1/2014 Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti Ohran jalostus 3 uudelle aikakaudelle Harbinger mallasohran suosio kasvaa Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta 4 11 Liitteenä: Pohjoisen kasvun vuosikymmenet Runsaasti viljelykokemuksia lajikkeistamme
Lukijalle Sisältö Aihetta juhlaan Vietämme Borealilla Pohjoisen kasvun teemavuotta. Tänä vuonna juhlimme Borealin kaksikymmenvuotista taivalta sekä suomalaisen kasvinjalostuksen 110 toimintavuotta. Pohjoista kasvua oli luonteva valinta teemaksi. Siinä kiteytyy lajikekehitystyömme ydintavoite parantaa kasvintuotannon toimintaedellytyksiä kehittämällä pohjoisiin oloihin soveltuvat lajikeratkaisut viljelijöiden käyttöön. Kuluvan vuoden aikana Boreal ja Pohjoisen kasvun teemavuosi tulee olemaan vahvasti esillä. Tapahtumista muutaman mainitakseni, helmi maaliskuun aikana on käynnissä yhteistyökumppaneidemme kanssa toteutettava, suuren suosion saanut viljelijäiltojen kiertue. Päätapahtumaamme vietetään elokuun ensimmäisenä torstaina Jokioisilla. Silloin viljelijöillä ja yhteistyökumppaneilla on mahdollisuus tutustua laajasti toimintaamme mm. avointen ovien merkeissä. Lisäksi olemme kesän aikana mukana järjestämässä Pohjanmaan peltopäivää, jonka uskomme tavoittavan suuren joukon kasvintuotannon ammattilaisia. Osana teemavuottamme olemme tämän lehden liitteessä julkaisseet katsauksen Pohjoisen kasvun vuosikymmeniin. Lähtien suomalaisen kasvinjalostuksen ensiaskeleista ja päätyen toiminnan nykymuotoon Borealiin, joka perustamisestaan lähtien on suunnannut katseen vahvasti tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen. Tässä kevään Kasvussa-lehden numerossa keskitymme kylvöjen alla erityisesti tuomaan esiin viljelijöiden kokemuksia lajikkeistamme. Syksyn lehden sisältö tulee käsittelemään aiempaan tapaan laajemmin kasvinjalostusta ja siihen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä sekä juhlavuottamme. Lukijalle...2 Ohran jalostus uudelle aikakaudelle...3 Harbinger mallasohran suosio kasvaa...4-5 Marble -vehnään voi luottaa...6 Vivianalla huippulaatua oloissa kuin oloissa... 7 Aikainen Wolmari -ohra on tuottava esikasvi... 8 9 Suurempia satoja uusilla menetelmillä... 10 Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta... 11 Antoisia lukuhetkiä ja tervetuloa juhlimaan Pohjoista kasvua kanssamme. Satu Pura kaupallinen johtaja Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti 1/2014 Julkaisija: Boreal Kasvinjalostus Oy, Myllytie 10, 31600 Jokioinen Toimitus: Satu Pura, Anna Perttu ja Pertti Pärssinen Ulkoasu: Briiffi Oy Taitto: Pirjo Järvelä, Graafinen Idea Paino: Forssa Print, Forssa Kansikuva: Borealin arkisto Tiedustelut ja palautteet: boreal@boreal.fi 6. vuosikerta ISSN-tunnus: 1798-5218 2
Ohran jalostus uudelle aikakaudelle Borealilla siirrytään ohran jalostuksessa uudelle aikakaudelle, kun käyttöön otetaan genominen valinta. Borealin jalostustoimintaa on kehitetty jatkuvasti ja biotekniikka on ollut tärkeä osa eri lajien jalostusta jo 1990-luvulta alkaen. Boreal on toiminut eturivissä uusien tekniikoiden käyttöönottamisessa ja biotekniikka on meillä jalostuksessa arkipäivää, jalostusjohtaja Merja Veteläinen kertoo. Kasvinjalostusta tehdään nykyään pitkälti DNA-tasolla ja kasvien perimään liittyvä tutkimus tuo koko ajan uusia biotekniikan sovelluksia jalostajan työvälineiksi. Uusien menetelmien käyttö onkin tärkeää kotimaisen kasvinjalostuksen edistymisen kannalta. Kuva: Tapio Tuomela Genomivalinnalla tehokkuutta jalostukseen Boreal ottaa käyttöön monitahoisen ohran jalostuksessa uuden menetelmän, genomivalinnan. Jalostuksen