Monivuotiset mesikasvinurmet

Monivuotiset mesikasvinurmet Havaintokoe nurmiseosten ominaisuuksista pölyttäjien ravintokasveina, mesikasveina ja pölytyksen vaikutuksesta alsikeapilan siemensatoon Raportti kesän 2012 kenttäkokeista Kukka ennen pölyttymistä Kukka pölyttymisen jälkeen 1

Monivuotiset mesikasvinurmet 31.1.2013 Lauri Ruottinen Hunajaluotsi Oy Humppilantie 9 A 31600 JOKIOINEN Sisältö: Tiivistelmä 3 Tausta 4 Materiaalit ja menetelmät 5 Kokeen perustaminen 2012 6 Tulokset 8 Tulosten tarkastelu 12 Pölyttäjien määrät 12 Pölytyksen vaikutus siemensatoon 13 Koealojen vaikutus hunajasatoon 13 Johtopäätökset 14 Kiitokset 14 Työ kuului osana ProAgria Pohjois-Karjalan Pellot tuottamaan -hankkeeseen. Kaisa Matilainen, ProAgria Pohjois-Karjala, hankevastaava Keskustie 8 83100 Liperi Sanna-Mari Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala, hankesihteeri Länsikatu 15, Joensuun tiedepuisto rakennus 4A PL 5, 80101 Joensuu 2

Lauri Ruottinen 040-547 3652 lauri.ruottinen@hunajaluotsi.fi Monivuotiset mesikasvinurmet Tiivistelmä Suomessa oli vuonna 2012 tilastokeskuksen mukaan 224 000 hehtaaria viljelemätöntä peltopinta-alaa ja paljon erilaisia maisemanhoitoon liittyviä maa-alueita, jotka soveltuvat hyvin mesikasvituotantoon. Yhteistyössä mehiläistarhaajien ja viljelijöiden kanssa hunajantuotantoon tähtäävä maankäyttö voi tuottaa merkittäviä tuloja alueelle. Tässä kokeessa selvitettiin vuoden 2012 kasvukauden aikana Joensuun Heinävaaralla alsike- ja valkoapilaa sekä Sotkumassa valko-, puna- ja alsikeapilaa + alun perin myös hunajakukkaa päällyskasvina sisältävän nurmiseoksen houkuttelevuutta pölyttäjähyönteisille ja pölytyksen vaikutusta alsikeapilan siemensatoon. Tietoa saatiin myös kasvuston merkityksestä hunajantuotannolle. Kasvusto oli heinäkuun loppupuoliskolla vuonna 2012 erittäin houkutteleva kimalaisille, perhosille, mehiläisille ja kukkakärpäsille. Kimalaisten määrä oli laskentajaksolla 13.- 30.7. keskimäärin 0,63 yksilöä/m, perhosten 0,32 yksilöä/m ja kukkakärpästen tiheys 0,23 yksilöä/m. Mehiläisten keskimääräinen esiintymistiheys oli kesän aikana 3,4 yksilöä/metri. Kun muualta tuleva mesisato vaakapesätietojen mukaan aleni, siirtyivät mehiläiset koekasvustolle ja niiden tiheys oli kesäkuun lopulla kymmenkertainen muiden pölyttäjähyönteisten määrään verrattuna. Kasvustot suorastaan kuhisivat eri hyönteislajeja heinäkuun lopussa, mikä kertoo sekä niiden houkuttelevuudesta että ravinnon tarpeellisuudesta loppukesästä. Pölyttäjille avoimien koeruutujen kukista pölyttyi ja tuotti siemenen keskimäärin 54,7 % kukista. Kun koeruutujen kukat eristettiin pölyttäjistä hyönteisverkolla, niistä tuotti siementä vain 25 %. Yhdessä eristetyistä ruuduista ei tullut siemeniä lainkaan. Pölyttäjistä eristettyjen koeruutujen kukkien siementuotanto