KARTTALEHTEEN N214&15.

Transkriptio

1 7 f N SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N214&15. HANKONIEMI & JUSSARÖ. K. AD. MOBERG. A. J. WAREN. v -!=i=frk - y

2

3 SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N= 14 & 15. HÄNKONIEIMI & JUSSÄHÖ. TEHNYT K. A. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WARÉN. HELSINGISSÄ, SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINOSSA, 1891.

4 Koslca karttalehdet Hankoniemi ja Jussarö käsittävät ainoastaan vähäisen osan maanpintaa ja sitä paitsi ovat rajakkain, on ainoastaan yksi molemmille yhteinen kertomus tehty. Sen osan mannermaata eli Hankoniemen ympäristöt, joka on kuvattuna karttalehdellä Hankoniemi, ynnä sitä lähinnä olevat saaret tutkivat jo vuonna 1867 v. maanmittari I. J. Inberg ja ylioppilas O. Örn silloisen vuorimestarin E. H. Furuhjelmin johdolla. Muun osan tätä lehteä samoin kuin Jussarön lehden kartoittivat vuonna 1886 allekirjoittaneen johdolla siviili-insinöörit B. Roos ja G. Holm. Korkeusnumerot on merkitty osaksi venäläisen topograafikunnan karttojen mukaan, jotka ynnä maanmittauksen kartat on pantu perustaksi geoloogisten karttain valmistamisessa, osaksi tutkistelijain toimittamien korkeudenmittausten mukaan. Molempain karttalehtien piirustus on insinööri V. L. Åkerblomin ja allekirjoittaneen työtä. Helsingissä 27 p. Huhtik Karl Adolf Moberg.

5

6 G, feolooginen karttalehti Hankoniemi käsittää seuraavat pitä- Karttalehden ian-osat:. liiaantieteel-,.. J Imen ala. Turun läänistä: Halikon kihlakunnasta: kaakkoisen osan Hiittiä; Uudenmaan läänistä: Raaseporin läntisestä kihlakunnasta: kaakkoisen osan Pohjan pitäjää, Karjaan ja Inkoon eteläisimmän saariston ja Raaseporin itäisestä kihlakunnasta: Kirkkonummeen kuuluvat uloimmat merenluodot. Kuten näkyy, esittävät puheen alaiset karttalehdet, joista N:o 14 (Hankoniemi) koskee N:o l:een (Tammisaari) ja N:o 15 (Jussarö) N:o 2:een (Lohja), eteläisimmät osat Suomen saaristoa, Itämeren ja Suomenlahden rannikkoa Hiitistä Kirkkonummelle saakka. Tämä alue lukemattomine luotoineen ja karineen sekä suurempine saarineen tarjoaa monessa suhteessa runsaasti vaihtelua. Niinpä manteren luonteelle omituisia ovat verrattain suuret harvaa havumetsää kasvavat hiekkatasangot ja sangen suuret suot, kun taas saaristo, ollen epätasaisempi ja paikoittain kasvullisuuden puolesta rikkaampi, tekee miellyttävämmän vaikutuksen. Uloinna ulapalla olevat luodot ja karit ovat luonnollisesti aivan paljaita, vaan suuremmilla saarilla näytäksen heti kasvullisuus, joka tulee runsaammaksi sitä myöten kuin nämä lisääntyvät ko'olleen ja paljoudelleen. Muutamissa osissa Hiittiä ei puutu luonnon kauneutta, joka kuitenkin veteen jyrkästi viettävien ylänköjen ja havumetsien tumman vihannuuden tähden on synkempää laadulleen kuin esim. Pohjan pitäjän kauniista salmistaan ja lahdistaan yleisesti tunnetussa saaristossa. Etupäässä

7 6 ovat tässä kohden huomattavia Danskogin ja Elgön ympäristöt, jotka vetävät vertoja Paraisten ihanille maisemille. Vuoriyiän- Mitään huomattavia ylänltöjä ei tällä alueella ole. Mannerk"'' ' maan, joka hitaasti viettäen kohoaa merestä, varsinainen korkeus n on Lappvikin aseman lähistössä noin 80 jalkaa (24 metriä). Melkein yhtä korkealle kohoavat korkeimmat kukkulat Eliittisissä samoin kuin mannermaan pohjoispuolella olevilla saarilla. Vähän korkeampia ovat vuoret Pohjan saaristossa, jossa myös alueen korkein kohta on Sundomin tilan lounaisella puolella Skärlandetilla, nim. 124 jalkaa (37,o met.) meren pinnasta. Vähäistä matalampi eli 107 jalkaa (31,9 met.) on sitä lähellä Baggön luoteisella puolella oleva vuori. Näiltä molemmilta on laaja näköala kauniiden ympäristöjen yli. Mitä niiden ulkomuotoon tulee on useimmilla vuorilla Hiittisissä ja Bromarvissa sangen jyrkkäkaateiset seinät vieläpä lähes pystysuorat, mutta mitään säännöllisyyttä siinä kohden, että jyrkin sivu olisi käännetty jotakin erityistä ilmansuuntaa kohden, ei ole olemassa. Karjaan ja Pohjan saaristossa on runsaasti vaihtelua tässä kohden, niin että tavattomat jättiläissuuret muodot ovat graniittivuorille omituiset, kun taas kupumainen, pyöristynyt kuuluu gneisimuodostumalle. Meren ääressä äsken mainituissa pitäjissä olevilla sileillä ja pyöristyneillä kallioilla on usein omituinen juovikas näkö, joka on syntynyt vuorottelevista vaaleammista kiillegneisija mustemmista amfibooligneisi-kerroksista, joiden rajat aina ovat jyrkästi merkityt. Bromarviin kuuluvilla Granskärillä ja Lindskärillä olevat vuoret ja varsinkin eteläisen Hamnholmin, joka kuuluu Hiittisten Rosalan kylään, pohjaista rantaa pitkin olevat vuoret ovat murtuneita ja rikkinäisiä. Viimemainitussa paikassa on suurenmoisia vuorenvieremiä ollut ja luultavasti pian uudistuvat. Mitään selvästi huomattavaa yhdensuuntaisuutta ylänköjen pituussuunnassa ei ole; kuitenkin voi alkua siihen huomata Hiittisiin kuuluvan Sommarön ympärillä ja eteläpuolella olevissa vuorissa, missä niiden suunta on P:nen tahi Lu:nen sekä Pohjan ja Karjaan pitäjissä, missä tämä ensin menee lännestä itään, vaan sitte tulee Lo Ko:ksi.

8 Varsin suuria laaksoja näin vähäisellä maa-alueella luon- Laaksoja ja nollisesti ei ole. Vuorien väliset notkot ovat yhtä vähän kuin ' t a s a i l k o j a nämäkin huomattavia kulkusuuntansa säännöllisyydestä ja ovat näkyvissä ainoastaan Pohjan pitäjän suuremmilla manterilla. Hermansöllä ja Elgöllä ne menevät määrättyyn suuntaan idästä länteen, vaan melkein yhtä usein tapaa muita suuntia noilla vähäpätöisillä ja useampiin suuntiin haaraantuvilla notkoilla. Koko se osa Hankonientä, joka on harjun eteläpuolella, on sangen suuri hiekkatasanko, jonka kuitenkin usein melkoiset rotkot ja suot taittavat, vaan tämä onkin ainoa koko alueella, joll'ei Hiittisiin kuuluvalla Rosalan maalla olevia hiekkakerrostumia, jotka ovat, parin kolmen neliövirstan laajuisia, voi pitää sellaisina. Tämä tasankomaa, joka suureksi osaksi on veden hiukan muuntamaa kangashiekkaa, josta vaan joitakuita mataloita vuorennyppylöitä pistää näkyviin, kohoaa aivan vähän merestä. Karttalehdellä N:o 2 (Lohja) paikoittain hyvin selväpiirtei- Järviä ja nen salmien ja lahtien I L:nen suunta katoaa melkein koko- s a l m i a > naan kauempana etelää kohti. Toisin paikoin tämä suunta kuitenkin esiintyy pienten saarien ryhmityksessä, kuten esim. Jussarön" lehdellä Jussarön pohjois- ja luoteispuolella olevien saarien on laita, sekä Hankoniemen" lehdellä, missä toiselta puolen Hermansön, Danskogin ja Ängholmin sekä toiselta puolen Köön ja Elgön välinen salmi menee mainittuun ilmansuuntaan. Tästä lännempänä olevat saaret ovat hajallaan järjestyksettä, mutta Hiittisissä salmet kulkevat osaksi PLu EKa:oon, kuten Bodön ympärillä, osaksi kohtisuoraan tätä vastaan, kuten Rosalan ja Kyrklandetin itäpuolella. Kokonsa tähden huomattavimmat järvet ovat Sandträsk ja Tvärminnesträsk, jotka ovat manterella Tvärminnen kylän pohjoispuolella. Molemmat ovat noin 2 virstan pituisia vaan ainoastaan 6 jalan (1,8 met.) syvyisiä ja niissä on vesi valkeata ja kirkasta. Sandträsk laskee Tvärminneträskiin, mutta tällä ei ole mitään laskua, vaan vesi siilautuu hiekan läpi ja muodostaa pitkin meren rantoja joukon lähteensilmiä. Parin virstan päässä pohjoiseen Täktomin kylästä, samoin mantereella, on tuo paljoa pienempi samanniminen järvi. 7