valintaa siirrytään sen myötä yhä vahvemmin tekemään kasvien perimän perusteella. Genomisen valinnan myötä lajikkeisiin haetaan erityisesti korkeampaa satotasoa entistä nopeammin. Menetelmän suurin etu nähdäänkin jalostusprosessin nopeutumisena. Sen käyttö vaatii valtavasti tietoa kasvilajin perimästä, eli DNA:sta. Genomivalinnassa ohrayksilön jalostusarvo voidaan ennustaa sen perimän perusteella. Tämä edellyttää, että kasvin perimän vaihtelu on DNA-merkein selvitetty, Borealin biotekniikan kehityksestä vastaava Outi Manninen toteaa. Borealin monitahoisen ohran jalostusohjelmien muuttaminen genomivalintaan perustuvaksi tulee mullistamaan koko jalostusohjelman. Se vaatii tuekseen monipuolista tutkimusta. Yhteistyötä menetelmän kehittämisessä ja käyttöön otossa tehdään parhaiden koti- ja ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa. Teemme tiivistä yhteistyötä MTT:n biotekniikka- ja elintarviketutkimuksen, Aalto yliopiston sekä Euroopan suurimman kasvinjalostajan Limagrainin kanssa, Manninen sanoo. Genomivalinta on alun perin kehitetty kotieläinjalostukseen, missä sitä on käytetty hyvällä menestyksellä. Nyt menetelmä on siirtymässä myös kasvinjalostuksen puolelle. Tulevan kymmenen vuoden aikana kasvinjalostus tulee siirtymään voimakkaasti genomisen valinnan suuntaan meillä ja muualla, Merja Veteläinen arvioi. Genomivalinta on osa perinteistä jalostusta eikä sillä muuteta geenien perimää, eli geenimuuntelusta ei ole kyse. Lisää kilpailukykyä Taustalla genomivalintaan siirtymisessä Borealilla on erityisesti jalostusohjelmien ja materiaalin kilpailukyvyn varmistaminen. Ohralajikkeet kilpailevat markkinoilla erityisesti satoisuudellaan ja tässä kilpailussa meidän on pysyttävä mukana, Merja Veteläinen painottaa. Borealin jalostamat lajikkeet ovat sopeutuneet pohjoisille viljelyalueille ja Suomen pohjoinen sijainti edellyttää paikallista kasvinjalostusta. Nyt käyttöön otettavalla menetelmällä pohjoiseen jalostusmateriaaliin saadaan tuotua satoisuutta entistä nopeammin ja tehokkaammin. Satoisuutta kasvattamalla ohralajikkeidemme markkinaosuuden odotetaan kasvavan myös Suomen lähialueilla, kuten Ruotsissa ja Baltiassa, Veteläinen uskoo. 3
Harbinger mallasohran suosio kasvaa Harbinger on lunastanut paikkansa monien mallasohran viljelijöiden tiloilla. Muutaman vuoden markkinoilla ollut lajike on käytännön viljelyssä osoittautunut menestyvänsä erilaisissa oloissa ja erilaisina vuosina. Harbinger on tuottanut kiitettävällä varmuudella mallastuskelpoista satoa vuodesta toiseen ja on toiminut niin mallastamon kuin panimoidenkin prosesseissa hyvin. Suomen oloihin jalostettu Kasvuolosuhteiden vaihtelu eri vuosina on Suomen oloissa tyypillistä, joten lajikkeiden on menestyttävä erilaisissa oloissa. Suomen oloihin jalostettu Harbinger on satoisa, lujakortinen ja laadukas lajike, joka on tuonut mallasohran viljelijöille lisäarvoa nimenomaan varmana mallaslaatuisen sadon tuottajana. Boreal uudisti mallasohran jalostusohjelmaansa reilut kymmenen vuotta sitten ja Harbinger on uudistetun ohjelman ensimmäinen lajike. 