Standardi 4.3g. Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus. Määräykset ja ohjeet

Transkriptio

1 Standardi 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus Määräykset ja ohjeet

2 dnro 13/120/ (79) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 6 2 Tavoitteet 9 3 Kansainvälinen viitekehys 11 4 Normiperusta 12 5 Markkinariskin vakavaraisuusvaatimuksen yleiset periaatteet Kaupankäyntivarasto Sisäiset suojaukset Konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vähimmäismäärä Pieni kaupankäyntivarasto Kaupankäyntivaraston arvostus Arvostusmenetelmät Arvonoikaisut 20 6 Kaupankäyntivaraston positioriskin laskeminen Korkosopimusten positioriskin laskeminen Korkosopimusten erityisriski Johdannaissopimukset korkosopimusten erityisriskinlaskennassa Korkosopimusten yleisriski Herkkyysmallien käyttäminen korkosopimusten yleisriskin laskennassa 34

3 dnro 13/120/ (79) Korkojohdannaisten käsittely yleisriskinlaskennassa Johdannaissopimuksista syntyvien positioiden nettouttaminen korkosopimusten yleisriskiä laskettaessa Korkosopimuksia koskevat muut riskit Kaupankäyntivarastoon kuuluvien osakkeiden positioriskin laskeminen Osakkeiden netto- ja bruttopositioiden laskeminen Osakkeiden erityisriskin omien varojen vaatimus Osakkeiden yleisriskin omien varojen vaatimus Osakejohdannaisten käsittely Kaupankäyntivarastoon kuuluvia arvopapereita koskevat merkintäsitoumukset 39 7 Kaupankäyntivaraston selvitys- ja vastapuoliriskin laskeminen _ Kaupankäyntivaraston selvitysriski Kaupankäyntivaraston vastapuoliriski Johdannaissopimukset Takaisinosto- ja myyntisopimukset sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaaminen Muut vastapuoliriskit 43 8 Valuuttakurssi- ja kultariskin laskeminen Kaksivaiheinen menetelmä Rakennepositio Nykyarvomenetelmän käyttäminen valuuttaposition laskemisessa _ Valuutat, joiden valuuttakurssi on sopimuksilla sidottu toisiinsa Sijoitusrahasto-osuuksien valuuttakurssiriski 48

4 dnro 13/120/ (79) 8.6 Muut riskit 48 9 Hyödykeriski Hyödykepositioiden ja hyödykejohdannaisten käsittely omien varojen vaatimuksen laskennassa Maturiteettipohjainen laskentatapa Yksinkertaistettu laskenta Sijoitusrahasto-osuudet kaupankäyntivarastossa Jaottelumenetelmät sijoitusrahasto-osuuksien positioriskin laskennassa Täysjaottelumenetelmä Indeksiä seuraavat rahastot Osittainen jaottelumenetelmä Jaottelumenetelmän käytön edellytykset Sijoitusrahasto-osuuksien omien varojen vaatimuksen vähimmäismäärä Kaupankäyntivaraston luottojohdannaiset Luottoriskin ostajan (suojan myyjä) markkinariskin vakavaraisuuskäsittely Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) markkinariskin vakavaraisuuskäsittely Luottojohdannaisten nettoutus Täysimääräinen nettoutus Nettoutus 80 % Osittainen nettoutus Tilanne, jossa nettoutusta ei voida soveltaa Sisäiset mallit 63

5 dnro 13/120/ (79) 12.1 Edellytykset mallin käyttämiselle Erityisriskin laskeminen sisäisellä mallilla Yleisriskin laskeminen sisäisellä mallilla Omien varojen vaatimus Raportointi Rahoitustarkastukselle Määritelmät Lisätiedot Kumotut määräykset, tulkinnat ja kannanotot Liitteet 79

6 dnro 13/120/ (79) 1 SOVELTAMINEN (1) Tämän standardin mukainen markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 5 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama yhteenliittymä. (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien maksuliikeyhteisöt. (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt). (5) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jos Rahoitustarkastus on myöntänyt tytärluottolaitokselle luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitetun luvan. (6) Mitä kohdassa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön.

7 dnro 13/120/ (79) (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen markkinariskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella (konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETAvaltioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on (7)-kappaleessa tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin (7) kappaleessa tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä, mitä (8) kappaleessa todetaan, konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta.

8 dnro 13/120/ (79) (11) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä (7) - (10) -kappaleissa todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu markkinariskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETAvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä (12) kappaleessa todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle Rahoitustarkastus on myöntänyt luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kohdassa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön. Siirtymäsäännökset (16) Valvottava, joka on ennen tämän standardin voimaan astumista saanut luvan käyttää sisäistä mallia erityisriskin laskemiseen, saa enintään vuoden 2009 loppuun saakka käyttää tällaista mallia noudattaen erityisriskin laskemista koskevia vaatimuksia sellaisina, kun ne olivat määräyksissä , ja tämän standardin tullessa voimaan. 1 (17) Tätä standardia ei ennen 1. päivää tammikuuta 2011 sovelleta sijoituspalveluyritykseen, joka toimiluvan ehtojen nojalla saa tarjota sijoituspalvelua yksinomaan hyödykemarkkinoihin liittyvillä johdannaissopimuksilla. 1 Direktiivin 2006/YYY/EY artikla 45 c

9 dnro 13/120/ (79) 2 TAVOITTEET (1) Tämä standardi koskee kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin, selvitys- ja vastapuoliriskin, koko toiminnan valuuttakurssi- ja hyödykeriskin sekä muiden vastaavien riskien kattamiseksi vaadittava omien varojen vähimmäismäärän laskemista. (2) Markkinariskejä ovat korko-, valuuttakurssi-, osake- ja hyödykeriski. Esimerkiksi korkojen, valuuttakurssien tai osakehintojen muutokset tai kauppojen selvitysongelmat voivat aiheuttaa tappioita valvottavalle ja johtaa vakavaraisuuden heikkenemiseen. (3) Markkinariskien hallinta on osa valvottavan riskienhallintaa. Tässä standardissa käsitellään kaupankäyntivaraston positio-, selvitys- ja vastapuoliriskin sekä koko toiminnan valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa. Standardissa määritellään aluksi kaupankäyntivarasto, sisäiset suojaukset, menettely pienen kaupankäyntivaraston osalta sekä käydään läpi kaupankäyntivaraston arvostukseen liittyviä periaatteita. (4) Tämä standardi kattaa vain kaupankäyntivarastosta aiheutuvan korko- tai osakeriskin. (5) Positioriski jakautuu sekä osakkeiden että korkosopimusten osalta toisaalta liikkeellelaskijasta aiheutuvaan erityisriskiin ja toisaalta markkinoiden yleisestä kehityksestä syntyvään yleisriskiin. Standardissa kuvataan sekä käteisettä johdannaisinstrumenttien omien varojen vaatimuksen laskentaa. Kaupankäyntivaraston korkosopimusten yleisriski voidaan laskea maturiteetti- tai duraatiopohjaisella laskentatavalla, minkä lisäksi Rahoitustarkastus voi myöntää luvan herkkyysmallien käyttämiseen. Positio-, valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin omien varojen vaatimuksen laskentaan voi myös luvussa 12 määritellyin edellytyksin käyttää sisäisiä malleja.

