A. AHLSTRÖM KIINTEISTÖT Oy. HAUKISUO (Ulvila) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMUSSUUNNITELMA

A. AHLSTRÖM KIINTEISTÖT Oy HAUKISUO (Ulvila) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMUSSUUNNITELMA Planora Oy 16.1.2017

Sisällysluettelo: 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 1 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA... 1 2.1 Maakuntakaavat... 1 2.2 Ulvilan yleiskaavat... 4 3 TOIMINTA... 4 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta... 4 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 7 3.3 Pöly, melu ja liikenne... 11 3.4 Varastointi ja jätteet... 11 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 12 4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 13 4.1 Tuotantoalueen nykytila... 13 4.2 Asutus ja maankäyttö... 13 4.3 Sulfaattimaat... 16 4.4 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet... 18 4.5 Vesistö... 18 4.6 Ympäristöriskit... 31 5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 31 6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET... 32 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet... 32 6.2 Muut toimenpiteet... 32 7 KORVAUKSET... 32 8 TOIMINNAN JA / TAI TÖIDEN ALOITTAMISLUVAN PERUSTELUT... 32 9 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA... 32

LIITTEET Liite 1. Hakemussuunnitelmassa esitettyjen arvioiden perusteet.

1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI - hakija Haukisuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan hakija on A. Ahlström Kiinteistöt Oy. A. Ahlström Kiinteistöt Oy on 1.10.2013 A. Ahlström Osakeyhtiön liiketoimintasiirrosta syntynyt yhtiö, jonka liiketoiminta jakautuu kiinteistö-, metsä ja palveluliiketoimintaan. Yhtiöllä on maata metsätalouskäytössä noin 32 000 hehtaaria. Metsät sijaitsevat pääosin Länsi-Suomessa. Yhtiön historia juontaa juurensa vuoteen 1851. A. Ahlström Kiinteistöt Oy on sukuyhtiö ja sen kotipaikka on Noormarkussa, Porissa. Hakijan postiosoite on: A. Ahlström Kiinteistöt Oy Laviantie 22 29600 NOORMARKKU Toimitusjohtaja: Peter Ahlström Hankkeesta voi pyytää tietoja metsänhoitoesimies Kaarlo Peltomaa, A. Ahlström Kiinteistöt Oy (puh. 050-518 3696), sähköposti kaarlo.peltomaa@a-ahlstrom.fi ja metsäjohtaja Timo Viinamäki, A.Ahlström Kiinteistöt Oy (puh. 050-5183661), sähköposti timo.viinamaki@a-ahlstrom.fi. Hakemussuunnitelman laatijan yhteystiedot ovat: Planora Oy Seppo Mäkäräinen PL 43 90430 OULU puh. 044-7819 305 sähköposti: seppo.makarainen@planora.fi - hanke ja sen sijainti A. Ahlström Kiinteistöt Oy suunnittelee Ulvilan kaupungin alueella sijaitsevan Haukisuon kunnostamista turvetuotantoon. Alueelle suunnitellun turvetuotantosuon sarka-ala on 49,4 ha. Suon auma-alueiden ala on 4,1 ha. Hanke sijaitsee noin 23 km Ulvilan keskustasta itään. Hanke sijaitsee karttalehden 1143 11 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 3045-4-01 (hakemuksen liite 2). Alueen vedet laskevat Haukiojan kautta Sääksjärveen. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokeen, joka laskee Puurijärven kautta Kokemäenjokeen. 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA 2.1 Maakuntakaavat Ympäristöministeriö on vahvistanut Satakunnan maakuntakaavan 30.11.2011 (N:o YM1/5222/2010). Kuvassa 1 on esitetty voimassa oleva Satakunnan maakuntakaava Haukisuon ympäristössä. Maakuntakaavassa ei ole merkintöjä Haukisuon hankealueen välittömässä läheisyydessä. 1

KUVA 1: Satakunnan vahvistettu maakuntakaava ja Haukisuon hankealueen sijainti kaava-alueella (www.satakuntaliitto.fi/maakuntakaava). Haukisuon hankealueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu kaavan merkintöjä. Maakuntakaavan kaavamerkintöjen (kuva 1) selitykset: Suojelualue Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain tai muun lainsäädännön nojalla suojellut tai suojeltavat suojelualueet. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Suunnittelumääräys: Alueen maankäyttöön mahdollisesti vaikuttavista merkittävistä suunnitelmista ja hankkeista tai ennen vallitsevia olosuhteita merkittävästi muuttaviin toimenpiteisiin ryhtymistä tulee luonnonsuojelusta vastaavalle alueelliselle ympäristöviranomaiselle varata mahdollisuus lausunnon antamiseen. Suojelumääräys: Alueella ei saa toteuttaa sellaisia toimenpiteitä tai hankkeita, jotka voivat oleellisesti vaarantaa tai heikentää alueen suojeluarvoja. Tärkeä yhdystie / kokoojakatu Merkinnällä osoitetaan yhdystiet ja vastaavat kokoojakadut. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Arvokas geologinen muodostuma Merkinnällä osoitetaan maiseman ja luonnonarvojen kannalta arvokkaat geologiset muodostumat. Merkinnällä osoitetaan maiseman ja luonnonarvojen kannalta arvokkaat kallioalueet. Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa on otettava huomion alueella olevat maa-aineslain tarkoittamat maisema- ja luonnonarvot sekä mahdollisten maisemavaurioiden korjaustarve. Matkailun kehittämisvyöhyke 2

Merkinnällä osoitetaan vyöhykkeitä, joihin kohdistuu merkittäviä matkailun kehittämistarpeita. Suunnittelumääräys: Vyöhykkeiden sisällä toteutettavassa alueidenkäytön suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota matkailuelinkeinojen ja virkistyspalveluiden kehittämiseen. Suunnittelussa on otettava huomioon toteutettavien toimenpiteiden yhteensovittaminen kulttuuri-, maisema- ja luontoarvoihin sekä olemassa oleviin elinkeinoihin ja asutukseen. Merkinnällä osoitetaan merkittävät luontomatkailun kehittämisen kohdevyöhykkeet, joihin kohdistuu luontomatkailun, luonnon virkistyskäytön, ulkoilu-ym. reitistöjen sekä luonnonsuojelun kehittämis- ja yhteensovittamistarpeita. Ulkoilureitin yhteystarve Merkinnällä osoitetaan merkittävien ulkoilureittien yhteystarpeet. Suunnittelumääräys: Maankäytön suunnittelulla on turvattava ulkoilureitin yhteystarpeen toteuttamismahdollisuus. Virkistysalue Merkinnällä osoitetaan ulkoilun, retkeilyn ja virkistyskäytön kannalta merkittävät alueet. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota alueen virkistyskäytön ja virkistyskäytön kehittämisedellytysten turvaamiseen. Maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja Merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joihin liittyy erityisiä kulttuuri-, maisema-, luonto- ja ympäristöarvoja. - Satakunnan vaihemaakuntakaava 1, maakunnallisesti merkittävät tuulivoimatuotannon alueet Satakunnan tuulivoimatuotantoalueita käsittelevä vaihemaakuntakaava 1 on hyväksytty maakuntavaltuustossa 13.12.2013 ja ympäristöministeriö on vahvistanut sen 4.12.2014. Haukisuon hankealueen läheisyydessä ei ole tuulivoimatuotantoalueen merkintöjä. KUVA 2: Satakunnan vaihemaakuntakaava 1 ja Haukisuon hankealueen sijainti kaava-alueella (http://www.satakuntaliitto.fi/vmk1). Haukisuon hankealueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu kaavan merkintöjä. 3

Vaihemaakuntakaavan kaavamerkinnän (kuva 2) selitys: Tuulivoimaloiden alue (tv1) Merkinnällä osoitetaan maa-alueita, jotka soveltuvat tuulivoimatuotannon alueiksi. Merkintään sisältyy maankäyttö- ja rakennuslain 33 :n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus. - Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 Satakuntaliiton maakuntahallitus päätti 24.11.2014 (MH/126 ) käynnistää Satakunnan vaihemaakuntakaavan 2 laadinnan. Satakunnan vaihemaakuntakaavassa 2 teemana on energiantuotanto; turve, bioenergia ja mahdollisesti tuulivoimatuotanto ja aurinkoenergia. Muita teemoja ovat soiden moninaiskäyttö (kasvuturve, soiden suojelu ja virkistyskäyttö), kauppa, maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt. Satakunnan maakuntahallitus on päättänyt 15.12.2016 asettaa hyväksyä vaihekaavan 2 valmisteluvaiheen aineiston ja asettaa aineiston nähtäville (Lähde: http://www.satakuntaliitto.fi/vmk2). - Satakuntaliiton kaavoituskatsaus 2014 ja 2015 Satakuntaliiton kaavoituskatsauksen raporteissa vuosilta 2014 ja 2015 ei ole esitetty merkintöjä Haukisuon hankealueella (Lähde: http://www.satakuntaliitto.fi/kaavoituskatsaus-0). 2.2 Ulvilan yleiskaavat Ulvilan kaupungin hyväksytyissä tai vireillä olevissa yleiskaavoissa ei sijaitse merkintöjä Haukisuon hankealueella (Lähde: http://ulvila.fi/). 3 TOIMINTA 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta - kuntoonpano Haukisuon tuotanto aloitetaan kunnostamalla suo turvetuotantokuntoon. Kuntoonpano aloitetaan kaivamalla tuotantoalueen ympärille eristysojat ja rakentamalla keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). Tämän jälkeen tuotantoalueelle kaivetaan kokoojaojat ja sarkaojat sekä asennetaan ojien vesiensuojelurakenteet (sarkaojien allassyvennykset ja sihtiputket sekä putkipadot kokoojaojiin). Haukisuon tuotantosuunnitelma koostuu seuraavista kokonaisuuksista: - turvetuotantokentät - tuotantoalueen kuivatus - kulkuyhteydet tuotantoalueella - turpeen varastointi 4

