ALUEIDEN KEHITYSTEHTÄVIÄ SELVITTÄVÄ ALATYÖRYHMÄ TYÖRYHMÄN RAPORTTI

ALUEIDEN KEHITYSTEHTÄVIÄ SELVITTÄVÄ ALATYÖRYHMÄ TYÖRYHMÄN RAPORTTI

Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmä asetti 26.6.2009 alatyöryhmän selvittämään Kainuun maakuntahallinnon alueiden kehitystehtävien hoitamista ja vertailemaan järjestelmää muiden maakuntien toimintaan. Maakuntahallinnon alueiden kehittämistehtäviä selvittävän alatyöryhmän tavoitteena oli tuottaa seurantaryhmän työn ja muun päätöksenteon pohjaksi tietoa ja arvioita maakuntahallinnon roolin järjestämisestä alueiden kehittämisessä. Saatuaan työnsä valmiiksi, työryhmä jättää kunnioittavasti raporttinsa Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmälle. Helsingissä 21.1.2010 Alpo Jokelainen Anu Nousiainen Kaisa-Leena Välipirtti Pauli Piilma Jorma Teittinen Kari Kainulainen

1 Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 1 1. Työryhmän asettaminen, tavoitteet ja tehtävä... 2 1.1. Työryhmän asettaminen... 2 1.2. Työryhmän tavoitteet... 2 1.3. Työryhmän tehtävä... 2 2. Kainuun kehityksestä verrattuna muihin maakuntiin ja alueisiin... 2 2.1. Tarkastelussa käytetty aineisto... 2 2.2. Keskeiset havainnot... 3 2.3. Väestönkehitys ja muuttoliike... 3 2.4. Bruttokansantuote... 4 2.5. Yritysten toimipaikat... 4 2.6. Työpaikat... 4 2.7. Työllisyys- ja työttömyysaste... 5 3. Aluehallinnon uudistuksen vaikutuksia Kainuussa... 5 3.1. Uudet viranomaiset, niiden toimialueet ja tehtävät... 5 3.2. Uusien aluehallintoviranomaisten suunnittelu- ja ohjausjärjestelmä... 7 3.3. Maakunnan liittojen aseman vahvistaminen ja yhteistoiminta-alueet... 8 4. Kainuun maakunnan nykyinen asema ja tehtävät verrattuna muihin maakuntiin... 10 5. Kainuun kehittämisraha ja siihen liittyvät menettelyt... 15 6. Vaihtoehtoja alueiden kehittämistehtävien järjestämiseksi Kainuussa... 21 6.1. Nykyinen tilanne... 21 6.2. Tulevaisuuden vaihtoehdot... 22 6.2.1. Hallintokokeilun jälkeen palataan yleiseen käytäntöön... 22 6.2.2. Hallintokokeilusta pysyvään käytäntöön... 23 6.2.3. Kainuun maakuntahallintoon liitetään valtion aluehallintoviranomaistoimintoja... 24 7. Yhteenveto ja johtopäätökset... 26 Liitteet... 27 1. Alueiden kehittämisen vertailusta Kainuun ja eurooppalaisten alueiden välillä... 27 1.1. Ruotsi... 27 1.2. Norja... 27 2. Tilastoja... 29 3. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueet... 34 4. Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät ja perusorganisaatio... 35 5. Kainuun julkisen rahoituksen resurssikartta... 36

2 1. Työryhmän asettaminen, tavoitteet ja tehtävä 1.1. Työryhmän asettaminen Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmä asetti 26.6.2009 alatyöryhmän selvittämään Kainuun maakuntahallinnon alueiden kehitystehtävien hoitamista ja vertailemaan järjestelmää muiden maakuntien toimintaan. Työryhmän toimikausi oli 1.7.2009 31.12.2009. Koska alatyöryhmille annettiin jatkoaikaa raporttien luovuttamiseksi, työryhmä piti vielä kokouksen 21.1.2010. Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin Alpo Jokelainen, maakuntajohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymästä. Jäseninä toimivat Anu Nousiainen, neuvotteleva virkamies, valtiovarainministeriö, Pekka Urjanheimo, aluekehitysjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö, Kaisa Leena Välipirtti, hallitusneuvos, liikenne- ja viestintäministeriö, Pauli Piilma, johtaja, Kainuun työ- ja elinkeinokeskus, Marisanna Jarva, maakuntavaltuutettu, Kainuun maakunta ja Jorma Teittinen, kehittämisjohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymä. Sihteerinä toimi Kari Kainulainen, ylitarkastaja, työ- ja elinkeinoministeriö. 1.2. Työryhmän tavoitteet Maakuntahallinnon alueiden kehittämistehtäviä selvittävän alatyöryhmän tavoitteena on tuottaa seurantatyöryhmän työn ja muun päätöksenteon pohjaksi tietoja arvioita maakuntahallinnon roolin järjestämisestä alueiden kehittämisessä. 1.3. Työryhmän tehtävä Alatyöryhmän tehtävänä on: vertailla Kainuun maakunnan nykyistä asemaa ja tehtäviä alueiden kehittämisessä muihin maakuntiin; arvioida Kainuun kehittämisrahan ja siihen liittyvien menettelyjen merkitystä Kainuun maakunnalle, sen kunnille ja muille viranomaisille; selvittää vaihtoehtoja alueiden kehittämistehtävien järjestämiseksi Kainuussa; arvioida ALKU -uudistuksen vaikutuksia Kainuussa sekä kuvata Kainuun kehitystä verrattuna muihin maakuntiin. 2. Kainuun kehityksestä verrattuna muihin maakuntiin ja alueisiin 2.1. Tarkastelussa käytetty aineisto Kainuun maakunnan kehitystä on kuvattu tilastoaineiston avulla. Alueen kehitystä kuvaavina indikaattoreina on käytetty bruttokansantuotetta, työpaikkoja, yritysten lukumäärää, työttömyysastetta, työllisyysastetta, muuttoliikettä ja väestön kehitystä ikäryhmittäin. Tarkastelussa ei ole käytetty ennusteita.

