Euro ei ole Suomen talousongelmien syy * Matti Pohjola Professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Transkriptio

1 Euro ei ole Suomen talousongelmien syy * Matti Pohjola Professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Talous- ja rahaliittoa kritisoivassa keskustelussa väitetään Suomen talouskasvun olevan heikkoa ja työttömyyden korkea euron vuoksi. Perusteluksi esitetään Ruotsin paremmat saavutukset. Kansantalouden menestymistä pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan voi selittää valuuttakurssilla, palkoilla eikä hintakilpailukyvyllä, vaan se määräytyy työn tuottavuuden kasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työn tuottavuudella tarkoitetaan kokonaistuotantoa eli bruttokansantuotetta tehtyä työtuntia kohden. Se paljastaa siten, kuinka paljon tavaroita ja palveluja saadaan aikaan yhdellä työtunnilla. Mahdollisuudet kasvattaa tulotasoa ja lisätä vapaa-aikaa syntyvät sen kasvusta. Parempi tuottavuus voidaan haluttaessa käyttää myös verotuksen keventämiseen, julkisten palvelujen lisäämiseen tai tuloerojen supistamiseen. Tulevaisuus ei näytä tuottavuuden osalta yhtä hyvältä kuin menneisyys. Kasvuvauhti on hidastunut jopa pysähtynyt tehdasteollisuuden ongelmien vuoksi. Ongelmat eivät ratkea eurosta eroamalla, vaan talouden rakennetta uudistamalla. Euron edut ja haitat Euroon liittyy taloudelliselta kannalta sekä hyötyjä että haittoja. Hyötyjä ovat muun muassa suurtuotannon edut, valuuttakurssiriskin poistuminen ja pääomamarkkinoiden tehostuminen. Niiden vaikutuksesta kansantalouden kokonaistuotanto kasvaa jäsenmaissa ja siten koko euroalueella. Elintasoerojen pitäisi myös supistua yritysten kiristyneen kilpailun karsiessa tehottomia toimintoja ja vahvistaessa tehokkaita. Uudet jäsenmaat pääsevät hyötymään jo luoduista instituutioista ja kehitetystä teknologiasta. Lupaus paremmasta elintasosta onkin ollut tärkeä syy liittyä sekä Euroopan unioniin että talous- ja rahaliittoon. Euron haitoista on eniten saanut huomiota osakseen epäsymmetristen häiriöiden mahdollisuus. Niillä tarkoitetaan suhdannehäiriöiden epätasaista jakautumista jäsenmaiden välillä. Epäsymmetristen häiriöiden perustana ovat talouksien rakenteiden erot, mistä syystä taloudelliset häiriöt vaikuttavat eri jäsenmaissa eri tavalla. Esimerkiksi Suomessa metsäteollisuuden merkitys viennille on suurempi kuin muissa jäsenmaissa. Paperin hinnan lasku kansainvälisillä markkinoilla supistaa enemmän Suomen kuin muiden maiden vientituloja. Silloin oma markka devalvoituisi, mikä vaimentaisi hinnan laskun vaikutusta paperinviejien kannattavuuteen. Euron arvo ei kuitenkaan muutu yksittäisen jäsenmaan, vaan koko euroalueen viennin mukaan. Yhteisen valuutan oloissa paperinviejien on leikattava kotimaisia tuotantokustannuksia, esimerkiksi palkkamenoja, kannattavuutensa ylläpitämiseksi. On tehtävä niin sanottu sisäinen devalvaatio. * Kirjoitus perustuu Eduskunnan talousvaliokunnalle kesäkuussa 2016 antamaani lausuntoon kansalaisaloitteesta kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