9 8 Myös sen syvyys on vähäpätöinen, vaan omituista siinä on, että se tuntuu olevan rikos iilimadoista, joita kuulutaan pyydettävän ja myötävän. Verrattuina nyt mainittuihin ovat seuraavat aivan vähäpätöisiä ja ovat vaan pieniä vesikokouksia, jotka ennen ovat olleet ja aika ajoittain vieläkin ovat meren yhteydessä. Semmoinen järvi on Kuggskärillä Hiittisissä. Tämä, jonka likimääräinen pituus on y 3 virstaa, on eräässä vuoren syvennyksessä, joka kokoaa sadevettä. Nykyjään sen erottaa merestä kapea ja niin matala vuorenseinä, että merenaallot korkean veden aikana ja kovalla etelätuulella menevät mainitun vuorenseinän yli, jonka tähden sen vesi on kovasti suolaista. Samanlaisia, vaikka vielä pienempiä vesikokouksia 01 Morgonlandetilla ja Rusaröllä. Vaikka niiden laajuus on vähäinen, menee niiden syvyys kuitenkin joskus jalkaan (5 0 met.). Hiukkaista avarampia vaikka muutoin mitättömiä ovat Pohjan pitäjässä Elgöllä olevat Stor ja Lill Träsk. Bantaäärien Vaikka tämän alueen pitäisi olla erittäin sopiva havaintomiratoksia. j e n tekemiseen rantaäärien muutoksista salmiensa ja lahtiensa runsauden tähden, joilla paikoilla, kuten tunnettu, näitä muutoksia on helpoin tarkastaa, eivät näitä koskevat muistoonpanot ole varsin lukuisia. Syynä tähän lienee rantojen paikoittain suuri syvyys, missä maatumista ei niin pian voi huomata. Muutamia tämmöisiä, jotka ovat syntyneet sen jälkeen kuin maanmittauskartat tehtiin, mainittakoon tässä. Niinpä Hiittisissä Kalfholmen, Kyrkön ja Kyrklandet nykyään ovat yhtenä maana. Bunkholm on yhdistynyt Sommaröhön, Sibbholm Rosalan maahan sekä Högholm Kyrklandetiin. Pitkin Hankoniemen eteläistä rantaa on maan kohoamisen kautta useita pieniä kallioluotoja yhdistynyt mantereesen ja Sandön Ko:lla puolella oleva Byön on alkujaan ollut kolmena eri saarena. Pohjan saaristossa on Tvärminnen saari liittynyt Munkholmiin ja Kalfö Mellanholmiin ja Spattholmiin. Tofön ja Getskärin välisen salmen sulkee pieni luoto ja Baggön ja Ekholmin välitse voi käydä kuivin jaloin. Halsholmiin on myös kasvanut kiinni eräs pieni saari.

10 Tämän yhteydessä ansainnevat seuraavat alueella olevia vanhempia vesimerkkejä koskevat tiedot huomiota, koska nämä sangen selvästi osottavat maan yhtämittaista kohoamista. Kuitenkin on vaikea laskea tätä tarkkuudella, sillä merkin asento keski-vedenkorkeuden suhteen, jolloin se tehtiin, useimmiten ci ole tunnettu. Rusaröhön ovat majakan läheisyyteen venäläiset meriupseerit hakanneet vuonna 1839 vedenkorkeuden merkin, joka osottaa silloista keski-vedenkorkeutta, jonka vuoksi tästä pitäisi saada jotakuinkin luotettava tulos. Merkki oli siellä käytäessä 32 sentim. korkeammalla kuin luotsien ilmoituksen mukaan nykyinen keski-vedenkorkeus. Laskemalla tästä saa että maan kohoaminen näinä 47 vuotena olisi 6,8 millim. vuosittain ja 100 vuodessa 68 sentim. eli vähä enemmän kuin 2 jalkaa. Vanhalla Tullholmilla, Lo:sen Tulluddista on kokonaista kolme esimerkkiä. Vanhin on kirjoituksen mukaan Aug. Ehrensvärdin 24 p. Elok hakkaama. Sen korkeus veden pinnasta oli viime vuoden Elokuun lopulla 76 sentim., joten maan vuotuinen kohoaminen olisi noin 5,8 millim. ja 100 vuodessa 58 sentim. eli vähä vähemmän kuin 2 jalkaa. Aivan edellisen vieressä on toinen ynnä vuosiluku 1821, joka samalla kertaa oli ainoastaan 10 sentim. korkealla keski-vedenkorkeudesta. Merkki on nähtävästi hakattu tavattoman korkean veden aikana, sillä tulokseksi saadaan ainoastaan 1,5 millim:n maankohoaminen vuotta kohti ja 100 vuodelle siis 15 sentim. Kolmas merkki, vaakasuora viiva vuosiluvun 1839 alla, oli 30 sentim. vedenpinnasta, joka osottaa maan kohoamisen olevan vuodessa 6,4 millim. eli 100 vuodessa 64 sentim., siis hiukan yli 2 jalkaa. Vielä viides merkki on vanhan Tullholmin viereisellä Gäddtarmsholmilla. Se on vuodelta 1800 ja oli samassa tilaisuudessa 48 sentim. korkealla keski-vedenkorkeudesta. Laskun mukaan on kohoaminen 5,6 mm. vuodessa eli 56 sentim. 100 vuodessa, siis vähä alle 2 jalkaa. Jos tuo poikkeava tulos jätetään pois, tulisi neljän jäljellä olevan keskiluvuksi 61,5 sentim. 100 vuodessa, ja on siis maa tässä ajassa kohonnut Hankoniemen luona 2 jalkaa 7 kymm. linjaa. 9

11 10 Kasvullisuus. Edellisessä on jo osotettu, että kasvullisuus on paikoittain erittäin niukka ja köyhä. Näin on luonnollisesti laita meressä hajallaan olevilla luodoilla ja karilla, jotka suureksi osaksi ovat kaikkea kasvullisuutta vailla, ottamatta lukuun joitakuita kuivia ruoho- tahi turvemättäitä, jotka ovat saaneet niukan ravintonsa jossakin vuorenhalkeamassa tahi kolossa, sekä muutamia tuulen pieksämiä mäntyjä, kataja- tahi leppäpensaita. Lähempänä mannermaata alkaa kuitenkin voimallisempi kasvullisuus, jota Hiittisten ja Bromarvin suuremmilla saarilla parhaasta päästä edustaa havumetsä, paikoittain leppien reunustamana pitkin rantoja. Suuressa osassa Eliittisten kirkkosaarta oli muutamia metsäpalstoja, joissa oli kelvollisia sahapuita, vaan yleensä metsä ei liene koko alueella soveliasta muuhun kuin haloiksi. Hiittisissä ja Bromarvissa jälleenkasvu ei ole suuri, osaksi vuorisen ja kivisen maaperän tähden, osaksi koska sellaisella maaperällä hidaskasvuiset honkalajit ovat yleisimmät. Tämän jälkeen seuraavat leppä ja kataja, harvinaisia ovat koivu, pähkinäpuu ja joku saarni. Pohjan ja osaksi Karjaan saaristoissa kasvullisuus sitä vastoin on paljoa rehoittavampi, sillä paitsi noita tavallisia puulajeja, mäntyä, kuusta ja koivua, näyttäytyy myös tammi, pähkinäpuu ja vahtera sangen usein suuremmissa joukoissa ja silloin vaaleampine ja tuuheampine lehdistöineen miellyttävästi taittavat havumetsien tummemman vihreyden. Tavallisesti tämä kasvullisuus meren ja sen lahtien piirissä ei ulotu vedenrajaan saakka, kuten sisämaassa olevien vesistöjen varsilla, jolloin erittäin vaikuttavia näköaloja syntyy, vaan Pohjan pitäjän saaristossa on näin laita, jonka tähden sen kauneus on laajalti tunnettu. Elinkeinoja. Että sellaisessa seudussa, missä vesi ottaa suurimman alan, ne tulolähteet, jotka siitä saadaan, ovat pääasiallisimpia elinkeinoja, on luonnollista. Sekä silakan että suomuskalan pyynti ovatkin sentähden etusijalla väestön toimista, joihin myös nuo ei vähäarvoiset hylkeen ja linnun ammunta ovat luettavat. Vasta toiselle sijalle tulee maanviljelys, joka sopimattoman ja laihan maaperän tähden ei anna mitään erinomaisia satoja. Uuttera viljelijä voi kuitenkin toisinaan ottaa sangen hyvälaatuisia satoja

