EASEL, sosioemotionaalisten taitojen kokemuksellisen vahvistamisen työmuoto Mari Louhi- Lehtiö FM, AO, perhepsykoterapeutti, työnohjaaja- STOry, EASEL Trainer Neljä ekaluokkalaista poikaa kävelee touhukkaana kahden ohjaajan ja EASEL - koira Annien kanssa kohti hevosten työskentelyaitausta. Aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu alkukesä. Välipalan yhteydessä on vaihdettu viikon kuulumiset ja pohdittu tapahtumia Käytöksen osatekijät työkalun avulla: ruokapöydän päässä olevalle liitutaululle on piirretty tikku- ukoilla kohtauksia elävästä elämästä mitä tapahtui, mikä tunne tuli, mitä ajattelit, miten valitsit toimia? Ohjaajien ihastellessa hyviä valintoja pojat ovat ylpeinä kertoneet käyttämiään kikkoja. Nyt poikien pompahtelun pysäyttää kentän viereisestä ojasta kuuluva sammakoiden kurnutus. Pysähdytään laskemaan sammakoita ja ihmettelemään sammakonkutua tyynen veden pinnalla. Ohjaaja pyytää Annie- koiraan pysymään penkereellä etteivät sammakot säikähdä. Keskustelu etenee sammakkovauvojen kehitykseen ja vauvoihin äitien masuissa. Sitten palataan taas hevosiin ja mitä seuraavaksi tehdään. Ohjaaja selittää, että kentällä on tuttuja leikkivälineitä ja kysellään hevosilta mitä ne haluavat tehdä poikien kanssa. Pieni poika kävelee kentälle ohjaajan kanssa muiden seuratessa tapahtumia penkillä kentän laidalla. Ohjaaja viheltää ja viereiseltä laitumelta kävelee paikalle kokenut EASEL - hevonen, suomenhevostamma Tupsu. Ohjaaja piirtää kengänkärjellä hiekkaan kolme sisäkkäistä kehää ja sisältä keskimmäisen kautta uloimpaan kaartuvan viivan. Pojan kanssa kerrataan, että sisimmäisellä sinisellä alueella on helppo olla, keskimmäisellä keltaisella opitaan uutta ja siellä on sopivasti jännittävää. Uloimmalla ollaan punaisella ja siellä tulee tarve päästä pakoon. Jos ei pakoon pääse, joutuu taistelemaan ja pahimmillaan lamaantuu. Ohjaaja kysyy pojalta missä kohtaa kaartuvaa viivaa hän on nyt, kun Tupsu tuolta kävelee kohti. Poika pohtii hetken ja sanoo sitten olevansa punaisen rajalla, koska Tupsu on niin iso. Ohjaaja muistuttaa, että poika voi milloin tahansa astua hänen taakseen turvaan ja pyytää heitä astumaan kauemmaksi hevosesta. Tupsu pysähtyy ohjaajan eteen ja he rapsuttavat toisiaan. Ohjaaja kiittää hevosta lempeästi siitä, että se halusi tulla heitä tervehtimään, ja kysyy pojalta mitä hänen tekisi mieli ehdottaa Tupsulle. Poika pyytää ohjaajaa auttamaan hänet vieressä olevan saavin päälle. Tupsu katsoo poikaa ja poika hymyilee. Tupsu asettuu sivuttain kaula pojan kohdalle, pää ohjaajan edessä. Poika ottaa ohjaajaa kaulasta kiinni ja toisella kädellä alkaa silittää hevosen kaulaa. Kentän laidalla yksi poika laskeutuu penkiltä koiran viereen ja kietoo toisen kätensä koiran selän yli. Penkillä istuva ohjaaja silittää poikaa lyhyesti käsivarresta ja hymyillen nyökkää pojalle tämän kääntäessä katseensa. Kentällä pieni poika saavin päällä silittää hevosen kaulaa ja näyttää pohtivalta. Muutaman minuutin kuluttua ohjaaja sanoo hiljaisella äänellä, että kohta aletaan sanomaan hei hei ja antamaan vuoro toisille. Poika kumartuu veikeänä lähemmäs hevosen silmää ja kiittää siitä, että hevonen ei säikäyttänyt häntä. Ohjaaja silittää vielä hevosta ja antaa sille suukon turpaan. Kävellessään pois kentältä ohjaaja kyselee pojalta mitä tapahtui, miltä tuntui, mitä hän oppi ja 1