oli erittäin epätasaista ja keskihajonta oli kaksinkertainen verrattuna vapaasti pölyttyneiden keskimääräiseen siementuotantoon. Tämä kertoo selvästi epätasaisemmasta tuleentumisesta. Pölytyksen vaikutus alsikeapilan siementuotantoon oli erittäin merkittävä ja hyvä pölytys tasoitti ratkaisevasti siemensadon tuleentumista. Hunajasato jäi vuonna 2012 heikoksi ja vaakapesien painokäyrät kääntyivät laskusuuntaan 8.7. Itä-Suomen mittauspisteissä. Kaikkialla Itä-Suomessa sadon kertyminen pesiin päättyi jo 10.7. mennessä kesän sääoloista johtuen. Koealojen mesi- ja siitepölytuotanto on tämän jälkeen mennyt pesien omaan käyttöön, mikä ilmenee sekä vaakapesän mittaustuloksesta että hunajien siitepölykoostumuksesta sekä koealojen suuresta mehiläismäärästä. Vain yhden pesän hunajanäytteessä oli merkittävä apilan siitepölyjen lisääntyminen kukinnan aikana. Muutoin hunajasato muodostui muista alueen satokasveista vadelman kukinnan aikana. Tämän työn on rahoittanut ProAgria Pohjois-Karjala ry, Pellot tuottamaan hankkeen kautta (http://www.proagriapohjois-karjala.fi/ -> hankkeet) ja se on toteutettu yhteistyössä Allan Vatasen ja Heikki Härkösen mehiläistilojen kanssa. Esitän parhaimmat kiitokseni kaikille yhteistyöosapuolille. Lauri Ruottinen, Hunajaluotsi Oy 3

Tausta Hunajan pääsato kertyy yleensä 3 7 viikon aikana. Ajanjakso sijoittuu vaihtelevasti kesä-elokuulle siten, että joinain vuosina sato on päättynyt jo kesäkuun lopussa kun myöhäisimmillään satokautta on jatkunut elokuulle saakka. Mehiläispesien keruukyky on kuitenkin selvästi pitempiaikainen satokauteen verrattuna. Mehiläispesien pitkäkestoista tuotantopotentiaalia voidaan merkittävästi hyödyntää mesikasviviljelyllä ja kahden ammattikunnan - viljelijöiden ja mehiläistarhaajien yhteistyönä. Yksi kolmesta tärkeimmästä hunajan tuotannon kannattavuuteen vaikuttavasta tekijästä on pesäkohtainen keskisato. Muut kaksi ovat tarhauksen työmenekki ja hunajan hinta. Mesikasvien viljelyllä on pitemmällä aikavälillä suora vaikutus keskisatoon ja siten myös hunajan tuotannon kannattavuuteen. Muuttuvat kustannukset hunajan tuotannossa eivät nouse merkittävästi keskisadon kasvaessa, mutta kannattavuus paranee aivan ratkaisevasti, kun keskisato kohoaa yli kannattavuusrajan. Mesikasvit parantavat myös mehiläisyhteiskuntien ravintotaloutta loppukesällä. Tämä voi parantaa pesien talvehtimista ja nostaa kannattavuutta. Mehiläisten keruukykyä on hyödynnetty sekä siirtämällä pesiä eri aikaan kukkivien mesikasvustojen viereen että mesikasveja viljelemällä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 Suomessa oli 224 000 hehtaaria kesantoa ja hoidettua viljelemätöntä peltoalaa (kokonaispeltoala n. 2,3 milj ha), joka on noin 10 % kokonaispeltoalasta. Kasvien medentuotantoon perustuvan laskennallisen hunajan