KUNTOSALIEN TURVALLISUUS ALUEELLINEN KULUTTAJATURVALLISUUS- VALVONNAN PROJEKTI 2011

Transkriptio

1 LOPPURAPORTTI LSSAVI/2206/ /2011 Länsi- ja Sisä-Suomi KUNTOSALIEN TURVALLISUUS ALUEELLINEN KULUTTAJATURVALLISUUS- VALVONNAN PROJEKTI 2011, Jyväskylä PL / PB 346, Tampere

2 LSSAVI/2206/ /2011 2/31 TIIVISTELMÄ Kunnalliset kuluttajaturvallisuusviranomaiset tarkastivat kuntosalien turvallisuutta syys-joulukuussa Edellisenä vuonna oli Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella tiedonkeruun mukaan 324 kuntosalia, joista tämän valvontaprojektin aikana tarkastettiin 101 kpl 13 kunnallisen ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön alueella. Tarkastukset kuuluivat Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueelliseen valvontaprojektiin. Valvontaprojektin tavoitteena oli parantaa kuntosaleja käyttävien kuluttajien turvallisuutta varmistamalla, että kuntosalin toiminnanharjoittaja huolehtii riittävästi kuntosalin ja siellä olevien laitteiden turvallisuudesta sekä samalla tiedottaa muuttuvasta kuluttajaturvallisuuslainsäädännöstä. Kuntosalien toiminnanharjoittajia koskee kuluttajaturvallisuuslainsäädännössä säädetty huolellisuusvelvoite ja ilmoitusvelvollisuus viranomaiselle onnettomuustapauksissa voimaan tulleen kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) mukaan uusien kuntosalien tulee tehdä ilmoitus toiminnastaan kuluttajaturvallisuusviranomaiselle sekä laatia turvallisuusasiakirja. Turvallisuusasiakirjassa toiminnanharjoittaja esittää keinot kuntosalin vaarojen hallitsemiseksi. Turvallisuusasiakirjan sisällöstä on säädetty erillisellä asetuksella (110/2011). Valvontaprojektin avulla kerättiin tietoa kuntosalien vaaratilanteista ja riskeistä kuntavalvojien kohdekohtaisen riskinarvioinnin perustaksi. Lainsäädäntö edellyttää, että valvontaviranomainen hoitaa kuluttajapalveluiden valvonnan riskinarviointiin perustuen ja asettaa olosuhteiden niin vaatiessa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Kuntosalit ovat kuluttajaturvallisuusvalvonnan painopistealueella olevia kuluttajapalvelukohteita, joille Tukes on määritellyt alustavan riskinarvioinnin perusteella tarkastustiheyssuosituksen. Kunnallinen kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomainen huomioi tämän tarkastustiheyssuosituksen omassa kohdekohtaisessa riskinarvioinnissaan. Edellinen kuntosalien turvallisuutta selvittävä valvontaprojekti toteutettiin silloisen Länsi-Suomen läänin alueella Valtakunnallinen valvontaprojekti asiasta järjestettiin Nyt toteutetun valvontaprojektin tuloksista voidaan päätellä, että kuntosalien turvallisuuden varmistaminen ei ole edistynyt odotetulla tavalla. Kuntosaleissa oli edelleen runsaasti puutteita samoissa asioissa kuin aikaisemmissakin valvontaprojekteissa. Puutteita todettiin erityisesti asiakkaiden ohjaamisessa, laitteiden käyttöohjeissa ja huoltojen suunnittelussa. Ohjausta laitteiden käyttöön ei aina ollut saatavilla ja vain harvalla kuntosalilla laitteiden käytön ohjaus oli edellytys kuntosalin käytölle. Laitteisiin ei ollut aina käytettävissä suomenkielisiä käyttöohjeita eikä harjoitusliikkeitä ollut ohjeistettu. Tarvittavia varoitusmerkintöjä ei aina ollut laitettu näkyville laitteisiin tai käyttöohjeisiin. Monessa kuntosalissa ei ollut yleisesti nähtävillä avun hälytysohjeita, vaikka kuntosalissa ei olisi ollut lainkaan paikanpäällä valvontaa. Ilman valvontaa oli lähes 40 % tarkastetuista kuntosaleista. Myös kuntosalin vastuuhenkilön yhteystietoja ei ollut useinkaan esillä kuntosalilla. Kuntosalin laitteiden huoltoja ja yleistä kunnossapidon seurantaa ei tehty suunnitelmallisesti. Huolto- ja kunnossapitosuunnitelma oli laadittu vain 34 %:lle kuntosaleista. Niillä kuntosaleilla, jotka olivat ulkoistaneet huollot, laitteiden huoltosuunnitelma oli paremmin laadittu ja sitä yleensä myös noudatettiin. Sekä kuntosalien toiminnanharjoittajat että valvontaviranomaiset arvioivat, että kuntosaleissa suurin vaarojen aiheuttaja on asiakas itse. Omien voimien yliarvioiminen on tavallista eikä käyttöohjei-

3 LSSAVI/2206/ /2011 3/31 ta aina viitsitä tai ymmärretä noudattaa. Onnettomuudet, joita kuntosaleilla oli sattunut, olivat kuitenkin pääasiassa lieviä ja valvontaviranomaiset arvioivat vaarojen vaikuttavuuden suhteellisen alhaiseksi. Kuntosalien toiminnanharjoittajat ovat avainasemassa kuntosalin turvallisuuden parantamisessa, vaikka viimekädessä asiakas tekee päätöksen noudattaa ohjeita. Kuntosalien työntekijöiden tulisi aina varmistaa, että asiakkaat osaavat käyttää laitteita ja ymmärtävät ohjeiden noudattamisen merkityksen oman turvallisuutensa kannalta. Suomenkieliset (ja tarvittaessa ruotsin- ja englanninkieliset) käyttöohjeet tulee olla aina saatavilla ja tavallisimmat harjoitteet tulisi ohjeistaa mahdollisimman havainnollisesti esim. kuvin. Ohjeet avun hälyttämisestä tulee olla näkyvällä paikalla ja niissä tulee näkyä selvästi kuntosalin osoite ja vastuuhenkilön yhteystiedot. Esillä olevien ohjeiden merkitys kasvaa erityisesti kuntosaleissa, joissa ei ole jatkuvaa valvontaa paikanpäällä. Laitteiden huoltojen ja kunnossapidon tulee olla suunnitelmallista, jotta laitteiden aiheuttamat tapaturmat voidaan riittävästi ehkäistä mennessä laadittavassa turvallisuusasiakirjan avulla kuntosalin toiminnanharjoittaja voi osoittaa tunnistaneensa toimintaansa liittyvät riskit ja varmistaneensa niiden ehkäisemisen mahdollisimman alhaiselle tasolle.

4 LSSAVI/2206/ /2011 4/31 Sisällysluettelo YLEISTÄ PROJEKTISTA... 5 LAINSÄÄDÄNTÖ... 5 PROJEKTIN TAVOITTEET... 6 RISKINARVIOINTI... 6 AIKAISEMMAT VALVONTATULOKSET... 7 PROJEKTIN TOTEUTUS... 8 TARKASTUSLISTAUS JA TOIMENPITEET... 8 N OSALLISTUMINEN PROJEKTIIN JA PROJEKTITULOKSISTA TIEDOTTAMINEN... 9 PROJEKTIN TULOKSET... 9 YLEISET TIEDOT PROJEKTISTA JA KUNTOSALEISTA... 9 KUNTOSALIEN VALVONTA JA OHJAUS LAITTEIDEN KÄYTTÖÖN...11 KUNTOSALIEN LAITTEIDEN HUOLTO JA KUNNOSSAPITO...12 KUNTOSALILAITTEIDEN TARKASTUSTIEDOT...13 KUNTOSALEILLA TAPAHTUVAT VAARATILANTEET JA TURVALLISUUSRISKIT...18 TOIMINNANHARJOITTAJIEN JA/TAI KUNTOSALIN VASTUUHENKILÖIDEN NÄKÖKULMA KUNTOSALIEN RISKEIHIN...19 VALVONTAVIRANOMAISTEN NÄKEMYS KUNTOSALIEN RISKEISTÄ...19 Hengenmenetys...23 TOIMENPITEET...24 MALLI KUNTOSALIEN KOHDEKOHTAISEN TARKASTUSTIHEYDEN MÄÄRITTÄMISELLE...24 TULOSTEN ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET...25 KUNTOSALIEN KÄYTÖN VALVONTA...26 OHJAUS...26 OHJEET AVUN HÄLYTTÄMISESTÄ...27 HUOLTO- JA KUNNOSSAPITO...27 KUNTOSALIIN LIITTYVÄT RISKIT JA NIIDEN ARVIOINTI...28 PROJEKTIN TOTEUTUKSEN ARVIOINTIA...30 Liitteet Listaus toimijan näkemyksestä kuntosalien riskeistä Listaus valvontaviranomaisen näkemyksestä kuntosalien riskeistä Listauskuntosaleilla sattuneista onnettomuuksista Yhteenvetotaulukot tarkastuslomakkeista (vain sähkönen versio) Muokattu kuntosalien turvallisuuden tarkastuslista Malli kuntosalien kohdekohtaiseen riskinarviointiin...31