2 Kun meillä pohdittiin euroalueeseen liittymistä 1990-luvulla, eräät taloustieteilijät myös tämän kirjoituksen kirjoittaja olivat sitä mieltä, että euron hyöty on haittaa suurempi pitkällä aikavälillä. Perustelu oli varsin yksinkertainen: epäsymmetriset häiriöt voivat olla sekä negatiivisia että positiivisia vientihinnat voi sekä laskea että nousta, jolloin niiden vaikutukset kumoavat toisensa pitkällä aikavälillä. Pienikin kasvuvauhdin kiihtyminen riittää silloin nostamaan hyödyn haittaa suuremmaksi. Todennäköisenä ei pidetty sellaista ongelmaa, johon euroalue on eräiden valtioiden liiallisen velkaantumisen takia joutunut vuoden 2010 jälkeen. Velkakriisi on systeeminen, kaikkiin maihin vaikuttanut häiriö, eikä mikään epäsymmetrinen shokki. Euroalueen rakenneongelma Poliittisista syistä euroalueesta tehtiin laajempi, kuin jos se olisi rakennettu pelkästään taloudellisten hyötyjen ja haittojen vertaamisen näkökulmasta, jolloin epäsymmetrisille häiriölle alttiita maita ei olisi otettu mukaan. Euron taloudellisten hyötyjen pitäisi pitkällä aikavälillä näkyä siten paitsi siten, että koko euroalueen talous kasvaa vahvasti, myös siten, että maiden väliset elintasoerot supistuvat köyhempien maiden saavuttaessa rikkaimpien tulotasoa. Tämä tapahtuu työn tuottavuuden kasvun kautta. Työn tuottavuus on kansantalouden kilpailukyvyn yksinkertaisin mittari. Kuviossa 1 ja 2 verrataan eteläistä, Espanjan, Italian, Kreikan ja Portugalin muodostamaa euroaluetta ydinalueeseen, joka koostuu Saksasta, Ranskasta ja Benelux-maista. Erikseen esitetään Suomi, jota pidettiin talous- ja rahaliittoa perustettaessa reuna-alueena, sekä euroalueeseen kuulumaton Ruotsi. Kuviosta 1 näkyy, ettei eteläinen euroalue ole saavuttanut ydinaluetta elintasossa. Finanssikriisin aiheuttaman taantuman ja euroalueen velkariisin seurauksena elintasoero on kasvanut voimakkaasti työttömyyden kasvun myötä. Euron toimivuuden ja sen tulevaisuuden kannalta ongelmana on, ettei eteläinen euroalue ole kuvion 2 mukaan saavuttanut ydinaluetta työn tuottavuudessa, vaan ero on kaiken aikaa kasvanut. Alueen maat ovat menettäneet suhteellista kilpailukykyään, ja niiden vaihtotaseet ovat olleet alijäämäisiä. Alijäämät on rahoitettu lainanotolla muulta euroalueelta, mutta lainaa ei ole käytetty tuottavuutta parantaviin investointeihin, vaan se on kulunut kulutukseen ja tehottomiin kiinteistöinvestointeihin. Talous- ja rahaliitto ei siten ole luonut näille maille niitä etuja, joita siltä odotettiin. Euroalue on saavutustensa osalta jakautunut kahteen leiriin: eteläiseen ja pohjoiseen. Jotta myös eteläiset maat hyötyisivät eurosta tulevaisuudessa, on euroalueen velkakriisin eri vaiheissa kriisimailta vaadittu taloudellisia reformeja. Niillä tavoitellaan viime kädessä työn tuottavuuden nopeampaa kasvua. Suomi eurossa Suomen osalta euroalueeseen liittymisen vaikutuksia koskevat odotukset ovat toteutuneet siinä mielessä, että ydinalueen elintaso (bkt/asukas) saavutettiin vuosina (kuvio 1). Menestys perustui työn tuottavuuden (bkt/tehdyt työtunnit) nopeaan kasvuun, vaikkakaan eroa ei saatu kokonaan kurottua umpeen (kuvio 2). Elintason kasvun taustalla oli yritysten ja kansantalouden hyvä kilpailukyky. Työn tuottavuuden ripeä kasvu syntyi pääosin tehdasteollisuudessa, erityisesti elektroniikka- ja muussa metalliteollisuudessa sekä metsäteollisuudessa.

