Kemiallisten menetelmien validointi ja mittausepävarmuus Leena Saari Kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö



Samankaltaiset tiedostot
MITTAUSEPÄVARMUUS KEMIALLISISSA MÄÄRITYKSISSÄ WORKSHOP

Teemu Näykki ENVICAL SYKE

Validoinnin suunnittelun opas

Mittausepävarmuuden laskeminen ISO mukaisesti. Esimerkki: Campylobacter

Mittausepävarmuudesta. Markku Viander Turun yliopisto Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia

Akkreditoidut vertailumittausjärjestäjät ja referenssimateriaalien tuottajat tukemassa akkreditoitua teknistä toimintaa

Kojemeteorologia. Sami Haapanala syksy Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto

Mittaustulosten tilastollinen käsittely

Talousveden kemiallisten määritysmenetelmien oikeellisuus, täsmällisyys ja toteamisraja - vaatimukset STMa 461/2000

AKKREDITOINNIN VAATIMUKSET TESTAUSMENETELMILLE JA KALIBROINNILLE

Mittausepävarmuuden laskeminen

Standardin SFS-EN ISO/IEC 17025:2017 asettamat vaatimukset (mikrobiologisten) menetelmien mittausepävarmuuden arvioinnille ja ilmoittamiselle

Mukautuva pätevyysalue - hyödyntäminen käytännön laboratoriotyössä. FINAS-päivä Sara Heilimo, Tullilaboratorio

dekantterilaseja eri kokoja, esim. 100 ml, 300 ml tiivis, kannellinen lasipurkki

Kemometriasta. Matti Hotokka Fysikaalisen kemian laitos Åbo Akademi

Vertailutestien tulosten tulkinta Mikä on hyvä tulos?

Mittausten jäljitettävyys laboratorion näkökulma

Kvantitatiivisen PCR:n käyttö mikrobivaurion toteamisessa

ONNISTUNUT VERTAILUMITTAUS Pätevyysvaatimukset vertailumittausjärjestäjälle. Tuija Sinervo FINAS-akkreditointipalvelu

JOHTOKYKYMITTAUKSEN AKKREDITOINTI

Lääkeainemääritykset ja ulkoinen laaduntarkkailu Jari Lilja dos., erikoislääkäri Helsingin kaupunki

LABORATORIOALAN LUENTOPÄIVÄT 2016

Kojemeteorologia (53695) Laskuharjoitus 1

ANALYYSIMENETELMÄN KEHITTÄMISEN TOIMINTAMALLI

Orgaanisten epäpuhtauksien määrittäminen jauhemaisista näytteistä. FT Satu Ikonen, Teknologiakeskus KETEK Oy Analytiikkapäivät 2012, Kokkola

MITTAUS JA VIRHELÄHTEET MITTAAMINEN MITTAAMISEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ. Hanna-Riitta Kymäläinen

Vedenlaadun seurannat murroksessa. Työkaluja laadukkaaseen mittaustulokseen

METROLOGIA. Kemian metrologian opas J6/2005. Toimittanut Tapio Ehder. Kemian ja mikrobiologian jaosto Kemian työryhmä

Ulkoilman SO 2 -, NO- ja O 3 -mittausten kansallisen vertailumittauksen tuloksia. Karri Saarnio Ilmanlaadun mittaajatapaaminen 11.4.

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 29. tammikuuta 2015 (OR. en)

Mittausepävarmuus asumisterveystutkimuksissa, asumisterveysasetuksen soveltamisohje Pertti Metiäinen

Mittausjärjestelmän kalibrointi ja mittausepävarmuus

LAITTEIDEN JA MENETELMIEN KÄYTTÖÖNOTTO LAADUNVARMISTUS- LABORATORIOSSA

PIKAMENETELMÄT ELINTARVIKKEEN RASVAPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMISESSÄ

Online DGA mittausteknologiat. Vaisala

Laskentaohjelma mittausepävarmuuden

Mittausten jäljitettävyysketju

t osatekijät vaikuttavat merkittävästi tuloksen epävarmuuteen Mittaustulosten ilmoittamiseen tulee kiinnittää kriittistä

