SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN NI25 F Ö G L Ö T E H NYT BENJ. FROSTERUS SUOMENTANUT W.W. WILKMAN
|
|
- Jorma Hyttinen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN NI25 F Ö G L Ö T E H NYT BENJ. FROSTERUS SUOMENTANUT W.W. WILKMAN
2 - -»» -* i } -...
3 SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N 25 FÖGLÖ TEHNYT BENJ. FROSTERUS. SUOMENTANUT W. W. WILKMAN. KUOPIO O. W. BACKMANIN KIRJAPAINO.
4
5 Föglön N:o 25 karttalehden tutkimusta on toimitettu useampina vuosina peräkkäin ja suureksi osaksi yhteydessä läheisten geoloogisten karttalehtien tutkimustöitten kanssa. Siten kartoitti maisteri J. J. Sederholm jo kesällä vuonna 1885 läntisimmän osan Houtskär'in pitäjää, samalla kun ylioppilas Rob. Staudinger seuraavana kesänä tutki karttalehden alueesen kuuluvat osat Kimmlingen ja Brändön pitäjistä. Kesällä vuonna 1888 ylioppilas Axel v. Christierson ja polyteknikko I. W. Tallgren toimittelivat samallaisia töitä Lumparland'in ja Sundiin pitäjissä. Jälellä olevat tutkimattomat osat kartoittivat vihdoin kesällä v maisteri H. Berghell ja allekirjoittanut, jolloinka Bergliell tutki Kökar'in, Wårdön ja läntisimmän osan Föglön pitäjää, allekirjoittanut taas suurimman osan Föglön pitäjää ja Sottungan kappelia. Sittenkun syksyllä samana vuonna karttalehden kertomus kokonaisuudessaan oli minulle uskottu, niin toimitin vielä seuraavana kesänä v revisiooni-tutkimuksia Skiftet'in länsipuolella olevissa osissa. Karttapiirustustyön toimitti geoloogisen toimiston insinööri V. L. Åkerblom, kertomuksessa esiintyvät kemialliset analyysit geoloogi H. Berghell. Tammikuussa v Benj. Frosterus.
6
7 Karttalehti Föglö käsittää osia seuraavista pitäjistä ja kappeleista Karttaleliden Ahvenanmaan ja Wirmon kihlakunnissa Turun ja Porin lääniä: kaak- maantieteelkoisen osan Sund'ia, eteläisen ja suurimman osan Wardö'tä, itäisen puolen Lumparlandia, koko Föglön lukuunottamatta läntisintä saaristoa, suurimman osan Kökaria sekä koko Sottungan kappelin, eteläisen osan Kumlingia, kaakkoisen osan Houtskäria ja läntisimmän osan Korpoota. linen ala " Alue on suuremmaksi osaksi merta: pohjoisinta osaa Itämerta, Seudun yleitäällä täynnä lukemattomia saaria ja luotoja, jotka milloin ovat yhty- nen luonne - neet suuremmiksi ja pienemmiksi saariryhmiksi, milloin ovat jotensakin erillä toisistaan. Tällä saaristolla, joka niin sanoaksemme muodostaa maamme ulommaisen etuvartian lounasta kohden, ei ole samaa hymyilevää ja viehättävää luontoa, kuin saaristoseuduilla lähempänä Suomen rannikkoja. Tuuheakasvuisia rantoja ja pehmeitä nurmikkoja kesän monivärisille kukkinensa täällä kaivataan. Sen sijaan muodostavat jaä-aikakauden jäätikköjen ja veden sileäksi tahkomat kalliot useimmat lukemattomista saarista. Ainoastaan alueen luoteisimmassa osassa, jossa tavataan suurempia saaria, on luonnonlaatu vähän erilainen, koska se muistuttaa mannermaan ja sisäsaariston luonnetta. Ne erilaisuudet saarien ulkonäössä, joita voidaan huomata, riippuvat senvuoksi pää-asiallisesti erilaisuuksista kallioperän laadussa. Siten tunnetaan alueen luoteisimmat osat, joissa rapakivi on vallitsevana vuorilajina, sileäksi höylätyistä punaisista kallioistansa, jotka myös tasaisen, parallelipipedisen lohkenemisensa kautta jotenkin jyrkästi eroavat muissa osissa löytyvistä vuorimuodostuksista, jotka tavallisesti tunnetaan epätasaisemmasta lohkenemisestansa.
8 6 Korkeussuh- Suurimmassa osassa aluetta ovat vuoret jotenkin matalia, tavalteita. lisesti korkeus ei nouse yli 15 m., ulommaisimmassa saaristossa vieläkin paljon matalampia. Suuremman korkeuden saavuttavat vuoret isommilla saarilla Kökarin ja muutamissa osissa Föglön pitäjää. Kökarissa on Flint- eli Kasvuori FinnölancVilla korkein; taskuaneroidilla tehdyn määräyksen mukaan on sen korkeus jotensakin 50 m. Melkein yhtä korkeita ovat vuoret pohjoisessa osassa Föglön pitäjää, esim. Jyddön ja Ulfversön saarilla. Storböten vuori Viimeksimainitulla saarella on korkein paikka tässä seudussa. HycU-ograliaa. Luodessamme silmäyksen alueen kartalle, huomaamme heti että saaret ja luodot ovat ryhmittyneet suurempiin ja pienempiin ryhmiin, joita eroittavat toisistaan leveämmät ulapat. Kauimpana luoteessa pistäytyy kappale Ahvenanmaan suurta saaristoa alueesen ja lähellä sitä on joukko suurempia saaria, jotka sekä asemansa että geoloogisen luonteensa puolesta kuuluvat varsinaiseen Ahvenanmaahan. Nämät saaret, Wårdö, Prästö, Töftö ja Mickelsö eroittaa Föglön laveasta saaristosta koillisesta lounaasen kulkeva Föglön ulappa. Föglön pitäjässä, joka itsekseen muodostaa saariston, on myös joukko tiheään ryhmittyneitä suurempia saaria. Niitä eroittaa toisistaan pitkät ja kapeat salmet, joista muutamat kuitenkin ovat niin vähäpätöisiä, että niissä tuskin voidaan liikkua veneellä. Enimmin koilliseen Delet'iä kohden on pienemmän saariston ympäröimä Mosshagan maa, jota leveämpi ulappa eroittaa muista Föglön suuremmista saarista. Näistä muodostavat Bänö, Ulfversö ja siihen yhteenliittyvä Öfverö, edelleen Jyddö, Nötö, Jyddö-öjen, Bänö-öjen sekä joukko pienempiä saaria oman pienemmän saaristoryhmän, jota suurempi ulappa eroittaa Degerö-, Sonnboda-, Skogboda- ja Hastersboda-maista. Näitä vihdoin leveämpi salmi eroittaa Föglön kirkkomaasta ja Hummersösta. Kaikki nämät saaret ovat kuitenkin niin lähellä toisiansa, että ne ikäänkuin muodostavat yhden kokonaisuuden. Föglön eteläisimmässä osassa pistää P E suuntaan pitkä ja kapea saaristo Itämereen. Sen muodostavat sadat kalliot ja karit, joita sen tilan mukaan johon ne kuuluvat, kutsutaan Kläfskär'in saaristoksi, mutta käyvät myös Föglön niemen nimellä.
9 7 Alueen keski-osan käsittää laajaperäinen saaristo, jota idässä rajoittaa Skiftet, lännessä Kökarin ulappa ja se vesi, joka yhdistää tämän Delet'in kanssa. Suurimmat saaret ovat täällä Öfverboda - Karlby-maa, Finnö ja tähän yhteenliittyvä Hellsö. Näistä etelään on useita suurempia saaria niinkuin: IIusö, Listenholm, Lindö y. m., ja näihin liittyy lukuisia pienempiä luotoja, joittenka lukumäärä nousee useampiin satoihin. Pohjoispuolella suurempia saaria on runsaampi määrä pienempiä luotoja, mutta jonkun matkan pohjoisempaan ovat saaret suurempia. Näistä ansaitsee mainitsemista Kirkkotarhansaari, Husö, Hästö, Ramsö, Finnö ja Jungö. Tämän saariston välittömänä jatkona voidaan vihdoin pitää tuota 5 km. pituista Sottungan maata. Skiftetin pohjoispuolella tapaamme Kumlingin saariston eteläisen jatkon. Suuremmista saarista Seglingestä, Snäcköstä ja Kumlingin kirkkomaasta pistää täällä kaakkoon kolme kapeata saaristo-kaistaletta, jotka ikäänkuin muodostavat jatkon suurempiin saariin ja joita toisistaan eroittavat pari kilometriä leveät ulapat. Enimmin koillisessa on osa Houtskärin saaristoa, jossa suurimmat saaret ovat Ramsö, Svinö, Hyppis, Fiskö ja Jungfruskär. Alueen kaakkoisessa kulmassa on vihdoin pienempi saaristo, jota Kökarista eroittaa Skiftet ja sen jatko Widskärin ulappa; saaret Alskär, Österskär ja Hamnskär ovat täällä suurimmat. Samaten kuin Ahvenanmaalla (katso karttalehtiä Finström ja Maarianhamina) muutamat suunnat ovat vallitsevina rantapiirteillä, niin esiintyy sellaisia myös täälläkin, jos mahdollista vielä selvemmin ja ilmaisevat itsensä erittäin niitten ulappojen suunnissa, jotka eroittavat saariryhmät toisistaan. Skiftet ja se ulappa, joka yhdistää tämän Delet'in kanssa, ja jakavat alueen kahteen osaan, ulottuvat molemmat luode kaakkoiseen suuntaan. Sama PL suunta on myös vallitsevana useissa paikoissa yksityisissä saariryhmissä. Toisissa osissa aluetta, etenkin sen länsipuolessa, ilmaantuu selvästi PI EL suunta. Semmoista suuntaa kulkee Föglön ulappa ja joukko niitä kapeita salmia, jotka eroittavat suuremmat saaret toisistansa. Paitsi näitä pää-suuntia, joita myöskin tavataan Ahvenanmaan saarien ulkomuodossa, vallitsee myös toisia vähemmin selviä suuntia, jotka osit-
10 8 tain kulkevat P E, osittain 1 L. Epäilemättä ovat kaikki nämät suunnat yhteydessä kallioperän halkeilemisen tai niitten siirroksien kanssa, joita täällä on tapahtunut. Kasvillisuus Asemansa tähden kaukana aavalla merellä on suurin osa aluee- IcL ITlOtsät sen kuuluvata saarimailmaa luonnoltansa hedelmätöntä ja karua. Ulommaisimmassa saaristossa nähdään tuskin ainoatakaan puuta, ja ne joita poikkeustiloissa tavataan, ovat tavallisesti pensasmaisia ja vaivaisia muodoltaan. Ainoastaan enimmin luoteessa olevilla suuremmilla saarilla, jotka ovat paremmin meren ankarilta myrskyiltä suojattuina, kasvaa huonoa metsää, jossa mänty ja kuusi ovat tavallisimmat puulajit. Elinkeinoja. Tämän karun luonnon tähden täytyy useimpien mannermaalla kukoistavien elinkeinojen täällä jäädä syrjään. Todellista maanviljelystä täällä tuskin voidaan sanoa harjoitettavan, sillä ainoastaan suuremmilla saarilla luoteisimmassa osassa sekä myös Föglössä ja Kumlingissa löytyy peltomaata tarpeeksi siellä asuvalle väestölle. Vähän paremmalla kannalla kun maanviljelys näyttää karjanhoito olevan. Kauimpanakin merellä olevilla taloilla on suurempi joukko karjaa. Tärkein elinkeino on epäilemättä kalastus ja erittäinkin silakanpyynti, jota asukkaat Kökarissa, Sottungassa, lounaisessa osassa Föglöta ja alueesen osuvissa osissa Kumlingia, Houtskäriä ja Korpota melkein yksinomaan harjoittavat. Kuitenkin on väestö näissä seuduissa liian lukuisa voidakseen tällä elinkeinolla saavuttaa tarpeellista toimeentuloa. Monet kalastajat purjehtivatkin senvuoksi ainakin joksikin kesän ajaksi täältä Ahvenanmaan pohjoisrannikolle tai muille paikoille hankkimaan sieltä kalastuksella elatuksensa. Kalastuksen sivulla on laivakulku. Linnustamista ja hylkeenpyyntiä harjoitetaan muutamissa paikoissa, niinkuin Kökarin ja Klåfskärin ulko-saaristossa, menestyksellä, erittäinkin viimemainitulla paikalla, jossa hylkeenpyynti lienee tuottavampaa, kuin missään muussa seudussa maatamme. Jotenkin tuottava tulolähde on näillä seuduin vihdoin myös haahkanuntuvan kokoaminen.
