UPM YM SUOMUSSALMEN KUNTA Piispajärvi, Iso Antinjärvi, Pikku Antinjärvi, Runttijärvi ja Hoikka ranta-asemakaava Luontoselvitys EOTONI KY KIMMOKAAVA
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta Kansikuva: Hoikka
3 1. TAUSTA Suunnittelualue sijaitsee Suomussalmen kunnassa. Ranta-asemakaava-alue jakaantuu viidelle järvelle: Pieni Antinjärvi, Iso Antinjärvi, Runttijärvi, Piispajärvi ja Hoikka. Pisin ranta-alue sijaitsee Piispajärvellä. Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelua varten. Rantakaavoitettavalla alueella ei ole olemassa olevaa rakennuskantaa lukuun ottamatta Piispajärvellä alueesta aiemmin myytyjä lomarakennuspaikkoja. Iso Antinjärven ranta-alueet ovat hyvin vähän asuttuja. Pieni Antinjärven ranta-alueet ovat myös lähes asumattomat. Ainoastaan järven luoteisrannalla on pysyvää asutusta. Valtatie 5 kulkee pitkin järven länsirantaa ja liikenteen äänet kantautuvat helposti aina Iso Antinjärven länsiosiin asti. Hoikka on myös asumaton. Piispajärvellä ja Runttijärvellä on olemassa olevaa loma-asutusta. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta kahdessa osassa 23.- 24.6 2011 ja 1.- 2.7 2011. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan rantarakentamisen sijoitteluun. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että ranta-alueet käveltiin järjestyksessä Pieni Antinjärvi, Iso Antinjärvi, Runttijärvi, Piispajärvi ja Hoikka. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria ja karttaa sekä venettä. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Kuviorajoja tarkennettiin maastotöiden yhteydessä ilmakuvilta. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja arvio vaikutuksista ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti.
4 3 LUONTOSELVITYS 3.1 Iso Antinjärvi Topografia ja geomorfologia Relatiiviset korkeuserot ovat Iso Antinjärven osa-alueella verraten vähäiset. Aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi tai loivaksi mäkimaaksi. Relatiiviset korkeuserot jäävät alle 10 m, tavallisimmin alle 6 m. Ranta-alueita luonnehtii soistuminen ja pehmeäpohjaisuus. Vesialueella rannassa on kyllä paikka paikoin runsaasti kiviä ja lohkareita, mutta mantereen puolella moreenia peittää turve mm Kenoislahden ja Haukiniemen alueilla (ks. kuva 1). Turvetta on pääosin ohuelti. Vallitsevin maalaji on ylivoimaisesti moreeni (kaikilla tutkituilla osa-alueilla). Mitään tietyn tyyppisiä moreenimuotoja ei löytynyt maastossa. Moreeni peittää tyypillisenä pohjamoreenina kallioperän muotoja tasoitellen ja myötäillen. Sen hienoainespitoisuus on todennäköisesti suhteellisen suuri ja etupäässä moreeni on vähälohkareista. Paikoitellen voidaan ehkä havaita jäätikön sisällä ja pinnalla kulkeutuneesta moreenista syntyneitä moreenimuotoja. Tällaisissa paikoissa moreeniaines on huuhtoutuneempaa ja samalla kiviaines on kulkeutunut jäätikön mukana kauempaa kuin pohjamoreenissa. Jäätikön liikkeistä voidaan sanoa, että vallitsevin liikesuunta on ollut jokseenkin W-E. Hyvin paikallinen tai paljon vanhempi liikesuunta on ollut jokseenkin N-S. Glasifluviaalisia muodostumia ei alueella ole; ei myöskään hiekkarantoja tai taskuja. Kenoisniemi saattaa olla ainakin osaksi fluviaali - tai glasifluviaalitoiminnan tuloksena syntynyt. Moreeni on paikoin lievästi itä-länsi suuntautunutta mm. Kenoisniemen kärki ja Haukilammin ympäristö, mutta pääosin moreeni on suuntautumatonta ablaatiomoreenia. Kuva 1. Tyypillistä turpeen peittämää moreenia Ison Antinjärven keskiosista. Rämeet ovat ranta-alueelle tyypillisiä. Vesistöt ja vesialueet Iso Antinjärvi sijaitsee noin 254 mpy. Järven pinta-ala on 0,925 km² ja suurin syvyys on 6,6 m. Rantaviivan pituus on 8,97 km. Järveen laskee lukuisia suo-ojia. Niitä ei voida pitää luonnon-
5 tilaisina. Iso Antinjärven ravinnepitoisuudet (Kok.P 18 μg/l ja kok.n 440 μg/l) ilmentävät lievää rehevyyttä. Haukilampi suunnittelualueen itäreunalla on mainitsemisen arvoinen pieni lampi. Kuva 2. Näkymä vesialueelle. Iso Antinjärven rannat ovat kiviset. Järvessä on runsaasti vesikiviä. Kuvasta oikealle uiskenteli laulujoutsenpari. Kasvillisuus Kasvillisuusinventointi aloitettiin Iso - Antinjärven etelärannalta, suunnittelualueen itäosasta. Ranta on kovapohjainen, osin jopa kivinen (ks. kuva 2 ja kuva 3). Puusto on nuorta tasaikäistä, mäntyvoittoista kuivahkoa kangasta. Soistumista (ojikko) esiintyy erityisesti Haukilammen alueella. Lammen länsipuolella maasto nousee ja samalla se kuivuu; kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka. Sen ohella esiintyy puolukkaa, variksenmarjaa. Yksittäisesti esiintyy vanamoa, kultapiiskua, kangasmaitikkaa ja suopursua. Puusto on tasaikäistä. Maakeloja tai pystypökkelöitä ei esiinny ollenkaan. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 5 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Calluna vulgaris, kanerva, 3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 2 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Agrostis capillaris nurmirölli 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 5 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 2 Picea abies, kuusi 1 Populus tremula, haapa 1 Sorbus aucuparia, pihlaja 2
6 Kuva 3. Iso Antinjärvi. Rantaa idästä länteen nähtynä. Vesikasvillisuus on harvaa. Tavanomainen mäntykangas ulottuu rantaan asti. Kuva 4. Iso Antinjärven rantametsää Kenoisniemen itäpuolelta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuvan tapaan on paikoin runsaasti nuorta koivua erityisesti Kenoisniemen molemmin puolin. Kenttäkerros on lähes puhdasta mustikkaa. Kasvillisuus säilyy edellä kuvatun kaltaisena aina Kenoisniemen tyvelle asti, jossa männikkö muuttuu koivu-mänty sekapuustoksi. Joitain huomionarvoisia poikkeuksia jaksolla esiintyy; paikoin on ojikkoa, mutta kasvillisuudeltaan hieman kiinnostavampi kohde on pieni ruovikkorantainen poukama suunnilleen puolivälissä rantaa (ks. kuva 5). Siirryttäessä edelleen kohti Kenoisniemeä muuntuu kasvillisuus hieman lajistollisesti monipuolisemmaksi koivu mänty sekapuustoksi. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny tälläkään alueella, mutta kenttäkerros on hieman edellistä monipuolisempi; edellä mainittujen lajien lisäksi esiintyy mm talvikki (sp.), ruohokanukka (rannan lähellä), oravanmarja, metsätähti, metsäkurjenpolvi, lillukka ja metsäalvejuuri tai metsäimarre.