3 Vertailualueina toimivat Pohjois-Karjalan maakunta, Lapin maakunta, Itä-Lapin seutukunta, Ylä- Savon seutukunta sekä koko Suomi. Lisäksi tiedot on kerätty Kajaanin- ja Kehys-Kainuun seutukuntien osalta. 2.2. Keskeiset havainnot Tarkastelussa käytetyn aineiston perusteella voidaan todeta, että Kainuun maakuntaan on kohdistunut sekä positiivisia että negatiivisia kehityskulkuja. Kainuun väestönkehitys on ollut vertailualueita heikompaa. Väkiluku on pienentynyt Kainuussa suhteellisesti eniten. Nuorten ja työikäisten osuudet alueen väestöstä ovat laskussa ja vanhusten osuus kasvussa. Muutokset väestön ikärakenteessa ovat olleet Kainuussa vertailualueita voimakkaampia. Väkilukua verottaa myös negatiivisena pysyvä muuttoliike. Bruttokansantuotteen osalta Kainuu on kuronut eroa kiinni Pohjois-Karjalan ja Lapin maakuntiin. Kainuussa on ollut yritysten toimipaikkoja, asukaslukuun suhteutettuna, vähemmän kuin vertailualueilla. Kainuun työllisyyskehitys on ollut vertailualueita suotuisampaa. Vaikka työttömyys on kasvanut Kainuussa tarkastelujakson lopulla, niin lisäys on ollut selvästi vähäisempää kuin vertailualueilla ml. koko Suomi. Myös avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut Kainuussa vuonna 2009, kun muualla maassa avoimet työpaikat ovat vähentyneet. Työllisyyskehitykseen liittyen Kainuussa ja muissa Itä-Suomen maakunnissa tulee toimialarakenteen lisäksi huomioida ikääntymisen aiheuttama lisääntyvä poistuma työvoiman ulkopuolelle ja tappiollinen muuttoliike, jotka ovat osaltaan hidastaneet työttömyyden kasvua. Kainuun vertailualueita myönteisempää kehitystä ovat osaltaan edesauttaneet mm. Talvivaaran kaivoksen vaikutukset sekä UPM:n Kajaanin tehtaan sulkemisen seurausten onnistunut jälkihoito, joka oli Suomen mittakaavassa merkittävä ja toteutettiin eri tahojen yhteistyönä. 2.3. Väestönkehitys ja muuttoliike Koko maan väkiluku on kasvanut tasaisesti vuosina 1995-2008 (kuvio 1). Kasvu ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti alueittain. Kaikki tarkastelun kohteena olevat maakunnat ja seutukunnat ovat kärsineet viime vuosina heikosta väestönkehityksestä. Väkiluvun kehitys on ollut kaikilla alueilla negatiivista vuosien 1995-2008 aikana (kuvio 2 ja 3). Kainuussa väliluku oli 95 201 vuonna 1995 ja 83 160 vuonna 2008. Muutos on suhteellisesti suurempi kuin vertailumaakunnissa. Vielä vuonna 1995 nuorten ikäluokkien (0-14 -vuotiaat) osuus väestöstä oli Kainuun, Pohjois- Karjalan ja Lapin maakunnissa suurempi kuin maassa keskimäärin. Nuorten ikäluokkien ja työikäisen väestön osuudet ovat kuitenkin vuoteen 2008 mennessä laskeneet selvästi alle maan keskiarvon. Vuonna 2008 0-14 -vuotiaiden osuus väestöstä oli Kainuussa 15,2 % (Kajaanin seutukunta 16,3 % ja Kehys-Kainuu 12,8 %), Pohjois-Karjalassa 15,3 % ja Lapissa 15,8 %. Koko maan keskiarvo oli 16,7 % (kuvio 4 ja 5). Nuorten ohella myös työikäisen väestön osuus on tarkasteltavilla alueilla laskussa. Työikäisen väestön väheneminen merkitsee yleensä myös työvoiman määrän vähenemistä, mikä heikentää työvoiman saatavuutta ja hidastaa talouskasvua. Samalla eläkkeelle siirtyvien määrä kasvaa nopeasti. Ikääntymisen myötä väestön luonnollinen kasvu ja työikäisen väestön määrän vähenee. Kehityskuva ilmenee erityisesti ikärakenteeltaan vanhoissa maakunnissa, joihin kuuluvat myös tarkasteltavat

4 alueet. Vuonna 2008 15-64 -vuotiaiden osuus alueen väestöstä oli Kainuun -maakunnassa 64,4 % (Kajaanin seutukunta 65,1 % ja Kehys-Kainuu 62,9 %), Lapissa 65,9 % ja Pohjois-Karjalassa 65,6 %. Koko maan keskiarvo oli 66,5 %. Vanhusväestön osuus on kasvanut kaikilla tarkasteltavilla alueilla selvästi suuremmaksi kuin maassa keskimäärin (kuvio 6). Varsinkin Itä-Lapin seutukunnassa nuorten osuus on vähentynyt ja vanhusten osuus kasvanut voimakkaasti. Vuonna 2008 yli 65 -vuotiaiden osuus väestöstä oli Kainuun maakunnassa 20,4 % (Kajaanin seutukunta 18,6 % ja Kehys-Kainuu 24,3 %), Lapissa 18,3 %, Pohjois-Karjalassa 19,1 % ja Itä-Lapin seutukunnassa 26,3 %, kun koko maan keskiarvo oli 16,8 %. Myös muuttoliike on verottanut ja verottaa edelleen alueiden väkilukua. Muuttotappiot ovat kuitenkin olleet viime vuosina sekä Kainuussa että muilla vertailualueilla selvästi pienempiä kuin vielä 1990 luvulla. Kainuun muuttotappio oli 1 201 henkilöä vuonna 1997 ja 408 henkilöä vuonna 2008. Lapissa muuttotappio oli 1 918 henkilöä vuonna 1997 ja 422 henkilöä vuonna 2008. Pohjois- Karjalan muuttotappio oli 1 073 henkilöä vuonna 1997 ja 253 henkilöä vuonna 2008 (kuvio 7 ja 8). 2.4. Bruttokansantuote Kainuun bruttokansantuote on kasvanut tarkastelujaksolla vuotta 2005 lukuun ottamatta. Vuonna 2006 BKT kasvoi enemmän kuin maassa keskimäärin. Myös vuonna 2007 kasvua oli enemmän kuin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Myönteisestä kehityksestä huolimatta asukasta kohden laskettuna Kainuun bruttokansantuote jää kuitenkin Pohjois-Karjalan ja Lapin maakuntien alapuolelle ja on selvästi vertailumaakuntien ohella koko maan tasoa alhaisempi (kuvio 9). 2.5. Yritysten toimipaikat Yritysten toimipaikkojen määrä on lukumääräisesti pysynyt vuosina 2001-2005 jokseenkin ennallaan. Vuosina 2006 ja 2007 yritysrekisterin tietopohjaa on laajennettu mikä näkyy kasvuna toimipaikkojen määrässä. Asukasta kohden laskettuna Kainuussa on ollut tarkastelujaksolla vähemmän toimipaikkoja kuin vertailualueilla. Vuonna 2007 Kainuussa oli 1 000 asukasta kohden 53 toimipaikkaa, Pohjois-Karjalassa 58, Lapissa 59, kun koko maan keskiarvo oli 61 (kuvio 10 ja 11). 2.6. Työpaikat Työpaikkojen määrä on kasvanut kaikilla alueilla vuodesta 2005 vuoteen 2007. Suhteellisesti eniten työpaikkojen määrä on kasvanut Lapissa ja Kainuussa. Lapissa kehitys on ollut seudullisesti eriytynyttä, sillä Itä-Lapin osalta työpaikkojen määrän kasvu on ollut vähäistä. Myös Kainuussa on nähtävissä sisäistä eriytymistä sillä kasvu on pääosin keskittynyt Kajaanin seutukuntaan, vaikka myös Kehys-Kainuussa työpaikkojen määrän vähentyminen on pysähtynyt ja kääntynyt hienoiseen kasvuun tarkastelujakson lopulla (kuvio 12 ja 13). Avoimien työpaikkojen osalta Kainuun kehitys poikkeaa täysin vertailualueista. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen 11/2009 mukaan avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut eniten Kainuussa. Kainuun avoimien työpaikkojen määrä oli 2009 marraskuussa 54 % suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Huomionarvoista on, että koko maassa avoimet työpaikat ovat vähentyneet samalla ajanjaksolla keskimäärin 21 %.

