Aivojen topografiaa HEIKKI HERVONEN

Transkriptio

1 Aivojen topografiaa HEIKKI HERVONEN

2 LUKU 1 Aivojen topografiaa Kallo voidaan jakaa kahteen osaan sen mukaan mihin elinjärjestelmään sen luut liittyvät. Neurocranium tarkoittaa kallon aivoja ympäröivää osaa ja viscerocranium viittaa kasvojen luihin, ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden alkuosan ympärillä olevaa osaa. 1. Aivokoppa, neurocranium (Moore 6p: 822; ; Gray 2p: 800-1, ) Aivokoppa jaetaan kahteen osaan - aivokopan litteisiin luihin (pääkallon laki, calvaria) ja kallonpohja (basis cranii). Päälakiluu (os parietale) on ainoa täysin litteä luu, muut luut muodostavat myös kallon pohjaa, jossa niillä on myös paksumpia osia. Etuosan muodostaa otsaluu (os frontale), sivuilla erottuu päälle päin pterionin alapuolella kitaluun (os sphenoidale) iso siipi ja sen takana ohimoluun (os temporale) suomuosa. Takana aivokoppaa täydentää takaraivoluu (os occipitale), joka kallon pohjassa sulkee sisällensä niska-aukon, foramen magnumin. (Mitä tämän läpi kulkee?) Kallo sivusta Kietosauma, sutura coronalia Otsaluu, os frontale Pterion Rohen et al.: A Color Atlas of Anatlmy, LWW Päälakiluu, os parietale Ohimoluu, os temporale Suomusauma, sutura squamosa Takaraivosauma, sutura lambdoidea Takaraivoluu, os occipitale Ulompi korvakäytävä, meatus acusticus externa Seulaluu (os ethmoidale) sijaitsee syvällä kasvoissa eikä näy päällepäin. Se muodostaa kuitenkin kallon pohjan silmäkuoppien välisen osan. Kallon luut ovat esimerkki sidekudossyntyisestä (intramembranous) luun muodostuksesta. Syntymän aikaan niiden välillä on vielä useita sidekudoksisia osia. 1

3 Etenkin kolmen luun liitymäkohdissa sidekudososat ovat laajat, näitä kutsutaan aukileiksi (fonticulus, Moore6p s839-40). Sidekudosliitokset, suturat sallivat luiden liikkumisen pään muotoutumisen synnytyksen yhteydessä ja kallon kasvu aivojen kasvun myötä. Aikuisella suturat luutuvat. Sutura coronalis (kietosauma) kulkee otsaluun ja päälakiluun välissä. Sutura sagittalis (lakisauma) on keskiviivassa päälakiluiden välissä, sutura squamosa (suomusauma) kiertää ohimoluuta ja sutura lambdoidea (takaraivosauma) takaraivoluuta. Vastasyntynen kallo - aukileet Sutura frontalis Etuaukile Takimmainen sivuaukile sijaitsee kehittyvän processus mastoideuksen takana. Sivuaukileet Heikki Hervonen 2006 Rohen et al.: A Color Atlas of Anatlmy, LWW Aivokopan luiden ohuin kohta, pterion (Moore6p s828, 874-5; Gray2p s814) Pterion eli aivokopan ohuin kohta sijaitsee päälakiluun, otsaluun, ohimoluun ja kitaluun ison siiven yhtymäkohdassa. Ohut luu murtuu muita kohtia herkemmin. Lisäksi aivokopan sisäpuolella, juuri tässä kohdassa kulkee kovan aivokalvon suuri valtimohaara: arteria meningea median etummainen haara. Kohtalainen isku tähän kohtaan johtaa usein kallon murtumaan, jolloin terävät luusirut saattavat vaurioittaa kovan aivokalvon valtimohaaraa. Tästä seuraa epiduraalivuoto, joka saattaa johtaa hoitamattomana kuolemaan. (Gray2.p s829) Diploë (Moore6p. s835-6; Gray2p s818) Kallon litteissä luissa on yleensä tiiviin luun sisäkerros ja ulkokerros sekä niiden välissä hohkaluukerros, jota kutsutaan diploë-nimellä. (Kaikissa kohdissa ei tätä kerrosta ole esim. pterionissa) Päänahka ja galea aponeurotica (Moore6p s843-4; Gray2p s873-8) Päänahkan ihon alainen tiivis sidekudos liittää ihon alla olevaan sidekudoksiseen aponeuroosiin (Galea aponeurotica). Galea aponeurotican ja kallonluiden periostin välissä on löyhää sidekudosta, joka sallii liikkeen kallon luiden päällä. 2

