Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksen keskiössä Tiina Haapsalo
Paljon paranisi jos tunnettaisiin empatiaa tai ainakin osattaisiin toista ihmistä kunnioittaa. Olisi siis ymmärrys ja sen tuoma yhteys. Presidentti Sauli Niinistö 1.1.2018
Maailmamme ei ole katsomusneutraali, vaan täynnä katsomuksiin ja uskontoihin liittyvä arvoja, kertomuksia, rituaaleja, juhlia, tapoja ja ilmiöitä.
Kaikki voittavat jos rakennamme yhteiskunnan jossa ihmisten arvokkuuden mitaksi riittää se että on syntynyt ihmiseksi. Arto Salonen
Perusteiden valmistelun taustalähtökohtia Lapsen muuttuva rooli Yhdessä tekeminen, osallistuminen Tutkiva ja luova työskentely Muuttuva maailma Ympäristö, globalisoituminen, talous, työelämä, teknologia, yhteisöjen monimuotoisuus Vaikutukset lasten toimintaympäristöihin Muuttuva oppiminen Oppimiskäsitys Vertaisoppiminen ja kokonaisuuksien rakentaminen Leikin merkitys oppimiseen Muuttuva osaaminen Laaja-alaisuus, eettisyys, kestävyys Ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot, tiedon jäsentäminen Osallistumisen ja vaikuttamisen taidot
Lapsikäsitys muuttuvan maailman pyörteissä Vasuperusteet rakentaa siltaa lasten tarpeiden ja yhteiskunnan tarpeiden välille. Se, miten toimimme lasten kanssa tänään, vaikuttaa heihin myös tulevaisuudessa. Jokainen lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii omaa tahtiaan, omien edellytystensä mukaisesti. Ihmisenä kasvaminen on elämän mittainen matka! Varhaiskasvatuksessa tulisi olla paljon aikaa, paikkoja ja tilaisuuksia, joissa lapsi voi näyttää, mitä hän osaa ja mikä on hänelle tärkeää. Tämä pitäisi mahdollistaa myös silloin ja erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole. Aikuisten tulee kaikin tavoin edistää sellaista toimintaa, joka tuo yhteisön nähtäväksi sen, mitä minulla on ja millä voin rikastuttaa meidän yhteisöämme!
Kulttuuriin ja katsomukseen liittyvät kysymykset kulkevat mukana läpi VASU2016 asiakirjan: ARVOPERUSTA (LUKU 2.4) OPPIMISEN ALUEET: KIELTEN RIKAS MAAILMA; ILMAISUN MONET MUODOT; MINÄ JA MEIDÄN YHTEISÖMME (LUKU 4.5) KIELEEN JA KULTTUURIIN LIITTYVIÄ TARKENTAVIA NÄKÖKULMIA (LUKU 4.6) YHTEISTY Ö (LUKU 3.3) LAPSEN VASU (LUKU 1.3) TOIMINTAKULTTUUR I: OSALLISUUS, YHDENVERTAISUUS JA TASA-ARVO; KULTTUURINEN MONINAISUUS JA KIELITIETOISUUS (LUKU3.1) LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN: KULTTUURINEN OSAAMINEN (LUKU 2.7) OPPIMISYMPÄRISTÖ T (LUKU3.2) VAKA LAIN TAVOITTEET (LUKU2.1)
Mikä muuttui Vasussa? Varhaiskasvatus = kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa painottuu pedagogiikka > > Suunnitelmallista, ohjattua ja tavoitteellista toimintaa > Kaiken toiminnan keskiössä on lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen > Eheä oppimisen polku varhaiskasvatuksesta esikouluun ja perusopetukseen Velvoittavuus> > Kunnille VASU on normiasiakirja, jonka taustalla on varhaiskasvatuslaki > Kunnan ja seurakunnan välisessä yhteistyössä toimitaan VASU:n puitteissa
Muutoksia Vasun käsitteistössä Päivähoito > varhaiskasvatus Orientaatiot ~~> laaja alaisen osaamisen alueet, oppimisen alueet Uskontokasvatus > katsomuskasvatus sisältää uskonnot ja muut katsomukset (myös uskonnottomuuden) > Yleissivistävää > Sitouttamatonta > Toteutus kunnan henkilöstön vastuulla Mentorointi > yhteistyö kunnan varhaiskasvatuksen kanssa Kasvatuskumppanuus > yhteistyö huoltajien kanssa
TAVOITTEENA EHEÄ OPPIMISEN POLKU Varhaiskasvatus Esiopetus Perusopetus Sujuvat siirtymät Sujuvat siirtymät Sujuvat siirtymät Sujuvat siirtymät Lapsen vasu Leops Tuki Yhteistyössä laaditut perusteet ja paikalliset suunnitelmat
Varhaiskasvatuksen arvoperusta
Toimintakulttuurin uudistaminen Yhteisen toiminta-ajatuksen ja toiminnan tavoitteiden näkyminen käytännöissä Tavoitteena on luoda inklusiivinen toimintakulttuuri, joka edistää yhdenvertaisuutta, oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa.