satopotentiaalin on tutkimuksissa osoitettu olevan jopa 200 500 kg /ha. Kasvien medeneritykseen vaikuttavat samat kasvutekijät, kuin muussakin peltokasvituotannossa, joten tuotantokyky riippuu viljelytekniikasta, laji- ja lajikevalikoimasta, tuholais- ja tautitilanteesta, maaperästä ja sääolosuhteista. Kasvien mesisato syntyy kukkimisvaiheessa. Kukkaishunajan mesisato päättyy, kun kukinta päättyy. Tämä ajanjakso kestää lajista riippuen muutamasta päivästä useampaan viikkoon. Mesikasvien viljelyssä satoon päättyvä viljelyjakso on varsin lyhyt ja verrattavissa esim. nurmirehutuotannon viljelykiertoon. Kasvujakso kylvöstä kukinnan päättymiseen yksivuotisilla mesikasveilla on usein alle 2 kuukautta, joten monet kasvilajit soveltuvat mesikasviviljelyyn erilaissa ympäristöoloissa, vaikka muutoin kasvukausi kyseisen lajin viljelylle voi olla liian lyhyt. Monivuotiset mesikasvit saadaan kukkimaan pitkäaikaisesti tai peräkkäin porrastettua kylvöajankohtaa, sivuversokukinnan tuottavaa latvusten niittoa ja portaittain kukkivaa siemenseosta tai lohkojen kylvöä käyttämällä. Samalla viljelyalalla voidaan tuottaa pitkäaikainen tai toistuva mesisato ja satokausi voidaan ajoittaa luonnonkasvien rytmiin sopivaksi siten, että mesikasviviljelmien sato täydentää luonnonkukkahunajasatoa ja päinvastoin. Kysymys on kokonaisuudessaan kymmenien miljoonien eurojen arvoisesta tuotantomahdollisuudesta. 4

Päätarkoituksessa hoidetut mesikasviviljelmät ovat vielä harvinaisia. Monet mesikasvit soveltuvat viljelykierrossa mm. kesannointiin, viherlannoitukseen, maisemanhoitoon, siementuotantoon, rehutuotantoon ja jopa yrteiksi. Mesikasveiksi sopivat lajit toimivia monipuolisesti myös muussa maankäytössä. Kosteikkojen pajualueet ja muut metsähoitoon liittyvät kukkivat puut ja pensaat, ketojen ylläpito, suojakaistat, houkutinkasvit ja maisemointi ovat esimerkkejä, joissa kasvien medentuotanto voidaan huomioida lajeja suosittaessa. Monimuotoisilla mesikasvustoilla on suuri merkitys myös koko pölyttäjälajiston ja muun eliöyhteisön monimuotoisuuteen ja hyvinvointiin koko ravintoketjussa. Mesikasvien suosiminen on erinomainen tapa vahvistaa ekosysteemipalveluiden toimintaa. Tässä pienimuotoisessa kokeessa selvitettiin kasvuston houkuttelevuus sekä luonnonpölyttäjille että mehiläisille. Samalla kerättiin tietoa mehiläisten avulla tehostetun pölytyksen merkityksestä koelohkolla käytetyn alsikeapilan siementuotannolle sekä kasvuston merkitys hunajantuotannolle. Kokeen toteutuksessa haettiin suuntaa antavia tuloksia käytännön mehiläistarhauksen yhteydessä, eikä koe ole tarkoitettu tieteelliseksi työksi. Materiaalit ja menetelmät Koekasvustot ja mehiläistarhat sijaitsivat Pohjois-Karjalassa Joensuun Heinävaaralla lohkolla V ja Sotkumassa lohkolla H1 ja H2. Koealojen perustiedot: Lohko V Lohko V on 0,5 ha:n lannoittamaton ala, jossa ei ole käytetty torjunta-aineita. Lohkolla on vanhat 1800-luvulta peräisin olevat salaojat. Maaperän viljavuus on tutkittu viimeksi vuonna 1997, jolloin ph ollut nurmelle soveltuva ja maalaji runsasmultainen / erittäin runsasmultainen karkea hieta. Lohko on ollut vuodesta 1999 lähtien nurmella, joka on vuosittain niitetty maahan. Vuoden 2011 käsittelyt olivat seuraavat: 30.5. äestys 1.6. kyntö 3. ja 6.6. äestys 6.6. kylvö ja jyräys 24.6., 2.7. ja 13.7. rikkaruohojen ja voikukan niitto ruohonleikkurilla. Lohkolla käyty 14.7.2011, jolloin kolmas niitto viimeisteltiin. Havaitut rikkakasvit olivat tällöin juolavehnä, voikukka sekä parissa pesäkkeessä leskenlehti ja valvatti. Kylvössä 6.6.2011 käytetty siemenseos sisälsi valkoapilaa 5 kg ja alsikeapilaa 5 kg /ha. Seoksessa ei ollut erillistä suojakasvilajia. 5

12.8.2011 apila oli täystiheä ja ensimmäiset alsikkeet kukkivat. Tällöin kasvustossa havaittiin muutamia kimalaisia, mutta ei mehiläisiä. 26.8.2011 koko alalla oli kukinta käynnissä ja mehiläisiä kohtalaisesti, myös kimalaisia ja muita mettä kerääviä hyönteisiä oli havaittavissa. Erillistä laskentaa ei tällöin vielä suoritettu. Lohko H Lohko H oli 1,9 ha, ojaton maalajiltaan karkeaa hietaa. Lohko on lannoitettu joskus lietelannalla ja entinen apilanurmi päätetty RoundUp:lla. Tämän jälkeen lohko on kynnetty vuonna 2010, eikä tämän jälkeen ole havaittu rikkaongelmaa. Nurmisatoa ei ole alalta korjattu, vaan se on murskattu ja jätetty sijoilleen. Muokkauksessa on käytetty äestä ja auroja. Kasvusto on perustettu keväällä 2011 siemenseoksella jossa oli valkoapilaa, puna-apilaa, alsikeapilaa sekä päällyskasvina hunajakukkaa. Hunajakukan siementä on kylvetty alalle 10 kg. Lohkolla on käyty 7.7.2011, jolloin hunajakukka oli nupulla, valvattia runsaasti ja kasvusto oli harvahko. Tämän jälkeen kasvusto puhdistus niitettiin, jonka jälkeen tehtiin täydennyskylvö. Kokeen perustaminen 2012 Molempien koepaikkojen kasvustojen kunto katsottiin läpi 19.6.2012 ja se todettiin hyväksi ja alsikeapilan versojen pituudet ylittivät yleisesti puoli metriä. Kukinta oli juuri alkamassa. Molemmilla lohkoilla mehiläispesät sijaitsivat kasvuston läheisyydessä yhdellä tarhalla. Lohkolla V osa pesistä katsottiin kokonaan läpi ja ne todettiin erittäin vahvoiksi. Osa pesistä tarkastettiin laatikoiden päältä ja alapuolelta, ja pesien vahvuus todettiin hyväksi. Osassa pesiä oli jo parveilun merkkejä ja kaikkien tarkastettujen pesien sikiöinti oli vähintään seitsemällä kehällä. Lohkolla H mehiläisten lento pesistä oli erittäin voimakasta ja tarhat sijaitsivat noin 700 metrin päässä koelohkolta. Kasvustoihin merkittiin pölyttäjien laskentalinjat joiden kokonaispituus oli 60 metriä. Sekä lohkolle V että lohkolle H kasvustoihin eristettiin kolme 0,5 m * 0,5 m:n suuruista aluetta pölyttäjien ulottumattomiin verkkohäkkien avulla. Kasvustosta valittiin ja merkittiin vastaavasti kolme kaikille pölyttäjille avointa vapaasti pölyttyvää 0,5 m * 0,5 m:n suuruista aluetta seurantaa varten. 6

