SELVITYS LIIKENNETURVALLISUUDESTA JA SEN KEHITYKSESTÄ

LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ 15.10.2007 SELVITYS LIIKENNETURVALLISUUDESTA JA SEN KEHITYKSESTÄ Tiivistelmä Vakavien liikenneonnettomuuksien ja erityisesti liikennekuolemien kehitystrendi on ollut hitaasti laskeva. Viimeisen vuosikymmenen aikana liikenneonnettomuuksissa menetettyjen määrä on laskenut 440:stä 340:een ja loukkaantuneiden määrä 9100:sta 8200:aan. Henkilöautoliikenteen turvallisuustaso on pysynyt lähes muuttumattomana, sen sijaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemat ovat vähentyneet. Kuluvan vuoden aikana tieliikenteen turvallisuustilanne on jälleen heikentynyt. Liikenteessä on kuollut elokuun 2007 loppuun mennessä yhteensä 252 ihmistä, mikä on 50 ihmistä enemmän kuin edellisenä vuonna vastaavana aikana. Myös loukkaantuneiden määrä on alkuvuodesta kasvanut merkittävästi. Nykyinen hallitus on sitoutunut 9.3.2006 annettuun tieliikenteen turvallisuutta koskevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen, jonka tavoitteen mukaan kuolleiden määrä vuonna 2010 saisi olla enintään 250. Pitemmällä aikavälillä tavoitteeksi on asetettu, että kuolleiden määrä on vuonna 2025 enintään 100. Periaatepäätöksen taustalla on vuosille 2006 2010 laadittu valtakunnallinen liikenneturvallisuus-suunnitelma. Suunnitellut toimenpiteet koskettavat kaikkia turvallisuuden kannalta ongelmallisia alueita. On arvioitu, että asetettu tavoite voitaisiin saavuttaa, jos kaikki valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin. Periaatepäätökseen sisältyvät tärkeimmät käytännön toimet ovat: Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa Nopeuksien hallinnan kehittäminen Päihdeonnettomuuksien vähentäminen Ammattikuljettajien onnettomuuksien vähentäminen Kuljettajaopetuksen ja ajokorttiseuraamusten tehostaminen Uuden teknologian tehokas hyödyntäminen 1

Osa periaatepäätöksen toimenpiteistä on jo toteutettu, osa on työn alla ja osaa ei ole vielä käynnistetty. Liikenne- ja viestintäministeriö tekee tältä osin tarkan tilannekatsauksen vielä vuoden 2007 aikana. Tärkeimmät syyt toimenpiteiden hitaaseen toteutukseen liittyvät rahoitukseen, päätöksentekoon ja tekniseen toteutukseen. Rahoituksen puute on estänyt erityisesti keskikaideohjelman kunnollisen käynnistämisen, kuntien ja alueellisen turvallisuustoiminnan riittävän laajan toteuttamisen sekä liikennevalvonnan laajentamisen ja tehostamisen. Liikenneministerin johdolla valmisteltiin alkusyksystä tarvittavat kiireellisenä toteutettavat lisätoimenpiteet keskeisiin ajankohtaisiin ongelmiin. Liikenne- ja viestintäministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisvoimin viedään eteenpäin erityisesti toimenpiteitä liikennevalvonnan tehostamiseksi ja rattijuopumusten torjumiseksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteutumisen ohjausta ja seurantaa on välttämätöntä tiivistää. Liikenne- ja viestintäministeriö parantaa toiminnan koordinointia ja raportoi jatkossa joka vuoden lopussa hallitukselle suunniteltujen toimenpiteiden etenemisestä ja todetuista toteuttamiseen liittyvistä ongelmista. LVM on käynnistänyt valtiohallinnon liikenneturvallisuustyön evaluoinnin ja se valmistuu keväällä 2008. Liikenneministerin johdolla ollaan laatimassa hallitusohjelmassa esitettyä liikennepoliittista selontekoa, jossa tullaan linjaamaan myös liikenneturvallisuustoimintaa. Hallituksen esitys valmistuu eduskuntakäsittelyä varten alkuvuodesta 2008. 2

