Tornion kaupunki. Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava. Kaavaselostus. pvm. 21.1.2013, muutokset 19.2.2014 työnumero 82126637

Tornion kaupunki Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava Kaavaselostus pvm. 21.1.2013, muutokset 19.2.2014 työnumero 82126637

Tornion kaupunki Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava Kaavaselostus Pvm. 21.1.2013, muutokset 19.2.2014 Työn n:ro 82126637 Kirjoittanut Pirjo Pellikka Ramboll Niemenkatu 73 FI-15140 Finland Puhelin: 020 755 611 www.ramboll.fi 2014 Ramboll 1

Perus- ja tunnistetiedot Osayleiskaavan selostus, joka koskee 16. päivänä marraskuuta 2012 päivättyä osayleiskaavakarttaa, johon on tehty muutokset 7.2.2014 Osayleiskaavan on laatinut Ramboll, Niemenkatu 73, 15140 Lahti, puh 020 755 7800 Vireilletulo Kaavoitus on käynnistetty Tornion kaupunginhallituksen päätöksellä 24.8.2009 256. Teknisten palvelujen lautakunta päätti asettaa Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaprosessin vireille ja esittää kaupunginhallitukselle osayleiskaavatyöryhmän perustamista kokouksessaan 16.3.2011 62. Alueen osayleiskaavoituksen käynnistämisestä on ilmoitettu paikallislehdessä ja kaupungin ilmoitustaululla. Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu Meri - Lapin Helmi lehdessä 25.5.2011. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 26.5.2011 alkaen. Valmisteluvaiheen kuuleminen Kaavan valmisteluaineisto on asetettu nähtävillä 2.1. 1.2.2012 väliseksi ajaksi. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta kuulutettiin Meri-Lapin Helmi lehdessä 21.12.2011 ja Haparandabladetissa 3.1.2012. Yleisötilaisuudet järjestettiin 10.1.2012 Torniossa ja Haaparannassa. Valmisteluvaiheen kansainvälinen kuuleminen kesti 2 kuukautta siten, että Ruotsin valtion vastaus pyydettiin 16.3.2012 mennessä. Kaavaehdotusvaiheen kuuleminen Teknisten palvelujen lautakunta on käsitellyt kaavaehdotuksen 10.4.2013 79 ja päättänyt, ettei päätösesitystä osayleiskaavasta hyväksytä. Kaupunginhallitus päätti kuntalain 51 :n perusteella ottaa käsiteltäväkseen teknisten palvelujen lautakunnan 10.4.2013 :n 79, joka koskee Tornion Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaavaehdotusta kokouksessaan 22.4.2013 149. Kaupunginhallitus on käsitellyt kaavaehdotuksen 6.52013 168 ja on asettanut kaavaehdotuksen nähtäville 23.5-24.6.2013 väliseksi ajaksi. Ehdotusvaiheen kansainvälinen kuuleminen kesti 2 kuukautta siten, että Ruotsin valtion vastaus pyydettiin 30.8.2013 mennessä. Kuusiluodon käyttötarkoitusmerkinnän johdosta käytiin maanomistajien kuuleminen 12.2. - 14.3.2014. Kaupunginhallituksen hyväksyminen Kaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä 2.6.2014 163. Kaupunginvaltuuston hyväksyminen Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan 9.6.2014 43. Kaava-alueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee Tornion kaupungin Röyttänniemen teollisuus- ja satama-alueen eteläpuoleisella merialueella noin 10 kilometriä Tornion kaupungin keskustasta etelään. Suunnittelualue rajautuu lännessä Suomen ja Ruotsin väliseen rajaan ja Tornion laivaväylään, maakuntakaavan tuulivoimavarauksen eteläpuolelle, pohjoisessa Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavoitettuun alueeseen ja idässä Kuusiluodon ja Kukkokarin väliseen merialueeseen. Kuusiluoto kuuluu suunnittelualueeseen. Suunnittelualuetta halkovat veneväylät, jotka jatkuvat Ruotsin puolella. Tuulivoimalat sijoittuvat noin 1-4 km etäisyydelle rantaviivasta noin 5 12 metriä syvään veteen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 18 km 2. Osayleiskaava-alue on Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa osoitettu pääosin tuulivoimaloille soveltuvaksi alueeksi. Myös Tornion strategisessa yleiskaavassa 2021 on osayleiskaavan alue osoitettu pääosin tuulivoimaloiden alueeksi. Suunnittelualue ulottuu jonkin verran maakuntakaavan tuulivoimaloille soveltuvan alueen rajauksen ulkopuolelle mm. veneväylien ja lohen rauhoituspiirien asettaessa rajoitteita tuulivoimaloiden sijoittelulle. Suunnittelualue on pääosin Pirkkiön jakokunnan vesialuetta, joka on vuokrattu Rajakiiri Oy:lle, länsiosan omistaa Tornion kaupunki ja eteläosan Suomen valtio. Pirkkiön jakokunnan vesijättö sijaitsee Kuusiluodon 2 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

saaren pohjoisosassa ja saaren eteläosan omistaa Outokumpu Stainless Oy. Lähin loma-asutus sijaitsee Kukkokarissa, Komsossa, Ounissa, Sassissa, Herakarinkrunnissa, Herakarissa ja Vähä-Huiturissa sekä Ruotsin puolella Riskilän, Sipin, Östra Luoninkarin, Klauksen, Katajan, St Hamnskärin ja L Hamnskärin ja Hyypän saarilla. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto, jonka saarista lähin Vähä- Huituri sijaitsee noin 0,9 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta. Lounaassa noin 20 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta sijaitsee Haparanda skärgårds nationalpark. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti GT-kartalla. 2014 Ramboll 3

Suunnittelualueen sijainti ja rajaus kartalla. Kaavan tarkoitus Tavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa Röyttän rantaan toteutetun tuulivoimapuistoa laajentamisen läheiselle merialueelle. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 14 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3 6 MW. Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77 a ). Kaavahanke vastaa osaltaan valtioneuvoston energiapoliittisen selonteon tavoitteisiin koskien Suomen energiatuotannon tulevia linjauksia. Selonteossa tavoitteena on lisätä uusiutuvia energiamuotoja 20 % vuoteen 2020 mennessä. Suomessa tuulivoimatuotannon kapasiteetti oli 243 MW (08/2012) ja tavoitetasoksi vuonna 2020 on asetettu 2000 MW. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vuositasolla voimakasta lisärakentamista (150 200 MW/vuosi). 4 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

Selostuksen sisällysluettelo 1. Tiivistelmä... 9 1.1 Kaavaprosessin vaiheet... 9 1.2 Osayleiskaava... 9 1.3 Toteuttaminen... 9 2 Suunnittelualueen kuvaus... 10 2.1 Luonnonympäristö... 10 2.1.1 Merialueen yleiskuvaus... 10 2.1.2 Merenpohjan topografia ja sedimentit... 10 2.1.3 Kuormitus ja vedenlaatu... 10 2.1.4 Meriveden korkeus ja virtaukset... 11 2.1.5 Jääolot... 12 2.1.6 Vesieliöstö... 12 2.1.7 Pohjaeläimet... 13 2.1.8 Linnusto... 15 2.1.9 Kalaston nykytila... 19 2.1.10 Kalastus ja kalatalous... 21 2.1.11 Kuusiluodon luonto... 21 2.1.12 Suojelualueet... 22 2.1.13 Maisema... 23 2.1.14 Tuulisuus... 25 2.2 Rakennettu ympäristö... 25 2.2.1 Väestön rakenne ja kehitys... 25 2.2.2 Yhdyskuntarakenne... 25 2.2.3 Kaupunkikuva... 25 2.2.4 Asuminen... 25 2.2.5 Palvelut... 26 2.2.6 Työpaikat ja elinkeinotoiminta... 26 2.2.7 Virkistys... 27 2.2.8 Liikenne... 28 2.2.9 Rakennettu kulttuuriympäristö... 30 2.2.10 Muinaisjäännökset... 32 2.2.11 Tekninen huolto... 33 2.2.12 Erityistoiminnat... 33 2.2.13 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt... 33 2.2.14 Sosiaalinen ympäristö... 34 2.2.15 Vesialueen omistus... 35 3. Suunnittelutilanne... 36 3.1 Seutukaava... 36 3.2 Maakuntakaava... 37 3.2.1 Länsi-Lapin maakuntakaava... 37 3.2.2 Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava... 38 3.3 Yleiskaava... 38 3.4 Haaparannan yleiskaava... 40 3.5 Asemakaava... 41 3.6 Rakennusjärjestys... 42 3.7 Tonttijako ja rekisteri... 42 3.8 Pohjakartta... 43 3.9 Rakennuskiellot... 43 3.10 Suojelupäätökset... 43 3.11 Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat... 43 3.12 Tuulivoimapuiston suunnitelmat... 44 3.12.1 Selvitykset... 44 3.12.2 Liittyminen muihin hankkeisiin... 45 4. Osayleiskaavan tavoitteet... 46 4.1 Osayleiskaavan tavoitteet... 46 4.2 Suunnittelualueen ominaisuuksista johdetut tavoitteet... 46 2014 Ramboll 5

