TAMMIJÄRVEN KOULU, VANHA OSA KUNTOARVIO

Vastaanottaja Luhangan kunta Asiakirjatyyppi Kuntoarvioraportti Päivämäärä 28.08.2014 Viite 1510012871 TAMMIJÄRVEN KOULU, VANHA OSA KUNTOARVIO

VANHA OSA KUNTOARVIO 1. Perustiedot 3 2. ASIAKIRJATARKASTELUN JA ARVIOINTIKÄYNNIN PERUSTEELLA tehdyt havainnot 4 2.1 Yleistä 4 2.2 Ulkopuoliset rakenteet 4 2.3 Perustukset 4 2.4 Alapohjat 4 2.4.1 Maanvarainen alapohja 4 2.4.2 Tuulettuva alapohjarakenne 4 2.5 Maanvastaiset seinät 4 2.6 Ulkoseinät 5 2.7 Välipohjat 5 2.8 Yläpohjat 5 3. Rakennusfysikaalinen tarkastelu 5 3.1 Alapohjat 5 3.2 Maanvastaiset seinät 6 3.3 Ulkoseinät 6 3.4 Välipohjat 6 3.5 Yläpohjat 7 4. Korjausmenetelmät 7 4.1 Yleistä 7 4.2 Ulkopuoliset rakenteet 7 4.3 Alapohjat 7 4.4 Maanvastaiset seinät 8 4.5 Ulkoseinät 8 4.6 Välipohjat 8 4.7 Yläpohjat 8 4.8 Rakennuksen korjausasteet 9 5. Yhteenveto 9

1. PERUSTIEDOT Kuntoarvion kohteena oleva Tammijärven koulun vanha osa on valmistunut todennäköisesti 1960-luvun alussa. Alkuperäisissä suunnitelmissa on vuosiluku 1958. Koulu sijaitsee osoitteessa Tammijärventie 316, 19910 Tammijärvi. 90-luvulla rakennuksessa on tehty korjauksia uusimalla sisäpuolen pintamateriaaleja ja keittiön laitteita sekä luokkien sähköistyksiä. Lattian pintamateriaalien vaihtoja on tehty myös aivan viime vuosina. Pellettilämmityslaitteisto on rakennettu vuonna 2003. Neljään suurimpaan luokkaan on lisätty tilakohtaiset ilmanvaihtolaitteistot. Maasto rakennuksen ympärillä on tasaista ja aivan rakennuksen vierellä ei ole rinteitä. Maanpinta laskee hiukan vanhassa osassa kiinni olevan laajennuksen suuntaan. Vanhan osan kerrosala on n. 1285 m². Siinä on kaksi maanpäällistä kerrosta ja kellari. Rakennuksessa on keskivaiheilla porrashuone ja sen kohdalla rakennuksen harjalinja muuttuu jakaen rakennuksen kahteen eri osaan. Ne liittyvät kulmistaan selkeästi yhteen. Rakennuksen molemmissa osissa on portaat. Kellarissa on vanhat huonokuntoiset sauna ja pesuhuone. Siellä on myös varastoja, pukuhuoneita, pieni sosiaalitila, työtila, sähköpääkeskus, kattilahuone, puupolttoaineen säiliötila ja kuntosali. Kuntosali on rakennettu todennäköisesti 1990-luvulla laajennuksen rakentamisen yhteydessä aiemmin ryömintätilana toimineelle alueelle. 1. kerroksessa keskivaiheilla on valmistuskeittiö, jossa ei enää valmisteta säännöllisesti ruokaa. Etelän puoleisessa osassa on 1. kerroksessa kaksi isoa luokkaa, varastotilaa, sosiaalitiloja ja käytävä. Pohjoisen puoleisessa osassa on ensimmäisessä kerroksessa ollut asuntoja, jotka tällä hetkellä ovat opetuskäytössä mm. esikoululaisilla. 