5 2.7. Työllisyys- ja työttömyysaste Työllisyysasteen kehitys on ollut Kainuussa suotuisampaa kuin muilla tarkasteltavilla alueilla. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan (vuoden 2009 I, II ja III vuosineljänneksen keskiarvo) Kainuun työllisyysaste on vuonna 2009 säilynyt vuoden 2008 tasolla (61,9 %) ja ohittanut Pohjois-Karjalan (58,9 %) ja Lapin (60,8 %), joiden työllisyysasteet ovat selvästi laskeneet vuodesta 2008. Kaikkien tarkastelualueiden työllisyysasteet ovat kuitenkin merkittävästi koko maan keskiarvoa (68,8 %) alhaisemmat (kuvio 14). Työttömyysaste on tarkastelualueilla yhä selvästi muuta maata korkeampi. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan (vuoden 2009 I, II ja III vuosineljänneksen keskiarvo) työttömyysaste oli Kainuussa 1 %, Pohjois-Karjalassa 13,0 % ja Lapissa 11,8 %, kun koko maan työttömyysaste oli 8,3 %. On huomattava, että tilastokeskuksen aineistojen perusteella Kainuun työttömyysaste on vuonna 2009 jatkanut laskuaan (vrt. TEM työllisyyskatsaus 11/2009, kuvio 16). Kehitys poikkeaa vertailualueista, joiden työttömyysasteet ovat vuonna 2009 kääntyneet nousuun (kuvio 15). Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen 11/2009 mukaan työttömien työnhakijoiden määrä nousi vuoden 2009 marraskuussa koko maassa edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Kasvua oli yhteensä 36 %. Työttömyyden kasvu on ollut Itä- ja Pohjois-Suomessa selvästi muuta maata hitaampaa. Työttömien työnhakijoiden määrä lisääntyi vähiten Kainuussa, jossa kasvua oli 6 %. Pohjois-Karjalassa työttömien määrä lisääntyi 10 % ja Lapissa 19 % vuoden 2008 marraskuuhun verrattuna. Tarkastelualueiden muuta maata hitaampi työttömyyden kasvu johtuu osaltaan alueiden yritysrakenteesta ja toimialojen välisistä eroista. Vientipainotteisilla alueilla työttömyys nousee nopeasti, mutta myös laskee nopeasti viennin alkaessa vetää uudelleen. Työttömyys on kasvanut vähiten maa- ja metsätalouden aloilla, terveydenhuollossa sekä palvelualoilla, joiden osuus tarkastelualueiden työllisistä on ollut suhteellisesti suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Kainuussa myös julkinen hallinto on vertailualueita merkittävämpi työllistäjä. Voimakkainta työttömyyden kasvu on puolestaan ollut teollisuudessa ja kuljetuksen aloilla, joiden osuus alueiden työllisistä on ollut koko maan keskiarvoa pienempi. 3. Aluehallinnon uudistuksen vaikutuksia Kainuussa Aluehallinnon uudistuksen vaikutukset heijastuvat Kainuuseen seuraavien tekijöiden kautta: Uudet viranomaiset, niiden toimialueet ja tehtävät Suunnittelu- ja ohjausjärjestelmä Maakunnan liittojen aseman vahvistaminen ja yhteistoiminta-alueet 3.1. Uudet viranomaiset, niiden toimialueet ja tehtävät Valtion keskeisten aluehallintoviranomaisten lääninhallitusten, työ- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistojen tehtävät koottiin 1.1.2010 lukien kahteen monialaiseen viranomaiskokonaisuuteen, joita ovat aluehallintovirastot (6 virastoa) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (15 keskusta).

6 Kainuun maakunta kuuluu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) toimialueeseen, johon kuuluu myös Pohjois-Pohjanmaan maakunta. Viraston päätoimipaikka on Oulussa. Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on kaikki viisi vastuualuetta: peruspalvelut, oikeusturva ja luvat, pelastustoimi ja varautuminen, poliisitoimi, työsuojelu ja ympäristöluvat. Pohjois-Suomen AVIin siirtyy Oulun lääninhallituksen muut tehtävät lukuun ottamatta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY) siirtyviä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtäviä, ESR-ohjelma- ja hanketyötä, liikenneosastojen tehtäviä sekä liitolle siirtyviä EAKR -tehtäviä. Pohjois-Suomen työsuojelupiirin ja Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston tehtävät siirtyvät Pohjois- Suomen AVIin. Työjärjestyksellä voidaan antaa tarkempia määräyksiä mm. vastuualueiden toimintojen järjestämisestä ja työskentelypaikoista. Näin ollen jatkossakin on mahdollista, että Kajaanissa hoidetaan AVI:n toimialaan kuuluvia kuluttaja- ja alkoholihallinnon tehtäviä sekä työsuojeluvalvonnan tehtäviä, jotka edellyttävät paikanpäällä tehtävää valvonta- ja tarkastustoimintaa. Kainuun ympäristökeskuksessa hoidetut lupa-asiat siirtyvät Pohjois-Suomen AVIin hoidettavaksi. ELYjen perusrakenne 1.1.2010: 15 ELYä, noin 4400 htv ELYn johtajan vastuualue Strategiaprosessi ohjaus maakuntayhteystyö strategiset kumppanuudet EU-rahoitteiset ohjelmat Asiakkuusprosessi asiakaslähtöinen johtaminen asiakassegmentit asiakastieto Asiakaspalvelu ja kanavat Tukipalvelujen prosessi henkilöstö- ja taloushallinto osaamisen kehittäminen oikeudelliset toimenpiteet Varmennukset, maksatukset Elinkeino, työvoima, osaaminen ja kulttuuri työllisyys, yrittäjyys, koulutus ja osaaminen innovaatiot ja kansainvälistyvä liiketoiminta kirjasto-, liikuntaja nuorisotoimi kvtehtävät ja lähialueyhteistyö maaseutu ja energia maahanmuutto Ympäristö ja luonnonvarat ympäristönsuojelu alueiden käyttö luonnonsuojelu vesien hoito ja ympäristön tilan seuranta kehittäminen ja lähialueyhteistyö vesivarojen käyttö ja hoito Liikenne ja infrastruktuuri tie- ja liikenneolojen suunnittelu tiepidon hankinnat asiakas- ja viran omaispalvelut julkisen liikenteen järjestäminen muut liikennettä ja infrastruktuuria koskevat tehtävät Maakunnan kehittymisedellytysten paraneminen Asiakastarpeen mukaiset palvelut ELYn tehokkuus ja tuottavuus Tukipalvelut: 670 htv 1710 htv 1450 htv 560 htv TE -toimistot 3500 htv Metsäkeskukset 1000 htv Kuva 1. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät ja perusorganisaatio. Kainuun maakunta muodostaa Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimintaalueen. Kainuun ELYssä on elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella. Kainuun ELYn päätoimipaikka on Kajaanissa. Tämä tarkoittaa, että Kainuun ELYyyn siirtyy Kainuun TE-keskuksen tehtävät, Oulun lääninhallituksen ESR -tehtävät sekä Kainuun ympäristökeskuksen tehtävät lukuun ottamatta ympäristölupatehtäviä, jotka siirtyvät Pohjois-Suomen AVIin. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne- ja infrastruktuurivastuualue hoitaa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lisäksi vastuualueen tehtäviä myös Kainuun maakunnassa, Kainuun ELYn toimialueella. Tämä tarkoittaa, että Oulun tiepiirin tehtävät siirtyvät Pohjois- Pohjanmaan ELYn hoidettavaksi. Pohjois-Pohjanmaan ELYyyn siirtyvät myös Oulun lääninhallituksesta julkisen liikenteen hankinnat, jotka rahoitetaan Kainuun kehittämisrahasta. Pohjois- Pohjanmaan ELYn päätoimipaikka on Oulussa.

7 Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY hoitaa oman toimialueensa lisäksi Kainuun maakunnassa opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) tarkoitetut oppilaitosten perustamishankkeisiin ja vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) tarkoitettuihin perustamishankkeisiin liittyvät tehtävät, ammatilliseen ja aikuiskoulutukseen liittyvät tehtävät, kirjastolaissa (904/1998) tarkoitetut kirjastoasiat, liikuntalaissa (1054/1998) tarkoitetut liikunta-asiat ja nuorisolaissa (72/2006) tarkoitetut nuorisoasiat. Nämä edellä mainitut kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä ammatilliseen ja aikuiskoulutukseen liittyvät tehtävät ovat olleet Kainuun maakunnan osalta Oulun lääninhallituksessa hoidettuja tehtäviä. Annettaessa valtioneuvoston asetukset aluehallintovirastoista sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista merkittiin valtioneuvoston pöytäkirjaan kaksi lausumaa, jotka koskivat virastojen ja keskusten aluejakoa ja kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamista Keski-Pohjanmaalla. 3.2. Uusien aluehallintoviranomaisten suunnittelu- ja ohjausjärjestelmä Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten strateginen suunnittelu ja ohjaus tapahtuvat näitä virastoja ohjaavien ministeriöiden yhteistyönä. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle (=koordinoiva ministeriö) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yleishallinnollinen ohjaus työ- ja elinkeinoministeriölle (=koordinoiva ministeriö). Uusien viranomaisten toimintaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä alueiden näkemysten huomioimiseksi laaditaan virastoille niiden toiminnan yleistä suunnittelua, ohjausta ja järjestämistä varten virastojen/keskusten yhteinen strategia-asiakirja (yksi AVI:ille ja yksi ELYille) ja jokaiselle virastolle/keskukselle erilliset strategiset tulossopimukset. Strategia-asiakirja ja strateginen tulossopimus laaditaan hallituksen toimikaudeksi ja niiden sisältö tarkistetaan tarvittaessa vuosittain. Strategia-asiakirja sisältää hallitusohjelmasta, hallituksen strategia-asiakirjasta, kehyspäätöksistä, valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista, maakuntaohjelmista, politiikkaohjelmista, muista poikkihallinnollisista ohjelmista sekä kansainvälisistä sopimuksista ja lainsäädännöstä johdettavat tavoitteet sekä suunnitelman resurssien kohdentamisesta tavoitteiden toteuttamiseen hallinnonaloittain. Strategisen tulossopimuksen sisältö johdetaan strategia-asiakirjasta. Siinä määritellään kullekin organisaatiolle painopisteet, keskeiset toimintalinjat, yhteistyökysymykset ja määrärahapuitteet hallinnonaloittain. Lisäksi määritellään valtion kanta maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien mukaisten hankkeiden toteuttamiseen. Strategia-asiakirja ja strateginen tulossopimus laaditaan koordinoivien ministeriöiden johdolla yhteistyössä toiminnalliseen tulosohjaukseen osallistuvien ministeriöiden tai keskusvirastojen, AVIen/ELYjen sekä maakunnan liittojen kanssa. AVIen osalta maakunnan liitto osallistuu yhteistyöhön tarvittavilta osin. Maakunnan liittojen osallistuminen valtion aluehallintoviranomaisten suunnittelu- ja ohjausprosessiin sekä -asiakirjojen valmisteluun on kokonaan uusi toimintatapa. Aiemmin maakunnan liitoilla ei ole ollut mahdollisuutta osallistua näin syvällisesti valtion aluehallintoviranomaisten suunnittelu ja tulosohjaukseen.

