Välipalatarjonta Pohjois-Karjalan yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa keväällä 2009

Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Raportteja 1 Välipalatarjonta Pohjois-Karjalan yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa keväällä 2009 Linda Keronen

yhteystiedot: Linda Keronen keronen@hytti.uku.fi 040 517 9205 Timo Renfors timo.renfors@kansanterveys.info 050 544 3802 Siltakatu 10 A 16 82900 Joensuu

SISÄLLYS VÄLIPALATARJONNAN KARTOITTAMINEN 4 VÄLIPALA-AUTOMAATIT 5 KAHVIO- TAI KIOSKITOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN 7 VÄLIPALATARJONNAN VERTAAMINEN SUOSITUKSIIN 8 AUTOMAATTIEN JA KAHVIOIDEN AUKIOLO LOUNAAN AIKANA 10 TÄRKEIMMÄT SYYT VÄLIPALA-AUTOMAATIN TAI KAHVION YLLÄPITÄMISEEN 10 MUITA KOMMENTTEJA 10 YHTEENVETO 11 LOPUKSI 14 KÄYTETYT LÄHTEET 15 LIITE 1. ELINTARVIKETARJONTA KOULUISSA 16

4 VÄLIPALATARJONNAN KARTOITTAMINEN Mitä tehtiin? Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus kartoitti keväällä 2009 Pohjois-Karjalan alueen yläkoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välipalatarjontaa. Kartoitus tehtiin internetin välityksellä Webropol- kyselynä, joka lähetettiin kaikille edellä mainittujen koulujen rehtoreille. Miksi tehtiin? Maakunnan alueella ei ole tehty vastaavanlaista, yhtä kattavaa kartoitusta aiemmin. Voidaan verrata makean myynnistä tehtyjen suositusten toteutumista kouluissa käytännössä. Tavoitteena on, että koulut muodostavat yhtenäisen linjan välipalatarjonnan suhteen, jolloin oppilaat eivät joudu terveydellisesti eriarvoiseen asemaan koulusta riippuen. Välipalatarjonnan kartoitus tukee Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän (PKSSK) ja neljän eri sairaanhoitopiirin hanketta "Toiminnallisesti yhteinen erva- alue vuonna 2012: kroonisten kansansairauksien ehkäisy ja varhainen hoito". Hanke liittyy Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (Kaste). Kaste-ohjelman KanErva Kaste osahankkeessa kehitetään erilaisia toimia keskeisten kansansairauksien, kuten diabeteksen ehkäisemiseksi. Hankkeen tavoitteet ovat linjassa Valtioneuvoston periaatepäätöksen Terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista (STM: Esitteitä 2008:10) kanssa. Kuinka monta koulua vastasi? Kysely lähetettiin yhteensä 52 koululle: 26 yläkoululle, 17 lukiolle ja 9 ammatilliselle oppilaitokselle. Viidessä koulussa yläkoulu ja lukio toimivat samoissa tiloissa, joten nämä koulut vastasivat samalla yläkoulun ja lukion tilanteesta. Kyselyyn saatiin yhteensä 38 vastausta, mikä oli 87 % lähetetyistä, kun otetaan huomioon yläkoulun ja lukion yhteisissä tiloissa toimiminen joissakin kouluissa. Yläkoulujen vastausprosentti oli 69 %, lukioiden 82 % ja ammatillisten oppilaitosten 100 %.

5 VÄLIPALA-AUTOMAATIT AUTOMAATTIEN MÄÄRÄ Välipala-automaatteja oli kouluissa yhteensä 13 kpl. Tilanne on muuttuva, kun suurin osa kouluista pohtii automaatista luopumista ja muutama koulu automaatin hankkimista. ollut suunnitellut hankkivansa automaattia tulevaisuudessa. Kouluissa oli yhteensä 13 välipalaautomaattia (Kuva 1). Useissa kouluissa, joissa oli välipala-automaatti, oli pohdittu siitä luopumista. Kouluista, joissa ei ollut vastaamishetkellä välipala-automaattia (n=25), suurin osa ei Tilanne välipala-automaattien suhteen voi muuttua tulevaisuudessa. Mikäli automaatin hankkimista varmasti tai ehkä suunnittelevat hankkivat automaatin, niitä tulee olemaan tulevaisuudessa korkeintaan 17. Toisaalta jos kaikki automaatin luopumista suunnitelleet luopuvat automaatista eikä uusia automaatteja hankita, niitä jää jäljelle vain neljä. Vain kahdessa kyselyyn vastanneessa yläkoulussa (n=18) oli käytössä välipalaautomaatti. Lukioista (n=14) puolessa ja ammatillisista oppilaitoksista (n=9) neljässä oli välipala- tai juoma-automaatti. Kummassakin yläkoulussa, neljässä lukiossa ja kolmessa ammatillisessa oppilaitoksessa oli pohdittu välipala- tai juomaautomaatista luopumista. Kuva 1. Välipala-automaatit ja niihin liittyvät suunnitelmat Pohjois-Karjalan alueen kouluissa keväällä 2009.