11 9 Kallioperän laatu. Suuremman osan alueen saarista ja luodoista muodostavat graniittivuorilajit, joista muuan plagioklaasirikas, useimmiten juovainen harmaa graniitti on vallitsevana. Yhdessä tämän kanssa tavataan paikoittain, etenkin Kökarin saaristossa, nuorempaa, punaista mikrokliinigraniittia, ja karttalehden luoteiskulmassa löytyy vihdoin vuorilajeja, jotka kuuluvat rapakivigraniittien ryhmään. Gneisiä tavataan useimmiten osina harmaassa ja punaisessa graniitissa, mutta muodostaa myös parissa paikassa Kökarin saaristossa suurempia itsenäisiä alueita. Vähemmässä määrässä tavataan dioriitteja, amfiboliitteja ja diabaaseja. Tyypillistä kiillegneissiä löytyy useimmilla paikoilla, etenkin karttalehden itäisessä puoliskossa. Se on useimmiten suurirakeista leveillä biotiittisuomuilla ja harmailla kvartsi- ja maasälpärakeilla. Yhdensuuntaisesti tavallisesti selvän liuskaisuuden kanssa juoksee usein, etenkin kiillerikkaimmissa osissa, kapeita, kvartsirikkaita, graniittisia suonia. Satunnaisena aineksena löytyy joskus sinipunaista granaattia. Siellä missä gneissi esiintyy murtokappaleena graniitissa, on se tavallisesti hienorakeisempaa ja kiilteestä köyhempää, mutta samassa kvartsirikkaampaa kuin muualla. Tällainen kvartsirikas, tavallisesti selvään liuskainen gneisi, tavataan kuitenkin myös itsenäisinä kerrosmaisina osina useilla paikoilla Kökarin kappelissa. Suurin gneissi-alue löytyy Kökarin kappelissa, missä suurempi kerros melkein suunnassa 1 L kulkee suoraan Karlbyn ja Hellsön maitten yli, ja jatkuu sieltä kaakkoiseen suuntaan aina Widskär'in ulapalle asti. Vuorilajilla on useissa paikoissa, esim. Karlbynmaalla, tavallaan porfyyrimainen muoto, kun aina 1 cm pituisia, useimmiten vaaleanpunertavia maasälpärakeita esiinpistää kiillerikkaimmista osista. Täten syntyy joku yhdennäköisyys näissä paikkakunnissa myös tavallisen gneissigraniitin kanssa, joka usein on porfvyrimaisesti muodostunut. Sen vuoksi on monesti hyvinkin vaikeata vetää määrättyä rajaa näitten molempain vuorilajien välille. Paras eroitus on se, että graniitissa tavataan murtokappaleita muista vuorilajeista, jota vastoin Gneissiä,
12 10 niitä puuttuu gneississä, joka tavallisesti myös on selvemmin kerroksellinen. Kerrokset seisovat tavallisesti pystysuorassa ja rajan graniittia vastaan merkitsee usein äkkijyrkkä lialkeama kulkien liuskaisuuden suuntaan. Kuten karttaan katsahtaessa huomataan, ovat gneissikerrokset Karlbynmaalla melkoisesti etelämpänä kuin Hellsö'llä. Yhtäläisyys vuorilajin ulkonäössä ja suunnassa molemmissa paikoissa, samaten kuin kerrosten jatkuvaisuuden puute Karlby'stä suoraan itäiseen suuntaan, näyttää viittaavan siihen, että me täällä mahdollisesti tapaamme alkujaan yhteenkuuluneen gneissiryhmän, joka siirroksen kautta on jakaantunut. Muissa osissa aluetta tavataan gneissiä monessa paikassa saaristossa Kirkkomaansaaren ympärillä, Sottungalla, Kumlingissa ja Seglingissä. Kaikkialla näissä seuduissa se esiintyy nauhamaisten kerrosten muodossa harmaassa graniitissa, joka tämän kautta saapi omituisen juovaisen ulkonäön a ). Kyrkogärdsö'n seuduilla on suunta keskimäärin P 75 L ja kaade P, mutta useilla paikoilla, niinkuin esim. Bogskärillä, se tulee enemmän luoteiseksi. Sottungassa, Kumlingissa ja Seglingissä suunta vaihtelee melkoisesti, mutta on usein PL EI. Alueen lounaisosissa ovat gneissiryhmät jotensakin harvinaisia. Siellä missä niitä joskus tavataan, niinkuin esim. Klåfskärin tilan maalla ja siitä länteenpäin olevalla Stenskärillä sekä Bråttöllä, ne kulkevat tavallisesti I L suuntaan. Sarvivälke- Sarvivälkegneissiryhmiä löytyy jotensakin suuressa määrässä gneissiä, gg^ä alueella esiintyvissä graniiteissa, että vuorokerroksissa kiillegneissin kanssa. Vuorilajin muodostaa sarvivälke, maasälpä ja pieni määrä kvartsia. Usein valkoiset mineraalit häviävät melkein koko- 1 ) Tätä gneissin esiintymistä vuorottain kapeitten graniittijuovien kanssa ei ole erityisellä tavalla kartalle merkitty, vaan yhdenmukaisuuden vuoksi on tässä niinkuin aikaisemmin julkaistulla karttalehdillä näitä sekavuorilajeja varten ainoastaan käytetty merkityksiä: gneissi ja graniitti; edellistä niissä tapauksissa, kun gneissijoukot ovat graniitteihin verraten voitolla, jälkimmäistä niissä tapauksissa, kun gneissivöitä löytyy ihan vähäpätöisessä määrässä.
13 11 naan, jolloinka vuorilaji muuttuu amfiboliitiksi. Yhteydessä sarvivälkkeen kanssa nähdään joskus mikroskoopillisissa preparaateissa vaaleanvihreätä augiittia. Ylimääräisinä aineksina nähdään aina titaniittia ja apatiittia. Mineraalit ovat tavallisesti aivan toisiksi muuttuneet; siten on sarvivälke usein tykkänään muuttunut kloriitiksi, kun taas maasälpä enemmän tai vähemmän on kokonaan täyttynyt muskoviittihiukkasilla ja kaoliinimaisilla rapautumistuloksilla. Vuorilaji esiintyy tavallisesti pitkäveteisten, harvoin yli meeterin leveitten, kerrosmaisten osien muodossa, jotka useimmiten makaavat gneissigraniitin suunnassa tai yhdensuuntaisesti gneissin kerrosten kanssa, ja tavallisesti päitänsä kohden kapenevat, muodostaen venyneitä kärkiä, mikä etenkin tapahtuu, kun vuorilaji vuoroittelee kiillegneissin kanssa. Gneissigraniitissa tavataan sitävastoin hyvin usein jyrkästi katkaistuja sarvivälke-gneissiryhmiä. Suuremmassa määrässä löytyy näitä sarvivälke-gneissikerroksia Kökarin saaristossa, missä erittäin graniittikalliot Kyrkogårdsön ympärillä olevilla luodoilla, Hästöllä ja Finnöllä ovat sellaisista tunnettuja. Sarvivälke-gneissi pistää siten jyrkästi tummalla värillään esiin vaaleammanvärisestä graniitista, niin että kalliot tämän kautta saavat juovikkaan ulkonäön, joka jo kaukaa vetää huomion puoleensa. Myös alueen lounais-osissa löytyy tätä vuorilajia varsin yleisesti. Monessa paikassa tavataan kiteellistä kalkkikiveä. Sitä löytyy Kalkkikiveä, osittain kerrosmaisina osina gneissikertojen välillä, osittain linssinmuotoisina pahkuroina suljettuna gneissiin ja graniittiin. Määrät ovat useimmiten vähäpätöisiä, koska kerrosten leveys harvoin nousee yli paria metriä. Tavallisesti on vuorilajiin melkoisesti sekoittunut vieraita mineraaleja, niinkuin kiillettä, kloriittia, pargasiittia, epidoottia, konclrodiittia, titaniittia, apatiittia, granaattia, pyriittiä, y. m., joita kuitenkin harvoin tavataan suurempien rakeitten muodossa eli hyvin muodostuneina kiteinä. Bärgskärin pienen saaren eteläpuolella heti Karlhyn maan länsipuolella Kökarissa kulkee gneissikertojen välissä melkein 1 L suun-
14 12 taan kovasti yhteenpoirauttunut, muutamia metriä leveä kalkkikivikerros. Se ympäröi siellä täällä kapeita gneissijuovia ja graniittikappaleita samaten kuin sarvivälke-, epidootti- ja granaattipahkuroita, jotka, sittenkuin kalkkikivi lähinnä pintaa on poisrapautunut, syystä että nämät osat paremmin ovat kestäneet ilman vaikutuksia esiintyvät teräväkulmaisten selkämien muodossa kallionpinnalla. Tuo paikoittain runsaasti sarvivälkettä sisältävä gneissi, jonka kanssa kalkkikivi täällä parissa paikassa vuorokertailee, näyttää kontaktissa usein muuttuneen sillä tavoin, että sarvivälkemineraalit ovat muuttuneet kloriitiksi tai talkiksi, jotenka vuorilaji on saanut rasvakiiltoisen talkkiliuskeen kaltaisen ulkonäön. Toisissa paikoissa kontaktilla katoaa sitävastoin gneissin selvä rinnakkaisrakenne ja sillä on enemmän graniittimainen ulkonäkö. Bogskärillä, Husön saariston itäisimmällä luodolla Kökarissa tavataan samallainen kalkkikiven löytö. Kerros kulkee saaren luoteisen niemen yli gneissikertojen välissä melkein P 60 L suuntaan. Saaren keskellä on se noin 1 m. leveä, mutta saaren eteläpuolella tämä varsinainen kerros jakaantuu useampiin, paikoittain pari metriä leveihin linsinmuotoisiin osiin, jotka ovat venyneet gneissin kulkusuunnan mukaan. Husön tilanmaan länsipuolella niinkutsutulla Längnäsedet'illä kulkee edelleen kaksi kalkkikivikerrosta gneissikertojen välissä jotenkin P 30 L suuntaan. Ne saavuttavat parissa paikassa noin 1 m. leveyden, mutta kapenevat toisissa paikoissa muutaman sentimetrin paksuiksi. Rinnakkain ja keskellä kalkkikivikerroksia kulkee pienempi rautamalmisuoni. Kalkkikiveen on kaikkialla sekoittunut graniittipirstaleita ja epidootti-, malakoliitti- ja granaattisirpaleita, joista viimemainittua mineraalia tavataan jotenkin kauniina kristalleina rombdodekaederien muodossa. Varpskärin pienellä saarella eteläpuolella Husötä löytyy myös pienempi kalkkikivikerros, *) joka kulkee gneissikertojen välissä noin I. H. Holmberg'in mukaan (,Mat. tili Finl. Geognosi pag. (i6) löytyy täällä kaksi kalkkikivikerrosta. Vaikka uutterasti haettiin, löydettiin ainoastaan yksi sellainen.
