NEUROLOGIA copyright 2012

Transkriptio

1 NEUROLOGIA copyright 2012

2 NEUROLOGIA Neurologian erikoisalaan kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen ja ääreishermojen sekä lihasten elimellisten sairauksien selvittely ja hoito. Erikoisalan nimi tulee Kreikan kielen sanasta neuron eli hermo ja logos, oppi. Neurologia on Suomessa eronnut aiemmin psykiatrian kanssa muodostamastaan hermo- ja mielitautien erikoisalasta omaksi erikoisalakseen vuonna Neurologisten oireiden ja sairauksien perusmekanismien ymmärtäminen edellyttää neurologisen anatomian ja fysiologian perusteiden tuntemista - kurssin tavoitteet: opiskelija tuntee ja ymmärtää hermoston rakenteen ja toiminnan keskeisimmät perusasiat sekä tavallisimpien neurologisten oireiden ja sairauksien perusmekanismit ja hoidon mahdollisuudet - kurssin sisältö: o hermosolu ja hermokudos, keskushermosto, ääreishermosto, autonominen hermosto, lihasliikkeitä ohjaavat järjestelmät, uni, muisti ja oppiminen o päänsärky, huimaus, liikehäiriöt, lihastaudit, hermovauriokipu, aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet, epilepsia, muistihäiriöt, MS-tauti, keskushermoston infektiot, uni- ja vireystilan häiriöt - oppimateriaali o Vierimaa, Laurila: KEHO, Anatomia ja fysiologia, WSOY kappale 16 HERMOSTO, ss o Laurila, Vierimaa: ANATOMIA JA FYSIOLOGIA, Tehtäväkirja, WSOY kappaleet 16 21, ss o kurssimoniste o luentomuistiinpanot - arviointi o kurssin suorittamisen vaatimukset aktiivinen osallistuminen luennoille (läsnäolo, tehtävien ja muistiinpanojen tekeminen) hyväksytysti suoritettu tentti (tenttiarviointi hyväksytty / hylätty) LÄHTEITÄ Vierimaa H, Laurila M: KEHO Anatomia ja fysiologia. WSOY Bjålie, Haug, Sand, Sjaastad, Toverud: IHMINEN Fysiologia ja anatomia. WSOY Budowick, Bjålie, Rolstad, Toverud: Anatomian atlas. WSOY Nienstedt, Hänninen, Arstila, Björkqvist: Ihmisen fysiologia ja anatomia. WSOY Soinila S, Kaste M, Somer H (toim.): Neurologia. Duodecim Soinila S: Ajattele aivojasi. Duodecim Potilasjärjestöjen kotisivut 1

3 Sisällysluettelo: 1. NEUROLOGISTA ANATOMIAA JA FYSIOLOGIAA HERMOSOLU JA HERMOKUDOS KESKUSHERMOSTO AIVOT, ENCEPHALON (n g) SELKÄYDIN, MEDULLA SPINALIS AIVOSELKÄYDINKALVOT, MENINGES AIVO-SELKÄYDINNESTE, LIQUOR AIVOJEN VERENKIERTO AIVOJEN TOIMINNALLISIA OSIA ÄÄREISHERMOSTO AUTONOMINEN HERMOSTO SOMAATTINEN HERMOSTO UNI MITÄ UNI ON MIHIN UNTA TARVITAAN UNEN JA VALVEEN SÄÄTELY MUISTI JA OPPIMINEN NEUROLOGISIA OIREITA JA SAIRAUKSIA PÄÄNSÄRKY HUIMAUS LIIKEHÄIRIÖT LIHASTAUDIT eli MYOPATIAT HERMOVAURIOKIPU eli NEUROPAATTINEN KIPU AIVOVERENKIERTOHÄIRIÖT, AIVOHALVAUKSET AIVOKASVAIMET EPILEPSIA MUISTIHÄIRIÖT JA DEMENTIA MS- eli PESÄKEKOVETTUMATAUTI KESKUSHERMOSTON INFEKTIOITA UNEN JA VIREYSTILAN HÄIRIÖT

4 1. NEUROLOGISTA ANATOMIAA JA FYSIOLOGIAA HERMOSTO jaetaan rakenteellisesti kahteen osaan: o KESKUSHERMOSTO aivot selkäydin o ÄÄREISHERMOSTO hermot aivohermot (lähtevät aivoista) selkäydinhermot (lähtevät selkäytimestä) sympaattinen hermorunko autonomisen hermoston gangliot HERMOSTO jaetaan toiminnallisesti kolmeen osaan o SOMAATTINEN HERMOSTO säätelee tahdonalaisia toimintoja luustolihasten toiminta eli motoriikan säätely o AUTONOMINEN HERMOSTO säätelee tahdosta riippumattomia elintoimintoja sileälihassolujen, sydänlihassolujen ja rauhassolujen toiminta sympaattinen hermosto aktivoituu kuormituksessa (stressi) ja valmistaa elimistön haasteisiin parasympaattinen hermosto aktivoituu levossa, jolloin ruuansulatus ja varastojen täydentäminen vallitsevat o SENSORINEN HERMOSTO tuo tietoa keskushermostolle säätelyn pohjaksi kaikkialta elimistöstä ympäristöstä osa tiedosta tietoisuuteen asti (näkö-, kuulo-, maku-, haju- ja tuntoaisti) suurin osa tiedostamatonta (esim. tasapaino- ja liikeaistin sekä presso-, kemo- ja osmoreseptorien välittämä tieto) 3

5 1.1 HERMOSOLU JA HERMOKUDOS - hermosto rakentuu hermokudoksesta, jossa o hermosoluja eli neuroneja o hermotukisoluja eli gliasoluja (neuroglia) - hermostossa myös sidekudosta o aivo-selkäydinkalvot o hermojen sidekudos o verisuonten seinämissä HERMOSOLU - hermosoluille ominaista o ärtyvyys o johtokyky o eritystoiminta välittäjäaineet synapseissa neurohormonit, esim. hypotalamuksessa - hermosolussa on o tumallinen solukeskus eli sooma o suuri joukko lyhyitä, puumaisesti haarautuvia tuojahaarakkeita eli dendriittejä o yksi pitkä, vasta loppupäästään päätehaaroiksi haarautuva viejähaarake eli aksoni osa aksoneista on ohuita, osa paksuja osa aksoneista on myeliinitupettomia, osa myeliinitupellisia ohuet myeliinitupettomat aksonit johtavat impulsseja hitaasti hitaat syyt, impulssit etenevät vain muutamia metrejä sekunnissa paksujen myeliinitupellisten aksonien johtonopeus on suurin nopeat syyt, impulssit etenevät jopa yli 100 m/s SYNAPSI - kahden hermosolun välinen liitos, jossa sähköinen impulssi siirtyy hermosolusta toiseen kemiallisen välittäjäaineen eli transmitterin välityksellä - myös aistisolu-hermosoluliitosta, hermosolu-lihassoluliitosta ja hermosolu-rauhassoluliitosta kutsutaan synapsiksi - synapsin rakenne o päätejalka eli presynaptinen pääte, jossa välittäjäainerakkuloita o synapsirako (20-50 nm) o postsynaptinen kalvo, jossa välittäjäainereseptoreita - hermolihasliitoksen rakenne ja toiminta on selvitetty ja tunnettu hyvin jo pitkään - kaikkien synapsien toimintaperiaate on hyvin samanlainen - välittäjäaineet ovat joko kiihottavia eli eksitoivia o esim. hermolihasliitosten asetyylikoliini 4

