Mannerheimin Lastensuojeluliitto MLL:n lapsi-, nuoriso- ja perhepoliittiset toimenpideehdotukset köyhyyden, syrjäytymisen ja terveyserojen vähentämiseksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) on poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden perusturvallisuutta, hyvinvointia ja tervettä kehitystä. MLL:n lapsi- ja perhepoliittisen vaikuttamistoiminnan keskeisiin tavoitteisiin kuuluvat lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen sekä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja terveyserojen kaventaminen. MLL:n liittohallitus hyväksyi kokouksessaan 25.9.2010 eduskuntavaaliohjelman, jolla MLL haluaa kiinnittää puolueiden ja eduskuntavaaliehdokkaiden huomion lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen ja turvaamiseen. MLL esittää, että puolueet, ehdokkaat ja valitut kansanedustajat ottavat ajaakseen ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä ja että toimenpideehdotukset otetaan huomioon seuraavan hallituksen ohjelmassa. MLL:n eduskuntavaaliohjelmassa esitetään toimenpiteitä mm. lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämiseksi, terveyserojen kaventamiseksi, lasten ja nuorten koulutuksen ja kouluhyvinvoinnin kehittämiseksi sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittäminen ja lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen Lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämisessä tarvitaan sekä universaaleja, kaikkiin lapsiperheisiin kohdistuvia toimia, että erityisessä köyhyysriskissä oleviin perheisiin, kuten yksinhuoltajaperheisiin, suunnattuja toimia. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kompensointiin on ohentunut ja vastuu on siirtynyt aiempaa suuremmalta osin perheille itselleen. Perhepoliittiset verovähennykset poistettiin vuonna 1994, mikä kiristi muun muassa yksinhuoltajien verotusta. Lapsilisiin ja kotihoidon tukeen tehtiin tuntuvia leikkauksia 1990-luvun puolivälissä. Myönteistä on, että vähimmäis-vanhempainpäivärahoja on nyt korotettu. Lapsilisiin on myös tehty pieniä korotuksia ja kotihoidon tukea on hieman korotettu, mutta etuuksien ostovoima on
jäänyt jälkeen inflaation johdosta ja erityisen paljon ne ovat jääneet jälkeen ansiotulojen kehityksestä. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana merkittävästi. Suhteellinen köyhyysaste määrittelee köyhiksi ne henkilöt, joiden tulot jäävät alle 60 %:n koko väestön keskimääräisestä tulotasosta. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan lapsiköyhyysaste oli 4,7 % vuonna 1995. Vuonna 2008 lapsiköyhyysaste oli kohonnut 13,3 %:iin. Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä (nuorin lapsi alle 3-vuotias) ja monilapsisilla perheillä. Yksinhuoltajaperheiden lasten köyhyysaste oli 8 % vuonna 1995 ja 27 % vuonna 2008. Suomea oikeudellisesti velvoittavat ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, ja Suomen perustuslaissa turvatut sosiaaliset perusoikeudet edellyttävät julkiselta vallalta lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämistä. Lapsiperheiden sosiaaliturva ei ole viime vuosien aikana kehittynyt niin kuin julkista valtaa velvoittavat perus- ja ihmisoikeudet edellyttäisivät. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin suositellut, että Suomi vahvistaa tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille. Seuraavalla eduskuntakaudella tullaan tekemään merkittäviä verotusta koskevia ratkaisuja. Verotuksen uudistuksissa tulee ottaa huomioon kotitalouksien veronmaksukyky, johon kuuluu tulojen lisäksi vanhemman vastuu lapsen elatuksesta. Veromuutosten yhteydessä, kuten tulo- ja kulutusverotuksen uudistuksissa ja kiinteistöveroa, energiaveroja ja asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta koskevissa ratkaisuissa, tulee arvioida muutosten vaikutukset rakenteeltaan ja tulotasoltaan erilaisten lapsiperheiden toimeentuloon. Lapsiperheiden verotus on käytännössä jo nyt muita kotitalouksia ankarampaa johtuen lapsiperheiden tulo- ja kulutusrakenteesta. Suomen korkea arvonlisäverotus kohdistuu ankarasti lapsiperheisiin, koska lapsiperheet kuluttavat suuremmasta henkilömäärästä ja lasten kasvamisesta seuraavista tarpeista johtuen lapsettomia kotitalouksia enemmän.
