GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSAST O POHJAVEDENALAISET SORA- JA HIEKKAMUODOSTUMAT SEK A SORAA KORVAAVAT MOREENIMUODOSTUMAT RAIPPALUODON (1332 ) JA ORAVAISTEN (1334) KARTTALEHTIALUEILL A ILPO KURKINE N ESPOO 1983

2 Sisällysluettelo 1 Yhteistyösopimus 2 2 Tutkimusalue. 2 3 Tutkimusmenetelmät 2 4 Tutkimusaineisto 3 5 Tutkimustulokset Raippaluoto 3 Y l e i s p i i r t e e t Muodostumain kuvaus Oravais 6 Ylei spiirteet Muodos.tumain kuvaus 7 6 Yhteenveto Pohjavedenalaiset sora- j a hiekkamuodostumat Soraa korvaavat moreenimuodostumat Pohjamoreeni Kumpumoreeni Reunamoreenit Katsaus tutkimusalueen kiviaineshuoltoon 1 7 Merkkien selity s Karttaliitteet 1 : Raippaluoto 1334 Oravai s Karttaliitteet 1 : , 10, , 04, 05, 09, 10, 11, 12

3 2 Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostumat sekä sora a korvaavat moreenimuodostumat Raippaluodon (1332) ja Oravais - ten (1334) karttalehtialueill a 1 Yhteistyösopimu s Tutkimuksen tarkoitus on määritelty Vaasan tierakennuspiiri n ja Geologisen tutkimuslaitoksen välisessä yhteistyösopimuksessa siten, että tavoitteena on kartoittaa ja inventoid a kokonaan tai pääasiassa pohjavedenpinnan alla olevat sora - ja hiekkamuodostumat sekä soraa korvaavat moreenimuodostumat. Piirin yhteyshenkilöksi määrättiin tieins. P. Salo, tutkimus - laitokselta vastaavasti geologi J. Niemelä. 2 Tutkimusalu e Tutkimusalue käsittää kaksi otsakkeessa mainittua 1 : karttalehteä Vaasan pohjoispuolisella alueella, josta pääos a on saaristoa. Tämän takia tutkimukset keskitettiin tutkimus - alueen itäosaan manneralueelle ja tieyhteyksien piirissä ole - viin suurimpiin saariin. 3 Tutkimusmenetelmä t Pohjavedenalaisten muodostumien tutkimus perustui seismisiin luotauksiin ja kairauksiin. TVH :n seisminen ryhmä luotasi 7 linjaa yhteispituudeltaan m elokuun aikana. Kairauksia ei v aikana tehty lainkaan, mutta käytettä - vissä oli piirin vuosina 1973, 1977 ja 1981 tehdyt kairaukset, yhteensä 40 pistettä. Moreenimuodostumien tutkimuksiin käytettiin kaivinkonekuoppia. Kuopat pyrittiin kaivamaan vähintään 2,5 m :n syvyyteen, mutta jossain tapauksissa kaivu oli pohjaveden tai ylisuurten lohkareiden takia lopetettava jo kanden metrin syvyyteen. Kalliota ei tavattu yhdessäkään tapauksessa kaivusyvyydessä.