6 o keskushermostossa esim. glutamaatti - tai estäviä eli inhiboivia o keskushermostossa esim. GABA (gamma-aminovoihappo) - välittäjäainereseptorien rooli on ratkaiseva o useille välittäjäaineille tunnetaan joukko erilaisia reseptoreita, joiden vasteet voivat olla vastakkaisia HERMOTUKISOLUT ELI NEUROGLIASOLUT - tukevat ja suojaavat hermosoluja - tärkeitä myös hermoston toiminnassa! ÄÄREISHERMOSTOSSA - Schwannin solut o muodostavat myeliinitupen KESKUSHERMOSTOSSA - oligodendrosyytit o muodostavat myeliinitupen - astrosyytit o mukana veri-aivoesteen muodostamisessa o osallistuvat energia- ja välittäjäaine-aineenvaihduntaan o säätelevät paikallista ph:ta o lisääntyvät aivokudoksen vaurioissa (glioosi) -> arpimuodostus - mikrogliasolut o kehittyvät monosyyteistä o fagosyyttejä o aktivoituvat kudosvaurioissa - ependyymisolut o muodostavat aivokammioiden ja niiden suonipunosten pintakerroksen o aivoselkäydinnesteen tuottaminen o viimeaikaisissa tutkimuksissa viitteitä, että mahdollisesti ovat keskushermoston kantasoluja KÄSITTEITÄ HERMOSYY - aksoni tukisoluineen: myeliinitupelinen / myeliinitupeton - vievä, efferentti = laskeva, deskendentti = liike-, motorinen - tuova, afferentti = nouseva, askendentti = tunto-, sensorinen HERMO - hermosyykimppu - yleensä sekahermoja: hermossa myeliinitupettomia (hitaita) ja myeliinitupellisia (nopeita) syitä, samoin sekä vieviä että tuovia syitä - on myös puhtaasti vieviä eli motorisia hermoja ja tuovia eli sensorisia hermoja - hermosyitä sitoo yhteen sidekudos ja hermoa ympäröi sidekudostuppi - hermoissa myös verisuonia 5

7 - paksuimpia aivorungosta / selkäytimestä lähtiessään, haarautuvat yhä ohuemmiksi hermohaaroiksi hermotuskohteisiinsa edetessään HARMAA-AINE ja VALKEA-AINE - keskushermosto rakentuu harmaa-aineesta ja valkea-aineesta o harmaa-aine soomia, dendriittejä synapseja tiedon prosessointi!!! aivoissa pinnalla aivokuorena, syvällä valkea-aineen sisällä tumakkeina selkäytimessä keskellä valkea-aineen ympäröimänä: etu- ja takapylväät o valkea-aine aksoneita eli hermosyitä, piuhoja tiedon kuljetus!!! myeliini rasvaa -> vaaleampi väri aivoissa sisempänä harmaa-aineen alla yhteydet aivojen sisällä eri osien välillä, esim. aivokurkiainen isoaivopuoliskojen välillä selkäytimessä pinnalla: etu-, taka-, ja sivujuosteet yhteydet eri selkäydintasojen välillä ja selkäytimen ja aivojen välillä 1.2 KESKUSHERMOSTO AIVOT, ENCEPHALON (n g) OSAT - isoaivot, cerebrum o oikea ja vasen isoaivopuolisko, oikea ja vasen hemisfääri aivokurkiainen, corpus callosum(valkea-ainetta) yhdistää isoaivopuoliskot, hermosyitä puoliskosta toiseen o isoaivokuori, cortex cerebri (harmaa-ainetta) poimut, gyrukset uurteet, sulkukset o lohkot, lobukset otsa- eli frontaalilohko keskiuurteen, sulcus centralis, edessä ohimo- eli temporaalilohko sivu-uurteen, sulcus lateralis, alapuolella päälaki- eli parietaalilohko keskiuurteen takana takaraivo- eli okkipitaalilohko päälaki- ja ohimolohkon takana o tyvitumakkeet, basaaligangliot (harmaa-ainetta) tärkeitä esim. tahdonalaisten liikkeiden säätelyssä 6

8 osa kuuluu toiminnallisesti limbiseen järjestelmään o sivukammiot, ventriculi laterales kummankin isoaivopuoliskon sisällä aivokammio kummastakin yhteys väliaivoissa olevaan 3. aivokammioon - väliaivot, diencephalon (n. 50 g) o talamukset (harmaa-ainetta) aistiratojen synapseja o hypotalamus, väliaivojen pohja tahdosta riippumattomien elintoimintojen säätelykeskuksia yhteys neurologisen ja hormonaalisen säätelyn välillä (hypotalamushypofyysijärjestelmä!) o kolmas aivokammio, ventriculus tertius, väliaivoissa, keskellä talamusten välissä jatkuu aivonesteviemärinä keskiaivoihin o käpylisäke, epifyysi = corpus pineale 3. aivokammion takaseinämässä o aivokaari, fornix 3. aivokammion kattona kuuluu toiminnallisesti limbiseen järjestelmään - aivorunko, truncus encephali (n. 50 g) o osat: keskiaivot, mesencephalon aivosilta, pons ydinjatke, medulla oblongata o harmaa-aineen rakenteita valkea-aineen sisällä tumakkeina esim. keskiaivojen mustatumake, substantia nigra aivoverkosto, koko aivorungon alueella ulottuen ylhäältä keskiaivoista alas ydinjatkeeseen o neljäs aivokammio, ventriculus quartus, aivosillan ja ydinjatkeen takaosassa yhteys kolmannesta aivokammiosta keskiaivojen läpi kulkevan aivonesteviemärin, aqueductus cerebri, kautta o aivohermot II - XII lähtevät aivorungosta aivohermojen tumakkeista - pikkuaivot, cerebellum (n.150 g) o pikkuaivokuori, cortex cerebelli, (harmaa-ainetta) syvään ja tiheään poimuuntunut o syvemmällä (valkea-aineessa) harmaa-aineen pikkuaivotumakkeita o yhteys aivorunkoon kolmen parillisen pikkuaivovarren, pedunculus cerebelli, kautta SELKÄYDIN, MEDULLA SPINALIS - yhdistää aivoja ja suurta osaa ääreishermostosta - toimii myös refleksien kytkentäasemana - sijaitsee selkärangankanavassa, päättyy aikuisilla L1(-L2)-nikamien tasolla - selkäydinhermot lähtevät selkäytimestä hermojuurien välityksellä - harmaa-aine 7

9 o parillisina etu- ja takapylväinä valkea-aineen sisällä o poikkileikkauspinnassa näkyy perhosen siipiä muistuttavana kuviona etusarvet (etupylväiden poikkileikkauskuviot) motoristen ratojen synapseja ja alfa-motoneuronien soomia takasarvet (takapylväiden poikkileikkauskuviot) sensoristen ratojen synapseja - valkea-aine o parillisina etu-, taka- ja sivujuosteina tiedonkulku eri selkäydintasojen ja selkäytimen ja aivojen välillä AIVOSELKÄYDINKALVOT, MENINGES - hermokudos on erittäin vaurioherkkää - keskushermosto sijoittuu luurakenteiden suojaan o aivot luisen aivokopan sisällä o selkäydin selkärangan nikamien muodostaman selkäydinkanavan sisällä - lisäksi keskushermostoa suojaavat ja tukevat sidekudoksiset aivoselkäydinkalvot KOVAKALVO, DURA MATER - uloin, vahva ja sitkeä - verhoaa aivoja luisen aivokopan sisäpintaan kiinnittyneenä, aivokopan muotoja noudattaen - työntyy väliseinäksi isoaivopuoliskojen väliin (aivosirppi, falx cerebri), samoin takaraivolohkon ja pikkuaivojen väliseen vakoon (aivoteltta, tentorium cerebelli) o tukee aivoja, estää aivojen liikkumista aivokopan sisällä - kaksilehtinen, ulompi lehti on aivokopan luiden sisäpinnan luukalvo - lehdet tietyissä kohdissa irti toisistaan o lehtien väliin muodostuu veriviemäreitä, joihin aivojen laskimokierto päätyy, edetäkseen veriviemäreistä kohti sydäntä - selkäytimen ympärillä kovakalvo ei toimi luukalvona o > kovakalvon ja selkärangankanavan sisäpinnan välissä rasvakudosta sisältävä epiduraalitila o (aivojen ympärillä epiduraalitilaa ei normaalisti ole!) LUKINKALVO, ARACHNOIDEA - keskimmäinen, ohuempi kalvo - kulkee aivojen ympärillä kovakalvon sisäpintaa myötäillen - sen sisäpuolelle, siis lukinkalvon ja sisimmän pehmeäkalvon väliin, jää tilaa, lukinkalvonontelo, subaraknoidaalitila o valtimoita o aivoselkäydinnestettä - lukinkalvosta kiinnittyy seittimäisiä säikeitä pehmeäkalvoon PEHMEÄKALVO, PIA MATER - sisin, ohut - verhoaa aivoja ja selkäydintä niiden pintaan kiinnittyneenä, joten työntyy esim. kaikkiin aivopoimujen välisiin uurteisiin 8

