IMBA ja Melba. Osaamisen ja työn vaativuuden vertailu

Transkriptio

1 IMBA ja Melba Osaamisen ja työn vaativuuden vertailu

2 Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön ensimmäisen työkoulun oppilas 1890.

3 4 Alkusanat 6 Johdanto 8 Kenelle arviointimenetelmä ja koulutus on tarkoitettu? 10 MENETELMÄ ihmisen ja työelämän yhteensovittamisen kysymyksien systemaattiseen ja kokonaisvaltaiseen arvioitiin. 12 Melba (ja Melba SL) 14 IMBA 16 KÄYTTÖKOULUTUS saksalaisen mallin pohjalta suomalainen käyttökoulutus 17 Orientoiva koulutusvaihe 18 Lähikoulutusvaihe 20 Etäkoulutusvaihe 21 ARVIOINTIVÄLINEIDEN KÄYTÖN JA KOULUTUKSEN LAADUNVARMISTUS 22 ARVIOINTIVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTTO JA KÄYTTÖKOULUTUKSEN VAIKUTTAVUUS OTE -PROJEKTIN AIKANA 24 Käyttöönottoon vaikuttavat taustatekijät 25 Käyttöönottoon vaikuttavat tekijät koulutuksessa 25 Käyttäjien kokemus arviointivälineiden hyödystä

4 Alkusanat Työ osaamisen mukaan! Tuskin kukaan ihminen on täysin työkyvytön. Sen sijaan on erilaista työkykyisyyttä ja erilaista osaamista. Silloin kun ihminen on osatyökykyinen, on työtehtäviä mahdollista räätälöidä työntekijän yksilölliset vahvuudet huomioon ottaen. Tällöin vajaakuntoisuutta ei enää ole. Vammaisissa ihmisissä piilee todellista työvoimapotentiaalia. Monilla on osaamista ja taitoja, joiden näyttämiseen he tarvitsevat tilaisuuden. Ennakkoluuloton työnantaja saa tällaisen henkilön palkatessaan sitoutuneen työntekijän (pääsihteeri Sari Loijas Valtakunnallinen vammaisneuvosto STM). Työntekijöiden osaamista vahvistetaan koulutuksen kautta. Työllistymisen kannalta on tärkeää, että koulutus vastaa työelämän tarpeita, ja että koulutusala on opiskelijan kannalta oikein valittu. Nykyisin koulutusta voidaan toteuttaa hyvin yksilöllisesti, henkilökohtaisten opetussuunnitelmien mukaisesti ja tavoitteet voidaan asettaa opiskelijan edellytysten ja työ vaatimusten mukaisesti. Tähän tarvitaan kuitenkin luotettavia arviointimenetelmiä. (opetusneuvos Kaija Miettinen Opetushallitus) V ammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön hallitus tiedosti vajaakuntoisten ja vammaisten nuorten ammatillisen koulutuksen sekä työelämään sijoittumisen vaikeudet. Haluttiin kehittää ammatillisia käytäntöjä, joiden avulla tunnistetaan nuoren olemassa olevat osaamisen alueet ja siten helpotetaan erityisryhmien ammatillista ja työkuntoutusta. Vastaavanlainen näkemysmuutos oli nähtävissä laajemminkin yhteiskunnassamme - olihan vajaakuntoinen sanan tilalle esitetty käytettäväksi osatyökykyinen sanaa. Säätiö käynnisti Ota Työ Elämääsi (OTE) -projektin suunnittelun vuonna Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutetussa hankkeessa säätiö toi Suomeen Saksassa kehitetyn työkyvyn arviointi ja dokumentointimenetelmän. Menetelmällä 4