2000-luvun alussa mallasohran jalostuksessa tavoitteeksi asetettiin erittäin satoisat, laadukkaat ja hieman myöhäisemmät lajikkeet. Uudistettu jalostusohjelma tuotti ensimmäinen lajikkeen, Harbingerin, aikataulun mukaisesti, jalostaja Reino Aikasalo kertoo. Harbinger hyväksyttiin Suomen kasvilajikeluetteloon vuonna 2009 ja mallasohrastatuksen se sai 2011. Harbingerin jalostuksessa on hyödynnetty tehokkaasti mm. bioteknisiä menetelmiä, mikä on nopeuttanut jalostusprosessia. Myös mallastuslaadun analysointia on tehostettu merkittävästi, ja nykyään jo jalostusprosessin aikaisessa vaiheessa saadaan tietoa lajikekandidaattien mallastusominaisuuksista. Täydet pisteet Mallasohra Harbinger saa salolaiselta Petri Haavistolta täydet pisteet. Kahden vuoden viljelykokemukset lajikkeesta ovat olleet erittäin hyviä. Haavisto toimii tilanhoitajana Salossa Agrosato Oy:ssä ja vastaa tilan 235 hehtaarin viljelyksistä. Mallasohraa tilalla viljellään vuosittain noin sadalla hehtaarilla ja viime vuonna koko ala oli Harbingeria. Erityisesti Harbingerin menestyminen erilaisissa oloissa on vakuuttanut. Se on tuottanut laadukasta satoa sekä 2012 että 2013, jotka olivat keskenään varsin erilaiset vuodet, Haavisto kertoo. Keskisato on molempina vuosina ollut selvästi yli 5000 kg/ha. Parhaimmillaan puimurin satomittari 4
on näyttänyt reilun seitsemän tonnin hehtaarisatoja. Alueelle tyypillisesti maalajit ovat savimaita ja osittain kevyempiä hietamaita. Tilan lohkot ovat viljavuusluokaltaan hyviä ja ph:t säännöllisen kalkituksen ansiosta kunnossa, mutta joukkoon mahtuu myös muutamia heikompia lohkoja. Harbingeria on viljelty erilaisilla lohkoilla hyvällä menestyksellä. Osa Harbinger-viljelyksistä on suorakylvetty, mutta suurin osa on kevytmuokattu. Kumpaankin menetelmään lajike on sopeutunut, Haavisto mainitsee. Lannoituksen Haavisto on antanut kylvön yhteydessä. Typpimäärä on ollut 100 110 kg/ ha. Mallasohralle kriittinen valkuaispitoisuus ei ole tällä typpimäärällä noussut koskaan liian korkeaksi. Kasvustot puhtaita Petri Haavisto tavoittelee mallasohrallaan laadukasta satoa ja myös Harbingerilla on taudintorjunta tehty kumpanakin vuonna kahteen otteeseen pienellä ainemäärällä. Vuonna 2012 Harbingerin rinnalla tilalla viljeltiin Tippleä, johon verrattuna Harbingerkasvusto oli Haaviston mukaan terveempi. Harbingerin kanssa ei ole ollut ongelmia esimerkiksi punahomeiden kanssa kumpanakaan vuonna. Ja muutenkin taudin merkit kasvustossa ovat olleet vähäiset. Lujakortisena lajikkeena Harbinger on pysynyt hyvin myös pystyssä. Kaikille lohkoille laontorjuntaa ei ole tarvinnut tehdä. Niille lohkoille, joihin on levitetty karjanlantaa, on annettu Moddusta pieni määrä. Kansainvälistä menestystä Harbinger on erityisesti suomalaisiin oloihin jalostettu mallasohra. Ja se on tuonutkin mallasohran viljelyyn meillä lisäarvoa erityisesti viljely- ja laatuvarmuudellaan. Hyvien laatuominaisuuksiensa ansiosta lajike on noteerattu myös suuren eurooppalaisen panimo Heinekenin käytössä. Harbinger on ns. vihreällä listalla, joka tarkoittaa, että Kasvuajaltaan Harbinger soveltuu hyvin Suomen oloissa viljeltäväksi. Myös Haavistolla yksi syy Harbingerin valintaan oli sen kasvuaika. Koska pinta-ala on suuri, myös kylvöaika venähtää välillä pitkäksi. Harbingerin kanssa tämä ei ollut ongelma, vaan se on tuleentunut aina hyvissä ajoin ja saatu hyvin puitua. Laadultaan Harbinger on niin ikään lunastanut Haaviston odotukset. Mallasohralaatu on saavutettu hyvin. Valkuaispitoisuus on ollut riittävän alhainen, jyväkoko suuri ja lajitteluaste erittäin korkea, Haavisto luettelee. Mallastajan mieleen Hyvien viljelyominaisuuksien lisäksi mallasohran tulee täyttää myös tiukat laatuvaatimukset. Harbingerissa on luontaisesti alhainen valkuaispitoisuus ja muista mallastuksen kannalta keskeisistä ominaisuuksista Harbingerilla on iso jyvä sekä hyvä itävyys. Harbinger on todettu mallastuksessa erittäin hyväksi ja tasapainoiseksi ja on mallastajalle mieleinen lajike, viljanhankintapäällikkö Sanna Kivelä VikingMaltilta toteaa. Hänen mukaansa Harbinger on tuottanut