SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N? KU M LI N GE. K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN.

Transkriptio

1 SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS KERTOMUS KARTTALEHTEEN N? KU M LI N GE. T E H NYT K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN.

2

3 SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN W 16. K U M L I N G I. TEHNYT K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J.WAKÉN. > < «HELSINGISSÄ, HELSINGIN SENTRAALI-KIRJAPAINOSSA, 1891.

4 Suurimman osan Kumlingin lehteä kartoittivat kesällä 1887 allekirjoittaneen johdolla Siviili-insinööri B. Koos ja Filos Kand. li. Staudinger, mutta, Taivassaloon ja Houtskariin kuuluvan, hiiden kaakkoisessa kulmassa olevan saariston jo kesällä 1885 Filos. Kand. H. Buss. Lehdelle pannut korkeusnumerot ovat saadut mainittujen tutkistelijain toimittamien korkeiulenmittausten kautta. Kertomukseen otetut analyytilliset määräykset on tehnyt viime kevännä Yliopiston kemiallisessa lahoratooriossa, virkaa tekevä geoloogi, Filos. Kand. B. Frosterus ja myötäseuraavan vuorilaji- sekä, korkeuskartan on tehnyt allekirjoittanut, joka on myös puhtaaksi piirustanut geoloogisen karttalehden Helsingissä 1 päivä Marraskuuta, Karl Adolf Moberg.

5

6 Ge I eolooginen karttalehti Kumlingi käsittää seuraavat pitäjät ja KaittaleMen "" maantietoellipitaian J osat: 1. Turun läänistä, Wehm,aan kihlakunnasta: läntisimmät saaret Kivimaan ja Taivassalon pitäjässä, Mynämäen kihlakunnasta: Houtskarin pitäjään kuuluvan läntisimmän saariston. Ahvenanmaan kihlakunnasta: koko Brändön pitäjän paitsi sen eteläisimpiä luotoja, pohjoisen puoliskon Kumlingin ja Vårdön pitäjiä, sekä itäisimmän osan Sundin ja Saltvikin pitäjiä. Karttalehti, joka idässä rajoittuu julkaistuun lehteen Turku (N:o 10), etelässä Föglön lehteen ja lännessä Finströmin lehteen, esittää osan sitä laajaa saaristoa, joka on Turun ja Ahvenanmaan mantereen välillä, josta viimemainitusta Sundin pitäjän pohjoisin kylä on näkyvissä lehdellä. Useita satoja luotoja ja saaria 011 hajallaan yli alueen, joka niin muodoin melkein yksinomaan käsittää lukuisia salmia ja selkiä, joista suurimmat: Delet, Lappvesi ja Skiftet jakavat saariston suurempiin, hyvin erotettuihin ryhmiin. Niinpä erottaa Delet lähinnä Ahvenanmaan manteretta olevat saaret Kumlingiin kuuluvista saarista, joita idässä rajoittaa Lappvesi, joka 011 luonnollisena rajana Kumlingin ja Brändön saariryhmien välillä. Kauinna idässä muodostaa Skiftet samanlaisen toiselta puolelta Brändön sekä toiselta puolen Kivimaan, Taivassalon ja Houtskarin pitäjien välille. Näillä mainituilla suuremmilla vesikokouksilla, jotka aukeavat Pohjanlahtea kohti, on selvästi muodostunut pohjois-eteläinen suunta; etenkin koskee tämä Skifte- tien ala.

7 6 Vuoii-ylän- Mitään luonnonkauneutta ei oikeastaan voi näyttää, vaikka maiseman yleinen luonne 011 jokseenkin vaihteleva. Lehden pohjoisessa osassa lukuisat hajallaan olevat saaret ovat mataloita, melkein paljaita luotoja, joiden ainoa kasvillisuus on huonokasvuisista m atuloista katajapensaista. Etelämpänä saa saaristo viehättävämmän näön. Samassa määrässä kuin saaret kasvavat ko'olleen ja paljoudelleen, tulee kasvullisuuskin runsaammaksi. Saaret kohoavat yhä enemmän ja tarjoavat syvälle maahan pistävine lahtineen ja pienine, viljeltyine alueineen hauskaa vaihtelua. Tämä on varsinkin suuri siinä osassa Ahvenanmaan mannerta, joka, sattuu alueelle, sen kautta1,että rannat ovat paikoittain aina 30 metr. korkeita, aivan pystysuorien vuorenseinien muodostamat, jotka kasvavat matalata mäntymetsää, jonka yli koivut kohottavat tuuheat latvansa, tahi myös jokseenkin suurista niittymaista, joita viheriöivät kunnaat reunustavat. Avarassa saaristossa ei ole mitään huomattavia vuori-ylän- köjä, vaikka vuoria on kyllä runsaasti. Mukaan liitetystä korkokartasta näyy, että pienemmät saaret kohoavat 18 metr. korkeiksi ja että suurempien maiden keskikorkeus metr. Vasta Ahvenanmaan mantereella ja sitä lähinnä olevilla saariryhmillä tulevat vuoret suuremmiksi. Niinpä nämä kohoavat Simskälän saarilla hiukan yli 30 metr., ja lehden lounaisessa kulmassa ovat Hultan kylän lähistössä koko alueen suurimmat ylängöt. Täällä lähestyvät nämä jo 90 metr. ja muodostavat noin 3 kiloni, lännempänä Ahvenanmaan korkeimmat kukkulat, jotka ovat noin 135 metr. korkeat. Korkein vuori kojä ' tiä, joka muodostaa monta peninkulmaa pitkän ja puolta poninkalmaa leveän juotin eli salmen ympäröivien saarien välille, jotka vähitellen lähestyvät toisiaan ja sen kautta tekevät selän pohjoisemmat osat vähemmän jyrkiksi. Jos tarkastaa aikaisemmin ilmestyneitä karttoja, on Deletillä näillä myös selvä P E:nen suunta; kuitenkaan ei tämä esiinny nykyjään niin silmään pistävästi geoloogisella karttalehdellä, joka käsittää laajan ja joskus sangen suurista saarista kokoonpannun saariston, joka kokonaan puuttuu muilla kartoilla.

8 Sundin pitäjässä on Stormossan vuori, joka 011 noin 2 kiloni. Lu:sen Hultan kylästä, siis karttalehdellä, ja jonka korkein huippu nousee noin 85 metr. merenpinnasta. Mitä vuorien ulkomuotoihin tulee, on usemmilla jokseenkin jyrkät sivut, mutta saa nähdä myös sangen monta loivasti viettävää vuorta. Viimemainittua lajia ovat vuoret parhaastaan saaristossa, jota vastoin Ahvenanmaalla, missä rapakivi 011 vallitsevana vuorilajina, vuorilla tavallisesti on yksi tahi useampia sivuja, jotka pitemmällä tahi lyhemmällä matkalla ovat jyrkkiä useinkin pystysuora-seinäisiä. Nämä ovat joko itää tahi länttä kohti, harvoin pohjoista tahi etelää kohti. Eräs vuorijyrkänne eli vuoren itäinen sivu, länteen Hultan ja Mangstektan kyläin välisestä tiestä, on rikkinäinen ja alas vierineiden kivien sekä suurempien ja pienempien, särmikkäiden kalliolohkareiden peittämä. Melkein samanlaiset muodot on graniittiylängöillä jotka uljaasti nousevat merestä, esim. koillisessa osassa karttaaluetta olevalla graniitti-alalla. Grneisimuodostumaan kuuluvat vuoret ovat sitävastoin merkilliset tasaisista, enemmän pyöristyneistä muodoistaan, jotka harvoin muodostavat mitään ylätasankoja, kuten usein on graniitin ja rapakiven laita. Pikaisella silmäyksellä karttalehdelle näkee, että kiinteä vuorikuori täällä, kuten kaikkialla saaristossa, on hyvin paljastettu ja täyttää tärkeimmän sijan maankuoren muodostusten joukossa. Koska kiinteä vuoriperä 011 pääasiallisesti eruptiivista laatua, 011 vuorien pituussuunta myös P E:nen, joka kuitenkin on sangen selväpiirteinen muutamissa paikkakunnalla esiintyvissä liuskaisissa vuorilajeissa, jotka paikoittain kuitenkin poikkeavat tästä eli kulkevat PLu EKa:oon. Tämä yhtäpitäväisyys eri muodostumain välillä osottaa, että jälkimmäisissä tavallinen I L:nen suunta eruptiivien läpitunkeumisen kautta on paljon muuttunut ja itse teossa onkin kartalle merkitty gneisi-alue suurimmassa määrässä graniitin ja muiden eruptiivien lävistelemä. Maa-alueen vähäisen laajuuden ja sen erinomaisen vuorisen Laaksoja ja laadun takia ei siellä voi löytyä mitään huomattavia tasankoja. tasank j a - 7

9 8 Vuoron,seinien välissä kulkee sitävastoin pitkiä, kapeita laaksoja, joilla usein 011 äkkijyrkät sivut ja jotka menevät pääasiallisesti samaan suuntaan kuin vuorenharjanteet, s. 0. P E:een tahi PLu:een. Jokseenkin harvoin tapaa poikkilaaksoja, jotk a silloin tavallisesti ovat vähemmän selvämuotoisia. Näihin ahtaisiin vuorten väliin suljettuihin alanteiliin, joita paikkakunnan väestö nimittää notkoiksi, on vähäinen maanviljelys rajoitettu, ja että nämä myös on tarkasti otettu käytäntöön, siitä ovat todistuksena kaikkialla niissä tavattavat ja huolellisesti aidatut pienet pellot ja niityt. Järviä ja sei- Suuremmilla saarilla 011 siellä täällä muutamia pieniä esikuoppia, jotka tuskin voivat saada järven nimeä. Niiden pituus ei näet koskaan nouse V* kilom:n yli ja niiden syvyys, joka ei voi olla suuri, koska ne vaan ovat vuorien syvennyksiä, vaihtelee 2 ja 6 metr. välillä. Suurempi merkitys 011 selillä ja leveämmillä salmilla, jotka eri syvyydellään osottavat meren pohjan laatua ja muodostavat niin sanoaksemme vedestä nousevassa maassa olevat laaksot. Siitä P E:stä Suunnasta, joka on edellä lyhykäisyydessä mainituilla suuremmilla vesikokouksilla, poikkeavat alueen läntisessä osassa olevat Boxön ja Simskälan selät, joiden suurin ulottuvaisuus menee Lu Ka:oon. Simskälan selkä avautuu idässä Deletiä eli sitä suurehkoa vettä kohti, joka erottaa Vardön ja Kumlingin pitäjät toisistaan. Pituussuunta tulee täällä enemmän pohjoiseksi tahi pohjoisluoteiseksi, mutta vaihtuu kokonaan pohjoiseksi sekä Lapp vedessä että Brändön itäpuolella olevassa Skiftetissä. Tällä 011 myös itää kohti pääsyvävlä I L:een kulkevaan»iniön aukkoon», joka selkä osaksi sattuu karttalehdelle ja erottaa Houtskarin ja Kivimaan pitäjät toisistaan. Merikartoille, merkityistä numeroista päättäen vaihtelee syvyys Boxön selästä ja Simskälan selän pohjoispuolelta lähtien 25 ja 45 metrin välillä, joka lisääntyy kauvempana Deletiä kohti, jonka suurin syvyys nousee hiukan alapuolella karttalehden eteläistä rajaa 110 metriin. Ledsåran ja Kumlingin välillä vaihtelee syvyys 50:stä 35 metriin. Lukuisain saarien