12 yksin hiekastakin, josta mannermaalla oleva Sandön tila on kauniina esimerkkinä. Pohjan pitäjän suuremmilla saarilla maanviljelys on tuotteliaampi kuin muissa seuduissa, missä se rajoittuu parhaasta päästä potaatin viljelykseen. Sen ohessa on lannoittamalla kuivaa hiekkaa ja ojittamalla ja polttamalla pieniä soita hankittu niittymaita, jotka tuottavat kohtalaisen ruohonkasvun. Rehuvarat eivät kuitenkaan riitä niittyihin katsoen liian suurelle joukolle eläimiä, vaan tätä ostetaan osittain manterelta. Muita arvokkaita elinkeinoja ovat nuo sangen suuressa määrässä harjoitetut kalakauppa ja rahtaus, ja myömispaikat ovat melkein yksinomaan Helsingissä ja Räävelissä. Erittäin hyvin voipaa väestö ei ole, vaan köyhäksikään sitä ei voi kutsua. 11 Vuoriperän laatu. Yuoriperä 011 kaikkialla sekä saarilla että manterella ja rannoilla hyvin paljastettuna. Viimemainittujen luona se on sileäksi hiottu ja kiilloitettu ja tarjoaa runsaasti tilaisuutta havaintoihin. Tämä vaikuttaa, niin kummalliselta kuin se voikin tuntua, vaikeuksia määrätessä eri vuorilajien identtisyyttä tahi erilaisuutta, sillä kun seudussa, missä on vähä tilaisuutta havaintoihin, helposti voi saada nämä soveltumaan toisiinsa ja ehken myös ennen tehtyihin teoriioihin, jää täällä usein epätietoiseksi juuri, kuten näyttää, toistensa kanssa ristiriitaisten huomioiden runsauden tähden. Tämä koskee etenkin graniittia ja gneisiä sekä näiden keskinäistä suhdetta. Yleiskatsauksin tarkastamalla voi kuitenkin antaa tehtyjen muistoonpanojen kanssa yhtäpitävän selitystavan. Kertomusta seuraavan vuorilajikartan tarkoituksena on selvittää näitä jossakin määrin systemaatillisesti järjestettyinä, vaikka luonto todellisuudessa ei anna pakoittaa itseänsä määrättyjen rajojen sisälle. Pitkin molempien karttalehtien koko pohjaista sivua on melkoinen gneisigraniitti-alue, joka kulkee pääasiallisesti 1 L:een

13 12 ja joka monessa kohden tulee massamaiseksi rakenteelleen, jonka kautta vuorilaji muuttuu graniitiksi. Molemmat vuorilajit vaihtelevat siis hyvin paljon keskenään, etenkin joissakuissa osissa Pohjan saaristoa, jonka vuoksi on mahdoton vetää aivan tarkkaa rajaa näiden välille. Etelään päin tästä 011 sangen selvästi rajoitettu sarvivälkegneisi-vyö, jonka kulkusuunta on sama kuin gneisigraniitin. Manterella sitä peittää päällystävät hiekka- ja turvekokoukset, mutta näytäksen kohta taas Hästöllä ja Elgöllä sekä vielä idempänä. Sarvivälkegneisin ohella ja vuorokerrostuneena tämän kanssa esiintyy kiillegneisiä, parhaasta päästä reunustaen sarvivälkegneisi-vyön molempia ja siis koskien gneisigraniittiin pohjassa sekä kauinna etelässä olevaan graniittialueesen. Suuremmalta geoloogiselta kartalta näkee, että nämä gneisivyöt usein ovat eruptiivien kuten graniittien ja dioriitin läpimurtamia, jonka vuoksi gneisin kerrat sekä näiden että etelässä olevan suuren graniittialan vaikutuksesta ovat hyvin säännöttömiä ja osaksi pystysuoria, osaksi hyvin jyrkkäkaateisia. Joitakuita vähempiarvoisia kalkkikerroksia on siellä täällä gneisikertain välissä, vaan eivät tällä alueella koskaan näyttäydy koskemuksesaa graniitin kanssa. Toisinaan voi samaa kerrosta seurata monen saaren yli. Harmaata Kiillegneisin löytöpaikat ovat yleisesti jo osotetut ja 011 siis kniiegneisia. v ej ä tarkemmin kerrottava nämä. Hiittisten Kirkko- ja Rosalau maan länsipuolella olevat suuremmat saaret ovat lähes yksinomaan tätä vuorilajia, joka taas idempänä esiintyy mainittavassa määrässä Sandön pohjoispuolella olevilla saarilla Bromarvissa ja edelleen vähäpätöisissä kerroksissa Hermansöllä ja Danskogissa, pitkin Elgön pohjaista rantaa ja Skärlandetin eteläistä rantaa Pohjan pitäjässä. Inkoon ja Kirkkonummen uloimmat luodot ja karit ovat puheenalaista gneisilajia. Nyt luetellut paikat muodostavat pohjaisemman kiillegneisi-vyön, eteläisempään taas kuuluvat Badö ja Bötesö ynnä tästä etelään päin Hiittisiin kuuluvat saariryhmät, muutamat mannermaan eteläpuolella olevat karit sekä pohjainen osa Jussarötä ja koko Lill Jussarö Pohjan pitäjästä. Kiillegneisin yleisin laji on keskirakeista, sangen hy-

14 vin kerrallista harmaan tahi keltaisenvalkean ortoklaasin, harmaan kvartsin ja biotiitin sekoitusta. Hiittisiin kuuluvilla Bodöllä ja Skepparskärillä 011 tästä rakenteesta poikkeavaa pilsteistä toisintoa ja tiheätä enriittimaista Stor Jussarön Lu:ssa osassa, siellä löytyvän malmijuonen ympärillä sekä Brändholmilla ja Flakaskärillä Karjaalla. Hienoliuskaista ja hyvin runsaskiilteistä mustaa gneisiä esiintyy Gallbyskärillä, Adskärillä ja sitä ympäröivillä saarilla Hiittisissä, edelleen Bromarvissa Bandskärillä, Granskärillä ja Sandskärillä, Pohjan pitäjässä Trädesholmilla ja Skedöllä sekä Karjaan pitäjässä Löfholmilla, Skälöllä o ja Adöllä. Sekä Busölla että Rysskärillä Hiittisissä kiillegneisi tulee karkeapilsteiseksi, jossa kiillesuomut ovat järjestyksessä, jonka kautta tämä muuttuu gneisigraniitiksi tahi lähestyy sitä ja Räfskärillä Karjaalla on pilsteistä silrnägneisiä, jossa on suuria kaksoiskiteitä punaista ortoklaasia, jota paitsi kokoomuksessa 011 mustanharmaata oligoklaasia. Yhtäläistä silrnägneisiä on tavattu sitä paitsi Långöllä Pohjan pitäjässä, missä kaksoiskiteet ovat aina 2 3 sentim:n kokoisia, Esselholmilla samassa pitäjässä sekä Hiittisten pitäjän Högsorin kylään kuuluvalla Skogsskärillä. Tämä vuorilaji ei siis näytä olevan harvinaista ja 011 muutoin paljoa yleisempää Lohjan lehden (N:o 2) rajaseuduissa, missä sen 011 huomattu olevan vallitsevana suurimmassa osassa Degerön maata ja erittäin laadunmukaista Rödsundin kylän läheisyydessä samalla maalla. Siitä syvstä että vuorenkuori 011 tällä alueella hyvin paljaana, on lukuisia havainnoita kiillegneisin kulkusuunnasta ja kaateesta tehty ja koska nämä on merkitty kartoillekin, olisi havaintopaikkojen lähempi ilmoittaminen sekä väsyttävää että tarpeetonta. Sentähden mainittakoon ainoastaan muutamia yleisiä tuloksia näistä. Useimmin muistoonpannusta I L:stä kulkusuunnasta on vaihteluja Pl5 :sta I P60 :een L:een. Nämä eri kulkusuunnan rajat on tavattu Hiittisissä, jossa ylimalkaan suurempi vaihtelu vallitsee kuin idempänä, missä kerrat ovat vähemmän mutkikkaita ja suurimmat poikkeukset ovat P65 I ja P60 L I L:stä. Mitä kaateesen tulee 011 se, samoin kuin kul- 13

