Standardiluonnos 4.3d. Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus sisäisten luottoluokitusten menetelmää käytettäessä. Määräykset ja ohjeet

Transkriptio

1 Standardiluonnos 4.3d Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus siisten luottoluokitusten menetelmää käytettäes Määräykset ja ohjeet

2 Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee äntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintän: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen ännökseen. : Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Suositus: Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, an tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Katso viereinen esimerkki. Perustelu: Avaa äntelyn ja ännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.

3 dnro 9/120/ (110) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 8 2 Tavoitteet ja rakenne Tavoitteet Rakenne Vakavaraisuuslaskennan siltö IRBA:ssa 12 3 Kansainvälinen viitekehys 14 4 Normiperusta 15 5 Riskiherkempi menetelmä luottoriskin pääomavaatimuksen laskemiseen Luvanvaraisuus Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle 18 6 Rahoitustoiminnan ryhmittely Valtio- ja keskuspankkivastuut Luottolaitosvastuut Yritysvastuut Erityisrahoitusvastuut Ostetut yrityssaamiset Vähittäisvastuut Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin 24

4 dnro 9/120/ (110) Kiinteistövakuudelliset vähittäisvastuut Uudistettavat vähittäisvastuut Ostetut vähittäissaamiset Muut vähittäisvastuut Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskit Arvopaperistetut erät Muut erät 27 7 Riskiparametrit Maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) Vastapuolen määritelmä Maksukyvyttömyyden määritelmä Maksukyvyttömyyden päättyminen Vähittäisvastapuolten maksukyvyttömyyden erilliskäsittely Vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) ja luottovasta-arvokerroin (CF) Valtio-, luottolaitos-, yritys- ja vähittäisvastuiden EAD Oman pääoman ehtoisten sijoitusten EAD Muiden erien EAD Standardi-CF-estimaatit Valvottavan omat CF-estimaatit Tappio-osuus (LGD) Taloudellisen tappion määritelmä LGD:n määritelmä 36

5 dnro 9/120/ (110) Standardi-LGD-estimaatit Valvottavan omat LGD-estimaatit Vähimmäisvaatimukset vakuuksien huomioimiselle omissa LGDestimaateissa Efektiivinen juoksuaika (M) 38 8 Riskipainotettujen erien laskenta Vatio-, luottolaitos- ja yritysvastuut Päällekkäinen maksukyvyttömyys -käsittely (double default) _ Erityisrahoitusvastuut Ostetut yrityssaamiset Vähittäisvastuut Ostetut vähittäissaamiset Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Yksinkertainen menetelmä PD/LGD -menetelmä Siisten mallien menetelmä Sijoitukset palveluyrityksiin Sijoitusrahasto-osuudet ml. odotettujen tappioiden laskenta Arvopaperistetut erät Muut erät Luokittelemattomat vastuut Ostettujen saamisten laimentumisriski 54 9 Odotettujen tappioiden (EL) laskenta ja käsittely Odotettujen tappioiden laskenta 55

6 dnro 9/120/ (110) 9.2 Odotettujen tappioiden käsittely Vähimmäisvaatimukset IRBA:a käyttäville Johtaminen ja valvonta Siisten luottoluokittelujen käyttö Luottoluokittelujärjestelmä Luottoluokittelujärjestelmän rakenne Luottojen luokittelu Mekaanisten luokittelumenetelmien käyttö Luokittelujärjestelmän dokumentointi Tilastoaineiston kokoaminen Stressitestit Riskin määrällinen arviointi Yleiset vaatimukset parametriestimoinnille PD-estimointi LGD-estimointi CF-estimointi Takausten ja luottojohdannaisten vaikutusten huomioiminen omia LGD-estimaatteja käytettäes Riskiarvioiden laadun varmistusprosessi (validointiprosessi) Tiettyjen laskentamenetelmien erityisvaatimukset Vähimmäisvaatimukset ostetuille saamisille Vähimmäisvaatimukset oman pääoman ehtoisten sijoitusten siisten mallien menetelmälle IRBA:n käyttöönotto valvottavassa 92

7 dnro 9/120/ (110) 11.1 Vaiheittainen käyttöönotto Poikkeukset IRBA:n soveltamiseen Valtio- ja luottolaitosvastuut Oman pääoman ehtoiset sijoitukset Ryhmän siiset erät Vähäiset ja merkityksettömät erät Siirtymäännökset Raportointi finanssivalvonnalle Määritelmät Standardissa käytetyt lyhenteet Määritelmät Litiedot Liitteet Muutoshistoria 110