5 vertaillaan henkilön osaamista työn vaativuuteen ja näin löydetään henkilölle hänen kykyjään vastaava työ. Hankkeen tehtävänä oli kouluttaa ja juurruttaa arviointimenetelmä suomalaiseen työkyvyn arviointikäytäntöön. Pilottivaiheessa ( ) selvitettiin arviointimenetelmän vakuuttavuus, soveltuvuus ja käytettävyys sekä järjestettiin menetelmään kuuluvien välineiden käyttökoulutuksen kokeiluja. Toisessa vaiheessa ( ) panostettiin menetelmän levittämiseen ja juurruttamiseen arkityöhön sekä selvitettiin menetelmän vaikuttavuutta. Hankkeen käytännön toimintaa seurasi ja ohjasi ohjausryhmä puheenjohtajansa toiminnanjohtaja Rauni Lallon johdolla. Ohjausryhmä jakaantui edelleen sisällön, tiedotuksen ja tutkimuksen työryhmiksi. Sisältötyöryhmä puheenjohtajansa yliopettaja Toini Harran johdolla paneutui menetelmän käyttökoulutuksen kehitystyöhön. Tiedotustyöryhmän tehtävänä oli ohjata ja seurata levitystä ja markkinointia. Puheenjohtajan toimi toiminnanjohtaja Henrietta Gyllenbögel-Ahlström ja hänen sijaisenaan toiminnanjohtaja Tiina Viljanen. Tutkimusyöryhmän tehtävänä oli koordinoida arviointimenetelmään ja sen käyttökoulutukseen liittyvää tutkimustoimintaa. Työryhmän puheenjohtajana toimi dosentti, ylilääkäri Heikki Hurri: Arviointi- ja dokumentointimenetelmä on herättänyt huomattavasti kiinnostusta niissä tutkijapiireissä, jotka ovat tekemisissä ammatillisen kuntoutuksen tai työelämätutkimuksen kanssa. Projektin aikana syntyneiden opinnäytetöiden määrä on huomattava. Syntyneet tutkimukset ovat merkittävällä tavalla luoneet lisävalaistusta menetelmän soveltuvuuteen ja käyttökelpoisuuteen suomalaisessa työ- ja kuntoutustutkimuksessa. Tutkimustulokset ovat vahvistaneet samalla näkemystä menetelmän soveltuvuudesta käytännön työhön. Jatkuvan koulutuksen ja laaduntarkkailun merkitys on myös tullut selvästi esiin, jotta menetelmää voidaan kunnolla hyödyntää (ylilääkäri Heikki Hurri Invalidisäätiö Kuntoutus Orton). Hankkeessa työskenteli projektipäällikkö ja kaksi kouluttajaa. Menetelmän käyttö koulutuksiin osallistui kuntoutuksen, ammatillisen koulutuksen, erityisopetuksen sekä työvalmennuksen organisaatioita eripuolilta Suomea. Kiitämme kaikkia projektissa mukana olleita tuesta, työpanoksesta ja hyvästä yhteistyöstä Marja Nevalainen projektipäällikkö Jari Hartikainen kouluttaja Sakari Syrjänen kouluttaja 5

6 Johdanto Oikeus työhön on yleisesti tunnustettu yksilön perusoikeus (mm. Suomen perustuslaki 731/1999, 18. pykälä; YK:n vammaisten henkilöiden yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet, päätös 48/96). Yhdenvertainen mahdollisuus osallistua työelämään omien taitojen, kykyjen ja toiveiden mukaisesti merkitsee yksilötasolla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä taloudellisen riippumattomuuden toteutumisesta. Jokaisen ihmisen työllistymisen tukeminen on merkittävä kysymys paitsi yksilön myös yhteiskunnan tasolla: suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, työvoimapula on ilmeinen. Jo tästä syystä yhteiskunnan kannattaa tukea meissä jokaisessa olevaa työkykyä. Osatyökykyisten ihmisten työllistyminen on julkistaloudellisesti kannattavaa (Ylipaavalniemi 2004). Tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen työllistymisen toteutuminen on edelleen suuri haaste. Suomessa on arvioilta noin satatuhatta työikäistä, työkykyistä ja aktiivisesti työtä etsivää vammaista, joista yli 40 prosenttia on edelleen vakituisen työelämän ulkopuolella (Holm & Hopponen 2007). Vammaiset osatyökykyiset ihmiset muodostavat huomattavan työvoimaresurssin. Heidän kohdallaan pysyvä työllistyminen edellyttää usein kuitenkin kohdennettua kuntoutusta sekä työn ja koulutuksen sovittamista yksilöllisten taitojen ja toimintamahdollisuuksien mukaisesti. S airaus tai vamma ei itsessään merkitse työkyvyttömyyttä. Esimerkiksi sokea henkilö ei sovellu autonkuljettajan työtehtävään, minkä perusteella hän ei kuitenkaan ole työkyvytön. Sokea henkilö voi olla erinomaisen taitava monessa muussa työtehtävässä (esimerkiksi simultaanitulkkina). Työllistymisen tapauskohtaisten haasteiden luotettava tunnistaminen on tärkeää yksilöllisten ja ennakkoluulottomien työllistymispolkujen löytämiseksi. Työkyvyn arvioinnin 6