2. kerroksessa on etelän puoleisessa osassa kaksi isoa luokkaa ja opettajien työ- sekä sosiaalitiloja. Pohjoisen puoleisessa osassa on ollut asuntoja, jotka tällä hetkellä ovat opetuskäytössä mm. esikoululaisilla. Rakennus on perustettu teräsbetonisille seinä- tai pilarianturoille. Alapohja on pääosin maanvarainen teräsbetonilaatta, jossa ei ole lämmöneristettä. (kuntosalin alapohjassa voi olla eristeet) Pienellä alueella on ryömintätilainen alapohja. Rakennus on pääosin teräsbetonirunkoinen. Kantavina pystyrakenteina toimivat teräsbetonipilarit ja seinät. Kantavina vaakarakenteina toimivat teräsbetonipalkit ja laatat. Maanvastaiset seinät ovat n. 400 mm paksuja massiivibetoniseiniä. Ulkoseinän rakenne koostuu ulkopuolen 130 mm tiilimuurauksesta ja sisäpuolen 200 tai 270 mm tiilimuurauksesta, joiden välissä on 50 75 mm mineraalivillaa. Ulkoseinän sisäkuori on paikoin kantava 200 mm paksu teräsbetoniseinä. Yläpohjan massiivilaatan päällä on eristeenä lastuvillalevy. Päällimmäisenä on ohut n. 50 mm betoninen palopermanto, jonka päälle on asennettu n 200 mm puhallusvillaa lisälämmöneristeeksi. Vesikatteena on konesaumattu peltikatto ilman aluskatetta. Kuntoarviota tehtäessä olivat käytettävissä seuraavat asiakirjat: Alkuperäiset arkkitehtisuunnitelmat vuodelta 1958 Rakennuksen tämän hetkiset pohjapiirustukset.

2. ASIAKIRJATARKASTELUN JA ARVIOINTIKÄYNNIN PE- RUSTEELLA TEHDYT HAVAINNOT RAKENTEISTA 2.1 Yleistä Kuntoarvio on tehty tarkastelemalla kohteen suunnitelmia sekä kohdekäynnillä tehtyjä aistinvaraisia havaintoja ja pintakosteudenosoittimella tehtyjä mittauksia. Varsinaisia rakenneavauksia ei tehty, mutta eristekerroksien esiintymistä selvitettiin iskuporakoneella tehdyn pienen reiän avulla. Mahdollisia jatkotoimenpiteitä ja mahdollista korjaussuunnittelua varten täytyy rakenteet tarvittaessa varmistaa vielä avaamalla niitä timanttiporauksilla. 2.2 Ulkopuoliset rakenteet Rakennuksen salaojista ei löydetty suunnitelmia. Alkuperäisissä arkkitehdin leikkauksessa näkyy salaojat. Kohdekierroksella ei havaittu salaojakaivoja. 2.3 Perustukset Rakennus on perustettu teräsbetonisille seinä- tai pilarianturoille. Yläpuolisissa rakenteissa havaittiin jonkin verran halkeamia rapatussa julkisivussa. Ne eivät välttämättä ole aiheutuneet perustusten epätasaisista painumisista, mutta kuntosalin ja puupolttoaineen säiliötilan rakentamisen yhteydessä on voinut perustuksissa tapahtua pientä liikettä. 2.4 Alapohjat 2.4.1 Maanvarainen alapohja Alkuperäisestä kellarikerroksen lattiasta ei ole käytettävissä luotettavia tietoja, mutta alkuperäinen rakenne lienee rakentamisajankohdan perusteella muodostunut kahdesta betonilaatasta, joiden välissä on pikisively kosteudeneristeenä. Rakenne on alkuperäisessä arkkitehtisuunnitelmissa esitetty myös tällä tavalla. Pohjaviemärin uusimisen yhteydessä oli alapohjarakenteita paljastunut ja laatan alapinnassa ei ollut havaittavissa lämmöneristeitä keskellä rakennusta. Myöskään rakennuksen reunalla ei havaittu lämmöneristeitä tutkimusten yhteydessä tehdystä pienestä porareiästä. Pesuhuoneen ja saunan kohdalla alapohjarakenteen vedeneristeenä pintalaatan alla on todennäköisesti käytetty paksumpaa kermikerrosta, joka voi sisältää haitta-aineita. Kuntosalin alapohjasta ei ollut käytettävissä suunnitelmia, eikä rakenteen kuntoa arvioitu. 