Standardi RA4.1. Suurten asiakasriskien ilmoittaminen. Määräykset ja ohjeet

Transkriptio

1 Standardi RA4.1 Suurten asiakasriskien ilmoittaminen Määräykset ja ohjeet

2 dnro 11/790/ (3) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen Kohderyhmä Siirtymäsäännös 7 2 Tavoitteet ja rakenne Standardin tavoite Standardin rakenne 10 3 Normiperusta Euroopan yhteisön sääntely Kansallinen sääntely ja Rahoitustarkastuksen norminanto 12 4 Asiakasriskit ja niitä koskevat rajoitukset Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä Vastapuoli eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä Asiakasriskejä koskevat rajoitukset Luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille ja niiden konsolidointiryhmille asetetut rajoitukset Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset Rahoitustarkastuksen poikkeuslupakäytäntö Vastuu 23 5 Ilmoituksen laatiminen ja toimittaminen Rahoitustarkastukselle 25

3 dnro 11/790/ (3) 5.1 Raportoitujen tietojen oikeellisuuden varmentaminen Ilmoitusten pohjatietojen säilyttäminen Säännöllinen raportointi Ylitysraportointi Kaupankäyntivarastosta johtuvat ylitykset Säästöpankkien ilmoitukset Osuuspankkien yhteenliittymä ja siihen kuuluvien valvottavien ilmoitukset Yhteenliittymään kuulumattomien osuuspankkien ilmoitukset Konsolidointiryhmän ilmoitukset 31 6 Ilmoituksen rakenne 33 7 Yleistietotaulukko 35 8 Taulukko U01/U01A "Omien varojen määrä" Taulukkoon U01 täytettävät erät 36 9 Taulukko U02/U02A "Suuret asiakasriskit" Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot Vastuita koskevien tietojen yksilöinti Vastuukoodit Vähennyserät Vähennysperusteet Esimerkkejä vähennyseristä Rahoitustoimintaan liittyvät asiakasriskit Vastuut taseessa eli varat Vastuut taseen ulkopuolella 54

4 dnro 11/790/ (4) Vastuut yhteensä Vähennyserät Asiakasriskit yhteensä Rahoitustoiminnan asiakasriskit Kaupankäyntivarastoon liittyvät asiakasriskit Vastuut Vähennyserät Yhteensä Koko toiminnan asiakasriski Määritelmät Lisätiedot Liitteet Kumottu tulkinta ja kannanotto Standardin muutoshistoria 71

5 dnro 11/790/ (5) 1 SOVELTAMINEN 1.1 Kohderyhmä (1) Tätä raportointistandardia sovelletaan seuraaviin yhteisöihin: luottolaitokset, lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoito) edellä mainittujen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidointiryhmien suomalaiset emoyritykset osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisö rahoitusalapainotteisten rahoitus- ja vakuutusryhmittymien emoyritykset. 1 (2) Raportointistandardissa käytetään yleisnimitystä valvottava, kun tarkoitetaan luottolaitoksia, lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä sijoituspalveluyrityksiä edellä mainittujen yritysten konsolidointiryhmän suomalaista emoyritystä rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat omaisuudenhoitoa osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisöä rahoitusalapainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyritystä. Jos standardin yksittäistä säännöstä on tarkoitus soveltaa osuuspankkien 1 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta annetun lain (699/2004) 6 :ssä on määritelty tarkemmin lain soveltamisala. Tämä standardi koskee rahoituspainotteista rahoitus- ja vakuutusryhmittymää, jonka koordinoivana valvojana toimii Rahoitustarkastus.

6 dnro 11/790/ (6) yhteenliittymään, sen keskusyhteisöön tai rahoitusalapainotteisen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyritykseen, viitataan näihin termillä valvottavaryhmä. (3) Sijoituspalveluyrityksiin rinnastetaan edellä kappaleessa 1 mainitut omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt. Poikkeuslupa tytäryhtiövalvottavaan soveltamisesta (4) Emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen hakemuksesta Rahoitustarkastus voi myöntää luvan siihen, että suurten asiakasriskien ilmoittamisesta annettuja säännöksiä ei sovelleta sellaiseen valvottavan suomalaiseen tytäryritykseen, joka on luottolaitos tai sijoituspalveluyritys. Rahoitustarkastus myöntää luvan, jos hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella on selvää, että seuraavat edellytykset täyttyvät: 1. varojen siirtämiselle emoyritykseltä tytäryritykselle oman ja vieraan pääoman ehdoin ei ole oikeudellista estettä 2. emoyritys vastaa Rahoitustarkastuksen hyväksymällä tavalla tytäryrityksen sitoumuksista 3. tytäryritys on sisällytetty emoyrityksen konsolidoituun valvontaan. Rahoitustarkastus voi myöntää luvan myös -kohdassa 2 mainitussa tapauksessa, vaikka edellytys ei täyty, jos se katsoo, että tytäryrityksen toimintaan liittyvät riskit ovat vähäisiä. 2 Konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoittamisen soveltamisala Annettu: (5) Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen, joka on luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän ylin suomalainen emoyritys, tulee täyttää standardin vaatimukset myös konsolidoidusti. 3 (6) Konsolidoidut suuret asiakasriskit ilmoitetaan myös silloin, kun luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja luottolaitos tai sijoituspalveluyritys on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista tai -sijoituspalveluyrityksistä luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa ETA-valtiossa ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: a) emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä ja b) luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolai- 2 LLL:n LLL:n 72 ja 79.

7 dnro 11/790/ (7) toksen tai -sijoituspalveluyrityksen taikka ulkomaisen tytärluottolaitoksen tai -sijoituspalveluyrityksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. 4 Konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoitusvelvollisuuden soveltaminen alakonsolidointiryhmään Voimaan: (7) Luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen, joka on toisen suomalaisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen kirjanpitolain (1336/1997) tarkoittama tytäryritys, ei tarvitse erikseen ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä alakonsolidointiryhmän tasolla. (8) Alakonsolidointiryhmän konsolidoidut suuret asiakasriskit ilmoitetaan silloin, kun ryhmään kuuluu sellaisia tytäryrityksiä tai osakkuusyrityksiä, jotka ovat saaneet luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai rahastoyhtiön toimilupaan rinnastuvan toimiluvan Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa, tai kun ryhmään kuuluu Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa rekisteröityjä yhteisöjä, jotka ovat rahoituslaitoksia. Jos taas kaikki tytäryritykset ovat suomalaisia, ei alakonsolidointiryhmän konsolidoituja suuria asiakasriskejä ilmoiteta erikseen, vaan ne ovat osa ylemmän tason konsolidointiryhmän ilmoitusta Siirtymäsäännös (9) Valvottava ja valvottavaryhmä, joka laskee luottoriskin kattamiseen vaadittavan omien varojen vähimmäismäärän saakka noudattaen Rahoitustarkastuksen määräystä 106.7/203.24/306.7, ilmoittaa suuret asiakasriskit noudattaen niitä säännöksiä, jotka sisältyivät tämän raportointistandardin RA4.1 edelliseen versioon., jota nyt muutetaan lukien voimaan tulevilla muutoksilla. 6 Valvottavat ja valvottavaryhmät saavat kuitenkin käyttää luvun 9.3 mukaista vastuukoodia 11 kertaluonteisiin palkkiosaamisiin, 4 LLL:n 72 :n 2 momentti ja direktiivin 2006/48/EY art LLL:n 72 :n 2 momentti ja direktiivin 2006/48/EY art LLL:n 182 ja 178. Direktiivin 2006/48/EY artikla 152(12) ja direktiivin 2006/49/EY artikla 50.