Siementuotannon arviointia varten laskettiin sekä suljetuista että avoimista koeruuduista kustakin viiden kukinnon kukkien määrä. Samoista ruuduista laskettiin myöhemmin siementen lukumäärä kukinnan tuleentuneista kukinnoista. Heinävaaran laskennat tehtiin kukinnoista 16.7. ja siementen osalta 4.8. ja Sotkumassa kukinnot laskettiin 15.7. ja siemenet 29.7. V-lohkon äärellä sijainneesta kahdesta pesästä otettiin hunajanäyte kakulta keskikesällä sekä linkouksen yhteydessä. Niistä analysoitiin siitepölyt laskemalla noin 300 siitepölyhiukkasta ja ryhmittelemällä ne lajeihin, sukuihin ja ryhmiin hunajan laatuanalyysissä käytetyn luokittelun mukaan. Kesän hunajasadon kertymä on määritelty kahden Pohjois-Karjalassa ja yhden Etelä-Savossa sijaitsevan vaakapesän perusteella. Toinen Pohjois-Karjalan vaaka sijaitsi H -lohkolla. 7

Tulokset Vaakapesien painokertymästä voidaan päätellä, että kesän 2012 hunajasato päättyi myös Pohjois- Karjalassa 8.7. mennessä. Sen jälkeen pesien paino ei enää lisääntynyt. Hunajan kokonaissatotaso oli noin kolmanneksen pitkäaikaista satokeskiarvoa alempi. kaavio 1 Pohjoiskarjala, H-lohko kaavio 2 Pohjois-Karjala, Joensuu kaavio 3 Etelä-Savo, Mikkeli Vaakapesien painokertymät Itä-Suomen satoalueilla kolmessa eri mittauspisteessä Vaakapesien painokertymistä nähdään, miten sato päättyy 8.7. mennessä ja tämän jälkeen pesän paino kääntyy laskuun. H-lohkon tarhalla olleen vaakapesän painon lasku on hyvin pieni, mikä voi kertoa siitä, että koelohkon kukinta antoi satoa, vaikka muutoin mettä ei ollut saatavilla. 8

Pölyttäjien määrät kasvustoissa Mesikasvinurmilla kukinta jatkui kesäkuun puolivälistä aina lentokauden loppuun saakka. Mehiläisten, kimalaisten, perhosten ja kukkakärpästen määrät koealojen kasvustoissa on esitetty kaavioissa 4, 5 ja 6. Kaikilla laskentalinjoilla alsikeapilan pääkukinnan alkaessa heinäkuun puolivälissä mehiläisten ja muiden pölyttäjien määrä oli lähellä toisiaan eli noin 0,2-1 yksilö / metri. Kukinnan edetessä mehiläisten määrä laskentalinjoilla kohosi kahdeksan päivän kuluessa kymmenkertaiseksi eli 3 5 yksilöön / metri. Heinäkuun lopussa mehiläisten määrä kukissa tasaantui tai jopa hieman pieneni, kunnes jälleen elokuun lopussa mehiläisiä tuli kukkiin hyvin runsaasti. kaavio 4. Pölyttäjien runsaus koelohkolla V Heinävaarassa. Laskentalinjan pituus oli 60 m. kaavio 5. Pölyttäjien runsaus koelohkolla H Sotkumassa. Laskentalinjan a pituus oli 30 m. 9 kaavio 6. Pölyttäjien runsaus koelohkolla H Sotkumassa. Laskentalinjan b pituus oli 30 m.