8 Strategisen tulossopimuksen lisäksi ohjaava ministeriö tai keskusvirasto voi halutessaan tehdä aluehallintoviraston tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa toiminnallisen tulossopimuksen, jossa sovitaan sektorikohtaisista yksityiskohtaisemmista painopisteistä, linjauksista ja tulostavoitteista sekä sektorikohtaisten määrärahojen kohdentamisesta. Kesän ja syksyn 2009 aikana valmisteltiin luonnokset aluehallintovirastojen ensimmäisiksi strategisiksi tulossopimuksiksi. Aluehallintovirastojen osalta käytännön yhteistyöstä strategisen tulossopimuksen valmistelun yhteydessä maakunnan liiton kanssa vastasivat aluehallintovirastojen muutosryhmät. (Virastojen aloitettua toimintansa aluehallintovirastot.) Maakunnan liittojen kanssa yhteistyössä on tullut valmistella strategisen tulossopimusluonnoksen toimintaympäristön kuvaus sekä muut tarvittavat osuudet. Lisäksi maakunnan liitoille annettiin mahdollisuus antaa lausunto aluehallintovirastojen strategisten tulossopimusten luonnoksista. Strategiset tulossopimukset allekirjoitetaan, kun uudet virastot ovat aloittaneet toimintansa. Kuusi ELYjä toiminnallisesti ohjaavaa ministeriötä valmisteli keskinäisellä yhteistyöllä strategiaasiakirjan keväällä 2009. Siinä ministeriöt määrittelevät ELYjen toiminnan keskeiset painopisteet vuosiksi 2010-2011. Näitä on kolme: - Alueellisen kilpailukyvyn ja väestön hyvinvoinnin edistäminen - Ilmastonmuutoksen hillintä ja kestävän kehityksen edistäminen - Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnan kehittäminen Strategia-asiakirjan alussa on katsaus toimintaympäristön keskeisiin muutostekijöihin. Toiminnan painopisteiden lisäksi strategia-asiakirjassa on kuvattu ELYjen organisoinnissa ja toiminnan käynnistämisessä keskeisinä pidettyjä henkilöstön kehittämistä koskevia tekijöitä. Syyskuun loppuun 2009 mennessä ELY-muutosryhmät ovat valmistelleet luonnokset ELYn strategisiksi tulossopimuksiksi. Maakunnan liitot ovat olleet koko ajan tiiviisti mukana ELYjen tulossopimusesitysten laadinnassa. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman painopisteet ja keskeiset hankekokonaisuudet on sisällytetty ELYjen toiminnan suunnitteluun. Näin jokaisen ELYn toiminnan kuvaus ja tavoitteet ovat alueensa näköisiä. ELYjen tulossopimusneuvottelut käydään marraskuussa työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Neuvotteluihin osallistuvat kaikki vastuuministeriöt ja niiden aluehallinto sekä maakunnan liitot. Varsinaiset tulossopimukset allekirjoitetaan vuoden 2010 alussa, kun ELYt ovat aloittaneet toimintansa. AVIen ja ELYjen seuraava tulossuunnittelukausi on hallituskauden mittainen ja se käsittää vuodet 2011-2015. Tämän suunnittelukauden valmistelu aloitetaan syksyllä 2010. 3.3. Maakunnan liittojen aseman vahvistaminen ja yhteistoiminta-alueet Aluehallinnon uudistuksen yhteydessä valtion aluehallintoa koskevien seikkojen lisäksi maakunnan liittojen aseman ja tehtävien uudistamiseksi muutetaan myös alueiden kehittämislakia. Maakunnan liittojen asemaan liittyvät muutokset toteutetaan alueiden kehittämislain kokonaisuudistuksen yhteydessä, joka tuli voimaan samaan aikaan valtion aluehallinnon uudistuksen kanssa, 1.1.2010 lukien. Muutokset ja lisäykset koskevat maakunnan liittojen tehtäviä, yhteistoiminta-alueita ja niiden puitteissa hoidettavia tehtäviä, päätöksenteon järjestämistä yhteistoiminta-alueilla, yhteistoimintaelintä

9 ja sen valitsemista, yhteistoiminnasta sopimista ja siihen velvoittamista, maakuntaohjelmien vaikuttavuuden lisäämistä alueiden kehittämisessä sekä muutoksenhakua yhteistoimintaelimen päätöksiin. Maakunnan liittojen uudet tehtävät tulevat osaksi kaikkien maakunnan liittojen tehtäviä. Taidetoimikuntien asettamisessa, jos taidetoimikunnan alue kuitenkin muodostuu useammasta maakunnan liiton alueesta, asiainomaiset maakunnan liitot määräävät jäsenet yhdessä. Näin ollen Kainuun maakuntakuntayhtymä määräisi jäsenet yhdessä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan liiton kanssa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin mm. alueellisen liikuntaneuvostojen lukumäärästä. Tarkoituksena on, että niitä perustettaisiin yhdeksän. Määrä vastaisi suunniteltujen maakunnan liittojen yhteistoiminta-alueiden määrää. Maakunnan liittojen yhteistoiminnan järjestämiseksi maa jaetaan maakuntien yhteistoimintaalueisiin merkittävien ylimaakunnallisten asioiden käsittelemistä varten. Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakunnan liittojen jäsenkuntien on sovittava yhteistoiminnan piiriin kuuluvien asioiden käsittelyn ja päätöksenteon järjestämisestä joko siten, että päätösvaltaa käyttää maakunnan liittojen yhteinen toimielin tai siten, että päätösvaltaa käyttävät maakunnan liitot yhtäpitävin päätöksin. Lähtökohta on, että maakunnan liittojen yhteistoiminta järjestetään, ettei maakunnan liittojen yhteistoiminta-alue ole ao. tehtävissä toimivaa valtion viranomaisen aluejakoa pienempi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ELYjen laajimmat toimialueet (ELY 9) muodostuvat myös maakunnan liittojen yhteistoiminta-alueiksi. Kainuu kuuluu Pohjois-Pohjanmaan kanssa samaan yhteistoiminta-alueeseen. Maakunnan liittojen yhteistoimintaan liittyen hallintovaliokunta toteaa mietinnössään (22/2009 vp), että säädettävä laki alueiden kehittämisestä koskee myös Kainuun maakuntaa. Laki Kainuun hallintokokeilusta (343/2003) on kuitenkin Kainuun maakunnan osalta erityislaki, joka yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaan tulee sovellettavaksi ennen alueiden kehittämislakia siltä osin kuin kyseisten lakien välillä on ristiriitaa. Yhteistoiminnassa voidaan käsitellä näistä tehtävistä vain niitä, jotka koskevat yhteistoimintaaluetta yhteisesti. Kainuun hallintokokeilulain määrittelemiin tehtäviin - toisin sanoen Kainuun kehittämisrahan piirissä oleviin asioihin - yhteistoimintavelvoite ei ulotu, vaikka nämä asiat koskisivat maakunnan yleistä kehittämistä ja olisivat maakuntaohjelmassa tai sen toteuttamissuunnitelmassa määriteltyjä. Käytännössä Kainuusta yhteistoimintamenettelyyn voisi mennä asioita, jotka eivät ole maakunnan omassa päätösvallassa Kainuun kehittämisrahan tai hallintokokeilulaissa mainitun EU-rahoituksen kautta ja jotka koskevat pitkäjänteisesti myös Pohjois-Pohjanmaata. Tällaisia asioita voisivat olla esimerkiksi liikenneinvestoinnit, joita ei rahoiteta Kainuun kehittämisrahasta. Eduskunta hyväksyi alueiden kehittämisestä koskevan lain (1651/2009) ja eräät siihen liittyvät lait 11.12.2009 (EV 248/2009 vp). Eduskunta liitti vastaukseen seuraavan lausuman: Eduskunta edellyttää hallituksen tarkkaan seuraavan maakunnan liittojen yhteistoimintajärjestelyjä ja niiden toimivuutta sekä ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin maakunnan liittojen yhteistyötä haitallisesti rajoittavien esteiden poistamiseksi, mikäli tällaisia esteitä ilmenee yhteistoiminnassa, jota tehdään alueella, joka poikkeaa alueiden kehittämisestä annettavan lain 11 :ssä tarkoitetusta yhteistoimintaalueesta.