8 dnro 11/790/ (8) vaikka ne soveltaisivat vakavaraisuuslaskennassaan saakka vanhoja säännöksiä. Lisäksi standardiin on tehty joitakin korjauksia, jotka eivät johdu Basel II -vakavaraisuusuudistuksen voimaantulosta, joita valvottavien tulisi noudattaa. Merkittävin korjaus on konsolidointiryhmän sisäisten asiakasriskien käsittely yksittäisen valvottavan tasolla luvuissa ja 9.3. (10) Tätä standardia ei sovelleta ennen sijoituspalveluyritykseen, joka toimiluvan ehtojen nojalla saa tarjota sijoituspalvelua yksinomaan hyödykemarkkinoihin liittyvillä johdannaissopimuksilla. 7 7 Laki sijoituspalveluyrityksistä annetun lain muuttamisesta ja sen 31 :ää koskeva voimaanpanosäännös.

9 dnro 11/790/ (9) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Standardin tavoite (1) Tämä raportointistandardi liittyy Luottoriskien hallinnan standardiin 4.4 a, joka on sijoitettu pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta ja jolla on merkitystä myös suurten asiakasriskien ja riskikeskittymien hallinnan ja valvonnan kannalta. Standardi kattaa vain suppean osan luottoriskin keskittymäriskistä eli vain yksittäisistä asiakkaista ja asiakaskokonaisuuksista syntyvät riskikeskittymät sekä niille asetetut rajoitukset. Luottoriskin keskittymäriskiä syntyy myös toimialoista ja maantieteellisistä alueista, ja sen tarkoituksena on rajoittaa yksittäisen asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden suurten asiakasriskien määrää ja kokonaismäärää. Luottoriskin keskittymien arvioimista valvottavan vakavaraisuuden hallinnassa ja niiden merkitystä vakavaraisuuden ylläpidolle on käsitelty tarkemmin Rahoitustarkastuksen standardissa 4.2 Valvottavan vakavaraisuuden hallinta. (2) Suurten asiakasriskien ilmoittamisen kannalta tärkeitä standardeja ovat lisäksi jäljempänä luetellut pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta kuuluvat standardit, sillä asiakasriskin määritelmä pohjautuu vakavaraisuuslaskennassa sovellettaviin määritelmiin. 4.3a Omien varojen määritelmä ja erityisesti tähän liittyvä raportointistandardi RA c Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä 4.3e Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä 4.3g Markkinariskin vakavaraisuusvaatimus 4.3h Arvopaperistamisen vakavaraisuusvaatimus 4.3k Vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimus

10 dnro 11/790/ (10) Tähän standardiin on viitattu myös standardissa 1.5 Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonta, joka kuuluu pääjaksoon 1 Corporate governance (hallintokulttuuri) ja liiketoiminta. (3) Suurille asiakasriskeille säädetty ilmoitusvelvollisuus liittyy valvottavien ja valvottavaryhmien vastapuoliin sisältyvän luottoriskin seurantaan ja valvontaan. Vastapuoliriskin määrää rajoitetaan lainsäädännössä asettamalla enimmäismäärät yksittäisille asiakasriskeille ja niiden yhteismäärälle. (4) Standardin tavoitteena on opastaa suuria asiakasriskejä koskevan ilmoituksen täyttämisessä. Standardi sisältää myös Rahoitustarkastuksen suosituksenluonteisia kannanottoja tai esimerkkejä siitä, miten yksittäistapauksessa on tulkittu luottolaitostoiminnasta annetun lain luvun 5 säännöksiä. Tietojen konekieliseen ilmoittamiseen liittyviä teknisluonteisia sääntöjä, ohjeita ja kuvauksia ei käsitellä itse standardissa, vaan niistä on erilliset ohjeet standardin liitteenä. (5) Suurten asiakasriskien valvonta on rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa ulotettu myös rahoitus- ja vakuutusryhmittymiin. Ryhmittymän riskikeskittymien valvonnassa on tärkeää arvioida, aiheutuuko otetuista riskeistä vaaraa ryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten vakavaraisuudelle tai rahoitusasemalle. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien lisävalvonnasta annetun direktiivin 8 mukaan koordinoiva viranomainen valvoo riskikeskittymiä ja seuraa tällöin erityisesti mahdollista leviämisriskiä ryhmittymässä, eturistiriitojen riskiä, alakohtaisten sääntöjen kiertämisestä aiheutuvaa riskiä ja riskien tasoa tai määrää. 2.2 Standardin rakenne Annettu: Voimaan: (6) Tämän standardin luvussa 4 määritellään suuriin asiakasriskeihin ja riskikeskittymiin liittyvät käsitteet. Luvussa 5 käsitellään suurten asiakasriskien ilmoitusmenettelyä ja ilmoitusten toimittamista Rahoitustarkastukselle. Luvussa 6 käsitellään ilmoituksen rakennetta. Luvuissa 7 9 annetaan ohjeita taulukkojen täyttämiseen. Raportointistandardin liitteestä löytyvät lisäksi konekielisen ilmoituksen täyttämiseen liittyvät ohjeet. 8 Direktiivi 2002/87/EY ja sen liite II.

11 dnro 11/790/ (11) 3 NORMIPERUSTA 3.1 Euroopan yhteisön sääntely Annettu: Voimaan: (1) Euroopan yhteisön luomassa lainsäädännössä ei käytetä suurten asiakasriskien määritelmää, vaan siellä asiakasriskiä vastaa riskikeskittymän käsite. Suurten riskikeskittymien hallinnasta ja valvonnasta säädetään annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta. Sen osaston V Vakavaraisuusvalvonnan ja tiedonantovelvollisuuden periaatteet ja tekniset välineet luvun 2 jaksossa 5 ovat suuria riskikeskittymiä koskevat säännökset (32006L0177; EUVL N:o L 177, , s. 1). Tämä direktiivi sisältää myös säännökset konsolidoitujen suurten riskikeskittymien hallinnasta ja valvonnasta. (2) Kaupankäyntivarastoon kuuluvien suurten riskikeskittymien hallinnasta ja valvonnasta säädetään annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten oman pääoman riittävyydestä (32006L0177; EUVL N:o L 177, , s. 201). Tämä direktiivi määrittelee säännöt, joiden perusteella sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten kaupankäyntivarastoon liittyviä suuria riskikeskittymiä valvotaan. Se määrittelee myös säännöt siitä, miten sijoituspalveluyritysten suuria riskikeskittymiä kokonaisuudessaan valvotaan ja tarkastetaan. Direktiivin artiklat ja liite VI koskevat suuria riskikeskittymiä, ja ne sisältävät useita viittauksia direktiiviin 2006/48/EY. (3) Omaisuudenhoitoa harjoittavien rahastoyhtiöiden suurten asiakasriskien ilmoittamisvelvollisuuden taustalla on 21. tammikuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/107/EY. Direktiivi muuttaa siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten

12 dnro 11/790/ (12) määräysten yhteensovittamisesta annettua neuvoston direktiiviä 85/611/ETY. Tämä direktiivi on annettu rahastoyhtiöiden ja yksinkertaistettujen tarjousesitteiden sääntelemiseksi (32001L0107; EYVL N:o L 41, , s.20). Annettu: Voimaan: (4) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien suurten asiakasriskien ilmoittaminen perustuu 16. joulukuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/87/EY finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (32002L0087; EYVL N:o L 35, , s. 1). 3.2 Kansallinen sääntely ja Rahoitustarkastuksen norminanto Voimaan: (5) Suurten asiakasriskien ja konsolidoitujen suurten asiakasriskien ilmoitusvelvollisuus perustuu luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007, jäljempänä LLL, luottolaitoslaki) 67 :n 5 momenttiin. Rahoitustarkastuksen norminanto-oikeus perustuu yhtäältä LLL:n 67 :n 5 momenttiin (valvonnan kannalta tarpeelliset määräykset ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä) ja 93 :n 1 momenttiin (direktiivien täytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat määräykset LLL:n 5 luvussa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta). 9 (6) Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan samoja säännöksiä kuin luottolaitoksiin sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996 jäljempänä SipaL) 31 :n 1 momentin nojalla. Momentissa säädetään, että sijoituspalveluyritykseen sovelletaan eräitä erikseen lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta LLL:n 5 ja 6 luvun säännöksiä. Luvussa 5 säädetään toiminnan taloudellisista edellytyksistä ja luvussa 6 taloudellisen aseman valvonnasta. (7) Sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentin mukaan omaisuudenhoitoa harjoittavan rahastoyhtiön on aina täytettävä lisäksi SipaL:n 31 :ssä säädetyt vaatimukset. (8) Myös luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidointiryhmiä koskevat LLL:n säännökset. Luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen konsolidointiryhmän emoyrityksen on seurattava jatkuvasti luotettavalla tavalla konsolidoi- 9 Direktiivin 2006/48/EY asiakasriskejä koskevat säännökset perustuvat neuvoston direktiiviin 92/121/ETY luottolaitosten riskikeskittymien valvonnasta ja tarkastamisesta sekä neuvoston direktiiviin 92/30/ETY luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta. Direktiivit kodifioitiin direktiiviin 2000/12/EY, jonka on korvannut nykyisin direktiivi 2006/48/EY vakavaraisuuslaskennan uudistuksessa. Direktiivin liitteenä olevasta vastaavuustaulukosta voi paikantaa aiemman direktiivin säännöksen asiasta. Luottolaitoksen velvollisuus täyttää asiakasriskeille säädetyt vaatimukset perustuvat direktiivin 2006/48/EY artiklaan 68.

13 dnro 11/790/ (13) tujen asiakasriskien määrää ja luonnetta. (9) Osuuspankkien yhteenliittymän ja siihen kuuluvien jäsenluottolaitosten suurten asiakasriskien ilmoittamisesta säädetään osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (1504/2001, jäljempänä OPL) annetun lain 6 :ssä. Jäsenluottolaitoksen asiakasriskien ja konsolidoitujen asiakasriskien hallinnasta ja ilmoittamisesta säädetään OPL:n 7 :ssä. Annettu: Voimaan: (10) Rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (699/2004, jäljempänä RavaL) 26 valtuuttaa Rahoitustarkastuksen antamaan tarkempia määräyksiä suurten asiakasriskien ilmoittamisesta, silloin kun Rahoitustarkastus on RavaL:n 7 :n mukainen koordinoiva valvontaviranomainen. (11) Suurten asiakasriskien ylitystä koskeva ilmoitusvelvollisuus perustuu LLL:n 87 :ään. Osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisön ilmoitusvelvollisuus perustuu vastaavasti OPL:n 6 :n 2 momenttiin. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän emoyrityksen velvollisuus ilmoittaa ylityksestä perustuu RavaL:n 22 :n 3 momenttiin. (12) Luottolaitostoiminnasta annetun lain lisäksi suuria asiakasriskejä koskevia säännöksiä on myös valtionvarainministeriön antamassa asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän ja suuria asiakasriskejä koskevien rajoitusten laskemisesta (jäljempänä VMA).

14 dnro 11/790/ (14) 4 ASIAKASRISKIT JA NIITÄ KOSKEVAT RAJOITUKSET 4.1 Mitä tarkoitetaan suurella asiakasriskillä Normi Normi (1) Asiakasriski on määritelty LLL:n 67 :n 1 momentissa ja RavaL:n 21 :n 1 momentissa. Asiakasriskillä tarkoitetaan tässä standardissa niiden vastuiden yhteismäärää, joiden vastapuoleen liittyvä maksukyvyttömyysriski kohdistuu samaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön tai tällaisen henkilön kanssa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevaan luonnolliseen tai oikeushenkilöön. Vastuilla taas tarkoitetaan tässä standardissa varoja ja taseen ulkopuolisia sitoumuksia. (2) Suuri asiakasriski on määritelty LLL:n 69 :n 2 momentissa ja RavaL:n 21 :n 6 momentissa. Suuri asiakasriski on kyseessä silloin, kun vastuiden eli asiakasriskien yhteismäärä on vähintään 10 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista. Vertailulukuna käytetään valvottavan omien varojen määrää Valvottavien omien varojen määrä riippuu käytännössä monesta tekijästä, ei pelkästään lakimääräisestä peruspääoma- tai vakavaraisuusvaatimuksesta. Valvottavan ilmoittaessa omia suuria asiakasriskejä vertailurajana käytetään valvottavan omia varoja. Kun valvottava ilmoittaa konsolidoituja suuria asiakasriskejä, käytetään vertailurajana konsolidoituja omia varoja. Asiakasriski-ilmoituksissa käytettävien omien varojen määritelmiä käsitellään tarkemmin tämän standardin luvussa 8 (taulukko U01 "Omien varojen määrä"). Omista varoista ja konsolidoiduista omista varoista on annettu standardi 4.3a ja omiin varojen raportointiin liittyvä raportointistandardi RA4.8. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omat varat määräytyvät RavaL:n 18 :n mukaan. Tarkempia säännöksiä on annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1193/2004 rahoitus- ja vakuutusryhmittymän vakavaraisuuden laskemisesta.