MLL:n toimenpide-ehdotukset: Ensimmäisestä ja toisesta lapsesta maksettava lapsilisä korotetaan 130 euroon ja kolmannesta lapsesta maksettava lapsilisä 161,50 euroon (joka on nykyisin neljännestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrä). Lapsilisä säilytetään universaalina, kaikki lapsiperheet kattavana järjestelmänä. Lapsilisän maksaminen ulotetaan 17-vuotiaisiin lapsiin. Lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen tasoa nostetaan tai vaihtoehtoisesti yksinhuoltajille luodaan korotettu kunnallisveron perusvähennys. Lapsilisä muutetaan etuoikeutetuksi tuloksi, jota ei oteta tulona huomioon toimeentulotukea myönnettäessä. Vähimmäisvanhempainpäivärahan tasoa korotetaan. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan siihen saakka kun lapsi täyttää 1,5 vuotta. Osittaisen hoitorahan taso nostetaan (90 euroa/kk vuonna 2010) 150 euroon ja osittaiseen hoitorahaan liitetään yksinhuoltajakorotus. Opiskelevan vanhemman opintotukeen sisällytetään lapsikorotus. Verotuksen uudistuksissa arvioidaan veromuutosten vaikutukset rakenteeltaan ja tulostasoltaan erilaisten lapsiperheiden toimeentuloon Terveyden edistäminen ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen Terveys- ja hyvinvointierot muodostuvat merkittävältä osin jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista tulee vahvistaa lapsuus- ja nuoruusiässä. Suunnitelmallisella terveyden edistämistyöllä voidaan paitsi parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia myös kaventaa sosioekonomisia terveyseroja, jotka ovat Suomessa suuria. Perheen pienituloisuus, van-
hempien koulutustausta, ammattiasema ja työmarkkina-asema heijastuvat lapsen terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut terveystottumukset vaikuttavat koko myöhempään elämään. Lasten ennaltaehkäisevistä terveyspalveluista kuten neuvoloista, kouluterveydenhuollosta ja hammashuollosta on monissa kunnissa tingitty, mikä on vaikeuttanut lasten terveysongelmien varhaista havaitsemista ja niihin puuttumista. Valtiovallan tulee varmistaa, että lasten ja nuorten terveyspalvelut järjestetään uuden asetuksen mukaisesti (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten suun ehkäisevästä terveydenhuollosta, 380/2009). Päihteiden käytön ehkäisyn tulee olla kouluissa ja oppilaitoksissa suunnitelmallista. Kodin ja koulun yhteistyöllä ja oppilas- ja opiskelijahuollolla on tärkeä rooli päihteiden käytön varhaisessa tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Kunnan ehkäisevä päihdetyö ja kansalaisjärjestöt on otettava vahvemmin mukaan koulujen ja oppilaitosten ehkäisevään päihdetyöhön. Alkoholijuomien liiallinen kulutus on keskeinen terveydellinen, sosiaalinen ja taloudellinen ongelma. Alkoholijuomien kokonaiskulutus 100 %:n alkoholina asukasta kohden oli Suomessa 8,8 litraa vuonna 2000 ja 10,2 litraa vuonna 2009. Alkoholijuomien hintataso oli vuonna 2009 yli 10 % alhaisempi kuin vuonna 2000. Viinojen hinnat olivat yli 30 % alhaisemmat kuin vuonna 2000. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alkoholia joi vähintään kerran kuukaudessa 44 % 16-vuotiaista pojista ja 49 % 16- vuotiaista tytöistä. Alkoholin kulutuksen kasvu on lisännyt ongelmia myös lapsiperheissä. Vanhempien liiallinen alkoholin käyttö muodostaa yhden keskeisen syyn lastensuojelun tarpeelle. Alkoholipolitiikan tulee perustua terveyden edistämiseen ja alkoholin sosiaalisten haittojen vähentämiseen. Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen on tärkeä keino ehkäistä nuorten päihdeongelmia ja auttaa muokkaamaan päihteisiin liittyvää asennekulttuuria. Alkoholinkulutuksen ja alkoholihaittojen vähentämiseksi alkoholiveroa tulee korottaa. Alkon vähittäismyyntimonopoli, alkoholin markkinointi- ja myyntirajoitukset ja alkoholiveron riittävän korkea taso ovat tehokkaimpia keinoja alle 18- vuotiaiden alkoholin käytön ehkäisemiseksi.