korkealaatuisen, mallasohrakelpoisen sadon erilaisissa kasvuolosuhteissa ja hyväksymisprosentti mallastuskäyttöön on ollut korkea. Harbinger on noussut volyymiltaan VikingMaltin mallastamon valtalajikkeiden Barken ja Tipplen jälkeen kolmanneksi ja Kivelän mukaan sillä on edellytyksiä kasvaa edelleen. sen mallasta voidaan käyttää ilman rajoituksia Heinekenin panimoprosesseissa. Yksi osoitus Harbingerin laajasta menestymisestä erilaisissa kasvuoloissa on myös sen viljelyn laajentuminen ja hyvät kokemukset Virossa. Viime kesänä Harbinger voitti sikäläisen satokilpailun 7,5 tonnin hehtaarisadolla. Voittoisan viljelyksen tuotti Erki Oidermaa tilallaan Pölvamaalla. Ohrakomitea hyväksyy mallasohrat Ohran tie hyväksytyksi mallasohraksi on pitkä, ja sen aikana ohran ominaisuuksia analysoidaan tarkkaan ensin pienemmän mittakaavan mallastuskokeissa ja lopulta teollisuusmittakaavan mallastuksessa ja panimon prosesseissa. Mallasohraketjun eri osapuolia edustava ohrakomitea päättää lajikkeen hyväksymisestä mallasohraksi, kun sillä on takana riittävä määrä viljelykokeita, koemallastuksia eri satokausilta, ja se on toiminut moitteettomasti myös panimoprosessissa. Hyväksynnän edellytyksenä on, että lajike vastaa laadultaan sekä viljelijöiden että teollisuuden tarpeita ja vaatimuksia. 5
Marble -vehnään voi luottaa Tuomas Levomäellä on Marble-vehnästä hyviä kokemuksia jo neljältä eri kasvukaudelta. Otin Marblen viljelyyn heti sen tultua markkinoille, enkä ole nähnyt syytä luopua lajikkeesta, Levomäki kertoo. Vehnän tuotannossa Levomäellä on aina tavoitteena tuottaa leipävehnälaatuista satoa. Lajikkeet on valittu sen mukaan. Marblessa yhdistyy leipävehnän hyvät ominaisuudet. Sillä voi saavuttaa korkean satotason ilman, että valkuaispitoisuus laskee alle myllyvehnän laatuvaatimusten. Marble on vehnän tuotannossa päälajike Levomäen tilalla. Sen rinnalla tilalla on viljelty muitakin vehniä, viime vuosina esimerkiksi Wellamoa. Tuomas Levomäki ei halua rakentaa yhden lajikkeen varaan minkään kasvin tuotantoa, vaan rinnakkain on yleensä pari lajiketta kustakin kasvilajista. Tavoitteena suuret sadot Loimaalla tilaa pitävän Levomäen lohkot ovat kunnossa ja alue muutenkin suotuisaa viljan viljelylle. Marblella on eri vuosina päästy noin kuuden tonnin hehtaarisatoihin. Viime vuonna tila oli mukana Raision Huippufarmari haussa kisassa Marble-lohkollaan ja punnittu sato oli 6258 kg/ha ja täytti leipävehnän laatuvaatimukset. Esikasvina Marblella oli viime vuonna rapsi, jonka esikasviarvo on tunnetusti hyvä viljapainotteisessa kierrossa. Vehnällä meillä on tavoitteena kuuden tai seitsemän tonnin hehtaarisadot, Levomäki kertoo. Viljelytoimenpiteet Levomäki tekee aina viljeltävän kasvin ja tarpeen mukaan räätälöidysti. Jaettua lannoitusta käytetään vehnän lisäksi mallasohralla ja öljykasveilla. Vehnille annetaan kylvön yhteydessä 60 70 kiloa typpeä hehtaarille ja kasvukauden aikana lannoitetaan lisäksi toisen ja mahdollisesti myös kolmannen kerran kasvuston niin vaatiessa. Jaetulla lannoituksella hallitaan eritoten viljelyn kustannuksia. Kun typpeä annetaan tarpeen mukaan, turhia panoksia ei peltoon mene, Levomäki korostaa. Toki vehnän kohdalla jaetulla lannoituksella voidaan vaikuttaa tehokkaasti myös valkuaisen määrään, joten hyviä puolia lannoituksen jakamisella on Levomäen mukaan monia. Kasvinsuojelussa Levomäki on noudattanut perinteisiä, vehnälle hyvin soveltuvia toimenpiteitä. Tautitorjunta tehdään yleensä kahteen kertaan kasvukauden aikana aina silloin, kun tarvetta on. Tuomas Levomäki on tyytyväinen tämän hetkiseen markkinoilla olevaan vehnävalikoimaan. Toki