15 13 P 75 L suuntaan. Vuorilaji on verrattain puhdasta ja väriltään vaalean punaista. Lähinnä kontaktia gneissiä vastaan on epidootti- ja sarvivälkekokoelmia, joissa sarvivälkettä löytyy lähinnä gneissiä, jotavastoin epidootti tunkeutuu kalkkikiveen. Edelleen on kalkkikivi-kerroksia huomattu Långörenin luodolla itäpuolella Husötä sekä Kvarnskärin pienellä saarella Kumlingin etelä saaristossa. Kalkkikivi on viimemainitulla, paikalla jotenkin puhdasta ja muodostaa melkein koko saaren. Muut löydöt ovat edellämainittuihin verraten vähäpätöisiä ja esiintyvät aina linssimuotoisten osien muodossa, joita merkillistä kyllä harmaa gneissigraniitti näkyy kokonaan ympäröivän. Joukoittain on sellaisia Hellsönmaalla, etenkin saaren pohjoispuolella, ja niinikään tavataan niitä useampia Österbyggen kylän etelä- ja itäpuolella Kökarissa. Suurempia kuin nämät ovat ne kalkkikiviryhmät, jotka löytyvät Sommarön ja Hastersbodan kylissä Föglössä, joista esim. kalkkikivilinssi heti Sommarön kylän itäpuolella niinkutsulun»mellanfladan»in länsikulmalla saavuttaa Kuv. 1. 7c kalkkikiveä, g graniittia. noin 80 metrin korkeuden ja noin 40 m. leveyden. Saman kylän länsipuolella on toinen vähän pienempi linssi. Samoin kuin varsinaiset kerrokset, sisältävät myös linssimäiset osat kummallisesti taivutettuja graniitti- ja gneissipirstaleita, jotka pistävät esiin rapaantuneesta pinnasta. Kuva 1 kuvaa noin luonnollista suuruutta erästä sellaisten graniittiselkien lävistämää linssinmuotoista kalkkikiviryhmää eteläpuolella Österbyggen kylää. Vaikka rauhasmaiset kalkkikiviosat näyttävät olevan välittömästi harmaassa graniitissa, niin kuitenkin muutamat asianhaarat viittaavat siihen suuntaan, että niitä aikaisemmin on ympäröinyt sedimentäärinen vuorilaji, joka myöhemmin on täydellisesti muuttunut ja saanut
16 14 graniittimaisen ulkonäön. Niinkuin jo mainittiin, havaittiin sellainen muutos parissa paikassa kalkkikiven kontaktilla Bärgskärillä, jossa sedimentin rinnakkaisrakenne paikoittain on kokonaan hävinnyt. Myös vuorilajin mikroskoopillinen tutkimus lähinnä erästä kalkkikivilinssiä puolustaa sitä, että meillä on sangen muuttunut sedimenttäärinen gneissi edessämme. Siten ympäröi kalkkikiveä eteläpuolella Långskäriä, vähän yli 1 km. PPL:n Helsön kylästä Kökarissa, vaalistunut kvartsirikas vyöhyke, samalla kun vuorilajilla jonkun matkan kontaktista on gneissigraniitin tavallinen ulkomuoto. Muissa paikoissa ei selvää rinnakkaisrakennetta paljain silmin nähdä lähinnä kontaktia, mutta mikroskoopilla katsottuna vuorilaji näyttää huomattavaa juovaisuutta. Mineraalit ovat sangen rikkimuserrettuja ja epäsäännöllisesti ympäri siroitettuja, kuitenkin niin että rinnakkaiset juovat vuoroittain hienorakeiseinmista ja suurirakeisemmista osista vaihtelevat keskenänsä. Ynnä vaaleanvihreätä augiittia, jota tavallisesti ei löydy gneissigraniitin normaalimuodossa, huomataan tässä vuorilajissa myös joitakuita kalkspaattijyviä. Harmaata Laajin ala alueen kaikista vuorilajeista on harmaalla keskinkergrannttia. t a j ges ( a suurirakeiseen vaihtelevalla graniitilla. Se sisältää tavallisesti sarvivälkettä, ja tunnetaan enemmän tai vähemmän selvästä rinnakkaisrakenteestansa. Maasälpä on suurimmaksi osaksi plagioklaasia (oligoklaasia); vähemmin tavataan ortoklaasia ja mikrokliiniä. Tummemmat mineraalit ovat biotiittia ja sarvivälkettä. Kvartsia löytyy suuressa määrässä, etenkin niissä osissa, joissa tummia mineraaleja on harvassa. Satunnaisina aineksina tavataan titaanirautamalmia, zirkoonia ja apatiittia sekä muunnostuloksia: titaniittia, epidoottia, muskoviittia, kaoliinia ja kalciittia. Rakenne on graniittisesti rakeinen ja näyttää selviä mekaanisen painon jälkiä. Tämän seurauksena tulee myös pitää tuota sangen selvää rinnakkaisrakennetta, joka johtuu tummien mineraalien rinnakkaisesta asennosta. Vuorilajin ainekset ovat sen ohessa huomattavasti rikkipainettuja ja kvartsi näyttää mikroskoopilla katsottuna ristissä olevien nikoolien välillä hyvin häilyvää sammutussuuntaa.
17 15 Useammilla paikoilla esiintyy porfyyrimainen muodostus, jolloinka aina 1 sentimetrin pituisia, tavallisesti vaaleanpunaisia maasälpiä on eroittuneina keskirakeisessa perusmassassa. Tämä maasälpä, joka päätytasolla näyttää mikrokliinin sammutussuuntaa, on useimmiten graniitin kulkusuuntaan pitkälle venynyt. Täten saa vuorilaji jonkun yhdennäköisyyden niinkutsuttujen silmägneissien kanssa. Usein on näissä seuduissa sangen vaikeata eroittaa gneissigraniittia gneissistä. Edellinen on nimittäin etenkin Kökarin saaristossa erittäin selvästi juovainen. Jotensakin hyvä tuntomerkki on kuitenkin kvartsin ja maasälvän suhde toisiinsa. Nämät mineraalit ovat nimittäin graniitissa joskus jos kohtakin epäselvästi kirjograniittisesti yhteenkasvaneet toisiinsa, kun taas gneississä sellaista rakennetta ei huomata. Useissa paikoissa lisääntyy sarvivälkemäärä huomattavasti ja graniitti saapi dioriittisen muodon. Maasälpä on silloin melkein poikkeuksetta plagioklaasia ja on useimmiten muodostunut leveimmiksi liistoiksi, jotenka syntyy diabaasirakenteen kaltaisuus. Myös kvartsimäärä on pienempi kuin puhtaasti graniittisessa muodossa, jotavastoin satunnaisia mineraalia apatiittia löytyy runsaasti. Muutamat osat ovat silloin melkein kokonaan muodostuneet pyroxeenista ja amfiboolista. Uraliittisen sarvivälkkeen ohessa löytyy diallaagia, jonkatähden vuorilajia, joka tavallisesti esiintyy möhkäleenmuotoisina osina sarvivälkegraniitissa, voitaisiin merkitä diallaagiamfiboliitiksi. Muutamilla paikoilla, niinkuin Gåsharan saarella Klåfskärin eteläsaaristossa, korvaa sarvivälkettä osaksi vaaleanviheriä augiitti. Tämä muoto on kuitenkin aivan paikallinen kvartsidioriittisissä osissa ja muuttuukin niiksi. Voidaan sentähden mahdollisesti otaksua, että sarvivälkettä tässä on pidettävä augiitin muutostuloksena. Tilapäisinä mineraaleina nähdään Gåsharan augiittia sisältävissä osissa aina 1 sm. pitkiä ortiittiyksilöitä. Luultavasti ovat dioriittiset osat pidettävät graniittimagman emäksisinä eroituksina. Sen kautta että sarvivälkemäärä vähitellen vähenee, muuttuvat ne useissa paikoissa tavalliseksi harmaaksi graniitiksi, mutta yhtä usein on niillä selvät rajat ja ovat silloin vieraitten vuori-
18 16 lajien murtokappaleitten kaltaisia. Näniät osat ovat. muodoltansa milloin pehmeästi pyöreitä, milloin teräväkulmaisia. Edellisessä tapauksessa on usein hienorakeinen dioriittinen osa toisen keskirakeisen sisällä, jälkimmäisessä tapauksessa taas on joukko sirpaleenmuotoisia osia laajaan toistensa vieressä sillä tavalla, että näyttää kun ne alkujaan olisivat kuuluneet yhteen kappaleesen, joka myöhemmin on hajonnut useampiin pienempiin osiin. Täytyy senvuoksi otaksua että ne ainakin osaksi olivat täydellisesti eroittuneet, kun graniitin kiteytymistä vielä jatkui. Niinkuin mainittiin on harmaa graniitti dioriittisissa muodoissaan laajalle levinnyt alueessa. Se on melkein yksinään vallitsevana vuorilajina Föglön pitäjässä ja käsittää sen ohessa useimmat suuremmat saaret Kökarissa ja suuren osan Kökarin kirkkomaan ja Sottungan välisistä luodoista. Seglingin saaret, osa Kumlingia ja suuri osa Houtskäriä ja Korpoota ovat myös tätä graniittia. Suurimmat kvartsidioriittiset osat ovat etupäässä pohjoisosassa Föglön pitäjää, esim. länsipuolella Sonbodaa ja eteläpuolella Degerbytä. Punaista gra- Harmaan graniitin alueella löytyy tavallisesti keskirakeinen punainnttia. nen graniitti, joka esiintyy milloin intrusiivisina osina harmaassa graniitissa, milloin itsenäisinä pienempinä massiiveina. Vuorilaji sisältää pää-asiallisesti ortokiaasia, mikrokliinia, biotiittia, kvartsia ja vähemmässä määrässä plagioklaasia. Ainekset ovat tavallisesti hyvin rapautuneita, ja fältspaatti sen ohessa rauta-oxiidihydraatin sekainen. Rakenne on keskirakeinen ja puhtaasti graniittinen, mutta muuttuu muutamissa paikoissa porfyyrimaiseksi. Ortoklaasi ja kvartsi ovat toisiinsa usein kirjograniittisesti yhteenkasvaneita, etenkin niissä paikoissa, missä vuorilaji ei näytä jälkiä suuremmista painovaikutuksista. Melkein kaikkialla esiintyy enemmän tai vähemmän selvä rinnakkaisrakenne, johon tavallisesti kiillemineraalien asento rinnakkaisten juovien muodossa on syynä, joskus myös se seikka, että kvartsi on venynyt pitemmiksi linssinmuotoisiksi rakeiksi, jotka ovat asettuneet toistensa ja maasälpäyksilöitten kanssa rinnakkain. Kun nämät kvartsijuovat toisinaan ympäröivät suurempia maasälpäkiteitä, saapi vuorilaji samalla porfvyrimaisen ulkonäön.