10 1.2.4 AIVO-SELKÄYDINNESTE, LIQUOR - suojaa ja ravitsee keskushermostoa - aivoselkäydinnestettä muodostuu verinesteestä jatkuvasti kaikkien aivokammioiden suonipunoksissa, yhteensä n. 500 ml / vrk o passiivisesti suodattumalla ja aktiivisesti pumppumekanismien avulla o koostumus erilainen kuin verinesteen: normaalisti ei veren soluja, proteiineja hyvin niukasti, glukoosia vähemmän kuin plasmassa, n. 2/3 - virtaa sivukammioista kolmanteen aivokammioon, sieltä aivonesteviemäriä pitkin neljänteen aivokammioon - neljännestä aivokammiosta likvoria siirtyy (kolmen aukon kautta) subaraknoidaalitilaan o virtaa kaikkialla aivojen ja selkäytimen ympärillä o suojaa keskushermostoa ulkoisilta voimilta, esim. iskuilta ja törmäyksiltä aivot ja selkäydin kelluvat likvorissa (vrt. lapsivesi) - aivoselkäydinnestettä poistuu jatkuvasti samalla nopeudella kuin sitä muodostuu o kerrallaan sitä on n. 150 ml aivokammioissa ja lukinkalvonontelossa o vaihtuu muutamaan kertaan vuorokaudessa o poistuminen tapahtuu lukinkalvojyvästen, araknoidaalivillusten, kautta lukinkalvonontelosta veriviemäreihin passiivisesti paine-eron ansiosta ts. likvor palautuu takaisin verinesteeksi AIVOJEN VERENKIERTO - aivojen saatava keskeytyksettä verta, koska hermosolujen energia-aineenvaihdunta on täysin riippuvaista hapesta - verenvirtauksen katkeaminen sekunniksi johtaa tajuttomuuteen minuutiksi johtaa pysyviin vaurioihin aivokuoressa (jos ruumiinlämpö on normaali) AIVOVALTIMOT - oikea ja vasen sisempi kaulavaltimo, a. carotis interna dx & sin, etenee kallonpohjan läpi ja haarautuu aivojen alapinnalla o oikea ja vasen etumainen aivovaltimo, a. cerebri anterior dx & sin verta isoaivojen etuosaan ja keskilinjan lähelle o oikea ja vasen keskimmäinen aivovaltimo, a. cerebri media dx & sin verta isoaivojen sivuosiin, mm. motoriselle ja sensoriselle aivokuorelle ja puhekeskuksiin - oikea ja vasen nikamavaltimo, a. vertebralis dx & sin, kulkee kaularangan nikamien poikkihaarakkeissa olevien aukkojen kautta ja atlaksen yläpuolelta niska-aukon kautta aivorungon alapuolelle - vasen ja oikea nikamavaltimo yhtyvät o kallonpohjavaltimo (pariton) haaroja selkäytimeen, aivorunkoon ja pikkuaivoihin haarutuu loppupäästään 9

11 oikea ja vasen takimmainen aivovaltimo, a. cerebri posterior dx & sin o verta takaraivolohkoon, mm. näkökeskukseen - yhdysvaltimot yhdistävät etumaiset, keskimmäiset ja takimmaiset aivovaltimot toisiinsa o muodostuu aivovaltimokehä näköhermoristin ja aivolisäkkeen ympärille ahtauma suuressa valtimossa (ennen kehää) ei välttämättä johda iskemiaan ko. valtimon huoltamalla alueella, koska verta voi ohjautua sinne valtimokehän ansiosta toisesta suuresta valtimosta AIVOLASKIMOT - aivojen laskimoveri kerääntyy veriviemäreihin, sinuksiin o kovakalvon lehtien rajaamia onteloita o niihin tulee myös likvoria subaraknoidaalitilasta o kookkain ylempi nuoliviemäri, sinus sagittalis superior aivosirpin yläreunassa, päälaella isoaivopuoliskojen välissä - sinuksista laskimoveri etenee sisempiin kaulalaskimoihin, v. jugularis interna AIVOJEN TOIMINNALLISIA OSIA AIVOKUORI, CORTEX CEREBRI TOIMINNALLISET ALUEET primaarinen motorinen aivokuori - yksittäisten lihasten tahdonalaisten liikkeiden aloittaminen premotorinen kuori - usean lihaksen toteuttamat liikesarjat, joita varten motoriset kaavat varastoituina täällä Brocan alue - motorinen puhe: rytmi, sujuvuus, intonaatio otsalohkon etuosa - ajattelun ja persoonallisuuden kannalta tärkeitä toimintoja o vaurio voi johtaa aloitekyvyttömyyteen otsalohkon alaosa o vaurio voi ilmetä persoonallisuuden muutoksina ja estottomuutena primaarinen (somato)sensorinen aivokuori - somaattiset (iholta, lihaksista, jänteistä) tuntoaistimukset sekundaarinen (somato)sensorinen aivokuori - aistimuksen tunnistaminen, vertaaminen vanhoihin aistimuksiin, varastoiminen primaarinen näköalue - kuva tarkasteltavasta kohteesta sekundaarinen näköalue - nähdyn tunnistaminen primaarinen kuuloalue - kuuloaistimus sekundaarinen kuuloalue 10

12 - äänen tunnistaminen, ymmärtäminen Wernicken alue - kuullun puheen ymmärtäminen, tuotetun puheen sisällön mielekkyys primaarinen makualue - perusmakujen aistiminen sekundaarinen makualue - makujen tunnistaminen primaarinen hajualue - ohimolohkon mediobasaalisella pinnalla (lähellä limbistä järjestelmää -> hajut / tunteet) TYVITUMAKKEET, GANGLIA BASALIA - toiminta liittyy tahdonalaisten liikkeiden ja liikesarjojen säätelyyn - >vastannevat liikkeen osien suunnittelusta ja tarkoituksenmukaisesta järjestyksestä - osallistuvat uusien liikesarjojen oppimiseen ja muistamiseen VÄLIAIVOT, DIENCEPHALON TALAMUS - lähes kaikki aivokuorelle tuleva tieto kulkee talamuksen kautta - tehtävänä tiedon yhdistely ja käsittely ennen tiedon siirtoa aivokuorelle HYPOTALAMUS - säätelee tahdosta riippumattomia, elimistön homeostaasia ylläpitäviä toimintoja o lämmönsäätely o kylläisyys / nälkä o vuorokausirytmi o seksuaalitoiminnat - korkein autonomisen hermoston ja hormonaalisen säätelyjärjestelmän integraatiokeskus - toimii osana limbistä järjestelmää o välittää tunteiden vaikutuksen tahdosta riippumattomien toimintojen säätelyyn - ADH:n ja oksitosiinin eritys LIMBINEN JÄRJESTELMÄ - väliaivojen ja ohimolohkon tumakkeita, hypotalamus sekä aivokuoren reuna osia aivokurkiaisen vieressä - rakenteet edustavat kehitysopillisesti aivojen vanhimpia osia ja muistuttavat vastaavia rakenteita muilla nisäkkäillä - gyrus cinguli (pihtipoimu), hippokampus (aivoturso), fornix (aivokaari), corpus mamillare (nisälisäke), amygdala (mantelitumake) - toimintamekanismi ymmärretään puutteellisesti - keskeinen tunteiden ja motivaation syntymisessä - mielihyvä / mielipaha - vietit, elämää säilyttävät toiminnot 11