1 Liikenneturvallisuustoiminnan tavoitteet ja painopisteet Tieliikenneonnettomuudet ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma. Tämän johdosta kansalaisten hyvinvointi ja terveys vaarantuvat ja yhteiskunta menettää voimavarojaan. Liikenneonnettomuuksien taloudelliset menetykset ovat arviolta noin 2,5 % BKT:stä. Suomalainen pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisio, Tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä kannustaa haasteelliseen tavoitteiden asetteluun ja luo liikenneturvallisuustyölle jatkuvuutta. Liikenneturvallisuustyön tuloksellisuutta mitataan lukumääräisillä tavoitteilla (kuolemaan ja henkilövahinkoon johtavat onnettomuudet). Viime vuosikymmenellä tavoitteen oli liikennekuolemien puolittaminen vuoteen 2000 mennessä, mikä lähes saavutettiin. Turvallisuustoiminnan tavoitteet Nykyinenkin hallitus on sitoutunut 9.3.2006 annettuun tieliikenteen turvallisuutta koskevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen, jonka tavoitteen mukaan kuolleiden määrä vuonna 2010 saisi olla enintään 250. Pitemmällä aikavälillä tavoitteeksi on asetettu, että kuolleiden määrä on vuonna 2025 enintään 100. Periaatepäätöksen taustalla on vuosille 2006 2010 laadittu valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma. Liikenneturvallisuuden tehokas parantaminen edellyttää sitä, että toimitaan tavoitteellisesti ja keskeisten ongelmien poistamiseen kohdistetaan samanaikaisesti monia eri toimenpiteitä hyödyntäen myös mediaa (esim. liikennevalvonta, lainsäädäntömuutokset, koulutus ja tiedotus). Pitemmällä aikavälillä tarvitaan kuitenkin laajempia liikennejärjestelmään liittyviä muutoksia kuten maankäytön ja kaavoituksen ratkaisuja sekä liikenteen parempaa yhteensovittamista, joukkoliikenteen käytön edistämistä, elinikäistä liikennekoulutusta ja jatkuvaa kampanjointia. Turvallisuustoiminnan painopisteet Valtioneuvoston periaatepäätös tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta sisältää yhdeksän pääaluetta ja 37 toimenpidealuetta. Suunnitellut toimenpiteet koskettavat kaikkia turvallisuuden kannalta ongelmallisia alueita. On arvioitu, että asetettu tavoite, enintään 250 kuollutta voitaisiin saavuttaa, jos kaikki valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin. Toimenpiteet on arvioitu yhteiskuntataloudellisesti kannattaviksi ja enemmistö kansalaisista hyväksyy ne. Useimmat toimenpiteet vähentävät myös liikenteen ympäristöhaittoja. Periaatepäätökseen sisältyvät tärkeimmät käytännön toimet ovat: 3

Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen ajosuuntia erottamalla (keskikaideohjelma), sää-, keli- ja häiriötiedottamista parantamalla sekä liikennevalvontaa lisäämällä. Jalankulku- ja polkupyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa nopeusrajoituksin, muulla nopeuden hillinnällä, koulujen liikennekasvatuksella ja turvalaitteiden käytöllä sekä parantamalla kevyen liikenteen olosuhteita. Nopeuksien hallinnan kehittäminen lisäämällä automaattista valvontaa, selvittämällä kunnallisen valvonnan mahdollisuus, tarkistamalla nopeusrajoituksia ja alentamalla puuttumiskynnystä. Päihdeonnettomuuksien vähentäminen liikennevalvontaa kehittämällä, alkolukon käytön laajentamisella ja mikäli mahdollista määräämällä alkolukko pakolliseksi toistuvaan rattijuopumukseen syyllistyneille. Ammattikuljettajien onnettomuuksien vähentäminen raskaan liikenteen valvontaa tehostamalla, ammattipätevyyttä ja koulutusta tehostamalla sekä työterveyshuoltoa kehittämällä. Kuljettajaopetuksen ja ajokorttiseuraamusten tehostaminen uudistamalla kuljettajakoulutusta, moottoripyöräilyn ajo-opetusta parantamalla ja ottamalla käyttöön ns. virhepistejärjestelmä. Uuden teknologian tehokas hyödyntäminen erityisesti liikenteen hallinnan keinojen käyttämisellä ja mahdollistamalla uusinta turvallisuustekniikkaa hyödyntävien autojen käyttämisen. 4

2 Tavoitteiden saavuttaminen Liikenneturvallisuus on Suomessa 2000-luvulla edelleen parantunut. Suomi sijoittuu EU:n vertailussa nykyisin seitsemänneksi (kuolleet/väestömäärä). Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrän kehitystrendi on viime vuosina ollut hitaasti alenema, vaikka liikennemäärät ovat samaan aikaan olleet noin 2 % vuosittaisessa kasvussa. Vakavien liikenneonnettomuuksien ja erityisesti liikennekuolemien kehitystrendi on ollut hitaasti laskeva. Viime vuosikymmenen aikana liikenneonnettomuuksissa menetettyjen määrä on laskenut 440 kuolleesta 340 kuolleeseen ja loukkaantuneiden määrä 9100 loukkaantuneesta 8200 loukkaantuneeseen. Henkilöautoliikenteen turvallisuustaso on pysynyt lähes muuttumattomana, sen sijaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemat ovat vähentyneet. Vuonna 2006 tieliikenteessä kuoli 336 ihmistä, mikä oli alhaisin määrä vuosikymmeniin. Kuluvan vuoden aikana tieliikenteen turvallisuustilanne on jälleen heikentynyt huomattavasti. Liikenteessä on kuollut elokuun 2007 loppuun mennessä yhteensä 252 ihmistä, mikä on 50 ihmistä enemmän kuin edellisenä vuonna vastaavana aikana. Myös loukkaantuneiden määrä on alkuvuodesta kasvanut merkittävästi. Vertailuissa on kuitenkin otettava huomioon se, että vuosi 2006 oli poikkeuksellisen hyvä (kuva 1). Kuva 1. Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrän kehitys vuosina 1985-2007 (liukuva 12 kk:n keskiarvo). 5

Alkuvuonna 2007 kuolleiden määrä on kasvanut erityisesti henkilöautoliikenteessä. Onnettomuustyypeistä yleisimpiä ovat olleet kohtaamisonnettomuudet eli nokkakolarit ja yksittäisonnettomuudet eli tieltä suistumiset. Alkuvuoden huonon kehityksen taustalla on ollut nähtävissä mm.: yleinen liikenteen sääntöjen noudattamattomuus, mikä näkyy ylinopeuksina, turvalaitteiden käytön laiminlyönteinä jne. päihteiden, alkoholin ja huumeiden, käytön lisääntyminen ja erityisesti rattijuoppojen määrän kasvu liikenteessä nuorten kuljettajien riskikäyttäytymisen vakavat seuraukset onnettomuuksissa moottoripyörien ja mopojen kuljettajien kasvavat onnettomuusmäärät liikenteen kasvu, joka on alkuvuodesta ollut pääteillä noin 3 % Suomessa on vakiintunut käytäntö liikenneturvallisuustyössä ja se perustuu pitkäjänteiseen, tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen toimintaan ytimenä viiden vuoden välein laadittu yhteinen liikenneturvallisuussuunnitelma ja valtioneuvoston periaatepäätös linjauksineen. Nykyiset suunnitelmat koskevat vuosia 2006 2010 ja ne perustuvat turvallisuusongelmien syvälliseen tarkasteluun ja tehokkaimpien toimenpiteiden toteuttamiseen. Toimenpiteistä huolimatta turvallisuustilanne vaihtelee vuosittain laajasti monien liikkumiseen ja turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden vuoksi. Tämän johdosta tarvitaan painotusten sovittamista ja toimenpiteiden suuntaamista myös tarkemmin ajankohtaisten ongelmien perusteella kuten nyt juuri on neljän ministerin voimin tehty. Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan laatiman vuosien 2006 2010 tieliikenteen turvallisuussuunnitelman mukaan tavoitteet olisi teoreettisesti mahdollista saavuttaa, mikäli kaikki neuvottelukunnan esittämät toimenpiteet kyettäisiin nopeasti toteuttamaan. Valtioneuvoston periaatepäätös ei kuitenkaan sisällä kaikkia neuvottelukunnan esittämiä toimenpiteitä eikä periaatepäätöksen toteuttaminen ole edennyt niin ripeässä tahdissa, että kaikki päätöksen toimenpiteet saataisiin toteutetuksi vuoteen 2010 mennessä. 6

3 Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttaminen Osa periaatepäätöksen toimenpiteistä on jo toteutettu, osa on työn alla ja osaa ei ole vielä käynnistetty. Liikenne- ja viestintäministeriö tekee tarkan tilannekatsauksen vielä tänä vuonna. Jo nyt on tiedossa, että tärkeimpien ongelmien osalta toimenpiteiden toteuttamista on haitannut resurssipula. Tämä koskee erityisesti pääteiden kohtaamisonnettomuuksien torjumista, liikennevalvonnan tehostamista ja pienten turvallisuutta parantavien alueellisten toimien kuten jalankulun ja polkupyöräilyn olosuhteiden parantamista. Vastuuorganisaatioiden käytettävissä olevat resurssit turvallisuustyöhön ovat olleet riittämättömiä tai joitain muita toimenpiteitä on pidetty tärkeämpinä. Hallitus on kuitenkin sitoutunut periaatepäätöksen toteuttamiseen. Tärkeimmistä toimenpiteistä ovat toteutumatta tai myöhässä mm: Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien torjuminen keskikaideohjelman toteutuksella Kuntien ja alueiden erillisten turvallisuustoimenpiteiden laajempi toteuttaminen