10 dnro 13/120/ (79) (6) Standardissa on omat luvut kaupankäyntivarastoon kirjattujen luottojohdannaisten ja sijoitusrahasto-osuuksien omien varojen vaatimuksen laskennasta. (7) Asiat on standardissa esitetty selkeyden vuoksi aihealueittain, jolloin samassa luvussa voi olla viittauksia sekä direktiivin artikloihin että liitteisiin.

11 dnro 13/120/ (79) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) Standardissa on huomioitu Baselin pankkivalvontakomitean suositukset "International Convergence of Capital Measurement and Standards" ja "Amendment to the Capital Accord to Incorporate Market Risks" ovat saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa

12 dnro 13/120/ (79) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, , s.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/ETY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, , s.201. (2) Yksityiskohtaiset määräykset markkinariskien kattamiseksi vaadittavien omien varojen laskemiseksi sisältyvät direktiivin 2006/49/EY artiklaan 18 ja liitteisiin I V ja VII. (3) EU:n ns. vakavaraisuusdirektiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Direktiiveissä Baselin komitean suositukset ulotetaan koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä yhdenmukaisesti EU:ssa noudatetun periaatteen mukaisesti. (4) Direktiivit ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa (5) Markkinariskin kattamiseksi vaadittavista omien varojen vähimmäismäärästä säännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) :issä. (6) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 31 sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista anpuh

13 dnro 13/120/ (79) netun lain (1504/2001) 8 :n 5 momentti.

14 dnro 13/120/ (79) 5 MARKKINARISKIN VAKAVARAISUUSVAATIMUKSEN YLEISET PERIAATTEET 5.1 Kaupankäyntivarasto Perustelu (1) Valvottavan kaupankäyntivarasto muodostuu sellaisista rahoitusinstrumentti- tai hyödykepositioista, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa. Myös kaupankäyntivarastoa suojaavat sopimukset luetaan kaupankäyntivarastoon 2. (2) Kaupankäyntitarkoituksessa otetut positiot valvottava on tarkoituksella ottanut lyhytaikaista kauppaa varten ja/tai voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä tosiasiallisista tai odotetuista hintamuutoksista tai lukitakseen riskittömiä tuottoja. Kaupankäyntitarkoituksessa otettuihin positioihin luetaan kaupankäynti omaan lukuun, asiakaskaupankäynti sekä markkinatakaus. 3 (3) Valvottavan kaupankäyntivaraston hallinnointia koskevien ohjeiden ja menettelytapojen tulee sisältää vähintään: 4 a) kaupankäyntitoiminnan määrittely b) vastuiden arvostaminen markkinahintoihin ja arvostusmallien avulla sekä miten arvostusmallien käyttöön liittyvät riskit tunnistetaan, miten mallien oletuksia ja parametreja arvioidaan ja miten malleilla arvostettuja eriä voidaan suojata 2 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (1) 3 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (2) 4 Direktiivin 2006/YYY/EY liitteen VII D-osan 2. kohta

15 dnro 13/120/ (79) c) epälikvidien positioiden käsittely d) kaupankäyntitoiminnan riskienhallinnan periaatteet e) periaatteet riskien tai positioiden siirroille kaupankäyntivaraston ja muun rahoitustoiminnan välillä. 4 Siirrettäessä erä kaupankäyntivaraston ja rahoitustoiminnan välillä on siirtohinta aina dokumentoitava. (4) Ohjeiden ja menettelytapojen noudattaminen on dokumentoitava ja valvottavan sisäisen tarkastuksen on säännöllisesti tarkastettava dokumentit. 5 (5) Kaupankäyntitarkoituksessa otettujen positioiden omien varojen vaatimus lasketaan markkinariskin vakavaraisuusvaatimusten mukaisesti kun seuraavat ehdot täyttyvät: 6 a) Ylin johto on hyväksynyt riskinoton strategian sekä kaupankäyntivaraston määritelmän b) Kaupankäynnin menettelytavat on määritelty: riskit on limitoitu ja niiden seuranta järjestetty kaupankäyntitoimintaa hoitavalla henkilöllä on oikeus tehdä positioita koskevia päätöksiä itsenäisesti ennalta asetettujen limiittien ja riskinoton strategian puitteissa positiot raportoidaan toimivalle johdolle osana valvottavan riskienhallintaprosessia c) Positioita arvioidaan jatkuvasti markkinoilta saatavan informaation pohjalta d) Kaupankäynnin positionottoa ja volyymejä arvioidaan säännöllisesti riskinoton strategiaa vasten. (6) Kaupankäyntivaraston positiot voivat olla joko lyhyitä tai pitkiä. Kaupankäyntivarastoon luetaan vain sellaiset erät, jotka valvottava on tehnyt omaan lukuunsa tai joihin liittyvä riski on valvottavalla. (7) Kaikki ne muut erät, jotka eivät kuulu valvottavan kaupankäyntivarastoon, ovat vakavaraisuuslaskennassa valvottavan rahoitustoimintaa, jota koskee Rahoitustarkastuksen luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksista annetut standardit (4.3c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä ja 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä). 5 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (3) ja liitteen VII D-osan 1. kohta 6 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (3) ja liitteen VII A-osan 1. kohta

