo, joka on laskettava yhdellä seuraavista menetelmistä: a) käypään arvoon arvostus, siten että arvonmuutos kirjataan tuloslaskelmaan ja omiin varoihin; tai b) käypään arvoon arvostus, siten että arvonmuutosta ei kirjata tuloslaskelmaan vaan verovelalla oikaistuun oman pääoman erään; tai c) hankintamenoon, tai mikäli markkina-arvo on sitä alempi, markkina-arvoon arvostus Muiden erien EAD Muiden erien EAD on yhtä kuin erän tasearvo Valvottavan omat CF-estimaatit Valvottavat jotka täyttävät luvussa esitetyt vähimmäisvaatimukset voivat Rahoitustarkastuksen luvalla soveltaa omia CF-estimaattejaan EAD:n laskennassa kaikille vastuille Standardi-CF-estimaatit 41 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 6 43 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta 11

23 STANDARDILUONNOS 23 (83) Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuiden ns. standardi-cf-estimaatit ovat seuraavat: a) Limiitillisten luottosopimusten, NIF-sopimusten (note issuance facility) ja RUF-sopimusten (revolving underwriting facility) CF = 75 %. b) Limiitillisten luottosopimusten CF = 0 % vain, mikäli: i. sopimus ei ole valvottavaa sitova tai valvottava voi ehdoitta peruuttaa sopimuksen; ja ii. valvottava seuraa aktiivisesti vastapuolen taloudellista tilaa jotta valvottava kykenee peruuttamaan sopimuksen havaitessaan vastapuolen luoton laadun heikentyneen. c) Tavaroiden ja hyödykkeiden tuontia ja vientiä koskevien lyhytaikaisten remburssien ja vastaavien sitoumusten CF = 20 % sekä myöntävälle että vahvistavalle osapuolelle. 47 Kaikille taseen ulkopuolisille erille lukuun ottamatta yllä mainittuja pätevät seuraavat CF-arvot, Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3c luvussa YY esitetyn ryhmittelyn mukaisesti: a) täyden riskin erän CF = 100 %, b) kohtalaisen riski erän CF = 50 %, c) kohtalaisesta alhaiseen riskin erän CF = 20 %, d) alhaisen riskin erän CF = 0 %. 48 Mikäli sopimus koskee toista taseen ulkopuolista sitoumusta, on sopimuksen CF matalampi kyseessä olevien sopimustyyppien CF-arvoista Tappio-osuus (LGD) Taloudellisen tappion määritelmä Taloudellisella tappiolla tarkoitetaan vastuusta aiheutuneita taloudellisia kokonaismenetyksiä, joiden arvioinnissa on huomioitava kaikki merkittävät vastuun kassavirran nykyarvoon vaikuttavat tekijät kuten suorat ja epäsuorat perintäkulut. 50 Kassavirran nykyarvolaskelmassa on otettava huomioon kassavirran toteutumiseen sisältyvät riskit, tietyissä tapauksissa esimerkiksi perintään ja 48 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 3 kohta Direktiivi 2000/12/EY artikla 4 kohta 26

24 STANDARDILUONNOS 24 (83) vakuuden realisointiin liittyvä epävarmuus. Riskin on heijastuttava nykyarvolaskelmassa joko tuotto- ja kuluerien ajankohdissa, nimellisarvoissa tai käytettävässä diskonttauskorkokannassa. Mikäli nykyarvolaskelma perustuu yksittäisten tuotto- ja kuluerien ajankohtien ja nimellisarvojen odotusarvoihin, on riskittömän korkokannan käyttö perusteltua vain jos em. tekijät eivät voi poiketa odotusarvoistaan LGD:n määritelmä Tappio-osuus (LGD) on vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan vastuusta seuraavan taloudellisen tappion suhde vastuun määrään maksukyvyttömyyshetkellä. 52 LGD = taloudellinen tappio EAD Vähimmäisvaatimukset vakuuksien huomioimiselle LGD-estimaateissa Mikäli vastikkeellinen luottosuoja ei täytä Rahoitustarkastuksen standardin 4.3f luvun XX ehtoja 53, ei valvottava voi ottaa sitä huomioon LGDestimaateissaan Valvottavan omat LGD-estimaatit Valvottavat jotka täyttävät luvussa esitetyt vähimmäisvaatimukset voivat Rahoitustarkastuksen luvalla soveltaa omia LGD-estimaattejaan yritys-, valtio-, ja luottolaitosvastuiden riskipainotettujen saamisten laskennassa Standardi-LGD-estimaatit Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuiden ns. standardi-lgd-estimaatit ovat seuraavat: a) vastuiden, joilla ei ole vakuuksia LGD = 45 %; b) huonommassa etuoikeusasemassa olevien (subordinated) vastuiden, joilla ei ole vakuuksia LGD = 75 %; c) katettujen joukkolainojen, jotka täyttävät Rahoitustarkastuksen standardin 4.3c määritelmän ehdot, LGD = 12,5 %; 51 IRBA-tulkinta s Direktiivi 2000/12/EY artikla 4 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VIII osa 2 54 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 4 kohta 78