millaista hyötyä siitä voisi olla illalla kotona tai huomenna koulussa. Kentän laidalla Annie koira nousee ylös ja tervehtii saapuvaa poikaa hännänheilutuksella. Myöhemmin Taidestudiossa poika värittää hartaasti paperia ruskean ja keltaisen sävyisillä puukynillä. Sitten hän leikkaa piirustuksestaan ympyrän ja liimaa sen Päiväkirjaansa. Hän kertoo ohjaajalle mitä haluaisi kirjoittaa ja ohjaaja tekee sanelusta mallitekstin tikkukirjaimilla ja tavuviivoilla. Poika kopioi Päiväkirjaansa tekstin Tupsun karva kimmelsi auringossa. Poika oli vuonna 2008 lastensuojelun maksamana käytöshäiriöisille lapsille ja nuorille suunnatussa vuoden SanakariMatka - ohjelmassamme Savikon tilalla. EASELin teoreettinen pohja Keskeinen kysymys meille kaikille on kuka minä olen ja mitä tapahtuu kun tulen vuorovaikutukseen toisten kanssa. EASEL, Experiential Social Emotional Learning and Therapy, tarjoaa näiden kysymysten tutkimiseen kokemuksellisen työmuodon käytettäväksi osana muuta ohjaus-, kasvatus- tai terapiatyötä. EASEL on vuorovaikutteinen, integratiivinen ja kokemuksellinen työmuoto, jonka prosessit sekä ohjaustyön periaatteet ja tapaamisten rakenne rakentuvat samoista elementeistä, jotka tiedetään tutkitusti vaikuttaviksi aikuisten ja lasten sosioemotionaalisen oppimisen valmennusohjelmissa sekä eri ohjaus- ja terapiasuuntauksissa. Ohjaajan, asiakkaiden ja mahdollisten eläintyöparien välinen suhde on keskeinen, ohjelma strukturoitu ja työskentely tavoitteellista ja arvioinnin kohteena. Työmuoto on sovellettavissa eri kohderyhmille ohjaajan ammatin, teoreettisen viitekehyksen ja ohjaustyön tavoitteiden mukaan. Sosiaaliseen konstruktionismiin sekä Self- Determination Theory motivaatioteoriaan (Ryan & Deci 2000, 68-78) pohjautuva EASELin viitekehys on integratiivinen. Se yhdistää keskeisiä elementtejä ja periaatteita mm. sosiodynaamisesta ohjauksesta ja dialogisuudesta, systeemisestä perheterapiasta sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisyydestä, mutta myös Dialektisesta käyttäytymisterapiasta DKT, vuorovaikutteisesta kehityspsykoterapiasta DDP, mindfulnessista, kokemuksellisesta oppimisesta, sekä Montessori- ja elämyspedagogiikoista. EASELissa hyödynnetään aktiivisesti sosiaalisen neurotieteen ja eläinkognitiotutkimuksen tuloksia. Läpi elämän sosiaaliset kokemukset muokkaavat aivojamme ja koko kehon hyvinvointia aina geenitasolla asti. Oppimisen ja muistin neurobiologia ja biokemia ovat erottamattomasti nivoutuneet tunteisiin, turvassa olemisen kokemukseen sosiaalisessa ympäristössä, ajatteluun sekä vireystilaan ja huomion kohdentamiseen. Se, mihin kiinnitetään huomiota, saa lisää merkitystä. Toisaalta merkityksellisyydestä kertoo myös se, mihin automaattisesti kiinnitetään huomiota. Sosiaaliset aivomme ovat miljoonien vuosien kuluessa kehittyneet navigoimaan sosiaalisessa kentässä. Ne keräävät taukoamatta informaatiota nimenomaan toisten kehon sisäisestä tilasta ja säätelevät sitten omia tunteitamme, ajatuksiamme ja reaktioitamme sen perusteella, mitä toiset meissä herättävät. Ns. nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen tärkeydestä kertonee jotain sekin, että tutkimusten mukaan lieväkin sosiaalinen torjunta näkyy ihmisen aivoissa samoilla alueilla kuin fyysinen kipu (Lieberman et.al., 2005). Toistuvat kokemukset merkityksellisimmissä ihmissuhteissa muovaavatkin hermoverkoston ja kehon 2
