Tina Heino (toim.) KOKEMUKSET KIERTOON ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseen Oppaat ja käsikirjat 2013:8
Opetushallitus Oppaat ja käsikirjat 2013:8 ISBN 978-952-13-5551-6 (nid.) ISBN 978-952-13-5552-3 (pdf) ISSN-L 1798-8950 ISSN 1798-8950 (painettu) ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu) Kansikuva: Markku Lang Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy www.oph.fi/julkaisut Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere
Sisällys Uuden kehittämisvaiheen edessä... 5 Aikamatka oppimisympäristöjen kehittämiseen... 7 1 Uskalla muuttua ja toimia toisin... 12 Tavoitteena toimintakulttuurin muutos... 13 Lisää hyvän mielen oppimista... 17 Kieltenopetus lennähti verkkoon... 21 Virtuaalista opiskelua lukiokursseilla... 24 Sosiaalinen media opitaan yhdessä... 31 Työparityöskentely osana oppimaisemaa... 35 Oppimiskertomusajattelu avuksi opetuksen uudelleenjärjestämiseen.. 39 Koulussa saa olla hyvä projektista pysyvään toimintaan... 45 Pelit mahdollistavat osaamisen arvioinnin... 49 2 Yhteistyö ja johtajuus muutoksen edistäjinä... 53 Oppilaat ja opiskelijat muutosvetureina... 54 Johtamisella on merkitystä... 59 Rakennus toimintakulttuurin muuttajana... 65 Suunnittelu ja osallistuminen on kaikkien asia... 72 Oppivaksi organisaatioksi... 77 Vaikuttavuutta yhteistyöllä ja kokemusten vaihdolla... 81 Syventämisestä skaalaamiseen... 84 3 Oppimista rajattomasti... 91 Ei mitään rajaa sille, missä me opitaan... 93 Oppimaisema-ajattelua oppimisympäristöihin... 98 Asiantuntijaverkosto laajentaa oppimaisemaa... 103 Opiskelijoiden ohjaus virtuaalisesti säästää aikaa... 106 Kansainvälisesti verkossa... 111 Oppiaineiden integroiminen ja kehitysyhteistyö... 117 Omat laitteet ja osaaminen lisäävät oppimisen iloa... 120 Kohti autonomista oppimista... 123 3
4 Teknologia mahdollistaa ja haastaa... 130 Passiivisesta oppijasta aktiiviseksi toimijaksi... 132 Eriyttämistä oppimispeleillä oppimista kaikkialla... 140 Tablettien mahdollisuudet opetuksessa... 146 Irti piuhoista... 150 Etävälineet koulunkäynnin tukena... 157 Lähitulevaisuus suomalaisten opettajien kuvaamana... 161 Mitä heidän pitäisi oppia?... 165 Oppilaan itsearviointitaitojen kehittäminen ja toimijuuden tukeminen... 168 Oppimisympäristöjen monet kasvot... 174 Tietoa koordinointihankkeista... 183 Opetushallituksen palveluita... 186 Raportteja tutkimuksia, materiaaleja ja palveluita... 187 Ruotsinkielisiä materiaaleja... 197 Tekijät... 199 4
Uuden kehittämisvaiheen edessä Lapset ja nuoret viettävät päivittäin paljon aikaa erilaisissa oppimisympäristöissä. Laajasti ajatellen mikä tahansa paikka tai kohtaaminen voi muodostua oppimisympäristöksi. Oppimisympäristöillä on vaikutusta lapsen ja nuoren kasvuun ja oppimiseen. Koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuurin ja pedagogisten menetelmien muuttuessa ja välineiden digitalisoitumisen myötä on myös oppimisympäristöjen muututtava ja kehityttävä. Muutosta tarvitaan sekä asenteissa, yhteisöllisten toimintamallien luomisessa että fyysisten ympäristöjen hyödyntämisessä ja kehittämisessä. Oppilaiden ja opiskelijoiden oma osallistuminen ja heidän myötävaikutuksensa omien oppimisympäristöjen luomiseen ja kehittämiseen tulisi näkyä yhä enemmän. Teknologian käytön merkitys kasvaa esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistamisen, sekä myöhemmin lukion opetussuunnitelmien uudistuksen ja ylioppilaskokeiden digitalisoimisen myötä. Uudistukset haastavat koulut ja oppilaitokset kehittämään digitaalisia oppimisympäristöjään. Opetushallitus on tukenut oppimisympäristöjen kehittämishankkeita valtionavustuksilla vuodesta 2007 lähtien. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjille on hankevuosina tehty yhteensä jo lähes 600 myönteistä avustuspäätöstä. Avustusta on myönnetty noin 26 miljoonaa euroa, jolla on voitu kattaa vain osa haetusta 112 miljoonan euron tarpeesta. Oppimisympäristöjen kehittämishankkeilla on saatu aikaan paljon opetukseen ja oppimiseen liittyviä työtapojen, toimintamallien, tilojen ja välineiden kokonaisratkaisuja, jotka tukevat opetussuunnitelmien uudistuksia. Opetushallitus käynnisti vuonna 2010 valtakunnallisesti toimivat oppimisympäristöjen koordinointihankkeet, joiden tehtävänä on ollut yhdessä Opetushallituksen kanssa tukea kehittämishankkeiden toimintaa ja verkostoitumista sekä koota ja levittää hankkeissa syntyviä hyviä pedagogisia malleja ja käytäntöjä. Tähän julkaisuun kootut kirjoitukset ovat syntyneet osana tätä koordinointihankkeiden kokoamis- ja levittämistehtävää. Koordinointitoiminnassa oppimisympäristöjä lähestyttiin viidestä eri näkökulmasta: laitteet ja ohjelmistot opetuskäytössä, oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt, sosiaalinen media, etäopetus sekä tila- ja kalusteratkaisut. Lisäksi käynnistettiin ruotsinkielisen koulutuksen koordinointihanke. Julkaisussa esitellään myös kansainvälistymisen koordinointitoimintaa sekä etwinning-toimintaa ja sen tuloksia. Oppimisympäristöjen kehittäminen on monen toimijan yhteistyötä. Esitellyissä esimerkeissä nostetaan esiin monta eri toimijaa: opettajat, rehtorit, tietohallinto, opetuksen ja koulutuksen järjestäjät, huoltajat, oppilaat ja opiskelijat sekä koulun ulkopuoliset toimijat. Jokainen kirjoitus on oma tarinansa, joka kuvaa 5
toimintaympäristöön, pedagogiikkaan, digitalisoitumiseen tai muihin oppimisympäristöjen kehittämiseen sisältyviä ongelmia ja niihin löydettyjä ratkaisuja. Kirjoitukset ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, ja julkaisua voikin lähestyä omista kiinnostuksen kohteistaan lähtien. Suomalaisten koulujen ja oppilaitosten rehtorit ja opettajat ovat oppimisympäristöjen kehittämisessä edistyneitä ja rohkeita. Silti monessa kunnassa on vielä paljon tehtävää. Oppimisympäristöjen kehittäminen on koko kouluyhteisön tehtävä. Ennen kaikkea asenteiden ja uskaltamisen sekä pienten askelten avulla päästään laajempaan toimintakulttuurin uudistamiseen. Kouluilla ja oppilaitoksilla on vielä kehittämistyötä edessä ennen kuin digitaaliset oppimisympäristöt on otettu käyttöön oppimisen ja opetuksen tukena. Seuraavat vuodet ovat kunnissa, kouluissa ja oppilaitoksissa aktiivista kehittämisen aikaa. Tämä julkaisu haluaa omalta osaltaan rohkaista kokeilemaan uutta näyttämällä, että onnistuminen on mahdollista. Lisää tietoa on saatavilla mm. Opetushallituksen Oppimisympäristöt-sivuilta, Hyvät käytännöt -palvelusta sekä European Schoolnetin verkkosivuilta. Kiitokset kaikille koordinointi- ja kehittämishankkeiden toimijoille Jorma Kauppinen Johtaja, Yleissivistävä koulutus Opetushallitus 6
