SUMMA-ARVOMENETELMÄ metsän markkina-arvon määrittämisessä

Transkriptio

1 SUMMA-ARVOMENETELMÄ metsän markkina-arvon määrittämisessä Markku Airaksinen MAANMITTAUSLAITOS TIETOA MAASTA

2 Summa-arvomenetelmä metsän markkina-arvon määrittämisessä Markku Airaksinen Tekniikan tohtorin tutkinnon suorittamiseksi laadittu väitöskirja, joka esitetään Teknillisen korkeakoulun Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunnan luvalla julkisesti tarkastettavaksi Maanmittaustieteiden laitoksen luentosalissa M1 huhtikuun 18. päivänä 2008, klo 12. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 108

3 Jakelu: Maanmittauslaitos PL 84, Helsinki ISBN (painettu versio) ISSN (painettu versio) ISBN (elektroninen väitöskirja: Kansikuva: Antero Aaltonen

4 Perheelleni ja lapsenlapselleni Onnille

5 Alkusanat Tämä tutkimus on saanut alkunsa vuonna 1983, jolloin silloisessa Maanmittaushallituksessa päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin metsän käyvän hinnan määrittämiseen tähtäävän ohjeen laatimiseksi suoritettujen metsäkiinteistökauppojen pohjalta. Tähän antoi mahdollisuuden vuonna 1981 toimintansa aloittanut, Maanmittaushallituksen ylläpitämä Kiinteistöjen kauppahintarekisteri. Vuonna 1988 ilmestyi kyseisen työn tuloksena tekemäni metsän käyvän hinnan arviointiohje Metsän hinta Suomessa v , Maanmittaushallituksen julkaisu n:o 61, jota täydentämällä syntyi myös lisensiaatintyöni Metsän kauppahinnan määrittämisestä summamenetelmällä vuonna Tässä yhteydessä esitän vielä kerran kiitokseni silloisille työni valvojille professori Pekka V. Virtaselle ja professori Olavi Myhrbergille saamastani opastuksesta ja arvokkaista neuvoista. Kiitokseni esitän myös silloiselle Maanmittaushallituksen kiinteistöosaston osastopäällikölle Jorma Kantolalle ensiarvoisen tärkeistä neuvoista, joita hän esitti tutkimuksen edetessä. Lausun kiitokset myös professori Kauko Viitaselle tuesta ja neuvoista työni aikana. Toisessa osatutkimuksessani Metsän hinta Suomessa v. 1995, Maanmittauslaitoksen julkaisu nro 88, ajantasaistettiin ensin mainittu metsänhintatutkimus selvittämällä metsästä maksetun kauppahinnan ja sille lasketun summa-arvon suhde vuoden 1995 tilanteessa. Samalla selvitettiin myös muiden tekijöiden mahdollista vaikutusta metsän hinnanmuodostukseen. Tutkimus oli osa Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistä Metsäkiinteistöjen arviointimenetelmät ja niiden soveltaminen - hanketta, jota rahoitti osittain myös Maa- ja metsätalousministeriö. Aineiston keruuta Oulun läänin osalta rahoitti myös Metsähallitus. Maastossa kesäkausina ja 1996 tapahtunut kauppojen kohteiden inventointi on ollut suuri työ käsittäen pinta-alaltaan yhteensä noin hehtaaria. Tähän työhön on antanut merkittävän panoksensa MMM Simo Hannelius Metsäntutkimuslaitokselta, jonka valvonnassa kenttä- ja tunnuslukujen laskentatyöt on tehty. Lausun kiitokseni Simo Hanneliukselle tästä työstä niin kuin myös niistä hyvistä ajatuksista ja neuvoista, jotka koskivat nyt puheena olevan työni suorittamista. Lausun kiitokseni myös TkL Risto Peltolalle ja MMM Ilkka Malmille heidän esittämistään kommenteista ja tekemistään lisäanalyyseistä sekä Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskuksen asiantuntija Juhani Väänäselle avusta tutkimusaineistojen atk- käsittelyssä. Esitän kiitokseni myös Metsähallitukselle, joka on tukenut aineistojen keruutyötä Oulun läänissä. Järvenpäässä maaliskuussa 2008 Markku Airaksinen

6 AB VÄITÖSKIRJAN TIIVISTELMÄ Tekijä TkL Markku Airaksinen TEKNILLINEN KORKEAKOULU PL 1000, TKK Väitöskirjan nimi Summa-arvomenetelmä metsän markkina-arvon määrittämisessä Käsikirjoituksen päivämäärä Korjatun käsikirjoituksen päivämäärä Väitöstilaisuuden ajankohta Monografia Osasto Laboratorio Tutkimusala Vastaväittäjä(t) Työn valvoja (Työn ohjaaja) Yhdistelmäväitöskirja (yhteenveto + erillisartikkelit) Maanmittausosasto Kiinteistöopin laboratorio Kiinteistötalous ja -arviointi Maa- ja metsätaloustieteen tohtori Heikki Pajuoja ja Tekniikan tohtori Pekka Vilska Professori Kauko Viitanen Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää summa-arvomenetelmän soveltuvuus metsän markkina-arvon määrittämiseen niissä tilanteissa, joissa arviointikohteina on suurehkoja metsäalueita (pinta-ala vähintään 10 hehtaaria). Samalla saatiin tietoa summa-arvomenetelmässä käytettävän kokonaisarvon korjauksen suuruudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tällaisia summa-arvomenetelmää koskevia tutkimuksia, jotka perustuvat arvioitavien kohteiden kohdekohtaiseen inventoituun metsävaratietoon ei aikaisemmin Suomessa ole tehty. Syynä tähän on ennen kaikkea kohteiden inventoinnin kalleus. Tutkimus tehtiin ekonometrisellä menetelmällä. Tutkimusaineisto käsitti vuosina ja 1995 yhteensä 781 eri puolilla maata tehtyä edustavaa pinta-alaltaan vähintään 10 hehtaarin suuruista metsäalueen kauppaa. Lisäksi käytettävissä oli pieni 30 havainnon aineisto vuodelta 2007, joka käsitti Oulun läänin eteläpuolisen Suomen. Muodostettujen hintamallien mukaan metsän kauppahintaan vaikutti voimakkaimmin kohteen laskennallinen summa-arvo ilman odotusarvolisää, ja että kokonaisarvon korjaus, jolla korjataan summa-arvon osien yhteenlaskettua summaa vastaamaan kohteen markkina-arvoa, voidaan jakaa myös summa-arvon osille, jolloin metsäkiinteistömarkkinoilla esiintyvät eri osa-arvojen arvostukset tulevat otetuiksi huomioon. Tutkimuksen mukaan suurin osa niistä tekijöistä, joiden on väitetty vaikuttavan kokonaisarvon korjauksen suuruuteen, on implisiittisesti jo mukana arvioitaville kohteille lasketuissa summa-arvoissa (kohteen pinta-ala, puumäärä, taimikkojen määrä, kasvupaikan laatu jne.), joten niiden erillisvaikutusta ei yleensä enää erikseen tarvitse ottaa huomioon. Osoittautui, että tutkimuksen tuloksena saaduilla ekonometrisilla metsänhintamalleilla voidaan määrittää metsän markkinaarvo. Kokonaisarvon korjaus oli kaikissa aineistoissa keskimääräinen alennus, joka kahdessa ensimmäisessä aineistossa oli %:n luokkaa ja vuoden 2007 aineistossa vain 14 %. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että aina kun uudet summa-arvotaulukot lasketaan, on tehtävä myös kauppahintatutkimus empiirisen, taulukoiden laskenta-ajankohtaa vastaavan havaintoaineiston avulla, jotta myös summa-arvon ja kauppahinnan välinen suhde tulee päivitetyksi. Samoin tulisi menetellä myös markkinatilanteen ja kantohintojen muuttuessa. Asiasanat metsä, arviointi, markkina-arvo, kauppa-arvomeneetelmä,summa-arvo, summa-arvomenetelmä ISBN (painettu) ISSN (painettu) ISBN (pdf) ISSN (pdf) Kieli Suomi Sivumäärä 138 Julkaisija Maanmittauslaitos Painetun väitöskirjan jakelu Maanmittauslaitos, PL 84, Helsinki Luettavissa verkossa osoitteessa