7 ajankohtaisena haasteena on löytää menetelmiä, joiden avulla henkilön kyvykkyyttä ja hyvän osaamisen alueita voidaan tarkastella eri työtehtävien suhteen kokonaisvaltaisesti sekä erilaisia arviointituloksia yhdistäen ( Juntunen 2006, Nevalainen 2007). Tässä kirjassa esitettävä arviointimenetelmä ja menetelmällinen käyttökoulutus vastaavat edellä esitettyihin arvioinnin haasteisiin. Menetelmä kehitettiin Saksan liittotasavallan työ- ja sosiaaliasiain ministeriön (nyk. terveys- ja sosiaaliturvaministeriö) aloitteesta Siegenin yliopistossa. Menetelmä sisältää kaksi toisiaan täydentävää arviointivälinettä (Melba, 1986 ja IMBA, 1996). Arviointivälineet siirrettiin Suomeen Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön aloitteesta Ota Työ Elämääsi projektin (OTE, ) aikana. Projektissa aikana kehitettiin myös menetelmän suomalainen käyttökoulutus. Menetelmä ja koulutus yhdessä muodostavat moniammatillisesti sovellettavan mallin työkyvyn arvioin nin ja työllistymistä tukevien palveluiden kehittämiseksi. Suomessa vain Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöllä on oikeus järjestää Melba- ja IMBA-koulutusta. Koulutuksen laatu on sidottu koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin (kts. Melba- ja IMBA käyttökoulutus). Koulutuksen vaikutuksia ja koulutustavoitteiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti: Koulutuksen yhtey dessä kerättävä aineisto mahdollistaa sekä arviointivälineiden käytön luotettavuuden että käyttökoulutuksen vaikuttavuuden kartoittamisen. (kts. Arviointivälineiden käytön ja koulutuksen laadunvalvonta). keskustoimisto@vamlas.fi Mikonkatu 8A 9.krs Helsinki puh(09) fax (09)

8 Kenelle arviointimenetelmä ja koulutus on tarkoitettu? Työllistymistä tukevia palveluita kehitetään ja toteutetaan Suomessa moniammatillisessa yhteistyöverkostossa, eri ammattialojen sekä toimialojen ja organisaatioiden erityisosaamista hyödyntäen. Esimerkiksi ammatillinen kuntoutus toteutetaan usein mm. kuntoutustoimen, sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen ammattilaisten yhteistyönä. Jo käytännön asiakastyön toteutukseen osallistuu laajaalaisesti eri ammattialojen asiantuntijoita. Ammatillisen kuntoutuksen, työkuntoutuksen tai muiden työllistymistä tukevien palveluiden toteutumiseen vaikuttaa käytännön asiakastyön lisäksi laajalti myös muita ammatillisia tahoja. Tällaisia ovat esimerkiksi työllistymispalveluita rahoittavat organisaatiot sekä eri sektoreiden työpaikkoja tarjoavat ja välittävät tahot. Tässä kirja sa esitettävä malli arviointimenetelmä ja menetelmällinen käyttökoulutus - on tarkoitettu jokaiselle työllistymistä tukevan palveluverkoston toimintaan osallistuvalle ammattilaiselle: Jokaisella ammatti- ja toimialalla on oma erityinen merkityksensä työllistymistä tukevassa, moniammatillisessa yhteistyöverkossa. Työllistymispalveluita tarjoavan verkoston yhteinen asiantuntemus rakentuu kuitenkin paitsi alakohtaisesta erityisosaamisesta myös ammatti- ja toimialasektoreiden rajat ylittävän kommunikaation tuloksena. Yhteisiä käsityksiä, yhteisiä määritelmiä sekä yhteisiä käytäntöjä työelämän edellyttämien taitojen arvioimisessa on näin ollen tärkeä täsmentää myös moniammatillisen yhteistoiminnan tasolla. 8

9 Arviointimenetelmä ja käyttökoulutus työllistymistä tukevan palveluverkoston toimintaan osallistuville ammattilaiselle standardi menetelmä ei standardi moniammatillisesti sovellettavat käsitteet ja arviointi kriteerit menetelmän käyttö mielivaltaista ei moniammatillisesti sovellettavia käsitteitä moniammatillisesti sovellettavat käsitteet ja arviointi kriteerit menetelmän käyttö yhtenevää ei yhteistä käytäntöä käyttökoulutus kaikille yhteinen käyttökoulutus ei yhteistä käyttökoulutusta 9

10 MENETELMÄ ihmisen ja työelämän yhteensovittamisen kysymyksien systemaattiseen ja kokonaisvaltaiseen arvioitiin. Melba ja IMBA perustuvat menetelmään, jonka avulla ihmisen yksilöllisiä toimintamahdollisuuksia kuvaavaa taitoprofiilia voidaan verrata systemaattisesti työtehtävän vaativuutta kuvaavaan vaativuusprofiiliin. Arviointivälineiden kehitystyössä hyödynnettiin moniammatillista asiantuntijuutta mm. lääketieteen, psykologian ja työtieteiden alueil ta. Melba ja IMBA ovat perustaltaan geneerisiä. Näin ollen ne soveltuvat työkyvyn tapauskohtaiseen arviointiin hyvin erilaisissa asiakastapauksissa. Koska työn vaativuustekijöitä ja työn edellyttämiä taitoja arvioidaan toiminnan tasolla, arviointivälineet tarjoavat perustan paitsi ammattilaisten väliselle myös ammattilaisten ja asiakkaiden väliselle kommunikaatiolle. IMBAssa työkyky määritellään pitkälti yhtenevästi Maailman terveysjärjestön (WHO) Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen (ICF) kanssa ( Juntunen 2007). 10