19 17 Niissä paikoissa, jossa harmaa graniitti kantaa jälkiä kovemmasta painosta, on tavallisesti myös punainen graniitti huomattavasti rikkimusertunut. Sen läpi kulkee silloin usein verkko tummia juovia, jotka mikroskoopilla katsottuina näyttävät olevan kloriittisia ja epidosiittisia muutostuloksia. Suurin ala on kysymyksessä olevalla graniitilla Kökarin saaristossa, jossa se muodostaa suureksi osaksi saaret eteläpuolella Karlbynmaata. Se on kaikkialla täällä selvästi juovainen, jolloinka juovaisuus kulkee yhdensuuntaisesti harmaan graniitin juovaisuuden kanssa, s. o. noin I L. Alueen muissa osissa esiintyy se ainoastaan pienempien käytävien kaltaisina osina, jotka juovaisuuden suuntaan kulkevat läpi harmaan graniitin. Suuremmassa määrässä löytyy sellaisia Klåfskärin, Hästön, Husön ja Kyrkogårdsön ympärillä olevissa seuduissa sekä Bråttössa, länsi-osassa Föglötä. Vuorilaji on rakenteeltaan täällä useimmiten hienompaa kuin niillä paikoilla, missä sitä tavataan itsenäisinä joukkoina. Harvemmin, niinkuin esim. eräässä juonimaisessa osassa etelään Sandan kylästä Föglössä, on graniitti karkearakeisesti muodostunut ja ilmaisee porfyyrimaista rakennetta. Vuorilajin esiintymisestä käy selväksi, että se on nuorempaa kuin harmaa graniitti. Kuitenkin ovat rajat niitten välillä usein sangen epäselviä, niin että vuorilajit näyttävät sulaavan yhteen, mutta tätä huomataan melkein ainoastaan siinä, missä punaista graniittia tavataan kerrosmaisina osina harmaassa. Lienee senvuoksi mahdollista, että edellinen tässä on osaksi sulattanut jälkimmäistä. Samaten kun harmaa, sisältää myös punainen graniitti dioriittisen vuorilajin osia. Kuitenkin on tuskin luultavaa, että näitä pidettäisiin mikrokliinirikkaan graniittimagman emäksisinä eroituksina, sillä murtokappaleet ovat niin täydellisesti niitten näköisiä, joita tavataan harmaassa graniitissa, muutamissa tapauksissa myös amfiboliittejä ja sarvivälkegneissiä, että niitten ihan varmaan täytyy olla näistä vuorilajeista lähteneitä. Niinhyvin harmaan kun punaisen graniitin läpi kulkee lukuisia Amßboliittummanvärisen amfiboliitin juonia. Tämä vuorilaji, joka tavallisesti te J a - 2
20 18 on hyvin vaihtelevaa laatua ja usein näyttää selvää liuskaisuutta, sisältää uraliittista sarvivälkettä, useimmiten hyvin muuttunutta plagioklaasia, biotiittia ja vähän kvartsia sekä malmimineraaleja ynnä tilapäisesti löytyvää apatiittia ja titaniittia. Rakenne on tavallisesti hienorakeinen ja joskus, niinkuin esim. suuremmissa käytävissä Klåfskärin saaristossa, porfyyrimainen, kun sarvivälke noin 0,5 sentimetrin pituisten yksilöitten muodossa esiintyy tasarakeisesta perusmassasta. Amfibooliittilöydöt tavataan melkein kaikkialla pituussuunnallaan yhdensuuntaisesti graniittien juovaisuussuunnan kanssa, ja ovat sitä enemmän liuskaisia, mitä enemmän dynamometamorfoseerattu ympäröivä graniitti on. Hyvin usein näyttävät juonet siirroksia, jolloinka siirretyt osat eivät aina ole äkkiä katkaistuja, niinkuin on tavallista tavallisissa siirroksissa, vaan usein venytetyt kapeaan kärkeen, niin että monessa paikassa näyttää siltä, kun eivät eri osat kuuluisi yhteen. Sellaisilla paikoilla näyttää myös graniitti jälkiä kovemmasta painosta, joka puolustaa sitä että täällä on tapahtunut suuria repeämisiä kallioperässä. Ainoastaan harvoin huomataan muutosta vuorilajin rakenteessa lähinnä rajoja. Joskus, niinkuin esim. eräässä juonessa Skattskärillä Hästön kylässä, on vuorilaji kontaktissa hienorakeisempaa, mutta useimmin huomataan ainoastaan selvempi rinnakkaisrakenne rajalla, kuin käytävän keskellä. Nämät vuorilajit ovat usein sarvivälkegneissin näköisiä, niinhyvin mineraalisekoitukseltaan kun rakenteeltaan, etenkin niissä tapauksissa kun liuskaisuus on selvä. Sen vuoksi voipi usein olla vaikeata päättää, onko vuorilajia pidettävä alkuperäisenä sedimenttivuorilajina tai eruptiivisena juonimuodostuksena. Se seikka, että se usein sisältää murtokappaleita ympäröivästä graniitista sekä se, että se myös joskus lähinnä kontakteja näyttää rakenteessaan erilaisuuksia, puolustaa kuitenkin pikemmin eruptiivisen kuin sedimentäärisen alkuperän käsityskantaa. Enimmin näitä vuorilajeja löytyy Föglön etelä-osassa (Klåfskärin saaristossa), Kökarissa ja Kumlingissa, s. t. s. niissä seuduissa, missä graniitin rinnakkaisrakenne esiintyy selvimmin. Juonet ovat harvoin
21 19 yli paria metriä leveitä, ainoastaan poikkeustapauksissa, niinkuin Mehlskärillä ja I. Florskärillä Klåfskärin saaristossa, ne saavuttavat muutaman kymmenen metrin leveyden. Muutamilla pienillä luodoilla Klåfskärin saaristossa, niinkuin Lampro- Postören'illä ja joillakuilla kareilla kohta itään I. Florskäristä löytyy muutamia juonimuodostuksia, jotka rakenteeltaan suuresti eroovat äsken kerrotuista amfiboliiteista. Hienorakeinen, selvästi suuressa määrässä muuttunut vuorilaji, joka sisältää kloritiseerattua sarvivälkettä, biotiittia, maasälpää ja vähän kvartsia, näyttää nimittäin rakennetta, joka suuresti muistuttaa rakennetta n. k. lamprofyyrisissä vuorilajeissa, koska kaikilla aineksilla paitsi kvartsilla on jotensakin hyvä kristallirajoitus toisiansa vastaan, s. t. s. vuorilajilla on n. k. panidiomorfinen rakenne. Useilla paikoilla on se sen ohessa porfyyrimainen, jolloinka aina 1 sm. pituisia, vaaleanvihertäviä, ilman poikkeuksetta sangen kaoliiniseerauluneita maasälpäkiteitä on eroittunut tasarakeisesta perusmassasta. Vuorilaji on selvään painometamorfoseerattu. Kaikkialla kulkee sen läpi tummanvärisiä hienoja juovia, jotka mikroskoopillisessa tutkimuksessa näkyvät olevan ruohonvihreätä sarvivälkettä ynnä epidosiittisia ja kloriittisia muutostuloksia. Sen ohessa esiintyy kuten puhtaissa amiiboliiteissa monessa paikassa juonien rajoilla oikein selvä liuskaisuus, joka kulkee yhdensuuntaisesti kontaktin kanssa. Suurin näistä käytävistä on Postörenillä. Se juoksee gneissigraniitin selvimmän lohkosuunnan mukaan noin P 25 I ja on leveimmältä kohdalta noin 5 m. Pääjuonesta haaraantuu gneissigraniitin juovien P 62 L suuntaan useampia päitänsä kohden kapenevia apofyyseja, ja näitten läheisyydessä on erillään muutamia katkennaisia samasta vuorilajista, josta juonet ovat muodostuneet. Luultavasti ovat nämät katkenneet osat kallioperän dislokatiooneissa repeytyneet irti päämassasta. Tämä juoni, joka löytyy eräällä niistä pienistä saarista I. Florskärin itäpuolella, on koko joukon pienempi kuin Postörenin ja eroo tästä juonesta myös selvemmän porfyyrimaisen rakenteen kautta, joka esiintyy etenkin käytävän leveämmissä osissa. Juonessa on noin 10 m. matkalla ei vähemmän kuin 11 siirrosta, joista fyynä '
22 20 osat parissa paikassa ovat siirtyneet noin 0,5 m loisistansa. Myös harmaa gneissigraniitti, jonka läpi juonimuodostus kulkee, näyttää rikkimuserrettua ulkomuotoa, joka esiintyy muun muassa kiillejuovien hajaantuneitten suuntien ja lukuisien vihreänvärisen muutostuloksen täyttämien rakojen kautta, jotka kaikkiin suuntiin risteilevät vuorilajissa. Punaista juo- Kaikissa yllämainituissa vuorilajeissa tavataan kapeita juonia mgramittia. usei mm iten hieno keskirakeisesta punaisesta graniitista. Vuorilaji on mineraloogiselta ja rakenteelliselta kannalta massamaisesti esiintyvän mikrokliinirikkaan punaisen graniitin kaltaista, mutta kaipaa sen rinnakkaisrakennetta ja on myös paljon köyhempi tummemmista mineraaleista. Maasälpä on melkein poikkeuksetta mikrokliinia, vähäpätöisesti tavataan ortoklaasia ja plagioklaasia. Rakenne on omituinen. Niinhyvin maasälpärakeilla, kun etenkin kvartsilla on nimittäin pyöreät muodot, jotenka syntyy sokerimainen jyväisyys, jota keski rakeisessa vuorilajissa jo paljain silmin huomataan. Apliittia. Samalla saarella I Florskärin itäpuolella Klåfskärin saaristossa, jossa lamprofyyriset vuorilajit löytyvät, esiintyy myös muutamia kvartsirikkaita juonia, joilla on äsken mainittuihin verraten vähän erilainen rakenne. Juonet ovat useampia kertoja siirtyneitä ja näyttävät metamorfoseerattua ulkonäköä. Niitten läpi kulkee ristin rastin joukko kapeita rakoja, joita täyttää ruskeanvärinen muutostulos; osoittavatpa vielä paikoittain lähinnä rajoja rinnakkaisrakenteen kaltaisuutta. Mikroskoopillisessa tutkimuksessa näyttäytyy vuorilaji hyvin rikkimuserretulta ja osoittaa rakennetta, joka muistuttaa gneissiä tai vanhempaa graniittia. Onko tämä juonivuorilaji synnyltään mikrokliinirikkaasen graniittiin yhteenkuuluva tai siitä eroava, sitä ei vuorilajin esiintymisestä voida päättää, mutta rakenteen ja vuorilajin kvartsirikkauden perustuksella, uskallettaneen otaksua, että sitä tulisi pitää happamena vastakkaisuutena myös sangen muuttuneille lamprofyyrisille vuorilajeille. Kokemus näyttää nimittäin osoittavan, että nämät tavallisesti esiintyvät synnynnäisessä yhteydessä graniittisten juonivuorilajien n. k. apliittien kanssa, jolloinka kumpikin vuorilaji on syntynyt yhden ja saman vuorilajimagman jakaantumisen kautta.
23 21 Käytäviä karkearakeisesta, tavallisesti punavärisestä pegmatiitti- Pegmatiittia. graniitista, kulkee suurissa joukoissa niinhyvin harmaan kun punaisen graniitin läpi. Maasälpä on tässä usein muodostunut selviksi kiteiksi, jotka välistä tulevat sangen suuriksi ja usein taajaan sisältävät kirjograniittisesti yhteenkasvanutta kvartsia. Näitä kirjograniittisia osia löytyy joskus itsekseen eroittuneina kiteen sisässä. Siten löydettiin suurempi ortoklaasi-yksilö, jolla oli jotenkin hyvin muodostuneet pinnat ja jonka sisällä voitiin eroittaa sisäisempi erittäin kauniilla kirjograniitilla merkitty sydän yksinomaan ortoklaasia sisältävistä perifeerisistä osista. Raja kirjograniittisen osan ja ulomman vyöhykkeen välillä kulki ortoklaasiyksilöitten kristalli pintojen kanssa yhdensuuntaisten suuntien mukaan, niin että sydän näytti muodostavan eri kiteen itsekseen, mutta jolla oli samat pinnat ja sama asento, kun ympäröivällä maasälvällä. Yleensä eivät juonet tule 1 metriä leveämmiksi. Poikkeuksia tästä löytyy kuitenkin. Niin esimerkiksi ovat kauimpana Skiftet'issä olevat luodot Husön saaristossa kokonaisuudessaan pegmatiittia. Yleisesti levinnyt on tämä vuorilaji etenkin gneissialueissa, joissa se muodostaa luikertelevia kerroksellisia osia gneissikertojen välissä, jotenka vuoret pinnaltaan saavat omituisen leveänauhaisen ulkonäön. Diabaasijuonia kulkee monessa paikassa saaristossa vanhempien Diabaasia, graniittien ja gneissien läpi. Tavallisesti ovat ne pieniä ja vähäpätöisiä. Ainoastaan yhdessä paikassa löytyy laajemmalle levinnyt käytävä. Widskärin, L. Fjälharun, Längskärskobb'in saaret, itäinen osa Källsholmaa ja Kråkskäriä Föglön pitäjän etelä-osassa ovat nimittäin kaikki diabaasia. Koska kaikki nämät saaret ovat samalla PI EL suuntaan kulkevalla viivalla, niin tulee niitä luultavasti pitää osina yhdestä ja samasta käytävästä. Etäisyys ulommaisten luotojen välillä tällä viivalla on noin 15 km, joka siis ilmaisisi juonen pituuden. Paksuus esiintyisi suurempien luotojen läpimitasta, joka nousee vähän yli 100 m. Rakenteeltaan ansaitsee tämä vuorilaji jotenkin suurta huomiota 1 ). Vertaa Benj. Frosterus: Om en diabas i Föglö i den åländska skärgården. Geol. Fören. i Stockholm Förhandlingar. Bd. 15. Ii. 4 pag