7 Kenoisniemi itsessään on tasaikäistä männikköä. Kenoislahden puoli niemestä (länsipuoli) on tasaikäistä nuorehkoa mäntykangasta. Kenoislahden pohjukkaan laskee useita ojia. Kasvillisuus on mänty-koivu sekapuustoa (ks kuva 4) ja räme-ojikkoa ja lahden pohjukka hyvinkin märkää. Kuva 5. Pieni lahdelma Kenoisniemen itäpuolella. Pohja- ja kenttäkerros läheltä Kenoislahtea: Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Trientalis europaea,metsätähti 3 Rubus idaeus, vadelma 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Fragaria vesca, ahomansikka 1 Rubus saxatilis, lillukka 2 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Kenoislahdelta kohti Antinjärvensalmea siirryttäessä on puusto mäntyvaltaista kangasta, jossa mänty dominoi ja sekapuuna esiintyy jonkin verran koivua, paikoin melko puhtaanakin. Puusto on pääosin nuorta ja tasaikäistä, paikoin ojikkoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny juuri lainkaan. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomaista; mustikka, puolukka, variksenmarja, suopursu, metsäalvejuuri, kosteimmilla paikoilla lisäksi suolajistoa. Vaccinum myrtillus mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Rubus chanaemorus, lakka 1(rannan tuntumassa) Trientalis europaea metsätähti 1 Potentilla erecta rätvänä 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Pyrola sp., talvikki 1
8 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Linnaea borealis vanamo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1 Pteridium aquilinum sananjalka 2 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Carex echinata tähtisara 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Kuva 6. Kenoislahden länsipuolen tuoretta sekakangasta. Puusto on tasaikäistä. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Mustikka on kenttäkerroksen valtalaji. Kuva 7. Antinjärvensalmi on maisemallisesti huomionarvoinen alue. Salmen rantoja kiertää kapea luhtareunus. Maisema Maisemakuva on ranta-alueilla sulkeutunut. Vesialueelta käsin tarkasteltuna Kenoisniemi muodostaa oikeastaan ainoan selvästi erottuvat elementin muuten hyvin tasaisessa ja peitteisessä
9 rantaviivassa. Myös Kenoislahti muodostaa melko kauniin kokonaisuuden. Antinjärvensalmi on myös mainitsemisen arvoinen kokonaisuus (ks. kuva 7). Linnusto Iso Antinjärven suunnittelualueen tyypillistä lajistoa ovat muun muassa metsien yleislajit pajulintu ja peippo sekä myös alueelle tyypilliseksi luettava punarinta. Kenoisniemen itäpuolella uiskenteli laulujoutsen pari; se pesinee kuitenkin järven pohjoisrannalla. Alueella kalasteli myös kuikka ja myös telkkiä pesii järvellä: luultavammin kuitenkin pohjoisrannalla. Muusta vesilinnustosta mainittakoon tavi ja koskelot. Alueen ranta-alueen pesimälinnustoon kuuluvat ainakin peukaloinen, punarinta, laulurastas, lehtokerttu, harmaasieppo, töyhtötiainen, peippo, vihervarpunen ja punatulkku. On todennäköistä, että Iso Antinjärven ja Pienen Antinjärven välisen salmen ympäristössä on metson soidinpaikka. Kenoislahden pohjukan läheltä lehahti lentoon riekko. 3.2 Pieni Antinjärvi Topografia ja geomorfologia Pieni Antinjärven ranta-alueet ovat tasaiset: relatiiviset korkeuserot ovat vähäiset, suurimmillaan ne ovat rannan läheisyydessä noin 6 m. Topografialtaan aluetta voidaan luonnehtia tasankomaaksi. Suurimmassa osassa suunnittelualuetta ne jäävät alle 5 m. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei esiinny: Latoniemen ympäristössä on matalia lähes itä-länsisuuntaisia moreenimuodostumia. Selänteiden välialueet ovat ohuen turvekerroksen peittämiä. Antinjoen suualueella on luhtarantaa. Joen ympäristössä on myös turvekerroksia ja luhtarantaa (ks kuvat 8 ja 9) Kuva 8. Näkymä kohti Levälahden pohjukkaa, josta Antinjoki saa alkunsa. Vesistöt ja vesialueet Pieni Antinjärven suurin syvyys on 2,5 m ja rantaviivan pituus on 6,59 km. Järven luoteisrannalla on maataloutta ja pysyvää asutusta. Suunnittelualue järven eteläosassa on soistuvaa. Levälahdenpohjukasta saa alkunsa Antinjoki, joka laskee Antinjärvistä Runttijärven kautta Piispajärveeen. Tätä vesistöreittiä voidaan pitää paikallisesti merkittävänä reittinä.