25 STANDARDILUONNOS 25 (83) d) ostettujen yrityssaamisten LGD = 45 %, mikäli valvottava ei täytä niiden osalta luvussa asetettuja vaatimuksia PDestimaateille; e) huonommassa etuoikeusasemassa olevien (subordinated) ostettujen yrityssaamisten LGD = 100 %, mikäli valvottava ei täytä niiden osalta luvussa asetettuja vaatimuksia PD-estimaateille; ja f) ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin LGD = 75 %. 55 Vakuuksien vaikutus Standardi-LGD-estimaatteihin on laskettava Rahoitustarkastuksen standardin 4.3f mukaisesti. 7.4 Efektiivinen juoksuaika (M) Mikäli valvottava soveltaa standardi-lgd- ja CF-estimaatteja, on takaisinosto- ja myyntisopimusten sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamis- ja ottamissopimusten efektiivinen juoksuaika (M) 0,5 vuotta ja muuntyyppisten vastuiden 2,5 vuotta. 56 t T t Mikäli valvottava soveltaa omia LGD- ja CF-estimaattejaan, on vastuun efektiivinen juoksuaika kuten alla. Kaikkien erien M on vähintään vuosi ja korkeintaan viisi vuotta, ellei toisin mainita. a) Mikäli vastuun kassavirrat ovat ennalta tiedossa, on t xt t T M =, missä x t on sopimuksen mukainen kassavirta ajan- x hetkellä t (vuosina laskentahetkestä lähtien), ja T on kaikkien laskuhetken jälkeisten ajanhetkien joukko. b) Päänettoutussopimusten alaisille johdannaisille M on maksusuoritusten nimellisarvoilla painotettu keskiarvo yksittäisten maksusuoritusten juoksuajoista. c) Päänettoutussopimusten alaisille takaisinosto- ja myyntisopimuksille M on maksusuoritusten nimellisarvolla painotettu keskiarvo yksittäisten maksusuoritusten juoksuajoista. Näiden sopimusten efektiivisen juoksuajan alaraja on viisi päivää. d) Jos valvottava käyttää omia PD-estimaattejaan yrityksiltä ostettujen saamisten pääomavaateen laskentaan, on käytössä olevan vastuun M yhtä kuin saamisten maksusuoritusten nimellisarvoilla painotettu keskiarvo yksittäisten maksusuoritusten juoksuajoista. 55 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta 8 56 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta 11

26 STANDARDILUONNOS 26 (83) Niiden saamisten ostosopimusten, joilla on valvottavaa sitova limiitti (committed purchase facility) käyttämättömille osille on sovellettava samaa M:n arvoa, mikäli sopimus sisältää kovenantteja, ehtoja ennenaikaiselle kuoletukselle tai muita vastaavia ehtoja, jotka suojaavat valvottavaa merkittävältä vastaisuudessa ostettavien saamisten laadun heikkenemiseltä. Mikäli näitä ehtoja ei ostosopimukseen sisälly, on käyttämättömän osan M yhtä kuin sopimuksen juoksuaika ynnä pisin mahdollinen sopimuksen piiriin kuuluvan saamisen juoksuaika. Edellä mainittujen erien efektiivinen juoksuaika on vähintään 90 päivää. e) Mikäli valvottava ei kykene määrittämään efektiivistä juoksuaikaa kohdissa (a)-(d) esitetyn mukaisesti, on M tällöin pisin sopimuksen puitteissa mahdollinen aika, jonka kuluessa vastapuolen on suoriuduttava vastuustaan. Yleensä tämä on vastuun nimellinen jäljellä oleva juoksuaika. 57 f) Huolimatta kohdista (a), (b), (d), ja (e), M voi olla vähintään yksi päivä tietyille juoksuajaltaan alle vuoden voimassa oleville vastuille, jotka eivät ole osa valvottavan vastapuolelle tarjoamaa jatkuvaa rahoitusta. 58 Suositus Laskettaessa efektiivistä maturiteettia katsotaan vuodessa olevan 365 päivää. 59 Kohdan (edellinen, f) vastuisiin voidaan katsoa kuuluviksi seuraavat erät: a) arvopaperien takaisinosto- ja myyntisopimukset, lyhyet luotot ja talletukset; b) arvopapereiden lainaamisesta syntyvät vastuut; c) maksujenvälityssaamiset ja maksetut ennakot RISKIPAINOTETTUJEN ERIEN LASKENTA Luvuissa sekä 6.7 eriteltyihin vastuuryhmiin kuuluvien vastuiden luottoriskin riskipainotetut vastuun määrät lasketaan tämän luvun mukaisesti Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta IRBA-tulkinta s Baselin komitean suositus heinäkuu '04, kohta Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohdat 1 ja 4