11 VAATIVUUSPROFIILI työtehtävän vaativuustekijät/kuormittavuus TAITOPROFIILI henkilön osaamisalueet VERTAILUPROFIILI yksilöllistä taitoprofiilia verrataan systemaattisesti työtehtävän vaativuutta kuvaavaan vaativuusprofiiliin. työkyvyn tehtäväkohtainen arviointi työkuormituksen yksilöllinen kartoitus ja seuranta ammatinvalinnanohjaus ja urasuunnittelu henkilöstön valinta ja sijoittaminen havainto mahdollisesta toimintatarpeesta työolosuhteiden sovittaminen työtavan muuttaminen osaamisen kehittäminen 11

12 Melba ja Melba SL ovat arviointivälineet työelämän edellyttämien psykososiaalisten taitojen eli nk. avainpätevyyksien tarkasteluun. Melbassa (myös Melba SL) on viisi laadullisesti erilaista osa-aluetta. Osa-alueet jakautuvat edelleen 29 itsenäisesti arvioitavaan määritteeseen, joiden kautta työelämän edellyttämiä erilaisia avainpätevyyksiä voidaan eritellä ja arvioida systemaattisesti sekä tapauskohtaisesti. Arvioinnissa voidaan yhdistää eri alojen asiantuntijoiden sekä erilaisilla arviointimenetelmillä tuotettua tietoa. Asiakastyössä Melba soveltuu haastattelun, havainnoinnin sekä arviotavan henkilön itsearvioinnin apuvälineeksi. Yksittäiset määritteet arvioidaan 5-portaisella (Melba) Likert-asteikolla. Melba SL täydentää perusversiota tarkentaen avainpätevyyksien erittelyä arviointiskaalan alkupäässä. Kognitiiviset määritteet Akateemiset taidot/ kommunikaatio Sosiaaliset määritteet Työtapaan liittyvät määritteet Psykomotoriset määritteet 1 = eritäin vähäinen taito/ vaativuus 1a (Melba SL) 1b (Melba SL) 1c (Melba SL) 2 = keskitasoa vähäisempi taito/ vaativuus 2d (Melba SL) 2e (Melba SL) 3 = keskitasoinentaito/ vaativuus 4 = keskitasoa korkeampi taito/ vaativuus 5 = erittäin korkea taito/ vaativuus 12

13 Melban (myös Melba SL) viisi osa-aluetta jakautuu 29 itsenäisesti arvioitavaan määritteeseen: Sosiaaliset määritteet Päämäärätietoisuus Johtaminen Vuorovaikutustaidot Taito arvioida muita Arvioinnin vastaanottaminen Ryhmätyöskentely Työtapaan liittyvät määritteet Pitkäjänteisyys Taito arvioida itseä Epäonnistumisen sieto Järjestelmällisyys Täsmällisyys Omatoimisuus Huolellisuus Vastuullisuus Psykomotoriset määritteet Tarmokkuus Hienomotoriikka Reaktionopeus Akateemiset taidot/ kommunikaatio Tekstin ymmärtäminen Laskeminen Tekstin tuottaminen Puhuminen Kognitiiviset määritteet Suunnitelmallisuus Oivallus Tarkkaavaisuus Keskittyminen Oppiminen/muistaminen Ongelmanratkaisu Sopeutuminen Käsitteellinen ajattelu 13

14 IMBA on lääketieteellis - toimintaterapeuttinen näkökulma työelämän edellyttämän fyysisten taitojen arvioimiseksi. IMBAn avulla työn edellyttämiä erilaisia asentoja, liikkeitä, kehonosien liikkeitä, aistinvaraisen tiedon hallintaa sekä raajojen ja vartalon yhteistoimintaa arvioidaan yhdeksällä osa-alueella. Näiden osaalueiden kautta tarkastellaan myös työympäristön, työolosuhteiden työn järjestelyiden ja työturvallisuuden kysymyksiä. Työn edellyttämiä avainpätevyyksiä (vrt. Melba) tarkastellaan omassa avainpätevyydet osiossa. Osa-alueet jakautuvat edelleen 70 itsenäisesti arvioitavaan määritteeseen. Aivan kuin Melba-arvioinnissakin IMBA-arvioinnissa voidaan yhdistää eri menetelmin tuotettua asiantuntijatietoa sekä arvioitavan henkilön itsearviointeja. Yksittäiset määritteet arvioidaan 6-portaisella (IMBA) Likert-asteikolla Työympäristöön, työolosuhteisiin sekä työn järjestelyihin liittyviä kysymyksiä arvioidaan kategorisella K/E asetikolla. Avainpätevyyksien arvioinnissa käytetään 5-portaista Likert asteikkoa (vrt. Melba). Asennot Liikkuminen Kehonosien liikkeet Tieto Raajojen ja vartalon yhteistoiminta Työympäristön olosuhteet Työn järjestelyt Työturvallisuus Avainpätevyydet (vrt. Melba) 0 = ei taitoa/ vaativuutta lainkaan 1 = eritäin vähäinen taito/ vaativuus 2= vähäinen taito/vaativuus 3 = keskitasoinen taito/vaativuus 4 = vahva taito/vaativuus 5 = erittäin vahva taito/vaativuus K = taito/vaativuus on E = taito/vaativuus ei ole 14