Rattijuopumuksen torjuntatoimenpiteet Uutta turvallisuustekniikka hyödyntävän autokannan käyttöön saaminen ja uutta tekniikkaa hyödyntävät turvallisuuspalvelut Kuljettajakoulutuksen uudistaminen Ajokieltojärjestelmän uudistaminen Tärkeimmät syyt toimenpiteiden hitaaseen toteutukseen liittyvät rahoitukseen, päätöksentekoon ja tekniseen toteutukseen. Turvallisuustoimenpiteiden rahoitusongelmat ovat estäneet erityisesti keskikaideohjelman kunnollisen käynnistämisen, kuntien ja alueellisen turvallisuustoiminnan riittävän laajan toteuttamisen ja liikennevalvonnan laajentamisen ja tehostamisen. Laajojen lainsäädäntöä edellyttävien toimenpiteiden (ajokortti- ja ammattipätevyys, kunnallinen liikennevalvonta ja alkolukon käyttö) toteuttaminen kestää vielä pitkään. Tietojärjestelmien uudistaminen ja EU:n piirissä toteutettavat toimenpiteet etenevät hitaasti. Tutkimus- ja kehittämistoimenpiteiden sekä kokeilujen perusteella kehitettävien toimenpiteiden toteuttaminen on osoittautunut myös hitaaksi. Periaatepäätöksen toteutumista on kuvattu tarkemmin tämän muistion liitteessä. 7

4 Hallituksen 4.10.2007 käynnistämät kiireelliset lisätoimet Liikenneministerin johdolla valmisteltiin alkusyksystä tarvittavat kiireellisenä toteutettavat lisätoimenpiteet keskeisiin ajankohtaiin ongelmiin. Liikenne- ja viestintäministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisvoimin viedään eteenpäin seuraavia tieliikenteen turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä: Liikennevalvontaa tehostetaan edelleen Lisätään automaattista valvontaa ja tehostetaan valvonnan prosesseja, SM, LVM Kuntien osallistumismahdollisuuksia valvontaan selvitetään, OM, SM Rikesakkotuloista tulisi osa palauttaa valvonnan rahoitukseen, OM, LVM, VM Liikennevalvontatiedotusta tehdään yhteisvoimin, Liikenneturva, LVM, SM, Tiehallinto Tarkkuusalkometrien, huumetestereiden ja automaattivalvonnan rahoitukseen tarvitaan pikaisesti miljoona euroa. Lisäbudjettiin on tehty SM:n esitys. Automaattisen liikennevalvonnan laajentamisen ja ns. rikosoikeudellisen haltijavastuun tähänastiset vaikutukset liikenneturvallisuuteen ovat olleet hyvin myönteisiä. Menettelyn tehostamiseksi edelleen oikeusministeriö asettaa työryhmän valmistelemaan ehdotuksia siitä, miten kunnat voivat poliisin tukena osallistua nykyistä aktiivisemmin liikennevalvontaan. Työryhmä selvittää myös pidemmälle menevää vaihtoehtoa, jonka mukaan kunnan virkamiehille myönnettäisiin oikeus lähettää rikesakko ylinopeutta ajaneen ajoneuvon haltijalle. Vastustamisilmoitusten käsittely esitutkintavaltuuksineen säilyisi edelleen poliisilla. Valvonta muutoinkin tapahtuisi poliisin ohjauksessa ja valvonnassa. Työryhmä valmistelee ehdotukset myös siitä, miten liikennevalojen noudattamisen valvontaa voitaisiin tehostaa valvontakameroin. Kiinnijäämisriskin lisäämiseksi poliisin ja kuntien yhteistyötä olisi tiivistettävä myös niin, että kunnat ilmoittaisivat valvonnassa havaitsemistaan liikennevalojen punaista päin ajamisista poliisille. Työryhmä tarkastelee myös sitä, tulisiko rikosoikeudellinen haltijavastuu ulottaa lieviin liikennevalorikkomuksiin. Valvonnasta aiheutuvia kuluja tulisi voida kattaa rikesakkotuloista. Tavoitteena ei kuitenkaan tule olla taloudellisen hyödyn tavoittelu, vaan liikenneturvallisuuden edistäminen. Rattijuopumuksen torjuminen Käynnistetään lainsäädännön valmistelu alkolukon käytön lisäämiseksi toistuvasti rattijuopumukseen syyllistyneille, muutetaan kokeiluluontoinen alkolukkolaki pysyväksi ja lisätään myös vapaaehtoista alkolukon käyttöä, LVM, OM, SM 8