15 14 kukin, hyvin vaihtelevainen Hiittisissä eli 50 :sta pystysuoraan. Kertain kaade on Hiittisten eteläisessä osassa tavallisesti E:ää kohti paitsi Bergsskärillä, missä pohjainen kaade on huomattu ja vähäinen kalteus tähän suuntaan on muutoin pystysuorilla kerroilla Hiittisten pohjoisessa osassa. Muutoin on kaade molempain lehtien alueella, milloin se poikkeaa pystysuorasta, pohjainen. Punaista Punainen kiillegneisi, joka on vuorokerroksissa pääasiallikullegneisia. g e sjj amfibooligneisin kanssa, näyttäytyy ensin Hankoniemellä ja tulee yleisemmäksi idempänä, niin että sitä on tavattu Pohjan ja Karjaan pitäjissä useissa paikoin. Sekä Tulludden, Hankoniemen eteläisin kärki, että sen edustalla olevat karit ja Hankoniemen kaupunkia ja Hankoniemen kylää ympäröivät vuoret ovat punaista kiillegneisiä, jota 011 vielä tavattu Kummelskärillä sekä Halsholmilla, Bottenholmilla ja Kalfholmilla, Vestersundin luona Elgöllä ja tämän kylän Ka:lla puolella. Sen rakenne 011 kaikkialla karkealiuskainen, vivahtaen vähän gneisigraniittiin, jonka kanssa sen suhteensa tähden ympäröiviin vuorilajeihin voi sekoittaa. Mikroskoopillinen tutkimus osottaa, että punainen gneisi on amfotäärista ja on aineksilleen punaisesta ortoklaasista hiukkasesta harmaata oligoklaasia, harmaasta kvartsista ja hyvin hiukkasesta biotiittia. Mitä vuorilajin kulkuun ja kaateesen tulee, ovät nämä samat kuin sarvivälkegneisin, jonka kanssa se näyttää olevan likisessä geneettisessä yhteydessä. Sarvivälke- Sarvivälkegneisin (amfibooligneisin) ala on jo yleisissä piirgneisiä, teissä mainittu. Ollen vallitsevana vuorilajina Hiittisten itäosassa ja Hankoniemen kylän länsipuolella olevilla saarilla sekä karilla se muodostaa suurehkon vuoren tässä kylässä, vaan häviää hiekkakerrostumien alle manterella ja näytäksen vasta saaristossa suuremmassa määrässä Hästöllä, Elgön eteläisellä rannalla, sen edustalla olevilla saarilla sekä on enin levinnyt vuorilaji Jussarön lehdellä. Tällä sangen laajalla alueella sitä on useita rakennetoisintoja. Tavallisesti se on keskirakeista, hyvin tumman, lähes mustan sarvivälkkeen, valkean tahi harmaan kvartsin ja samanvärisen ortoklaasin sekoitusta. Siinä runsaasti löytyvän sarvi-

16 välkkeen takia vuorilaji on usein lähes mustaa. Sekä Mattskärillä ja sitä ympäröivillä saarilla Hiittisissä että Hamnholmilla ja Rusarön läntisessä osassa sekä sitä lähimmillä luodoilla on hienoliuskaista kovasti sarvivälkkeenpitoista toisintoa ja yhtäläistä on vuorilaji Busön etelä- ja itäpuolisilla saarilla Pohjan pitäjässä. Karkeapilsteistä, joskus hyvin epäselvästi juovikasta lajia on Stor Misillä, Träsköllä, Matgrufvalla Pohjan saaristossa sekä Flaskskärillä, Grötskärillä, Espskärillä ja Ekskärillä Hiittisissä. Varsin usein on sen kokoomuksessa biiotiittia, joka joskus tulee niin vallitsevaksi, että tämä muuttuu kiillegneisiksi, ja jolloin kulloin sattuu myös että vuorilaji on melkein yksinomaan sarvivälkkeestä, jonka kautta syntyy jonkinlaista sarvivalkefelsiä. Samoin kuin kiillegneisin on sarvivälkegneisinkin kulku ja kaade etenkin alueen läntisissä osissa hyvin vaihtelevainen. Pääsuunta on tosin L I:nen, vaan poikkeus tästä vaihtelee 28 :n P:aa kohti ja 50 :n E:ää kohti välillä. Bromarvissa vaihtelut eivät ole niin suuria, sillä 15 P:aa kohti ja 10 E:ää kohti ovat huomatut rajat, vaan sen sijaan tulee kulku muissa osissa aluetta vaihtelevaksi, ollen 30 :n P:aa kohti ja 20 :n E:ää kohti välillä. Itäisissä osissa aluetta varsin säännöllinen kaade, joka on joko pystysuora tahi aina pohjainen, jolloin pienin kaade on 67, on Bromarvissa samaa laatua, vaan Hiittisissä taas hiukan vaihteleva, niin että kerrat poikkeavat pystytasosta milloin 20 E:ää kohti, milloin pari kolme astetta P:aa kohti. Niinpä se on Rosalan maan eteläpuolisilla pienillä saarilla samoin kuin tämän kylän ja Pyölin (Böhle) välillä eteläinen, vaan parin virstan päässä tästä Lu:sen päin juuri mainitusta maasta olevilla luodoilla pohjainen. Kaade on kuitenkin, kuten jo on osotettu, kaikissa tapauksissa hyvin jyrkkä, jonka tähden varsin suuria säännöttömyyksiä ei löydy. Gneisien ja graniittien rajalla on gneisigrciniitti, jonka vuori- Gneisilajin tärkeimmät löytöpaikat ulottuvat pitkin puheenalaisen kartta- graniittia, lehden pohjaista rajaa. Hiittisten kirkkosaaren pohjaisessa osassa olevat kukkulat, Kadermon saari ja Bromaniin kuuluva Bengtsorin maa ovat tätä vuorilajia, jota on tavattu suuremmissa mää- 15

17 16 riii myös Pohja» pitäjän Skärlandetilla. Tällä alueella kaikkialla punaista gneisigraniittia 011 sitä paitsi tavattu Rusarön länsipuolisilla luodoilla sekä useissa paikoin Pohjansaaristossa kuten esim, Tvärminnen ja Hästö Busön välisillä pienillä saarilla, Kalföllä jo Koöllä, Gräfskärillä, Elgöllä y. m. Sen ainekset ovat punainen tahi keltaisenpunainen ortoklaasi, punainen oligoklaasi, biotiitti ja harmaa kvartsi vähissä määrin ja kiillelehtien suunta on sama kuin gneiseissa. Rusarön luodoissa tämä on keskimäärin P 80 L. Juova- Ei erikseen merkittynä kartalle vaan samalla tavalla kuin graniittia. g r a nütti on Bromarviin kuuluvalla Bergöllä, sitä ympäröivillä pienillä kareilla, Kuggholmilla, Horsöllä, Länsmanilla ja Döörnillä vuorilajia, joka 01 keskenään vuorottelevista, eri vahvuisista gneisi- ja graniittikerroista. Tämä vuorilaji eli juovagraniitti, joka esim. Turun läheisyydessä täyttää melkoisia alueita, näyttää täällä olevan rajoitettu nyt mainittuihin harvoihin paikkoihin. Vuorilajissa löytyvä graniitti 011 karkearakeista, vaaleanharmaata ja sen ainekset ovat valkea tahi valkeanharmaa maasälpä, harmaa kvartsi ja hiukka biotiittia; gneisijuovilla on samat ainekset, vaan biotiittia on kenties hiukan runsaammalti. Gneisiosueet kulkevat P 80 Lään ja niiden kaade on Bergöllä 45, mutta Horsön tienoilla 80 P:aa kohti. Muutamin paikoin Horsöllä katoaa gneisistä kiille ja sen korvaa amtibooli, joten kerrostuneet kerrat osittain olivat amfibooligueisiä. Graniittia. Graniitti, joka Hiittisissä on näkyvissä ainoastaan uloimmilla meren luodoilla, tulee vähän yleisemmäksi jo Bromarvissa, jossa sitä parhaasta päästä on pitkin mannermaan eteläistä rannikkoa ja läheisillä saarilla ja luodoilla. Idempänä, Pohjan pitäjässä, vuoriperä on samoin kuin eteläisimmillä luodoilla ja joillakuilla suuremmilla saarilla, kuten Barsöllä ja Jussaröllä, graniittia. Baggöllä Skärlandetin eteläpuolella oleva korkea vuori 011 myös tätä vuorilajia. Manterella oleva graniitti on keskirakeista, joskus parellelipipedisesti lohkeilevaa, ja rakenteelleen yhtäläistä se on sekä Hiittisten Storholmilla, Bromarvin saarilla, Danskogilla, Hermansöllä, Hästö Busöllä ja Jussaröllä y. 111.