4.2.1 Suunnittelutilanne... 46 4.3 Ohjelmat, suunnitelmat ja strategiat... 46 4.4 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 47 4.5 Yhteysviranomaisen lausunnon huomioiminen... 47 5. Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet... 50 5.1 Kaavaprosessin vaiheet... 50 5.2 Kaavaluonnos... 50 5.3 Kaavaehdotus... 50 6. Osayleiskaavan kuvaus... 51 6.1 Kaavan rakenne... 51 6.1.1 Mitoitus... 51 6.1.2 Aluevaraukset ja kohdemerkinnät... 51 6.1.3 Yleiset määräykset... 53 6.2 Kaavan vaikutukset... 53 6.2.1 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen... 53 6.2.2 Vaikutukset kaupunkikuvaan... 54 6.2.3 Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin... 54 6.2.4 Vaikutukset pysyvään asumiseen ja loma-asutukseen... 55 6.2.5 Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan... 56 6.2.6 Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin... 57 6.2.7 Vaikutukset rakennettuun ympäristöön, maisemaan ja vedenalaiseen... kulttuuriperintöön... 63 6.2.8 Vaikutukset sähköverkkoon... 72 6.2.9 Vaikutukset tekniseen huoltoon... 72 6.2.10 Vaikutukset luonnonympäristöön ja luonnonsuojeluun... 73 6.2.11 Vaikutukset linnustoon... 75 6.2.12 Vaikutukset vesieliöstöön... 77 6.2.13 Vaikutukset kalastoon... 80 6.2.14 Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun... 85 6.2.15 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun... 86 6.2.16 Vaikutukset merenpohjaan... 87 6.2.17 Vaikutukset luonnonvaroihin... 89 6.2.18 Vaikutukset talouteen... 90 6.2.19 Vaikutukset terveellisyyteen ja turvallisuuteen... 91 6.2.20 Vaikutukset puolustusvoimien toimintaan... 92 6.2.21 Vaikutukset eri väestöryhmien toimintamahdollisuuksiin lähiympäristössä... 93 6.3 Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin... 94 6.4 Kaavan suhde maakuntakaavaan... 98 6.5 Kaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin...100 6.6 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa...101 6.8 Kaavamerkinnät ja määräykset...102 6.9 Nimistö...102 7. Osayleiskaavan oikeusvaikutukset...103 7.1 Viranomaisvaikutus...103 7.2 Tuulivoimarakentamista koskeva erityiset säännökset...103 7.3 Rakentamisrajoitukset...103 7.4 Yleiskaavamääräykset...103 8. Osayleiskaavan toteuttaminen...104 8.1 Toteutusta ohjaavat ja havainnollistavat suunnitelmat ja luvat...104 8.2 Toteuttaminen ja ajoitus...105 8.3 Toteutuksen seuranta...105 9. Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista ja lähdemateriaalista...107 6 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

Selostuksen liiteasiakirjat 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2. Täydentävät havainnekuvat 3. Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta 7.2.2011 (LAPELY/16/07.04/2010) 4. Erillisselvitykset: 4.1. ja 4.2. Pesimälinnustoselvitys 4.3. Kuusiluodon luontoselvitys 4.4. Kalojen syönnösalueselvitys 4.5. Selvitys kairausmelun vaikutuksesta kaloihin 4.6. Kalataloudelliset lisäselvitykset ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset sekä nahkiainen ja vaellussiika 4.7. Pohjatutkimusraportti 4.8. Tornion Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutukset 2012 4.9. Vedenalaiset tutkimukset kasvillisuus ja pohjaeläimet 2011 4.10. Vedenalaiset tutkimukset kasvillisuus ja pohjaeläimet 2012 4.11. Tornion Röyttän tuulipuiston laajennuksen (Puuska 2) linnustoselvitys 2012 5. Valmisteluvaiheen kuulemisen mielipiteet, lausunnot ja vastineet 6. Ehdotusvaiheen kuulemisen muistutukset, lausunnot ja vastineet 6.1. Ehdotusvaiheen palauteraportti 6.2. Lentoestevalosuunnitelma 6.3 Merimerkintäsuunnitelma 6.4 Lentoestevalojen havainnemateriaali 6.5. Rakennetut ja uudet voimalat etäisyystarkastelu 6.6. Sähkönsiirto 6.7. Maanomistus sähkönsiirtolinjalla 6.8. Lohen vaellusreittiselvitys, Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto ry 6.9. Röyttän tuulivoimapuiston vaikutusarviolausunto 19.4.2013, Kala- ja vesitutki-mus Oy 2013 6.10. Lähiseudun tärkeimmät matkailukohteet ja virkistys 6.11. Meluselvitysraportti Selostukseen kuuluu osayleiskaavakartta merkintöineen ja määräyksineen 2014 Ramboll 7

Luettelo kaavaa koskevista asiakirjoista ja taustaselvityksistä Tornion Röyttän tuulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiohjelma (Rajakiiri Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy 28.4.2009) Tornion Röyttän merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiselostus (Rajakiiri Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy 8.9.2010) Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyt selvitykset: -- Asukaskysely -- Kalastuskysely -- Kalastoselvitys -- Linnustoselvitys; muuttolinnustosta erillisraportit -- Maisemaselvitys -- Meluselvitys -- Merenpohjan sedimenttitutkimus -- Natura -selvitys -- Merenpohjan videokuvaus ja kasvillisuusselvitys -- Pohjaeläintutkimus -- Varjostusselvitys Osayleiskaavan laatimisen yhteydessä tehdyt selvitykset: -- Pesimälinnustoselvityksen päivitys -- Kuusiluodon luontoselvitys -- Kalataloudellisten selvitysten lisäselvitykset ammattikalastustiedustelu, poikasnuottaukset, nahkiainen ja vaellussiika, ja kalojen syönnösalueet -- Kairakoneen aiheuttama melu vaikutus kaloihin -- Lohen vaellusreittiselvitys, Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto ry 2013 -- Vedenalaistutkimukset kasvillisuus ja pohjaeläimet -- Pohjatutkimusraportti: Geotekniset maasto- ja laboratoriotutkimukset 2011, ympäristönäytteenotto sedimentit 2011, monikeila- ja viistokaikuluotaus kesä 2012. Arkeologinen vedenalaisinventointi tehdään syksyllä 2012. -- Kuvasovitteiden päivittäinen sekä laatiminen Ruotsin puolelta -- Tuulivoimapuiston linnustovaikutukset: Vuoden 2012 linnustotutkimukset: Kevätmuuton tarkkailu, Ruotsin puoleisten saarten pesimälinnuston kartoitus, merialueen lepäilijälaskennat, lintujen ruokailulentotarkkailut ja syysmuuton tarkkailu -- Meluselvitys -- Varjostusselvitys 8 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

1. TIIVISTELMÄ 1.1 Kaavaprosessin vaiheet Rajakiiri Oy on tehnyt aloitteen 18.6.2009 alueen kaavoitukseen ryhtymisestä Tornion kaupunginhallitukselle. Kaavoitus on käynnistetty Tornion kaupunginhallituksen päätöksellä 24.8.2009 256. Teknisten palvelujen lautakunta päätti asettaa Tornion Röyttän merituulivoimapuiston osayleiskaavaprosessin vireille ja esittää kaupunginhallitukselle osayleiskaavatyöryhmän perustamista kokouksessaan 16.3.2011 62. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu käytiin 26.5.2011 Lapin ELY-keskuksessa. Kaavoituksen vireille tulosta on ilmoitettu Meri-Lapin Helmi lehdessä 25.5.2011. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on asetettu nähtäville 26.5.2011 alkaen. Kaavan valmisteluaineisto asetettiin nähtäville 2.1. - 1.2.2012 väliseksi ajaksi. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta kuulutettiin Meri-Lapin Helmi lehdessä 21.12.2011 ja Haparandabladetissa 3.1.2012.. Nähtävillä oloaikana järjestettiin yleisötilaisuudet Torniossa ja Haaparannassa 10.1.2012. Kaavan valmisteluvaiheen kuulemisesta saatiin lausuntoja 25 kpl ja 7 mielipiteitä 7, joista yhdellä oli 28 allekirjoittajaa ja toisella 8 allekirjoittajaa. Ruotsin valtion vastaus kansainvälisestä kuulemisesta saatiin 23.3.2012, jossa oli viisi lausuntoa ja kolme mielipidettä. Teknisten palvelujen lautakunta on käsitellyt kaavaehdotuksen 10.4.2013 79 ja päättänyt, ettei päätösesitystä osayleiskaavasta hyväksytä. Kaupunginhallitus päätti kuntalain 51 :n perusteella ottaa käsiteltäväkseen teknisten palvelujen lautakunnan 10.4.2013 :n 79, joka koskee Tornion Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaavaehdotusta kokouksessaan 22.4.2013 149. Kaupunginhallitus on käsitellyt kaavaehdotuksen 6.5.2013 168 ja on asettanut kaavaehdotuksen nähtäville 23.5.- 24.6.2013 väliseksi ajaksi. Kaavaehdotuksesta saatiin 20 lausuntoa ja 6 muistutusta. Ehdotusvaiheen kansainvälinen kuuleminen kesti 2 kuukautta siten, että Ruotsin valtion vastaus pyydettiin 30.8.2013 mennessä. Viranomaisneuvottelu käytiin 30.1.2014 Lapin ELY -keskuksessa. Kuusiluodon käyttötarkoitusmerkinnän johdosta käytiin maanomistajien kuuleminen 12.2. - 14.3.2014. Kaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä 2.6.2014 163. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan 9.6.2014 43. 1.2 Osayleiskaava Osayleiskaavassa osoitetaan maa- ja metsätalousvaltainen alue (M-1) sekä vesialue (W), tuulivoimaloiden alueet, ohjeelliset paikat tuulivoimaloille 14 kpl ja merikaapeleille. Kaavassa osoitetaan myös laiva- ja veneväylät, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue ja suojellun, uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin esiintymäalueet. Suunnittelualue sijaitsee osittain Outokummun terästehtaiden konsultointivyöhykkeellä (SEVESO). 1.3 Toteuttaminen Osayleiskaavan toteuttamisesta vastaa Rajakiiri Oy, joka suomalaisten energia- ja teollisuusyritysten omistama tuulivoimatuotantoon keskittynyt yritys, jonka tavoitteena on rakentaa Suomeen tuulivoimaa. Näin yhtiö vastaa osaltaan Suomelle asetettuihin uusiutuvan energian lisäämistavoitteisiin. Yhtiö tuottaa yrityksen omistajien käyttöön omakustannushintaista tuulivoimalla tuotettua sähköä. Rajakiiri Oy:n omistajat joko itse käyttävät tuulivoimalla tuotetun sähkön tai myyvät sen edelleen kuluttajille. Rajakiiri Oy:n osakkaita ovat EPV Energia Oy, Oy Katternö Kraft Ab, Outo-kumpu Oyj ja Rautaruukki Oyj. Tuulivoimalla energian tuotantoon keskittyvä Rajakiiri Oy on perustettu valmistelemaan ja myöhemmin toteuttamaan tuulivoimahankkeita Tornioon ja Raaheen. Rajakiiri Oy:n tarkoituksena on kartoittaa tuulivoimalle soveltuvia alueita ja myöhemmin rakentaa alueille tuulivoimapuistoja teknistaloudellisten reunaehtojen täytyttyä. Kaava on toteuttamiskelpoinen sen tultua voimaan. 2014 Ramboll 9