4 Päänahka on erittäin hyvin verisuonitettu. Valtimoita tulee joka puolelta, esim. korvan edestä tunnusteltavissa oleva arteria temporalis superficialis, ja suonet anastomoivat toistensa kanssa. Päänahan haavat vuotavat runsaasti (verta). Pinnalliset haavat eivät ammota, mutta ne täytyy usein ommella verenvuodon takia. Galea aponeurotican läpäisevät haavat ammottavat kammottavasti (maallikon mielestä). Kallon pinta näkyy paljaana haavan pohjalla). Galea pitää sulkea syvin ompelein. Kallon ja päänahan verisuonet ovat paikoin yhteydessä kallon sisään Päänahan verisuonia Vv diploicae, eli kallon luuhohkassa kulkevia laskimoita Emissaria-laskimo laskee kallon ulkoisista kudoksista kallon sisään. Tässä iholta sinus sagittalis iin. Mahdollinen bakteeriinfektion leviämistie!!! 7. Pia mater seuraa aivojen pintaa 1. Iho 2. Subcutis 3. Galea aponeurotica 4. Kallon luut 5. Dura mater, kovakalvo (kaksi lehteä) 6. Lukinkalvo, arachnoidea ja subarachnoidaalitila Heikki Hervonen Copyright 2008 Emissarialaskimot (Moore6p s870-1, fig. 7.14; Gray2p s842, 844) Emissarialaskimot ovat kallon luiden aukkojen (emissaria-aukot) kautta kallon ulkopuolelta kallokopan sisään kulkevia laskimoita. Näitä ovat mm. vena emissaria parietalis, mastoideus, condylaris postrior ja vena ophthalmica. Kallon sisällä ne laskevat kovan aivokalvon rajaamiin veriviemäreihin (sinukset). Emissarialaskimot saattavat toimia infektion leviämistienä (esim. päänahan ja silmäkulman seudun infektiot). Kallonpohja (Moore6p s830-5; Gray2p s ) Kallonpohjassa erotetaan kolme kuoppaa: etu-, keski- ja takakuoppa. Etukuoppa (Moore6p s832-4; Gray2p s823-4) Isoaivojen otsa(frontaali)lohko lepää tässä kuopassa. Otsaluu muodostaa pääosan kuopan pohjasta. Ohut pars orbitalis muodosta samalla silmäkuopan katon. Edessä luun paksussa osassa sijaistsee nenän sivuontelo, otsaontelo (sinus frontalis). Seulaluu sijaitsee keskellä. Siinä on ohut, reikäinen seulalevy (lamina cribriformis), jonka reikien läpi hajuhermot kulkevat nenäonteloon.aivan keskiviivassa on seulaluun harju (crista galli = kukonheltta on kovan aivokalvon muodostaman falx cerebrin kiinnitys-kohta). Kitaluun pikkusiipi (ala minor) nuodostaa etukuopan takareunan. 3