10 ja luotojen täyttämässä Lappvedessä voi edeltäkäsin otaksua syvyyden ei olevan suuren, ja itse teossa se ci olekkaan enemmän kuin noin 25 metr. Sitävastoin 011 pitkässä, vaan kapeassa Skiftetissä aina metriin nouseva syvyys, joka samoin kuin se, että tämä vesikokous 011 jokseenkin vapaa luodoista, viittaa melkoiseen maakuoren vajoamiseen monen peninkulman pituudelta. Että siinä 011 joku syrjäytys tapahtunut^ on varsin luultavaa, koska vuorilajit ovat hiukan erilaisia molemmin puolin selkää, joka erotus pohjoisessa osassa esiintyy hyvin selvästi. Täällä vähenee myös syvyys ja lukuisat luodot pistävät esiin molemmilta puolilta, niin että Skiftetillä ei ole selvää aukkoa Pohjanlahtea kohti. Osittain maan vähitellen tapahtuven kohoamisen kautta, Ranta-äänen osittain sateen ja ilman vaikutuksesta muuttuu maanpinnan'" uuttummon - ulkomuoto, ja alueella sellaisella kuin puheenalainen pitäisi voida tehdä lukuisia havaintoja ranta-äärien muuttumisesta. Näin ei ole kuitenkaan laita, mitä alueen Iälliseen osaan tulee. Kuinka meren aallot irti repivät, kuljettavat ja laskevat alas karkeampaa ja hienompaa soraa ja kiviä, voi tosin muutamissa harvoissa paikoissa havaita, mutta sillä ei ole mitään huomattavia. Ainoastaan kaksi paikkaa, molemmat Värdön pitäjässä, voi mainita. Toinen 011 heti länteen Ledsårasta, missä vanhentuneen kartan mukaan, joka on ollut tutkimuksen alustana, olisi pitänyt olla monta saarta, mutta jotka nyt ovat yhteen kasvaneet keskenään muodostaen yhden ainoan saaren. Toinen paikka on Yardön mannermaa, joka on yhdistynyt sen edustalla olevaan Arnliolmiin, joka taas vuorostaan on kasvanut kiinni Löföhön. Deletin pohjoisessa osassa lehdelle merkittyä saaristoa ei ole huomattu, kuten jo on sanottu vanhemmilla kartoilla, mutta tämä seikka 011 luettava niiden vaillinaisuuden.syyksi, sills ainoastaan harvoja kareja ja luotoja lienee tullut lisää sen perästä, kuin kartat noin vuosisata sitten tehtiin. Sitävastoin on itäinen osa aluetta ollut erittäin sovelias puheenalaisten havaintojen tekemiseen, joita 011 voitu huolellisesti tarkastaa juuri ainoain, tutkimuksella saatavissa olevain 9

11 10 karttojen korkean iän tähden. Siten evat Brändön pitäjässä Langon ja Blomön saaret maatumisen kautta yhtyneet, niin että voi kuivin jaloin kulkea toisesta toiseen. Kaakkoon tästä saari- J. o ryhmästä 011 samasta syystä eräs suuri saari liittynyt Afvan maahan, ja Träskholm sekä Valborghohn, jotka kuuluvat Fisk ( ' m kylään ja ovat ennen olleet kahtena eri saarena, ovat nvt yhtenä. Samoin on Bamsön, Bockholmin ja Kräkholmin laita, jotka ovat Fiskön ja Koskenpään saarien välillä. Tämä viimeinen 011 samalla tavoin saanut lisäyksen eräästä koillispuolella olevasta saaresta. Kumlingissä tavattiin Norrskär ja Backskär yhdistyneinä toisiinsa, ja samoin on Vesterskärin ja Vinderskärin sekä niiden itäpuolisten saarien, Enklingen pohjoispuolisten, samoin kuia Bärön ja Skaftön saarien, jotka kaksittain muodostavat yhden saaren. Mitään vanhoja vesimerkkejä, jotka olisivat voineet olla johtona maan kohoamisen määräämisessä, ei tavattu, ei myöskään saatu kysellessä mitään tietoja sellaisista; ainoastaan Torsholmalla Brändössä ilmoitettiin, että nykyinen kvlänmaa vielä viisikymmentä vuotta sitte oli ollut jaettuna kahdeksi eri maaksi, pohjoiseksi Torsholmaksi ja eteläiseksi Sommaröksi, niin leveän salmen kautta, että esteettömästä, voi purjehtia siitä. Nyt ovat molemmat maat yhtyneet viideksi ainoaksi ja maatumispaikka 011 niittyä. Edellä 011 jo mainittu, että kasvullisuus, joka meressä hajallaan olevilla saarilla on tuiki köyhä ja kehno, tulee etelämpänä suuremmilla saarilla hiukan runsaammaksi. Kuinka vähäinen se itse asiassa 011, voi päättää siitä, että esim. Brändön pitäjässä ei löydy, paitsi Jurmon maalla, niin paljoa puutavaraa, että se riittäisi väestön välttämättömimpiin tarpeisin, vaan 011 se pahoitettu ostamaan polttopuita läheisimmistä metsäisemmistä pitäjistä. Näin on laita myös muutamissa kylissä Vårdön ja Kumlingin pitäjissä, mutta muutoin riittänee metsä polttopuuksi, ja jossakussa paikassa, kuten Enklingen saarella, voi vielä nähdä sangen hyvää mäntymetsääkin. Yleisimmät puulajit kauinna meressä olevilla saarilla ovat kataja ja leppä sekä sen jälkeen huonokasvuinen mänty. Tämä tulee yleisemmäksi

12 suuremmilla saarilla, joilla sitä joskus tapaa varsin kauniita kappaleita laaksoissa, missä myös voi tavata reheväkasvuisia kuusia. Korkeilla tuulen käytävillä paikoilla kasvaa kuusia sangen usein omituisen muotoiseksi leviten mataloiksi pensaiksi, joiden laajalle pitkin maata ryömivissä oksissa on hyvin taajassa havuneulasia. Tämän muotoisena sitä tavataan Hultan kylän lähistössä, jossa se kevätkesällä vaaleanviheriöine värilleen oli oivallisempana koristuskavina tuolla meikein pelkällä kivikkomaalla. Lähinnä männyn perästä on nuori koivumetsä yleisin, ja sen jälkeen seurannee pähkinäpuu. Harvinaisempiin kuuluvat tuomi ja pihlaja sekä saarni. Tammi 011 siellä täällä tavattu; kuitenkin lienee sitä ainakin Ahvenanmaan mantereella ennen ollut runsaammin, päättäen soihin hautaan tuneista tammenrungoista, joita on useimmissa soissa, missä ojituksia on tehty. Meren läheisyyden takia on Ahvenanmaalla ynnä sen saaristolla lauhkea, kostea ilmanala, jonka tähden kasvisto siellä, kuten tunnettu, on erittäin rikas. Varsinkin 011 näin ruohokasvien laita, mutta myös harvinaisia suurempia puulajeja kasvaa villeinä. Sellaisia voidaan luetella: omenapuu, väkipaatsama, karkiaispensas, paatsama ja orapihlaja. Suurimmassa osassa puheenalaista aluetta on kalastus pää- Viljavuus ja elinkeinona ja väestön lähes yksinomaisena tulolähteenä. Siten ' tm "' harjoitetaan saaristopitäjissä parhaastaan silakan ja suomuskalan pyyntiä, jonka jälkeen hylkeen ja vesilinnun ampuminen seuraa. Väestön oman ilmoituksen mukaan ovat nämä kuitenkin melkoisesti vähenneet, jonka tähden 011 oltu pahoitettu turvautumaan muihin tulolähteisin. Maanviljelykseen, johon saariston väestöllä, joka ennen kaikkea rakastaa vapaata, reipasta elämää merellä, yleensä ei ole taipumusta, pannaan kuitenkin huolta ja ahkeruutta monessa paikassa, mutta nämä molemmat tekijät ovatkin välttämättömät, jos mieli saada tuosta karusta maaperästä mitään satoa, Avaroiden vuorien väliin ahdistettu viljelyskelpoinen maa 011 osaksi hiekan- ja kivensekaista savea, osaksi pieniä soita, jotka ojittamalla ja lannoittamalla 011 saatu hedelmällisiksi, ja vaatii sekä ahkeruutta, kärsi- 11

13 12 väl li syyttä että huolenpitoa. Koska rehuvarat eivät anna tilaisuutta suurempaan karjanhoitoon, 011 tällä vähäinen merkitys; kuitenkin 011 kullakin talolla vähintään 5 (5 lehmää, 1 hevonen ja kymmenkunta lammasta. Yleinen vaikutus on, että väestö näyttää enemmän köyhältä. Nyt kerrottu koskee etupäässä Brändön ja Kumlingin pitäjiä, sillä hiukan toisin 011 asianlaita Ahvenanmaan mantereella ja sen lähimmässä ympäristössä. Samoin kuin saaristopitäjissä on viljelyskelpoinen maa täällä rajoitettu vähäpätöisiin, lukuisain vuorten välisiin alueihin ja 011 parhaasta päästä hiekansekaista savea, kangashiekkaa ja murtosoraa, jotka jälkimmäiset ovat joskus viljeltäviä. Viljeltäväksi vähemmin sopivaan maahan ovat suureksi osaksi myös suot luettavat, sillä suuren vedenpitonsa ja ojittamisen vaikeuden tähden ne nykyjään antavat vaan vähän ja huonoa laidunta eläimille. Näistä epäedullisista seikoista huolimatta ei maaperä kuitenkaan ole varsin huonoa laadulleen suuren kalkinpitonsa tähden, jota siinä on useissa paikoin ja joka 011 vaikuttimena niihin hyviin satoihin, jotka heidän oman ilmoituksensa mukaan saadaan ei ensinkään hyvin hoidetusta maasta. Vasta viime aikoina 011 näet enemmän todenteolla ryhdytty maanviljelyksen, siitä saakka kuin ennen tärkeimmät elinkeinot, kalastus ja merenkulku, eivät ole enää antaneet mitään voittoa niihin pannusta työstä ja pääomasta. Ahvenanmaan mantereella ei maata omistava talonpoika nykyjään harjoita ensinkään silakanpyyntiä tahi myös vaan omiksi tarpeikseen. Tämä työ on melkein kokonaan jätetty torppariväestön käsiin, joka hylkeenpyynnin ja vesilinnun ampumisen ohella antaa vaivalloisen ja epävarman toimeentulon. Se suurempi määrä hyvinvointia, jota täällä huomaa, riippunee kenties siitä laivaliikkeestä ja rahdinkuljetuksesta, jota vielä harjoitetaan, vaan joka viime aikoina ei ole antanut mitään mainittavia tuloja. Kaksi ei vähäpätöistä elinkeinoa ovat karjanhoito ja suomuskalan pyynti, joista edellistä on alettu in-

14 nokkaammin harjoittaa ja jonka tuotteet menevät parhaastaan Tukholmaan kaupaksi. Ahvenanmaan väestö on raskaasti verotettu, ja kun ajat ovat tulleet rasittavammiksi siten, että entiset tulot ovat melkoisesti vähenneet, On heidän tulevaisuutensa hyvin synkkä. Se onkin luultavasti syynä siihen, että Ameriikkaan muuttaminen on viime aikoina saanut monta puolustajaa, etenkin Ahvenanmaan mantereella, ja leviää yhä laajemmalle, jota edistää osaksi Ahvenanmaalaisen halu liikkuvaan elämään ja matkoihin, osaksi se, että onni on yleensä seurannut niitä, jotka ovat matkustaneet Ameriikkaan. 13 Vuoriperän laatu. Tämän kertomuksen mukaan liitetystä, puolta pienemmän mittakaavan mukaan kuin geolooginen karttalehti tehdystä vuori - lajikartasta näkyy, että alue tarjoaa sangen runsasta vaihtelua, mitä tulee siellä esiintyviin muodostumiin. Läntinen puolisko on melkein yksinomaan yhtä ainoata vuorilajia, rapakiveä, jota muutamissa harvoissa paikoissa lävistää nuorempi graniitti ja syeniitti. Yhdenmukaisena tämän vuorilajin kanssa näyttäytyy Brändön pohjoisessa osassa pienellä alalla eräs maasälpäporlyyri, joka on sekä gneisien että graniittien tarkasti ympäröimä ja joka vihdoin kohtaa lehden itäreunalla taas rapakiveä, joka on osa Kivimaan, Taivassalon ja Vehmaan pitäjissä olevasta rapakivimassiivista. Vuorilajit Brändön ja Kumlingin pitäjissä sekä niissä osissa Houtskaria ja Taivassaloa, jotka kuuluvat kartta-alueesen, ovat myös hyvin vaihtelevia, sillä gneisigraniitti, harmaa ja punainen graniitti, kiille- ja sarvivälkegneisi sekä granaattigneisi muodostavat kiinteän vuorikuoren, joka sitä paitse sisältää muutamia kalkkikerroksia ja lukuisia diabaasijuonia. Tähän vaihtelevaisuuteen katsoen lienee yleisempi sei-