Aikamatka oppimisympäristöjen kehittämiseen Ella Kiesi, Opetushallitus, 31.5.2013 Ensimmäiset tietokoneet tulivat kouluihin jo 1980-luvun puolivälin tienoilla eli lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Melkein yhtä pitkä on myös kansallisten kehittämishankkeiden historia. Ensimmäisestä hankkeesta nimeltään Tietokone opetuksessa eli TOP on jo 25 vuotta. Sen, kuten myöhempienkin hankkeiden, tavoitteena oli tuoda tietokonepohjainen opetus jokaiseen kouluun ja oppilaitokseen. Silloin ei vielä tunnettu termiä e-opetus tai muita vastaavia, vaan puhuttiin tietokonepohjaisesta opetuksesta. TOP -hankkeen myötä koulujen laitehankinnat saivat aikanaan uutta vauhtia. Investoinnit olivat 80-luvun lopulla nykyrahaan suhteutettuna suurempia kuin koskaan sen jälkeen, sillä silloiset tietokoneet maksoivat moninkertaisesti tähän päivään verrattuna. Tietotekniikan opetus tuli pakolliseksi ammatillisiin oppilaitoksiin ja valinnaiseksi yläasteille. Myös opetusohjelmien suunnittelu käynnistyi, vaikka oltiin vielä kaukana kaupallisesta tuotannosta. Pohjoismainen yhteistyö oli voimissaan. Järjestettiin yhteistä tekijöiden koulutusta, ja kymmenen vuoden ajan pyöritettiin yhteistä opetusohjelmien vaihto-ohjelmaa, jonka aikana suomeksikin käännettiin ja lokalisoitiin kymmenittäin pienimuotoisia opetusohjelmia muista maista. Niistä monet olivat pedagogisesti hyvin edistyneitä ja kelpaisivat käyttöön tänäkin päivänä, mutta teknisesti ne olivat melko kömpelöitä ja vaikeakäyttöisiä. Myös opettajien täydennyskoulukseen panostettiin paljon, mutta ajoituksen kanssa oli usein ongelmia. Ei ollut harvinaista, että opettajat kävivät koulutuksessa, mutta ensimmäisiä laitteita jouduttiin odottamaan kouluun vielä vuodenkin sen jälkeen, tai sitten kävi päinvastoin, eli laitteet saapuivat mutta koulutus ei. Osa opettajista koulutettiin tietotekniikan opettajiksi, mutta koulutus oli hyvin kysyttyä myös koulun ulkopuolella ja osa opettajista siirtyikin muun työelämän palvelukseen. 7
TOP -hankkeen aikana ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä siihen, miten uudet tietokonepohjaiset opetusmenetelmät lähtivät kehittymään ja leviämään. Tämän vuoksi syntyikin idea nk. kehittämiskouluhankkeesta. Hankkeen alkaessa erityistehtävän saaneita yleissivistäviä sekä ammatillisia oppilaitoksia oli kumpiakin 20. Kussakin näistä oppilaitoksista oli kehittämisvastaava, joka oli saanut osittaisen huojennuksen normaaleista opetustunneistaan. Tämän henkilön tehtävänä oli kehittää omassa koulussaan uusia tietotekniikkaa hyödyntäviä opetusmenetelmiä ja levittää niitä muihin oppilaitoksiin. Kehittämiskouluissa toiminta olikin vilkasta ja innostunutta. Hanke sai silti epäilijöitä jo heti alusta lähtien, sillä kaikki eivät uskoneet hyvien käytänteiden leviämiseen tällä mallilla. Esimerkkejä heikonlaisista tuloksista oli vastaavanlaista hankkeista muun muassa Norjasta. Paremmin ei loppujen lopuksi onnistuttu meilläkään, vaikka muita kouluja kutsuttiin tutustumaan hankkeisiin ja raportteja lähetettiin heille. Innostus ei juurikaan levinnyt. Jo tuolloin törmättiin samaisiin hanketoiminnan ongelmakohtiin, joita ei vieläkään ole pystytty kunnolla ratkaisemaan: miten levittää tietoa ulkopuolelle ja koulun sisällä muille opettajille ja miten turvata toiminnan jatkuvuus rahoituksen päätyttyä. Sen sijaan jo silloin oli nähtävissä, kuinka tärkeää pedagoginen tuki koulun sisällä on. Tänä päivänä kehittämisvastaavia kutsuttaisiinkin pedagogisiksi tukihenkilöiksi. Opetusministeriön ohjauksessa ja seurannassa Seuraavaksi tulikin lama 1990-luvun alussa, mikä näkyi kouluissa investointien vähenemisenä ja laitteiden vanhenemisena. Myös opettajien täydennyskoulutus oli pysähdyksissä. Niinpä 1990-luvun puolivälissä oltiinkin lähes alkutilanteessa. Silloinen opetusministeri käynnisti sittemmin 10 vuotta kestäneen ohjelman, jota välillä kutsuttiin Suomi tietoyhteiskunnaksi - ja välillä Koulutus tiedon valtatielle -ohjelmaksi. 2000-luvun puolella puolestaan alettiin puhua Virtuaalikouluhankkeesta. Yhteistä näille hankkeille oli se, että niitä ohjattiin 8
opetusministeriön strategia-asiakirjoilla. Kehittämistyötä seurattiin kiinteästi. Tämä tarkoitti myös sitä, että toimintaa voitiin suunnitella pitkäjänteisesti, koska rahoitus oli turvattu koko kauden ajaksi. Painopiste oli aluksi laitehankinnoissa ja tietoliikenneyhteyksien rakentamisessa. Laitetiheys kasvoi reippaasti, ja alaasteetkin saivat ensimmäiset laitteensa. Tavoitteena oli liittää kaikki koulut internetiin vuoteen 2000 mennessä. Tässä tavoitteessa myös onnistuttiin. On jopa mahdollista, että Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa kaikilla kouluilla oli jonkintasoinen internetyhteys. Kun tieto näistä saavutuksista yhdistettiin silloiseen Nokian nopeaan nousuun, syntyi maailmalla käsitys Suomesta tietotekniikan ihmemaana, mikä siis koski myös kouluja. Tänäkin päivänä on 1990-luvun perintö nähtävissä. Tietoliikenneyhteyksiin on investoitu edelleen erityisesti kansallisen laajakaistastrategian osana, joten Suomen koulujen tietoliikenneyhteydet ovat edelleenkin maailman kärkiluokkaa ja laitevarustelukin vielä keskitasoa. Mutta olemmeko edistyneet 1990-luvulta tietotekniikan hyödyntämisessä opetuksessa? Näyttää siltä, että kovinkaan paljon ei ole tapahtunut ainakaan koko maan mittakaavassa. Virtuaalikouluhankkeen tavoitteena oli tehdä jokaisesta koulusta virtuaalikoulu, ja opetusministeriön isona strategisena tavoitteena oli, että kaikki koulut käyttäisivät tieto- ja viestintätekniikkaa jokapäiväisessä opetuksessaan. Strategiaasiakirjat ohjasivat aikaisempien kokemusten vuoksi suosimaan yksittäisten hankkeiden sijasta laajoja ala- tai ainekohtaisia kehittämisverkostoja, joissa saattoi olla mukana useita kymmeniä koulutuksen järjestäjiä. Hyvien käytäntöjen levittäminen tapahtui verkostojen kautta. Painopiste oli toisella asteella ja aikuiskoulutuksessa. Peruskoulu ei ollut vielä ehtinyt kunnolla mukaan, kun viimeinenkin strategiakausi päättyi. Monen hyvin toimineen verkoston toiminta hiipui rahoituksen loputtua, mutta moni verkosto toki toimii tänäkin päivänä. Vaikka virtuaalikoulua ei syntynyt, on hankkeen ansiona kuitenkin verkko-opetuksen kehittyminen. Voi sanoa, että olemme olleet edelläkävijöitä verkkopohjaisen opetuksen käyttöönotossa, niin ammatillisessa koulutuksessa kuin lukioissakin. Myös perusopetuksesta löytyy hyviä esimerkkejä. Saatuja hyviä kokemuksia verkostomaisesta kehittämis- ja levittämistyöstä kannattaisi hyödyntää uusissakin kehittämishankkeissa. Toinen merkittävä panostus oli täydennyskoulutusohjelma OPE.FI kolmine tasoineen. Vuoteen 2006 mennessä periaatteessa kaikki opettajat saivat mahdollisuuden käydä läpi perustason koulutuksen ja yli puolet pitkäkestoisemman pedagogisen koulutuksen tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Merkitystä oli myös tietostrategia-ajattelun tuomisella kouluihin ja kuntiin. 9