5 Keskikuoppa (Moore6p s834-5; Gray2p s824-6) Ohimolohkot ja hypothalamus aivolisäkkeineen lepäävät tässä. Keskikuopassa kitaluu on keskeinen luu mediaalisesti. Aivan keskellä sijaitsee turkinsatula (sella turcica), jonka kuopassa aivolisäke sijaitsee. Sivuille levittäytyy kitaluun isosiipi (ala major). Keskikuopassa on useita reikiä, johtamassa hermoja ja verisuonia kalloon/kallosta: Canalis opticus sisältää nervus optikuksen durapussinsa sisällä sekä arteria ophthalmican. Fissura orbitalis sisältää silmälihasten hermot sekä trigeminuksen ophthalmicus-haaran. Nervus trigeminuksen maxillaris-haara kulkee foramen rotundumin kautta, kun taas mandibularis-haara kulkee foramen ovalen kautta. Lisäksi löytyy foramen spinosum, joka on arteria meningea median kulkutie. Crista galli Seulaluun seulalevy Fissura orbitalis rotundum ovale jugulare magnum Kallonpohja lacerum on artefakta tavallaan artefakta. Tällä kohdalla on ollut korvatorven rustoinen osa, joka liukenee kalloa puhdistettaessa. Ohimoluu sijaitsee keskikuopan sivuilla. Ohimoluussa on leveä suomuosa (pars squamosa) ja paksumpi kalliolisäke (pars petrosa). Täryontelo ja sisäkorva tasapainoelimineen sijaitsevat pars petrosan sisällä. Etukuoppa Canalis opticus Sella turcica Keskikuoppa Meatus acusticus internus lacerum Takakuoppa Rohen et al.: A Color Atlas of Anatlmy, LWW Arteria carotis interna sukeltaa kallon ulkoa pars petrosan keskivaiheille, kulkee luukanavassa (canalis caroticus) ja poistuu pars pertosan kärjestä. (Arvaa miksi joskus kuulet fyysisen rasituksen jälkeen veren kuohuvan pulssisi tahdissa, esim. kun olet just kavunnut pyörällä Allergiasairaalan kuopasta mäen päälle?) Otsaluu, os frontale Ohimoluu, os temporale Päälakiluu, os parietale Kallon pohjan luut ja aukot Takaraivoluu, os occipitale Seulaluun seulalevy, nn. olfactorii Kitaluu, os sphenoidale Canalis opticus, näköhermo Fissura orbitalis Risainen aukko, foramen lacerum Kaulalaskimoaukko, foramen jugulare Nervus hypoglossuksen aukko Niska-aukko, foramen magnum Meatus acusticus interna, nervus vestibulocochlearis ja facialis rotundum, n. maxillaris ovale, n. mandibularis Heikki Hervonen Copyright

6 Takakuoppa (Moore6p s835; Gray2p s826-7) Pikkuaivot, pons ja ydinjatkos sijaitsevat tässä kuopassa kovakalvon muodostaman tentorium cerebellin alla. Ohimoluu ja kitaluu muodostavat kuopan etuosan, mutta keskeisin luu on takaraivoluu, os occipitalis. Se reunustaa niska-aukkoa, (foramen magnum), jonka kautta kulkevat selkäydin aivokalvoineen ja suonineen, erityisesti nikamavaltimot. Nervus hypoglossus kulkee oman kanavansa kautta (canalis nervi hypoglossi). Lisäksi löytyy emissaria-laskimoiden aukkoja (foramen mastoideum, canalis condylaris). Edempänä ohimoluussa nähdään pars petrosan takapinnalla porus acusticus interna, josta nervus facialis ja nervus vestibulocochlearis sukeltavat käytäväänsä. jugulare on iso aukko takaraivo- ja ohimoluun välissä. Tässä on vena jugularis internan alkukohta. Aukon läpi kulkevat laskimon lisäksi myös nervus vagus, glossopharyngeus ja accessorius. 2. Aivokalvot (Moore6p s ; Gray2p s830-5) Aivokalvon tulehdus, meningiitti, leptomenigitis. Lievemmän taudin aiheuttajana on virus, bakteeri-menigitti taas on raju ja hengenvaarallinen sairaus. (Moore 876; Gray 835) Dura mater, kovakalvo (Moore6p s ; Gray2p s830-3) Kovakalvo on tiivistä sidekudosta. Sen sisempi ja ulompi lehti ovat pääosin erottamattomasti toisissaan kiinni. Ulompi lehti toimii kallonluiden sisäpuolen periostina. Litteissä luissa se on luussa kiinni vain löyhästi, kallon pohjassa taas tiukasti. Sisempi lehti muodostaa kallon sisään isoaivosirpin ja pikkuaivoteltan ja jatkuu selkäytimen ympärille selkäydinkanavaan. Sisä- ja ulkolehden erkanemiskohdissa kerrosten väliin muodostuu poikkileikkaukseltaan kolmiomaisia tiloja näissä sijaitsevat laskimopuolen isot veriviemärit. 5