Alkoholin käytön lisääntymisen myötä alkoholin aiheuttamien vaurioiden riski syntyville lapsille on kasvanut. Merkittävänä ongelmana on myös, että valtion rahoituksen päättyessä päihdeongelmaisia äitejä ja vauvoja kuntouttavien Pidä kiinni - ensikotien ja avopalvelujen toimintaa joudutaan supistamaan noin puolella vuodesta 2011 lähtien. Raskaana olevien naisten päihdehuoltopalvelut ja äitien ja vauvojen kuntoutus tulee turvata. Päihdehuoltolakiin tulee sisällyttää erityissäännökset syntyvien lasten suojaamiseksi päihteiden aiheuttamilta vaurioilta. Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista tupakoi päivittäin noin 15 %, lukiolaisista noin 10 % ja ammattioppilaitosten opiskelijoista noin 40 %. Vaikka tupakointi on lasten ja nuorten keskuudessa vähentynyt, on se erityisesti ammattiin opiskelevien keskuudessa hyvin yleistä. Ammattioppilaitosten toiminnan keskeiseksi kehittämisalueeksi tulee ottaa terveyden edistäminen. Tupakkaveroa tulee korottaa ja tupakointikieltoja laajentaa. Nuorten kannabiskokeilut ovat lisääntyneet erityisesti lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien osalta. Vuoden 2010 kouluterveyskyselyn 22 % ammattiin opiskelevista ja 16 % lukiolaisista ilmoitti kokeilleensa kannabista ainakin kerran. Huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt ja huumeita on tarjottu nuorille viime vuosia yleisemmin. Peruskoulun yläkoululaisista lähes puolet ja lukiolaisista ja ammattiin opiskelevista yli puolet tiesi tuttavapiiristään jonkun, joka on kokeillut huumaavia aineita. Huumeiden käytön ehkäisemistä tuleekin vahvistaa. Joka kymmenes leikki- ja alakouluikäinen lapsi on ylipainoinen. Vuoden 2010 kouluterveyskyselyn mukaan yläkoululaisista 14 % on ylipainoisia. Ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa on vahvistettava koko perheen terveyden edistämistä ja kiinnitettävä huomiota mm. lasten riittävään unen saantiin, liikuntaan ja terveelliseen ravintoon. MLL:n toimenpide-ehdotukset: Terveys- ja hyvinvointieroja tulee kaventaa ja päihteiden käyttöä ehkäistä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti mm. koulujen ja oppilaitosten opetus- ja kasvatustyössä, oppilas- ja opiskelijahuollossa ja kodin ja koulun yhteistyössä.
Alkoholihaittoja vähennetään nostamalla alkoholiveroa ja kieltämällä alkoholin mielikuvamainonta. Raskaana olevien naisten päihdehuoltopalvelut turvataan. Tupakointia vähennetään tupakkaveroa korottamalla ja laajentamalla tupakointikieltoja. Huumeiden käytön ehkäisemistä tulee vahvistaa. Makeisten ja virvoitusjuomien kulutusta hillitään verotuksellisin keinoin. Lasten ja nuorten koulutuksen ja kouluhyvinvoinnin kehittäminen Suomessa on korkealaatuinen perusopetus ja toisen asteen koulutusjärjestelmä. Suomalaiset koululaiset menestyvät erinomaisesti kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa. OECD:n vuonna 2009 julkaisemassa Doing Better for Children raportissa on vertailtu lasten hyvinvointia eri hyvinvoinnin osa-alueilla 30 OECD-maassa. Raportissa koulutuksellisessa hyvinvoinnissa (oppimistulokset) Suomi yltää ensimmäiselle sijalle. Sen sijaan kouluelämän laadussa (kouluhyvinvointi) Suomi on vasta sijalla 18. Koulutusta uudistettaessa tuleekin erityistä huomiota kiinnittää kouluhyvinvoinnin parantamiseen. OECD:n vuosittaisen koulutusvertailun (Education at a Glance 2010) mukaan Suomessa 7-14-vuotiaiden koululaisten oppituntimäärä on OECD-maiden kolmanneksi pienin. Erityisen vähän oppitunteja on alimmilla luokilla. 1. ja 2. vuosiluokan oppilaiden perusopetusasetuksen mukainen vähimmäisviikkotuntimäärä on 19 tuntia eli 3,8 oppituntia päivässä. Neljännes opetuksen järjestäjistä tarjoaa vähimmäisviikkotuntimäärän. 1. ja 2. vuosiluokan oppituntimäärää tulee hieman nostaa, jotta lasten yhdenvertaisuutta parannetaan ja opetukseen saadaan koulutien alussa lisää väljyyttä. Väljyydellä saadaan opetukseen leikinomaisuutta ja opettajalle enemmän aikaa oppilasta kohden. Näin turvattaisiin erityisesti heikoimmin pärjäävien lasten koulutyön alkua.