Laaja-alaisten oppimisympäristöjen kehittämisen aika ja tulosten levittäminen Vuodesta 2007 lähtien valtio on siirtynyt oppimisympäristöjen kehittämisessä takaisin hankekohtaiseen tukeen. Parina ensimmäisenä vuonna tuettiin hyvin monenlaisia hankkeita, mutta sitten painopiste siirtyi tietotekniikan käyttöön opetuksessa. Myöhemmin on palattu takaisin myös laitehankintojen tukemiseen. Hankkeita on ollut useita satoja, ja niiden joukossa on monia sellaisia malleja, joita pystyttäisiin hyödyntämään muissakin kouluissa. Tiedon jakaminen ja hankkiminen on ainakin periaatteessa helpompaa tänä päivänä kuin 1990-luvulla erilaisten portaalien ja sosiaalisen median ansiosta. Tietoa on saatavilla ja löydettävissä. Siitä huolimatta hyvien käytäntöjen levittämisessä tarvitaan edelleenkin uusia ideoita. Miten herätetään kiinnostus hakea tätä tietoa? Miten saadaan kaikki koulut ja oppilaitokset mukaan kehittämistyöhön? Ehkä tilanne on kuitenkin nyt toisenlainen. Uudet opetussuunnitelmat ja ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen luovat ainakin ulkoisia paineita. Muutenkin monissa kunnissa aletaan ymmärtää, että 2000-luvun oppijoiden tulee saada kunnolliset tietotekniset valmiudet jo kouluaikanaan. Kouluja onkin alettu varustaa sen mukaisiksi ja opettajien osaamiseenkin on alettu panostaa. Tietotekniikan käyttö suomalaisissa kouluissa eurooppalaisesta näkökulmasta Vuoden 2011 lopulla EU:n komissio tilasi kaikkien aikojen laajimman tutkimuksen tieto- ja viestintätekniikan käytöstä Euroopan kouluissa (Survey of Schools: ICT in Education). Tutkimus julkaistiin keväällä 2013. Tulosten mukaan Suomi on jäänyt tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä viimeisten maiden joukkoon ja perusopetuksessa jopa viimeiseksi. Myös täydennyskoulutusta saaneiden opettajien määrä on Euroopan alhaisimpia. Edellä mainittu tutkimus kertoo myös, että tietotekniikkaa hyödyntävien oppimisympäristöjen kehittämiseen ei ole oikotietä eikä yhtä ainoaa keinoa. Varustelutaso ei vielä kerro koulun edistyneisyydestä tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Sen sijaan menestykselle löytyy muita selityksiä esimerkiksi siitä, kuinka koulu tukee muilla tavoin tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Tästä käytetään tutkimuksessa termiä Digitally Supportive School. Tällaiseen digitaaliseen tukeen kuuluu muun muassa koulun tietostrategia ja -visiot, rehtorin asenteet tietotekniikan käyttöä kohtaan, opettajien saama täydennyskoulutus, pedagogisten tukihenkilöiden saatavuus, opettajien palkitseminen, käytettävissä olevat digitaaliset oppimateriaalit ja tiedot hyvistä käytänteistä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, se näkyy myös oppilaiden tieto- ja viestintätekniikan 10
käytön määrässä opiskelussaan. Ne maat, joissa on panostettu näihin pehmeämpiin tekijöihin, pärjäävät paremmin vertailtaessa, kuinka paljon oppimisessa hyödynnetään tekniikkaa. Oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden hyvien käytänteiden levittäminen valtakunnallisesti on erittäin tärkeää. Eri kouluissa ja oppilaitoksissa tehdyt strategiset toimenpiteet tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edistämiseksi tulevat olemaan tärkeässä roolissa, jotta Suomi tulevaisuudessa on maailman kärkimaita tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. 11
1 Uskalla muuttua ja toimia toisin Tina Heino, Opetushallitus Uskalla muuttua ja toimia toisin -luvussa kuvataan kehittämishankkeita, joissa on pyritty uudella tavalla näkemään koulun toimintaympäristöä ja tapoja toimia. Kuvatuissa hankkeissa teknologia on ollut joko muutoksen käynnistämisen alkuunpanija tai osa sen toteutumista. Hankkeissa on pyritty vastaamaan esimerkiksi seuraaviin kehittämistarpeisiin: Millaisessa toimintakulttuurissa kehittyy vuorovaikutusta ja yhteisöllistä oppimista? Miten turvataan oppilaiden ja opiskelijoiden tulevaisuuden kannalta tärkeiden teknologisten taitojen oppiminen? Miten luodaan oppilaita ja opiskelijoita kiinnostava, oppimismotivaatioita tukeva ilmapiiri ja vuorovaikutukseen perustuva toimintakulttuuri? Millaisilla pedagogisilla malleilla muutoksia voidaan toteuttaa? Toimintakulttuurin muutoksessa ja oppimisessa ei ole kyse vain tiedollisesta muutoksesta, vaan kyse on myös taidoista, tavoitteista, toiminnasta ja tunteista. Uusien toimintatapojen toteutumiseen tarvitaan uusia ideoita, toimintatapojen uudelleen miettimistä tai niiden organisoimista sekä muutoksen mukanaan tuomien haasteiden kohtaamista. Teknologinen kehitys tuo koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuriin monia uusia mahdollisuuksia, ja rehtorit, opettajat, oppilaat ja opiskelijat sekä huoltajat joutuvat tarkistamaan asenteitaan ja toimintatapojaan oppimisen käytäntöjen suhteen. Kehittämistyön kannalta hankkeissa nousee esiin tärkeitä seikkoja. Kun suunnitellaan toimintaympäristöä kokonaisvaltaisesti, on mietittävä, miten fyysiset ja pedagogiset ominaisuudet luovat sellaisia käytäntöjä, jotka vastaavat oppimisen haasteisiin ja tuottavat oppilaille ja opiskelijoille tulevaisuudessa tarvittavia taitoja. Muutokseen tarvitaan uskallusta pysähtyä kysymään mielipiteitä, ihmettelemään omaa ja yhteisön toimintaa sekä pyrkimyksiä kokeilla ja mahdollisuutta epäonnistua. Lasten ja nuorten osaksi ei tulisi jäädä vain osallistuminen erilaisten suunnitelmien mukaiseen toimintaan, vaan heidän äänensä ja ideansa tulisi näkyä kaikilla tasoilla esiopetuksesta lukioon sekä toiminnan suunnittelussa että arjessa paremmin. Teknologia luo mahdollisuuksia toimintakulttuurin kehittämiselle ja haasteita sekä muutoksen toteuttamiselle että sen suunnalle. 12
