Liikunta ehkäisee pitkiä sairauslomia

TERVEYDENHUOLTO tieteessä Elina Holopainen lääketieteen kandidaatti elina.holopainen@helsinki.fi Jouni Lahti FT, tutkijatohtori Ossi Rahkonen VTT, dosentti Eero Lahelma VTT, professori Mikko Laaksonen FT, dosentti Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti, kansanterveystieteen osasto Liikunta ehkäisee pitkiä sairauslomia Lähtökohdat Tämän pitkittäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan yhteyttä yli kolmen kuukauden pituisiin sairauspoissaoloihin yleensä sekä erikseen tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa ja mielenterveysongelmissa. Liikunnan yhteyttä pitkiin sairauspoissaoloihin tautiryhmittäin ei ole aiemmin tutkittu. Menetelmät Aineistona käytettiin Helsinki Health Study -kohorttiaineistoa. Aineistoon kuului 6 225 yli 40-vuotiasta Helsingin kaupungin työntekijää, joista naisia oli 4 872 ja miehiä 1 353. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyttä sekä taustatekijöiden vaikutusta tähän yhteyteen tutkittiin Coxin regressioanalyysilla. Tulokset Liikunnan harrastajilla oli muita vähemmän sairauspoissaoloja sekä koko tutkimusaineistossa että molemmissa tutkituissa tautiryhmissä. Mitä rasittavampaa liikunta oli, sitä pienempi oli sairauspoissaolojen riski. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteys säilyi myös taustatekijöiden vakioinnin jälkeen. Päätelmät Liikunnan rasittavuus alensi riskiä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista, mielenterveysongelmista sekä muista syistä johtuviin sairauspoissaoloihin. Vähäiset sairauspoissaolot viittaavat hyvään toiminta- ja työkykyyn, joten työntekijöitä on perusteltua kannustaa liikunnan lisäämiseen ja erityisesti myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. Vertaisarvioitu VV Liikunta on useiden tutkimusten mukaan tärkeä terveyttä edistävä tekijä (1). Liikuntaa harrastavilla on myös todettu olevan keskimääräistä vähemmän sairauspoissaoloja (2), mutta liikunnan yhteyttä pitkiin sairauspoissaoloihin keskeisissä tautiryhmissä ei ole aiemmin tutkittu. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveysongelmat ovat yleisimmät pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavat tautiryhmät Suomessa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin kuuluvat selkä-, niska- ja nivelkivut, polvi- ja lonkkanivelrikko, nivelreuma sekä erilaiset yksipuolisesta rasituksesta aiheutuvat sairaudet. Niistä kärsii yli miljoona suomalaista (3). Liikunta ehkäisee näitä sairauksia, mutta erittäin aktiivinen liikunta voi myös altistaa niille (1). Yhdysvaltalaisessa raportissa todetaan suositusten mukaisella liikunnalla olevan myönteisiä terveysvaikutuksia sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ehkäisyssä että hoidossa (4). Hollantilaisessa 39 tutkimusta käsittävässä katsauksessa ei vapaa-ajan liikunnalla voitu osoittaa olevan yhteyttä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista aiheutuviin poissaoloihin (5). Toisessa hollantilaistutkimuksessa liikunnalla kuitenkin todettiin olevan yhteys näiden sairauspoissaolojen vähenemiseen (6). Liikunnan hyödyistä myös mielenterveydelle on näyttöä. Yhdysvaltalaisessa raportissa myönteiset vaikutukset ilmenivät erityisesti masennuksen vähenemisenä. Liikuntaa harrastavilla esiintyi muita vähemmän ahdistusta ja uupumusta (4). Masennusta ja ahdistuneisuutta käsittelevä katsaus osoitti liikunnalla olevan myönteisiä vaikutuksia näiden häiriöiden ehkäisyssä (7). Toisaalta monet mielenterveyden ongelmat passivoivat, mikä voi vähentää liikunnan harrastamista (8). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaa-ajan liikunnan yhteyttä yli kolmen kuukauden pituisiin sairauspoissaoloihin yleensä sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa ja mielenterveysongelmissa. Tarkastelussa otettiin huomioon sosiodemografiset tekijät, terveyskäyttäytyminen, työolot sekä psyykkinen ja fyysinen toimintakyky. Aineisto ja menetelmät Tutkimus perustuu Helsingin kaupungin työn- 1155