10 Kuva 9. Levälahden keskellä sijaitseva niemi Kasvillisuus Inventointi aloitettiin Pienen Antinjärven Levälahdelta. VT 5 liikenteen ääni kuuluu selvästi koko Pieni Antinjärven alueelle. Kasvillisuus Levälahden länsirannalla on tasaikäistä, lähes puhdasta männikköä. Jonkin verran on koivua ja katajaa sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kun siirrytään Levälahden pohjukassa olevaan niemeen, muuttuu tasaikäinen nuorehko männikkö lähes koko niemen kattavaan hakkuualueeseen. Niemen koillisrannalla on pieni rantaluhta. Niemen tyvialue on soistunutta lähinnä mäntyä kasvavaa rämettä tai pikemminkin ojikkoa. Suot ovat reunaosistaan mäntyä kasvavaa rämettä. Suurimmaksi osaksi ne ovat joko isovarpurämettä tai variksenmarjarahkarämettä. Isovarpurämeen kenttäkerroksen tyyppilajeja ovat suopursu ja juolukka. Variksenmarjarahkarämeellä vallitsevana varpuna on variksenmarja. Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Niemen itäpuolella on kapea lahti, josta lähtee Antinjoki. Joen lähtöpaikan ympäristö on rannoiltaan soistuva: lakka, tupasvilla, vaivaiskoivu, juolukka, suopursu, raate, puolukka, mustikka, kyläkellukka jne. (ks. kuvat 8-9). Lahden itäranta (kapean lahden itäranta) on tasaikäistä mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta. Rannassa on hivenen kuusta ja koivua. Kun siirrytään kohti pohjoista Latoniemen suuntaan, säilyy kasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena; etäämpänä rannasta mustikka on valtalaji. Latoniemen pohjoispuolelle siirryttäessä muuntuu kasvillisuus hieman rehevämpään suuntaan erityisesti suo-ojan pohjoispuolisella alueella: koivua ja kuusta ilmaantuu männyn ohella. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on hieman vaihtelevamman ikäistä;
11 mutta varttunutta tai iäkästä puustoa ei esiinny. Kun siirrytään kohti Antinjärvensalmea, muuntuu rannan läheisyydessä kasvillisuus nuoreksi koivikoksi. Kuvat 10ab. Kasvillisuutta Latoniemen ympäristössä. Valtapuulaji on mänty. Sekapuuna esiintyy koivua. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Pohja- ja kenttäkerros: Empetrum nigrum, variksenmarja 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Trientalis europaea,metsätähti 2 Potentilla erecta, rätvänä 2 Pyrola sp, talvikit 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 2 Gymnocarpium drypteris, metsäimarre 3 Luzula pilosa kevätpiippo 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 1 Maisema Levälahden pohjukan kapea lahti muodostaa maisemakuvallisesti huomionarvoisen kokonaisuuden pienine ja kapeine luhtareunuksineen (ks. kuva 8 edellä). Ranta-alueella maisemakuva vaihtelee hakkuualueen avoimesta taimikon ja kasvatusmetsän sulkeutuneeseen maisemakuvaan. Antinjärvensalmi on myös maisemakuvallisesti kaunis kokonaisuus. Linnusto Pieni Antinjärven selvitysalue on biotoopiltaan pääsääntöisesti talousmetsää, johon siellä täällä puronvarsien kapeat luonnontilaiset metsät, lampareet sekä ojittamattomat suoalueet muodostavat lintulajistoltaan monipuolisempia laikkuja, Hieman yllättäen vesilinnusto oli niukkaa; telkkä ja tavi olivat ainoat lajit, jotka havaittiin. Pääasiassa alueen linnusto on tavanomaista havupuuvaltaisten metsien yleislajistoa. Metsäalueiden linnustosta mainittakoon ainakin metsäkirvinen, punarinta, hippiäinen, harmaasieppo, sinitiainen, hömötiainen, pajulintu ja laulurastas. Latoniemen pohjoispuolelle lienee riekon reviiri.
12 3.3 Runttijärvi Topografia ja geomorfologia Runttijärven puolelta suunnittelualueeseen sisältyy vain verraten lyhyt ranta-alue Keihässuon kohdalla. Relatiiviset korkeuserot ovat suunnittelualueella verraten vähäiset; ne jäävät alle 5 m ja aluetta voidaan luonnehtia tasankomaaksi. Laajat alueet ovat eloperäisen aineksen peittämiä. On oletettavaa, että turvekerros on verraten paksu Keihässuon ja lahden alueilla. Keihäsniemen maaperä lienee ainakin osittain lajittunutta ainesta; ranta on ainakin osin hiekkaa tai soraa: mahdollisesti geneettisesti veteen kerrostunutta moreenia. Niemellä on runsaasti pienpiirteistä vaihtelua ( kettle and hole tyyppistä pinnanmuodostusta). Kuva 11. Keihäslahti ja taustalla Keihässuo. Vesistöt ja vesialueet Runttijärven pinta-ala on 104 ha ja suurin syvyys on 1,98 m. Järvi sijaitsee 248 mpy. Rantaviivaa järvellä on 7,6 km. Järvellä on kalastettu ainakin järvitaimenta ja siikaa. Runttijärven vedenlaatu on säilynyt erinomaisena. Kasvillisuus Runttijärvestä suunnittelualueeseen sisältyy vain pieni alue Keihässuon ympäristöstä. Keihäslahden alue on voimakkaasti ruovikoitunut ja hyvin kivinen. Ranta-alueet ovat ns. isovarpuista rämettä. Mänty on ehdoton valtapuu, paikoin on hieman koivua. Vaccinum myrtillus mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Calluna vulgaris, kanerva 2 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1-2 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Oxalis acetosella, käenkaali 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Rubus saxatilis, lillukka 1
