Syöpäpotilaiden eloonjäämisluvut alueittain Sivuilla 2 14 esitetään suhteelliset elossaololuvut yliopistollisten sairaaloiden vastuualueilla vuosina 2005 2012 todetuilla ja 2010 2012 seuratuilla potilailla (ks. menetelmät s. 15). Mukana ovat ilmaantuvuudeltaan yleisimmät syövät (ICD-10-koodi): paksusuoli (C18) keuhkot, henkitorvi (C33 34) ihomelanooma (C43) iho, ei-melanooma (C44) rinta (C50) kohdunrunko (C54) eturauhanen (C61) rakko ja virtsatiet (C65 68, D09.0 1, D30.1 9, D41.1) aivot, keskushermosto (C70 72, D32 33, D42 43) non-hodgkin-lymfooma (C82 85, C96, D76) Ihomelanooman ja eturauhassyövän osalta esitetään lisäksi elossaololuvut potilailla, joilla syöpä on todettu levinneenä. Aivo- ja keskushermostokasvainten osalta elossaololuvut on laskettu myös potilaille, joiden kasvain on pahanlaatuinen. Iso osa eroista alueiden välillä selittyy satunnaisella tilastollisella vaihtelulla (ks. menetelmät s. 15). Satunnaisvaihtelun lisäksi elossaololukuun vaikuttaa voimakkaasti syövän levinneisyys sen toteamishetkellä. Syövän levinneisyyteen puolestaan vaikuttaa syövän toteamisajankohta. Syövän toteaminen riippuu henkilön hoitoon hakeutumisesta, terveyspalveluiden saatavuudesta ja mahdollisista viiveistä näissä, syöpäseulonnoista ja muista varhaisen toteamisen menetelmistä. Esimerkiksi PSA-testauksella löydetään paljon paikallisia pienen riskin eturauhassyöpiä, jotka eivät välttämättä aiheuta oireita tai lisää kuolleisuutta. Mikäli jossakin diagnosoidaan paljon paikallisia ja hitaasti eteneviä syöpiä, jotka muilla alueilla jäisivät henkilön elinaikana toteamatta, nousee kyseisen alueen elossaololuku suhteessa muihin alueisiin. Myös hoito vaikuttaa elossaololukuun. Kuitenkin potilaan oma tahto, yleistila ja muut sairaudet sekä syövän levinneisyys vaikuttavat siihen, mitä hoitoa potilaalle annetaan. 1
Paksusuoli viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 263 83 (80, 86) 59 (54, 64) 1 6 132 80 (75, 84) 63 (56, 70) 1.10 (8, 1.37) 226 84 (81, 87) 66 (60, 71) 0.92 (0.75, 1.13) 133 78 (73, 82) 60 (54, 66) 8 (6, 1.35) 92 77 (72, 83) 61 (53, 69) 1.13 (7, 1.46) 292 78 (75, 81) 63 (59, 67) 1 1 133 81 (77, 85) 64 (58, 70) 0.93 (0.75, 1.16) 218 79 (76, 83) 59 (55, 64) 1 (4, 1.21) 138 79 (75, 83) 62 (56, 68) 0.99 (0, 1.23) 102 76 (72, 82) 60 (53, 68) 1.10 (8, 1.39) 2
Keuhkot, henkitorvi viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 481 34 (32, 37) 9 (8, 11) 1 0.35 203 31 (28, 35) 8 (6, 11) 4 (0.94, 1.15) 331 34 (31, 37) 9 (7, 11) 4 (0.95, 1.13) 259 35 (32, 39) 9 (7, 11) 4 (0.94, 1.14) 223 32 (28, 35) 6 (5, 9) 1.11 (1, 1.22) 306 42 (39, 45) 13 (11, 15) 1 4 111 41 (36, 47) 15 (12, 20) 0.96 (4, 1.10) 154 42 (38, 47) 13 (10, 16) 1 (9, 1.14) 89 40 (34, 46) 12 (8, 16) 2 (8, 1.19) 94 42 (36, 48) 16 (12, 22) 0.94 (1, 9) 3
