Skeittauspaikkojen turvallisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2014

Transkriptio

1 Skeittauspaikkojen turvallisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2014 Raportti huhtikuu 2015

2 RAPORTTI Skeittauspaikkojen turvallisuus Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuonna 2014 Taustaa Sovellettu lainsäädäntö Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) välisessä tulossopimuksessa oli alueelliseksi valvontaprojektiksi vuodelle 2014 sovittu skeittauspaikkojen turvallisuuden valvonta. Skeittauspaikkojen määrä Itä-Suomessa on viime vuosina pysynyt melko tasaisena. Valvontayksiköiden antamien vuoden 2013 tietojen mukaan Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella oli skeittauspaikkoja valvontakohteina yhteensä 27 kappaletta. Vuoteen 2011 verrattuna paikkojen määrä oli laskenut neljällä. Edellisen kerran skeittauspaikkojen turvallisuutta tarkasteltiin Itä-Suomessa projektiluonteisesti vuonna Tuolloin skeittauspaikkojen rakenteissa ja kunnossapidossa raportoitiin olevan huomattavia puutteita, mutta tietoon ei ollut tullut ainoatakaan skeittauspaikalla tapahtunutta onnettomuutta tai vakavaa läheltä piti tilannetta. Myös skeittauspaikkojen tunnistetaulujen puutteeseen kiinnitettiin huomiota. Projektin tavoitteet Valvontaprojektissa sovellettiin kuluttajaturvallisuuslakia (KuTuL) (920/2011) sekä valtioneuvoston asetusta kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004). KuTuL:n 5 säädetään huolellisuusvelvoitteesta. Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit. Skeittauspaikat ovat KuTuL:n tarkoittamia kuluttajapalveluja, joiden turvallisuudesta vastaa palvelun tuottaja eli skeittauspaikan ylläpitäjä. Tämän velvollisuuden noudattamista ja skeittauspaikkojen turvallisuutta valvoo paikallisesti kunnan kuluttajaturvallisuusviranomainen. Käytännössä valvontaa tekevät terveystarkastajat. Skeittausalueista on Suomen standardisoimisliitto SFS julkaissut standardin SFS-EN A1 Rullalautailualueet. Turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät. Standardissa määritellään turvallisuusvaatimuksia, jotka pyrkivät suojaamaan skeittausalueiden käyttäjiä mahdollisilta vaaroilta. Standardissa kerrotaan miten rakennetaan ja ylläpidetään turvallisia skeittauspaikkoja. Projektin tavoitteena oli selvittää skeittauspaikkojen turvallisuus sekä ylläpitäjien valmiudet Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Tarkoituksena oli, että skeittauspaikkojen tarkastukset tehdään valvontakriteereihin ja riskinarviointiin perustuen. Tarkastuksista laadittiin tarkastuskertomukset, puutteista annettiin korjauskehotukset ja tarvittaessa tehtiin jälkitarkastukset. 2

3 Projektin toteutus Itä-Suomen aluehallintovirasto lähetti alueensa valvontayksiköille projektikirjeen. Valvontayksiköitä ohjeistettiin käyttämään tarkastuksissa aluehallintovirastojen laatimaa skeittauspaikan tarkastuslistaa. Projektikirjeen liitteenä lähetettiin raportointilomake, jolla valvontayksiköt toimittaisivat yhteenvedon aluehallintovirastolle tarkastusten päätyttyä. Tarkastukset pyydettiin tehtävän kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana vuonna Raportointilomakkeiden palautus tuli tapahtua viimeistään Projektin tulokset Itä-Suomen aluehallintoviraston alueen kahdeksasta valvontayksiköstä seitsemän osallistui skeittauspaikkojen turvallisuusprojektiin. Ainoastaan Mikkelin seudun ympäristöpalveluilla ei ollut mahdollisuutta osallistua. Mukana olevien valvontayksiköiden alueella oli yhteensä 27 skeittauspaikkaa ja niistä tarkastettiin 22 kappaletta, mikä oli yli 80 prosenttia paikoista. Skeittauspaikkojen kävijämäärää oli hankala arvioida, koska suurimmassa osassa niistä ei ollut kokoaikaista seurantaa. Joidenkin tarkastettujen paikkojen kävijämäärää ei pystytty arvioimaan lainkaan. 