Yhteiskunnan osaamistarpeet ja koulutuksen työelämäperusteisuus Mikko Koskinen, koulutuspäällikkö
Mitä lähdettiin tavoittelemaan? Tavoitteena luoda uusi rakenne korkeakoulutettujen asiantuntijuuden kehittämiselle Vähentää painetta käyttää korkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta ja tieteellistä jatkokoulutusta osaamisen täydentämiseen Selkeyttää tilannetta ja laajentaa asiantuntijuuden kehittämisen mahdollisuuksia uusille aloille. (Tällä hetkellä tarpeeseen vastaavat tutkintokoulutuksen lisäksi mm. yliopistojen erikoistumiskoulutukset ja erikoistumisopinnot, ammattikorkeakoulujen ammatilliset erikoistumisopinnot, korkeakoulutettujen oppisopimustyyppinen koulutus sekä täydennyskoulutus)
Mitä lähdettiin tavoittelemaan? Koulutus on työelämän tunnustama ja arvostama ja yksilölle ja työnantajalle kannattava investointi Syntyy joustava rakenne työn ohessa erikoistumiseen Korkeakouluilla on intressi järjestää erikoistumiskoulutuksia (=vahvistaa roolia korkeakoulutettujen asiantuntijuuden kehittämisessä) Reunaehto: ei uutta julkista rahaa, määriteltävä suhde täyd.koulutukseen
Lain tavoitteet ja työelämäyhteistyö Laissa tarkoitetun sopimuksen syntymisen edellytyksenä on, että työelämän osallistuminen sopimusprosessiin tulee aidosti toteutua ennen sopimuksen laatimista. Koulutuksen vaikuttavuuden kannalta on olennaista, että sopimusosapuolilla ja työ- ja elinkeinoelämän yhteistyötahoilla on yhteinen näkemys erikoistumiskoulutuksen tavoitteista ja siitä, miten asiantuntijuus osoitetaan. Työelämää edustavat tahot määräytyvät kunkin sopimuksen tarkoituksen ja tavoitteiden perusteella. Työelämän näkökulman huomioon ottaminen tarkoittaa, että sopimusmenettelyn aikana tulee hankkia tarvittavan laaja ja monipuolinen näkemys toimialan asiantuntijuuden kehittämiseen liittyvistä koulutustarpeista.
Lain tavoitteet ja työelämäyhteistyö Sopimusmenettelyn tarkoituksena on taata se, että enemmistö alan koulutusvastuullisista yliopistoista/ammattikorkeakouluista yhdessä työ- ja elinkeinoelämän kanssa on pohtinut sen työelämän rajatun osa-alueen osaamisvaatimukset, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimustietoon tai taiteellisen toiminnan menetelmiin. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteet tulisi kuvata koulutuksen suorittaneen osaamisen näkökulmasta (osaamistavoitteina). Sopimusten perusteella tulee pysyä erottamaan erilaiset koulutukset, erilaisille asiantuntijuuden aloille suuntaava koulutus. Työelämäyhteistyössä voidaan selvittää myös sitä, vastataanko tunnistettuun osaamistarpeeseen jo markkinaehtoisena koulutuksena ja olisiko suunniteltu erikoistumiskoulutus korkeakoulujen ja muiden organisaatioiden palvelutarjontaa vastaava ja tämän tarjonnan kanssa kilpailevaa täydennyskoulutusta.
Lähtökohtia työelämälähtöisyydelle Tarkastelun fokukseen toimiala koulutusalan sijasta erikoistumisen tarpeet työelämässä voivat nousta nimenomaan toimialalta. Toimialojen ja koulutusalojen välillä on kuitenkin selvää eroa Kohderyhmän määrittely: ei kannata ajatella, että erkon kohderyhmä on jonkun tietyn tutkinnon tai koulutustaustan suorittanut, sillä samoissa työtehtävissä voi toimia usean eri taustatutkinnon omaavia, ja siten tietysti erikoistumiseen pitää voida pyrkiä useilla erilaisilla perustutkinnoilla
Osaamistavoitteiden kuvaus ohjaa ERKOn toteutusta työelämälähtöisesti Osaamistavoitteiden muotoilu on erittäin tärkeää: osaamistavoitteiden kautta ERKOt erotetaan toisistaan, ja niiden kautta sekä työnantajat että koulutukseen osallistujat voivat saada käsityksen siitä onko ERKO sopiva heille Osaamistavoitteiden kautta on mahdollista profiloida ERKO suhteessa tutkintokoulutukseen ja erottaa se vapaiden markkinoiden tarjonnasta (ml. täykkäristä) asiantuntijuuden/osaamisen osoittaminen yhteistyössä työelämän kanssa: työssäoppiminen, osaamisportfolio, työpaikalla tehdyt projektit ym. Näiden miettiminen ja kuvaaminen tärkeää; osaamisen osoittamisen tapojen aukikirjoittaminen usein on merkki siitä, että myös osaamistavoitteet on mietitty kunnolla
Erikoistumiskoulutusten kehittämisprosessi 1. Yhteydet muihin korkeakouluihin sekä työ- ja elinkeinoelämän edustajiin 2. Koulutuskysynnän ja osaamistarpeiden kartoitus 3. Erikoistumiskoulutusta koskevien alustavien suunnitelmien laatiminen 4. Alakohtainen strateginen suunnittelu 5. Yhteyksien luominen muihin aloihin 6. Sopimusvalmistelu 7. Jatkuvan kehittämisen periaate
Haasteet 1. Piti tehdä joustava, tuli jäykkä 2. Piti täyttää markkinoiden ja muun tarjonnan aukkoja, tuotettiin päällekkäistä sisältöä 3. Piti ottaa työelämä mukaan, otettiin järjestö-satraapit Helsingistä 4. Piti tehdä korkeakouluille houkutteleva ja avoin malli, tuli rahoituksellisesti kannattamaton ja suljettu malli
Mutta kuitenkin ERKOille on kysyntää. Nykyinen tarjonta ei riitä kattamaan asiantuntijatyötä tekevien osaamisen kehittämisen tarpeita Parhaimmillaan syntyy koulutustarjontaa, joka reagoi herkästi työelämän osaamistarpeiden muuttumiseen Osaamisperusteisuus lyö läpi laajemminkin korkeakoulujen pedagogiikassa ERKOjen suunnittelu synnyttää uudenlaisia korkeakoulujen ja työelämän välisiä verkostoja
Kalenius: Kansallisen osaamistason nosto työryhmä, 2014
Työlliset 300 000 Tekninen kehitys uhkaa 36%:a ammateista 200 000 10 20 vuoden aikana 100 000 0 0-5 10-15 20-25 30-35 40-45 50-55 60-65 70-75 80-85 90-95 Uhkan todennäköisyys Lähde: Tilastokeskus. Pajarisen & Rouvisen (ETLA Brief 22) Suomelle toistamat Freyn & Osbornen (Oxford) laskelmat.