2 2012 LUKEMISTA OPETTAJILLE Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä johtaa nyt opetuksen kehittämistä maassamme s. 4 CERN-tiedeopiskeluprojekti avaa ovia fysiikan kiehtovaan maailmaan s. 10 Heli Hirvelän hiljainen kuiskaus s. 14
Pääkirjoitus Syksyn sävelet Yksi mieluisimmista asioista pienten lasten kanssa puuhasteltaessa on heidän esittämänsä kysymykset. Usein nämä kysymykset ovat yllättäviä, toisinaan vaikeita ja silloin tällöin sellaisia, joita ei itse olisi ikinä tullut ajatelleeksi. Lasten into kysyä ja kyseenalaistaa on hieno asia, jonka soisi jatkuvan myös vuosien varrella. Vastauksia miettiessä itsekin oppii ja tulee pohtineeksi asioita eri kanteilta. Uteliaisuus ja kyseenalaistaminen vievät kehitystä eteenpäin ja samalla mieli pysyy virkeänä. Toki hyvin vietetyn kesäloman jälkeen mieli on usein muutenkin virkeä ja syksyn kiireet tuntuvat mukavilta haasteilta velvollisuuksien sijaan. Odotuksissa voi olla uusien asioiden oppimista, työssä kehittymistä tai itselle asetettujen tavoitteiden täyttämistä. Kenties innokkaimmilla on olympialaisten innoittamana suunnitelmissa uusi lajiharrastus. Tänä syksynä Euroopan talouskriisi tuo oman happaman lisämausteen syyskauden aloitukseen. Kreikka natisee liitoksistaan ja jo viisi euromaata 17:stä on pyytänyt EU:lta apua talousvaikeuksiinsa. Kestävä talouskasvu ja yhteiset tavoitteet tuntuvat etäisiltä käsitteiltä. Suomessa on ajauduttu talouden tasapainottamiseen tähtääviin leikkauksiin, jotka näkyvät valitettavasti myös opetustoiminnassa. Opetuksen taso on Suomessa erinomaisella tasolla, ja juuri tällä rakennetaan pitkän aikavälin menestystarinoita. Vaarana on, että rajut leikkaukset tulevat Suomelle kalliiksi. Huippuluokkaisen koulutuksen yhdistäminen menojen leikkauksiin on hankala, mutta toivottavasti ei mahdoton tehtävä. Kyseenalaistamista, venymistä ja positiivisia ideoita tarvitaan varmasti paljon. Useimpia lapsia uutiset eivät suuremmin hetkauta. He elävät tätä päivää ja pohtivat itselleen tärkeitä asioita. Se on hyvä asia. Kiireen keskellä arjen piristyksiäkään ei sovi unohtaa. Yksi piristyksen aihe on Seppälän Koulukuvien jokasyksyinen koulukuvaus, joka on oppilaille odotettu ja mieluisa ohjelmanumero. Koulukuvat säilyvät mukavina muistoina talouden käänteistä riippumatta. Energistä syksyä ja jaksamista haasteisiin! Samuli Seppälä Kehitysjohtaja Kuvajainen Julkaisija KuvaSeppälä-yhtiöt Oy Vasaratie 2, 65350 Vaasa, puh. 020 113 3300. www.kuvaseppala.com Päätoimittaja Heikki Seppälä heikki.seppala@koulukuvat.com Toimitusneuvosto Samuli Seppälä, Jari Lintala, Krister Löfroth, Milla Anttila, Martti Anttila KANNEN KUVA Mikaela Löfroth Toimitus ja taitto Viestintätoimisto Elettaria elettaria@elettaria.fi Kirjapaino Viestipaino Oy, Tampere Lehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja palaute toimitukselle osoitteeseen posti@koulukuvat.com Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa 2013. 2 KUVAJAINEN
Musiikki vie kameran eteen koulukuvaajan työ kameran taakse Teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK, muusikko, parturi-kampaaja, koulukuvaaja. Tuuli Okkosesta on moneksi. Mihin hyvänsä hän ryhtyykin, sen hän näyttää tekevän sydämellään ja kiistattomalla lahjakkuudella. Suurelle yleisölle Tuuli tuli tutuksi viime talvena yltäessään Leola-yhtyeensä kanssa Ylen järjestämässä Uuden Musiikin Kilpailussa 12 parhaan joukkoon kappaleella Rytmit rikkoutuu. Kilpailussa haettiin Suomen edustajaa toukokuussa järjestettyihin Eurovision laulukilpailuihin. Musiikki on aina kuulunut elämääni. Olen soittanut yksitoista vuotta viulua ja neljä vuotta pianoa, joten musiikin teoria on hallussa. Lauluopintoihin tutustuin ensimmäisen kerran musiikkilukiossa. Leola-yhtye on ollut olemassa kolmisen vuotta ja se on ihana harrastus, josta voi joskus tulla jotain enemmänkin. Oli upeaa päästä mukaan Uuden Musiikin Kilpailuun. Vain se harmittaa, että koko kilpailu jäi vähän marginaaliin Ylen vähäisen mainonnan vuoksi. Kaupallinen kanava olisi saattanut markkinoida ohjelmaa näyttävämmin, Tuuli arvioi. Soitto ja laulu kuitenkin jatkuvat. Tunnettuuden myötä toivomme tietysti saavamme lisää keikkoja. Iloinen ja ulospäin suuntautuva Tuuli on aina ollut kova tekemään töitä. Koulukuvaamisen hän aloitti 2007 käytyään sitä ennen läpi Seppälän Koulukuvien koulutusohjelman. Asuin Oulussa. Sinne muutettuani tarjolla oli vain sen verran oman alan töitä, että oli keksittävä jotakin muutakin. Isäni on valokuvaaja, joten ala oli sitä kautta tuttu, vaikkei hän koulukuvaaja olekaan. Isä on hassuttelija ja olen varmaan perinyt sen ominaisuuden häneltä. Siksi erityisesti päiväkotikuvaukset ovat minusta ihania. Pieniä lapsia ei voi pyytää hymyilemään. Siitä ei tule mitään. Iloinen ilme on houkuteltava lapsen kasvoille hassuttelemalla ja leikin varjolla. Isompia lapsia kuvataan sitten ihan eri logiikalla, Tuuli sanoo. Koska koulukuvaaminen on kausiluonteista työtä ja keskittyy lähinnä syksyyn, siinä ohessa ehtii tehdä muutakin. Valmistuin keväällä hiusmuotoilijaksi kahden ja puolen vuoden opintojen jälkeen ja nyt minulla on oma tuoli eräässä helsinkiläisliikkeessä Pieni Roobertinkadulla. Syksyllä on kuitenkin tarkoitus palata päiväkoteihin ja kouluihin kuvaamaan. Se, jatkuuko kuvaaminen päiväkodeissa ja