7 AB ABSTRACT OF DOCTORAL DISSERTATION Author Markku Airaksinen Lic.Sc (Tech.) HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY P.O. BOX 1000, FI TKK Name of the dissertation The summation approach for determining the market value of forest properties Manuscript submitted 13 th December 2007 Manuscript revised Date of the defence 18 th April 2008 Monograph Department Laboratory Field of research Opponent(s) Supervisor (Instructor) Abstract Article dissertation (summary + original articles) Department of Surveying Institute of Real Estate Studies Real estate economics and -valuation D.Sc. (For.), M.Sc. Heikki Pajuoja and D.Sc. (Tech.) Pekka Vilska Professor Kauko Viitanen The aim of this study is to find out the suitability of the summation approach to determine the market value of a forest property in situations, where valuation targets are fairly large forest properties (area at least 10 hectares) and to investigate factors that affect the correction of the total value and its size. Such studies, which apply the summation approach based on target specific field inventories, have never before been carried out in Finland because of the expensive data collecting. The study was carried out using an econometric method. Observation data consisted of 781 forest property sales made all over the country during years and An additional sample of 30 observations was available from year 2007 that consisted of sales in the southern part of Finland. According to estimated price models the most effective factor that affected the market price of a forest property was the sum value of the target without the expected value, and that the correction of the total value used to correct the sum value to reach the market price, can be distributed to the parts of the sum value, in which case the values of such parts of the sum value in the forest real property market are to be valued. According to the study most of these factors, which are supposed to affect the size of the correction of the total value, are already implicitly included in the sum values (area, amount of timber, amount of sapling stand, quality of forest land etc.), and therefore a separate affect of such factors need not be taken into account specifically. The study showed that the estimated econometric models could be used to estimate the market price of a forest property. The correction of the total value was reduction on average, which in the two earlier samples was % and in the sample of year 2007 only 14 %, indicating that as new sum value tables are calculated, it is necessary to perform a market price study with new market price data, so as to update the ratio between the sum value and the market value. A similar procedure is recommended, when the market situation and stump prices are changing. This study offers new information on the ratio between the market value and the sum value. Keywords forest property, forest valuation, market value, sales comparison approach, sum value, summation approach ISBN (printed) ISSN (printed) ISBN (pdf) ISSN (pdf) Language finnish Number of pages 138 Publisher The National Land Survey of Finland Print distribution The National Land Survey of Finland, P.O. Box, FI00521 Helsinki The dissertation can be read at

8 SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat Tiivistelmä Abstract KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ JOHDANTO TUTKIMUSTEHTÄVÄN ASETTAMINEN Tutkimuksen tavoite ja tutkimusongelma Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen rajaus ja rakenne TUTKIMUKSEN YLEINEN VIITEKEHYS Metsävarat ja metsän omistus Suomessa Metsätaloutta ja metsätilakauppaa koskeva lainsäädäntö Metsäkiinteistön verotusta koskeva lainsäädäntö Arviointitarpeet METSÄ VAIHDANNAN KOHTEENA Arvon ja hinnan käsitteet Metsän arvot Metsän kauppahinnan muodostuminen Metsäkiinteistöjen markkinoista Metsän hintakehityksestä KIINTEISTÖARVIOINNIN PÄÄMENETELMÄT METSÄNARVIOINNISSA Kiinteistöarvioinnin päämenetelmät Metsäomaisuuden arviointimenetelmät Summa-arvomenetelmä Summa-arvomenetelmän teoria Summa-arvon laskenta käytännössä Kokonaisarvon korjaus Kokonaisarvon korjaus metsänarvioinnissa Eräiden organisaatioiden metsänarviointikäytännöstä Summa-arvomenetelmää kohtaan esitettyä kritiikkiä ERÄITÄ EKONOMETRISIÄ METSÄNHINTATUTKIMUKSIA TUTKIMUSAINEISTOJEN KUVAUS JA TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Havaintoaineistojen hankinta Aineistoista selvitetyt hintatekijät Hintamallin valinta... 53

9 7.4 Aluejaot Vuosien tutkimus Tutkimusaineiston kuvaus Vuoden 1995 tutkimus Tutkimusaineiston kuvaus KESKEISET TUTKIMUSTULOKSET Vuosien aineistosta muodostetut hintamallit Vuoden 1995 aineistosta muodostetut hintamallit Lisäanalyysit Kokonaisarvon korjaus KESKUSTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yleistä Summa-arvo Kokonaisarvon korjaus Sovellettavasta korkokannasta Tulosten soveltaminen metsän arvonmäärityksessä Hintamallien kehittäminen Metsänarvioinnin standardointi YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Maantieteelliset aluejaot Liite 2 Metsätilakauppojen reaalinen mediaanihintaindeksi ja puukuutiometrin bruttoarvoindeksi ja niiden trendit lääneittäin vuosina Liite 3 Korrelaatiomatriisit Liite 4 Eri aineistojen tunnuslukuja Liite 5 Kymmenen pienintä kauppahintahavaintoa taimikkovaltaisissa metsissä vuoden 1995 Etelä- ja Pohjois-Suomen osa-aineistoissa..121 Liite 6 Kaupan osapuolten institutionaalinen luokka ja sen osuus vuosien ja 1995 osa-aineistoissa Liite 7 Ekonometrisistä menetelmistä