5 LSSAVI/2206/ /2011 5/31 KUNTOSALIEN TURVALLISUUS ALUEELLINEN KULUTTAJATURVALLISUUS- VALVONNAN PROJEKTI 2011 YLEISTÄ PROJEKTISTA Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella toteutettiin syksyn 2011 aikana kuntosalien turvallisuuteen liittyvä valvontaprojekti. Projekti oli osa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston vuoden 2011 tulossopimuksessa sovittuja tulostavoiteita. Aluehallintovirasto toimi valvontaprojektin suunnittelijana ja tulosten yhteen vetäjänä kunnallisten valvontayksiköiden tarkastajien suorittaessa tarkastukset kuntosaleihin. Tarkastuksia tehtiin yhteensä 99 kpl 13 valvontayksikön alueella. Lainsäädäntö Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö muuttui , kun uusi kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) korvasi kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004) ns. KuTuL:n. Syksyn tarkastukset tehtiin vielä vanhan lainsäädännön perusteella, mutta tarkastuksilla tiedotettiin jo kuntosaleja kuluttajaturvallisuuslain mukanaan tuomista uusista vaatimuksista. Näistä tärkeimmät kuntosalien toiminnan kannalta ovat uusien toiminnanharjoittajien ilmoitusvelvollisuus toimintaa aloitettaessa sekä velvollisuus laatia toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi turvallisuusasiakirja. Lain kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuudesta (75/2004) 3 :n mukaisesti kuluttajapalvelujen tarjoajan oli varmistauduttava olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla siitä, ettei kuluttajapalvelusta aiheudu vaaraa ja hänellä tulee olla riittävät tiedot mm. palveluun liittyvistä riskeistä. Ko. lain huolellisuusvelvollisuuspykälä vastaa asiasisällöltään uuden kuluttajaturvallisuuslain 5 :ää. Turvallisuusasiakirjassa toiminnanharjoittaja esittää suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Asiakirjan laatimisessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja laajuus ja sen sisällöstä on säädetty erillisellä valtioneuvoston asetuksella (110/2011). Vaatimus laatia turvallisuusasiakirja koskee myös ennen lain voimaantuloa aloittaneita palvelutuottajia, joiden tulee laatia asiakirja mennessä. KuTuL:n 7 :n mukaan (uuden kuluttajaturvallisuuslain 11 :n mukaan) kuluttajapalvelua ei pidetä terveydelle vaarallisena siltä osin kuin se on sellaisten yhdenmukaistettujen standardien mukainen, joita koskeva viittaus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6 LSSAVI/2206/ /2011 6/31 Kuntosalilaitteita koskevat yhdeksän eurooppalaista standardia (SFS-EN SFS-EN ). Välinekohtaiset standardit (voimaharjoituslaitteille, kuntopyörille, juoksumatoille, soutulaitteille, porrasnousulaitteille ja elliptisille kuntolaitteille) sekä yleiset turvallisuusvaatimukset sisältävä standardi on koottu SFS-käsikirjaan 74 Kuntolaitteet (ISBN ). Projektin tavoitteet Projektin tavoitteena oli parantaa kuntosaleja käyttävien kuluttajien turvallisuutta varmistamalla, että kuntosalin ylläpitäjä huolehtii riittävästi kuntosalin ja siellä olevien laitteiden turvallisuudesta, kunnosta ja huolloista. Toiminnanharjoittajan tulee olla tietoinen lainsäädännön hänelle asettamasta huolellisuusvelvoitteesta ja antaa kuluttajalle riittävät tiedot kuntosalin ja sen laitteiden turvallisesta käytöstä. Lisäksi hänen tulee olla tietoinen ilmoitusvelvollisuudestaan onnettomuuksissa ja vakavissa vähältä piti tilanteissa. Toiminnanharjoittajia tiedotettiin tarkastusten yhteydessä ko. velvoitteista ja opastettiin niiden täyttämisessä. Riskinarviointi Em. tavoitteiden lisäksi projektissa kerättiin tietoa kuntosalien vaaratilanteista ja riskeistä kuntavalvojien kohdekohtaisen riskinarvioinnin perustaksi ja avuksi. Lainsäädäntö edellyttää, että valvontaviranomainen hoitaa tehtävänsä riskinarviointiin perustuen ja asettaa olosuhteiden niin vaatiessa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että valvontakohteet tulee voida luokitella riskiensä suuruuden perusteella järjestykseen ja kohdentaa resursseja eniten niihin valvontakohteisiin, joissa riskit ovat suurimmat. Valtakunnallisesti kuluttajapalvelujen riskinarviointiin on olemassa vain vähän ohjeistusta. Kuluttajapalvelut ovat hyvin hajanainen ja monimutkainen joukko erilaisia toimintoja ja niiden riskit vaihtelevat eri toimintojen välillä, mutta myös saman toiminnan sisällä. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman kuluttajaturvallisuus osassa on esitetty karkea kohdekohtaiseen riskinarviointiin perustuva suositus tarkastustiheydeksi ja tarkastusajaksi. Kunnallinen valvontaviranomaisen tulee ottaa lähtökohdaksi omassa kohdekohtaisessa riskinarvioinnissaan valtakunnalliset tarkastustiheyssuositukset. Jokaisella valvontakäynnillä joudutaan tekemään jonkinasteista riskinarviointia joko tiedostaen tai tiedostamatta. Riskinarviointi sisältää aina jonkin verran epävarmuutta ja tietämättömyyttä, vaikka valvoja olisi kokenutkin henkilö. Tu-

7 LSSAVI/2206/ /2011 7/31 kesin ektstranetin riskinarviointiperiaatteiden mukaan valvontaviranomaisen riskinarviointi pitäisi tehdä seuraavien periaatteiden mukaisesti: Terveysvaarojen ehkäiseminen ja poistaminen priorisoidaan, omaisuusvaara on toissijainen. Lasten, nuorten sekä ikääntyneiden turvallisuus priorisoidaan. Kokonaisriskin suuruus on keskeistä. Arvioidaan aina vaaran vakavuus ja todennäköisyys, ei pelkästään jompaakumpaa. Pakollisten riskien torjunta priorisoidaan. Pakollisia ovat sellaiset asiat, joita kuluttaja ei voi olla käyttämättä. Tapahtunut vakava onnettomuuden tai läheltä piti tilanteen selvittäminen menee aina muiden riskien edelle. Asiakkaan tai toiminnanharjoittajan ominaisuudet ja mielipiteet eivät saa vaikuttaa asian käsittelyyn. Tämän, kuntosalien turvallisuutta kartoittavan valvontaprojektin avulla voitiin tunnistaa useita tyypillisiä kuntosalipalveluihin liittyviä vaaroja ja saatiin sekä toiminnanharjoittajien että kuntavalvojien näkemyksiä siitä, mille tasolle niihin liittyvät riskit asettuvat. Projektin tulosten pohjalta luotiin perustelut arvioida kuntosalien riskejä ja määritellä tarkastustiheyttä. Aikaisemmat valvontatulokset Vuonna 2010 oli Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella tiedonkeruun mukaan 324 kuntosalia. Kuntosalien alueellinen valvontaprojekti toteutettiin viimeksi vuonna 2002 sekä valtakunnallinen tehovalvontaprojekti vuonna Niin alueellisten kuin valtakunnallisenkin projektin mukaan suurimmat puutteet kuntosalien turvallisuudessa liittyivät asiakkaan saamiin tietoihin (laitekohtaisten käyttö- ja harjoitteluohjeiden puuttuminen sekä hätä- ja vikatilanteiden toimintaohjeiden puuttuminen) ja huolto- ja kunnossapitosuunnitelmien puuttumiseen. Laitekohtaisesti puutteita oli erityisesti painopakkojen koteloinneissa ja muissa suojauksissa (avonaiset putkien päät), laitteiden vakaudessa (huojuvat laitteet), säätölaitteissa (rikkinäiset) ja yleensäkin huoltamattomissa/kuluneissa osissa.