kouluissa tulevina vuosina, jää nähtäväksi, Tuuli sanoo. Pitkälle tähtäävien suunnitelmien tekeminen onkin tietysti vaikeaa, kun tulessa on monta rautaa ja tulevaisuus voi tuoda mukanaan moneltakin eri alalta haasteita ja mahdollisuuksia. Tuulista on sanottu, että hän laulaa notkealla ja sävykkäällä äänellä pohjoisen pääkaupungin jokapäiväisestä elämästä; kasvamisesta, rakkaudesta, kuluttavista elämäntavoista ja oman tien etsimisestä. Tuulissa on ainesta todelliseksi tähdeksi, mutta diivaa hänestä ei saa tekemälläkään. Siihen hän aivan liian avoin ja elämänmyönteinen. Viihdyn sekä kameran edessä että sen takana, silloin kun se kuuluu työhöni. Julkisuuden kanssa en ole joutunut törmäyskurssille, sillä media ei toistaiseksi ole ollut tunkeilevalla tavalla kiinnostunut yksityisyydestäni. Hyvä niin, sillä haluan olla esillä nimen omaan työni kautta, parturi-kampaajana silloin, kun teen sitä työtä ja esiintyvänä taitelijana silloin, kun laulan. Kuva: Ylen arkisto Leola-yhtyeen jäsenet ovat monipuolisia muusikoita. Kuvassa laulaja Tuuli Okkosen takana vasemmalta Hannu Huhtamo, kitara, Kuisma Eskola, basso ja Veikko Ruuskanen, rummut, loopit. KUVAJAINEN 3
Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä johtaa nyt opetuksen kehittämistä maassamme Opetushallitus on opetuksen kehittämisvirasto, joka vastaa esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön sekä taiteen perusopetuksen 4 KUVAJAINEN kehittämisestä. KUVA: Mikaela Löfroth
Vuoden alussa viisivuotiskautensa Opetushallituksen pääjohtajana aloittaneella Aulis Pitkälällä on mittava kokemus suurten kaupunkien opetus- ja sivistystoimesta sekä johtamisesta. Nykyisessä tehtävässään hän vastaa alaisineen opetuksen kehittämisestä. Sen piiriin kuuluvat niin suuret kuin pienetkin asiat. Tapaamme Aulis Pitkälän kesäkuussa, jolloin pääjohtaja on ollut virassaan reilut viisi kuukautta. Pitkälä toteaa, että jo siinä ajassa hän on saanut ottaa kantaa mitä moninaisimpiin opetukseen, mutta myös muihin ajassa liikkuviin kysymyksiin. Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin perusopetuksen ja sen jälkeen lukioopetuksen uudistaminen. Nähtävissä on hienoista oppimistulosten heikkenemistä, joten kehittämistyö on erittäin ajankohtaista. Vaikka Suomi on pärjännyt hyvin PISAtutkimusohjelmassa se ei tarkoita, että voisimme jäädä lepäämään laakereillamme. Koulutuksemme pitää olla maailman laajuisessa vertailussa huippuluokkaa, sillä se on tärkeä kilpailukykytekijämme, Pitkälä toteaa. Julkisen talouden tasapainottaminen ja velkakehityksen pysäyttäminen tietävät kylmää kyytiä myös opetuksen kehittämiselle. Kun opetuksesta leikataan satoja miljoonia ja kunnilta valtionosuuksia, voiko opetuksen kehittämisestä edes puhua? Aulis Pitkälän mielestä voi ja pitääkin puhua. Tilanne on kuitenkin erittäin huolestuttava. Kehittäminen on myös sitä, että tässä tilanteessa varmistetaan, etteivät koulutuksen laatu ja vaikuttavuus tipu nykyiseltä tasoltaan. Yhtälö on hankala. Nyt on mentävä entistä oppimiskeskeisempään oppimiseen ja myös johtajuutta on uudistettava. Johtajuudesta puhuttaessa Aulis Pitkälä näkee ongelmallisena sen, että Suomesta puuttuu johdonmukainen rehtorikoulutus. Rehtorin työ on johtamista ja johtaminen on jotain ihan muuta kuin opettaminen. Meidän pitäisi pikaisesti saada pätevöittämis- tai täydennyskoulutusta, joka johtaa rehtorin tutkintoon. Erityisesti yläkouluihin on joillakin paikkakunnilla ollut vaikeaa rekrytoida rehtoreita. Tietysti tämä on myös työaika- ja palkkauskysymys. Ei meillä kuitenkaan mitään johtamiskriisiä ole, vaikka kehittämistä tässäkin asiassa on. Perusopetuksen kannalta lähikoulu on paras Jotkut vanhemmat pitävät tiukasti kiinni oikeudestaan valita lastensa opinahjo jo perusopetuksen alkaessa. Aulis Pitkälän mukaan erityisesti koulutetut äidit ovat tässä asiassa aktiivisia. Jos valinnoilla luodaan koulumarkkinat, se johtaa peruskoulun eriarvoisuuden lisääntymiseen. Opetushallituksen virallisena tavoitteen on lähivuosina puolittaa koulujen väliset erot. Virallinen kanta on myös se, että perusopetuksen osalta lähikoulu on se paras koulu kaikille. Ihan pakko puhua ruotsin kielestä Erityisesti ylioppilaskirjoitusten aikaan julkiseen keskusteluun nousee ruotsin kielen opetus ja opiskelu, vaikka ainetta ei edes tarvitse kirjoittaa. Keskustelu saa toisinaan jopa aggressiivisia piirteitä. Opetushallituksen pääjohtajalla on asiaan yksiselitteinen kanta. Suomi on kaksikielinen maa. Tälle on historiallinen tausta. Ruotsin kieli on syytä säilyttää tuntijaossa peruskoulussa ja lukiossa. Se on osa kulttuuriamme. Myös elinkeinoelämältä on tullut palautetta, että ruotsinkielen taitoisia tarvitaan työelämässä. Pitkälä muistuttaa, että Opetushallituksen kansallinen tehtävä on huolehtia kielivähemmistöistä, myös saamenkielisestä kansanosasta ja tuottaa harvinaisiin aineisiin materiaalia. Aika, jolloin valtaväestö määräsi, mitä oikeuksia vähemmistöllä on, on Suomessa ohi, Pitkälä jyrähtää. Aulis Pitkälä haluaa myös huolehtia, että kansalliset kulttuuriperinteemme eivät katoa. Uskonnonopetukseen kenenkään ei ole pakko osallistua. Se oikeus jokaisella oppilaalla on. Minun kantani on, että niin Suvivirsi, jouluevankeliumi kuin Enkeli taivaan -virsi ovat kansallista kulttuuriperimäämme, jota tulee vaalia