15 14 v i tys vuorilajien esiintymistavasta näissä viimemainituissa pitäjissä tarpeellinen. Pohjoisimman osan karttalehteä täyttää Ko Lotsen kulkeva gneisigraniitti-ala, joka joissakuissa paikoissa tulee gneisimäiseksi. Tämän eteläpuolella on graniitti-alue, joka leviää Ko Lo:een suuntaan ja johon tosin on sekoittunut gneisikappaleita, vaan jotka eivät kuitenkaan ole ensinkään vaikuttaneet graniittiinassaan. Tällä graniitti-alueella 011 taas seuraavat laji muutokset. Kauinna idässä Kivimaan pitäjässä 011 n. s. rapakivigraniittia, jos koilta ei täysin sitä tyypillistä laatua kuin Laitilassa, Iitissä, Artjärvellä v. m. pitäjissä etelä- Suomessa, vaan kuitenkin yhdenmukaista tämän kanssa, ja sen tunnusmerkkinä ovat nuo tunnetut pyöreät maasälpäpallot, joita usein, ei kuitenkaan aina, ympäröi oligokl aasi verho. Lähinnä länteen päin tästä 011 vuorilaji keski- tahi hienorakeista punaista graniittia, joka vaihtuu kiilteestä köyhäksi pegmat.iit.tigraniitiksi, joka kokonaan täyttää sen alan, jonka muodostavat saaret Båtskär ja Ytterliög pohjassa, Långörn etelässä, Norrön idässä ja Hullberg lännessä. Graniitti 011 Fiskön kylässä samannäköistä kuin Kivimaan pitäjässä esiintyvä graniitti, s. o. keskirakeista, punaista graniittia, joka lähinnä Lappvettä olevilla saarilla vaihtuu harmaaksi. Eteläpuolella näitä jyrkkärajaisia vuorilajeja alkaa vuorilaji, joka täyttää karttalehden kaakkoisen osan eli Kumlingin, Brändön, Houtskarin ja Taivassalon pitäjissä olevat saariryhmät. Se 011 kokoonpantu gneisija graniittikerroksista, jotka ovat joskus jokseenkin järjestyneet, niin että siitä syntyy Turun ympäristöissä esiintyvä ja ennen kerrottu juovagraniitti, mutta usemmiten nämä molemmat vuorilajit ovat niin sekoittuneet keskenään, ettei mitään yleistä kulkusuuntaa voi havaita liuskaisissa osueissa, ja esiintyvät niin samassa määrässä, että 011 vaikea ratkaista kumpi vuorilaji on vallitsevana. Milloin 011 gneisi säännöttöminä kerroksina ja murtokappaleina kaikilta puolin graniittiin peittyneenä, milloin taas tämä lävistää gneisiä juonina tai säännöttöminä osueina ja suurempina joukkoina.

16 Jos kaikki ne paikat otetaan lukuun, missä harmaata kiille- Harmaata ja gneisiä on tavattu, tulee tämän vuorilajin alue sangen suureksi, P 7ogutLä" mutta, kuten jo on mainittu, 011 se melkein kaikkialla muiden vuorilajien sekaista, ja ainoastaan karvoja paikkoja löytyy, missä sitä voi sanoa vallitsevaksi. Sen tärkeimmät löytöpaikat ovat Björkön koillispuolella olevat Granö ja YesterÖ sekä muutamat niistä länteen olevat saaret, joissa se esiintyy keskiliuskaisena tahi karkeapilsteisenä rakenteelleen ja näyttää olevan kokoonpantu harmaasta tahi valkeasta maasälvästä, harmaasta kvartsista ja biotiitista. Vuorokerroksittain tämän kanssa esiintyy Vesteröllä, Björköllä ja Enklingen luoteisella rannalla punaista, kiillegneisiä, jolla on sama keskirakeinen tahi pilsteinen rakenne kuin äsken mainitulla. Hiukan eriävää tästä 011 se kiillegneisi, jota 011 Norrskärillä, Bockskärillä ja Landtöllä ynnä muutamilla pienillä Enklingen pohjoispuolisilla saarilla. Sen rakenne on erinomaisen hienoliuskainen, joten se muuttuu paikoittain kiilleliuskeeksi. Maasälpä on tässä hienoliuskaisessa toisinnossa eri väristä, joten sekä harmaa että punainen gneisi ovat vuorokerroksissa. Sarviväike- gneisu - SarviväUcegneisiä tavataan kaikkialla siinä seudussa, missä liuskaiset vuorilajit ovat, jos kohta ei varsin suurissa määrin sekä vuorokerroksittain harmaan kiillegneisin kanssa. Muutamia rajoitettuja alueita puheenalaista vuorilajia voidaan myös näyttää, kuten Jurmon maalla Brändön pohjoisessa osassa ynnä Långörillä ja Blomöllä etelässä, Storholmilla, Haröarna- ja Hullberga-saarilla lännessä. Yuorilaji 011 yltyieensä hienoliuskaista, tummanväristä sekä sisältää tavallisia aineksia maasälpää, kvartsia ja sarvivälkettä, tätä jälkimmäistä kivennäistä joskus biotiitin seurassa. Melkein aina lävistää sarvivälkegneisiä liarmaanvalkea tahi valkea, vähäkiilteinen mutta runsaskvartsinen keskirakeinen graniitti, joko kerroksena seuraten kulkusuuntaa, tahi säännöttöminä suurina joukkoina. Toinen selvä alue alkaa Lo:sen tästä. Muodoltaan hiukan pitkulaisena se alkaa Vester Längskärin eteläisestä niemestä Fiskön kylästä ja kulkee Ka:een suuntaan Valborgsliolmin, Träskholmin ja Labbhol- 15

17 Granaattignei- sia ' 16 min yli, leikkaa sen jälkeen eteläisen osan Fiskön maata ja menee noiden kolmen yhdessä olevan saaren Bamsön, Bockholmin ja Kräkliolmin sekä Koskenpään maan yli. Tästä se käy eteenpäin samaan suuntaan Notön, Baggholman ja Brändön maan lounaisen osan sekä läheisten saarien yli. Kolmannen liihes P E:een suuntaan kulkevan alan muodostavat Biddarskär ynnä sen ympärillä olevat saaret sekä Lill Lappo sivusaarilleen. Kahdella viime mainitulla alueella ovat sekä sarvivälkegneisi että sen ohella esiintyvä graniitti samaa laatua kuin Jurmon maalla, kuitenkin löytyy punaistakin graniittia, vaikka vähissä määrin. Enklingen eteläisessä osassa löytyy myös sarvivälkegneisiä, jonka kulku on jokseenkin pysyväisestä P L ja kaade pystysuora. Täällä katoavat paikoittain sekä maasälpä että sarivälke, joiden sijan täyttää kiille, jota on vuorilajin kokoomuksessa niin runsaasti, että se vaihtuu kiilleliuskeeksi. Tämän vuorilajin esiintyminen on kuitenkin niin vähäinen, ettei sitä ole voitu merkitä kartalle. Grcinaattigneisin leveneminen karttalehdellä rajoittuu Brändön eteläisimmässä osassa olevaan Asterholman maahan, joka enimmäkseen on tätä vuori] aj ia. Täällä se vuorottelee kerroksittain useilla paikoin sarvivälke- ja harmaan kiillegneisin kanssa hyvin säännöttömissä ja polvikkaissa kerroissa. Moneen paikkaan karttalelidelle merkitystä kulusta, mutta ehkä vielä selvemmin mukaan liitetystä vuori] ajikartasta näkyy, että liuskaisten vuorilajien merkitty kulkusuunta on hyvin vaihteleva. Yleisimmin esiintyvä on P 20 30" L:een menevä suunta, joka on huomattu Kumlingin pohjoisosassa, Brändön eteläisessä osassa ja osittain myös Houtskärissä. Kaade on useimmiten eteläinen, vaihdellen 60 :sta 90 :sen eli pystysuoraan; pohjoisosassa aluetta esiintyy toisinaan pohjoinen kaade. Erittäin huvittavia ovat havainnot Brändön pohjoisessa osassa esiintyvän pienen m aasälpäporfyvri-alueen läheisyydestä, missä gneisikerrokset mutkistuvat sen ympäri niin että kaade menee säteen muotoisesti.

18 Itäisessä osassa karttalehteä yleisin vuorilaji on juova-sulkeumiasigraniitti eli gneisisulkeumia sisältävä graniitti, mainittu ennen il- sal<^f gia ia ~ mestyneissä karttakertomuksissa *). Sen leveneminen ei näytä juovaolevan aivan vähäinen, koska sitä voi yhtä mittaa seurata Ey- 8 Tamittiaa - mättylän, Velkuan ja Iniön pitäjissä ja koska se on vallitsevana vuorilajina Houtskärissä, Brandössä ja Kumlingissa ja ulottuu siis Ahvenanmaalta vastaan tulevaan porfyyrigraniittiin. Sen esiintymistapa on yhtäpitävä ennen tehtyjen havaintojen kanssa. Vuorilajin, joka on gneisistä ja graniitista, tunnusmerkkinä on se perinpohjainen sekoitus, missä molemmat vuorilajit esiintyvät. Usein nämä muodostavat keskenään säännöllisiä kerroksia, jotka menevät määrättyyn suuntaan sangen pitkiä matkoja, joten n. s. juovagraniitti syntyy, josta W. Ramsay **) 011 lähemmin kertonut ja jota myös F. J. Wiik ***) 011 huomannut Helsingin koillispuolella. Mutta yhtä usein nämä kerrokset ovat osaksi hyvin poimuiset, tahi myös päättyvät kokonaan, jolloin toinen tahi toinen vuorilaji tulee vallitsevaksi ja laajenee melkoisen vahvaksi. Sellaisissa kerrostumissuhteissa tavataan nämä molemmat vuorilajit suuremmilla saarilla kuten Brändöllä, Af valla, Lappolla, Torsliol maila sekä niiden läheisillä pienemmillä saarilla. Hyvin tavallista on, että graniitti juonina ja säännöttöminä osueina lävistää vieressään olevaa gneisiär, jonka kerrokset se joskus leikkaa poikki tahi heittää moneen suuntaan ja puristaa hyvin eri vahvuisiksi. Mitään säännöllistä kulkua ei kaikenlaisiin suuntiin menevillä gneisikerroksilla siis ole, eikä ole ensinkään tavatonta saada nähdä yhdessä ja samassa sangen vähäisessä vuoressa useita eri kulkusuuntia. Varsinkin Kumlingin kirkkosaarella on säännöttömyys suuri ja vaihteleva. Puheenalaisessa vuorimuodostumassa sisältyvä gncisi 011 kaikkialla harmaata, vivahtaen vaaleampaan tahi tummenpaan, riippuen biotiitin suuremmasta tahi 17 *) Kertomus karttalehteen N:o 9 siv. 31. N:o 10 siv. 32. N:o 14 & 15 siv. 10. **) Kertomus karttalehteen N:o 10 siv 32. ***) Urn brottstycken af gneis i gneisgranit. F. J. Wiik. Hiors

