Anneli Uusitalo ja Vesa Korhonen Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto

Anneli Uusitalo ja Vesa Korhonen Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto

Tarkastelukohteena tässä esityksessä ovat erityisesti yliopisto-opinnoissaan hitaasti etenevät aikuisopiskelijat. Tavoitteena on valottaa sitä, millaisia yhteyksiä on aikuisten, yli 25-vuotiaina yliopisto-opintonsa aloittaneiden ja hitaasti edenneiden opintopolkujen, elämänrakenteiden ja niitä kuvaavien tarinoiden välillä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tunnistaa aikuisiällä opiskelevien tarpeita ja toiveita omien opintojensa sujuvuuden edistämiseksi. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston koordinoimaa korkeakouluopiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävää Campus Conexus hanketta (www.campusconexus.fi).

Yhtä yhtenäistä opiskelijajoukkoa suomalaisessa yliopistokoulutuksessa ei enää ole olemassa. Suomalaiset aloittavat esimerkiksi yliopisto-opintonsa verraten iäkkäinä, mitä osaltaan selittää aikuisopiskelijoiden suurehko osuus (esim. Kivinen, Nurmi & Kanervo 2002) Myös valmistumisen viivästyminen, opintojen hidas eteneminen ja valmistujien suhteellisen korkea ikä ovat olleet korkeakoulupoliittisia kestopuheenaiheita Millainen on aikuisen opiskelijastatus yliopistokoulutuksessa ja elämänrakenne Haasteena aikuisen opiskelussa saattaa erityisesti olla vuorottelu muun elämän (kuten työssäkäynnin) ja opintojen välillä.

Aikuisen elämänkulun ja rakenteen tarkastelussa yhdistyvät sosiologiset ja psykologiset tarkastelutavat. Usein lähtökohtana on elämänkulun vaiheittaisuus. Daniel Levinson (Levinson ym. 1979; 1986) on laajentanut elämänkulun vaiheittaisuuteen ja siirtymiin perustuvaa näkemystä elämänrakenteen (life structure) käsitteellä yksilön ja hänen ympäristönsä muodostaman kokonaisvaltaisen järjestelmän siirtymä- ja tasannevaiheet tietyssä elämäntilanteessa. elämänrakenteiden muutos on sidoksissa ikään, jolloin kussakin ikäjaksossa on sille tyypillinen elämänrakenne ja sitä dominoiva kehitystehtävä. elämänrakenteen osat muotoutuvat niille tavoitteille, joita yksilö asettaa suhteessa työhön ja ammattiin, avioliittoon, perheeseen, ystävyyteen, ihmissuhteisiin ja vapaaaikaan. Elämänrakenne koostuu niistä suhteista, joita yksilöllä on eri asioihin ja henkilöihin elämänsä aikana. Elämänrakenteen tasainen vaihe kestää Levinsonin (emt.) mukaan noin viidestä seitsemään vuotta ja siirtymä uuteen vaiheeseen vastaavasti noin viisi vuotta.

Aikuisopiskelusta on muotoutunut yhä enemmän yksilöllisen identiteettipääoman kartuttamisen ja minän muokkaamisen väline (esim. Vanttaja & Järvinen 2006) Elinikäisen oppimisen ideaali ja kompleksisuus Vaikka yliopiston rakenteet eivät välttämättä kohtaa aikuisen yliopistoopiskelijan yksilöllisiä tarpeita, toisaalta yhteiskunta- ja korkeakoulupoliittisesti aikuisia kannustetaan korkeakouluopiskeluun. Opintojen viivästymiseen vaikuttavat (esim. Vesikansa ym. 1998): Ulkoiset, yhteiskunnasta ja yliopistosta johtuvat tekijät Toimeentuloon, koulutusinstituutioon, tutkinnon rakenteeseen, työllisyystilanteeseen ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijtä Sisäiset, opiskelijasta itsestään johtuvat tekijät Motivaatio- ja orientaatiotekijät sekä suuntautuneisuus koulutusalalle

Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta hitaasti etenevän yliopisto-opiskelijan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna vuoden 2011 toukokuun ja syyskuun välisenä aikana. Tutkimusaineiston analyysin viitekehyksenä toimii narratiivinen tutkimusote, missä ihmiselämän ilmiöt nähdään prosessimaisina, kielellisesti tulkittuina sekä aikaan ja paikkaan sidottuina (Hänninen 1999, 125). Opiskelijan rakentaman sisäisen opiskelutarinan hahmottaminen, johon hän on ammentanut aineksia yhteisön mallitarinasta. (Onko opiskelu esimerkiksi tavoitteellista toimintaa vai joustavaa, ei kovin suoritussuuntautunutta tekemistä?)