7 s833) Arachnoidea, lukinkalvo (Moore6p s872; Gray2p Lukinkalvo muodostaa ohuen, yhtenäisen kerroksen duran sisäpinnalle. Sen verkkomaiset säikeet yhdistävät yhtenäisen arachnoidean aivojen pinnan pehmytkalvoon. Säikeiden välit (=subarachnoidaalitila) täyttää aivo-selkäydinneste. Luukalvo Kallon luu Galea Iho aponeurotica Falx cerebri Pia mater seuraa verisuonia aivojen sisälle Copyright Aivokalvot ja aivojen pintalaskimot Lukinkalvon jyvänen, granulation arachnoidale sagittalis Emissaria laskimo Kovakalvo, dura mater Potentiaalinen subduraalitila Arachnoidea Subarachnoidaalitila Valtimohaara Aivolaskimo laskee veriviemäriin Pia mater peittää Pia mater seuraa aivojen pintaa hermokudoksen uurteiden pohjaan asti pintaa Pia mater, pehmytkalvo (Moore6p s872; Gray2p s833) Pia mater muodostaa arachnoideakalvon kanssa yhdessä pehmeät aivokalvot (leptomeninges). Näiden kahden kalvon väliin jää nk. subarachnoidaalitila (aivoselkäydinnestetila). Pia mater päällystää aivojen pintaa tiiviisti poimujen päällä ja uurteiden pohjalla. Pia seuraa aivokudokseen työntyviä verisuonia jonkun matkaa. Kovakalvon muodostelmia (Moore6p s865-7; Gray2p s831) Isoaivosirppi, falx cerebri työntyy keskiviivassa pystysuunnassa isoaivopuoliskojen väliin ja jatkuu takana pikkuaivotelttana. Isoaivosirpin tyvessä kulkee suuri veriviemäri (ks. alla), sinus sagittalis Tentoriumin aukon reunat Tentorium cerebelli Pikkuaivoteltta, tentorium cerebelli muodostaa vaakatasossa väliseinän kallon sisään. Se alkaa kitaluun ulokkeesta, kiinnittyy ohimoluun kalliolisäkkeen reunaan ja takaraivoluun sisäpintaan. Isoaivosirppi tukee ja kannattelee telttaa ylhäällä. Falx cerebri Tentoriumin keskelle jää aukko, josta aivorunko (keskiaivot) nousee kallon keskikuoppaan. Tentoriumin yläpuolinen tilaa vievä prosessi (kasvain, verenvuoto, hydrocephalus) saattaa työntää temporaalilohkon alaosan tähän aukkoon. Seuraa 6

8 henkeä uhkaava temporaaliherniaatio kun aivorunko joutuu puristuksiin. Myös n. oculomotorius joutuu pinteeseen ja antaa oireena laajan mustuaisen. (Moore6p s875) Kovan aivokalvon veriviemärit (Moore6p s ; Gray2p s842-4) Veriviemärit ovat endoteelin verhoamia tiloja duran lehtien välissä. Ne sijaitsevat duran lehtien erkanemiskohdissa (sisälehden poimujen kohdalla). Kaikkein tärkein on sinus sagittalis, joka sijaitsee isoaivosirpin kohdalla. Arachnoideakalvon tupsut, (lukinkalvojyväset, granulationes arachnoidales) työntyvät tämän sinuksen kohdalla duran pienistä aukoista veriviemärin sisään. Aivoselkäydinneste imeytyy tätä kautta takaisin verenkiertoon. sagittalis cavernosus Heikki Hervonen Copyright 2008 Isoaivosirppi ja veriviemärit Isoaivosirppi, falx cerebri sagittalis inferior Tentorium cerebelli Vena cerebri magna rectus ten yhtymäkohta transversus sigmoideus rectus sijaitsee tentoriumin ja falxin yhtymäkohdassa. transversus jatkaa edellisten liittymäkohdasta lateraalisuuntaan (poikittain) ja edelleen S:n-muotoisena sinus sigmoideuksena foramen jugulareen, josta jatkaa vena jugularis internana. cavernosus sijaitsee turkinsatulan (sella turcica) kummallakin puolella. Se saa verta mm. silmäkuopasta (vena opthalmica) ja aivoista. Tässä on mahdollisuus infektioiden leviämiseen kasvojen vaara-alueelta silmänurkan kautta kallon sisään. Falx cerebri Vena ophthalmica cavernosus petrosus et inferior transversus Kallonpohja ja veriviemärit rectus sagittalis Tentorium cerebelli cavernosuksen läpi kulkevat arteria carotis interna ja nervus abducens. cavernosuksen sivuseinämässä kulkevat muut silmä liikehermot, nervus oculomotorius ja nervus trochlearis sekä lisäksi nervus maxillaris. Heikki Hervonen Copyright 2008 Aivolisäke Nervus opticus A. carotis interna N. oculomotorius, trochlearis, abducens N. trigeminus jugulare sigmoideus transversus Vena cerebri magna 7