Tavoitteena toimintakulttuurin muutos Laitteet ja ohjelmistot koordinointihanke, Tampereen kaupunki Raisa Valtaoja Toimintakulttuuria ja sen kehittämistä kouluissa ja oppilaitoksissa ohjaavat opetussuunnitelman perusteet sekä luodut opetusmenetelmälliset ja pedagogiset ratkaisut. Rehtori on yhteisön kehittämisen avainhenkilö. Samalla koko yhteisö vaikuttaa koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuriin, vuorovaikutukseen ja vallitsevaan ilmapiiriin. Parhaimmillaan kehittämistyöhön osallistuvat myös oppilaat ja opiskelijat, opettajat, muu henkilöstö ja huoltajat. Toimintakulttuuri näkyy kaikessa koulun tai oppilaitoksen toiminnassa, ja eri toimintatapojen kautta se heijastuu myös ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteiskunnan muuttuminen ja teknologian kehittyminen edellyttävät, että myös koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuri kehittyy. Tarve toimintakulttuurin kehittämiselle voi tulla monesta suunnasta. Sysäyksen kehittämiseen voi saada aikaan turhautuminen vallitsevaan tilanteeseen tai innostus tai halu toteuttaa uusia ideoita. Muutoksen käynnistäjänä voi olla esimerkiksi toimimaton teknologia, huoltajien toiveet tai joko oppilaiden tai opiskelijoiden tarpeet. Toisaalta kehittämiseen ohjaavat myös johdon asettamat vaatimukset ja teknologian tuomat uudet mahdollisuudet. Kehittämistyö vaatii onnistuakseen nykyisen toimintakulttuurin arvioimista ja uusien mallien ideointia sekä kehittämistoimien huolellista suunnittelua. Koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuurin kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää, että myös oppimisympäristöjä muutetaan. Kehittämishankkeissa on yhtenä tavoitteena ollut tehostaa viestintää ja vuorovaikutusta rehtorin, opetushenkilöstön, oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien välillä. Avoin ja aktiivinen vuorovaikutuskulttuuri ja tekniikan monipuolinen hyödyntäminen muuttavat samalla sekä pedagogiikkaa että toimintakulttuuria. Jotta teknologian käyttö kehittyisi, tarvitaan pitkäjänteistä työyhteisön yhteisten toimintatapojen ja -kulttuurin kehittämistä. Esi- ja perusopetuksessa ja lukioissa toteutettava kehittämistyö tarvitsee tukea opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä. Lisäksi oppimisympäristöjen kehittämiseen tarvitaan monenlaisia muitakin resursseja. Tulee hankkia välineistöä opettajille ja oppilaille tai opiskelijoille. Myös langattomien verkkojen rakentamiseen ja ylläpitoon sekä tukipalveluihin ja opettajien täydennyskoulutukseen tulee varata resursseja. 13
Teknologinen kehitys kiihdyttää muutosta Teknologia osana oppimisympäristöjä, opetusta ja toimintakulttuuria antaa oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitella nyky-yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Tämä edellyttää toimintakulttuurin ja pedagogisten toimintamallien kehittämistä. Kun teknologian käyttöä lisätään ja kehitetään opetus ja oppiminen muuttuvat yhteisöllisemmiksi, tiedon saatavuus helpottuu ja viestintä tehostuu. Oppimateriaalit ja niiden käyttö ajanmukaistuvat ja vuorovaikutus eri toimijoiden välillä sekä paranee että monipuolistuu. Digitaalisten oppimisympäristöjen suunniteltu käyttö esi- ja perusopetuksessa ja lukioissa sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa kehittää sekä oppimista ja opetusta että viestintää ja vuorovaikutusta. Viestinnästä tulee ajantasaisempaa, vuorovaikutuksesta laajempaa ja avoimempaa ja oppimateriaalia sekä muuta aineistoa on helppo välittää kaikille toimijoille. Uusi, helppokäyttöinen teknologia antaa välineitä kehittää sekä pedagogiikkaa että toimintatapoja. Koulun, oppilaitoksen tai kunnan kehittämishankkeeksi on voitu valita esimerkiksi viestintä- tai vuorovaikutusvälineiden käytön kehittäminen. Digitaalisissa oppimisympäristöissä voidaan luoda sähköisiä kokeita. Erilaisia materiaaleja ja tietoja voidaan jakaa oppilaiden, opiskelijoiden ja opettajien kesken. Teknologia mahdollistaa myös tehtävien tai tuotosten tekemisen ja palauttamisen sähköisesti. Koulussa ja oppilaitoksissa voidaan myös hyödyntää monipuolisesti yhteisöllisiä vuorovaikutus- ja työskentelyvälineitä ja erilaisia palveluita. Usein käytössä olevia oppilashallintojärjestelmiä on käytetty vain arvosanojen tai poissaolojen merkitsemiseen, mutta nyt järjestelmiä ja palveluita voidaan käyttää myös oppilaiden, opiskelijoiden, huoltajien ja opetushenkilöstön väliseen viestintään. Digitaalisissa oppimisympäristöissä opetettavia asioita voidaan lähestyä esimerkiksi ongelmaperustaisen, ilmiöpohjaisen tai projektilähtöisen oppimisen näkökulmista ja tietoa voidaan etsiä, jakaa ja luoda yhteisöllisesti. Langaton verkko, kannettavat tietokoneet, tabletit ja muut päätelaitteet, älypuhelimet, vuorovaikutteinen esitystekniikka ja videoneuvotteluvälineistö antavat mahdollisuuksia kehittää opetusta ja oppimista vuorovaikutteisemmaksi. Oppimisympäristöt laajenevat luokkahuoneen 14
ulkopuolelle sekä fyysisesti että virtuaalisesti. Mikäli oppilaat tai opiskelijat voivat käyttää omia laitteitaan, lisääntyvät teknologian opetuskäytön mahdollisuudet. Samalla opiskelun joustavuus kasvaa ja lapsilla ja nuorilla on enemmän mahdollisuuksia hyödyntää muualla oppimiansa teknologian käyttötaitoja. Teknologia antaa välineitä myös äänen, kuvan ja videon runsaampaan käyttöön opiskelun tukena ja oppilaiden ja opiskelijoiden tuotoksissa. Kehittämistyön tuloksia eräässä lukiossa Oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden tuloksena koulujen tai oppilaitosten toimintakulttuuri on saattanut kokea totaalisen muutoksen, vaikka kehittämistyö olisikin alkanut vain pienellä teknologisella kokeilulla. Erään lukion kehittämishanke käynnistyi tilanteessa, jossa teknologian käyttö oli pienimuotoista välineiden, resurssien ja osaamisen vähäisyyden vuoksi. Yhteisesti sovittuja toimintatapoja ei ollut. Lukion oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittäminen sai alkunsa sähköpostiosoitteiden käyttöönotosta, joka toteutettiin huoltajien aloitteesta. Sähköpostiosoitteiden lisäksi tarvittiin paljon muutakin kehittämistä, sillä pelkät sähköpostiosoitteet eivät yksinään auta, jos niiden käyttöönottoa ja käyttöön liittyvää toimintakulttuuria ei ole suunniteltu. Saatujen resurssien avulla lukiossa päivitettiin teknologisia järjestelmiä ja hankittiin sähköinen oppimisalusta, esitystekniikkaa, langaton verkko koko henkilöstön ja opiskelijoiden käyttöön sekä laitteistoa niin opiskelijoille kuin opettajille. Lukiossa toteutettiin myös uusien välineiden käyttökoulutuksia ja opetusmenetelmien kehittämistä. Huoltajien ja oppilaitoksen välisen viestinnän tueksi otettiin käyttöön oppilashallintojärjestelmässä olleet viestintätoiminnallisuudet. Sähköpostitilien lisäksi käyttöön otettiin kokonainen pilvipalvelu, joka sisälsi tallennustilaa ja verkkopohjaisia toimistosovelluksia. Uuden teknologian avulla työskentelystä tuli yhteisöllistä, paikkaan sitomatonta ja joustavaa. Lisäksi kehittämistyön tueksi yhdelle opettajalle resursoitiin aikaa toimia kollegoiden vertaistukena ja verkkopedagogian kehittämiseen. Toimintakulttuurin muutos vie oman aikansa, eikä se tässäkään lukiossa muuttunut salamannopeasti. Tietohallinnon kanssa käytiin neuvotteluja opetukseen soveltuvista laitteista, verkoista, tietoturvasta ja käyttöpolitiikasta. Ensimmäinen laitteistotilaus ei onnistunut, koska toivottuja laitteita ei ollut enää saatavilla. Osa opettajista näki tekniikan opetuskäytössä vain ongelmia, eikä motivaatiota uusien toimintatapojen opetteluun tahtonut kaikilta aina löytyä. Osa opiskelijoista suhtautui vastahakoisesti lisääntyneeseen tietotekniikan käyttöön opetuksessa. Vastoinkäymisistä ja muutosvastarinnasta huolimatta opittiin uusia tapoja toimia, välineistöä otettiin käyttöön ja tarjolla olevaa tukea opittiin 15