10 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ Erillisarvo on kohteen arvo ilman käyttöyksikön vaikutusta (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 13). Hakkuuarvolla tarkoitetaan tässä koko pystypuustolle määrän, edullisimman puutavaralajijakauman ja vallitsevien kantohintojen perusteella laskettua arvoa. Se ei tarkoita vain yksityismetsälain mukaan hakattavissa olevan puuston määrää. Hinta on hyödykkeestä rahana suoritettu vastike (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 40). Kantohinta on ostajan raakapuusta maksama hinta kaupassa, jossa myyjä luovuttaa metsän hakkuuoikeuden. Ostaja huolehtii puutavaran hakkuusta ja kuljetuksesta. Sen yksikkö on euroa kuorellista kiintokuutiometriä kohden (Hannelius ym. 1989, s. 358). Kehitysluokka metsikön luokittaminen sen kehitysvaiheen mukaan Metsäntutkimuslaitos. 2001, s. 55): 1. Aukea tai siemenpuumetsikkö. 2. Pieni taimikko. 3. Varttunut taimikko. 4. Nuori kasvatusmetsikkö. 5. Varttunut kasvatusmetsikkö. 6. Uudistuskypsä metsikkö. 7. Suojuspuumetsikkö. 8. Vajaatuottoinen. Kiinteistöarviointi tarkoittaa maa- ja vesialueen sekä niillä olevan omaisuuden ja niihin kohdistuvan oikeuden taloudellisen arvon tai arvovaikutuksen määrittämistä (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 42). Kiinteistöllä tarkoitetaan tässä, paitsi rajoiltaan määrättyä ja kiinteistörekisteriin merkittyä maanpinnan osaa ja määräalaa sillä olevine ja samalle omistajalle kuuluvine rakennuksineen, kiinteine rakenteineen sekä siihen kuuluvine muine etuisuuksineen. Kiinteistön arvolla käsitetään sen kykyä tyydyttää välittömästi tai välillisesti inhimillisiä tarpeita. Näin ollen kiinteistön arvo vaihtelee johtuen siitä, että kiinteistön merkitys ihmisen tarpeiden tyydyttäjänä vaihtelee (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 13). Kokonaisarvolla tarkoitetaan käyttöyksikön arvoa yhtenä kokonaisuutena arvioituna (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 14). Kokonaisarvon korjaus on korjaus, jolla omaisuusosittain arvioidun käyttöyksikön arvo tarkistetaan vastaamaan käyttöyksikön jakamatonta kokonaisarvoa (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 42). Kustannusarvolla tarkoitetaan tässä taimikon arvoa, joka määritetään arviointiajankohtaan mennessä aiheutuneiden perustamis- ja hoitokustannusten sekä sijoitetun pääoman korkokustannusten mukaan (Hannelius ym. 1989, s. 362). Käypä hinta on kohteesta paikkakunnalla todennäköisesti maksettava hinta (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 42). 1

11 Markkina-arvo on se arvioitu rahamäärä, jolla omaisuus vaihtaisi omistajaa arvioinnin arvopäivänä kauppaan halukkaan ja toisistaan riippumattoman myyjän ja ostajan välillä asianmukaisen markkinoinnin jälkeen osapuolten toimiessa tietoisesti, järkevästi ja ilman pakkoa (Kansainvälinen Arviointistandardikomitea 2004, s. 38). MELA on MEtsäLAskelma-ohjelmisto, jota käytetään metsätalouden suunnittelulaskelmissa (Oksanen-Peltola 1990, s. 7). Metsikkö on viljavuudeltaan, puustoltaan ja kehitysluokaltaan yhtenäinen metsälön osa. Ekologisesti lähellä käsitettä metsäekosysteemi. Metsänkäsittelyn perusyksikkö (Hannelius ym. 1989, s. 366). Metsälö käsittää yhteen tilaan tai talousyksikköön kuuluvat metsiköt. Se on taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäinen kokonaisuus (Hannelius ym. 1989, s. 367). Metsämaan arvo (paljaan maan arvo) Metsämaan puuntuotoskyvyn, puulajin, todennäköisten kantohintojen ja metsänhoitotöiden ym. kustannusten perusteella laskettu paljaan maan odotusarvo (Hannelius ym. 1989, s ). Metsätalouteen Suomen kansantulotilastossa luokitellaan puun kasvatus, korjuu, uitto, metsätalouden edistämistoiminta ja metsän sivutuotteiden, kuten marjojen ja sienten keruu ja kauppa jne. (Hannelius ym. 1989, s. 368). Metsätalouden maa on metsätalouden käytössä oleva maa, johon luetaan metsämaa, kitumaa ja joutomaa sekä metsätalouden käyttämät tiet, varastot jne. (Hannelius ym. 1989, s. 368). Metsän arvolla tarkoitetaan tässä metsätalousmaan ja siihen liittyvän puuston yhteistä arvoa. Synonyyminä tässä yhteydessä käytetään termiä metsäkiinteistön arvo. Metsänarvioinnilla (metsän arvon määrittämisellä) tarkoitetaan tässä metsäomaisuuden ja siihen kohdistuvan oikeuden taloudellisen arvon tai arvovaikutuksen määrittämistä (vrt. kiinteistöarviointi). Määräalalla tarkoitetaan rajoiltaan tai alaltaan määrättyä aluetta, jota ei ole vielä muodostettu kiinteistöksi (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry, s. 44). Odotusarvo tarkoittaa hakkuuikäistä puustoa nuoremman puuston arvoa, joka saadaan puustosta tulevaisuudessa saatavien nettohakkuutulojen nykyarvona (Hannelius ym. 1989, s. 371). Odotusarvolisä on hakkuukypsyyttä nuoremman puuston odotusarvon ja hakkuuarvon välinen erotusarvo (Hannelius ym. 1989, s. 371). Odotusarvokerroin on kerroin, jolla hakkuukypsyyttä nuoremman puuston hakkuuarvo on kerrottava, jotta saataisiin määritetyksi puuston odotusarvo (Hannelius ym. 1989, s. 371). Taimikko on nuorta metsää, joka ei yleensä ole vielä sulkeutunut. Puut eivät ole saavuttaneet kuitupuutavaralajien kokovaatimuksia (Hannelius ym. 1989, s. 378). Taimikon arvo vastaa odotettavissa olevien tulojen nykyarvoa. Taimikon arvo voidaan laskea myös aiheutuneiden kustannusten nykyarvona (vrt. kustannusarvo). Laskenta johtaa samaan tulokseen, jos maan korkoa laskettaessa maan arvot ovat samat (Oksanen-Peltola 1990, s. 26). Summa-arvo on kohteen erillisarvojen summa. 2