10 4. Kainuun maakunnan nykyinen asema ja tehtävät verrattuna muihin maakuntiin Maakuntavaltuusto Maakuntahallitus 1 Maakuntahallitus2 Maakuntahallitus3 Johtoryhmä Ennakointi- ja seurantaryhmä (kehittäjäkumppanit) Strategiaryhmä (kehittäjäkumppanit) Sosiaali- ja terveyslautakunta Koulutuslautakunta Maakuntajohtaja Toteuttamissuunnitelma (TOTSU) Kainuun kehittämisraha Maakuntaohjelma EUraha Sosiaali- ja terveys toimiala Koulutus toimiala Yhteiset palvelut Suunnittelu ja kehittäminen aluekehitys maankäyttö kehittämisrahoitus viestintä Ohjelmat ja sopimukset Rahoitusryhmä (rahoittajien edustajat) Toimialojen ym. Foorumit Kuva 2. Kainuun maakunnan organisaatio. Laissa on säädetty Kainuun hallintokokeilusta, jonka tarkoituksena on hankkia kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista Kainuun kehittämiseen, kunnallisten palveluiden järjestämiseen, kansalaisten osallistumiseen, kunnallishallintoon, valtion aluehallinnon toimintaan sekä maakunnan ja valtion keskushallinnon suhteeseen. Maakunta huolehtii lain mukaan myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta, edistää yhteistyötä maakunnan kehittämisen kannalta keskeisten julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa ja valvoo maakunnan etuja. Maakunta voi antaa lausuntoja ja tehdä ehdotuksia viranomaisille. Kainuun maakunta -kuntayhtymän hallintoon kuuluu kolme eri kokoonpanoissa toimivaa maakuntahallitusta. Maakuntahallitus I on perushallitus, johon kuuluu jäseninä 10 poliitikkoa, puheenjohtajana ja esittelijänä on maakuntajohtaja. Tehtävät ovat laajemmat kuin tavallisen maakuntahallituksen muissa maakunnissa. Vaalan kunnan edustaja on jäsenenä mukana käsiteltäessä maakunnan liiton toimialaan kuuluvia asioita. Kokouksia vuonna 2009 20 kpl.

11 Maakuntahallitus II koostuu I-hallituksen jäsenistä sekä viidestä valtion viranhaltijasta: Kainuun TE -keskuksen, Kainuun metsäkeskuksen, Kainuun ympäristökeskuksen, Oulun lääninhallituksen liikenneosaston ja Oulun tiepiirin edustajista. Tämän hallituksen ainoa tehtävä on tehdä esitykset maakuntavaltuustolle Kainuun kehittämisrahasta sekä sen käytön seurannasta. Puheenjohtajana ja esittelijänä on maakuntajohtaja. Vaalan edustaja ei kuulu hallitukseen. Kokouksia vuonna 2009 4 kpl. Maakuntahallitus III on samalla maakunnan yhteistyöryhmä eli MYR. Se on Suomen laajin MYR, sillä jäsenmäärä on 1+11+11+11=34. Tehtävät ovat samankaltaiset kuin muilla MYR:eillä, mutta Kainuussa niin EU-rahoituksesta, maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmasta kuin maakunnan yhteistyöasiakirjasta päättää maakuntavaltuusto, jolle MYR tekee esityksensä. Puheenjohtajana ja esittelijänä on maakuntajohtaja. Kokouksia vuonna 2009 7 kpl. Kuva 3. Kainuun maakunta -kuntayhtymän kehittämisjärjestelmä. Yksi keskeisimmistä kokeiluun liittyvistä uusista kehittämisen välineistä on valtion talousarviossa oleva Kainuun kehittämisraha, momentti 32.50.63. Se muodostettiin alun perin seuraavista momenteista/kohteista, joita vastaavaan käyttöön Kainuun kehittämisraha vuosittain maakuntavaltuuston päätöksellä kohdennetaan: 1) maakunnan kehittämisrahasta; 2) metsäluonnon hoidon edistämisestä; 3) alueellisen joukkoliikenteen ostoista; 4) alueellisesta kuljetustuesta; 5) yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukemisesta; 6) työvoimapoliittista koulutushankinnoista sekä palkkatuesta;

