Eavaintoja Pyhäjärven alueen kallioperasta Pieksämaen maalaiskunnassa.

Transkriptio

1 Eavaintoja Pyhäjärven alueen kallioperasta Pieksämaen maalaiskunnassa. Paljastumasuhteet. Paljastumia on yleensä suhteellisen viihän ja usein ne ovat kooltaan pieniä. Sensijaan lohkareita, joiden 3 koko vaihtelee ~nonesti 1-3 m, on paikoin hyvin runsaasti. IIainitun laista maastoa on varsinkin Pyhäjiirven E- puolen 8-osissa Lamustenpohjan, Hakolammen ja Lamusteen maastossa seka naista W-suuntaan, järvelle päin. Mm Kakkaravuori on kauttaaltaan l/2-3nif lohkareiden peittiimii. Runsaimmin on paljastumia alueen pohjoisosissa Vanajajarven, Kivisen Ja Kaukilampien valisessii maastossa, vaikkakin myös siellä - etenkin Kaukasen Ii?/-puolella on e.m. lobkaremaastoa. Runsaasti paljastumia on sa,moin Venetekemajiirven keski- ja eteliiosissa. Paljastumaköyhinta aluetta on EieksamZen-Jyvaskyliix tien ja Venetmiien pysakilta sille johtavien teiden valinen kolmio, joka etupäassii on harjw ja suoinaastoa. Kivila jit. Vallitsevin kivilaji alueella on gneissi-graniitti. Sen ohella tavataan graniittia ja plagioklaasiporfyriittia seka tummina Xivilajeina kiilleliusketta, gabroa ja peridotiittia. Aluella on lisäksi runsaasti pegmatiittijuonia. Gneissi-graniitti on yleensii keskirakeinen, jonkinverran suuntautmut, harmahtava kivilaji. Kaekoossa saattaa esiintyä pieniä vaihteluita keskirakeisesta karkeaan. Samoin suuntaus ja siihen liittyvä kerroksellisuus t.s. noin 1-20 cm paksujen kiille- ja ms-kv-rikkaiden osuuksien vuorotteluna. Yäm2 on aika yleis8ä. Selvemmillaiin se on havaittavissa Venetmiien pysakilta n. 2 km E rautatien leikkauksessa missii lisäksi voiaaan havaita kauniita pienoiapoim~ja.(kts piirros) Paikoin tavataan ;neis:i-graniitissa e.m. kiillerikkaita kerroksia ikiiankkin budinoituneina(kts piirros 2). 7,7;. 1~"din on laita esim. Biihimäem talosta n. 1 km S olevas-

2 sa paljastumassa ja samoin - vaikkakin heikommin - Akkolammin S-pään paljastumissa. Kiilleliuske on keskirakeinen, liuskeinen, mustanharmaa kivilaji. Mineraalien keskinäisessä suhteessa saattaa esiintyä jonkin verran vaihtelua. Täten kiillettä saattaa paikoin olla hyvin runsaastikin muiden mineraa- Piirros 1. lien miiärän vastaavasti pienetessä. Kiilleliuske esiintyy useinmiten edellä kuvatun laisina kerroksina gneissi-graniitissa mutta myös pelkkiä kiilleliuske paljastumia tavataan. Ne o- vat pienehköjä 2-10 m2 laajuisia ja paljastumakyöhyyden takia on vaikea määritellä kiilleliuskeen alueellista laajuutta, - mutta - päätellen suhteellisen Piirros 2. suuresta maasälpä ja kvartsi määrästä on kyseessä tällöinkin vain gneissigraniittiin kuuluva leveämpi kerrös. Kyseessä voi olla myös vaihettumisvyöhyke t.s. Gabron uloin reunassa. gneissi-graniittia vastaan, kuten on x pd x laita Särkilammen 3-puolella tien varx n < ressa olevassa kiilleliuskepaljastumassa, jonka toisella puolen on sarvi- Piirros 3. välke-gabro- ja toisella gneissi-graniittipaljastuma. Gabro on karkeahko, usein suuntautumaton, vihertävän musta kivilaji. Paikoin siinä on suuria sarvivalke ja plagioklaasihajarakeita, joten se vaikuttaa porfyyriselta. Gabroa on tavattu alueella viidestä eri kohdasta, jotka tuskin lienevät alueellisesti yhteydessä toisiinsa. Niillä on jonkin verran kokomuseroja niin että varsinkin suuntautuneita muunnoksia voitaneen kutsua sarvivälkegneissiksi. Puhtaissa gabrokivissa tavataan vain harvoin leikkaavia pegmatiitti tai kvartsijuonia. Sensijaan esim. Sarkilammen E-puolella maantien varrella olevassa sarviväl-