Ihomelanooma viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 237 94 (92, 96) 87 (83, 92) 1 3 98 97 (94, 100) 84 (76, 93) 7 (7, 1.72) 157 96 (94, 98) 86 (80, 92) 7 (0.56, 1.34) 88 92 (88, 96) 87 (79, 95) 1.43 (0.92, 2.23) 62 90 (85, 95) 80 (72, 90) 1.80 (1.16, 2.79) 264 97 (95, 99) 87 (83, 91) 1 0.75 92 99 (97, 102) 91 (84, 98) 4 (0.57, 1.89) 150 98 (97, 100) 90 (85, 96) 0.95 (0.55, 1.65) 79 97 (94, 100) 88 (82, 95) 2 (0.54, 1.91) 47 94 (90, 99) 89 (80, 98) 1.55 (2, 2.93) 4
Ihomelanooma, levinnyt syöpä viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 44 75 (67, 84) 43 (34, 55) 1 0.10 24 91 (83, 99) 48 (35, 67) 4 (0, 4) 30 78 (70, 87) 38 (29, 49) 0.73 (8, 1.10) 17 70 (57, 85) 52 (39, 67) 1.13 (0.70, 1.82) 17 63 (52, 77) 43 (30, 61) 1.14 (0.73, 1.78) 37 83 (76, 91) 56 (44, 72) 1 5 15 88 (77, 99) 51 (33, 80) 1.16 (2, 2.16) 24 91 (85, 98) 67 (55, 82) 0.74 (1, 1.34) 13 99 (93, 105) - 8 (0.30, 1.54) 7 72 (56, 92) - 2.28 (1.17, 4.46) Ikävakioituja viiden vuoden suhteellisia elossaololukuja ei saada kaikille alueille potilasmäärän pienuudesta johtuen. 5
Iho, ei-melanooma viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 250 97 (95, 100) 92 (85, 99) 1 5 115 96 (92, 99) 93 (83, 104) 1.62 (5, 3.12) 205 97 (94, 99) 91 (84, 98) 1.23 (6, 2.31) 115 99 (96, 102) 93 (83, 105) 1.15 (0.54, 2.47) 98 98 (95, 102) 95 (85, 107) 5 (0.32, 2.26) 235 98 (95, 100) 92 (85, 99) 1 0 110 98 (95, 102) 97 (87, 107) 5 (2, 1.90) 203 97 (94, 100) 93 (86, 101) 1.22 (4, 2.35) 106 99 (96, 102) 89 (80, 100) 0.75 (8, 2.01) 76 98 (94, 102) 87 (75, 100) 1.35 (1, 3.02) 6
Rinta viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. Huomaa, että kuvan pystyakseli on rajattu välille. 0 0.95 0.90 5 0 1640 98 (97, 98) 91 (89, 92) 1 0.33 686 97 (96, 98) 88 (87, 90) 1.21 (0.98, 1.49) 1131 98 (97, 98) 90 (88, 91) 4 (6, 1.26) 624 97 (96, 98) 90 (88, 92) 1.17 (0.94, 1.45) 538 97 (96, 98) 91 (88, 93) 1.15 (0.91, 1.46) 7
Kohdunrunko viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 237 97 (95, 98) 86 (83, 90) 1 0 106 91 (88, 95) 80 (75, 86) 1.50 (2, 2.21) 227 92 (90, 95) 82 (78, 86) 1.43 (3, 1.99) 135 95 (92, 98) 82 (77, 88) 1.24 (4, 1.83) 101 94 (91, 97) 86 (80, 93) 1.18 (0.76, 1.83) 8
Eturauhanen viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. Huomaa, että kuvan pystyakseli on rajattu välille. 0 0.95 0.90 5 0 1371 98 (98, 99) 94 (92, 96) 1 0 748 98 (97, 99) 91 (88, 93) 1.46 (4, 2.06) 1312 99 (98, 99) 93 (91, 95) 9 (0.78, 1.51) 679 98 (97, 99) 89 (87, 92) 1.86 (1.34, 2.58) 534 97 (95, 98) 91 (88, 94) 1.45 (1, 2.10) 9