13 Potentilla erecta rätvänä 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1 Trientalis europaea metsätähti 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 1 Keihäslahden pohjukka on matala. Lahden pohjoispuolella maasto hieman nousee ja maaperä on hiekkainen: kasvillisuus on mustikkatyypin koivu-kuusi kangasta. Puusto on verraten iäkästä ja maapuitakin esiintyy. Haapaa ja koivua on paikoin runsaasti. Mustikka on ehdoton valtalaji ja sen lisäksi variksenmarjaa ja paikoin myös metsätähteä. Taustalla on laaja rämesuo, joka on lähes avosuota. Kun kuljetaan Keihäsniemeä pohjoiseen, muuttuu puusto uudelleen mäntyvaltaiseksi. Koivua on sekapuuna. Kenttäkerroksessa on mm suopursua ja mustikkaa ja jopa kanervaa esiintyy paikka paikoin. Toisaalta pienissä painanteissa on runsaasti suopursua. Kuva 12ab. Keihäsniemen metsäkasvillisuutta. Puusto on tuoretta sekakangasta. Kenttäkerroksen valtalaji on mustikka. Maaperä lienee ainakin osittain lajittunutta. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 2 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Menyathes trifoliata, raate 2 Carex dioca, äimäsara 3 Carex canescens, harmaasara 2 Maisema Runttijärven Keihäslahti muodostaa kauniin luonnonmaisemakokonaisuuden; ruovikkoinen lahti, jonka taustalla Keihässuo avautuu kauniisti. Keihäsniemi on puustoinen ja se ei erityisesti avaudu
14 vesialueelta käsin. Niemen sisäosat ovat näkymältään puoliavoimet ja puuston eri-ikäisyydestä ja lajiston vaihtelevuudesta johtuen maisema on kaunis. Linnusto Runttijärven (maastossa lähinnä Keihäsniemen ympäristössä) metsälajisto oli pääosin tavallista metsälinnustoa. Pesiviin kuuluvat ainakin pajulintu, punarinta, laulurastas, sinitiainen sekä peippo. Vesilinnustoon kuuluvat tavi ja telkkä. 3.4 Piispajärvi Topografia ja geomorfologia Piispajärven alue on osa-alueista kaikkein laajin. Myös korkokuva vaihtelee muita osa-alueita laajemmin. Relatiiviset korkeuserot ylittävät vain kuitenkin harvassa kohtaa 10 m, joten suunnittelualuetta voidaan Piispajärvellä luonnehtia kankaremaaksi. Rantojen alavuudesta ja tasaisuudesta johtuen soistumien ja turpeen muodostus on yleistä. Moreeni peittää suunnittelualuetta tyypillisenä pohjamoreenina kallioperän muotoja tasoitellen ja myötäillen. Turve muodostaa laajojakin yhtenäisiä alueita moreenin päällä. Usein tällaisten umpeenkasvaneiden järvien jäänteinä on suon keskellä syviä suolampia. (etäämpänä rannasta; esim. Kaakkurilampi, Hanhilampi). Pintavesien vaikutuksesta lähes kaikki alavammat ranta-alueet ja purojen varret ovat enemmän tai vähemmän soistuneet. Lamposaaren Hilskon välisellä alueella ja Selkäniemen alueella topografia on hieman korkeampaa ja soistumista ei esiinny. Monin paikoin tavataan myös ns. rinnesoita, jolloin suot ovat alkaneet kasvaa joko alhaalla olevasta lammesta ylöspäin tai lähteiden ja purojen mukana alaspäin. Nykyinen kehitys johtuu kuitenkin alas valuvista vesistä. Suoalueet eivät ole luonnontilaisia vaan ne muodostavat jatkumon varsinaisen rämeen, ojikon, turvekankaan ja kangasmetsän välillä. Ohutturpeiset muuntuma-ojikot muodostavat yleisimmän kasvillisuustyypin ranta-alueella. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei alueella juuri esiinny maankamaraa peittää suuntautumaton ablaatiomoreeni; joka paikka paikoin mm. Jouhikaslahdella, Lokkiniemellä ja Selkäniemellä muodostaa lievää kumpumaista topografiaa. Vesistöt ja vesialueet Piispajärven pinta-ala on 12,6 km2 ja suurin syvyys on 12,75 m. Rantaviivan pituus on 70,25 km. Piispajärven vesi on lievästi humuksen värjäämää ja veden ph on lähes neutraali. Vedessä ei ole suuria metallipitoisuuksia ja orgaanista ainetta on tulva-aikanakin kohtuullisesti. Kainuun pintavesien luokittelun perusteella järvi on hyvässä ekologisessa tilassa. Veden laadulliset ominaisuudet eivät rajoita esimerkiksi taimenen ja harjuksen lisääntymistä vesistössä. Vedenlaatu tietoja Piispajoen reitiltä vuosilta 1977 1998. Vaihteluväliin vaikuttavat lähinnä näytteenoton ajankohdan vaihtelut. Alkaliniteetti 0,07 0,17 mmol/l ph 6,2 7,6 Väriluku 34 140 Sähkönjohtavuus 2,1 3,4 ms/m Happi 7,5 13,2 mg/l
15 Hapen kyllästysaste 70 137 % Kokonaisfosfori 5 39 μg/l Kokonaistyppi 550 480 μg/l Alumiini 96 99 μg/l Rauta 190 340 μg/l Mangaani 42 250 μg/l Suunnittelualueella on runsaasti suo-ojia, joista osa on kuivana kautena vedettömiä. Hoikasta laskee Piispajärveen Hoikkajoki. Kasvillisuus Piispajärven selvitysalue koostuu enimmäkseen metsätalouskäytössä olevista, eri kehitysvaiheen talousmetsistä. Metsien ikä painottuu taimikoihin, nuoriin ja varttuneisiin metsiin, mutta alueella esiintyy myös pienialaisia vanhan metsän alueita. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin nuorehkoa mäntyvaltaisia kuivahkoja kangasmetsiä, mutta tuoreita kankaita esiintyy. Paikoitellen metsät ovat myös soistuneet ojituksien myötä. Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Ledum palustre, suopursu 1 Luzula pilosa, kevätiippo 1 Linnea borealis, vanamo 1 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Poa pratensis, niittynurmikka 1 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1 Tuoreilla puolukka-mustikkatyypin kankailla kenttäkerroksen varvusto on melko rehevää. Päälajien puolukan ja mustikan ohella esiintyy kanervaa, suopursua ja juolukkaa. Sammallajistossa tavataan seinä- ja kerrossammalta sekä karhunsammalia. Suurin osa osa-alueen alueen metsistä on edellä mainittujen tyyppien eri-ikäisiä kasvatusmetsiä. Taimikoita esiintyy rannan tausta-alueella ja niiden yleisin puulaji on myös mänty, mutta paikoitellen myös koivua esiintyy. Virsuniemen kohdalla puusto on nuorta sekapuustoa: kuusi, mänty ja koivu. Tyypiltään kasvillisuus on ojikkoa ja siinä on hieman korpimaisia piirteitä. Puusto on nuorta; maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Asutuksen eteläpuolella, ranta mataloituu; mutta kasvillisuus säilyy nuorena sekapuustona. Lamposaaren kohdalla sekapuusto muuntuu mäntyvaltaiseksi; paikoin rämemäiseksi. Ranta on lohkareinen. Hiukan saraikkoa esiintyy rannassa. Pohja- ja kenttäkerros Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1-2 Equisetum sylvaticum, metsäkorte1-2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1