3 ke~gabropaljastumassa on kvartsi-maasalpajuoni, joka breksioi sarviviilke-gabroa. Peridotiitti on gabron suuntautumaton ja maasälpä köyhä muunnos, mitä tavataan Venetekemajärven S-päästä n. 150 m E olevassa raytatie leikkauksessa, jossa on havaittavissa jyrkkä kontakhi gneissi-graniitin kanssa. Kontakti kohdassa on n.50 cm paksu kiilleliuske kerros. Graniitti on suuntautumaton, keskirakeinen, punertava kivilaji. Se voinnee kuulua gneissi-graniitti alueeseen mutta lienee todennäköisesti nuorempi juoni tai pahkumuodostuma. Graniittia tavataan laajimmin Ukonkallionniemella sekä kapeina juonina siellä täällä alueella. Karkearakeista plagioklaasi-porfyriittiä, joka usein muistuttaa rakenteeltaan rapakiveä, tavataan kahdessa kohden kyseenalaisina paljastumina, mutta hyvin runsaasti lohkareina. Alueen pegmatiitti on karkearakeinen, usein kvartsirikas, vaaleahko juonikivilaji. Sitä tavataan gneissi-graniitissa yleisesti kautta koko alueen. Tektoniikka. Gneissi-graniitti on suuntautunut ja vaikka suuntaus vaihteleekin voitaneen katsoa yleissuuntauksen noudattelevan koillis-lounais-linjaa, paitsi Pyhäjärven S-osassa, missa se on n. NS - N30W. Suuntausta noudattavat myös e.m. kerrokset, joiden kaade vaihtelee. Rautatieleikkauksessa Venetekemajärven S-päästä E taipuvat nämä kerrokset peridotiitin yli, mistä voitaneen päätellä v.m.:n olevan sekundaarisen gneissi-graniittiin verrattuna ja kentie pahkun.(kts piirros 3) Kiisut. Aluegn kivilajeigsa tavatagin ~@$$~$@.,,yulji@8!~@~$8k%n -, Pek, Cuk ja Sk. Eniten on kiisuja gabro- ja peridotiittipaljasturnissa. Useinmiten ne esiintyvät pirotteena, kuten on laita rautatieleikkauksen peridotiitissa ja Kaukosen lammen W-puolen gabrossa. Enemmän kiisuja on sensijaan Selkäsaarien gabropaljastu~nissa. S-puoleisen saaren N-kärjessä on suhteellisen hyvä rnalmipuhkeama, missa tavataan Pek ja Cuk liiskimalmina. Paikoin voidaan myös gneissi-graniitissa havaita

4 Sk ja Fek pir useinmiten rakopinnoilla. Lohkareet. Lohkareisto muodostuu etupäässä gneissi-graniitista, jossa on satunnaisesti Sk tai Fek rakopinnoilla(lamustanmaki) Gabrolohkareissa on sensijaan enemmän kiisuja(fek ja Cuk). Parhaimmat lohkareet on tavattu Pyhajärven SE-rannalla Ja Me tsäniemen metsätien varrella. Alueen N-osissa tavatuissa ~arkearakeisissagabrolohkareissa on kiisuja vain vähän (Fek). KiilSeliuskelohkareissa on yleensä vain hiukan Fek.. Paitsi aiemmin mainittujen kivilajien lohkareita tavataan alueella lisäksi paikoin runsaastikin uraliittiporfyriittia. Paikoin taas esiintyy kvartsiittia ja granaattirikasta kvartsiittia seka konglomeraattia. Mainituissa lohkareissa ei ole tavattu kiisuja.