12 Summa-arvomenetelmä on kohteen osien arvojen summaan perustuva arviointimenetelmä. Saatu summa-arvo tarkistetaan vastaamaan kohteen kokonaisarvoa (vrt. kokonaisarvon korjaus) (Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry. 1986, s. 10). 3

13 1 JOHDANTO Summa-arvomenetelmän soveltamisella metsän arvon määrittämiseen on Suomessa pitkät perinteet. Käytännön arviointitilanteissa kun pyritään markkina-arvoon - metsää ei ole mahdollista arvioida kauppahinta-analyysien avulla. Tämä johtuu siitä, että sellaista tilastolliseen tarkasteluun tarvittavaa vertailukauppojen joukkoa, josta puustotiedot tunnettaisiin kohteittain, ei juuri koskaan ole saatavissa, eikä toisaalta puuston määrittäminen näistä vertailukaupoista ole kustannussyistä yksittäisten kohteiden arviointia varten mahdollista. Kohteet vaihtelevat monien muidenkin ominaisuuksiensa suhteen, ja edustavia kauppoja solmitaan melko harvoin, joten kiinteistöarvioinnissa yleisimmin käytetyn kauppa-arvomenetelmän soveltamisen edellytykset metsän markkina-arvon määrittämiseen ovat huonot. Sen vuoksi lähes aina joudutaan turvautumaan perinteiseen summa-arvomenetelmään. Maanmittauslaitoksen ylläpitämä Kiinteistöjen kauppahintarekisteri toimii toteutuneiden kiinteistökauppojen rekisteröijänä. Näiden kauppojen tiedoissa ei kuitenkaan ole tietoja metsän arvon määrittämisessä oleellisesta puuston määrästä ja laadusta. Yksittäisen metsikön arvo koostuu puuston ja maapohjan arvoista ja metsälön arvo metsiköiden arvoista. Summa-arvomenetelmän perustana on Faustmannin paljaan maanarvon kaava, jossa metsiköstä tulevaisuudessa saatavat tuotot, kustannukset ja hinnat oletetaan tunnetuiksi. Kaavan avulla on mahdollista laskea erilaisia taulukkoarvoja metsän omaisuusosille. Esimerkkinä summa-arvotaulukoista voidaan mainita Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion (aikaisemmin Keskusmetsälautakunta Tapio, Metsäkeskus Tapio) taulukot, joita on perinteisesti ajantasaistettuina julkaistu Tapion taskukirjoissa, ja joita maassamme yleisesti käytetään summa-arvoja laskettaessa. Laskettuja taulukkoarvoja apuna käyttäen saadaan metsäkiinteistön summa-arvo laskemalla yhteen metsän omaisuusosat: laskennalliseen tuottoon perustuva maapohjan arvo, taimikon kustannusarvo, puuston hakkuuarvo ja odotusarvolisä. Hakkuuarvo saadaan lasketuksi esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen tilastoimien alueellisten kantohintatietojen perusteella. Tapion taskukirjassa metsän arvonmääritystä koskevilla ohjeilla on pitkä perinne. Arvonmääritys esiintyy ensimmäisen kerran Tapion taskukirjan viidennessä painoksessa vuodelta 1922 omana lukunaan. Yrjö Ilvessalo on luonut perustan saksalaisen perinteen mukaan metsän arvon määrittämiseen maahamme (Oksanen-Peltola 1994, s. 7). Summa-arvomenetelmän teoreettiset perusteet on usein kyseenalaistettu, mutta käytännön metsänarvioinnissa sitä pidetään käyttökelpoisena ennen kaikkea sen helppouden takia. Sen on kuitenkin todettu johtavan vapaaehtoisissa metsäkiinteistökaupoissa systemaattisesti maksettuja kauppahintoja korkeampaan hintaan. Markkina-arvoon pääsemiseksi summa-arvoon on tehtävä niin sanottu kokonaisarvon korjaus (tukkualennus), joka on sitä koskevien aineistoltaan edustavien tutkimusten puuttumisen vuoksi jouduttu yleensä perustamaan arvioijan kokemukseen ja harkintaan. Asiaa koskevat aikaisemmat selvitykset ja tutkimukset sekä käytännön arviointikokemukset viittaavat siihen, että summa-arvoon on tehtävä alennus kohteen kauppa-arvoon pääsemiseksi. Arviointiteorian kannalta kysymys on niin kauan kokonaisarvon korjauksen etumerkistä, kunnes tuo merkki on tilastollisesti hyväksyttävin perustein voitu ratkaista eri arviointitilanteiden varalta. Jotta perinteistä summa-arvomenetelmää voitaisiin aikaisempaa luotettavammin soveltaa, tutkimuksessa on pyritty selvittämään erityisesti kokonaisarvonkorjauksen etumerkki ja suuruus eri olosuhteissa. Tutkimus antaa tärkeää tietoa metsäkaupan osapuolten käyttäytymisestä ja heidän arvostuksistaan. Varsinaisia summa-arvomenetelmän soveltuvuutta metsän markkinaarvon määrittämiseen käsitteleviä muita empiirisiä tutkimuksia ei ole Suomessa tehty. 5