myös kouluissa. Mielestäni kansakunta, joka ei vaali perinteitään, ei ole minkään arvoinen. Koulukuvausten järjestäminen ja koulukuvien ottaminen on myös yksi koulutyön perinteitä. Aulis Pitkälä sanoo, että hänellä on itselläänkin vielä kouluaikaisia luokkakuvia tallella. Ikuinen keskustelu siitä, mikä kuuluu opettajan työhön, voidaan Pitkälän mukaan tältä osin lopettaa. Kuvaaminen on niin lähellä koulun toimintaa, että se voidaan hoitaa kouluaikana. Opetushallitus antoi viime vuonna suosituksen koulukuvausten järjestämisestä ja suositus on edelleen voimassa. Koulu on työpaikka Myös nuorten pukeutuminen on yksi keskustelujen ikuisuusaiheista. Tähän aiheeseen Pitkälä suhtautuu leppoisasti. Koulu on opettajien ja oppilaiden työpaikka ja työpaikalle kuuluu pukeutua asiallisesti. Tietty provosointi liittyy ikään ja nuoren rajojen etsimiseen ja ylilyöntejä voi tulla. Tähän sanoisin, että asiallisesti on pukeuduttava. Muuta ohjetta en halua antaa. Pitkälä sanoo muistavansa hyvin omasta nuoruudestaan, kuinka työlästä vanhempien oli saada jälkikasvunsa pistämään pipo päähän pakkasella. Nyt vanhemmat eivät saa nuoriaan riisumaan pipoa päästä sisälläkään. Muodit tulevat ja menevät, Pitkälä naurahtaa. Leppoisa keskustelu saa vakavamman sävyn, kun puhe kääntyy syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Meillä on 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta vailla toisen asteen tutkintoa. Jos ei ole tutkintoa, ei ole toivoa työllistymisestä ja syrjäytymisvaara on todellinen. Tässä kohtaa järjestelmä on päässyt pahasti vuotamaan. Nuorten tilannetta pitäisi voida seurata jo varhaiskasvatusvaiheesta lähtien, jotta tilanteisiin pystyttäisiin tarttumaan ajoissa. Siksi moniammatillisen opetustyön kehittäminen on tärkeää. Lasten ja nuorten mielenterveysresurssit ovat nyt tämän maan häpeäpilkku. Niitä ei ole riittävästi ja apua ei saa silloinkaan, kun sitä kipeästi tarvittaisiin, Aulis Pitkälä sanoo. Pitäisi luoda seurantajärjestelmä, joka rekisteröi toisen asteen opinnot tai armeijan kesken jättäneet. Tavoitteen tulisi olla sellainen vaihda saattaen -järjestelmä, joka huolehtii, että kukaan ei putoa tyhjän päälle. Oppivelvollisuusiän nostaminen ei tähän ehkä olisi paras keino. Jotkut kunnat ovat todenneet, että kun oppivelvollisuus on ohi, niin yhteiskunnallista vastuuta ei enää ole. Siinä ei ikärajojen nostaminen auta. Keinot on löydettävä muualta. KUVAJAINEN 5
Ojoisten koulussa erilaisuus on ihan normaali juttu Hämeenlinnan Ojoisten koulussa on kymmenen erityisopetuksen opetusryhmää. Se on 330 oppilaan koulussa paljon. Koulun arjessa se ei kuitenkin ole esillä oleva asia. Erilaisuus hyväksytään ja siitä on tullut hyvällä tavalla normaalia. Rehtori Pasi Rangell johtaa nyt 700 oppilaan Seminaarin koulua Hämeenlinnassa. Erityisryhmiä ei eristetä mihinkään erityisopetuksen tiloihin mahdollisimman kauaksi muista oppilaista. 6 KUVAJAINEN Yhteiskunta on muuttunut ja näyttäisi olevan muuttumassa koko ajan yhä suvaitsevammaksi ja avarakatseisemmaksi. Tästä esimerkkinä televisio on tuonut ruutuun vammaisuutta positiivisella tavalla käsitteleviä ohjelmia, joista Erilaiset frendit lienee yksi uranuurtajista. Myös keväällä elokuvateattereihin tullut kehitysvammaisten punkyhtyeestä kertova Kovasikajuttudokumentti on kaatanut ennakkoluuloja rytinällä. Siitä huolimatta kukaan tuskin on tietämätön siitä, että vammainen tai paremminkin puhekielen vammane on edelleen nuorison käyttämä haukkumasana. Se, miten sana on saanut halventavan merkityksensä, kumpuaa todennäköisesti tietämättömyydestä ja erilaisuuden pelosta. Ojoisten koulun oppilaille erilaisuus on tavanomaista. Rehtori Pasi Rangellin mukaan kukaan ei hänen koulussaan kiinnitä suurempaa huomiota pyörätuolissa istuvaan tai muuten liikuntarajoitteiseen oppilaaseen sen enempää kuin ulkomaalaistaustaiseen tai vaikkapa tiukasti rutiineistaan kiinni pitävään autistiseen oppilaaseen, koska kaikki kuuluvat joukkoon ja ovat, jos nyt eivät luokkatovereita tai ystäviä keskenään, niin samaa tuttua, oman koulun porukkaa kuitenkin. Kun ketään ei eristetä joukosta erilaisuuden vuoksi, eikä minkäänlaiseen erilaisuuteen kiinnitetä tarpeetonta huomiota, ennakkoluulot hälvenevät. Tässä suhteessa lapset ovat hyvin sopeutuvia. Meillä kaikki lapset osallistuvat koulun yhteiseen tekemiseen. Jos meillä on hiihtopäivä, se tarkoittaa, että kaikilla on talviurheilupäivä, johon kukin oppilas osallistuu kykyjensä mukaan. Kun järjestämme juhlia, kaikilla oppilailla on tasavertainen mahdollisuus päästä mukaan järjestelyihin ja esiintymisiin. Erityisryhmiä ei myöskään eristetä mihinkään erityisopetuksen tiloihin mahdollisimman kauaksi muista oppilaista. Tästä vain koville äänille herkät autistilapset tekevät poikkeuksen, sillä he tarvitsevat muita häiriöttömämmän ja hiljaisemman oppimisympäristön, Rangell sanoo. Uusiin tiloihin uutena kouluna Opettajankoulutuslaitoksen muutto Tampereelle on merkinnyt suuria muutoksia myös Ojoisten koululle. Koulu muutti syyslukukauden alkaessa OKL:n ja entisen normaalikoulun tiloihin samalla, kun normaalikoulun oppilaat siirtyivät Ojoisten koulun oppilaiksi. Ja koska noin 700 oppilaan opetustilat eivät enää sijaitse Ojoisten kaupunginosassa, koulun nimikin vaihtui. Pasi Rangell johtaa nyt Seminaarin koulua.