5 Havaintoja Pieksämäen m1k:n PYHAJJ-RVXN ALUEEN KALLIOPERASTA Tutkimukset. Pyhajiirven alueella on kesällä välisenä aikana suoritettu kallioperäkartoitusta ja lohkare-etsintää. Töitä on johtanut maist. E.Viluksela ja ovat niihin osallistuneet yo:t Heikki Kauppinen, $:artti Kääriäinen ja Viljo Räsänen sekä Pentti Tlirvonen ja Matti Putkonen. Ryhmänjohtajana on toiminut!'iart ti Kokkola. Paljastumasuhteet. Paljastumia on suhteellisen vähän ja usein ne ovat kooltaan pieniii. Runsaimmin on paljastumia alueen pohjoisosissa Vanajajiirven ja Levasen välisessä maastossa sekä Venetekena järven etelärannoilla ja sen saarissa. Samoin on laita Pyhajarven etelä- ja lounaisrantojen suhteen. Paljastumien vähyyteen vaikuttanee maaperän moreeni- ja sorapitoisuus, joka suhteellisen suuristakin korkeuseroista huolimatta tekee maaston loivapiirteiseksi. Kivilajit. Alueen pääkivilaji lienee gneissi-graniitti, mutta sen ohella tavataan niin runsaasti kiille-gneissiä, että aluetta voitaneen pitää kiille-gneissi-ja gneissi-graniittialueena. Vaaleina kivilajaina esiintyy lisäksi graniittia ja pegmatiittia seka tummina gabroa ja peridotiittia, joista e.m. tavataan monia eri variaatioita. Paljastumasuhteista johtuen on eri kivilajien alueellista levinneisyyttii vaikea riiiiaratä, mutta kuitenkin voitaneen- kuten edellä mainittiin - pitiia aluetta kiille-gneissi- ja gneissigraniittialueena, jossa eri muotoisina ja kokoisina pahkuina tavataan sekä gabroa ja peridotiittia että graniittia. Pegmatiitti esiintyy tavallisesti juonina.