8 dnro 9/120/ (110) 1 SOVELTAMINEN Annettu: Voimaan: Annettu: Voimaan: Annettu: Voimaan: (1) Tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 45 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta hkörahayhteisöjä sijoituspalveluyritykset, lukuun ottamatta sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 45 :n 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama yhteenliittymä (2) Jäljempänä täs standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. (3) Jäljempänä täs standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien hkörahayhteisöt. (4) Jäljempänä täs standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan rahastoyhtiöitä jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt). (5) Sen estämättä, mitä edellä täs standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jonka tytärluottolaitokselle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :s tarkoitettu lupa. (6) Mitä kohdassa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön.

9 dnro 9/120/ (110) (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella (konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on kohdassa (7) tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin kohdassa (7) tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä mitä kohdassa (8) todetaan, konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta.

10 dnro 9/120/ (110) Annettu: Voimaan: (11) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä kohdissa (7) (10) todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä kohdassa (12) todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä, mitä edellä täs standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitettu lupa. (15) Mitä kohdassa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön. (16) Luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen laskentaa siisten luottoluokitusten menetelmällä koskevat siirtymäännökset on sillytetty lukuun 12.

11 dnro 9/120/ (110) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Tavoitteet (1) Tämä standardi siltyy Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskienhallinta. (2) Tämän standardin tavoitteena on kuvata luottoriskin vakavaraisuusvaatimukset ja vakavaraisuuden laskenta silloin, kun valvottava soveltaa siisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). IRBA on vaihtoehtoinen menetelmä, jonka valvottavat voivat valita luottoriskin standardimenetelmän sijaan luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseksi. (3) IRBA on riskiherkempi menetelmä ja mittaa tarkemmin luottoriskin vaikutuksia kuin vaihtoehtoinen luottoriskin standardimenetelmä. Siten täs standardissa Rahoitustarkastuksen tavoitteena on: tarjota luottoriskin vakavaraisuuslaskentaan riskiherkempi ja tarkempi menetelmä kuvata hyvän luottoriskien mittaamisen vaatimat vähimmäisvaatimukset kertoa tietoja IRBA:n käyttöönottamisesta ja luvan hakemisesta. (4) Rahoitustarkastus ei aio velvoittaa miltään valvottavalta IRBA:n käyttöönottamista, mutta suosittaa, että erityisesti suurimmat valvottavat pyrkivät tarkentamaan luottoriskin mittausmenetelmiään IRBA:n pohjalta. Rahoitustarkastus ei aio myöskään asettaa rajoituksia sille, mitkä valvottavat voivat hakea lupaa IRBA:n käyttöönottamiseksi. Siten kaikki valvottavat, jotka täyttävät tämän standardin asettamat vähimmäisvaatimukset ja joiden luottoriskin hallinta täyttää hyvälle riskienhallinnalle asetetut vaatimukset, voivat saada luvan soveltaa IRBA:aa. Ellei valvottavalla ole tätä lupaa, sen on laskettava luottoriskin omien pääomien vähimmäismäärä luottoriskin standardimenetelmällä.