2.4.2 Tuulettuva alapohjarakenne Tuulettuva, ryömintätilainen alapohjarakenne muodostuu pintalaatasta, jonka alla on todennäköisesti lastuvillalevyä eristeenä ja varsinainen kantava teräsbetonilaatta. Tuulettuvan alapohjan osuus on alle 10 % alapohjien pinta-alasta. Tuulettuva ryömintätila kuvattiin sokkelissa olevasta pienestä tuuletusaukosta. Tilassa on maapohjan päällä jonkin verran rakennusjätettä ja maapohja näytti osittain märältä. 2.5 Maanvastaiset seinät Rakennuksen maanvastaiset seinät on valettu betonista. Niiden paksuus on n. 400 mm. Varaston seinään oli porattu halkaisijaltaan n. 100 mm pyöreä reikä, josta rakenne päästiin tarkastamaan. Etupihan puolelle on alkuperäiseen arkkitehtileikkaukseen piirretty sisäpuolinen verhomuuraus, ja

mm. pesuhuoneen sekä lämmönjakohuoneen seinässä muuraus oli näkyvissä. Lämmönjakohuoneen seinässä verhomuurauksen takana oli havaittavissa eristeenä n. 50 mm mineraalivillaa. Alkuperäisissä arkkitehdin leikkauksissa on esitetty perusmuurien yläosaan sokkelihalkaisu 75 mm lastuvillalevyllä. Perusmuurien ulkopinnan vedeneristeiden korjauksista ei ole tietoa. Ulkopuolella ei ollut havaittavissa merkkejä, että niitä olisi korjattu. 2.6 Ulkoseinät Ulkoseinän rakenne koostuu ulkopuolen 130 mm tiilimuurauksesta ja sisäpuolen 200 tai 270 mm tiilimuurauksesta, joiden välissä on 50 75 mm mineraalivillaa. Ulkoseinän sisäkuori on paikoin kantava 200 mm paksu teräsbetoniseinä. Seinän ulkopinta on roiskerapattu ja sisäpinta rapattu ja maalattu. Ulkopinnan rappauksen kuntoa ei arvioitu. Rakenteessa ei ole tuuletusrakoa. 2.7 Välipohjat Välipohjat ovat paikalla valettuja massiivilaattoja. Niiden päällä on käytetty askeläänien eristeenä todennäköisesti 50 100 mm lastuvillalevyä. Ei ole tietoa, onko tätä askeläänikerrosta esimerkiksi wc- tai märkätilojen kohdalla. Lastuvillalevyn päällä on ohut pintabetonilaatta, jonka päällä on lattian pinnoitteet. Pääsääntöisesti pinnoitteet ovat muovimattoa tai muovilaattaa. Välipohjissa voi olla vielä jäljellä vanhoja asbestipitoisia liimoja ja laattoja nykyisten pintamateriaalien alla. Välipohjien päällä olevien märkätilojen lattiarakenteiden kuntoa ei arvioitu. 2.8 Yläpohjat Yläpohjan kantavana rakenteena on paikalla valettu massiivilaatta. Sen päällä on lastuvillalevykerros ja päällimmäisenä on ohut n. 50 mm betoninen palopermanto, jonka päälle on asennettu n 200 mm puhallusvillaa lisälämmöneristeeksi. Vesikaton puiset tukirakenteet tukeutuvat kantavan laatan päällä olevilta tiilikorokkeilta. Puisten tukirakenteiden päällä on harvalaudoitus 22x100 k150, jonka päällä on todennäköisesti alkuperäinen konesaumattu peltikate. Vesikaton kaltevuus on n. 1:3,5 ja kattomuoto on harjakatto. 