RATSASTUSPALVELUJEN TURVALLISUUS VUONNA 2009 OULUN LÄÄNISSÄ VALVONTAPROJEKTIN YHTEENVETO

Transkriptio

1 Yhteenvetoraportti PSAVI /Yr RATSASTUSPALVELUJEN TURVALLISUUS VUONNA 2009 OULUN LÄÄNISSÄ VALVONTAPROJEKTIN YHTEENVETO Projektin kuvaus Oulun lääninhallitus toteutti ratsastuspalvelujen turvallisuuteen liittyvän valvontaprojektin elo lokakuussa 2009 Oulun läänin alueella. Kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt suorittivat käytännön tarkastustoiminnan alueellaan. Projekti nähtiin ajankohtaiseksi aiheeksi, koska ratsastustallit ja keskukset kuuluvat keskeisiin valvontakohteisiin kuluttajapalveluiden osalta. Tuoteturvallisuusvalvonnassa tärkeänä painopisteenä on lasten ja nuorten turvallisuus. Ratsastuspalvelujen käyttäjiä ovat usein nuoret henkilöt. Toiminnanharjoittaja vastaa ratsastuspalvelun turvallisuudesta koko palvelun ajan (esimerkiksi tallialue, ratsastusreitti tai leiritoiminta). Huonosti toteutettuna palvelu saattaa sisältää merkittäviä riskejä turvallisuuden kannalta. Ratsastuspalvelu ei saa aiheuttaa vaaraa osallistuvien kuluttajien terveydelle. Ratsastuspalvelu ei myöskään saa aiheuttaa vaaraa tai haittaa sen vaikutuspiirissä oleville muille henkilöille kuten katsojille tai ohikulkijoille. Edellinen alueellinen valvontaprojekti liittyen ratsastuspalvelujen turvallisuuteen toteutettiin vuonna Nyt toteutetussa valvontaprojektissa yhtenä tarkastelun aiheena olikin arvioida, miten ratsastuspalvelujen turvallisuus on kehittynyt vuodesta Kuluttajavirasto laati vuonna 2004 ohjeet ratsastuspalveluiden turvallisuuden edistämiseksi, joten vuonna 2005 ohjeistus tältä kannalta oli vielä uutta. Projektiin liittyvä lainsäädäntö, ohjeistus ja muu aineisto Ratsastuspalvelujen turvallisuuden valvonta perustuu lakiin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004). Valvontaan sovelletaan myös valtioneuvoston asetusta kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista annettavista tiedoista (613/2004). Kuluttajavirasto on laatinut ohjeet ratsastuspalveluiden turvallisuuden edistämiseksi (Dnro 2003/52/5728, Kuluttajaviraston julkaisusarja 4/2004). Ohjeiden tarkoituksena on määrittää ratsastuspalveluiden turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, lisätä ratsastuspalveluiden turvallisuutta ja tehostaa lainsäädännön mukaista turvallisuuden valvontaa sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja tapaturmia. POHJOIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh fax Linnankatu 1-3 PL 293, Oulu

2 2/8 Oulun lääninhallitus toimitti kuntien tuoteturvallisuusvalvontaviranomaisille projektikirjeen ja yhteenvetolomakkeen, jossa tiedusteltiin muun muassa tarkastettujen kohteiden ja tarjottavien toimintojen määriä, käytettyä työaikaa, annettuja toimenpiteitä sekä pyydettiin tarkastelemaan ratsastuspalvelukohteiden turvallisuusasioissa tapahtunutta kehitystä aikaisempiin tarkastuksiin verrattuna. Lääninhallitus antoi ohjeita kuntien valvontahenkilöille esille tulleissa valvonnan kannalta ongelmallisissa kysymyksissä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston laatima yhteenvetoraportti toimitetaan Turvatekniikan keskukseen, Kuluttajavirastoon ja kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköihin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella sekä laitetaan