12 dnro 9/120/ (110) 2.2 Rakenne (5) Tähän standardiin on koottu kokonaiskuvan saamiseksi direktiivin 2006/48/EY IRBA:aa koskeva keskeinen äntely. (6) Sääntelyn pääsiltö on esitetty standardin kuudessa luvussa (luvut 6 11): muun rahoitustoiminnan ryhmittely (luku 6), riskiparametrit (luku 7), riskipainotettujen erien laskenta (luku 8), odotettujen tappioiden (EL) laskenta ja käsittely (luku 9), vähimmäisvaatimukset IRBA:aa käyttäville (luku 10) ja IRBA:n käyttöönotto valvottavassa (luku 11). Liksi liittees on esitetty Rahoitustarkastukselle toimitettavaa hakemusta ja siihen liitettäviä selvityksiä koskevat vaatimukset. (7) Laskiessaan vakavaraisuusvaatimusta tämän standardin mukaan on valvottavan otettava huomioon soveltuvin osin myös Rahoitustarkastuksen luottoriskin standardimenetelmää koskeva standardi 4.3c (jäljempänä standardimenetelmä), luottoriskien vähentämistekniikkoja koskeva standardi 4.3f, vastapuoliriskin vakavaraisuutta koskeva standardi 4.3k, arvopaperistettujen erien standardi 4.3h sekä omien varojen standardi 4.3a. 2.3 Vakavaraisuuslaskennan siltö IRBA:ssa (8) Luottolaitoksella on oltava luottoriskin kattamiseksi omia varoja vähintään määrä, joka vastaa kahdeksaa prosenttia luottolaitoksen varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten riskipainotetusta määrästä. Laskettaessa omien varojen vähimmäismäärää luottolaitoksen varat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan niihin liittyvän luottoriskin perusteella. 1 (9) Vakavaraisuuslaskenta IRBA:lla on kaksivaiheinen. Ensimmäises vaiheessa lasketaan odottamattomien tappioiden määrä käyttäen riskipainotettuja eriä. Toisessa vaiheessa lasketaan odotettujen tappioiden määrä, jonka vaikutus huomioidaan valvottavan omissa varoissa (10) Ensimmäises vaiheessa valvottava laskee riskipainotetut erät tämän standardin luvun 8 mukaan käyttäen valvojan antamia laskentakaavoja ja valvottavan itse estimoimia riskiparametreja tai valvojan määrittelemiä standardi-estimaatteja (IRBA:n perusmenetelmäs). Yhteenlasketut riskipainotetut erät suhteutetaan omiin varoihin. (11) Toisessa vaiheessa valvottava laskee odotettujen tappioiden määrän ja vähentää sen tehdyistä arvonalennustappioista tämän standardin luvun 9 mukaan. Laskennan tuloksena syntyvä yli- tai alijäämä huomioidaan valvottavan 1 Direktiivin 2006/48/EY artikla 75 ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 57 1 mom.

13 dnro 9/120/ (110) omissa varoissa, kuten Rahoitustarkastuksen standardissa 4.3a esitetään.

14 dnro 9/120/ (110) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) EU:n direktiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. Direktiiveis Baselin pankkivalvontakomitean suositukset ulotetaan koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä yhdenmukaisesti EU:ssa noudatetun periaatteen mukaisesti. (2) Standardissa on otettu huomioon Baselin pankkivalvontakomitean suosituksen "International Convergence of Capital Measurement and Standards" ohella myös "Studies on the Validation of Internal Rating Systems (revised)". Molemmat julkaisut ovat saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa (3) Standardin yksityiskohtaisemmat tulkinnat perustuvat keskeisiltä osiltaan Euroopan pankkivalvojien komitean (CEBS) huhtikuussa 2006 antamaan ohjeistukseen IRBA-hakemuksien arvioinnista ja päätöksenteosta sekä IRBA:aa koskevien vähimmäisvaatimuksien tulkinnasta ja soveltamisesta. CEBS:n ohjeistus "Guidelines on the implementation, validation and assessment of Advanced Measurement (AMA) and Internal Ratings Based (IRB) Approaches" on julkaistu ja se löytyy osoitteesta:

15 dnro 9/120/ (110) 4 NORMIPERUSTA Annettu: Voimaan: (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen äntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, , s.1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, , s.201 (2) Yksityiskohtaiset määräykset luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksesta siisten luottoluokitusten menetelmää käytettäes siltyvät direktiivin 2006/48/EY artikloihin ja liitteeseen VII. (3) Direktiivit ovat saatavilla internetis EUR-Lex-sivustolla osoitteessa (4) Luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen siisten luottoluokitusten menetelmää ännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 59 :s ja menetelmän siirtymäännöksiä lain 179 :s. (5) IRBA:a koskevaa yksityiskohtaisempaa äntelyä on lain ohella valtiovarainministeriön asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta (jäljempänä VM:n asetus) 6 :ssa "Siisten luottoluokitusten menetelmän soveltaminen". (6) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa äntelyä perustuu seuraaviin ännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 46 sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti

16 dnro 9/120/ (110) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) 8 :n 5 momentti.