3. RAKENTEIDEN KUNTO JA RAKENNUSFYSIKAALINEN TOIMINTA 3.1 Alapohjat Alapohjan alustäytöissä on aina orgaanista materiaalia sekä mikrobien kasvulle suotuisat lämpöja kosteusolosuhteet, joten mikrobien esiintyminen alustäytössä on luonnollinen ilmiö. Alapohjarakenteiden ja muiden rakenteiden liittymät tuskin ovat täysin tiiviitä ja epäpuhtauksilla on mahdollisuus kulkeutua huoneilmaan. Rakenneavauksilla olisi hyvä varmistaa, ovatko alapohjat tässä kuntoarviossa kuvatun mukaisia. Alkuperäisessä maanvaraisessa alapohjarakenteessa, jossa ei ole lämmöneristystä tai sitä on vähän, diffuusiokosteus siirtyy maaperästä sisätilojen suuntaan ja tiivistyy lattianpäällysteen alapintaan, mikäli lattiassa on huonosti vesihöyryä läpäisevä pintamateriaali. Lisäksi alkuperäinen, todennäköisesti varsin hienorakeinen alustäyttö mahdollistaa kosteuden kapillaarisen nousun betonirakenteisiin. Osa alapohjan lattioista on päällystetty tiiviillä muovimatolla. Muovimatoissa, liimoissa ja tasoitteissa saattaa kosteuden vaikutuksesta syntyä mikrobikasvustoja tai niissä voi

tapahtua kemiallisia reaktioita, joista vapautuu orgaanisia yhdisteitä (VOC-yhdisteet) huoneilmaan. Rakenteissa, joissa on alemman betonilaatan yläpinnassa bitumisively, kosteuden nousu pintalaattaan on todennäköisesti mahdollista. Bitumisively haurastuu vanhetessaan ja siihen muodostuu halkeamia, jolloin sen kyky toimia kosteudennousun katkaisevana kerroksena heikkenee. Peruskorjauksen käyttöikätavoitteen ollessa 30 50 vuotta bitumikerroksen tiiviyden niin pitkään säilymiseen ei voida luottaa. Tuulettuvan ryömintätilaisen alapohjan kerroksellinen rakenne on hyvin riskialtis kosteusvaurioille. Tilojen käyttötarkoitus huomioon ottaen on selvää, että alapohjan lastuvillalevykerroksiin on rakennuksen käyttöhistorian aikana päässyt vettä sekä siivousvesien että putkivuotojen seurauksena Tuulettuvassa alapohjassa havaittiin lisäksi orgaanista materiaalia tuuletustilan pohjalla, joka voi olla mikrobivaurioitunutta. Rakenteen liittymät tuskin ovat täysin tiiviitä ja epäpuhtauksilla on mahdollisuus kulkeutua huoneilmaan. Alapohjien pintarakenteet ovat melko huonokuntoisia. 3.2 Maanvastaiset seinät Kosteuden nousu maaperästä etenkin maanvastaisten seinien alaosiin on mahdollista. Hienojakoiset maa-ainekset ja salaojien toimimattomuus lisäävät kosteusvaurioriskiä Verhomuurauksen takana oleva mineraalivilla ja sokkelihalkaisussa oleva lastuvillalevy voivat olla mikrobivaurioituneita. Varsinkin saunan ja pesuhuoneen seinän orgaaniset materiaalit muodostavat riskirakenteen. 3.3 Ulkoseinät Muuratuissa julkisivuissa rakenteessa ei ole minkäänlaista tuuletusrakoa. Vastaavista rakenteista saatujen kokemusten ja niistä tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan vahvasti olettaa, että lämmöneristekerrokseen on vuosikymmenten kuluessa muodostunut mikrobikasvustoja. Viistosade ja paikalliset kosteusrasitukset ikkunoiden alapuolella ja räystäillä ovat kastelleet lämmöneristettä eikä se ole päässyt tuuletusraon