satoa voi toivoa aina lisää, ja Levomäki luottaakin, että lajikekehitys etenee tasaiseen tahtiin. Monen tilan vehnä Raisioagron kehityspäällikkö Jaakko Laurisen mukaan Marble on ollut markkinoille tulostaan asti pidetty lajike viljelijöiden keskuudessa. Siinä on viihtyvyyttä, joka takaa hyvän sadon poutivillakin savimailla vuodesta toiseen. Näyttää siltä, että Marble on käytännön viljelyssä jopa koetuloksiaan parempi. Laurinen arvioi Marblen erityisen hyväksi leipävehnäksi. Leipävehnänä Marblen perimä tuntuu takaavan erinomaiset sakoluku- ja sitkoominaisuudet. Myös jyväkoko pysyy hyvin eli surkastuneita jyviä ei tule erityisen paljon. Satoisana lajikkeena Marblen valkuaisen osalta Laurinen muistuttaa, että typpirikkilannoituksen kokonaismäärä kannattaa pitää maksimissa ja mielellään jakaa lannoitus. Vaikka Marble tunnetaankin leipävehnänä, satoisaan lajikkeeseen ovat mieltyneet myös monet broileritilat, joten Marblesta on moneksi. Luotettava valinta 6
Huippusatoisa Vivianalla huippulaatua oloissa kuin oloissa Viviana-kaura on käytännön viljelyssä osoittautunut takuuvarmaksi lajikkeeksi niin sadon määrän kuin laadunkin suhteen. Arto Ohra-aho Tammelasta on viljellyt Vivianaa kolmena vuonna ja on erittäin tyytyväinen lajikkeeseen. Ohra-aho tuottaa kasvinviljelytilallaan ohraa ja kauraa runsaan 60 hehtaarin alalla. Maat ovat osittain hiesusavea, osittain multavia maita. Myös karkeampia kivennäismaita löytyy. Ohra-aho kierrättää tiettyjä lohkoja yhdessä naapurin porkkananviljelijän kanssa. Taktiikkana on, että osa viljamaista on aikaisella kauralla ja monitahoisella ohralla, loput viljellään myöhäisellä kauralajikkeella. Aikaisemmin puitujen lajikkeiden sato on pyritty myymään kuivatuksen jälkeen suoraan. Kaura on tärkeä osa tilan viljelykiertoa sekä viljelyvarmuuden että hyvän esikasviarvon vuoksi. Naapurin porkkana pyritään viljelemään aina vahvajuurisen kauran jälkeen, Arto Ohra-aho kertoo. Kauraa viljellään tilalla tosissaan ja typpeä annetaan 100 kg/ha. Enemmänkin uudet lajikkeet näyttäisivät Ohra-ahon mukaan sietävän. Varmaa laatua Vaikka Viviana on myöhäisemmän pään kauralajike, se ei kuitenkaan ole liian myöhäinen, Ohra-aho arvioi. Tämä näkyi hyvin vuonna 2012, joka oli sääoloiltaan hankala. Ohra-ahon Vivianalla ei ollut tällöinkään mitään ongelmia. Vaikka Vivianan korsi oli melko pitkä, kasvusto pysyi ilman kasvunsäädettäkin vaivatta pystyssä ja tuleentui ajoissa. Parhaimmillaan 6000 kg:n satotaso ylittyi ja Raisiolle myyty tavara oli priimaa. Tehdas maksoi isännän mukaan kutakuinkin täydet suurimokauran laatulisät. Kasvukausi 2013 oli puolestaan täysin erilainen kuin edeltäjänsä. Lämpöä oli runsaasti ja sademäärät alueella hyvin alhaisia. Tämä panikin jo Arto Ohra-ahon miettimään, miten Viviana-kauran käy. Lajike osoittautui kuitenkin hyvin poudankestäväksi ja yli kuuden tonnin hehtaarisatoihin päästiin jälleen. Erityisen ilahduttavaa oli, että kuivuudesta huolimatta Vivianan jyvä oli isoa ja painavaa. Tavaraa on myyty edellisten vuosien tapaan elintarvikekauraksi. Hyvät laatulisät saatiin tänäkin vuonna, koska pienten jyvien osuus jäi vähäiseksi. Punahomekaan ei ole kauralla noussut ongelmaksi ja Ohra-ahon mukaan yksi avaintekijä on, että kaura puidaan riittävän aikaisessa vaiheessa. Kun jyvä tuleentuu, se pitää korjata mahdollisimman pian. Myös terve siemen ja viljelykierto ovat tärkeitä punahomeen kurissa pitämisessä, Ohra-aho sanoo. Runsaasti tietoa ja koetuloksia lajikkeistamme www.boreal.fi 7