14 2 TUTKIMUSTEHTÄVÄN ASETTAMINEN 2.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimusongelma Tutkimuksen tavoitteena on selvittää summa-arvomenetelmän soveltuvuus metsän markkinaarvon määrittämiseen niissä tilanteissa, joissa arviointikohteina on suurehkoja metsäalueita (pinta-ala vähintään 10 hehtaaria). Samalla hankitaan tietoa summa-arvomenetelmässä käytettävän kokonaisarvon korjauksen suuruudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Alan kirjallisuuden ja empirian valossa tiedetään, että määritettäessä summa-arvomenetelmällä metsäomaisuuden markkinahintaa laskennalliseen arvoon tulee yleensä tehdä kokonaisarvon korjaus (tukkualennus), jotta päästään markkina-arvoon. Käytännön arviointitilanteissa suoritetut laskelmat osoittavat, että se on yleensä miinusmerkkinen. Edellä mainittu koskee summa-arvoa valmiiksi laskettuna summana. On ilmeistä, että kokonaisarvon korjaukset voidaan laskea myös summa-arvon osille. Näin on mahdollista tarkastella sitä, miten kutakin summa-arvon osaa arvostetaan metsäomaisuuden kaupassa. On oletettavaa, että ostaja arvostaa enemmän lähitulevaisuudessa saatavia puun myyntituloja verrattuna kaukana tulevaisuudessa saataviin tuloihin. Tämän tulisi näkyä myös summa-arvon osien painokertoimissa vastaavalla tavalla. Tutkimus on empiirispainotteinen, mutta siinä selvitetään myös summa-arvomenetelmän teoreettisia perusteita ja menetelmän soveltamista käytäntöön. Vertailukauppa-aineistot on kerätty Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Kiinteistöjen kauppahintarekisteristä. Tutkimuksen tavoitteenasettelu voidaan tiivistää seuraaviin kysymyksiin: Voidaanko summa-arvomenetelmää soveltaa metsän markkina-arvon määrittämiseen, ja jos voidaan, niin kuinka sitä tulee soveltaa. Metsän markkina-arvon määrittämisessä summa-arvomenetelmää sovellettaessa käytettävän kokonaisarvon korjauksen suuruuteen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin pyritään hakemaan vastausta ennen kaikkea kaupan kohdekohtaisten ominaisuuksien perusteella. Tähän haetaan vastausta seuraavalla kysymyksen asettelulla: Mitkä kohdekohtaiset tekijät vaikuttavat kokonaisarvon korjauksen suuruuteen. Tutkimus tuo lisätietoa summa-arvomenetelmän käytöstä metsän markkinahinnan määrittämisessä, ja antaa tietoa kokonaisarvon korjauksen suuruudesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Jotta saadaan käsitys summa-arvomenetelmän käyttäytymisestä markkina-arvon määrittämisessä maan eri olosuhteissa, tutkimuksessa on muodostettu ekonometriset hintamallit erilaisten maantieteellisten aluejakojen mukaan. Tutkimuksessa käytetään hyväksi Maanmittauslaitoksessa tekemiäni metsänarviointimenetelmien kehittämisen yhteydessä julkaistuja kolmea metsän hintaa koskevaa julkaisua: Metsän hinta Suomessa v , Maanmittaushallituksen julkaisu n:o 61, 1988 ja Metsän hinta Suomessa v. 1995, joissa käsiteltiin metsästä maksetun kauppahinnan ja sille lasketun summa-arvon välistä suhdetta. Julkaisussani Metsänhintaindeksi, Maanmittaushallituksen julkaisu n:o 65, 1989 metsämarkkinainformaatiota hyväksi käyttäen muodostettiin metsän hintakehitystä kuvaavat indeksit maan eri osa-alueille. 7

15 Edellä mainitut julkaisut ovat perustuneet metsän markkinahinnan analyyseihin, joissa on käytetty hyväksi metsäkiinteistömarkkinoilta joko yksittäisistä metsäkaupoista tai Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintarekisterin tiedoista saatavaa informaatiota. 2.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimusongelmaa analysoidaan kvantitatiivisen tutkimusmetodiikan avulla. Empiirisiä havaintoaineistoja käsitellään tilastomatemaattisesti ekonometrisiä menetelmiä (ks. liite 7) apuna käyttäen. Ekonometrisellä tutkimuksella tarkoitetaan taloudelliseen ajatteluun ja tilastotieteellisiin menetelmiin perustuvaa tutkimusta johdettujen tietojen tuottamiseksi tutkittavaa taloudellista ilmiötä kuvaavista perustiedoista (Kantola 1982 s. 9). 2.3 Tutkimuksen rajaus ja rakenne Tutkimus rajataan koskemaan summa-arvomenetelmän soveltamista metsäkiinteistön markkina-arvon määrittämiseen Suomen olosuhteissa. Tutkimuksessa hyväksi käytetty empiirinen aineisto on kerätty vuosina 1983 ja 1984 sekä 1995 tehdyistä metsäkaupoista koko maan alueelta. Vuosien 1983 ja 1984 aineisto oli totaaliaineisto käsittäen kaikki pinta-alaltaan vähintään 10 hehtaarin suuruiset edustavat 1 metsäkiinteistöjen kaupat. Vuoden 1995 aineisto sisälsi otoksen tehdyistä metsäkaupoista. Havaintoaineistojen metsäkiinteistöjen kokonaispinta-ala on yhteensä noin ha. Tutkimuksessa oli käytettävissä myös pieni 30 havainnon kauppahinta-aineisto vuodelta Tutkimuksessa analysoidaan metsäkaupan kohteille Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion (Tapio) summa-arvotaulukoilla laskettujen summa-arvojen ja mainituista kohteista maksettujen kauppahintojen riippuvuutta toisistaan. Lisäksi selvitetään käytettävissä olevien ohjeistusten valossa eräiden julkisen- ja yksityisen sektorin organisaatioiden summa-arvomenetelmän käyttöä käytännön arviointitilanteissa. Kokonaisarvon suuruuteen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan lähinnä kohdekohtaisen tiedon avulla, joka on sisällytetty summa-arvon osiin, kuten harjoitettavan metsätalouden aikajänne, puuston määrä ja laatu. Aluekohtaisista tekijöistä tarkastellaan metsäteollisuuden alueellisen kapasiteetin vaikutusta metsän hintaan ja etäisyyssijainnin tekijöistä kaupan kohteiden sijaintia lähimpiin kysyntäkeskuksiin nähden sekä puun kuljetuksen kannalta tärkeää metsän etäisyyttä lähimmästä autotiestä. Tutkimus jakautuu kymmeneen lukuun. Ensimmäinen luku sisältää johdannon. Toisessa luvussa asetetaan tutkimustehtävä, esitellään tutkimusmenetelmät ja esitetään tutkimuksen rajaus ja rakenne. Kolmannessa luvussa esitellään Suomen metsävaroja ja metsän omistusta, keskeistä metsäkiinteistöjen kauppaa ja verotusta koskevaa lainsäädäntöä sekä arviointitarpeita. Neljännessä luvussa käsitellään arvonmuodostusta yleensä ja erityisesti metsän arvoja, sen kauppahintaan vaikuttavia tekijöitä ja kauppahinnan muodostumista sekä metsäkiinteistöjen markkinoita. Viidennessä luvussa käsitellään kiinteistöarvioinnin ja metsänarvioinnin päämenetelmiä sekä summa-arvomenetelmän teoriaa ja sen soveltamista käytännössä Tapion ohjeita apuna käyttäen. Menetelmän teoreettisia perusteita ja sen rakennetta selvitetään Faustmannin kaavaa apuna käyttäen. Luvussa käsitellään myös summa-arvomenetelmän yhteyteen oleellisesti kuuluvaa kokonaisarvon korjausta. Lisäksi selvitetään eräiden julkisen sektorin organisaatioiden metsänarviointikäytäntöä, kun ne soveltavat summa-arvomenetelmää sekä summaarvomenetelmää kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kuudennessa luvussa esitellään eräitä aikaisem- 1 Edustava kauppa tarkoittaa koko kiinteistön tai määräalan kauppaa, joka ei ole sukulaisten välinen, kaupassa ei ole pidätetty eläkeoikeutta eikä luovutus sisällä irtaimistoa. (Kiinteistöjen kauppahintatilasto 2005, s. 8. Maanmittauslaitos. Helsinki) 8