15 IMBAn yhdeksän osa-aluetta jakautuu 70 itsenäisesti arvioitavaan määritteeseen: Asento Istuma-asento Seisoma-asento Polviasento / kyykkyasento Makuuasento Taivutusasento Käsivarsien kohoasento Liikkuminen Käveleminen eril. alustoilla Kiipeäminen Konttaaminen / ryömiminen Kehonosien liikkeet Pään / kaulan liikkeet Vartalon liikkeet Käsivarsien liikkeet Käsien / sormien otteet Jalkojen / jalkaterien liikkeet Avainpätevyydet (Melba) Työn järjestelyt Työaika Vuorotyö Yövuoro Urakka- / tulospalkkaus Pakkotahtinen työ Erillinen työpaikka Työskentely yhteisessä tilassa Työturvallisuus Tapaturma-alttius Työsuojeluvälineiden käyttö Ympäristön olosuhteet Ilma Ääni / melu Värinä / tärinä Valo Kosteus / lika Kaasut / höyryt / pölyt Nesteet / kiinteät aineet Raajojen ja vartalon yhteistoiminta Esineiden nostaminen Esineiden kantaminen Esineiden työntäminen / vetäminen Fyysinen kestävyys Tasapaino Hienomotoriikka Tieto Näkeminen Kuuleminen Äänen muodostus / puhuminen Kosketusaisti / tuntoaisti Asento- ja liikeaisti Eleet / ilmeet Haistaminen / maistaminen Tekstin ymmärtäminen Laskeminen Tekstin tuottaminen 15

16 KÄYTTÖKOULUTUS saksalaisen mallin pohjalta suomalainen käyttökoulutus Melba- ja IMBA-arviointivälineet siirrettiin Suomeen vuosina Ensimmäiset käyttökoulutukset toteutettiin saksalaisten kehittämän koulutusmallin mukaisesti. Käyttökoulutuksen kehittämistä suomalaisen ammattikentän erityistarpeiden mukaiseksi pidettiin alusta lähtien tarpeellisena, sillä työllistymistä tukeva ammatillinen kenttä ja työllistymisen haasteet eivät ole täysin yhtenevät saksalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. Vuosien aikana suomalaista käyttökoulutusta kehitettiin yhteistyössä OTE - projektin ohjausryhmän kanssa. Kehitystyössä hyödynnettiin projektin aikana kerättyä aineistoa, tutkimustuloksia, kouluttajien kokemuksia sekä koulutukseen osallistuneiden ammattilaisten asian tuntemusta ja palautetta. Käyttökoulutus vakiintui lopulta kolmivaiheiseksi, prosessin omaiseksi kokonaisuudeksi. Koulutuksen apuvälineiksi kehitettiin tietokonepohjaiset arviointilomakkeet. Suomessa arviointivälineiden käyttökoulutukseen on osallistunut (kevät 2005 kevät 2008) noin 450 ammattilaista, jotka työskentelevät eri puolilla Suomea toimivissa organisaatioissa. Taustakoulutukseltaan ammattilaiset muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän. Yleisimmät ammattialat ovat toimintaterapia, fysioterapia, psykologia, sosiaaliala, kasvatustieteet, tekninen ala tai kaupallinen ala. Koulutukseen osallistujien tehtävänimikkeet ovat myös hyvin erilaisia: valmentajia, ohjaajia, terapeutteja, konsultteja, erityisopettajia, suunnittelijoita, tutkijoita, terveydenhoitajia, psykologeja, toiminta- ja fysioterapia psykologia sosiaaliala kasvatustiede tekniset alat kaupallinen ala työvalmentajat työn ohjaajat konsultit opettajat suunnittelijat tutkijat terveydenhoitajat 16

17 ORIENTOIVA KOULUTUSVAIHE (1 pv) LÄHIKOULUTUSVAIHE (2 pv) ETÄKOULUTUSVAIHE (5 6 pv) n. 5 kk aikana Orientoiva koulutusvaihe on etäopiskelua ja harjoittelua. Orientoivassa koulutusvaiheessa koulutukseen osallistujat tutustuvat arviointivälineen määritelmiin, käsitteisiin sekä arviointiprosessiin. Tavoitteena on, että osallistujat jäsentävät omia työkykyä määritteleviä käsityksiään arviointivälineen suhteen. Tällä pyritään rakentamaan - jo ennen lähikoulutusvaihetta - perustaa yhteiselle arviointikielelle ja yhteistoiminnalliselle arvioinnille. omatoiminen verkko-opiskelu omatoiminen verkkoharjoittelu Orientoivassa koulutusvaiheessa osallistujat tutustuvat itsenäisesti arviointivälineeseen verkkopohjaisen materiaalin avulla. Opiskelumateriaali sisältää arviointivälineiden käsikirjat (harjoituksien edellyttämin osin) sekä videopohjaisen ar- viointiharjoituksen. Orientoivassa koulutusvaiheessa osallistujat arvioivat verkon välityksellä ihmisen taitoja/toimintakykyä sekä työtehtävän asettamia vaativuustekijöitä. Arviointiharjoitukseen palataan lähikoulutuspäivien aikana. 17