6 Gneissi-graniitti on yleensa keskirakeinen, jonkin verran suuntautunut, harnahtava kivilaji, jonka mineraalikokoomuksessa esiintyy vaihteluita kiilteen ja toisaalta kvartsin ja maasiilvan valillii. Melko yleisesti tavataan kivessä nyös hieman sa.rviviilkettk, mikä paikoin kuten esim. Akkolammen 1ansipui:lelia esiintyy pieninä n. 1/2x2 mm suuruisina kasaumina. Venetekemiijärven saarissa olevissa paljastumissa tavataan paikoin runsaastikin granaatteja. Paikoin on gneissi-graniitissa karkearakeisia, melkein yksinomaan kiilteesta ja maasalvasta koostuvia osueita. Kiille-gneissi on keskirakeinen, usein heikosti liuskeinen, tummanharmaa kivilaji. Ilineraalien keskinäisessä suhteessa esiirltyy paikoin huomattaviakin vaihteluita varsinkin kiilteen esiintymisen suhteen. Joskus siinä on myös runsaasti maasiilpaä. Kiille-gneissi esiintyy juovina tai raitoina gneissi-graniitlssa. Naiden raitojen leveys vaihtelee 1 cm:sta useihin kymmeniin metreihin. Paikoin ovat nämä raidat katkeilleet ja kiille-gneissi esiintyy gneissi-graniitissa ikäänkuin sulkeumina, jotka esiintyvät jonomaisina ryhminii ja usein ovat reur-oiltaan pyöristyneet mutta paikoin myös teräväsarmaisia.!,yös gabropahkujen reunaosissa esiintyy hyvin kiillerikkaita osuuksia, jotka kuitenkin olennaisesti liittynevat e.m. pahkuihin ja eroavat siten kiille-gneissistä. Graniitti on keski- tai hienorakeinen, lähes apliittinen suuntautumaton, punertava kivilaji. Se liennee gneissi-graniittia nuorempi juoni- tai pahkumuodostuma ja esiintymisalaltaan Graniitteihin liittynee vain parissa paikassa tavattu porfygri-graniitti. Siinii on suuria, n.1-3 cm maasalparakeita muuten keskirakeisessa perusmassassa. Kivi on usein heikosti suuntautunut, mutta myös tiiysin suuntautumattonla tyyppejii tavataan(1ohkarehzvaintoja). Alueen pegniatiitti or: karkearakeinen, useiri kvartsi ja saasalpa rikas, vaaleahko juonikivilaji. Sitä tavataan yleisesti kautta koko alueen. Cablaoa tavataan useita eri tyyppejii. Ne voidaan jakaa ensinnii kahkeen piiiiryhmaiin ns. llvaaleaan" eli maasalparikkaaseen ja "tummaannpkiiiasiassa sarviviilkkeestii koostuvaan muunnokseeri. Raekoko samoinkuin metamorfoosiaste näissä kivissa vaihtelevat mellcoisesti. Yleensii gabrot ovat keski- tai karkearakeisia, suuntautumattomia, vihertävän mustia kivi%.?abr%jjen lahempi tarkas-

7 telu on esitetty mikroskooppisen kuvauksen yhteydessä. Alueellisesti gabrot lienevät suhteellisen pienialaisia pahkuja ja luultavasti niita on alueella huomattavasti enenman kuin mitä paljastumahavaintojen perusteella on todettu nihin olettamukseen viittaa gabrolohkareiden esiintyminen alueella missä paljastumia ei ole havaittu. Peridotiitti on karkearakeinen, suuntauturnaton, vihreänmusta kivilaji, jota paljastumana on tavattu ainoastaan Venetekemajärven S-päästä n. 150 m itään olevassa kallioleikkauksessa,missä se on n. 40 m leveäna pahkuna. Kontakti gneissi-graniittia vastaan on jyrkka ja siinä tavataan n. 50 cm paksu kiillerikas kerros. Tektoniikka. Gneissi-graniitti ja samoin kiille-gneissi on suuntautunut ja yleensä suuntaus vaihtelee NS - N40E. Kaade on tavallisesti melko jyrkka. Rakoilu noudattaa usein suuntausta mutta myös N30Vl- suunta on selvä. Kiisut. Alueen kivilajeissa tavataal; paikoin Fek, Cuk ja Sk. Tavallisesti kiisut esiintyviit hyvin heikkona pirotteena gabro ja peridotiittipaljastumissa tai näiden kivien muissa kivilajeissa esiintyvissa sulkeuniissa. Ainoa havaittu varsinainen malnipuhkeama on eteläisimmän Selkäsaaren pohjoiskärjessa oleva esiintymä, missä tavataan Fek ja Cuk laskimalmiiia. Puhkeaman laajuutta on vaikea määritellä koska se on n. 0,5 m syvyisessa vedessä, mutta ainakin saarien maanpaalisissa paljastumissa ei kiisuja tavata kuin pirotteena. Paikoin voidaan myös gneissi-graniitissa ja kiille-gneississa havaita hyvin heikkoa Sk ja Vek pirotetta ja esiintyviit mainitut kiisut usein rakopinnoilla.