16 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka Pensas- ja latvuskerros: Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 4 Populus tremula, haapa 1 Pinus sylvestris, mänty 3 Betula pendua, rauduskoivu 2 Kuva 13. Tyypillistä rantakasvillisuutta Virsuniemen eteläpuolelta. Kuva 14. Kapea lahti Lamposaaren koillispuolella. Lamposaaren ja mantereen välinen ranta-alue on kivinen ja lohkareinen; puusto on matalaa mäntykoivu ojikkkoa. Saaren lounaispuolella maasto nousee ja kuivahtaa ja metsäkasvillisuus on suopursu, metsätähti, variksenmarja mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, kangasmaitikka jne. Seuraavaksi lounaaseen päin kuljettaessa saavutaan pieneen lahdelmaan, joka rantoja kiertää ohut
17 saravyö. Rannassa on isoja siirtolohkareita. Pohjukassa on myös muutamia järeitä kuusia, taustalla on toteutettu hakkuita. Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Empetrum nigrum, variksenmarja 4 Potentilla erecta, rätvänä 2 Rubus arcticus, lakka 1 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (rannassa) Linnea borealis, vanamo 2 Agrostiscapillaris, nurmirölli 2 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 1 Menyanthes trifoliata, raate 1(aivan rannassa) Calluna vulgaris, kanerva 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 1 Lahdelman lounaispuolella maasto nousee ja taustalla on toteutettu hakkuita. Rannan tuntumassa on tavanomaista melko nuorta mänty-koivu sekapuustoa. Tavanomaisena kasvillisuus säilyy aina Jouhikasniemeen asti. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny lainkaan. Niemi on matalan kannaksen yhdistämä mantereeseen ja kannas on soistunut, samoin laajasti soistunut on Jouhikaslahti. Lahteen laskee kaksi suo-ojaa. Ne eivät ole luonnontilaisia. Lahden rannat ovat kiviset jopa lohkareiset. Kuva 15. Tyypillistä rantamaisemaa Lampolahden lounaispuolella. Puusto on lähinnä sekakangasta. Kun siirrytään Jouhikaslahden lounaispuolelle; säilyy rannan kasvillisuus pääosin mäntyvaltaisena kuivahkona kankaana (kuvat 17 ja 18). Puusto on nuorta, tasaikäistä ja maapuita ei esiinny lainkaan. Hieman ennen Teeriniemeä, muuttuu kasvillisuus sekapuustoksi; jossa männyn sekaan ilmaantuu koivua ja kuusta ja rannassa on myös hivenen harmaaleppää. Teeriniemi puolestaan on tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta ja niemi on matalan soistuvan kannaksen erottama mantereesta. Ranta on myös kivinen, paikoin lohkareinen. Teerilahti on matala, soistuvarantainen ja kapeahko ruovikkovyö kiertää lahtea. Lahden länsirannalla on puusto nuorta mäntyvaltaista kangasta ja se jatkuu samanlaisena kapean salmeen asti. Kapea salmi saattaa olla linnustollisesti huomionarvoinen; kuikka ainakin kalasteli salmessa.
18 Kuva 16. Jouhikaslahti Kuva 17. Jouhikaslahden länsipuolen nuorta mäntykangasta. Ranta on hyvin tasainen. Salmesta Kääpäselän puolelle siirryttäessä säilyy metsäkasvillisuus pääosin samanlaisena kuin edellä; mänty on valtapuu ja jonkin verran esiintyy koivua sekapuuna, mutta paikoittain mänty muodostaa yksin puukerroksen. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Ranta on myös tasainen ja lohkareinen. Hyvin samanlaisena kasvillisuus jatkuu Valkealahdelle asti. Lahti on ruovikkoinen ja pohjoisrannalla on aika kookasta kuusivaltaista metsää; eteläranta on rämettä, samoin myös pohjukka. Kun siirrytään Valkealahdelta Ketolanniemen etelärannan suuntaan, muuntuu räme tuoreeksi mäntykankaaksi, puusto rannan tuntumassa on aika kookasta, mutta tasakokoista ja maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Ketolanniemestä Hoikanniemeen säilyy kasvillisuus samansuuntaisena. Puustoa on käsitelty ja eri-ikäistä puustoa ei esiinny lainkaan. Hoikanniemen pohjoisranta on edellä kuvatun kaltainen. Hoikanlahteen tultaessa maasto alenee ja ranta on soistuvaa. Metsäkasvillisuus on tyypiltään mäntyvaltaista nuorta kangasta, paikoin maaperä on soistuvaa ja lajistossa tällöin mustikan variksenmarjan ohella mm juolukkaa, suopursua, lakkaa, ruohokanukkaa, raatetta, ojakellukkaa, vaivaiskoivua jne.
19 Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 5 Betula, nana, vaivaiskoivu 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium uliginosum, juolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Calluna vulgaris, kanerva, 3 Deschampsia flexuosa,metsälauha 3 Geum rivale, ojakellukka 1 Menyathes trifoliata, raate 2 Cornus suecica 2 Trientalis europaea,metsätähti 3 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Carex rostrata, pullosara 2 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 4 Betula pendua, rauduskoivu 2 Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 2 Populus tremula, haapa 1 Kuva 18. Selkäniemen rantakasvillisuutta. Kuikkasaaren rantaa kiertää saravyö. Puusto on kookasta mäntyä ja koivua. Maapuitakin esiintyy siellä täällä. Lehtosaaren puusto on selvästi iäkkäämpää ja eri-ikäisempää kuin mantereella. Valtapuu on kuusi ja aluspuuna on mäntyä. Lehtosaaren eteläranta on pajukkoinen, sen takana on koivuvyöhyke ja edelleen sen takana kuusivaltaista sekapuustoa: maapuita on runsaasti. Samoin puusto on eri-ikäistä. Tulisaaren puusto on myös erikäistä sekapuustoa. Maapuita ja pystypökkelöitä esiintyy tälläkin alueella. Saravyöhyke kiertää saarta.