15 skeittauspaikan arvioinnin perusteella kävijöitä oli keskimäärin reilut 20 kappaletta viikossa. Suoritettujen tarkastusten perusteella skeittauspaikkojen ylläpitäjät olivat hyvin selvillä yleisistä turvallisuusvelvoitteista sekä skeittauspaikkoihin sisältyvistä riskeistä. Vain kolmen skeittauspaikan ylläpitäjä ei ollut tietoinen yleisistä turvallisuusvelvoitteista ja ainoastaan kahden paikan ylläpitäjillä ei ollut selkeätä kuvaa skeittauspaikan riskeistä. Ylläpitäjät nimesivät kaatumiset kaikkein merkittävimmäksi skeittauspaikkojen riskeistä. Myös törmäykset ja rampin päältä putoamiset olivat usein mainittuja riskejä. Ylläpitäjät olivat lisäksi huolissaan suojaimien käyttämättömyydestä sekä rakenteiden mahdollisesta rikkoutumisesta. Skeittaus on varsin vauhdikas laji, jossa kaatumisilta ja kolhuilta ei aina voi välttyä. Siitä huolimatta 22 tarkastetussa skeittauspaikassa oli tapahtunut vain kaksi raportoitua onnettomuutta. Nekään eivät olleet kovin vakavia vaan kaatumisesta oli selvitty käden murtumisella eikä rampilta tipahtaminenkaan tuottanut vakavia vammoja. On kuitenkin huomioitava, että kaikki onnettomuudet ei ole tulleet viranomaisten tietoon, koska suurin osa skeittauspaikoista toimii ilman kokoaikaista valvontaa. Ainoastaan kolmella skeittauspaikalla oli käytössä onnettomuuskirjanpito. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että skeittauspaikoilla olisi tapahtunut vakavaa tapaturmaa, koska silloin tieto olisi tullut myös viranomaisten tietoon. Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 6 pykälän mukaan skeittauspaikan toiminnan aloittamisesta, muuttamisesta ja toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on tehtävä ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. Suurin osa (77 %) palveluntarjoajista oli tietoinen ilmoituksen tekemisestä, mutta ilmoituksia oli tehty ainoastaan kolme kappaletta (14 %). Selitys vähäisille ilmoituksille lienee se, että suurin osa skeittauspaikoista oli aloittanut toimintansa ennen vuotta 2012, jolloin ilmoituksen tekeminen astui voimaan eikä takautuvia ilmoituksia ole tarvinnut tehdä. KuTuL:n 7 pykälässä velvoitetaan skeittauspaikkojen ylläpitäjiä laatimaan turvallisuusasiakirja riippumatta siitä, milloin palvelun tarjoaminen on aloitettu. Tarkastuksissa kävi ilmi, että ainoastaan neljällä skeittauspaikalla oli turvallisuusasiakirja (kolmen tarkastetun paikan tietoja ei ollut saatavilla). Näin melkein 80 prosentilla tarkastetuista skeittauspaikoista puuttui pakollinen turvallisuusasiakirja. Tarkastusten tuoman herätteen ansiosta toiminnanharjoittajat ovat ottaneet turvallisuusasiakirjan tekemisen tosissaan. Lisäksi ilmoitusten perusteella säännöllistä omavalvontaa ollaan 3