Aikainen Wolmari -ohra on TUOTTAVA ESIKASVI Aikainen ohra on kasvattamassa suosiotaan eteläisessä Suomessa. Lajikekehitys on viime vuosina ollut nopeaa. Nykylajikkeisto kilpailee satoisuudessaan jopa kaksitahoisen ohran kanssa, taudinkestävyydessä on menty selvästi eteenpäin, korsiominaisuuksia on parannettu ja jyväkoko kasvaa. Esimerkiksi nämä seikat lisäävät kiinnostusta monitahoiseen ohraan. Nopea lajikekehitys sekä paikka viljelykierrossa syysviljojen tai syysrapsin esikasvina saavat yhä useamman eteläsuomalaisen viljelijän valitsemaan aikaisen, monitahoisen ohran. Somerolla kasvinviljelytilaa viljelevä Mikko Lindeman on yksi heistä. Pitkän tauon jälkeen isäntä päätti viime kesänä kokeilla monitahoista ohraa. Lajikkeeksi valikoitui aikainen Wolmari. Alun alkaen ajatus oli hyödyntää aikainen ohra esikasvina syysviljoille ja Wolmari kylvettiin lohkoille, joille oli tavoitteena kylvää samana vuonna syysvehnä, Lindeman kertoo. Pelkkä paikka viljelykierrossa ei ollut riittävä peruste valintaan, vaan Wolmarilta odotettiin myös kilpailukykyistä satotasoa. Wolmarille asetin tavoitetasoksi 6000 kg:n hehtaarisadon, mikä oli kova tavoite. Kuiva kasvukausi Somerolla hieman leikkasi odotuksia, mutta siitä huolimatta lähes 20 hehtaarin alalta korjattiin noin 5300 kg:n keskisato. Myös laatu oli hyvä, esimerkiksi Wolmarin hehtolitrapaino ylsi Lindemanilla yli 70 kiloon. Itsestään tämä ei tullut vaan ohraa viljeltiin tosissaan. Kun tavoitteeksi lähtökohtaisesti asetettiin kilojen tuottaminen, pystyi viljelytoimet alusta alkaen mitoittamaan sen mukaisesti. Esimerkiksi jaettu lannoitus viime kesän kuivissa olosuhteissa kannatti ja näkyi sekä sadon määrässä että laadussa, isäntä arvioi. Aikaisemmin aikaisen, monitahoisen ohran kiusana oli kasvitaudeista erityisesti ohranverkkolaikku. Wolmari on tuonut verkkolaikun kestävyydeltä aikaisen ohran uudelle tasolle. Myös Somerolla lajikkeen taudinkestävyys näkyi. Wolmarille tehtiin yksi tautitorjunta ja se riitti. Ainakaan viime kesän olosuhteissa en havainnut Wolmari-kasvustoissa erityisiä merkkejä tautivioituksista. Kuva: Tapio Tuomela 8
Wolmari yhdistelmä aikaisuutta, laatua ja satoa Wolmari-ohra tuotiin markkinoille pari vuotta sitten. Lyhyessä ajassa se on noussut yhdeksi viljellyimmistä monitahoisista ohrista. Etelä-Suomessa sen suosio on ollut vielä suhteessa suurempaa. Viime kesänä Wolmari oli viljellyin monitahoinen ohra Etelä-Suomessa. Satoisuudessaan Wolmari päihittää vanhemmat saman kasvuaikaluokan lajikkeet yli kymmenellä prosentilla. Se kilpailee satotasossa jopa myöhäisimpien laajassa viljelyssä olevien monitahoisten ja monien kaksitahoisten ohrienkin kanssa. Luja korsi ja hyvä taudinkestävyys erityisesti verkkolaikkua vastaan lisäävät Wolmarin viljelyvarmuutta ja myös kiinnostusta sen viljelyyn. Kokonaisuutena lajike on kilpailukykyinen koko Suomessa. Aikaisuudella kiistattomia etuja Aikaisuudella on monia etuja oloissamme, myös eteläisemmässä Suomessa. Lyhyessä ja vaihtelevassa kasvukaudessa viljelyvarma lajike turvaa osaltaan viljelyn onnistumisen. Aikaisuuden edut muistuvat mieleen viimeistään huonoissa kasvuolosuhteissa. Kuten oli kaksi vuotta sitten. Parin vuoden takainen märkä syksy sai miettimään omia lajikevalintoja ja päädyimmekin siihen, että omalla tilalla haluamme pienentää huonojen korjuuolosuhteiden riskiä ja panostamme aiempaa enemmän aikaisuuteen, Mikko Lindeman kertoo. Hänen mukaansa tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua päivääkään. Wolmari näytti voimansa ja tuotti kilpailukykyisen sadon. Puinneille päästiin Lindemanin tilalla aikaisemmin kuin miesmuistiin. Tässä osansa oli toki kasvukaudellakin. Suunnitelmien mukaisesti kaikille Wolmari-lohkoille