Eturauhanen, levinnyt syöpä viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 234 90 (87, 93) 68 (63, 73) 1 0.16 138 92 (89, 95) 72 (66, 78) 1 (1, 7) 232 95 (93, 97) 74 (69, 78) 4 (6, 6) 151 92 (89, 95) 68 (62, 74) 1.10 (6, 1.41) 120 90 (87, 93) 71 (66, 77) 0.90 (8, 1.19) 10
Rakko ja virtsatiet viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 262 89 (86, 91) 78 (73, 83) 1 2 137 88 (84, 92) 73 (67, 80) 1.21 (9, 1.65) 227 86 (83, 89) 74 (69, 79) 1.18 (0.90, 1.55) 135 90 (86, 93) 76 (69, 83) 7 (0.78, 1.49) 109 86 (81, 90) 71 (64, 78) 1.34 (0.98, 1.83) 90 79 (73, 84) 67 (60, 75) 1 0.91 41 80 (73, 88) 62 (52, 74) 8 (0.71, 1.63) 64 74 (68, 81) 69 (61, 79) 1.11 (0.76, 1.63) 43 77 (70, 86) 60 (50, 71) 1.10 (0.72, 1.67) 29 75 (66, 84) 57 (46, 71) 1.25 (1, 1.92) 11
Aivot, keskushermosto viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 142 76 (72, 80) 60 (55, 65) 1 0 53 62 (56, 69) 48 (42, 56) 1.69 (1.30, 2.21) 90 74 (69, 79) 60 (54, 67) 9 (5, 1.41) 53 71 (64, 77) 50 (43, 58) 1.33 (1, 1.75) 44 66 (59, 74) 49 (41, 58) 1.52 (1.13, 2.04) 201 84 (81, 86) 72 (69, 76) 1 1 78 77 (72, 82) 63 (57, 70) 1.54 (1.18, 2.02) 115 78 (74, 82) 69 (64, 73) 1.26 (0.98, 1.61) 69 79 (74, 84) 68 (62, 75) 1.17 (6, 1.58) 64 70 (64, 76) 64 (58, 72) 1.48 (1.10, 1.99) 12
Aivot, keskushermosto, pahanlaatuinen kasvain viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 71 60 (55, 66) 27 (22, 33) 1 0 30 45 (38, 54) - 1.64 (1.24, 2.16) 48 58 (52, 66) 26 (20, 34) 4 (0, 1.35) 31 58 (50, 66) 29 (22, 38) 0.94 (0.70, 1.25) 27 55 (47, 64) - 1.36 (0, 1.83) 51 55 (48, 62) 21 (16, 27) 1 5 27 50 (42, 58) 24 (19, 32) 1.14 (4, 1.56) 43 48 (43, 55) 25 (19, 33) 1.20 (0.91, 1.57) 21 50 (42, 61) - 0.94 (7, 1.32) 22 41 (32, 52) - 1.24 (9, 1.73) Ikävakioituja viiden vuoden suhteellisia elossaololukuja ei saada kaikille alueille potilasmäärän pienuudesta johtuen. 13
Non-Hodgkin-lymfooma viiden ensimmäisen vuoden jälkeen syövän toteamisesta. 194 79 (76, 83) 67 (62, 72) 1 6 91 73 (67, 78) 60 (54, 67) 1.29 (0.99, 1.70) 137 81 (77, 85) 65 (59, 70) 3 (1, 1.32) 110 78 (74, 83) 67 (60, 73) 8 (3, 1.41) 82 81 (76, 86) 72 (65, 80) 0.90 (6, 1.22) 194 79 (76, 82) 70 (65, 75) 1 5 73 76 (71, 82) 64 (58, 71) 1.25 (0.93, 1.68) 136 80 (76, 83) 65 (59, 71) 1.18 (0.92, 1.51) 84 85 (80, 90) 70 (63, 77) 0.90 (6, 1.23) 61 79 (73, 85) 71 (64, 79) 0.96 (8, 1.36) 14