18 ORIENTOIVA KOULUTUSVAIHE (1 pv) LÄHIKOULUTUSVAIHE (2 pv) ETÄKOULUTUSVAIHE (5 6 pv) n. 5 kk aikana Lähikoulutus on kahden työpäivän mittainen, vuorovaikutteinen koulutusjakso. Lähikoulutuksessa osallistujat perehtyvät arviointivälineen määritelmiin ja käsitteisiin sekä arviointi prosessiin yhteistoiminnallisesti. Tavoitteena on tarkastella sekä arvioida työelämän vaativuustekijöitä ja työn edellyttämiä taitoja osallistujien erilaisia näkökulmia yhdistellen. vuorovaikutteinen opiskelu yhteistoiminnallinen harjoittelu Lähikoulutus sisältää kouluttajaluentoja, yksilötyöskentelyä ja yhteistoiminnallista ryhmätyöskentelyä sekä koko ryhmän kesken että pienryhmissä. Arviointi harjoituksissa tutustutaan tapauskertomuksiin kirjallisen ja videoidun materiaalin avulla. Pienryhmissä (3 4 hlöä) tarkastellaan arvioitavan työtehtävän asettamia vaativuustekijöitä sekä arvioitavan henkilön taitoja kuvaavaa tietoa arviointivälineen eri osa-alueilla. Isossa ryhmässä koulutettavat esittävät toisilleen johtopäätöksensä ja tiedon tulkitsemisessa käyttämänsä perustelut. Osallistujat ja kouluttaja antavat palautetta toistensa näkemyksistä ja ratkaisuista. Arviointivälineen kaikki osa-alueet käydään läpi systemaattisesti. 18

19 I LÄHIKOULUTUS PÄIVÄ arviointiprosessi & työn vaativuuden arvioiminen Kokoontuminen ja esittäytyminen Arviointiprosessi & arvioinnin yleisesittely LUENTO Työn vaativuuden arvioiminen LUENTO Ennakkotehtävän purku LUENTO/RYHMÄKESKUSTELU Lukuharjoitus YKSILÖ- JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELYÄ Harjoitusmateriaaliin tutustuminen VIDEO ja KIRJALLINEN MATERIAALI Arviointiharjoitus YKSILÖ- JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELYÄ Arviointiharjoituksen purku RYHMÄTYÖSKENTELY: Pienryhmät esittelevät muille arvioinnissa käyttämiään perusteluja ja johtopäätöksiä. Kouluttaja ja ryhmä kommentoivat toistensa tulkintoja Loppukeskustelu & Etätehtävistä sopiminen II LÄHIKOULUTUS PÄIVÄ taitojen arvioiminen työn vaativuuden suhteen Taitojen arvioiminen LUENTO Ennakkotehtävän purku LUENTO/ RYHMÄKESKUSTELU Lukuharjoitus YKSILÖ- JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELYÄ Harjoitusmateriaaliin tutustuminen VIDEO ja KIRJALLINEN MATERIAALI Arviointiharjoitus YKSILÖ- JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELYÄ Arviointiharjoituksen purku RYHMÄTYÖSKENTELY: Pienryhmät esittelevät käyttämiään arviointiperusteluja ja johtopäätöksiä. Kouluttaja ja ryhmä kommentoivat toistensa tulkintoja Vertailu-metodi & verkkolomakkeet LUENTO Katsaus vertailun raportoimiseen LUENTO Arviointiprosessin kertausta & palautteet Koulutuksen lopettelu tauko 19