AUTOMAATTISEN ph- JA JOHTOLUKUMITTAUSLAITTEISTON KÄYTTÖÖNOTTO JA VALIDOINTI

D 3 -vitamiinin määrittäminen maidosta LC-MS/MS-menetelmällä: menetelmän käyttöönotto ja validointi

Veden laadun jatkuvatoimisen mittaamisen ja manuaalisen na ytteenoton kokonaisepa varmuudet

Mittaustekniikka (3 op)

Asfalttimassan vertailukoe PANK-menetelmäpäivä Maria Vähätalo

LIIAN TAIPUISA MUOVI TAUSTAA

Onnistunut vertailumittaus:

Virhearviointi. Fysiikassa on tärkeää tietää tulosten tarkkuus.

Tiina Päällysaho ANALYYSIMENETELMÄN KEHITTÄMISEN TOIMIN- TAMALLI

GLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari Fimea

Käytännön metrologia korkeakoulussa

Alkusanat. Kiitämme Jenni Kuva-Belfragea, VTT, avusta tämän oppaan viimeistelemisessä sekä kansikuvan suunnittelusta.

Liukoisen fluoridin määritys jätteiden kaatopaikka- ja hyötykäyttökelpoisuusnäytteistä

Accu-Chek Compact- ja Accu-Chek Compact Plus -järjestelmien luotettavuus ja tarkkuus. Johdanto. Menetelmä

ICP-OES JA ICP-MS TEKNIIKAT PIENTEN METALLIPITOISUUKSIEN MÄÄRITYKSESSÄ. Matti Niemelä, Oulun yliopisto, kemian laitos

ph-määrityksen MITTAUSEPÄVARMUUS

Nikkeliraaka-aineiden epäpuhtausprofiilin määritys

Hematologia Solulaskennan autovalidointi. Virva Huotari erikoislääkäri OYS/Laboratorio

Teemu Pesälä KOKONAISTYPEN MÄÄRITYSMENETELMÄN VALIDOINTI KIIN- TEISTÄ YMPÄRISTÖNÄYTTEISTÄ

Periaatteet standardien SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 ja SFS-EN ISO 15189:2007 mukaisen näytteenottotoiminnan arvioimiseksi

Laadukkaan mittaamisen perusteet Toimittaneet: E. Hiltunen, L. Linko, S. Hemminki, M. Hägg, E. Järvenpää, P. Saarinen, S. Simonen, P.

Hämeenlinna Jari Lindblad Jukka Antikainen

LOPPURAPORTTI Lämpöenergiamittareita tarkistavien laboratorioiden mittaustarkkuuden vertailu, ulkoinen vertailumittaus

MicroMac1000 fosfaattifosforianalysaattorin mittausepävarmuuden määritys

Mitä kalibrointitodistus kertoo?

Päästömittausten haasteet alhaisilla pitoisuustasoilla

LC-MS JA MASSASPEKTROMETRIAN MONET KÄYTTÖTARKOITUKSET KLIINISESSÄ KEMIASSA

Elinkaaritehokas päällyste - Tyhjätila Tulosseminaari Ari Hartikainen

Johdanto. I. TARKKUUS Menetelmä

Päällysteiden laadun tutkimusmenetelmien laadun parantamiseksi. Tutkimushankkeet, joissa PANK ry on mukana

IPR:n mukaisia laatuvaatimuksia - mitä mittaajilta odotetaan? Ilmanlaadun mittaajapäivät Helsinki Mika Vestenius, Kaisa Korpi IL

LABORATORION LAADUNVARMISTUKSEN SUUNNITTELU

Uudet tutkimusmenetelmät sisäilmaongelmien ratkomisessa tapaus toksisuustesti. Kati Huttunen Itä-Suomen Yliopisto