Menetelmät Syöpätaudeista parantumisen epäsuorana mittarina käytetään suhteellista elossaololukua. Se ilmaisee, kuinka suuri osa syöpäpotilaista elää tietyn ajan (esim. yhden vuoden tai viisi vuotta) syövän toteamisesta verrattuna siihen, kuinka suuri osa alueen samanikäisestä väestöstä elää kyseisen ajan. on tulkittavissa elossaolotodennäköisyyden arvioksi tilanteessa, jossa potilaiden sairastama syöpä on ainoa mahdollinen kuolemansyy. Luvut laskettiin periodimenetelmällä 1 käyttäen Ederer II -menetelmää 2 ja ikävakioitiin vastaamaan koko maassa vuosina 2010 2012 todettujen potilaiden ikäjakaumaa. Periodimenetelmässä elossaololuvut lasketaan potilaiden vuosivälille 2010 2012 rajatusta seurannasta. Esimerkiksi yhden vuoden elossaololuku perustuu vuosina 2009 2012 todettujen potilaiden seurantaan välillä 2010 2012. Menetelmän etu on, että elossaololuvut ovat mahdollisimman ajantasaisia. Haitta on, ettei niitä voida liittää minkään tietyn potilasryhmän täydelliseen seurantaan. Periodimenetelmällä laskettujen tulosten tulkinta on hypoteettinen: potilaiden elossaolo on periodimenetelmän antaman tuloksen mukainen, jos elossaolo on kunakin seurannan osavälinä sellainen kuin se on ollut tuoreimpana kalenteriajanjaksona 2010 2012. ellista vertailua varten laskettiin kunkin yliopistosairaalan vastuualueella todettujen potilaiden kuoleman lisäriski suhteessa Helsingin yliopistollisen sairaalan vastuualueeseen käyttäen suhteellisen elossaolon tilastollista mallia 3. Helsingin yliopistollisen sairaalan vastuualue valittiin vertailukohdaksi, koska sen väestöpohja on suurin. Lisäkuolleisuus mittaa kuoleman riskiä, jonka itse syöpä potilaalle aiheuttaa. Esimerkiksi lisäkuolleisuuden riskisuhteen arvo 1.12 tarkoittaa, että alueella todetuilla potilailla oli 12 % suurempi kuoleman lisäriski kuin Helsingin yliopistosairaalan vastuualueella todetuilla potilailla. on vakioitu toteamisiän suhteen, jolloin alueiden väliset erot potilaiden ikärakenteessa eivät vaikuta vertailuun. Vertailtavuuden parantamiseksi elossaololuvuille ja lisäkuolleisuuden riskisuhteelle laskettiin satunnaista tilastollista vaihtelua kuvaavat 95 %:n luottamusvälit. Lisäksi laskettiin alueellisten lisäriskien yhtäsuuruutta arvioiva p- arvo. mittaa todennäköisyyttä, että saadaan sattumalta vähintään havaitun suuruiset erot alueiden välillä, jos todellinen lisäriski olisi yhtä suuri kaikilla alueilla. Mikäli p-arvo on pienempi kuin 5, voidaan päätellä, että potilaiden suhteellisessa elossaolossa on eroja alueiden välillä. 1 Hakulinen, T., Dyba, T. ja Seppä, K.: Hoidon tulosten mittaaminen ja ennusteelliset tekijät. Kirjassa: Syöpätaudit. Toim. H. Joensuu, P. J. Robert, P.-L. Kellokumpu-Lehtinen, S. Jyrkkiö, M. Kouri ja L. Teppo. Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 254 266. 2 Hakulinen, T., Seppä, K. ja Lambert, P.C.: Choosing the relative survival method for cancer survival estimation. Eur. J. Cancer 2011; 47:2202 2210. 3 Dickman, P. W., Sloggett, A., Hills, M. ja Hakulinen, T.: Regression models for relative survival. Statist. Med. 2004; 23:51 64. 15