TERVEYDENHUOLTO Kirjallisuutta 1 Kesäniemi YK, Danforth E,Jr, Jensen MD, Kopelman PG, Lefebvre P, Reeder BA. Dose-response issues concerning physical activity and health: an evidence-based symposium. Med Sci Sports Exerc 2001;33(6 Suppl):S351 8. 2 Lahti J, Laaksonen M, Lahelma E, Rahkonen O. The impact of physical activity on sickness absence. Scand J Med Sci Sports 2010;20:191 9. 3 Terveyskirjasto D. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. 2005. www. terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ tk.koti?p_artikkeli=suo00026 (siteerattu 18.7.2010). 4 U.S Department of Health and Human Services. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. 2008. www.health.gov/ PAguidelines/Report/ (siteerattu 10/ 2010). 5 Hildebrandt VH, Bongers PM, Dul J, van Dijk FJ, Kemper HC. The relationship between leisure time, physical activities and musculoskeletal symptoms and disability in worker populations. Int Arch Occup Environ Health 2000;73:507 18. 6 van Amelsvoort LG, Spigt MG, Swaen GM, Kant I. Leisure time physical activity and sickness absenteeism; a prospective study. Occup Med (Lond) 2006;56:210 2. 7 Strohle A. Physical activity, exercise, depression and anxiety disorders. J Neural Transm 2009 Jun;116:777 84. 8 Abu-Omar K, Rutten A, Lehtinen V. Mental health and physical activity in the European Union. Soz Praventivmed 2004;49:301 9. 9 Lahelma E, Martikainen P, Rahkonen O, Roos E, Saastamoinen P. Työntekijöiden terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan: Helsinki Health Studyn tuloksia. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2004;41:95 107. 10 Kujala UM, Kaprio J, Sarna S, Koskenvuo M. Relationship of leisure-time physical activity and mortality: the Finnish twin cohort. JAMA 1998;279:440 4. 11 Ainsworth BE, Haskell WL, Whitt MC ym. Compendium of physical activities: an update of activity codes and MET intensities. Med Sci Sports Exerc 2000;32(9 Suppl):S498 504. 12 Fogelholm M, Oja P, Rinne M, Suni J, Vuori I. Riittääkö puoli tuntia kävelyä päivässä? Suom Lääkäril 2004;59:2040 2. 13 Hagman Erik. SF-36-terveyskysely koetun terveyden ja toimintakyvyn mittarina. Suom Lääkäril 1996;51:3534 9. 14 Proper KI, van den Heuvel SG, De Vroome EM, Hildebrandt VH, Van der Beek AJ. Dose-response relation between physical activity and sick leave. Br J Sports Med 2006;40:173 8. 15 van den Heuvel SG, Boshuizen HC, Hildebrandt VH, Blatter BM, Ariens GA, Bongers PM. Effect of sporting activity on absenteeism in a working population. Br J Sports Med 2005;39:e15. tekijöitä koskevaan Helsinki Health Study -tutkimushankkeeseen. Peruskysely lähetettiin kaikille Helsingin kaupungin työntekijöille, jotka täyttivät 40, 45, 50, 55 tai 60 vuotta vuosina 2000 2002. Lomakkeen sai 13 346 työntekijää, joista 8 960 palautti sen. Vastausprosentti oli 67 (9). Kirjallisen suostumuksen rekisteritietojen yhdistämiseen antoi 6 606 henkilöä eli 74 % peruskyselyyn vastanneista. Puuttuvia tietoja oli 381, joten tässä tutkimuksessa analysoitavaan aineistoon kuului 6 225 henkilöä, joista naisia oli 4 872 ja miehiä 1 353. Kansaneläkelaitoksen rekistereistä saatiin tiedot näiden henkilöiden sairauspoissaoloista ja niiden diagnooseista vuodesta 2000 vuoden 2007 loppuun. Yli kolmen kuukauden (90 päivää) sairauspoissaoloja oli 651 henkilöllä (11 % vastaajista). Joillakin niitä oli useampia, joten yhteensä yli kolmen kuukauden poissaoloja oli 704. Sairauspoissaolot luokiteltiin mielenterveysongelmista (ICD-10 F00 F99) johtuviin (n = 197), tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista (ICD-10 M00 M99) johtuviin (n = 240) sekä muista syistä johtuviin (n = 267). Liikunnan mittaaminen Peruskyselyyn vastanneilta tiedusteltiin keskimääräistä tuntimäärää, jonka he ovat käyttäneet viikoittaiseen liikuntaan vapaa-aikana tai työmatkoilla viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Vastaajien tuli arvioida, kuinka rasittavaa liikunta oli ja kuinka paljon he harrastivat kutakin rasitusastetta vastaavaa liikuntaa viikossa. Liikunnan rasittavuutta arvioitiin vertaamalla sitä kävelyyn, reippaaseen kävelyyn, hölkkään tai reippaaseen juoksuun. Liikunnan määrän vastausvaihtoehdot vaihtelivat ei ollenkaan -luokasta neljä tuntia tai enemmän viikossa -luokkaan. Liikunnan määrä MET-tunteina (metabolic equivalent tasks) viikossa laskettiin kertomalla liikunnan rasittavuusastetta kuvaava MET-arvo käytetyllä ajalla ja laskemalla saadut neljä arvoa yhteen (2). Jokaiselle rasitusasteelle saatiin MET-arvot aiemmasta tutkimuksesta yleisten viitearvojen (10,11) perusteella. Yhdistämällä liikunnan määrä ja rasittavuus muodostettiin neljä liikuntaluokkaa: 1) liikunnallisesti passiiviset (alle 14 MET-tuntia viikossa), 2) liikunnallisesti aktiiviset, kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa (kävely, reipas kävely) harrastavat (14 50 MET-tuntia viikossa), 3) liikunnallisesti aktiiviset, mukana vaihdellen rasittavaa liikuntaa (14 50 MET-tuntia viikossa, mukana myös rasittavaa liikuntaa) ja 4) hyvin aktiiviset kuntoilijat (yli 50 MET-tuntia viikossa, mukana rasittavaa liikuntaa). Luokittelu perustui tutkimusaineiston keruun aikaisiin suosituksiin, joissa painotettiin liikunnan kokonaismäärää. 14 MET-tuntia viikossa vastaa liikunnan vähimmäissuositusta (1000 kcal/vk), esimerkiksi 15 MET-tuntia on 2,5 tuntia reipasta kävelyä. Tällä liikuntamäärällä voidaan suosituksen mukaan välttää suurimmat passiivisuuden aiheuttamat terveyshaitat (12). Taustamuuttujat Sosiodemografiset tekijät olivat ikä, sukupuoli, siviilisääty ja sosioekonominen asema. Terveyskäyttäytymistä kuvaavat osoittimet olivat tupakointi, alkoholin käyttö ja painoindeksi. Toimintakykyä mitattiin sekä fyysisellä että psyykkisellä ulottuvuudella. Työoloja kartoitettiin työn ruumiillisella ja henkisellä kuormittavuudella. Tarkasteltavat muuttujat vaikuttivat selvimmin liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyteen opinnäytetyön analyyseissa (25). Toimintakykyä mitattiin Short Form 36 (SF- 36) -terveyskyselyn fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä mittaavilla summamuuttujilla (13). Kummankin osa-alueen vastauksista muodostettiin pistemäärä, jonka mukaan vastaajat jaettiin toimintakyvyltään kolmeen luokkaan. Muiden taustamuuttujien jakaumat on esitetty taulukossa 1. Tilastolliset menetelmät Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS 17.0 -ohjelmistolla. Mallinnus tehtiin molemmille sukupuolille yhdessä tautiluokkien välisten vertailujen helpottamiseksi. Yhdysvaikutusta liikunnan ja sukupuolen välillä ei todettu, joten malleissa vakioitiin sekä ikä että sukupuoli. Mallissa 1 vakioitiin sosiodemografiset tekijät, mallissa 2 työolot, mallissa 3 terveyskäyttäytyminen ja mallissa 4 fyysinen ja psyykkinen toimintakyky. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyttä tarkasteltiin Coxin regressioanalyysilla. Tulokset esitetään vaarasuhteina (VS) sekä näiden 95 %:n luottamusväleinä (95 %:n LV). Vertailuryhmänä käytetään eniten liikuntaa harrastavia (VS = 1,00). Tulokset Taulukossa 2 esitetään, kuinka suurella osalla 1156