esille Tukesin ekstranet-sivuille. Projektiin osallistuminen Oulun läänissä oli vuonna 2009 yhteensä 10 valvontayksikköä. Ratsastustalleja tai - keskuksia sijaitsi kaikkien valvontayksikön alueilla. Projektiin osallistui seitsemän valvontayksikköä (Haapaveden kaupunki Ympäristöpalvelut Helmi, Kainuun maakunta kuntayhtymä, Kalajoen kaupunki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue, Oulunkaaren ympäristöpalvelut, Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitos, Reisjärven ympäristöpalvelut ja Taivalkoski). Projektiin osallistui 70 % läänin valvontayksiköistä. Oulun läänin alueella ratsastustalleja tai keskuksia oli kuntien tilastotietojen perusteella yhteensä 67. Tarkastettujen kohteiden määrä oli 30 eli noin 45 % läänin alueella sijaitsevista ratsastuspalvelukohteista. Niiden valvontayksiköiden alueella, jotka osallistuivat projektiin, ilmoitettiin 58 ratsastuspalvelukohdetta. Näistä tarkastettiin 52 %. Tarkastuksiin (valmistautuminen, tarkastus, matkat ja raportointi) käytettiin yhteensä 243,75 tuntia eli 32,5 henkilötyöpäivää. Yhteen tarkastukseen käytettiin keskimäärin kahdeksan tuntia eli reilu yksi henkilötyöpäivä. Kuluttajaviraston (nykyisen Tukesin) valvontakriteeristön mukaan yhden ratsastuspalvelukohteen valvontakäynnin on arvioitu vievän aikaa noin kuusi tuntia. Projektiin kului aikaa 63,75 tuntia eli 8,5 henkilötyöpäivää enemmän verrattuna valvontakriteeristön suositukseen. Ratsastuspalvelujen tarkastusten tuloksia Tarkastettuja kohteita oli 30, joista ratsastustunteja tarjosi 27 tallia, leirejä 15 tallia, maastoratsastuksia (ei ruokailua ja yöpymistä) 16 tallia, vaellusratsastuksia (ruokailu ja yöpyminen) 4 tallia sekä muita kuluttajapalveluja 14 tallia. Muita kuluttajapalveluita olivat muun muassa erilaiset ajelut, vuokraustoiminta, hevoshoitotoiminta, valmennustoiminta, ratsastusterapia sekä erilaiset kerhot tai tapahtumat. Tarkastetuissa kohteissa vakituista henkilökuntaa oli yhteensä 56 henkilöä, lisäksi määräaikaisia tai osa-aikaisia henkilöitä oli yli 20. Asiakkaiden määrä vaihteli ratsastuspalvelukohteiden laajuuden ja laadun mukaan.

3 3/8 Palvelun tarjoajien näkemykset ratsastuspalvelujen suurimmista riskeistä olivat: - Putoamiset, esimerkiksi hevosen säikähtäessä tai muutoin (21 kohdetta) - Ratsastajan kokemattomuus hevosen kanssa toimiessa (10 kohdetta) - Hevosen reagointi ympäristöön tai tapahtumiin, yleisesti hevosen käyttäytyminen eri tilanteissa (4 kohdetta) - Hevonen voi astua esimerkiksi jalan päälle (3 kohdetta). Lisäksi riskitekijöinä nähtiin muun muassa liikenne, puutteet varusteiden kunnossa tai niiden kiinnittämisessä, hankalat sääolot, paleltumiset talvella, hevosen ja karsinan väliin jääminen, osaamaton hevonen sekä ryhmäkokojen kasvaminen. Tarkastuskohteissa oli sattunut eniten putoamiseen liittyviä onnettomuuksia. Tapahtuneissa onnettomuuksissa seurauksena oli ollut muun muassa jalkojen tai käsien katkeamisia, murtumisia, revähdyksiä ja venähdyksiä sekä jossain onnettomuudessa lievä aivotärähdys. Muutamissa tarkastetuissa kohteissa oli vältytty onnettomuuksilta. Tarkastuksessa esille tulleet asiat eivät välttämättä koskeneet kaikkia tarkastettuja kohteita tai kysyttyihin kohtiin ei muista syistä ollut vastattu. Markkinointimateriaali Markkinointimateriaali oli suurimmaksi