Konepajatekniset mittaukset ja kalibroinnit

SERTIFIOINNIN JA AKKREDITOINNIN EROT. Tuija Sinervo FINAS-akkreditointipalvelu

MITTAUSTEKNIIKAN ERIKOISTUMISOPINNOT (30 op)

Kloorianisolien määrittäminen sisäilmasta

Kaasumittaukset jatkuvatoimiset menetelmät 1. Näytteenotto 1 Näytteenottolinja

Radonin mittaaminen. Radonkorjauskoulutus. Ylitarkastaja Tuukka Turtiainen

Krista Forsström. Veden raudan määritys spektrofotometrisellä menetelmällä

Asumisterveysasetuksen soveltamisohje haasteet haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) osalta

Laboratorion näkökulma muuttuvaan standardiin 15189: 2012 mikä muuttuu?

Nestemäisen polttoaineen hiilen bioosuusmääritysmenetelmän

Raidesepelinäytteenottoa ja esikäsittelyä koskevan ohjeistuksen taustaselvitys Mutku-päivät, Tampere Hannu Hautakangas

Menetelmien ja Laitteiden laadunvarmistus: Osa laboratorion jokapäiväistä toimintaa

Toiminta hyväksyttynä laboratoriona, tulevia muutoksia ja hyviä käytäntöjä. Taija Rissanen Elintarvikemikrobiologian jaosto

Kemialliset menetelmät kiinteille biopolttoaineille

HARVINAISTEN MAAMETALLIEN MÄÄRIT- TÄMINEN VESINÄYTTEESTÄ ICP-MS:LLA. Menetelmän kehitys ja validointi

Top Analytica Oy Ab. XRF Laite, menetelmät ja mahdollisuudet Teemu Paunikallio

Sisältö. Työn lähtökohta ja tavoitteet Lyhyt kertaus prosessista Käytetyt menetelmät Työn kulku Tulokset Ongelmat ja jatkokehitys

Suhteellisen kosteuden kalibrointien vertailu

Havaintoja uima-allasveden kloori- ja phkenttämittausvertailusta

Jatkuvatoimiset hiukkasmittaukset. Anssi Julkunen Ilmanlaadun mittaajatapaaminen Turussa

akkreditointistandardi SFS-EN ISO FINAS - akkreditointipalvelu

Vertailutestien tulosten tulkinta Mikä on hyvä tulos?

MITTAUSRAPORTTI 7017A PÄÄSTÖMITTAUKSET KREMATORIO KAJAANIN SEURAKUNTA

HPLC kurssit. Kolme UUTTA yhden päivän kurssia HPLC kromatografisteille. Phenomenex sponsoroima. Ongelmanratkaisu HPLC analytiikassa.

NÄYTTEENOTON VERTAILUKOE Mutku-päivät maaliskuuta 2009 Hämeenlinna Outi Pyy

Mitä akkreditointi edellyttää kalibrointien jäljitettävyydeltä?

Oheisena toimitamme turve-, kivihiili- ja puupellettinäytteet lämpöarvon määrittämiseksi. Pätevyyskokeeseen osallistuu 25 laboratoriota.

Validointi ja verifiointi kliinisen mikrobiologian laboratoriossa

LABORATORION LASKENTASOVELLUKSEN OHJE

Transkriptio:

Kemiallisten menetelmien validointi ja mittausepävarmuus Leena Saari Kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö

Validointi Validoinnilla varmistetaan että menetelmä sopii käyttötarkoitukseen ja täyttää sille asetetut vaatimukset. Vaatimukset voi tulla lainsäädännöstä asettaa asiakas Laboratorion itse asettamat

Validointi Menetelmän suorituskyvyn testaus vertailutestien avulla (Collaborative study of the method) - Laboratoriot käyttävät samaa menetelmää - IUPAC,AOAC ja ISO yhteistyö ISO 5725 - standardimenetelmät In-house method validation - Uusi menetelmä laboratorion (omaan?) käyttöön