24 22 Siinä on diabaasin tavallisia aineksia, kuitenkin vähän vaihtelevassa määrässä eri-osissa. Siten löytyy oliviinia muutamissa osissa, mutta puuttuu toisissa, sama on myös kvartsin laita, jota sieltä täältä puuttuu juonen perusmassassa. Juonen rakenne on suurimmaksi osaksi keskirakeinen, mutta tulee koillisimmilla luodoilla, osaksi hieno-, osaksi karkearakeiseksi. Karkearakeiset osat muuttuvat useissa paikoissa enemmän tai vähemmän puhtaaksi labradoorifelsiksi. Kaikki nämät eri muunnokset ovat usein murtokappaleen kaltaisina pyöreinä osina keskirakeisessa vuorilajissa. Kaikkialla, paitsi missä kvartsia löytyy suuremmassa määrässä, on rakenne erittäin selvästi ofiittinen, eli oikea diabaasirakenne. Plagioklaasi muodostaa kapeita liistoja, joilla on selvä kristallirajoitus muita mineraalia kohtaan, ja näyttää siten olevan aikaisimmin muodostunut aines, mutta oliviinin ja malmirnineraalienkin ulkomuodot määrää usein plagioklaasin muoto, joka siten on ainakin osaksi ennemmin kiteytynyt, kun nämät. Augiitti on useasti muodoton, muodostaen täytemassan plagioklaasisälöjen välille syntyneisiin tiloihin. Kvartsirikkaat osat ovat oflittista rakennetta vailla, ja ovat siten enemmän dioriitin tai graniitin kaltaisia. Kuitenkaan ei löydy mitään jyrkkää rajaa kvartsirikkaitten ja kvartsista vapaitten diabaasi-osien välillä, vaan ne muuttuvat vähitellen toisiinsa. Tämä vuorilaji herättää suurempaa huomiota kahden juonivuorilajin löydön kautta, jotka kulkevat sen läpi, toinen hienorakeisesta tiiviisen tummanvihreä labradooriporfyyri, toinen ruskeanvärinen, sangen muuttunut graniittinen vuorilaji. Hienorakeinen labradooriporfyyri muodostaa ainoastaan joitakuita sentimetriä leveän juonen, josta muutamia vieläkin kapeampia apofyyseja ulkonee, jotavastoin graniittinen vuorilaji esiintyy noin 1 metrin levyisinä juonina. Jälkimmäisen vuorilajin rakenne on hyvin merkillinen sen kautta, että se, kun plagioklaasi on muodostunut pitkulaisiksi liistoiksi, muistuttaa diabaasin rakennetta. Kenties johtuvat myös nämät juonet samasta magmasta, kun diabaasi. Siinä tarkoituksessa että jossakin määrässä voitaisiin ratkaista kysymystä mahdollisesta yhteydestä näitten välillä, on maisteri Hugo
25 23 Berghell toimittanut kolme allamainittua analyysiä. 1 ilmaisee diabaasin perusmassan kokoonpanon, Il hienorakeisen labradooriporfyyrijuonen ja III graniittisien juonimuodostuksien kokoonpanon. Niinkuin analyyseista ilmenee, ei löydy mitään jyrkkää eroavaisuutta diabaasin perusmassan ja hienorakeisen labradooriporfyyrin välillä; kuitenkin osoittaa Al määrä, sekä K 2 0:n verrattain korkea prosenttimäärä diabaasilla olevan happaneemman luonteen kuin sitä läpäisevällä labradooriporfyyrilla. Mikroskoopillinen analyysi vahvistaa täydellisesti sellaista otaksumista. Graniittinen vuorilaji eroaa sitävastoin diabaaseihin verraten jyrkästi näistä, mutta kuitenkaan ei analyysitulos näytä mitään oikeata graniittikokoonpanoa. Verrattain alhainen Si 0 2 prosentti sekä jotenkin suuri määrä kaksi-arvoisia metalleja samaten kuin melkein yhtäsuuret Na 2 0 ja K 2 0 määrät puoltavat ennemmin dioriittiryhmään kuuluvaa vuorilajia. I II III Si ,36 49,17 64,17 AI, ,52 14,50 14,73 Fe ,oi 3,01 0,57 Fe 0 10,13 12,04 5,83 Ca 0 7,55 8,78 3,76 Mg 0 3,37 4,32 2,00 Na 2 0 3,45 3,68 3,81 K 2 0 1,80 0,70 3,35 H 2 0 0,80 0,58 2,24 98,08 98,76 100,55 Muut diabaasijuonet ovat kaikki vähemmin merkillisiä. Sellaisia tavataan Bågskärillä ja Dödmanskärillä Föglössä, Träskskärillä ja Johansholmalla Kökarissa, sekä Sottungan kirkkomaan luoteisimmilla niemillä samaten kun useissa paikoissa Kumlingin ja Seglingin saaristoa. Useimmat näistä ovat hienorakeisia vuorilajeja, jotka tavallisesti ovat porfvyrimaisesti muodostuneet ja usein on niillä kapea hienorakeinen kontakti vyöhyke. Kuuluvatko nämät diabaasit syntyperältään yhteen niitten diabaasein kanssa, jotka esiintyvät Ahvenanmaan länsirannikolla (katso
26 24 kertomusta karttalehteen N:o 21, Maarianhamina), sitä ei voidan päättää niitten esiintymisestä ulkona luonnossa. Tutkittaessa niitä mikroskoopilla, esiintyy kuitenkin joku eroavaisuus. Diabaasit Ahvenanmaan länsirannikolla tunnetaan nimittäin enemmän tai vähemmän metamorfoseeratusta ulkonäöstään, jota ei ole esim. Källsholman Widskärin diabaasilla. Tämä jälkimmäinen on nimittäin monessa suhteessa länsi Suomessa löytyvän oliviinidiabaasin kaltainen. Siinä tapauksessa että se tosiaankin syntyperältään on yhteenkuuluva tämän kanssa, olisi se siis nuorempi kuin rapakivivuorilajit, vaikka tässä olemme puhuneet siitä yhteydessä muitten aluessa esiintyvien emäksisien vuorilajien kanssa. Rapakivi- Niinkuin jo edellä mainittiin sisältää alueen luoteinen kulma vuonlajeja. rapakivigraniittien ryhmään kuuluvia vuorilajeja. Raja näitten ja vanhempien graniittien välillä kulkee melkein EL PI suuntaan pitkin Föglön ulapan eteläistä puolta, jossa myös välitön kontakti useissa paikoissa on näkyvissä. Aivan erillään tästä Ahvenanmaan suureen rapakivimassiiviin yhteenkuuluvasta osasta on keskivälillä Föglötä ja Kökaria pienempi rapakivimassiivi, joka esiintyy muutamilla pienemmillä luodoilla, Målsörilla, Fåfänggaddilla, Ändörillä ja Söderharulla. Ahvenan Samaten kun ahvenanmaan suuressa rapakivimassiivissa voidaan maan rapa- rapakivivuorilajeja täälläkin eroittaa useimpiin erirakennemuotoihin. Päämuoto, ahvenanmaanrapakivi, on punavärinen, keskirakeinen, porfyyrimaisesti muodostunut vuorilaji, jossa muutaman millimetrin leveän oligoklaasirenkaan ympäröimät, pyöreät ortoklaasihajakiteet saavuttavat läpimitaten noin 0,5 2 sm:n suuruuden. Pallot ovat sangen epätasaisesti hajaantuneet, niin että ne paikoittain ovat tajaan yhteenkokoontuneet, paikoittain jotenkin harvaan. Mustia mineraaleja, biotiittia ja sarvivälkettä löytyy vähäpätöisemmässä määrässä. Tavallisesti on sarvivälkettä enemmän kuin biotiittia. Kvartsi ja rautayhdistyksien sekainen maasälpä (ortoklaasi), jotka ovat perusmassan pääaineksia, ovat useimmiten kirjograniittisesti toisiinsa yhteenkasvaneita, jotenka vuorilaji saa kaikille rapakivigraniiteille omituisen mikropegmatiittirakenteen.
27 25 Vuorilaji ei rapaudu enemmän kuin useimmat muut graniitit. Aineksista näkyy sarvivälke olevan vähimmin kestävä. Se muuttuu nimittäin kloriitiksi ja serpentiiniksi, jotka sittemmin helposti irtaantuvat vuorenpinnasta ja huuhtoontuvat pois veden mukana, jotenka vuorilaji saapi pinnaltaan pienikuoppaisen ulkonäön. Myös oligoklaasi ortoklaasipallojen ympärillä himmentyy rapautuessa harmaan tai vihertävän väriseksi, niin että vuorilajin merkillinen porfyyrimainen muodostus sileäksi hiotulla kalliolla esiintyy vielä selvemmin, kun tuoreessa murroksessa. Tämä vähempi taipumus rapautumiseen samoin kuin ortoklaasipallojen pienemmät koot ovat ne ominaisuudet, jotka etupäässä eroittavat Ahvenanmaan rapakiven sangen rapautuneesta karkearakeisesta Itä-Suomen rapakivestä. Oikea ahvenanmaanrapakivi on enimmin levinnyt kaikista alueessa löytyvistä rapakivivuorilajien rakennemuunnoksista. Tätä vuorilajia ovat saaret pohjoiseen Degerbyystä, suurin osa Lumparland ia, kaakkoinen osa Sundia, suurin osa Wårdötä sekä myös lähellä olevat luodot. Kun rapakivelle omituinen porfyyrimainen rakenne jääpi syrjään, Rapakiven muuttuu tämä rakennemuunnos rapakivimaiseksi graniitiksi. Tämän tuntomerkkinä voidaan senvuoksi pitää karkearakeinen, ruskeanpunainen, maasälpärikas graniitti, joka on jotenkin tasarakeinen. Päinvastoin kun rapakivessä, jossa oligoklaasia löytyy harvassa ja tavallisesti ortoklaasipallojen ympärillä renkaan muodossa, on tätä mineraalia täällä jotensakin suuressa määrässä siroitettuna pitkin koko vuorilajia, jolla sentähden rapautuneilla pinnoilla on omituinen harmaanpilkullinen ulkonäkö. Laajemmalle levinneenä esiintyy rapakivimainen graniitti rapakivimassiivin itäisimmässä osassa, s. t. s. saaristossa I ja E:lään Bergöstä, mutta pienemmissä joukoissa löytyy sitä myös monessa paikassa oikean rapakiven alueella. Rapakivivuorilaji Kökarsfjärd in pienessä massiivissa tunnetaan rakenteesta, joka eroaa vähäisen edellisistä muodoista. Målsörin, Fåfänggaddin, Ändörin ja Söderharun luodot muodostaa nimittäin keskirakeinen, selvään porfyvrinen, punanruskea graniitti, jossa porfyyriset kaltaista graniittia
28 26 ainekset ovat lihanpunaista ortoklaasia ja savunharmaata kvartsia, joista edellistä tavataan lukuisten, useita sentimetrejä pitkien, ei harvoin hyvin muodostuneitten nelikulmaisten kiteitten muodossa, jotka monesti ovat kaksoiskiteitä Karlsbader lain mukaan. Kvartsi esiintyy taas aina 0,5 sm pitkien, useimmiten pyöreitten rakeitten muodossa. Perusmassa on muitten rapakivivuorilajien kaltaista, s. t. s. se on mikropegmatiitillista ortoklaasin ja kvartsin sekoitusta. Tummia mineraaleja löytyy hyvin harvassa. Paikoittain tulee suurempien maasälpärakeitten lukumäärä niin suureksi, että porfyyrinen luonne jääpi syrjään ja vuorilaji muuttuu karkearakeiseksi, maasälpärikkaaksi graniitiksi. älpäpoi'- Mosshagalla ja tämän saaren eteläpuolisilla luodoilla löytyy karyria ' kearakeisesti muodostunut graniittiporfyyri, joka näyttää jonkunlaista yhtäläisyyttä äsken kerrottujen kanssa. Porfyyrinen luonne ei kuitenkaan esiinny niin selvään, koska ei eroitus perusmassan ja porfyyristen kiteitten välillä ole erittäin jyrkkä. Tämä vuorilaji, jota me kertomuksessa karttalehteen N:o 21 Maarianhamina olemme merkinneet maasälpäporfyyriksi, muodostaa suurimmaksi osaksi punaista maasälpää, kvartsia ja pieni kiillemäärä. Maasälpää, joka enimmäkseen on ortoklaasia, vähemmässä määrässä mikrokliinia ja plagioklaasia, löytyy aina 5 sm pitkinä kiteinä, jotka usein näkyvät olevan muodostuneet kaksois-kiteiksi Karlsbader-lain mukaan ja tavallisesti ovat tiheään ryhmittyneet toinen toisensa viereen. Kun pitkulaiset maasälpäkiteet usein ovat pitemmillä sivuillaan asettuneet samaan suuntaan, syntyy rinnakkaisrakenteen kaltaisuus, joka vielä paremmin esiintyy, kun muutamissa paikoissa myös kiillesuomut järjestyvät samaan suuntaan. Täten näkyy tämä vuorilaji varmaan eroavan varsinaisista Ahvenanmaan rapakivigraniiteista, joissa ei koskaan ole voitu huomata edes rinnakkaisrakenteen merkkiäkään. Myös muissa suhteissa näyttää vuorilaji jossakin määrin olevan metamorfoseerattu. Kvartsi, joka varsinaisissa rapakivivuorilajeissa tavallisesti on ortoklaasin kanssa yhteenkasvettunut komeiksi aggregaateiksi, on maasälpäporfyvrissa muodottomana kittinä muitten aineksien välillä ja näyttää jotensakin kovia painon jälkiä usein selvästi vaihtelevan
29 27 sammutuksen muodossa. Usein ovat kvartsirakeet sen ohessa venyneet lyhyemmiksi juoviksi maasälpien välille, jotenka rinnakkaisrakenne vielä selvemmin esiintyy. Kun nämät ilmiöt näkyvät vastustavan maasälpäporfyyrin ja rapakivigraniittien yhdistämistä, puolustavat taas toiset seikat sellaista menettelyä. Vaikka vuoret näissä seuduissa ovat hyvin paljastuneita, ei kuitenkaan missään voi huomata varmaa kontaktia maasälpäporfyyrin ja läheisen rapakivimaisen graniitin välillä, vaan pikemmin näyttävät ne muuttuvan toisiinsa. Rapakiven läheisyydessä alkavat suuremmat ortoklaasikiteet maasälpäporfyyrissa tulla tasaisemmasti jaetuiksi, jotenka ne myös selvemmin esiintyvät keski- tai karkearakeisesta perusmassasta. Harvaan siroitettuja plagioklaasi-yksilöitäkin löytyy, ja nämät antavat vuorilajille rapautuneilla pinnoilla saman valkeapilkullisen ulkonäön, joka on rapakivimaiselle graniitille omituista. Tämä muutos ei kuitenkaan ole niin selvä, että näitten graniittien yhteyttä senkautta voisi pitää täysin todistettuna. Päinvastoin on kysymystä puheena olevan maasälpäporfyyrin ja rapakivigraniittien keskinäisestä asemasta vielä pidettävä avonaisena. Erittäin huomiota ansaitsevia ovat kontakti-ilmiöt vanhemmista Pirstaleita vuorilajeista, jotka esiintyvät maasälpäporfyyrin alueella, osittain pienempien murtokappaleitten, osittain niin suurien joukkojen muodossa, maasälpäporettä näyttää todenmukaiselta, että ne ovat porfyyripeiton alustan f yy nssa - esiinpistäviä osia. Vuorilajit, jotka esiintyvät murtokappaleina, ovat: keskirakeinen harmaa sjirvivälkegraniitti, dioriitti, hienorakeinen harmaa gneissigraniitti ja lopuksi sarvivälkegneissi tai amfiboliitti. Harmaa graniitti on rakenteeltaan ja ulkonäöltään täydellisesti yhtäläinen kuin vuorilaji, joka esiintyy Föglön pitäjän suuremmilla saarilla. Niinhyvin dioriitti kun amfiboliitti ovat taas täydellisesti niitten vuorilajien näköisiä, joita tavataan murtokappaleina eli kerroksellisina osina harmaassa graniitissa. Hienorakeisempi harmaa gneissigraniitti on taas luultavasti enimmin niitten punaisen graniitin osien näköinen, jotka ilmaisevat suurempia dynamometamorfisia muutoksia. Rinnakkaisrakenne 011 myös näissä murtokappaleissa erinomaisen selvä.
SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N226 E N S K Ä R TE H NYT A. F. TIGERSTEDT SUOMENTANUT W.W. WILKMAN
SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N226 E N S K Ä R TE H NYT A. F. TIGERSTEDT SUOMENTANUT W.W. WILKMAN "jfy - / ' -r, >.. ;... -,,...., i. c - - "... -. -..... _.. l- V.:, ' - - n,. - _....
LisätiedotGEOLOGINEN YLEISKARTTA
GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 4 NURMES VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT W. W. WILKMAN 40 KUVAA JA 5 KARTTAA HELSINKI 1921 GEOLOGINEN KOMISSIONI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA
Lisätiedot1. RAKENTAMISEEN SOVELTUVAT ALUEET 2. RAKENTAMINEN VOIDAAN SOVITTAA ALUEELLE 3. RAKENTAMINEN VAARANTAA ALUEEN MAISEMAKUVAN JA YMPÄRISTÖN
MAA VESI ILMA MAANPEITE ELOLLINEN LUONTO RAKENNETTU YMPÄRISTÖ 1. RAKENTAMISEEN SOVELTUVAT ALUEET 2. RAKENTAMINEN VOIDAAN SOVITTAA ALUEELLE 3. RAKENTAMINEN VAARANTAA ALUEEN MAISEMAKUVAN JA YMPÄRISTÖN 4.
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N?35. BENJ. FROSTERUS ARVID PONNELIN.
c N SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N?35. A N T R E A BENJ. FROSTERUS ARVID PONNELIN. v J ,. - ' >. V.'-.. A Vi:-; - ^ y r > - v - r SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN
LisätiedotOEOLOOINEN YLEISKARITA
GEOLOOINEN TOIMISTO SUOMEN OEOLOOINEN YLEISKARITA LEHTI D 3 JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNEET BENJ. FROSTERUS JA W. W. WILKMAN 70 KUVAA. 4 KARTTAA JA 8 TAULUA HELSINKI 1920] VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO
LisätiedotSODANKYLÄN KOITELAISENVOSIEN KROMI-PLATINAMALMIIN LIITTYVIEN ANORTOSIITTIEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET
M 19/3741/-79/3/10 Sodankylä Koitelaisenvosat Tapani Mutanen 22.2.1979 SODANKYLÄN KOITELAISENVOSIEN KROMI-PLATINAMALMIIN LIITTYVIEN ANORTOSIITTIEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Koitelaisenvosien kromi-platinamalmi
LisätiedotAlueen geologisen kartoituksen ja lohkaretutkimukset suoritti allekirjoittanut apunaan yo. Risto Valjakka.
1 M/17/Yt-52/1 Ylitornio Veijo Yletyinen Allekirjoittanut suoritti osaston johtajan toimesta kansannäytteiden No 1208 A. P. Leminen ja No 1244 M. Hautala, tarkastuksen. Tällöin ilmeni, että molemmat molybdeenihohdepitoiset
LisätiedotMIKKELI SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA VUORILAJIKARTAN GEOLOGINEN TOIMISTO SELITYS LEHTI C 2 BENJ. FROSTERUS HELSINKI 1903 ARVID PÖNNELIN TEHNYT
GEOLOGINEN TOIMISTO SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI C 2 MIKKELI VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT BENJ. FROSTERUS SUOMENTANUT ARVID PÖNNELIN 27 KUV. JA 2 TAULULLA HELSINKI 1903 KUOPIO 1903. K. MALMSTRÖM'IN
LisätiedotRääkkylä. vanha murskelouhos. kiilleliuske
61 Rääkkylä Suurin osa Rääkkylän kallioperästä on kiilleliusketta. Kiilleliuskeiden seassa on välikerroksina lisäksi mustaliusketta (grafiittia, kiisuja) monin paikoin. Osa kiilleliuskeesta on kiviaineksena
LisätiedotPaadenmäen kalliokiviainesselvitykset Paavo Härmä ja Heikki Nurmi
Etelä-Suomen yksikkö C/KA 33/09/01 3.7.2009 Espoo Paadenmäen kalliokiviainesselvitykset Paavo Härmä ja Heikki Nurmi Geologian tutkimuskeskus Etelä-Suomen yksikkö Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO
LisätiedotKARTTALEHTEEN N223&24.
f \ SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N223&24. JURMO & MÖRSKÄR HUGO BERGHELL. A. J. WAREN.» ifli-t K y "" -,. i.! i' V»tS-fiS - - V- > - -. '... f : -- - v."- v r
Lisätiedotsuorittamaan rengasrakenteiden esitutkimukseeri. liittyvien paljastuma- ja lohkarenaytteiden petrografiasta,
I RO mal E. KO~UO/ERK 25*2. 1977 1 0 ) A. Siitosen Sallan ja Savukosken kuntien N-osissa 20.9-22.10.1976 suorittamaan rengasrakenteiden esitutkimukseeri. liittyvien paljastuma- ja lohkarenaytteiden petrografiasta,
LisätiedotTutkimukset Sodankylän Tankavaarassa 1948
M/17/Sdk 49/1 Sodankylä, Tankavaara Aimo Mikkola 10.2.-49 Tutkimukset Sodankylän Tankavaarassa 1948 Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti heinäkuussa 1948 teollisuusneuvos Stigzeliuksen aloitteesta
LisätiedotM 19/2723/-76/1/10 Koskee: 2723 2732. Muonio H. Appelqvist GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN URAANITUTKIMUKSET KITTILÄSSÄ JA MUONIOSSA V.
M 19/2723/-76/1/10 Koskee: 2723 2732 Muonio H. Appelqvist GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN URAANITUTKIMUKSET KITTILÄSSÄ JA MUONIOSSA V. 1975 Geologinen tutkimuslaitos suoritti kesällä 1975 uraanitutkimuksia
LisätiedotJänisvaara TUTKIMUSTIEDOT
Jänisvaara Kuva 1. Jänisvaaran keskirakeista pyrokseenidiabaasia 7.8 m syvyydeltä. Esiintymän sarvivälke diabaasi vastaa väriltään kuvan pyrokseeni diabaasia. Kiillotettu näyte. Paikka: Jänisvaara, Taivalkoski
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAL- KISKURU 1, KAIV.REK. N: SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSI- NA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/1834/-87/1/60 Enontekiö Palkiskuru Ritva Karttunen 13.8.1987 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAL- KISKURU 1, KAIV.REK. N:0 3226
LisätiedotKivipolku Lappeenrannan linnoituksessa
Kivipolku Lappeenrannan linnoituksessa Aloitetaan matkamme yllä olevan kuvan osoittaman muistomerkin luota. Pohditaan ensin hetki Lappeenrannan ja linnoituksen historiaa: Lappeenrannan kaupungin historia
LisätiedotAlustava selostus malmitutkimuksista Ylitornion Kivilompolossa kesällä 1953
M/17/Yt-53/2 Ylitornio V. Yletyinen Alustava selostus malmitutkimuksista Ylitornion Kivilompolossa kesällä 1953 Vuonna 1952 suoritetut malmitutkimukset Ylitornion Kivilompolossa, jossa oli tavattu useita
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AUTSASENKURU 1, KAIV.REK.N:O 3380/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA
1 (4) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/1833/-84/1/10 Enontekiö Autsasenkuru Veikko Keinänen 29.11.1984 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA AUTSASENKURU 1, KAIV.REK.N:O 3380/1 SUORITETUISTA
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P28 SÄKKIJÄRVI HUGO BERGHELL JA BENJ. FROSTERUS SUOMENTANUT J. E.AILIO.
s \ SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P28 SÄKKIJÄRVI T E H N E E T HUGO BERGHELL JA BENJ. FROSTERUS SUOMENTANUT J. E.AILIO. v' ) .... \.. " 1 A. ->_., - - - i; V V.... -., i- 1 -rjn -.
Lisätiedotkvartsidioriittia,vglimuoto kvartsidioriitin ja myloniitin
Y[eta&teknikko Sulo PUinen oli llhett-t Ahlaisten pitiju Lampin kylhsta Poriin radioaktiivisia a&ytteit&,joisaa todettiin olevan uraania,parhaaesa 0.14$. Keaglla 1957 V.O,pohjanlehto $a P,Lammi suorittivat
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P29 LAVANSAARI SUOMENTANUT J. E.AILIO. >»«
SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN P29 LAVANSAARI T E H NYT HUGO BERGHELL. SUOMENTANUT J. E.AILIO. >»« - b >t % v, -i- - ' : J- ' L, ' - -, ' S ' 'K?... : - - SUOMEN GEOLOGINEN TUTK1MDS
LisätiedotMontsoniittia. Vulkaniittia. Kiillegneissiä. Granodiorittia
46 10.3. Leivonmäki Leivonmäen kallioperä koostuu syväkivistä (graniittiset kivet, gabro) ja pintakivistä (vulkaniitit, kiillegneissi). Graniittia on louhittu murskeeksi. Leivomäen puolella esiintyvää
LisätiedotSUOMEN ROVANIEMI TORNIO
GEOLOGINEN TOIMISTO SUOMEN 6GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHDET C6 ROVANIEMI H5 TORNIO H6 YLITORNIO VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT VICTOR HACKMAN SUOMENTANUT J. N. SOIKERO 24 KUVAA JA 9 TAULUA JIECSIN(JISSÄ
LisätiedotRANTARAKENTAMINEN, mitoituksen periaatteita
KYMIJOEN POHJOISOSAN OSAYLEISKAAVA Y21 RANTARAKENTAMINEN, mitoituksen periaatteita Pöyry oy, 29.5.2007 1 NIEMET JA KANNAKSET Todellista rantaviivaa on suoristettu, jolloin siitä on poistunut alle 50m kapeat
LisätiedotLiite 2. Toimenpidealueiden kuvaukset
Liite 2. Toimenpidealueiden kuvaukset Toimenpidealue 1 kuuluu salmi/kannas-tyyppisiin tutkimusalueisiin ja alueen vesipinta-ala on 13,0 ha. Alue on osa isompaa merenlahtea (kuva 1). Suolapitoisuus oli
LisätiedotSiuntio Klobben -saaren muinaisjäännösinventointi 2010
1 Siuntio Klobben -saaren muinaisjäännösinventointi 2010 Timo Jussila Kustantaja: Nokia Asset Management Oy 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta... 5 Muinaisjäännös... 6
LisätiedotGEOLOGIA. Evon luonto-opas
Evon luonto-oppaan tekemiseen on saatu EU:n Life Luonto -rahoitustukea GEOLOGIA Korkokuva Evon Natura 2000 -alueen pohjois-, itä- ja länsireunoilla maasto kohoaa aina 180 m meren pinnan yläpuolelle asti.
Lisätiedot6. Etäisyydenmittari 14.
97 ilmeisessä käsirysyssä vihollisen kanssa. Yleensä etäiyyden ollessa 50 m. pienempi voi sen käyttämisestä odottaa varmaa menestystä; paras etäisyys on 25 m. tai sitä pienempi. Sillä missä tilanahtaus
LisätiedotPihtipudas Niemenharju Kunnalliskoti kivik. asuinpaikan ympäristön kartoitus 2006
1 Pihtipudas Niemenharju Kunnalliskoti kivik. asuinpaikan ympäristön kartoitus 2006 Timo Jussila Kustantaja: Pihtiputaan kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Maastokarttaote... 3 Kartoitus... 3 Maasto...