13 - mantelitumake tärkeä tunteiden prosessoinnissa, seksuaalitoimintojen säätelyssä ja klassisessa ehdollistumisessa - hippokampus tärkeä muistamisessa ja uuden oppimisessa (mutta opittu aines varastoidaan muualle, todennäköisesti hajautetusti aivokuorelle) PIKKUAIVOT, CEREBELLUM - toiminta liittyy tasapainon ylläpitoon ja liikkeiden hienosäätöön ja on tahdosta riippumatonta - käsittelevät jatkuvasti asentoreseptoreista ja tasapainoelimistä sekä näköjärjestelmästä tulevaa tietoa - korjaavat lihaksiston toimintaa siten, että tasapaino säilyy - aktivoituvat uusien monimutkaisten liikesarjojen oppimisen yhteydessä - osallistunevat puheen oppimiseen AIVORUNKO, TRUNCUS CEREBRI - keskiaivot (mesencephalon), aivosilta (pons cerebri), ydinjatke (medulla oblongata) - aivorungon kautta kulkee kaikki tieto selkäytimestä aivoihin ja aivoista selkäytimeen - aivohermot lähtevät aivorungosta (ei I ja II) - suuri joukko harmaa-aineen tumakkeita o esim. mustatumake (substantia nigra) toiminnallisesti kuuluu tyvitumakkeisiin mukana tahdonalaisten liikkeiden säätelyssä - aivoverkosto o harmaa-ainetta, verkkomaisena koko aivorungon alueella o säätelee elimistön vireystilaa - tahdosta riippumattomien elintoimintojen säätelykeskuksia o säätely välittyy kohde-elimiin parasympaattisen ja sympaattisen hermoston kautta o verenkierron säätely o hengitys: sisäänhengityskeskus ja uloshengityskeskus o nielemiskeskus o oksennuskeskus o syljenerityksen säätely 1.3 ÄÄREISHERMOSTO - muodostuu hermoista, jotka lähtevät parillisina o aivorungosta aivo- eli kraniaalihermot o selkäytimestä selkäydin- eli spinaalihermot AIVOHERMOT, NERVI CRANIALES - hermottavat lähinnä pään rakenteita - kaksitoista paria 12

14 o numeroidaan I XII, kraniaalisimmasta kaudaalisimpaan - osassa vain sensorisia syitä o tuntohermoja o I, II, VIII - osassa vain motorisia syitä o liikehermoja o III, IV, VI, XI, XII o - osassa sekä sensorisia että motorisia syitä o sekahermoja o V, VII, IX, X - osassa myös autonomisia syitä o III, VII, IX, X o X aivohermossa lähes yksinomaan parasympaattisia syitä rinta- ja vatsaontelon elimiin! SELKÄYDINHERMOT - hermottavat kaulan, vartalon ja raajojen ihoa ja tahdonalaisia lihaksia - 31 paria - nimetään selkärangan nikamien mukaan KAULA-, RINTA-, LANNE-, RISTI- ja HÄNTÄHERMOT o C1 C8 o T1 T12 o L1 L5 o S1 S5 o Co1 lähtevät selkäytimestä ETU- ja TAKAJUURIEN välityksellä juuret yhtyvät selkäydinhermoksi suurin osa muodostaa HERMOPUNOKSIA, joista hermot lähtevät o C1 C4 KAULAPUNOS a. hermoja kaulan iholle ja lihaksiin b. palleahermo! o C5 T1 HARTIAPUNOS a. hermoja yläraajan iholle ja lihaksiin esim. kyynär-, värttinä-, keski- ja lihas-ihohermot o T2 T12 EI mukana punosmuodostuksessa! a. kylkivälihermot hermottavat vartalon ihoa sekä kylkiväli- ja vatsalihaksia o L1 S4 LANNE-RISTIPUNOS a. hermoja alaraajan iholle ja lihaksiin esim. reisi- ja lonkka(iskias)hermot o S5 Co1 HÄNTÄPUNOS a. hermoja peräaukon ympäristön iholle (ei mihinkään lihaksiin) 13

15 1.4 AUTONOMINEN HERMOSTO - SÄÄTELEE ELIMISTÖN SISÄISTÄ TASAPAINOA eli HOMEOSTAASIA - ts. HUOLEHTII ELIMISTÖN AUTOMAATTISESTA SOPEUTUMISESTA (ADAPTOITUMISESTA) ERRILAISIIN TILANTEISIIN - säätely tahdosta riippumatonta, kohdistuu o sileälihassoluihin o sydänlihassoluihin o (moniin) rauhassoluihin - perustuu kaikkialta elimistöstä ja ympäristöstä välittyvään informaatioon - tiedot vastaanotetaan ja käsitellään autonomisen hermoston refleksikeskuksissa o selkäytimessä o ydinjatkeessa o hypotalamuksessa - toteutuu negatiivisen palautevaikutuksen (negatiivinen feedback) avulla - ylin säätelykeskus on hypotalamus o ajatusten ja tunteiden vaikutus välittyy hypotalamukseen isoaivojen limbisestä järjestelmästä ja isoaivokuorelta - muita säätelykeskuksia esim. verenkiertoa ja hengitystä säätelevät keskukset ydinjatkeessa JAKAUTUU KAHTEEN OSAAN - sekä anatomisin että fysiologisin perustein SYMPAATTINEN HERMOSTO *toimii aktiivisissa ja kriisitilanteissa *valmistaa elimistön maksimaaliseen fyysiseen suoritukseen (elimistö kuluttaa voimavaroja / katabolia) PARASYMPAATTINEN HERMOSTO *toimii levon aikana *elimistö kerää voimavaroja (anabolia) YHTEYS KESKUSHERMOSTOSTA KOHDESOLUIHIN - kahden keskenään synapsoivan hermosolun välittämänä - ensimmäisen eli preganglionaarisen solun sooma aivorungossa tai selkäytimessä - synapsit autonomisen hermoston hermosolmukkeissa, ganglioissa * hermosolmukkeet selkärangan lähellä, * hermosolmukkeet kohde-elimissä, lähellä sympaattisissa hermorungoissa kohdesoluja * hermosolmukkeet yhteydessä toisiinsa *hermoslmukkeilla ei yhteyttä toisiinsa -> säätelyvaikutukset kokonaisvaltaisia -> säätely elinkohtaista * ensimmäisen solun aksoni lyhyt, * ensimmäisen solun aksoni pitkä, välittäjäaine asetyylikoliini välittäjäaine asetyylikoliini * toisen solun aksoni pitkä, * toisen solun aksoni lyhyt, välittäjäaine noradrenaliini välittäjäaine asetyylikoliini VAIKUTUKSISTA 14

16 - yleensä elinten toimintaa säätelevät sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto: LEVOSSA PARASYMPAATTINEN, KRIISITILANTEISSA SYMPAATTINEN - yksittäisissä kohdesoluissa yleensä sekä asetyylikoliinin että adrenaliinin reseptoreita: levossa reaktio vastakkainen aktiiviseen tilanteeseen verrattuna - sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat joissain yhteyksissä myös yhteistyössä ja vuorovaikutteisesti: o parasympaattinen säätely -> erektio / sympaattinen säätely -> ejakulaatio o molemmat lisäävät syljeneritystä, mutta eri lailla erilaisissa tilanteissa - sympaattisen hermoston säätelyä tarvitaan muulloinkin kuin pelkästään kriisitilanteissa o mukana joka hetki esim. verenpaineen ja lämmönsäätelyssä 1.5 SOMAATTINEN HERMOSTO - säätelee tahdonalaisia toimintoja eli luustolihasten toimintaa / motoriikkaa LIHAKSEN TOIMINNAN SÄÄTELY - selkäytimen etusarven liikehermosolu, alfamotoneuroni hermottaa tietyssä lihaksessa joukkoa lihassoluja o liikehermosolu + sen hermottamat lihassolut muodostavat MOTORISEN YKSIKÖN yksiköt pieniä esim. silmänliikuttajalihaksissa, joissa säätelyn oltava tarkkaa (alfamotoneuroni+muutamia lihassoluja) suuria esim. raajojen suurissa lihaksissa, joissa säätely suuripiirteisempää (alfamotoneuroni + satoja, jopa tuhansia lihassoluja) motorinen yksikkö noudattaa kaikki tai ei mitään -periaatetta eli yksikön saadessa supistumiskäskyn alfamotoneuronilta kaikki sen solut supistuvat yhtä aikaa lihas toimii enemmän tai vähemmän -periaatteella eli lihas supistuu sitä voimakkaammin mitä useampi sen motorisista yksiköistä aktivoituu samanaikaisesti - lihaksen supistustilaa eli lihaksen pituutta eli liikehermosolun aktiivisuutta mittaa ja säätelee LIHASKÄÄMI o lihaskäämejä lihaksissa o lihaksen venyessä lihaskäämi venyy, siitä tieto selkäytimeen liikehermosolulle o -> liikehermosolu aktivoituu -> lihas supistuu -> lihaksen tavoitepituus palautuu - tämä mekanismi pyrkii pitämään lihaksen pituuden vakiona o lihaksen isometrinen työskentely - kuormituksen aiheuttamaa lihasjännitystä aistii GOLGIN JÄNNE-ELIN o kuormituksen kasvaessa golgin jänne-elin välittää tiedon jänteen venymisestä liikehermosolulle estävän välineuronin kautta -> inhiboiva 15