6 AUTOMAATTIEN TARJONTA Automaateissa suosituimmat tarjolla olevat tuotteet olivat juomia: lämpimiä juomia, kuten kahvia ja teetä sekä virvoitusjuomia. Kolme yleisimmin myytävää tuotetta koulujen välipala-automaateissa (n=13) olivat kaikki juomia: limsa (85 %), lämpimät juomat, kuten kahvi tai tee (54 %) ja kivennäisvesi (39 %). Seuraavina tulivat mehut ja energiajuomat (kumpiakin kolmessa koulussa). Syötävistä tuotteista myynnissä oli makeisia (kolmessa koulussa) ja hedelmiä sekä suolaisia leivonnaisia, kumpiakin yhdessä koulussa. Voileipää, makeita leivonnaisia ja välipalakeksejä tai -patukoita ei ollut yhdenkään koulun automaatissa.

7 KAHVIO- TAI KIOSKITOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN KAHVIOIDEN JA KIOSKIEN MÄÄRÄ Kahvio- tai kioskitoiminnan järjestäminen oli yleistä. Kaikissa kouluissa oli joskus järjestetty kahvio- tai kioskitoimintaa. Edelleenkin suurin osa kouluista (84 %, n=32) ylläpiti kahviota tai kioskia. Kouluista, joissa ei ollut vastaamishetkellä kahviota tai kioskia (n=6), puolet ei ollut suunnitellut kahvion perustamista. Lähes kaikissa yläkouluissa (15 koulussa, n=18) oli järjestetty kahvio- tai kioskitoimintaa, yleisimmin oppilaskuntien toimesta. Lukioissakin kahvio- tai kioskitoiminnan järjestäminen oli yleistä: kymmenessä lukiossa 14:stä. Kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa oli järjestetty koulun toimesta kahvio- tai kioskitoimintaa. KAHVIOIDEN JA KIOSKIEN TARJONTA Yleisimmin kahvioissa tai kioskeissa myynnissä olevat tuotteet olivat lämpimät juomat (81 % kouluista), välipalakeksit tai -patukat (63 %) ja makeiset (59 %). Lähes puolet kouluista myi hedelmiä, voileipää, mehua ja makeita tai suolaisia leivonnaisia. Yleisimmin myytävät tuotteet yläkouluissa ja lukioissa olivat lämpimät juomat, välipalakeksit tai patukat sekä makeiset. Ammatillisissa oppilaitoksissa valikoima oli suurempi. Suurimmassa osassa yläkoulujen kahvioita tai kioskeja oli tarjolla lämpimiä juomia. Syötävistä tuotteista eniten myynnissä oli välipalakeksejä tai patukoita ja makeisia. Lukioissa yleisimmin tarjolla olevat tuotteet olivat samanlaiset kuin yläkouluissa. Yläkouluissa energiajuomia ei ollut myynnissä yhdessäkään koulussa ja limsaa vain kahdessa. Sen sijaan mehua sai kuudesta koulusta. Lukioissa energiajuomien ja limsojen tarjoaminen oli yleisempää kuin yläkouluissa ja mehujen tarjoaminen puolestaan vähäisempää. Ammatillisissa oppilaitoksissa välipalavaihtoehtojen laajuus oli suurempi kuin yläkouluissa tai lukioissa. Kaikissa kahvioissa tarjottiin lämpimiä juomia ja lähes kaikissa mehua. Limsaa ja kivennäisvettä oli tarjolla kolmessa kahviossa. Kaikissa tai lähes kaikissa kahvioissa myytiin voileipää ja suolaisia tai makeita leivonnaisia. Noin puolesta kahvioista sai välipalakeksejä tai patukoita, makeisia tai hedelmiä. Liitteessä 1 on tarkemmat tiedot koulujen välipalatarjonnasta sekä automaateissa että kahvioissa koulumuodoittain.