tieteessä Taulukko 1. Tutkimusjoukon taustamuuttujien jakaumat (%). Naiset Miehet Kaikki n = 4 872 n = 1 353 n = 6 225 % % % Ikä, v 40 21 18 20 45 22 20 22 50 22 20 21 55 24 28 25 60 11 14 12 Työn ruumiillinen raskaus melko/erittäin raskas 38 15 33 Työn henkinen raskaus melko/erittäin raskas 86 85 86 Tupakointi tupakoi 23 26 24 Painoindeksi alle 25 kg/m 2 54 40 51 25 30 kg/m 2 32 45 35 yli 30 kg/m 2 14 15 15 Taulukko 2. Yli 3 kk:n sairauspoissaolojen ilmaantuvuus (%) liikuntaluokittain. 16 Eriksen W, Bruusgaard D, Knardahl S. Work factors as predictors of sickness absence: a three month prospective study of nurses aides. Occup Environ Med 2003;60:271 8. 17 Kyröläinen H, Häkkinen K, Kautiainen H, Santtila M, Pihlainen K, Häkkinen A. Physical fitness, BMI and sickness absence in male military personnel. Occup Med (Lond) 2008;58:251 6. 18 Paluska SA, Schwenk TL. Physical activity and mental health: current concepts. Sports Med 2000;29:167 80. 19 Tuomi K, Ilmarinen J, Seitsamo J ym. Summary of the Finnish research project (1981-1992) to promote the health and work ability of aging workers. Scand J Work Environ Health 1997;23 Suppl 1:66 71. Vastaajia n Sairauspoissaolojen osuus % (95 %:n LV) Liikunnallisesti passiivinen 1 585 13 (11,9 15,0) Kohtuullisen rasittavaa liikuntaa 2 749 11 (10,2 12,6) Rasittavaa liikuntaa 1 422 8 (6,3 9,5) Hyvin aktiivinen 807 6 (4,1 8,4) tutkimusjoukosta on ollut seurannan aikana (vuosina 2000 2007) vähintään yksi yli kolmen kuukauden mittainen sairauspoissaolo. Niitä oli liikunnallisesti passiivisilla ja kohtuullisesti liikuntaa harrastavilla selvästi enemmän kuin rasittavaa liikuntaa harrastavilla ja hyvin aktiivisilla kuntoilijoilla. Passiivisista 13 %:lla ja hyvin aktiivisista kuntoilijoista 6 %:lla oli vähintään yksi sairauspoissaolo. Liikunnan ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä analysoitiin vakioimalla taustamuuttujia ryhmittäin (taulukko 3). Liikunnallisesti passiivisten ja kohtuullisen rasittavaa liikuntaa harrastavien sairauspoissaolojen riski oli aktiivisia kuntoilijoita selvästi suurempi. Iän ja sukupuolen mukaan vakioituna liikunnallisesti passiivisten vaarasuhde oli 2,32 (95 %:n LV 1,68 3,21) hyvin aktiivisiin verrattuna. Työolojen ja terveyskäyttäytymisen vakioinnilla ei ollut juurikaan merkitystä, mutta psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn vakiointi heikensi liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyttä. Kaikkien taustamuuttujien vakioinnin jälkeen liikunnallisesti passiivisten vaarasuhde oli 1,54 (95 %:n LV 1,10 2,15) aktiivisimpaan ryhmään verrattuna. Sairauspoissaolot eri tautiryhmissä Rasittavaa liikuntaa harrastavilla oli tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista johtuvia poissaoloja huomattavasti vähemmän kuin passiivisilla tai vain kohtuullisesti rasittavaa liikuntaa harrastavilla. Liikunnan yhteydet tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista sekä mielenterveysongelmista johtuviin sairauspoissaoloihin on esitelty liitetaulukoissa 1 ja 2, jotka ovat lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 14 15/2012). Myös mielenterveysongelmista johtuvien sairauspoissaolojen ilmaantuvuus oli sitä pienempi, mitä enemmän liikuntaa harrastettiin. Liikunnallisesti passiivisilla oli poissaoloja lähes kolminkertainen määrä hyvin aktiivisiin kuntoilijoihin verrattuna (liitetaulukko1). Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista johtuvien sairauspoissaolojen vaarasuhde liikuntaluokkien välillä vaihteli selvästi. Iän ja sukupuolen mukaan vakioitu liikunnallisesti passiivisten vaarasuhde oli 2,41 hyvin aktiivisiin verrattuna. Työolojen vakiointi ei vaikuttanut suhteellisiin riskeihin juuri lainkaan, mutta tupakoinnin ja painoindeksin vakiointi heikensi yhteyttä. Psyykkisen toimintakyvyn vakiointi ei vaikuttanut yhteyteen, mutta fyysisen toimintakyvyn vakiointi heikensi yhteyttä selvästi (VS = 1,49). Kohtuullisen rasittavaa liikuntaa harrastavilla suhteellinen riski oli 1,90 vakiointien jälkeenkin (liitetaulukko 2). Mielenterveysongelmista johtuvissa sairauspoissaoloissa suhteellisten riskien vaihtelu liikuntaluokkien välillä oli samansuuntainen kuin tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa. Vakiointien jälkeen suhteelliset riskit eivät enää poikenneet vertailuryhmästä tilastollisesti merkitsevästi, joskin kahden vähiten liikkuvan ryhmän suhteellinen riski (VS = 1,66) säilyi melko korkeana. Muista diagnooseista kuin mielenterveysongelmista tai tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista johtuvat poissaolot ovat moniaineksinen kokonaisuus. Tässäkin ryhmässä sukupuolen ja 1157

TERVEYDENHUOLTO 20 Blair SN, Cheng Y, Holder JS. Is physical activity or physical fitness more important in defining health benefits? Med Sci Sports Exerc 2001;33(6 Suppl):S379-99; discussion S419 20. 21 Fogelholm M, Paronen O, Miettinen M. Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:1. 22 Matthews CE, Freedson PS, Hebert JR ym. Seasonal variation in household, occupational, and leisure time physical activity: longitudinal analyses from the seasonal variation of blood cholesterol study. Am J Epidemiol 2001;153:172 83. 23 Ronda G, Van Assema P, Brug J. Stages of change, psychological factors and awareness of physical activity levels in The Netherlands. Health Promot Internation 2001;16:305 14. 24 LaPorte RE, Montoye HJ, Caspersen CJ. Assessment of physical activity in epidemiologic research: problems and prospects. Public Health Rep 1985;100:131 46. 25 Holopainen Elina. Liikunnan yhteys pitkiin sairauspoissaoloihin. Syventävien opintojen tutkielma. Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2010. Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Elina Holopainen: Apuraha (LK Ensio Hyvärisen rahasto). Mikko Laaksonen, Eero Lahelma: Tutkimusmääräraha (Suomen Akatemia). Ossi Rahkonen, Jouni Lahti: Ei sidonnaisuuksia. Tästä asiasta tiedettiin Liikunta on tärkeä terveyttä edistävä tekijä. Liikuntaa harrastavilla on keskimääräistä vähemmän sairauspoissaoloja. Tämä tutkimus osoitti Liikunnallisesti passiivisilla oli yli kaksi kertaa enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin hyvin aktiivisilla liikkujilla. Liikunta vähensi merkitsevästi sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksista että mielenterveysongelmista johtuvia poissaoloja. Taulukko 3. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteys (vaarasuhde, VS), kun ikä ja sukupuoli (malli 1), työolot (malli 2), painoindeksi ja tupakointi (malli 3) sekä fyysinen ja psyykkinen toimintakyky (malli 4) on kasautuvasti vakioitu. iän vakioinnin jälkeen liikunnallisesti passiivisten suhteellinen riski oli korkea (VS = 2,57) verrattuna hyvin aktiivisiin. Kun muut tekijät vakioitiin, yhteys heikkeni, mutta säilyi (VS = 1,84). Malli 1: Malli 2: Malli 3: Malli 4: Ikä ja sukupuoli Malli 1 sekä Malli 2 sekä paino- Malli 3 sekä psyykkinen työolot indeksi ja tupakointi ja fyysinen toimintakyky VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) Liikunnallisesti passiivinen 2,32 (1,68 3,21) 2,39 (1,73 3,31) 2,00 (1,44 2,79) 1,54 (1,10 2,15) Kohtuullisen rasittavaa liikuntaa 1,93 (1,40 2,64) 1,92 (1,40 2,64) 1,72 (1,25 2,36) 1,42 (1,03 1,96) Rasittavaa liikuntaa 1,30(0,92 1,85) 1,35 (0,95 1,92) 1,30 (0,92 1,85) 1,15 (0,81 1,63) Hyvin aktiivinen 1,00 1,00 1,00 1,00 Pohdinta Tutkimusjoukko muodostui keski-ikäisistä kuntatyöntekijöistä pääkaupunkiseudulla. Aineistoon kuului sekä naisia että miehiä eri ammateista ja sosioekonomisista ryhmistä. Liikunnallisesti passiivisia oli vain 24 % vastaajista, kun taas muissa tutkimuksissa liikuntasuositusten mukaan liikkui 60 65 % työikäisistä (21). Ero voi johtua tutkimusjoukon valikoitumisesta, koska mukana on vain peruskyselyn aikana työssäkäyviä. Tutkimuksen seuranta-aika oli 5 7 vuotta. Useamman vuoden kestävän seurannan aikana liikunnan harrastaminen saattaa muuttua (22). Itse arvioitu liikunta-aktiivisuus on altis raportointiharhalle. Vastaajat, jotka eivät liiku liikuntasuositusten mukaan riittävästi, saattavat arvioida fyysisen aktiivisuutensa todellista suuremmaksi (23). Toisaalta tilastollinen kyselytutkimus on todettu riittävän tarkaksi menetelmäksi selvittää fyysistä aktiivisuutta laajoissa väestöissä (24). Tutkimuksen päätulokset olivat, että rasittavaa liikuntaa harrastavilla oli muita pienempi riski yli kolmen kuukauden poissaoloihin sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ja mielenterveysongelmien että muiden sairauksien vuoksi. Pitkien sairauspoissaolojen ja liikunnan välistä yhteyttä selitti etenkin fyysinen ja psyykkinen toimintakyky sekä lisäksi myös suhteellinen paino ja tupakointi. Myös aiempien tutkimusten mukaan liikunta-aktiivisuus ja sairauspoissaolot ovat yhteydessä toisiinsa, mutta yhteyden voimakkuus on vaihdellut (2,14 16). Suomalaisia sotilaita koskevassa tutkimuksessa havaittiin heikon aerobisen ja lihaskunnon sekä korkean BMI:n olevan sairauspoissaolojen riskitekijöitä (17). Liikunnan ja poissaolojen yhteyttä selvittäneen hollantilaistutkimuksen mukaan liikunnan myönteinen vaikutus sairauspoissaoloihin johtui erityisesti vähentyneistä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista (6). Tutkimuksessamme toimintakyvyn vakiointi heikensi liikunnan yhteyttä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista johtuviin poissaoloihin. Fyysinen toimintakyky on kuitenkin läheisesti yhteydessä tämän tautiryhmän sairauksiin, joten suoraan ei voida päätellä, etteikö liikunnalla olisi ehkäisevää vaikutusta näihin poissaoloihin. Myös mielenterveysongelmista johtuvien sairauspoissaolojen riski oli sitä pienempi, mitä aktiivisemmin liikuntaa harrastettiin. Liikunnan on todettu vähentävän lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita (psykologisten ja fysiologisten mekanismien kautta). Mielenterveysongelmat johtavat usein passiivisuuteen, mikä voi osaltaan selittää sairauspoissaolojen riskiä (8,18). Tutkimuksessamme liikunnan yhteys mielenterveyssyistä johtuviin poissaoloihin heikentyi merkittävästi, kun psyykkinen 1158

tieteessä Rasittava liikunta on hyödyllistä. ja fyysinen toimintakyky vakioitiin. Toisin sanoen havaittu yhteys selittyi ainakin osittain toimintakyvyn ongelmilla, jotka vähentävät liikunnan harrastamista. Rasittava liikunta vähensi sairauspoissaolojen suhteellista riskiä selvästi enemmän kuin kohtuullisen rasittava, vaikka harrastetun liikunnan määrä oli sama. Liikunnan intensiteettiä ja tulevaa terveydentilaa koskevissa tutkimuksissa on nimenomaan rasittava liikunta todettu suojaavaksi tekijäksi (2,14,19). Lisäksi usean eri terveysvasteen ja fyysisen kunnon välinen yhteys on ollut voimakkaampi kuin liikunnan ja terveyden välinen yhteys (1,20). Syyn ja seurauksen määrittäminen liikunnan harrastamisen ja huonon terveydentilan välillä on vaikeaa (2,6,14). Liikunnan puute voi huonontaa