Millaisia yhteyksiä on aikuisten yliopisto-opiskelijoiden opintopolkujen, elämänrakenteiden ja niitä kuvaavien tarinoiden välillä? Mitä opiskelijoiden elämänrakenteeseen kuuluu? Mikä on elämänrakenteiden yhteys opiskelijoiden opintojen sujuvuuteen? Millaisia tarpeita ja toiveita opiskelijoilla on opintojen sujuvuuden edistämiseksi? Millaisin tarinoin opiskelijat kuvaavat elämänrakennettaan, opintopolkujaan ja niiden yhteyksiä?

Analysoinnissa hyödynnettiin: temaattista luentaa (Hyvärinen 2006), koska tutkimusongelmaa valaisevien teemojen avulla on mahdollista vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. tyyppitarinoiden (lajityyppien) hahmottamista (Hyvärinen 2006), missä haastattelupuheesta tunnistettiin kertomuksista kokonaishahmon perusteella erilaisia tyyppitarinoita ja juonirakenteita. Analyysi alkoi aineistolähtöisesti ja jatkui teoriaohjaavasti: Luokiteltaessa kertomuksia kokonaishahmon tai juonianalyysin perusteella samalla tutkittiin, löytyykö ilmiön ympärille rakentuneista teorioista sopivia jäsennysmalleja näille tarinoille.

Tutkimustuloksia voidaan kuvata neljän tyyppitarinan avulla Tyyppitarinat jakautuvat opiskelijoiden opinnoille antamien merkitysten ja tavoitteellisuuden perusteella suoritussuuntautuneen mallin (Roosan ja Tarun tarinat) ja joustavan mallin mukaan (Siljan ja Ilmarin tarinat) opiskeleviin opiskelijoihin (vrt. Siivonen 2010). Roosan tarina kuvaa sitä, miten mutkikas opintopolku, muun muassa koulutusalan vaihto, on vaikuttanut opintojen sujuvuuteen. Tarun tarinan keskeisiä teemoja ovat perheellistyminen ja pienten lasten hoitaminen kotona sekä sairastelut. Siljan tarina rakentuu kertomuksista, joissa opiskelu nähdään itsensä sivistämisenä ja ammatillisena kehittymisenä. Ilmarin tarinassa opiskelu on ennen kaikkea elämäntapa ja harrastus, joka etenee muun elämän ehdoilla.

Suoritussuuntautuneen mallin mukaan opiskelevien tavoitteena oli suorittaa ylempi korkeakoulututkinto loppuun. Opiskelulla oli heille välinearvo, sillä tavoitteena oli saada tutkinnon avulla mieleinen, koulutusta vastaava työpaikka. Joustavan oppimisen mallin mukaan opiskelevilla taas valmistuminen ei ollut tärkeintä tai sille ei asetettu aikarajoja, vaan opiskelu oli ennen kaikkea itsensä sivistämistä, ammatillista kehittymistä ja harrastus, joka etenee muun elämän ehdoilla. Opiskelulla oli tutkittaville suuri merkitys, vaikka se ei ollut kenellekään heistä tärkeintä elämässä.