osaksi kunnossa tarkastetuissa kohteissa. Kolmessa kohteessa markkinointimateriaali ei kuvannut realistisesti tarjottavia toimintoja ja palveluja, muun muassa ratsastajilla ei ollut kuvissa kypärää. Turvallisuusasiakirja Turvallisuusasiakirja puuttui kuudesta kohteesta eli 20 %:lta. Ainakin neljässä kohteessa turvallisuusasiakirjaa ei ollut päivitetty riittävästi. Kohteissa, joissa turvallisuusasiakirja oli laadittu, suurin puute sen sisältämistä tiedoista oli, ettei turvallisuussuunnitelma yksittäisistä toiminnoista (kuten maasto- ja vaellusretket tai leirit) ollut kunnossa. Kolmessa kohteessa turvallisuusasiakirjasta puuttui onnettomuuskirjanpito ja onnettomuuksien syyn tutkinta. Käytännön toiminnassa eniten huomautettavaa olikin siinä, ettei onnettomuuskirjanpitoa pidetty. Jonkin verran huomautettavaa oli seuraavissa asioissa: turvallisuusasiakirjan säilytys, turvallisuusasiakirjaan tutustuminen koko henkilökunnan osalta ja onnettomuustietojen analysointi. Viidesosalla tarkastetuista kohteista ei ollut tietoa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tuoteturvallisuusvalvontaviranomaiselle sattuneista onnettomuuksista ja erityisen vakavista läheltä piti - tapauksista. Valvontahenkilöt tiedottivat asiasta tarkastuksen yhteydessä. Ennakkotiedot Asiakkaiden ennakkoilmoittautuminen ja asiakkailta etukäteen saatavat tiedot olivat yleisesti kunnossa. Puutteita esiintyi kuitenkin lähes viidesosalla tarkastetuista kohteista siinä, ettei lasten huoltajien yhteystietoja ollut aina tiedossa.

4 4/8 Henkilökunta Ratsastuksen ohjauksesta, valvonnasta ja koulutuksesta vastaavien henkilöiden ammattikoulutus tai käytännön pitkäaikainen kokemus olivat kunnossa. Henkilökuntaa oli riittävästi otettaessa huomioon toiminnan laatu, asiakkaiden määrä ja taitotaso. Työntekijöiden avunhälytystaidot ja toimintatapojen osaaminen hätätilanteissa katsottiin yleisesti riittäviksi. Henkilökunnan turvallisuuskoulutuksen järjestämisessä esiintyi paljon puutteita tarkastetuissa kohteista (noin 68 %:lla). Samoin koulutusten ja harjoitusten kirjaaminen oli puutteellista. Lisäksi harjoittelu nopeasta poistumisesta tallialueelta hätätilanteiden varalta oli vähäistä (puutteita oli 63 %:lla tarkastetuista kohteista). Asiakkaiden saatavilla ei ollut alkusammutuskoulutuksen saanutta henkilöä (59 %:lla kohteista). Lisäksi muutamissa kohteissa ensiapukoulutuksen saaneiden henkilöiden koulutuksen kertaaminen ei ollut riittävää tai asiakkaiden saatavilla ei ollut ensiapukoulutuksen saanutta henkilöä. Sen sijaan onnettomuustilanteissa henkilöstön tehtäväjako ja johtamisvastuu oli yleensä kaikkien tiedossa. Henkilökunnan vähimmäisvaatimukset muun muassa ohjaajien iän suhteen ja ryhmäkokosuositukset Henkilökunnan ikävaatimuksissa muun muassa kerhojen ohjaajina, ratsastajien ryhmäkokosuosituksissa ja ohjaajien määrässä ei ollut huomautettavaa. Ainoastaan yhdessä kohteessa oli huomautettavaa erityisryhmien kohdalla, koska mukana ei ollut ko. erityistaitoja omaavia työntekijöitä. Asiakkaat Asiakkaille annettavissa toimintaohjeissa mahdollisia hätätilanteita varten oli puutteellisuuksia 29 %:lla kohteista. Muutoin oli yksittäisiä puutteita vähäisessä määrin liittyen asiakkaiden opastamiseen, esimerkiksi tallikäyttäytyminen, toimintatavat onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi, liikenteessä