20 Kuva 19ab. Lehtosaaren puusto on verraten iäkästä sekapuustoa. Lehtosaari, Tulisaari ja Kuikkasaari ovat olleet pitkään metsähoitotoimien ulkopuolella. Puusto on eri-ikäistä ja lajeista. Maapuita esiintyy jonkin verran. Maisema Piispajärven alue muodostaa pitkän ja laajan kokonaisuuden, joka ulottuu Runttijärveä ja Piispajärveä yhdistävästä salmesta aina Lehtosaaren pohjoispuolella olevaan Rantaniemeen. Toisin kuin muilla alueilla, Piispajärven osa-alueella on olemassa olevaa asutusta, erityisesti Ketolanniemen ja Rantaniemen alueilla. Piispajärven ranta-alueen maisemakuva vaihtelee puhtaasta luonnonmaisemasta puolikulttuurimaisemaan; paikoin ranta-alueella on olemassa olevaa loma-asutusta, joka rantamaisemassa ilmentää selvästi ihmistoiminnan vaikutusta. Asutusta on kuitenkin vielä niukalti ja rakennetusta kulttuurimaisemasta ei voida puhua: olemassa oleva asutus on keskittynyt pääosin kahdelle alueelle: Virsuniemeen itäosassa ja Ketolaniemeen (kaavan ulkopuolella) länsiosassa. Vesialueelta käsin tarkasteluna ranta-alueiden maisemakuva on tiivis ja suljettu; varsinaisia maisemallisia kiintopisteitä voidaan kuitenkin erottaa muutama; Lehtosaari, Tulisaari ja Kuikkasaari muodostavat kauniin yhtenäisen kokonaisuuden. Maisemallisen kiintopisteen muodostavat myös saaret ja niitä mantereesta erottavat kapeat salmet sekä kapeat niemet kuten Teeriniemi, Savisaari ja Jouhikasniemi. Myös Valkealahti ja Kovalahti muodostavat maisemallisen kokonaisuuden ja kiintopisteen. Valkealahti on varsin umpinainen lahti, joten koko järven kannalta sillä ei ole merkitystä. Rakentamista voidaan rajoitetusti sijoittaa sen rannoille. Ranta-alueiden sisäinen maisemakuva ja näkymäalueet vaihtelevat suljetusta puoliavoimeen ja suljettuun maisemakuvaan. Saarten maisemakuva on suljettu tai puoliavoin. Linnusto Virsuniemen kohdalla muutamalla kallioluodolla pesii kalatiirakolonia. Kapea salmi saattaa olla linnustollisesti huomionarvoinen; kuikka ainakin kalasteli salmessa. Suojelullisesti merkittäviä lajeja havaittiin kaksi: pyitä kolme yksilöä (DIR) Teeriniemen länsipuolella. Samoilla paikoilla vesialueella kalasteli kuikka (DIR, UHEX). Varpuslinnut olivat lajistoltaan alueella tavanomaisia. Havaitut lajit olivat metsäkirvinen, västäräkki, punarinta, hernekerttu (?), pajulintu, kirjosieppo, sini- ja talitiainen, peippo ja vihervarpunen.
21 3.5 Hoikka Topografia ja geomorfologia Hoikka on muodoltaan pitkänomainen järvi (hoikka!), joka etenkin molemmista päistään on soistunut; näillä alueilla moreenia peittää vaihtelevanpaksuinen turvekerros. Myös muualla rantojen peittää eloperäinen aines. Geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Vesistöt ja vesialueet Hoikkajoki laskee Piispajärveen. Ranta-alueet ovat vetisiä ja soistuneita. Luonnontilaisia uomia ei esiinny vaan uomat ovat suo-ojia. Hoikka on hyvin matala humuspitoinen järvi. Veden väriluku (160 mg Pt/l) on kohtuullisen alhainen. Vesi on humuspitoista (CODMn 18 mg/l) ja lievästi sameaa (5,9 FNU). Veden ph on lievästi hapanta (6,7) ja puskurikyky erinomainen (0,28 mmol/l). Veden sähkönjohtavuus oli luonnonvesille tyypillistä tasoa (6,1 ms/m). Kuva 20. Hoikka on matala, soistuvarantainen erämaamainen järvi. Kasvillisuus Hoikka on kokonaan asumaton erämaamainen lampi (ks. kuvat 20 ja 21). Rannat ovat matalia ja soistuvia. Ranta-alueet ovat ojitettuja ja puusto on nuorta tasaikäistä männikköä. Koivua on jonkin verran sekapuuna erityisesti rantaviivan läheisyydessä. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Kenttäkerros on lajistoltaan tavanomaista; variksenmarja, mustikka, puolukka, suopursu, lakka, ruohokanukka, kangasmaitikka. Kosteammilla paikoilla on lisäksi mm jokapaikansaraa, tähtisaraa, harmaasaraa, raatetta, juolukkaa, vaivaiskoivua jne. Pohja- ja kenttäkerros: Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Scirpus trichophorum villapääluikka 2 Geum rivale, ojakellukka 1 Menyathes trifoliata, raate 2 Cornus sueciac, ruohokanukka 2
22 Carex dioca, äimäsara 3 Carex canescens, harmaasara 2 Eriphorum vaginatum, tupasvilla 2 Carex nigra, jokapaikansara 1 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Melampyrum pratens,e kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 2 Agrostis capillari,s nurmirölli 1 Calamagrostis canescens, hietakastikka 2 Pteridium aquilinum, sananjalka 2 Kuva 21. Hoikan komeaa luhtarantaa. Maisema Rannat ovat sulkeutuneita, peitteisiä. Erityisiä maisemallisia kiinto- tai solmukohtia ei esiinny. Järvi muodostaa toisaalta kauniin yhtenäisen erämaajärvimäisen kokonaisuuden (ks. kuva 21). Rantaalueiden sisällä näkymät ovat sulkeutuneita tai puoliavoimia. Linnusto Kohteen linnusto vaikutti yleisesti ottaen melko niukalta. Vesilinnuista mainittakoon kaakkuri. Järven länsipäässä uiskenteli telkkäkoiraiden joukko. Kahlaajia sekä lokkilintuja oli todella vähän. Maalinnustokin on niukan puoleista sekä lajimäärältään että tiheydeltään. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita, suojeluohjelmiin kuuluvia alueita tai Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita.