16 pia ekonometrisiä metsänhintatutkimuksia. Seitsemännessä luvussa esitellään tutkimusaineistot ja tutkimuksen suorittaminen. Kahdeksannessa luvussa esitellään muodostetut hintamallit ja keskeiset tutkimustulokset sekä referoidaan myös muita empiirisiin aineistoihin perustuvia metsänhintatutkimuksia. Yhdeksännessä luvussa esitetään keskustelu ja johtopäätökset. Kymmenennessä luvussa esitetään tutkimuksen yhteenveto. Tutkimuksen rakennetta havainnollistaa kuva 1. Yleinen viitekehys Metsän markkina-arvon muodostuminen Summa-arvomenetelmän teoreettiset perusteet ja sen soveltaminen käytännössä Tulokset ja johtopäätökset Summa-arvomenetelmän soveltuvuus metsän markkina-arvon määrittämiseen Kuva 1. Tutkimuksen rakenne. 9

17 3 TUTKIMUKSEN YLEINEN VIITEKEHYS Luvussa käsitellään lyhyesti Suomen metsävaroja ja metsänomistusta sekä Suomen roolia metsäteollisuustuotteiden maailmankaupassa, metsätilakauppaa, metsänomistusta ja metsäverotusta koskevaa lainsäädäntöä sekä arviointitarpeita. 3.1 Metsävarat ja metsän omistus Suomessa Suomen metsätalousmaan kokonaispinta-ala on noin 26,3 miljoonaa hehtaaria, joka vastaa 86 % Suomen maapinta-alasta. Metsätalousmaa 2 jakautuu puuntuotoskyvyn mukaan seuraavasti: metsämaa 20,3 milj. ha, kitumaa 2,8 miljoonaa hehtaaria ja joutomaa 3,0 miljoonaa hehtaaria. Soiden osuus metsätalousmaasta on 34 %. Metsämaasta mäntyvaltaista on 65 %, kuusivaltaista 24 % ja koivuvaltaista 9 %. Metsätalousmaasta yksityiset omistavat 53 %, valtio 34 %, metsäteollisuusyhtiöt 8 % ja muut loput 5 %. Valtion metsänomistus keskittyy Pohjois- Suomeen, jossa se omistaa 55 % metsätalousmaasta. Etelä-Suomessa valtion osuus on 8 %. Yksityisistä metsänomistajista maatalousyrittäjiä on kolmannes, palkansaajia neljännes ja eläkeläisiä kolmannes Puuston runkotilavuus koko maassa on miljoonaa kuorellista kuutiometriä, josta yksityisten metsänomistajien osuus on 68 %, yhtiöiden 9 ja muiden 5 % (Metsäntutkimuslaitos 2003, s ; Metsäntutkimuslaitos 2004, s ). Metsillä ja niistä saatavilla tuotteilla on maailmanlaajuinen merkitys. Metsää maapallolla on 3,9 miljardia hehtaaria eli lähes kolmannes maapallon maapinta-alasta. Puuston tilavuusarvio on yhteensä 386 miljardia kuutiometriä. Suurimmat metsäpinta-alat sijaitsevat Venäjällä, Brasiliassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Niiden yhteinen osuus on hieman yli puolet maailman metsävaroista. Suomen osuus maailman metsävaroista on noin puoli prosenttia (Metsäntutkimuslaitos 2004, s. 351). Vuonna 2002 maailmassa hakattiin raakapuuta 3,3 miljardia kuutiometriä, josta noin puolet oli polttopuuta. Sahatavaran tuotanto vuonna 2002 oli noin 391 miljoonaa kuutiometriä. Paperia ja kartonkia tuotettiin noin 325 miljoonaa tonnia. Suomen osuus maailman paperin ja kartongin tuotannosta vuonna 2002 oli noin 4 %. Suomen raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden viennin arvo vuonna 2002 oli 11,1 miljoonaa euroa. Puuntuotannon lisäksi metsien monikäyttöön kuuluvat muun muassa marjojen ja sienten keruu, metsästys ja virkistyskäyttö. Metsillä on myös maisema- ja luontoarvoja (Metsäntutkimuslaitos 2004, s. 203, ). Maatilojen yhteenlasketun varallisuuden arvioitiin vuonna 2000 olevan kaikkiaan noin 28,1 mrd. euroa. Suurimmat omaisuuserät olivat tilojen yksityisomaisuus noin 8,2 mrd. euroa (pääosa asuntovarallisuutta), metsäomaisuus noin 8,1 mrd. euroa, pellot noin 4,0 mrd. euroa ja tuotantorakennukset noin 3,9 mrd. euroa (Pyykkönen Tiivistelmä). Edellä mainittu osoittaa, että metsä on merkittävä taloudellinen tekijä paitsi Suomessa myös globaalisti. Siksi metsän arvonmääritystäkin on tärkeää tutkia. 3.2 Metsätaloutta ja metsätilakauppaa koskeva lainsäädäntö Suomen metsätaloutta sääntelevä lainsäädäntö on kehittynyt vähitellen luvulta nykypäivään vastaamaan metsäteollisuuden puunsaannin, metsien kestävän kehityksen ja metsien monimuotoisuuden vaatimuksia. Vuonna 1886 säädettiin ensimmäinen metsälaki, jonka mukaan 2 Metsätalousmaa luokitellaan metsä-, kitu- ja joutomaaksi sen vuotuisen keskimääräisen puuntuotoskyvyn perusteella. Metsämaan puuntuotoskyky on vähintään 1 m 3 /ha/vuosi, kitumaan vähintään 0,1 m 3 /ha/vuosi ja joutomaan vähemmän kuin 0,1 m 3 /ha/vuosi (Metsäntutkimuslaitos Metsätilastollinen vuosikirja 2003, s. 44). 11