hyödyntämään. Nyt lukion viestintä ja vuorovaikutus on tehostunut ja uutta välineistöä on alettu hyödyntää määrätietoisemmin. Muutosta on tukenut yhteisistä toimintatavoista sopiminen ja yhteisten pelisääntöjen laatiminen. Totuttautuminen uuteen toimintakulttuuriin on tärkeää, ja sille pitää varata tarpeeksi aikaa. Myös sovittuja viestintätapoja tulee noudattaa ja sopia vastuunjaosta. Viestien seuraamisen ja vuorovaikutuksen takaamiseksi tarvitaan esimerkiksi suunnitelma käyttäjätunnuksiin liittyvästä tiedonsiirrosta, tiedon välittämisestä ja päivityksistä. Opiskelijoiden ja huoltajien tulee tietää, mitä välineitä ja palveluita on käytössä. Hekin tarvitsevat aikaa sopeutua muutokseen ja tietoa uusista toimintatavoista ja niiden käyttömahdollisuuksista. Uutta toimintakulttuuria ja toimintatapoja luotaessa on hyvä ottaa opiskelijat ja huoltajat mukaan jo suunnitteluun. Lukio on alkanut systemaattisesti arvioida ja kehittää oppimisympäristöjään ja toimintakulttuuriaan, ja se seuraa digitaalisten oppimisympäristöjen opetuskäytön valtakunnallista kehittämistä esimerkiksi tulevia sähköisiä ylioppilaskirjoituksia silmällä pitäen. Lukiossa tapahtuneen kehittämistyön tulokset ja aikaansaadun muutoksen on huomannut myös kunnan johto, ja kunta onkin hankkinut lukiolaisille omat kannettavat tietokoneet opiskelua varten. Vastaavanlaista kehitystyötä ja toimintakulttuurin muutosta tapahtuu monessa muussakin oppilaitoksessa. Toimintatavat ja strategiat sekä saadut tulokset vaihtelevat, mutta perusperiaate on sama: oppilaitoksen toimintakulttuurin on kehityttävä. 16
Lisää hyvän mielen oppimista Laitteet ja ohjelmistot koordinointihanke, Kaustisen kunta Leena Hietaniemi ja Taina Lehtonen Teknologiaa on kehitetty helpottamaan elämää, ja se mahdollistaa oppimisen kannalta monia eri tapoja oppia ja opettaa. Oppilaiden ja opiskelijoiden into ja uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan sekä tekninen taitavuus tarttuvat opettajaankin, ja yhdessä voidaan luoda uusia toimintatapoja ja opetusmenetelmiä. Opettaja hyödyntää opettamisen taitojaan, mutta hänen on hyvä osata asettua myös seurailijaksi ja kannustajaksi myös teknologian hyödyntämisessä. Vaikka opettaja tietääkin opetukselle asetetut tavoitteet ja suunnan, on hänen silti hyvä kuunnella oppilaita, heidän mielipiteitään ja kommenttejaan teknologian käytöstä opetuksessa. Lapsi tai nuori tulee kouluun tai oppilaitokseen olettaen, että hän saa käyttää jo olemassa olevaa teknologista osaamistaan ja tietämystään. Koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuurin ja opetusmenetelmien tulisi vastata näihin odotuksiin. Teknologiset laitteet ja varusteet sekä pilvipalvelut ovat arkipäiväistyneet esi- ja perusopetuksessa ja lukioissa. Niiden käytön kannalta on keskeistä myönteinen ja aktiivinen vuorovaikutus opettajien, oppilaiden ja opiskelijoiden välillä sekä keskustelu niiden opetuskäytön hyödyistä. Yhteisenä tavoitteena on hyvä oppimistulos. Hyvän mielen oppimista, tekemistä ja osallisuutta Suomea koskevien Pisa-tutkimustulosten mukaan oppilaiden kouluviihtyvyyden edistämiseksi on tehtävä vielä työtä. Kouluissa tulisi miettiä ratkaisuja, joilla oppilaat kokevat olevansa osa kouluyhteisöä ja voivansa vaikuttaa sekä toimintakulttuuriin, toimintatapoihin että omaan oppimiseensa. Kouluihin tarvitaan lisää hyvän mielen oppimista, mikä ei tarkoita lisää viihdyttämistä vaan lisää oppilaiden osallisuutta. Muistatko oppimiskokemuksen, jossa olit täysillä mukana, josta innostuit tai suorastaan haltioiduit? Oliko se sellainen, jonka avulla koit kasvavasi? Liittyikö hyvään oppimiskokemukseen se, että pääsit itse toimimaan, oivaltamaan ja jakamaan kokemusmaailmaasi toisten kanssa? Osallistavien työtapojen käytöllä ja toimintakulttuurilla edistetään hyvinvointia ja innostetaan oppimaan. Opettamisen kohteena olemisen sijaan oppilaasta tulee omia tavoitteita asettava toimija, osallinen. Kun oppilaat ja heidän huoltajansa otetaan mukaan oppimisen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin, 17
syntyy hyvää mieltä tuottavaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä niin luokan oppilaiden kuin kodin ja koulunkin kesken. Yhdessä tutkimalla ja tekemällä syntyy oppimisen iloa, ja teknologia laajentaa mahdollisuuksia käyttää osallistavia työtapoja. Ilman teknologiaa ainakin seuraavia asioita olisi vaikea toteuttaa: Oppilaat ideoivat itse mobiililaitteiden käyttöä koulussa. Oppilaat opettavat toisiaan tai aikuisia laitteiden ja ohjelmistojen käytössä. Oppilaat toimittavat koulun uutisia ja verkkolehtiä. Oppilaat tekevät ilmaisutaitoa, yhteistyötaitoja ja pitkäjänteisyyttä vaativan teatteriproduktion, johon kuuluu esityksen valmistaminen, kuvaaminen ja jakaminen verkossa. Koulussa luodaan ja ylläpidetään yhteistyöverkostoa huoltajien saamiseksi mukaan puuhapäiviä ja kerhotoimintaa vetämään. Toisella tavalla toiminen tuo oivalluksia Eräs toisin tekemiseen rohkaistunut opettajaopiskelija kertoo: Kaiken oppimani jälkeen olen varma, että luokassani ei enää ikinä ole kiire sen takia, että oppikirjaa on vielä niin ja niin paljon läpikäymättä. Opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden pohjalta uskallan nyt oikeasti keskittyä olennaiseen. Opettajan oivaltava oppimiskokemus juontuu siitä, että hän oli ollut syventävässä opetusharjoittelussaan suunnittelemassa ja toteuttamassa toiminnallisia koulupäiviä, joissa sukellettiin kulttuuriperinteeseen ja historiaan museoympäristössä. Päivien sisällöt ja toiminnalliset työpisteet suunniteltiin vastaamaan opetussuunnitelman tavoitteita ainerajat ylittäen. Keskiaikaa tai 1700-lukua voi lähestyä tai von Linnén jalanjäljillä olla ilmiölähtöisesti samassa yhteydessä sekä kuvataidetta, musiikkia, kotitaloutta että kasvitiedettä opiskellen. Oppilaat ja opettajat tulivat koulupäivään ennalta suunnitelluissa aikakautta ilmentävissä rooleissa. Puitteista muotoutui sosiaalinen ja fyysinen oppimaisemaksi, joka avasi mahdollisuudet eri aistikanavien kautta tapahtuvalle oppimiselle. Paras koulupäivä ikinä! kerrotaan erään kuudesluokkalaisen pojan sanoneen opettajaopiskelijoille silmät loistaen. Opettajia 1700-luvun rooleissa: vas. lapsenpäästäjä (Auli Palosaari), kesk. kaunopuheisuuden professori Porthan (Mika Kanerva) ja oik. kauppias Walin (Janne Turunen) 18