Toimintakulttuurin kehittäminen uudistuksen ytimessä Toimintakulttuuria muokkaavat: tiedostetut ja tiedostamattomat tekijät, joilla on paikkaan ja aikaan kytkeytyviä ulottuvuuksia. työyhteisön historiaan ja erilaisiin traditioihin liittyvät oletukset ja uskomukset. sosiaaliset normit eli käsitykset hyvin tehdystä varhaiskasvatustyöstä > laadun vaihtelu MIKSI EI? Vanhojen sääntöjen purkaminen
Toimintakulttuuri rakentuu * arvoista ja periaatteista * työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta * oppimisympäristöistä ja työtavoista * yhteistyöstä ja sen eri muodoista * vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä * henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta * johtamisrakenteista ja-käytännöistä toiminnan organisoinnista, * suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista
Varhaiskasvatuksessa rakennetaan laaja-alaista oppimista! Mitä? Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä Kykyä reflektoida omia arvoja ja asenteita. Miten? Rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Harjoitellaan asettumaan toisen asemaan. Henkilöstö toimii mallina!
Katsomuskasvatuksen toteuttamisesta Varhaiskasvatuksen järjestäjät vastaavat katsomuskasvatuksen toteuttamisesta juhlien sekä uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten ja niille vaihtoehtoisen toiminnan järjestämisestä säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla. Varhaiskasvatuksen henkilöstö vastaa katsomuskasvatuksen käytännön toteutuksesta ja toimii ammatillisesti omasta katsomuksestaan riippumatta. Katsomuskasvatukseen ei kuulu minkään katsomuksen tai uskonnon opettamista. Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. kaikkia katsomuksia tarkastellaan tasavertaisesti arvottamatta.
Perinteiset juhlat varhaiskasvatuksessa Juhlat ovat osa vasuperusteiden mukaista pedagogista toimintaa ja suunnittelu lähtee lapsiryhmän tarpeista. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa (Varhaiskasvatuslaki 2 a). Nämä tavoitteet tulee olla lähtökohtana myös juhlaperinteiden vaalimisessa ja kehittämisessä. Juhlien suunnittelussa huomioidaan lapsiryhmän kulttuurinen monianisuus. Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren tai hengellisen laulun laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. (Perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp ja 2/2014 vp). Huoltajia tulee tiedottaa riittävän ajoissa juhlista ja tilaisuuksista, jotka sisältävät uskonnon harjoittamisen elementtejä.
Yhteistyö seurakunnan kanssa Vasuperusteissa seurakunta mainitaan esimerkkinä paikallisesta yhteistyötahosta. Yhteistyö toteutetaan varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Yhteistyössä tulee aina huomioida lapsen etu ja sen tulee olla pedagogisesti perusteltua.
Uskonnolliset tilaisuudet Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestämistä niin kouluissa kuin päiväkodeissakin säätelee Suomen perustuslaki. Positiivinen -negatiivinen uskonnonvapaus (perustuslaki 11 2) Varhaiskasvatuksen järjestäjät päättävät järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnolliset tilaisuudet ovat uskonnon harjoittamista. Huoltajalla oltava aito vapaus valita osallistuuko lapsi vai ei. Tilaisuuksien aikana järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa lapsille, jotka eivät osallistu. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta/ osallistumattomuudesta ei saa aiheutua lapselle leimaantumista tai muita seuraamuksia.
Katsomuksiin liittyvät dialogin tasot päiväkodissa 1. Kasvattajat Vanhemmat Kasvatuskeskustelut ja yhteistyö. 2. Kasvattajat Kasvattajat Keskustelu ja suunnittelu omassa tiimissä. Yhteistyö eri tahojen kanssa. Työntekijät ja kasvattajat eri kulttuureista ja uskonnoista. 3. Kasvattajat Lapset Aikuinen mallina sille, miten katsomuksien aihepiiriin suhtaudutaan ja miten siitä puhutaan. Antaa lapsille kieli puhua katsomuksista ja uskonnoista. Tuokiot, teemat, projektit, juhlat, perinteet, leikit, eri menetelmät. Avoimuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus, empatia. 4. Lapset Lapset Katsomuskasvatus lasten oikeutena. Lapsen VASU
Yhteistyö huoltajien kanssa Huoltajien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kunnioittae Huoltajan valitessa lapselleen erityiseen katsomukseen, kuten kristillisyyteen, perustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoa toiminnan erityistavoitteista ja arvoista. Varhaiskasvatuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että tieto uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta saavuttaa huoltajat riittävän ajoissa.
Käsitteistä Katsomuskasvatus on yläkäsite, jonka alle uskontokasvatuskin kuuluu. Katsomuskasvatuksella tarkoitetaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää kasvatusta osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältäjä, tavoitteita ja oppimiskokonaisuuksia. Katsomus-termillä viitataan erilaisiin uskonnollisiin ja uskonnottoman vakaumuksen muotoihin, kuten sekulaari humanismi. (Kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen.) Elämänkysymyksillä tarkoitetaan ns. perimmäisiä kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Mistä kaikki on saanut alkunsa? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuka minä olen? Jne. Näitä ihmisenä olemisen peruskysymyksiä on pohdittu kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Uskonnonvapaus on perusoikeus, joka sisältää vapauden uskoa, harjoittaa uskontoa ja kuulua uskonnolliseen yhteisöön (positiivinen uskonnonvapaus) sekä myös olla uskomatta, osallistumatta uskonnolliseen yhteisöön (negatiivinen uskonnonvapaus).