puuttumisen vuoksi kuivumaan riittävän nopeasti. Ulkoseinän ja alkuperäisten ikkunoiden liittymät ovat tämänikäisessä rakennuksessa epätiiviitä, joten niiden kautta pääsee mahdollisesti kulkeutumaan epäpuhtauksia eristekerroksesta sisäilmaan. Jos rakennukseen toteutetaan nykyaikainen ilmanvaihto, alipaineisuus kasvaa ja mikrobien kulkeutuminen huoneilmaan lisääntyy. Ulkoseinärakenteen lämmöneristävyys on varsin heikko nykymääräyksiin verrattuna, mutta toisaalta tämä on nopeuttanut erityisesti muuratun rakenteen kuivumista ja estänyt sen pakkasrapautumista seinän lämpövuodon ansiosta. 3.4 Välipohjat Rakennuksen alkuperäinen kerroksellinen lattiarakenne muodostaa sisäilman laatua mahdollisesti heikentävän riskitekijän. Vaikka rakenne on kuivassa tilassa, vastaavissa kohteissa on löydetty askeläänen eristeenä käytetystä orgaanisesta materiaalista viitteitä mikrobivauriosta. Tilojen käyttötarkoitus huomioon ottaen on selvää, että välipohjan täytekerroksiin on rakennuksen käyttöhistorian aikana päässyt vettä sekä siivousvesien että putkivuotojen seurauksena. Käyttäjän kertoman mukaan viemärien huuhtelun yhteydessä vettä on päässyt hallitsemattomasti lattioille ja sitä on valunut välipohjien läpi alempiin kerroksiin. Mahdolliset mikrobien aineenvaihduntatuotteet voivat päästä rakenteiden liittymien, läpivientien juurien ja laatan halkeamien kautta sisäilmaan.

Välipohjien pintamateriaalit ovat hyväkuntoisia. Välipohjien rakenteita olisi hyvä tutkia lisää ennen kuin tehdään tarkempia korjaussuunnitelmia tai johtopäätöksiä. 3.5 Yläpohjat Alkuperäinen yläpohjarakenne on riskialtis. Kahden betonilaatan välissä oleva orgaaninen aines, todennäköisesti lastuvillalevy, muodostaa kastuessaan mahdollisuuden mikrobikasvuston syntymiselle. Kohdekäynnillä ullakolla havaittiin useita vuotopaikkoja ja joitakin vanhoja vuotojälkiä puhallusvillassa ja vesikaton puisissa tukirakenteissa. Rakennuksen sisäpuolelta havaittiin vuotojälkiä melko vähän. Näkyvissä olevassa peltikatteessa esiintyy korroosiovaurioita ja maalin hilseilyä. Vesikate on ainakin peltien osalta käyttöikänsä päässä. Nykyinen kattokaltevuus 1:3,5 toteutettuna ilman aluskatetta ei täytä nykyisiä määräyksiä. Ilman aluskatetta vähimmäiskaltevuuden minimiarvo on nykyisin 1:3 (RIL 107-2012). Yläpohjarakenteen lämmöneristävyys ei täytä nykymääräyksiä. Toisaalta lämpövuodot vähentävät kosteuden tiivistymisen riskiä yläpohjan rakenteisiin ja kuivattavat yläpohjaa. 4. KORJAUSMENETELMÄT 4.1 Yleistä Rakennuksesta on teetettävä lakisääteinen kattava haitta-aineselvitys ennen jatkotoimenpiteisiin ryhtymistä. Purkutöissä ja purkujätteen käsittelyssä on otettava huomioon rakenteissa olevat mahdollisesti asbestia ja PAH-yhdisteitä sisältävät materiaalit. Rakennuksen iän, kunnon ja tulevien rakennus- sekä käyttökustannusten perusteella tulee harkita kannattaako rakennusta korjata. Mikäli rakennus päätetään korjata 4.2 Ulkopuoliset rakenteet Rakennuksen salaojitus on uusittava, jotta se saadaan vietyä nykymääräysten mukaiseen syvyyteen eli perustamistason alapuolelle. Toimenpide saattaa vaatia paikallisesti louhintaa. Samassa yhteydessä voidaan uusia perusmuurien veden- ja lämmöneristykset sekä rakennuksen ympärystäytöt. Maanpinta muotoillaan viettämään rakennuksesta poispäin, ja piha-alueelle lisätään tarvittaessa salaojakaivoja. 