16 dnro 13/120/ (79) (8) Tiettyä yksittäistä arvopaperia tai johdannaissopimusta koskeva positio tai yksittäinen kaupankäyntivarastoa suojaava erä ei voi samanaikaisesti sisältyä sekä kaupankäyntivarastoon että rahoitustoimintaan. Sen sijaan samanlaisia arvopapereita voi sisältyä sekä kaupankäyntivarastoon että muuhun toimintaan. 5.2 Sisäiset suojaukset Perustelu (9) Sisäisellä suojauksella tarkoitetaan positiota, joka merkittävässä määrin tai täysin siirtää kaupankäyntivarastoon jonkin riskin kaupankäyntivaraston ulkopuolisesta toiminnasta. Nämä sisäisesti suojaavat positiot voidaan sisällyttää markkinariskin vakavaraisuuslaskentaan, mikäli ne on tehty kaupankäyntitarkoituksessa ja niiden arvostuksissa noudatetaan luvun 5.4 mukaisia periaatteita. 7 (10) Sisäisten suojausten tarkoitus ei saa olla vakavaraisuusvaatimusten vähentäminen. Sisäiset suojaukset tulee dokumentoida, niiden tulosvaikutusta tulee seurata ja ne on hyväksyttävä asianmukaisen tahon toimesta. Sisäisiä suojauksia tulee hallita osana kaupankäyntitoiminnan riskilimitointia ja ne tulee hinnoitella markkinaehtoisesti. 7 (11) Valvottavan sisäisen tarkastuksen tulee arvioida sisäinen suojaustoiminta. 7 (12) Sisäiset suojaukset eivät vaikuta kaupankäyntivaraston ulkopuolisen toiminnan vakavaraisuusvaatimuksiin. 8 (13) Jos valvottava suojaa rahoitustoiminnan luottoriskejä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella käyttäen sisäistä suojausta, ei rahoitustoiminnan positiota voida pitää suojattuna vakavaraisuusvaatimuksia laskettaessa ellei valvottava osta luottoriskin vähentämistekniikoista annettujen standardien mukaiselta hyväksytyltä kolmannelta osapuolelta suojaavaa luottojohdannaista, joka täyttää luottojohdannaisille asetetut vähimmäisvaatimukset. Kun suoja ostetaan hyväksytyltä kolmannelta osapuolelta ja sitä pidetään rahoitustoiminnan position suojana vakavaraisuuslaskennassa, ei sisäistä eikä ulkoista luottojohdannaissuojaa lueta kaupankäyntivarastoon vakavaraisuusvaatimusta laskettaessa. 9 Hyväksyttävistä kolmansista osapuolista ja luottojohdannaisille asetetuista vähimmäisvaatimuksista säädetään standardien 4.3e Luottoriskien vähentämistekniikat luottoriskin standardime- 7 Direktiivi 2006/49/EY artikla 11 (5) ja liitteen VII C-osan 1. kohta 8 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII C-osan 2. kohta 9 Direktiivin 2006/YYY/EY liitteen VII C-osan 3. kohta

17 dnro 13/120/ (79) netelmää käytettäessä ja 4.3f Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin sisäisten luokitusten menetelmää käytettäessä kappaleissa 7.1, 7.2 ja Konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vähimmäismäärä (14) Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmää koskeva omien varojen vaatimus kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin ja koko toiminnan valuuttakurssi-, kulta- ja hyödykeriskin kattamiseksi saadaan laskemalla yhteen näiden riskien kattamiseksi vaadittava omien varojen määrä kultakin konsolidointiryhmään kuuluvalta yritykseltä. (15) Kaupankäyntivaraston selvitys- ja vastapuoliriskien kattamiseksi vaadittavaa konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa voidaan kaupankäyntivarastoon luettavien erien määrä laskea soveltamalla konsernitilinpäätöksen laatimisessa noudatettavia periaatteita. 5.4 Pieni kaupankäyntivarasto (16) Valvottavan, jolla on pieni kaupankäyntivarasto, ei tarvitse laskea kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin ja selvitys- ja vastapuoliriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää tämän standardin lukujen 6 ja 7 mukaisesti, vaan kaupankäyntivarastoon kuuluvien erien vakavaraisuus voidaan laskea sillä menetelmällä, jota valvottava soveltaa luottoriskin vakavaraisuuden laskennassa. 10 (17) Vaikka valvottava voi jättää laskematta kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin sekä selvitys- ja vastapuoliriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen määrää tämän standardin lukujen 6 ja 7 mukaisesti, täytyy sen kuitenkin laskea valuuttakurssi- ja kultariskin kattamiseksi vaadittava omien varojen määrä tämän standardin luvun 8 mukaisesti ja hyödykeriski luvun 9 mukaisesti. 11 (18) Standardin lukujen 6 ja 7 lukujen soveltamatta jättämisen edellytyksenä on, että kaupankäyntivaraston arvo ei pysyvästi ylitä 5 %:a eikä koskaan 6 %:a viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä, eikä pysyvästi 15 miljoonaa euroa eikä koskaan 20 miljoonaa euroa Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (2) 11 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (1) b-kohta

18 dnro 13/120/ (79) (19) Laskettaessa kaupankäyntivaraston arvon suhdetta taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään kaupankäyntivarastoon sisältyvät arvopaperit, hyödykkeet ja muut sopimukset kuin johdannaissopimukset ja muut taseen ulkopuoliset sitoumukset, joilla markkinariski on siirretty raportoivalle valvottavalle, otetaan huomioon markkina-arvoon. Johdannaissopimukset otetaan huomioon kohde-etuutensa määrän mukaisina itseisarvoina sekä kaupankäyntivaraston arvoa laskettaessa, että taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärää laskettaessa. 12 (20) Johdannaissopimuksen kohde-etuuden määrä lasketaan viranomaisten yhtenäistetyn tiedonkeruun Luokitukset ja määritelmät -muistion mukaan seuraavasti: Luokittelutekijän Kohde-etuuden nimellisarvo (O 0904) mukaan lasketaan korkotermiinit, -futuurit ja -optiot, koronvaihtosopimukset sekä koron- ja valuutanvaihtosopimukset. Osaketermiinit ja -futuurit lasketaan luokittelutekijän Kohde-etuuden todennäköinen arvo (O 0905) mukaan. Luokittelutekijän sopimuksen mukainen arvo (O 0906) mukaan lasketaan valuuttatermiinit, -futuurit ja -optiot, osakeindeksitermiinit, - futuurit ja -optiot, osakeoptiot sekä muut termiinit, futuurit ja optiot. (21) Taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin sisällytetään johdannaissopimusten lisäksi myös muut taseen ulkopuoliset sitoumukset. Ne otetaan huomioon luokittelutekijän Sopimuksen mukainen arvo (O 0906) mukaisesti. Kaupankäyntivarastoa suojaavat velat lisätään itseisarvona kaupankäyntivaraston arvoon. (22) Laskettaessa kaupankäyntivaraston arvon suhdetta taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään sekä osoittaja että nimittäjä otetaan huomioon itseisarvona. Välityssaamisia ja -velkoja ei oteta huomioon suhdelukua laskettaessa. (23) Kaupankäyntivaraston arvo sekä johdannaissopimusten määrä otetaan huomioon laskelmassa tiedonantopäivän tilanteen mukaisesti. (24) Mikäli valvottavan kaupankäyntivaraston arvo ylittää 6 % viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä tai 20 miljoonaa euroa, tulee sen laskea kaupankäyntivaraston positioriski sekä selvitys- ja vastapuoliriski tämän standardin mukaisesti. Mikäli valvottavan kaupankäyntivaraston arvo ylittää yhtäjaksoisesti pidemmän ajan kuin viisi pankkipäivää kerrallaan 5 % viimeksi 12 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (3)