Varhaista puuttumista päihdeongelmaan tehostetaan, STM, SM Rattijuopon auton konfiskaation käytäntöä yhtenäistetään, OM, SM Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden kokeilu vakinaistetaan. Rattijuopumukseen syyllistynyt voi saada ajo-oikeuden alkolukolla varustettuun autoon määräaikaisen ehdottoman ajokiellon vaihtoehtona. Alkolukon käyttöalaa laajennetaan kahdella tavalla: 1) Alkolukolla valvottu ajooikeus olisi vaihtoehto henkilölle, joka todetun päihderiippuvuuden vuoksi on määrätty tai määrättäisiin toistaiseksi ajokieltoon. 2) Alkolukolla valvottu ajooikeus olisi toistuvasti rattijuopumukseen syyllistyneen kuljettajan ajooikeuden ehto. Tässä yhteydessä selvitetään, voisiko valtio antaa tukea alkolukkokustannuksiin, jotta alkolukkoajo-oikeuden saaminen olisi mahdollista varallisuudesta riippumatta. Alkolukkojen hinnat ovat mallista riippuen 1000 2000 euroa. Terveyden- ja sosiaalihuollon toimintaa, jolla puututaan päihdeongelmiin mahdollisimman varhain, kehitetään hallitusohjelman mukaisesti. Erityisesti ajokorttitarkastusten yhteydessä tehostetaan mini-intervention käyttöä. Tämä tarkoittaa, että alkoholinkäyttö otetaan aina puheeksi, tunnistetaan riskikulutus ja neuvotaan alkoholinkäytön vähentämistä. Kiinnijääneiden rattijuoppojen päihdetilanteeseen puututaan välittömästi. Käynnistetään eri paikkakunnilla kokeilu, jossa poliisilaitoksen sosiaalipäivystys keskustelee kiinnijääneen rattijuopon kanssa 24 tunnin kuluessa. Tuetaan hoitoon hakeutumista ja hoidon kehittämistä mm. sopimalla jokaisella paikkakunnalla poliisin ja sosiaali- ja terveydenhuollon kesken hoitoonohjausjärjestelystä. Eri toimijoille suunnattua materiaalituotantoa tuetaan (esim. autokoulut). Sosiaali- ja terveysministeriön Alkoholiohjelman tehtävänä on koordinoida hallinnonalojen yhteistyötä eri toimissa. Rattijuopumukseen syyllistyneen kuljettajan auto voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Korkein oikeus on linjannut konfiskaation käyttöä vuonna 2005 kahdessa ennakkopäätöksessään. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen näissä rikoksissa on toimiva keino ennalta estää vakavaa hengen ja terveyden vaaraa aiheuttava rikos. Oikeusministeriö käy valtakunnansyyttäjänviraston kanssa keskusteluja siitä, että käytännöt konfiskaation vaatimiseksi olisivat yhteneviä koko maassa. Sisäasiainministeriö puolestaan ohjeistaa poliiseja ajoneuvon takavarikkomenettelyssä, joka voidaan tehdä konfiskaation turvaamiseksi. Tarkoituksena on myös tiivistää syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyötä. Toimintatapojen muutosten tehokkuutta seurataan. Jos rattijuoppo-ongelmaa ei saada vähennettyä, on harkittava vielä tiukempia uusia keinoja, esimerkiksi poliisin tekemää väliaikaista takavarikkoa. Koska poliisilla ei ole käytännön mahdollisuutta säilyttää ja vartioida suurta määrää takavarikoituja ajoneuvoja, voitaisiin ajoneuvo jättää omistajan osoittamaan paikkaan luotettavasti pyörälukoilla lukittuna ja ilman tunnuskilpiä. 9

5 Turvallisuustoiminnan linjaukset ja liikennepoliittinen selonteko Liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttää pitkäjänteistä toimintaa ja monen sektorin yhteistyötä. Keskeiset ongelmat ovat jo pitkään olleet tiedossa eikä niiden ratkaisemiseen ole yktä tai nopeasti toteutettavissa olevaa keinoa. Onnistunut turvallisuustyö perustuu hyvään liikennepolitiikkaan, joka luo edellytykset turvalliselle liikkumiselle. Liikenneturvallisuuden ongelmien hoitamiseksi tarvitaan kuitenkin pitkäjänteinen toimenpideohjelma, jonka avulla huolehditaan yhteistyöstä ja vaikuttavien toimenpiteiden toteuttamisesta. Käytäntö on osoittanut, että turvallisuustilanne muuttuu nopeasti vuosittain ja siksi tarvitaan myös nopeaa ajankohtaista yhteistä reagointia. Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteutumisen ohjausta ja seurantaa on välttämätöntä tiivistää. Liikenne- ja viestintäministeriö parantaa toiminnan koordinointia ja raportoi jatkossa joka vuoden lopussa hallitukselle suunniteltujen toimenpiteiden etenemisestä ja todetuista toteuttamiseen liittyvistä ongelmista. LVM on käynnistänyt valtiohallinnon liikenneturvallisuustyön evaluoinnin ja työ valmistuu keväällä 2008. Liikenneturvallisuudessa on todettu selviä alueellisia eroja. Näiden syitä on jatkossa syytä tarkemmin selvittää. Joka tapauksessa turvallisuustyössä on jatkossa tehostettava