17 dnro 9/120/ (110) 5 RISKIHERKEMPI MENETELMÄ LUOTTORISKIN PÄÄOMAVAATIMUKSEN LASKEMISEEN Perustelu Perustelu Perustelu (1) IRBA on riskiherkempi menetelmä ja se arvioi valvottavan luottoriskit tarkemmin kuin karkeampi standardimenetelmä. Menetelmä on yhdistelmä valvottavan itse tuottamista riskiestimaateista ja valvojan määrittelemistä riskipainokaavoista. Siten omien luottoriskimallien käyttö ei ole vielä mahdollista pilari 1:s luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksen laskemisessa. (2) Yritys-, valtio- ja luottolaitosvastuille on valvottavan mahdollista valita omien luokittelumenetelmien kehittelyvaiheensa mukaisesti joko perusmenetelmä (FIRB) tai edistynyt menetelmä (AIRB). FIRB:ssa valvottavan on estimoitava vain maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) ja käytettävä muissa riskiparametreissa valvojan antamia standardiestimaatteja. Sen sijaan AIRB:ssa on valvottavan huomioitava efektiivinen maturiteetti ja estimoitava kaikki riskiparametrit: maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappioosuus (LGD) ja luottovasta-arvokerroin (CF). CF -estimaattia käytetään laskettaessa vastuu maksukyvyttömyyshetkellä (EAD) -parametria. (3) Vähittäisvastuissa ei ole erillistä perus- ja edistynyttä menetelmää, vaan valvottavan on pystyttävä tuottamaan omat estimaatit kaikille em. riskiparametreille. Maturiteettia ei kuitenkaan tarvitse vähittäisvastuissa erikseen huomioida. 5.1 Luvanvaraisuus (4) Rahoitustarkastus voi myöntää valvottavalle luvan laskea riskipainotetut erät käyttämällä siisten luottoluokitusten menetelmää (IRBA). Valvottava-

18 dnro 9/120/ (110) ryhmän jokaisella luottolaitoksella ja sijoituspalveluyrityksellä on oltava erillinen lupa. 2 Perustelu Perustelu Suositus (5) Lupaa haetaan käyttämällä hakemusohjetta, joka on tämän standardin liitteenä. (6) IRBA:n käyttöönottaminen perustuu valvottavan omaan valintaan eikä Rahoitustarkastus tule vaatimaan valvottavalta IRBA:n käyttämistä standardimenetelmän sijasta luottoriskin riskipainotettujen erien laskemiseen. (7) Rahoitustarkastus kuitenkin katsoo, että IRBA on riskiherkempi ja tarkempi menetelmä pääomavaateen laskemiseen kuin standardimenetelmä ja suosittelee siksi, että valvottavat arvioivat menetelmän käyttöönottamisesta saatavia hyötyjä ja kustannuksia ja pyrkivät tulevaisuudessa tarkentamaan luottoriskien mittaamista IRBA:n periaatteiden mukaiseksi. (8) Mikäli IRBA:aa soveltava valvottava ei enää noudata tämän standardin vaatimuksia, niin valvottavan on joko esitettävä Rahoitustarkastukselle suunnitelma, jossa se palaa nopeasti noudattamaan tämän standardin vaatimuksia tai sen on osoitettava, että vaatimusten noudattamatta jättämisen vaikutus on merkityksetön. 3 (9) Valvottava, joka on saanut luvan käyttää IRBA:aa, ei voi siirtyä käyttämään luottoriskin standardimenetelmää riskipainotettujen erien laskennassa kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla. 4 (10) Valvottava, joka on saanut luvan käyttää omia LGD- ja CF -estimaatteja, ei voi siirtyä käyttämään standardiestimaatteja LGD:lle ja CF:lle kuin hyvin perustellusta syystä ja Rahoitustarkastuksen luvalla Tärkeitä näkökohtia luvan saamiselle (11) Rahoitustarkastus antaa luvan IRBA:n käyttöönottamiseksi vain, jos valvottavan menettelyt luottovastuiden riskienhallinnalle ja luokittelulle ovat tarkoituksenmukaiset ja ne on otettu kattavasti käyttöön ja erityisesti, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset luvun 10 vähimmäisvaatimusten mukaisesti 6 : a) valvottavan luokittelujärjestelmä arvioi vastapuolen ja vastuun ominaisuuksia tarkoituksenmukaisesti, erottelee toisistaan eri- 2 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(1)ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 59 1 mom. 3 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(5) 4 Direktiivin 2006/48/EY artikla 85(4) 5 Direktiivin 2006/48/EY artikla 85(5) 6 Direktiivin 2006/48/EY artikla 84(2) ja laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 59 1 mom.