9 3. Aivokalvojen tilat ja aivo-selkäydinneste(liquor)kierto (Moore6p s872-3, ; Gray2p s834) Epiduraalitila (ekstraduraalitila) on potentiaali tila kovan aivokalvon ulkolehden ja kallon luun välissä. Normaalisti paikalla ei ole tilaa, mutta patologinen prosessi voi irrottaa luun ja kalvon toisistaan. Näin tapahtuu esim. kovakalvon valtimovuodossa, epi/extraduraalivuodossa. (Moore6p s874-5, 876-7; Gray2p s829, 845) Isoaivosirppi, falx cerebri Kammioiden välinen aukko (Monro) Aivonesteviemäri, aquaductus cerebri Pikkuaivoteltta, tentorium cerebelli Lukinkalvon alainen, subarachnoidaalitila Canalis centralis sagittalis Sivukammio Kolmas aivokammio Neljäs aivokammio Sivuaukko, foramen laterale (Luschka) Keskiaukko, foramen mediana (Magendie) Heikki Hervonen 2006 Subduraalitila on samoin potentiaalinen tila duran ja arachnoidean välissä. Tähänkin voi kehittyä hematoma (veripahka) kalloon kohdistuneen iskun jälkeen. Vuotava suoni on usein jokin sinus sagittalis iin laskeva laskimo. Subarachnoidaalitila on oikea tila, jossa on aivoselkäydinnestettä, arachnoidean säikeitä ja verisuonia. Sekä isot laskimot että aivoja suonittavat isot valtimot kulkevat tässä tilassa. Subarachnoidaalivuoto on useimmiten valtimovuoto ja välittömästi hengenvaarallinen, koska johtaa nopeasti kallonsisäisen paineen kasvuun. Plexus choroideus on erityinen verisuonpunos, jota on jokaisessa aivokammiossa. Punos erittää likvorin. Granulationes arachnoidales: lukinkalvojyväset ovat lukinkalvon pullistumia sinus sagittalis iin (duran läpi). Aivo-selkäydinneste imeytyy takaisin verenkiertoon näiden kautta. Liquorkiertoon liittyvä häiriö on hydrocepahalus, vesipäisyys, joka syntyy kun liquorin kierto tukkeutuu jostain kohdasta. Plexus choroideuksesta erittyy silti jatkuvasti lisää nestettä paine kammioissa nousee, aivokudos venyttyy, vastasyntyneen kallo suurenee kun aukileet ja suturat antavat periksi, aikuisella kallon sisäinen paine kasvaa henkeä uhkaavasti. (Moore6p s886-7; Gray2p s834) 8