Perusopetukseen käytetään Suomessa erityisesti alakoulujen osalta selvästi vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa, joten meillä koululaiset saavuttavat erinomaiset oppimistulokset pienellä oppituntien määrällä ja kansainvälisesti vertaillen niukoilla taloudellisilla panostuksilla. Lainsäädännöllä on varmistuttava, että opetusryhmäkoot eivät ole liian suuria. On kannatettavaa erityisesti alakoulussa eheyttää perusopetusta ohjaamalla opetusta perinteisestä oppiainejakoisesta opetuksesta laajempien oppiainekokonaisuuksien suuntaan. Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Oppimiseen liittyvät vaikeudet muodostavat merkittävän syrjäytymisriskin. Oppimisvaikeuksista kärsivien ja muiden erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tuki tulee varmistaa. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen ja oman äidinkielen oppimisen tukea on vahvistettava. Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi tarvitaan useiden eri toimijoiden panosta ja malleja, joista koulut voivat valita itselleen sopivimmat (esim. Kiva-koulu). Kiusaamisen ehkäiseminen edellyttää, että kiusaamista ja muuta väkivaltaa ehkäisevä toimintasuunnitelma on jokaisessa koulussa ja oppilaitoksesta ja että työ kiusaamisen ja muun väkivallan ehkäisemiseksi on osa päivittäistä koulutyötä, johon on osoitettu riittävä osuus koulun henkilökunnan työpanoksesta. Kiusaamisen ehkäisy on aloitettava jo päivähoidossa ja se on liitettävä osaksi päivähoidon yksiköiden varhaiskasvatuksen suunnitelmia. Lasten koulunkäyntiä ja hyvinvointia tukevissa palveluissa ja niiden saatavuudessa on tapahtunut heikentymistä. Esimerkiksi tuntikehyksiä on leikattu ja tukiopetusta on vähennetty. Kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuollon voimavarat ovat riittämättömiä. Koulukuraattori- ja koulupsykologipalveluiden sekä koululääkäripalveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Kouluterveydenhuollossa tarkastuskäyntejä on harvennettu ja koululääkärijärjestelmä on monin paikoin ajettu alas. Kouluterveydenhuollon laatusuositusta noudatetaan huonosti. Opetushallituksen ja THL:n tuoreen selvityksen mukaan kouluterveyden laatusuosituksen mukainen terveydenhoitajamitoitus täyttyi 34 %:ssa peruskouluja. Koululääkärien työpanos oli laatusuosituksen mukainen vain 4 %:ssa peruskouluja. On seurattava, että koulu- ja opiskeluterveydenhuolto järjestetään uuden
asetuksen mukaisesti (valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten suun ehkäisevästä terveydenhuollosta, 380/2009). Samalla kun Suomessa pienten koululaisten koulupäivät ovat lyhyet, on koululaisten vanhempien työllisyysaste Suomessa OECD:n kärkeä. Näin ollen tarve pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnalle on meillä erityisen suuri. Syyslukukaudella 2009 koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistui 1. vuosiluokan oppilaista 49 % ja 2. vuosiluokan oppilaista 27,7 %. Jotta kaikille toimintaa tarvitseville pienille koululaisille voidaan turvata turvalliset aamu/iltapäivät, kunnilla tulisi olla perusopetuslaissa säädetty velvoite järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille kunnassa esiintyvää tarvetta vastaavassa laajuudessa. Koulujen ja päiväkotien fyysisessä kunnossa on Suomessa paljon kehittämistarpeita. Sisäilman ongelmat, homevauriot, epäkäytännölliset tilat ja korjausten laiminlyönti ovat koulu- ja päiväkotirakennuksissa yleisiä. Koulu- ja päiväkotirakennusten korjaamistahtia on nopeutettava valtion erillismäärärahan turvin. MLL:n toimenpide-ehdotukset: Perusopetuksen opetusryhmien enimmäisryhmäkoosta säädetään laissa. Etiikan, perus- ja ihmisoikeuksien, sosiaalisten taitojen ja mediataitojen asemaa vahvistetaan perusopetuksessa. Etiikasta muodostetaan kaikille yhteisesti opetettava oppiaine. Perusopetuksen tuntijakouudistuksessa äidinkielen opetuksen määrää ei vähennetä. Perusopetuksen tuntijakouudistuksessa turvataan taideja taitoaineiden asema. Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää lisätään 1. ja 2. vuosiluokalla nykyisestä 19 viikkotunnista 23 viikkotuntiin. Lisätunnit tulisi sijoitella tasaisesti eri oppiainekokonaisuuksiin niin, että kussakin oppiainekokonaisuudessa saataisiin opetukseen enemmän väljyyttä. 5. ja 6. vuosi-
luokalla oppituntimäärä nostetaan tuntijakotyöryhmän esittämällä tavalla nykyisestä 24 viikkotunnista 25 viikkotuntiin. Varmistetaan, että kiusaamisen ehkäisy on kaikissa kouluissa suunnitelmallista ja tavoitteellista. Kiusaamisen ehkäisy kirjataan osaksi Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteita. Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia kouluyhteisössä vahvistetaan mm. laajentamalla oppilaskuntatoiminta kaikkiin perusopetuksen kouluihin ja ulottamalla tukioppilastoiminta kaikkiin yläkouluihin. Perusopetuslakiin kirjataan, että kunnan tulee järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille kunnassa esiintyvää tarvetta vastaavassa laajuudessa. Varmistetaan lainsäännöllä, että jokaisessa koulussa on saatavilla riittävät oppilashuoltopalvelut, kuten kouluterveydenhoitaja-, koululääkäri-, koulupsykologi- ja koulukuraattoripalvelut. Erityisen tuen voimavaroja lisätään ja oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tukea vahvistetaan. Koulujen ja päiväkotien korjauksiin osoitetaan vuosittain erillismäärä. Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen Peruskoulun jälkeen valtaosa lapsista jatkaa samana vuonna opiskelua lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vuosittain jopa noin 3600 nuorta jää toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Koulutuspoliittisin toimin tulee varmistua, että kaikilla perusopetuksen päättävillä on mahdollisuus samana vuonna jatkaa opiskelua toisen asteen koulutuksessa. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämisen ja koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemiseksi opinto-ohjausta tulee lisätä ja kehittää opiskelun tukea.
Nuorisotyö vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Nuorten ollessa yhä enemmän internetyhteisöissä on kehitettävä myös verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä. Nuoren syrjäytymistä omanikäisistä vertaisryhmistä tulee ehkäistä oppilaitoksissa, nuorisotyössä ja nuorten harrastustoiminnassa. Mielenterveysongelmat, erityisesti masennus, ovat keskeinen syrjäytymistä aiheuttava tekijät. Nuorten mahdollisuudet päästä terapiapalveluihin vaihtelevat alueellisesti ja isoissakin kaupungeissa palveluissa on puutteita. MLL:n toimenpide-ehdotukset: Jokaiselle perusopetuksen päättävälle taataan jatkoopiskelupaikka. Koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemistä vahvistetaan toisen asteen oppilaitoksissa. Vertaisryhmistä syrjäytymisen ehkäisemistä vahvistetaan perusopetuksessa, toisen asteen oppilaitoksissa, nuorisotyössä ja nuorten harrastustoiminnassa. Etsivää nuorisotyötä vahvistetaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Nuorisotyöttömyyden vähentämiseen osoitetaan lisää voimavaroja, mm. työpajatoimintaa ja oppisopimuskoulutusta lisäämällä. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumisesta huolehditaan varmistamalla riittävä kielikoulutus ja toisen asteen koulutus sekä siinä tarvittava tuki. Nuorisopsykiatristen palveluihin suunnataan lisää resursseja ja samalla kehitetään nuorille matalan kynnyksen palveluita.