8 VÄLIPALATARJONNAN VERTAAMINEN SUOSITUKSIIN SUOSITUKSET Makeita tuotteita ei tule myydä kouluissa (Kouluruokailusuositus, Kouluterveyden laatusuositus, Terveys 2015- ohjelma sekä Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos (nyk. THL)). rooli terveyskehityksen suuntaajana. Varhain omaksutut terveelliset ruokatottumukset vaikuttavat terveyteen elinikäisesti. Ruokavalintojen tekeminen ei ole yksin lapsen tai nuoren vastuulla vaan ympäristön, vanhempien ja ystävien lisäksi koululla on merkittävä Kouluruokailusuosituksen (2008) mukaan oppilaille tulee kouluruoan lisäksi järjestää välipala, jos koulupäivä kestää pidempään kuin kolme tuntia lounaan jälkeen. Terveellisen välipalan tulisi muodostua hedelmistä, kasviksista tai marjoista sekä täysjyväviljavalmisteista muilla ruoka-aineryhmillä täydennettynä. Virvoitus-, energia- ja urheilujuomat, makeiset, sokeroidut mehut ja runsaasti rasvaa tai sokeria sisältävät tuotteet eivät sovi koulussa tarjottaviksi välipaloiksi. Tästä syystä tällaisten välipalojen myynti koulujen kahviosta, automaatista tai koulun keittiöstä ei kuulu kouluihin. Makeiden tuotteiden tuominen koulun käytäville on vastoin Sosiaali- ja terveysministeriön Terveys 2015-ohjelman tavoitteita lasten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen (2004) mukaan makeisten ja virvoitusjuomien myyntiä tulee välttää kouluaikaan. Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos puolestaan suosittelivat keväällä 2007, että kouluaikainen säännöllinen virvoitusjuomien, makeisten ja sokeroitujen mehujen myynti lopetetaan. Makeiden tuotteiden myynti tukee napostelukulttuuria ja on ristiriidassa koulun ravitsemuskasvatuksen kanssa. Suositusten perustana on, että makeisten ja virvoitusjuomien myynti kouluissa tukee napostelukulttuuria ja on ristiriidassa koulun terveys- ja ravitsemuskasvatuksen kanssa. Epäterveellisten välipalojen näkyvä mainonta kouluissa ja säännöllinen myynti automaateista tai koulun kioskista viestittävät oppilaille, että ne ovat tavallisia arkiruokia. Vaikka tarjolla olisi sekä terveellisiä että epäterveellisiä vaihtoehtoja, tuotetarjonta voi houkutella valitsemaan epäterveellisen vaihtoehdon terveellisen sijaan ja jopa korvaamaan sillä kouluaterian. MAKEIDEN JA TERVEELLISTEN TUOTTEIDEN TARJOAMINEN KOULUISSA Makeisiin elintarvikkeisiin määriteltiin kuuluvaksi makeiset, limsa, mehu, energiajuomat ja makeat leivonnaiset, terveellisiin puolestaan hedelmät ja voileipä. Makeita tuotteita myyvien koulujen osuus oli suurempi kuin terveellisiä tuotteita myyvien kaikissa koulumuodoissa (Taulukko 1). Lukioista terveellisiä tuotteita myyvien koulujen osuus oli vain kolmannes, yläkouluista alle puolet.