biokemian vähitellen tietynlaiseksi, hyvässä ja pahassa. EASELin yleiset ohjauksen tavoitteet on auttaa ohjattavaa vahvistamaan itsetuntemusta ja itsesäätelyä, sosiaalista tilannetajua ja empatiaa, taitoja huolehtia vuorovaikutustilanteissa omasta viidestäkymmenestä prosentistaan ja tehdä vastuullisia valintoja. Uskomme myös esteettisten, sykähdyttävien kokemusten synnyttämän onnen tunteen vahvistavan itsen kokemista arvokkaana. Eläintyöparien työskentely asiakkaan harjoitusvastustajana perustuu Biofiilia - teorian näkemykseen (Wilson, 1984), että ihmisellä on vahva sisäsyntyinen kaipuu yhteyteen muun luonnon kanssa, taipumus kiinnittää huomio toisiin eläimiin ja pyrkimys ymmärtää niiden käyttäytymistä ja viestintää. Koirien, hevosten ja ihmisten aivot ovat muovautuneet ymmärtämään toisiaan tuhansissa yhteisissä vuosissa. Eläinavusteisen tunnekasvatuksen ja terapian voidaan ajatella toimivan siksi, että koirat ja hevoset ovat riittävän samanlaisia synnyttääkseen ihmisessä positiivisia tunteita ja pyrkimyksen sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta samalla riittävän erilaisia tuntuakseen sosiaalisesti vaarattomilta. Enää ei kyse kuitenkaan ole pelkästä hypoteesista. Vuonna 2012 maailman johtavien neurobiologien ja elänkognitiotutkijoiden Gambridge julkilausuma muutti biologista maailmankuvaamme julistamalla merkittävän tutkimusaineiston perusteella, että myös muilla nisäkkäillä, linnuilla ja mm. mustekaloilla on tietoisuus itsestä, tunteet sekä niihin perustuva tietoinen toiminta (Gambridge Declaration, 2012). Jo kymmenisen vuotta aiemmin Jaan Panksepp oli identifioinut kaikille nisäkkäille yhteisiksi neurologisiksi radoiksi pelon, paniikin, aggression, himon, hoivan, etsimisen ja leikin (Panksepp, 2004). Tehokkaiden tunnekasvatusohjelmien keskeiset elementit Nykymaailman informaatiotulvassa ja monimutkaisuudessa sosiaaliset tunnetaidot ovat oppimiselle ja hyvinvoinnille välttämättömät myös siksi, että uusien hermosoluyhteyksien rakentuminen pysähtyy pitkäkestoisessa stressissä (Cozolino, 2013). Sadat tutkimukset ovat osoittaneet, että tunnekasvatuksen (SEL) ohjelmat vahvistavat mm. kouluikäisten lasten ja nuorten sosioemotionaalista kehitystä, psykososiaalista hyvinvointia, kiinnittymistä kouluun sekä akateemista menestystä (CASEL, 2010). Tutkitusti vaikuttavien 213 SEL- ohjelman meta- analyysissä tehokkaissa ohjelmissa yhdistyvät kokemuksellinen oppiminen ja toiminnallisuus, portaittain etenevät harjoitukset, sekä keskittyminen joidenkin tiettyjen henkilökohtaisten tai sosiaalisten taitojen osa- alueiden vahvistamiseen (CASEL, 2013). Aikuisten tunneälyn kehittämiseen tähtäävien ohjelmien vaikuttavuudesta on vähemmän näyttöä, mutta tutkitusti tehokkaissa ohjelmissa yhdistyvät psykoedukaatio, ryhmäkeskustelut, henkilökohtainen palaute, sekä kokemuksellinen oppiminen. (McEnruem, Groves & Shen, 2010, 3-26). EASEL - tapaamiset rakentuvat näistä elementeistä ja yhteyden kokemuksesta. Ensin rakennetaan Rivendale Rivendale viittaa Taru Sormusten Herrasta trilogian haltijalaaksoon, jossa taistelujen uuvuttamien ihmiset ja hobitit saattoivat levähtää turvassa ja kerätä voimia uusien haasteiden kohtaamisiin. EASELissa puhumme sellaisen henkisen ja fyysisen Rivendalen rakentamisesta, joissa ohjattava kokee olevansa taitoihinsa sopivan haasteen edessä ja samalla riittävän turvassa 3