LisätiedotULVILA Liikistö. Keskiaikaisen kappelinpaikan ja hautausmaan koekaivaus. Tiina Jäkärä Yksityinen tutkimuskaivaus
ULVILA Liikistö Keskiaikaisen kappelinpaikan ja hautausmaan koekaivaus Tiina Jäkärä 2008 Yksityinen tutkimuskaivaus Tutkimuskohde: Ulvila Liikistö Ulvila Pappila rno 1:20 Tutkimus: keskiaikaisen kappelinpaikan
LisätiedotKARTTALEHTEEN N? 22.
SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N? 22. W A L K E A L A TE HNYT J. J. SEDERHOLM. SUOMENTANUT A. J. WAREN. SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N 22 W Å L K E Å L Å TEHNYT
LisätiedotTäydennyksen liite 1.1 Utön osayleiskaava on kokonaisuudessaan täydennyksen liitteenä.
Täydennyksen liite 1.1 Utön osayleiskaava on kokonaisuudessaan täydennyksen liitteenä. Ote Korppoon eteläisen saariston osayleiskaavan osista 4 ja 5 (Paraisen kunta). Punaisella hankealueen likimääräinen
LisätiedotJOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Juvan kunnassa n. 5 km Juvan kirkonkylästä luoteeseen (kuva ). Geologian tutkimuskeskus on tehnyt malmitutkimuksia alu
A i C.', >'/AP PA LE GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M9/323/-92/6/O Juva Rutkonlampi Hannu Makkonen 2.0.992 RUTKONLAMMEN GRANAATTIGABRON TUTKIMUKSET JUVALLA VUOSINA 989-990 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Juvan
LisätiedotGEOLOGINEN YLEISKARTTA
B 2 LEHTI EOLOGINEN TOIMISTO SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA TAMPERE VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNYT J. J. SEDERHOLM SUOMENTANUT B. AARNIO 51 KUVAA HELSINKI, 1913 GEOLOGINEN TOIMISTO SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA
LisätiedotPEGMATIITTIEN MALMIPOTENTIAALISTA SUOMESSA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 101-03/1/85 Reijo Alviola 17.11.2003 PEGMATIITTIEN MALMIPOTENTIAALISTA SUOMESSA RE-PEGMATIITTIALUEET Suomesta tunnetaan yli 50 Rare Element (RE)-pegmatiittialuetta (karttaliite).
LisätiedotKARTTALEHTEEN N214&15.
7 f N SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N214&15. HANKONIEMI & JUSSARÖ. K. AD. MOBERG. A. J. WAREN. v -!=i=frk - y SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N= 14 & 15. HÄNKONIEIMI
LisätiedotHavaintoja Kangasniemen pitäjän
Havaintoja Kangasniemen pitäjän 1 STRUALAN KYLLN KALLI OPS~STA. Tutkimukset. Istrualan kylässä on mv. Reino Kuitusen löytiimien kiisuuntumien perusteella suoritettu kallioperiikartoitusta ja lohkare-etsintä%
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS GEOLOGINEN TOIMISTO LEHTI D 3 BENJ. FROSTERUS J A W. W. WILKMAN HELSINGISSÄ 1920 TEHNEET
GEOLOGINEN TOIMISTO GEOLOGINEN SUOMEN YLEISKARTTA LEHTI D 3 JOENSUU VUORILAJIKARTAN SELITYS TEHNEET BENJ. FROSTERUS J A W. W. WILKMAN 70 KUVAA, 4 KARTTAA JA 8 TAULUA HELSINGISSÄ 1920 GEOLOGINEN TOIMISTO
LisätiedotSpittelhof Estate. Biel-Benken, Sveitsi, 1996 Peter Zumthor. 50m
Spittelhof Estate Biel-Benken, Sveitsi, 1996 Peter Zumthor Spittelhof Estate on Peter Zumthorin suunnittelema maaston mukaan porrastuva kolmen eri rakennuksen muodostama kokonaisuus Biel-Benkenissä, Sveitsissä.
LisätiedotSuomen kallioperä. Karjalaiset muodostumat eli vanhan mantereen päälle kerrostuneet sedimentit ja vulkaniitit
Suomen kallioperä Karjalaiset muodostumat eli vanhan mantereen päälle kerrostuneet sedimentit ja vulkaniitit Karjalaiset muodostumat Arkeeisen kuoren päälle tai sen välittömään läheisyyteen kerrostuneita
LisätiedotLöytökohta kuvan keskellä. Asuinpaikan maastoa itään.
10 HÄMEENKYRÖ 69 PITKÄSUO Mjtunnus: Rauh.lk: 2 Ajoitus: Laji: kivikautinen: myöhäisneoliittinen asuinpaikka Koordin: N: 6835 696 E: 310 434 Z: 139 ±1 m X: 6833 500 Y: 2469 682 P: 6838 564 I: 3310 528 Tutkijat:
LisätiedotYHTEENVETO Geologian tutkimuskeskus on kesällä 1982 suorittanut malmitutkimuksia Savitaipaleen Kuolimojärven alueella. Aiheen tutkimuksiin antoivat ky
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3132/-84/1/10 Savitaipale Boris Lindmark 16.02.1984 SCHEELIITTITUTKIMUKSET SAVITAIPALEELLA KESÄLLÄ 1982 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskus on kesällä 1982 suorittanut malmitutkimuksia
LisätiedotSuomen kallioperä. Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat
Suomen kallioperä Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat Arkeeinen alue Arkeeinen = 4000 2500 miljoonaa vuotta sitten Pääosa Itä- ja Pohjois-Suomesta Ensimmäinen päävaihe 2840 2790
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS LIEKSAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEELLA TAINIOVAARA 1, KAIV. REK. N:O 2538/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M06/4332/-81/1/10 Lieksa Tainiovaara Jouko Vanne 30.10.1981 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LIEKSAN KAUPUNGISSA VALTAUSALUEELLA TAINIOVAARA 1, KAIV. REK. N:O 2538/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotTyönumero LAUSUNTO ID Ojalan osayleiskaava-alueen kallioiden kelpoisuusselvitys TAMPERE
Työnumero 1613350 LAUSUNTO ID 1966141 Ojalan osayleiskaava-alueen kallioiden kelpoisuusselvitys TAMPERE 27.10.2017 2 (4) Ojalan osayleiskaava-alueen kallioiden kelpoisuusselvitys Yleistä Tässä selvityksessä
LisätiedotKallioperän kartoituskurssi Kaakkois- Suomessa 22.9.-3.10.2014 Timo Ahtola
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen yksikkö Espoo 30.9.2014 94/2014 Kallioperän kartoituskurssi Kaakkois- Suomessa 22.9.-3.10.2014 Timo Ahtola GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 30.9.2014 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotSELOSTUS MALMITUTKIMUKSISTA KITTILÄN TIUKUVAARASSA vv
M 19/2732, 2734/-77/3/10 Kittilä, Tiukuvaara Olavi Auranen 26.11.1977 SELOSTUS MALMITUTKIMUKSISTA KITTILÄN TIUKUVAARASSA vv. 1975-76 Syystalvella v. 1971 lähetti Eino Valkama Kittilän Tiukuvaarasta geologiselle
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N? KU M LI N GE. K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN.
SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N? KU M LI N GE. T E H NYT K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN. SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN W 16. K U M L I N G I. TEHNYT K.
LisätiedotUtö 63193/ Ilmakuvatulkinta II1 Ss:sta ja Kökarin harjusta Jurmon ja Kökarin alueella.
Ilmakuvatulkinta II1 Ss:sta ja Kökarin harjusta Jurmon ja Kökarin alueella. Jurmo 63193/33-2fc Saari on pääasiassa II1 SS:ä (SrHk). Saaren N-reunalla on runsaasti kalliopaljastumia ja irtomaapeite on todennaköisesti
LisätiedotGEOLOGICAL MAP OF FINLAND
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET - 1033 NO TO KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT - BY NILS EDELMAN
LisätiedotM/17/Yt 53/1 Ylitornio V. Yletyinen. Ylitornion Kivilompolon malmitutkimukset kesällä 1953
M/17/Yt 53/1 Ylitornio V. Yletyinen Ylitornion Kivilompolon malmitutkimukset kesällä 1953 Vuonna 1952 suoritetut malmitutkimukset Ylitornion Kivilompolossa, jossa oli tavattu useita molybdeenihohdelohkareita,
LisätiedotSUOMEN KUOLAJÄRVI LEHTI D 6 KIVILAJIKARTAN SELITYS HELSINKI 1929 SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA GEOLOGISKA KOMMISSIONEN 1 FINLAND
SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA II GEOLOGISKA KOMMISSIONEN 1 FINLAND SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D 6 KUOLAJÄRVI KIVILAJIKARTAN SELITYS KIRJOITTANEET V. HACKMAN JA W. W. WILKMAN 34 KUVAA, 3 KARTTAA
Lisätiedot2017 KM Porvoon tuomiokirkko KM 41578
Historiallisen ajan kalmistolöytöjä, jotka otettiin talteen Ville Laakson johtamilla pelastuskaivauksilla 13. 16.6., 10. 20.10. ja 6. 13.11. kohteilta Porvoon tuomiokirkko (mj. rek. tunnus 1000014861,
LisätiedotSUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN FINSTRÖM TEHNYT BENJ. FROSTERUS JA J. J. SEDERHOLM. SUOMENTANUT G. V. LEVANDER.
c r \ SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. t KERTOMUS KARTTALEHTEEN M\7. FINSTRÖM TEHNYT BENJ. FROSTERUS JA J. J. SEDERHOLM. SUOMENTANUT G. V. LEVANDER. v J SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN
LisätiedotParhaimmillaan kivi on vaaleata, tiivistä, "simpukkamurroksiin"
O U T O K U M P U Oy Malminetsinta HAVAINTOJA KESAN 1974 Zn-OHJELMAN ALUEELLISISTA KOHTEISTA Mustasuon kvartsi-maasalpaliuske Hyvinkään gabron SE-reuna-alue Parhaimmillaan kivi on vaaleata, tiivistä, "simpukkamurroksiin"
LisätiedotKaakkois-Suomen rapakivimassiivin kartta-alueiden kalliopera
WOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1 :100 000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYKSET LEHDET - SHEETS EXPLANATION TO THE MAPS OF 3023+3014 PRE-QUATERNARY ROCKS 3024 3041 3042 3044 3113
LisätiedotLapinlahti Alapitkän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009
1 Lapinlahti Alapitkän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Lapinlahden kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 3 Inventointi... 3 Kirveen löytöpaikka...
LisätiedotRAP O R[ 1 I. FlU S T A} A}.TI{ 1 ]' IiASVIILISUI}DESTA
RAP O R[ 1 I FlU S T A} A}.TI{ 1 ]' IiASVIILISUI}DESTA Selvitys teollisuusvesien vaikutuksista Mustalammen kasvillisuuteen. Havaintoalueena on Mustalampien alue, joka luonnonsuhteiltaan on yhtäläinen.
LisätiedotLieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012
Lieksa Mäntyjärven ranta-asemakaavan muinaisjäännösselvitys Kesäkuu 2012 FT Samuel Vaneeckhout TAUSTA Muinaisjäännösselvityksen tavoitteena oli selvittää muinaisjäännösrekisteriin kuuluvia kohteita UPM:n
LisätiedotKangasala Vatialan ja Lempoisten (Riunvaiva) kylätonttien arkeologinen maastotarkastus 2010. Timo Jussila Hannu Poutiainen
1 Kangasala Vatialan ja Lempoisten (Riunvaiva) kylätonttien arkeologinen maastotarkastus 2010. Timo Jussila Hannu Poutiainen Kustantaja: Kangasalan kunta 2 Sisältö: Kansikuva: Perustiedot... 2 Inventointi...
LisätiedotKvartsidioriitit ovat keskirakeisi-a, suuntautuneita ja gneissimaisia seka sisaltavat usein 4F-raekasaumia. Sar
Kartoitusalueen vallitsevina kivilajeina ovat kvartsi- dioriitit, kiillegneissit ja' im~iboli~neissit, jotka esiintyvat pitkina, kapeahkoina vyohykkeina. Luonnolli- sesti kooltaan epamaaraiset, raekooltaan
LisätiedotVÖYRI KAURAJÄRVI ISTANKANGAS
VÖYRI KAURAJÄRVI ISTANKANGAS Kivikautisen asuinpaikan kaivau~. Anja Sarv.aa 97a. Vöyri, Kaurajärvi, I~tankanga~. Kivikautisen asuiapaikan kaivau~ 978. Peruakartta 333 2 + 23 03 (Kaurajärvi), koordinaatit
LisätiedotTampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009
1 Tampere Teisko Isosaari muinaisjäännösinventointi 2009 Timo Jussila Kustantaja: Plus arkkitehdit 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Kartat... 4 Kuvia... 5 Kansikuva: rakennettavaa tonttialuetta,
LisätiedotKUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005
1 KUORTANE Kirkonseudun ranta-alueen muinaisjäännöskartoitus korttelissa 54 2005 Hannu Poutiainen, Hans-Peter Schulz, Timo Jussila Kustantaja: Kuortaneen kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kartoitustyö...