12 7) työllisyysperusteisista investoinneista, työllisyystyöohjelmasta ja työllisyyspoliittisesta avustuksesta; 8) ympäristönsuojelun edistämiseen myönnettävien avustusten yleisistä ehdoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisista avustuksista; tämä kohta ei ole erillisenä käytössä 9) yhdyskuntien vesihuoltotöistä; 10) ympäristötöistä; sekä 11) perustienpidosta ja tieverkon kehittämisestä. Rahoituksellisesti kohdat 11 ja 6 eli tienpito ja työvoimapoliittiset toimet ovat ylivoimaisesti merkittävimmät, sillä ne muodostavat Kainuun kehittämisrahasta noin kolme neljäsosaa. Monesti on aiheuttanut sekaannusta myös Kainuun kehittämisrahan vertaaminen suoraan muissa maakunnissa maakunnan liittojen käytössä olevaan maakunnan kehittämisrahaan. Kyseessä on kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Kokeilulaissa on määritelty suorilla vaaleilla valittavan Kainuun maakuntavaltuuston kehittämiseen ja taloudelliseen ohjaukseen liittyvät tehtävät. Vastaavia ei ole muilla maakuntavaltuustoilla. Valtuuston rooli on vahva sekä Kainuun kehittämisrahan että Euroopan yhteisön alueellisten varojen käytön ohjaamisessa. Näin tulee olla jatkossakin, vaikka seurauksena toisaalta on välillä pientenkin muutosten kuljettaminen maakuntavaltuuston kautta. EU-rahoituksen osalta maakuntavaltuusto on käyttänyt ohjausvaltaa ehkä liiankin niukasti, jos ajatellaan esimerkiksi nykyistä tarvetta ESR -rahoituksen hakumenettelyn ja päätöksenteon nopeuttamiseen. Toinen keskeinen kehittämistavan uudistus on Kainuussa sisäisesti tehty ratkaisu perustaa maakuntahallituksen päätöksellä kolme pysyvää ryhmää. Ne ovat strategiaryhmä, rahoitusryhmä sekä ennakointi- ja seurantaryhmä. Strategiaryhmä koostuu laajasti luottamushenkilöistä, viranomaisista ja sidosryhmistä. Ryhmä käsittelee ja koordinoi mm. maakuntaohjelman, maakuntakaavan ja muiden alueellisten strategioiden laatimista. Tehtävät ovat hieman samanlaiset kuin maakunnan yhteistyöryhmällä MYR:llä, mutta kuitenkin laajemmin kehittämiseen liittyvät ja tasoltaan strategisemmat ilman hankekäsittelyjä. Strategiaryhmään voidaan nimetä alaryhmiä, nykyisin alaryhmänä on maaseuturyhmä. Strategiaryhmä toimintatapa on tuonut uutta jäntevyyttä ja samalla joustavuutta kun tiukoista määrämuotoisuuksista ei ole tarvinnut pitää kiinni. Jäsenistö on osin sama kuin MYR:ssä. Uudeksi alatyöryhmäksi on tarkoitus nimetä alueellisen liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimisen sekä alueellisten laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimisen yhteensovittamisesta vastaava ryhmä. Strategiaryhmän puheenjohtajana on maakuntajohtaja. Vuonna 2009 kokouksia 3 kpl. Rahoitusryhmä koostuu kuntayhtymän ja valtion aluehallinnon edustajista. Ryhmän tehtävänä on käsitellä kaikki rahoitettavat hankkeet (ml. yrityshankkeet) siitä riippumatta tuleeko rahoitus alueellisista EU-ohjelmista tai Kainuun kehittämisrahasta, myös Leader-hankkeiden laillisuuskäsittely kulkee ryhmän kautta. Ryhmän kautta kulkee myös maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman eli TOTSUn ja samalla maakunnan yhteistyöasiakirjan eli MYAKn valmistelu. Ryhmän tehtävänä on koordinoida hankekäsittelyä vaikuttavuuden lisäämiseksi. Puheenjohtajuus on jaettu, kevätkauden puheenjohtajana on maakuntajohtaja ja syyskauden TE-keskuksen johtaja. Vuonna 2009 kokouksia 14 kpl. Kokousten lisäksi kiireellisissä tapauksissa on käytetty kirjallista menettelyä eli hankeehdotuksesta ja arvioinnista on lähetetty tiedot jäsenille sähköpostilla ja annettu kommenttiaikaa pari päivää.

13 Ennakointi- ja seurantaryhmä koostuu eri viranomaisten ja asiantuntijaorganisaatioiden sellaisista edustajista, joiden työtehtävät omissa organisaatioissa liittyvät ennakointiin, arviointiin ja tilastoseurantaan. Ryhmä laatii vuosittain kesäkuussa maakuntavaltuustolle laajan raportin Kainuun kehittymisestä edellisen vuoden aikana, lisäksi ryhmä julkaisee kahdesti vuodessa tiedot valittujen kärkialojen nopeista suhdannemuuttujista kuten liikevaihdosta ja henkilökunnan määrästä. Ryhmä toimii ALKU-hankkeen tarkoittamana alueellisesta ennakoinnista vastaavana ryhmänä. Ryhmän puheenjohtajana on kuntayhtymän edustaja. Vuonna 2009 kokouksia 2 kpl. Taulukko 1. Kainuun ja muiden maakuntien hallinnon eroista. KAINUU Muualla Johtopäätökset 1. Kainuun kehittämisraha, joka Hallinnonalakohtaiset momentit Laaja-alainen kehittämisraha on koostuu alun perin kuuden eri edelleen. hyvä alku maakunnalliselle talousarvioesitykselle. Kehittä- ministeriön monista momenteista valtion talousarviossa. misrahan sisältöä on syytä laajentaa nykyisestä. Kehittämisrahan käyttötarkoituksiin ei sisälly esim. OPM:n ja MMM:n toimenpiteitä. 2. Maakuntavaltuustolla on ohjausvalta Kainuun kehittämisrahan ja EU-rahan suuntaamisessa eri viranomaisille. Valtion viranomaisten tulee noudattaa maakuntavaltuuston asettamia tavoitteita ja toimintaohjeita koskien Kainuun kehittämisrahan ja EU-rahoituksen käyttöä, nämä velvoitteet maakuntaohjelman ja TOTSUn ohjauksen lisäksi. MYR voi suunnata keskushallinnon ohjeiden mukaisesti rajatusti EU-rahoitusta. Eri viranomaiset toimivat omien määrärahojensa puitteissa, ohjaus vain maakuntaohjelman ja TOTSUn kautta. Kainuussa maakunnallisen ohjauksen mahdollisuus on selvästi laajempi. Hyvä menettelytapa. 3. Kainuun kehittämisraha sekä Kainuuseen tuleva EU-rahoitus osoitetaan valtion talousarvioesityksessä omina kohtinaan, joiden suuruuden eduskunta päätöksellään hyväksyy. Valtioneuvosto päättää maakunnan kehittämisrahan ja EUrahoituksen kohdistamisesta maakunnittain. Kainuussa seuraavan vuoden rahoituksen määrä tiedetään käytännössä jo syyskuun alussa eli helpottaa suunnittelua. Hyvä menettelytapa. 4. Hallintokokeilulaissa määritelty yhdeksi tehtäväksi maakunnan yleisen elinkeinopolitiikan hoitaminen; tämä linjataan lähinnä maakuntaohjelman avulla, käytännön toiminnat rahoitusryhmän tehtävinä; kunnilla on luonnollisesti edelleen kaikki omat perinteiset elinkeinopolitiikan tehtävänsä. Uuden alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009) 10 :n 1 kohdan mukaan Maakunnan liitto vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä Vastaavaa määrittelyä kuin Kainuussa ei muualla ole. Hyvä menettelytapa.

14 5. Äkillisen rakennemuutoksen rahoitus hoidetaan Kainuussa kokonaan kansallisin varoin lisäyksenä Kainuun kehittämisrahaan; Kainuu ei siis osallistu EU-rahoituksesta tehtävään varaukseen eikä myöskään saa EU-rahaa äkillisen rakennemuutoksen perusteella. 6. Maakuntavaltuusto tekee maaliskuussa esityksensä Kainuun kehittämisrahan käyttötarkoituksista ja määrästä valtion seuraavan vuoden talousarvioon. Valtioneuvoston talousarvioesityksen antamisen jälkeen maakuntavaltuustossa marraskuussa tehtävän päätöksen perusteella TEM irrottaa Kainuun kehittämisrahan suoraan eri viranomaisille seuraavaksi vuodeksi. Muissa maakunnissa EUrahoitusta käytetään osana äkillisen rakennemuutoksen rahoitusta ja EU-rahoituskehyksistä varataan siihen etukäteen tietty osuus. Eri viranomaiset tekevät keväällä valtion budjettiin esityksensä omista määrärahoistaan ja saavat tiedot heille tulevista määrärahoista seuraavan vuoden alussa. Kainuuta koskeva menettely on yksinkertaisempi ja joustavampi. Hyvä menettelytapa. Kainuun kehittämisrahasta tehtävä esitys kokoaa tarpeet laajaalaisesti näkyviin poliittiselle päättäjälle. Hyvä menettelytapa. 7. Maakuntavaltuusto raportoi Kainuun kehittämisrahan käytöstä vuosittain TEM:lle helmikuussa. Hallinnonalojen omat raportit suoraan ministeriöille. Yksi raportti helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Hyvä menettelytapa. 8. Erikseen maakuntahallitus II, joka käsittelee vain Kainuun kehittämisrahaa. Vain yksi maakuntahallitus. Harkittava onko II hallituksen toimintaa perusteltua jatkaa. 9. Kainuun kehittämisrahaan sisältyy tiehallinnon ja ympäristötöiden kohteisiin arvonlisävero. Arvonlisävero-osuudet varataan ministeriöittäin yhdelle momentille, josta ALV:n käyttö kirjataan kohteittain vuoden kuluessa. Kainuun tapa näyttää heti aiheutuvat todelliset kokonaiskustannukset; menettelyn erilaisuus oudoksuttanut välillä hallinnossa. Hyvä menettelytapa. 10. MYR-sihteeristön rooli on nykyisin lähinnä muodollinen, sillä rahoitusryhmässä sovitaan etukäteen eri asiat ja käsitellään kaikki hankkeet, myös yrityshankkeet ja Leader-hankkeet. MYR-sihteeristö tärkein rahoitusta ja ohjelmien edistymistä koordinoiva virkamiesryhmä, hankekäsittelyn kattavuus vaihtelee. Rahoitusryhmä on tuonut laajaalaisuutta koordinointiin ja samalla käsittelyyn uutta joustavuutta; lainsäädännön voisi uudistaa vallitsevan käytännön mukaiseksi 11. Kolmen vuoden siirtomääräraha. Määräraha käytettävä budjettivuoden kuluessa. Merkittävästi joustavuutta lisäävä piirre. Hyvä menettelytapa.