Edellä mainitun kaltaisessa kulttuuriperinteen opetuksessa oppilaat tutustuvat jo ennakkoon pajapäivän teemana olevaan ilmiöön. Teknologiaa hyödynnetään tiedonrakentelussa. Oppilaat harjoittelevat myös blogikirjoittamisen kaltaisia luovia tapoja tuottaa ja analysoida tietoa. Työpajapäivien tapahtumia tallennetaan kuviksi ja videoiksi, joihin luokkaopetuksessa voidaan palata myöhemmin aiheen käsittelyn syventämiseksi. Oppilaat myös käsikirjoittavat ja tekevät itse useita historiallisiin tapahtumiin liittyviä videoita. Ilmiön käsitteleminen toteutetaan siis yhtä työpajapäivää laajemmin ja pitkäjänteisemmin kokonaisuutena, jossa oppilaiden kulttuuritietoisuus lisääntyy ja he oppivat ottamaan sosiaalista vastuuta. Oppilaiden tiedonkäsittelytaidot, kriittinen lukutaito sekä teknologiset taidot kehittyvät. Vanhemmat oppilaat ja opiskelijat voivat sukeltaa ilmiöön myös itse luotujen roolien kautta live-roolipelaamisen, eli larppaamisen keinoin. Roolien rakentaminen yhteistoiminnallisesti avaa mahdollisuuden ilmiön opiskeluun omakohtaisella ja innostavalla tavalla, ja samalla luodaan oppilaille uusia tapoja oppia. Teknologian opetuskäytön lisäämiseksi on monta tapaa. Oppilailta tai opiskelijoilta voi esimerkiksi kysyä, mitä oppimista edistävää koulussa tai oppilaitoksessa olevilla tai henkilökohtaisilla laitteilla ja olemassa olevilla ohjelmilla voitaisiin saada aikaiseksi. Mitä välineitä tai palveluita he haluaisivat käyttää missäkin oppiaineessa, tai millaisia tuotoksia he voisivat tehdä? Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuus opetuksen ja oppimismenetelmien ideointiin lisää parhaimmillaan sekä heidän opiskelumotivaatiota että kannustaa opettajia rohkeasti kokeilemaan uusia menetelmiä ja välineitä. Eräässä koulussa rehtori linkitti opettajien ja oppilaiden nähtäväksi uutta matematiikan opettamisen tapaa esittelevän verkkosivun. Opettajien vielä miettiessä oppilaskunnan hallitus ehti jo kokoontua ja peukuttaa sen puolesta, että käänteinen luokkaopetus eli flipped classroom otettaisiin käyttöön. 19
Linkit: http://keskiaikakokkolassa.blogspot.fi/ Verkkosivuilta avautuu kuvallista materiaalia liittyen KuperKeikka ja Projektori -kehittämishankkeeseen, jossa harjoiteltiin luovaa ilmaisua ja mediataitoja ja toteutettiin toiminnallisia pajapäiviä. https://www.kokkola.fi/rousseau_hanke/perinnetieto_ja_kasvit/fi_fi/perinnetieto_ja_kasvit/ K. H. Renlundin museon Perinnetieto ja kasvit ympärillämme verkkosivut, Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon. http://youtu.be/ow3clsx88ea Kehittämishankkeen toimintaa, pedagogiikkaa ja toiminnallisia pajapäiviä esittelevä video. Lähteet: Innokas-hankkeessa luotuja vinkkejä http://koulumestari.fi/innokas/vinkkilinkkeja/ Niemi, R. Onks tavallinen koe vai sellanen, missä pitää miettii? Ympäristölähtöisen terveyskasvatuspedagogiikan kehittäminen narratiivisena toimintatutkimuksena, Jyväskylän yliopiston kirjasto / Julkaisuyksikkö. 2009. 20
Kieltenopetus lennähti verkkoon Etäopetuksen koordinointihanke, Turun kaupunki Antti Huttunen Suomessa olemme aina voineet olla ylpeitä monipuolisesta kielitaidostamme. Tuon taidon takana on tietysti hyvä ja kattava kieltenopetus, joka tuo oppilaat pienestä pitäen englannin, ranskan tai vaikkapa espanjan opiskelun äärelle. Viime vuosina kieltenopiskelun suosio on kuitenkin laskenut, ja monissa kunnissa kieltenopetuksen monipuolisuus on vaarassa kaventua. Vapaavalintaiset kielet eivät enää houkuttele oppilaita, ja ryhmät jäävät usein liian pieniksi, jotta opetusta voitaisiin toteuttaa. Ryhmäkokojen alarajat nousevat ja yhä harvempia opetusryhmiä muodostetaan. Samaan aikaan kunnissa on myös etsitty erilaisia ratkaisuja kielten opetuksen järjestämiseen. Esimerkiksi Turussa alettiin pohtia uusia opetuksen järjestämisen vaihtoehtoja perinteisten ratkaisujen rinnalle. Teknologia ja sujuvat verkkoyhteydet ovatkin jo vuodesta 2008 lähtien tarjonneet mahdollisuuden ylläpitää ja osittain jopa laajentaa A2-valinnaiskielien opetusta. Oppitunnille netin välityksellä Verkkokokousohjelmalla saadaan helposti videoja ääniyhteys toisiin osallistujiin internetin kautta. Kokouskäyttöön suunniteltuja ohjelmia voidaan pienellä soveltamisella käyttää myös etäopetukseen. Turussa etäopetuksen käyttöön valjastettiin Adobe Connect -ohjelma, joka mahdollistaa monia eri vuorovaikutustapoja opettajan ja oppilaiden välillä. A2-kieliryhmän syntymiselle asetettu minimioppilasmäärä voidaan kerätä useasta koulusta; etätunnille osallistuukin tyypillisesti oppilaita useammasta eri koulusta. Perusopetuslain vaatimus turvallisesta oppimisympäristöstä täytetään järjestämällä etäoppilaille kouluavustajan valvonta. 21
Käytännössä etätunti rakentuu siten, että ennen tunnin alkua, mielellään jo edeltävän välitunnin aikana, käynnistetään tietokoneet. Tarvittaessa kouluavustaja tulostaa etäopettajalta sähköisesti saamansa monisteet oppilaille tarpeen mukaan. Kullakin oppilaalla on käytössään tietokoneen lisäksi kuulokemikrofoni ja web-kamera, jolla kuva ja ääni välitetään nettiselaimen kautta etäluokkaan. Videokuvia tulee näkyville sitä mukaa, kun opettaja ja oppilaat eri kouluista liittyvät mukaan. Aluksi tehdään pieni äänitesti, jotta varmistetaan, että kaikki kuulevat ja kuuluvat. Tämän jälkeen tunti etenee opettajan suunnitelmia myötäillen. Kielten tunnilla voidaan kuunnella äänitteitä, katsella videoita sekä piirtää ja kirjoittaa yhdessä. Keskustelutehtävät pienryhmissä onnistuvat myös. Koko ajan tietotekniikan rinnalla voidaan käyttää ja käytetään perinteisiä välineitä, kuten oppikirjoja ja vihkoja. Tunnin päättyessä kirjataan läksyt ja suljetaan nettiselain. Opetusmenetelmä siinä missä muutkin Useimmat etäoppilaat kokevat virtuaalisen tilan niin omakseen, että esimerkiksi vieraita kirjautumisnimiä ihmetellään ja yhteisestä piirtoalustasta puhutaan kuin luokan liitutaulusta. Kun oppilaat ovat fyysisesti etäällä toisistaan, motivointiin ja ryhmäytymiseen on löydettävä uudenlaisia keinoja. Lähituntien tapaan näihin haasteisiin voidaan vastata yhteisillä rutiineilla, leikeillä ja peleillä sekä muilla yhteisöllisyyttä lujittavilla keinoilla. Etätunneilla ei yleensä esiinny kiusaamista, mutta uudentyyppiseen häirintään on törmätty. Vaikka oppilaat eivät voi heitellä kynillä ja kumeilla, voivat he esimerkiksi teeskennellä teknisistä seikoista aiheutuvia häiriöitä ja sotkea toisten virtuaalisia kirjoitusalustoja. Etäopetus oppimisympäristönä ei eroa suuresti muista oppimisympäristöistä - toisille opettajille ja oppilaille se sopii paremmin kuin toisille. Turun etäopettajat ovat kertoneet esimerkiksi oppilaista, joita etäopetus on aktivoinut osallistumaan lähiopetustilanteita enemmän. 22