8 LSSAVI/2206/ /2011 8/31 PROJEKTIN TOTEUTUS Aluehallintovirasto pyysi kaikkia kunnallisten valvontayksiköiden kuluttajaturvallisuusvalvontaa hoitavia viranhaltijoita tekemään projektiin liittyvät tarkastukset syys-marraskuun 2011 aikana ja toimittamaan täytetyt tarkastuslomakkeet ja tarkastuskertomukset aluehallintovirastoon mennessä. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille korostaa riskinarvioinnin perusteella tehtävää kohteen kokonaisturvallisuuden tarkastelua yksittäisten laitteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastelun lisäksi/sijaan. Tässä valvontaprojektissa tarkastusten painopiste kohdennettiinkin nyt kuntosalin kokonaisturvallisuuteen. Samalla tarkasteltiin tarkemmin myös muutamia kuntosalilaitteita joidenkin turvallisuusnäkökohtien suhteen. Tarkastuksissa kiinnitettiin erityisesti huomiota mm. kuntosalin valvontaan ja annettavaan ohjaukseen, huolto- ja kunnossapitoon, kuntosalilaitteiden sijoitteluun, rakenteisiin, merkintöihin ja käyttöohjeisiin. Lisäksi kartoitettiin mahdollisia onnettomuuksia / läheltä piti -tilanteita ja arvioitiin tunnistettujen vaarojen vaikuttavuutta ja toteutumisen todennäköisyyttä. Laitetarkastukset rajattiin seuraaviin laitteisiin: Kuntopyörät, soutulaitteet, stepperit / porrasnousulaitteet, voimaharjoitteluvälineet, voimaharjoituspenkit ja juoksumatot. Tarkastuslistaus ja toimenpiteet Valvontaprojektin tarkastuksia varten aluehallintovirastossa (LSSAVI) laadittiin tarkastuslistaus, joka painottui kuntosalin kokonaisturvallisuuden tarkasteluun. Tarkastuslistassa huomioitiin Tukesin ekstranet-sivuilla olevat kuntosalilaitekohtaiset tarkastuslomakkeet ja aiheesta aiemmin tehtyjen projektien tulokset. Tarkastuslistaus koostui seuraavista osista: Yleistiedot kuntosalista, kuntosalin valvonta ja ohjaus, huolto- ja kunnossapito, kuntosalilaitteiden tarkastustietoja, vaaratilanteet ja riskit, onnettomuuskirjanpito sekä toimenpiteet tarkastuksen johdosta. Lomaketta laadittaessa pyydettiin kommetteja myös Jyväskylän, Pirtevan ja Tampereen kuluttajaturvallisuusvalvontaa tekevien viranhaltijoilta. Lomaketta muokattiin projektin jälkeen vielä lisää käyttökokemusten perusteella ja muokattu lomake on toimitettu Tukesiin tämän projektiyhteenevedon liitteenä 5. Tarkastuksista täytettiin sekä tarkastuslomake että laadittiin erillinen tarkastuskertomus, jotka toimitettiin kuntosalien toiminnanharjoittajille tai kunnan omistaman kuntosalin osalta kuntosalien vastuuhenkilölle.

9 LSSAVI/2206/ /2011 9/31 Mikäli kuntosalien toiminnassa todettiin turvallisuuspuutteita, tarkastaja antoi toiminnaharjoittajalle/vastuuhenkilölle ohjausta ja neuvontaa, pyysi selvitystä puutteiden korjaamisesta ja/tai antoi kehotuksia korjata puutteet määräajassa. Aluehallintoviraston osallistuminen projektiin ja projektituloksista tiedottaminen Projektitarkastukset toteutettiin kunnallisten kuluttajaturvallisuusvalvontaa tekevien tarkastajien toimesta. Heidän projektin toteuttamiseen kuluttamaansa aikaa ei kysyttty projektin yhteydessä. Aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Merja Virtanen osallistui yhdelle valvontayksikön tekemälle kuntosalitarkastukselle Tähän tarkastukseen kului matkoineen 0,6 htpv. Kunnalliset valvontayksiköt toimittivat tarkastuslomakkeet ja tarkastuskertomukset aluehallintovirastoon joulukuun joulukuun 2011 loppuun mennessä. Näiden perusteella laadittiin tämä yhteenveto projektista, joka toimitetaan sähköpostilla Tukesiin ja kunnallisiin valvontayksiköihin. Yhteenveto julkaistaan. Projektin alkuvalmisteluihin ja yhteenvedon laatimiseen ja muihin asiaan liittyviin oheistoimintoihin kului sekä Vaasan päätoimipaikassa että Tampereen toimipaikassa yhteensä aikaa n. 20 htpv. PROJEKTIN TULOKSET Yleiset tiedot projektista ja kuntosaleista Valvontaprojektiin osallistui kaiken kaikkiaan 13 valvontayksikköä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella, mikä on 57% kaikista alueen valvontayksiköistä. Osallistujat jakautuivat aluehallintoviraston eri toimipaikkojen kesken seuraavasti: 4, 5 ja Vaasan toimipaikka 3 valvontayksikköä. Osallistuneet valvontayksiköt olivat seuraavat: 1. Jyväskylän seudun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue 2. Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimisto 3. Laukaan kunta / ympäristötoimi

10 LSSAVI/2206/ / /31 4. Äänekosken kaupunki / ympäristötoimisto 5. Kangasalan kunta / ympäristöterveydenhuolto 6. Parkanon kaupunki / ympäristöterveydenhuolto 7. Kihniön kunta / ympäristöterveydenhuolto 8. Pirkkalan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö Pirteva 9. Sastamalan perusturvakuntayhtymä / ympäristöterveydenhuolto 10. Tampereen kaupunki / ympäristöterveys 11. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto 12. Seinäjoen alueen ympäristöterveydenhuolto 13. Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä Kuntosalitarkastuksia tehtiin 20 tarkastajan voimin yhteensä 101 kpl. Tähän yhteenvetoon ei ole laskennallisesti huomioitu kuin ne tarkastukset, joista oli täytetty tarkastuslomake. Näitä kuntosaleja oli 98 kpl. Tarkastukset jakaantuivat aluehallintoviraston toimipaikoittain seuraavasti: Taulukko 1. Projektiin osallistujat ja tarkastusten määrä Avin toimipaikka Valvontaprojektiin osallistuneet valvontayksiköt kpl Tarkastuksia tehneet tarkastajat kpl Tehdyt tarkastukset kpl Jyväskylän toimipaikka (3 kpl, joista ei täytetty lomaketta) Tampereen toimipaikka 6 (Kihniö ja Parkano laskettu erikseen) 6 29 Vaasan toimipaikka Yhteensä