4 3 Moreenin käyttökelpoisuutta arvioitaessa pääpaino oli moree - nin kivisyyden määrittämisessä. Yli 64 mm aineksen prosentuaalinen osuus laskettiin sataan ruutuun jaetulla 1 m 2 : n suuruisella verkolla koekuopan seinämästä. Saatu arvo ilmai - see murskauskelpoisen aineksen määrän pinta-alayksikköä kohti. Mikäli kivisyydessä havaittiin selvä ero vertikaalisuunnassa, määritettiin kivisyys erikseen kuopan ylä- j a alaosasta. Laboratoriomäärityksiä moreenin hienoainespitoisuudesta ei tehty. 4 Tutkimusaineisto Tutkimusaineisto käsittää oheisen tutkimuselostuksen lisäks i alueen indeksikartat mittakaavassa 1 : , sekä 10 perus - kartan kaksivärikopiota, joilla on esitetty pohjavedenalaisten muodostumien sekä koekuoppien sijainti. 5 Tutkimustulokse t 1332 RAIPPALUOT O 5.1 Yleispiirtee t Pääosa karttalehden alueesta on pinnaltaan lohkareista moree - nia. Länsi- ja keskiosaa (Raippaluodon - Björköbyn saaret ) luonnehtivat matalat reunamoreenivallit. Ne esiintyvät keski - määrin m :n välein, pisimmät niistä ovat jopa kande n kilometrin mittaisia. Vallien leveys on vain muutamia kymmeni ä metrejä ja korkeus yleensä 5-10 m. Reunamoreenien suunta o n karttalehden alueella tavallisesti WSW - ENE, mutta kartta - lehden itäosassa se kääntyy luode-kaakko -suuntaiseksi, mik ä on sama kuin alueella esiintyvän harjun suunta. Karttalehden itäosa on pääasiassa kumpumoreenia. Moreenikummut ovat muodoiltaan epämääräisiä, suuntautumattomia kasaumia, joille on tyypillistä runsas pintalohkareisuus. Paikoin niiden pinta on kokonaan 0,5-5 m 3 :n lohkareiden peittämä. Kummut ovat keskimäärin korkeampia kuin reunamoreenit, vain harvoin

5 4 ne kohoavat ympäristöstään kuitenkin yli 20 metriä. Kallio - perän ja kumpujen välillä ei koekuoppien ja leikkauste n perusteella näytä olevan mitään riippuvuutta. Karttalehtialueen ainoa harju sijaitsee alueen kaakkoiskul - massa ja on seurattavissa vain kanden kilometrin matkalla. Harjun pohjavedenpinnan yläpuoliset osat arvioitiin vuode n 1973 investoinnin yhteydessä Muodostumain kuvau s Replot Moreenimuodostuma t 1. Skinnarsun d Pinnaltaan runsaslohkareinen reunamoreeniselänne, lohkaree t ovat kooltaan 0,5-2 m3. Moreeni on rakenteeltaan massamais - ta, kivisyys on yläosassa 6 %, alaosassa 10 %, vallitseva kivikoko mm. Selänne edustaa pohjamoreeniainesta, eikä sovellu murskaukseen vähäisen kivisyytensä takia Petsmo Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostuma t 1. Pada Jakson eteläosa on piirin toimesta tutkittu v koekuopilla. Länsiosien aines on pääasiassa hiekkaa, päällä on pai - koin lietteistä materiaalia 1-2 metriä. Pohjavedenpinnan alapuolinen osa on pienikivistä soraa, kuten koko itäos a pinnasta alkaen. Pääosa eteläosan massoista on jo käytett y myös pohjaveden alapuolisilta osiltaan. Jäljellä oleva aines - määrä on noin m3, josta soravaltaista on ehkä puolet. Keskiosa on tutkittu kairauksilla v Niiden perusteell a pohjavedenpinta on keskimäärin 5 metrin syvyydellä ja

6 5 pohjavedenpinnan alapuolinen osa on vain muutamia metrej ä paksu. Sen pohja on moreenia. Pääosa aineksesta on kivist ä soraa, itäosan pinnalla on hiekkaa. Muodostuman käyttämättö - män osan kokonaispaksuus on 3-6 metriä. Jakson pohjoisos a on pääosin käytetty soravaltaisilta osiltaan, sillä pohja - veden alapuolinen osa on vain 1-2 metriä paksu. Aines on länsiosassa kivistä soraa, itäosissa soraista hiekkaa. Muodostuman pinta-ala on yhteensä 20 ha, ja sitä on pidettäv ä kokonaan kaivukelpoisena. Tie ja asutus asettavat rajoituksi a jäljellä olevan aineksen käytölle. Kokonaismassamäärä on noi n m 3, josta A-luokkaa m 3, B-luokkaa m 3 ja C-luokkaa m 3. Moreenimuodostuma t 1 Pad a Harjujakson sivulla oleva kumpu, jonka pintalohkareisuus o n kohtalainen. Rakenne massamainen, kivisyys yläosassa 5 %, alaosassa 15 %, kivikoko mm. Materiaali hiekkaist a ja kivet ovat kohtalaisesti pyöristyneet, mikä viittaa harju n läheisyyteen. Aines ei sovellu murskaukseen. 2 Kuslo t Symmetrinen kumpu, jonka itärinteeseen on tehty 4 metriä syv ä leikkaus. Pintalohkareisuus kohtalainen, ylisuuria lohkareit a vähän. Rakenne on massamainen ja lohkareet ovat heikosti pyö - ristyneitä. '~ivikcko s' mm, keskimäärin 200 mm. Murskauskelpoisen kiviaineksen osuus on keskimäärin 30 %, myös sorafraktiota esiintyy selvästi enemmän kuin yleensä, joten ainesta voidaan pitää soramoreenina ja se soveltuu murskaukseen.