Validointimenettelyn edut ja haitat Kollaboratorinen validointi Etuja Laajasti hyväksytty Sopii viranomaiskäyttöön Hyvät oppaat Tulosten uusittavuus Vain käyttöönottoon liittyvä validointi Haitat Kaikki menetelmä/matriisi/yhdiste - kombinaatiot ei ole saatavissa Aikaa vievä Järjestäminen vaativaa Mittausepävarmuuden määrittäminen jää kullekin menetelmän käyttäjälle In-house validointi Etuja Melkein kaikki menetelmä/matriisi/yhdiste kombinaatiot voi olla mukana Validoinnissa käytetään laboratoriossa olevia laitteita Validointitaso valittavissa Mittausepävarmuus voidaan määrittää validointidatasta Haitat Uusittavuuden osoittaminen Referenssimateriaalien puute Menetelmän hyväksymiskriteerit laboratoriokohtaisia Vie aikaa

Ennen validointia mietittäviä kysymyksiä Mihin menetelmää ja sillä määritettyjä tuloksia käytetään? Onko menetelmä kvalitatiivinen vai kvantitatiivinen? Kuinka homogeenista on näytemateriaali? Häiritseekö matriisi? Mikä on tutkittavien yhdisteiden pitoisuusalue? ISO 17025 validointi tulee suunnitella ja dokumentoida

Validoinnissa määritettävät paramerit 1. Selektiivisyys/Spesifisyys 2. Lineaarisuus mittausalue 3. Havaitsemisraja ja määritysraja 4. Toistettavuus/uusittavuus 5. Oikeellisuus/saanto 6. Herkkyys 7. Häiriöalttius 8. Stabiilisuus Validointituloksista voi laskea mittausepävarmuuden

Selektiivisyys ja spesifisyys Spesifisyys: menetelmän kyky mitata vain tutkittava analyyttia Selektiivisyys: menetelmän kyky määrittää tutkittava analyytti silloin, kun näytematriisissa esiintyy muita komponentteja (selektiivisyys = valikoivuus)

Selektiivisyys ja spesifisyys Selektiivisyyskokeilla selvitetään taustatekijöiden aiheuttama systemaattinen virhe + = 2 1 2 2,,1 1 1 n n s x x t ka ka ( ) ( ) 2 1 1 2 1 2 2 2 2 1 1 2 + + = n n s n s n s

Lineaarisuus Lineaarisuudella tarkoitetaan analyyttisen menetelmän kykyä antaa tietyllä alueella hyväksyttävä lineaarinen korrelaatio tulosten ja näytteiden tutkittavan aineen pitoisuuden välillä. Lineaarisuustutkimusten avulla määritetään analyysimenetelmän luotettava mittausalue, jolla hyväksyttävä tarkkuus ja täsmällisyys voidaan saavuttaa. Mittausalue ei välttämättä ole sama kuin lineaarinen alue

Toteamisraja ja määritysraja Toteamisraja (LOD) on tutkittavan yhdisteen pienin pitoisuus, mikä voidaan todeta luotettavasti Määritysraja (LOQ) on kvantitatiivisen määrityksen pitoisuusraja tutkittavassa näytteessä (matriisissa) mitattuna. Yleensä laskennallinen arvo toteamisrajasta (2 5 x LOD) Määritysrajalle voidaan esittää epävarmuusarvio

LOD = ka blank + 3 x sd blank - käytetään esimerkiksi koostumusanalytiikassa LOD = 3 x S/N LOD = s x x k n - käytetään esimerkiksi kromatografiassa LOD kaavana S = signaali, vaste N = kohina, noise, tausta ka = keskiarvo sd = hajonta s x = näytteen, missä alhainen pitoisuus tutkittavaa analyyttiä, hajonta k x = peittävyyskerroin, joka riippuu toistojen lukumäärästä ja luotettavuusvälistä (95% tavallisin, joskus 99%)