23 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäynnin perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella on useita pieniä luhtaisia poukamia, mutta Hoikan luhtarannat ovat selvästi metsälain tarkoittama elinympäristö Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat,
24 kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Iso Antinjärven itäpäässä oleva Haukilampi lienee vesilain tarkoittama lampi. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei esiinny edellä mainittuja kohteita Muita metsäluonnon arvokkaita ja huomioonotettavia elinympäristöjä ovat esittäneet mm Meriluoto ja Soininen (1998): vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei löydetty edellä mainittuja kohteita 8. UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota uhanalaisluokituksen (UHEX), direktiivilajiston (DIR) ja Suomen erityisvastuulajiston (EVA) esiintymiseen suunnittelualueella. Maastokäynnillä ei tavattu direktiivilajistoa. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (EVA) Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät (UHEX) Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (DIR) Linnusto maastopäivinä oli vähäinen. Vesilintuja havaittiin kaiken kaikkiaan niukalti. Alueen kasvillisuus antaa aiheen olettaa, että lajisto on kutakuinkin tavanomaista niin lajimäärältään että tiheydeltäänkin. Aikaisemmin kesällä suoritettu maastokäynti olisi ehkä tuonut lajistoon joitakin kesäkuun lopulla jo hiljenneitä tai elintavoiltaan piileskelevämpiä lajeja, mutta tuskin se olisi tuloksiin kovin merkittävää eroa tehnyt. Yhteenvetona voidaan todeta että huomionarvoisia linnustokohteita ei
25 alueilta löytynyt. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen (UH) mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUS Suunnittelualueiden ja -kohteiden luokittelussa olemme käyttäneet jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen ja linnuston perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa, linnustoa ja näiden yhteisvaikutusta. Rajausten ulkopuoliset alueet ovat tavanomaista luonnonympäristöä (arvoluokka 1). Kaikki rajatut kohteet ovat arvoluokkaa 2 eli niillä on korkeintaan paikallista merkitystä. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen - seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) rajatut kohteet: 1. Haukilampi (Iso Antinjärvi) 2. Kenoisniemi ja Kenoislahti (Iso Antinjärvi) 3. Antinjärvensalmi (Iso ja Pieni Antinjärvi) 4. Levälahti + Antinjoen suuosa (Pieni Antinjärvi) 5. Keihäslahti ja Keihässuo (Runttijärvi) 6. Vesikivet (Piispajärvi) 7. Pieni luhtalahti (Piispajärvi) 8. Jouhikaslahti (Piispajärvi) 9. Selkäniemen metsä (Piispajärvi) 10. Kapea salmi (Piispajärvi) 11. Teerilahti (Piispajärvi) 12.Valkealahti (Piispajärvi) 13. Kolme saarta (Piispajärvi) 14. Laajakaarre (Piispajärvi) 15 Hoikka (Hoikka) 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ranta-asemakaava-alueen rakentaminen ei aiheuta lisävaikutuksia eri osa-alueiden nykyisiin luontoarvoihin, jos rakentaminen sijoitetaan tekstissä mainittujen alueiden ulkopuolelle ja rakentamisessa noudatetaan siitä annettuja ohjeita. Maastotyöskentelyssä ei löydetty sellaisia elinympäristöjä tai lajeja, jotka tulisi huomioida suojelumerkinnällä. Maastossa löydettiin kuitenkin 15 kohdetta tai aluetta, jotka tulisi ottaa huomioon alueen rakentamista suunniteltaessa. Hoikka tulisi mielellään jättää kokonaan rakentamisen ulkopuolelle.
26 Iso Antinjärvi Järvellä ei ole entuudestaan juuri asutusta ja täten rakentaminen muodostaa uuden elementin järven ranta-alueille. Suunnittelualueella on toteutettu hakkuita. Mikäli rakentamien on maltillista ja sijoittuu olemassa olevien metsäautoteiden läheisyyteen, ei rakentamisen aiheuttama vaikutus alueen luontoarvoihin ole merkittävä. Pieni Antinjärvi Järven luoteisrannalla on olemassa olevaa asutusta ja länsirantaa pitkin kulkee VT 5. Metsät ovat talousmetsäkäytössä ja verraten nuorta metsää. Vaikutukset alueen luontoarvoihin jäävät vähäisiksi, jos rakentaminen kyetään sijoittamaan Latoniemen ympäristöön. Runttijärvi Keihäslahti ja Keihässuo muodostavat ekologisesti hienon kokonaisuuden; suo ja siihen rajoittuva matala ruovikkoinen lahti. Keihäsniemen pohjoisosaan lähelle suunnittelualueen rajaa rakentaminen on mahdollista, mutta olemassa olevia tieyhteyksiä ei sinne ole. Piispajärvi Suunnittelualue on laaja ja rakentaminen on mahdollista olemassa olevan rakentamisen yhteyteen ja mainitut luontoarvot huomioiden. Kohtuullinen lisärakentaminen ei lisää luontoon kohdistuvaa ympäristöhaittaa merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna. Rakentaminen on mahdollista esimerkiksi Lamposaaren molemmin puolin, joskaan olemassa olevaa tiestöä ei alueelle ole. Selkäniemi tarjoaa myös luontoarvojensa puolesta rakentamiselle soveltuvan alueen. Olemassa olevaa tieyhteyttä ei ole tällekään alueelle. Suositeltavaa on rakentamisen sijoittaminen Ketolanniemen olemassa olevan asutuksen yhteyteen sekä Hoikanlahteen. Piispajärven saaret (Lehtosaari, Tulisaari ja Kuikkasaari) tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle tai ainakin pitää rakentaminen hyvin vähäisenä. Hoikka Hoikka on asumaton, matala ja soistuvarantainen järvi, joka tulisi mahdollisuuksien mukaan jättää rakentamisen ulkopuolelle, 12. huhtikuuta 2012 Jari Hietaranta EKOTONI KY liitekartta
27
28