saatiin syysvehnä kylvöön jo hyvissä ajoin elokuussa. Omalla kohdallaan Lindeman näkeekin aikaisen ohran suurimmat edut viljelykierrossa ja työhuippujen jaksotuksessa. Nopean lajikekehityksen tuoma satotason nousu on plussaa, joka otetaan ilolla vastaan. Syysvehnää ja ruista Mikko Lindemanin tilalla Somerolla syysviljat ovat säännöllisesti mukana viljelykierrossa. Kylvössä on noin 60 hehtaaria ruista ja syysvehnää. Nyt jännitetään, miten syysviljat selviävät haastavista talvehtimisoloista. Kuluva talvi on ollut haastava syysviljoille ja kevään olosuhteet tulevat ratkaisemaan paljon. Jälleen kerran ilmastomme on osoittanut vaihtelevuutensa. Talvehtivilta kasveilta vaaditaan erityistä talvenkestävyyttä, jotta niiden satopotentiaali saadaan oloissamme hyödynnettyä. Typen käytön tehokkuus parantunut uusissa lajikkeissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tutkimus osoittaa, että uudet ohralajikkeet käyttävät tehokkaasti hyväkseen niille annetun typen. Uusilla lajikkeilla typen käyttö on tehokkaampaa kuin vanhemmilla, ja typpi kanavoituu tehokkaammin sadonmuodostukseen, erikoistutkija Ari Rajala MTT:ltä kertoo. MTT tutki vuosina 2011 ja 2012 Jokioisilla liki kahdensadan ohralajikkeen typen käytön tehokkuutta ja sadontuottokykyä. Tutkimusaineistossa oli mukana maatiaisia ja jalostettuja lajikkeita. Mukana oli sekä suomalaisia että muita pohjoismaisia kaksija monitahoisia ohralajikkeita. Aineisto on kattava. Rajalan mukaan ohran typenkäytön tehokkuudesta ei vastaavan laajuista tutkimusta ole aiemmin tehty. Tuloksissa on nähtävissä uusien lajikkeiden tehokkaampi typen otto sekä parempi typen hyväksikäyttö eli se, kuinka paljon kasvi tuottaa satoa otettua typpikiloa kohti, Rajala sanoo. Nämä tekijät yhdessä määrittelevät typen käytön tehokkuuden. Jalostuksella on tehostettu lajikkeiden typen käytön tehokkuutta, jonka myötä uusimmissa lajikkeissa jyväsadon mukana poistuu typpeä enemmän kuin maatiaisilla. Uudemmat lajikkeet ottavat maasta enemmän typpeä ja käyttävät sen vanhempia lajikkeita tehokkaammin sadonmuodostukseen tuottaen suurempia satoja. Satoisuuden kasvu näkyy Rajalan mukaan sekä jyvälukumäärän kasvuna että jyväkoon kasvuna. 9
Suurempia satoja uusilla menetelmillä Hunsan tilalla Nousiaisissa kokeillaan rohkeasti uusia menetelmiä öljykasvien viljelyyn. Tilalla on useamman vuoden ajan kylvetty rypsiä ja rapsia normaalia suuremmalla rivinvälillä ja pienempää siemenmäärää käyttämällä. Trapper-rapsia Hunsalla on kylvetty muutamana vuonna sokerijuurikkaan kylvökoneella. Seppo ja Ilmari Hunsan mukaan kokeilujen perusteella rapsille sopivaksi riviväliksi on todettu sokerijuurikkaan kylvökoneella saatava 47,5 cm ja taimiväliksi 5 cm. Käytetty siemenmäärä oli viime kesänä 50 kappaletta neliölle eli noin 2 kg siementä hehtaarille. Kasvit haaroittuvat runsaasti ja peittävät rivivälit viimeistään kukintavaiheessa, nuori isäntä Ilmari Hunsa kertoo. Satoa komea kasvusto tuotti viime kesänä lähes 3000 kg/ha. Hunsan mukaan menetelmä on tuonut viljelyvarmuutta Trapper-rapsilla käytetty rivinväli on lähes 50 cm. Viimeistään kukintavaiheessa kasvusto on peittänyt rivinvälit täysin. rapsin viljelyyn, sillä sadot ovat erilaisina vuosina olleet korkeita. Isompi riviväli sopii rypsille ja rapsille Myös rypsiä on Hunsalla kylvetty eri siemenmäärillä ja rivinväleillä. Viime kesänä Borealin kanssa yhteistyössä tehdyissä kokeissa suuremmat siemenmäärät (8 10 kg/ha) kylvettiin normaalilla kylvökoneella joka vantaalla. Pienemmät siemenmäärät (3 6 kg/ha) kylvettiin joka kolmannella vantaalla, jolloin rivinväliksi muodostuu