- vesiensuojelu - palontorjunta Turvetuotantokentät on suunnitelmissa sijoitettu alueille, joiden turvepaksuus on vähintään 1,5 m. Haukisuon tuotantoalue on jaettu viiteen tuotantolohkoon. Tuotantosuunnitelmissa tuotantokenttien kuivatus tehdään sarkaojilla, jotka kaivetaan tuotantoalueelle 20 m välein. Sarkaojaston kuivatusvedet kerätään kokoojaojiin. Kokoojaojilla tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaille. Laskeutusaltaiden alapuolelta vedet johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskenttä toimii ympärivuotisesti. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Tuotantoalueen kuivatuksessa Haukisuon tuotantoalueen ympärille on tuotantosuunnitelmissa sijoitettu eristysojat, joilla johdetaan tuotantoalueen ympäristön valumavedet tuotantoalueen ja tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteiden ohi. Tuotantoalueelle tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla tuotantokaluston kulkureiteille rummut ojien ylityskohtiin. Sarkaojien alapäihin sijoitetaan rummut (päisteputket) kulkuyhteyksien vuoksi, mutta myös niiden yhteyteen tehtävien vesiensuojelurakenteiden vuoksi. Tuotantoalueen palontorjuntaa varten tuotantoalueen ulkopuolelle kaivetaan vähintään 50 m 3 kokoiset paloaltaat. Paloaltaille tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla rummut paloaltaiden ja tuotantoalueen välisiin ojiin. Tuotantokentiltä tuotettu turve kuljetetaan traktorivetoisella kalustolla tuotantoalueelle rakennetuille auma-alueille varastoitavaksi. Haukisuon tuotantosuunnitelmassa on kuusi auma-aluetta tuotetun turpeen varastointiin. Tuotantoalueen etelä-, länsi- ja itäosan aumoille rakennetaan raskaan kuljetuskaluston kestävä tie, jonka kautta turve kuljetetaan rekkakalustolla tuotantoalueelta käyttökohteeseen. Aumalle 1 rakennetaan tie tuotantoalueen lounaispuolella kulkevalta Välisuontieltä. Aumoille 2-5 rakennetaan tiet tuotantoalueen länsipuolella kulkevalta Lapakallion metsätieltä. Aumalle 6 rakennetaan tie tuotantoalueen kaakkoispuolella kulkevalta metsäautotieltä. Tuotantosuunnitelmassa esitetään Haukisuon tuotantoalueelle tehtäväksi seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojissa sarkaoja-altaat (lietesyvennys) ja sihtiputkirakenne (lietteenpidättimet) - kokoojaojissa virtaamansäätöpadot - kaksi laskeutusallasta - pintavalutuskenttä (ympärivuotinen toiminta, pumppaamo) Sarkaojien sarkaoja-altailla ja sihtiputkilla pidätetään kiintoainetta sarkaojaan. Kokoojaojien virtaamansäätöpadoilla pidätetään ylivirtaama tuotantoalueen ojastoon ja samalla laskeutetaan kiintoainesta ojastoon. Laskeutusaltailla pidätetään kiintoainesta. Pintavalutuksella saadaan kiintoaineen pidätyksen lisäksi poistettua kuivatusvesistä liukoisia ravinteita. Haukisuon kuntoonpanosuunnitelman piirustukset on esitetty hakemuksen liitteessä 2. - tuotannon aloitus Hankkeen tarkoitus on kunnostaa Haukisuo turvetuotantoon ja tuottaa alueelta ensisijaisesti kasvu- ja ympäristöturvetta sekä toissijaisesti jyrsinpolttoturvetta. Haukisuon tuotantoalueen kunnostustoimet on suunniteltu aloitettavaksi talvella 2018/2019, jolloin tuotantoalueen ympärille kaivettaisiin eristysojat ja tuotantoalueelle rakennettaisiin ensin 5

keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä) ja tämän jälkeen tuotantoalueen sarka-, kokooja- ja laskuojasto. Tuotantoalueen pinta valmisteltaisiin kesinä 2018 ja 2019. - pinta-alat eriteltyinä Haukisuon tuotantoalueen pinta-ala on 49,4 ha (sarka-ala) ja auma-alueiden ala on 4,1 ha. Laskeutusallas-, pumppaamo- ja tukikohta-alueen ala on noin 2,5 ha. Pintavalutuskentän ala on 3,2 ha. - tukikohdan sijainti, tuotannon laatu, tuotantomenetelmät, tuotantopäivien määrä Haukisuon tukikohta alue sijaitsee tuotantoalueen länsipuolella aumalle 2 kulkevan tien varrella ja auman 4 itäpuolella. Haukisuon turvetuotanto tulee olemaan ensisijaisesti kasvu- ja ympäristöturvetta sekä toissijaisesti jyrsinpolttoturvetta. Tuotantoalueilta jyrsitty ja kuivatettu turve kerätään ja varastoidaan kuudelle auma-alueelle. Aumoista turve kuljetetaan talvikautena käyttökohteeseen. Turvetuotanto hoidetaan traktorikalustolla. Turve kuljetetaan käyttökohteeseen rekoilla. Ojien kaivutyöt tehdään talvella. Tuotantoalueen pinta pyritään muokkaamaan riittävästi peruskuivalla alueella ojaston kaivun jälkeen seuraavana kesäkautena. Suunnitellusta turvetuotantoalueesta osaa aluetta voidaan joutua peruskuivattamaan yhden kesän. Turvetuotantotoiminta Haukisuolla tapahtuu tuotantoalueen sisällä. Turvetuotannon meluhaitat ja pölypäästöt rajoittuvat tuotantoalueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotantokaluston huollosta ja alueella toimimisesta syntyvä jäte kerätään ja käsitellään kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Tuotanto tapahtuu yleensä toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välisenä aikana. Varsinainen tuotantotoiminta (jyrsintä, turpeen kuivatus ja keräys aumoihin) tapahtuu kesän poutajaksoilla. Tuotantoa kesäkautena on keskimäärin noin 40 vuorokauden aikana. Muina aikoina tehdään tarvittaessa tuotantoalueen kunnostusta (sarkojen muotoilua, ojien ja altaiden kunnostusta ja puhdistusta). Tuotettu turve kuljetetaan käyttökohteeseen pääosin tuotantoa seuraavana talvikautena. - alueen käyttö Alueelta tuotetaan ensisijaisesti kasvu- ja ympäristöturvetta sekä toissijaisesti jyrsinpolttoturvetta. - turpeen kuljetusmäärät Tuotantoaikana liikenne on tuotantoalueen huolto- ja työmatkaliikennettä pääosin henkilöautoilla arviolta 5-10 ajoneuvoa vuorokaudessa. Turpeen kuljetus keskittyy talvikauteen, jolloin tuotantoalueelta ajetaan turve käyttökohteeseen. Tuotetun turpeen ajo käyttökohteeseen kestää yhdellä autolla 1,5-2 kuukautta (tuotettu turvemäärä 7 000 tonnia, kuormia 3-4 kpl vuorokaudessa käyttökohteeseen). Kuljetukset keskittyvät pääosin talviaikaan, jolloin muu liikenne on keskimääräistä vähäisempää. - tuotannon kesto Turvetuotanto suoalueella kestää noin 25 vuotta. 6

- alueen tai lohkojen jälkihoito ja -käyttö Tuotannon loputtua alueella alueelta poistetaan turvetuotantotoimintaan liittyvä kalusto ja rakenteet. Turvetuotannon loputtua alueella on kuivatusojasto. Tuotantoalueen mahdollisia jälkikäyttömuotoja voivat olla alueen soistaminen, vesittäminen, luontainen kasvittuminen ja maa- ja/tai metsätalouskäyttö tai näiden yhdistelmät. 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Haukisuon vedet johdetaan tuotantoalueen eteläosaan sijoittuville laskeutusaltaille ja edelleen pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan Haukiojan kautta Sääksjärveen. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokeen joka laskee Puurijärven kautta Kokemäenjokeen. Kuivatusvedet käsitellään jokaisen sarkaojan päässä sarkaoja-altaalla ja sihtiputkella. Putkipatojen avulla virtaamahuippuja varastoidaan tuotantoalueen ojastoon ja samalla käytetään ojastoa kiintoaineen laskeutukseen. Pintavalutuskenttä on toiminnassa ympärivuotisesti. Vedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta pienennetään oikein suunnitelluilla vesiensuojeluratkaisuilla ja kunnostuksen sekä vesiensuojelurakenteiden hoitotoimenpiteiden ajoituksella. Haukisuon kunnostuksesta tehdään talvella ojaston kaivutyöt. Kuntoonpano tehdään seuraavassa järjestyksessä: 1. Tehdään eristysojat lietesyvennyksineen. 2. Rakennetaan keskitetyt vesiensuojelujärjestelyt (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). 3. Tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän yläpuolinen osuus laskuojista. 4. Rakennetaan kokoojaojat. 5. Tehdään sarkaojitus ja asennetaan samalla ylivirtaaman pidättämiseksi putkipadot. Vesiensuojelujärjestelyt ovat toimintakunnossa tuotantokentän pinnan muokkausvaiheessa. Kuivatusvedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen metsäojiin. Ojien ja laskeutusaltaiden puhdistus tuotantovaiheessa ajoitetaan valuman huippujen ulkopuolelle. Haukisuon tuotantoalueen lasku- ja kokoojat kaivetaan Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa 2015 esitettyjen mitoitusarvojen ja periaatteiden mukaisesti. Haukisuon kuivatussuunnitelmassa on käytetty eristys- ja laskuojina vanhoja jo olemassa olevia metsäojia siellä, missä se on ollut mahdollista. - pintavalutuskenttä, ojitettu Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriö 2015) on kuvattu pintavalutuskentän toimintaa ja rakenteita seuraavasti. Haukisuon pintavalutuskentällä on kolme ojaa. Uutta turvetuotantoa ohjataan ojitetuille alueille, mistä syystä luonnontilaista suoaluetta ei välttämättä löydy vesienkäsittelyäkään varten. Siksi käytössä on myös ojitetuille alueille rakennettuja pintavalutuskenttiä. Taulukossa 1 on ojitettujen kenttien tuotantovaiheen keskimääräiset puhdistustehot (%). Teho on laskettu ylä- ja alapuolisten mitattujen 7