15 dnro 11/790/ (15) 4.2 Vastapuoli eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden määritelmä Voimaan Perustelu (3) Asiakasriskin ja riskikeskittymän määrittelemiseksi on välttämätöntä täsmentää myös, mitä vastapuolella tarkoitetaan. Vastapuoli on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Se voi olla myös toinen luottolaitos tai sijoituspalveluyritys sekä tietyin rajoituksin myös ilmoittajan kanssa samaan konserniin tai konsolidointiryhmään tai molempiin kuuluva yritys. Vastapuoli-termin ohella käytetään standardissa nimitystä asiakas. Asiakkaan ja vastapuolen käsitteet on ymmärrettävä laajasti. Sijoitustoiminnassa osakkeiden ja erilaisten joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat ovat asiakasriskin ja riskikeskittymän kannalta myös asiakkaita, vaikka sijoittajan ja liikkeeseenlaskijan välillä ei perinteistä asiakassuhdetta välttämättä edes ole. (4) Toisiinsa sidoksissa olevat vastapuolet, jotka ovat keskenään olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä, muodostavat asiakaskokonaisuuden. 11 Tällainen taloudellinen etuyhteys voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vastapuolet kuuluvat samaan konserniin, niitä yhdistää välitön tai välillinen määräysvalta, kuten sama omistaja tai johto, ne ovat taanneet toistensa sitoumuksia ristiin tai niiden välillä on keskinäisistä liikesuhteista johtuva riippuvuus, joka ei ole nopeasti purettavissa. 12 (5) Euroopan yhteisön lainsäädännössä keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmät on määritelty hieman toisin. 13 Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä tarkoitetaan a) kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka muodostavat kokonaisuuden riskin osalta, jollei toisin osoiteta, koska yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta 14 toiseen tai toisiin näh- 11 LLL:n 67 :n 1 momentti ja RavaL:n 21 :n 1 momentti. 12 HE 295/1992 yksityiskohtaiset perustelut 68 :lle. 13 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 4 alakohta Määräysvallalla taas tarkoitetaan direktiivin 83/349/ETY artiklan 1 määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön välillä. Emo- ja tytäryrityksen käsitteet on puolestaan määritelty saman direktiivin artikloissa 1 ja 2. Määräysvalta on määritelty kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 :ssä. Sen mukaan "Kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa tai siihen verrattavassa ulkomaisessa yrityksessä (kohdeyritys), kun sillä on: 1) enemmän kuin puolet kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä ja tämä äänten enemmistö perustuu omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin taikka muuhun sopimukseen; tai 2) oikeus nimittää tai erottaa enemmistö jäsenistä kohdeyrityksen hallituksessa tai siihen verrattavassa toimielimessä taikka toimielimessä, jolla on tämä oikeus, ja oikeus perustuu samoihin seikkoihin kuin 1 kohdassa tarkoitettu ääntenenemmistö. Edellä 1 momentissa tarkoitettua ääniosuutta laskettaessa ei oteta huomioon lakiin tai kohdeyrityksen yhtiöjärjestykseen, yhtiösopimukseen tai niihin verrattaviin sääntöihin sisältyvää äänestysrajoitusta. Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, kirjanpitovelvollisella katsotaan olevan määräysvalta kohdeyrityksessä, jos sitä johdetaan yhteisesti kohdeyrityksen kanssa tai kirjanpitovelvollinen muulla tavoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa kohdeyrityksessä.

16 dnro 11/790/ (16) den b) kahta tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä, jotka eivät harjoita toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa alakohdan a mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia ongelmia, niin yhdellä tai kaikilla muilla on todennäköisesti maksuvaikeuksia. Tämä direktiivin viimeksi mainittu kohta kiteyttää säännöksen tarkoituksen ja se on otettava huomioon, kun yksittäistapauksessa ratkaistaan, muodostuuko yksittäisistä vastapuolista asiakaskokonaisuus vai ei. Soveltamisohje/-esimerkki (6) Vastapuolet on siis yhdisteltävä asiakaskokonaisuuksiksi, jos niiden välillä on konsernisuhde muu välitön tai välillinen määräysvaltasuhde esimerkiksi yhteisen omistajan tai yhteisen johdon kautta keskinäisistä liikesuhteista aiheutuva riippuvuus, joka ei ole nopeasti purettavissa ja jonka perustella yhden vastapuolen joutuminen rahoitusongelmiin voi aiheuttaa myös muille asiakaskokonaisuuteen luettaville henkilöille maksuvaikeuksia. Jos yksikin näistä ehdoista täyttyy, on eri asiakkaista muodostettava asiakaskokonaisuus. Asiakaskokonaisuuteen yhdisteltävät vastapuolet voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. (7) Valvottavan tytäryritykset, joita ei lueta konsolidointiryhmään, yhdistellään yhdeksi asiakaskokonaisuudeksi. Asiakaskokonaisuutta ei kuitenkaan tarvitse muodostaa tytäryrityksistä, jotka on jätetty valvottavan konsernin ulkopuolelle joko suoraan Rahoitustarkastuksen standardin 3.1 Tilinpäätös ja toimintakertomus perusteella taikka Rahoitustarkastuksen antamalla poikkeuslupapäätöksellä. Lisäksi edellytetään, ettei näiden yhteisöjen välillä ole muuta taloudellista etuyhteyttä. Tällaisten tytäryritysten vastuisiin sovelletaan normaaleja asiakaskohtaisia rajoituksia. Kohdeyrityksen kokonaisäänimäärän laskemiseksi vähennetään ne äänet, jotka liittyvät kohdeyritykselle itselleen tai sen 6 :ssä tarkoitetulle tytäryritykselle kuuluviin osakkeisiin tai osuuksiin. Omissa nimissään mutta toisen lukuun toimivan henkilön äänimäärät luetaan kuuluvaksi sille, jonka lukuun toimitaan. Kirjanpitovelvollisen 1 momentissa tarkoitettuihin äänimääriin ja oikeuksiin ei lueta niitä ääniä, jotka liittyvät, tai sitä oikeutta, joka liittyy 1) kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, joita kirjanpitovelvollinen hallitsee jonkun muun henkilön kuin itsensä tai kirjanpitovelvollisen määräysvallassa olevan muun yhteisön kuin kohdeyrityksen lukuun; 2) kirjanpitovelvollisen vakuudeksi saamiin kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, jos kirjanpitovelvollisen on käytettävä niihin liittyviä oikeuksia vakuudenantajan ohjeiden mukaisesti; tai 3) kohdeyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, joita kirjanpitovelvollinen hallitsee tavanomaiseen liiketoimintaan kuuluvan lainanannon perusteella, jos kirjanpitovelvollisen on käytettävä osakkeiden tai osuuksien äänioikeutta vakuudenantajan edun mukaisesti."