Toistettavuus ja uusittavuus Toistettavuus on peräkkäisten mittaustulosten paikkansapitävyys kun mittaustulokset suoritetaan samoissa mittausolosuhteissa. - määritetään tekemällä useita rinnakkaismäärityksiä Uusittavuus kuvaa mittaustulosten yhtäpitävyyttä eri olosuhteissa (laboratorioiden välinen uusittavuus) tai pitkällä aikavälillä (laboratorion sisäinen uusittavuus) - sama näyte, sama menetelmä

Oikeellisuus saannon määrittäminen Sertifioidut referenssimateriaalit Saannon määrittäminen Tuloksen korjaus saannolla Saatavuus huono Vain harvoihin matriiseihin Oikeellisuus? Lisäys ennen uuttoa menetelmän seurantaa Lisäys uuton jälkeen laitteen toimivuuden seurantaa Edellyttää saannon toistettavuutta validointi

Saanto Saanto on tutkittavan suureen (analyytin, yhdisteen) suhteellinen osuus näytteessä olevasta tai siihen lisätystä, mikä saadaan määritetyksi. Saannolla korjaus? Käyttö kuvattava menetelmäohjeeseen Saanto ja saannon epävarmuus

Herkkyys, häiriöalttius ja stabiilisuus Herkkyys on menetelmän kyky havaita pienet vaihtelut - Menetelmä on herkkä kun pieni muutos pitoisuudessa aiheuttaa suuren muutoksen detektorin vasteessa - Lineaarinen kalibrointi: herkkyys on suoran kulmakerroin Pieni häiriöalttius = pienet poikkeamat analyysitekniikassa eivät vaikuta tulokseen Stabiilisuustieto lisääntyy ajan kuluessa

Mittausepävarmuus Mittausepävarmuus on mittaustulokseen liittyvä parametri, mikä kuvaa mittaussuureen arvojen oletettua vaihtelua Mittaustulos = keskimääräinen arvo ± epävarmuus Mittausepävarmuus mittausvirhe Koostuu useista eri tekijöistä - Tekijöiden numeroarvo saadaan mittaustuloksista tai muuten arvioimalla Vaihtelee määrityksen pitoisuusalue

Mittausepävarmuuden ilmoittaminen Miksi? Vaatimusten mukaisuus osoittaminen Menetelmien ja tulosten keskinäinen vertailu Tulosten luotettavuus ja arviointi

GUM periaate ja soveltaminen Mitä mitataan? Tulokseen oleellisesti vaikuttavat tekijät - Osa tekijöistä voi olla merkityksettömän pieniä Vaikuttavatko tekijät toisiinsa korrelaatio Mahdolliset virhelähteet ja niihin liittyvät epävarmuudet: epävarmuuksien kasautumislaki yhdistetty epävarmuus - Jos jonkin tekijän epävarmuus on vain 1/3 (1/5?) suurimmasta, se voidaan jättää merkityksettömänä huomioimatta Laajennettu epävarmuus: kattavuuskerroin (k) x yhdistetty epävarmuus (u) 95%:n kattavuus normaalijakaumassa: k=2

Virhelähteiden tunnistus ja niiden yksinkertaistaminen ryhmittelyn avulla Näytteenotto Säilytys Laite Reagenssien puhtaus Epätäydelliset reaktiot/sivureaktiot Olosuhteet Matriisi Kalibrointi CRM tulokset Interkalibrointitulokset, missä sekä toistettavuus että uusittavuus käytettävissä QC-tulokset Rinnakkaismääritysten tulokset Spiikkaus (spiking) tulokset

Johtopäätös Laatujärjestelmät ja standardit edellyttävät mittausepävarmuutta. Laboratorio laskee ja asiakas tarvitsee. VAI TARVITSEEKO? Tosiasia kuitenkin on että kaikkeen mittaamiseen liittyy epävarmuus!

Mittausepävarmuus ja oppaat EA 4/02 J6/2005 NordTest Report TR 537 NMKL Procedure No 5 EURACHEM / CITAC Guide CG 4