11 LSSAVI/2206/ / /31 Projektissa mukana olleista kuntosaleista vähän yli puolet (52 % ; 51/98) oli kunnan tai kaupungin omistuksessa ja ylläpitämiä. Viikoittaiset asiakaskäynnit vaihtelivat käynnin välillä ollen tavallisimmillaan n. 100 viikkoasiakaskäynnin luokkaa. Suurimmat kuntosalit olivat yksityisen omistamia kuntosaleja, mutta myös joissain kunnan omistamissa kuntosaleissa päästiin viikkotasolla muutamaan sataan kävijään. Erityisryhmien (vammaiset, vanhukset, ulkomaalaiset, koululaiset tms.) määrä asiakkaista vaihteli nollasta lähes 100 %:iin asti. Kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa erityisryhmien määrä oli hieman suurempi kuin yksityisen sektorin ylläpitämissä kuntosaleissa. Laitteiden määrä vaihteli kuntosaleissa välillä, keskiarvon ollessa 27 laitteessa. Lomakkeista oli kuitenkin nähtävillä, että laitteiden määriä oli laskettu eri tavoin. Mm. voimaharjoitteluvälineissä oli laskettu välillä mukaan yksittäiset käsipainot tms., toisinaan ainoastaan erilaiset laitteet. Täten lomakkeisiin kirjattujen laitteiden määrä ei kuvaa luotettavasti laitteiden todellista määrää. Kaikista kuntosaleista voitiin nimetä vastuuhenkilöt. Alla olevissa asiakohtaisissa tuloksissa on ilmoitettu tulokset %:na lomakkeisiin kirjatuista vastauksista. Koska osa tarkastajista oli jättänyt kirjaamatta tarkastuslomakkeeseen joitakin asioita, on %-luvun jälkeen ilmoitettu suluissa lomakkeeseen kirjattujen vastausten määrä kussakin asiakohdassa. Kuntosalien valvonta ja ohjaus laitteiden käyttöön Kuntosalien aukioloajat vaihtelivat kolmesta tunnista 24 tuntiin vuorokaudessa. Valvonta oli 40 % (39/97) kuntosalissa hoidettu aina tai osan aikaa paikalla olevan henkilökunnan toimesta. Kameravalvontaa oli 37 %:ssa (36/98) kuntosaleista, mutta kameralla ei välttämättä valvottu itse kuntosalia vaan se oli usein asennettu ulko-oven vahdiksi. Sillä ei korvattu paikalla olevaa henkilökuntaa, vaan se oli yleensä paikalla olevan henkilökunnan lisäksi. Täysin ilman minkäänlaista käytön valvontaa oli lähes 40 % (39/97) kuntosaleista. Ero yksityisen ja kuntien ylläpitämien kuntosalien valvonnassa oli suuri. Yksityisen sektorin kuntosaleissa valvonta oli järjestetty paikanpäällä 64 %:ssa (30/47) ja kuntien kuntosaleissa 22 %:ssa (11/51). Kuntosalin vastuuhenkilön yhteystiedot oli asetettu nähtäville 35 kuntosalissa, mikä on 47 % lomakkeisiin kirjatuista vastauksista (74 vastausta, 24 jätetty vastaamatta). Ohjeet avun hälyttämisestä onnettomuustapauksissa oli asetettu yleisesti nähtäville 53 %:ssa (52/98) kuntosaleista. Henkilöstön tehtävänjako ja vastuu joh-

12 LSSAVI/2206/ / /31 tamisesta onnettomuustilanteessa arvioitiin selkeäksi ja se oli koko henkilöstön tiedossa 56:ssä kuntosalissa, mikä on 68 % lomakkeisiin kirjatuista vastauksista (82 vastausta, 16 jätetty vastaamatta). Kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa ohjeet avun hälyttämiseen oli laitettu yleisesti nähtäville 49 %:ssa (25/51) ja yksityisen sektorin kuntosaleissa 57 %:ssa (27/47). Ohjausta laitteiden käyttöön oli saatavissa 57 %:ssa (55/97) kuntosaleista. Osassa ohjausta oli saatavilla vain ryhmäohjauksena tai erillisestä sopimuksesta. Joillakin kuntosaleilla ohjaus kuului alkuopastukseen, joka annettiin jokaiselle ensimmäisen käyntikerran aikana. Ohjauksen antamisessa oli huomattava ero yksityisten kuntosalien ja kuntien kuntosalien kesken. Yksityiset antoivat yksilöllistä ohjausta 79 %:ssa (37/47) ja kunnat 35 % (18/51) kuntosaleista. Kuntosalien laitteiden huolto ja kunnossapito Kuntosalien laitteiden huolto ja kunnossapito hoidettiin ainakin osittain omin voimin 79 %:ssa (77/97) kuntosaleista. Vain 21 % kuntosaleista ilmoitti ulkoistaneensa kaiken huoltotoiminnan ulkopuoliselle toimijalle. Yleistä oli, että itse tehtiin pienet huollot ja vuosihuollot oli ulkoistettu esim. laitteiden toimittajalle tms. Huoltojen järjestämisessä ei ollut suurta eroa yksityisten ja kuntien ylläpitämien kuntosalien kesken. Yksityiset kuntosalit tekivät huollot itse 72 %:ssa (34/46) ja kuntien ylläpitämät kuntosalit 84 %:ssa (43/51) tapauksessa. Huolto- ja kunnossapitosuunnitelma oli laadittu vain 33 kuntosalille, mikä on 34 % lomakkeisiin kirjatuista vastauksista (33/97). Yksityisen sektorin kuntosaleista huoltosuunnitelma oli laadittu 48 %:lle (23/47) ja kuntien ylläpitämissä kuntosaleista 20 %:lle (10/51). Huoltokohteet ja laitteiden huoltoväli oli yleensä määritelty huoltosuunnitelmissa. Sen sijaan huollot oli dokumentoitu riittäväsi vain 30 %:ssa (28/93) kuntosaleista. Asiakkailla oli mahdollisuus ilmoittaa kuntosalilla havaitsemistaan puutteista erillisen vikailmoituslistan avulla 37 % (35/94) kuntosaleista. Yksityisen sektorin ylläpitämillä kuntosaleilla vikailmoitus listaus oli käytössä 49 %:lla (22/45) ja kuntien ylläpitämillä kuntosaleilla 26 %:lla (13/50). Niissä kuntosaleissa, joissa oli laadittu huolto- ja kunnossapitosuunnitelma, oli huollot pääosin myös tehty suunnitelman mukaisesti.

13 LSSAVI/2206/ / /31 Kuntosalilaitteiden tarkastustiedot Kuntosalilaitteista tarkastettiin laitteiden sijoittelua ja rakenteita sekä merkintöjä ja käyttöohjeita. Seuraavassa taulukossa 2 on koottuna yhteenvetona laitteiden tarkastustiedot kuntosalilaitteiden sijoittelusta ja rakenteiden turvallisuudesta. Taulukosta nähdään, että laitteet olivat pääosin kunnossa. Parannettavaa löytyi silti joidenkin laitteiden vaatimien turva-alueiden huomioimisessa ja laitteiden rakenteiden sekä mm. vaijereiden ja pehmusteiden kunnossa. Taulukko 2. Kuntosalilaitteiden sijoittelun ja rakenteiden turvallisuus Tarkastettu asia Kyllä Osittain Ei Yhteensä tarkastettuja laitteita Laitteet pysyvät tukevasti paikallaan eikä niissä ole kaatumisvaaraa 422 kpl 97,7 % 7 kpl 1,6 % 3 kpl 0,7 % 432 kpl Laitteiden ympärillä ja kulkuväylillä on riittävästi tilaa ja mahdolliset turva-alueet on huomioitu (myös harjoitteiden tilavaatimukset) 372 kpl 88 % 28 kpl 7 % 24 kpl 5 % 424 kpl Laitteiden rakenne ja pintamateriaalit sekä säätölaitteet ovat ehjät 388 kpl 89 % 33 kpl 8 % 12 kpl 3 % 433 kpl Laitteissa ei ole kohtia, joista voisi aiheutua puristumis- tai kiinnijoutumisvaaraa 401 kpl 93 % 12 kpl 3 % 16 kpl 4 % 429 kpl Kuvissa 1 ja 2 on nähtävissä esimerkit liian ahtaasti sijoitetuista kuntosalilaitteista. Laitteiden ympärillä ei ole riittävästi tilaa eikä turva-alueita ole riittävästi huomioitu.