terveyttä, mutta toisaalta heikko terveys voi haitata etenkin rasittavan liikunnan harrastamista. Liikunnan rasittavuuden yhteys sairauspoissaoloihin voi osaltaan johtua siitä, että rasittavaa liikuntaa todennäköisesti harrastavat henkilöt, joiden terveydentila on hyvä (2). Lähtötilanteen toimintakyvyn vakiointi heikensi yhteyttä, mutta ero liikunnallisesti aktiivisimpien ja passiivisten välillä säilyi voimakkaana. Tämä tukee päätelmää, että rasittava liikunta on hyödyllistä. Tutkimuksemme perusteella rasittavaa liikuntaa harrastavilla on selvästi muita pienempi riski yli kolmen kuukauden sairauspoissaoloihin. Liikunnan terveyshyötyihin kuuluvat hyvä kunto ja vähäiset sairauspoissaolot. Tutkimuksemme tulosten valossa on perusteltua kannustaa työntekijöitä kuntoliikunnan lisäämiseen ja erityisesti myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. n English summary www.laakarilehti.fi > in english Association between leisure-time physical activity and long sick leave 1159

ENGLISH SUMMARY Elina Holopainen B.M. University of Helsinki, Hjelt Institute Department of Public Health elina.holopainen@helsinki.fi Jouni Lahti Ossi Rahkonen Eero Lahelma Mikko Laaksonen Association between leisure-time physical activity and long sick leave Background Musculoskeletal and mental disorders are the most common reasons for long sick leave lasting over three months in Finland. Physical activity is known to have many positive effects on health. This study examined the association between leisure-time physical activity and long sickness absences due to all causes as well as due to musculoskeletal and mental disorders. Results of correlation between physical activity and sickness absences due to musculoskeletal and mental disorders are provided in an electronic database in the internet. Methods Questionnaire data were derived from the Helsinki Health Study examining 40- to 60-year-old employees of the City of Helsinki. The response rate was 67% and data from 6225 participants, 4872 women and 1353 men, were included. Leisure-time physical activity was self-reported and classified into four groups in relation to the weekly amount and the intensity of physical activity. Sickness absence data for benefit periods lasting over 90 days and their medical diagnoses were obtained from the Social Insurance Institution of Finland (KELA). The association between physical activity and sickness absence, and the effect of covariates, were examined using Cox regression analysis. Hazard ratios and their 95% confidence intervals were calculated. The covariates were age, sex, body mass index (BMI), smoking, mental and physical work load as well as mental and physical functioning. Results Leisure-time physical activity was associated with a lower incidence of long sickness absence in general. Sickness absence due to musculoskeletal and mental disorders showed similar associations. The lower risk of sick absence was found predominantly among those who engaged in vigorous physical activity such as jogging and running. The lower risk of sickness absence was especially related to the intensity but not the amount of physical activity. The association between physical activity and long sickness absence remained significant even after adjustment for the covariates. Conclusions This study provides new evidence on the beneficial role of leisure-time physical activity, which was shown to reduce the likelihood of long sickness absences due to all causes as well as due to musculoskeletal and mental disorders. Vigorous exercise (such as jogging) was associated with a lower incidence of all cause long sick leave as well as sick leave due to musculoskeletal and mental causes. 1159a