% kouluista 9 Taulukko 1. Makeita ja terveellisiä elintarvikkeita tarjoavien koulujen osuus myyntiä harjoittavista kouluista koulumuodoittain. Elintarvikkeet Yläkoulu Lukio Ammatillinen oppilaitos Makeita 1) 86,7 % 100 % 100 % Terveellisiä 2) 46,7 % 33,3 % 88,9 % 1) makeiset, limsa, mehu, energiajuomat ja makeat leivonnaiset 2) hedelmät ja voileipä Ainoastaan makeita tuotteita myyviä kouluja oli yksi kustakin koulumuodosta. Ainoastaan terveellisiä elintarvikkeita myyviä kouluja ei ollut lainkaan. Kahdessa lukiossa ja kolmessa yläkoulussa ei ollut käytössä välipala- tai juoma-automaattia eikä järjestettyä kahvio- tai kioskitoimintaa, kun taas kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa oli vähintään jompikumpi. Koulujen välipalatarjontaa tarkasteltiin erikseen makeisten ja limsojen osalta. Koulumuotojen välillä ei ollut eroja makeisten tarjoamisessa, kun noin puolessa kouluja oli myytävänä makeisia joko automaatista tai kahviosta (Kuva 2). Yläkouluissa limsaa oli selkeästi vähemmän tarjolla kuin lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa. Makeisia myytiin useimmin kahviosta tai kioskista kuin automaatista, limsaa taas automaatista. 80 % 60 % 40 % Yläkoulu Lukio Ammatillinen oppilaitos 20 % 0 % Makeiset Limsa Kuva 2. Makeisia oli tarjolla noin puolessa kouluista koulumuodosta riippumatta. Limsaa tarjottiin selkeästi vähiten yläkouluissa ja eniten ammatillisissa oppilaitoksissa.

10 AUTOMAATTIEN JA KAHVIOIDEN AUKIOLO LOUNAAN AIKANA Kaikki automaatit olivat auki myös lounasaikaan, kun taas kahvioista ja kioskeista suurin osa oli suljettu. Automaatteihin verrattuna kahvio tai kioski on parempi vaihtoehto, koska niiden aukioloaikoja on helpompi säädellä. Välipaloja on suositeltavaa myydä vain ruokailun jälkeisillä välitunneilla, jolloin myynti vaikuttaa vähemmän kouluruokailuun osallistumiseen. Kaikissa kouluissa, joissa oli välipala-automaatti, automaatti oli auki myös lounasaikaan. Suurimmassa osassa kouluja (66 %) kahvio tai kioski ei ollut auki lounasaikaan. TÄRKEIMMÄT SYYT VÄLIPALA-AUTOMAATIN TAI KAHVION YLLÄPITÄMISEEN Merkittävin syy välipala-automaatin tai kahvion ylläpitoon oli oppilaiden toivomus (72 %:ssa kouluista). Hieman yli puolet kouluista halusi tarjota mahdollisuuden välipalaan mieluummin koulussa kuin sen ulkopuolella. Seuraavaksi tärkeimmät syyt olivat pitkät koulupäivät ja yläkouluissa sekä lukioissa oppilaskuntatoiminnan rahoittaminen (kumpikin 44 %). Oppilaiden Oppilaiden toivomus, välipalan tarjoaminen mieluummin koulussa kuin sen ulkopuolella, oppilaskuntatoiminnan rahoittaminen ja pitkät koulupäivät olivat tärkeimmät syyt välipalan tarjoamiseen. yrittäjyyskasvatuksen tukeminen oli tärkeä syy kahdeksassa koulussa (n=36), luokkaretkien rahoittaminen ja vanhempien toivomus kumpikin kolmen koulun mielestä. Osa kouluista järjesti iltaopetusta, jolloin välipalamahdollisuuden järjestäminen oli tärkeää. Ammattioppilaitoksissa kahviotoiminta koettiin palvelun järjestämisenä, etenkin jos lähimmät palvelut olivat kaukana oppilaitoksesta. Kahvitauot oppituntien välillä tukivat aikuismaisen yhteisön luomista. MUITA KOMMENTTEJA Terveysnäkökulma haluttiin pitää mielessä välipalavalikoiman suunnittelussa. Kahviot olivat tärkeä osa koulun viihtyvyyttä. Reilu kolmannes vastaajista kertoi kommenttejaan välipala-automaatteihin ja kahviotoimintaan liittyen. Useassa kommentissa pohdittiin välipalojen terveellisyyttä ja terveysnäkökulma pyrittiin pitämään mielessä välipalavalikoiman suunnittelussa. Pääasiassa kouluilla tuntui olevan positiivisia ja rohkaisevia kokemuksia terveellisten välipalojen, kuten voileipien ja hedelmien menekistä. Joku totesi kuitenkin, ettei terveellisten vaihtoehtojen tarjoaminen ollut kannattavaa huonon kysynnän vuoksi.