7 6 3 Härslax Pyöreähkö kumpu, jossa pintalohkareisuus on kohtalainen, yli - suuria on vähän. Rakenne massamainen, kivet pyöristymättömiä. Murskauskelpoisen aineksen osuus yläosassa 15 %, pohjaosass a 25 %. Lohkarekoko kasvaa alaspäin, ja noin 3 metrin syvyy - dessä kaivu oli lopetettava ylisuurten lohkareiden takia. Alue saattaa soveltua murskaukseen Värlax 1 Furuskäre t Pitkänomainen, pinnaltaan huuhtoutunut runsaslohkareine n selänne, jonka keskiosassa kolmen metrin syvyinen leikkaus. Moreeni on rakenteeltaan heikosti kerroksellista. Kivikoko vaihtelee mm,,vaikka pintalohkareet ovat valtaosi n 0,5-1 m 3 kooltaan. Murskauskelpoisen aineksen osuus o n keskimäärin 10 %, joten alue ei sovellu murskaukseen ORAVAI S Yleispiirtee t Pääosa karttalehden alueest, on moreenia. Moreenialueide n väliin jää jokilaaksoissa keskimäärin etelä-pohjoissuuntaisi a laaksoja, jotka ovat savea ja tulvakerrostumia. Kumpumoreenia esiintyy eniten alueen länsiosissa, kun taas itäosa o n selvemmin suuntautunutta pohjamoreenia. Selviä reunamoreeneja, kuten Raippaluodon alueella esiintyy vain muutamia Kaitsori n itäpuolella. Kump umoreenimuodostumat ovat vaihtelevia mittasuhteiltaan. Yleisimmin ne ovat halkaisijaltaan muutamia satoja metrej ä ja kohoavat ympäristöstään metriä. Niitten yhteine n piirre on lakiosan runsas pintalohkareisuus. Erikoisen suuri a pintalohkareita esiintyy Västerhankmon kylän itäpuolell a sekä Maxmon kirkon kaakkoispuolella, jossa kumpujen pinta on

8 7 paikoin kauttaaltaan 1-10 m 3 :n lohkareiden peittämä. Lohka - reisuus rajoitti luonnollisesti suuresti koekuoppien kaivua. Karttalehden itäosassa vallitsevana ovat loivapiirteiset jää - tikön liikkeen suuntaiset muodot. Osa niistä on itsenäisi ä moreeniselänteitä. Korkeimpien mäkien laella tulee kuitenki n usein kallio näkyviin. Kalliot ovat yleisimpiä Oravaiste n luoteispuolisella rantavyöhykkeellä. Karttalehtialueen läp i kulkee kolme kapeaa harjujaksoa. Osia niistä on huomioit u v tehdyssä arvioinnissa. Jaksojen pohjavedenalaisi a osia tutkittiin v aikana seismisillä luotauksilla Muodostumaan kuvau s Västerhankm o Moreenimuodostuma t 1. Edet I Pinnaltaan runsaslohkareinen epäsäännöllisen muotoinen selän - ne. Yläosa on noin metrin paksuudelta soramoreenia, joss a murskauskelpoisen aineksen osuus on 30 Jivikokö on keski - määrin mm. Alaosassa kivikoko on keskimäärin mm, ja murskauskelp oisen osuus 15 %. Murskaukseen sovel - tuva pintaosa on tämän perusteella liian ohut. 2. Edet I I Selänteen länsicsan pinta on huuhtoutunutta vähäkivistä hiek - kamoreenia noin 2 metrin syvyyteen asti. Lohkareet on kohtalaisesti pyöristyneitä ja niiden osuus on vain 5 Alaosass a esiintyy heikosti pyöristyneitä kiviä,- 25 Raja kerros - ten välillä on melko terävä. Murskauskelpoisen aineksen keski - määräinen osuus jää näin ollen alle 15 mikä on liia n alhainen käyttöä ajatellen.