17 dnro 11/790/ (17) Soveltamisohje/-esimerkki Voimaan (8) Rahoitustarkastus on antanut poikkeuslupapäätöksiä asiakaskokonaisuuden muodostamisesta silloin, kun konserniin kuuluvat tytäryritykset ovat sellaisia asunto- tai kiinteistöosakeyhtiöitä, joita ei ole katsottu konsolidointiryhmään kuuluviksi palveluyrityksiksi. Rahoitustarkastus myöntää poikkeusluvan vain, jos yritysten toimialaksi on rekisteröity kiinteistön hallinta ja käyttö eikä yritys tosiasiallisesti harjoita muuta toimintaa. (9) Samaksi asiakaskokonaisuudeksi ei tarvitse myöskään yhdistää yhteisöjä, joissa määräysvaltaa käyttää sellainen julkisyhteisö, joka täyttää jäljempänä luvussa 9.1 (Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot) selostetut riskittömyyden kriteerit tai luvussa 9.3 (Vastuukoodi) kappaleen 17 vähäriskisyyden kriteerit. Tällaisten yhteisöjen välillä ei saa olla muuta taloudellista etuyhteyttä. Yksittäisen yhteisön vastuisiin sovelletaan normaaleja asiakaskohtaisia rajoituksia. (10) Samaksi asiakaskokonaisuudeksi ei yhdistetä sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettuja rahastoyhtiötä ja sen hallinnoimia sijoitusrahastoja, jos valvottava tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään kuuluva yritys ei ole myöntänyt sijoitusrahastolain 83 :ssä tarkoitetulla tavalla luottoa tällaiselle sijoitusrahastolle. Sijoitusrahaston vastuisiin sovelletaan silti asiakaskohtaisia rajoituksia. (11) Takaajaa käsitellään vastapuolena alkuperäisen velallisen sijasta, kun omavelkaisen takauksen on antanut toinen luottolaitos tai sijoituspalveluyritys. Omavelkaiseen takaukseen rinnastetaan luottojohdannaissopimukset, joilla on juridisesti sitovalla tavalla siirretty koko luottoriski suojan myyjälle (riskin ostajalle) lukuun ottamatta luottoriskin vaihtolainoja. 15 Jos takauksen antajana on jäljempänä luvussa 9.1 (Asiakasta ja asiakaskokonaisuutta koskevat tiedot) määritelty ns. riskitön vastapuoli, käsitellään takausta vähennyseränä, joka näin pienentää ilmoitettavan asiakasriskin määrää. Takausten ja luottojohdannaisten on täytettävä LLL:n 60 :n mukaiset ehdot eli niiden on täytettävä direktiivin 2006/48/EY artikloissa ja liitteessä VIII luottoriskin vähentämistekniikoille asetetut vähimmäisehdot LLL:n 67 :n 2 momentti ja RavaL:n 21 :n 4 momentti. Luottojohdannaisten käsittelystä suurissa asiakasriskeissä on säädetty valtiovarainministeriön asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta ja suuria asiakasriskejä koskevien rajoitusten laskemisesta ja sen 11 :n 1 momentin kohdissa 1 ja 4. Direktiivin2006/48/EY artikla 112(1). 16 Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3e "Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin standardimenetelmää käytettäessä" kerrotaan tarkemmin luottoriskin vähentämismenetelmille asetetuista vähimmäisehdoista. Vaatimus perustuu direktiivin 2006/48/EY artiklaan 112(2). Myös artiklan 117(2) mukaan erot, jotka liittyvät takauksen ja alkuperäisen vastuun valuuttaan, erääntymiseen ja vain osittaiseen kattavuuteen, käsitellään luottoriskien vähentämistekniikkojen mukaisina.

18 dnro 11/790/ (18) 4.3 Asiakasriskejä koskevat rajoitukset Luottolaitoksille, sijoituspalveluyrityksille ja niiden konsolidointiryhmille asetetut rajoitukset Normi Normi Normi Soveltamisohje/-esimerkki (12) Kun asiakasriski saavuttaa suuren asiakasriskin määrän eli 10 % vastuumäärän valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista, on valvottavan säännöllisesti ilmoitettava suuret asiakasriskinsä Rahoitustarkastukselle. (13) Suuren asiakasriskin määritelmä LLL:n 69 :n 2 momentissa ja RavaL:n 21 :n 6 momentissa on siten myös ilmoitusraja. Ilmoitusrajaa sovelletaan asiakasriski-ilmoituksissa asiakasriskin määrään ennen vähennyseriä, jolloin asiakasriskin määrää vähentää esimerkiksi vakuus (ks. jäljempänä kappale 19). Suuren asiakasriskin käsite on tärkeä myös laskettaessa sallitun kokonaisriskin yhteismäärää eli enimmäismäärää, joka on enintään 800 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista. (14) Yhden vastapuolen tai keskenään sidoksissa olevien vastapuolien vastuiden määräksi on LLL:n 69 :n 1 momentissa ja RavaL:n 22 :n 1 momentissa asetettu enintään 25 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista. Tätä määrää ei saa ylittää. 17 (15) Asiakasriskien suurin sallittu määrä on kuitenkin enintään 20 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista, jos vastapuoli on valvottavan emo- tai tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys. 18 (16) Valvottavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä luottolaitosta, sijoituspalveluyritystä, omaisuudenhoitoa harjoittavaa rahastoyhtiöitä, silloin kun se raportoi omista asiakasriskeistään (eli tiedonantajatasolta 201, 210, 240, 248 tai 252). Kun asiakasriski aiheutuu valvottavan suomalaisesta tai ulkomaisesta tytäryrityksestä, joka on luottolaitos, rahoituslaitos tai palveluyritys, ja tytäryritys kuuluu valvottavan kanssa samaan konsolidointiryhmään tai rahoitusja vakuutusryhmittymään, ei mainittu asiakasriskirajoitus koske näitä asiakasriskejä. Tämä poikkeus on voimassa, kun valvottava on itse emoyrityksen asemassa. 17 Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluva jäsenluottolaitos ja sen konsolidointiryhmä voivat ylittää rajan keskusyhteisön luvalla. Säännöksistä kerrotaan enemmän luvussa (Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset). Lähtökohtaisesti OPL:n 7 :n 6 momentin nojalla sovelletaan myös yhteenliittymään kuuluviin jäsenluottolaitoksiin ja sen konsolidointiryhmiin LLL:n ja 79 :ää. 18 LLL:n 69 :3 momentti. Vastaavanlainen säännös on rahoitus- ja vakuutusryhmittymän kuuluvan rahoitusalan ja vakuutusalan tytäryrityksen suhteen RavaL:n 22 :n 4 momentissa. Hallituksen esityksen (HE 69/2004) yksityiskohtaisissa perusteluissa sivulla 51 on selitetty poikkeusta silloisessa LLL:n 70 :ssä siten, että "konsolidointiryhmän ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymän sisäiset vastuut jäisivät asiakasriskirajoitusten ulkopuolelle ainoastaan siltä osin kuin kysymys on emoyrityksen tytäryritykselle antamasta rahoituksesta.