19 18 vähemmästä määrästä. Koska sarvivälkegneisi on varsinaisena aineksena sen kokoomuksessa, niin 011 sarvivälke melkein ylitä usein vuorilajin värin määrääjänä. Molemmat gneisilajit ovat keski!iuskaisia ja graniitti keskirakeista sekä enimmiten punaista. Ainoastaan toisinaan, ja silloinkin ala-arvoisena merkitykselleen, tavataan harmaata toisintoa. Harmaata Ne alueet, missä graniitti esiintyy itsenäisenä vuorilajina graniittia. karttalelidellä, eivät ole suuret. Harmaata graniittia tavataan näet parhaastaan sarvivälkegneisin alueella yksityisinä massiiveina, mutta myös selvinä kerroksina. Sen tärkeimmät löytöpaikat sijaitsevat Brändön pohjoisosassa, missä Norrö, Träskholm ja Lappveden pohjoisimmassa osassa olevat Ytterskär, Porsskär ja Porsskärsön ovat tätä vuorilajia. Näissä paikoissa 011 graniitti karkeakidemäistä vaihtuen pegmatiitiksi, joka rakenne 011 täällä varsin yleinen. Koska sen kokoomuksessa on myös hiukan oligoklaasia, on sen pinta tavallisesti vähän rapaantunut, Keskirakeista harmaata graniittia löytyy uloinna Pohjanlahtea vasten olevilla Ytterhögarna, Båtskär, Äggarna, Storbådan, Grislan nimisillä y. m. pienillä saarilla, joilla vuorilaji 011 väliäkiilteistä, vaan runsaskvartsista. Harmaa keskirakeinen graniitti Lappo nimisellä saarella, jota joskus punainen graniitti lävistää, sisältää pieniä granaatteja. Kun sitä 011 kerrosgraniittina tavattu gneisin alueella, 011 se karkeakidemäistä, runsaskiilteistä ja melkein valkeata maasälvän vallitsevan määrän tähden. Samanlaatuista se 011 Brändholmilla, Ängöllä ja Immerliolmilla Björkön kylässä. Punaista Massamaisella punaisella graniitilla on, samoin kuin har- laniittia. maajj a^ 8allg eri vähäinen leveneminen ja sitä on parhaastaan Brändön pohjoisosassa. Siten ovat Grågolskär, Hamnskär ja Långörn Fiskön kylässä tätä vuorilajia. Erityisen punaisen toisinnon muodostaa Lillklindalla ja Bödskärillä oleva erittäin tiivis ja kova graniitti, jonka kokoomuksessa on ortoklaasia ja kvartsia ynnä nimeksi biotiittia. Graniitti on Koskenpäällä, jossa sitä ympäröi sarvivälkegneisi, keskirakeista rakenteelleen. Sitävastoin se 011 Skaftön eteläpuolisilla saarilla ja Kumlingin

20 maan luoteisella rannalla hienorakeista, runsaskvartsista ja vähäkiilteistä. Sekä Lappon maan eteläisellä niemellä Brändössä, että Lågskärillä Torsliolman kylässä ja Söderholmilla, joka kuuluu Brändön kirkonkylään, on graniitti karkearakeista, pegmatiittimaista rakenteeltaan ja osaksi vuorottelee kerroksittain siellä löytyvän gneisin kanssa, osaksi lävistelee sitä erivahvuisina juonina. Pieninä vähäarvoisina erillään olevina osueina tavataan Kirjoitus giaunttia kirjoitusgraniätia Brändön pitäjässä muutamissa harvoissa pai- koissa. Eunsaimmasti sitä on Hullbergan saarella, missä se on erittäin kar akteri stillista karkeakicleniäiseu vaaleanpunaisen maasälvän tähden, jonka lohkopinnoilla yhdensuuntaisesti määrättyyn suuntaan sisäänkasvaneet ja hiukan kääntyneet kvartsiyksilöt näkyvät. Koko läntisessä osassa kartta-aluetta ja erityisissä osissa Rapakiv itäistä on kiinteä vuorikuori rapakiveä, jota F. J. Wiik *) 011 nimittänyt graniittiporfyyriksi ja G. De Geer **) Ahvenanmaan rapakiveksi. Ahvenanmaalainen vuorilaji ei ole niin suuressa määrässä rapaantuvaa kuin itä-suomessa oleva, ja ilman-ainekset vaikuttavat ylipäänsä vähäisessä määrässä, sillä kartoitetulla maalla 011 siinä huomattu taipumusta hajoamaan ainoastaan Hultan kylän koillisella puolella olevissa vuorissa, Yäderskärin saarilla sekä siitä heti pohjoiseen olevilla saarilla. Näissä paikoissa se on kokoomuksensa ja rakenteensa sekä muun esiintymisensä puolesta täydellisesti yhtäläistä kuin tyypillinen rapakivi Wiipurin läänissä. Muutoin se 011 kokoonpantu keskikarkearakeisesta massasta, jossa stm. pitkiä, soikeita, lihankarvaisia maasälpäpalloja, joko kokonaan tahi osaksi harmaankeltaisen tahi punaisenliarmaan oligoklaasirenkaan ympäröiminä. Useinkin nuo karakteristilliset renkaat tulevat hyvin epäselviksi, jopa kokonaan katoavat, ja perusai- 19 *) Bidrag till Ålands geologi. Öfvers. af Fin. Vet. Soc. Förli. N:o XX. **) Några ord om bergarterna på Åland och llyttbloeken derifrån. Geol. Fören. i Stockholm Förhandlingar. Bd V.

21 20 neessa esiintyy teräväsärmäisiä aina 5 mm. pitkiä oligoklaasikiteitä. Nämä renkaat ja kiteet ovat useinkin rapaantuneet muutamien millimetrien syvälle, jonka kautta pinta saa sangen omituisen näön. Paitsi oligoklaasia on vuorilajissa myös sarvivälkettä, joka on jakaantunut vuorimassaan osaksi säännöttöminä osueina, osaksi sirottunut itse ortoklaasipalloihin ja silloin usein kasaantunut runsaammin pitkin niiden reunoja. Myös mustaa kiillettä siinä on, vaikka hyvin niukasti, sekä tumman- tahi vaaleanharmaata kvartsia yleensä hyvästi rajoitettuina osueina tahi joskus säännöttömästi sirottuneina pieninä 1 mm:n kokoisina rakeina. Tätä vuorilajia on Ahvenanmaan mantereella sekä sitä ympäröivillä luodoilla eli viivan länsipuolella, joka on vedetty pohjasta etelään pitkin Enklingen ja Kumlingin maita. Myös karttalehdelle kuuluvissa osissa Kivimaan pitäjää Kotaniemestä poh joisessa ja Kuugsliolmista etelässä esiintyy puheenalaista vuorilajia, jonka kokoomuksessa on tummanpunaista tiivistä maasälpämassaa, jossa on sirottuneina säännöttömiä kasautumia biotiittia sekä kvartsia, jotka joskus muuttuvat pyöreiksi 2 5 mil lim. kokoisiksi rakeiksi, ynnä ortoklaasi-yksilöitä, jotka ovat läpimitassa 20 millim. ja useimmiten ilman oligokl aasi verhoa. Yuorilaji, joka tavallisiin mas ti on hyvin tummanpunaista värilleen, lähestyy näkönsä puolesta Brändössä löytyvää maasälpäporfyyria ja on luultavasti identtinen sen kanssa. Kotaniemellä on rapakivi-porfyyri huomattavan kiinteätä ja kovaa ja sillä on tiivis perusaine, jossa on niukalti noita tunnettuja maasälpäpalloja. Yuorilaji on hyvin taipuvaista halkeilemaan, joten monin paikoin syntyy paasiraainen lolikeilu. Paasien vahvuus vaihtelee yhdestä moneen jalkaan, ja varsin usein saa nähdä sellaisia luonnon lohkomia parin neliökyynärän laajuisia paasikiviä kuin asuinhuoneiden rappukivet, tahi pienempinä palasina rakennusaineeksi käytetyt. Lukuisat halkeamat käyvät useimmiten I L:een poiketen hiukan pohjaan tahi etelään, mutta

22 Maasälpä- sellaisetkaan, jotka kulkevat tätä vastaan kohtisuoraan suuntaan, eivät ole harvinaisia. Åfvan saaren länsirannalla Brändössä sekä tästä länteen olevilla saarilla on vallitsevana vuorilajina maasälpäporfyyri, jonka tummanpunainen, joskus punaisenharmaa väri riippuu siinä sisältyvän maasälvän väristä. Tämän kivennäisen kideyksilöt ovat millim. pitkiä, oligoklaasi viheriänharmaata ja kvartsi harmaata tahi harmaansinistä. Biotiittia on suomuisina osueina. Ortoklaasikiteillä, jotka ovat liliankarvaisia tahi punaisenruskeita, ei ole mitään pyöristynyttä muotoa, vaan pitkulainen, joskus hieman taipunut; muut vuorilajin ainekset ovat hyvin säännöttömästi järjestetyt. Maasälpäporfyyrissa Flöjskärillä Brändössä on vaaleampia ortoklaasikiteitä ynnä sirottuneita sarvivälkerakeita ja se on hiukan Ahvenanmaan mantereen rapakivigraniitin näköistä, vaan eriää siitä sen kautta että sarvivälke puuttuu sen perusaineesta, jossa sitä paitse on, hyvin niukalti sekä kvartsia että oligokl aasia. Maasälpäporfyyrissa Borskärillä Kumlingissa, länteen Enklingestä, on vaaleanpunaisia stm:n kokoisia ortoklaasikiteitä, pieniä sarvivälkerakeita säännöttömästi maasälvässä, tummanharmaita aina :11 kokoisia kvartsirakeita sekä 2 3 millim. pitkiä kasoja mustaa kiillettä. Ainesten säännöllisen ryhmittymisen kautta saa vuorilaji erittäin kauniin näön. 21 1K " f ''" ua ' Hyvin läheisessä yhteydessä rapakivigraniitin kanssa 011 Syeniittägrasyeniittigraniitti, jonka tärkeimmät löytöpaikat ovat Ahvenan- 111 '^1^ maan mantereella ja sitä lähinnä olevilla saariryhmillä. Sitä niittiä). 011 siis rapakivi-alueella, jossa näitä molempia vuorilajeja tavataan välittömässä koskemuksessa keskenään. Bapakiviporfvyri on, kuten mainittiin, hyvin sarvivälkkeenpitoista, ja 'kun tämä kivennäinen siirtyy vieressään olevaan graniittiin, joka tavallisesti sisältää vaan hiukan kiillettä, syntyy sarvivälkkeenpitoista graniittia, joka lävistää epäselvinä juonina rapakivigraniittia. Sellaisena sitä on huomattu monessa paikassa, mutta sitä 011 suurempinakin joukkoina, esim. Läntisellä Simskälalla ja siitä länteen ja lounaasen olevilla saarilla. Tämän