19 dnro 13/120/ (79) vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta taseen loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä tai 15 miljoonaa euroa, kaupankäyntivaraston positioriski sekä selvitys- ja vastapuoliriski tulee laskea tämän standardin mukaisesti. Edellä mainittujen rajojen ylityksistä tulee välittömästi ilmoittaa Rahoitustarkastukselle. 13 (25) Valvottavan sisäisten valvontajärjestelmien sekä hallinnollisten että sisäisen laskennan toimintatapojen tulee olla sellaiset, että voidaan varmistua siitä, että kaupankäyntivaraston arvon suhde taseen loppusummaan ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärään voidaan riittävällä tarkkuudella laskea. 5.5 Kaupankäyntivaraston arvostus (26) Valvottavalla tulee olla riittävät prosessit, järjestelmät ja kontrollit luotettavien arvostusten tuottamiseen. 14 Arvostusperiaatteet ja arvostusprosessit tulee dokumentoida. Dokumentaatiossa määritellään arvostusten tekemiseen liittyvät vastuut, markkinainformaation lähteet sekä arvio niiden kattavuudesta, arvostusfrekvenssit, hintatietojen poiminnan ajoitukset päivän sisällä sekä kuukausittaisten ja satunnaisotanta -hintatarkastusten kuvaukset. 15 (27) Arvostustoiminnan tulee olla erillään riskejä ottavasta liiketoiminnasta Arvostusmenetelmät (28) Kaupankäyntivaraston markkina-arvo tulee laskea vähintään päivittäin. 16 Valvottavan tulee arvostaa kaupankäyntivaraston positiot markkinahintoihin silloin kun se on mahdollista. 17 Hintalähteiden tulee olla riippumattomia. 18 (29) Arvostus suoritetaan lähtökohtaisesti osto- tai myyntinoteerauksen perusteella varovaisuusperiaatteen mukaisesti. 19 (30) Mikäli edellä mainittu menettely ei ole käytännössä mahdollista, voidaan arvostamisessa käyttää esimerkiksi osto- ja myyntinoteerausten keskiarvoon perustuvaa tuottokäyrää tai viimeistä kaupantekokurssia. Perusteet poikkeavalle menettelylle on dokumentoitava ja sen käytössä on noudatettava johdonmukaisuutta. 13 Direktiivi 2006/49/EY artikla 18 (4) 14 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 1. kohta 15 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 2. kohta 16 Direktiivi 2006/49/EY artikla 33 (2) 17 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 5. kohta 18 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 3. kohta 19 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 4. kohta

20 dnro 13/120/ (79) (31) Arvostusmallia voidaan käyttää tilanteessa, jossa valmiita markkinahintoja ei ole käytettävissä. 20 Arvostusmallin käyttö edellyttää: 21 Toimivan johdon on tiedettävä mitkä kaupankäyntivaraston osat arvostetaan mallin avulla ja sen on ymmärrettävä käytettyyn malliin liittyvät epävarmuudet riskiraportoinnissa ja tuloslaskennassa. Hintalähteiden sopivuutta positioiden arvostamiseen ja arvostusmallin parametreja tulee arvioida säännöllisesti. Arvostusmallin tulee perustua vakiintuneisiin arvostusmenetelmiin aina, kun sellainen on saatavilla Valvottavan itsensä kehittämän arvostusmallin oletukset tulee arvioida kehitysprosessista riippumattomien tahojen toimesta. Itse kehitetyn arvostusmallin hyväksynnän ja testauksen tulee olla riippumattomia kaupankäyntitoiminnoista. Testauksen tulee kattaa käytetyt matemaattiset menetelmät, oletukset ja tietotekniset ratkaisut. Arvostusmallin muutoshallinta tulee olla dokumentoitu ja varmuuskopiointimenettelyt järjestetty. Riskienhallintaan osallistuvien tulee olla tietoisia arvostusmallin heikkouksista ja niiden vaikutuksista arvostusmallin antamiin tuloksiin. Tarvittaessa on tehtävä arvostuskorjauksia kattamaan arvostusmallin epävarmuutta. (32) Kaupankäyntitoiminnoista riippumaton arvostusten arviointi tulee toteuttaa säännöllisesti. Arviointimenettelyssä käytettyjen markkinahintojen oikeellisuus ja riippumattomuus sekä arvostusmallin toiminnan oikeellisuus arvioidaan Arvonoikaisut Perustelu (33) Epävarmuutta arvostuksiin aiheuttavat esimerkiksi positioiden epälikvidiys, arvostuksissa käytettävät mallit sekä mahdolliset positioiden sulkemiskustannukset. Positioiden likvidiyteen vaikuttaa esimerkiksi arvioitu position sulkemisaika, osto- ja myyntitarjousten ero, markkinahintojen saatavuus, markkinatakaajien lukumäärä sekä kaupankäynnin volyymi, jäljellä oleva juoksuaika ja markkinoiden keskittyneisyys Direktiivi 2006/49/EY artikla 33 (3) 21 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 6. kohta 22 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 7. kohta 23 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 11. kohta