4 lisäämässä. 14 skeittauspaikassa (64 %) huoltotoimenpiteet suoritettiin säännöllisesti, mutta ainoastaan kolme paikkaa (14 %) piti yllä huoltokirjaa. Skeittauspaikkojen turva-alueet vaikuttivat olevan pääsääntöisesti kunnossa. Ainoastaan yhdessä tarkastetussa skeittauspaikassa ei ollut rakenteiden ympärille rakennettua turvaaluetta. Turva-alueiden laadussa tosin ilmeni parantamisen varaa. Osassa paikoista turva-alueen koko ei ollut riittävä, alueella oli erinäisiä esteitä tai turva-alueiden materiaaleissa oli parannettavaa. Itä-Suomen alueella sijaitsevat skeittauspaikat toimivat pääsääntöisesti ilman paikan päällä olevaa henkilökuntaa. Paikoissa, joissa henkilökuntaa skeittauspaikan yhteydessä oli, henkilöstön arvioitiin olevan ammattitaitoista. He kaikki hallitsivat toimintatavat hätätilanteissa ja olivat ensiaputaitoisia. Turvallisuuskoulutusta oli tarjolla melkein kaikille henkilökuntaan kuuluville ja skeittauspaikkojen ensiapuvälineet olivat kunnossa. Rakenteiden merkitys skeittauspaikkojen turvallisuudessa on hyvin merkittävä. Tarkastetut skeittauspaikat olivat yhtä lukuun ottamatta erotettu hyvin yleisistä alueista. Kolmen paikan rakenteissa löytyi teräviä esineitä, jotka saattaisivat aiheuttaa skeittauspaikkojen käyttäjille vahinkoa. 12 paikassa oli putkirakenteisia osia ja niistä viidessä löytyi rakenteita, joiden putkien päitä ei ollut asianmukaisesti tukittu. Melkein 70 prosentissa tarkastetuista paikoista löytyi rakenteita, jotka eivät olleet kaikin puolin ehjiä tai riittävän tukevia. Rakenteet olivat hyvin kiinnitetty maahan, sillä ainoastaan yhdessä skeittauspaikassa todettiin ongelmia liian löysästi kiinnitettyjen rakenteiden muodossa. Rullauspinnoissa oli aukkoja ja epätasaisuuksia 60 prosentissa skeittauspaikoista, mikä on varsin korkea luku ja kertonee huoltotoimenpiteiden viivästyksistä. Tasanteiden kaiteet olivat kahdeksassa skeittauspaikassa liian matalia, mutta vain kuudessa paikassa kaiteiden rakenne oli sellainen, että vaaratilanteita saattoi syntyä niiden päälle kiipeämisestä. Yksi skeittauspaikkojen suurimmista riskeistä ovat käyttäjien itsensä valmistamat rakenteet, koska niiden turvallisuutta ei ole millään tavalla varmistettu. Ne on usein rakennettu huonoista tarvikkeista ilman todellista osaamista. Alueen 22 skeittauspaikasta 11:ssä eli joka toisessa oli käyttäjien itsensä valmistamia rakenteita. Tietokylttien määrä skeittauspaikoilla oli huolestuttavan vähäinen. Turvallisuuden kannalta tärkeää informaatiota sisältäviä ilmoitustauluja puuttui kahdeksalta (36 %) skeittauspaikalta. Tarkastuksien perusteella ainoastaan seitsemässä (32 %) skeittauspaikassa oli tietokyltti, joka sisälsi tarkastuksen tehneen viranomaisen mielestä riittävästi informaatiota. 22 skeittauspaikan tarkastuksiin käytettiin noin 50 tuntia. Keskimäärin yhden paikan tarkastukseen meni lähes kaksi ja puoli tuntia, mikä oli selvästi vähemmän kuin kuluttajaturvallisuusvalvonnan valtakunnallisessa valvontaohjelmassa arvioitu neljän tunnin kesto. On monia syitä, kuten skeittauspaikan pieni koko tai toimiva omavalvonta, miksi toteutunut tarkastusaika oli arvioitua tarkastusaikaa selkeästi lyhempi. Tukesin laatimien valvontakriteerien mukaan skeittauspaikkojen tarkastustiheys on keskimäärin joka toinen vuosi. Tarkastustiheyteen vaikuttaa paikallinen riskinarviointi ja se, miten hyvin skeittauspaikan omavalvonta toimii. Toimiva omavalvonta ehkäisee onnettomuuksia ja se voi vähentää viranomaisvalvonnan tarvetta. Yli 86 prosentilla tarkastetuista skeittauspaikoista (19) jouduttiin antamaan neuvontaa ja ohjausta. Tästä voi päätellä, että skeittauspaikat eivät olleet toivotussa kunnossa. 11 paikalle jouduttiin antamaan kirjallinen kehotus esimerkiksi puuttuvien turvallisuusasiakirjojen tekemistä varten. Muita tarkastuksien johdosta esiin tulleita toimenpiteitä kirjattiin kaksi kappaletta. 4