19 dnro 9/120/ (110) tasoiset riskit ja tuottaa riskistä tarkkoja ja yhtenäisiä määrällisiä arvioita; b) valvottavan luottopäätöksenteossa, riskienhallinnassa, siisen pääoman allokoinnissa sekä johtamis- ja arviointijärjestelmis on siisillä luokitteluilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla oltava keskeinen merkitys; c) valvottavalla on luottoriskin arviointitoiminto, joka vastaa luokittelusta ja joka on riittävän riippumaton ja vapaa asiattomasta vaikutuksesta; d) valvottava kokoaa ja ilyttää kaiken oleellisen aineiston, jota tarvitaan tehokkaaseen luottoriskin mittaus- ja hallintaprosessiin ja e) valvottava dokumentoi luokittelujärjestelmän sekä sen suunnittelun perusteet ja validoi siistä luokittelujärjestelmään. Kun EU:ssa sijaitseva emoyhtiö ja sen tytäryritykset tai EU:ssa sijaitseva omistusyhteisö ja sen tytäryhtiöt soveltavat yhtenäisesti IRBA:aa, niin emoyhtiö ja tytäryhtiöt voivat yhteisesti täyttää luvussa 10 esitetyt vähimmäisvaatimukset. 7 (12) Valvottavaryhmään tai konserniin kuuluvan yksittäisen yhtiön johdolla ja asiantuntijoilla on kuitenkin oltava riittävä IRBA-asiantuntemus soveltaessaan siistä luokittelua ja riskiparametreja omassa riskienhallinnassaan, johtamisessaan ja valvonnassaan. 7 Laki luottolaitostoiminnasta (121/2007) 77 1 mom. (kohta siltää kansallisen harkinnan)

20 dnro 9/120/ (110) 6 RAHOITUSTOIMINNAN RYHMITTELY Perustelu (1) Täs luvussa ryhmitellään pankin muu rahoitustoiminta. Muulla rahoitustoiminnalla tarkoitetaan valvottavan kaikkea rahoitustoimintaa, pois lukien kaupankäyntivarasto. (2) Valvottavan on käytettävä tarkoitukseen sopivaa ja koko ajan yhdenmukaista menettelyä jaotellessaan vastuita eri vastuuryhmiin. 8 (3) Jokainen vastuu on jaoteltava yhteen seuraavista vastuuryhmistä: a) valtio- ja keskuspankkivastuut; b) luottolaitosvastuut; c) yritysvastuut; d) vähittäisvastuut; e) oman pääoman ehtoiset sijoitukset; f) arvopaperistetut erät; g) muut erät. 9 Perustelu (4) Yllämainittuun ryhmäjakoon viitataan myös silloin, kun täs standardissa puhutaan yritysvastapuolista, valtiovastapuolista, luottolaitosvastapuolista ja vähittäisvastapuolista. Saamiset, sijoitukset ja limiitit sekä muut taseen ulkopuoliset erät on täs standardissa korvattu sanalla vastuut. 8 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(9) 9 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(1)

21 dnro 9/120/ (110) 6.1 Valtio- ja keskuspankkivastuut (5) Vastuisiin luetaan valtioiden ja keskuspankkien vastuut. (6) Seuraavia vastuita on käsiteltävä valtio- ja keskuspankkivastuina: a) vastuut sellaisille aluehallinnoille, paikallisviranomaisille ja julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille, joita käsitellään standardimenetelmäs vastuina valtioille ja b) vastuut kansainvälisille kehityspankeille ja kansainvälisille organisaatioille, jotka saavat standardimenetelmäs 0 %:n riskipainon. 10 (7) Kohtaan (a) ja (b) liittyen tarkempi erittely eristä löytyy standardista 4.3c. 6.2 Luottolaitosvastuut (8) Luottolaitosvastuita ovat luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vastuut. (9) Seuraavia vastuita on käsiteltävä kuten vastuita luottolaitoksille: a) vastuut sellaisille aluehallinnoille ja paikallisviranomaisille, joita ei ole käsitelty valtiovastuina standardimenetelmäs; b) vastuut julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille, joita käsitellään luottoriskin standardimenetelmäs kuten vastuita luottolaitoksille ja c) vastuut kansainvälisille kehityspankeille, jotka eivät saa standardimenetelmäs 0 %:n riskipainoa. 11 (10) Tarkempi erittely kohdista (a), (b) ja (c) löytyy standardista 4.3c. 10 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(2) 11 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(3)