17 vaikutus liikehermosoluun -> lihassupistus hellittää -> lihasjännitys palautuu tavoitetasolle - tämä mekanismi pyrkii pitämään lihasjännityksen vakiona o lihaksen isotoninen työskentely - lihastyön aikana toimivat sekä lihaskäämit että Golgin jänne-elimet o molemmat tahdonalaisen säätelyn alaisena (lihaskäämin herkkyyttä lisätään/vähennetään tarpeen mukaan GAMMAMOTONEURONIN välityksellä) o ESIMERKKI: lihakselle asetetaan aivoissa tavoitepituus (isometrinen työ) tarjoilijan kannatellessa tarjotinta hauislihaksen pituus pysyy vakiona, vaikka kuorma muuttuu lautasia tarjottimelle pinotessa lihakselle tavoitejännitys (isotoninen työ) tarjotinta pöydälle asetettaessa lihas venyy kuorman pysyessä vakiona - asennon ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa lihastyötä o lihaskäämit tärkeitä (vrt. ed.) o agonisti-antagonisti-lihasparien aktiivisuudessa jatkuvaa hienojakoista oskillaatiota yleensä ei näy, koska mustatumake jarruttaa oskillaatiota - liikehermosolu saa hermotuksensa motoriselta aivokuorelta PYRAMIDIRADAN välittämänä o radassa vain kaksi motoneuronia: yläneuroni motoriselta isoaivokuorelta synapsoi alfamotoneuronin kanssa selkäytimen etusarvessa - lisäksi sekä liikehermosolu että gammamotoneuroni saavat runsaasti hermotusta EKSTRAPYRAMIDAALIJÄRJESTELMÄSTÄ o tyvitumakkeista o aivorungosta o pikkuaivoista o tasapainoelimestä o näköjärjestelmästä MOTORIIKAN SÄÄTELYN HIERARKIA - selkäydin- ja aivorunkotason heijasteet eli refleksit o tietty sensorinen ärsyke johtaa aina (lähes) samanlaiseen motoriseen vasteeseen o yksinkertaisimpia heijasteita venytys- ja koukistusheijasteet esim. patellaheijaste ja iho-koukistajaheijaste (vetäytymis / suojaheijaste) venytysheijasteradat / kaaret ovat lyhyitä, vain sensorisesta ja motorisesta neuronista muodostuvia -> monosynaptisia koukistusrefleksikaarissa on kolme neuronia, sensorisen ja motorisen välissä vähintään yksi välineuroni -> polysynaptisia 16

18 o monimutkaisemmat heijasteet tärkeitä esim. asennon ja tasapainon ylläpitämisessä yhden lihaksen supistumisen lisäksi antagonistilihas relaksoituu refleksikaaret voivat ulottua monelle selkäydintasolle ja lisäksi aivorungon kautta pikkuaivoihin ESIMERKKI: astuttaessa lasinsiruun yksinkertainen koukistajarefleksi aiheuttaa raajan vetäytymisen, mutta jotta emme kaatuisi, tarvitaan vastapuolen lihasten aktivaatio ja pikkuaivojen tuottamat korjausliikkeet vartalon ja yläraajojen asennon muuttamiseksi o motoriikassa heijasteet ovat aina mukana säätelyssä, mutta tuottavat kaavamaisia, karkeita liikkeitä -> tarvitaan myös aivotason säätelyä - aivotason säätely o vieläkään ei olla yksimielisiä siitä, missä aivojen osassa liikkeen aikomus, päätös liikkeestä, syntyy o yksittäisen lihaksen tahdonalainen supistuminen edellyttää aina ylemmän motoneuronin aktivaatiota motorisella aivokuorella MOTORINEN AIVOKUORI / PYRAMIDIRADAT aktivoituvat liikkeen käynnistyessä o yksinkertaisinkin liike koostuu sarjasta samanaikaisia ja peräkkäisiä eri lihasten supistumisia ja antagonistilihasten relaksaatioita tarkoituksenmukainen ajoitus ja jatkuva aktiivisuuden muutos liikkeen aikana perustuu motorisen aivokuoren ja tyvitumakkeiden vuorovaikutukseen o liikekokonaisuuksien säätelyyn tarvittava tieto varastoituu liikekaavoina premotoriselle kuorelle PREMOTORINEN AIVOKUORI JA TYVITUMAKKEET aktivoituvat jo ennen liikkeen näkyvää toteutumista tai pelkästään ajateltaessa tiettyä liikettä aktivaatio säilyy liikkeen aikana o liikekaavan toteuttamisen aikana koko ajan tarvitaan sensorista palautetta liikesarjan sujumisesta lihaksista, jänteistä ja nivelistä tieto pikkuaivoihin, joissa sitä verrataan aiottuun liikekaavaan tarvittaessa pikkuaivot korjaavat ja hienosäätävät liikesarjaa sen ollessa käynnissä PIKKUAIVOT aktivoituvat liikkeen alkaessa aktivaatio säilyy liikkeen aikana 1.6 UNI MITÄ UNI ON - aktiivinen tapahtuma, jonka avulla ihminen palautuu valveillaolon rasituksista - 24 tunnin uni-valverytmissä vireys vaihtelee valveillaolon ja unen eri tasoilla o vireys voidaan jakaa kuuteen pääluokkaan valve neljä eri syvyistä nonrem-unen vaihetta Rem-uni 17

19 o vireystilan vaihtelut ilmenevät keskushermoston ja autonomisen hermoston sekä lihaksiston toiminnoissa (voidaan tutkia ja mitata) o muutoksia aivosähkötoiminnassa lihasjännityksessä silmän liikkeissä sydämen sykkeessä ruumiinlämmössä hormonien erityksessä - unen vaiheet o nonrem-uni (ortodoksinen, ortouni) 1. torke (S1) aikuisen yöunesta n. 5% rentouden tila, jossa yhteys ulkoiseen ympäristöön heikkenee EEG: alfa-taajuus muuttuu hitaampitaajuiseksi theta-aktiivisuudeksi EOG: muljahtelevia silmänliikkeitä 2. kevyt uni (S2) aikuisen yöunesta n. 50% yhteys ympäristöön huomattavasti heikentynyt EEG: suuria hetkellisiä jännitevaihteluita ja rytminmuutoksia unen toimintakykyä palauttavat toiminnot alkavat toteutua syvä uni (S3 ja S4) aikuisen yöunesta n. 25% pääasiassa unen ensimmäisten 4 5 tunnin aikana nukkuja eniten eristyksissä ulkoisesta ympäristöstä, vaikea saada hereille, herätetty unenpöpperöinen (aivot neurokemiallisesti osittain unitilassa) hengitys syvää, syke matala, rentoutuminen täydellistä EEG: hidastaajuisia delta-aaltoja tärkein unen vaihe toimintakyvyn palautumisessa o REM-uni eli vilkeuni (paradoksaalinen, parauni) aikuisen yöunesta n. 20%, vauvoilla noin puolet unesta lihasjännitys romahtaa (etenkin vartalo ja niska) EEG: muistuttaa valveen EEG:tä EOG: nopeat silmien liikkeet runsaasti mielikuvia ja ajattelua, joiden logiikka eroaa suuresti valvetilasta emotionaalisia ja eläviä unia, joihin ulkoiset tapahtumat, esim. äänet, voivat vaikuttaa o valve nukahtamisen ja vuoteesta nousemisen välissä n. 5% valveilla oloa herääminen pari kertaa yön aikana normaalia, jos nukahdetaan uudelleen kymmenessä minuutissa heräämisiä etenkin aamuyöllä, jolloin suurin osa syvästä unesta on nukuttu ja unen tarve on jo vähentynyt - unen rytmi o univaiheiden vaihtelut muodostavat minuuttia kestäviä syklejä, joita yöuneen sisältyy yleensä neljä tai viisi 18