20 ORIENTOIVA KOULUTUSVAIHE (1 pv) LÄHIKOULUTUSVAIHE (2 pv) ETÄKOULUTUSVAIHE (5 6 pv) n. 5 kk aikana Etäkoulutusvaihe on ohjattua, verkon välityksellä toteutettua etäopiskelua ja harjoittelua. Koulutusvaiheen tavoitteena on tukea arviointivälineiden käyttöönottoa ja juurtumista erilaisiin, ennen kaikkea omiin asiakastyön käytäntöihin. ohjattu verkkoharjoittelu Etäkoulutusvaiheessa osallistujat harjoittelevat arviointivälineiden käyttöä sekä verkkopohjaisten arviointitapauksien avulla että omasta asiakaskontekstista nouseviin kysymyksiin soveltaen. Ensimmäisissä tehtävissä painotetaan arviointivälineiden käsitteiden ja määritelmien sisäistämistä. Välitehtävissä harjoitellaan erilaisia arviointitapauksia ku- vaavan tiedon jäsentämistä ja tulkitsemista arviointivälineen mukaisesti. Viimeisessä, nk. lopputyössä harjoitellaan koko arviointiprosessin raportoimista eteenpäin arvioinnissa hyödynnetyn tiedon ja arvioijan näkökulmien esittämistä mahdollisimman selkeästi ja johdonmukaisesti. 20

21 Arviointivälineiden käytön ja koulutuksen laadunvarmistus ammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö valvoo Melban ja IMBAn tarkoituk- käyttöä yhteistyössä Saksalaisen kehittäjätahon Vsenmukaista kanssa: Työlääketiede Sürther Str. 171, D Köln, Saksa Puh.: / Psykologia Am Eichenhang 50, D Siegen, Saksa Puh.: / Työtiede Kruppstr , D Essen, Saksa Puh.: /

22 Arviointivälineiden käyttöönoton edellytyksenä kaikkialla on menetelmällisen käyttökoulutuksen suorittaminen. Käyttökoulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa jokaiselle koulutukseen osallistuneelle välinekohtainen pätevyys työelämän edellyttämien erilaisten taitojen arvioimiseksi. Suomalaisessa käyttökoulutuksessa arviointivälineiden tarkoituksenmukaista käyttöä harjoitellaan kaikissa koulutusvaiheissa ohjatusti, yhteistoiminnallisten sekä verkkopohjaisten arviointiharjoitusten avulla. Kouluttajat arvioivat tavoitteiden toteutumista koulutusryhmissään. Tähän on kehitetty harjoituskohtainen palautekäytäntö, johon jokainen säätiön kouluttama kouluttaja perehdytetään. Koulutustavoitteiden toteutumista voidaan arvioida tämän lisäksi myös laajempina otoksina sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Kvantitatiivista aineistoa kerätään arviointiharjoitusten yhteydessä ja aineisto mahdollistaa arviointijohtopäätösten analyysin erilaisten tilastollisten tunnuslukujen avulla. Esimerkiksi arvioijien välistä yksimielisyyttä voidaan analysoida arvioinnin eri osa-alueilla ja erityyppisiä taustamuuttujia huomioiden. Koulutuspalautteiden avulla kartoitetaan koulutuksen sekä arviointivälineiden kokemuksellista vaikuttavuutta ja hyötyjä. Kvantitatiivista ja kvalitatiivista aineistoa tullaan hyödyntämään myös tulevaisuudessa koulutuksen laadun ja kehitystarpeiden arvioimisessa. koulutusprosessin palaute- ja ohjauskäytäntö kvalitatiivinen aineisto: koulutuspalautteet sekä käyttäjille ja esimiehille osoitetut kyselyt kvantitatiivinen aineisto 22

23 Arviointivälineiden käyttöönotto ja käyttökoulutuksen vaikuttavuus OTE -projektin aikana Arviointivälineen käyttöönottoa ja koulutuksen vaikuttavuutta kartoitettiin syksyllä Jokaiselle (n = 250) Melba- ja IMBA- koulutuksen käyneelle lähetettiin kysely, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan sekä arviointivälineitä että suomalaista käyttökoulutusta. Kolmasosa (83) palautui määräaikaan mennessä. Kaavio1: kyselyyn vastanneet toimialoittain. 4,8 % 21,7 % 8,4 % valmentaja kuntoutus ohjaaja opetusala projektityöntekijä muu 3,6 % 26,5 % 34,9 % Kaavio 2: Kyselyyn vastanneiden käyttökoulutuksen ajankohta 30,0% 20,0% 10,0% 0,0% 40,0% 30,0% 2,4 % syksy 2004 Osallistui IMBA koulutukseen 28,9 % 24,1 24,1 % % 6,0 % kevät ,5 % syksy kevät syksy 2007 Osallistui Melba koulutukseen 38,6 % ei IMBA koulutusta 21,7 20,0% 18,1 % % 10,8 10,0% 6,0 % 2,4 2,4 0,0% % % % kevät syksy kevät syksy kevät syksy ei Melba koulutusta äyttöönottoa edistäneitä ja estäneitä Ktekijöitä kartoitettiin asteikkopohjaisilla kysymyksillä. Vastaajat valitsivat omaa näkemystä parhaiten vastaavan väittämän 5-portaiselta Likert -asteikolta tai kahden ääripääväittämän väliltä 4-portaiselta Osgood-asteikolla. Muuttujien välistä yhteyden tilastiollista merkitsevyyttä testattiin Khiin-neliötestillä tai Mann Whitney U -testiä. Merkitsevyyden rajana käytettiin p<0,05. Arviointivälineen hyötyä kartoitettiin avoimien kysymysten avulla. Vastauk set analysoitiin sisältöanalyysin avulla: analyysiyksiköksi valittiin ajatuksellinen kokonaisuus, joka muodostui joko yhdestä sanasta, yhdestä lauseesta tai useammasta lauseesta. Ajatuskokonaisuus piti sisällään yhden selkosanaisesti esitetyn ajatusteeman. 23