18 paikoissa Pohjan pitäjässä. Hienorakeista graniittia tavataan Baggöllä sekä hiukan etelämpänä Korsholmarne-saarilla ja Adöllä. Porsöllä ja Bergöllä Bromarvissa ja Elgön maan eteläisessä osassa sekä tästä lounaasen päin olevilla pienillä saarilla Äggharuniin saakka graniitti on karkearakeista. Hankoniemen länsipuolisilla pienillä karilla ja luodoilla esiintyy rakenteelleen porfyyrimaista graniittia, sillä hieno- tahi keskirakeisessa punaisessa perusaineessa 011 pieniä vaaleammanpunaisia ortoklaasikiteitä aivan säännöttömästi sirotettuina. Toista toisintolajia on nähtävänä Hankoniemen eteläpuolella olevilla luodoilla, Rusarön ympärillä ja lännempänä tästä. Perusaine on täälläkin keskirakeinen, sangen rikas kiilteestä, sisältäen aina 3 sentim. pitkiä, hiukan litistyneitä maasälpäpalloja, joiden pituusakselit ovat I L:ssä suunnassa. Vuorilaji tulee pallojen säännöllisen järjestelyn tähden hyvin edellä mainitun silmägneisin näköiseksi ja on kenties samaa vuorilajia, vaikka se ei täällä ole ollut kovin suuren painon alaisena, koska kiillelehdet ovat perusaineessa aivan säännöttömästi sirotettuina ja vuorilajissa ei ole alkuakaan kerrallisuuteen. Myös Pohjan saaristossa esiintyy porfyyrimaista juonigranaattia lävistäen gneisikerroksia. Sen varsinaiset löytöpaikat ovat Skåldön ympäristöt, Baggö, Halsholm sekä Karjaalla Björnö ja Storö. Ortoklaasi täälläkin hyvin kehittyneine kiteineen aikaansaa porfyyrirakenteen. Maasälpäpallot, jotka ovat mustanpunaisia ja toisinaan antavat vuorilajille rapakiveen vivahtavan näön, sekä amfiboolinpitoinen perusaine antavat porfyyrigraniitille tumman, punaisenmustan värin. Graniitin väri on muutoin koko alueella, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, punainen. Harmaata 011 ainoastaan Storholmilla Hiittisissä, Porsöllä ja tästä Ka:oon olevilla saarilla sekä Tvärminnen kylän tienoilla Bromarvissa. Koska pegmatiitti käytännöllisyytensä tähden teknillisiin tar- Pegmatiittia. peisin ansaitsee suurta huomiota ja sitä vuorikuoren paljastetun asennon tähden oli helpompi tarkastaa, pidettiin sen esiintymistä kenties enemmän silmällä kuin tavallisesti, kun tämä sitä paitsi koski seutua, jolla 011 verrattain helpot kulkuneuvot. Kiillegnei- 17

19 18 sissä Hiittisissä tapaa varsin usein hyvin leveitä juonia kiilteestä köyhää pegmatiittia, jonka maasälpä on joko vaaleata tahi aivan lihankarvaista, joskus keltaiseen tahi harmaansinipunervaan vivahtavaa ja jonka kvartsi tavallisimmin on vaaleanharmaata. Sitä on Fonskärillä, Stor Ängsskärillä ja Köpmansskärillä. Myös Pohjan pitäjässä pegmatiittia on useissa paikoin, kuten esim. Björkskärillä, Hermansöllä, Koöllä ja Tvärminnen saarella, vaikka ei niin suurissa määrin kuin Hiittisissä. Juonet eivät kulje mihinkään määrättyyn suuntaan, vaan laajenevat, etenkin Hiittisissä, melkoisen suuriksi pahkuiksi, joissa maasälpä on muodostunut suuriksi kidepalasiksi ja kvartsi säännöttömiksi ryhmiksi. Syeniitti- Pohjan ja Karjaan saaristossa sangen runsaasti esiintyvää graniittia. Sy enattigraniittia ei ole tavattu Hiittisissä. Sen sijaan on tässä pitäjässä Osmanskärilla amfiboolifelsin rajalla olevaa syeniittia, joka paikoittain on hyvin omituisen näköistä. Keltaisenpunainen maasälpä on näet kokoontunut aina 2 desim. laajoihin renkaihin tummaan amfiboolikivi-joukkoon, josta syntyy erittäin kaunista vuorilajia. Ainoastaan pienissä osueissa, joko muodostaen pieniä vuorennyppylöitä tahi esiintyen juonina muissa vuorilajeissa, syeniittiä on useissa paikoin Pohjan pitäjässä, kuten Danskogin maan Loissa osassa, Köön pohjoisessa osassa, Träskön koillisessa kärjessä, Gyltanilla, Björnöllä j. n. e. Syeniittigraniitti esiintyy paljoa useammin ja laadulleen itsenäisempänä äsken mainituissa paikoissa, missä amflbooli-vuorilajit muutoin ovat yleisimmät. Sen kokoomus 011 kaikkialla melkein sama, vaan sitä vastaan rakenne näyttää olevan hiukan vaihteleva. Niinpä se on hienorakeista Storöllä ja sitä ympäröivillä pienillä saarilla Karjaalla, keskirakeista Elgön etelä- ja kaakkoispuolella olevassa saariryhmässä sekä karkearakeista Danskogin ja Skärlaiuletin välisillä pienillä luodoilla. Sitä paitsi on Elgön eteläpuolella olevalla Skedöllä porfyyrimaista syeniittigrauiittia, jossa on sirottuneina punaisenharmaita tahi harmaita maasälpä-kaksoiskiteitä sen sangen karkearakeisessa ainejoukossa, missä selvästi voi erottaa harmaata ortoklaasia, harmaata kvartsia ja mustaa amfiboolia sekä biotiittia. Mitä sen väriin tulee, on se kaikkialla tummanharmaa,

20 jonka vaikuttaa vaalea tahi vaaleanpunainen maasälpä ja harmaa kvartsi yhdessä mustan amfiboolin ja musta» kiilteen kanssa. Vaihtelusta rikkaassa vuoriperässä Pohjan pitäjässä on näh- Dioriittia. tävänä myös dioriittia, jos kohta ainoastaan parissa paikassa siinä määrin, että sitä on voitu merkitä kartalle. Långskärillä, Elgön eteläpuolella, se 011 mustanviheriätä, hienorakeista, lähes tiheätä ja saman näköistä on Sonaholmilla, Tofön eteläpuolella. Alglon, Halsholmin ja Ängsholmin saarilla sitä 011 myös, vaan ainoastaan pienissä, vähäpätöisissä osueissa. Kalkkikiven löytöpaikkoja ei ole varsin harvassa alueella, Kalkkikiveä, mutta suuri osa näistä, ollen luodoilla ja karilla, ei liene sovelias muokattavaksi, vaikka se olisikin laadulleen parempaa ja runsaammalti. Enimmästi sitä on saatavissa Hiittisissä Viddjisgrundetilla, Osmanskärin eteläpuolella. Kerros, joka 01 kiillegneisin ympäröimä, on noin 340 jalkaa (101 met.) pitkä ja 30 jalkaa (8,9 met.) leveä, mutta kaksi harmaavuorijuovaa jakaa sen kolmeen eri kerrokseen, joista kukin 011 lähes 3 jalkaa (0,89 mot.) leveä. Voi nähdä kerroksen jatkuvan veden alle molemmin puolin tuota pientä vuorennyppylää. Kalkki 011 valkeata, aivan puhdasta ja sälpäistä. Osmanskärillä on kaksi kerrosta karkeakiteistä kalkkia. Toinen on 70 jalkaa (20,7 met.) pitkä ja noin 5 jalkaa (1,48 met.) leveä, toinen taas 011 aivan vähäpätöinen. Hiukan etelään päin Rosalan maalla olevasta Pyölin (Böle) kylästä on pieni saari, Pilskär, jolla on kokonaista kuusi eri kerrosta karkeasälpäistä, harmaanvalkeata kalkkia. Kahden pituus on noin 57 jalkaa (17 met.), ja kolmas jalkaa (19 met.) pitkä, kun niiden leveys vaihtelee 3,3 tuumasta (0,o9 met.) 1,7 jalkaan (0,5 met.). Muut kolme kerrosta ovat hyvin pieniä. Edelleen oli Kisskärillä, Osmanskärin itäpuolella, kolme kalkkikerrosta, joista suurin oli noin 190 jalkaa (56,4 met.) pitkä. Noin 70 jalan (20 met.) päässä rannasta kerros oli noin 10 jalkaa (3 met.) leveä, kuitenkin hyvin harmaanvuoren sekaista, jonka perästä tämä hienorakeinen, siniharmaa vuorilaji jakaantuu aivan ohuiksi kerroksiksi, jota lajia myös muut kaksi ovat. Kaksi kerrosta hienorakeista 011 Sebbholmilla, Luisen Ro- 19