2 SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS 2.1 Luonnonympäristö 2.1.1 Merialueen yleiskuvaus Suunnittelualue sijaitsee Tornion kaupungin Röyttänniemen teollisuus- ja satama-alueen eteläpuoleisella merialueella noin 10 kilometriä Tornion kaupungin keskustasta etelään. Suunnittelualue rajautuu lännessä Suomen ja Ruotsin väliseen rajaan ja Tornion laivaväylään, maakuntakaavan tuulivoimavarauksen eteläpuolelle, pohjoisessa Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavoitettuun alueeseen ja idässä Kuusiluodon ja Kukkokarin väliseen merialueeseen. Tuulivoimalat sijoittuvat noin 1-4 km etäisyydelle rantaviivasta noin 5 12 metriä syvään veteen. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 18 km 2. Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee Perämeren kansallispuisto. Tornion edustan merialue on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on leimaa antavaa rantaviivan rikkonaisuus ja jokisuistot. Saaria, karikkoja ja matalikkoja merialueella on runsaasti. Tornionjoki ja Kemijoki tuovat jokivettä alueelle yhteensä noin 30 km 3 vuodessa. Määrä on yli neljännes Perämereen laskevien jokien kokonaisvesimäärästä. Kemijoki laskee mereen noin 10 km Outokummun tehtaiden itäpuolella, mistä virtaus suuntautuu Tornion edustalle päin. Tornionjoen päävirtaus kulkee välittömästi Röyttän länsipuolella. Veden pääkiertoliike Perämeren pohjukassa on Suomen rannikkoa pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa pitkin etelään päin. Paikallisesti virtaukset määräytyvät pohjan ja rantavyöhykkeen morfometrian, jokivirtaamien, tuuliolosuhteiden sekä meriveden pinnankorkeusvaihtelun mukaan. Pohjoisesta sijainnista johtuen merialue jäätyy säännöllisesti. Jäätalvea kestää keskimäärin kuusi kuukautta. Pohjoinen Perämeri vapautuu jäästä yleensä vasta toukokuun loppupuolella. Säännöllinen jäätyminen ja runsaat jokivedet saavat aikaan kerrostumisilmiön, missä merivettä kevyemmät jokivedet kasautuvat jokisuistoihin ja kerrostuvat jään alla, jolloin suolaisemman veden päälle muodostuu laaja-alainen makean veden linssi. Avoveden aikana tuuli sekoittaa vedet, eikä erilaatuisia vesikerroksia samalla tavoin pääse syntymään. Jokivesien vaikutus rannikolla on kuitenkin suuri myös avoveden aikana. 2.1.2 Merenpohjan topografia ja sedimentit Alueen merenpohjan topografia on kohtalaisen tasainen vesisyvyyden kasvaessa pohjoisen noin 4 metrin syvyydestä etelän 12 m syvyyteen. Merenpohja koostuu hienorakeisesta lieju-, savi- ja silttikerroksesta, jonka paksuus vaihtelee alle metristä jopa 15 metriin. Hienorakeisen kerroksen alla on vaihtelevan paksuinen karkearakeisempi hiekka ja moreenikerros. Kallion pinta kairatuissa tutkimuspisteissä vaihtelee alueella välillä noin -16-40 m. Sedimenttinäytteistä havaittiin kohonneita Hg, Cr ja Ni pitoisuuksia. Lisäksi muutamissa näytteissä oli kohonneita TBT ja PCB pitoisuuksia. Mitkään pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet meriläjitykseen soveltumattoman sedimentin kriteeritasoa 2. Suunnittelualueella tehtiin geoteknisiä kairaustutkimuksia ja ympäristönäyt-teenottoa sedimentin haitta-aineiden tutkimiseksi vuonna 2011 maaliskuussa ja elo - lokakuussa. Lisäksi kesällä 2012 tehtiin suunnittelualueen monikeilakaikuluotaus- ja viistokaikuluotaustutkimukset vesisyvyyden ja pohjan topografian määrittämiseksi ja myöhemmin tehtävää meriarkeologista vedenalaisinventointia varten. 2.1.3 Kuormitus ja vedenlaatu Paitsi virtauksiin, jokien vaikutus Tornion edustalla esiintyvään meriveden laatuun on huomattava. Jokien tuoma vesi parantaa alueen veden vaihtuvuutta ja sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivesi tuo mereen kuormittavia aineita. Tornionjoen suulle johdetaan Tornion ja Haaparannan puhdistetut asumajätevedet. Lisäksi merialuetta kuormittavat ilman kautta tuleva laskeuma ja lähivaluma-alueelta tulevat piste- ja hajakuormitus. Jokien tuomissa ravinne- ja kiintoainemäärissä voi olla suurta vuosittaista vaihtelua. Tämä johtuu ensisijassa jokien virtaamissa esiintyvistä vuotuisista eroista. Pistemäinen kuormitus on vuosittain suhteellisen samansuuruista. Tornion tehtaiden jätevesissä mereen kulkeutuu typpeä, ras- 10 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

kasmetalleja (kromia, nikkeliä ja sinkkiä), kiintoainetta ja syanidia. Näiden aineiden kuormitukselle on asetettu raja-arvot suomalaisruotsalaisen Rajajokikomission päätöksessä. Lisäksi mereen kulkeutuu fluoridia ja rautaa. Suunnittelualueella meriveden fysikaalis-kemiallinen tila ja siinä tapahtuva vaihtelu tunnetaan varsin hyvin, sillä vedenlaatua seurataan säännöllisesti Tornion tehtaiden velvoitetarkkailuna määrätyiltä havaintopisteiltä. Meriveden happitalous on alueella pääosin hyvä, vaikka ajoittain keväällä ja kesällä pitoisuus voi pinta- ja/tai välivesikerroksessa pudota vain tyydyttävälle tasolle. Vuonna 2008 happipitoisuus oli alhaisimmillaan (6,1 mg/l) pisteen TOE14 pintavesikerroksessa. Alusvedessä happea oli vähintään yhtä paljon kuin pinnassa. Suomen rannikkovesistä vain Perämeri on pääsääntöisesti fosforirajoitteinen. Merenkurkusta etelään typpi on kasvukauden keskeinen minimiravinne, vaikkakin vuodenaikaista ja vuosien välistä vaihtelua esiintyy erityisesti itäisellä Suomenlahdella, Saaristomerellä sekä Selkämerellä (Suomen ympäristö 46/2008). Vuonna 2008 kokonaisfosforipitoisuudet olivat Tornion edustan merialueella pääosin 20 μg/l, kuvastaen meriveden lievää rehevyyttä. Kokonaistypen pitoisuudet olivat jokseenkin tasaisia eri havaintopisteillä ja eri vesikerroksissa, hieman muuta aluetta korkeampia typen pitoisuuksia oli kuitenkin ajoittain havaittavissa tehtaiden edustalla pisteillä TOE2 ja Perämeri1. Typen keskimääräinen pitoisuus oli 300 µg/l. Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesistön keskimääräistä tilaa. Aikaisemmista vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen ekologisen luokituksen pääpaino on vesien biologiassa eli siinä miten vesiluonto reagoi vedenlaadun muutoksiin. Tornion edustan sisemmät rannikkovedet ovat tyydyttävässä tilassa. Alueiden heikentyneeseen tilaan vaikuttaa sekä jokivesien mukana tuleva kuormitus että suoraan merialueelle kohdistuva pistemäinen kuormitus Siirryttäessä ulommas merialueelle vedenlaatu paranee hyväksi. (Lapin ympäristökeskus 2010) Vuoden 2008 velvoitetarkkailuraportin mukaan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuudet olivat kesällä Tornion edustalla melko alhaisia. Pitoisuudet vaihtelivat elokuussa 3,5-5,4 µg/l välillä. Pitoisuudet olivat lievästi reheville vesille tyypillisellä tasolla. 2.1.4 Meriveden korkeus ja virtaukset Meriveden korkeusvaihtelu alueella on laajaa ja voimakasta. Samalla se vaikuttaa veden virtauksiin ja vaihtuvuuteen. Etelä- ja lounaistuulella merivesi kerääntyy Perämeren pohjukkaan. Tärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen muutokset. Vedenkorkeus on yleensä alimmillaan kevättalvilla - keväällä ja nousee syksyä kohden. Suunnittelualuetta lähinnä oleva mareografi sijaitsee Kemissä Ajoksen saarella. Vedenkorkeuden vaihtelut voivat olla Perämeren alueella huomattavia. Merentutkimuslaitoksen Ajoksen tutkimusaseman mittausten mukaan vedenkorkeuden ääriarvot ja niiden keskiarvot ovat vuosina 1922-2007 olleet teoreettiseen keskiarvoon verrattuna seuraavat: maksimi vedenkorkeus +201 cm vuosimaksimien keskiarvo +120 cm vuosiminimien keskiarvo -79 cm minimi vedenkorkeus -125 cm. Veden pääkiertoliike on Coriolis -ilmiöstä johtuen Itämerellä vastapäivään, eli Tanskan salmista saapuva suolainen merivesi kulkeutuu rannikkoa pitkin Suomenlahden kautta Selkämerelle ja Perämerelle. Perämeren pohjukasta vesi jatkaa matkaansa Ruotsin rannikkoa pitkin etelään. Paikallisesti virtaukset määräytyvät pohjan ja rantavyöhykkeen morfometrian, jokivirtaamien, tuuliolosuhteiden ja meriveden korkeuden vaihtelujen mukaisesti. Meriveden pintavirtaukset vaihtelevat kuitenkin tuulen suunnan mukaisesti. 2014 Ramboll 11