21 dnro 13/120/ (79) (34) Valvottavalla on oltava menettelytavat arvonoikaisujen arvioimiseksi. 24 (35) Mikäli arvonoikaisut aiheuttavat merkittäviä, kirjanpidon arvonoikaisujen ylittäviä tappioita kuluvalle tilikaudelle, ne vähennetään valvottavan omista varoista standardin 4.3.a Omien varojen määritelmä mukaisesti. Muut arvonoikaisuista aiheutuvat voitot/tappiot otetaan huomioon kaupankäyntivaraston nettotuottojen laskennassa standardin 4.3.a Omien varojen määritelmä mukaisesti Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan 8. kohta 25 Direktiivi 2006/49/EY liitteen VII B-osan a kohdat

22 dnro 13/120/ (79) 6 KAUPANKÄYNTIVARASTON POSITIORISKIN LASKEMINEN Perustelu Perustelu (1) Kaupankäyntivaraston positioriski koostuu yleis- ja erityisriskistä. Yleisriskillä tarkoitetaan markkinoiden yleisestä kehityksestä aiheutuvaa riskiä. Erityisriskillä tarkoitetaan arvopaperin liikkeeseenlaskijasta tai johdannaissopimuksen kohde-etuuden liikkeeseenlaskijasta aiheutuvaa riskiä. 26 (2) Nettopositiot arvostetaan markkina-arvoon. Nettopositiot muutetaan ilmoitusvaluutaksi Suomen Pankin / EKP:n julkaisemaan raportointipäivän keskikurssiin. 27 (3) Optioiden delta-riskin lisäksi valvottavalla on oltava riittävästi omia varoja optioiden muiden riskien kattamiseen. 28 (4) Mikäli takaisinostosopimuksilla tai lainaamalla luovutetut arvopaperit kuuluvat kaupankäyntivarastoon lasketaan näille positioriskin omien varojen vaatimus tämän luvun mukaisesti. 29 (5) Mikäli valvottavalla kaupankäyntivarastossaan oleva pitkä positio koostuu sellaisista arvopapereista tai sellaisista johdannaissopimuksista, joiden kohdeetuus on sellainen arvopaperi, että ne luottolaitostoiminnasta annetun lain 121/ :n mukaan tulee vähentää luottolaitoksen omista varoista, ei tällaista pitkää positiota lueta kaupankäyntivarastoon tämän määräyksen mukaista positioriskiä laskettaessa, vaan se vähennetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 121/ :n mukaisesti valvottavan omista varoista. Edellä mainittu omista varoista vähennettävä positio lasketaan siten, että johdannaissopimuksista otetaan mukaan vain sellaiset johdannaissopimukset, joissa kohde-etuus luovutetaan. Mikäli kuitenkin tällainen pitkä positio vähentäisi 26 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 12. kohta 27 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 3. kohta 28 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 5. kohta 29 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 11. kohta

23 dnro 13/120/ (79) kaupankäyntivaraston erityis- tai yleisriskin kattamiseksi vaadittavien omien varojen määrää, se voidaan ottaa huomioon kaupankäyntisalkussa. 6.1 Korkosopimusten positioriskin laskeminen Korkosopimusten erityisriski Yleiset periaatteet (6) Korkosopimusten erityisriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskemista varten nettopositiot lasketaan kunkin valuutan osalta erikseen. 30 (7) Erityisriski määräytyy vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin liikkeeseenlaskijan tai johdannaissopimusten kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan sekä jäljellä olevan juoksuajan perusteella. 31 (8) Nettopositiot merkitään jäljempänä mainittuihin luokkiin liikkeeseenlaskijan, sisäisen tai ulkoisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan perusteella ja kerrotaan ko. luokan kertoimella. Painotettujen positioiden itseisarvot lasketaan yhteen omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 13. kohta 31 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 14. kohta

24 dnro 13/120/ (79) Taulukko 1 31 Erityisriskin omien varojen vaatimus Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 1 tai saisivat 0% riskipainon luottoriskin standardimenetelmässä. 0% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 2 tai 3 luottoriskin standardimenetelmässä. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 1 tai 2 luottoriskin standardimenetelmässä. Muut alhaisen riskin erät. 0.25% (jäljellä oleva juoksuaika enintään 6 kuukautta) 1.00% (jäljellä oleva juoksuaika yli 6 kuukautta, enintään 24 kuukautta) 1.60% (jäljellä oleva juoksuaika yli 24 kuukautta) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 4 tai 5 luottoriskin standardimenetelmässä. 8.00% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 3 tai 4 luottoriskin standardimenetelmässä.

25 dnro 13/120/ (79) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 3, 4 tai 5 luottoriskin standardimenetelmässä. Vastuut, joille ei ole saatavissa hyväksytyn luottoluokituslaitoksen luokitusta. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana valtiot tai liikkeeseenlaskijana keskuspankit, kansainväliset organisaatiot, monenkeskiset kehityspankit tai EU-maiden aluehallinnot tai paikalliset viranomaiset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 6 luottoriskin standardimenetelmässä. 12,00% Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana yritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkiin 5 tai 6 luottoriskin standardimenetelmässä. Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joissa liikkeeseenlaskijana tai takaajana luottolaitokset tai sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluisivat luottoluokkaan 6 luottoriskin standardimenetelmässä. (9) Valvottavat, jotka käyttävät luottoriskin sisäisten luokitusten menetelmää rahoitustoiminnan vakavaraisuusvaatimuksen laskentaan, on sovellettava kaupankäyntivaraston korkosopimusten erityisriskin vaatimuksen laskennassa sisäisiä maksukyvyttömyyden todennäköisyyksiä (PD). Liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden todennäköisyyden on oltava pienempi tai yhtä suuri kuin yritysvastuiden riskipainotuksessa asianmukaisessa luottoluokassa luottoriskin standardimenetelmässä, jotta se voidaan lukea vastaavaan luokkaan erityisriskin laskennassa. 31 (10) Arvopaperistettujen vastuiden, jotka arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimuksesta annetun standardin (4.3h Arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimus) mukaan saavat 1250 %:n riskipainon tai jotka voidaan vähentää omista varoista, omien varojen vaatimus on oltava vähintään yhtä suuri kuin standardin 4.3h mukaisesti laskettu vaatimus. Luokittelemattomien likviditeettisopimusten erityisriskin vaatimus on vähintään yhtä suuri kuin standardin 4.3h mukaisesti laskettu vaatimus. 31