uskaltaakseen ottaa haasteen vastaan. Self- Determination Theory katsoo ihmisellä olevan mm. motivaation, muutoksensietokyvyn, itsesäätelyn kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta kolme psykologista perustarvetta; yhteys toisiin, autonomia ja kompetenssi (Ryan & Deci, 2000, 68-78). Ihminen motivoituu vain ympäristössä, jossa kaikki kolme toteutuvat riittävästi. Ympäristön esteettisyyteen, rauhallisuuteen ja yksityisyyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Koska asiakas arvioi ohjaajan ja eläintyöparin suhteen perusteella millainen ohjaaja on ehkä häntä itseään kohtaan, myös eläinten kohtelun on oltava sekä puheen että käytännön tasolla eettistä ja mallinnettava molemminpuoliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja välittämiseen perustuvaa suhdetta. Niinpä EASEL - eläimiä ei puheessakaan käytetä vaan niiden kanssa työskennellään ja ne ovat ohjaajien työpareja. Niitä ei myöskään käytetä asiakkaiden rauhoittamiseen tai muuten pakoteta kestämään asiakkaan negatiivisia tunnetartuntoja. Asiakkaille opetetaan keinoja itsensä rauhoittamiseen ja eläinten kanssa touhutaan sitten kun on rauhoituttu niin paljon, että eläin itse tulee luokse. Psykoedukaatio ja kokemuksellisuus EASEL issa ohjaavat ja terapeuttiset keskustelut nivoutuvat luontevasti kokemuksellisiin harjoituksiin. Niissä pyritään synnyttämään prosessoitavaksi luonnollisia tilanteita, aitoja tunteita ja reaktioita, joissa saadaan esiin samat teemat, haasteet, ajatuskaavat, tunteet ja toimintatavat, jotka näkyvät ohjattavan arjessakin. Merkittävät muutokset tunnereaktioissa ja käyttäytymisessä edellyttävät usein sellaisia vaikuttavia kokemuksia, jotka haastavat asenteitamme, uskomuksiamme ja ajatteluamme jotenkin vahvemmin kuin normaalisti arjessa tapahtuu. Haasteen vaativuutta säätelemällä voidaan säädellä tunteiden voimakkuutta niin, että ohjattava pystyy ne kehossaan tunnistamaan mutta myös hallitsemaan psykoedukatiivisten työkalujen, mallintamisen, tuen ja ohjauksen avulla. Ohjaajan tehtävä on yksilöllisesti ohjata kukin harjoitus niin, että asiakas voi turvallisesti ja rakentavasti tutkia vaihtoehtoisia tapoja olla, ajatella ja tehdä. Päähuomio on nykyisyydessä ja työmuodossa korostetaan välitöntä kokemusta ja sen ohjattua prosessointia. Vuorovaikutuksellisen harjoitteen lopputulos ei ole oleellinen, vaan tunnetaitojen harjoittaminen sekä se mitä kokemuksesta syntyy suoraan tai metaforana, ja miten näin saatuja uusia näkemyksiä voi hyödyntää omassa elämässään. Psykoedukatiivisten työkalujen sekä yleisen ihmisyyteen ja kasvuun liittyvän tiedon jakamisen tarkoitus on antaa ohjattavalle lisää ikäänkuin palikoita, joita vanhoihin yhdistämällä hän voi rakentaa myös ihan uudenlaisia rakennelmia. Kokemuksellisuus ei EASELissa tarkoita välttämättä toiminnallisuutta ja touhukkuutta. Kaikki EASEL Ohjaajat eivät myöskään työskentele luontoympäristössä tai edes eläintyöparin kanssa, eivätkä eläimet ole muillakaan aina paikalla. EASEL on erityisesti ohjauksen näkökulma ja siksi kokemuksellisina oppimisalustoina voidaan hyödyntää myös arkielämän tilanteita, musiikkia, teatteria, perinteisiä pihaleikkejä, eri tyyppistä taidetyöskentelyä tai seikkailutoimintaa. Kokemukselliset vuorovaikutusharjoitukset eläinten kanssa etenevät portaittain. Yksi perusprosesseista liittyy EASELin näkemykseen suhteen rakentamisen vaiheista: 4