ratsastaminen sekä ratsastajan varustautuminen. Tarkastus ja huolto Rakennukset, rakenteet, välineet ja suojaimet tarkastettiin ja huollettiin lähes kaikissa paikoissa säännöllisesti. Sen sijaan huoltopäiväkirjan pidossa oli puutteita. Välineiden ja suojainten tarkastamisesta ja huollosta pidettävä huoltopäiväkirja puuttui 82 %:lta kohteista. Rakennusten ja rakenteiden osalta huoltokirjassa oli puutteita 61 %:lla kohteista, kahden kohteen osalta asiasta ei ollut tietoa. Hevoset Kaikissa kohteissa hevoset soveltuivat ja olivat koulutettuja toimintaan. Henkilökunta valvoi kokemattomien asiakkaiden toimintaa hevosten kanssa.

5 5/8 Karsinapaikan vuokraus Yleisesti toimintasäännöt olivat esillä vuokratallin ilmoitustaululla, sen sijaan karsinapaikan vuokranneille asiakkaille ei annettu kirjallisesti tallin toimintasääntöjä 69 %:ssa kohteista, joita karsinapaikan vuokraus koski. Rakennukset ja rakenteet Sähköistetyistä aidoista puuttuivat varoitusmerkinnät 64 %:lta tarkastetuista kohteista, joita asia koski. Tallikäyttäytymiseen liittyviä toimintaohjeita ei ollut esillä 22 %:lla kohteista. Rakenteiden turvallisuudessa oli puutteita 10 %:lla kohteista. Esimerkiksi turvallisuutta vaaransivat matalat oviaukot ja korkeat kynnykset. Muutoin rakennukset ja rakenteet olivat lähes kunnossa. Ratsastusvälineet ja henkilönsuojaimet Noin 10 %:lla kohteista oli välineiden ja suojaimien ehjyydessä, puhtaudessa tai helposti saatavuudessa puutteita. Ensiapu- ja pelastusvalmius Noin 39 %:lla tarkastetuista kohteista oli puutteita kirjallisissa toimintaohjeissa erilaisia hätätilanteita varten. Ilmoitustaululla tai puhelimen vieressä olevat tiedot (kuten hätänumero ja vastuuhenkilöiden numerot) eivät myöskään olleet kunnossa tai olivat osittain puutteellisia 38 %:lla kohteista. Kaikissa kohteissa ei ollut näkyvällä paikalla huollettua alkusammutuskalustoa (25 %:lla kohteista). Noin 14 %:ssa kohteista oli huomautettavaa siitä, ettei tallilla ollut erillisiä lääkekaappeja tai ensiapulaukkuja ihmisille ja eläimille. Asiakkaille annettavista selkeistä opasteista lähimmän puhelimen luokse oli huomautettavaa, tosin monilla talleilla ei ollut kiinteää puhelinta käytössä. Palo- ja pelastusyksiköt pääsivät yleensä kaikissa paikoissa rakennusten ja aitausten lähelle. Vaellus- ja maastoratsastus sekä leirit Vaellus- ja maastoratsastukselle laadittu turvallisuussuunnitelma ei ollut kunnossa noin puolella kohteista, joilla oli kyseistä toimintaa. Huomautettavaa löytyi eniten ensiapuvälineistä ja henkilökunnan ensiapukoulutuksesta. Muutamassa kohteessa puuttui toimintaohjeita eksymisen varalta ja kyseisiä tilanteita ei ollut harjoiteltu. Kolmessa kohteessa alle 18 vuotiailta osallistujilta ei ollut vaadittu huoltajan suostumusta. Kahdessa kohteessa oli nimeämättä reitin turvallisuudesta vastaava henkilö tai osallistujille ei ollut toimitettu kirjallista ennakkotietoa. Lisäksi muutamia yksittäisiä puutteita havaittiin. Avunhälytys oli yleensä järjestetty. Asiakkaiden ratsastustaitojen kartoittamisessa ja testauksesta käytännössä ei ollut huomautettavaa. Muita tarkastuksissa esille tulleita asioita Jossakin tarkastuksessa tuli esille, ettei autojen paikoitusaluetta ollut järjestetty. Myös karsinapaikan vuokraajan vastuuasiat olivat esille.