23 22 seudun pohjoisessa osassa saa useinkin nähdä yksityisiä pyöristyneitä maasälpäkiteitä keskirakeisessa vuorilajissa, jonka vuoksi joskus 011 vaikea määrätä rajaa sarvivälkegraniitin ja rapakivigraniitin välille. Yuorilajin kokoomuksessa on mustaa sarvivälkettä, valkeata tahi harmaata kvartsia sekä punaista, mutta myös harmaata maasälpää ja vähän biotiittia. Toisin paikoin äsken mainittuja löytöpaikkoja, pääasiallisesti etelämpänä, 011 vuorilaji harmaata vallitsevan saman värisen maasälvän tähden sekä sisältää vähän sarvivälkettä. Pienillä Simskälasta länteen olevilla luodoilla vaihtelee sarvivälkegraniitti hiukan rakenteelleen ja kokoomukselleen. Eockliolmilla se 011 joksenkin karkearakeista ja on kokoonpantu paitse viimeksi luetelluista kivennäisistä liarmaanvalkeasta kvartsista sekä mustasta tahi viheriästä kiilteestä, joka 011 kokoontunut suomuiksi tahi suuremmiksi kasoiksi, mutta on Langholmilla hienorakeista ja sitäpaitse hyvin rikasta kiilteestä. Liuskaisten vuorilajien alueella 011 puheenalaista vuorilajia tavattu ainoastaan eräällä pienellä, etelään Hålholmista olevalla, Björnholman kylään Brändössä kuuluvalla saarella. Sen rakenne 011 keskirakeinen ja väri punainen. graniittia 11 Parhaasta päästä juonina rapakivessä ja maasälpäporfyvrissa on useissa paikoin näiden vuorilajien alueilla nuoremman graniitin löytöpaikkoja tavattu. Lukuisiinmasti näitä juonia 011 Simskälan maiden polijois- ja itäpuolisilla saarilla, ja ne kulkevat halkeilusuuntaan ja ovat hyvin jyrkästi rajoitetut. Niiden vahvuus nousee harvoin yhden metrin yli ja niiden aines 011 hyvin hienorakeista, vähäkiilteistä, sekä vaaleanpunaista värilleen. Yuorilaji muodostaa kuitenkin toisinaan pienempiä massiiveja eli pahkuja; eräs sellainen on Ahvenanmaan mantereella Hultan tienoilla, josta se ulottuu eteen päin etelää kohti Hultaliolmin viereiseen salmeen. Graniitti on täällä keskirakeista, sangen rikasta harmaista, särmikkäistä kvartsirakeista ja lähes puhdasta kiilteestä, sekä muistuttaa, samoin kuin Simskälalla olevat juonet, paljon rapakivialueella itä-suomessa esiin- tyvää nuorempaa graniittia. o Adöllä YårdÖssä I)elotin vieressä

24 011 hyvin Halkeilemi- ja Pattåsenilla uloinna Pohjanlahtea vasten, samassa pitäjässä tavattava juon igra niitti eriää Hultan luona tavatusta siinä, että kvartsia ja biotiittia 011 siinä runsaammassa määrässä. Edellisessä on mainittu että rapakivigraniitti taipuvaista halkeilemaan, ja tämä ominaisuus on myös maasälpäporfyyrilla, vaikk'ei ehkä niin suuressa määrässä. Nämä halkeamat ovat usein hyvin selviä ja kokonaisia suuria vuoria löytyy, jotka ovat useista päällettäin kasaantuneista kerroksista. Nämä rapakivi- tahi maasälpäporfyyri-kerrokset vaihtelevat vahvuudelleen 1 desim:stä 1 1,5 metriin ja ovat joko enemmän tahi vähemmän taipuneita tahi myös taittuneita ja kaatuvat silloin säteettäin jostakin pisteestä. Pienillä luodoilla tämä seikka 011 erittäin selvästi huomattava, josta voidaan mainita selvänä esimerkkinä tuo ei aivan 1 U kilom. pitkä, Kumlingin pitäjän luoteisessa osassa oleva Buskkarun. Mvötäseuraavalla taululla esitetään kuvassa 1 likimääräinen pystysuora läpileikkaus saaresta Lu Karoon ja toinen kohtisuoraan tätä vastaan kuvassa 2. Mainitut kerrokset ovat kupumaisesti taipuneina kahdessa kummussa, jotka näkyvät alemmassa sivukuvassa. Väderskärin luodoilla, pohjaan Simskälan saariryhmästä on viisi kappaletta sellaisia kupumaisia kumpuja. Että nämä joskus ovat syntyneet alta päin tunkeutuvan graniitin vaikutuksesta, on täällä aivan selvää. Kuvista 3 ja 4 taululla, jotka kuvaavat yhtä näistä kummuista, näkyy että graniitti ei ole murtaunut päällään olevan kerroksen läpi, vaan että se myöhemmin tapahtuneen kulutuksen kautta on tullut näkyviin, jonka vuoksi vuoren huippua nykyjään peittää ainoastaan rapakiviverho, joka 011 kaikilta puolilta graniittirenkaan ympäröimä, Ahvenanmaan mantereella on Hultan kylän ympäristö esimerkkinä sellaisesta kupumaisesta halkeilemisesta, Bapakivi-vuorien kerrokset ovat kohonneet ja kaatuvat kaikille sivuille keskellä olevasta graniitista, sekä tulevat laaemmiksi kuta kauemmaksi poistutaan mainitusta kylästä, niin että ne vähän etelämpänä 23

25 24 M ängstektan lähistössä ovat Ui lies vaakasuoria; jonka seikan myös F. J. Wiik mainitsee *). Samanlaisen säteettäisen vanhempain muodostusten yloskohottamisen tapaa Brändön pohjoisessa osassa ennen mainitulla maasälpäporfyyri-alueella. Mitään kupumaisia halkeilemisia ei ole näkyvissä, vaan että porfyyri tässä paikassa 011 tunkenut syrjään kiillegneisin kaikkiin suuntiin, näkyy sen kerroista, jotka ovat taipuneina eruptiivin ympärillä, Kerrallisten vuorilajien alueella ei diabaasi ole ensinkään harvinaista. Etenkin koskee tämä Brändön pitäjää, josta vaan sen tärkeimmät esiintymispaikat on pantu muistoon. Vuorilaji 011 kaikkialla mustaa värilleen, joskus hiukan tumman viheriää sekä useimmissa tapauksissa tiivistä rakenteelleen eli trappimaista. Paljaalla silmällä voi kuitenkin joskus huomata augiittineulasia. Trappijuonia 011 lukuisimmasti Björköliön kuuluvilla saarilla ja luodoilla, Lappon, Asterholman ja Torsholman kylissä, toisinaan kulkien useita vierettäin ja vahvuudelleen 50 stm:stä G 8 metriin tahi ylikin. Niiden kulku 011 hyvin pysyväinen, mennen Ko Loisen ja joskus ristiin gneisien kertain kanssa. Diabaasijuonilla 011 aivan sama suunta kuin Skiftetin toisella puolella Inion kappelissa olevilla. Kokonaan eriävä kaikesta muusta alueella esiintyvästä diabaasista 011 se, jota tavattiin Koskenpäässä Brändössä. Tämä karakteri stil linen vuorilaji täyttää etelärannan ja ulottuu sangen kauas sisämaahan, jossa se kohtaa graniittia ja sarvivälkegneisia sekä 011 Prof. Wiikin suosiollisesti tekemän mikroskoopillisen tutkimuksen mukaan hyperstheni-diabaasia, jossa hyperstheni 011 hiukan serpentiiniksi muuntunutta, Perusaineena 011 myös augiittia, apatiittia ja labradooria. Hyperstheni-diabaasia 011 myös erottamis-menettelytavalla analyseerannut Fil. kand. B. Frosterus, joka 011 huomannut sen sisältävän: *) Bidrag till Alands geologi.

26 25 Magnetiittia 4,i % Pyrokseenia 25,9 sekä Maasälpää 63,2 Vaikka rakeisen kalkkikiven löydöksiä on sangen monta, Kalkkikiv on kuitenkin liarvoja paikkoja, missä kalkki on louhimista ansaitsevaa laadulleen. Sellainen on Härholm Jurmon kylän pohjoisessa osassa Brändössä. Kalkki, joka on selvästi kidemäistä rakenteelleen, sisältää lukuisia perusaineesen sirottuneita muskoviittiprisnioja ja esiintyy vahvoina kerroksina vuorotellen sarvivälkegneisi- ja kiillegneisi-kerrosten kanssa, jotka ilman mitään jyrkkää rajaa vaihtuvat paikkakunnalla vallitsevaksi graniitiksi. Paikka on vanhastaan tuttu ja myös Holmbergin mainitsema *), sekä on ollut työn alaisena monta vuosikymmentä takaperin. Muut löytöpaikat ovat vähäpätöisiä. Björkholmilla, pohjoiseen Jurmon kotosaaresta, esiintyvät kalkkikerrokset vaihtelevat vahvuudelleen, levein noin 3 metr., ja jatku, vat läheiselle Träskholmille. Vuorilajiin on sekoittunut kivennäisiä, kuten viheriätä kondrodiittia pyöreinä rakeilla tahi rakeisina aggregaatteina, ruskeata kondrodiittia ja kiillettä sekä kerroksittain vuorottelee hyvin kapeina, polvikkaina kertoina milloin kiille-, milloin sarvivälkegneisin kanssa. Torsholmalla Brändössä on sen itäisellä rannalla kiillegneisissä vähän suurempi kalkkikerros, jolla on paikoittain sälpäinen rakenne, ja. Immerholmilla, pohjaan Björkön kylästä Kumlingissa, löytyy hyvin polvikkaita kalkkikertoja, jotka ovat siihen määrään sarvivälkkeen sekaisia, että vuorilaji muuttuu lähes mustaksi Myös pieniä epidoottisuonia on kalkkikivessä, jonka löytöpaikan samoin knin Torsholmalla olevan Holmberg mainitsee **). Vårdöliön kuuluvassa saaristossa ja siis rapakivigraniitin alueella, joka ympäröi välittömästi kalkkikaveä, tavataan Flatgrundin pohjoiskärjessä 1 L:een kulkeva kerros. Kalkilla, *) Material till Finlands Geognosi, siv. 64. **) Mainittu teos siv. 63.

27 26 joka on harmaata ja karkcakidemäistä, 011 vaan 10 stm:n vahvuus ja 8 metrin pituus. Heti pohjoiseen tästä kulkee kaksi yhtä vähäpätöistä kerrosta Ivo Lo:een suuntaan suuremmilla Flisgrundin kareista. Toinen kerros tulee näkyviin 3 metrin pituisena ja 5 stm:n levyisenä; toinen on 20 metr. pitkä ja stm. leveä. Muutamia muita yhtä köyhiä kalkkikivilöydöksiä voisi vielä mainita, mutta kun ne ovat vaan pieniä kalkkipilkkuja siellä täällä, ei ole paljoa merkitystä. Malmeja, ja Ainoastaan kerrallisten vuorilajien alueella on muutamia liiveunaisia malmien ja kivennäisten löydöksiä tavattu. Vaikka maasälpäporfyyrissa ja rapakivigraniitissa useinkin on ryhmäonteloita, joissa tavallisesti on kivennäisiä, on muutamia sellaisia huomattu karttalehdelle kuuluvalla alueella ainoastaan Längskärsholmilla Kivimaan pitäjässä, missä on pienissä syvennyksissä rapakivivuoren seinässä sangen suuria ja kauniita tummanruskeita savutopaasi-kiteitä. Kysymyksessä olevat löydökset ovat siis vaan Brändön ja Kumlingin pitäjissä. Magneettikiisulla on tosin suuri laajuus, vaan ei missään mitään käytännöllistä merkitystä. Bunsaimmasti sitä on Afvan maan länsirannalla, jossa aivan lähellä rantaa kulkee juoni punaista, karkeakidemäistä, kiilteestä ja kvartsista köyhää pegmatiitti-graniittia noin 85 stm. leveänä. Juonen seiniä verhoaa maasälpä, jota peittämässä on hiukan kvartsia keskustassa, jonka täyttää melkoinen määrä magneettikiisua. Magneettikiisu tulee usein ilmi, varsinkin sarvivälkegneisin alueella, lukuisain ja laajain ruosterapaantumainsa kautta, jotka myös vaikuttavat kompassinvetoja kivennäisen vähäisestä määrästä huolimatta. Sellainen on Enklingen eteläinen ranta Kumlingissä, jossa kompassinvetoja huomattiin useissa paikoin, joita vielä huomattiin Brändössä Asterholman kylään kuuluvilla Mässkärillä ja Pipaskärillä, sekä parilla pienellä saarella pohjoiseen Björnholman kotosaaresta. Korsskärillä Applön kylässä Iuiön kappelissa täyttää pohjoisen puoliskon saarta eräs rautamalminpitoinen juoni, joka ulottuu myös pohjoisempana oleville pienille luodoille. Juoni-