pitoisuuksien erona. Taulukossa 2 on keskimääräiset lähtevän veden vuosipitoisuudet. TAULUKKO 1: Keskimääräinen puhdistusteho tuotantovaiheessa eri vuodenaikoina ojitetuilta pintavalutuskentiltä vuosina 2008 2012 (Pöyry 14.11.2014: Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys). n= vuodenaikakeskiarvojen lukumäärä. TAULUKKO 2: Veden laadun vuosikeskiarvo tuotantovaiheen ojitetuilta pintavalutuskentiltä vuosina lukumäärä. Ojitetun kentän pinta-ala tulee olla vähintään 5 % valuma-alueesta eli jonkin verran ojittamattomalle pintavalutuskentälle asetettua mitoitusarvoa suurempi. Jos pintavalutuskenttä joudutaan perustamaan jo ojitetulle suolle, tulee veden nopea virtaus kentän läpi alueella sijaitsevia vanhoja ojia pitkin estää mahdollisimman tehokkaasti. Ojia pitkin tapahtuvan läpivirtauksen estäminen/hidastaminen tehostaa etenkin kiintoaineen pidättymistä kentälle. Lisäksi vesi tulee saada virtaamaan mahdollisimman laajalle alueelle kentällä sijaitsevaan turvekerrokseen, missä veden puhdistumiseen johtavat kemialliset ja biologiset prosessit pääasiassa tapahtuvat. Kuten ojittamattomalle suolle, myös ojitetulle suolle rakennetun pintavalutuskentän puhdistusteho on sitä parempi, mitä paremmassa kontaktissa puhdistettava vesi on kentän turvekerroksen kanssa. Ojitetun pintavalutuskentän toimivuuden edellytys on ojien tukkiminen. Ojat voidaan tukkia joko kokonaan tai voidaan käyttää ojatukoksia. Maa-aineksia tukoksiin ei tule ottaa alueella olevien vanhojen ojien välisiltä ojittamattomilta suopinnoilta, koska näiden rikkominen voi aiheuttaa alueelle lisää oikovirtauksia. Rakenne tulee lisäksi suunnitella siten, etteivät sillä sijaitsevat ojat ole puhdistettavan veden virtaussuunnan mukaisia. Mikäli näin ei voida tehdä, voidaan käyttää erilaisia ohjaus-, penger- tai patorakenteita estämään veden virtaus ojien kautta kentän läpi. Käytännössä on todettu, että luonnonmateriaali, kuten ruokohelpipaali, on tukosaineena toimivin, joten esimerkiksi vanerilevyjä ei kannata käyttää. Ojatukosten tekemiseen ei ole saatavilla tarkkoja ohjeita, joten tukkiminen on tehtävä aina tapauskohtaisesti huolellisesti. Muuten ojitetun pintavalutuskentän käytännön toteutuksessa voidaan soveltaa pintavalutuskentän rakennusohjeita. Mittakaivon viereen ei saa asentaa ylivuotoputkea. Ojitetut pintavalutuskentät kierretään säännöllisesti penkkoja myöten oikovirtausten havaitsemiseksi ja penkkojen pysyvyyden varmistamiseksi. 8

Ojatukosten pysyvyys tarkastetaan ja korjataan tarvittaessa. Penkereiden sortumat ja oikovirtaukset korjataan. Haukisuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle laskeutusaltaiden kautta. Pintavalutuskenttien yläpuolisiin laskeutusaltaisiin jää osa kiintoaineesta. Kuivatusvedet nostetaan pumppaamalla pintavalutuskentälle. Pumppukuivatus toimii myös virtaamien tasaajana. Haukisuon pintavalutuskentän ominaisuudet on esitetty taulukossa 3. TAULUKKO 3: Haukisuon tuotantoalueen pintavalutuskentän ominaisuudet. Haukisuo Pv-kentän ala Pv-kentän valuma-alue Pv-kentän valuma-alueesta tuotanto(sarka)aluetta 3,2 ha 60 ha 52 ha Pv-kentän ala valuma-alueesta 5,0 % Pv-kentän ala tuotantoalueesta 5,7 % Pv-kentällä metsäojia Tukitaan Kaltevuus 0,31 % Korkeusero 0,77 m Turvepaksuus noin 0,4-1,9 m KUVA 3: Haukisuon pintavalutuskenttäsuunnitelma ilmakuvakartalla (ilmakuvan kuvausvuosi 2015). Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskentällä sijaitsevat metsäojat tukitaan. Turvepaksuus kentällä on noin 0,4-1,9 m. 9

KUVA 4: Haukisuon pintavalutuskenttäsuunnitelma maastokartalla. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskentällä sijaitsevat metsäojat tukitaan. Turvepaksuus kentällä on noin 0,4-1,9 m. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle ojaa pitkin ja jaetaan tasaisesti kentälle (kuvat 3 ja 4). Pintavalutuskenttä ympäröidään pengerryksellä, jotta varmistetaan vesien kulkeutuminen pintavalutuskentän kautta. Pintavalutuskentän alaosassa on pieni keräilysyvennys, josta pintavalutuskentän kautta suotautuneet vedet virtaavat mittapadon kautta Haukiojaan. Haukisuon pintavalutuskentän mitoitus 5,0 % valuma-alueesta on mitoitussuosituksen mukainen. Haukisuon kentän mitoituksen ja ominaisuuksien perusteella voidaan arvioida, että Haukisuolle on rakennettavissa toimiva pintavalutuskenttä - Haukisuon kuntoonpanovaiheen kuormitus Taulukossa 4 on laskettu Haukisuon kuntoonpanovaiheen brutto- ja nettovuosikuormitus (kg/v) alapuoliseen vesistöön. Kuormitus on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi. Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2011-2015 tarkkailuaineistojen perusteella (Pöyry Oy 2016) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Laskelmassa on käytetty Länsi- Suomen ojitettujen pintavalutuskenttien tarkkailutulosten ominaiskuormituksia. TAULUKKO 4: Arvio Haukisuon kuntoonpanovaiheen (brutto ja netto) kuormituksesta (kg/a). BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn 1 530 24 370 14 000 1235 19 237 1235 10

- Haukisuon tuotantovaiheen kuormitus Taulukossa 5 on laskettu Haukisuon tuotantovaiheen brutto- ja nettovuosikuormitus (kg/v) alapuoliseen vesistöön. Kuormitus on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi. Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2011-2015 tarkkailuaineistojen perusteella (Pöyry Oy 2016) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Laskelmassa on käytetty Länsi- Suomen ojitettujen pintavalutuskenttien tarkkailutulosten ominaiskuormituksia. TAULUKKO 5: Arvio Haukisuon tuotantovaiheen vuotuisesta brutto- ja nettovesistökuormituksesta (kg/v). BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn 1 090 10 321 8 800 840 8 212 200 Laskelmassa on oletettu kuivatusvedet käsiteltävän ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Yleisesti tarkasteltuna vuosien väliset vaihtelut turvesoiden kuormituksessa ovat suuria. Turvesuon kuormitus on voimakkaasti riippuvainen valuntaoloista. Ylivalumatilanteissa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana aikana valunta saattaa loppua tuotantoalueelta kokonaan, jolloin myöskään kuormitusta ei synny. Haukisuolla käytettävällä pumppukuivatuksella voidaan virtaamansäätöpatojen lisäksi tasoittaa virtaamahuippuja vesien ojastoon varastoinnin avulla. 3.3 Pöly, melu ja liikenne - liikenteen kuljetusreitti, kuljetusajankohdat, liikennemäärät Haukisuon tuotantoalueelta vuosittain kuljetettava turvemäärä on noin 7 000 tonnia. Haukisuon lounaispuolen Välisuontieltä rakennetaan pistotie tuotantoalueen aumalle 1. Haukisuon länsipuolen Lapakallion metsätieltä rakennetaan pistotiet tuotantoalueen aumoille 2, 3, 4 ja 5. Haukisuon kaakkoispuolen metsäautotieltä rakennetaan pistotie tuotantoalueen aumalle 6. Tuotantoalueen aumoilta 1-5 turve kuljetetaan Välisuontien ja Lapakallion metsätien kautta Tampereentielle (tie nro 11) ja edelleen käyttökohteeseen. Tuotantoalueen aumalta 6 turve kuljetetaan metsäautotien ja Sääksjärventien (tie nro 12939) kautta Tampereentielle (tie nro 11) ja edelleen käyttökohteeseen. 3.4 Varastointi ja jätteet - poltto- ja voiteluaineet Haukisuolla käytetään työkoneissa polttoainetta noin 9 000 litraa ja voiteluöljyä noin 67 litraa. Tuotantokaluston tarvitsema polttoaine varastoidaan ko. polttoaineen varastointiin tarkoitettuun maanpäälliseen polttoainesäiliöön. Säiliö sijoitetaan tukikohta-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen paikkaan, jonka läheisyydessä ei ole tuotantoalueen ojia eikä maasto vietä ojaan. Tukikohta-alue sijaitsee Haukisuon tuotantoalueen länsipuolella aumalle 2 kulkevan tien varrella ja auman 4 itäpuolella. Tuotantokalusto käydään tankkaamassa polttoainesäiliöstä. 11

Haukisuon tuotantoalueella jätteitä syntyy lähinnä tuotantokoneiden huollosta. Tuotantokoneiden huolto tullaan tekemään perustettavalla tukikohta-alueella, jonne varataan jätteille asianmukaiset keräys- ja säilytystilat. Tuotantoalueella syntyvät jätteet lajitellaan ja käsitellään kunnan jätehuollon mukaisesti. Voiteluaineet ja öljyiset jätteet sekä romuakut varastoidaan työmaalla tukikohta-alueen jätekatoksessa ao. jätteiden säilytykseen tarkoitetuissa astioissa. Ongelmajätteet alueelta hakee ongelmajätteiden keräysyritys. Muun kiinteän jätteen alueelta kerää jätehuoltoyhtiö tehtävän jätehuoltosopimuksen mukaan. - jätteiden määrä, kannot ja muu puuaines, sijoittaminen ja käsittely Haukisuon turvetuotantoalueella syntyy jätteitä seuraavasti: - työkoneiden voiteluaineet 100-200 kg/v - suodattimet ja öljyiset huoltojätteet 30-50 kg/v - akkuromua 20 kg/2 v - teräsromua - mahdollisesti aumamuovia Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on esitetty hakemuksen liitteessä 6. 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) - paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Haukisuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn on suunniteltu seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojien sarkaoja-altaat (lietesyvennykset) - sarkaojien sihtiputket (lietteenpidättimet) - valunnan säätö kokoojaojissa jakamalla tuotantoalue valuntalohkoihin virtaamansäätöpadoilla (2 kpl) - laskeutusaltaat (2 kpl) - pintavalutuskenttä (pumppaamolla vesien nosto kentälle, ympärivuotinen toiminta) - eristysojat ja eristysojien lietealtaat. Haukisuolla voidaan toteuttaa ja saada toimiviksi suunnitelman mukaiset sarkaojarakenteet, virtaaman säätörakenteet, laskeutusaltaat sekä pintavalutuskenttä, eristysojat ja eristysoja-altaat. Suunniteltu kuivatusvesien puhdistus virtaamansäädöllä, laskeutusaltailla ja sarkaojarakenteilla lisättynä pintavalutuskentällä täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimustason ottaen huomioon tuotantoalueen koon ja olosuhteet tuotanto- ja vesiensuojelumenetelmien käytölle sekä hankkeesta aiheutuva vesistökuormitus ja sen vaikutukset alapuoliseen vesistöön. - ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Haukisuon kuntoonpano ja turvetuotanto toteutetaan ko. toiminnan osaavilla toiminnanharjoittajilla. Ympäristöluvan haltija tulee suorittamaan turvetuotannon tarkkailua ja valvontaa urakoitsijoiden suhteen ympäristöluvan ehtojen täyttämiseksi. Toiminnan tarkkailu tullaan toteuttamaan kohdassa 5 (Toiminnan ja sen vaikutusten 12