19 dnro 11/790/ (19) Normi Soveltamisohje/-esimerkki Normi Soveltamisohje/-esimerkki Annettu: (17) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvaa jäsenluottolaitosta ei koske 20 %:n asiakasriskirajoitus, kun jäsenluottolaitoksen asiakasriski kohdistuu osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvaan toiseen luottolaitokseen tai ulkomaiseen luottolaitokseen, sijoituspalveluyritykseen tai siihen rinnastettavaan ulkomaiseen yritykseen, rahoituslaitokseen tai palveluyritykseen. 20 %:n asiakasriskirajoitus on kuitenkin voimassa, kun tytäryrityksen asemassa olevan asiakasriski kohdistuu emoyritykseen. 19 (18) Lisäksi konsolidointiryhmän tasolla 20 %:n asiakasriskirajoitus koskee konsolidointiryhmän ulkopuolisia konserniyrityksiä. Samoin rahoitus- ja vakuutusryhmittymän tasolla 20 %:n asiakasriskirajoitus koskee muita konserniyrityksiä kuin rahoitus- ja vakuutusalan yrityksiä. (19) LLL:n 69 :n 4 momentissa on Rahoitustarkastukselle annettu mahdollisuus valvottavan hakemuksesta myöntää lupa poiketa määräajaksi 20 %:n erityisasiakasriskirajoista. (20) Hakemusmenettelyä ja Rahoitustarkastuksen suhtautumista hakemuksiin käsitellään tarkemmin luvussa Normi Annettu: Soveltamisohje/-esimerkki (21) Suurten asiakasriskien yhteismäärä saa olla enintään 800 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista. 20 Tätä yhteismäärää laskettaessa otetaan mukaan kaikki suuret asiakasriskit, joiden määrä on vähintään 10 % valvottavan ja valvottavaryhmän omista varoista. (22) Tällaisia asiakasriskejä eli vastuita samalta asiakkaalta ja asiakaskokonaisuudelta, joita enimmäismäärät koskevat, nimitetään myös rajoituksen alaisiksi vastuiksi. (23) Vaikka ilmoitusvelvollisuusrajan ylittäville suurille asiakasriskeille on asetettu enimmäisrajat, ei tämä pääsääntö koske aivan kaikkia vastuita. Jos asiakas on vakavaraisuuslaskennassa luokiteltu joko riskittömäksi tai vähäriskiseksi, ei tällaisten vastapuolten vastuita koske suurille asiakasriskeille asetetut enimmäisrajat. 21 (24) Riskittömien vastapuolten omia vastuita ei tarvitse ilmoittaa lainkaan (ns. riskitön vastuu). Joissakin tapauksissa riskittömältä vastapuolelta saatu vakuus vähentää toisen vastapuolen rajoituksen alaista vastuuta (ns. vähennyserä). Jos vastapuoli on luokiteltu vähäriskiseksi, on ilmoitusrajan ylittävät 19 OPL:n 7 :n 2 momentti. 20 LLL:n 69 :n 2 momentti ja RavaL:n 22 :n 2 momentti. 21 Direktiivin 2006/48/EY artiklat 110(2), 113(3) ja sekä LLL:n 69 :n 3 5 momentti ja VMA:n 9 11.

20 dnro 11/790/ (20) vastuumäärät ilmoitettava suurena asiakasriskinä, mutta enimmäisrajat eivät niitä koske. Kuten edellä myös vähäriskisen vastapuolen antamaa vakuutta käsitellään suuren asiakasriskin määrää vähentävänä eränä. Asiaa on selvitetty tarkemmin jäljempänä luvuissa 9.3 (Vastuukoodi) ja 9.4 (Vähennyserät) Osuuspankkien yhteenliittymälle ja siihen kuuluville yhteisöille asetetut rajoitukset Normi Perustelu (25) Osuuspankkien yhteenliittymän suurten asiakasriskien enimmäismäärälle asetut rajat poikkeavat edellä esitetyistä. OPL:n 6 :n 1 momentin mukaan yksittäisen asiakkaan tai asiakaskokonaisuuden suuren asiakasriskin enimmäismäärä on 20 % yhteenliittymän omista varoista. Yhteenliittymän suurten asiakasriskien yhteismäärä on rajoitettu 500 %:iin yhteenliittymän omista varoista. Jos asiakas on yhteenliittymään kuuluvan jäsenluottolaitoksen tytäryritys, joka ei kuulu jäsenluottolaitoksen konsolidointiryhmään eikä siten kuulu yhteenliittymään, taikka jos kyse on yhteenliittymän tilinpäätökseen yhdistellystä tytäryrityksestä taikka yhteisyrityksestä, joka ei ole luottotai rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys taikka palveluyritys, rajoitetaan asiakasriskin määrä 15 %:iin yhteenliittymän omista varoista. (26) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvien jäsenluottolaitosten ja niiden konsolidointiryhmien on seurattava ja hallittava itse suuria asiakasriskejään. Tämä vaatimus perustuu OPL:n 7 :n 6 momenttiin, jonka mukaan jäsenluottolaitoksen ja sen konsolidointiryhmän asiakasriskeihin sovelletaan pääsääntöisesti samoja rajoja kuin LLL:n 69 :ssä (eli 25:n, 20:n ja 800 prosentin enimmäismääriä valvottavan omista varoista). Myös OPL:n 5 rajoittaa keskusyhteisön, jäsenyhteisöjen ja niiden konsolidointiryhmiin kuuluvien yhteisöjen riskinottoa ja vastaa säännöksenä LLL:n 49 :ää. (27) Osuuspankkien yhteenliittymään kuuluva jäsenluottolaitos ja sen konsolidointiryhmä voivat saada OPL 7 :n 3 momentin nojalla keskusyhteisöltä erityisluvan ylittää yksittäiselle asiakasriskille asetetun rajoituksen (25 % jäsenluottolaitoksen omista varoista ja sen konsolidoiduista omista varoista). Keskusyhteisön myöntämä lupa ei saa ylittää 50:tä prosenttia. Vastaavasti 20 prosentin sijasta sovelletaan 40:tä prosenttia ja suurten asiakasriskien yhteismäärä on rajoitettu prosenttiin. Jotta lupa voitaisiin myöntää, on keskusyhteisön varmistuttava siitä, että jäsenyhteisöllä on terveet perusteet luoton myöntämiselle ja että nämä perusteet pätevät sen kaikkiin asiakkaisiin ja asiakaskokonaisuuksiin. Keskusyhteisön erityislupa on tarkoitettu sovellettavaksi vain poikkeustapauksissa ja keskusyhteisön on noudatettava varovaista harkintaa lupia myöntäessään. (28) Keskusyhteisön erityisluvan myöntämistä rajoittavat myös OPL:n alkuperäiset perustelut eli hallituksen esityksen HE 47/1996 yleisperustelut ja yksityiskohtaiset perustelut 7 e :lle. Yleisperustelujen mukaan poikkeuslupa olisi käytettävissä tilanteissa, jossa kooltaan pieni vakavarainenkin osuuspankki