2.1.5 Jääolot Itämerellä jää esiintyy kiintojäänä ja ajojäänä. Kiintojää on nimensä mukaisesti paikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt saariin, kareihin tai matalikkoihin. Kiintojäätä esiintyy rannikolla ja saaristossa, alueilla missä vesisyyys on alle 15 m. Ulappa-alueilla merijää on ajojäätä, joka liikkuu tuulten ja virtausten voimasta. Ajojää voi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyys voi olla 1 100 prosenttia. Ajojää on liikkuvaista. Myrskyisenä päivänä ohut ajojääkenttä voi liikkua helposti 20 30 km. Jään liike aiheuttaa tasaisen jään hajoamisen lautoiksi, joiden halkaisija voi olla useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liike synnyttää railoja, halkeamia, sohjovöitä, jäiden ajautumista päällekkäin ja niiden ahtautumista (ahtojää). Jääpeitteisen ajan pituus vaihtelee huomattavasti eri puolella merialuetta. Esim. Selkämeri ei jäädy leutoina talvina lainkaan. Sen sijaan Perämeri ja itäinen Suomenlahti jäätyvät joka vuosi. Kerran vuosikymmenessä on tilanne, jolloin vain pieni alue eteläisellä Itämerellä pysyy jäättömänä. Itämeren jäätyminen alkaa Perämeren pohjoisosista ja Suomenlahden pohjukasta loka-marraskuun aikana. Seuraavaksi jäätyvät Merenkurkku, Perämeri kokonaan ja Selkämeren rannikkoalueet. Keskimääräisinä talvina jäätyvät lisäksi koko Selkämeri, Saaristomeri, Suomenlahti ja osa pohjoista Itämerta. Perämerellä alkutalven jäänmuodostus on voimakkaasti riippuvainen sääolosuhteista ja jäänmuodostuksen vaihteluväli syksyisin saattaa olla jopa kaksi kuukautta. Jäiden lähtö etenee etelästä pohjoiseen. Pohjoinen Itämeri avautuu ensimmäisenä huhtikuun alussa. Toukokuun alkuun mennessä jäätä on vain Perämerellä, josta viimeisimmätkin jäät sulavat viimeistään kesäkuun alkupuolella. Jäiden lähtö on huomattavasti nopeampaa kuin niiden muodostuminen. Jäätalven keskimääräinen pituus Perämerellä on 4-6 kuukautta. Jään maksimipaksuus talvella, Perämerellä Oulun edustalla, on yleensä noin 70 cm. Olennaista Perämeren jääoloille on jään suuri liikkuvuus. Ensimmäinen merituulivoimaloiden kannalta merkittävä jäiden liikkumisjakso Perämerellä on alkutalvesta, kun Perämeren rannikot ja Merenkurkku ovat jäässä, mutta Perämeren keskiosassa on vielä avovettä. Merirakenteiden kannalta alkutalven pahin tilanne seuraa, kun etelänpuoleisella myrskyllä vedenpinta Perämerellä nousee voimakkaasti. Esimerkiksi metrin vedenpinnan nousu alle vuorokaudessa on täysin mahdollista ja tämä kykenee irrottamaan jään luotojen, saarten ja mantereen rannasta. Merirakenteita vasten saattaa kohdistua huomattavia jääkuormia. Alkutalven jälkeen Perämeren jääpeite stabiloituu rannoilla ja jään paksuus kasvaa niin, ettei vedenpinnan nousu kykene irrottamaan jäitä. Keskemmällä Perämerta jään liikkumista tapahtuu kuitenkin koko talven ajan. Ahtojään esiintyminen Perämerellä on hyvin tyypillistä. Säännöllinen jäätyminen ja runsaat jokivedet saavat aikaan kerrostumisilmiön, jossa merivettä kevyemmät jokivedet kasautuvat jokisuistoihin ja kerrostuvat jään alla laajalle alueelle meriveden päälle. Avoveden aikana tuuli sekoittaa vedet, eikä erilaatuisia vesikerroksia pääse samalla tavoin syntymään. Jokivesien vaikutus rannikolla on kuitenkin suuri myös avoveden aikana. 2.1.6 Vesieliöstö Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn osana v. 2009 alueelle tehtiin vesistöselvityksiä, joihin kuuluivat pohjaeläinten inventointi ja vedenalaisen pohjatyypin sekä pohjakasvillisuuden yleisluontoinen selvittäminen. Kaavoituksen aikana selvitystyötä jatkettiin vesikasvillisuuden ja pohjaeläimistön inventoinneilla syksyllä 2011 ja 2012. Monet Perämerellä esiintyvistä eliöistä elävät suolapitoisuuden ja lämpötilan suhteen sietokykynsä äärirajoilla. Merenkurkun matala kynnys muodostaa esteen mereisten eläin- ja kasvilajien levinneisyydelle. Näin ollen esimerkiksi rakkolevää, merirokkoa, sinisimpukkaa, sydänsimpukkaa tai monia katka- ja siiralajeja ei enää tavata Perämerellä.(http://wwwp.ymparisto.fi/perameri/html/fin/pmain4.htm) 2.1.6.1 Vesikasvillisuus Perämerellä mereiset vesikasvilajit korvautuvat suolapitoisuuden alentuessa makeanveden lajeilla. Vesirajassa kasvillisuutta hallitsee hapsiluikka (Eleocharis acicularis) tai pikkuvita (Potamogeton berchtoldii) ja hiekkapohjaisilla alueilla näkinparrat sekä merihaura (Zannichellia palustris). Syvemmissä vesissä tyypillisiä ovat erilaiset vidat. Makrolevien tuotanto on huomattavasti pienempää kuin Selkämerellä, koska rakkolevää ei esiinny Merenkurkun pohjoispuolella. Sen sijaan alueelle on tyypillistä makeanveden sammallajien ja viherlevien yleistyminen. (http://wwwp.ymparisto.fi/perameri/html/fin/pmain4.htm) 12 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

Yleisesti merialueilla pohjaan kiinnittyviä leviä ja putkilokasveja tavataan syvyyksissä, joihin auringon valo pääsee tunkeutumaan. Kasvien esiintymisen suurin syvyys vaihtelee alueellisten olojen mukaan. Ulappa-alueilla vesi on kirkasta ja pohjakasvillisuutta voi esiintyä vielä noin 15 metrin syvyydessä. Ankarat talviolosuhteet saavat aikaan sen, että kovilla pohjilla vallitsevat yksivuotiset kasvit. Niitä ovat etenkin rihmamaiset viherlevät, kuten palleroahdinparta ja ahdinparta, mutta kivien päällä on myös piileväkasvustoja. Suunnittelualueen vesikasvillisuus osoittautui erittäin vähälajiseksi. Pohjat ovat pääosin pehmeitä muta/liejupohjia. Vuoden 2011 ja 2012 kartoituksissa kivi/sorapohjia havaittiin ainoastaan matalilta alueilta. Perämeren veden humuspitoisuuden takia valo ei tunkeudu muutamaa metriä syvemmälle veden pinnasta, mikä rajoittaa kasvien kasvusyvyyttä. Toinen syy varsinkin putkilokasvien puuttumiseen suunnittelualueella lienee epästabiili, aallokon muokkaama pohja, johon kasvien on vaikea juurtua (Kautsky ym. 1981). Ympäristövaikutusten arviointia varten tutkituista kasvillisuuspohjista 17 ei havaittu lainkaan kasvillisuutta. 22 näytepisteellä kasvillisuus oli erittäin niukkaa, harvakseltaan esiintyvää kivien päällä olevaa nukkamaista kasvillisuutta. Vesisyvyyttä kohteilla on 3-7 metriä. Putkilokasveja ei tavattu millään inventointipaikalla. Kaavatyötä varten tutkituilla pisteillä kasvillisuus oli hyvin niukkaa ja peittävyydet alhaisia (liitteet 4.9 ja 4.10). Vuoden 2011 ja 2012 tutkimuksissa liejupohjilta ei löytynyt lainkaan kasvillisuutta. Myös kovilla pohjilla kasvillisuus oli vähäistä. Uhanalaisluokituksen mukaan alueellisesti uhanalaisia vesisammallajeja vellamonsammalta (Octodiceras fontanum/fissidens fontanus) löytyi vuosien 2011 ja 2012 kartoituksissa yhteensä kuudelta pisteeltä ja ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides) vuonna 2011 kolmelta pisteeltä. Kaikki pisteet edustivat kovia pohjia. Lisäksi kolmella pisteellä esiintyi isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica) kasvustoa. Pisteiltä kerätyistä kivinäytteistä löytyi tarkemmissa tutkimuksissa muutamia punalevä- ja viherlevälajeja, muun muassa viherahdinpartaa (Cladophora glomerata), palleroahdinpartaa (Cladophora aegagropila) sekä Batrachospermum sp. punalevää vuonna 2011. Vuonna 2012 sukellettiin lisäksi Taljan ja Kuusiluodon alueella. Tarkoituksena oli pääasiassa tutkia pohjanlaatua mahdollisella kaapelireitillä, mutta samalla kartoitettiin myös alueen vesikasvillisuutta (liite 4.10.). Taljan sukelluslinjalla pohjanlaatu muodostui pääosin kivistä, sorasta ja hiekasta. Pehmeämpiä pohjamateriaaleja ei havaittu. Pohjakasvillisuuden peittävyys oli alhainen, vaihdellen 1-4 % välillä. Lajistossa havaittiin ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus), isonäkinsammalta ja alueellisesti uhanalaista vellamonsammalta. Vellamonsammalta havaittiin linjalla vain yhdeltä kartoitusalalta. Kuusiluodon linjan pohjamateriaali oli matalilla vesialueilla pääosin kovaa, muodostuen kivistä, sorasta ja hiekasta. Syvemmälle mentäessä mudan määrä lisääntyi. Linjalta havaittiin ahvenvitaa, uposvesitähteä (Callitriche hermaphroditica), ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides) sekä heikkokuntoista vellamonsammalta. 2.1.6.2 Pohjaeläimet Tornion tehtaiden vuoden 2008 jätevesi-, vesistö- ja kalataloustarkkailuraportin mukaan Tornion edustan merialueen makroskooppinen pohjaeläimistö koostuu pääosin, hernesimpukoista (Pisidium spp.), harvasukamadoista (Oligochaeta), surviaissääskitoukista (Chironomidae) ja valkokatkasta (Monoporeia affinis). Myös vesipunkkeja (Hydracarina) ja polttiaistoukkia (Ceratopogonidae) on näytteissä suhteellisen yleisesti. Viime vuosien aikana myös amerikan monisukasjalkaista (Marenzelleria viridis) on tavattu näytteissä harvakseltaan. Vuoden 2008 näytteissä esiintyi eniten surviaissääskien toukkia sekä harvasukamatoja. Pohjaeläinbiomassa on pääsääntöisesti jokseenkin suorassa suhteessa eläinten yksilötiheyteen, kun satunnaisesti näytteissä esiintyvät kookkaat kilkit (Saduria entomon) ja järvisimpukat (Anodonta) erotetaan muun eläimistön biomassasta. Seuraavassa pohjaeläintarkastelussa kilkkiä ja järvisimpukkaa ei ole huomioitu pohjaeläimistön tiheyksissä eikä biomassoissa. Vuoden 2008 kesä- ja elokuun näytteiden yhdistetty pohjaeläimistön kokonaistiheys oli varsin samansuuruinen kaikilla näytealueilla. Keskimääräinen pohjaeläimistön kokonaistiheys oli 654 yks./m 2 ja biomassa 1,05 g/m 2. Pohjaeläimistössä ei v. 2008 tulosten mukaan tapahtunut merkittäviä muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Lajisto on pysynyt vakaana ja yksilötiheydet ovat olleet 2000-luvulla varsin samantasoisia. Merkittävimmät muutokset pohjaeläimistössä ovat harvasukasmatojen ja valkokatkan väheneminen vuoden 1998 jälkeen. Merellisiä oloja suosivan katkan väheneminen selittyy pääosin näytekohteiden muuttumisella lähemmäksi rantaa v. 1999. Veden hyvää laatua indikoivaa katkaa on esiintynyt vuosittain pienin tiheyksin myös jätevesien välittömällä vaikutusalueella. 2014 Ramboll 13