26 dnro 13/120/ (79) (11) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka ovat paikallisen valuutan määräisiä ja rahoitettu paikallisella valuutalla Euroopan Talousalueeseen kuuluvalta valtiolta ja sen keskuspankilta saavat erityisriskilaskennassa riskipainon 0 %. 32 (12) Muilla alhaisen riskin erillä tarkoitetaan: 33 a) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, joilla on vähintään taulukon 2 mukainen 'investment grade' -tasoinen luottoluokitus. 33 Mikäli liikkeeseenlaskija on tarkkailulistalla luokituksen muuttamiseksi "investment grade" luokitusta alemmaksi, ei kyseisen liikkeeseenlaskijan velkakirjoja voida enää lukea alhaisen riskin eriksi. b) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, joiden maksukyvyttömyyden todennäköisyys liikkeeseenlaskijan vakavaraisuudesta johtuen ei ole korkeampi kuin kohdan a) omaisuuserissä Rahoitustarkastuksen standardia 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa. 33 c) Pitkät ja lyhyet positiot omaisuuserissä, jolla ei ole hyväksytyn ulkoisen luottoluokittelijan luokitusta voidaan hyväksyä alhaisen riskin eräksi mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: se on valvottavan arvion mukaan riittävän likvidi se on valvottavan arvion mukaan vähintään kohdan a) tasoinen. vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi on listattu Euroopan Unionin jäsenmaiden säännellyillä markkinoilla tai muun valtion osakepörssissä, mikäli se on EU-valvojan hyväksymä. 33 d) Vakavaraisuussääntelyn tai vastaavan sääntelyn ja valvonnan piirissä olevien yritysten liikkeeseen laskemat arvopaperi mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: se on valvottavan arvion mukaan riittävän likvidi se on valvottavan arvion mukaan vähintään kohdan a) tasoinen Direktiivi 2006/49/EY artikla 19 (1) 33 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 15. kohta

27 dnro 13/120/ (79) Taulukko 2 Luokituslaitokset ja 'investment grade luokitukset' Joukkovelkakirjojen Vähimmäisluokitus Rahamarkkina Instrumenttien vähimmäisluokitus Ka ikki liikkeeseenlaskijat Moody's Investors Service Standard & Poor's Corporation FITCH IBCA Baa3 BBB- BBB- P3 A3 F-3 Luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset sekä näiden konserniyhtiöt Thomson BankWatch BBB- TBW-3 KANADA Canadian Bond Rating Service Dominion Bond Rating Service B++low BBB low A-3 R-2 JAPANI Japan Credit Rating Agency, Ltd Japan Rating and Invest ment Information Inc Mikuno & Co BBB- BBB- BBB J-2 a-2 M-3 USA Duff & Phelps, Inc BBB- 3 Tätä listaa tarkistetaan ajoittain. (13) Vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka täyttävät standardin 4.3c luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä alaluvun 7.12 Katetut joukkolainat vaatimukset saavat erityisriskilaskennassa alhaisen riskin erien mukaisen omien varojen vaatimuksen vähennettynä standardin 4.3c alaluvussa 7.12 kuvatuilla suhteilla Direktiivi 2006/49/EY artikla 19 (2)

28 dnro 13/120/ (79) Johdannaissopimukset korkosopimusten erityisriskinlaskennassa (14) Johdannaissopimukset otetaan huomioon korkosopimusten erityisriskiä laskettaessa vain, mikäli niiden korko perustuu sellaisen yksittäisen liikkeeseenlaskijan velkakirjaan, joka otetaan erityisriskiä laskettaessa huomioon. (15) Seuraavia johdannaisinstrumentteja ei korkosopimusten erityisriskilaskennassa oteta huomioon: Valuuttasidonnaiset johdannaissopimukset Valuutta-, osake- tai hyödyketermiinit Korkofutuurit ja korkotermiinisopimukset Koronvaihtosopimukset, joiden kohde-etuutta koskeva riski on korkoriski. Tällainen koronvaihtosopimus on esim. interbank-korkoihin perustuva koronvaihtosopimus. (16) Koronvaihtosopimukset, joiden korko perustuu yksittäisen liikkeeseenlaskijan velkakirjaan, otetaan huomioon laskennassa. (17) Termiinisopimuksella ostetut vieraanpääoman ehtoiset arvopaperit otetaan huomioon erityisriskin laskennassa asianomaisessa sarakkeessa. 35 (18) Kaupankäyntivarastoon kuuluvia valvottavan omia vieraan pääoman ehtoisia rahoitusinstrumentteja ei oteta huomioon erityisriskin laskennassa Korkosopimusten yleisriski Yleiset periaatteet (19) Yleisriskin omien varojen vaatimus lasketaan jokaisen valuutan osalta erikseen. 37 Eri valuuttana olevia positioita ei saa nettouttaa keskenään. (20) Yleisriski määräytyy kiinteäkorkoisten sopimusten osalta jäljellä olevan voimassaoloajan perusteella ja vaihtuvakorkoisten sopimusten osalta lähimmän korontarkistusajankohdan perusteella Direktiivi 2006/49/EY Liitteen I 4. kohta 36 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 1. kohta 37 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 13. kohta 38 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 18. kohta

29 dnro 13/120/ (79) (21) Yleisriskiä laskettaessa voidaan ottaa huomioon myös ne taseen vastattaviin kirjatut velkaerät, joilla rahoitetaan tai suojataan kaupankäyntivarastoa ja kaupankäyntitarkoituksen ehdot toteutuvat. (22) Yleisriski lasketaan maturiteettipohjaista laskentatapaa käyttäen, jollei Rahoitustarkastus valvottavan hakemuksesta myönnä lupaa duraatiopohjaisen laskentatavan taikka herkkyysmallin käyttöön. 39 Maturiteettipohjainen laskentatapa (23) Korkosopimukset jaotellaan taulukon 3 mukaisiin maturiteettiluokkiin. 40 Korkosopimukset jaotellaan myös niiden koron perusteella siten, että eri luokissa ilmoitetaan ne korkosopimukset, joiden kuponkikorko on alle 3 %, ja ne, joiden kuponkikorko on vähintään 3 %. 41 (24) Diskonttopaperit, nollakuponkivelkakirjat ja muut vastaavat korkosopimukset ilmoitetaan luokassa "korko vähemmän kuin 3 % ". Taulukko 3 Alue Korko 3 % tai enemmän Maturiteettiluokka Korko vähemmän kuin 3 % Kertoimet (prosenteissa) Arvioitu koron muutos (prosenteissa) ( 1 ) ( 2 ) ( 3 ) ( 4 ) ( 5 ) Yksi > 1 > 3 > kuukausi kuukautta kuukautta kuukautta 0 > 1 > 3 > kuukausi kuukautta kuukautta kuukautta 0,00 0,20 0,40 0,70-1,00 1,00 1,00 Kaksi > 1 > 2 > vuotta vuotta vuotta > 1,0 > 1,9 > 2,8 1,9 2,8 3,6 vuotta vuotta vuotta 1,25 1,75 2,25 0,90 0,80 0,75 Kolme > 4 > 5 > 7 > 10 > > 20 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta > 3,6 > 4,3 > 5,7 > 7,3 > 9,3 > 10,6 > 12,0 4,3 vuotta 5,7 vuotta 7,3 vuotta 9,3 vuotta 10,6 vuotta 12,0 vuotta 20,0 vuotta > 20 vuotta 2,75 3,25 3,75 4,50 5,25 6,00 8,00 12,50 0,75 0,70 0,65 0,60 0,60 0,60 0,60 0,60 39 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 26. kohta 40 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 17. kohta 41 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 18. kohta