11 Kahvio koettiin tärkeäksi osaksi koulun viihtyvyyttä. Yhden vastaajan mielestä ei ollut tärkeintä, että kahvio tuottaa, vaan haluttiin mieluummin tarjota oppilaille viihtyisä hetki opintojen välissä. Välipala-automaatit koettiin turhana vaihtoehtona kahvion rinnalla. YHTEENVETO Tulokset edustavat laajasti Pohjois-Karjalan alueen yläkoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välipalatarjontaa, sillä vastauksia saatiin kaikkien koulumuotojen edustajilta kiitettävästi. Kouluissa oli odotettua vähemmän välipala-automaatteja käytössä. Yleisen terveystietoisuuden lisääntyminen sekä tiedotusvälineissä käyty julkinen keskustelu välipala-automaateista ja niissä myytävistä epäterveellisistä välipaloista on voinut vaikuttaa siihen, että automaatteja on poistettu kokonaan etenkin yläkouluista. Puolessa lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista oli vielä välipala-automaatteja, joissa myytiin pääasiassa juomia. Kahvio- tai kioskitoiminnan järjestäminen oli yleisempää kuin automaattien ylläpitäminen. Kahvioita pidettiin tärkeänä osana koulun viihtyvyyttä, jolloin niiden taloudellinen tuotto ei ollut tärkeintä. Tärkeää oli myös tarjota mahdollisuus välipalaan mieluummin koulussa kuin sen ulkopuolella. Oppilaita ei tule kuitenkaan houkutella pysymään koulun alueella makean myynnin avulla, vaan elintarvikevalikoiman terveellisyyteen tulee kiinnittää huomiota. Välipalamyyntiä tulee rajoittaa vain ruokailun jälkeisille välitunneille napostelun vähentämiseksi ja kouluruokailuun osallistumisen parantamiseksi. Suurimmassa osassa kouluja kahvio tai kioski ei ollut auki lounasaikaan, kun taas kaikki välipala-automaatit olivat. Myynnin rajoittaminen on perusteltua napostelukulttuurin vähentämiseksi ja kouluruokailuun osallistumisen parantamiseksi. Kahvioissa ja kioskeissa myynnin rajoittaminen esimerkiksi vain ruokailun jälkeisille välitunneille on helpompaa kuin automaateissa. Linjauksia epäterveellisten välipalojen myynnistä on Kouluterveydenhuollon laatusuosituksessa (2004), Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen (2007) suosituksessa ja Kouluruokailusuosituksessa (2008). Suositusten mukaan virvoitus-, energia- ja urheilujuomat, makeiset, sokeroidut mehut sekä runsaasti rasvaa ja sokeria sisältävät tuotteet eivät sovellu koulussa myytäviksi välipaloiksi. Suositus, ettei makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja tarjota kouluissa, toteutui melko huonosti. Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen suositus (2007), ettei makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja myydä lainkaan, toteutui Pohjois-Karjalan