Herkutteluhetki vappuaattona Ojoisten koulussa. Kuten arvata saattaa, tällainen muutos herätti monissa ensin hämmennystä ja jopa huolta. Rangell kuitenkin käänsi asian positiiviseksi uuden odotukseksi aktiivisella yhteydenpidolla vanhempiin ja paikalliseen mediaan. Järjestin avoimia tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, joissa vanhemmat ja muut koulumaailmasta kiinnostuneet saivat asiaa koskevia selontekoja ja vastauksia kysymyksiinsä. Meillä oli myös asiaa käsittelevä blogi ja nettisivusto, Rangell kertoo. Yksi vanhempien esiin nostama huolenaihe oli koulun koko. Sitkeässä istuu käsitys siitä, että pieni koulu on hyvä ja iso vähemmän hyvä. Tästäkin päästiin yli, kun Rangell taitavasti osasi tuoda esiin ison koulun etuja. Koko ei tee koulusta hyvää tai huonoa, vaan se, miten sitä johdetaan ja millaisia vaihtoehtoja sillä on oppilailleen tarjota. Isolla koululla on enemmän vaihtoehtoja, mikä tekee siitä monella tavalla houkuttelevan, Rangell toteaa. Tämän lienevät huomanneet myös ne opettajat, jotka alkuvuodesta hakivat Seminaarin koulun apulaisrehtorin, luokanopettajien ja erityisluokanopettajien avoimia paikkoja. Saimme lähes 300 hakemusta, Rangell summaa rekrytointiurakkaansa. Helpotusta muuton käytännön järjestelyihin Rangell sai Joni Tikkalalta, joka aloitti muuton organisoinnin huhtikuussa. Apulaisrehtorin viran Joni Tikkala otti hoitaakseen syyslukukauden alettua. Vaikka suuri joukko ihmisiä oli innolla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa muuttoa, oli se kyllä niin työllistävä projekti, että vastaavaa tuskin monen rehtorin uralle osuu, Rangell hymyilee nyt, kun muutto on onnistuneesti takana päin ja Seminaarin koulu aloittanut ensimmäisen lukuvuotensa. Hyvä koulu tukee oppilaitaan - myös lahjakkaita Hyvästä koulusta ja erityisopetuksesta puhuttaessa Pasi Rangell ei missään tapauksessa halua unohtaa lahjakkaiden oppilaiden asemaa. Olemme maailman parhaita huolehtimaan sellaisten oppilaiden tukemisesta, jotka tarvitsevat erityisopetusta. Sen sijaan emme ehkä osaa kylliksi tukea erityisen lahjakkaiden lasten opintoja. Hyvä yleisopetus on kaiken perusta, mutta sen rinnalla pitää olla vaihtoehto niille, jotka vaihtoehtoja tarvitsevat ja lahjakkaat oppilaat kuuluvat tähän joukkoon. Pasi Rangell tyrmää ajatuksen, että lahjakas oppilas ilman muuta pärjää aina. Kuusi tai jopa useampia laudatureja kirjoittanut nuori on voinut lahjakkuutensa turvin suoriutua siihenastisesta opintiestään helposti tekemättä juuri mitään. Ongelmat tulevatkin vastaan vasta jatko-opintojen yhteydessä, kun työn tekemisen malli puuttuu. Jos sitä mallia ei ole, lahjakkaankaan opiskelijan opinnot eivät voi edetä, Rangell toteaa. Pasi Rangell tietää, että lasten lahjakkuudesta puhuminen nostattaa tunteita. Onneksi lahjakkuutta ja siitä puhumista ei enää koeta elitismin tavoitteluksi. Asenteellisuutta on pyritty hälventämään ja siinä on onnistuttukin. Emme puhu lahjakkaista lapsista, vaan Tutkimusmatkailijoista, mikä on vähemmän leimaavaa. Ei lahjakkaita oppilaita ole syytä lokeroida tai eristää sen enempää kuin erityisopetuksenkaan piiriin kuuluvia, sanoo Rangell, joka on ollut aktiivisesti mukana Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukevan opetuksen kehittämishankkeessa. Tähän hankkeeseen voi tutustua netissä osoitteessa www.lahjakkuus.fi. Suosittelen sivustolta Briljanttilehden numeron 3/2011 lukemista. Siinä on laajasti hämeenlinnalaisten rehtorien ja opettajien kirjoituksia aiheesta, Rangell sanoo. Hän kuitenkin haluaa muistuttaa, että kaikki oppilaat ovat jollakin tavalla ainutlaatuisia ja lahjakkaita. Lahjakkuus ilmenee eri tavoin oppilaan tason ja ilmaisukyvyn mukaan, mutta kyllä sitä jokaisesta löytyy - myös tukea oppimisessaan tarvitsevista lapsista. Lahjakkuudella on monia ilmenemismuotoja. KUVAJAINEN 7
ja Tapaamme vuosittain paljon vaikuttajia ja päättäjiä ja teemme yhteistyötä viranomaisten ministeriöiden kanssa. Suomen Lukiolaisten Liitto, SLL, on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton edunvalvonta-, harraste- ja palvelujärjestö, johon kuuluu noin 50 000 lukiolaista. SLL:n jäsenyys tarjoaa aktiiviselle nuorelle lukuisia etuja, mutta avaa myös ovia kansalaisvaikuttamiseen ja työelämään. SLL:n oppilaskuntakoordinaattori Milla Rekola ja liittohallituksen varapuhe Suomen Lukio on lukiolaisten o Vuonna 1985 perustettu Suomen Lukiolaisten Liitto ei kulje aikanaan voimakkaasti politisoituneen ja sittemmin konkurssiin ajautuneen Teiniliiton jalanjäljissä. Tämä on asia, joka on hyvä tehdä selväksi ainakin niille suurten ikäluokkien edustajille, joilla ei ole kosketusta tämän päivän koulumaailmaan. Olemme ehdottoman sitoutumattomia. Jäseniämme ovat lukiolaiset ja he ovat niin fiksuja, että osaavat valita liittoa johtavaan liittohallitukseen jäsenet ilman puoluepolitiikkaa, johon mukaan ehtii kyllä myöhemminkin, sanoo SLL:n oppilaskuntakoordinaattori Milla Rekola. Sitoutumattomuus ei estä lukiolaisten etujärjestöä ottamasta kantaa lukioiden, oppilaskuntien ja lukiolaisten tärkeäksi kokemiin asioihin. Tapaamme vuosittain paljon vaikuttajia ja päättäjiä ja teemme yhteistyötä viranomaisten ja ministeriöiden kanssa, Rekola toteaa. Näin kunnallisvaalivuonna SLL:n agendalla on muistutus kuntapäättäjille paikallisten lukioiden tärkeydestä. Liitto painottaa, että lukio on kunnalle aina vetovoimatekijä, joka vaikuttaa ratkaisevasti perheiden asuinpaikan valintaan, kunnan ikärakenteen kestävyyteen ja alueen elinkeinojen elinvoimaisuuteen. Vaikka Suomen Lukiolaisten Liitolla on joukko kokopäiväisiä työntekijöitä, liiton johto on lukiolaisten omissa käsissä. Liittoa johtaa liittohallitus, johon lukiolaiset vuosittain valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan, kaksi varapuheenjohtajaa sekä 6-8 hallitusjäsentä. Lisäksi liitolla on kymmenen alueellista piirijärjestöä, joissa toimii aktiivisesti yli 200 vapaaehtoista lukiolaista. Yhteisten asioiden hoitaminen ja vastuun kantaminen antaa liitossa toimiville nuorille hyvät perustiedot ja kokemusta kansalaisvaikuttamisesta ja saattaa toimia osaltaan myös kannustimena myöhemmille uravalinnoille. Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että esimerkiksi sekä pääministeri Jyrki Katainen että kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ovat molemmat toimineet SLL:ssa lukioaikanaan. Vuoden 2012 marraskuussa liittohallituksen varapuheenjohtajan paikan jättävä Emma-Stina Vehmanen sanoo lähteneensä mukaan SLL:n toimintaan, koska hänestä on hienoa olla aktiivisesti mukana opiskelijatoiminnassa. Kierrämme syksyisin kaikki suomenkieliset päivälukiot. Kerromme liiton toiminnasta ja kannustamme lukiolaisia liittymään liittoon. Tavoitteemme lukio-opiskelun kehittämiseksi ja riittävien resurssien turvaamiseksi ovat varmasti asioita, joiden edistäminen on myös rehtorien tavoite. Liiton toiminta ei miltään osin ole ristiriidassa lukioiden tavoitteiden kanssa, vaan päinvastoin. Jokaisessa lukiossa toimii oppilaskunta, joka on lukiolaisten ensisijainen kuulemiskanava. Tukemalla ja kouluttamalla oppilaskunnan jäseniä autamme heitä toimimaan rakentavalla ja tuloksia 8 KUVAJAINEN
Kierrämme syksyisin kaikki suomenkieliset päivälukiot. Kerromme liiton toiminnasta ja kannustamme lukiolaisia liittymään liittoon. enjohtaja Emma-Stina Vehmanen. laisten Liitto ma etujärjestö puolin Meille edunvalvontajärjestönä on tärkeää, että yritysyhteistyökumppanimme ovat kaikin ehdottoman luotettavia. tuovalla tavalla omissa lukioissaan, Emma- Stina Vehmanen sanoo. Water-oppilaskuntakoulutus jatkuu lokakuussa SLL järjestää vuosittain viisi Water-oppilaskuntakoulutusta. Koulutus on tarkoitettu kaikille oppilaskuntatoiminnasta kiinnostuneille lukiolaisille. Water antaa eväitä muun muassa kokousten johtamiseen, taloudenhoitoon, tapahtumien järjestämiseen ja lukiodemokratian rakentamiseen. Vuoden 2012 koulutustilaisuuksista kaksi pidettiin keväällä Tampereella ja Rovaniemellä. Syksyn koulutustilaisuudet pidetään lokakuussa Kouvolassa, Seinäjoella ja Kuopiossa. Koska koulutuksiin tullaan eri puolilta Suomea, ne antavat hyvän mahdollisuuden verkostoitua valtakunnallisesti, Emma- Stina Vehmanen toteaa. Jäsenkortilla rahan arvoisia etuja Suomen Lukiolaisten Liiton ensimmäisen vuoden jäsenmaksu on 19 euroa. Vaikka summa saattaa opiskelijan kukkarossa tuntua suurelta, jäsenyys on investointi, joka tuo sijoitetun pääoman moninkertaisesti takaisin. SLL:n opiskelijakortti on saman arvoinen kuin korkeakoulujen opiskelijakortit. VR ja Matkahuolto myöntävät 50 prosentin alennuksen SLL:n jäsenille. Tämä tarkoittaa, että jos matkustaa edes kerran muutaman sadan kilometrin matkan, on jäsenkortti maksanut itsensä takaisin. Kaiken kaikkiaan etuja hyödyntämällä voi vuodessa säästää jopa satoja euroja, Emma-Stina Vehmanen laskee. Muiden etujen lisäksi SLL:n jäsenet saavat viisi kertaa vuodessa ilmestyvän Improbatur-lehden, joka on ajankohtaisia aiheita käsittelevä, hyvin toimitettu lukupaketti. Jäseneksi koulukuvauksen yhteydessä Lukiolaisilla on mahdollisuus liittyä SLL:n jäseneksi Seppälän Koulukuvien kuvauksen yhteydessä, jolloin kuvattava saa studiotasoisen muotokuvan jäsenkorttiinsa. Jos kuvattava nuori on jo liiton jäsen, hän voi käyttää hyväkseen Seppälän Koulukuvien jäsenalennuksen koulukuvistaan. Monissa lukioissa oppilaskunta valitsee koulukuvaajan. Meille edunvalvontajärjestönä on tärkeää, että yritysyhteistyökumppanimme ovat kaikin puolin ehdottoman luotettavia. Olimme kuulleet paljon hyvää palautetta Seppälän Koulukuvista ja siksi otimme juuri tämän kuvaamon yritysyhteistyökumppaniksemme, Milla Rekola sanoo. Yhteistyötä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa Vaikka SLL on vahva toimija yksinkin, ei järjestö kavahda yhteistyötä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa silloin, kun toiminnan tavoitteet ovat yhtenevät. Muun muassa keväällä Suomen Lukiolaisten Liitto esitti yhdessä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry:n kanssa vetoomuksen kaupan alan osapuolille nuorten kesäharjoittelun turvaamiseksi. Vaikuttamisyhteistyön lisäksi meillä on avointa ideoiden ja ajatusten vaihtoa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, Emma-Stina Vehmanen sanoo. KUVAJAINEN 9
CERN-tiedeopiskeluprojekti avaa oven fysiikan kiehtovaan maailmaan Askolan lukion rehtori Esa Honkaniemi toimii Cern 2011-12 -tiedeopiskeluprojektin vastuuopettajana. Suomen Cern-verkostossa on mukana noin 140 koulua. Yksi näistä on Askolan lukio, joka liittyi valtakunnalliseen CERN-verkostoon vuonna 2005. Tämä on mahdollistanut lukion tiedeopiskeluprojektiin osallistuville oppilaille jo kolme kertaa pääsyn CERNiin, joka on Sveitsissä sijaitseva, maailman suurin hiukkasja ydinfysiikan tutkimuskeskus. CERN (Conseil Europée pour la Recherche Nucléaire) on perustettu vuonna 1952. Siinä on mukana 20 Euroopan valtiota ja muita valtioita ulkojäseninä. Suomi liittyi CERNin jäseneksi vuonna 1991. CERNissä tehtävä tutkimus on puhdasta perustutkimusta ilman välittömän hyödyn tavoittelua ja kaikki sen saavuttamat tutkimustulokset ovat julkisia. Suomen CERN-verkoston tavoitteena on integroida CERNin tutkimustulokset lukion fysiikan opetussuunnitelmaan paikalliset olosuhteet huomioiden, innostaa lukiolaisia fysiikan pariin myös jatko-opinnoissa, tukea yhteistyötä lukion eri oppiaineiden välillä ja eri lukioiden välillä sekä lukioiden ja yliopistojen välillä. Koska yksittäisillä kouluilla ei ole mahdollisuutta vierailla CERNissä, koulut ovat organisoituneet alueverkostoiksi, joiden tiedeleirikouluilla on mahdollisuus vierailuun. Askolan lukio on verkostoitunut Kolarin, Porlammin ja Pellon lukioiden kanssa. 10 KUVAJAINEN