30 dnro 13/120/ (79) (25) Korkosopimusten yleisriskiä koskeva omien varojen vaatimus lasketaan kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäiseksi kaikki maturiteettiluokkien positiot painotetaan niiden juoksuajan perusteella, jotta voidaan laskea vaadittava omien varojen määrä. Omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan vähentää, mikäli samassa taulukon 3 mukaisessa maturiteettiluokassa on vastakkaismerkkinen painotettu positio. 42 (26) Omia varoja koskevaa vaatimusta voidaan myös vähentää, kun vastakkaismerkkiset painotetut positiot kuuluvat eri maturiteettiluokkiin, jolloin tämän vähennyksen määrä riippuu siitä, kuuluvatko painotetut positiot samaan taulukon 3 mukaiseen alueeseen, ja siitä, mihin tiettyyn alueeseen positiot kuuluvat. Alueita on yhteensä kolme. 43 (27) Tämän jälkeen lasketaan painotettujen pitkien nettopositioiden summa ja painotettujen lyhyiden nettopositioiden summa jokaisessa maturiteettiluokassa. Sitä painotettujen pitkien positioiden määrää tietyssä maturiteettiluokassa, joka vastaa painotettujen lyhyiden positioiden määrää samassa maturiteettiluokassa, sanotaan nettoutetuksi painotetuksi positioksi kyseisessä maturiteettiluokassa. Jäljelle jäänyt pitkä tai lyhyt positio on nettouttamatta jäänyt painotettu positio kyseisessä maturiteettiluokassa. Tämän jälkeen lasketaan nettoutettujen painotettujen positioiden summa kaikissa maturiteettiluokissa. 44 (28) Jokaiseen alueeseen sisältyvien maturiteettiluokkien nettouttamatta jääneet painotetut pitkät positiot lasketaan yhteen, jotta voitaisiin laskea nettouttamatta jäänyt painotettu pitkä positio kussakin alueessa. Vastaavasti lasketaan jokaiseen alueeseen sisältyvien maturiteettiluokkien nettouttamatta jäänyt painotettu lyhyt positio. Alueen nettoutettu painotettu positio saadaan vertaamalla alueen nettouttamatta jäänyttä painotettua pitkää positiota alueen nettouttamatta jääneeseen painotettuun lyhyeen positioon. Sitä alueen nettouttamatta jäänyttä painotettua pitkää positiota, joka vastaa alueen nettouttamatta jäänyttä painotettua lyhyttä positiota, sanotaan alueen nettoutetuksi painotetuksi positioksi. Alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän ja lyhyen position erotusta kutsutaan alueen nettouttamatta jääneeksi painotetuksi positioksi. 45 (29) Ensimmäiseksi verrataan alueen yksi nettouttamatta jäänyttä painotettua pitkää (lyhyttä) positiota alueen kaksi nettouttamatta jääneeseen painotettuun lyhyeen (pitkään) positioon. Sitä alueen yksi nettouttamatta jäänyttä painotettua pitkää (lyhyttä) positiota, joka vastaa alueen kaksi nettouttamatta jäänyttä painotettua lyhyttä (pitkää) positiota, sanotaan alueiden yksi ja kaksi 42 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 19. kohta 43 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 20. kohta 44 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 19. kohta 45 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 20. kohta

31 dnro 13/120/ (79) väliseksi nettoutetuksi painotetuksi positioksi. Tämän jälkeen sama laskelma tehdään ensimmäisessä laskelmassa alueen kaksi nettouttamatta jääneen painotetun position ja alueen kolme nettouttamatta jääneen painotetun position kesken, jotta saadaan laskettua nettoutettu painotettu positio alueiden kaksi ja kolme välillä. Nettoutettu painotettu positio alueiden kaksi ja kolme välillä voidaan laskea ennen kuin lasketaan nettoutettu painotettu positio alueiden yksi ja kaksi välillä. 46 (30) Viimeiseksi alueen 1 kahdessa ensimmäisessä laskelmassa nettouttamatta jäänyt painotettu positio nettoutetaan alueen 3 nettouttamatta jääneen painotetun position kanssa, jotta saadaan laskettua alueiden 1 ja 3 välinen nettoutettu painotettu positio. 47 (31) Nettouttamatta jääneet positiot kussakin maturiteettiluokassa, alueella ja alueiden välillä lasketaan yhteen itseisarvoina. 48 (32) Korkosopimusten yleisriskin omien varojen vaatimus on seuraavien erien summa: 49 a) 10 % kaikkien maturiteettiluokkien nettoutettujen painotettujen positioiden summasta b) 40 % alueen yksi nettoutetusta painotetusta positiosta c) 30 % alueen kaksi nettoutetusta painotetusta positiosta d) 30 % alueen kolme nettoutetusta painotetusta positiosta e) 40 % alueiden yksi ja kaksi välisistä sekä alueiden kaksi ja kolme välisistä nettoutetuista painotetuista positioista f) 150 % alueiden yksi ja kolme välisestä nettoutetusta painotetusta positiosta g) 100 % jäljelle jäävistä nettouttamatta jääneistä positioista. Duraatiopohjainen laskentatapa (33) Rahoitustarkastuksen luvalla valvottava voi käyttää kaupankäyntivarastoon kuuluvien korkosopimusten yleisriskin laskemisessa duraatiopohjaista laskentatapaa edellä esitetyn maturiteettipohjaisen laskentatavan asemesta, edellyttäen, että valvottava käyttää valitsemaansa laskentatapaa jatkuvasti ja 46 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 21. ja 22. kohta 47 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 23. kohta 48 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 24. kohta 49 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 25. kohta