20 o ensimmäinen sykli torke: muutamia minuutteja kevyt uni: min syvä uni: min kevyt uni: muutamia minuutteja REM-uni: 15 min o seuraavissa sykleissä syvän unen määrä vähenee, REM-unen määrä kasvaa o viimeisessä syklissä ei yleensä syvää unta MIHIN UNTA TARVITAAN - nukkumisen välttämättömyyden perimmäinen syy on edelleen hämärän peitossa - kuitenkin uni on erityisen tarpeellinen aivojen toimintakyvyn kannalta - pitkäaikainen unettomuus lisää monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua - unen tehtäviä o aivot tarvitsevat lepoa vireyden ylläpito kognitiivisten toimintojen ylläpito o uni on elimistöä korjaava ja rakentava tila kudosten kasvu, proteiinisynteesi, ja vammojen paraneminen nopeinta unen aikana o mieliala univaje aiheuttaa pinnan kiristymistä, alavireisyyttä, joskus euforiaa o painonhallinta univaje lisää greliini-hormonin eritystä mahan pohjukan limakalvolla, greliini vaikuttaa hypotalamuksen kylläisyyskeskukseen, ruokahalu kasvaa o kipu hyvin nukuttua kipu tuntuu lievempänä o immuunijärjestelmä univaje heikentää vastustuskykyä taudinaiheuttajat ja toksiinit lisäävät syvän unen osuutta o oppiminen ja luovuus uni edistää oppimista ja luovuutta alkuyön uni edistää tietojen, loppuyön uni taitojen jalostumista o hormonitoiminta kasvuhormonin eritys tehokasta unen aikana univaje alentaa tyreotropiinin eritystä univaje lisää kortisolin eritystä insuliiniresistenssi muutaman valvotun yön jälkeen insuliiniresistenssi yösyömisen seurauksena 19

21 1.6.3 UNEN JA VALVEEN SÄÄTELY - mukana lukuisia aivorakenteita o esim. hypotalamus, aivorunko, etuaivojen pohjaosa - valveen yläpidossa useita mekanismeja o välittäjäaineina esim. noradrenaliini, serotoniini, asetyylikoliini, oreksiini aktivoivat isoaivokuorta, pitävät sen hereillä - myös unen tuotto aktiivinen prosessi o valveen aikana aivotoiminta vilkasta o > aivojen energiatase huononee, muodostaa uhkan elimistölle o > iltaa kohti etuaivojen valvekeskuksessa muodostuu yhä enemmän adonosiinia o > adenosiini ehkäisee solujen vireyttä o > GABA-solut aktivoituvat alentavat isoaivokuoren aktiivisuutta o > elimistö valmis vaipumaan uneen - pitkäkestoisen stressin vaikutus uneen o yleisin unettomuden syy työikäisillä o stressihormonien määrä pysyvästi koholla o > aktivoivat isoaivokuorta o > nukahtaminen vie aikaa, uni katkonaista, syvän unen osuus vähäinen o > uniongelmat lisäävät stressiä > uniongelmat vaikeammiksi jne. o johtaa noidankehään (positiivisen palautteen kautta eli ongelmat vahvistavat toisiaan) 1.7 MUISTI JA OPPIMINEN - muisti on hermoston kykyä varastoida tietoa - oppiminen on käyttäytymisen muuttumista aikaisempien kokemusten perusteella - > muisti ja tiedon hankkiminen sekä muistiin varastoidun tiedon haku ovat oppimisen edellytyksiä - muisti on oppimisen tuloksena tallentunut muutos hermoverkon toimintaominaisuuksissa - lukuisat aivoalueet mukana muistissa ja oppimisessa - eri tyyppiset muistit perustuvat ainakin osittain eri aivoalueiden toimintaan - sama aivoalue voi osallistua eri tyyppisiin muistitoimintoihin - informaatio hajautetaan hermoverkkoihin, jotka sijaitsevat eri aivoalueilla - MUISTITOIMINTOJEN JAKO o keston ja kapasiteetin mukaan sensoriset muistit: ikonimuisti, kaikumuisti / laaja kapasiteetti, hyvin lyhyt kesto työmuisti, working memory, WM=STM / rajattu kapasiteetti, minuutteja, jopa päiviä 20

22 säilömuisti, pitkäkestomuisti, LTM / rajaton kapasiteetti, jopa eliniän o muistisisällön mukaan ASIAMUISTI (deklaratiivinen): mitä? / tiedot tietoinen (eksplisiittinen) muisti, asiat verbalisoitavissa yleinen tieto maailmasta o kuka on Suomen presidentti? o sanojen merkitykset yms. oman elämän tapahtumat o mitä minulle tapahtui viime juhannuksena? o missä olin, kun kuulin WTC:n terrori-iskusta? limbisen järjestelmän hippokampus tärkeä o tieto tallentuu otsalohkon etuosan aivokuorelle tiedonkulku kaksisuuntaista > muistaminen tietoista tieto haettavissa sieltä limbisen järjestelmän mantelitumake tärkeä o emotionaalinen muisti adrenaliini stimuloi mantelitumaketta > mantelitumake vaikuttaa hippokampukseen > salamavalomuistot (missä olin, kun kuulin ) TAPAHTUMAMUISTI (proseduraalinen): miten? / taidot ei-tietoinen (implisiittinen) muisti, sisältöjä ei voi verbalisoida pianonsoitta, luistelu, tietokonepelit yms. tyvitumakkeet ja pikkuaivot tärkeitä o tieto tallentuu premotoriselle aivokuorelle (esim. liikemalleina) o tiedonkulku yksisuuntaista o > muistaminen ei-tietoista o tieto käyttöön liikkumisen toteuttamisessa - MUISTIN JA OPPIMISEN SOLUTASON MEKANISMIT o työmuisti, WM / STM perustuu hermoimpulssien kierron lyhytaikaiseen ylläpitämiseen hermoverkoissa o säilömuisti, LTM perustuu (edellisestä seuraaviin) pitkäkestoisiin muutoksiin synapsien toiminnassa ja hermosolujen välisissä yhteyksissä > toiminnallisia ja anatomisia muutoksia hermoverkkojen synaptisissa rakenteissa o kerralla vapautuvan välittäjäaineen määrä muuttuu o synapsin koko muuttuu o postsynaptiset reseptorit herkistyvät o uusia synaptisia yhteyksiä muodostuu o vanhoja yhteyksiä uudelleenjärjestäytyy o mahdollisesti jopa uusia hermosoluja muodostuu (hippokampus) ja luo uudenlaisia yhteyksiä 21