molemminpuolinen kunnioitus yhteinen kieli luottamus hoiva etsiminen ja oppiminen yhdessä vapaa leikki ansaittu johtajuus / vaikuttava vanhemmuus jne. Ennen kuin riittävä luottamus on rakentunut, läheisyys ei tunnu hyvältä eikä hoiva tuota oksitosiinia kehoon. Vasta kun yhdessä on hyvä olla, voidaan tehdä vähän jännittävämpiäkin asioita ja tutkia uutta. Vapaa leikki edellyttää korkeaa luottamuksen tasoa, jotta väistämättä tapahtuvat väärinymmärrykset eivät pysäytä leikkiä kuin hetkeksi. Todellinen auktoriteetti ansaitaan samaa reittiä, sitä ei saa dominoinnilla. Ohjaaja ohjaa prosessia mm. valitsemalla mitä materiaaleja eläinavusteisissa harjoituksissa on tarjolla eläimen ja asiakkaan valittavaksi. Harjat houkuttelevat hoivaan, uudet esineet kutsuvat tutkimaan yhdessä ja seikkailuradan ainekset aktivoivat toiminnallisempaan yhdessä tekemiseen sitten, kun asiakkaan ja eläintyöparin suhde riittää vapaaseen leikkiin ja metafora- ratojen työstämiseen. Tällainen terapeuttinen ja vuorovaikutteinen työskentely edellyttää tasapainoista ja vuorovaikutustaidoiltaan tervettä eläintä. Eläimellä tulee olla terveet rajat, jotka se on oppinut ilmaisemaan selvästi mutta turvallisesti. EASEL- eläintyöpari on asiakkaille turvallinen, koska se ei koe tarvetta itse suojautua ja puolustautua, vaan tietää kokemuksesta voivansa luottaa ohjaajan turvaavan ja kuuntelevan sen viestejä. Se ei siis ole turvallinen siksi, että se olisi totutettu kaikkeen mahdolliseen tai naksutin- koulutettu kierittämään palloa. Se kierittää palloa asiakkaan kanssa, koska on oppinut sillä tavalla saamaan ihmiset ilahtuneena mukaan leikkiin. Kokenut ja taitava EASEL- hevonen tai - koira ottaa asiakkaan vastaan laumaansa tulleena vierailijana ja pyrkii eri tavoin harmonisoimaan vierailijan tunnetilan muun lauman kanssa. Laumahan voi hyvin ja saa hälytyksen vaarasta leviämään paremmin, kun kaikilla on sama levollinen tunnetila. Ohjaajan tehtävä on sitten auttaa ohjattavaa prosessoimaan kokemuksensa. Prosessointi EASELin eläinavusteisissa harjoituksissa syntyy runsaasti prosessoitavaa lyhyessä ajassa ja aktiviteetit kestävät tyypillisesti vain kymmenisen minuuttia. Tutkimukset aivojen tavasta prosessoida tietoa ja miten se liittyy käyttäytymisen muutoksiin osoittavat, että säännöllinen lyhytkestoinen keskittymistä vaativa toiminta on tehokkaampaa kuin pitkäkestoinen (Rock & Schwartz, 2006 ). Vuorovaikutustutkimuksissa koiran ja ihmisen välillä on myös nähty, että suurimmat psykofysiologiset reaktiot (kortisolitaso laskee ja endorfiini-, oksitosiini-, prolaktiini- ja dopamiini- tasot nousevat sekä koirilla että ihmisillä) saadaan jo 5 24 minuuttia interaktion alkamisesta (Odendaal, 2000, 275-280). Prosessoinnissa pohditaan sitä mitä tapahtui, miltä se tuntui ja mitä kokemuksesta oppi itsestään ja vuorovaikutuksen dynamiikasta, ja mitä voi hyödyntää muissakin arjen tilanteissa. Pienet sankarimatkalaiset seisovat porkkanapussit kädessään kentän aidan ulkopuolella. He laskevat hevosia ja pussinsa sisältöä huolellisesti tehtävänään jakaa porkkanat tasan jokaiselle hevoselle. Nuori ruuna koittaa varmistaa itselleen mahdollisimman monta porkkanaa paimentamalla muita hevosia kauemmaksi aidalta. Ekaluokkalaisten poikien korkeudelta katsoen meno näyttää vähän hurjalta. Ohjaaja laittaa riimunnarun löysästi hevosen kaulan ympärille ja 5