21 dnro 11/790/ (21) voi joutua pidättymään pienehköstäkin luototuksesta, vaikka edellytykset muutoin olisivat olemassa. Tämän vuoksi lakiesityksessä sallittaisiin asiakasriskejä koskeviin rajoituksiin joustavuutta siten, että jäsenluottolaitos voisi keskusyhteisön erityisluvalla saada yksittäisiä asiakasriskejä koskevan enimmäisprosenttimäärän korotetuksi enimmillään kaksinkertaiseksi luottolaitostoiminnasta annetun lain asiakasriskirajoituksia koskeviin säännöksiin nähden. Tarkoituksena ei ole suosia luotonantoon liittyvän riskinoton lisääntymistä luotonannon tulee tapahtua lakia, vahvistettuja ohjeita ja viranomaismääräyksiä noudattaen keskusyhteisön valvonnassa. Perustelu Soveltamisohje/-esimerkki (29) Luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) säätämisen yhteydessä talousvaliokunta totesi mietinnössään (TaVM 25/2006 vp - HE 21/2006 vp, sivulla 3), että hallituksen esityksellä ei muuteta keskusyhteisön asiakasriskejä koskevien poikkeuslupien soveltamisalaa ja luvan myöntämisedellytysten harkintaa. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteisvastuusta huolimatta keskusyhteisö noudattaa varovaisuutta poikkeuslupia myöntäessään. Poikkeuslupien luonteeseen kuuluu, että ne ovat määräaikaisia. Lainsäädäntöä uudistettaessa tulee pohtia poikkeuslupamenettelyä paitsi vakavaraisuushallinnan myös kilpailun näkökulmasta. (30) Rahoitustarkastuksen käsityksen mukaan lain esityöt korostavat ylitysluvan myöntämisen poikkeuksellisuutta ja niiden sallimista pienille yhteenliittymään kuuluville osuuspankeille. (31) Keskusyhteisö voi myöntää jäsenluottolaitokselle yleisluvan ylittää normaali asiakasriskiraja eli 25 % jäsenluottolaitoksen omista varoista enintään euroon asti niin, ettei jokaista asiakasriskiä käsitellä keskusyhteisön lupamenettelyssä. Keskusyhteisö ei saa myöntää yleislupaa niin suurena, että se johtaisi keskusyhteisön harkintavallan rajoissa myönnettävien korotettujen asiakasriskirajojen ylittymiseen. Luvan saamisen edellytyksenä on, että keskusyhteisö on arvioinut niin jäsenyhteisön tilan, hoitotason kuin riskienvalvontajärjestelmän toimivuuden hyväksi. (32) Keskusyhteisö ei saa myöntää edellä mainittuja lupia, jos tästä seuraisi, että valvottavan yhteisön vakavaraisuus jäisi LLL:n 55 :n 1 momentin mukaista määrää pienemmäksi. (33) Jäsenluottolaitoksen, joka on saanut keskusyhteisöltä poikkeusluvan, on annettava tilinpäätöksensä liitetiedoissa tai toimintakertomuksessa poikkeusluvan alaisista suurista asiakasriskeistä ainakin seuraavat tiedot: tällaisten asiakaskokonaisuuksien lukumäärä ja määrä, jolla kunkin asiakaskokonaisuuden vastuiden määrä ylittää LLL:ssa säädetyn asiakasriskin enimmäismäärän. Tiedot on annettava tilikauden alusta kultakin suurten asiakasriskien ilmoitusajankohdalta, ja lisäksi tiedoista tulisi ilmetä, mikäli poikkeusluvilla on ollut vaikutusta sektori- ja toimialariskin kasvuun.

22 dnro 11/790/ (22) Normi (34) OPL:n 7 :n 6 momentti velvoittaa jäsenluottolaitoksen hakemaan lupaa keskusyhteisöltä, jos yksittäisen asiakaskokonaisuuden sitoumusten yhteismäärä on jäsenluottolaitokselle tai sen konsolidointiryhmälle suurempi kuin 8 miljoonaa euroa. Keskusyhteisön velvollisuutena on ilmoittaa jäsenluottolaitoksille tämän lupamenettelyn piiriin kuuluvat asiakaskokonaisuudet, joilla on sitoumuksia eri jäsenluottolaitoksista. Lupa on haettava silloinkin, kun asiakaskokonaisuudella on sitoumuksia eri jäsenluottolaitoksissa ja näiden sitoumukset yhteensä ylittävät rajan. Osuuspankkien keskusrahalaitoksena toimivan liikepankin ja sen konsollidointiryhmään kuuluvan yhteisön ei tarvitse hakea lupaa. (35) Yhteenliittymään kuuluvan osuuspankin ja sen konsolidointiryhmän emoyrityksen tulee hakea lupa keskusyhteisöltä etukäteen Rahoitustarkastuksen poikkeuslupakäytäntö Perustelu Annettu: Voimaan: (36) Rahoitustarkastus voi LLL:n 69 :n 4 momentin nojalla myöntää määräajaksi luvan ylittää 20 % erityisasiakasriskirajan luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen hakemuksesta, kun suuri asiakasriski kohdistuu muuhun kuin 3 momentissa tarkoitettuun luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritykseen. Tytäryrityksellä tarkoitetaan tässä luottolaitosta, ulkomaista luottolaitosta, sijoituspalveluyritystä tai siihen rinnastettavaa ulkomaista yritystä, rahoituslaitosta tai palveluyritystä, joka on sisällytetty LLL:n 73 :ssä tarkoitettuun konsolidoituun valvontaan. Tytäryritys voi olla lisäksi vakuutusyhtiölaissa tarkoitettu vakuutusyhtiö tai siihen rinnastettava ulkomainen vakuutuslaitos, jotka kuuluvat RavaL:ssa tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymään. Ylityslupaa ei saa myöntää sellaisille asiakasriskeille, joiden tarkoituksena on parantaa konserniin kuuluvien yritysten rahoitusasemaa, jos rahoitus on hankittu konserniin kuuluvalta luottolaitokselta tai ulkomaiselta luottolaitokselta taikka sijoituspalveluyritykseltä tai siihen rinnastettavalta ulkomaiselta yritykseltä. (37) Poikkeuslupamahdollisuutta selitettiin aikoinaan hallituksen esityksen HE 69/2004 yksityiskohtaisissa perusteluissa sillä, että tarkoituksena on rajoittaa vain konsolidointiryhmän tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymän sisäistä rahoitusta. Säännöksellä on otettu käyttöön kansainvälisen valvontakäytännön edellyttämä periaate, jonka mukaan ryhmittymän ja siihen kuuluvien yritysten rahoitusasemaa ei tulisi voida parantaa ainakaan ilman erityistä valvontaa hankkimalla emoyritykselle rahoitusta tytäryritysten kautta, koska tällä tavoin emoyritykselle hankitut varat voitaisiin siirtää takaisin tytäryrityksille oman pääoman ehdoin, mikä johtaisi rahoitusaseman keinotekoiseen parantumiseen Hallituksen esityksen HE 69/2004 yksityiskohtaiset perustelut LLL:n 70 :ssä sivuilla