9 Maxmo Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostuma t Muodostuma 1 Östman Valtatien luoteispuolella pohjavedenpinta on 3-6 metri n syvyydellä. Pinnalla on hietaa 2-3 metriä ja alla esiinty y hienoa hiekkaa. Valtatien kaakkoispuolella harju on kallio - perän ruhjeessa. Pohjavedenpinta on 1-2 metrin syvyydellä, pintaosan aines on hienoa hiekkaa. Muodostuman pinta-ala on 35 ha. Koko aluetta voidaan aineksen suhteen pitää kaivukelpoisena, mutta tiestö ja asutus rajoittavat luoteasosan käyttöä. Kokonaismassamäärä on noin 1,7 milj. m3. Muodostuma 2 Sandgräven - Hässleflada n Tasoittunut harju, jossa pohjavedenpinta on 0-4. metrin syvyydellä. Eteläosa on seismisten luotausten perusteella 8-15 metriä paksu ja länsiosa on paksuin. Aines on pääasiass a hiekkaista soraa pohjaveden alapuolisessa osassa. Keski- j a pohjoisosissa harju rajoittuu moreenimäkiin itäreunaltaan, länsiosat ovat 7-12 metriä paksuja. Aines on pääasiass a hiekkaa. Koko aluetta voidaan pitää kaivukelpoisena lukuun - ottamatta hautausmaata, joskin huvila-asutus ja alueen sijainti asettavat rajoituksia käytön suhteen. Pinta-ala o n yhteensä 73 ha, ja kokonaismassamäärä noin 5 milj. m 3. Hiekkaista soraa on Sandgrävenin keskiosassa ilmeisesti 0,5-1 milj. m3. Muodostuma 3 Sun d Ribackenin alueella pohjavesi on keskimäärin kanden metri n syvyydellä. Aines on kuivassa osassa hienoa hiekkaa. Pohjavedenpinnan alapuolella on seismisen luotauksen perusteell a 8-10 metriä soraista hiekkaa. Jakson pohjoispää on hieman

10 9 caksumpi ja aines on tasarakeista hiekkaa. P inta-ala on 44 ha, josta 1 hes puolet on viljeltyä. Myö s asutus rajoittaa aineksenottoa oleellisesti. Kokonaismassimäärä on noin 2,3 milj, m 3. Moreenimuedostuma t 1 Hedval l Vajaa 100 metriä harjun sivulla oleva pinnaltaan lohkareine n selänne. Moreeni on heikosti kerroksellista hietamoreenia, jossa vain muutamia pyöristyneitä lohkareita (alle 3 %). Moreeni edustaa ilmeisesti jonkinlaista Vai hettumi svyöhvkett ä harjuaineksen ja moreenin väli 1 lä. 2 Nygård Myöskin harjun reunaosaan liittyvä selänne, jonka _nintalohka - Teet ovat 1-2 m 3. Aineksessa on vai~ n muutamia mm ole - via kohtalaisesti pyöristyneitä kiviä (<3 %). Moreen i on r akenteeltaan massamaista hietamoreenia. 3 Kackurlamoen - Laajan kall ioselä nteen kaakcoi skul maan syntynyt pienialaine n rantakerrostuma, jonka laajuus on vain 0,3 ha. Pintaosa on p uolen metrin paksuudelta kivistä soraa, kivet mm). Sen alla on keskimäärin metrin kerros soraista hiekkaa. Aine s cn lähes suoraan kal l i on päällä. Paikoin välissä esiintyy I - 2 metriä vählkivistä pohjamoreenia (kivisyys 5 %). Murskattavaa ainesta on pintaosassa vain noin 2000 m 3. 4 Storträs k -Kalliomäen itasivulla ` i tässä ta p auksessa ole merkkejä ranta - voimien vaikutuksista. Aines on p innasta alkaen massamaist a :hiekka_moreenia. Kivisyys on 8 % ja kivet ovat kohtalaisesti