28 laji on mustaa sarvivälkettä ynnä kiillettä, jossa malmi 011 hyvin hienoksi jakaantuneena. Malmijuonen kulku on I L:nen ja sitä ympäröivä vuorilaji 011 sarvivälkegneisiä. Kvartsijuonet ovat sangen yleisiä puheenalaisessa pitäjässä. Mitä kauniinta ja puhtainta kvartsin on 6,5 metr. pitkässä ja 3,3 metr. leveässä juonessa Afvan kotosaaren länsirannalla, aivan lähellä merta ja äsken mainitun magneettikiisulöydöksen vieressä. Eteläisellä Bärörenillä, joka kuuluu Lappon kylään, löytyi kaksi kvartsijuonta, joista suurempi oli metrin levyinen, vaan ainoastaan 2 metrin pituinen. Fiskön kotosaaren etelärannikolla 011 nähtävänä pieniä kvartsikasautumia, ja samaan kylään kuuluvalla Bedarskärillä löytyy 0,5 metr. leveä kvartsijuoni, joka väliin taittuen käy Ko Lo:een suuntaan koko saaren yli. Storklintöllä on kvartsia, värilleen tummansinistä, josta Hohnberg *) mainitsee, suurina konkretsiooneina siellä täällä keskirakeisessa graniitissa. Kumlingissä on Björköhön kuuluvalla Ljungskärillä kaksi kvartsijuonta, toinen 3,2 metr. pitkä ja 2,5 metr. leveä, toinen 6,3 metr. pitkä, vaan ainoastaan 0,5 metr. leveä, ja Enklingen eteläisellä rannalla tavattiin useita kvartsijuonia, joista suurin oli 9,7 metr. pitkä ja 3,3 metr. leveä, Bapakivigraniitin ja maasälpäporfvyrin ennen mainittu Hyödyllisiä ominaisuus halkeilla tekee, että näitä voi ilman sanottavaa Ml01lIa -i L j a - vaikeutta lohkoa irti suuria lohkareita, joista saa jokseenkin halpaa rakennusainetta. Niitä käytetään siten usein rappukiviksi, takan-arinoiksi, sekä ulkohuone- ja tallirakennuksiin. Sivulla 21 kerrottu maasälpäporfyyri Borgskäriltä Kumlingistä olisi kauniin näkönsä takia ja koska se ei rapaannu, erittäin soveliasta hiottavaksi rakennustaiteellisiin töihin. Koska se on helposti saatavissa, ei kuljetuskustannustenkaan pitäisi nousta varsin korkeiksi. Yhtä kaunista on porfyyri Tvigårdsskärillä, koilliseen Simskälasta Vårdössä, ehkä vielä kauniimpaakin, sillä maasälpäkiteet ovat tummempia värilleen. Se 011 yhtä helposti saatavissa kuin edellä mainittu vuorilaji. 27 *) Mainittu teos, siv. 64.

29 28 Irtaimet maakerrokset. Murto,soraa. Vanhin irtaimista muodostuksista, murtosora, 011 levinnyt hyvin vähäiselle alalle tällä alueella. Muutoin ei voikaan olla seudussa semmoisessa kuin puheenalainen, eli saaristossa, missä ylimalkaan kiinteä vuoriperä on erittäin paljastettuna ja siis syrjäyttää hiekan- ja sorantapaiset maakerrokset. Ainoastaan Ahvenanmaan mantereella ja sitä ympäröivillä saarilla, kuten esim. SandÖllä, on murtosoraa kerrostunut huomattavammassa määrässä, kun taas muussa saaristossa maakerroksia edustaa erilajiset savet. Murtosoralla ei kuitenkaan ole enää monessa paikassa tyypillinen laatunsa jäljellä, vaan on korkeammilla paikoilla suurista, särmikkäistä kivistä ja sorasta, jolloin ainekset niihin on otettu paikkakunnan, läheisimmistä vuorista; alemmilla paikoilla se on taas osaksi veden puhtaaksi huuhtomaa, osaksi savensekaista, joka sideaineena 011 liittänyt eri kivet kiinni toisiinsa. Sundin ja Värdön pitäjissä 011 murtosora parhaastaan maasälpäporfyyrin kappaleista; harvemmin siinä 011 punaista graniittia ja sarvivälkegraniittia sekä tuiki harvoin harmaata graniittia, gneisigraniittia ja gneisiä, jotka vuorilajit taas ovat tärkeimpänä aineksena Brändön ja Kumlingin pitäjissä. Murtosoran yleisimmät kerrostumispaikat ovat vuorenrinteillä, mutta myös tasaisesti levinneet ja ylätasangon muotoiset rapakivivuoret ovat usein ohuen, mutta laajan murtosorakerroksen peittämät. Unitoita. Siinä seudussa, missä rapakivigraniitti ja maasälpäporfyyri ovat vallitsevina vuorilajeiua, on vuorilajien rapaantumisen tähden sangen harvoja uurre\lavaintoja voitu tehdä. Hultan kylän tykönä Sundin pitäjässä näiden suunta on noin P 15 L, rannalla pohjoiseen mainitusta kylästä P 10 L, Krokholmarna nimisillä saarilla, pohjoiseen Simskälasta Vårdössä P 29 L ja Mässkärillä, vähän matkaa pohjaan viimemainitusta havaintopaikasta, P 5 L *). Melkoista paremmin ovat uurteet *) Kompassin väärinnäytöstä ei otettu huomioon.

30 säilyneet karttal ehdon itäisellä alueella, missä kerralliset vuorilajit muodostavat maankuoren. Lukuisia uurrehavaintoja on sentähden tehty sekä Kumlingin että Brändön pitäjissä, vaan koska niiden suunta ylipäänsä on jokseenkin pysyväinen, on vaan joitakuita merkitty kartalle. Kumlingin ja Kivimaan pitäjissä niiden suunta on P L ja Brändössä P L. Toisinaan on joku ainoa uurre tavattu viimemainitussa pitäjässä, kulkeva P 25 L:een. Karttalehteen kuuluvassa osassa Iniön saaristoa on muutamia uurrehavaintoja tehty, nimittäin Baggsöfdön eteläisessä päässä P 30" L; Österholmilla, pohjaan Baggsöfdöstä, P 30 L; Härkäluodon pohjoisrannalla P 30" L: Aselhol miin kuuluvalla Kalfholmilla P 27" L; Sandön pohjoisella rannalla P 27" L; Lill Steduskärillä P 25 L ja Långholmin pohjoisrannalla P 30" L. Sanotusta näkyy että uurteet, kuljettuaan itäisessä osassa kartta-aluetta lähemmin Lu:oen suuntaan, saavat yhä enemmän P E:sen suunnan kuta lännempänä löytöpaikka on, kunnes ne itse Ahvenanmaan mantereella menevät suoraan pohjaan ja etelään. Björkön kylään kuuluvalla Lill Lappou saarella Kumlingissä tavattiin risti uurteita, joista toinen jakso kulkivat P 05 L:een ja olivat jokseenkin epäselviä, toisella selväuurteisella jaksolla oli suunta P 26 L. Uurteiden vastakohtana ovat siirtokivet paljoa yleisempiä siirtoloviä. läntisessä osassa kartta-aluetta kuin itäisessä. Ahvenanmaalla ja sen läheisimmässä saaristossa ovat suurimmat lohkareet rapakiveä, joista voidaan mainita eräs luoteesen Hultan kylästä oleva, joka on G metr. pitkä, 4 metr. leveä ja 3 metr. korkea, toinen länteen samasta kylästä, jonka kaikki kolme ulottuvaisuutta ovat noin 3,i metr. sekä eräs Borgskärillä Kumlingissä oleva, joka on 0 metr. pitkä, 5 metr. leveä ja 4,5 metr. korkea. Mitään suurempia graniitti- tahi sarviväikegraniitti- siirtolohkareita ei lövily. Näiden ainekset ovat, kuten näyttää, läliimpäin ympäristöjen vuorista, vaan muukalaisia, jään ja tuulen kuljettamia, löytyy myös runsaasti, kuten hiekkakiviä, siluu- 29

31 30 rista kalkkikiveä, kvartsi porfyyria, oliviinidiabaasia, harmaata graniittia. Hiekkakivet ovat runsaimmasti edustettuja ja ovat eri toisintoja värinsä ja rakenteensa puolesta. Ne sisältävät useinkin rikkikiisu-konkretsiooneja ja ovat siis paikoittain Ahvenanmaalla tavattujen sangen suurien rikkikiisupallojen ja palikujen, jotka ovat aina 10 stm: i i 11 läpimitassa, emäkalliona. Pitkin rantoja tapaa usein pieniä oliviinidiabaasi-lohkareita, jotka ovat helposti tunnettavia tummasinipunervasta augiitistaan, valkeasta plagioklaasistaan ja kellanviheriästä oliviinistaan, ja samoissa paikoissa on siellä täällä pieniä kvartsiporfyvrikiviä, joiden hienossa ruskeanmustassa massassa on sirottuneina tummia, lasimaisia kvartsirakeita ja keltaisenpunaisia ortoklaasikiteitä. Suurta huomiota herättävät nuo yli koko karttalehden parhaastaan pitkin rantoja tavatut siluurisen kalkkikiven lohkareet. Mitä niiden kokoon tulee, näkyy se kasvavan kuta lähempänä löytöpaikka 011 Ahvenanmaan mannerta, niin että ne Kumlingissä ja Brändössä tavallisimmasti ovat vaan stm. pitkiä ja 8 10 stm. läpimitassa, vaan Vårdössä ja Sundissa saavat 1G 20 stm:n läpimitan. Eräällä pienellä Björnholmaan kuuluvalla saarella Brändössä oli hiukan suurempi kalkkikivilohkare, joka oli 52 stm. pitkä ja 24 stm. paksu, vaan suurin, alueen läntisessä osassa löydetty, oli sitävastoin 80 stm. leveä, metriä pitkä ja 0,5 metr. paksu. Koska rahvas käyttää lohkareita kalkinpolttoon, vähenee niiden lukumäärä vuosi vuodelta; yhtäkaikki ovat tärkeimmät löytöpaikat vieläkin, kuten jo sanottiin, pitkin rantoja. Mutta kauempanakin sisämaassa saa kuitenkin joskus nähdä niitä kasoissa jonkin pellonojan vieressä, maasta ylös kaivettuina tahi kynnettyinä. Tämä niiden esiintyminen peltosavessa selittää osaksi sen suuren kalkinpidon, joka 011 mainitussa maanlajissa, mutta arvelu, että ne olisivat kerrostuneina in situ saven alla, ei vielä tähän saakka ole toteutunut. Niiden ainekset näyttävät olevan kahta lajia, nimittäin vaaleanharmaata ja hyvin kovaa, lukuisain kalkkisälpäsuonien lävistämää sekä erittäin köyhää kivennäi-