Pölyttymisprosentit Kaikki kukissa vierailevat pölyttäjät osallistuvat tavalla tai toisella pölytystapahtumaan. Pölytys laukaisee siemenaihion jatkokehityksen ja teriö kuihtuu pölyttymisen jälkeen. Pölytysprosentti muodostuu sataa kukkaa kohden syntyneiden siementen lukumäärästä. Tässä kokeessa ei selvitetty erikseen pölyttyneiden kukkien siementen laatua suhteessa pölyttymättömistä kukista syntyneisiin siemeniin. Pölyttäjille avointen ja suljettujen ruutujen siementuotantoprosentit on esitetty kaavioissa 7 ja 8. Pölyttäjiltä suljetuissa koeruuduissa lohkolla V siementä tuotti keskimäärin 18 % kukista ja lohkolla H keskimäärin 33 %. Pölyttäjien saavutettavissa olleista kukista siemen syntyi V lohkolla keskimäärin 53 % kukista ja H lohkolla 56 % kukista. kaavio 8. Siemeniä tuottavien kukkien prosentuaalinen osuus pölyttäjille avoimissa ja niiltä suljetuissa koeruuduissa koelohkolla V kaavio 9. Siemeniä tuottavien kukkien prosentuaalinen osuus pölyttäjille avoimissa ja niiltä suljetuissa koeruuduissa koelohkolla H 10

Siitepölyjen määrät Meden mukana siirtyy myös siitepölyä hunajaan ja siitä voidaan epäsuorasti päätellä, kuinka paljon hunajasta on peräisin kyseisestä satokasviryhmästä. Lohkolta V otettiin kahdesta pesästä hunajanäytteet sekä keskikesällä että ennen sadonkorjuuta. Lisäksi otettiin yksi kesänäyte yhdestä pesästä. Näytteistä lasketut siitepölypitoisuudet jaoteltiin kevätkasveihin, apiloihin, vadelman sukuisiin kasveihin, loppukesän kasveihin ja medettömiin kasveihin. Kakkien V-lohkolta peräisin olevien hunajanäytteiden siitepölyistä 66 % oli peräisin vadelmasta. Viidennes oli tullut apiloilta (alsike- ja valkoapila). Kevätkasveilta oli peräisin 4 % siitepölyistä ja loppukesän kasveilta vajaa prosentti. Medettömistä kasveista peräisin oleva 9 % osuus oli lähes kokonaan peräisin mesiangervosta. Kaikkien V lohkolta kerättyjen hunajanäytteiden siitepölyjen jako eri ryhmiin on esitetty kaaviossa 10. V-lohkon pesien 2 ja 3 vertailu kesänäytteen ja sadonkorjuunäytteiden välille esitetään kaavioissa 11 ja 12. V-lohkon pesistä 2 ja 3 keskikesällä ja loppukesästä kakulta otetussa näytteessä ovat siitepölyjen suhteelliset osuudet satokauden myötä muuttuneet. Pesässä 2 vadelman osuus on kasvanut, kun taas pesässä 3 apiloiden pölystä on tullut vallitseva. Täytyy kuitenkin huomioida, että kyse on vain yhdestä näytteestä pesää kohden. kaavio 10. Viiden V-lohkolta kerätyn hunajanäytteen siitepölykoostumuksen prosentuaalinen osuus eri kasviryhmissä. kaavio 10. Pesän 2 hunajanäytteen siitepölykoostumuksen muutos eri kasviryhmissä keskikesän ja sadonkorjuun välillä. 11 kaavio 11. Pesän 3 hunajanäytteen siitepölykoostumuksen muutos eri kasviryhmissä keskikesän ja sadonkorjuun välillä.

Tulosten tarkastelu Pölyttäjien määrät Kukinta kasvustoissa oli kasvuolosuhteista huolimatta runsasta. Myös hyönteiset vierailivat erittäin ahkerasti kukkivilla koelohkoilla. Erityisesti heinäkuun lopulla linjoilla tapahtuva laskenta oli erittäin hankalaa yksilöiden runsaslukuisuuden takia. Kimalaisten määrä oli koekasvustossa varsin suuri. Lohkolla V koko kesän 60 metrisen linjan keskiarvoksi saatiin kimalaisten osalta 0,4 yksilöä laskentametriä kohden ja lohkoilla H linjoilla a (30 m) ja b (30 m) jopa enemmän eli 0,85 ja 0,63 