10 4. Aivojen valtimot (Moore6p s927-33; Gray2p s ) Kallon pohjassa näköhermoristin ja aivolisäkkeen ympärille muodostuu erityinen valtimorengas (circulus arteriosus cerebri, circle of Willis). Siihen tulee edessä sisempi kaulavaltimo (a. carotis interna), joka haarautuu kahtia (a. cerebri anterior ja media). Takana tulevat nikamavaltimot, jotka muodostavat aivorungon etupuolella kulkevan arteria basilariksen, joka puolestaan haarautuu kahtia: a. cerebri posteriorit. Näiden valtimoiden Etummainen yhdyssuoni, arteria communicans anterior Takimmainen yhdyssuoni, arteria communicans posterior Nervus trigeminus Arteria spinalis anterior Arteria vertebralis, kirjasta: Crossman, Neary: Neuroanatomy. Churchill- Livingstone, 2000 (ant., med., post.) välillä on yhdyshaarat, jotka täydentävät kehän. Veri pääsee kiertämään kehässä kaikkiin suuntiin, joten se varmistaa aivojen verenkierron vaikka joku päävaltimoista olisi proksimaalisesti tukkeutunut. Arteria cerebri anterior Nervus opticus Arteria cerebri media Arteria cerebri posterior Arteria cerebelli Arteria basilaris Arteria cerebelli inferior anterior Arteria cerebelli inferior posterior Aivovaltimoiden aneyrysmat, valtimon pullistumat sijaitsevat yleisimmin circulus Willisin alueella tai sen lähihaaroissa. Pullistuma itsessään voi painaa läheistä aivo-aluetta ja antaa sen kautta oireita tai se voi olla oireeton. Hengenvaarallinen sunarachnoidaali (SA)verenvuoto seuraa siitä, jos pullistuman alunpitäen heikko ja vielä venynyt seinämä repeää (huom! verenpaine). (Moore6p s877, 887-8; Gray2p s Pons Aivoverisuonitukosten yhteydessä oireet ovat erilaiset riippuen siitä, mikä valtimo/valtimohaara on tukkeutunut. Kunkin valtimohaaran suonitusalueella (Moore6p s885) on erilaisia aivokuoritoimintoja. Näiden toimintojen häiriintyminen johtaa oireisiin ja löydäksiin, jotka ovat tunnistettavissa. Arteria cerebri anterior Arteria cerebri media Heikki Hervonen 2006 Arteria cerebri posterior Arteria cerebri anterior Arteria cerebri media Heikki Hervonen 2006 Arteria cerebri posterior Vertailemalla oireita ja löydöksiä aivojen toiminnallisiin alueisiin ja aivoverisuonten suonitusalueisiin, voidaan melko tarkasti päätellä mikä suoni on tukkeutunut. Aivotoiminnoista erityisesti kuorikerroksen motoriset ja sensoriset toiminnat tuottavat selviä oireita ja löydöksiä (tuntopuutoksia tai halvausoirieta). Myös primarisen näkökuoren ja kuulokuoren vaurioista koituu selkeät ongelmat. Vallitsevalla aivokuorella (yleensä 9

11 vasen hemisfääri) tällä alueella on lisäksi puheen tuottoon ja ymmärtämiseen liittyviä korkeampien aivotoimintojen alueita. (Moore6p s887-8; Gray2p s839) Etuhaara Isoaivojen valtimot sivulta Isoaivojen valtimot sivulta Arteria cerebri median alueella ovat primaariset motoriset ja sensoriset kuorialueet, niistä erityisesti yläraajan motoriikka ja tunto. Tarkemmin ottaen valtimon etummainen haara suonittaa otsalohkon ja parietaalilohkon alueita, kun taas takahaaran alueena on erityisesti ohimolohkon aivokuorialueet. On hyvä muistaa, että keskimmäinen aivovaltimo suonittaa myös aivojen sisäosia - talamuksen, tyvitumakkeiden ja capsula internan alueita. Arteria cerebri anteriorin tukokset (halvaus) heijastuvat alaraaja motoriikkaan ja tuntoon. Arteria cerebri posteriorin suonitusalueella sijaitsee primaarinen ja sekundaarinen näkökuori. Verenkiertohäiriöt ilmenevät usein näköhäiriöinä tai näkökenttäpuutoksina. A. carotis interna Täydellinen tukos koko alue vaurioituu Osittainen tukos lävistävien haarojen tyvessä à vaurio syvällä Tukos yhteisen osan lopussa - vaurio suppeampi Isoaivojen valtimot sivulta Etuhaara A. carotis interna Etuhaaran tukos vaurio sivu-uurteen etu/yläpuolella Takahaaran tukos vaurio sivu-uurteen taka/alapuolella Isoaivojen mediaalipinnan valtimot Takahaara A. cerebri media Takahaara A. cerebri media Copyright 2008 mm. vastapuolen hemiplegia, globaali afasia, usein kooma mm. vastapuolen hemiplegia ja hemisensoorinen puutos mm. vastapuolen käden ja kasvojen hemiplegia ja tuntopuutos Copyright Vastapuolen hemiplegia ja tuntopuutos, Brocan afasia (jos vasen) Vastapuolen näköpuutos, Wernicken afasia jos vasen Pikkuaivot saavat verensä a. vertebraliksen ja basilariksen haaroista. A. cerebri anterior A. cerebri anteriorin tyven tukos laaja vaurio mediaalisesti A. cerebri anteriorin ääreisosan tukos suppeampi vaurioalue A. cerebri anterior huolehtii mediaalipinnan etuosasta. A. cerebri posterior huolehtii sen takaosasta, takaraivolohkosta ja ohimolohkon alapinnasta A. cerebri posterior Copyright Heikki Hervonen Copyright