8 Lohkareet. Lohkareisto muodostuu etupäässä gneissi-graniitista ja kiille-gneissistä, joissa on satunnaisesti Sk tai Fek pirotetta. fabrolohkareissa, joita tavataan melkein kautta koko alueen, on sensijaan useimmin Fek pirotetta ja niissäkin vain harvoissa sitä on enemmari. Tällaisia lohkareita on tavattu runsaammin Huutoniemeltii ja sinne johtavan tien varrelta, mitkä lohkareet lienevät perhisin Selkäsaaren puhkeanasta. 18ielenkiintoinen lohkare on löytynyt niyös Biäen talon pellolta. Se on kooltaan n. 50x60~70 cm, pyöristynyt ja on siinä Fek Buk ja Sk pirotetta ja muistuttaa kiisujen esiintyminen Selkäsaaren lohkareita. Hiisuja on kivessä kuitenkin vain toisella puolen muun osan ollessa melko kiisutonta. Nahdollisesti lohkare voi olla peräisin alueen pohjoispuolella olevasta gabroesiintymiistii, mikä kuitenkia lienee epätodennäköistä koska alueelta ei ole löydetty yhtaän muuta saman tyyppistä lohkaretta.!:uutamia muitakin kiisuja sisältävia lohkareita on alueelta tavattu, mutta niiden sijainti on hajanainen. Yleensä on ns. "vaaleissa" gabroissa enemmän kiisuja kuin tmissa. Peridotiittilohkareita on alueelta löytynyt vain muutamia. Niissii on heikosti Pek Ja Cuk. Sijainniltäan ne sattuvat kuljetassuuntaan nähden samalle linjalle ja on enin osa lohkareista Pyhajarven SW osassa. Alueella tavataan lisäksi muutania mustaliuskelohkareita joissa heikkona pirotteena on Sk. Samoin Sk esiintyy heikkona pirotteena kvartsi-maasälparikkaissa kivissä, joita alueelta on tavattu sen SW osissa.

9 Rautatieleikkaus Venetmaen asemalta 2 km E. T//-puoli on raitaista gneissi-graniittia, jossa paikoin esiintyy sarvivalkeporfyyreja (valokuva). Sen Jiilkeen kiille-gneissiraidat lisiiiintyvat niin, että kivi saa 1akiille-gneissimaisen asun. Noin paljastuman keskivaiheilla kiille-gnuissi ja gneissi-graniittiraidat ovat taipuilleet muodostaen pienoispoimuja (valokuva). Leikkauksessa on kaksi huomattavaa pegmatiittipahkua, joista E-puoleinen melkein yksinomaan kalimaasalpaa.

10

11 Rautatieleikkaus Venetekemajarven SE-puolella. W-puolella on raitaista gneissi-graniittia, joka on paikoin liuskeista. Raitaisuuden aiheuttaa kiille- ja kvartsi maasalpa-rikkaiden,kapeiden( 0,5-20 cm) osuuksien vuorottelu. Joukossa on joitakin pegmatiittijuonia ja yksi huomattavampi pegmatiittipahku. Gneissi-graniitin vaihettuessa peridotiitiksi seka liuskeisuuden kulku että kaade taipuvat. Kontaktikohdassa on n. 30 cm vahvuinen kiillerikas kerros, mikä lienee syntynyt tektoonisesti peridotiitista. Peridotiitti on homogeenista. W-puolella sitä kuitenkin rikkovat vaaleat pegnatiittijuonet ja yksi pegmatiittipahku. E-puolella on taas rakoilu voimakasta ja tyypillistä peridotiitille. Kivi on rakopinnoiltaan alkaen n. 3 cm vahvuudelta rapautunut ja tämä seikka yhdessä rakoilun kanssa antaa kivelle~muurilaastirakenteenflleiman (kts. piirros). Paikoin tavataan peridotiitissa heikkoa Fek-pirotetta. E-suuntaan peridotiitti vaihtuu gneissi-graniitiksi, mutta kontakti- - kohta ei ole havaittavissa leikkauksen kummassakaan seinamassa. Gneissi-graniitti on B-puolella samallaista kuin W-puolellakin.

12

13

14