14 LSSAVI/2206/ / /31 Kuva 1. Esimerkki 1 liian ahtaasti sijoitetuista kuntosalilaitteista Kuva 2. Esimerkki 2 laitteista, joissa ei ole huomioitu riittäviä turva-aluita

15 LSSAVI/2206/ / /31 Kuntosalilaitteet tulee merkitä riittävillä merkinnöillä. Merkinnöistä tulisi käydä ilmi valmistajan tai tavarantoimittajan tai maahantuojan nimi tai tavaramerkki, yksilöllinen koodinumero (malli ja valmistusvuosi) ja suurin sallittu painokuorma laitteelle. Laitteeseen voi olla merkittynä S tai H merkki, joka kuvastaa sitä, onko laite tarkoitettu kuntosalikäyttöön eikä vain yksityiseen käyttöön. Merkintää tärkeämpää on kuitenkin, että laitteen käyttötarkoituksesta on varmistuttu laitteen hankintavaiheessa. Laitteen mukana tulee olla sen käyttöohje, joka tulisi olla suomeksi ja tarvittaessa ruotsiksi ja/tai englanniksi. Käyttöohjeiden tulee olla helposti ymmärrettäviä ja niissä on oltava tarvittavat varoitusmerkinnät. Käyttöohjeista tulee käydä ilmi laitteen käyttötarkoitus, tietoa laitteen oikeasta käytöstä sekä tarvittavat turvallisuus- ja harjoitteluohjeet. Vaikeat ja monimutkaiset liikkeet tulisi esittää kuvin. Kuvissa 3, 4 ja 6 on nähtävissä havainnolliset ohjeet soutulaitteen ja vatsatrimmerin harjoitteista. Kuvassa 5 nähdään erään kuntoilulaitteen englanninkielinen ohjetaulu. Kuva 3. Soutulaitteen havainnolliset ohjeet harjoitteista

16 LSSAVI/2206/ / /31 Kuva 4. Vatsatrimmerin havainnolliset ohjeet harjoitteesta. Kuva 5. Kuntoilulaitteen englanninkielinen ohjetaulu. Suomenkielisiä ohjeita ei ollut lainkaan.

17 LSSAVI/2206/ / /31 Kuva 6. Havainnollisia painonosto-ohjeita Taulukossa 3. on esitetty kuntosalilaitteiden merkintöjä ja käyttöohjeita koskevat tarkastustiedot. Laitteiden merkinnöissä ja käyttöohjeissa todettiin paljon puutteita. Käyttöohjeita ei aina ollut tai ne saattoivat olla vain englanniksi. Myös varoitukset saattoivat puuttua käyttöohjeista tai ne eivät olleet ymmärrettävästi kerrottu.

18 LSSAVI/2206/ / /31 Taulukko 3. Kuntosalilaitteiden merkinnät ja käyttöohjeet Tarkastettu asia Kyllä Osittain Ei Yhteensä tarkastettuja laitteita Laitteet on merkitty riittävillä merkinnöillä 297 kpl 72 % 75 kpl 18 % 43 kpl 10 % 415 kpl Laitteissa on kiinnitettynä käyttöohjeet 254 kpl 61 % 52 kpl 13 % 110 kpl 26 % 416 kpl - Käyttöohjeet ovat suomeksi ja tarvittaessa ruotsiksi (ja/tai englanniksi) 233 kpl 63 % 35 kpl 9 % 103 kpl 28 % 371 kpl - Käyttöohjeet sisältävät varoitukset 239 kpl 65 % 21 kpl 6 % 107 kpl 29 % 367 kpl - Käyttöohjeet ja mahdolliset varoitukset ovat ymmärrettäviä 261 kpl 72 % 23 kpl 6 % 80 kpl 22 % 364 kpl - Laitteessa tai sen välittömässä läheisyydessä on selvät ohjeet tärkeimmistä harjoitteista 288 kpl 73 % 22 kpl 6 % 82 kpl 21 % 392 kpl Kuntosaleilla tapahtuvat vaaratilanteet ja turvallisuusriskit 25 % (24/96) kuntosaleista ilmoitti, että kuntosalilla oli joskus sattunut onnettomuus. Onnettomuuksia oli sattunut myös kuntosalin oheispalvelujen yhteydessä, esim. jumpissa. Kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa onnettomuuksia oli sattunut vähemmän (8 kpl) kuin yksityisen sektorin kuntosaleissa (16 kpl). Pääasiassa loukkaantumiset olivat olleet ohimeneviä ja suhteellisen lieviä kuten kuhmuja, haavoja, polven vääntymisiä, nilkkojen nyrjähtämisiä, olkapään sijoiltaan menoja jne. Myös kaksi murtumaa ja ompelua vaativa päähaava mainittiin. Loukkaantumiset liittyivät yleensä laitteisiin, joissa käytettiin erilaisia

19 LSSAVI/2206/ / /31 painoja. Yleisimmin loukkaantumiset olivat liittyneet erilaisiin taljoihin ja painojen tai tankojen putoamiseen. Ainakin kolmessa tapaturmassa syynä oli ollut asiakkaan virhearviointi omien voimiensa suhteen. Vain neljä kuntosalia oli ilmoittanut kirjaavansa onnettomuudet ja vähältä piti tilanteet ylös. Kuntosalien vastuuhenkilöistä 52 % (48/93) oli tietoisia viranomaiselle tiedottamisvelvoitteesta onnettomuustapauksissa. Turvallisuusasiakirja löytyi vain 20 % (19/93) kuntosaleista. Sen laatiminen on tosin ollut aiemman lainsäädännön mukaan suosituksena ja vasta vuoden alusta voimaan tulleen kuluttajaturvallisuuslain mukaan vaatimuksena kuntosalipalveluille mennessä. Osalla kuntosaleista kuluttajaturvallisuusasioita oli käsitelty pelastussuunnitelman yhteydessä. Toiminnanharjoittajien ja/tai kuntosalin vastuuhenkilöiden näkökulma kuntosalien riskeihin Kuntosalien vastuuhenkilöt olivat eniten sitä mieltä, että suurin kuntosaleilla vaaraa aiheuttava tekijä on asiakas itse. Aloittelevat ja/tai nuoret asiakkaat yliarvioivat helposti voimansa ja käyttävät liian suuria painoja eivätkä huomaa lämmitellä riittävästi ennen harjoitteita. Laitteita myös käytetään väärin, mikä johtuu osittain tietämättömyydestä ja osittain asiakkaan huolimattomuudesta. Lapsien kulkeminen kuntosalilla koettiin yhdeksi vaaratekijäksi. Joissakin tapauksissa vaaraksi oli ilmoitettu rikkoutuneet laitteet tai tilojen ahtaus. Ylivoimaisesti suurimmat vaarat liittyivät vastuuhenkilöiden mielestä sellaisiin laitteisiin, joissa käytetään erilaisia painoja. Eniten kuntosaleilla tapahtuu erilaisia venähdyksiä ja revähdyksiä ja vakavia onnettomuuksia ei ollut sattunut lukuun ottamatta yksittäisiä sairaskohtauksia. Valvontaviranomaisten näkemys kuntosalien riskeistä Myös valvontaviranomaiset listasivat kuntosaleissa suurimmaksi vaaran aiheuttajaksi asiakkaan itsensä. Asiakkaat voivat yliarvioida voimansa ja käyttää liian suuria painoja. Jos käyttöohjeet ovat olemassa, niitä ei useinkaan lueta tai välitetä noudattaa ja se aiheuttaa laitteiden väärinkäyttöä. Osaan kuntosaleista pääsi vapaasti tulemaan ja silloin on mahdollista, että sinne tulee myös lapsia tai huumeiden alaisena olevia ihmisiä.