21 20 salasta, vaan koska nämä ovat mélkein kokonaan murtosoran peitossa, ei niiden kokoa voi ilmoittaa. Kaikissa näissä paikoissa on kalkki hyvin puhdasta sekaan joutuneista kivennäisistä. Yhtäläistä on myös eräällä pienellä luodolla G-ranskärin länsipuolella Bromarvissa oleva hienorakeinen kalkki, jonka kerrosta voi seurata noin 30 jalkaa (9 met.) maanpinnassa, jolloin sen leveys vaihtelee noin 7 tuumasta (0,2 met.) noin 3 jalkaan (1 met.). Karjaan ja Pohjan pitäjissä tavatut kalkkikerrokset, suurimmaksi osaksi vähäpätöisiä, sisältävät sitä vastoin enemmän talkkisilikaatteja, niin kuin kondrodiittia, pyralloliittia j. n. e. Vahvin kerros on Elgön maahan kuuluvalla Näsuddilla. Se on noin 27 jalkaa (8 met.) leveä sekä ulottuu niemen poikki alas veteen ja on puhtaasti valkeata värilleen. Lähinnä ympäröivä vuorilaji on tiheätä, euriittimaista gneisiä. Tätä on myös aivan sen kalkkikerroksen ääressä, joka on Nälsöllä, missä vuorilaji muutoin on amfibooligneisiä, ja joka on noin 54 jalkaa (16 met.) pitkä ja noin 7 jalkaa (2 met.) leveä. Utterharunilla, joka on pieni luoto Sandskärin eteläpuolella Karjaan läntisen rajan ääressä, on amfibooligneisissä 4 jalan (1,2 met.) levyinen kalkkikerros, joka kulkee luodon poikki. Tämä tulee taas näkyviin Lingonharunilla, tästä vähä matkaa itään päin, vaan se on jakautunut kolmeksi eri kerrokseksi, joista kaksi pohjaisinta oli noin 6 jalkaa (1,7 met.) leveä, kolmas noin 8 jalan (2,3 met.) vahvuinen. Kalkki sisältää sangen paljon malakoliittia. Vaikka Granskär nyt seuraa kerroksen kulkusuunnassa, ei sitä näy tällä saarella, vaan tulee näkyviin vasta Graharunilla, mutta ainoastaan kahdessa kerroksessa, jotka leikkaavat toisiansa; toinen I L:een, toinen Lu Kareen suuntaan. Sangen suuri kerros, joka vetää vertoja Näsuddilla olevalle, on keskimmäisellä Räfskärsklobbarne nimisistä saarista, Lu:sen Espskärista Karjaalla. Se on noin 160 jalkaa (47,5 met.) pitkä ja noin jalkaa (7 8 met.) leveä. Kalkki, joka on valkeata ja hienorakeista, on hiukan harmaankiven sekaista, joka täällä on amfibooligneisiä. Ohuempia ja lyhempiä kerroksia on vielä huomattu modessa paikassa. Semmoisia on Danskogin luoteisella rannalla ja Hermansön sa-

22 maila ranualla, missä kerrokset ovat ainoastaan jalkaa (0,29 met.) leveitä ja vuorilaji kvartsin sekä pyralloliitin tähden epäpuhdasta. Sundholmilla, Tvärminnen saaren itäpuolella, on gneisigraniitissa oleva kerros 2 jalkaa (0,59 met.) leveä ja Kalkholmilla, Karjaalla, on hienorakeinen kerros, joka on noin 50 jalkaa (14,8 met.) pitkä ja noin 5 jalkaa (1,5 met.) vahva, amfibooligneisin ympäröimä. Paitsi monessa suhteessa käytännöllistä kalkkikiveä on Hyödyllisiä alueilla huomattu muutamia muita sekä vuorilajeja että kivennäi- 21 JA vuori- a siä, jotka osaksi kauniin näkönsä, osaksi käytäntönsä tähden lajeja, lasi- ja porsliiniteollisuudessa ja sentähden hyödyllisen laatunsa tähden ansainnevat mainitsemista. Tähän kuuluu edellisessä tapauksessa edellä mainittu pegmatiitti, jota on Fonskärillä y. m. paikoissa Hiittisissä ja joka olisi erittäin soveliasta hiottuna rakennuskiveksi ja muistopatsaiksi, vaan vielä suuremmassa määrässä Osmanskärin syeniitti. Jälkimmäisessä tapauksessa ovat sekä Hiittisissä että Pohjan pitäjässä olevat melkoiset kvartsi- ja maasälpälöydökset huomiota ansaitsevia. Ollen meren ääsessä tahi läheisyydessä nämä ovat sitä paitsi helposti saatavissa. Maasälvän muistoon pannuista löytöpaikoista ovat Hiittisiin kuuluvat Lill ja Stor Ad kär kenties tärkeimmät. Edellisellä tavattiin maasalpäjuoni, joka oli noin 24 jalkaa (7 met.) pitkä ja noin 3 jalkaa (0,8 met.) vahva. Stor Ådskärillä oli noin 20 jalkaa (6 met,) pitkä juoni, mutta ainoastaan noin 2,5 jalkaa (0,75 met.) leveä. Edelleen on Backobergsskärillä, Bötesön läheisyydessä, harmaasta tahi vaaleanharmaasta kvartsista ja lihankarvaisesta maasälvästä kokoonpantu pegmatiittijuoni, joka on noin 70 jalkaa (20,7 met.) pitkä ja noin 7 jalkaa (2 met.) leveä Juonen keskellä oli puhdasta kvartsia, jonka ympärillä oli puhdasta kvartsia, jonka ympärillä oli aina noin 12 tuuman (0,3 met.) pituisia maasälpäkappaleita, joiden välillä näkyy puhdasta kvartsia. Bromarviin kuuluvan Kappnäsholmin ylitse kulkee melkein puhdas maasalpäjuoni, jonka leveys vaihteli 5 ja 7 jalan (1,5 2 met.) välillä. Pohjan ja Karjaan pitäjissä maasälpälöydökset eivät ole niin lukuisia; sitä vastoin tavattiin kvartsijuonia, melkoi-

23 Malmeja. 22 sessa määrässä ja toisinaan joltisenkin vahvoja. Elgön lounaisella niemellä on noin 58 jalkaa (17 met.) pitkä ja noin 3 jalkaa (0,8 met.) leveä juoni ja samanlainen Svidjeörnillä jalkaa (8 9 met.) pitkä ja noin 10 jalkaa (3 met) leveä. Kumpaisessakin paikassa kvartsi on sangen puhdasta ja maidonvalkeata. Saman laatuisia ja näköisiä ovat myös kvartsi-aiheet, toinen Smultronörnin pohjaisella rannalla, missä kvartsi kiilan muotoisena, noin 18 jalan (5,3 met.) levyisenä ja noin 24 jalan (7 met.) pituisena eriärnänä pistää merestä, toinen Vargskärillä kahden risan muodossa, joista toinen on noin 17 jalkaa (5 met.) pitkä ja noin 10 jalkaa (3 met.) leveä ja toinen noin 7 jalkaa (2 met.) leveä ja pitkä. Molemmat ovat pegmatiittigraniitissa, jonka maasälpäkappaleet ovat aina noin 20 tuumaa (0,6 met.) pitkiä. Kvartsijuomia tavattiin vielä Träsköllä, Halstöllä ja Rönnharunilla Karjaan pitäjässä y. m. paikoissa, missä nämä vaihtelevat pituudelleen noin 17:sta noin 5:een jalkaan (5 1,48 met.) ja leveydelleen noin 4:stä noin 2:een jalkaan (1,2 0,5 met.). Kaunista ruusukvartsia on Byxholmilla, Lo:sen Elgöstä, missä juonet ovat 8 10 jalkaa (2,4 3 met.) leveitä ja melkoisen pitkiä, sekä Höttöharunilla Inkoossa, jossa on kaksi juonta, toinen noin 7 jalkaa (2 met.) leveä sekä noin 18 jalkaa (5,3 met.) pitkä, toinen yhtä vahva, vaan lyhempi. Hermansön ja Danskogin välisellä Lassaholmilla tavattiin mustaa kiillettä suurehkossa kasautumassa, joka oli muutamia jalkoja pitkä ja 1,5 jalkaa (0,45 met.) ja ulottui alas vesirajaan. Pohjan ja Karjaan saaristot on osaksi siellä toimitettujen malmin-etsimisten, osaksi muiden geoloogisessa tarkoituksessa tehtöjen matkojen kautta monta monituista kertaa tutkittu. Tämä seutu oli siis edeltäkäsin kylliksi tunnettu petrograafillisessa suhteessa ja geoloogisen tutkimuksen oli enää vaan tehtävä kartta alueesta ja vahvistettava ennen tehdyt havainnot. Se suuri vaihtelevaisuus, joka vallitsee vuorikuoren kokoomuksessa ja jonka pitäisi selvästi näkyä karttalehdiltä, on epäilemättä antanut aihetta siihen malmilöydösten paljouteen, jotka on saatu malminhakujen kautta ja joiden lukua kenties voisi lisätä uusien ja