11 1 0 pyöristyneitä. Aineksessa ei esiinny lainkaan yli 300 mm kiviä, Pintalohkareet ovat enimmäkseen yli 600 mm O Särkimo 1 Lovikbrun n Melko jyrkkärinteinen hinnaltaan runsaslohkareinen selänne. Pintaosassa kivikoko <200 mm, pohjaosassa myös ylisuuri a lohkareita, joiden takia kaivu oli lopetettava 2 metrin syvyy - teen. Murskauskelpoisen aineksen osuus näyttää kasvavan syvyyssuunnassa, ja se saattaa nousta yli 30 %, sillä 0-2 metrin välillä se on 25 %. Kiviaines on heikosti pyöristy - nyttä. Rakenteeltaan moreeni on massamaista. Selänne vaikut - taa lupaavalta ainakin pohjoisosaltaan. 2 Vikträs k Pienimuotoinen pinnaltaan runsaslohkareinen selänne, jok a kuuluu laajempaan kenttään. Moreeni on rakenteeltaan massa - maista. Kivet ja lohkareet ovat heikosti pyöristyneitä j a murskauskelpoisen aineksen osuus on 20 %. Kaivu oli tässäkin tapauksessa lopetettava 2 metrin syvyyteen ylisuurten lohka - reiden takia. Ilmeisesti länsipuolisten kumpujen kivisyys o n samaa luokkaa, ja myös ne soveltuvat murskaukseen. 3 Teugm o Loivapiirteinen symmetrinen kumpu, jonka p intalohkareiden kok o ja tiheys on keskimääräistä pienempi. Viiden metrin syvyise n leikkauksen p erusteella aines on heikosti lamellirakenteist a hietamoreenia ja mm ainesta on keskimäärin 10 %. Lohkareiden osuus on pieni.

12 Kantlax 1 Hirvlax Pinnaltaan runsaslohkareinen moreenikumpu pohjamoreenialueella. Moreeni on rakenteeltaan massamaistavähäkivistä hietamoreenia. Kivisyys on vain 2 % Kimo 1 Kallkär r Laajan kallioalueen edustan loivasti kumpuilevaa moreenia, jonka päällä on paikoin hiekkaista rantakerrostumaa. Moreen i on rakenteeltaan heikosti kerroksellista. Se ei sisällä lain - kaan. yli 20 mm ainesta, sen sijaan alle 0,074 mm fraktio n osuus on silmämää.räisesti arvioiden suurempi kuin edell ä kuvatuissa moreeneissa Pensal a Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostuma t Muodostuma 1 Norrkanga n Vuoden 1973 arvioinnissa muodostuma rajattiin pohjaveden ylä - puoliselta osaltaan (numero 4). Sen poikki tehtiin v linjassa 8 kairausta 100 metrin välein. Harjun primäärios a on noin kandensadan metrin levyinen ja pohjavedenalainen os a on metriä paksu. Pintaosassa aines on hienoa hiekka a pohjaveden ollessa noin 2 metrin syvyydellä. Alaspäin aine s muuttuu karkeammaksi. Syvimmät osat ovat soraista hiekkaa. Reunaosien päällä on savea 2-3 metriä. Maantien itäpuoline n osa on moreenin päällä olevaa-rantakerrostumaa. Tässä tapauk - sessa se on poikkeuksellisen paksu, jopa 6-8 metriä. Aine s on kivistä hiekkaa ja alaosissa se voi olla heikosti lajittunutta.