22 dnro 9/120/ (110) 6.3 Yritysvastuut (11) Mikäli luottoriskiä omaavaa vastuuta ei ole jaoteltu ryhmiin valtio- ja keskuspankkivastuut, luottolaitosvastuut, vähittäisvastuut, oman pääoman ehtoiset sijoitukset tai arvopaperistetut erät, kuuluu vastuu yritysvastuiden ryhmään Erityisrahoitusvastuut Perustelu Perustelu (12) Yritysvastuiden ryhmän sillä on valvottavien erikseen tunnistettava erityisrahoitusvastuina vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: a) vastapuoli on muodostettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta ja/tai hallinnointia varten; b) valvottavalla on sopimukseen perustuvaa merkittävää määräysvaltaa vastapuolen omaisuuteen ja sen tuottamaan tuloon ja c) vastapuolen velanmaksukyky perustuu pääasiassa tai kokonaan rahoituksen kohteena olevista omaisuuseristä saatavaan tuloon; eikä muusta liiketoiminnasta saatavaan tuloon. 13 (13) Kolmen yllämainitun edellytyksen (a c) ei välttämättä tarvitse toteutua yhtä täydellisesti. Valvottavan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan kaikkien kolmen kohdan ominaisuuksien jonkin asteinen toteutuminen. 14 (14) Erityisrahoitusvastuille on ominaista lainan hoitoon tarvittavien maksujen vahva riippuvuus vakuutena olevasta omaisuudesta. Tämäntyyppisille vastuille on osoittautunut vaikeaksi vähimmäisvaatimukset täyttävän luokittelun rakentaminen ja riskiparametrien estimointi. Siksi valvottavilla on mahdollisuus erityisrahoitusvastuissa valita, haluavatko ne käyttää näille vastuille luvussa kuvattua taulukkopohjaista menetelmää vai pystyvätkö ne itse estimoimaan vähimmäisvaatimukset täyttävät, omat PD-estimaatit. Taulukkopohjaisessa menetelmäs ei valvottavan tarvitse itse estimoida edes PD - riskiparametreja, vaan ainoastaan osoittaa oman luokittelun vastaavuus taulukkopohjaisen menetelmän luokitteluun. (15) Erityisvastuiden erottelemisessa muista yritysvastuista on olennaista se, hoidetaanko velan takaisinmaksu ja muut kulut pääasiassa vakuutena olevasta omaisuudesta saatavilla kassavirroilla vai yrityksen muusta palvelu- tai tuotantotoiminnasta saatavilla kassavirroilla. Tyypillisesti erityisrahoitusvas- 12 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(7) 13 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(6) 14 CEBS/Guideline , kohta 177