yksilöä/metri. Kimalaistiheys verrattuna Seppo Korpelan rypsillä vuosina 1977 1982 laskettujen kimalaisten määrään (kaavio 12) on huomattavan suuri eli suurimpiin rypsillä havaittuihin kimalaismääriin verrattuna 2 3 -kertainen. Pitempiaikaiset seurannat osoittavat, että luonnonpölyttäjien runsaus voi lajista riippuen vaihdella vuosittain jopa satakertaisesti. kpl/neliömetri 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 Kimalaisten määrä rypsillä 1979-1982 (Korpela 1988) 1977 1978 1979 1980 1981 1982 kaavio 12. Rypsillä havaittujen kimalaisten määrät neliömetriä kohden kasvukausilla 1977-1982 Tässä kokeessa saadut kimalaisten yleisyysluvut eivät suoraan ole vertailukelpoisia Korpelan esittämiin lukemiin, koska tässä kokeessa käytettiin linjaa eikä ruutualoja. Myös rypsin viljelyalat ovat suuria verrattuna tässä käytettyyn koealaan. Rypsin houkuttelevuus on myös erilainen verrattuna apilakasvustoon. Käytännössä linjalla laskeminen ottaa kuitenkin huomioon lähes metrin levyisen alueen. Neliömetrin suuruisia koeruutuja käyttäen tämän kokeen pölyttäjälukemat olisivat todennäköisesti olleet vieläkin suurempia. Erikseen tarkasteltuna kimalaisten esiintyminen koelohkoilla kesän aikana on esitetty kaavioissa 13 ja 14. Luonnonpölyttäjien laji- ja yksilömäärät kertovat alueen monimuotoisuudesta. kaavio 13. Kimalaisten määrä lohkolla V kaavio 14. Kimalaisten määrä lohkolla H 12

Suuri pölyttäjätiheys kaikissa ryhmissä osoittaa koealojen tärkeyden pölyttäjähyönteisten ravinnonlähteenä. Näillä hyönteismäärillä kukkien meden ja siitepölyn tuotantopotentiaali lienee täysin käytössä. Pölytyksen vaikutus siemensatoon Kasvustot olivat hyväkuntoisia ja kostean kesän myötä versot olivat korkeita. Koelohkoilla pölyttäjiltä suljettujen ruutujen siemensato ja pölyttymisprosentti vaihteli yhdestä prosentista 41 prosenttiin ja oli keskimäärin 25,6 % (S.D. 13,8). Pölyttäjille avoimilla ruuduilla siemeniä kehittyi 46 67 prosenttiin kukista ja kaikissa seurantaruuduissa keskimäärin 54,8 % (S.D. 6,7) Näin apilan siemensato yli kaksinkertaistui pölyttäjien vaikutuksesta. Erityinen huomio kiinnittyy siihen, että pölyttäjiltä suljetuissa ruuduissa siementuotannon keskiarvon keskihajonta (S.D.) oli kaksinkertainen 13,8 verrattuna pölyttyneen alueen kukkien siementuotannon keskihajontaan, joka oli 6,7. Sen lisäksi, että pölytys lisää sadon kaksinkertaiseksi, niin siementen tuleentuminen ajoittuu tasaisemmin. Koelohkoilla käytettiin hieman erilaisia siemenseoksia. H-lohkoille oli alun perin kylvetty myös hunajakukkaa, mutta koekesänä sitä ei kasvustossa juuri näkynyt. Vaikka apilan kukinta onkin suhteellisen pitkäaikainen, voi jatkossa miettiä siemenseoksen lajivalikoimaa sellaiseksi, että se kukkii pidempään. V-lohkon läheisyydessä kasvatettiin myös tattaria. Tämä tuli näkyviin pesän V3 pienessäkin hunajanäytteessä. Kasvuston kilpailu ja sukkessio eli lajiston vähittäinen muuttuminen useamman kasvukauden aikana muuttaa kasvuston lajistoa eri kasvukausien välillä. Varsinkin luonnonniittyjen ja erilaisten monimuotoisuutta turvaavien suojakaistojen kasvustojen on havaittu olevan parhaimmillaan vasta toisena tai kolmantena kasvukautena. Monimuotoisuutta tukevassa metsänhoidossa ja maisemakasvien lajistoa valikoitaessa mesikasvien tuotanto