24 enemmän yksityiskohtiin meneväin tutkimusten kautta kuin tähän saakka. Koska nämä malmilöydökset ovat tarkasti kerrotut teoksessa Materialier till Pinlands Geognosi", sivv , lisättäköön niistä vaan seuraava. Useimmat pantiin vaan vähäksi aikaa työn alaisiksi ja nyt niitä on vaikea löytää, koska ne ovat enemmän tahi vähemmän umpeen menneitä kuoppia. Enemmän aikaa kestävät, joissa on harjotettu järjestettyä louhimistyötä muutamista kymmeniin vuosiin, ovat myös nykyjään jätetyt autioiksi, sitte kuin poraaminen Jussarön kaivoksissa lakkasi vuonna Tämä, samoin kuin Ängsholmin kaivos, missä työ taukosi seuraavana vuonna, on täynnä vettä ja kaivosrakennus on hävitetty. Hermansöllä olevan kaivos-alun pintaaukko on 23,5 jalkaa (7 met.) pitkä ja noin 12 jalkaa (3,5 met.) leveä, ympäröivä vuorilaji on kiillegneisiä. Ängsholmilla on kaksi kaivosta, toinen saaren läntisellä sivulla, jota on muokattu kahdessa pinta-aukossa, on noin 17 jalkaa (5 met.) leveä, toinen, joka on saaren Kotila sivulla, on ainoastaan 13,5 jalkaa (4 met.) leveä. Juonilaji on kvartsin ja maasälvän sekaista omfiboelifelsiä. Stor Lökholmilla on myös kaksi kaivos-alkua. Toinen on saaren Lo:lla sivulla amfibooligneisissä, toinen sen eteläisellä rannalla ja on noin 12 jalkaa (3,5 met.) leveä ja sitä on louhittu eri paikoissa sekä sanottiin sen olevan 62 jalkaa (18,4 met.) syvä. Juonilaji on kalkin sekaista amfibooligneisiä, joka sisältää malakoliittia. Vuonna 1834 E. J. Westlingin löytämät Jussarön rautakaivokset ovat saaren pohjoisella sivulla I L:een yli koko saaren kulkevassa malmikerroksessa, joka on noin 1800 jalkaa (534,4 met.) pitkä ja 3 12 jalkaa (0,89 3,56 met.) vahva. Saari on graniittia, joka muuttuu hienoksi, tiheäksi gneisiksi malmikerroksen pohjaispuolella. Yhdensuuntaisesti tämän kanssa kulkee hiukan etelämpänä toinen pienempi, ja Lill Jussaröllä on kolmas myös I L:een kulkeva malmisuoni. Tutkisteltaessa Hankoniemen" lehden itäistä osaa löysi G. Holm n. k. Näsuddenilla, joka on Elgön eteläisellä puolella, rautamalmisuonen kalkissa. Sillä paikalla vallitseva vuorilaji on graniittia ja lähinnä kalkkia esiintyy viheriätä euriittia, joka samalla 23

25 24 on juonilajina. Pahaksi onneksi ei suonen kokoa sitä päällystävien turve- ja muiden maakerrosten tähden voitu tarkemmin saada selville; kuitenkin näkyi sen kulkusuunta olevan I L:nen. G. Svedeliuksen tästä malmista tekemän analyysin mukaan se sisältää 47,3 % takkirautaa. Malmisuoneeu on hankittu kaivoslupa, vaikk'ei sitä vielä ole muokattu. *) Mitä nyt mainittujen malmilöydösten asemaan tulee, näkyy siinä tavaton säännöllisyys, sillä useimmat niistä ovat aivan lähellä tahi itse suoralla viivalla, joka vedetään Lu Ka:oon Hermansön eteläisellä rannalla olevasta kaivos-alusta Jussarön kaivoksiin, jota matkaa on puolitoista peninkulmaa. Tähän kuuluvat Hermansöllä, Näsuddenilla, Horsholmilla, Modermagalla, Stor Lökholmilla ja Jussaröllä olevat aiheet. Kuten näkyy, on näillä kaikilla myös yhteinen suunta ja voihan otaksua, että jo vähän jähmettynyt vuorikuori on alhaalta päin vaikuttavan paineen kautta kohonnut ja taittunut mainittuun Lu Ka:een suuntaan, jolloin myös I L:een menevät kerrokset ovat hiukan eronneet toisistaan ja rautamalmi täyttänyt siten syntyneet halkeamat. Irtaimet maakerrokset. Sellaisella alueella, joka on yksinomaan luodoista ja karista, ei irtaimilla maakerroksilla ole mitään tahi ainakin vähän merkitystä. Ainoastaan suuremmilla saarilla niitä on tavattu, tosin täälläkin pienillä aloilla ja usein runsaasti näkyvissä olevan vuorikuoren taittamina. Sillä osalla mannermaata, joka kuuluu kartta-alueelle, on sen sijaan sangen suuria kenttiä, missä *) Sen jälkeen kuin tämä kertomus kirjoitettiin, on mahnisuonta, johon maanomistaja heti sen löydön jälkeen hankki kaivosluvan, louhittu kahdessa sangen syvässä aukossa ja saatu malmi sulatettu Skogbyn maasuunissa. Kesäkuussa 1888 kuuluu kuitenkin alotettu louhiminen toistaiseksi tauonneen.

26 näitä muodostuksia on laajemmalla alalla, mutta kangashiekka ja turve ovat Hiittisissä ja Bromarvissa melkein ainoat, jotka edustavat irtaimia maakerroksia, kun taas muissa osissa karttaaluetta murtosora, tulvasavi ja tulvahiekka kilpailevat laajuudessa. Murtosora on hyvin harvinaista Hiittisissä, jossa sitä pie- Murtoson liissä määrissä tavataan vuorien rinteillä Kirkko- ja Rosalan maalla sekä Sommaröllä. Sitä vastoin se tulee hiukan yleisemmäksi Pohjan saaristossa, jossa se on samoin kuin Hiittisissä kerrostuneena vuorien juurille, mutta sangen usein myös täyttää niiden välisiä laaksoja. Useissa paikoin sillä ei kuitenkaan enää ole alkuperäiset ominaisuutensa. Sora on näet enemmän tahi vähemmän puhtaaksi pestyä sille omituisesta kivijauhosta ja kivet ehkä hiukan pyöristyneempiä kuin tyypillisessä sorassa. Aivan puhtaaksikaan huuhdottua se ei ole, joten se muuttuisi hyökysoraksi, vaan on molempien soralajien rajalla. Sen laatuisena se esiintyy kaikkialla Hiittisissä, vaan Pohjan pitäjässä sen löytöpaikat ovat pääasiallisesti rannoilla ja alavilla paikoilla. Mitä sen kokoomukseen tulee, näkyvät sen ainekset suurimmaksi osaksi olevan paikkakunnan vuorista peräisin. Joitakuita kappaleita tälle alueelle vieraita vuorilajia, kuten esim. vaaleanharmaata, kiilteestä köyhää graniittia, siluurista hiekkakiveä ja Hiittisissä sycniittigraniittia sekä porfyyrigraniittia, nähtiin myös. Paljaat ja paikoittain sileäksi hiotut kalliot antavat tällä Uurteita, alueella tilaisuutta lukuisien havaintojen tekemiseen uurteista eli jääkauden jäävirtojen liikkeen suunnasta. Hankoniemen" karttaleliden kuvaamalla maa-alalla on tehty kokonaista 57 sellaista havaintoa ja 20 Jussarön" lehdellä. Fdellisellä niiden suunta vaihtelee P 33 :sta L P 4 :ään L ja poikkeaa enimmästi puolipäivän-piiristä lehden molemmilla sivuilla, mutta on lähes poh- (, jainen Hankoniemen tienoilla. Jussarön lehdellä niiden rajat ovat P32 :n L ja Pl6 :n L välillä, mutta havainnot ovat kenties vähemmin tarkkoja sen rautamalmi-määrän tähden, joka on läntisessä osassa ja joka, kuten merikartoillakin on ilmoitettu, vaikuttaa häiritsevästi kompassiin. Selvimmät unrteet ovat vuorien luoteisella cli sysäyssivulla ja ovat parhaiten säilyneet ker- 25