n. 37,5 cm. Harvemmassa kylvössä kasvit eivät kilpaile niin paljon keskenään, jolloin ne eivät myöskään kasva niin pitkiksi. Varsi on vahva ja pysyy pystyssä, jolloin puintikin on helpompaa, Seppo Hunsa luettelee menetelmän hyviä puolia. Ilmava kasvusto pysyy myös paremmin vapaana pahka- ja muista homeista. Terveessä kasvustossa tuhannen siemenen paino on ollut suurempi. Etuna on myös se, että tällä menetelmällä lannoite saadaan sijoitettua lähemmäs siemenriviä, jolloin ravinteet ovat tehokkaasti viljelykasvin käytössä, Hunsat kertovat. Kasvuunlähtöä on tuettu vielä starttilannoituksella. Nopea kasvuunlähtö on aina eduksi ja avuksi myös kirppojen hallinnassa, sillä pienet taimet ovat alttiimpia kirppatuhoille. Lisää Hunsan tilan kokemuksia osoitteessa www.rapsi.fi 10
Rocket -hernettä rehuksi Herneen viljely parantaa tilan kokonaistulosta Loimaalainen Kalle Mattila tuottaa tilallaan rehuviljaa ja hernettä oman 2000-paikkaisen lihasikalan käyttöön. Viljelyalaa on vuokramaineen 115 hehtaaria. Viljavalikoimaan kuuluu aikainen ja myöhäinen ohra, kevätvehnä ja mahdollisuuksien mukaan myös syysvehnä. Muutama vuosi sitten Mattila päätti viljelyssä keskittyä kokonaan oman rehun tuotantoon ja otti viljelyyn mukaan rehuherneen. Herneen ottaminen viljelykiertoon näkyy savimaissa viljelijän mukaan välittömästi. Maa muuttuu herneen ansiosta multavammaksi ja murenevammaksi. Äestääkään ei tarvitse niin moneen kertaan, toteaa Mattila Hernelajikkeeksi Mattila valitsi keltasiemenisen hernelajikkeen Rocketin. Rocketissa hän näkee monia etuja. Rocket on pienisiemeninen, mikä helpottaa puintia ja kuivatusta. Kylvösiementä ei myöskään tarvita niin paljoa, 250 kg/ha riittää hyvin. Kylvö on tehty vähän syvempään kuin viljoilla. Pienillä panoksilla hyvä tulos Lannoitukseksi on riittänyt sianliete edellisenä syksynä levitettynä. Fosforia ja kalia maassa riittää. Mattila viljelee Rocketia puhtaana kasvustona, koska näkee varren kestävän riittävän hyvin. Vaikka Rocketin varsi onkin melko pitkä, kasvusto pysyy paremmin pystyssä kuin vanhoilla hernelajikkeilla. Pitkä varsi varjostaa hyvin ja pitää rikkakasvit kurissa, Kalle Mattila kertoo. Kasvinsuojeluunkaan ei Mattilan ole Rocketilla tarvinnut panostaa kuin yhden rikkatorjunnan verran. Torjunta tulee suorittaa riittävän varhain. Kääriäistorjuntaa ei ole tehty, koska hernekääriäisestä ei ole ollut isoa kiusaa. Herneen puinti on usein haastavin paikka viljelyssä, mutta Mattila ei ole tässäkään kohdannut suurempia ongelmia. Herne on puitu ajoissa ja melko kosteana. Puinti ja kuivatus tehdään varovaisemmin kuin viljoilla. Maittavaa rehua Satotasoon on viljelijä ollut hyvin tyytyväinen. Vuonna 2012 saatiin Rocketista satoa 3900 kg/ha. Viime kesänä meni jo rikki neljän ja puolen tonnin hehtaarisato. Omalla tilalla tuotetulla herneellä on ollut huomattava merkitys ruokinnassa jossa päävalkuaislähde on ennen ollut OVR-liemirehu. Hernettä on käytetty läpi kasvatuksen 7 8 % ruokinnan rehuyksiköistä. Rehu on maittanut ja kasvutulokset ovat olleet hyviä. Herne vaikuttaa positiivisesti tilan kokonaiskannattavuuteen, Mattila tiivistää. Yksistään jo viljojen keskisadotkin näyttävät kohoavan herneen esikasvivaikutuksen ansiosta. 11
Www-sivumme uudistuivat Tutustu! Borealin www-sivuilla lajiketieto on saatavilla entistä selkeämmin. Jokaisen lajikkeen tärkeimmät ominaisuudet on kerrottu kattavasti ja lajikkeiden yhteydessä on esitetty myös uusimmat virallisten lajikekokeiden tulokset helppokäyttöisessä muodossa. Apuna lajikevalinnassa on myös Lajikehakukone. Tutustu ja löydä oikeat lajikkeet! www.boreal.fi