5 Tulosten arviointi Vaikka skeittausta pidetään varsin onnettomuusherkkänä harrastuksena, ei Itä-Suomen skeittauspaikoilla ollut tapahtunut kuin kaksi loukkaantumista eikä kumpikaan ollut kovin vakava. Turvallisuusvelvoitteiden ja riskien tuntemus ylläpitäjillä oli tarkastusten mukaan hyvällä tasolla. Turvallisuusasiakirjojen puuttuminen 80 prosentilta tarkastetuista skeittauspaikoista oli huolestuttavan korkea määrä. Lainvelvoittama turvallisuusasiakirja pitää olla kaikissa skeittauspaikoissa ja valvontayksiköiden tulee huolehtia jälkitarkastuksilla siitä, että jokaisessa skeittauspaikassa on ajantasainen turvallisuusasiakirja. Yli kolmanneksella tarkastetuista skeittauspaikoista ei huoltotoimenpiteitä suoriteta säännöllisesti. Monien skeittauspaikkojen rakenteet on rakennettu vanerista, mikä on materiaalina kuluvaa ja vaatii huoltotoimenpiteitä pysyäkseen turvallisena. 60 prosentissa skeittauspaikoista ilmoitettiin rakenteiden rullauspinnoissa olevan aukkoja ja epätasaisuuksia, mikä edesauttaa onnettomuuksien syntymistä. Rullauspinnoissa havaitut viat johtuvat riittämättömistä huoltotoimenpiteistä ja vaarantavat skeittaajien turvallisuutta. On tärkeätä, että skeittauspaikkojen rakenteet ovat hyvässä kunnossa, jolloin onnettomuuksia ei synny ainakaan rakenteiden vioista johtuen. Suurin osa skeittauspaikoista sijaitsee ulkona säiden ja talven armoilla, mikä nopeuttaa rakenteiden heikkenemistä. Lisäksi osa Itä-Suomen alueen skeittauspuistoista on varsin pieniä, mikä näyttää haittaavan niiden kunnossapitoa. Tietokylttien puute ja kylttien riittämätön informaatio oli myös huolta herättävä huomio tarkastuksissa. Neuvonnan ja ohjauksen määrä oli korkea. 11 skeittauspaikalle annettiin kirjallinen kehotus. Suuri osa kehotuksista koski turvallisuusasiakirjan puutetta. Vuonna 2006 skeittauspaikkojen turvallisuusprojektissa kiinnitettiin huomiota varsin samoihin puutteisiin kuin nyt tehdyssä projektissa. Skeittauspaikkojen rakenteissa ja kunnossapidossa havaittiin huomattavia puutteita molemmissa projekteissa. Huolta herätti vuonna 2006 myös tunnistetaulujen puuttumiset sekä tärkeiden tietojen puuttuminen olemassa olevista tauluista, aivan kuten kahdeksan vuotta myöhemmin. Jatkotoimet ja kehittäminen Nyt pidetyssä tarkastusprojektissa ja vuonna 2006 pidetyssä projektissa nousi esille pitkälti samanlaiset puutteet. Nyt pitää varmistaa, että havaitut puutteet korjataan, etteivät ne enää siirry tulevaisuuteen. Onnettomuuksien määrä on pysynyt varsin matalana ja huoltamalla skeittauspaikat turvalliseen kuntoon, pystytään minimoimaan onnettomuudet. Huoltotoimien tärkeyttä pitää ylläpitäjille korostaa ja myös painottaa, että asianmukaiset tietokyltit auttavat mahdollisen onnettomuuden tapahduttua pelastustoimien nopeutumista. Nuorten urheiluharrastusten väheneminen on viime aikoina huolestuttanut monia tahoja. Kaikki nuoret eivät viihdy ohjattujen liikuntaharrastusten piirissä vaan pitävät enemmän omatoimisesta liikkumisesta. Skeittaus tarjoaa mahdollisuuden liikunnalliseen toimintaan, jossa ei tarvita kenenkään ohjausta, joten sen avulla voidaan lisätä liikkuvien nuorten määrää. Skeittauspaikkojen rakentaminen on melko huokea keino lisätä nuorten toimintamahdollisuuksia. Skeittauspaikat on rakennettava sekä turvallisiksi että kestäviksi, jotta nuorilla on hyvä ja turvallista siellä liikkua. Lisätietoja: tarkastaja Matti Koskela, p