27 Hiideupatoja. 26 ivallisissa vuorilajeissa, varsinkin amfibooligneisissä, jossa mitä hienoimmat piirrokset tältä kaukaiselta ajalta vielä ovat säilyneet. Hankoniemen karttalehdeltä tulee laskettu keskisuunta olemaan P24 L ja on siis melkein sama eli l :ta läntisempi kuin lähinnä pohjaisella rajalehdellä N:o 1 (Tammisaari). Jussarön lehdellä keskisuunta taas on P23 L, joka suunta on 7 pohjaisempi kuin se, joka on pohjassa tähän rajautuvalla lehdellä N:o 2 (Lohja). Ristiuurteita ei ole tavattu Karjaan ja Pohjan saaristoissa, vaan eivät sitä vastoin ole harvinaisia muussa osassa aluetta. Niinpä oli Långskärin pohjaisella rannalla Hiittisissä kaksi jaksoa, toinen menevä P35 L:een ja toinen P27 L:een. Bromarviin kuuluvalla Granskärillä menee aivan harvoja, mutta erittäin selviä uurteita Pl9"I:ään, muut P5 L:een, ja Ormskärillä toinen jakso P24 L:een, toinen P10 L:een. ( ) Tvärminnen kylän ja saman nimisen saaren välisen salmen tykönä niiden huomattiin menevän P8 L:een ja P2 L:een. Samaan aikaan uurteiden kanssa kovaan vuoriperään koverrettuja hiidenpatoja on samasta syystä, joka koskee uurteitakin, huomattu suuremmassa määrässä kuin tavallisesti kauempana sisämaassa. Useimmiten näillä padoilla on aivan suorat seinät ja muodostavat siis lieriön muotoisia syvennyksiä vuoreen, jolloin yksi tahi useampia hyvin pyöristyneitä kiviä on sen pohjalla, vaan joskus seinät laajenevat alaspäin, joten pata tulee päärynän muotoiseksi ja sisältää silloin tavallisesti pieniä munan tahi pallon muotoisia kiviä, jotka helposti voi ottaa pois. Ani harvoin on pohjalla oleva sorvattu kivi niin suuri, ett'ei se sovi sen suulta ulos tulemaan, ja melkein yhtä harvinaista on, että padan seinät ovat uurrettuja. Tällaiset seinät on eräällä padalla, joka on eräällä Hankoniemen kylpyhuoneen puistossa olevista vuorenkärjistä. Sen koko ei ole varsin pieni, laajuus noin 3,5 jalkaa (l met) ja syvyys noin 11 jalkaa (3,3 met.). Koverrus on tehty erääsen vuorenrappuun, joka on 20 jalkaa (6 met.) korkealla vedestä ja noin 10 jalkaa (3 met.) alempana kuin lähinnä vastaan tuleva vuorenseinä. Yhden ja kolmenneljännesvirstan päässä Lo:sen Pohjan pitäjään kuuluvasta Tvärminnen

28 kylästä on Torskaren"-niemellä 4 pientä hiidenpataa, jotka ovat 5 12 jalan (1,5 3,6 met.) päässä toisistaan ja jalkaa (0,3 1 met.) syviä ja 1,5 jalkaa (0,45 met.) laajoja Hiittisissä olevalla Mankholmilla tavattiin suurehko, 7 jalan (2 met.) laajuinen koverrus, joka puoleksi oli veden alla. Pohjan pitäjässä Vrakholmilla oli noin 200 askeleen päässä merestä sangen suuri hiidenpata, jonka läpimitta oli 8 jalkaa (2,4 met.), vaan syvyys tuntematon, koska se oli täynnä kiviä ja soraa. Erittäin hyvin muodostunut ja kaunis hiidenpata on Stor Gloholmilla; se on 4 jalkaa (1,2 met.) laaja ja 6,5 jalkaa (1,9 met.) syvä. Kaivona käytettiin erästä Lill Misillä olevaa pataa, jonka läpimitta oli 3,5 jalkaa (1 met.) ja syvyys 5,5 jalkaa (1,6 met.), jolloin kiviä, savea ja soraa tuli vastaan. Ilmoituksen mukaan se oli pohjaton, johon vakuutukseen oli tultu useiden kaivamisten kautta. Koska seuraavat ovat verrattain pieniä ko'olleen eivätkä mitenkään muutenkaan ole merkillisiä, annetaan niistä vaan luettelo. 27 Löytöpaikka. Laajuus Syvyys jlk. met. jlk. met. Muistutuksia. Lammasluoto, Hiittinen.. 1,7 0,5 f? S:a S:a.. 1,0 0,3 2,3 0,63 S:a S:a 0,6 0,18 0,7 0,25 Ängesö, Hiittinen 1,4 0,41 4,7 1,4 Padan pohjalla kiviä. Bodö, Hiittinen 1,0 0,3 1,0 0,3 Rosala, Hiittinen 1,1 0,41 6,0 1,78 Lähellä kirkkosalmea. Eosala, Hiittinen 2,7 0,8 3,3 0,98 Hiukan soikea. Kuggholm, Bromarvi... 1,7 0,5 3,0 0,87 Horsö, Bromarvi 1 2 0,3-0,6 1 2,4 0,3-0,7 4 kppl. etelärannalla. Elgö, Vestersundet, Pohja 4,o 1,19 2,4 0,7 Halsharun, Pohja 0,5 0,15 0,5 0,15 Hästö Busö, Pohja... 2,7 0,8?? j Toinen toisen yläpuolel- J- la 1,7 jalan (0,5 met.) Hästö Busö, Pohja... 3,0 0,0? 1 päässä. Hästö Busö, Pohja... 2,i 0,7 1,7 0,5 i Hästö Busöllä olevat pa- 1 dat ovat lähes suorasj sa viivassa uurteiden Hästö Busö, Pohja... 1,4 0,41 2,0 O,» ' suunnassa.

29 28 Löytöpaikka. Laajuus Syvyys jlk. met. jlk. met. Muistutuksia. Hastö Busö, Pohja 1,4 0,41?? (Täynnä kiviä ja maata. Hastö Busö, Pohja 4,4 1,3 3,o 0,89 f Puoleksi kiviä täynnä. Lill ön, Pohja 3,4 0,41 9 J Lill Misi, Pohja 1,4 0,41 2,0 0,6 Långholmen, Pohja... 1,7 0,5 2,o 0,6 Soikea. Gråhamn, Karja 2,4 0,7 2,4 0,7 Gråharun, Karja 1.4 0,41 1,4 0,4 Gräharun, Karja. i.... 5,0 1,48?? Täynnä kiviä. Gråharun, Karja 1,0 0,3 2,0 0,6 Tallholmen, Karja 1,4 0,41 2,o 0,6 Kalkholmen, Karja 2,4 0,7 1,0 0,3 Soikea. Kalkholmen, Karja 3,0 0,89 1,0 0,3 Kalkholmen, Karja 1,' 0,5 0,7 0,21 Kalkholmen, Karja 1,4 0,41 0,3 0,09 Soikea. Kalkholmen, Karja 1,0 0,3 2,o 0.6 Soikea. Kalkholmen, Karja 3,0 0,89?? Täynnä soraa. Långholmen, Kaija... 1,7 0,5 2,o 0,6 i Molemmat soikeita. > Toinen toisen ylä- Långholmen, Karja... 3,0 0,89 1,7 0,5 J puolella. Altaan muotoisia syvennyksiä löytyy Träsköllä Pohjan pitäjässä 9 jalan (2,68 met.) pituinen ja 4 jalan (l,i9 met.) levyinen sekä 1,7 jalan (0,5 met.) syvyinen, sekä yhtä syvä ja leveä, mutta ainoastaan 6,5 jalkaa (1,93 met.) pitkä Kummelskärillä Bromarvissa. Lillön ja Wrakholmin saarilla Pohjan pitäjissä näkyy yhtäläisiä, neliskulmaisia säiliöitä ja viimemainitulla sekä Elgön saarella oli suuria koverruksia vuoren seinässä. Siirtokiviä. Alueen itäisissä osissa siirtomvet ovat paljoa lukuisampia kuin läntisissä, mutta yleensä jokseenkin harvinaisia. Ne ovat aineksilleen suurimmaksi osaksi paikkakunnan vuorilajeja, vaikka löytyy myöskin muukalaisia, kuten hiekkakiviä, joita on sangen suurissa määrin, ja rapakivilohkareita. Muutamia jotka kokonsa puolesta ovat huomattavampia kuin muut, jotka ylipäänsä ovat pieniä ja vähäpätöisiä, mainittakoon tässä. Kohta Träskon itä-