18 yhteiskunnalla oli oikeus rajoittaa myös yksityisten maanomistajien siihen saakka vapaata metsien nautintaoikeutta. Laissa oli säännöksiä myös metsän uudistamisesta. Myöhemmin astuivat voimaan Asetus metsän hävittämisen ehkäisemisestä vuonna 1917 ja Metsänparannuslaki vuonna Metsien hakkuita sääntelevät myös uudistuskypsyyskriteerit, joiden on täytyttävä, ennen kuin metsän saa uudistaa. Myöskään edelleen kasvatettavaa puustoa ei saa harventaa liian alhaiselle tasolle (ks. esimerkiksi Metsälaki 1093/1996 5, 7, 8 ja 9 ). Metsäteollisuuden laajentuessa ja luvuilla syntyivät metsätaloudelliset ohjelmat kuten esimerkiksi MERA-ohjelmat vuosilta ja Metsä 2000-ohjelma vuodelta Voimistuneen ympäristöliikkeen ansiosta luvulta lähtien on hyväksytty erilaisia suojeluohjelmia. Myös metsäteollisuus on ryhtynyt ottamaan paremmin huomioon metsäluonnon suojelun. Kuvaan ovat tulleet myös luonnonläheiset metsänhoidon suositukset (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 1997, s ). Metsälainsäädäntö uudistettiin luvun loppupuolella, jolloin astuivat voimaan uudet metsä- ja luonnonsuojelulait: Metsälaki 1093/1996), Luonnonsuojelulaki (1096/1996), Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (1094/1996) sekä Laki metsänhoitoyhdistyksistä (534/1998) (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2002, s. 43) Euroopan unioniin liittymisen myötä Suomi sai Natura ohjelman velvoitteen osallistua luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Lisäksi vuonna 1998 alettiin valmistella kansallista metsäohjelmaa 2010, jonka tarkoituksena on turvata samanaikaisesti metsästä saatava toimeentulo, metsien biologinen monimuotoisuus ja virkistysarvot. Ohjelma pitää sisällään myös metsäteollisuuden puuraaka-aineen määrän lisäämisen. Sen mukaan maamme harjoittaman metsäpolitiikan päätehtävänä on turvata metsien käyttöön perustuva hyvinvointi ja metsäluonnon monimuotoisuus. Kansallinen metsäohjelma 2010 sisältää Suomen metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Aluetason tavoitteet on kirjattu alueellisiin metsäohjelmiin (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 2002, s. 44; Maa- metsätalousministeriö 2003). Metsätilakauppaa on säännelty ja ohjattu erilaisilla maankäyttölaeilla vuoteen 1998 asti. Kauppahintoihin ovat vaikuttaneet maanhankintaa ohjaavat organisaatiot ja tilojen ostoja tukevat rahoituslait. Ne ovat vaikuttaneet myös arvioinnissa käytettyihin menetelmiin. Seuraavassa eräitä tärkeimpiä metsätilakauppaa ja metsänomistusta säänteleviä lakeja, jotka ovat vaikuttaneet välittömästi tai välillisesti metsälöiden hinnan muodostumiseen. Maatilojen elinkelpoisuuden säilyttämiseksi säädettiin 1970-luvulla joukko lakeja. Tärkeimpiä näistä olivat Maatilalaki (188/1977), Maatila-asetus (385/1977) ja Laki oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata (391/1978). Mainitun lainsäädännön tärkeimpänä tavoitteena oli maatilojen tuotantoedellytysten parantaminen ja niiden elinkelpoisuuden säilyttäminen. Laissa oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata (391/1978) tarkemmin mainituin edellytyksin maanviljelijät olivat etuoikeutettuja ostamaan maa- ja metsätalousmaata. Maatilalaissa (188/1977) mainituin edellytyksin maatilatalouden kehittämisrahastosta voitiin myöntää halpakorkoista lainaa lisämaan ostoa varten. Maatilalailla (188/77) ja sen korvanneella jatkolailla, vuoden 1991 alusta voimaan tulleella Maaseutuelinkeinolailla (MEL) on pyritty edistämään ja turvaamaan maatilatalouden harjoittajien mahdollisuudet hankkia maata myöntämällä valtion varoista rahoitustukea (valtionlainat ja korkotukilainat) tilakoon suurentamiseen (Uusivuori - Ylätalo 1993, s. 8). Maanhankintaoikeuslaki (391/78) astui voimaan 1. tammikuuta Se oli tarkoitettu korvaamaan Maanhankkimislain (359/58), ja koski luonnollisten henkilöiden, yhtiöiden, osuuskuntien, yhdistysten ja säätiöiden oikeutta ostamalla hankkia omistukseensa maa- ja metsätalousmaata (Ojanen 1978, s.19-31). 12