32 dnro 13/120/ (79) johdonmukaisesti. 50 (34) Duraatiopohjaista laskentatapaa käytettäessä lasketaan jokaisen kiinteäkorkoisen korkosopimuksen markkina-arvon perusteella kyseisen korkosopimuksen sisäinen korko, joka on kyseisen korkosopimuksen se diskonttauskorko, jolla korkosopimuksen kassavirtojen nykyarvojen summa on yhtä suuri kuin korkosopimuksen markkina-arvo. Vaihtuvakorkoisten korkosopimusten osalta käytetään kunkin korkosopimuksen markkina-arvoa sisäisen koron laskemiseksi olettaen, että pääoma erääntyy seuraavana korontarkistusajankohtana. 51 (35) Näiden tietojen perusteella lasketaan modifioitu duraatio seuraavan kaavan mukaisesti: 52 Modifioitu duraatio Duraatio(D ), jossa (1+r) D = m (t=1) m (t=1) tct t (1+r) Ct t (1+r) r = korkosopimuksen sisäinen korko C t = kassavirta ajankohtana t m = kokonaisjuoksuaika (36) Jokainen korkosopimus merkitään taulukon 4 asianmukaiseen alueeseen kunkin sopimuksen modifioidun duraation perusteella. 53 Taulukko 4 Alue Modifioitu duraatio (vuosia) Arvioitu korko (muutos prosenteissa) (1) (2) (3) 50 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 26. kohta 51 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 27. kohta 52 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 28. kohta 53 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 29. kohta

33 dnro 13/120/ (79) Yksi > 0 1,0 1,0 Kaksi > 1,0 3,6 0,85 Kolme > 3,6 0,7 (37) Jokaisen korkosopimuksen duraatiopainotettu positio saadaan kertomalla korkosopimuksen markkina-arvo sen modifioidulla duraatiolla ja tätä modifioitua duraatiota vastaavalla korkosopimuksen arvioidulla koron muutoksella (sarake 3). 54 (38) Näin lasketut duraatiopainotetut pitkät ja lyhyet positiot kullakin alueella nettoutetaan duraatiopainotetun nettoutetun ja nettouttamatta jääneen position laskemiseksi kullakin alueella. Nettoutettu positio on se määrä, jolla pitkät ja lyhyet positiot kullakin alueella kattavat toisensa. Tämän jälkeen lasketaan kunkin alueen nettouttamatta jääneet duraatiopainotetut positiot. 55 (39) Tämän jälkeen positiot lasketaan kuten maturiteettipohjaisessa laskentatavassa.55 (40) Nettouttamatta jääneet positiot kussakin maturiteettiluokassa, alueella ja alueiden välillä lasketaan yhteen itseisarvoina. (41) Omien varojen vaatimus lasketaan seuraavien kohtien summana: 56 a) 2 % kunkin alueen nettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta b) 40 % alueiden 1 ja 2 sekä alueiden 2 ja 3 välisistä nettoutetuista duraatiopainotetuista positioista c) 150 % alueiden 1 ja 3 välisestä nettoutetusta duraatiopainotetusta positiosta d) 100 % jäljellä olevista nettouttamatta jääneistä duraatiopainotetuista positioista. 54 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 30. kohta 55 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 31. kohta 56 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 32. kohta

34 dnro 13/120/ (79) Herkkyysmallien käyttäminen korkosopimusten yleisriskin laskennassa (42) Valvottavat, jotka arvostavat korkojohdannaissopimuksensa markkinaarvoon ja laskevat johdannaissopimusten korkoriskiä diskontattujen kassavirtojen perusteella, voivat käyttää herkkyysmallia positioidensa laskemiseen. Herkkyysmallin käyttäminen edellyttää, että valvottava on saanut Rahoitustarkastuksen hyväksymisen mallin käyttämiseen ja Rahoitustarkastus on tarkastanut mallin. Herkkyysmallilla lasketut positiot voidaan sisällyttää korkosopimusten yleisriskiä laskettaessa joko maturiteettipohjaiseen laskentatapaan tai duraatiopohjaiseen laskentatapaan. 57 (43) Tällaisen mallin mukaan laskettujen positioiden tulee olla yhtä herkkiä koron muutokselle kuin niitä vastaavien kassavirtojen. Tätä herkkyyttä on arvioitava sellaisen otoksen perusteella, jossa korkokäyrältä otetaan korkoja siten, että vähintään yksi on jokaisesta maturiteettipohjaisen laskentatavan taulukon maturiteettiluokasta. Otokseen valittujen korkojen muutosten tulee olla toisistaan riippumattomia.57 (44) Kun valvottava käyttää herkkyysmallia korkosopimusten yleisriskin laskennassa saa maturiteettiluokan sisällä pitkät ja lyhyet positiot nettouttaa keskenään. Maturiteettiluokan sisäisistä nettoutuksista ei siis lasketa omien varojen vaatimusta herkkyysmallia käytettäessä. Omien varojen vaatimus lasketaan kuitenkin alueiden sisällä maturiteettiluokkien välisistä nettoutuksista. (45) Kun käytetään herkkyysmallia ja duraatiopohjaista laskentatapaa lasketaan esimerkiksi alueen 1 pitkiin nettopositioihin vain kyseisen alueen sellaisten maturiteettiluokkien arvot, jotka ovat nettomääräisesti pitkänä ja vastaavasti alueen 1 lyhyisiin nettopositioihin sellaisten maturiteettiluokkien arvot, jotka ovat nettomääräisesti lyhyinä Korkojohdannaisten käsittely yleisriskinlaskennassa Korkotermiinejä ja korkofutuureja koskevien positioiden laskeminen (46) Korkotermiinejä, korkofutuureja sekä vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin termiiniostoja ja -myyntejä käsitellään pitkien ja lyhyiden positioiden yhdistelminä. 58 (47) Korkotermiinisopimukset ja muut vastaavat sopimukset jaetaan kahdeksi positioksi seuraavasti: Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 9. kohta 58 Direktiivi 2006/49/EY liitteen I 4. kohta