15 Asia, joka ei ole maakuntavaltuuston päätösvallassa, mutta joka on silti ollut hyvin merkittävä pienten yritysten kannalta, on yritysten sotumaksujen alennus, maksimissaan 30 000 euroa yritystä kohden vuodessa. Tältä osin pohjoista ja osin itäistä Suomea ja saaristoalueita koskeva erillislaki on päättymässä vuoden 2011 lopussa. Yrittäjäjärjestön mukaan alennuksella on ollut selkeästi positiivisia vaikutuksia ja jatkossa on aihetta kehittää jokin vastaava yleinen yrityksiä koskeva huojennustapa. Yksi mahdollisuus voisi olla yritysten koulutuskustannuksiin liittyvä vähennysoikeus. Aihe on parhaillaan mietinnässä Kainuun Yrittäjät ry:ssä ja Kajaanin kauppakamariosastossa ja siitä tulee heiltä erikseen tarkempi ehdotus vuodenvaihteen tienoilla. 5. Kainuun kehittämisraha ja siihen liittyvät menettelyt Hallintokokeilulain mukaan Kainuun kehittämisraha jaetaan eri käyttötarkoituksiin. Jo aiemmin todettiin, että tienpito ja työvoimapoliittiset toimet ovat selvästi suurimmat käyttökohteet. Oheinen pylväskuvio havainnollistaa eri käyttökohteiden suuruuden. 30 KAINUUN KEHITTÄMISRAHA 58,954 MILJ. V. 2010 25 24,453 20 18,700 15 10 7,134 5 2,877 0,270 1,480 0,940 0,500 1,500 0,400 0,700 0 1.Kainuun maakunta -kuntayhtymä 1.KMK Paltamon työllisyyskokeilu 2.Kainuun metsäkeskus 3.Oulun lääninhallitus joukkoliikenne 4.Alueellinen kuljetustuki 5.Yritysten investointi ja keh. 6.Koulutushankinnat ja palkkatuki 7.Investoinnit ja työllisyys-ohjelma, projektituki 9.Yhdyskuntien vesihuol-totyöt 10.Ympäristötyöt 11.Perustienpito Kuva 4. Kainuun kehittämisraha v. 2010. Eri toimintoihin käytettävän rahoituksen määrä näkyy jäljempänä tekstissä olevista kaavioista, joissa on verrattu rahoituksen määrää Kainuussa vuosina 2005-2010 valtakunnallisiin budjettirahoihin. Kussakin kaaviossa on tavanomainen Kainuun kehittämisrahan käyttö kuvattu punaisella yhtenäisellä viivalla, mahdollinen toimintaan kohdistettu erillisrahoitus on kuvattu punaisella katkoviivalla. Sininen yhtenäinen viiva kuvaa valtion tilinpäätöksessä tai budjetissa vuosittain muualle Suomeen osoitettua rahoitusta. Kaavioissa lyhenne KKR tarkoittaa Kainuun kehittämisrahaa. Kaavioiden vasemmassa laidassa oleva asteikko koskee Kainuun kehittämisrahaa eli punaisia käyriä ja oikeassa laidassa oleva asteikko liittyy valtakunnalliseen rahoitukseen eli siniseen käyrään.

16 Kainuun maakunta -kuntayhtymällä itsellään elinkeinopoliittisiin toimiin ja muuhun alueelliseen kehittämiseen käytettävissä olleen/olevan hankerahoituksen osalta kaaviosta 1 voi todeta, että määrärahan kehitys on ollut melko tasaista ennen vuotta 2009. Silloin Paltamon mittava työllisyyskokeilu alkoi valtion erillisrahoituksen mahdollistamana. Vuonna 2010 erillisrahoituksen määrä on kasvanut. Kaaviossa on kuvattu eduskunnan budjettipäätöksessä mahdollistettu maksimaalinen erillisrahoitus. Muu Suomi kohdan MKR tarkoittaa maakunnan kehittämisrahaa. Paltamon työllisyyskokeilua on selostettu tarkemmin myöhemmin tekstissä. Kainuun metsäkeskukselle osoitettu rahoitus metsätalouden ympäristötukeen on ollut selvästi kaikkein pienin kohta Kainuun kehittämisrahassa. Tuon määrärahan käyttötarkoitus on alun perin määritelty erittäin kapeaalaiseksi, sen käyttötarkoitus on korvata yksityiselle metsänomistajalle ne vähäistä suuremmat lisäkustannukset tai taloudelliset menetykset, jotka aiheutuvat metsälain 10 3 momentin tarkoittaman velvoitteen täyttämisestä tai siitä että biologinen monimuotoisuus otetaan erityisen hyvin huomioon. Valtakunnallisesti kohta sisältää myös ympäristötuen. 12,0 1 8,0 6,0 4,0 2,0 Kaavio 1 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR, perusrahoitus muu Suomi, MKR KKR, sis. lisärahoituksen 14 12 10 8 6 4 2 Kaavio 1. Kainuun kehittämisraha kohta 1. Kainuun maakunta -kuntayhtymä (sis. Paltamon työllisyyskokeilun) verrattuna maakunnan kehittämisrahaan, tiedot valtion tilinpäätöksistä. 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 Kaavio 2 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR muu Suomi Kaavio 2. Kainuun kehittämisraha, Kainuun metsäkeskus, kohta 2 metsäluonnon hoidon edistäminen. 2 18,0 16,0 14,0 12,0 1 8,0 6,0 4,0 2,0 Olennaisin lisäys valtakunnallisesta linjauksesta poiketen on kaaviossa 3 näkyvä joukkoliikennepalveluiden ostamiseen kohdistettu rahoitus. Kainuussa on haluttu pitää huolta siitä, että eri taajamista on kohtuulliset päivittäiset yhteydet. Valtakunnallisesti rahoitus on hieman vähentynyt. Joukkoliikenteen jyrkkä kustannustason nousu ja matkustajamäärien väheneminen ovat aiheuttaneet tarpeen kohdistaa varoja aiempaa enemmän kahtena viime vuotena. 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Kaavio 3 2005 2006 2007 2008 2009 2010 6 5 4 3 2 1 KKR muu Suomi Kaavio 3. Kainuun kehittämisraha, Oulun lääninhallitus, kohta 3. Alueellisen liikenteen palvelujen osto ja paikallisliikenteen valtionavustus.