32 sistä ja yleistä Brändössä ja Kumlingissä. Toinen laji on liarmaankeltaista värilleen, verrattain pelimeätä ja rikasta kivettymistä, jota toisintoa useimmat siirtokivet ovat Yardössä ja Sundissa. Itäisen aineen siirtokivet ovat suurimmaksi osaksi lähimmän seudun vuorilajeista peräisin. Lappon etelärannalla tavattiin kuitenkin rapakivilohkare, jonka kehä oli 8 metr. Asterholman itärannalla 011 toinen kiillegneisilolikare, joka on 3,r> metr. korkea ja 10 metr. ympäri mitaten. Tutkimuksilla on vaan yksi kiidenpata huomattu ja sekin Hiidenpata. sangen pieni koolleen, sijaitseva Bergholmilla, etelään Vesteröstä Brändössä, Pata 011 sorvattu harmaasen kiillegneisiin, muutamia jalkoja merenpinnasta, ja 011 hyvin matala, sillä sen läpimitta 011 0,5 metr. ja syvyys vaan 0,i metr. Bapakivigraniitin ja osaksi myös maasälpäporfyyrin hai- Vuorem-otkeilut ovat olleet syynä muutamien sittemmin vuorenvierrosten ja ' kautta yhä enemmän laajentuneiden rotkojen syntymiseen. Nämä ovat kuitenkin yleensä hyvin pieniä ja huomattavimmat niistä sijaitsevat Trollön, Högskärin ja Brunnskobbin saarilla; jotka kaikki ovat Yardön pitäjässä, Useinkin verhoaa niiden seiniä eri väriset maasälpä- ja vuorikiteet. Trollöllä oleva rotko on uunin muotoinen 2,s metr. syvä ja 1.2 metr. korkea, ja sen vieressä on toinen pienempi yhtäläinen. Högskärillä oleva luola 011 niinikään uunin muotoinen ja yhtä suuri kuin Trollöllä oleva sekä haarautuu kolmeksi pienemmäksi luolaksi, joiden syvyys 011 noin 0,5 metr. ja läpimitta 0,2 metr. Sen haarakkeiden ja itse rotkon seinissä on suurempia ja pienempiä vuorikiteitä, joko vesi kirkkaita, sinisiä, sinipunervia tahi topaasin värisiä. Brunnskobbilla oleva rotko on sferoiidinen ja sillä on pystysuora pituussuunta ja suu, joka on vaan 40 stm. laaja. Botkon suurin läpimitta 011 noin 1 metri, jonka jälkeen se taas kapenee pohjaan päin, joka on 2 metrin syvällä suulta, Lukematon joukko pieniä ryhmäonteloita 011 muutoin siellä täällä puheenalaisessa vuorilajissa. 31

33 32 Melkoista ko'okkaampia ovat Hullbergalla Brändössä olevat rotkot. Nämä, kaksi luvulleen ja aivan likellä toisiaan, ovat syntyneet niinikään vuorenvierroksen kautta ja ovat niin tilavia, että suuremmassa 3 talli neljä henkeä voi seistä suorana. Huone tulee tosin sitte matalammaksi, mutta ulottuu monta metriä vuoren sisään. Toisessa luolassa käy pitkin seinää porras, jota ennen muinoin meripeikot, jotka tarun mukaan ovat asustaneet siellä, ovat käyttäneet istuimena. Luolilla on sentähden vielä tänäkin päivänä nimenä hiidentuvat". Vierinsoraa. Eräs Simskälan selän eteläpuolella olevista pienistä saarista on osaksi vierinsoraa. Pohjoinen osa tätä saarta, Malörsgrundet, on yksinomaan päänkokoisista kivistä, jotka vähitellen pienenevät kuta etelämpänä ne ovat, jonka vuoksi sora saaren eteläosassa on hyvin kangashiekan sekaista. Harjussa olevat kivet ovat samasta aineksesta kuin seudun siirtolohkareet. Tämän luodon pituussuunta menee P - E:ään, siis samaan suuntaan kuin uurteet. Tämä on ainoa paikka, missä vierinsoraa on huomattu. Kangas- Ainoastaan parissa paikassa alueella on kangashiekkaa ollut hiekkaa. ujj n laajalti, että sitä, on voitu merkitä kartalle. Toinen on heti Ko:een Hultan kylästä, toinen on osa Yårdössä olevaa Sandön saarta. Värilleen on kangashiekka osaksi harmaanpunaista talli vaaleanpunaista, vaan ei ole selvästi kerrallista, ja siinä on vuorien läheisyydessä suurempia teräväsärmäisiä rakeita, jotka alemmilla paikoilla enemmän pyöristyvät ja pienenevät. Se ei siis ole puhdasta, vaan mäkirinteissä ylängöiltä alas huuhtoutuneen rapaantumissoran sekaista. Ainoastaan Sandöllä voi hiekassa huomata selvää kerrallisuutta, jossa se on erinomaisen hienoa ja kerrokset noin 2 mm. vahvoja. Kerroksista Samassa paikassa, missä kerrallista kangashiehkaa oli, savea, tavattiin myös kerroksista savea vähäinen määrä, 0,5 metrin syvälle peltosavikerroksen peittämänä. Kerroksisen saven väri on liarmaankeltainen tahi harmaa ja kerroksisuus useimmiten hyvin epäselvä hiekkakertojen vähyyden takia, joita näkyy sen kokoomuksessa. Sen leveneminen näyttää olevan vähäinen Ah-

34 33 veil all maan mantereella eikä se siellä tule maanpintaan, vaan on aina peltosaven päällystämänä, joka eri vahvuisena peittää sitä. Missä se ei ole kovin syvällä ja siis on helposti saatavissa, on sillä suuren kalkinpitonsa tähden melkoinen merkitys Ahvenanmaan maanviljelyksessä. Sandöstä otettua savea on Fil. Kand. Frosterus osaksi analyseerannut ja huomannut sen sisältävän: Kalkkimaata 9,49 / 0. Fosforihappoa nimeksi. Yleisin irtaimista muodostuksista ou peltosavi, joka itäi- Peltosavea. sessä osassa aluetta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta on ainoa siellä tavattava irtain muodostus. Vuoriperän suuren laajuuden tähden on savi rajoitettu pienille alueille ja on kerrostunut ahtaisin laakso-alanteisin murtosoran tahi kerroksisen saven päälle, tahi myös, kuten useimmiten ou laita, suoraan vuoriperän päälle. Sen vahvuus ei sellaisissa oloissa voi olla suuri eikä itse teossa nousekaan enempään kuin 1,5 metriin. Sangen viljava ja helposti muokattu savi on harmaata tahi harmaanruskeata värilleen ylisissä kerroksissa, mutta käy sinertäväksi alisissa. Kangasliiekkakeuttien ja murtosoran läheisyydessä se on hyvin hiekansekaista, jota kaikkialla on sen kokoomuksessa, jonka vuoksi savi ei olekaan varsin kiinteätä ja sitkeätä, vaan tulee siksi vasta syvällä, sielläkin missä hiekanpito vähenee. Sen laadun selville saamiseksi toimitettiin suuremmilla saarilla Kumlingissä ja Brändössä muutamia kaivamisia metrin syvälle, jolloin tavattiin vuorottelevia savi- ja hiekkakerroksia. Niinpä oli Lappon saarella Brändössä ylinnä ohut kerros vaaleankeltaista hienoa hiekkaa, sen alla hiukan vahvempi karkeata, punaista hiekkaa; sitte seurasi aina 0,5 metr. vahva kerros tummanharmaata peltosavea, joka hajosi pieniksi säännöttömiksi palasiksi (palasavea), päällystävä muutamien stm:ien vahvuista kerrosta hienoa, kerrallista hiekkaa, sekä vihdoin sangen vahvalti tummansinistä, ainoastaan hiukan hiekansekaista, plastillista savea. Tämä kerrosvuorottelu näkyy olevan sangen yleinen alueen itäisissä osissa paiist Jurmossa,

35 34 missä peltosavessa ei ollut ensinkään hiekkakertoja, vaan siilien sijaan oli suuressa määrässä kiven- ja soransekaista. Tuivasavea Sekä tulvasavi että tulvahiekka ovat sangen väliän yleisiä ]a tl kaa'" Ci " Ya ikka alueella monine lahtineen ja saarineen pitäisi olla soveliaita paikkoja niiden syntymiselle. Kannat ovat kuitenkin useimmiten vuorisia ja jyrkkiä ja ainoastaan siellä täällä 011 matalampaa vettä, missä tulvasavi ja tulvahiékka ovat voineet laskeutua. Sellainen paikka oli ennen Simskälan Österön etelärannalla syvälle maalian pistävät lahdet, jotka veden vähitellen tapahtuvan vähenemisen tähden ensin ovat madaltuneet ja nyt ovat pitkulaisia hiekkakenttiä. Suurin savikenttä 011 kaakkoon H uitan kylästä, vaan tämä ei ole täyteen yhden neliövirstan laajuinen, ja muut löytöpaikat ovat niin vähäpätöisiä, ettei niitä ole voitu merkitä kartalle. Tulvasaven muodostumistavan takia siinä tavataan nykyaikaisten kasvien jäännöksiä; kuten kaislaa, lepänlehtiä sekä pieniä oksia. Koska se tavallisesti 011 hyvin liiekansekaista, 011 sen plastillisuus myös tuiki vähäinen; sen väri 011 vaaleanharmaa, joskus hiukan keltaiseen vivahtava. Itäosissa aluetta se ei ole ensinkään tyypillistä, vaan aina suurempien kivien ja karkean soran sekaista. Raakkumaata. Vähän laajemmalla alalla 011 tulvahiekka näyttäytynyt. Paitsi että se siellä täällä reunustaa rantoja kapeina juovina esiintyy se suurempina kenttinä Sandön eteläisessä osassa Vårdössä, missä se 011 kerrostunut pitkin Löfötä vasten olevaa salmea, Simskälan Österöllä, Enklingen kotosaarella Kumlingissä ja Sändöllä Iniön kappelissa. Sen väri on ylisissä kerroksissa harmaa tahi kellan harmaa, joka syvemmällä vaihtuu punaisenruskeaksi. Samoin kuin tulvasavi sisältää tulvaliiekkakin usein orgaanisia jätteitä, kuten raakunkuoria, lehtiä ja oksia, sekä on ylisissä kerroksissa lähes tuhkahienoa, vaan tulee alemmissa karkearakeiseksi ja soramaiseksi. Vielä harvinaisempaa kuin edelliset muodostukset 011 raakkuman. Ollen ainoastaan paikallinen muodostus 011 tätä vaaleanharmaata sinipunervaa maalajia tavallisesti juuri semmoisissa seuduissa kuin puheenalainen jokseenkin usein, mutta

36 tällä alueella sitä ou huomattu ainoastaan Ahvenanmaan mantereella ja sitä lähimmillä saarilla. Jo G. 0. Bremer *) mainitsee, että Brändössä ja Kumlingissä löytyisi raakkumaata useissa paikoin, mutta mitään sellaista ei näissä pitäjissä tavattu tutkimuksilla. Simskälan Österöllä, sen laakson pohjoispäässä, joka kylästä kulkee Lu:sen, löytyy melkoinen kerros raakkumaata. Se sijaitsee noin 20 metr. korkealla merenpinnasta ja on osaksi turpeen peittämä. Sen pituus ja leveys on noin 50 metr. ja sen vahvuus 0,25 0,5 metr. Myös Läntisellä Simskälalla oli tulvahiekassa saaren eteläisellä rannalla muutamien neliömetrien laajuinen kerros noin metrin korkealla merenpinnasta. Samanlainen tavattiin eräässä vuorenrinteessä etelään Hultan kylästä, puolivälissä kylästä mantereen ja Hultaholmin väliselle salmelle. Bah vas on viime aikoina oppinut ymmärtämään raakkumaan arvoa ja sentähden alkanut käyttää sitä lannoitusaineena pelloillaan. Fil. Kand. Frosterus on osittain analyseerannut raakkumaata Öster Simskälasta ja havainnut sen sisältävän: Kalkkimaata 27,58 % Fosforihappoa nimeksi. Harmaanruskeata, vetistä liejua on tavattu yhdessä ai- Liejua, noassa paikassa, nimittäin Enklingellä. Koilliseen kylästä löytyy lampi-allikko, joka suurimmaksi osaksi on umpeenkasvanut ja jossa tätä maalajia on leton alla, joka muodostaa lammin rannat. Tämä lieju on hyvin rikasta orgaanisista jäännöksistä sekä noin 0,5 metr. vahvaa. Koska vuoret täyttävät suurimman osan maan pinta-alaa, ovat?wvekerrostumat vähäpätöisiä alaltaan. Täällä löytyviä soita on tosin sangen monta, mutta ne ovat yleensä pieniä ja ovat joko ahdistettuina ahtaiden ja jyrkkien vuorenonkaloiden väliin, ja ovat silloin tavattoman vesiperäisiä sekä syvempiä, 35 Turvetta, *) Anvisning på malm- ooh bergarter uti Storfurstendömet Finland af Carl Otto Bremer. Åbo 1824.