kouluista kuudessa yläkoulussa (n=18) ja yhdeksässä lukiossa (n=14). Kaikissa ammattioppilaitoksissa myytiin joko makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Yleisimmin koulut myivät sekä terveellisiä että makeita tuotteita. Yläkouluissa makeita tuotteita tarjoavien koulujen osuus (87 %) oli samaa luokkaa kuin Kankaanpään ym. (2007) selvityksessä (82 %) koko Suomen yläkoulujen välipalatarjonnasta. Terveellisiä elintarvikkeita tarjoavien koulujen osuus oli taas pienempi nyt tehdyssä tutkimuksessa (47 %) kuin Kankaanpään ym. (2007) selvityksessä (66 %). Ainoastaan terveellisiä tuotteita myyviä kouluja ei ollut yhtään ja ainoastaan makeita tuotteita myyviä kouluja yksi kustakin koulumuodosta. Ainoastaan makeita myyvien yläkoulujen osuus Pohjois-Karjalan alueen kouluista (7 %) oli siis pieni verrattuna Kankaanpään ym. (2007) tutkimukseen (21 %). Terveellisistä elintarvikkeista yläkouluissa oli tarjolla hedelmiä 40 % kouluista ja voileipiä noin kolmasosassa kouluja. Lukioista noin viidennes myi hedelmiä tai voileipiä, ammatillisista oppilaitoksista suurin osa. Välipalakeksit ja -patukat olivat suosittuja myyntituotteita sekä yläkouluissa että lukioissa. Niitä ei luokiteltu terveelliseksi vaihtoehdoksi, vaikka oikein valittuna voivatkin olla terveellisiä. Keksien ravitsemuksellisesta laadusta tuleekin huolehtia, kun niitä valitaan koulujen kahvioihin myytäväksi. Mikäli välipalakeksit ja -patukat olisi laskettu terveellisiin vaihtoehtoihin, terveellisiä tuotteita myyvien koulujen osuus olisi lähes kaksinkertaistunut yläkouluissa ja lukioissa. Makeisten myynti oli yleistä kaikissa koulumuodoissa. Yli puolessa yläkouluista ei oltu tarjottu mahdollisuutta terveellisen välipalan hankkimiseen. 12 Epäterveellisistä välipaloista makeisia myytiin yleisesti kaikissa koulumuodoissa. Kankaanpään ym. (2007) selvityksessä makeisia oli myynnissä keskimäärin kolmasosassa tutkimukseen osallistuneista yläkouluista, Itä-Suomen läänin yläkouluista yli puolessa. Tämä tilanne on samansuuntainen kuin nyt tehdyssä kartoituksessa, kun kussakin koulumuodossa noin puolessa oli myynnissä makeisia. Mehuja oli tarjolla etenkin yläkoulussa (noin kolmasosassa). Virvoitusjuomien tarjonta puolestaan vaihteli sen mukaan oliko kyseessä yläkoulu, lukio vai ammatillinen oppilaitos: yläkouluista noin 10 % tarjosi virvoitusjuomia, lukioista 40 % ja ammatillisista oppilaitoksista kaksi kolmasosaa. Vuonna 2007 (Kankaanpää ym.) virvoitusjuomia tarjosi yläkouluista noin kolmasosa valtakunnallisesti tarkasteltuna. Kyselymme mukaan yläkouluissa ei ollut lainkaan tarjolla energiajuomia, vaikka ennakkokäsitysten mukaan niitä olisi voinut olla yleisesti myynnissä kouluissa. Oppilaat voivat kuitenkin hankkia energiajuomia koulun ulkopuolelta, jolloin koulujen tarjonta ei suoraan vastaa energiajuomien kulutusta. Kouluaikaista osto-

käyttäytymistä voidaan ohjata rajoittamalla poistumista koulun alueelta, mikä on tehokas keino yhdessä epäterveellisten tuotteiden myynnin lopettamisen kanssa. Kun automaateista tai kahvioista poistetaan epäterveellisiä vaihtoehtoja, tulee samalla lisätä terveellisten välipalojen tarjontaa. Terveellisen vaihtoehdon on oltava houkutteleva ja tarpeeksi edullinen, jotta se on helpommin valittavissa kuin epäterveellinen vaihtoehto. Suositeltavinta on pitää tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja, jolloin epäterveelliset vaihtoehdot eivät ole hankaloittamassa ostopäätöstä. Myös nuorten mielestä epäterveellisten vaihtoehtojen tarjoaminen Suositeltavinta on pitää tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja. terveellisten rinnalla on yleisin terveellisten välipalojen syömistä vaikeuttava tekijä. Terveellisten tuotteiden myynnin esteenä voi olla kylmätilojen puuttuminen kahviosta, jolloin järkevä ratkaisu välipalamyynnille on koulun keittiön tiloista tapahtuva myynti. Tällöin välipalan voisi saada myös etukäteen maksetulla välipalapassilla. 13

14 LOPUKSI On suositeltavaa, että yläkoulut, joissa myydään päivittäin makeita tuotteita, luopuvat niiden myynnistä ja pyrkivät sen sijaan tarjoamaan terveellisiä ja maittavia välipaloja. Tämä käytäntö on linjassa usean suosituksen ja Terveys 2015 ohjelman kanssa. Tällä hetkellä kouluissa oli tarjolla vähemmän terveellisiä kuin makeita tuotteita. Koulut suhtautuivat kuitenkin positiivisesti terveellisten tuotteiden tarjoamiseen ja selkeästi pyrkivät ottamaan terveysnäkökulman huomioon välipalavalikoiman suunnittelussa. Lukiolaisia ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia on tuettava terveyttä ylläpitävien elintapojen noudattamiseen ja painonhallinnasta huolehtimiseen (STM:n linjaus Terveyttä edistävästä ravitsemuksesta ja liikunnasta). Etenkin ammatillisissa oppilaitoksissa aikuismainen vastuullinen toiminta on tyypillistä ja myös lukioissa opiskelijoita tulee ohjata ottamaan yläkoululaisia enemmän vastuuta valinnoistaan. Silti ainakin osa opiskelijoista tarvitsee ohjaamista elintavoissaan. Koululaiset tekevät paljon ravitsemukseen liittyviä valintoja muuallakin kuin koulussa. Kaikkien koulumuotojen ravitsemus- ja terveyskasvatukseen tulee kuulua ruokavalintojen tekemisen periaatteita ja niiden perusteluja. Jyrkkien rajoitusten ja kieltojen kääntöpuolena voi olla lisääntynyt ei-toivottu käyttäytyminen. Oppilaat tulee ottaa aktiivisena osapuolena mukaan ravitsemuskasvatukseen ja toimenpiteiden suunnitteluun, kuten terveellisten välipalavaihtoehtojen lisäämiseen. Ravitsemuskasvatuksen tukena ympäristöä tulee muovata terveellisiä valintoja suosivaksi. Koulun tärkeänä roolina on tarjota malli ja mahdollisuudet terveyden kannalta suositeltavaan välipalaan.