23 2. NEUROLOGISIA OIREITA JA SAIRAUKSIA Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, huimaus, lihasheikkous, kömpelyys, vapina ja tunnottomuus. Myös kipu voi olla merkki hermoston poikkeavasta toiminnasta. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa havaintokyvyn, loogisen ajattelun, asioiden tunnistamisen tai muistin häiriöitä. Erilaiset halvausoireet, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen, lukemisen tai laskemisen häiriöt voivat myös olla merkki neurologisesta sairaudesta. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tajunnanmenetys, nykäykset tai kouristukset kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon. Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, migreeni ja muut päänsäryt, liikehäiriöt kuten Parkinsonin tauti, epilepsia, muistihäiriöt kuten Alzheimerin tauti, MS-tauti, keskushermostokasvaimet ja -tulehdukset, ääreishermosairaudet kuten polyneuropatiat ja lihas-hermo-liitoksen sairaudet kuten myastenia gravis. 2.1 PÄÄNSÄRKY - päänsärky on subjektiivinen aistimus eikä sitä voi objektiivisesti mitata - päänsärky on oire, joka voi johtua hyvin monista erilaisista syistä - päänsärkyä kokee jossain elämänsä vaiheessa suurin osaihmisistä, naiset enemmän kuin miehet - yleisintä vuotiailla, vähenee sen jälkeen tasaisesti - päänsärkyä kaikilla ihmisryhmillä o esim. rotu, tupakanpoltto, koulutustaso tai sosiaaliluokka eivät vaikuta o mitään tiettyä päänsärkypersoonallisuutta ei ole PÄÄN ALUEEN KIPUHERKKIÄ RAKENTEITA - aivoverisuonet - aivokalvot - pääkallon luukalvo - silmät, korvat, hampaat - lihaksisto kallon päällä KIPUA VÄLITTÄVÄ HERMO - V aivohermo = kolmoishermo, n. trigeminus o impulsseja sensoriselle aivokuorelle -> tietoinen kivun aistimus - myös X aivohermo = kiertäjähermo, n. vagus sekä muutamat ylimmät kaulahermot välittäjinä HERMOPÄÄTTEITÄ VOI ÄRSYTTÄÄ - venytys (esim. aivokasvain, vaikea verenpainetauti) - kemialliset tekijät (esim. tulehdukseen liittyvät aineet, lääkeaineet) - kudosvaurio (esim. aivovamma, leikkaus) - aineenvaihdunnalliset tekijät (esim. alhainen verensokeri) 22

24 PÄÄNSÄRKYJEN LUOKITTELU - primaarit päänsäryt o migreenit o sarjoittainen päänsärky o tensiotyyppinen päänsärky - sekundaariset päänsäryt o liittyvät esim. pään ja /tai niskan vammaan pään tai kaulan verenkierron häiriöön eri aineisiin tai niiden vieroitukseen infektioon homeostaasin häiriöihin kallon luiden, niskan, silmien, korvien, hampaiden tai kasvojen rakenteiden häiriöihin psykiatrisiin häiriöihin PRIMAARIT PÄÄNSÄRYT - MIGREENI o kohtauksittainen aivorungon toiminnallinen sairaus o johtunee aivorungon tumakkeiden ja hypotalamisten keskusten aktivoitumisesta potilaan kohtausherkässä vaiheessa laukaisijoina esim. ulkoiset ärsykkeet: stressi/stressin laukeaminen, valo, melu, hajut ym. sisäiset ärsykkeet: hormonimuutokset, uni-valverytmi ym. seurauksena verisuonten supistuminen -> auraoire seuraavaksi verisuonet laajenevat -> päänsärky säryn sykkivä luonne johtuu pulssiaallon etenemisestä venyttyvissä aivoverisuonissa o taipumus migreeniin perinnöllinen o esiintyy n. 10%:lla väestöstä, potilaista n. 70% naisia o kiusallinen, mutta vaaraton sairaus o vaihtelee kulultaan voimakkaasti toisilla vain muutamia kohtauksia elämän aikana, pahimmillaan invalidisoi koko aikuisen elämän o kohtausten kesto yleensä 4-72 t, kohtaukset yksilöllisiä (vuodepotilas / vain hetkellisiä oireita), väliaikoina potilas oireeton o jaetaan auralliseen ja aurattomaan migreeniin o esioireet palelu, mielialaoireet, vatsaoireet, kalpeus o auraoireet (5-60 min) näköhäiriö (näkökenttähäiriö, kirkkaat pallot, sahalaitakuvio) puutuminen sanojen löytämisen vaikeus o päänsärky sykkivää, toispuoleista, liittyy voimakasta valo- ja ääniarkuutta 23

25 kohtalaista tai kovaa, estää normaaleja toimintoja o autonomisen hermoston toiminnan häiriö pahoinvointi. oksentaminen o hoito aina yksilöllistä laukaisevien tekijöiden välttäminen alkoholi, valvominen, epäsäännöllinen ruokailu, stressin muutos kohtaushoito lepoon pimeään, viileään, hiljaiseen paikkaan lääkehoito, esim. o lievissä kohtauksissa särkyyn asetyylisalisyylihappo/parasetamoli (estävät kipureseptoreiden aktivoitumista) sekä lääke pahoinvointiin ja oksenteluun (hillitsee aivorungon oksennuskeskusta, tehostaa mahan sisällön etenemistä ja vahvistaa ruokatorven alempaa sulkijalihasta) o vaikeammissa kohtauksissa verisuonia supistavat lääkkeet estohoito jos kohtauksia kolme tai useampia kuukaudessa lääkehoito, esim. o beeta-salpaajat (alentaa sykettä ja verenpainetta) o rauhoittavat, GABA:n määrää lisäävät lääkkeet - SARJOITTAINEN PÄÄNSÄRKY, HORTONIN NEURALGIA o migreenin sukuinen päänsärky o etupäässä vuotiaiden miesten sairaus (sukupuolisuhde 5/1) o esiintyy usein kohtaussarjoina, jotka saattavat hävitä vuosiksi o särynpuoleinen sisempi kaulavaltimo (kallonpohjan ja aivojen välissä) ja muut lähellä sijaitsevat suonet laajenevat -> särky o oireet erittäin kova toispuoleinen särky silmän ympäristössä liittyy silmän punoitusta, kyynelvuotoa ja samanpuoleista nenän tukkoisuutta kohtaus alkaa yleensä aamuyöllä ja kestää min. kohtauksia 1-10 vuodessa o hoito akuutin kohtauksen hoito verisuonia supistava lääke estohoito kalsium-salpaaja (verenpainelääke, joka alentaa sykettä ja laajentaa verisuonia) - TENSIOTYYPPINEN PÄÄNSÄRKY o elimellisestä lihaksen kireydestä tai henkisestä jännittyneisyydestä johtuva päänsärky 24

26 o yleisin päänsäryn syy o etenkin työikäisten hankala vaiva o primaari syntymekanismi epäselvä o taustalla yläraajan ja hartian lihaksistoa kuormittavat asennot sekä pään lihasten jännittyminen o mukana lienee aivoperäisiä tekijöitä ja psykogeenistä jännitystä o oireet särky alkaa vähitellen päivän mittaan, pahenee iltaa kohden ohimoilla, niskassa, takaraivolla pantamaista, liittyy repäiseviä ja viiltäviä kipuja lievää pahoinvointia, ei oksentelua särkyyn voi liittyä masennus ja unihäiriö o hoito akuutissa tapauksessa tulehduskipulääke ja lihasrelaksantti ei-lääkkeellinen hoito tärkeä pitkäaikaisten hoitotulosten aikaansaamiseksi työtavat ja vapaa-ajan liikuntatottumukset uusiksi niskan ja hartioiden lihasten rentouttava voimistelu, lämpöhoito ja liikehoito akupunktio rentoutusterapiat 2.2 HUIMAUS - aivojen tasapainokeskukset sijaitsevat aivorungossa ja pikkuaivoissa o aistimuksia lähettävät sisäkorvan tasapainoelimet silmät liike- ja tasapainoaistin välittämä asentotunto raajoista ja niskasta o normaali toiminta edellyttää hyvin toimivaa verenkiertoa - sisäkorvaperäinen huimaus o hyvänlaatuinen asentohuimaus, Menieren tauti tasapainoelimestä saapuva tieto virheellistä o vestibulaarineuroniitti tasapainoelimestä saapuva tieto heikentynyttä - huimausta voi aiheuttaa myös tasapainokeskuksiin saatavan asento- ja liikeaistitiedon o vajaus hermovauriot jaloissa selkäsairaus o liiallisuus niskaviat - YLEISIMMÄT HUIMAUSSAIRAUDET o hyvänlaatuinen asentohuimaus karusellihuimausta tiettyjen pään asentojen ja liikkeiden aikana menee muutamassa sekunnissa tai minuutissa ohi, jos potilas pysyy sinnikkäästi paikoillaan 25