Kuvassa Askolan lukion Cern 2011-12 -tiedeopiskeluprojektiin osallistuneet oppilaat vasemmalta Kalle Lampinen, Rasmus Horn, Atte Pitkänen, Tomi Kujanpää, Juho Snirvi ja Ilari Kalliojärvi. Kuvasta puuttuvat kevään 2012 abiturientit Karri Arminen, Olli Nieminen, Anton Simola ja Sonja Teittinen. Vaativaa opiskelua Askolan lukion CERN-tiedeopiskeluprojektiin osallistui 2011 kymmenen opiskelijaa. Projektin aikana he tutustuivat moderniin fysiikkaan ja sen tutkimukseen sekä selvittivät hiukkaskiihdyttimen toimintaperiaatteen ja laativat siitä kirjallisen esityksen. Ryhmätöinä opiskelijat tekivät tutkielmia CERNin historiasta ja tulevaisuudesta, fysiikan standardimallista, CERNistä teknologian käyttäjänä ja kehittäjänä, antimateriasta sekä suhteellisuusteoriasta. Lisäksi projektiin kuului lukion fysiikan aine- ja säteilykurssin (FY8) suorittaminen sekä osallistuminen päivän mittaiseen Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen CERN-seminaariin ja Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen CERN-valmennuspäivään. Projekti huipentui kuuden päivän mittaiseen tiedeleirimatkaan, jonka aikana opiskelijat pääsivät tutustumaan CERNissä muun muassa aineen rakenteen ja kosmologian standardimalleihin ja GRIDiin sekä näkemään tietokonefarmin, missä tuhannet tietokoneet on kytketty toisiinsa. Lisäksi opiskelijat kävivät kuuntelemassa luentoa hiukkaskiihdyttimistä ja hiukkasfysiikan tulevaisuuden haasteista, tutustuivat Isolde-koeasemaan ja Cloud-kokeeseen sekä antimateriaohjelmaan. Matkan aikana järjestettiin myös leikkimielinen 20 kysymyksen Paras fyysikko -kilpailu, jonka voitti ylivoimaisesti kevään 2012 abiturientti Sonja Teittinen. Tiiviin opiskelun vastapainoksi matkalaisille oli järjestetty myös perinteisempää ohjelmaa, kuten vierailu Mannerheimin muistomerkillä, Freddie Mercuryn patsaalla ja Lausannen olympiamuseossa sekä nousu gondolihissillä 3 842 metrin korkeuteen Aiguille du Midille. Motivoituneita opiskelijoita Vaikka tiedeopiskeluprojektiin osallistuminen tietää lukiolaiselle paljon töitä, ainakaan Askolan lukion oppilaat eivät pidä sitä pahana. Kiinnostus matematiikkaa ja fysiikkaa kohtaan kumpuaa luontaisesta nuoren ihmisen uteliaisuudesta luonnon lakeja kohtaan. Koska olen kiinnostunut matematiikasta, kiinnostuin myös fysiikasta, perustelee Atte Pitkänen. Jatkosuunnitelmiakin oppilailla jo on. Aivan varmasti pyrin lukion jälkeen Tampereen teknilliseen yliopistoon tai Aalto-yliopistoon jatkamaan fysiikan opintoja, suunnittelee Juho Snirvi. Mutta töitä tämä kyllä teettää. Aika paljon saa kotonakin tehdä, toteaa Ilari Kalliojärvi. Siitä kaikki opiskelijat ovat yhtä mieltä, että jos osaa matematiikkaa, oppii fysiikkaakin. Asia todetaan, eikä siihen liity minkäänlaista diivailua omasta matemaattisesta lahjakkuudesta. Tiedeopiskeluprojektin vastuuopettajana toimiva rehtori Esa Honkaniemi näyttää saaneen motivoituneita nuoria projektiinsa. Jatkoa seuraa CERN-tiedeopiskeluprojektiin liittyvään tiedeleirikouluun pääsy ei ole ilmoitusasia, vaan mukaanpääsy edellyttää hakemusta. Vuonna 2011-12 tiedeleirikouluun halukkaita lukioita oli 90 ja hakemuksia 27. Näistä 16 toteutettiin yhdentoista jäädessä odottamaan vuoroaan. Esa Honkaniemi tähtää siihen, että Askolan lukio olisi mukana jälleen vuonna 2013-14. Tämä tarkoittaa, että uuden alueellisen verkoston organisoinnin on tapahduttava syyslukukauden 2012 alkaessa, Honkaniemi toteaa. Pienellä koululla merkittäviä tukijoita CERN-tiedeopiskeluun liittyvä leirikoulu ei toistaiseksi ole käynyt Askolan lukion opis- kelijoille ja heidän vanhemmille taloudelliseksi taakaksi. Tiedeleirikoulun rahoitusta ovat tähän asti olleet tukemassa Metsäneuvos Veikko Pohjanpellon rahasto, Säästöpankkisäätiö Porvoo ja Aktia Säästöpankki Oyj. Toivomme tietysti kovasti, että rahaa riittäisi koulumme oppilaille jatkossakin. Kaikissa kouluissa ei ole tällaisia rahoittajia ja silloin leirikoulumatkaan tarvittavat rahat on löydettävä jostakin muualta, Esa Honkaniemi toteaa. CERN-tiedeopiskelun lisäksi Askolan lukiossa kansainvälistytään myös Saksan kielivaihtoprojektin avulla. Laadukkaan perusopetuksen lisäksi Askolan lukio tarjoaa seutukunnallisesti merkittävän mahdollisuuden suorittaa lukio-opintojen lisäksi kaksois- ja kolmoistutkintoja yhteistyössä Amiston Askolan toimipisteen kanssa. Veikko Pohjanpellon rahaston kautta lukio on voinut jakaa huomattavia stipendejä lukiossa opiskeleville ja sponsoroida vuosittain puolet ylioppilaskirjoitusmaksuista. Lisäksi rahaston kautta on jaettu vaihto-oppilasstipendejä sekä jatko-opiskelustipendejä yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoille. Paikallinen Askola-Pukkilan Lions Club on jakanut vaihto-oppilasstipendejä eri puolille maailmaa 3-6 viikoksi. Kun tähän vielä lisätään lukion luonnonkaunis ympäristö, voi olettaa, että Askolassa kaikki on hyvin. Esa Honkaniemi sanoo kuitenkin olevansa hiukan huolissaan pienten koulujen asemasta nyky-suomessa. Kukaan ei juuri nyt näytä tietävän, miten kuntauudistus etenee ja mitä se tulee merkitsemään pienille kouluille. Toivomme tietysti saavamme säilyttää itsenäisyytemme jatkossakin, toteaa sadan oppilaan koulun rehtori. KUVAJAINEN 11