13 1 2 Kaivukelpoisen osan pinta-ala on 25 ha. Keskimääräinen kerros - paksuus on noin 6 metriä ja ainesmäärä siten 1,5 milj. m3. Luoteisos.ien päällä on savea vajaa 2 metriä. Saven paksuu s kasvaa jyrkästi länteenpäin. Itäpuolisen rantakerrostuma n paksuus saattaa vaihdella suuresti. Pohjoispää on ilmeisest i melko ohut ja reunaosassa kallioperä pistää esiin. Lieveosie n pinta-ala on noin 12 ha. Ainesmäärä on korkeintaan 0,3 milj. m3. Pohjoispäässä esiintyy myös murskauskelpoista ainest a kapeana selänteenä. Koekuopan (n :o 5) perusteella moreeni n pintaos--ansa on noin kanden metrin kerros kivistä soramoreenia, jossa mm aineksen osuus on 35 %. Kivet ovat hyvi n pyöristyneitä, mikä viittaa siihen, että aines edustaa vaihe t tumisvyöhykettä harjun ja pohjamoreenin välillä. Murskauskelpoisen aineksen osuus on vähäisestä kerrospaksuudesta johtuen vain noin 5000 m3. Moreenimuodostuma t 1. Langneberget Kalliomäen suojapuolen lohkarepintainen selänne. Moreeni on rakenteeltaan massamaista ja kivet ovat täysin pyöristymättö - miä mm kivien osuus on vain 3 %, joten moreeni edustaa alueella melko tyypillistä pohjamoreenia. 2. Hålbacke n Moreenialueen reunan huuhtoutunutta pintamoreenia, josta o n syntynyt länsipuolelle ohuita rantakerrostumia. Yli 64 mm ainesta on 10 %. Kivisyys ja lohkarekoko vähenevät alaspäin. 3. Rutuskoge n Pinnaltaan erittäin runsaslohkareinen moreenikumpu, jonk a pintalohkareet ovat cm. Lohkareisuus rajoittuu aiva n pintaan, sillä moreeni sisältää vain muutamia kiviä 0 < 100 mm. Murskauskelpoisen aineksen määrä on alle 2 %. Moreenin rakenn e on massamainen.

14 Harjux Pintaosassa on huuhtoutunutta hiekkamoreenia vajaan metri n paksuudelta. Pintalohkareisuus on keskimääräistä pienempi. Alla oleva moreeni on täysin kivetöntä. Rakenteeltaan se on heikosti kerroksellista hietamoreenia ja geneettisesti s e edustaa pohjamoreeniainesta Munsal a Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostuma t 1. Peltmo Matala peltoalueella oleva harju jossa pohjavedenpinta o n 2-3 metrin syvyydellä. Aines on kuivassa osassa pääasiass a hienoa hiekkaa. Seismisten luotausten perusteella myös pohja - vedenalaiset osat ovat lähes kokonaan hiekkaa. Kapea keskios a on kuitenkin pienikivistä soraa. Selänteen keskellä kerros - paksuus on suurimmillaan 10 metriä. Reunaosissa moreen i nousee lähes pintaan. Linjan ill eteläpuolinen lohkareine n kumpu on seismisten nopeuksien perusteella moreenia. Laakea eteläosa on kairausten perusteella 5-9 metriä paksu ja se n aines on hiekkaa. Kuva 1. Peltmon harju, seisminen luotaus, linja 111. MK 1 : 2000 / 1 : 400. Tulkinta geologi Jorma Porras.

15 1 4 Kaivukelpoisen alueen pinta-ala on 75 ha. Pohjoispäässä tosi n asutus rajoittaa aineksenottoa. Kokonaismassamäärä on noi n 3,5 milj. m 3, josta B-luokan osuus on noin m 3. Moreenimuodostuma t 1 Gammelgårdsbacken Harjujakson sivulla oleva pinnaltaan lohkareinen selänne. Pintalohkareet ovat kooltaan jopa 10 m3. Moreeni on kuitenki n lähes kivetöntä (kivisyys 2 %) massamaista hietamoreenia. Myös ympäristössä olevat pitkänomaiset selänteet näyttävä t tieleikkausten perusteella erittäin vähäkivisiltä huomattava n runsaasta pintalohkareisuudesta huolimatta. 2 Flakabacke n Moreeniselänne, jonka länsireunalla kallio on koekuopa n perusteella jo kanden metrin syvyydessä. Pinnalla on kivist ä rantakerrostumaa vajaan metrin paksuudelta. Sen alla olev a moreeni sisältää alle 5 % murskauskelpoista materiaalia. 6 Yhteenvet o 6.1 Pohjavedenalaiset sora- ja hiekkamuodostuma t Verrattaessa nyt tutkittua aluetta v ja 1982 tutkittuihin alueisiin, voidaan todeta, että se edustaa kaikkein harju - köyhintä osaa niistä. Alueella tavataan vain kolme harju - jaksoa, jotka mittasuhteiltaan edustavat keskimääräist ä pienempiä harjuja. Läntisin jakso sijaitsee kumpumoreenialueen sisällä teräväss ä ruhjeessa. Harjuaines edustaa.harjun karkeinta ydinosaa, s e on heikosti peseytynyttä ja sisältää ylisuuria lohkareit a yleisesti. Pohjavedenalainen osa on kairauksien perusteell a ohuempi kuin harjun kuiva osa. Tyypillinen piirre kumpumoreeni - alueen harjuille on myös se, että hiekkaa olevat lievealueet