Ladunavaajan taival ei aina ole helppo, ja Turussakin tekniikan sukset menivät aluksi monet kerrat ristiin. Verkkoyhteydet, jotka mahdollistavat etäopetuksen, ovat samalla myös kriittinen pullonkaula tunnin sujuvuudessa. Tietoliikenteen on toimittava. Tietokoneiden ja muiden laiteiden toimivuus pitää testata, ja etäopetukseen osallistuvilla tulee olla hyvät laitteet käytössään. Etäopetuksen keinoin voidaan antaa laadukasta opetusta. Etäopettajien työ vaatii myös pedagogiikan uudistamista ja uusien opetusmenetelmien kehittämistä. Toisinaan myös koulun muiden opettajien, rehtorin, huoltajien ja myös oppilaiden osaamista tulee kehittää ja heidän asenteisiinsa tulee vaikuttaa lisäämällä etäopetusta koskevaa tietoa. Mitä tuloksia Turussa sitten on saavutettu viimeisten vajaan viiden vuoden aikana? Keskeisin tulos on, että tämänkaltaista etäopetusta voidaan järjestää peruskoulussa ja sen kautta voidaan tarjota laadukasta kieltenopetusta. Oppilaiden oppimistulokset eivät kalpene vertailussa vastaaviin lähiryhmiin. Huomionarvoista kuitenkin on, että etäopetus vaikuttaa hämmästyttävän laajasti koulun resurssien käyttöön, käytännön järjestelyihin ja jopa koko toimintakulttuuriin. Ainakaan kieltenopetuksessa etäopetus ei välttämättä ole säästöjä tuottava ratkaisu. Mukana on opettaja, kouluavustajia, tukihenkilöstöä, laitteita ja ohjelmia siis paljon kustannustekijöitä. Kulujen vastapainoksi voimme asettaa esimerkiksi oppilaan mahdollisuuden opiskella harvinaista vierasta kieltä ja siitä hänelle koituvan hyödyn. Se, miten etäopetuksen hyötyjen ja haittojen vaakakupit asettuvat, riippuvat monista asioista. Esimerkiksi arvoistamme, ja siitä, kuinka paljon haluamme panostaa laajan kielitaidon säilyttämiseen tai laadukkaaseen ja monipuoliseen opetukseen syrjäseuduilla? Etäopetus tarjoaa poikkeuksellisia mahdollisuuksia, joilla voi olla suuri merkitys oppilaiden tulevaisuudelle. Samoja välineitä voidaan myös käyttää muussa opetuksessa. Olemme tottuneet oppitunteihin, joille oppilaat vaeltavat välitunnilta ja opettaja opettajainhuoneesta. Pulpettien kolistua hetkisen ja pahimman melun vaiettua tunti alkaa. Yhteys opettajan ja oppilaiden välillä on luonnollinen ja välitön. Etätunnin rutiinit ovat tyystin erilaiset, mutta yhteys syntyy yhtä kaikki. Tunti ei aina suju suunnitelman mukaan, ja kuten tavallisellakin oppitunnilla keskeytyksiltä ja ongelmilta vältytään harvoin, mutta välillä tulee ihania yllätyksiä. Opetusmenetelmän arvo ei olekaan sen ongelmissa, vaan lopputuloksissa. Ja niitä tutkittaessa etäopetus lunastaa paikkansa perinteisempien menetelmien rinnalla. 23
Virtuaalista opiskelua lukiokursseilla Oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt koordinointihanke, Konneveden kunta Heidi Heikkilä, Second Life -projektin koordinaattori, Sotungin etälukio Virtuaalimaailma toimii eri säännöillä kuin oikea maailma, joten se vaatii uusia, luovia pedagogisia ratkaisuja. Se, mikä toimii hyvin todellisessa maailmassa, saattaa olla mahdotonta virtuaalimaailmassa, ja toisin päin. Second Lifessa opettajastakin tulee oppilas. Opettajan näkökulmasta virtuaalimaailmassa toimiminen merkitsee virtuaaliseen ympäristöön ja sen sääntöihin tutustumista, uusien ideoiden etsimistä ja tuttujen asioiden ajattelemista uudelleen eri tavalla. Opettaja joutuu miettimään uusia tapoja opettaa. Uusi, osin tuntematon ympäristö asettaa opettajan ja opiskelijan tasa-arvoiseen asemaan, jossa tärkeintä on yhteistyö sekä tiedon ja osaamisen jakaminen. Second Life on oma erilainen maailmansa, jossa opiskelijat ja opettajat auttavat toisiaan. Sotunki-saaren keskusaukio Sotungin etälukion opettajat päättivät lähteä luomaan luovaa ja seikkailuun kannustavaa oppimisympäristöä, jossa opiskeleminen olisi mahdollisimman kokemuksellista ja elämyksellistä. Näin sai alkunsa Second Life -palveluun perustettu Sotunki-saari. Yhdessä sovittiin saaren rakenteesta, teemasta ja oppiaineiden tonteista. Tarkoituksena ei ollut jäljitellä todellista maailmaa, vaan hyödyntää virtuaalimaailman tarjoamia mahdollisuuksia ja tehdä sellaista, mitä todellisessa maailmassa ei voida toteuttaa. 24
Etälukiolaiset opiskelevat pääosin tietokoneen välityksellä, lähiopetusta ei juuri ole ja vuorovaikutus opiskelijoiden välillä voi usein jäädä melko vähäiseksi. Virtuaalimaailmassa opiskelijat ovat kuitenkin etänä läsnä. He voivat opiskella yhdessä ja keskustella muiden etälukiolaisten kanssa. Opettaja voi pitää lähiopetusta myös isommalle ryhmälle. Riittää, kun kaikki avaavat ohjelman samaan aikaan ja teleporttaavat eli siirtävät avatarinsa eli virtuaalihahmonsa saarelle. Opettajat oppilaina Jokaiselle mukaan haluavalle opettajalle tarjotaan koulutusta, jonka aikana he oppivat avatarilla toimimisen perustaidot, etsimään esineitä ja paikkoja, ostamaan, muokkaamaan avatarinsa vaatetusta ja ulkonäköä sekä käyttämään inventoryaan eli matkalaukkuaan. Lisäksi opettajat oppivat rakentamisen alkeita. He tutustuvat myös muihin saariin ja opettelevat Second Life -selaimen toimintoja. Opettajien käyttöön on hankittu hyvät tietokoneet, sillä jos koneen näytönohjain ei riitä ohjelman pyörittämiseen, virtuaalimaailmassa työskentelystä tulee tuskallista. Koulutuksen jälkeen opettajat suunnittelevat oman toteutettavan oppimisaihion saarelle ja kokeilevat sitä opiskelijoiden kanssa. Lisäksi kehittämishankkeen koordinaattori on järjestänyt opettajille jatkokoulutuksia ja Second Life -retkiä. Retkillä liikutaan ympäri virtuaalimaailmaa keräämässä tietoa ja ideoita sekä harjoitellaan maailmassa toimimista. Sotungin opettajia jatkokoulutuksessa 25