20 LSSAVI/2206/ / /31 Yhdeksi vaaran aiheuttajaksi oli ilmoitettu hälytysohjeiden puuttuminen. Vaikka kuntosalilla ei olisi valvontaa, ei hälytysohjeita läheskään aina ole laitettu asiakkaiden näkyville. Useassa kuntosalissa oli mahdollista, että asiakas voi harjoitella aivan yksin ilman valvontaa ja muiden asiakkaiden läsnäoloa. Tällaiset tapaukset tunnistettiin riskikohteiksi ja varsinkin tällöin hälytysohjeiden puuttuminen koettiin riskiä kasvattavana tekijänä. Järjestyksen puutteen ja kuntosalilaitteiden huolimattoman järjestelyn sekä erilaisten sähköjohtojen sijaitsemisen lattialla koettiin aiheuttavan kompastumisvaaraa. Valvontaviranomaiset katsoivat, että todennäköisimmin vaarana olivat erilaiset venähdykset ja revähdykset. Myös sairaskohtauksen saaminen kuntosalikäynnin aikana koettiin mahdolliseksi. Kuvissa 7-9 on nähtävissä sekä hyviä että huonoja säilytystapoja kuntosalivälineille. Kuva 7. Levypainojen asiallinen säilytystapa

21 LSSAVI/2206/ / /31 Kuva 8. Lattialle jätetyt välineet aiheuttavat kompastumisvaaraa Kuva 9. Asiallinen säilytystapa käsipainoille

22 LSSAVI/2206/ / /31 Valvontaviranomaiset arvioivat havaitsemiensa vaarojen vaikuttavuutta ja todennäköisyyttä seuraavalla asteikolla: Vaikuttavuus: Hengenmenetys, pysyvä vammautuminen, ohimenevä haitta, lievä loukkaantuminen, mielenpahoitus ja taloudellinen menetys. Todennäköisyys: Todennäköinen, kohtalainen todennäköisyys, ei todennäköinen. Taulukossa 4 on esitetty yhteenveto valvontaviranomaisten tekemistä vaarojen vaikuttavuuden arvioinnista. Taulukko 4. Valvontaviranomaisten arvioinnit kuntosalien vaarojen vaikuttavuudesta Seurausten vakavuus Toteutumisen todennäköisyys Hengenmenetys Pysyvä vammautuminen Ohimenevä haitta Lievä loukkaantuminen Mielenpahoitus Taloudellinen haitta Yhteensä Todennäköinen 0 kpl 0 % 1 kpl 1% 10 kpl 13 % 13 kpl 16 % 9 kpl 11 % 2 kpl 3 % 35 kpl Kohtalainen todennäköisyys 2 kpl 3 % 18 kpl 23% 53 kpl 66 % 60 kpl 75 % 32 kpl 40 % 18 kpl 23 % 181 kpl Eitodennäköinen 75 kpl 97 % 60 kpl 76 % 17 kpl 21 % 9 kpl 11 % 38 kpl 48 % 57 kpl 74 % 256 kpl Yhteensä kpl 77 kpl 79 kpl 80 kpl 82 kpl 79 kpl 77 kpl 472 kpl Valvontaviranomaiset arvioivat vaarojen vaikuttavuutta maksimissaan 80 kuntosalissa, mikä on 82 % tarkastetuista kuntosaleista. He arvioivat hengenmenetyksen toteutumisen olevan kuntosaleissa 97 %:sti (75/77) luokassa eitodennäköinen. Myös pysyvä vamma arvioitiin ei-todennäköiseksi 77 %:ssa (60/78) arvioiduista kuntosaleista.

23 LSSAVI/2206/ / /31 Sen sijaan toteutumisen todennäköisyyden katsottiin olevan ohimenevän haitan osalta luokassa kohtalaisen todennäköistä 76 %:ssa (53/70) ja lievän loukkaantumisen osalta 87 %:ssa (58/67) arvioiduista kuntosaleista. Mielensä pahoittamisen osalta toteutumisen todennäköisyys jakautui tasaisemmin luokkien ei-todennäköinen (54 %; 38/70) ja kohtalaisen todennäköinen (46 %; 32/70) kesken. Taloudellisen haitan toteutumisen todennäköisyys arvioitiin 76 %:sti (57/75)luokkaan ei-todennäköinen. Hengenmenetys Hengenmenetys oli arvioitu vain kahdessa tapauksessa toteutuvaksi kohtalaisella todennäköisyydellä. Toisessa tapauksessa kyseessä oli yksityisen omistuksessa oleva kuntosali, jossa oli viikkotasolla kävijöitä n. 150 ja 4 % asiakkaista kuului erityisryhmiin. Kuntosali oli auki 12 h/vrk ja siellä oli valvonta paikalla olevan henkilökunnan toimesta. Laitteiden huollot oli ulkoistettu ja niille oli laadittu huoltosuunnitelma ja myös huollot oli toteutettu suunnitelman mukaisesti. Ohjeita avun hälyttämiseksi ei ollut nähtävillä. Laitteiden osalta tässä kuntosalissa oli puutteita merkintöjen ja käyttöohjeiden suhteen. Onnettomuuksia ei ollut kuntosalissa sattunut. Toiminnanharjoittaja oli tietämätön ilmoittamisvelvoitteestaan onnettomuustapauksessa. Hän oli arvioinut vaaroiksi ja riskeiksi liian raskaat painot, terapiapallon päältä putoaminen, tasapainoilu laudoilla ja yleensä kaatumiset huonon tasapainon vuoksi. Valvontaviranomainen ei ollut kirjoittanut omaa näkemystään tämän kuntosalin riskeistä eikä selittänyt valintaansa hengenmenetyksen todennäköisyyden arvioinnille. Toinen kuntosali, jossa hengenmenetys oli arvioitu toteutuvaksi kohtalaisella todennäköisyydellä, oli myös yksityinen kuntosali, jossa viikoittainen asiakasmäärä oli maksimissaan 500. Erityisryhmiä asiakkaista oli 40 %. Kuntosali oli auki 12 h/vrk ja siellä oli valvonta paikalla olevan henkilökunnan toimesta. Ohjeet hätätilanteita varten olivat esillä. Osa laitteiden huollosta tehtiin itse, osa huollettiin ulkopuolista huoltoa käyttäen. Huoltosuunnitelma oli laadittu ja huollot tehty suunnitelman mukaan. Laitteiden merkintöjä ei ollut paljoa arvioitu, mutta sijoittelusta todettiin, että ne ovat osittain tiiviisti sijoiteltu. Onnettomuustilanteita kuntosalilla oli ollut yksi, jossa vanhus oli saanut sairaskohtauksen. Kuntosalin ylläpitäjä oli tietoinen ilmoitusvelvollisuudestaan onnettomuustilanteissa ja hän arvioi pääasiallisiksi vaaroiksi venähdykset ja revähdykset, kun käytetään liikaa painoja. Valvontaviranomainen arvio vaaroista oli yhteneväinen kuntosalin ylläpitäjän kanssa. Koska asiakkaana oli paljon vanhuksia, pidettiin sairaskohtausten mahdollisuutta kuitenkin varteenotettavana ja sen vuoksi hengenmenetys oli arvioitu kohtalaisella todennäköisyydellä tapahtuvaksi.