15 KÄYTETYT LÄHTEET Heinonen K, Haavisto K, Seppä L, Hausen H. Mehutuotteet vaarantavat hampaat. Suomen hammaslääkärilehti 11/2008. www.hammaslaakariliitto.fi/fileadmin/pdf/hammaslaakarilehti/2008/11/020-025-heinonen.pdf. Kankaanpää R, Lahti S, Manninen M, Puska P. Makeisten ja virvoitusjuomien myynti perusopetuksen 7.-9. luokkien kouluissa. Suom Hammaslääkärilehti 2007;18:964-72. Meurman JH, Murtomaa H. Hammaskaries. Kustannus Oy Duodecim 2009. www.terveyskirjasto.fi. Artikkelin tunnus seh00074 (014.001). Neumark-Sztainer D, French SA, Hannan PJ, Story M, Fulkerson JA. School lunch and snacking patterns among high school students: Associations with school food environment and policies. Int J Behav Nutr Phys Act 2005;2:14. Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos. Makeiset ja virvoitusjuomat kouluissa ja oppilaitoksissa. Tiedote ja muistio 2007. http://www.edu.fi/teemat/kouluruokailu/pdfmakevirkouopp.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriö. Terve kouluympäristö-koululaisten ravitsemus ja suun terveys. Seminaari 9.12.2003. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:14. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=28707&name=dlfe-3565.pdf&title= Koululaisten_ravitsemus_ja_suun_terveys_fi.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015- kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001;4:15. Helsinki 2001. http://www.terveys2015.fi/terveys2015.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2008:10. http://pre 20090115.stm.fi/pr1221461425231/passthru.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto. Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2004;8:24. Helsinki 2004. http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2004/08/pr1092909444623/ passthru.pdf. Urho UM, Hasunen K. Yläasteen kouluruokailu 2003. Selvitys peruskoulun 7-9 luokkien oppilaiden kouluruokailusta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:17. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. Valsta L, Borg P, Heiskanen S, Keskinen H, Männistö S, Rautio T, Sarlio-Lähteenkorva S, Kara R. Juomat ravitsemuksessa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan raportti 2008. Helsinki: Yliopistopaino 2008. wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/juomat_ravitsemuksessa.pdf. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset-ravinto ja liikunta tasapainoon. Edita Prima Oy 2005. http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/fin11112005. pdf.

16 LIITE 1. ELINTARVIKETARJONTA KOULUISSA. Elintarviketarjonta eriteltynä koulumuodoittain. Luvut kertovat kuinka monesta koulusta kyseistä elintarviketta oli saatavilla joko automaatista tai kioskista. Elintarvike Yläkoulu (n=18) Lukio (n=14) Ammatillinen oppilaitos (n=9) Hedelmät 7 3 6 Makeiset 9 7 4 Voileipä 5 3 8 Suolaiset leivonnaiset 3 3 8 Makeat leivonnaiset 3 3 9 Välipalakeksit 10 7 5 tai -patukat Limsa 2 6 6 Mehu 6 2 7 Kivennäisvesi 1 3 4 Energiajuoma - 4 - Lämpimät juomat 11 9 9 Vauvanruokasose 1 1 - Jäätelö 2 - - Puuro - - 1 Kuivahedelmät 1 - - Näkkileipä - 1 - Sipsit - - 1