4.3 Alapohjat Alkuperäiset maanvaraisen alapohjan rakenteet uusitaan kauttaaltaan sen rakennusfysikaalisen, lähinnä kosteusteknisen, toimivuuden parantamiseksi. Tällöin alustäyttö saadaan vaihdettua karkearakeisemmaksi ja asennettua rakenteeseen radonputkisto sekä lämmöneristys uuden teräsbetonilaatan alapuolelle. Alapohjalaatan ja seinien liittymät tiivistetään bitumikermeillä ilmavuotoja vastaan. Normaalisti alapuolelta eristettyjä uudempia betonilaattoja ei tarvitse purkaa. Pintamateriaalit tulee vaihtaa hyvin vesihöyryä läpäiseviin materiaaleihin ja liittymät tiivistää vedeneristeellä ja vahvikenauhalla. Märkätilojen laattoja, joissa on kermivedeneriste, ei välttämättä tarvitse purkaa. Mikäli näihin lattioihin halutaan vaihtaa pintamateriaalit ja asentaa lattialämmitykset on rakenteen uusiminen suositeltavaa. Tuulettuvan ryömintätilaisen alapohjarakenteen pintalaatta tulee purkaa ja kaikki lastuvillalevyt ja muut orgaaniset materiaalit poistaa. Jäävän betonilaatan liittymät tulee tiivistää vedeneristeellä ja vahvikenauhalla. Uudet rakenteet tulee toteuttaa nykymääräysten mukaan. Tuulettuvan ti-

lan pohjalta tulee poistaa kaikki orgaaninen aines ja maata n. 200 mm paksuinen kerros, ja se korvataan kevytsoraeristeellä. Kevytsoran ja maapohjan väliin asennetaan suodatinkangas. Ryömintätilaan tulee rakentaa erillinen koneellinen tuuletusjärjestelmä ja tilaan johtavia korvausilma-aukkoja tulee lisätä. 4.4 Maanvastaiset seinät Seinien sisäpuoliset levyverhoukset ja verhomuuraukset sekä mineraalivillaeristeet on purettava. Jäävät betonipinnat puhdistetaan esim. hiekkapuhaltamalla ja tasoitetaan sekä maalataan silikaattimaalilla. Koska alkuperäiset perusmuurit ovat erittäin paksuja, niiden mahdolliseen kuivatukseen on varattava runsaasti aikaa. Saunan tarpeellisuutta tai sijoittamista muualle tulee miettiä tai saunan maanvastaiseen seinään tulee höyrynsulun taakse järjestää koneellinen tuuletus. Uusi veden- ja lämmöneristys asennetaan rakenteen ulkopintaan salaojituksen rakentamisen yhteydessä. Seinien alaosien injektoimista tulee harkita kapillaarisen kosteuden nousun katkaisemiseksi. 