24 LSSAVI/2206/ / /31 Toimenpiteet Opastusta ja neuvontaa annettiin 71 (76 % ; 71/94) tarkastuksen yhteydessä. Sen lisäksi pyydettiin kirjallista selvitystä puutteiden korjaamisesta neljässä tarkastuksessa ja annettiin määräajallisia korjauskehotuksia 33 (35 %; 33/94) tarkastuksessa. Tarve jälkivalvontaan arvioitiin olevan 18 (19 %; 18/94) tarkastuksen perusteella. Osa kehotuksista oli luokiteltu tarkastuslomakkeessa opastukseksi ja neuvonnaksi, joten kehotusten määrä ei kuvaa todellista tilannetta. Opastus, neuvonta ja kehotukset koskivat suurimmaksi osaksi vastuuhenkilöiden yhteystietoja, hätätilanneohjeita, huolto- ja kunnossapitosuunnitelmaa, vikailmoituslistaa, laitteiden käyttöohjeita ja turvallisuusasiakirjaa. Lisäksi kehotettiin korjaamaan laitteissa ilmenneitä puutteita mm. rikkonaisia pehmusteita, suojaamattomia painopakkoja ja riittämättömiä suojaetäisyyksiä toisiin laitteisiin. LSSAVIn malli kuntosalien kohdekohtaisen tarkastustiheyden määrittämiselle Tämän projektiyhteenvedon liitteessä 6 on esitetty yksi tapa arvioida kuntosalien riskejä ja määritellä tarkastustiheys. Se on laadittu tämän projektin tulosten perusteella eikä perustu tieteelliseen riskinarviointiin. Sille ei myöskään ole kysytty Tukesin hyväksyntää. Mallissa tarkastustiheyden määräytymisen lähtökohtana on valtakunnallisen ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelman kuluttajaturvallisuusvalvonnan osiossa kuntosaleille annettu tarkastustiheyssuositus, joka on 0,33/a. Tätä tarkastustiheyssuositusta voidaan tarkastustulosten perusteella laskea tai nostaa maksimissaan 50 %. Mallissa on pyritty yksinkertaisuuteen, jotta sen käyttäminen ei veisi liikaa aikaa tarkastajalta ja toisaalta tietojen ajan tasalla pitäminen jatkossa onnistuisi helposti. Yksinkertaisuudesta huolimatta, malliin on yritetty poimia arvioitavaksi oleellisimmat kuntosalien riskeihin vaikuttavat asiat. Malli perustuu seuraavien oletusten/väitteiden varaan: Kuntosalit on jaettu lähtökohtaisesti kahteen joukkoon sen mukaan onko asiakkaissa riskiryhmiä tai ei. Asiakas on suurin riski kuntosaleissa. Jatkuvalla paikanpäällä tapahtuvalla valvonnalla, riittävällä asiakkaan ohjeistuksella, näkyvillä olevilla

25 LSSAVI/2206/ / /31 käyttö- ja harjoitusohjeilla sekä varoituksilla voidaan pienentää asiakkaasta aiheutuvaa riskiä, mutta ei kuitenkaan kokonaan poistaa. Asiakkaiden määrää ei ole otettu huomioon, koska tapaturmat eivät yleensä satu usealle henkilölle kerrallaan vaan ovat yksittäistapauksia. Suunnitelmallinen ja asiakasmäärään suhteutettu, riittävällä tiheydellä toteutettu laitteiden kunnon seuranta ja huolto, riittää kompensoimaan suuresta asiakasmäärästä johtuvaa laitteiden kulumista ja sitä kautta suurempaa tapaturmien todennäköisyyttä. Suunnitelmallinen ja riittävällä tiheydellä toteutettu laitteiden huolto- ja kunnossapito riittää takaamaan sen, että laitteet ovat kunnossa. Jos laitteiden ostovaiheessa ei ole varmistettu, että laitteen soveltuvat kuntosalikäyttöön, se tulee ilmi suurempana huoltotarpeena ja sitä kautta aiheuttaa automaattisesti laitteiden uusimistarpeen. Kuntosalin toimintakulttuurin turvallisuutta voidaan lisäksi arvioida seuraavien kysymysten valossa: o Onko turvallisuusasiakirja laadittu ja onko siinä huomioitu riittävästi turvallisuusasiat? o Onko tapaturmista ja läheltä piti tapahtumista otettu opiksi ja tehty toimenpiteitä sen suhteen, ettei tilanne toistu. o Ovatko ohjeet avun hälyttämiseksi yleisesti nähtävillä? TULOSTEN ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET Projekti osoitti, että kuntosaleissa on edelleen samoja puutteita kuin aikaisemmassa alueellisessa projektissa todettiin. Puutteita oli sekä yksityisen sektorin ylläpitämissä kuntosaleissa että kuntien ylläpitämien kuntosaleissa. Puutteet laitteiden käyttöohjeiden, hälytysohjeiden ja kuntosalin yhteystietojen esille laittamisessa olivat edelleen yleisiä. Myös laitteissa oli havaittavissa samoja puutteita kuin aikaisemmissa valvontaprojekteissa mm. suojaamattomia painopakkoja ja laitteiden ympärillä ei ollut aina riittävästi työskentelytilaa. Kuntosalin huolto- ja kunnossapito ei ollut kovin suunnitelmallista useassa kuntosalissa, mikä voi lisätä laitteista aiheutuvien ongelmien havaitsemista. Projektin tuloksissa oli jonkin verran eroja riippuen siitä, oliko kyseessä kuntien ylläpitämä kuntosali vai yksityisen sektorin ylläpitämä kuntosali.

26 LSSAVI/2206/ / /31 Yksityisissä kuntosaleissa valvonta oli vähän paremmin hoidettu. Myös laitteiden kunnon seuranta oli jatkuvampaa kuin kuntien omistamissa kuntosaleissa. Kuntosalien käytön valvonta Kuntosaleista 40 % oli kokonaan ilman käytön valvontaa. Valvonnan puute aiheuttaa mm. sen, että laitteisiin ei ole saatavissa reaaliaikaista ohjausta ja tapaturman sattuessa avun saanti saattaa viivästyä. Valvonnan puutetta ei kuitenkaan ollut kirjattu moneenkaan tarkastuslomakkeeseen yleisesti riskiä kasvattavana asiana, mikä tuntuu hämmästyttävältä. Kameravalvonnalla korvattiin usein yleistä kulun valvontaa, ei niinkään kuntosalin käytön valvontaa. Kameravalvonnalla voidaan parhaimmassa tapauksessa valvoa kuntosalia onnettomuustilanteiden varalta, mutta se ei koskaan korvaa täysin paikalla olevan henkilökunnan suorittamaa valvontaa. Kameravalvonnassa kameran kuvaa pitäisi valvoa reaaliaikaisesti, jotta se oikeasti korvaisi paikalla olevan henkilökunnan puutetta. Valvonnan puutteesta kertoo myös tarkastuslomakkeista esille tullut asia, että lapsien liikkuminen kuntosalissa tunnistettiin yhdeksi vaaran paikaksi. Kuntosali ei ole turvallinen paikka lapsille eikä niitä näin ollen pitäisi sinne päästää. Jos kuntosalin yhteyteen on perustettu ns. lapsiparkki, johon lapset voi jättää siksi ajaksi, kun aikuinen tekee harjoitteita kuntosalissa, tulisi myös valvoa, että lapset eivät lähde harhailemaan sieltä kuntosalin puolelle. Paitsi että kuntosali voi olla vaarallinen paikka lapselle, siellä ilman valvontaa liikkuva lapsi voi aiheuttaa vaaratilanteita myös siellä harjoittelevalle aikuiselle. Valvonnan puute kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa saattaa osaltaan selittää eroa myös projektin yhteydessä kerrottujen onnettomuuksien välillä. Kuntien ylläpitämillä kuntosaleilla valvonnan puute on saattanut vaikuttaa siihen, että sattuneet onnettomuudet eivät tulleet samalla tavoin tietoon. Näin ainakin, jos onnettomuuden seuraukset ovat olleet lieviä. Ohjaus Asiakkaiden osaamattomuus ja laiminlyönnit käyttöohjeiden noudattamisessa arvioitiin yhdeksi yleisimmistä syistä vaaratilanteiden syntyyn. Silti vain 57 %:ssa kuntosaleista oli saatavilla yksilöllistä ohjausta laitteiden käyttöön.