6 6/8 Tehdyt toimenpiteet Kaikissa kohteissa laadittiin tarkastuskertomukset ja toimitettiin toiminnanharjoittajille. Jokaisessa ratsastuspalvelukohteessa annettiin toimenpiteitä tarkastusten johdosta. Kirjallisia kehotuksia annettiin kaikissa kohteissa (30 kpl) ja näistä puolella kirjalliseen kehotukseen liittyi määräaika joidenkin huomautusten suhteen. Suullista neuvontaa ja ohjausta annettiin vastausten perusteella 19 kohteessa. Muita toimenpiteitä ei toteutettu. Tulosten arviointi ja ratsastuspalvelukohteiden turvallisuusasioiden kehittyminen Valvontaprojektiin osallistumista voidaan pitää hyvänä, seitsemän valvontayksikköä oli projektissa mukana. Vajaa puolet Oulun läänin alueella olevista ratsastuspalveluja tuottavista kohteista tarkastettiin. Suurimmiksi puutteiksi nousivat seuraavat asiat: - Välineiden ja suojainten tarkastuksien ja huoltojen päiväkirjojen pitäminen oli puutteellista. Myös rakennusten ja rakenteiden tarkastusten ja huoltojen huoltopäiväkirjan pitämisessä oli huomautettavaa. - Henkilökunnalle ei järjestetty riittävästi turvallisuuskoulutusta, jossa käydään läpi hälyttäminen, sammutusvälineiden käyttö, elvytys, toiminta tavallisimmissa sairaskohtaustilanteissa ja tapaturmissa. Koulutusta tulisi järjestää vähintään kerran vuodessa. Koulutuksien ja harjoitusten kirjanpito oli huonoa. Myös tallialueella tulisi harjoitella hätätilanteiden varalta nopeaa poistumista kohteesta ottaen huomioon myös hevosten poistuminen. - Karsinapaikan vuokranneille asiakkaille ei annettu kirjallisesti tallin toimintasääntöjä. - Sähköistetyistä aidoista puuttuivat varoitusmerkinnät sähköistyksestä. - Asiakkaiden saatavilla ei ollut vähintään yhtä alkusammutuskoulutuksen saanutta henkilöä. - Yksittäisten toimintojen turvallisuussuunnitelmia puuttui (kuten maasto- ja vaellusretket, leirit). - Vaellus- ja maastoratsastuksessa ensiapuvälineistössä oli puutteita. - Hätätilanteiden varalta kirjallisia toimintaohjeita ei ollut näkyvillä. Ilmoitustaululla tai puhelimen vieressä ei ollut näkyvillä hätänumeroa, vastuuhenkilöiden numeroita sekä kirjallisia soitto-ohjeita. Myös asiakkaille annettavissa ohjeissa, miten toimitaan mahdollisissa hätätilanteissa, oli huomautettavaa. - Vaellus- ja maastoratsastuksessa henkilökunnan ensiapukoulutuksessa oli puutteita. - Turvallisuusasiakirjaa ei ollut laadittu tai sitä ei ollut pidetty ajan tasalla. - Onnettomuuskirjanpito oli puutteellista. - Huollettua alkusammutuskalustoa ei ollut näkyvillä. - Rakennuksissa ei ollut esillä tallikäyttäytymiseen liittyviä toimintaohjeita.