tarkkailu) esitetyn mukaisesti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hyväksymillä tarkkailuohjelmilla ja ulkopuolisen tahon tekemillä tarkkailuilla. Tuotantoalueen kuntoonpano- ja tuotantotoiminta tehdään kohdassa 3 (Toiminta) mukaisesti. Haukisuon kuntoonpanosta ja turvetuotannosta tehtäviin sopimuksiin liitetään kuntoonpanoon ja turvetuotantoon liittyvät ympäristölupaehdot sekä toimintatavat tuotantoalueen ympäristönsuojelurakenteiden käytössä ja hoidossa. 4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN 4.1 Tuotantoalueen nykytila Haukisuon hankealue on suurimmaksi osaksi ojitettu. Hankealueen lähiympäristö on metsätalouskäytössä. - kasvillisuusselvitys Haukisuon kasvillisuusselvitys on esitetty hakemuksen liitteessä 5. Alueen kasvillisuusselvityksessä ei havaittu hankealueella uhanalaisia tai muutoin huomionarvoisia kasvilajeja tai arvokkaita luontotyyppejä. - pesimälinnusto-, viitasammakko-, päiväperhos-, sudenkorento ja liito-oravaselvitys Pesimälinnusto-, viitasammakko-, päiväperhos-, sudenkorento ja liito-oravaselvitys on hakemuksen liitteessä 5. Selvityksen mukaan Haukisuon tutkimusalueella ei ole sellaisia linnustollisia tai päiväperhosiin liittyviä arvoja, joita tulisi erityisesti huomioida maankäytön suunnittelussa. Tutkimusalueen sudenkorentolajisto oli suoalueiden osalta varsin tavanomaista ja niukkaa. Tutkimusalueella ei havaittu viitasammakkoa maastotöiden aikana. Viitasammakon soidinhavaintoja ei myöskään tehty, eikä rantavyöhykkeillä havaittu viitasammakon kutua. Selvityksen mukaan näin ollen lajia ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatkosuunnittelussa. Alueella ei havaittu liitooravalle soveliasta elinympäristöä (liite 5). 4.2 Asutus ja maankäyttö - tuotantoalueen sijainti Haukisuon tuotantoalue sijaitsee noin 23 km Ulvilan keskustasta itään. Hanke sijaitsee karttalehden 1143 11 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 3045-4-01 (hakemuksen liite 2). - tuotantoalueen lähiympäristön kuvaus Haukisuo rajoittuu moreenimaastoon. Haukisuo on suurimmaksi osaksi ojitettu, ja se kuuluu luonnontilaisuusluokkaan 1 (http://gtkdata.gtk.fi/turvevarojen_tilinpito/). Suo on tutkittu vuonna 1976 (GTK, 1976). Haukisuon hankealue on suurimmaksi osaksi ojitettu (kuvat 5 ja 6). 13

KUVA 5: Haukisuon hankealueen sijoittuminen (ruskea viiva) ja ojittamaton alue (sininen viiva) maastokartalla. Haukisuon hankealue on suurimmaksi osaksi ojitettu. Haukisuon hankealueen itäpuolelle sijoittuu 2 ha ojittamaton alue. Haukisuon hankealueen pohjoispuolen lohkojen 1-2 välistä kulkee sähkölinja. 14

KUVA 6: Haukisuon hankealueen sijoittuminen (ruskea viiva) ja ojittamaton alue (sininen viiva) ilmakuvalla (ilmakuvan kuvausvuosi 2015). Haukisuon hankealue on suurimmaksi osaksi ojitettu. Haukisuon hankealueen itäpuolelle sijoittuu 2 ha ojittamaton alue. Haukisuon hankealueen pohjoispuolen lohkojen 1-2 välistä kulkee sähkölinja. - lähialueen asutus ja kaivot Lähin asutus sijaitsee Haukisuon koillispuolella 470 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Muilta osin asutus sijaitsee 560-1950 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta (liite 2, piirustus 3045-3-03A). - voimajohdot, virkistysalueet Haukisuon pohjoispuolella hankealueen lohkojen 1 ja 2 läpi kulkee sähkölinja. Sähkölinja kulkee myös Haukisuon hankealueen itäpuolella lähimmillään 200 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. 15

- tiet, radat Haukisuon länsipuolella kulkee Lapakallion metsätie, lounaispuolella Välisuontie, kaakkoispuolella metsäautotie, itäpuolella Sääksjärventie (tie nro 12939) ja pohjoispuolella Tampereentie (tie nro 11). - vaikutukset asutukseen ja maankäyttöön (mm. pöly, melu ja liikenne) Turvetuotantoalueilla tehtyjen melumittausten ja -laskelmien perusteella on arvioitu, että tuotantokoneista aiheutuva melu ei useimmissa tapauksissa ylitä melun ohjearvoja tuotantoalueen ulkopuolella. Meluavimmat jyrsinturpeen tuotantovaiheet voivat aiheuttaa 55 db:n melutason ylittymisen 100-150 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Suon kunnostukseen liittyvät työvaiheet voivat avoimessa maastossa ja melun leviämisen kannalta otollisissa olosuhteissa (avoin maasto ja tuuli asutuksen suuntaan) aiheuttaa hetkellisesti 55 db:n melutason ylittymisen 350 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihtyvyyshaittarajan noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. PM10-pitoisuuksien 24 tunnin pitoisuuslisä jää alle 50 µg/m³ tasolla (ohjearvo) avoimessa maastossa 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Hankealueella ei ole esitetyillä haitta-alueilla asutusta. Haukisuon koillispuolella lähin asutus sijaitsee 470 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Jyrsinturpeen tuotantovaiheiden ei arvioida aiheuttavan meluhaittoja asutukselle. Suon kunnostuksen työvaiheet (tasausruuvi ja kunnostusjyrsintä) ovat lyhytaikaisia kestoltaan ja ne tehdään tarpeen mukaan kerran vuodessa eikä joka vuonna. - muut turvetuotantoalueet ja muu toiminta (viljely, elinkeinotoiminta) lähialueilla Haukisuota ympäröivä lähialue on metsätalouskäytössä. 4.3 Sulfaattimaat Haukisuon pohjamaalajit ovat GTK:n suotutkimustietojen mukaan savi, hiekka, moreeni ja sora. Haukisuolla ei havaittu hapanta sulfaattimaata (kuva 7). Haukisuolla on ennakkotulkinnan mukaan hyvin pieni/pieni sulfidisedimenttien esiintymisriski (kuva 8). 16

KUVA 7: Happamien sulfaattimaiden esiintyminen Haukisuon hankealueella (http://www.gtk.fi/tietopalvelut/). KUVA 8: Arvio happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyydestä Haukisuon hankealueella (http://www.gtk.fi/tietopalvelut/). 17

4.4 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet Haukisuon lähin luonnonsuojelualue on Rimpisuo-Siikelisuo-Särkisuo-Kiimasuon (SSO02005) soidensuojelun perusohjelmaan kuuluva luonnonsuojelualue (kuva 9), joka sijaitsee Haukisuon pohjoispuolella noin 1 km:n etäisyydellä suunnitellun tuotantoalueen reunasta. Haukisuon ja suojelualueen välissä kulkee valtatie 11. Haukisuon hankkeella ei ole vaikutuksia luonnonsuojelualueeseen. Haukisuon länsipuolelle noin 7 km:n etäisyydelle sijoittuu Levanpellon (nro 0205051) pohjavesialue (kuva 9). Haukisuon lähin kiinteä muinaismuistokohde on Myllymäki muinaismuistojäännös, joka sijaitsee Haukisuon länsipuolella noin 6,4 km etäisuudellä tuotantoalueesta (kuva 9). Natura aluemaiset kohteet Soiden suojeluohjelma Rakennettu kulttuuriympäristö 1993 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Pohjavesialueet Muinaisjäännökset, pistemäiset kohteet, maanpäällinen. KUVA 9: 4.5 Haukisuon lähimmät luonnonsuojelu- ja pohjavesialueet sekä muinaismuistokohteet (Hertta-tietokanta). Vesistö - vesistöalue Haukisuo sijaitsee Kokemäenjoen (35) vesistöalueen, Sääksjärven (35.152) valumaalueella (liite 2, piirustus 3045-4-02). Vedet purkautuvat Haukisuon turvetuotantoalueelta Haukiojan kautta Sääksjärveen. Sääksjärvi laskee Kauvatsanjokeen, joka laskee Puurijärven kautta Kokemäenjokeen. 18

- virtaamatiedot Haukiojan valuma-alue laskussa Sääksjärveen on 675 ha. Sääksjärven valuma-alue luusuassa on 687,95 km². TAULUKKO 6: Arvioidut virtaamatiedot. Haukioja laskussa Sääksjärveen Sääksjärvi luusua Valuma km² 6,75 687,95 (l/s km ²) (m³/s) (m³/s) Keskivirtaama 10 0,07 7 Kevään keskiylivirtaama 140 1 96 Kesäkauden keskiylivirtaama 48 0,3 33 Kesän keskialivirtaama (30 vrk) 0,53 0,004 0,4 Talven keskialivirtaama (30 vrk) 1,27 0,01 1 Virtaama-arviot perustuvat Ikaalisen Katajaluoman (vesistöalue 35.156) seurantatietoihin (Seuna 1982). Katajaluoman valuma-alueesta (11,2 km²) on peltoa 3 %, suota 43 % ja puustoa keskimäärin 45 m³ hehtaarilla. Sääksjärven luusuassa keskivirtaama on ollut 6,9 m 3 /s, keskiylivirtaama 20 m 3 /s ja keskialivirtaama 1,8 m 3 /s. Äärivirtaamat ovat olleet 37 m 3 /s (joulukuussa 2006) ja 0,11 m 3 /s (syyskuussa 1999) (http://www.jarviwiki.fi/. Varsinais-Suomen ELY-keskus, 8.6.2012. Päivitetty 13.7.2015). Sääksjärvi on tyypiltään Mh (matalat humusjärvi). Sääksjärven ala on 3318 ha, keskisyvyys 3,7 h, suurin syvyys 9,1 m ja vesitilavuus 123,5 milj. m³ (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). - Haukiojan veden laatutiedot Sääksjärveen Haukijärvestä laskevasta Haukiojasta on otettu hakijan toimesta vesinäytteitä. Tiedot on esitetty raportissa A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n suoalueiden taustakuormitusselvitys 2015 (hakemuksen liite 8): Näytteiden ottopaikka on esitetty kuvassa 12 ja tulokset taulukoissa 7 ja 8. Raportissa todetaan seuraavaa: Pyhäjärvi-instituutti otti vuonna 2014 A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n metsäosaston toimeksiannosta vesinäytteet Haukiojasta taustakuormituksen selvittämiseksi. Tavoitteena oli saada käsitys suolta tulevan veden laadusta ja taustakuormituksesta eri virtaamatilanteissa. Vesi oli hapanta, erittäin ruskeaa ja humuspitoista. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat suovesille tyypillisellä tasolla. Sähkönjohtavuus oli luonnonvesille tyypillisellä tasolla. 19