alueellista toimintaa ongelmien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Keskeistä turvallisuustoiminnan kannalta tällä hetkellä on, että valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti huolehditaan kaikkien toimenpiteiden ja erityisesti tärkeimpien toimien toteuttamisesta; pääteiden kohtaamisonnettomuuksien torjuminen, liikennevalvonnan tehostaminen, uuden teknologian hyödyntäminen sekä jalankulun ja polkupyöräilyn tarpeet. Liikenneministerin johdolla ollaan laatimassa hallitusohjelmassa esitettyä liikennepoliittista selontekoa, jossa tullaan myös linjaamaan liikenneturvallisuustoimintaa. Hallituksen esitys valmistuu eduskuntakäsittelyä varten alkuvuodesta 2008. 10

LIITE Valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttaminen yksityiskohtaisesti Seuraavassa on esitetty tiivis yhteenveto valtioneuvoston periaatepäätöksen tärkeimpien toimenpiteiden toteutumisesta. Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentämiseksi edellytettiin Tiehallinnolta suunnitelman laatimista onnettomuusalttiiden pääteiden parantamiseksi. Laaditun selvityksen (21.6.2006) mukaan tulisi vuosina 2007 2011 varustaa 500 600 km pääteitä keski-kaiteellisilla ratkaisuilla. Tällaisen keskikaideohjelman kustannusarvio oli noin 500 milj. euroa. Tästä ohjelmasta on laadittu myös noin 200 milj. euron versio, johon on valittu kaikkein tärkeimmät keskikaitein varustettavat päätiejaksot. Kohtaamisonnettomuuksien tehokas vähentäminen edellyttää Tiehallinnolta esitetyn keskikaideohjelman lisäksi, että kaikissa tiehankkeissa priorisoidaan turvallisuuden parantaminen ja päätieverkolla ajosuuntien erottaminen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Samalla haetaan myös uusia kevyempiä ratkaisuja turvallisuuden parantamiseksi. Vuoden 2007 budjetti sisältää kohtaamisonnettomuuksien torjumiseen 5 milj. euroa, jolla keskikaideohjelma voidaan käynnistää. Koko ohjelman toteuttamiseen tulisi kuitenkin osoittaa erillinen rahoitus. Uusia, myös turvallisuutta parantavia tiehankkeita on kuitenkin avautumassa liikenteelle vuoden 2008 aikana: vt 2, Vihti Pori, E 18, Muurla Lohja, vt 3, Tampereen läntisen kehätien 2. vaihe ja vt 20, Oulun Kuusamontie. Muita myöhemmin valmistuvia jo käynnistettyjä tai pian käynnistyviä hankkeita ovat vt 6, Lappeenranta Imatra, vt 4, Lusi Vaajakoski, vt 4, Kemin kohta ja Kehä I Espoossa. Jalankulku- ja polkupyöräilynonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa toteutetaan nopeusrajoituksilla, muulla nopeuden hillinnällä, koulujen liikennekasvatuksella ja turvalaitteiden käytöllä sekä parantamalla kevyen liikenteen olosuhteita. Kunnilla ja Tiehallinnolla tulisi olla riittävä rahoitus keskeisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Nykyisin toimenpiteitä toteutetaan niukan rahoituksen sallimissa puitteissa, mutta ilmeisesti ei tavoitteiden edellyttämässä laajuudessa. Tiehallinnon rahoitusmahdollisuudet ovat tältäkin osin täysin riittämättömät. Koulujen liikennekasvatuksen mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten liikennekäyttäytymiseen pitää entisestään korostaa. Liikennekasvatus otetaan huomioon myös lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa. Terveystietooppiaineen sisällön ja opetuksen kehittämisen kautta aihe liittyy terveyden edistämisen politiikkaohjelman toteuttamiseen. 11

Nopeuksien hallinnassa on lisätty automaattista valvontaa suunnitelmien mukaisesti sekä kiinteillä että siirrettävillä laitteistoilla. Automaattista nopeusvalvontaa lisätään siten, että vuoden 2007 lopussa kameravalvottuja tieosuuksia on yhteensä 2800 km ja vuoden 2008 lopussa tavoitteiden mukaisesti yhteensä 3000 km. Parhaillaan selvitetään kuntien mahdollisuutta osallistua poliisin tukena liikennevalvontatyöhön. Automaattinen nopeusvalvonta on erittäin tehokas ja enemmistön hyväksymä turvallisuustoimenpide. Valvonnan operatiiviset kustannukset kasvavat ja edellyttävät lisäpanostusta. Tarvittavat käsittelyjärjestelmät saadaan