3 Suomi menestyi elintason ja työn tuottavuuden kasvussa vähintäänkin yhtä hyvin kuin Ruotsi aina vuoteen 2011 saakka. Sen jälkeen erot ovat kasvaneet Ruotsin eduiksi syistä, jotka johtuvat Suomen tehdasteollisuuden romahduksesta. Suomen kansantalouden ongelmat 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008 saakka talouskasvu oli Euroopassa kaikkein nopeinta Irlannissa, Suomessa ja Ruotsissa. Selityksenä oli teollisuuden, erityisesti elektroniikkateollisuuden, menestys. Kaikki euromaat ja Ruotsi kärsivät samalla lailla kansainvälisen finanssikriisin aiheuttamasta taantumasta vuonna 2009 (kuvio 1). Suomi nousi siitä ensin Saksan ja Ruotsin tavoin, mutta joutui uuteen taantumaan jo vuonna Syynä on se, ettei Suomen tehdasteollisuus ole toipunut, vaan sen kokonaistuotanto on vieläkin 11 miljardia pienempi kuin vuonna Tästä menetyksestä 7 miljardia on syntynyt elektroniikkateollisuudessa, 2 miljardia muussa metalliteollisuudessa ja 2 miljardia metsäteollisuudessa. Nokian ongelmat älypuhelimien markkinoilla romahduttivat elektroniikkateollisuuden. Muu metalliteollisuus on kärsinyt vientimarkkinoiden hitaasta kasvusta sekä metallien ja erilaisten terästen alhaisista markkinahinnoista. Metsäteollisuus on puolestaan jo pitkään kohdannut supistuvaa kysyntää internetin viedessä markkinoita paino- ja sanomalehtipaperilta. Yhdessä nämä toisistaan riippumattomat ongelmat saivat aikaan sen, että tehdasteollisuuden osuus kansantalouden kokonaistuotannon arvosta putosi 25 prosentista 17 prosenttiin muutamassa vuodessa. Osuus ei ole kuitenkaan yhtään pienempi kuin Ruotsissa. Naapurimaamme kansantalous on kuitenkin noussut jo ripeään kasvuun (kuvio 1). Kasvu on syntynyt yksityisten palvelujen vahvasta kontribuutiosta. Erityisesti informaatio ja viestintä, rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä muut liike-elämän palvelut ovat luoneet kasvua selvästi enemmän kuin Suomessa. Teollisuuden kontribuutio ei ole Ruotsissa myöskään romahtanut. Sen teollinen rakenne on omaamme paljon monipuolisempi muun muassa vahvan auto- ja lääketeollisuuden ansiosta. Suomen tilanteen tekee vaikeaksi se, että tavaravienti on vielä paljolti niiden teollisten toimialojen varassa metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden, joiden vaikutus talouskasvuun on nykyään verrattain vähäinen. Suomi ei ole ainakaan vielä pystynyt hyötymään Ruotsin tavoin niistä maailmantalouden muutosvoimista digitalisaatiosta ja globalisaatiosta, jotka tuottavuutta ja elintasoa tällä hetkellä kasvattavat. Myönteistä kuitenkin on, että kansantalouden rakenne näyttää vahvistuvan tähän suuntaan. Informaatio ja viestintä sekä liike-elämän palvelut ovat kymmenen viime vuoden aikana luoneet talouskasvua enemmän kuin mikään muu kansantalouden sektori. Tavaroiden viennin supistuessa palvelujen vienti on kaiken aikaa kasvanut ja noussut jo liki kolmasosaan koko viennin arvosta. Tietotekniikkapalvelut on palvelujen viennin suurin erä. Niitä viedään ulkomaille lähes yhtä paljon kuin paperia ja pahvia, joka on tavaraviennin suurin pääryhmä. Näistä havainnoista voi päätellä kansantalouden menestystekijöiden siirtyneen tehdasteollisuudesta tietointensiivisten ja korkean teknologian palvelujen tuotantoon. Kun myös perinteisellä

4 teollisuudella on mahdollisuus uudistua digitaalisia palveluja ja tavaratuotantoa yhdistämällä, ovat mahdollisuudet talouden ja hyvinvoinnin uuteen kasvuun vähintään yhtä hyvät kuin silloin, kun talous- ja rahaliitto luotiin. Lopuksi Oma valuutta ei ole Ruotsin menestyksen selitys eikä euro Suomen ongelmien syy. Syyt ovat paljon syvemmällä talouden rakenteessa. Teknologian kehitys ja elintason kasvu muuttavat sitä nyt siten, että teollisuuden merkitys vähenee ja palvelujen kasvaa. Ne maat menestyvät, jotka osaavat hyödyntää rakennemuutoksen taustalla olevia tekijöitä valuuttakurssijärjestelmästä riippumatta. Kirjallisuus Pohjola, Matti (2014), Taloustieteen oppikirja, 11., uudistettu painos, Sanoma Pro Oy, Helsinki.

5 Kuvio 1. Elintaso eli bruttokansantuote asukasta kohden ostovoimapariteetein vuoden 2005 dollareiksi muutettuna (lähde: OECD Statistical Database) Ruotsi Euroalueen ydin Suomi Eteläinen euroalue Kuvio 2. Työn tuottavuus eli bruttokansantuote tehtyä työtuntia kohden ostovoimapariteetein vuoden 2005 dollareiksi muutettuna (lähde: OECD Statistical Database) Euroalueen ydin Ruotsi Suomi Eteläinen euroalue