YVA -menettelyn aikana otetuissa pohjaeläinnäytteissä lajisto koostui hernesimpukoista (Pisidium spp.), valkokatkasta (Monoporeia affinis), harvasukasmatoihin kuuluvasta Potamothrix hammoniensis- lajista sekä surviaissääskentoukkiin kuuluvista Monodiamesa bathyphila, Procladius sp., Chironomus plumosus t., Demicryptochironomus vulneratus ja Tanytarsus lugens gr.lajeista.tulokset vastaavat velvoitetarkkailussa havaittuja lajeja. Yksilömäärät olivat suurimmat paikalla 22 ja pienimmät paikalla 25. Harvasukasmadot (Oligochaeta) edustivat yksilömäärältään suurinta ryhmää tarkasteltaessa kaikkia pohjaeläinryhmiä. Keskimääräinen yksilötiheys näytteissä oli 117 yksilö/m 2, joka on huomattavasti pienempi kuin velvoitetarkkailussa todettu tiheys (Ramboll 2010, 115). Kaavatyön aikana otetuissa pohjaeläinnäytteissä kaikilla tutkimuspisteillä havaittiin pohjaeläimiä ja kaiken kaikkiaan tutkimuksessa havaittiin 18 pohjaeläinlajia- tai taksonia (liitteet 4.9 ja 4.10). Sessiileistä, eli alustaan kiinnittyneistä selkärangattomista alueella havaittiin runkopolyyppi (Cordylophora caspia) sekä murtovesisieni (Ephydatia fluviatilis). Alueella yleisimmin esiintyvät taksonit ovat harvasukamadot (Oligoghaeta) sekä surviaissääsket (Chironomidae), joiden tiheydet tutkimusalueella olivat ylivoimaisesti runsaimmat. Myös raakkuäyriäisiä (Ostracoda) esiintyi lähes kaikilla pisteillä. Sukkulamatoja (Nematoda) havaittiin kolmella tutkimuspisteellä, mutta pienestä koosta johtuen niiden määrä jäi epävarmaksi. Nilviäisiä ja äyriäisiä esiintyi tutkimuksen niin kovilla kuin pehmeilläkin pohjilla. Tiheydet vaihtelivat väleillä 1-1092 yks/m 2 ja biomassat olivat alhaisia (Tmi Marika Yliniva/Maritech 2011, kohta 3.2). 2.1.7.1 Merinisäkkäät RKTL:n mukaan Itämeren hallin ja norpan nykyiset pääesiintymisalueet ovat pohjoisessa. Valtaosa halleista ja norpista tavataan Gotlannin ja Riianlahden muodostaman linjan pohjoispuolelta. Erityisesti hallikanta on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta vastaavaa kehitystä ei ole havaittu eteläisellä Itämerellä. Halli lisääntyy pääosin Selkämeren ajojääkentillä, mutta esiintyy Perämeren pohjoisosissa pääosin avovesiaikaan ravinnonhankinnassa ja karvanvaihdossa. Laskenta-aikaan touko-kesäkuun vaihteessa Suomessa tavataan eniten halleja lounaisessa saaristossa: Ahvenmaalla ja Saaristomerellä. Hallikantamme pääpaino on Lounaissaariston länsipuoliskossa, Ahvenanmaalla. Lounaissaariston itäpuoliskossa, Saaristomerellä, hallit ovat lähes täysin keskittyneet ulkoluotovyöhykkeeseen Hangon ja Utön välille. Kun jätetään laskusta Lounaissaariston seuranta-alueeseen luettu kaakkoisen Selkämeren yksinäisluoto Södra Sandbäck, koko Pohjanlahden merialueellamme on vain yksi suuren halli-lauman asuttama luotoryhmä, joka sijaitsee keskellä Merenkurkkua. Norpasta poiketen halli ei esiinny kiintojään alueella talvella. Suunnittelualue kuuluu hallin esiintymisalueeseen Ramboll 2010, 116). Norpan levinneisyys noudattelee vuosittain varmimmin jäätyviä merialueita. Lisääntyminen on voimakkaasti kytköksissä jäähän ja se lisääntyy ja vaihtaa karvaansa siellä missä on parhaimmat jääolosuhteet. Pääosa (75 prosenttia) Itämeren norppakannasta elää Perämerellä, noin 15 prosenttia Riianlahdella ja loput lähinnä itäisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Perämeren merkitys korostuu talvien lämpenemisen myötä. Norpan lisääntymisalueen ja karvanvaihtoalueiden sijoittuminen riippuu jäätilanteesta. Huonoina jäävuosina ne ovat lähempänä rannikkoa olevilla jääalueilla kuin hyvinä. Norpat ovat varsin paikkauskollisia, vaikka nuoret eläimet voivat vaeltaa hyvinkin pitkiä matkoja. Suunnittelualue kuuluu norpan lisääntymisalueeseen (Rambolll 2010, 117). Alueen ammattikalastajien haastattelussa kävi ilmi, että hyljettä tavataan erittäin runsaslukuisena Tornion merialueella, erityisesti Kuusiluodon ja Letton ympäristössä. Hylkeitä on tavattu myös jokisuualueilla (Ramboll 2010,117). Itämerellä tavattiin kevään 2010 laskennoissa runsaat 24 000 hallia. Tulos on noin 2 700 eläintä suurempi kuin edellisenä vuonna. Tulos saattaa viitata hallikannan kasvun tasaantumiseen. Laskentatulokseen vaikuttavat monet tekijät kuten hallin liikkuvuus, sääolosuhteet ja myös sattuma. Hallien esiintymisen ydinalue keväällä on edelleen Itämeren pääaltaan pohjoisreunalla Keski- Ruotsin saaristossa ja Suomen lounaissaaristossa. Muina vuodenaikoina hallien esiintyminen voi kuitenkin poiketa tästä (RKTL 2010). Vuoden 2010 laskennoissa saatiin kokonaistulokseksi 6 525 norppaa. Tulos on yhteneväinen aikaisempien vuosien tulosten kanssa. Valtaosa (75 %) itämerennorpista elää Perämerellä, jossa jääolosuhteet ovat vakaimmat myös heikkoina jäätalvina. Ruotsalaisten arvioiden mukaan Perämeri on ainoa norpan lisääntymisalue, jossa kanta on kasvanut, keskimäärin noin 4,5 % vuodessa. Eteläisillä lisääntymisalueilla kannan kasvua ei ole nykyisen aineiston valossa havaittavissa (RKTL 2010). 14 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