KUVA 10: Haukiojan näytepisteen (paikka 4) sijainti kartalla. TAULUKKO 7: Haukiojan (paikka 4) veden laatu muuttujien keskiarvot. TAULUKKO 8: Haukiojan (paikka 4) vesinäytteiden tulokset - Piilijoki veden laatu tiedot Sääksjärveen laskevan Piilijoen keskimääräinen veden laatu on ollut vuosina 2007-2016 havaintopaikassa Piilijoki suu taulukon 7 mukainen. Näytekohtaiset tulokset on esitetty liitteessä 8. Havaintopaikan sijainti on esitetty liitteessä 2 (piirustus 3045-4-02). Piilijoen vesi on rehevää/erittäin rehevää, ruskeaa ja humuspitoista. Typpipitoisuus on hieman korkeampi kuin tyypillisissä humusvesissä. 20

Piilijoki suu 2007-2016 Kok.fosfori TAULUKKO 9: Fosfaatti fosforina Kok.typpi Veden laadun keskiarvot vuosien 2007-2016 havainnoista pisteellä Piilijoki suu. Ammonium typpenä Nitriitti-nitraatti typpenä ph Sameus Rauta Sähkönjohtavuus Hapen kyllästysaste kyll % µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU µg/l ms/m mg/l Keskiarvo 50 27 1081 27 366 6,8 11 1224 7,5 77 18 n 35 35 35 35 35 35 35 29 35 35 35 CODMn - Sääksjärven veden laatu tiedot Sääksjärven havaintopaikan syv va123 keskimääräinen veden laatu on ollut vuosina 2000-2016 taulukon 8 mukainen. Näytekohtaiset tulokset on esitetty liitteessä 8. Havaintopaikan sijainti on esitetty liitteessä 2 (piirustus 3045-4-02). Sääksjärven vesi on hyvin samantyyppistä kuin siihen laskevan Piilijoen vesi. Sääksjärven veden keskimääräisen ravinnepitoisuudet tarkastelujaksolla ovat hieman alhaisemmat kuin Piilijoen veden. Sääksjärvi syv va123 2000-2016 Kok.fosfori Fosfaatti fosforina TAULUKKO 10: Veden laadun keskiarvot vuosien 2000-2016 havainnoista pisteellä Sääksjärvi syv va123. Kok.typpi Ammonium typpenä Nitriitti-nitraatti typpenä ph Sameus Rauta Sähkönjohtavuus Hapen kyllästysaste kyll % µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FNU µg/l ms/m mg/l Keskiarvo 45 12 779 27 151 7 9 836 7,8 82 14 n 100 100 100 96 96 96 96 91 96 141 94 CODMn Sääksjärven vedenlaadun seurantatulokset vuosilta 1970-2015 on esitetty kuvissa 13-18. KUVA 11: Sääksjärven kokonaisfosfori (1m) (Järviwiki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). 21

KUVA 12: Sääksjärven kokonaistyppi (1m) (Järviwiki, Varsinais- Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). KUVA 13: Sääksjärven klorofylli-a (0-2m) (Järviwiki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). KUVA 14: Sääksjärven näkösyvyys (Järviwiki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). 22

KUVA 15: Sääksjärven happipitoisuus (1m) (Järviwiki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). KUVA 16: Sääksjärven happipitoisuus (pohja) (Järviwiki, Varsinais- Suomen ELY-keskus, 25.6.2015). Varsinais-Suomen ELY-keskus (8.6.2012, päivitetty 13.7.2015, http://www.jarviwiki.fi/.) kuvaa Sääksjärveä kuvien 13-18 tietojen mukaan: Sääksjärvi on pintavesityypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on määritelty tyydyttäväksi vuonna 2013. Veden kokonaisfosforipitoisuus on yli kaksinkertaistunut 1970-luvun alusta nykypäivään, ja etenkin kesäarvot ovat kohonneet huomattavasti 2000- luvulla. Suurimmat fosforipitoisuudet on mitattu 2010-luvulla. Ravinteisuuden kasvu johtuu hajakuormituksesta. Järven typpipitoisuuksissa on havaittavissa kasvua erityisesti talvisin. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on myös kasvanut 2000-luvulla. Mitatut pitoisuudet ovat reheville tai erittäin reheville vesille ominaisia. Sääksjärven veden happipitoisuus on ollut pintavedessä yleensä hyvä, mutta kesällä ajoittainen lievä hapen ylikyllästys kertoo runsaasta 23

planktonlevätuotannosta. Talvisin alusvedessä esiintyy, ajoittain voimakastakin, hapen vajausta. Veden humuspitoisuus on ollut pitkällä aikavälillä hieman kasvussa. Veden sameus on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien, ja näkösyvyys on alkanut laskea jo 1980-luvulla. Veden happamuutta ilmaiseva ph-arvo on ollut 2000-luvulla kesäisin 6,9 7,6 ja talvisin 6,1 6,9. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on ollut tasaista. Sääksjärven veden ladun tunnusluvut ovat olleet vuosina 2006.2012 kokonaisfosfori 52 µg/l ja kokonaistyppi 699 µg/l. Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelmassa vuosille 2016 2021 kuvataan Sääksjärveä seuraavasti: Sääksjärvi (3318 ha) on Kauvatsanjoen reitin suurin järvi ja alueen merkittävä virkistyskäyttökohde. Järvi kuuluu pintavesityypiltään mataliin humusjärviin. Järven veden fosforitaso on noussut yli kaksinkertaiseksi 1970-luvun tasoon verrattuna ja on ollut viime vuosina sitäkin suurempi. Ravinteisuuden nopean kasvun varsinainen syy viime vuosina ei ole tiedossa ja se tulisi selvittää. Pitkällä aikavälillä rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet valuma-alueella tehdyt toimenpiteet ja järven runsas lomaasutus. Joidenkin vedenlaatumuuttujien osalta selvä heikentyminen on alkanut 2000-luvulla jo ennen vuonna 2006 tehtyä vedenpinnan nostoa. Sääksjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Raportista: Satakunnan vesistöt, Käyttö ja kunnostustarpeet, Sari Koivunen, Heli Nukki, Susanna Salokangas, Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja, Eura 2006 kuvataan Sääksjärveä seuraavasti: Yleiskuvaus: Kokemäen pohjoispuolella sijaitseva, vesialaltaan 3318 hehtaarin suuruinen Sääksjärvi on syntynyt meteoriitin törmäyksestä 500 miljoonaa vuotta sitten. Järven keskisyvyys on 3,8 metriä ja syvimmät kohdat 8 metriä. Kiikoisjärvi laskee Piilijokea pitkin Sääksjärveen, joka puolestaan purkaa vetensä Sääkskosken ja Kauvatsanjoen kautta Puurijärveen ja aina Kokemäenjokeen. Veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävää kun se vielä 1980-luvulla oli hyvää. Rehevöitymiskehitys alkoikin näkyä 1980-luvulla kohonneina fosforipitoisuuksina ja leväkukintoina. Järven tilan heikkeneminen johtuu muun muassa valuma-alueella tehdyistä metsien ja soiden ojituksista sekä vesistöjen perkauksista ja järjestelyistä. Luusuassa tapahtuneiden muutosten vuoksi järvi purkaa vettä enemmän kuin aikaisemmin ja veden korkeus on ollut toivottua alhaisempi. Myös runsas loma-asutus kuormittaa järveä. Käyttö ja merkitys: Järvellä on yli 500 loma-asuntoa ja se onkin yksi Satakunnan suosituimmista kesänviettopaikoista. Yleisiä uimarantoja on kolme, lisäksi yhteisöillä ja yrityksillä on omia uimarantoja. Järvellä harrastetaan kalastusta runsaasti ja sen virkistysarvo on merkittävä. Järven vettä käytetään myös kasteluun järveä ympäröivillä mansikkaviljelmillä. Ongelmat: rehevöityminen, ulkoinen kuormitus, veden korkeus. 24