4.5 Ulkoseinät Julkisivurappauksen kunto suositellaan tutkittavaksi sen korjaustarpeen määrittelemiseksi. Alkuperäiset ikkunat uusitaan tai kunnostetaan. Liittymät tiivistetään vedeneristeillä ja vahvikenauhalla (ns. tiivistyskorjaus). Korjausmenetelmän käyttöikä on selvästi lyhyempi kuin peruskorjauksen käyttöikätavoite. Toinen vaihtoehto on ulkopuolen tiiliverhouksen ja lämmöneristyksen purkaminen. Tällöin saataisiin vaurioituneet eristeet vaihdettua ja eristepaksuutta kasvatettua sekä parannettua ulkoseinärakenteen rakennusfysikaalista toimivuutta. Tämä toimenpide tuskin tulee kyseeseen, koska rakennus on suojeltu. Seinien lämmöneristävyyttä voidaan parantaa ulkopintaan tehtävällä lämpörappauksella. Se paksuntaa rakennetta ja muuttaa ulkonäköä, joten sen käytöstä on neuvoteltava rakennussuojelusta vastaavien viranomaisten kanssa. Kellarin alarinteen puoleiset, vanhojen autotallin ovien kohdalla olevat seinät puretaan ja korvataan nykymääräykset täyttävillä rakenteilla. 4.6 Välipohjat Välipohjista on ensisijaisesti suositeltavaa purkaa kaikki pintabetonilaatat ja alalaattapalkistojen päällä olevat laatat, jotta välipojassa olevat orgaanista materiaalia sisältävät ja hyvin todennäköisesti mikrobivaurioituneet täytekerrokset saadaan poistettua. Kellarikerroksen katon alapinnassa oleva lastuvillalevy tulee poistaa. Toinen vaihtoehto on välipohjarakenteen tiivistäminen. Tiivistämisvaihtoehdossa pyritään estämään välipohjan orgaanisissa materiaaleissa mahdollisesti olevien mikrobien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden pääsy sisäilmaan tiivistämällä välipohjarakenne mahdollisimman hyvin. Rakenteiden liittymät ja läpiviennit tiivistetään vedeneristeellä ja vahvikenauhalla. Korjausmenetelmän käyttöikä on selvästi lyhyempi kuin peruskorjauksen käyttöikätavoite. Välipohjien uusiminen edellyttää ei-kantavien (sekä tiili- että levyrakenteisten) väliseinien purkamista. 4.7 Yläpohjat Alkuperäinen vesikate on uusittava kokonaan tuuletusjärjestelyissä olevien puutteiden, peltikatteen korroosiovaurioiden ja epätiiviiden läpivientien vuoksi. Samassa yhteydessä voidaan korjata

vesikattokannattajissa olevat mahdolliset lahovauriot, tarvittaessa vahvistaa puukannattajia ja tarkastaa puuvasojen ja räystään liittymä siinä esiintyy tyypillisesti eniten lahovaurioita. Yläpohjan palopermanto tulee purkaa ja sen alla olevat eristeet poistaa. Rakenteet tulee korvata uusilla lämmöneristekerroksilla nykymääräysten mukaan. 4.8 Rakennuksen korjausasteet Selvityksen perusteella rakenteille ja taloteknisille järjestelmille on arvioitu seuraavat korjausasteet: - Rakenteet 75 100 % - Talotekniset järjestelmät 75 100 % 5. YHTEENVETO Rakennuksen korjaaminen sekä rakennus- että talotekniikan osalta sisäilman laadulle asetettujen tavoitteiden sekä nykyisten rakentamismääräysten mukaiseksi edellyttää rakenteiden laajamittaista purkamista. Ainoastaan runko- ja ulkoseinärakenteet eivät vaadi laajamittaisia korjaustoimenpiteitä. Rakennuksen kokonaiskorjausasteen arvioidaan olevan 75 100 % haastavien purkutoimenpiteiden vuoksi. Korjauskustannuksia saattavat lisätä rakenteissa mahdollisesti olevat haitta-aineet, joiden purkaminen on toteutettava erillisten määräysten mukaan. Alapohjat ja perusmuurien