täysimittaisesti käyttöön kuluvan vuoden lokakuussa. Nopeusrajoitusten tarkistaminen toteutettiin vuonna 2006. Vähäinen määrä (noin 900 km) 100 km/h rajoituksia alennettiin riskialttiiksi todetuilla tieosuuksilla 80 km/h:ksi ja talvirajoitusten käyttö vakiinnutettiin. Nopeusrikkomusten puuttumiskynnyksen alentamisesta on käynnissä kokeilu kt 51:llä. Alustavien tulosten mukaan ylinopeudet ovat vähentyneet merkittävästi ilman että poliisi on joutunut sakottamaan suurta joukkoa autoilijoita. Näyttäisi siltä, että tehokkaan tiedotuksen ja uuden matalan puuttumiskynnyksen avulla kuljettajakäyttäytyminen on parantunut selvästi. Päihdeonnettomuuksien taustalla on sekä alkoholin että huumeiden käyttö. Liikennekuolemien määrän vähentyessä rattijuoppojen osuus kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa ei ole pienentynyt, vaan päinvastoin kasvanut. Näissä onnettomuuksissa löytyy alkoholin ohella entistä useammin myös muita huumaavia aineita, ja lisäksi aineiden sekakäyttö on yleistä. Rattijuopumuksesta on vuonna 2007 syyskuun loppuun mennessä jäänyt kiinni 23 218 kuljettajaa, kun vuotta aiemmin näitä oli lähes 2000 vähemmän eli 21 242 rattijuoppoa. Rattijuopumus ei perinteisen r-tutkimuksen mukaan kuitenkaan olisi olennaisesti kasvanut liikenteessä. Keväällä 2007 tehdyssä tutkimuksessa 0,14 % kuljettajista oli rattijuoppoja. Huumeiden käyttö on selvästi lisääntynyt, sillä huumekuljettajia oli syyskuun loppuun mennessä jäänyt kiinni 3 278 eli yli 500 enemmän kuin vastaavana aikana vuotta aiemmin. Liikennekuolemista 25 %:iin liittyvät päihteet. Päihteet ovat siten yksi keskeisin ja pitkäaikaisin liikenneturvallisuusongelma. Päihdeonnettomuuksia vähennetään valvontaa tehostamalla; käyttöön otetaan siirrettäviä tarkkuusalkometrejä. Lisäksi laajennetaan alkolukon käyttöä. Heinäkuussa 2005 aloitettiin kolmevuotinen alkolukkokokeilu rattijuopoille. Vuonna 2006 aloitettiin selvitys ja pilotointi alkolukon vapaaehtoisen käytön lisäämiseksi. Varsinkin ammattiliikenteessä ja aluksi ainakin koululaiskuljetuksissa alkolukon pitäisi olla liikenteen palveluhankintojen vaatimuksena. LVM on antanut tilausajona suoritettavia koulu- ja päivähoitokuljetuksia koskevan asetuksen (553/2006), jossa suositellaan alkolukon käyttöä. 12

Raskaan kaluston kuljettajien ammattipätevyysvaatimukset tulevat asteittain voimaan loppuvuodesta 2008 ja 2009. Vaatimukset koskevat pääasiassa kuljettajan ammatissa toimivia. Kuljettajan ammattipätevyys saavutetaan ammattipätevyyskoulutuksella ja säännöllisellä jatkokoulutuksella. Raskaan kaluston kuljettajien ammattitaitovaatimusten ohella kehitetään raskaan kaluston kuljettajien ajokortti- ja kuljettajantutkintovaatimuksia niin, että kuljettajilla olisi ajokorttikoulutuksen kautta riittävät valmiudet po. luokkien ajoneuvojen kuljettamiseen. Osa raskaan kaluston ajoneuvoja kuljettavista ei tarvitse ammattipätevyyttä ja toimii näin edelleen ajokorttikoulutuksessa saatujen valmiuksien pohjalta. Uudet säännökset otettaisiin käyttöön samassa aikataulussa ammattipätevyysvaatimusten kanssa. Taksinkuljettajien ammattitaitovaatimuksia kehitetään turvallisuuden ja palvelun laadun parantamiseksi. Asiaa koskeva hallituksen esitys pyritään antamaan eduskunnalle keväällä 2008. Taksinkuljettajien ammattipätevyys perustuisi peruskoulutukseen ja taksinkuljettajan kokeen suorittamiseen. Tehtävässä toimimisen vaatimuksista ja sen esteistä säädettäisiin nykyistä tiukemmin. Raskaan liikenteen kuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevaa lainsäädäntöä on tarkistettu. Samoin on toteutettu tarvittavat säädökset vastuun laajentamisesta koskemaan kuljetusketjussa muitakin kuin vain kuljettajia. Kuljettajakoulutuksen uudistaminen voidaan toteuttaa lähivuosina, mutta toimenpiteet hajautuvat usealle vuodelle. Muutosten hyväksyttävyyttä heikentää se, että esitetty ajomäärän lisääminen nostaa koulutuksen hintaa, eikä myöskään opetuslupaan ole helppo liittää pakollista