23 dnro 11/790/ (23) Soveltamisohje/-esimerkki (38) Rahoitustarkastus suhtautuu pidättyvästi lupien myöntämiseen. Rahoitustarkastus katsoo, että se voi myöntää ainoastaan määräaikaisen luvan asiakasriskirajan ylittämiseen. Valvottavan hakemuksessa on oltava erittäin vahvoja perusteluja sille, miksi asiakasriskirajojen tulisi joustaa hakemuksen kohteena olevassa tapauksessa. Jo hakemusvaiheessa on valvottavan esitettävä suunnitelma, jonka toteuttamisen jälkeen valvottava on saattanut asiakasriskinsä lain sallimiin rajoihin. 4.4 Vastuu Soveltamisohje/-esimerkki (39) Vastuun käsite 23 asiakasriskiraportoinnissa on sama kuin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuslaskennassa. Asiakasriskiraportoinnissa vastuut yhdistellään saman vastapuolen eli asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden mukaan. Vakavaraisuuslaskennan riskipainoja ei kuitenkaan sovelleta, kun lasketaan vastuun määriä asiakasriskiraportointia varten. (40) Vastuita ovat taseessa olevat varat, joiden vastapuoli aiheuttaa valvottavalle luottoriskiä. Varat otetaan huomioon niiden kirjanpitoarvosta. 24 Taseen ulkopuolisista sitoumuksista vastuita ovat myös ne, joiden ollessa voimassa vastapuolen mahdollinen sopimusrikkomus voi synnyttää luottoriskiä. Taseen ulkopuoliset sitoumukset otetaan huomioon niiden nimellisarvosta tai, jos sitoumus koskee arvopaperin hankkimista, arvopaperin käyvästä arvosta tai sopimuksen mukaisesta arvosta. 25 Eräissä tapauksissa vastuiden määrää saadaan pienentää kertoimella. 26 Joissakin tapauksissa vastuun määrää saadaan pienentää, koska siitä on riskitön tai vähäriskinen vastapuoli antanut vakuuden. (41) Jos valvottavalla on kaupankäyntivarasto 27, vastuut jaetaan kahteen ryhmään. Valvottavan asiakkaiden ja asiakaskokonaisuuksien vastuisiin lasketaan tällöin sekä rahoitustoiminnasta että kaupankäyntivarastosta syntyneet vastuut. (42) Vakavaraisuuslaskennasta tuttuja taseen ulkopuolisten sitoumusten luottovasta-arvokertoimia käytetään asiakasriskiraportoinnissa, kun lasketaan johdannaissopimuksiin liittyvää vastapuoliriskiä. Johdannaissopimusten 23 Direktiivin 2006/48/EY artikla 106 eli vastuun määritelmä ja LLL:n 67 :n 1 momentti. Kaupankäyntivaraston suureen asiakasriskiin luettavaan vastapuoliriskiin ei myöskään sovelleta riskipainoja direktiivin 2006/49/ EY artiklan 28(1) mukaan. 24 LLL:n 67 :n 1 momentti. 25 LLL:n 67 :n 1 momentti. 26 Ks. tarkemmin luku 9.3 (Vastuukoodi) kappale 14. Kyseeseen tulevat esimerkiksi luottolaitosten 1 3 vuoden pituiset vastuut, joista otetaan huomioon vain 20 % rajoituksen alaisina vastuina. 27 Kaupankäyntivarasto on määritelty LLL:n 64 :n 2 momentissa ja 65 :ssä sekä Rahoitustarkastuksen antamassa markkinariskin vakavaraisuusvaatimuksesta standardissa 4.3g (aikaisemmin määräys nro /203.26/306.12). Jos valvottavalla on ainoastaan valuuttakurssiriskiä, ei jakoa tarvitse tehdä.

24 dnro 11/790/ (24) muuntaminen luottovasta-arvoiksi tapahtuu samoilla menetelmillä kuin vakavaraisuuslaskennassa. Raportoinnissa on käytettävä johdonmukaisesti samaa menetelmää. Normi Soveltamisohje/-esimerkki (43) Ilmoitettavia asiakasriskejä eivät ole LLL:n 67 :n 3 momentin ja RavaL:n 21 :n 3 momentin perusteella seuraavat: 28 erät, jotka on vähennetty valvottavan, valvottavaryhmän tai rahoitusja vakuutusryhmittymän tasolla siihen kuuluvan yrityksen omista varoista valuutan ostosta tai myynnistä syntyvät erät, jotka ilmenevät tavanomaisen maksuselvittelyn aikana 48 tunnin kuluessa maksusta arvopapereiden ostosta myynnistä syntyvät erät, jotka ilmenevät tavanomaisesessa selvityksessä viiden pankkipäivän kuluessa maksusta tai arvopaperin luovutuksesta sen mukaan, kumpi näistä toteutetaan aikaisemmin. Rahoitus- ja vakuutusryhmittymän asiakasriskejä eivät myöskään ole vakuutusyhtiölain 10 luvun 3 a :ssä tarkoitetut sijoitussidonnaisen vakuutuksen arvonkehityksen määräävät sijoituskohteet. (44) Asiakkaan ja asiakaskokonaisuuden vastuun määrästä vähennetään aina kirjanpitoon merkityt arvonalentumistappiot. 28 Direktiivin 2006/48/EY artikla 106 eli vastuun määritelmä ja LLL:n 67 :n 1 momentti.

25 dnro 11/790/ (25) 5 ILMOITUKSEN LAATIMINEN JA TOIMITTAMINEN RAHOITUSTARKASTUKSELLE 5.1 Raportoitujen tietojen oikeellisuuden varmentaminen Annettu: Voimaan: Annettu: Voimaan: Perustelu (1) Valvottavan on laadittava seloste raportoitujen tietojen oikeellisuudesta. Menettelyn tavoitteena on varmistaa, että valvottavan Rahoitustarkastukselle toimittamat tiedot ovat tarkistettuja ja oikeita. Seloste päivätään, ja sen allekirjoittavat sekä raportin laatija että tietojen oikeellisuuden varmentaja. Valvottavan on säilytettävä allekirjoitettu seloste ja esitettävä se pyydettäessä Rahoitustarkastukselle. Selostetta on päivitettävä aina, kun sen kuvaamassa prosessissa tapahtuu muutoksia. (2) Jos valvottava jatkuvasti ilmoittaa Rahoitustarkastukselle virheellisiä tietoja, sille lähetetään kirjallinen selvityspyyntö. Valvottavan on vastauksessaan esitettävä toimenpidesuunnitelma virheellisen raportoinnin korjaamiseksi. Tämän standardin noudattamatta jättäminen voi johtaa hallinnollisiin tai muihin seuraamuksiin. (3) Rahoitustarkastuksen Internet-sivustosta () Sääntely-osiosta on saatavissa ohjeet lomakkeen täyttämisestä ja sen toimittamisesta konekielisesti Rahoitustarkastukselle Ilmoitusten pohjatietojen säilyttäminen (4) Valvottavalla on vastuu siitä, että sen eri yksiköiden antamat pohjatiedot, joista ilmoitus Rahoitustarkastukselle on koottu, säilytetään vähintään kaksi vuotta mahdollista tarkastusta varten. Pohjatiedoista on käytävä ilmi, miten