29 VASTINE KAINUUN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSEN LAUSUNTOON 4.4.2013 Iso-Antinjärven osa-alue Luontoselvityksessä todetaan Iso-Antinjärven Kenoisniemen itäpuolisesta ranta-alueesta, että ranta on kovapohjainen, osin jopa kivinen. Puusto alueella on nuorta tasaikäistä, mäntyvoittoista kuivahkoa kangasta. Soistumista (ojikkoa) esiintyy erityisesti Haukilammen alueella. Mainitun lammen länsipuolella maasto nousee ja samalla se kuivuu; kenttäkerroksen ehdoton valtalaji on mustikka. Sen ohella esiintyy puolukkaa, variksenmarjaa. Yksittäisesti esiintyy vanamoa, kultapiiskua, kangasmaitikkaa ja suopursua. Puusto on tasaikäistä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny juuri ollenkaan. Paikoin on kuitenkin pienialaisia hieman rehevämmän kasvillisuuden alueita. Tuoreita kuusikankaita, joissa lehtipuustoa esiintyisi sekapuuna, ei esiinny. - Kasvillisuudeltaan mainittu ranta-alue on puustoltaan melko tavanomaista ja liito-oravan esiintymiselle tyypillinen puusto ja metsän rakenteellisuus ja pystykelot uupuvat. Liito-oravasta ei myöskään tehty havaintoja maastokäynnin yhteydessä. - Kaavaratkaisussa Iso Antinjärven rannalle sijoitetaan Kenoisniemen itäpuolelle neljä korttelia. Niiden ulkopuolelle jää riittävästi vapaata ranta-aluetta. Korttelin 5 kaksi rakennuspaikkaa siirretään siten, että yksi sijoitetaan korttelin 4 ja yksi Piispajärvelle. Ratkaisua on pidettävä luonnonympäristön kannalta hyvänä ratkaisuna. Liito-oravan kannalta Iso Antinjärven eteläranta ei ole kovinkaan potentiaalinen. - Iso Antinjärven eteläranta muodostaa pitkän rakentamattoman ranta-alueen, jonka suurin ekologismaisemallinen merkitys on rakentamattomuudessa. Rakentaminen tulisi sijoittaa siten, että vapaaksi jää mahdollisimman laajoja alueita, jotta rakentamisen vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Neljän korttelin, joissa on yhteensä 9 rakennuspaikkaa, sijoittamista alueelle voidaan pitää ympäristön kannalta tyydyttävänä ratkaisuna, koska Kenoisniemi ja lahti jäävät pääosin rakentamisen ulkopuolelle. - Maisemakuvan kannalta Kenoisniemi on etelärannan tärkein kohde. Kenoislahden pohjukka on soistuva ja lievästi luhtainen; rakennusoikeuden siirto edellä esitetyllä tavalla on myös maisemakuvan kannalta hyvä ratkaisu. Piispajärven osa-alue Piispajärven selvitysalue koostuu enimmäkseen metsätalouskäytössä olevista, eri kehitysvaiheen talousmetsistä. Metsien ikä painottuu taimikoihin, nuoriin ja varttuneisiin metsiin, mutta alueella esiintyy myös joitakin kuusivaltaisempia alueita. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin nuorehkoa mäntyvaltaisia kuivahkoja kangasmetsiä, mutta tuoreita kankaita esiintyy. Paikoitellen metsät ovat myös soistuneita, mutta kuivuneet ojituksien myötä. Tässä yhteydessä voidaan liito-oravan ja muun luonnon kannalta nostaa esiin seuraavat alueet: - Jouhikaslahden-Teeriniemen välinen ranta-alueen kasvillisuus on sekapuustoa; jossa männyn sekaan on ilmaantunut koivua ja kuusta ja rannassa on myös hivenen harmaaleppää. Tärkeimmät alueet on merkitty luo-merkinnällä. Kaavaratkaisussa korttelit 19 ja 20 on sijoitettu siten, että ao. alueet jää rakentamisen ulkopuolelle eikä siihen ole huomauttamista. - Valkealahden pohjoisrannan vankkaa kuusta kasvava moreeniselänne olisi ehkä potentiaalinen alue, mutta liito-oravan kannalta se sijaitsee eristyksissä rämesuon keskellä. Rakentaminen alueelle on mahdollista - Lehtosaari-Tulisaari-Kuikkasaari ovat kasvillisuudeltaan kaikkein potentiaalisimpia kohteita koko rantakaava-alueella; puusto on sekapuustoa ja pystykeloja on runsaasti. Kaavaratkaisussa saaret on
30 jätetty rakentamisen ulkopuolelle ja merkitty MY merkinnällä. Pitkähkö etäisyys mantereesta todennäköisesti estää liito-oravan menestymisen saarissa. Muutoin rakentamatta jättäminen on hyvä ympäristön, linnuston ja kaavan kokonaisuuden kannalta. Kasvillisuusselvitykseen perustuen ei potentiaalisia liito-oravakohteita ole kovinkaan monia ja ne on jätetty pääosin rakentamisen ulkopuolelle. Levinneisyydeltään lajia voidaan pitää alueellisesti yhtenäisenä, joskin ilmeisesti ainakin paikoin melko harvalukuisena esiintyvänä lajina. Levinneisyyskuvan perusteella lajin globaali säilyminen ei ole kovinkaan uhattuna. Suomessa liito-oravan esiintyminen on laikuttaista ja epätasaisesti jakaantunutta, mutta on ilmeisestä, että sen yksilömäärät ovat kuitenkin huomattavasti aiemmin luultua isompia. Erityisesti esiintymisalueensa pohjoisosissa laji kuitenkin lienee harvinaistunut jossain määrin. Pääsyynä voidaan pitää tehokasta metsähoitoa ja käsittelyä, joka tehokkaasti poistaa pystypökkelöt ja lahopuut sekä vanhan lehtipuuston. Pisimmät mitatut liitomatkat ovat olleet 60-70 m. Maassa laji on erittäin avuton ja helppo saalis lukuisille eri pedoille. Tästä syystä liito-orava karttaa tarkasti joutumasta avomaalle ja tämän vuoksi melko kapeatkin puuttomat väylät (leveimmät tielinjat, hakkuualueet, pellot, joet, vesistöt, laajat pihapiirit ja yhtenäiset rakennetut alueet) voivat käytännössä olla tehokkaita leviämisesteitä. Laajemmin tarkasteltuna juuri maankäytön muutoksilla, siis puiden poistaminen niin, että liito puusta toiseen ei onnistu, on tärkeä merkitys elinkykyisen liito-oravapopulaatioiden säilymisessä ja häviämisessä. Ongelma ei niinkään ole ihmistoiminta yleensä vaan puuston poisto em. tavalla laajoilla alueilla. Liito-orava on ns. vanhan metsän laji, joka tarkoittaa liito-oravan kohdalla ennen kaikkea sitä, että elinympäristövaatimukset koostuvat kokoelmasta sellaisia metsän rakenteellisia ominaisuuksia, jotka todennäköisemmin esiintyvät samalla paikalla nimenomaan luontaisen sukkessio- eli kehityskierron läpikäyneessä metsässä. Jossain määrin uudet viimeaikaiset yksilömäärän arviot antavat kyllä aiheen olettaa, että laji tulee kyllä toimeen myös selvissä kasvatusmetsissä. Metsä voi olla vanhaa iältään, mutta metsikön sisärakenne ilmeisesti ratkaisee liito-oravan viihtymistä. Puuston iällä ei siis sinällään ole merkitystä. Liitooravaa tavataan menestyksellisesti pesimästä esimerkiksi varttuneen kasvatusmetsän ikäisistä pihoista ja puutarhoista. Se ei siis sinällään karta ihmistä, jos sopivaa metsärakennetta on tarjolla. On huomattava, että liito-orava esiintyy luonnonmetsissäkin laikuttaisesti eikä mitenkään kattavasti. Luonnonmetsästä liitooravalle sopivimmat laikut ovat löytyneet paitsi vähitellen puu kerrallaan uudistuneista ja metsäpaloista usean sadan vuoden ajan säästyneistä ikikuusikoista, mutta myös alueilta, joilla metsäpalovaiheen jälkeisen lehtipuuvaiheen koivut, haavat ja lepät ovat reilun sadan vuoden iässä alkaneet rapistua ja tiivis kuusikko on alkanut syntyä lehtipuuston alle. Edellä olevaa taustaa vasten erillisen liito-oravaselvitystä ei ole tarpeen tällä alueella toteuttaa, mikäli mainitut liito-oravan viihtymisen kannalta tärkeät kriteerit otetaan huomioon rakennusten ja rakennuspaikkojen sijoittelussa. Myös Piispajärven alueella voi ihminen omalla toiminnallaan edesauttaa liito-oravan leviämistä ja säilymistä alueella. 13. huhtikuuta 2013 Jari Hietaranta