eristysrakenteet joudutaan uusimaan lähes kokonaan. Niiden korjaamiseen ei liity erityisiä riskejä. Mahdollisesti säilytettäviin alapohjiin liittyy pieni riski. Tällöin anturoiden ja säilytettävien alapohjien alapuolista täyttöä ei pystytä vaihtamaan, joten kosteuden kapillaarinen nousu väli- ja ulkoseinien alaosiin sekä säilytettäviin laattoihin on edelleen mahdollista. Kapillaarista nousua voidaan vähentää injektoimalla rakenteita. Joka tapauksessa jatkossa pintamateriaalien valinnassa täytyy suosia hyvin vesihöyryä läpäiseviä tuotteita. Ulkoseinän lämmöneristeissä on todettu mikrobivaurioita ja seinissä on eristettä hyvin vähän. Ulkoseinärakenteiden korjaukset poistavat niihin sisältyvät suurimmat riskit, mutta tiivistyskorjauksiin liittyy aina pieni riski ja niiden käyttöikä on selvästi lyhyempi kuin peruskorjauksen käyttöikätavoite. Jos julkisivuverhous voidaan purkaa, saataisiin riski poistettua ja lämmöneristepaksuutta lisättyä. Tällaiseen toimenpiteeseen vaaditaan kuitenkin aina rakennussuojelusta vastaavien viranomaisten lupa ja alkuperäinen ulkoasu tulee säilyttää. Mikäli julkisivurappaus, sen tartunta tai sen alusta osoittautuvat lisätutkimuksissa huonokuntoisiksi eikä julkisivua pureta, lisää se korjauskustannuksia huomattavasti. Väli- ja yläpohjarakenteiden sekä vesikatteen perusteellinen uusiminen on vesikattorakenteiden huonon kunnon ja välipohjasta löytyneiden mikrobikasvustojen vuoksi hyvin suositeltavaa. Nämä toimenpiteet poistavat rakenteista sisäilman laatua heikentävät tekijät sekä takaavat yläpohjarakenteen luotettavan rakennusfysikaalisen toiminnan. Rakennuksen talotekniset järjestelmät ovat todennäköisesti peräisin peruskorjausvuosilta 1986-1994. Moni järjestelmä alkaa olla käyttöikänsä päässä ja mm. ilmanvaihdon ilmamäärät eivät ole nykymääräyksiin verrattuna riittäviä. Monessa paikassa rakenteiden purkaminen edellyttää ensin tekniikan purkamista. Ilmanvaihdon uusimista varten joudutaan alakatot purkamaan ja yläpohjarakenteita purkamaan uusien koneiden asennusta varten. Todennäköisesti uusia ilmastointikonehuoneita joudutaan rakentamaan. Vaurioiden todellista laajuutta ei tämäntyyppisessä rakennuksessa pystytä ennalta täysin luotettavasti selvittämään, sillä kaikkia tehtyjä muutoksia ja korjauksia ei ole dokumentoitu eikä vesi-

kattovuotojen ja muiden vesivahinkojen aiheuttamien vaurioiden laajuus selviä ilman laajoja purkutöitä. Korjaussuunnitelmat on laadittava ottaen huomioon sekä rakennustekniikan että ilmanvaihdon osalta rakennuksen erityispiirteet, jotta aikaisempien korjausten yhteydessä tehdyt osittain toimimattomat ratkaisut pystytään välttämään. Myös korjaustyöt on tehtävä äärimmäisen huolellisesti, jotta vaurioituneet rakennusmateriaalit saadaan poistettua kauttaaltaan ja jotta ne eivät jatkossa heikennä rakennuksen sisäilman laatua. Timo Turunen Toimialapäällikkö, tekn.lis. Matti Manninen Suunnittelija RI (AMK)