Valtion omistamille merialueille perustettiin valtioneuvoston asetuksella seitsemän hylkeidensuojelualuetta (asetus 736/2001) 15.9.2001 lukien. Suojellut alueet ovat Sandkallan - Stora Kölhällen (Porvoo), Kallbådan (Kirkkonummi ja Inkoo), Mastbådan (Nauvo), Grimsörarna (Korppoo), Södra Sandbäck - Sandbäck (Kustavi), Snipansgrund - Medelkallan (Mustasaari) ja Möyly (Kemi), joka sijaitsee reilun 10 km päässä suunnittelualueesta. Suojelualueiden päätarkoituksena on turvata erityisesti harmaahylkeille häiriötön oleskelu näillä alueilla. Tarkoitusta varten alueisiin on sisällytetty myös vesialuetta luotojen ja luotoryhmien ympärille, ja ihmistoiminta alueilla pyritään rajoittamaan mahdollisimman vähiin (Salmi & Salmi 2006). Runsaat sata vuotta sitten Itämeressä on arvioitu olleen jopa 90 000 hallia ja 180 000 norppaa. Pienimmillään hyljekannat olivat puolestaan 1970 80-luvuilla, jolloin halleja arvioitiin olleen jäljellä noin 2000 4 000 ja norppia vajaat 5 000 yksilöä. Pääsyynä hyljekantojen vähenemiseen oli liikapyynti. Myöhemmin 1960-luvun jälkeen kantojen pienenemiseen ovat vaikuttaneet korkeat ympäristömyrkkypitoisuudet, jotka ovat heikentäneet lisääntymistehoa. Nykyisin hyljekannat ovat jälleen elpymässä (www.rktl.fi). Itämeren norpan metsästykseen ei toistaiseksi pyyntilupia myönnetä. Perämeri on perinteellinen hylkeenmetsästysalue, jossa nykyisin harjoitetaan hallinpyyntiä. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla pyydettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella 683. Maa- ja metsätalousministeriön antama määräys on voimassa 1.8.2009 31.7.2010. Perämerellä on käynnissä Itämerennorppien satelliittiseuranta (NorppaGPS), jossa tutkitaan norppien liikkumista sekä elinympäristön valintaa satelliittipohjaisen seurannan avulla. Tutkimus on edelleen käynnissä ja siitä vastaa RKTL yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Tutkimuksen kolmen ensimmäisen vuoden ajalta kerätyistä tuloksista saatiin alustavia tietoja, jotka perustuvat 26 norppayksilöön. Yksikään seuratuista yksilöistä ei ole viihtynyt Röyttän suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella. Seuratut yksilöt ovat kuitenkin muualla liikkuneet yhtä lähellä mantereen rantaa ja jokisuita, joten ilmeisesti teollisuusalueiden hallitsemat alueet eivät ole norpille houkuttelevia alueita (tiedonanto sähköpostitse, Markus Ahola). 2.1.8 Linnusto Ympäristövaikutusten arviointi menettelyn yhteydessä Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutusten arvioimiseksi alueen muutonaikaisesta linnustosta laadittiin erillisselvitykset, jotka toteutettiin yhteistyössä Kemi-Tornion lintuharrastajien Xenus ry:n kanssa. Selvityksistä laadittiin erillisraportit (Xenus ry 2009 a, b), joissa alueen muuttolinnustoa on yksityiskohtaisemmin kuvattu. Muuttolinnuston ohella paikalliselta lintutieteelliseltä yhdistykseltä sekä lintuharrastajilta saatiin ympäristövaikutusten arvioinnin käyttöön tietoja alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevien saarien pesimälinnustosta, mikä mahdollisti osaltaan tuulivoimapuiston pesimälinnustovaikutusten arvioinnin. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päätyttyä laadittiin kaavoituksen yhteydessä Kemi-Tornion lintuharrastajien Xenus ry:n pesimälinnustoselvitys Tornion Röyttän edustan kymmenelle saarelle. Pesimälinnustoselvitys on kaavaselostuksen liitteinä 4.1 ja 4.2. Kaavaehdotusta varten laadittu Tornion Röyttän tuulivoimapuiston linnustovaikutukset 2012 raportti on kaavaselostuksen liitteenä 4.8. Vuonna 2012 toteutettiin linnuston kevätmuuton tarkkailu, Ruotsin puoleisten saarten pesimälinnustokartoitus, merialueen lepäilijälaskennat, lintujen ruokailulentotarkkailut ja syysmuuton tarkkailu. Tausta-aineistona on ollut käytössä muun muassa Tornion Röyttän tuulipuiston laajennuksen linnustoselvitys (Lapin vesitutkimus 2012). 2.1.8.1 Pesimälinnusto Saaristovyöhyke on Tornion edustalla koko Perämeren alueen tapaan kapea, minkä takia linnuille soveliaiden pesäpaikkojen määrä on alueella varsin pieni. Perämeren saarien pesimälinnustoa luonnehtivat erityisesti saaristoalueelle ominaiset lokki- ja tiiralajit, joista yleisimpinä alueella esiintyvät mm. lapintiira sekä nauru- ja harmaalokki. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsevista kohteista saaristolinnustoltaan merkittävimpiä ovat suunnittelualueen eteläpuolella sijaitseva Utterinkrunni sekä alueen pohjoisreunaan rajautuva Kuusiluoto. Utterinkrunnin pesimälinnustoa luonnehtii suurehko lokki- ja tiirayhdyskunta, jonka valtalajeja ovat vuoden 2003 kartoitusten perusteella pikku- (35 paria) ja naurulokki (32 paria) sekä lapintiira (9 paria). Näiden lajien lisäksi Utterinkrunnin pesimälinnustoon kuuluvat Perämeren saaristolle ominaisista kahlaajalajeista mm. punajalkaviklo ja karikukko. Kuusiluodon linnustolliset arvot kohdistuvat vastaavasti erityisesti saaren rantaniityillä pesiviin kahlaajalajeihin, joista merkittävin on alueellisesti uhanalaiseksi luettava tylli. Kuusiluodon linnustollinen arvo on viime vuosikymmenien aikana kuitenkin laskenut saaren kasvillisuudessa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Linnuston kannalta saaren 2014 Ramboll 15

merkittävin muutos on ollut Outokummun vanhan jätealtaan pensoittuminen, joka on osaltaan vähentänyt saaristolinnuille soveliaiden elinympäristöjen määrää saarella (Ramboll 2010, 142). Luonteeltaan useat suunnitellun tuulivoimapuiston ympäristössä sijaitsevista saarista, mm. osin Kuusiluoto, Kukkokari ja Komso, ovat nykyisin hyvin metsäisiä, minkä takia niiden pesimälinnustostakin valtaosan muodostavat metsäympäristölle sekä avomaille tyypilliset varpuslintulajit, kuten mm. rastaat, pajulintu, pajusirkku, västäräkki ja kivitasku. Vesilinnuista runsaslukuisimpina alueella pesivät tukkakoskelo ja tukkasotka, joiden lisäksi suunnittelualueen pesimälinnustoon kuuluvat myös mm. merihanhi, isokoskelo sekä sini- ja jouhisorsa (Ramboll 2010, 143). Suunnittelualuetta ympäröivien luotojen pesimälinnustoon kuuluu tehtyjen selvitysten perusteella kaikkiaan 9 suojelullisesti merkittävää lajia, jotka koostuvat pääasiassa Perämeren saaristolinnustolle ominaisista lokki- ja kahlaajalajeista sekä osin lähinnä avomaille ja pensaikoille tyypillisistä varpuslintulajeista. Suomen valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen mukaan alueella pesivistä lajeista nauru- ja selkälokki luetaan nykyisiin vaarantuneisiin lajeihin, joiden lisäksi selkälokki kuuluu myös luonnonsuojelulain 46 nojalla uhanalaisiin lajeihin. Alueen pesimälinnustoon kuuluvista lajeista kolme (teeri, kivitasku, pikkulepinkäinen) luetaan lisäksi nykyisin silmälläpidettäviin (NT) lajeihin sekä yksi (tylli) keskiboreaalisella Lapin kolmion alueella (vyöhyke 3c) alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Silmälläpidettäviä lajeja ei uhanalaisuusluokituksen mukaan pidetä vielä uhanalaisina, mutta niiden kantoja pyritään silti tarkkailemaan niiden havaitun taantumisen vuoksi. EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja pesii inventoiduilla kohteilla kaikkiaan neljä (pikkulokki, kalatiira, lapintiira, teeri) (Ramboll 2010, 143). Saarien kasvipeitteisyyden ohella sääolot vaikuttavat nykyisellään voimakkaasti Tornion edustalla sijaitsevien saarien ja luotojen pesimälinnustoon, minä takia lajien pesivät parimäärät voivat vaihdella alueella huomattavastikin vuosien välillä. Erityisesti keväällä ja alkukesästä voimakkaat tuulet ja myrskyt voivat usein nostaa selkeästi veden pintaa tuhoten suurimman osan rantavyöhykkeellä pesivien vesi- ja rantalintujen pesistä (Ramboll 2010, 143). Vuonna 2012 selvitetyillä 14:sta valtakunnan rajan läheisyydessä sijaitsevan saarella pesii tyypillistä Perämeren pohjukassa tavattavaa lajistoa. Ruotsinpuoleisilla tutkimussaarilla, jotka on esitetty kaavaselostuksen liitteessä 4.8., tavattiin pesivänä yhteensä 40 lintulajia ja 508 paria. Linnusto oli pääosin metsä- ja pensassaarille tyypillistä lajistoa. Runsaimpina oli sama kaksikko kuin mantereellakin, pajulintu ja peippo. Kolmantena oli pääasiassa rantapensaikoissa pesivä pajusirkku. Tasaisimmin saarilla oli västäräkkejä, joita tavattiin joka saarella. Saarten keskiosien nummilla viihtyivät parhaiten niittykirvinen ja punakylkirastas. Mantereella suuresti harvinaistuneilla riekolla ja kivitaskulla oli saarilla vankka kanta, samoin voimakkaasti runsastumassa olevalla merihanhella. Sorsa- ja lokkilintuja sekä kahlaajia oli rantasipiä lukuun ottamatta vähän. Tutkimusalueella oli vain yksi hyvä potentiaalinen merilintujen pesimäsaari, Katajakrunni. Pesivään linnustoon kuului kymmenen Suomen uhanalaisten lajien luettelossa olevaa lajia, joista kaksi on vaarantunutta ja kahdeksan silmälläpidettävää. Pesijöissä oli kolme EU:n lintudirektiivin liitteen I lajia ja kahdeksan Suomen erityisvastuulajia (liite 4.8). 2.1.8.2 Kevätmuutto Lintujen kevätmuutto on Perämeren pohjoisosissa jo selvästi esimerkiksi Oulun-Haukiputaan edustan merialueita vähäisempää, mikä johtuu pääasiassa useiden lintulajien muuton suuntautumisesta Hailuodon jälkeen kohti koillista. Kevätmuuttajista runsaslukuisimpia ovat Tornion edustalla ja Röyttässä yleensä tavanomaiset vesilintu- ja kosteikkolajit, kuten eri lokkilajit, kuovi sekä sorsalinnuista mm. isokoskelo ja telkkä. Kemin-Tornion alueella lintujen muuttoa ohjaavat keskeisesti Perämereen laskevat suuret jokiuomat (Kemi- ja Tornionjoki), joiden muodostamille johtolinjoille erityisesti vesi- ja kahlaajalintujen muutto alueella usein painottuu (Ramboll 2010, 146). Suomen rannikkoa seuraavista arktisista vesilinnuista pääosa suuntaa sen sijaan sisämaahan jo Oulun ja Simon väliseltä rannikkoalueelta, minkä takia niitä havaitaan Kemin ja Tornion rannikolla enää varsin vähän. Ympäristövaikutusten arviointia varten toteutetussa kevätmuutonseurannassa tavattujen mustalintujen määrä (noin 300 yksilöä) on Tornion alueella jopa yllättävän suuri verrattuna aikaisempien vuosien muuttajamääriin. On ilmeistä, että linnut tulivat Tornioon pääasiassa Ruotsin puolelta Pohjanlahden länsirantaa seuraillen. Mustalintua lukuun ottamatta muita arktisia vesilintuja ei seurannassa tavattu ja niiden esiintyminen on Tornion edustalla yleisestikin hyvin vähäistä. Luulajan saaristossa muuttoa seuranneet lintuharrastajat näkivät mustalintujen ja pilkkasiipien muuttavan kaukana idässä, mikä viittaa osaltaan niiden muuttoreitin kulkevan Perämeren pohjoisosissa pääosin keskellä merta. Arktisten muuttolintujen kanssa samanaikaisesti 16 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