Kunnostus: Sääksjärven vedenpinnan nosto hanketta on ajettu yli 20 vuoden ajan. Järven kunnostussuunnitelma valmistui vuonna 1995 yhteistyössä Kokemäen kaupungin, Sääksjärvi-toimikunnan, Lounais- Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Lupaa kunnostuksiin haettiin vuonna 1996. Luvan hakijana toimii Kokemäen kaupunki. Lupahakemus oli korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä toista kertaa valitusten takia, lopullinen lupapäätös saatiin syksyllä 2005. Kunnostussuunnitelman mukaan vedenpinnan nosto suoritetaan rakentamalla pohjapato Sääkskoskeen. Padon yläpuolista matalikkoa perataan tarpeen vaatiessa. Lisäksi Piilijoen suuta on tarkoitus perata. Suunnitelmien mukaan järven keskivedenkorkeus tulee nousemaan 20 senttiä. Merkittävimmin muuttuvat alivedenkorkeudet, jotka nousevat 35 senttiä. Kunnostusta rahoittavat Satakuntaliitto ja Lounais-Suomen ympäristökeskus Länsi-Suomen tavoite 2 ohjelmasta. Rahoittajina toimivat myös Kokemäen kaupunki ja Sääksjärvirahasto. Kunnostustyöt ajoitetaan vuosille 2006-2007. Järvellä on tehty myös ruoppauksia ja vesikasvillisuuden niittoa yksityisten toteuttamina hankkeina. Toimijoita: Kokemäen kaupunki, Sääksjärvi-toimikunta, Sääksjärven kalastusalue (Lähde: Satakunnan vesistöt, Käyttö ja kunnostustarpeet, Sari Koivunen, Heli Nukki, Susanna Salokangas, Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja, Eura 2006). - ulkoisen ravinnekuormituksen taso Kuvissa 19 ja 20 on esitetty arvio (VEMALA-malli) ihmisen aiheuttaman fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueella vuosina 2006 2011 sekä suurimpien pistekuormittajien fosfori- ja typpikuormitus 2006 2012. VEMALA-mallista voidaan todeta: VEMALA-malli simuloi valuma-alueella syntyvää kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormaa kolmannen jakovaiheen tarkkuudella huomioiden valunnan vaikutuksen kuormitukseen. VEMALA-mallista saadaan erikseen maatalouden, metsätalouden ja haja-asutuksen kuormitus sekä luonnonhuuhtouma ja laskeuma. Luonnonhuuhtoumalla tarkoitetaan maa-alueilta vesistöihin kulkeutuvia ravinteita, jotka huuhtoutuvat maaperästä luontaisesti ilman ihmisen toiminnan vaikutusta. Luonnonhuuhtouman erottaminen on oleellista ihmisen aiheuttaman kokonaiskuormituksen arvioimiseksi eikä sitä täten ole sisällytetty varsinaisiin kuormitusarvioihin. Vuotuisella sadannalla on suhteellisen pienet vaikutukset luonnonhuuhtouman suuruuteen. Sen sijaan maankäyttö lisää eroosioherkkyyttä, ja täten sateisempina vuosina huuhtoutumat voivat lisääntyä huomattavastikin. Suoraan vesistöihin tuleva laskeuma sisältyy osaksi aineiden luonnollista kiertokulkua, osa laskeumasta on taas ihmisen aikaan saamaa. Kuormitusarvioinnissa laskeumaa ei ole arvioituosaksi ihmisen aiheuttamaa kuormitusta, sillä laskeuman osittaminen ihmisen ja luonnollisen kiertokulun kesken on mahdotonta nykyisillä menetelmillä. Vesien pistekuormitusta koskevat tiedot perustuvat VAHTI-rekisteriin tallennettuihin tarkkailutuloksiin vuosilta 2006 2012 (Ehdotus Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osaalueen pintavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016 2021). 25

KUVA 17: Arvio Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen ihmisen aiheuttaman fosforikuormituksen alueellisesta jakautumisesta (VEMALA-malli) ja suurimpien pistekuormittajien fosforikuormitus (VAHTI-rekisteri) (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). 26

KUVA 18: Arvio Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen ihmisen aiheuttaman typpikuormituksen alueellisesta jakautumisesta (VEMALA-malli) ja suurimpien pistekuormittajien typpikuormitus (VAHTI-rekisteri) (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). Haukisuon ympäristössä fosforin hajakuormitus on 16-20 kg/km 2 a tasolla ja typen hajakuormitus 201-400 kg/km 2 a tasolla. Haukisuon turvetuotannon fosforin ja typen (netto)kuormitustaso (fosforia 21 kg/km 2 a ja typpeä 430 kg/km 2 a) on samaa luokkaa kuin Haukisuon alueen hajakuormituksen taso. Sääksjärveen laskevan Piilijoen ympäristössä hajakuormituksen taso on huomattavasti korkeampi kuin Haukisuon ympäristön ja Haukisuon turvetuotannon nettokuormitustaso. 27

Taulukossa 11 on kuvattu tarkemmin Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueella syntyvän kokonaisfosfori- ja typpikuormituksen jakaantuminen eri kuormitustekijöihin. Osa-alueella syntyvän fosforikuormituksen on arvioitu olevan noin 280 t ja typpikuormituksen noin 5 700 t vuodessa, mikä sisältää Loimijoen osalta koko valumaalueen kuormituksen. Pistekuormituksen tiedot ovat vuosien 2006-2012 keskiarvoja ja esimerkiksi Luvian, Ulvilan, Nakkilan ja Harjavallan jätevedenpuhdistamot ovat lopettaneet kyseisten vuosien aikana. Suurin kuormitusosuus on maataloudella. Kuormituksesta toiseksi suurin osuus on luonnonhuuhtoumalla. Turvetuotannon kuormitusosuus on pieni ja jää alhaisemmaksi kuin ilmasta tuleva laskeuman kuormitus. TAULUKKO 11: Eri kuormituslähteiden osuus (%) Kokemäenjoen alaosan - Loimijoen osa-alueen valuma-alueiden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksesta (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). - turvetuotanto Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueella on Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueilla toiminnassa n. 15 yli 10 ha:n kokoista turvetuotantoaluetta (v. 2013), joista 11 sijaitsee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. Alueen yhteenlaskettu tuotantoala on n. 1 400 ha. Tuotantoalueet ovat suurimmaksi osaksi alle 100 ha:n kokoisia, yli 100 ha:n kokoisia tuotantoalueita on neljä. Lisäksi alueella on toiminnassa useita alle 10 hehtaarin turvesoita. Yli 10 ha:n kokoisilla tuotantoalueilla on voimassa olevat ympäristöluvat ja vesienkäsittelynä lähes kaikilla on pintavalutus tai kasvillisuuskenttä. 28

Piilijoen valuma-alueella on yksi turvetuotantoalue, jolla vuonna 2013 oli tuotannossa 13 ha (kuva 21). Turvetuotannon toimenpiteet ovat toteutuneet aikataulussa ensimmäisen vesienhoidon suunnittelukauden (2010 2015) aikana. Toiselle vesienhoidon suunnittelukaudelle (2016-2021) turvetuotannolta edellytetään luvanvaraisena ympäristönsuojelulain mukaisesti parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Turvetuotantoalueilla BAT määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet sekä jäljellä oleva käyttöikä. Vallitsevan oikeuskäytännön perusteella uusilla tuotantoalueilla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ovat ympärivuotinen pintavalutus, ympärivuotinen kemikalointi tai näiden yhdistelmä. Vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua pyritään tehostamaan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä pintavalutuskentällä. Mikäli pintavalutuskenttää ei voida rakentaa, vesiensuojelua tehostetaan virtaaman säädöllä, kasvillisuuskentällä/kosteikolla, kemikaloinnilla tai yhdistämällä erilaisia vesiensuojeluratkaisuja. Vesiensuojelutoimet ja niiden tehostamistarve ratkaistaan tapauskohtaisesti lupamenettelyn yhteydessä ottaen huomioon myös tuotantoalueen ja sen vaikutusalueen erityispiirteet kuten esimerkiksi Natura-alueet (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). Haukisuon turvetuotantoalueen vesienkäsittely ympärivuotisella pintavalutuskentällä täyttää vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt vaatimukset turvetuotantoalueen vesienkäsittelystä. KUVA 19: Vesienhoidon keskeiset kysymykset Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueella (Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelma vuosille 2016 2021). 29

- kalasto ja kalastus Hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Sääksjärvi on merkitty Sääksjärven kalastusalueeseen. Kalatalouden keskusliiton sivuilla ei ole ilmoitettu Sääksjärven kalastusalueen avainhenkilöiden yhteystietoja (www.ahven.net). Yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä Sääksjärven kalastusalueen (y-tunnus: 1509089-7) yhteyshenkilöksi on ilmoitettu: Matti Norri, Kauvatsantie 189, 32800 Kokemäki (www.ytj.fi). Hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Kauvatsanjoki, Puurijärvi ja Kokemäenjoki on merkitty Kokemäen-Loimijoen kalastusalueeseen. Kokemäen-Loimijoen kalastusalueen isännöitsijä on Matti Forsman, Risto Rytinkatu 36, 32700 Huittinen (www.ahven.net). - Sääksjärven kalasto ja kalastus Sääksjärvellä harrastetaan kalastusta runsaasti ja sen virkistysarvo on merkittävä (Satakunnan vesistöt, Käyttö ja kunnostustarpeet, Sari Koivunen, Heli Nukki, Susanna Salokangas, Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja, Eura 2006). Satakunnan kalatalouskeskuksen vuonna 1994 laatiman kalatalousselvityksen mukaan Sääksjärvellä harrastetaan kalastusta runsaasti, ja kalastuksella on merkittävä virkistysarvo. Järven arvoa kalavetenä lisää myös sen sijainti lähellä Satakunnan eri väestökeskuksia. Saalistietojen perusteella Sääksjärveä voi pitää tuottoisana, ja kalastuksen tehostaminen nykyisestä on mahdollista. Selvityksen mukaan vedenpinnan nostolla on todennäköisesti positiivinen vaikutus järven tilaan, vaikka yksin tällä toimenpiteellä ei välttämättä päästä tavoiteltuihin tuloksiin (Sääksjärven kunnostus, Kokemäki, Kokemäen kaupunki, lupapäätös nro 49/2004/4). Sääksjärvestä saadaan saaliiksi mm. ahventa, lahnaa ja haukea (http://www.kokemaenjoki.net/sivujoet/palvelut/). Sääksjärven kemiallinen tila on luokiteltu hyvää huonompaan luokkaan, johtuen ahventen elohopeapitoisuuksista (kaukokulkeuma) (Ehdotus Kokemäenjoen alaosan Loimijoen osa-alueen pintavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016-2021). - turvetuotannon vaikutus Seuraavassa on tarkasteltu Haukisuon kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. Tarkastelu keskittyy vesistön kannalta kriittiseen kesäaikaan. Haukisuon turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamia ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäyksiä alapuolisessa vesistössä on arvioitu edellä esitettyjen valuma- ja kuormitusarvojen perusteella. Laskelmassa arvioidaan Haukisuon turvetuotantoalueen vaikutusta alapuolisessa vesistössä tapahtuviin ainepitoisuuden muutoksiin tarkasteluajanjaksona. Arvio on tehty laskemalla tarkastelukohdassa vesistössä kulkevan virtaaman ainepitoisuuksien kohoamista tuotantoalueelta tulevan kuormituksen johdosta. Alapuoliseen vesistöön purkautuvat Haukisuon tuotantoalueen kuivatusvedet 49,4 ha tuotantoalalta (sarka-ala). Ympäröivältä valuma-alueelta tulevana keskivalumana on tuotantokaudella kesäajalta käytetty arviota kesän keskivalumasta kesä-syyskuun jaksolta (8 l/s km²) (Sovellettu hydrologia 1986). Tuotantoalueen keskivalumana on käytetty samaa keskivaluntaa kuin ympäröivillä alueilla. 30