tieteessä Liitetaulukko 1. Eri tautiryhmistä aiheutuvien sairauspoissaolojen ikä- ja sukupuolivakioitu ilmaantuvuus (%) liikuntaluokittain. kaikki sairaus- Tuki ja liikunta- Mielenterveys Muut diagnoosit poissaolot elimistön sairaudet ongelmat n % (95 %:n LV) % (95 %:n LV) % (95 %:n LV) % (95 %:n LV) Liikunnallisesti passiivinen 1 585 13 (11,9 15,0) 4 (3,1 5,1) 4 (3,3 5,0) 6 (5,4 7,4) Kohtuullisen rasittavaa liikuntaa 2 749 1 (10,2 12,6) 5 (4,1 5,6) 4 (2,8 4,2) 4 (3,4 5,0) Rasittavaa liikuntaa 1 422 8 (6,3 9,5) 3 (1,8 3,8) 2 (1,5 3,4) 3 (2,1 4,3) Hyvin aktiivinen 807 6 (4,1 8,4) 2 (0,6 3,4) 1 (0,2 2,7) 3 (1,2 4,0) Liitetaulukko 2. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteys (vaarasuhde, VS) eri tautiryhmissä. Malleissa vakioidaan kasautuvasti ikä, sukupuoli, työolot, painoindeksi, tupakointi sekä fyysinen ja psyykkinen toimintakyky. Kaikki sairauspoissaolot Malli 1: Malli 2: Malli 3: Malli 4: Ikä ja sukupuoli Malli 1 sekä työolot Malli 2 sekä paino- Malli 3 sekä psyykkinen VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) indeksi ja tupakointi ja fyysinen toimintakyky VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) Liikunnallisesti 2,32 2,39 2,00 1,54 passiivinen (1,68 3,21) (1,73 3,31) (1,44 2,79) (1,10 2,15) Kohtuullisen rasittavaa 1,93 1,92 1,72 1,42 liikuntaa (1,40 2,64) (1,40 2,64) (1,25 2,36) (1,03 1,96) Rasittavaa liikuntaa 1,30 1,35 1,30 1,15 (0,92 1,85) (0,95 1,92) (0,92 1,85) (0,81 1,63) Hyvin aktiivinen 1,00 1,00 1,00 1,00 Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet Malli 1: Malli 2: Malli 3: Malli 4: Malli 5: Ikä ja sukupuoli Malli 1 sekä työolot Malli 2 sekä paino- Malli 3 sekä psyykkinen Malli 4 sekä fyysinen VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) indeksi ja tupakointi ja fyysinen toimintakyky toimintakyky VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) Liikunnallisesti 2,41 2,50 2,09 2,06 1,49 passiivinen (1,30 4,48) (1,37 4,75) (1,11 3,91) (1,10 3,87) (0,79 2,80) Kohtuullisen rasittavaa 2,79 2,77 2,45 2,43 1,90 liikuntaa (1,54 5,05) (1,53 5,02) (1,35 4,46) (1,34 4,42) (1,04 3,46) Rasittavaa liikuntaa 1,58 1,71 1,64 1,62 1,42 (0,82 3,05) (0,89 3,29) (0,85 3,16) (0,84 3,13) (0,74 2,74) Hyvin aktiivinen 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 1159b

Malli 1: Malli 2: Malli 3: Malli 4: Malli 5: Ikä ja sukupuoli Malli 1 sekä työolot Malli 2 sekä paino- Malli 3 sekä Malli 4 sekä psyykkinen VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) indeksi ja tupakointi fyysinen toimintakyky toimintakyky VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) Mielenterveysongelmat Liikunnallisesti 2,80 2,76 2,30 1,94 1,66 passiivinen (1,50 5,21) (1,48 5,14) (1,22 4,32) (1,03 3,66) (0,88 3,13) Kohtuullisen rasittavaa 2,37 2,35 2,09 1,85 1,67 liikuntaa (1,29 4,35) (1,28 4,33) (1,13 3,85) (1,00 3,42) (0,90 3,09) Rasittavaa liikuntaa 1,64 1,66 1,59 1,48 1,32 (0,85 3,17) (0,86 3,20) (0,82 3,08) (0,77 2,86) (0,68 2,56) Hyvin aktiivinen 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 Muut diagnoosit Malli 1: Malli 2: Malli 3: Malli 4: Ikä ja sukupuoli Malli 1 sekä työolot Malli 2 sekä paino- Malli 3 sekä psyykkinen VS (9 5%:n LV) VS (95 %:n LV) indeksi ja tupakointi ja fyysinen toimintakyky VS (95 %:n LV) VS (95 %:n LV) Liikunnallisesti 2,57 2,66 2,18 1,84 passiivinen (1,57 4,22) (1,62 4,36) (1,32 3,61) (1,11 3,06) Kohtuullisen rasittavaa 1,65 1,65 1,46 1,30 liikuntaa (1,01 2,70) (1,01 2,70) (0,89 2,40) (0,79 2,13) Rasittavaa liikuntaa 1,24 1,27 1,22 1,13 (0,72 2,13) (0,74 2,18) (0,71 2,10) (0,66 1,95) Hyvin aktiivinen 1,00 1,00 1,00 1,00 1159c