autokouluosaa. Ajokortin suorittajien peruskoulutusta uudistetaan sisällöllisesti ja menetelmällisesti kuljettajien perusvalmiuksien parantamiseksi. Ajokokemusta lisätään opetukseen tulon ajankohtaa alentamalla. Opetuksessa korostetaan mm. ennakoivaan ajamiseen ja muun liikenteen huomioimiseen liittyviä vaatimuksia. Yksityisopetuksen valvontaa ja ohjausta kehitetään. Kokonaisuudistus voidaan ottaa käyttöön vasta kun ajoneuvo-rekisterijärjestelmän kokonaisuudistuksen valmistuminen mahdollistaa tarvittavat tukitoiminnot ensi vuosikymmenellä. Ennen kokonaisuudistuksen käyttöönottoa pyritään parantamaan vaikeissa olosuhteissa ajamisen opetuksen vaikuttavuutta siirtämällä pimeällä ajamisen opetus ja ajoharjoittelurataopetus ammattiopettajan tehtäväksi. Uuden ajokorttidirektiivin toimeenpanon edellyttämän valmistelun yhteydessä vuosina 2007 2009 selvitetään laajasti ajokorttiluokitukseen ja ajokortin suorittamiseen ja myöntämiseen liittyviä kysymyksiä. Moottoripyöräily ja mopojen käyttö. Ajokorttilainsäädäntöön ollaan valmistelemassa laajaa uudistusta vuosina 2007 2010. Tässä yhteydessä toteutetaan myös ajokorttidirektiivin vaatimukset. Arvioitavaksi tulevat mm. mopon ja moottoripyörän kuljettamiseen liittyvät ajo-oikeuskysymykset, esimerkiksi vaadittava kuljettajan ikä ja siirtyminen kaksivaiheiseen ajo-opetukseen. Mopojen osalta harkinnassa on edelleen käsittelykokeen toteuttaminen tiedollisen kokeen lisäksi. 13

Ajokieltojärjestelmän uudistamista selvitetään. Toistuvista rikkomuksista voisi kertyä virhepisteitä, jotka aikanaan johtavat ajokieltoon. Liikenne- ja viestintäministeriö on saanut liikennealan toimijoilta lausunnot ajokieltojärjestelmän muutostarpeista. Nykyisen ajokieltojärjestelmän kehittämistä pidettiin yleisesti kannatettavana. Virhepistemalli on mahdollista saada käyttöön vasta AKE:n ajokorttirekisterimuutosten toteutuessa eli aikaisintaan vuoden 2011 jälkeen. Huomattavia parannuksia voitaisiin toteuttaa myös ilman rikkomusten pisteyttämistä. Liikenne- ja viestintäministeriö tulee nimeämään työryhmän jatkoselvitystä varten. Työssä vertaillaan rikkomusten pisteytykseen perustuvaa mallia nykyisen järjestelmän pohjalta kehitettyyn malliin sillä periaatteella, että valittavan laskutavan tulee olla oikeudenmukainen, selkeä ja ymmärrettävä. Iäkkäiden turvallisuuden takaamiseksi LVM on perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on kartoittaa iäkkäiden liikenneturvallisuustilanne, selvittää liikennejärjestelmän ongelmakohtia iäkkäiden näkökulmasta ja kuvata valtakunnallisen, alueellisen ja paikallistason toimijoiden roolit. Iäkkäiden erityistarpeet ja ominaisuudet otetaan huomioon eri tienkäyttäjäryhmissä (kuljettajana, pyöräilijänä ja jalankulkijana). Työryhmän selvityksen toimenpidesuosituksineen on määrä olla valmis syksyllä 2008. Uuden teknologian hyödyntäminen on edennyt toivotusti, mutta sen vaikutukset tulevat arvioitua hitaammin palveluita saataessa käyttöön ja autokannan uudistuessa. Autokannan kehittämistarpeista on viime aikoina paljon puhuttu, mutta vain päästöjen ja verotuksen kannalta. Turvallisuusmielessä on erittäin selvä, että kestävä ratkaisua ei saada aikaan, jos uusia parhaita turvallisuusteknologioita ei saada nopeammin käyttöön esim. ajovakaudenjärjestelmä (ESC). Tasoristeysten poistamista ja parantamista nopeutetaan valmistuvan Tiehallinnon ja Ratahallintokeskuksen suunnitelman pohjalta. Viime vuosina valtion rataverkolta on poistettu keskimäärin 50 tasoristeystä vuodessa. Turvallisuustiedottamista ja kampanjointia tehdään jatkuvasti. Liikenneviranomaisten ja -järjestöjen oman ajankohtaistiedotuksen lisäksi on alan koordinoitua yhteisviestintää. Liikenneturvallisuusviestinnän koordinointiryhmä laatii vuosittain suunnitelman viestintätoimista. Vuosittain toteutetaan myös alan yhteinen teemakampanja. Yhteiskampanjointia tehostetaan liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän esitysten mukaisesti mm. lisäämällä kampanjoinnin resursseja. 14