23 dnro 9/120/ (110) tuut voidaan jaotella neljään rahoitusmuotoon: projektirahoitus, kohderahoitus (laivat, lentokoneet, junanvaunut yms.), hyödykerahoitus (raakaöljy, metallit, vilja yms.), erityisrahoitusvastuiden ehdot täyttävä kiinteistörahoitus. Perustelu (16) Valvottavan on kiinnitettävä erityistä huomiota rajanvetoon erityisvastuiden ja arvopaperistettujen erien välillä. Jotkut erät on mahdollista ryhmitellä joko erityisrahoitusvastuiksi tai arvopaperistetuiksi eriksi. Valvottavan on ryhmiteltävä tällaiset erät koko ajan johdonmukaisesti samalla tavoin Ostetut yrityssaamiset (17) Valvottavan on noudatettava ostetuille yrityssaamisille vähimmäisvaatimusten kohdassa esitettyjä vähimmäisvaatimuksia. 16 (18) Jos ostettujen yrityssaamisten myyjä on sitoutunut täyteen takaisinostovelvollisuuteen sekä maksukyvyttömien että laimentuneiden saamisten osalta, ei valvottavan tarvitse noudattaa ostettujen saamisten menettelyjä. Valvottava voi käsitellä näitä saamisia vakuudellisina vastuina Vähittäisvastuut (19) Vähittäisvastuisiin voidaan lukea vastuut, jotka täyttävät seuraavat ehdot: a) vastapuoli on joko yksityishenkilö tai joukko yksityishenkilöitä. Vastapuoli voi olla myös pieni tai keskisuuri yritys tai yhteisö (pkyritys), mikäli vastapuolen asiakaskokonaisuuden kokonaisvastuut ml. erääntyneet vastuut valvottavan konsernille ovat valvottavan tietämyksen mukaan enintään miljoona euroa. Edellä mainittuihin kokonaisvastuisiin ei lueta asuntovakuudellisia vastuita. Valvottavan on pyrittävä varmistumaan järkevin toimenpitein siitä, ettei miljoonan euron raja ylity; b) valvottava käsittelee vastuita riskienhallinnassaan johdonmukaisesti ja samalla tavalla; c) vastuita ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti yritysvastuiden hallinnoinnin tavoin; d) vastuun kanssa samalla tavalla hallinnoituja vastuita on suuri määrä CEBS Guidelines , kohta Direktiivin 2006/48/EY liite VII, 1. osa, kohta 7 17 Direktiivin 2006/48/EY artikla 87(2) 18 Direktiivin 2006/48/EY artikla 86(4)

24 dnro 9/120/ (110) Perustelu (20) Vähittäisvastuisiin luettavan vastuun tulee kuulua suureen määrään riskiominaisuuksiltaan samankaltaisia vastuita, joiden riskejä hallitaan samalla tavalla Rajanveto pk-yrityksen lukemisesta yritys- tai vähittäisvastuisiin Perustelu Perustelu (21) Valvottavan on kiinnitettävä erityistä huomiota siises riskienhallinnassaan noudattamiin käytäntöihin (kohdat b d) ja niiden vaikutuksiin edellä kohdan (a) vähittäisvastuisiin luettavan pk-yrityksen määrittelyyn. Lähtökohtana pk-yrityksen jaottelussa vähittäisvastuisiin tai yritysvastuisiin tulee olla pankin siiset riskienhallintamenettelyt ja -käytännöt eikä miljoonan euron raja. (22) Vähittäisvastuisiin ei saa lukea suuren yrityksen tai yhteisön vastuita vastuun määrästä riippumatta. Vastuun määrä ei pelkästään riitä rajan vetämiseksi vähittäisvastuisiin luettavien pk-yritysten ja yritysvastuisiin luettavien yritysten välillä, vaan valvottavan on osoitettava myös kohtien b d täyttyminen. (23) Valvottavalla on oltava menettelytavat ja siiset ohjeet, joilla konsernissa valvotaan vähittäisvastuisiin luettavan pk-yrityksen asiakaskokonaisuuden vastuiden pysymistä asetetuissa rajoissa. (24) Valvottavan on harkittava, soveltaako se valitsemaansa euromääräistä rajaa käytös olevaan luoton määrään vai myönnettyyn luottolimiittiin. Valittua käytäntöä on noudatettava johdonmukaisesti. Rahoitustarkastus edellyttää, että valvottavat varmistuvat siisin tarkkailumenetelmin siitä, että vähittäisvastuisiin luettavat pk-yritysvastuut pysyvät pankin soveltaman rajan puitteissa. (25) Valvottavalla on oltava siiset menettelytavat ja ohjeistus sellaisia tilanteita varten, joissa sen valitsema euromääräinen raja tilapäisesti ylittyy ja joissa luottoja ei ole riskienhallinnassa siirretty vähittäissalkusta yrityssalkkuun. Tällaiset tilapäiset ylitykset on dokumentoitava. (26) Pk-yritysten vastuiden yksilöllinen luokittelu ei estä niiden lukemista vähittäisvastuisiin, kunhan valvottava esittää luotonmyöntöprosessissa tai riskienhallinnassa eroja menettelyis yritys- ja vähittäisvastuiden välillä. Kuitenkaan siirtyminen IRBA:aan ei saa olla kannustin alentaa riskienhallinnan tasoa, jotta pk-vastapuoli voitaisiin lukea vähittäissalkkuun CEBS Guideline , kohdat