TAULUKKO 12: Haukisuon turvetuotantoalueen (netto)kuormituksen aiheuttama ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäys vesistössä kunnostusvaiheessa kesän keskimääräisessä valunta- ja kuormitustilanteessa. Kok.P (ug/l) Kok.N (ug/l) Kiintoaine (mg/l) CODMn (mg/l) Haukioja laskussa Sääksjärveen 10 95 0,5 1,3 Sääksjärvi luusua 0,1 0,9 0,005 0,01 TAULUKKO 13: Haukisuon turvetuotantoalueen (netto)kuormituksen aiheuttama ravinneja kiintoainepitoisuuksien lisäys vesistössä tuotantovaiheessa kesän keskimääräisessä valunta- ja kuormitustilanteessa. Kok.P (ug/l) Kok.N (ug/l) Kiintoaine (mg/l) CODMn (mg/l) Haukioja laskussa Sääksjärveen 3,5 65 0,4 0,3 Sääksjärvi luusua 0,04 0,6 0,004 0,003 Haukisuon turvetuotanto nostaa lievästi Haukiojan veden ravinteisuustasoa. Haukiojan veden ravinteisuustaso jää kuitenkin turvetuotantovaiheessa alhaisemmaksi kuin Sääksjärveen laskevan Piilijoen veden ravinteisuustaso. Turvetuotannon nettovaikutus Haukiojan veden kiintoainepitoisuuteen ja CODMn-arvoon on vähäinen. Haukisuon turvetuotannon vaikutukset alapuolisessa Sääksjärvessä ovat vähäiset (taulukot 12-13). 4.6 Ympäristöriskit Turvetuotantotoimintaan ei sisälly erityisiä ympäristövaikutusten kannalta poikkeuksellisia riskejä. Alueen turvetuotantoprosessi toimii samalla tavalla koko tuotannon mahdollistavan ajan (jyrsintä, turpeen kuivatus ja turpeen ajo aumoihin). Tuotantoalueen vesistökuormitukseen vaikuttaa luonnollisesti tuotantoalueelta lähtevän virtaaman suuruus. Tuotantoalueen vesiensuojelurakenteet on mitoitettu myös suuremmille virtaamille. Tuotantoalueen palosuojelu tullaan toteuttamaan Sisäasianministeriön julkaisun Opas turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta (Sisäasianministeriön julkaisuja 31/2012) mukaan. Tuotantokaluston polttoaineen varastosäiliötä tarkkaillaan säiliön käytön ja täytön yhteydessä. 5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Haukisuon tarkkailu on esitetty hakemuksen liitteessä 7. 31

6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet Jos hankkeessa määrätään kalataloushaittojen korvaus, niin hakija esittää korvauksen suorittamista kalatalousmaksulla käytettäväksi esim. kalaston istutuksiin alapuoliseen vesistöön. 6.2 Muut toimenpiteet Hakija sopii alueen yksityisteiden käytöstä turvekuljetuksiin. 7 KORVAUKSET Haukisuon alapuolisessa Haukiojassa ja Sääksjärvessä Haukisuon turvetuotannon kuormitus ei muuta vesistön laatua. Haukisuo turvetuotannosta ei aiheudu korvattavaa haittaa kalastolle, kalastukselle, vesistön virkistyskäytölle eikä tonttien arvolle. 8 TOIMINNAN JA / TAI TÖIDEN ALOITTAMISLUVAN PERUSTELUT Ympäristöluvan lisäksi haetaan lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Toiminnan aloittamisluvan hakeminen koskee hankkeen vesiensuojelurakenteiden toteutusta. Hankkeen vesiensuojelurakenteita ovat pintavalutuskenttä, laskeutusallas ja eristysojat. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereillä. Rakenteiden toiminnalle ja toteutukselle on edullista, kun ne saadaan toteutettua rakentamiselle hyvin soveltuvana ajankohtana ja rakenteet ovat sijautuneet suoalueelle ennen varsinaisten kuivatusvesien johtamista rakenteisiin. Rajoitettu toiminnan aloituslupa edistää vesiensuojelurakenteiden toimintavarmuutta. Rajoitettu toiminnan aloitus ei aiheuta sellaisia muutoksia ympäristöön, että muutoksenhaku niiden johdosta tulisi hyödyttömäksi. Vesiensuojelurakenteiden toteutuksella aiheutettu kuormitus on vähäistä. Kuormitus on verrattavissa tavanomaisten metsäojien kaivuun liittyvään kuormitukseen. Hakija on valmis asettamaan rajoitettuun toiminnan aloittamislupaan liittyvän vakuuden. 9 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA Haukisuon rekisterikartta ja omistajatiedot on esitetty liitteessä 3. Oulussa 16.1.2017 Planora Oy Seppo Mäkäräinen FM 32

LIITE 1. Hakemussuunnitelman arvioiden perusteet (ominaiskuormitustiedot, pöly- ja melukuormitustiedot ). Hakemussuunnitelman kohta 3.2 - päästöjen laskentaperusteet Kuormitus on laskettu selvityksessä Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi. Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2011-2015 tarkkailuaineistojen perusteella, Pöyry Oy (2016) esitettyjen ominaiskuormituslukujen mukaan. Taulukossa 1 on esitetty Pohjois-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja koko Suomen ojitettujen pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus. Tarkkailutulokset ovat vuosilta 2011-2015. TAULUKKO 1: Kuntoonpanossa olevien ympärivuotisten ojitettujen pintavalutuskentällisten kohteiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2011-2015. n= jaksokeskiarvojen lukumäärä (Pöyry Oy: Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi- Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2011-2015 tarkkailuaineistojen perusteella, 2016.) 33

Taulukossa 2 on esitetty pintavalutuskenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina Pohjois-Suomessa, Länsi-Suomessa, Itä-Suomessa ja koko Suomessa. TAULUKKO 2: Tuotannossa olevien ympärivuotisten ojitettujen pintavalutuskentällisten kohteiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2011-2015. n= jaksokeskiarvojen lukumäärä (Pöyry Oy: Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi- Vedenlaatu- ja kuormitustarkastelu vuosien 2011-2015 tarkkailuaineistojen perusteella, 2016.) - Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Mitä maatuneempaa turve on, sitä helpommin se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen paloriskin vuoksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat maaston muodot ja suojaavan puuston esiintyminen. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Näissä työvaiheissa pölypäästö on enemmän pistemäinen kuin varsinaisessa tuotantotoiminnasta aiheutuva päästö. Ilman laadun ohjearvoissa (1.9.1996) ei ole määritelty pölyn laskeumalle enimmäissuositustasoa. Luonnollisen taustalaskeuman tasona pidetään 1 g/m²/kk. Aikaisemmin on yli 10 g/m²/kk suuruista kokonaislaskeumaa pidetty selvästi likaavana. 34

Vapo Oy on vuosina 1988-1995 suorittanut pölymittauksia tuotantoalueillaan. Perusaineisto koostuu yhteensä 840:stä tuotantokaudella tehdystä laskeumamittauksesta. Aineiston pohjalta on laadittu kuvaaja (kuva 1), jolla esitetään kuinka suuri turvetuotannosta tuotantokaudella tuleva lisälaskeuma voi epäedullisissa oloissa olla. Kuvaaja on laadittu luokittelemalla aineisto mittausetäisyyden mukaan ja poistamalla aineistosta kustakin etäisyysluokasta ¾ pienemmistä havainnoista (kuvaajassa mukana vain suurimmat havainnot). Ko. suurimpiin havaintoihin keskittyvän tutkimusaineiston mukaan turvepöly voi yksin aiheuttaa vanhan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m²/kk) ylittäviä laskeumia vielä noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Etäisyys ei kuitenkaan yksin vaikuta pölyn määrään, vaan hyvin maatunut turvelaatu, auma-alueen läheisyys ja paikan avoimuus lisäävät pölyhaitan todennäköisyyttä ja vastaavasti vähän maatunut turve, tuotantokentän suojainen sijainti ja tiheä reunapuusto vähentävät haitan esiintymistä (Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi, Turveteollisuusliitto 2002). KUVA 1: Suurimmat pölykertymät eri etäisyyksillä turvetuotantoalueiden ulkorajoista Vapo Oy:n työmailla vuosina 1988-1995. Leijumamittaus Leijumalla tarkoitetaan ilmassa leijuvan pölyn määrää (µm/m 3 ). Leijuma voidaan jakaa osiin hiukkaskoon mukaan (TSP, PM10, PM2,5). Kokonaispölystä, jossa mukana ovat kaiken kokoiset partikkelit, käytetään nimitystä TSP. Näkyvä pöly (TSP) aiheuttaa lähinnä viihtyvyyshaittaa. Hengitettäviksi hiukkasiksi (PM10) kutsutaan halkaisijaltaan alle 10 µm kokoisia partikkeleita. Pienhiukkaset tai syvään hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 2,5 µm (PM2,5). Pienhiukkasia ja hengitettäviä hiukkasia, jotka leviävät kauas ja tunkeutuvat hengitysteihin, pidetään haitallisimpina. Vallitsevan käsityksen mukaan luonnossa syntyneet hiukkaset (mm. turvepöly) ovat terveysvaikutuksiltaan vaarattomampia kuin polttoperäiset hiukkaset. 35

TAULUKKO 1: Ulkoilman hiukkaspitoisuuksien ohje- ja raja-arvot (VNp 481/96 ja Vna 711/2001). Aine TSP Ohjearvo Tilastollinen määrittely 120 Vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Raja-arvo Tilastollinen määrittely 300 Vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste Huom! Raja-arvo poistuu käytöstä 1.1.2005 50 Vuosikeskiarvo PM10 70 Kuukauden toiseksi suurin arvo 50 24 h, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuodessa 35 kpl Raja-arvot astuvat voimaan 1.1.2005 40 Kalenterivuosi PM2,5-hiukkasille ei Suomessa ole annettu ohje- tai raja-arvoa. Ulkoilman epäpuhtauksille on terveydellisin perustein annettu ohje- ja raja-arvot (taulukko 1). Ohjearvolla tarkoitetaan sellaista ilman epäpuhtauspitoisuutta, joiden ylittäminen on todettu haitalliseksi väestön terveydelle tai luonnolle. Ohjearvo ilmaisee ilmansuojelun tavoitteita, mutta ei ole luonteeltaan sitova. Raja-arvolla tarkoitetaan ilman epäpuhtauden pitoisuutta, joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun se on alitettu. Symo Oy (2007) on laatinut turvetuotannolle turvepölyn leviämiselle arviolaskelman. Lähtötietona turvetuotannon vaikutuksia arvioitaessa on tuotantoalueille laadittu satokierron tuotantoaikataulut, joiden aikana jokainen työvaihe tehdään tuotantoalueella vähintään kerran. Aikatauluja laadittaessa on arvioitu kunkin työvaiheen ajallinen kesto lohkoilla (pinta-ala, laitemäärä, ajonopeus, ajomäärä sarkaa kohti) ja jyrsöksen kuivumisajat (vrk-aika, turvelaatu) työvaiheiden välillä. Leviämislaskelmilla arvioidaan turvetuotantotoiminnan välittömiä vaikutuksia lähialueen (alle 800 m) ilmanlaatuun. Turvepölyn leviämislaskelmissa on käytetty leviämislaskelmien ja kenttämittausten perusteella arvioituja turvetyökoneiden päästökertoimia sekä sääaineistoa (Pyhännän Konnunsuolla vuoden 2000 heinäkuussa tehtyjen säähavainnot ja tuotannon seuranta). Sääaineistosta on valittu päivät, jolloin turvetuotantotoiminta on ollut aktiivista. Vuoden 2000 heinäkuussa oli kolme poutajaksoa, joiden aikana suolla työskenneltiin yhteensä 15 vuorokauden aikana. Mallinnuksen sääolosuhteina käytetään näiden toimintapäivien keskimääräistä säätilaa, jossa tuulen nopeus on 3 m/s, stabiilisuusluokka 2, lämpötila 20 ºC ja sekoituskorkeus 1000 metriä. 36