24 Käyttöönottoon vaikuttavat taustatekijät Vastanneista vajaa kaksi kolmasosaa ilmoitti käyttävänsä arviointivälineitä asiakastyössään. Erityisesti työvalmentajat, työn ohjaajat ja kuntoutusalan työntekijät olivat ottaneet arviointivälineet käyttöönsä. Enemmistö Melbaa ja IMBAA käyttävistä ammattilaisista teki asiakas työtä, jossa he keräsivät tietoa haastattelemalla (63%) tai havainnoimalla (68%) asiakkaidensa toimintaa. Haastattelu ja havainnointikokemus nousivat kyselyssä esiin käyttöönottoa edistävänä tekijänä (tilastollisesti merkitsevä tulos). Sen sijaan valtaosa Melban tai IM- BAn käyttäjistä (64%) ei ollut käyttänyt aikaisemmin säännöllisesti muita työja toimintakyvyn arviointivälineitä. Oman aiemman kokemusten puuttuminen erilaisten testien käytössä koettiin Melban ja IMBAn käyttöön ottoa edistävänä tekijänä (tilastollisesti melkein merkitsevä tulos). Käyttöönottoa estäväksi tekijäksi nousi arviointi prosessin kokeminen hitaaksi (ei tilastollisesti merkitsevä tulos). Mielenkiintoinen tulos oli, että mikäli työyhteisössä käytettiin muita arviointivälineitä, tämä koettiin Melban ja IM- BAn käyttöönottoa estävänä tekijänä (tilastollisesti melkein merkitsevä tulos). Oman esimiehen ja työtovereiden tuki Melban ja IMBAn käyttössä ja harjoittelussa ilmoitettiin arviointivälineiden käyttöönottoa edistävänä tekijänä (ei tilastollisesti merkitsevä tulos). työvalmentajat ja ohjaajat kuntoutusalan ammattilaiset Käyttöönottoa edistäviä tekijöitä: kokemus haastattelu ja/tai havainnointimenetelmistä ei kokemusta testipohjaisista arviointimenetelmistä esimiehen ja työyhteisön tuki Käyttöönottoa estäviä tekijöitä: työyhteisössä käytetään muita menetelmiä arviointiprosessi koetaan hitaaksi 24

25 Käyttöönottoon vaikuttavat tekijät koulutuksessa Käyttäjien kokemus arviointivälineiden hyödystä Käyttöönottoa edistävinä tekijöinä esiin nousi minäpystyvyyden tunteen lisääntyminen, verkkopohjaiset ennakko- ja etätehtävät. Edellä mainittujen koulutustekijöiden ja arviointi välineiden käyttöönoton yhteydet olivat tilastollisesti melkein merkitsevä. Koulutus koettiin ylipäätään mielenkiintoisena ja verkkopohjainen työskentely sekä palautekäytäntö toimivana. Näiden tekijöiden yhteys arviointivälineen käyttöönottoon ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Käyttöönottoa estäviä tekijöitä oli koulutuksen tiivis ja nopea rytmi. Lähiopetuspäivät (2 pv) koettiin liian lyhyeksi ja harjoituksia sekä harjoituspalautteita toivottiin lisää. Edellä mainitut tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Arviointivälineiden hyöty ammattilaiselle itselleen jakautui selkeästi kolmeen teemaan. Arviointivälineiden koettiin tukevan omaa ammatillista roolia. Tämän lisäksi arviointivälineet koettiin tukevan sekä arviointitehtävää että arviointiprosessin myötä esiin nousseiden tietojen raportoimista eteenpäin. Ammattilaisia pyydettiin arvioimaan myös, millaista hyötyä heidän asiakkaansa ovat saaneet Melban ja IMBAn kautta. Tässä yhteydessä esiin nousi asiakkaan osaamisen sekä työelämän vaativuustekijöiden realisoituminen sekä asiakkaiden itsearviointitaitojen kehittyminen. Koulutuksen vaikutus minäpystyvyyden tunne harjoitustehtävät mielenkiintoisuus lähikoulutuspäivien pituus ja rytmi palautteenanto Käyttäjien kokemus oma ammatillinen rooli työkyvynarviointi prosessi raporttien / lausuntojen kirjoittaminen asiakkaan osaamisen realisoituminen työelämän vaativuustekijöiden realisoituminen asiakkaan itsearvioinnin kehittyminen 25