27 STANDARDILUONNOS 27 (83) Luvuissa ja eriteltyihin ostettuihin saamisiin kuuluvien vastuiden laimentumisriskin riskipainotetut vastuun määrät lasketaan vastaavasti luvun 8.8 mukaisesti. 62 Riskipainotettujen vastuun määrien laskenta perustuu kunkin vastuun kohdalla asianmukaisiin riskiparametreihin, joita ovat: vastuun määrä maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) tappio-osuus (LGD) efektiivinen juoksuaika (M) liikevaihto tai taseen loppusumma (S) 63 Valvottava voi laskea oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotetut vastuun määrät luvun mukaisesti ainoastaan mikäli valvottava täyttää luvun vähimmäisvaatimukset. 64 Valvottavan on laskettava erityisrahoitusvastuiden riskipainotetut vastuun määrät luvun taulukkopohjaisella menetelmällä, mikäli valvottavan PD-estimaatit eivät täytä luvun 10.5 vähimmäisvaatimuksia. 65 Kaavoissa N () on standardoidun normaalijakauman kertymäfunktio, ( ) 1 N on tämän käänteisfunktio, ln on luonnollinen logaritmi ja e on luonnollisen logaritmin kantaluku. 8.1 Valtio-, luottolaitos- ja yritysvastuut Valvottavan on käytettävä kunkin vastuun kohdalla itse estimoimaansa sen vastapuolen PD-arvoa, jonka vastuu on kyseessä. 66 Rahoitustarkastuksen luvalla valvottava voi käyttää itse estimoimiaan LGD- tai CF-arvoja. Tällöin valvottavan on käytettävä myös luvussa 7.4 kohdassa YY eriteltyjä M-arvoja. 67 Muussa tapauksessa valvottavan on käytettävä kunkin vastuun kohdalla luvussa eriteltyjä standardi-lgd-estimaatteja, luvussa eritel- 62 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 2 63 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 3 64 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 4 65 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 5 ja liite VII osa 1 kohta 5 66 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 6 67 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohdat 9

28 STANDARDILUONNOS 28 (83) tyjä standardi-cf-estimaatteja sekä luvussa 7.4 kohdassa XX eriteltyjä M-arvoja. 68 Mikäli vastuulla on takaus, voi valvottava laskea vastuun kohdalla käytettävän PD-arvon standardin 4.3f kohdan (XX) mukaan. 69 Mikäli valvottava käyttää itse estimoimiaan LGD-arvoja, voi valvottava ottaa takauksen vaikutuksen huomioon joko vastuun kohdalla käytettävässä PD- tai LGD-arvossa mikäli lisäksi luvun (XX) kohdan (YY) vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Vastuun riskipainon on tällöin oltava vähintään yhtä suuri kuin takaajan vastaavan vastuun riskipaino. 70 Kaikkien valtio-, luottolaitos-, ja yritysvastuiden riskipainotettu vastuun määrä = riskipaino EAD. 71 Maksukykyisten vastapuolten vastuiden riskipaino missä = 1 N N ,5 b 1 ( PD ) + R N ( 0,999 ) ( M 2,5) 1 R b 12,5 1,06 PD LGD ( 0, ,05478 ln( PD) ) 2 b =. Mikäli vastapuolen PD on nolla, on vastuun riskipaino nolla. Valtio- ja luottolaitosvastuiden 50 PD ( 1 e ) R = 0,24 0,12. Yritysvastuiden R = 0,24 0,12 50 PD ( 1 e ) 0,04 max 0, min ( 1 ( S 5) / 45) { {,1}}, 68 Direktiivi 2000/12/EY artikla 87 kohta 8 69 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta 5 70 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 2 kohta 6 71 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 1 kohta 3

29 STANDARDILUONNOS 29 (83) missä S on yrityksen konsernin liikevaihto tai vaihtoehtoisesti taseen loppusumma, mikäli jälkimmäinen kuvaa konsernin kokoa paremmin kuin liikevaihto. 72 Maksukyvyttömien vastapuolten vastuiden riskipaino on nolla, mikäli valvottava soveltaa standardi-lgd-estimaatteja. 73 Mikäli valvottava käyttää omia LGD-estimaattejaan, on maksukyvyttömien vastapuolten riskipaino max { 0, ( EL ) 12,5} = BE LGD, missä EL BE on luvun 9.1 kohdan XX mukainen maksukyvyttömän vastapuolen vastuun EL-estimaatti Erityisrahoitusvastuut Tilavaraus; tulee mukaan seuraavassa standardiluonnoksessa Ostetut yrityssaamiset Jos ostetut yrityssaamiset täyttävät tämän standardin luvun ohella myös luvussa esitetyt ostettuja vähittäissaamisia koskevat ehdot ja mikäli luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa yritysvastuiden menetelmää, niin se voi soveltaa ostettuihin yrityssaamisiin vähittäisvastuiden menetelmää. 74 Ostettuihin yrityssaamisiin liittyviä hyvitettäviä ostoalennuksia sekä vakuuksia tai tappioiden riskipitoisimmalle osuudelle myönnettyjä osittaistakauksia tai näitä kaikkia voidaan käsitellä riskipitoisimpina positioina (first-loss positions) Rahoitustarkastuksen arvopaperistamisstandardin mukaisesti Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 1 kohdat 3 ja 4 73 Direktiivi 2000/12/EY liite VII osa 1 kohta 3 74 Direktiivi 2000/12/EY Liite VII, osa 1, kohta 6 75 Direktiivi 2000/12/EY Liite VII, osa 1 kohta 7