KUVA 2: Eri työvaiheiden aiheuttamat toimintatunnin aikaiset PM10- pölypitoisuudet avoimessa maastossa eri etäisyyksillä pölypäästöalueen reunasta. Laskentaolosuhteet: tuuli 3 m/s (±45º), stabiilisuusluokka 2, lämpötila 20 ºC ja sekoituskorkeus 1000 m (SYMO Oy 2007). Pölypäästöt tuotantoalueen eri osissa on laskettu toimintojen keston ja niiden määrien perusteella. Leviämismalli olettaa tuulen suunnan pysyvän vakiona tunnin ajan, mutta todellisuudessa tuulen suunta ja päästölähteen sijainti vaihtelevat. Näin ollen laskentatuloksista on laskettu keskiarvot, jotka kuvaavat toiminnan aikaista keskimääräistä pitoisuutta tuulen suunnassa (± 45º). Kuvassa 2 on edellä kuvatulla tavalla lasketut toimintokohtaiset työtunnin aiheuttamat PM10-pölypitoisuudet lähialueella tuulen suunnassa. Päästöalueet on määritetty toimintojen työtehojen mukaan, eli esim. jyrsinnällä päästöalueena on 5,5 ha ja käännöllä 9,0 ha. Eri työvaiheiden toimintatunnin aikaiset PM10-pölypitoisuudet alittavat 50 µg/m³ tason avoimessa maastossa yli 250 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta pääosalla työvaiheista. Toimintatuntien aiheuttamat pölypitoisuudet tarkastelupisteissä lasketaan yhteen ja suhteutetaan työaikaan, jolloin tuloksena saadaan tuotannon aiheuttamat vuorokausipitoisuuslisät keskimääräisissä tuotanto-olosuhteissa. Kuvassa 3 on eri työvaiheiden työtunnin aiheuttamat hiukkaspitoisuuslisät vuorokausikausikeskiarvoon tuulen suunnassa avoimessa maastossa eri etäisyyksillä pölypäästöalueen reunasta. Tarkastelun mukaan PM10-pitoisuuksien 24 tunnin pitoisuuslisä on alle 50 µg/m³ tasolla (ohjearvo) avoimessa maastossa kaikissa työvaiheissa 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. 37

KUVA 3: Eri työvaiheiden aiheuttamat PM10-vuorokausipitoisuuslisät avoimessa maastossa tuulen suunnassa eri etäisyyksillä tuotantoalueen reunasta. Laskentaolosuhteet: tuuli 3 m/s (±45º), stabiilisuusluokka 2, lämpötila 20 ºC ja sekoituskorkeus 1000m (SYMO Oy 2007). Kuopion yliopisto on mitannut jyrsinturpeen lastauksen pölypäästöjä Pyhännän Konnunsuolla kesällä 2000. Turpeen lastaus aumasta rekkaan tapahtuu kauhakuormaajalla. Lastauksesta suurin osa tapahtuu tuotantokauden ulkopuolella. Pölypäästömäärät lastauksessa ovat silminnähden hyvin suuria, mutta pöly ei leviä kauas (Tissari et al. 2000). Turpeen lastauksesta aiheutuvan turvepölyn pitoisuuslisä on suuri aivan lastauspaikan lähettyvillä (alle 200 m), mutta pienenee nopeasti niin, että pitoisuuslisä vuorokausikeskiarvoon 800 metrin etäisyydellä hengitettäville hiukkasille (PM10) on alle 1 µm/m³ (Tissari et al. 2000). Lastauksesta aiheutuva pölypäästö on riippuvainen lastauksen määrästä. Mikäli lastausta tehdään eri puolilla suota ja lastausväli on pitkä, pitoisuuslisä ympäristöön on vähäinen. Myös terveys- ja viihtyvyyshaitat jäävät vähäisiksi. Mikäli lastaus on tiheää, lastauspaikka koko ajan sama ja tuuli on suoraan mahdolliseen haittakohteeseen päin, pitoisuuslisäykset vuorokausikeskiarvoon voivat olla suuriakin. Altistuminen turvepölylle lastauspaikkaa (aumaa) ympäröivän 0,5 km säteisen alueen ulkopuolella on kuitenkin hyvin vähäistä (Tissari et al. 2000). Yleisesti voidaan todeta, että mittausten ja mallilaskelmien tuloksissa esiintyy suurta vaihtelua, joka johtuu toiminnan luonteesta ja siitä, että mittaustuloksia on yksittäisistä työvaiheista vielä liian vähän, jolloin satunaistekijät (sääolot, turpeen kosteus ja maatuneisuus) vaikuttavat tuloksiin. Lisäksi tuloksiin vaikuttaa olennaisesti, tarkastellaanko keskimääräistä tilannetta vai pahinta mahdollista tilannetta. Paikalliset maasto-olot, mm. suon ympäristön avoimuus vaikuttavat myös pölyn leviämiseen. Kun pölyhaitan kriteerinä pidetään hengitettävien hiukkasten ohjearvon (70 µg/m³) tai 1.1.2005 voimaan astuneen raja-arvon (50 µg/m³) ylitystä, vaikutusalue näyttää ulottuvan korkeintaan muutaman sadan metrin etäisyydelle tuotantokentän reunasta. Haitta ei ole koskaan samalla paikalla jatkuvaa, koska työvaiheen ajoittuminen tiettyyn kohtaan tuotantokentällä on hetkellistä ja pöly kulkeutuu kulloinkin vallitsevan tuulen suuntaan. Pölyhaittaa ei esiinny tuulen yläpuolella. 38

- Melu Melu määritellään terveydelle haitalliseksi, ympäristön viihtyisyyttä merkittävästi vähentäväksi tai työntekoa merkittävästi haittaavaksi ääneksi. Ympäristömelulla tarkoitetaan kaikkea ihmisen asuin- ja elinympäristössä esiintyvää melua. Ympäristöä koskevia melutason ohjearvoja on annettu meluntorjuntalain (382/87) nojalla (VNp 993/92) ja terveydensuojelulain (763/94) nojalla. Meluntorjuntalain mukaisia ohjearvoja sovelletaan maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä (taulukko 2). TAULUKKO 2: Terveydensuojelulain (763/94) ja meluntorjuntalain (382/87) nojalla annetut melun ohjearvot (dba). A-äänitaso (db) Päivällä 7-22 Yöllä 22-7 Terveydensuojelulain nojalla annetut ohjearvot Asuinalueet (piha-alueet) 55 50 Asuinhuoneistot Asuinhuoneet paitsi keittiö Muut tilat ja keittiö Meluntorjuntalain nojalla annetut ohjearvot Asuntoalueet ja hoitolaitokset 55 50 (45)* Yleisten rakennusten alueet 55 Loma-asunnot, leirintäalueet, virkistysalueet taajamien ulkopuolella sekä luonnonsuojelualueet 35 40 30 40 45 40 * uusilla asuntoalueilla ohjearvo on 45 db Äänen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. kasvillisuus, maanpinnan ominaisuudet ja muodot, sääolot ja erilaiset esteet. Jos melulähde ja kuulijat sijaitsevat matalalla ja maasto niiden välissä on korkea, maksimoituu maavaimennus, kasvillisuusvaimennus ja estevaimennus. Turvetuotannon aiheuttama melu ja tärinä ovat peräisin työkoneista ja raskaista kulkuneuvoista. Tuotannon aiheuttama melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 40. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttama melu voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Turvetuotannon aiheuttama meluhaitta on yleensä hyvin paikallinen ja vastaa maataloudesta aiheutuvaa konemelua. Toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaavat siten liikennemelua. Yleensä loka-huhtikuuhun ajoittuvat toimitusvaiheen aikana eri turvesoilla olevat aumat tyhjennetään työmaa kerrallaan. Tietyn suon varastot puretaan pääsääntöisesti yhden, korkeintaan kahden kuukauden kuluessa. Turpeen toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden (Turveteollisuusliitto ry. 2002; Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi). Mallitarkastelut ja ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle asetetut ohjearvot eivät ylity tuotantokentän ulkopuolella (Niskanen 1998, Yli-Pirilä et al. 2001, Poikolainen & Ristolainen 2001). Tuotantoalueen henkilöstö suojautuu melulta henkilökohtaisin suojaimin. Symo Oy:n (2007) mittausten mukaan jyrsinturvetuotantoon liittyvissä työvaiheissa melutaso ylittää alle 150 m etäisyydellä 55 db(a) tason avoimessa maastossa ja melun kannalta otollisissa olosuhteissa (kuva 4). 39

Kentän kunnostukseen liittyvissä työvaiheissa (tasausruuvi ja kunnostusjyrsintä) melutaso ylittää 55 db(a) alle 350 m etäisyydellä olevissa kohteissa samoin avoimessa maastossa ja melun kannalta otollisissa olosuhteissa (SYMO 2007). Melun määrään voidaan vaikuttaa koneiden valinnalla, töiden ajoituksella turveaumojen ja teiden sijoituksella sekä jättämällä kasvillisuuden muodostamia suojavyöhykkeitä asutuksen ja tuotantokentän välille. KUVA 4: Turvetuotantokoneiden hetkelliset 55 db(a) melutasovyöhykkeet avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (SYMO Oy 2007). 40