muuttavien kuikkalintujen muuttoreitit noudattelevat mustalinnun vastaavia muuton suuntautuessa Hailuodon jälkeen jo selvästi kohti itää. Kuikista pieni osa jatkaa matkaansa kuitenkin myös kohti pohjoista, mistä ovat osoituksena kaksi seurannassa havaittua suurempaa kuikkaparvea (47 ja 34 yksilöä). Vesilintujen ja lokkien muutto kulkee Tornion edustalla jäidenlähtöön asti selkeästi Röyttän satamaan johtavaa laivaväylää seuraillen, mitä selittää osaltaan se, että väylä pidetään auki vuoden ympäri (Ramboll 2010, 146). Hanhien määrät ovat Röytässä keväisin varsin pieniä merihanhen ollessa lajeista alueella selkeästi yleisin. Osaltaan merihanhien määrää suunnittelualueen ympäristössä lisää noin 5 kilometrin päässä suunnittelualueesta sijaitseva Oraskerin peltoalue, jonne kokoontuu kevätmuuton aikaan ruokailemaan ja lepäilemään vuosittain 200 300 merihanhea. Kevätmuuton seurannassa muuttavia merihanhia havaittiin Röytässä kaikkiaan 154 yksilöä lajin yksilömäärien jäädessä mantereen puolella selvästi tätä pienemmäksi. Muista hanhilajeista Kemi-Tornion alueella havaitaan keväisin lisäksi metsähanhia, joiden muuttoreitti kulkee kuitenkin pääasiassa mantereen yllä (Ramboll 2010, 146). Kahlaajien päämuuttoreitit kulkevat Kemi-Tornion alueella pääsääntöisesti Röyttän itäpuolelta, mistä ovat osoituksena erot suunnittelualueen ja vertailupaikkana käytetyn Elijärven kahlaajamäärissä. Esimerkiksi muuttavia kuoveja havaittiin parhaimpana muuttopäivänä 25.4. Elijärvellä kaikkiaan 327 yksilöä, kun lajin muuttomäärä jäi samana päivänä Röyttässä vain 11:een. Tornion Koivuluodossa on joinakin keväinä tavattu huomattavia kahlaajakerääntymiä, minkä takia joidenkin lajien muuton voidaan arvioida kulkevan ainakin osittain suunnitellun tuulivoimapuiston kautta. Kerääntymistä mainittakoon 12.5.1982 havaitut 250 kapustarintaa, 10.5.1982 havaitut 300 liroa ja 25.5.1974 havaitut 250 suosirriä (Ramboll 2010, 146). Petolinnut muuttavat Kemi-Tornion alueella keväisin leveänä rintamana, joka tiivistyy jonkin verran Tornion Raumonjärven tienoilla. Tornion edustan merialueella niiden kevätmuutto on kuitenkin varsin vähäistä manneralueella havaittuihin petolintuihin verrattuna. Keväällä 2009 Röytässä tavattujen petolintujen määrät jäivät kaikkiaan noin 10 % Keminmaan Elijärven vastaavista, mikä kuvastaa osaltaan petolintujen muuttoreittien sijoittumista. Petolintumuuton valtalaji on Tornion alueella Pohjois-Skandinaviassa pesivä piekana, jonka päiväkohtaiset yksilömäärät voivat yleensä mantereen puolella nousta useisiin kymmeniin yksilöihin. Lajin kanta on kuitenkin vähentynyt rajusti 1980-luvun jälkeen, minkä takia myös sen muuttajamäärät ovat Perämeren alueella pudonneet selvästi. Muista päiväpetolintulajeista seurantajakson aikana havaittiin mm. muuttohaukka, sääksi, varpushaukka, kanahaukka ja tuulihaukka (Ramboll 2010, 146). Kurkien kevätmuutosta saatiin Röyttän kevätmuuton seurannan perusteella hyvä kokonaiskuva, koska havainnointia oli muuton kannalta tärkeimpinä päivinä. Kurjen osalta Röyttä näyttää jäävän parhaimpien muuttoreittien ulkopuolelle, sillä siellä tavattiin vain 22 muuttajaa, kun niitä Keminmaan Elijärvellä nähtiin samaan aikaan 223. Suomen ja Ruotsin puolelta muuttavista kurjista suurin osa saapuu Tornioon mantereen puolella (Ramboll 2010, 146). Lepäilevien vesilintujen määrät ovat suunnittelualueella yleisesti varsin pieniä eikä alue muodosta pääsääntöisesti lintujen kannalta merkittävää kerääntymäaluetta. Suurimpia vesilintukerääntymät ovat Torniossa yleensä Uksein - Pajukarin välisellä alueella noin 5 kilometriä tuulipuistoalueesta koilliseen. Uksein edustan merkitys on nykytiedon mukaan suurin erityisesti koskeloiden ja telkkien kesäaikaisena sulkasatoalueena, jonne voi kesä-heinäkuun aikana kerääntyä yli 1 000 isokoskeloa sekä 400 500 telkkää. Sulkivien sorsien ohella Pajukarin ympäristöön kerääntyy kesäisin myös useita satoja pesimättömiä joutsenia. Lisäksi muutonaikaista merkitystä on Turskankrunnilla, jonne kerääntyy muuttoaikoina erityisesti Kemijoen kautta muuttavia kahlaajalintuja sekä merihanhia (Ramboll 2010, 146). Vuoden 2012 kevätmuuton seuranta päästiin aloittamaan myöhäiseen ajankohtaan, että aikaisin muuttavien lintujen päämuutto jäi näkemättä. Muuton pääpiirteet ovat kuitenkin hyvin tiedossa, koska alueella ja sen läheisyydessä on seurattu muuttoa jo vuosikymmeniä. Edellinen koko kevään kestänyt kartoitus tehtiin 2009. Yleisesti voidaan sanoa, että kevätmuutto on suunnitellulla tuulivoima-alueella useimmilla lajeilla heikkoa parhaisiin Kemi-Tornion paikkoihin verrattuna. Syynä on etelän suunnassa oleva aava meri, jota linnut eivät lähde mielellään ylittämään, etenkin kun se on jäässä toukokuun puoliväliin asti. Lisäksi Suomen ja Ruotsin rannikkoja seuraavia päämuuttoreittejä kohti pohjoista lentävistä linnuista suurin osa suuntaa kulkunsa mantereelle ennen Tornioon saapumistaan, koska rannikon suunta kääntyy vähitellen itä-länsi - suuntaiseksi. Valtaosa keväällä tuulivoimala-alueella ja sen läheisyydessä muuttavista ja kiertelevistä linnuista on meriympäristön lajistoa. Tärkeimmät muuttoreitit kulkevat pitkin valtakunnan rajaa kohti Tornionjoen suuta ja Kuusiluodon-Sassin tienoilta kohti Liakanjoen suuta. Alueella kiertelee pitkin kevättä myös pesivää linnustoa, etenkin lokkeja, joista suuri osa pesii Outokummun tehtaan 2014 Ramboll 17