Heli Hirvelän hiljainen kuiskaus Valokuvaaja Heli Hirvelälle taidekuvat ovat keino sanoa oma sanottavansa julkiseen keskusteluun, kuten vaikkapa kettutarhaukseen. Hän ei paiskaa katsojan silmille shokkikuvia, vaan pyrkii kauneuden avulla ja hiljaa kuiskaamalla välittämään ajatuksiaan. Heli Hirvelällä on tavoite. Jonakin päivänä, sitten kun hän omien sanojensa mukaan on vanha ja viisas, hän toivoo mahdollisuutta keskittyä pelkästään taidekuvien tekemiseen. Vielä sen aika ei ole, vaikka jo nyt on selvää, että tavoite voi hyvinkin olla saavutettavissa. Heli Hirvelän valokuvaajan ura alkoi seitsemän vuotta sitten 20-vuotiaana koulukuvauksista. Olin todennäköisesti Suomen nuorin koulukuvaaja. Kesätöitä etsiessäni näin Metro-lehdessä ilmoituksen, jolla Seppälän Koulukuvat etsi henkilöitä omaan koulutusohjelmaansa. Kesätyöt vaihtuivat opiskeluun. Kuvaaminen on aina kiinnostanut, joten lähetin hakemukseni saman tien. Pääsin opiskelemaan koulukuvausta ja se oli minulle tärkeä askel kohti valokuvataiteilijan uraa, Heli kertoo. Hän kuvaa edelleen syksyisin päiväkodeissa ja kouluissa, mutta suoritettuaan tradenomin tutkinnon sekä valokuvaajan perustutkinnon Visuaaliviestinnän Instituutissa, hänelle on avautunut mahdollisuus tehdä myös muoti-, taide-, mainos- ja promokuvia. Heli Hirvelä valitsi itseään esittäväksi kuvaksi kuvasarjan, jossa hän ei oman arvomaailmansa mukaisesti katsele, kuuntele tai puhu pahaa, eikä myöskään kuvaajana tee pahaa. 12 KUVAJAINEN
Uskon, että kuiskaamalla saan ihmiset kuuntelemaan. Ihmisten kuvaaminen on superkiinnostavaa Kaikkein mieluiten Heli Hirvelä kuvaa ihmisiä. Ihmisten kuvaaminen on superkiinnostavaa. Lähtökohtani on, että kunnioitan mallia ja haluan aina, että lopputulos on kaunis, vaikka kuvassa olisi rekvisiittana mutaa ja soraa. Tyylini on esteettinen. Haluan, että asiat sanotaan kauniisti, ei keskisormea näyttämällä. Uskon, että kuiskaamalla saan ihmiset kuuntelemaan. Kuvillaan Heli Hirvelä välittää asioita, aiheita ja ilmiöitä, jotka hänelle itselleen ovat merkityksellisiä. Ja kyllä, Heli Hirvelä on kettutyttö, mikäli termillä tarkoitetaan henkilöä, joka vastustaa kettutarhausta. Hän ei kuitenkaan ole niitä, jotka hiipivät yön pimeydessä turmelemaan toisten ihmisten elinkeinoa ja elämäntyötä ja etsimään shokeeraavia kuvauskohteista. Sen sijaan hän haluaa luoda valokuvataidetta, joka herättää katsojassa ajatuksia ja keskustelua aiheesta. Tällaista taidetta hän pääsi tekemään yhdessä muotisuunnittelija Anne-Mari Pahkalan kanssa kuvatessaan Animalian Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan liittyvää muotikuvaprojektia, joka oli esillä Helsingin Lasipalatsissa huhtikuussa 2011. Kuvasarjassa ihmisen ja eläimen suhdetta kuvataan emo-pentusuhteena. Tällä sivulla olevassa kuvasarjan kuvassa malli Nanna Grundfeldt pitelee Pahkalan suunnittelemassa, teellä värjätyssä paperipuvussa ketunpentua sylissään verisin käsinein kasvoillaan pentuaan suojelevan emon irvistys. Kuva jättää tilaa oivaltamiselle, mikä lieneekin tarkoitus. Lisää taidealan opintoja Taiteilijana Heli Hirvelä haluaa kehittyä. Työn tekemisen lisäksi se merkitsee lisää taidealan opintoja. Hain Aalto-yliopistoon valokuvataiteen kandiohjelmaan, johon ei Heli Hirvelän kuvat jättävät tilaa oivaltamiselle. ole ihan helppoa päästä. Itse asiassa ihan älyttömän vaikeaa. Sisäänpääsyni jäi kiinni kolmesta pisteestä, Heli sanoo. Opiskelijavalinnassa arvioidaan hakijoiden taiteellista lahjakkuutta, tavoitteellisuutta ja kehityskelpoisuutta. Nämä kaikki ominaisuudet Heli tunnistaa itsessään, joten hän on päättänyt hakea nyt valokuvataiteen maisteriohjelmaan. Yllätyin siitä, miten paljon pääsykokeissa piti piirtää. Mahdollista kouluun pääsyä varten harjoittelen nyt piirtämistä. Olen luonteeltani ahkera, joten teen töitä tulevaisuuteni eteen. Tämän Kuvajaisen ilmestyessä Heli Hirvelä kiertää jälleen kouluissa kuvaamassa. Pystyn järjestelemään omat projektini siten, että aikaa jää koulukuvauksiinkin. Freelancertöillä elävälle yrittäjälle on juhlaa, kun pääsee silloin tällöin muutamaksi kuukaudeksi tekemään töitä, joista maksetaan säännöllinen tili. Sitä paitsi pidän koulukuvaamisesta kovasti. Bonuksena olen Seppälän Koulukuvien kautta saanut muun muassa kuvaajakollegoistani Annika Miettisestä ja Mari Waegeleinista todella hyvät ystävät. Veden alle Viime aikoina uutta näkökulmaa Heli Hirvelän töihin ovat tuoneet vedenalaiset kuvaukset. Vesi on mielenkiintoisen elementti, joka jättää tilaa myös sattumalle. Veden alla kuvaaminen vaatii paljon mallilta, mutta myös kuvaajalta. Kaiken kaikkiaan vedenalainen maailma kiinnostaa. Ehkä opettelen vielä jonakin päivänä sukeltamaankin. KUVAJAINEN 13
Punahilkka ja Lumikki Kahden päiväkodin onnistunut liitto Päiväkoti Punahilkan johtaja Jaana Rintala ja päiväkoti Lumikin johtaja Jukka Jalkanen ovat tyytyväisiä kahden päiväkodin yhteistyöhön ja yhteisiin tiloihin, joilla saavutetaan huomattavia synergiaetuja. 14 KUVAJAINEN Vaasan Korkeamäen kaupunginosassa sijaitsevien Punahilkan ja Lumikin päiväkotien toimintaympäristö on onnistuneen suunnittelun, huolellisen toteutuksen ja kahden päiväkodin tiiviin yhteistyön tuloksena syntynyt upea kokonaisuus, missä viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin.