16 1 5 puuttuvat usein kokonaan. Sama ilmiö oli havaittavissa j o v tehdyssä tutkimuksessa Isonkyrön alueella. Kaksi muuta harjua sijaitsevat suhteellisen tasaisella kallio - alustalla leveissä laaksonpainanteissa. Harjuaines on pää - asiassa hiekkaa myös pohjavedenalaisilta osiltaan, joski n seismisten nopeuksien perusteella juuriosissa esiintyy myö s soraa - Jaksojen suurimmat kerrospaksuudet ovat metriä, mik ä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmissa tutkimuksissa todetut paksuudet. Massoista on siten noin 3/4 pohjavedenpinnan alapuolisissa osissa. Vaikka kalliopaljastumien osuus harjuje n ympäristössä ja yleensäkin tällä alueella on keskimääräist ä vähäisempi, vaikuttaa siiltä r että maapeitteiden paksuude t ovat rannikkoalueella pienempiä kuin kauempana sisämaassa. Alustan kallioperä on koko tutkimusalueella Vaasan graniittia. Luotausten avulla saatu poikkileikkaus Peltmon harjust a osoittaa, että myös tasaisella moreenialueella sijaitsev a harju ulottuu alustan kallioon asti keskiosassaan ja rajoittuu reunoiltaan terävästi moreeniin. 6.2 Soraa korvaavat moreenimuodostuma t Murskauskelpoisen moreenin määritelmä on jossain määrin viel ä vakiintumaton ja raja-arvoiltaan liukuva. Muutamissa TVL : n piireissä saatujen kokemusten perusteella sellaisina voidaa n pitää moreeneja joiden kivisyys (>64 mm) on vähintään 25 % ja hienoainespito is uus (<0,074 mm) <15 % Pohjamoreen i Yleisimmin tutkimusalueella esiintyvä maalaji on pohjamoreeni. Sen osuus käsittää noin 80 % kummankin karttalehtialueen maa - perästä. Myös pohjamoreen i muodostaa itsenäisiä jäätikö n liikkeen suuntaisia selänteitä. Havaintojen perusteella p ohjamoreeni sisältää yleensä alle 10 % murskauskelpoista kivi-

17 1 6 ainesta. Kaikkein alhaisimmat kivisyvyysarvot ovat Oravaiste n koillispuoliselle alueelle tyypillisissä drumlinimaisiss a selänteissä. Ainekselle on ominaista paitsi erittäin harvass a esiintyvät 1 osittain pyöristyneet kivet, myös hietalajitteen huomattava osuus. Kauempaa katsoen aines vaikuttaa leikkauksissa tästä syystä lajittuneelta. Pohjamoreeniainesta voidaan kokonaisuudessaan pitää murskaukseen soveltumattomana Kumpumoreen i Kumpumoreeni on yleisintä rannikon läheisyydessä ja saaristo - alueella (ks. liitekartta 1 : ). Selvimmät yhtenäise t kentät sijoittuvat kallioperän altaisiin ja laaksojen reuna - osiin. Kumpumoreeni esiintyy kooltaan vaihtelevina kohoumina. Yleisimpiä ovat karttakuvassa selvän pituusakselin omaavat selän - teet, joiden suuntaus vaihtelee säännöttömästi. Loivapiirtei - set selänteet sisältävät murskauskelpoista ainesta %. Kumpumoreenikenttien reunaosissa määrä voi olla alle 10 %, kuten esim. Maxmon harjuun rajoittuvissa kummuissa. Korkeimmat kivisyysprosentit ovat ominaisia pienialaisille, selvän kohomuodon omaaville kummuille. Niitä esiintyy vai n suppea-alaisina ryhminä mm. Petsmon alueella sekä Särkimo n keskiosassa. Murskauskelpoista ainesta niissä on %, joten moreenia voidaan pitää murskauskelpoisena, kun otetaa n huomioon pinta-alaan perustuva mittausmenetelmä. Yhteinen piirre kumpumoreenille on runsas pintalohkareisuus. Se rajoittuu lähes säännöllisesti vain kumpujen lakiosaan. Sen sijaan moreeniaines vaihtelee kivisyydeltään laajoiss a rajoissa.