17 Yritysten alueellinen kuljetustuki määräytyy koko maassa tarkasti lainsäädännön perusteella, voisi miltei puhua yritysten subjektiivisesta oikeudesta tukeen. Tämä kohta Kainuun kehittämisrahasta voitaisiin vaikka poistaa, sillä sen käyttöperusteisiin maakuntavaltuusto ei voi käytännössä puuttua. Rahoituksen määrä on pysynyt vuosittain vakaana. 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Kaavio 4 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR muu Suomi Kaavio 4. Kainuun kehittämisraha, TE -keskus, kohta 4. Alueellinen kuljetustuki. Kaaviossa 5 näkyy yrityshankkeisiin kohdistettu erillisrahoitus sisältäen mm Talvivaaran investointituen sekä äkilliseen rakennemuutokseen tarkoitetun rahoituksen. Kahtena ensimmäisenä vuotena rahoitus oli erittäin pieni, koska katsottiin, että Kainuussa lähes kaikki yritysinvestoinnit hoidetaan EAKRrahoituksella. Vuosittainen vaihtelu on ollut erittäin suurta. Muualla maassa kansallista rahoitusta on korotettu suunnilleen nelinkertaiseksi mm äkillisten rakennemuutosten takia. Tämän kohdan erillisrahoituksia käydään tarkemmin läpi myöhemmin tekstissä. 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Kaavio 5 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR, perusrahoitus KKR, sis. lisärahoituksen muu Suomi Kaavio 5. Kainuun kehittämisraha, TE-keskus, kohta 5. Yritysten investointi ja kehittämishankkeiden tukeminen, sis. Talvivaaran ja rakennemuutosinvestointeja. Kaaviossa 6 vuoden 2008 kohdalla näkyy äkilliseen rakennemuutokseen saatu koulutusrahoitus. Tuosta rahoituksesta käytettiin valtaosa vuonna 2009. Kokonaisuutena koulutukseen ja palkkatukeen Kainuussa kohdennettu rahoitus ei ole ylittänyt valtakunnallista kehitystä. Vaikka palkkatuki on säilynyt suurimpana osana, sisäinen painotus Kainuussa valtuuston päätöksellä on kohdistunut joka vuosi vahvemmin koulutukseen. Toteutus lukuisina ulkopuolisilta ostettuina kursseina. Kainuun kehittämisrahan toiseksi suurin käyttökohde. 25,0 2 15,0 1 5,0 Kaavio 6 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR, perusrahoitus muu Suomi KKR, sis. lisärahoituksen 60 50 40 30 20 10 Kaavio 6. Kainuun kehittämisraha, TE-keskus, kohta 6. Koulutushankinnat ja työllistämistuki sis. rakennemuutosrahoja.

18 Kaaviossa 7 vuonna 2009 näkyy varautuminen työllisyysperusteisiin investointeihin osana äkillisen rakennemuutokseen sopeutumista. Tältä osin neuvottelut eri organisaatioiden kanssa ovat edelleen käynnissä eikä päätöksiä rahoituksesta ole vielä tehty. Muu käyttö työllisyystyöohjelmaan julkisia investointeja varten ja työllisyyspoliittisiin avustuksiin, viimeisenä vuotena kuntarahoituksen niukkuuskin on tullut ongelmaksi. Alun perin Kainuussa linjattiin varojen käyttöä siten, että edellä mainittua kohtaa 6 halutaan painottaa kohdan 7 sijasta. 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Kaavio 7 2005 2006 2007 2008 2009 2010 10 8 6 4 2 KKR, perusrahoitus KKR, sis. lisärahoituksen muu Suomi Kaavio 7. Kainuun kehittämisraha, TE-keskus, kohta, 7. Investoinnit, työllisyysohjelma, projektituki sis. rakennemuutosinvestointeja. Kohta 8 ei ole ollut alun perinkään käytössä, sillä jo vuonna 2005 valtakunnallisesti siitä oli luovuttu erillisenä menokohtana. Kaaviota 8 ei siis ole unohdettu kaavioiden joukosta. Kaaviossa 9-10 näkyy Kainuun ympäristökeskuksen investointiluonteisten kohteiden määrän ja koon suuri vaihtelu vuosittain. Käyttötarkoituksena yhdyskuntien vesihuoltotyöt sekä ympäristötyöt. Vuosittainen vaihtelu oli tiedossa etukäteen ja Kainuun kehittämisrahaa on kyetty mukauttamaan vuosittaisten tarpeiden mukaisesti. 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Kaavio 9-10 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR muu Suomi Kaavio 9-10. Kainuun kehittämisraha, Kainuun ympäristökeskus, kohdat 9 ja 10, Yhdyskuntien vesihuoltotyöt ja ympäristötyöt. 8 7 6 5 4 3 2 1 Kaaviossa 11 vuosina 2008 ja 2010 Talvivaaran ympäristön tiehankkeet ja 2009 Kuhmossa Tönölänsalmen siltahanke nostavat käyrää ylöspäin. Tienpidon rahoitus on kaikkein suurin kohta Kainuun kehittämisrahan käytössä. Kainuun kehittämisrahassa tiepito sisältää myös arvonlisävero-osuuden toisin kuin muualla maassa valtion budjettiin merkityssä tierahoituksessa. Alueellisten investointien osuus on ollut keskimärin 400 000 600 000 euroa ilman erilliskohteita. 3 25,0 2 15,0 1 5,0 Kaavio 11 80 70 60 50 40 30 20 10 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR, perusrahoitus KKR, sis. lisärahoituksen muu Suomi Kaavio 11. Kainuun kehittämisraha, Tiehallinto, kohta 11. Perustienpito (valtakunnallisesti poistettu toimintamenot, teemahaut ja etelän suuret tiehankkeet)

19 Kaaviossa 12 on verrattu Kainuun tierahoituksen osuutta ilman erilliskohteita Pohjois- Pohjanmaalla ja Vaalassa käytettävissä olleeseen. Vuoden 2010 rahoitus ei ole vielä tiedossa Pohjois-Pohjanmaan ja Vaalan kohdalla. Kainuussa ei ole ollut käytettävissä ainakaan enempää rahoitusta kuin muualla piirin alueella. Tässä kaaviossa Kainuun rahoituksesta on poistettu ALV:n osuus. 20 15 10 5 Kaavio 12 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2005 2006 2007 2008 2009 0 Kainuun kehittämisraha P-P ja Vaala Kaavio 12 Tiehallinto vertailu Kainuu sekä Pohjois- Pohjanmaa + Vaala, ei sis. Talvivaaraa eikä Tönölänsalmen siltaa. Kaavio 13 kuvaa Kainuun kehittämisrahan ja muun Suomen vastaavaa rahoitusta. Kainuun kohdalla näkyvät erilliskohteet tai äkillisen rakennemuutoksen rahoitus, jota muualla ei ole eritelty. Kainuun saama rahoitus on mennyt melko tarkasti valtakunnallisen linjauksen mukaisesti, poikkeuksina Talvivaaran kaivoksesta aiheutuvat erillismenot sekä äkillisen rakennemuutoksen aiheuttamat lisäykset. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kaavio 13 mrd. 200 150 100 50 2005 2006 2007 2008 2009 2010 KKR, perusrahoitus muu Suomi KKR, sis. lisärahoituksen Kaavio 13. Laskettu yhteensä vuosittain Kainuun kehittämisraha (sis. Talvivaaran, Paltamon työllisyyskokeilun ja rakennemuutosrahat) ja muu Suomi. Aitoon kehittämiseen maakuntavaltuustolla on käytettävissä arviointitavasta riippuen vuosittain 1,7 miljoonasta eurosta runsaaseen 5 miljoonaan euroon. Jos vapaasti päätettävissä olevaksi rahaksi tulkitaan vain kuntayhtymän itsensä käyttämä rahoitus, jonka käyttöehdot ovat hyvin väljät, vuosittaisen rahoituksen määrä on vaihdellut 1,7 2,8 miljoonan euron välillä. Jos mukaan lasketaan yritysinvestoinnit, osa työllisyysrahoituksesta sekä osa ympäristökeskuksen investointeihin menevästä rahoituksesta sekä pienet tieinvestoinnit, voidaan puhua yli 5 miljoonan euron kehittämiseen suunnattavasta rahoituksesta. Tienpito on siis suurin yksittäinen kohde. Tienpidon rahoituksessa vapaata päätösmahdollisuutta on melko niukasti, sillä tienpidon taso ei voi suuresti poiketa maan eri osissa. Ennen hallintokokeilua vallinneeseen käytäntöön nähden parannusta on tapahtunut Kainuun kannalta siinä mielessä, että kaikki rahoitus käytetään nimenmaan Kainuussa. Aiemmin vuosittaisesta määrärahasta ympäri Oulun tiepiirin aluetta käyttämättä jäävistä määrärahoista koottiin Oulun lähiympäristöön toteutettavaksi vuosittain jokin pieni investointihanke. Kymmenen vuoden aikana menettely merkitsee jo selvästi nähtäviä vaikutuksia.