19 Maanhankintaoikeuslain nojalla maa- ja metsätalousmaan kaupat olivat pääsääntöisesti luvanvaraisia. Tällöin valtiolla oli mahdollisuus tulla väliin, mikäli se katsoi, ettei Maatilalain (188/77) tarkoitusta muun muassa tilakoon suurentamiseksi kauppojen yhteydessä noudateta. Tällä pyrittiin ehkäisemään maa- ja metsätalousmaan liiallinen siirtyminen viljelijäväestöltä muille väestöryhmille. Lain tarkoituksena oli lisäksi säännellä maa- ja metsätalousmaan hintatasoa (Ojanen 1978 s ). Maanhankintaoikeuslain soveltamista lievennettiin 1990 luvulla asteittain, ja vuoden 1998 alussa se kumottiin (HE 197/1997). 3.3 Metsäkiinteistön verotusta koskeva lainsäädäntö Metsäkiinteistöä verotetaan tuloverotusta, lahja- ja perintöverotusta sekä arvonlisäverotusta varten. Tuloverotuksen kohteina voivat olla puun myyntitulot, puutavaran hankintatyö, metsäkiinteistön luovutus sekä pakkolunastus- tms. korvaukset. Vuonna 1992 voimaan astunut kiinteistöverolaki ( KVL 654/1992) ei koske metsää (KVL, 3 ). Vuonna 1993 voimaan astuneen pääomatuloverouudistuksen yhteydessä toteutetussa metsäverouudistuksessa metsänomistajat saivat 13 vuoden siirtymäkauden ajaksi valita laskennallisen pinta-alaverotuksen tai puun myyntituloihin perustuvan verotuksen välillä. Tuolloin pintaalaverotuksen piiriin jäi 34 % metsäomistajista. Vuoden 2006 alusta kaikki metsänomistajat siirtyivät myyntituloverotuksen piiriin. Puun tarjonnan ennakoitiin kasvavan siirtymäkauden aikana ja laskevan tilapäisesti siirtymäkauden jälkeen. Pinta-alaverotuksen piirissä olevien metsänomistajien odotettiin realisoivan hakkuukypsiä puustoja ennen veromuodon vaihtumista välttääkseen myyntituloverotuksen. Kuusi- ja mäntytukin kaupassa olikin havaittavissa tilastollisesti merkitsevä kasvu (Mutanen - Toppinen 2005, s ). Puun myyntitulon verotus Puun myyntitulon verotus tapahtuu tuloverolain mukaan pääomatulona, jonka tuloveroprosentti vuonna 2007 on 28 %. Verotus perustuu puun myynnin tuloihin ja menoihin. Jos puun myyntituloja ei ole, metsätalouden menot vähennetään muista pääomatuloista tai samanarvoista vähennystä merkitsevänä alijäämähyvityksenä palkka- tai eläketuloista (Metsäliitto 2007/1). Arvonlisäverotus Metsätalouden harjoittaminen on lähtien ollut arvonlisäverovelvollisuuden piirissä. Metsänomistajan on mahdollista ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi, jos vuotuiset puunmyyntitulot ja muut alkutuotannon tulot ylittävät euroa. Arvonlisävero on puukaupan yhteydessä myyjälle tilitettävä puunmyyntihintaan lisättävä 22 % (v. 2005) välillinen vero. Arvonlisäveroilmoituksessa metsänomistaja tilittää arvonlisäveron valtiolle vähennettyään siitä ensin omiin metsätalouden hankintoihin sisältyneet verot (Metsäkeskus 2005). Metsätilan myynnin ja pakkolunastus- tms. korvausten verotus Metsätilan myyjä maksaa veroa saamastaan luovutusvoitosta. Kiinteistön luovutuksesta saatu voitto on luovuttajalle veronalaista pääomatuloa, jonka veroprosentti tuloverolain (1535/1992) :n mukaan on 28 %. Luovutusvoiton veroa ei kuitenkaan tarvitse maksaa, jos myyjä on omistanut metsän yli 10 vuotta ja ostaja kuuluu tiettyyn tuloverolaissa säädettyyn lähisukulaispiiriin (rintaperilliset yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa, sisarukset tai puolisisarukset yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa). Vuoden 1995 Maakaari (540/1995) toi mukanaan varainsiirtoverolaissa (VarSiirtoVL 931/1996) säännellyn varainsiirtoveron, joka korvasi aikaisemmin kiinteistön luovutuksesta maksetun leimaveron. Lain mukaan kiinteistön omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa, joka on 4 % kauppahinnasta (VarSiirtoVL 6 ). Varainsiirtoverosta vapaa on muun muassa valtio eräin poikkeuksin (VarSiirtoVL 2 ). Veroa ei suoriteta 13

20 myöskään kiinteistön saannosta tai sen osasta, joka perustuu lahjaan, perintöön, testamenttiin tai yhteisomistussuhteen purkamiseen (VarSiirtoVL 4.3 ). Tuloverolain 49 :n mukaan lunastuslain mukaisen tai muun siihen rinnastettavan menettelyn piiriin kuuluvia kiinteän omaisuuden ja eräiden erityisten oikeuksien pakkolunastuskorvauksia koskee luovutusvoittoverotuksen erityissäännös, jonka nojalla tällaiset luovutusvoitot ovat osittain verovapaita. Verotusta varten tapahtuva arviointi Verotusta varten tapahtuvan arvioinnin lähtökohtana on metsäomaisuuden arvo markkinahintaan eli käypä arvo. Verotus kiinnittää huomiota kiinteistön arvoon omaisuusverotuksessa, perinnön ja lahjan arvostukseen, kiinteistön arvoon varainsiirtoveron määrää laskettaessa ja verotettaessa luovutusvoittoa/tappiota. Esimerkiksi Metsätalouspoliittinen työryhmä on loppuraportissaan kiinnittänyt huomiota maatilojen verokohteluun sukupolvenvaihdostilanteissa. Sen mielestä Verottajan suorittama metsän arvonmääritys vaihtelee huomattavasti. Metsäasiantuntijoiden arvioille ei aina anneta riittävästi painoa. Erityisesti taimikot arvostetaan suhteettoman korkealle. Suoritettavasta tukkualennuksesta (30 %) huolimatta...todellisissa kaupoissa taimikoiden hinnat eivät yllä lähellekään verohallinnon ohjeiden summia. ( Maa- ja metsätalousministeriö 1997, s ) Toisaalta, jos lahjan tai perinnön saaja jatkaa tilalla maatalouden harjoittamista, vero perustuu 40 prosenttiin (Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 1142/2005, 7. Tämä merkitsee huomattavasti käyvän arvon alittavaa arvostamista (Metsäliitto, 2005/1). Lisäksi pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman (Vanhanen II, Valtioneuvosto. 2007, s. 15) mukaan perintöveroa kevennetään verotettavan perinnön alarajaa nostamalla sekä lesken ja alaikäisten lasten asemaa helpottamalla. Perheyrittäjyyden edistämiseksi poistetaan perintöja lahjaverotus kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta. Verolainsäädännön muutokset näyttävät heijastuvan hyvinkin nopeasti myös kiinteistökauppaan (kuva 2). Kuten kuvasta näkyy, mainitut muutokset heijastuvat välittömästi kiinteistökaupan volyymiin Myyntivoittoverouudistus Pääomatuloverouudistus Perintöverouudistus 8000 Arvonlisävero Pankkilakko Kuva 2. Kiinteistöluovutusten lukumäärä kuukausittain vuosina Verotuksen muutosten vaikutus kiinteistökaupan volyymiin (Kiinteistöjen kauppahintatilasto , s. 18). 14