18 Reunamoreeni t Lähinnä Raippaluodon itäosassa ja Björköbyn alueella moreenia tavataan kape-ina reunamoreenivalleina. Myös niissä lohka - reisuus liittyy oleellisesti vain pintaosaan. Lukuisten tie - leikkausten perusteella aineksen kivisyys on keskimääri n alle 10 %, eli samansuuruinen kuin pohjamoreenissa. Aines on jonkinverran hienoainespitoisempaa ja vaikeammin kaivettavaa kuin kumpumoreeniaines, mutta on hiekkaisempaa kui n tyypillinen pohjamoreeni. Vähäisen kivisyytensä takia reunamoreeniai:nesta on. pääosin pidettävä murskaukseen soveltumattomana. 7 Katsaus tutkimusalueen kiviaineshuoltoo n Tutkimusalueen tienpitoon soveltuvan kiviaineksen määrä o n varsin rajoitettu. Harjujen kuivat osat ovat enimmältä sido - tut asutuksen tai tiestön takia. Ainoat merkittävät kiviaines - varat ovat harjujen pohjavedenalaisissa osissa. Tutkimuksen mukaan niihin sisältyy lähes 15 milj. m 3 ainesta. Sora a korvaavaa moreenia on havaintojen perusteella vain vähäisess ä määrin. Näyttää siltä, että kiviaineshuollossa on turvauduttava kallioperän murskaukseen, joskaan tämäkään vaihtoeht o ei kivilajista johtuen ehkä ratkaise alueen kiviainespulaa. Kokonaisuutena alueen kiviaineshuoltoa on pidettäv ä vaikeasti hoidettavana. Espoossa 20. päivänä maaliskuuta Geologi Ilpo Kurkinen

19 MERKKIEN SELITYKSET 1 : kartat Muodbstuman todettu tai arvioitu raj a Peittävien kerrosten paksuus S 2 m, kaivukelpoinen alue Koekuoppa / Leikkaus Seisminen luotaus - 1 : kartat Tutkittu tai tarkistettu pvp :n alainen muodostuma t Kumpumoreenialus Piirrokset Poh j avedenpinnan.taso Kai lionpinta

20

21

22 /332 ö T Peruskartta 1 :20000 Grundkarta

23

24

25

26

27 lk. nopea autotie, kaksiajorataine n I a kl. snabb bilväg med dubbla körbanor b lk. nopea autotie, 2 3 kaistaine n I kl. snabb bilväg med 2 3 körfilar II a II b lk. autotie, kaksikaistaine n kl. bilväg med två körfila r III a III b lk. autotie, yksikaistaine n kl. bilväg med en körfi l kestopäällyste (I b) ja kilometripylvä s permanentbeläggning (I b) och km-stolp e rakenteilla oleva autotie bilväg under byggnad yksiraiteinen rautati e enkelspårig järnvä g kaksiraiteinen rautati e dubbelspårig järnväg rakenteilla oleva rautati e järnväg under byggna d johtokäyrä 20 m) ledkurva välikäyrä 10 ja 5 m) mellankurva apukäyrä 2,5 m) hjälpkurv a luonnonjyrkänne, yli ja alle 2 m naturlig brant, över och under 2 m tekojyrkänne, yli 1 :1 ja yli 2 m konstgjord brant, över 1 :1 och över 2 m rantaviiva, kaislikko strandlinje, vas s epämääräinen rantaviiva j a maatuva vesialu e obestämd strandlinje oc h upplandning tulva- tai padotusalu e översvämnings- elle r fördämningsområde joki, leveys m bred d puro, leveys m bäck, bredd

28

29

30

31

32