seisoo sen kanssa rapsutellen muutaman metrin päässä sen aikaa, kun pojat saavat laskutoimituksensa loppuun ja muutkin hevoset saavat porkkanansa. Yksi pojista puhuu tapaamisen loppuajan kuinka hurjalta Aatos ruunan käytös näytti. Tämän toisia aggressiivisesti koulussa kiusanneen pojan äiti soittaa kuukautta myöhemmin opettajalle kysyäkseen, eikö koulussa todellakaan ole ollut mitään konfliktia kuluneina viikkoina, kun yhteydenottoja ei ole kuulunut. Ei ole ollut, mutta opettajakin tietää Aatoksen nimen. Aloitin työmuodon kehittämisen oman työni tueksi 90- luvun jälkipuoliskolla työskennellessäni silloin ns. Omaura (esy) luokan opettajana. Sittemmin noin 150 eri alojen ammattilaista on käynyt EASEL Ohjaaja koulutuksen vuodesta 2005 Suomessa ja ulkomailla. Ensimmäinen Suomen Työnohjaajat ry:n hyväksymä työnohjaajakoulutusryhmä valmistui 2010. Ohjaajakoulutuksen kvantitatiivinen vaikuttavuustutkimus on tekeillä osana väitöskirjatyötäni Jyväskylän yliopiston psykologianlaitokselle. Työmuodon kehitystyöstä ja menetelmäkoulutuksista Suomessa ja ulkomailla vastaa EASEL Training Oy (www.easeltraining.fi) Kirjallisuutta Bekoff, M. 2007. The Emotional Lives of Animals. New World Library CASEL, Collaborative for Academic, Social, and Emotional Learning. Tutkimustuloksia 2010. Viitattu 30.9.2013 http://casel.org/wp- content/uploads/better_social_emotional_learning1.pdf sekä http://casel.org/why- it- matters/benefits- of- sel/meta- analysis/ Cozolino, L. 2013. The Social Neuroscience of Education. NY: W.W.Norton & Company Inc. Ekman, P. 2003. Emotions Revealed. Times Books Gambridge Declaration, 2012. Viitattu 30.9.2013 http://fcmconference.org/img/cambridgedeclarationonconsciousness.pdf Goleman, D. 2006. Social Intelligence: The new science of human Relationships. London: Hutchinson Grandin, T. 2009. Animals make us human, creating the best life for animals Lieberman, M. et.al. 2005 : A Pain by Any Other Name (Rejection, Exclusion, Ostracisim) Still Hurts the Same, teoksessa Cacioppo, J. et al. (toim.) Social Neuroscience: People Thinking About People, MIT Press Louhi- Lehtiö, M 2011. Easel, Equine Assisted Social Emotional Learning. In Trotter, K (Ed.) Harness the Power of Equine Assisted Counseling: Adding Animal Assisted Therapy to Your Practice. New York, NY: Routledge McEnruem M.P., Groves, K,S. and Shen, W. 2010. Emotional Intelligence Training: Evidence regarding its Efficacy for Developing Leaders. Leadership Review, Kravis Leadership Institute, Claremont McKenna College, Vol. 10, Winter 2010, pp 3-26 Odendaal, J.S.J. (2000) Animal- assited therapy- magic or medicine? Journal of psychosomatic Research, 49(4), pp.275-280 Olmert Daley, M. (2010) Made for each other Jaan Panksepp, (2004) Affective Neuroscience: The Basis of Human and Animal Emotions 6
Payton, J., Weissberg, R.P., Durlak, J.A., Dymnicki, A.B., Taylor, R.D., Schellinger, K.B., & Pachan, M. (2008). The positive impact of social and emotional learning for kindergarten to eighth- grade students: Findings from three scientific reviews. Chicago, IL: Collaborative for Academic, Social, and Emotional Learning.www.lpfch.org/sel Rock, D. and Schwartz, J. (2006) The Neuroscience of Leadership. Strategy+Business, Issue 43, Viitattu 30.9.2013 http://www.strategy- business.com Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self- determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well- being. American Psychologist, 55, 68-78. Wilson, E.O. (1984). Biophilia. Cambridge, MA: Harvard University Press. Zins, Weissberg, Wang & Walberg, (2004) Building Academic Success on Social and Emotional Learning: What Does the Research Say? New York: Teachers College Press 7