Opettelua ja uusia tapoja toimia Tällä hetkellä Sotungin kahdelle saarelle on kehitetty yli 30 erilaista oppimisaihiota yhteentoista eri oppiaineeseen. Kaikki oppimisaihiot ovat avoimia ja ilmaisia, joten kuka tahansa opettaja voi tuoda ryhmänsä saarille ja käyttää aihioita opetuksessaan. Monet opettajat ovat saarien avulla innostuneet kokeilemaan uutta tapaa opettaa. Saaren käyttö ei ollut kuitenkaan aluksi kaikille käyttäjille ongelmatonta. Koko projektin ajan on käyty keskusteluja kaupungin tietohallinnon kanssa, ja tulokset ovat olleet hyviä. Aluksi ongelmana oli esimerkiksi se, että kaupungin palomuuriasetusten vuoksi opetusverkon kautta ei päässyt Second Lifeen. Ongelma ratkaistiin hankkimalla oppilaitokselle oma tietoliikenneyhteys. Lisäksi osa saarelle luoduista oppimateriaaleista, kuten videoista tai verkkosivuista, ei näkynyt opetusverkossa. Nyt tietohallinto on avannut palomuuria niin, että kaikista mukana olevista oppilaitoksista pääsee saarelle ja oppimisaihioiden materiaalit näkyvät hyvin. Opettajien ajankäyttö oli aluksi ongelmallista. He työskentelivät jonkin verran myös iltaisin ja öisin, koska kaikki oli uutta ja virtuaalimaailman säännöt piti oppia. Virtuaalimaailmoiden toimintakulttuuriin kuuluu neuvominen ja muiden auttaminen. Esimerkiksi Second Lifessä saa helposti apua muilta avatareilta. Kun käyttökoulutusta kehitettiin, opettajat innostuivat enemmän virtuaalimaailman käytöstä opetuksessaan. Tämän jälkeen opettajat ovat saaneet kaikki tarpeelliset tiedot koordinaattorin järjestämissä koulutuksissa ja jatkokoulutuksissa työajallaan. Oppimisaihioiden tekeminen vaatii työtä ja aikaa. Opettajille päätettiin tarjota lukuvuodessa neljä kokonaista työpäivää, joiden aikana he saavat suunnitella omia oppimisaihioitaan ja tehdä niihin materiaaleja. Lisäksi etälukio on tarjonnut opettajilleen mahdollisuuden osallistua neljästi vuodessa virtuaalityöpajapäivään, johon kaikki projektin opettajat kokoontuivat tekemään omia aihioitaan. Samalla vaihdettiin tietoja ja kokemuksia. Yleensä virtuaalipajassa on tarjolla myös jatkokoulutusta tai Second Life -retkeilyä, ja rakentajakin kutsutaan paikalle keskustelemaan opettajien kanssa. Tämä tukimuoto on havaittu toimivaksi. Koko hankkeen ajan opettajien tukena oli koordinaattori-opettaja, joka hallitsi Second Lifen käytön hyvin ja osasi neuvoa muita virtuaalimaailmaan liittyvissä kysymyksissä. Yksi tärkeimpiä koordinaattorin tehtäviä oli olla mukana eri oppiaineiden aihioiden suunnittelussa, sillä hän toimi tulkkina rakentajan ja opettajien välillä. Koordinaattori selitti pedagogista näkökulmaa rakentajalle ja 26
Second Lifen sääntöjä ja mahdollisuuksia opettajille. Tällainen tulkitseminen osoittautui hyvin tarpeelliseksi kahden ammattiryhmän välisissä neuvotteluissa, jotta kaikki puhuivat samoista asioista samoilla nimillä ja väärinkäsityksiä tuli vähemmän. Koordinaattori avusti opettajia suunnitteluvaiheen lisäksi tarvittaessa myös toteutusvaiheessa, eli kenenkään ei tarvinnut tehdä aihiotaan yksin, jollei itse niin halunnut. Myös opetuskokeiluihin opettaja sai koordinaattorin tuekseen. Tärkein koordinaattorin töistä oli kuitenkin opettajien kannustaminen ja tukeminen. Visuaalisia oppimispolkuja ja elämyksellistä oppimista Etälukion opiskelijat ovat pääosin aikuisia, joilla on työkiireitä, harrastuksia, mahdollisesti lapsia, ja jotka käyttävät aikaa opiskeluun usein iltaisin tai öisin. Opettajien laatimat aihiot toimivat itsenäisesti ja opiskelijat voivat käydä virtuaalimaailmassa opiskelemassa silloin, kun heille itselleen sopii. Sotunki-saarilla on äidinkielen, S2-kielen, englannin, ruotsin, ranskan, biologian, maantieteen, historian, opinto-ohjauksen, fysiikan ja kemian aihioita. Aihiot ovat erilaisia, mutta suurimmassa osassa käytetään apuna notecardeja eli pieniä tekstitiedostoja, opetusvideoita tai äänitiedostoja, nettisivuja tai esineitä, joita klikkaamalla opiskelija saa chat-viestin ruudun vasempaan alakulmaan. Tietoa etsitään ja käsitellään eri aihioissa hieman eri tavalla. Osa opettajista on lisännyt aihioihinsa myös pelillisiä elementtejä. Oppimispoluista ja aihioista on tehty visuaalisia ja sellaisia, että niistä voisi oppia ainakin jotain jo pelkästään katselemalla ympärilleen. Kielten hotellissa voi opiskella englantia ja ranskaa. Kirjallisuushistorian punatiilinen polku alkaa Olympos-vuorelta. Polku on jättikokoinen aikajana, jota pitkin opiskelija voi kulkea aika- ja tyylikaudesta toiseen. Aikajanalla on tietopisteitä, joissa on kysymyksiä ja tehtäviä. 27
Tietopisteissä opiskelija saa tehtäviä ns. notecardilla. Opiskelija etsii aihiosta vastaukset kysymyksiin, kirjoittaa ne notecardiin kysymysten alle ja palauttaa notecardin postilaatikkoon, josta opettaja saa opiskelijoiden vastaukset itselleen. Jokainen tietopiste toimii itsenäisesti: niitä voi tehdä niin monta kerrallaan kuin haluaa ja palata jatkamaan seuraavana päivänä. Esimerkiksi kirjallisuushistorian polku sisältää yhdeksän eri oppimisaihiota. Opiskelijoiden kanssa voidaan käsitellä antiikin Kreikkaa (Olympos-vuori), keskiaikaa (taverna ja simultaaniteatteri), renessanssia (Kesäyön keijuluola), valistusta (Robinson Crusoen autiosaari), romantiikkaa (hautausmaa, krypta ja hullun tiedemiehen laboratorio), realismia (köyhä mökki), modernismia (majakka) ja postmodernismia (Taikapuu). Biologian opiskeluun on olemassa useita oppimisaihioita, kuten kasvihuone, jossa voi käydä katsomassa opetusvideoita ihmisen biologiasta, ja puisto, jossa on esseetehtäviä linnunpöntöissä. Puumajassa voi käydä katsomassa videon supikoiran ruumiinavauksesta. Biologiaa voi opiskella myös studiossa, jossa on riimimuotoisia drilliharjoituksia lukion biologian oppisisällöistä. Lisäksi on jukeboksi, jonka äärellä voi funkata ja salsata biologisia oppisisältöjä ja laulaa niitä karaokena tai tutustua taivaalla leijuvaan valtaisaan DNA-rihmaan, jossa on tehtäviä ja tietoa DNA:sta. Opetuskokeiluista opittua: näin kannattaa aloittaa Ennen ensimmäistä Second Life -oppituntia kannattaa tehdä hyvät ohjemateriaalit valmiiksi. Lisäksi opiskelijaryhmien ohjeistus ennen tunnin alkua on tarpeellista ja järkevää. Opiskelijoille kannattaa laatia monisteita, joissa kerrotaan avatarin luomisesta, ohjelman lataamisesta ja siitä, miten saarelle päästään ja miten siellä liikutaan ja siirrytään. Myös tekniikkaan liittyviä ohjeita kannattaa kerätä yhteen. Hyvä ohjeistus ennen polulle siirtymistä merkitsee nopeaa etenemistä virtuaalimaailmassa, turhautumisen vähenemistä ja parempaa opiskelumotivaatiota. Päivälukion oppitunnilla apuopettaja on osoittautunut hyödylliseksi. Ensimmäisellä Second Life -tunnilla sopiva määrä on noin seitsemän opiskelijaa yhtä opettajaa kohti. Yleensä opiskelijat oppivat käyttämään ohjelmaa noin 15 20 minuutissa, minkä aikana moni tarvitsee neuvoa. Sen jälkeen opettajan työt 28