voi jatkua jopa vuosikymmeniä. Tällaisia lajeja ovat monet kukkivat pensaat ja puut, kuten vähempiarvoisena pidetyt lehtipuut. Koealojen vaikutus hunajasatoon Kesän 2012 hunajasato oli poikkeuksellisen heikko. Se myös päättyi suhteellisen aikaisin, jo heinäkuun alkupuolella. Syynä heikkoon hunajasatoon oli sää, joka säätelee myös mesikasviviljelmien kasvuolosuhteita ja siitä saatavaa hunajasatoa. Pohjoiskarjalaisessa hunajassa yksi pääsatokasveista on siitepölynäytteiden perusteella vuosien varrella yleisesti ollut valko-apila. Nyt hunajanäytteiden perusteella sato näyttää kertyneen erityisesti vadelman kukinnan aikana. Mehiläistarhan lentopiiri on helposti 500 hehtaaria. Tähän 13

nähden lohkot olivat pieniä saarekkeita satoalueessa. Ne eivät näissä olosuhteissa lisänneet vaakapesän mukaan hunajasadon määrää. Hunajanäytteistä vain yhdessä on merkittävä apilan siitepölymäärän lisääntyminen apilan kukinta-aikana aikana verrattuna keskikesän näytteisiin. Koelohkoilla vieraillut suuri ruokailijoiden määrä kuluttaa mesivarat tarkkaan, eikä koelohkojen medentuotanto näy pesien painolisäyksenä. Lohkolla H sijainneessa vaakapesässä ei kuitenkaan näy selvää painon pudotusta pääsadon loputtua. Pesä pystyi keräämään ruokaa ympäristöstä ja mesikasviviljelmä antoi osaltaan tämän mahdollisuuden. Mesikasviviljelmien merkitys oli mehiläispesien elintoimintojen ja kehityksen ylläpito. Mehiläisten ryntäys koealojen kukintoon on tästä selvä osoitus. Heikkosatoisen loppukesän aikana myös tämä seikka on mehiläispesien talvehtimisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Johtopäätökset: 1. Koelohkojen kukinta houkutteli valtavan määrän pölyttäjiä ja tällaisella maankäytöllä voi olla suuri merkitys sekä pölyttäjähyönteisten ja kasvuston monimuotoisuudelle että mehiläistaloudelle. 2. Luonnonpölyttäjiä esiintyi koealoilla poikkeuksellisen runsaslukuisesti. 3. Mehiläisiä esiintyi tässä kokeessa kukissa laskentajakson aikana keskimäärin kolme kertaa enemmän kuin muita pölyttäjäryhmiä yhteensä. 4. Heinäkuun yleisesti huonot sato-olosuhteet lopettivat hunajasadon kertymisen 10.7. mennessä ja mesikasvinurmien antama sato kului mehiläispesien omaan tarpeeseen. 5. Pääsato hunajaan kertyi vadelman kukinnan aikana. 6. Merkkejä mesikasvinurmien merkityksestä mehiläispesille löytyi hunajanäytteistä, vaikka loppukesän mesikasvivalikoiman siitepölyjen esiintyminen hunajanäytteissä oli poikkeuksellisen pieni. 7. Pölyttäjien yhteisvaikutus kaksinkertaisti alsikeapilan siemensadon ja tasoitti hyvin paljon sadon tuleentumista. 8. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millaiset mesikasvinurmien siemenseokset, viljelymenetelmät ja ajoitukset tuottavat parhaan tuloksen pitemmällä aikavälillä. Kiitokset: Tämän työn on rahoittanut ProAgria Pohjois-Karjala ry, Pellot tuottamaan -hankkeen kautta (http://www.proagriapohjois-karjala.fi/ -> hankkeet). Hankevastaavana toimi Kaisa Matilainen ja hankesihteerinä Sanna-Mari Hartikainen, joka on myös ottanut osan tämän raportin valokuvista. Tulokset on kerätty yhteistyössä Allan Vatasen ja Heikki Härkösen mehiläistilojen kanssa. Esitän parhaimmat kiitokseni kaikille yhteistyöosapuolille, joita ilman tämän työn toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Lauri Ruottinen 14