7 7/8 Parhaiten ratsastustalleilla ja -keskuksissa oli järjestetty seuraavat asiat: - Hevosten soveltuvuus toimintaan ja henkilökunnan valvonta kokemattomien asiakkaiden toimintaan hevosten kanssa - Rakennusten ja rakenteiden siisteys, järjestys sekä soveltuvuus käyttöön - Palo- ja pelastusyksiköiden pääsy rakennusten ja aitauksien lähelle - Henkilökunnan pätevyys, riittävyys ja toimintatavat hätätilanteissa sekä henkilöstön tehtävänjako ja johtamisvastuu onnettomuustilanteissa - Välineiden ja suojainten säilytys, määräystenmukaisuus ja puhtaus - Toiminnanharjoittajien tarkastukset asiakkaiden asiallisen vaatetuksen, henkilösuojainten ja varusteiden suhteen sekä ratsastuskypärän käyttö asiakkailla - Asiakkaiden ilmoittautuminen ennakkoon ennen palveluun osallistumista (ikä ym.) - Asiakkaiden perehdyttäminen ja kertominen vaaroista sekä toimintatavoista onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi - Ratsastusalueen pohja oli kunnossa sekä se, ettei maassa ja rakenteissa ollut teräviä kulmia tai piikkejä - Välineiden, suojainten, rakennusten ja rakenteiden tarkastus ja huolto - Markkinointimateriaali - Avun hälyttämisen mahdollisuus vaellus- ja maastoratsastuksessa (esimerkiksi matkapuhelimella) - Asiakkaiden ratsastustaitojen kartoitus ja testaus käytännössä ennen vaellus- tai maastoratsastuksen alkua Vuonna 2005 järjestettiin Oulun läänin alueella edellinen ratsastuspalvelujen turvallisuuteen liittyvä valvontaprojekti. Ratsastuspalvelujen turvallisuusasioissa voidaan tarkastusten perusteella todeta muun muassa seuraavia asioita verrattuna aiemman projektin tuloksiin: - Turvallisuusasiakirjoja oli laadittu aiempaa enemmän. Turvallisuusasiakirjojen päivittämisessä esiintyi jonkin verran puutteita. Turvallisuussuunnitelmia yksittäisistä toiminnoista puuttui edelleen. - Toiminnanharjoittajien tietämys oli lisääntynyt KuTuLain 4 :n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta sattuneista onnettomuuksista ja erityisen vakavista läheltä piti - tapauksista. - Henkilönkunnan turvallisuuskoulutuksen järjestämisessä esiintyi edelleen paljon puutteita. - Ratsastuskypärän käyttö oli lisääntynyt edellisen projektin tuloksiin verrattuna. - Rakennusten, rakenteiden, välineiden ja suojainten huoltopäiväkirjan pidossa oli edelleen puutteita. Tosin rakennusten ja rakenteiden osalta tilanne oli parantunut jonkin verran. - Tallin toimintasääntöjen toimittamisessa kirjallisesti karsinapaikan vuokranneille asiakkaille ilmeni edelleen puutteita. Toisaalta tallikäyttäytymiseen liittyviä toimintaohjeita oli yleisesti paremmin esillä kuin aikaisemmin. - Sähköistettyjen aitojen varoitusmerkintöjen puuttumisesta oli edelleen huomautettavaa.

8 8/8 - Kirjallisissa toimintaohjeissa erilaisia hätätilanteita varten ja tarvittavien tietojen (hätänumero yms.) ilmoittamisessa esimerkiksi ilmoitustaululla oli huomautettavaa. Tilanne oli kuitenkin parantunut verrattuna vuoden 2005 tuloksiin. Ratsastuspalvelujen turvallisuuden tarkastaminen on painopistealueena kuluttajapalvelujen valvonnassa. Toiminnanharjoittajat vastaavat ensisijaisesti ratsastuspalvelujen turvallisuudesta. Valvontaviranomaisten ja toiminnanharjoittajien yhteistyötä tarvitaan jatkossakin ratsastuspalvelujen turvallisuuden edistämiseksi.