Roosa aloitti ensimmäisen yliopistotutkintonsa 22-vuotiaana oltuaan työssä siihen asti, aina ylioppilastutkinnosta lähtien. Roosa suoritti tutkintonsa tuolloin viidessä vuodessa ja teki sitten useita vuosia oman alansa töitä, mutta niiden lisäksi hänellä oli paljon muitakin mielenkiintoisia työtehtäviä. Vähän yli kolmekymmentävuotiaana Roosalle tuli halu pätevöityä vielä lisää laajentaakseen työnsaantimahdollisuuksiaan ja hän hakikin uudelleen yliopistoon. Siinä vaiheessa Roosa ei ollut varma, suorittaisiko hän toista tutkintoa ollenkaan loppuun, vai opiskelisiko vain sen verran, että se hyödyttäisi häntä työnhaussa. Roosa aloitti koulutusalallaan, mutta huomasi pian, että perus- ja aineopintojen suorittaminen tuolla alalla oli hyvin työlästä, eikä ala loppujen lopuksi ollut Roosan mielestä kovin kiinnostavakaan. Opinnot olisivat vaatineet kokopäiväistä opiskelua työssäkäyvältä Roosalta. Mä huomasin heti, että se ois vaatinut semmosta niin kun aamusta iltaan yliopistolla olemista, pienryhmätyöskentelyy, joka aikataulullisesti ois mua sitonut, joka tietysti sit aina rajottaa sitä muuta, työssäoloo, jos haluu työskennellä samanaikasesti. Plus että opintopisteiden saaminen oli hidasta, joten mä huomasin sitten, etten ollu niin motivoitunu siihen. (H3) Roosa päätti ottaa uuden pääaineen, mutta säilyttää kuitenkin opinto-oikeuden myös alkuperäiseen pääaineeseensa, vaikka oli varma, ettei suorittaisi sitä loppuun. Uuden koulutusalavalinnan taustalla oli myös oma kasvanut tiedonhalu ja mahdollisuus lähteä ehkä kokonaan uudelle ammattialalle.

Roosan tyyppitarinassa mutkikas opintopolku elämänrakenteisiin kuuluvista tekijöistä opintojen sujuvuuteen vaikuttivat ensisijaisen koulutusalan kiinnostamattomuus, mieleisen koulutusalan etsiminen ja sen vaihtaminen. Esimerkiksi koulutusala koetaan työlääksi ja liikaa läsnäoloa vaativaksi. Lisäksi elämänrakenteissa tapahtuvat muutokset, kuten työssäkäynti tai lasten syntymä ja hoito opiskelujen aikana on usein merkittävä opintojen hidastumiseen vaikuttava tekijä suoriutumissuuntauneen mallin mukaan opiskelevilla aikuisilla Aineisto monella tavalla vahvisti käsityksiä muun muassa työssäkäynnin, opintopolkuun liittyvien vaihdosten ja tapahtumien, perheellistymisen, motivaation puutteen tai heikon yliopistoon integroitumisen yhteyksistä aikuisopiskelijan opintojen hitaaseen etenemiseen.

Ansiotyö Perheellistyminen, lasten hoitaminen kotona Opiskelumotivaation puute Heikko integroituminen yliopistoon Oma aikaansaamattomuus Opintopolun vaihdokset ja rinnakkaiset opinnot Henkilökohtaiset syyt, esim. heikko terveydentila Joustamattomat opetusjärjestelyt

Joustavuus ja yksilöllisyys Tutkittavat toivoivat aikuisopiskelijoille enemmän vaihtoehtoisia, yksilöllisiä ja joustavia suoritustapoja. Sama asia on tullut aiemmissakin tutkimuksissa esille (esim. Uski 1999) Ohjauksen saavutettavuus Tutkittavat kokivat, että ohjausta ja neuvontaa on saatavilla ja apua tarjotaan, jos osaa itse olla aktiivinen. Tutkittaville oli kuitenkin epäselvää, mitä keneltäkin voi kysyä ja lisäksi kysymisen kynnys saatettiin kokea korkeaksi. Tutkittavat kaipasivat ohjausta erityisesti käytännön asioihin ja opiskeluun liittyviin valintoihin Tutkittavat olivat huolissaan myös yliopiston tarjoaman ja opiskelijoiden tarvitseman avun kohtaamattomuudesta. Opetushenkilökunnan toiminta ja suhtautuminen aikuisopiskelijoihin opetusyksiköissä Opetushenkilökunnan kielteinen asenne näkyi tässä tutkimuksessa muun muassa joustamattomuutena, jonka on todennut omassa tutkimuksessaan myös Kauppi (2005). Tutkittavat toivoivat myös aikuismaista suhtautumista työssäkäyviin opiskelijoihin Tutkittavat toivoivat yliopiston opetuksen tason olevan pedagogisesti nykyistä korkeampi. Vertaistuen merkitys tutkittavat toivoivat enemmän vertaistukea ja omia keskusteluryhmiä aikuisille.