Alun perin vaasalaisen Suvilahden päiväkodin ja uuden vuorohoidon päiväkodin rakentaminen olivat kaksi erillistä hanketta. Kun vuonna 2008 löytyi sopiva tontti, jolla riitti kylliksi rakennusoikeutta, päätettiin hankkeet yhdistää. Näin syntyi Punahilkan ja Lumikin päiväkotien kokonaisuus, jossa molemmat päiväkodit toimivat itsenäisesti, mutta samalla tiiviissä yhteistyössä osin yhteisissä tiloissa. Elokuussa 2011 toimintansa aloittaneen uuden päiväkodin rakennushankkeen pääsuunnittelija on arkkitehti Hilkka-Maija Antila Arkkitehtitoimisto Nurminen Antila & Co Oy:stä. Käyttäjien näkökulmaa suunnittelutyöhön toivat muun muassa nykyisin Punahilkan johtajana toimiva Jaana Rintala ja Lumikin johtajana toimiva Jukka Jalkanen. Suunnittelun lähtökohtana oli, että toimimme pienryhmissä Lapsen silmin -mallia toteuttaen. Halusimme tähän tarkoitukseen sopivan rakennuksen, jossa molemmat päiväkodit voivat toimia. Punahilkalla ja Lumikilla on yhteisiä tiloja, kuten liikunta- ja ruokasali, jotka yhdessä muodostavat 200 hengen juhlasalin. Ryhmätilojen lisäksi meillä on taidetiloja ja verstaita, sauna ja pieni allasosasto, pienryhmätiloja, isolla pihalla runsaasti leikkivälineitä ja grillausalue sekä ajanmukaista atk-välineistöä ja jopa Smart Board. Lisäksi meillä on hyvä valikoima liikunta-, musiikki- ja taidekasvatusvälineistöä. Varat tavallista parempiin tilaratkaisuihin, välineistöön ja kalustukseen saatiin niistä säästöistä, joita syntyi, kun kahden päiväkodin tilatarpeita yhdisteltiin, Jukka Jalkanen sanoo. Toistasataa lasta ja suloinen rauha Päiväkoti Lumikki tarjoaa päivähoitopaikan 95 lapselle. Ilta-, viikonloppu- ja vuorohoitoa tarjoavan Punahilkan kirjoissa on kaikkiaan 170 lasta. Samanaikaisesti talossa saattaa olla jopa 114 lasta hoitajineen, mitä on vaikea uskoa, vaikka vierailisi talossa sen käyttöasteen ollessa korkeimmillaan. Pienryhmiin jaettu toiminta jakautuu 2 500 neliön tiloihin tasaisesti ja erinomaisen onnistuneen akustiikkansa ansiosta talo on hiljainen silloinkin, kun iloisesti hälisevät lapset ovat leikkien tiimellyksessä eri puolilla rakennusta. Talon kahta puolta olevat noin 50 metrin pituiset ja paikoin jopa kahdeksan metriä korkeat käytävät saattaisivat olla kaikuvia, ellei ääniä vaimentaisi mattoseinät sekä lattioiden ja kalusteiden akustiset pinnat. Sisustuksessa käytetyt värit ovat iloisia ja raikkaita, mutta eivät päällekäypiä. Rakennuksen suuret ikkunat puolestaan tulvivat luonnonvaloa, joka ulottuu kaikkiin tiloihin. Lasten mielestä parasta lienevät erkkeri-ikkunat, jotka muodostavat moniin huoneisiin jännittäviä leikkipaikkoja tai rauhallisia oleskelutiloja kulloisenkin tarpeen mukaan. Vuoropäiväkoti on avoinna aina Vanhempien ilta-, yö- ja vuorotyö edellyttää päivähoidolta joustoa. Tätä joustoa tarjoavat Punahilkan kaltaiset vuoropäiväkodit, joiden kanssa huoltajat voivat sopia lapsen hoidosta joustavasti ja omien työvuorojensa mukaisesti. Tarjoamme päivähoitoa perheille, jotka tekevät vuoro-, ilta- ja viikonlopputöitä tai jotka muuten tarvitsevat päivähoitoa lapsilleen muulloinkin kuin kello 7-17 välisenä aikana arkena. Jokaisen perheen tarve on erilainen ja hoitosopimus tehdään yhdessä vanhempien kanssa. Koska yhteiskunnan rattaat on pidettävä pyörimässä joka ikinen päivä, tarkoittaa se sitä, että Punahilkka on avoinna aina. Joulu, juhannus, vappu tai muut yleiset vapaapäivät ja juhlapyhät eivät tästä tee poikkeusta. Vuoropäiväkodin epätyypillinen toimintarytmi ja hoidettavien suuri ja jatkuvasti vaihteleva määrä asettavat omat vaatimuksensa. Vanhemmat ilmoittavat lastensa hoitotarpeesta vähintään viikkoa etukäteen. Näiden ilmoitusten perusteella teemme KVTESin ehtoja noudattaen työvuorolistat, Jaana Rintala sanoo. Hän on mielissään, että Punahilkan ja Lumikin henkilökunta edustaa eri ikäpolvia. Pitkän uran tehneet, pian eläkkeelle jäävät mentoroivat ja siirtävät hiljaista tietoa nuoremmilleen ja nuoret puolestaan neuvovat muun muassa tietotekniikan käytössä. On monella tavalla rikkaus, että työyhteisö muodostuu eriikäisistä osaajista. Yhteishankkeesta pelkästään hyvää sanottavaa Kahden päiväkodin sijoittamisesta yhteisiin tiloihin ja synergian hyödyntäminen saavat kiitosta niin Jaana Rintalalta kuin Jukka Jalkaseltakin. Minkäänlaista kitkaa ei yhteisen hankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja toiminnan käynnistämisessä ole ollut. Kaikki on sujunut hyvässä hengessä yhteen hiileen puhaltaen. Sekään ei ole haitannut, että suurin osa henkilökunnasta ei tuntenut toisiaan töiden alettua viime elokuussa. Olemme toimineet yhdessä vasta vuoden, mutta kaikki on sujunut todella mukavasti ja uskon, että meillä on valoisa tulevaisuus edessämme. Tämä meidän mallimme toimia on niin hyvä, että uskallan suositella sitä muillekin erityisesti aikana, jolloin järkevää, toimivaa ja hyvää on saatava aikaan kustannustehokkaasti, Jukka Jalkanen sanoo. KUVAJAINEN 15
Valtakunnallinen palvelunumeromme 020 113 3300 Tarjouspyynnöt ja esittelyt kouluille Myyntijohtaja Jari Lintala puh. 0400 668 171 jari.lintala@koulukuvat.com Myyntipäällikkö Antti Hynninen pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi puh. 0400 707 589 antti.hynninen@koulukuvat.com Myyntipäällikkö Harri Hannula muu Suomi puh. 0400 557 495 harri.hannula@koulukuvat.com