27 LSSAVI/2206/ / /31 Yksilöllisen ohjauksen saaminen oli kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa hankalampaa tai ainakin sen saaminen edellytti asiakkaalta suurempaa aktiivisuutta kuin yksityisen ylläpitämillä kuntosaleilla. Näyttäisi siltä, että vaikka vaaran aiheuttaja oli tunnistettu, sen ehkäisemiseksi ei ollut ryhdytty aina riittäviin toimenpiteisiin. Uuden asiakkaan opastaminen laiteiden käyttöön tulisi olla automaattista eikä perustua pelkästään asiakkaan omaan aktiivisuuteen. Tarkastetuissa kuntosaleissa opastuksen saaminen perustui pääosin asiakkaan omiin tarpeisiin ja sitä oli asiakkaan itse pyydettävä. Osassa kuntosaleista ohjauksen saaminen edellytti ryhmäkurssille menemistä. Kurssin suorittamatta jättäminen ei kuitenkaan ollut kuntosalin käytön este. Ohjeet avun hälyttämisestä Ohjeet avun hälyttämisestä onnettomuustapauksessa oli asetettu yleisti nähtäville vain 53 %:ssa kuntosaleista. Hätätilanteessa ihminen ei välttämättä osaa toimia järkevästi ja tämän vuoksi ohjeet ovat tarpeelliset. Toimintaohjeiden merkitys korostuu etenkin niillä saleilla, joissa ei ole henkilökuntaa paikalla kuin osa-aikaisesti tai ei lainkaan. Ohjeissa tulee olla kuntosalin osoitetiedot, jotta avun pyytäjä pystyy ohjaamaan auttajat paikanpäälle. Vaikka asiakas kävisi säännöllisesti kuntosalissa, ei sen virallinen osoite välttämättä ole tiedossa tai hätätilanteessa sitä ei muista. Osoitetietojen merkitys on kasvanut aikaisemmasta, koska nykyään hätäpuhelua ei vastaanoteta yleensä sillä paikkakunnalla, jossa avun tarve on. Hätätilanneohjeiden näkyville laittaminen ei vaadi kuntosalin ylläpitäjältä kovin suuria ponnistuksia eikä maksa juuri mitään, joten on valitettavaa, että näin pientä toimenpidettä turvallisuuden parantamiseksi ei ole viitsitty tehdä. Huolto- ja kunnossapito Huolto- ja kunnossapitosuunnitelma oli laadittu vain 34 %:ssa ja huollot dokumentoitu riittävästi 30 %:ssa kuntosaleista. Kuntosaleissa laitteiden huolto ja kunnossapito oli järjestetty hyvin eritasoisesti. Joissain kuntosaleissa tehtiin jatkuvaa laitteiden kunnon seurantaa päivittäin, joissain toisissa laitteiden kuntoa tarkastettiin 1-4 kertaa vuodessa. Useassa kuntosalissa ei tehty laitteiden kunnon seurantaa suunnitelmallisesti ja säännöllisesti lainkaan. Yleisesti suunnitelman puute liittyi siihen, että huolletaan itse, joten suunnitelmaa ei ole koettu tarpeelliseksi.

28 LSSAVI/2206/ / /31 Tämä kuvastaa sitä, että läheskään kaikki kuntosalien pitäjät eivät ole ymmärtäneet kirjallisen suunnitelman ja dokumentoinnin merkitystä laitteiden turvallisuuden varmistamisessa ja todistamisessa. Onnettomuustilanteessa, kun lähdetään selvittämään vastuutahoja tapahtumalle, on kirjallisesta dokumentoinnista suuri apu. Sen perusteella kuntosalin ylläpitäjä voi osoittaa täyttäneensä lainsäädännön yleisen huolellisuusvelvoitteensa riittävällä tasolla. Säännöllinen dokumentointi auttaa myös tunnistamaan laitteiden uusinta- / huoltotarpeita. Yksityisen sektorin ylläpitämissä kuntosaleissa huoltosuunnitelma oli laadittu useammin ja sen sisältö vastasi paremmin vaatimuksia kuin kuntien ylläpitämien kuntosalien huoltosuunnitelmat. Huollot oli myös toteutettu suunnitelman mukaisesti useammin yksityisen sektorin kuntosaleissa. Tässä voi kyse olla myös siitä, että kuntapuolella ei välttämättä ole varattu resursseja pelkästään kuntosalien huolloille vaan sama huoltohenkilöstö tekee huoltoja ja korjauksia kaikissa kunnan kiinteistöissä. Vikailmoituslistauksia oli hyödynnetty yksityisen sektorin kuntosaleissa paremmin kuin kuntien ylläpitämissä kuntosaleissa. Niiden merkitystä ei ole kuntosaleissa täysin tunnistettu. Vikailmoituslistaan kuntosalien asiakkaat voivat merkitä havaitsemansa puutteet ja korjaustarpeet kuntosalin laitteissa. Huoltotoimenpiteitä on tällöin helppo kohdentaa ja asiaan voidaan reagoida heti ja näin välttyä vian pitkittymiseltä tai jopa pahenemiselta sekä mahdollisilta onnettomuuksilta. Vikailmoituslistan merkitys kasvaa etenkin sellaisissa kuntosaleissa, joissa ei ole henkilökuntaa koko ajan paikan päällä. Kuntosaliin liittyvät riskit ja niiden arviointi Kuluttajapalvelujen riskinarviointi on haastavaa, mikä näkyi myös projektilomakkeiden täyttämisessä. Kaikki tarkastajat eivät olleet täyttäneet kyseistä lomakkeen kohtaa lainkaan. Osaltaan se voi johtua myös siitä, että lomakkeelle ei ollut täyttöohjetta ja arviointitapa oli vieras. Lomakkeen riskinarviointikohta oli kuitenkin täytetty ainakin osittain 80 kuntosalissa (79 %) joten tuloksista voidaan vetää johtopäätöksiä. Myös tulosten samankaltaisuus tukee tätä ajatusta. Projektin tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suurin vaaraa aiheuttava tekijä kuntosalissa on asiakas itse eikä näin ollen kaikkia vaaroja pystytä sieltä poistamaan. Tässäkin asiassa kuntosalin ylläpitäjä on kuitenkin avainasemassa, vastuuta ei voida delegoida asiakkaalle.

29 LSSAVI/2206/ / /31 Kuntosalin ylläpitäjä voi parantaa turvallisuutta siten, että varmistaa aina ohjauksella ja valvonnalla sekä käyttöohjeiden saatavuudella sen, että asiakas oppii laitteiden oikean käytön ja ymmärtää sen merkityksen oman turvallisuutensa kannalta. Asiakkaan osaaminen ei välttämättä riitä laitteiden oikeaoppiseen käyttöön. Asiakkaalle tulisi esim. painottaa sitä, että liian suuri painomäärä voi paitsi aiheuttaa virheen laitteen toiminnassa, myös vaarantaa tätä kautta asiakkaan oman turvallisuuden. Ylläpitäjän pitää varmistua siitä, että laitteet ovat kunnossa ja kestävät myös jonkin verran asiakkaiden virhearviointeja. Se ei onnistu ilman suunnitelmallista huolto- ja kunnossapitoa. Tehdyt huollot tulee dokumentoida, koska muuten niiden toteutumisaikataulua ei muista eikä niitä pysty todistamaan tehdyiksi. Laatimalla kuluttajaturvallisuuslain edellyttämän turvallisuusasiakirjan kuntosalin ylläpitäjä todistaa tunnistaneensa toimintaansa liittyviä vaaroja ja varautuneensa niistä aiheutuvien riskien hallintaan erilaisin toimenpitein. Kuntosalin ylläpitäjä parantaakin suunnitelmallisuudella ja huolellisuudella paitsi oman toimintansa laatua, lainsäädännön mukaisuutta ja jatkuvuutta, myös kuntosalien asiakkaiden turvallisuutta ja näiden palvelusta saamaa hyötyä ja huvia. Viimeistään nyt pitäisi kuntosalien ylläpitäjien havahtua asiaan ja laittaa toimintaansa liittyvät palvelun turvallisuutta parantavat asiat lainsäädännön edellyttämälle tasolle. LSSAVIn malli kohdekohtaisen tarkastustiheyden määrittämiselle kuntosaleissa Projektiyhteenvedon liitteenä oleva malli kuntosalien kohdekohtaisen tarkastustiheyden määrittämiseksi perustuu täysin tästä projektista saatuihin tuloksiin eikä sillä ole ainakaan tässä vaiheessa Tukesin hyväksyntää. Koska kohdekohtaisen tarkastustiheyden määrittämiseen ei ole olemassa valtakunnallisesti hyväksyttyä mallia ja siihen on kaivattu LSSAVIn alueen valvontayksiköissä ohjeistusta, päätettiin yhteisen keskustelun aloittamiseksi ehdottaa yksinkertaista malliesimerkkiä siitä, mitä asioita tarkastustiheyden määrittämisessä tulisi kuntosalien kohdalla huomioida.