27 tilan oletetaan syntyvän sen seurauksena, että kaarikäytäviin ja soikeaan ja pyöreään rakkulaan on kertynyt sakkaa kaarikäytävien sisänesteen normaali liike estyy toisessa korvassa vasen ja oikea korva välittävät erilaista, ristiriitaista tietoa aivoille ennuste hyvä, hoito yksinkertainen (asentohoito/lääkäri tai fysioterapeutti, toistoharjoitteet kotona) o vestibulaarineuroniitti tasapainohermo, n. vestibularis lakkaa äkillisesti toimimasta toisella puolella aiheuttajana tulehdus, verenkiertohäiriö, demyelinaatio tai autoimmuuni-ilmiö seurauksena raju kiertohuimaus, pahoinvointi, silmävärve (ei kuulotai aivo-oireita), ei provosoidu vain tietyssä asennossa hoitona pahoinvointilääkkeet, suonensisäisiä nesteitä paraneminen sentraalisen adaptaation kautta (aivokuori sopeutuu uuteen tilanteeseen) muutamissa päivissä/viikoissa tauti kertaluonteinen o Menieren tauti tasapainoelimen nestetilojen ionipitoisuudet häiriintyvät -> turvotus toiminta häiriintyy kohtauksellisesti oireina kolme H:ta: huimaus, huono kuulo ja humina (tinnitus) o tunteja kestäviä rajuja kiertohuimauskohtauksia o bassokuulon edestakaista huononemista o paineen tunne sairaassa korvassa o pahoinvointia, oksentelua estohoito verenpainetta alentavat lääkkeet suolan käytön vähentäminen - AIVOPERÄISET HUIMAUKSET o vertebrobasilaarisen verenkierron häiriö yleisin huimausta aiheuttava aivosairaus yleensä kiertohuimauksen lisäksi muita aivo-oireita, esim. kaksoiskuvia ohimenevä (TIA) tai pysyvä aivoinfarkti GABA-vaikutusta vahvistavat lääkkeet voivat lievittää fysikaalinen hoito o aivorungon, pikkuaivojen, tasapaino-kuulohermon tai sisäkorvan alueen aivovammat toipuminen voi olla huonoa, ei hyviä tuloksia lääkkeillä eikä harjoittelulla - NISKAPERÄINEN HUIMAUS o ei ole kiertävää eikä selkeää suuntaa, ei nystagmusta o kroonista epävakautta, myös hetkellisiä humahduksia o syinä lihasjännitys, niskan liikkuvuushäiriö, rappeumat, retkahdusvammat, o fysikaalinen hoito 26

28 - MUITA SYITÄ o lääkkeiden sivuvaikutukset sydän-, verenpaine-, psyyken- ja epilepsialääkkeet o psyykkiset syyt esim. foobinen huimaus o iäkkäillä usein monien tekijöiden summa tasapainon säätelyn heikkeneminen sisäkorvan degeneroituminen aivojen verenkierrolliset muutokset kaihi heikentää näköä kaularangan rappeutuminen verenpaine liian alhainen lääkityksen vuoksi kaatumisen pelko ei huimausta paikoillaan ollessa, mutta liikkeelle lähtiessä tasapainon säätely ei toimi 2.3 LIIKEHÄIRIÖT - useimpien liikehäiriöiden taustalla on ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriö - helposti havaittavia motorisia muutoksia o lisääntynyttä liikettä, esim. vapina tahattomat lihassupistukset aiheuttavat kiertäviä ja toistuvia liikkeitä ja epänormaaleja asentoja toistuvia stereotyyppisiä liikkeitä tai ääntelyä silmän räpyttely, olkapään kohotus, niiskuttelu, kurkun selvitys koskettelu, hyppiminen, toisten liikkeiden matkiminen, toisten puheen toistaminen yhden tai useamman lihasryhmän äkillinen supistus voi korostua tahdonalaista liikettä aloitettaessa nokturnaalinen, nukahtamisvaiheeseen liittyvä myoklonus tuttu fysiologinen ilmiö pallean myoklonus, nikotus o vähentynyttä liikettä liikkeen aloittamisen hitaus liikesuorituksen hitaus o lisääntynyttä lihasjäykkyyttä kohonnut lihastonus passiivisen liikkeen aikana o liikkeen koordinaation häiriö, liikesuorituksen sujuvuus häiriintyy hapuilu, haparoivat liikkeet PARKINSONIN TAUTI o oireyhtymä, jolle tyypillisiä ovat lepovapina liikkeen aloittamisen vaikeus, liikesuorituksen hitaus lihasjäykkyys asennon ja tasapainon säätelyhäiriöt 27

29 o keski- ja vanhuusiän sairaus o keskimäärin 1% yli 60-vuotiaista sairastaa Parkinsonin tautia o jonkin verran yleisempi miehillä kuin naisilla o syytä ei varmasti vielä tiedetä o n. 20%:lla potilaista suvussa parkinsonismia o motoristen oireiden perussyynä pidetään mustatumakkeesta lähtevän dopamiiniradan vähittäistä tuhoutumista PARKINSONIN TAUTIA sanotaankin AIVOJEN DOPAMIININ PUUTOSSAIRAUDEKSI o kolinerginen järjestelmä (välittäjäaineena asetyylikoliini) säilyy paremmin seurauksena epätasapaino asetyylikoliinin ja dopamiinin määrissä o etenevä neurologinen sairaus o ei voida ehkäistä o parantavaa hoitoa ei ole o oireiden lievitykseen monenlaisia keinoja - OIREITA LIEVITTÄVÄ LÄÄKITYS o pyritään korjaamaan dopamiinin puutosta (tai vähentämään kolinergistä ylitoimintaa) o varhaisvaihe dopamiinin määrää lisäävät ja dopamiinin tavoin vaikuttavat lääkkeet yli 75-vuotiailla levodopa o muutamien vuosien kuluessa kaikki tarvitsevat levodopaa LEVODOPA läpäisee veriaivoesteen, dopamiini ei muuttuu dopamiiniksi haittavaikutuksia o pahoinvointi o ruokahaluttomuus o huimaus - MUU HOITO o liikunta ja kuntoilu o fysioterapia o puhe-, toiminta- ja ravitsemusterapia o neurokirurgia potilaille, joilla lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita, tahattomia liikkeitä ja vapinaa sähköstimulaattori kumpaankin subtalaamiseen tumakkeeseen - TAUDIN ETENEMINEN o toimintakyky alkaa vaihdella o tahattomat liikkeet jokapäiväisiksi raajojen tai kasvojen nykiminen ylävartalon tai pään heiluminen puolelta toiselle lihaskouristukset esim. jalkojen tai varpaiden krampit kehon osan vääntö pakkoasento 28

30 aiheuttavat kipua, tuottavat sosiaalista haittaa o vähentynyttä liikettä liikkeiden aloittamisen ja toteuttamisen hitaus ja vaikeus myötäliikkeet vähentyneet tai puuttuvat kasvojen ilmeettömyys käsialan muuttuminen pieneksi puheen hiljaisuus ja monotoonisuus o jähmettyminen paikalleen juuttuminen sekunneiksi, jopa minuuteiksi esim. kynnystä tai katua ylitettäessä o kaatuminen o muita tautiin tai lääkitykseen liittyviä häiriöitä huimaus nielemisvaikeuksia -> syljen valuminen ummetus tihentynyt virtsaamistarve etenkin öisin alhainen verenpaine seksuaalisuuden häiriöt masennus ja ahdistus näkö- ja kuulohäiriöt dementia uniongelmat o loppuvaiheessa vuodepotilaaksi aiemmin tauti aiheutti ennenaikaista kuolleisuutta, nykyään kuolleisuus lähentelee vastaavanikäisen väestön kuolleisuutta tavallisin välitön kuolinsyy on keuhkokuume 2.4 LIHASTAUDIT eli MYOPATIAT - aiheuttavat luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista - harvinaisia neurologisia sairauksia - useimmat perinnöllisiä - etenevät yleensä hitaasti eivätkä vaikuta elinikään - syinä toimintahäiriöt o lihassoluissa o ääreishermosoluissa o hermolihasliitoksissa - oireita o lihasheikkous ja lihassurkastumat aste vaihtelee eri potilailla / eri sairauksissa pysyvää tai etenevää rajatusti vain esim. nielun lihaksissa tai silmänliikuttajalihaksissa tai laajasti vartalon ja/tai raajojen lihaksistossa erilaisia ongelmia liikkumisessa > arjesta selviytymisessä, syömisessä, nielemisessä, hengittämisessä o kipu 29