LisätiedotPohjois-Karjalan tuulivoimaselvitys lisa alueet, pa ivitetty
Merja Paakkari 21.12.2012 1(17) Pohjois-Karjalan tuulivoimaselvitys lisa alueet, pa ivitetty 21.12.2012 Kunta Alue Tuulisuus/ tuuliatlas [m/s] Nurmes Juuka Lieksa Lieksa/ Nurmes Lieksa Kontiolahti Panjavaara
LisätiedotImatra Ukonniemen alueen sekä sen pohjoispuolisen rantaalueen ja kylpylän ranta-alueen muinaisjäännösinventointi 2012
1 Imatra Ukonniemen alueen sekä sen pohjoispuolisen rantaalueen ja kylpylän ranta-alueen muinaisjäännösinventointi 2012 Timo Jussila Kustantaja: Imatran kaupunki 2 Sisältö: Kansikuva Perustiedot... 2 Inventointi...
LisätiedotDIGITRAIL ESTEETTÖMYYSKARTOITUS TAMMELA
DIGITRAIL ESTEETTÖMYYSKARTOITUS TAMMELA TAMMELAN SININEN REITTI 4 KM Tammelan sininen reitti alkaa Hämeen luontokeskuksen pihalta. Polun alku on melko leveä, mutta sen alussa on heti jyrkkä ylämäki, jota
LisätiedotCoimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission. Leaving Certificate 2011. Marking Scheme. Finnish. Higher Level
Coimisiún na Scrúduithe Stáit State Examinations Commission Leaving Certificate 2011 Marking Scheme Finnish Higher Level VASTAUKSET I Tehtävä: Vastaa kaikkiin kysymyksiin. 1. Selitä omin sanoin seuraavat
LisätiedotPISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET
1 PISTOHIEKAN MUINAISJÄÄNNÖKSET Timo Jussila, Mikroliitti Oy (email: Mikroliitti@dlc.fi, p: 0400-530057) Tutkimukset tehty vuosina 1994-1995 Puumalan kunnan kustannuksella, Puumalan muinaisjäännösten merkinnän
LisätiedotRautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014. Aura OK
Rautalammin kunta Kirkonkylän osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2014 Samuel Vaneeckhout Aura OK Työn suorittaja: FT Samuel Vaneeckhout (Osuuskunta Aura) Työn tilaaja: Rautalammin kunta Kenttätyöajankohta:
LisätiedotRaasepori Baggby Ön ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011
1 Raasepori Baggby Ön ranta-asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Timo Jussila Kustantaja: Seppo Lamppu tmi 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 2 Yleiskartta... 4 Kansikuva: pieniä raivausröykkiöitä
LisätiedotKuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998
Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi 1998 Vuonna 1998 Kuhmon kiinteiden muinaisjäännösten inventointi keskittyi Änättijärven rantoihin. Kyseessä oli jatko vuonna 1987 alkaneelle inventointityölle.
LisätiedotPuruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto
Puruveden kehitys ja erityispiirteet Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto PURUVESI KARU JA KIRKASVETINEN SUURJÄRVI Sekä Puruvesi että Pyhäjärvi ovat kirkasvetisiä suurjärviä,
LisätiedotGEOLOGINEN YLEISKARTTA
SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI C 3 KUOPIO KIVILAJIKARTAN SELITYS KIRJOITTANUT W. W. WILKMAN 51 KUVAA TEKSTISSÄ JA 2 KARTTALIITETTÄ (WITH AN ENGLISH SUMMARY) HELSINKI 1938
LisätiedotKallioperän ruhjevyöhykkeet Nuuksiossa ja. ja lähiympäristössä
Geologian Päivä Nuuksio 14.9.2013 Kallioperän ruhjevyöhykkeet Nuuksiossa ja lähiympäristössä Teemu Lindqvist Pietari Skyttä HY Geologia Taustakuva: Copyright Pietari Skyttä 1 Kallioperä koostuu mekaanisilta
LisätiedotALAVUS Alavuden pohjoisosan järvien rantaosayleiskaava-alueiden
1 ALAVUS Alavuden pohjoisosan järvien rantaosayleiskaava-alueiden muinaisjäännösinventoinnin täydennys 2007 Timo Jussila Kustantaja: Alavuden kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3 Taipaleenjärvi...
LisätiedotGEOLOGINEN YLEISKARTTA
SUOMEN GEOLOGINEN I GEOLOGISKA KOMMISSIONEN TOIMIKUNTA I FINLAND SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI D2 SAVONLINNA KIVILAJIKARTAN SELITYS KIRJOITTANUT V. HACKMAN 73 KUVAAJA 1 VÄRILLINEN ERIKOISKARTTA HELSINKI
LisätiedotAntti Peronius geologi, kullankaivaja
Antti Peronius geologi, kullankaivaja antti.peronius@kullankaivajat.fi Primäärijuoniteoriat - maallikot - kulta tullut läheltä tai kaukaa - räjähdys, tulivuori, asteroidi - jättiläistulva, salaperäinen
LisätiedotLuonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat
Luonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat Ari Parviainen Johdanto Tämän linnustoselvityksen kohteina oli kaksi pientä, erillistä aluetta Pitkäjärvellä, noin 20 km Lieksan kaupungista
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS TAMMELAN KUNNASSA, VALTAUSALUEELLA KIETYÖNMÄKI 1, KAIV.REK.N:O 3991/1, SUORITETUISTA TEOLLISUUSMINERAALITUTKIMUKSISTA
RAPORTTITIEDOSTO N:O 3308 1(7) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2024/-93/1/85 Tammela Kietyönmäki Reijo Alviola 31.3.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS TAMMELAN KUNNASSA, VALTAUSALUEELLA KIETYÖNMÄKI 1, KAIV.REK.N:O
Lisätiedot1 Laske ympyrän kehän pituus, kun
Ympyrään liittyviä harjoituksia 1 Laske ympyrän kehän pituus, kun a) ympyrän halkaisijan pituus on 17 cm b) ympyrän säteen pituus on 1 33 cm 3 2 Kuinka pitkä on ympyrän säde, jos sen kehä on yhden metrin
LisätiedotHankasalmi Olkkolan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006
1 Hankasalmi Olkkolan asemakaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2006 Timo Jussila 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Kaavakartta... 2 Maastokartta 1:10 000, muinaisjäännös ja tutkimusalue... 3 HANKASALMI 27
LisätiedotKangasala Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009
1 Kangasala Keskustan osayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2009 Tapani Rostedt Timo Jussila Kustantaja: Kangasalan kunta 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Yleiskartta... 2 Inventointi... 3 Kylätontit...
LisätiedotOhjeita 2015 www.fillarirastit.com Hiiltomiehet. VERSIO 1 (2015) http://www.fillarirastit.com/ohjeet/pyorasuunnistus.
Ohjeita 2015 www.fillarirastit.com Hiiltomiehet Kuva: Jari Yli-Hietanen Muutamia pyöräsuunnistuksen erityisjuttuja Polkukuvaus, kertoo polun ajettavuuden Mitä yhtenäisempi viiva sitä nopeampi sitä on ajaa
LisätiedotFAKTAT M1. Maankohoaminen
Teema 3. Nousemme koko ajan FAKTAT. Maankohoaminen Jääpeite oli viime jääkauden aikaan paksuimmillaan juuri Korkean Rannikon ja Merenkurkun saariston yllä. Jään paksuudeksi arvioidaan vähintään kolme kilometriä.
LisätiedotEavaintoja Pyhäjärven alueen kallioperasta Pieksämaen maalaiskunnassa.
Eavaintoja Pyhäjärven alueen kallioperasta Pieksämaen maalaiskunnassa. Paljastumasuhteet. Paljastumia on yleensä suhteellisen viihän ja usein ne ovat kooltaan pieniä. Sensijaan lohkareita, joiden 3 koko
LisätiedotEspoon Miilukorven liito-oravaselvitys Espoon kaupunki
Espoon Miilukorven liito-oravaselvitys 2015 Espoon kaupunki Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 10.11.2015 Rauno Yrjölä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Miljöforskning Yrjölä Ab Alv. rek. PL 62 Postbox 62 Kaupparekisteri
LisätiedotFLUIDISULKEUMA-TUTKIMUS SODANKYLÄN PALOKIIMASELÄN KULTAESIINTYMÄN KVARTSIJUONISTA
M 19/3742/-80/1/10 Koskee 3742 04 SODANKYLÄ Kari A. Kinnunen 1980-2-22 FLUIDISULKEUMA-TUTKIMUS SODANKYLÄN PALOKIIMASELÄN KULTAESIINTYMÄN KVARTSIJUONISTA Tiivistelmä Palokiimaselän juonikvartsi sisältää
LisätiedotSuomen geologinen kartta
Suomen geologinen kartta 1 :100000 Kallioperakartan selitykset 4222 Outokumpu 4224 Polvijarvi 4311 Sivakkavaara Outokummun, Polvijarven ja Sivakkavaaran kartta-alueiden kalliopera Summary : Precambrian
LisätiedotSELOSTUS URAANITUTKIMUKSISTA KITTILÄN JYSKÄLAESSA JA POKASSA VUOSINA 1977 JA 1979
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/2744/-80/1/10 Koskee: 3722 Kittilä Jyskälaki Veikko Helppi 21.4.1980 SELOSTUS URAANITUTKIMUKSISTA KITTILÄN JYSKÄLAESSA JA POKASSA VUOSINA 1977 JA 1979 Johdanto Tutkimusten
LisätiedotM 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30. Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974
M 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30 Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974 Syksyllä 1973 lähetti rajajääkäri Urho Kalevi Mäkinen geologisen tutkimuslaitoksen
LisätiedotSastamala Mouhijärvi Vestola 2 kivikautisen asuinpaikan tarkastus 2011
1 Sastamala Mouhijärvi Vestola 2 kivikautisen asuinpaikan tarkastus 2011 Hannu Poutiainen Tapani Rostedt Kustantaja: Sastamalan kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Sijaintikartta... 3 Kartoitus... 3 Kartat...
LisätiedotTervahaudan halssi, eteläkaakkoon.
15 Koordin: N: 6958 665 E: 252 933 Z: 146 X: 6952 887 Y: 1560 259 P: 6961 583 I: 3253 004 Sijainti: Huomiot: Paikka sijaitsee Jurvan kirkosta 11,4 km itään. Tervahauta, halk 20 m. Sen ympärillä on joitain
LisätiedotNokia Linnavuori Linnavuoren itäpuoleisen asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Ville Laakso Antti Bilund
1 Nokia Linnavuori Linnavuoren itäpuoleisen asemakaavoitettavan alueen muinaisjäännösinventointi 2011 Ville Laakso Antti Bilund Kustantaja: Nokian kaupunki 2 Sisältö: Perustiedot... 2 Inventointi... 3
LisätiedotMaanpinnan kallistumien Satakunnassa
Ennen maan pinnan asettumista lepotilaansa, eri paikkakunnat kohoavat erilaisilla nopeuksilla. Maan kohoaminen ilmeisesti sitä nopeampaa, mitä syvemmällä maan kamara ollut. Pohjanlahden nopea nousu verrattuna
Lisätiedot130A/TM/73 Magn.rikaste Magn. Jäte
2 Malmimineraaleina esiintyy pääasiallisesti magnetiittia ja ilmeniittiä, toisin paikoin kuparikiisua. Vähemmissä määrin on pyriittiä ja kuparikiisurakeiden reunoilla borniittia. Oksidimineraalit sijoittuvat
LisätiedotNiittotarvekartoitus. Suurijärvi, Savonlinna Kerimäki. Iina Remonen 08/2011
Niittotarvekartoitus Suurijärvi, Savonlinna Kerimäki Iina Remonen 08/2011 Yleiskuvaus: Suurijärven pohjoisosassa rannat ovat pääosin matalahkoja ja hiekkapohjaisia. Rannat kuitenkin syvenevät melko nopeasti
LisätiedotTurvepaksuuden ja ojituksen merkitys happamuuskuormituksen muodostumisessa (Sulfa II)
Turvepaksuuden ja ojituksen merkitys happamuuskuormituksen muodostumisessa (Sulfa II) Miriam Nystrand Geologi & mineralogi, Åbo Akademi Akademigatan 1, 2 Åbo miriam.nystrand@abo.fi Vaikka sulfidipitoisilla
Lisätiedot