37 36 tahi myös korkealla itse vuoritasangon päällä, jolloin ne tavallisesti ovat hyvin mataloita, mutta laajempia. Saaristopitäjissä 011 suoturve muuttunut turvemudaksi jo noin 15 stm:n syvälle ja on syvemmällä hyvin vetistä sekä soran ja kivien sekaista. Ahvenanmaan mantereella ovat suot hiukan suurempia, kuitenkaan ei yksikään näistä ole sanottavasti yli kilometrin pituinen. Näin laajoja ovat Hultan kylän luoteis- ja länsipuolella olevat suot, jotka suurimmaksi osaksi ovat vähässä määrässä mädännyttä rahkasammalta. Muutamin paikoin, varsinkin vuorilla olevissa turvekerrostumissa tässä seudussa, voi vielä syvemmällä erottaa kasvin muodon ja näön. Sitävastoin on mätäneminen niissä soissa, jotka ovat savipohjalla ja siis kuivempia laadulleen, ennättänyt pitemmälle, joten siitä on syntynyt ruohokasveille sangen hyvä maaperä, Useimmilla soilla on vuoriperä ja ainoastaan harvat ovat kerrostuneet saven tahi murtosoran päälle. Niiden vahvuus ei ole erittäin suuri, useinkin vaan 0,5 metr. Esimerkkinä siitä kuinka syvyys kuitenkin voi olla melkoinen, vaikk'ei laajuus olekaan suuri, mainittakoon eräs pieni Hällisöllä Iniön kappelissa oleva turvekerrostuma, jossa syvyys on yli 3,s metr., vaan laajuus niin pieni, ettei sitä ole voitu merkitä kartalle. Lähteitä. Koska alueelta puuttuu suurempia vettä kokoavia kenttiä ja se on siis vähemmin edullinen lähteiden syntymiselle, ovat ne, jotka on tavattu, sekä harvoja että huonoja. Tarvittava juomavesi on useinkin haettava vartavasten puhdistetuista vuorenravista, vaan "minkälaista tämä silloin on voi helposti arvata. Suoraan vuoresta tuleva lähteensuoni löytyy Uddan torpan tykönä Aselholm in kylässä Iniössä, mutta monessa paikassa mitätön kuoppa, johon savista ja likaista vettä kokoon-

38 tun, saa kantaa lähteen nimeä. Ett'ei mitään huomattavamman laatuista lähdettä ole tavattu Ahvenanmaallakaan, missä löytyy suurempia sora- ja hiekkakerroksia, käy selville seuraavasta luettelosta. Lähde kangasliiekassa Hultan torpan tykönä, lämpöm. 10" C. ilmani. 14" C. Lähde niityssä Koskenpäässä Brändössä, n. s. Brudängskällan... 15" C. 26 C. (18^87). Lähde niityssä Torsholmalla" Brändössä 8" C. 20 C. (18^87). Lähde niityssä Asterholmalla Brändössä n. s. Notvarpskällan 11" C. 22" C. (18^87) Lähde Norrbackan torpan tykönä Nothion kylässä Iniössä. 11 C. 17" C. (18^85). Lähde TJddan torpan o vieressä Asemoimilla Iniössä.. 12" C. 13" C. (18^85) o Lähde Aselholmin kylässä Iniössä.. 11" C. 13 C. (18vm85). Iniössä löytyvät lähteet ovat erotukseksi muista merkillisiä kirkkaasta ja hyvästä juomavedestä. Lueteltujen lähteiden keskilämpömääräksi tulisi 11,i C., kylläkin korkea lämpömäärä, joka osottaa, että veden kokoontuminen ei tapahdu kovin syvällä, ja lähestyy paljon ilman keskilämpömäärää, joka taas oli noin 18 C. 37

39 38 Muinaisjäännöksiä. Aluetta tutkisteltaessa 011 tavattu osaksi muinaisjäännöksiä, osaksi muita muistomerkkejä, joista lyhyt selvitys saakoon seuraavassa sijansa. Kuten ennen kartoitetuillakin seuduilla ovat n. s. hiidenkiukaat lukuisimmin edustetut, mutta myös myöhemmältä ajalta on muistoja tavattu. Sundin pitäjä. Noin 3 kilom:n päässä PLu:sen Hultan kylästä on kaksi hiidenkiuasta rakennettuna kumpikin jokseenkin korkealle kukkulalle. Molemmat vuoret kohoavat kahden puolen erästä kapeata kannasta, joka yhdistää erään pohjoiseen kulkevan niemekkeen mantereesen. Hiidenkiukaiden huippu on sisään vajonnut ja ne ovat osittain hävitetyt. Värdön pitäjä. N. s. Korsholm illa, joka kuuluu Simskälan saariryhmään ja on kapean kannaksen kautta yhdistetty Langöriin löytyy eräs kenties tavallista oudompi muistomerkki. Saaren muodostaa sangen tasainen ylätasauko, jonka pohjoisella sivulla 011 noin 30 neliskulmaista, suorakaiteen muotoista kivipanosta, joista kuitenkin useat ovat osaksi tahi kokonaan hävitetyt. Ulkosivut ovat suuremmista vastakkain ladotuista kivistä, joiden läpimitta joskus nousee enemmän kuin 0,5 metriin. Sisemmat vähäistä pienemmät kivet ovat tavallisesti asetetut yhteen tahi kahteen, pitkien sivujen kanssa yhdensuuntaiseen riviin, vaan löytyy semmoisiakin, missä nämä muodostavat kuvioita, kuten ympyröitä, ellipsiä j. n. e. ulkopuolisen kiviaidan sisäpuolella. Kivien lukumäärä suuremmissa suorakaiteissa nousee usein noin 100 kappaleesen. Pålskärillä, Lo:sen Längöstä, löytyy tätä nykvä suureksi osaksi hävitetty jatulintarha.

40 39 Kumlingin pitäjä. Borgskärillä, itään Skräckklubbista, oli hiidenkiuas, ynnä hiukan hävitetty jatulintarha. Björkön saaristoon kuuluvalla Falkklubbilla, Ko:een Ängsöstä, löytyy ruskeasta marmorista tehty muistokivi, jossa on seuraava, osaksi hiukan epäselvä kirjoitus ruotsiksi: Tähän kiveen piirretään Sen muisto, joka aina elää kiitollisissa ihmisrinnoissa. Hänen sydäntään johti hyve; Hänen elämätään rehellisyys ja kunnia; Uskollinen, oikeamielinen, pysyväinen Kuningasta, Isänmaata kohtaan, Luutnantti, Jalosukuinen Gustaf Adolph Taube, Översti Tauben, Hermansaaren omistajan, Poika, Naimaton kuitenkin kihloissa, piti hänen matkustaa kotiinsa; vaan matkalla otti Jumala hänet luokseen. Hän hukkui näiden kallioiden väliin 7 muun ihmisen kanssa 15 päivänä marraskuuta Hänen 27- vuotinen elämänsä ansaitsi tämän, kunniamuiston. Hän oli kaikkien rakastama, kaipaama, surema". Taru tietää kertoa että tämä muistopatsas olisi Kuningas Kustaa Kolmannen pystyttämä. Houtskarin pitäjä. Korkeimmalla vuorella Nothion saarella huomattiin hiidenkiuas, joka oli tehty päänkokoisista ja pienemmists kivistä. Hiidenkiuas, joka on noin 10 neliömetrin laajuinen, on osittain hävitetty. Korkeusmääräyksiä. Näitä ovat tutkistelijat tehneet joko "Wreden heiluri-vaakituskoneella tahi E. Erdmannin samaan tarkoitukseen tekemällä, eivätkä ne sen vuoksi ole ehdottomasti tarkkoja. Ne täyttävät kuitenkin tarkoituksensa osottamalla kiinteän maankuoren likimääräisen kohoamisen ja laskeutumisen merenpinnasta.

41 40 Sundin pitäjä. Eräs vuorenhuippu Ka:oon Hultasta 25 metr. Eräs vuorenhuippu Hultan pohjoisen lahden vieressä 23 ii Värdön pitäjä. Malinkluhb, itään Hamnöstä 22 metr. Kullskär, Deletiii pohjoisosassa 19 n Itäisen Simskälan länsirannalla oleva vuori n Läntisen Simskälan luoteisella rannalla oleva vuori ) Suurin Väderskärin luodoista Pohjanlahtea vasten oleva Pattåsen Ilarskär, itään Simskälasta Hjortronskärsliarun, Yiggskärin tykönä Bergö, etelään Simskälan selästä Killingskär, etelään Simskälasta Eräs vuorenhuippu Värdön pohjoisella rannalla Sandön korkein vuori 24 n Ledsåran korkein huippu Kumlingin pitäjä. Sälskär, länteen Landtöstä 12 metr. Dödmansskär 9 ii Yxskär 12 n Buskliarun 10 ii Eräs vuorenhuippu Björkön pohjoisosassa ii Brändön pitäjä. Pohjanlahtea vasten oleva Bernsklobb 7 metr. Flöjskärien suurin luoto 8 ii *) Karttalehdellä väärin ilmoitettu 25 metriksi.

42 Eräs vuori Jurmon eteläisellä rannalla 21 metr. Tellliolmen, heti etelään Jurmosta 24 Afvan maan pohjoisen rannan vieressä 26 Pohjoinen osa Brändön kirkkosaarta 19 Torsholman kylän vieressä oleva vuori 16,, Lappon kylästä lounaasen oleva vuorenhuippu.. 21 Asterholman kylästä kaakkoon oleva vuorenhuippu Kivimaan pitäjä. Tjusgrunden Lu:sen Lypörtöstä 11 metr. Kotaniemen korkein huippu 19 Bokön, etelään Lypörtöstä 29 Iniön kappeli. Korsholm, länteen Aselholmista 21 metr.» > - < *

43

44 Fi g. -1. Kiiv. 1 Fis. Kiiv. K\iv '3. Fi*. Ku v. 4. Rapakivi. Rap ak] ve ä. Yngre Granit. Myökemp ä Graniti a KÅ.Moberj del. F. Lievundals tryckeri Helsingfors

45 Höjd karta (ill bladet Kuiiiliiige. Korkokartta, kuuluva lehteen Kumiinne. Höjd öfver hafvet. Korkeus merenpinnasta. 5 CO -90 met. 3U-00 met. Refflor. Uurteita Skala 1:400,000. Mittakaava 1:400,000. F. Lieweridal's tryckeri,helsingfors

46 Bergartskarta (ill bladet Kumlinge. Vuorilajien kartta, kuuluva lehteen Kunilinge. Gne is (f ran it. Gntisigranititi WM. Rod granit. Punaistagra nit'iä. WM Ord granit. Harmaata granitiä. jmfiksim Syenit. Syenitia. Glimmergneis. Kiillegrieisiä. Hornblendegneis. Amfiboliqneisiä.. Itapakivi. Hapakweå. Skala 1:400,000. Mittakaava 1:400,000. F.Liewendal's tryckeri, Helsingfors. Diorit o. Liobas. Dioritidju DiaJtasia. v Strykning och stup ning. ^ Suunta ia kaade.

47

48 -V. " SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. Ilmestyneitä kartta leh tiä. Ihonalaisia karttoieh tiä* Tornio1,Oulu mtcolikola TLUwmddl'Cn kiobp., Kul&inkL