ja Röyttän sataman alueilla. Linnuista merihanhi on huomiota herättävän yleinen. Sorsien tärkein muuttoreitti seuraili jään aikana laivaväylää. Kaavan suunnittelualueella ja sen välittömässä läheisyydessä ei ole meren puolella sorsien kerääntymisalueita. Sen sijaan Outokummun tehdasalueen selkeytysaltaissa ja rakennettujen kahdeksan tuulivoimalan läheisyydessä niitä voi oleskella 200 300. Tuulivoimala-alueella liikkuvista naurulokeista suurin osa pesii Outokummun teollisuusalueella. Sen sijaan pääosa harmaalokeista elelee ulkosaaristossa, mistä ne lentävät päivittäin Tornion kaatopaikalle. Hanhista, sorsista, kuikkalinnuista ja lokeista 20 32 % liikkui tuulivoimalan siipien korkeudella, missä on törmäysuhka. Huomiota herättävin petolintu oli sääksi, jonka lennoista 67 % tapahtui tuulivoimalan siipien korkeudella. Törmäysriskiä suurentaa ruokailulentojen suuntautuminen keväällä tuulivoimala-alueen läpi kolmelta reviiriltä Outokummun sulille. Kevätmuuton seurannoissa vuosina 2009 ja 2012 tuulivoimala-alueella havaittiin 17 suojeluohjelmissa olevaa lajia (taulukko 1). Lisäksi Tornion ja Haaparannan lähisaarilla pesii neljä ohjelmissa olevaa lajia, joita seurannassa ei havaittu. Suojeluohjelmien lajeista on 15 Suomessa vaarantuneita ja silmälläpidettäviä, neljä EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä 11 Suomen erityisvastuulajeja (liite 4.8). 2.1.8.3 Syysmuutto Syysmuuttoa on alueella seurattu kuitenkin jo aikaisemmin, minkä vuoksi puutteita pystyttiin osin korjaamaan lintutieteellisen yhdistyksen vanhoilla havainnoilla. Vuosi 2009 oli linnuille monin tavoin huono, mikä näkyi myös seurannan tuloksissa. Hanhien ja petolintujen, etenkin piekanan, syysmuutto oli Torniosta Simoon ulottuvalla alueella jopa poikkeuksellisen vähäistä. Lisäksi monien varpuslintujen, kuten tilhien, rastaiden, peippojen ja käpylintujen, määrät olivat kaukana huippulukemista. Varpuslintujen pieniä määriä selittävät osaltaan syksyn heikot siemen- ja pihlajanmarjasadot, jotka pienensivät niitä syövien varpuslintujen määriä ja suurimpia kerääntymiä (Ramboll 2010, 147). Pohjoisen Lapin alueelta saapuva muutto törmää Kemin-Tornion alueella Perämereen, minkä takia alueella havaitaan usein alueellisestikin merkittäviä muuttokeskittymiä. Eri lajien yksilömäärät avomeren puolelle sijoittuvilla tuulivoimala-alueilla kuitenkin vaihtelevat huomattavasti lajien välillä niiden käyttämistä muuttoreiteistä johtuen. Syysmuuton aikaan Röyttän suunnitellun tuulivoimapuiston runsaslukuisimpia lajeja ovat yleensä lokit ja sorsalinnut, joiden molempien yksilömääriä nostavat Tornionjokisuussa sijaitsevat ruokailu- ja kerääntymäalueet sekä näiden lajien muuttoreittien yleinen painottuminen meren puolelle. Syysmuuton aikaan sorsalintuja kerääntyy Tornion alueella erityisesti Röyttän länsipuolelle Prännärinniemen edustalle sekä Liakanjoen suuhun Uksein-Palosaaren alueelle. Sorsalinnuista runsaslukuisin on alueella yleensä isokoskelo, joita kerääntyy usein satapäin ruokailemaan jokisuistojen mataliin lahtiin. Ruokailevia isokoskeloparvia havaitaan välillä myös kauempana rantaviivasta, mistä on osoituksena syksyllä 2009 Kuusiluodon lähettyvillä ruokaillut 400 yksilön kerääntymä. Isokoskelon ohella Puuluodon ja Pajukarin välille kerääntyy loppusyksystä myös jopa satapäisiä mustalintuparvia, jotka voivat isokoskelon tapaan ruokailla myös suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella ja sen lähiympäristössä. Puolisukeltajasorsien muuttajamäärät ovat Röyttän alueella sen sijaan suhteellisen pieniä niiden muuttaessa tehtyjen selvitysten mukaan pääsääntöisesti Tornionjokisuusta lounaaseen Ruotsin rannikon suuntaan. Lokeista Röyttän edustalla tavataan loppusyksystä lähinnä harmaalokkeja, jotka viihtyvät alueella yleensä merialueen jäätymiseen asti. Lokkien lentoliikenteestä valtaosan muodostavat Röyttässä lintujen lennot merellä sijaitsevien yöpymispaikkojen ja mantereen puolella olevien ruokailualueiden, mm. Tornion jätteenkäsittelykeskus, välillä. Harmaalokkien ruokailulentoreitit kulkevat suoritettujen havaintojen mukaan lähinnä Herakarin ja Pajukarin välistä, jolloin niiden voidaan arvioida kulkevan osin myös suunnitellun tuulivoimapuiston kautta (Ramboll 2010, 147-148). Suurikokoisemmista vesilintulajeista Röyttän syysmuuttoa luonnehtivia lajeja ovat erityisesti laulujoutsen, merihanhi sekä kurki muiden lajien yksilömäärien jäädessä säännöllisesti varsin pieniksi. Laulujoutsenia ruokailee Tornionjoella syksyisin tuhansia yksilöitä, mutta niiden päämuutto suuntautuu jokisuulla tehtyjen havaintojen perusteella pääsääntöisesti Ruotsin puolelle. Röyttässä joutsen havaintomäärät ovat sen sijaan vaatimattomampia (Ramboll 2010, 148). Kurjen syysmuutto ei ole enää Kemi-Tornion alueella yhtä voimakasta kuin Pohjois-Pohjanmaalla, jossa kurkimääriin vaikuttavat voimakkaasti alueen merkittävät kurkien kerääntymäpaikat mm. Muhoksella. Kaikkiaan Tornion kautta muuttavien kurkien määrät nousevat yleensä joihinkin satoihin yksilöihin. Suoraan pohjoisesta saapuvien yksilöiden ohella kurkia tulee Tornioon pieniä 18 Tornion kaupunki, Röyttän edustan merituulivoimapuiston osayleiskaava

määriä myös Ruotsin puolelta. Kurkien muuttoreitti kulkee Tornion alueella pääsääntöisesti Puuluodon-Uksein saaren kautta, josta linnut suuntaavat pääosin rantaviivaa seuraten kaakkoon. Osa kurkiparvista suuntaa havaintojen mukaan kuitenkin myös suoraan etelään kohti avomerta. Kurkien muutto painottuu yleensä kirkkaille päiville, jolloin linnut pystyvät tuuliolojen ohella hyödyntämään myös maanpinnasta syntyviä nousevia ilmavirtauksia (nk. termiikkejä). Mantereen päällä kurjet muuttavat usein hyvin korkealla, jopa tuulivoimaloiden toimintakorkeuksien yläpuolella, mutta ajautuessaan meren päälle niiden on usein havaittu laskevan hieman muuttokorkeuttaan nosteiden vähentymisen vuoksi. Torniossa kurjet muuttavat yleensä 100 200 metrin korkeudessa, tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla (Ramboll 2010, 148). Suunnittelualueen kautta muuttavien varpuslintujen sekä mm. sepelkyyhkyjen ja päiväpetolintujen määrät ovat syksyisin vähäisiä, mikä johtuu ensisijaisesti niiden muuttoreittien painottumisesta ranta-alueiden läheisyyteen ja mantereen puolelle. Muuttomatkallaan nämä lajit eivät mielellään lähde ylittämään suuria merenselkiä, vaan pysyttelevät mieluummin manneralueiden yläpuolella. Tästä syystä niiden muuttosuunta kääntyy esimerkiksi Torniossa selkeästi kaakkoon tai itään kohti Kemiä. Varpuslinnuista meren päälle uskaltautuvat tehtyjen havaintojen perusteella lähinnä räkättirastaat sekä jotkut avomaan lajit, kuten niittykirvinen ja keltavästäräkki, kun taas sepelkyyhkyt kääntyvät rannikon saavuttaessaan säännönmukaisesti kohti itää. Vastaava käyttäytymismalli pätee pääosin myös päiväpetolintuihin, joskin niiden muuttoreitti kulkee osin myös Perämeren alueen saaristoa myötäillen. Kokonaisuudessaan pääosin avomeren puolelle sijoittuvan suunnittelualueen merkitys petolintujen muuton kannalta on kuitenkin vähäinen. Merikotkia Tornion edustalla havaitaan varsin säännöllisesti, mutta yleensä lajin havaintomäärät jäävät vuosittain lähinnä yksittäisiin yksilöihin (Ramboll 2010, 148). Vuoden 2012 syysmuutto päästiin aloittamaan ajoissa. Vuoden 2012 syysmuuton seurannassa kaavan tuulivoimala-alueella ei ole lintuja puoleensa houkuttelevia vesialueita eikä kosteikkoja. Siksi suurin osa syksyn linnuista oli ohi muuttavia tai kierteleviä. Muuton tutkimusalue sijaitsee kolmen tärkeän muuttoreitin Suomen ja Ruotsin rannikkojen ja Tornionjoen yhtymäkohdassa. Rannikoita seuraavat linnut menevät kuitenkin pääosin ohi mantereen puolelta. Sen sijaan meren kautta muuttavia laulujoutsenia, sorsia sekä lokkilintuja alueella liikkuu runsaasti, koska Tornionjoki on niiden tärkein muuttoreitti Lapissa. Suurin osa joutsenista ja ilmeisesti myös sorsista muuttaa Ruotsin puolelle, koska Tornionjoen suu suuntautuu sinne päin. Pääasiassa harmaalokkeja lensi päivittäin runsaasti mereltä Tornion kaatopaikalle ja takaisin. Suurin osa niistä meni Kuusiluodon ja Herakarin välistä. Kurjen tärkein muuttoreitti Kemi-Tornion alueella kulkee seuranta-alueen tienoilta. Niitä on muuttanut vuosi vuodelta enemmän, ja seurannassa niitä tavattiin ennätysmäisesti. Sen sijaan metsähanhen, piekanan ja hiirihaukan muutto oli koko Kemin-Tornion alueella vähäistä. Aikaisempien kokemusten mukaan tuulivoimala-alue ei satu näiden lajien vilkkaimmille muuttoreiteille. Merimetso ja merikotka ovat alueella vakituisia kiertelijöitä ja muuttajia syksyisin. Ne myös mielellään ruokailevat ja lepäilevät siellä. Varpuslintuja tavattiin seurannassa suhteellisen vähän, koska monet niistä karttavat aavaa merta. Tilhiä, räkättirastaita ja urpiaisia voi kuitenkin liikkua runsaasti tuulivoima-alueella. Tilhien ja urpiaisten määrä vaihtelee suuresti ravintotilanteen mukaan, mutta räkättirastaita muuttaa suuria määriä joka syksy (liite 4.8). 2.1.9 Kalaston nykytila Ympäristövaikutusten arviointi menettelyn yhteydessä Röyttän tuulivoimapuiston kalastoon ja kalatalouteen kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi nykytilaa selvitettiin ammatti- ja virkistyskalastustiedusteluilla. Kaavoituksen yhteydessä laadittiin kalataloudellisten vaikutusten lisäselvityksenä selvitys kalojen syönnösalueista (Ramboll 2011c), selvitys kairakoneen aiheuttamasta melusta kaloihin (Ramboll 2011 a) sekä uusi ammattikalastajakysely ja poikasnuottaukset (Ramboll 2012a). Perämeren kalastosta valtaosa on makean veden lajeja, johtuen veden matalasta suolapitoisuudesta. Ulappa-alueilla yleisiä ovat silakka, muikku, kuore sekä ajoittain lohi ja talvella kolmipiikki. Perämeren avovesissä ei ole juuri petokaloja, mikä on melko ainutlaatuista merialueille. Taloudellisesti merkittävimmät kalalajit ovat lohi ja vaellussiika. Muita suunnittelualueella ja sen läheisyydessä tavattuja kalalajeja ovat kuha, taimen, hauki, ahven, lahna, harjus, kilohaili ja särkikaloja. Läheiseen Tornionjokeen kutemaan nousevaa lohta voidaan pitää Itämeren alueen tärkeimpänä luonnonvaraisena lohikantana, joka oli menneinä vuosikymmeninä liikakalastuksen vuoksi luokiteltu uhanalaiseksi. Itämeren jokien alkuperäiset lohikannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi (www.rktl.fi). Joen meritaimenkanta, joka on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi, on niin heikko, että se ei kestä kutevaan kantaan kohdistuvaa lisäkalastusta (Ramboll 2010, 122 ). 2014 Ramboll 19