Käsitteistä Uskonnottomuus on elämänkatsomusta ja tapakulttuuria, jotka eivät ole uskonnollisia. Uskonnottomuus sinällään ei merkitse kielteistä asennetta uskontoon. Uskonnottomiin kuuluu myös ateisteja, vapaa-ajattelijoita, jotka suhtautuvat kielteisesti uskontoon erityisesti kirkkoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa. Uskonnon harjoittaminen on osallistumista uskontokohtaisiin riitteihin ja rituaaleihin, kuten jumalanpalvelua ja rukoileminen, sekä niiden toteuttamista. Oppimisympäristö on oppimiseen liittyvä fyysisten ja psyykkisten tekijöiden sekä sosiaalisten suhteiden kokonaisuus (esim. tila, tapahtuma, yhteisö) Oppilas- ja opiskelijahuolto eli lapsen kasvun ja hyvinvoinnintuki varhaiskasvatuksessa. On toimintaa joka edistää oppimista, psyykkistä ja fyysistä terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia varhaiskasvatusyhteisössä. Sisältää sekä yhteisöllisen että yksilöllisen näkökulman.
Katsomuskasvatus Yhteiskunnan varhaiskasvatus on uskonnollisesti sitouttamatonta. On hyvä tehdä ero Vasun sisältämän katsomuskasvatuksen ja seurakunnan kanssa tehtävän muun yhteistyön välillä. Katsomuskasvatus on kunnan varhaiskasvatuksen henkilöstön vastuulla. Kaikkia lapsiryhmässä esiintyviä katsomuksia tarkastellaan samanarvoisina. Tavoitteena on tukea lasten valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa erilaisia katsomuksia. Katsomuskasvatus on lapsen oikeus ja kasvattajan velvollisuus! KASVATTAJIEN VELVOLLISUUDET JA VASTUUT: Katsomussensitiivisyys edellyttää rohkeutta käydä dialogia, ei riipu kasvattajan omasta vakaumuksesta, vaan kuuluu ammatilliseen työotteeseen.
Minä ja meidän yhteisömme tavoitteet: 1.Tukea lasten eettisen kohtaamisen ja ajattelun taitoja sekä tunnetaitojen kehittymistä. 2.Tutustua omaan ja lapsiryhmässä oleviin katsomuksiin ja uskontoihin sekä niihin liittyviin tapoihin ja perinteisiin. 3. Rohkaista lapsia erilaisten elämänkysymysten pohdintaan ja ihmettelyyn. Katsomuskasvatuksen tavoitteet: 1. Auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan sekä omia että toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. 2. Rohkaista lapsia erilaisten elämänkysymysten pohdintaan yhdessä toisten kanssa toimien. 3. Vahvistaa lasten valmiuksia ymmärtää uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä sanoja ja käsitteitä.
Katsomuskasvatuksen toteuttaminen: 1.Katsomuskasvatus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, joilla on uskonnollista tai katsomuksellista merkitystä. 2. Opetuksessa hyödynnetään esimerkiksi vierailuja, lähiympäristön tapahtumia ja yhteistyötä lähialueen yhteisöjen kanssa. 3.Työtapoina korostuvat keskustelut ja erilaiset eläytymisen mahdollistavat menetelmät (draama, sadut, roolileikit).
VASU2017 katsomuskasvatus Katsomukset Uskonnot Uskonnottomuus Erilaiset katsomuk -set
VASU2017 katsomuskasvatus KATSOMUSKASVATUS Arjen asiat Juhlat Ajankohtaiset tapahtumat
Mitä on katsomussensitiivinen kasvatusote? Tarkoitetaan herkkyyttä uskontojen ja katsomusten erilaisuuden tunnistamiseen ja hyväksymiseen ilman että niiden välisiä eroja sivuutetaan tai asetetaan arvojärjestykseen. Siihen liittyy myös luonnollisen, arvostavan ja ammatillisen asenteen kehittyminen katsomuskasvatuksen sisältöaluetta kohtaan. Toiminnallinen ulottuvuus > kasvattajat rohkaistuvat paremmin ottamaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä asioita osaksi keskusteluja ja lapsiryhmän toimintaa. Tämä edellyttää kulttuurien ja uskontojen väliseen kohtaamiseen liittyvää sensitiivisyyttä.
1. Tiedä mitä itse edustat Mitkä ovat minun arvoni? Millaisia ovat omaan ajatteluuni ja käyttäytymiseeni vaikuttavat kulttuuriset ja uskonnolliset juuret? Mitä ajattelen toisista uskonnoista? Entä kulttuureista, jossa tuo toinen uskonto ilmenee? Mikä on oman uskontoni pimeä puoli? Mikä estää vuorovaikutuksen toisen uskonnon tai kulttuurin edustajan kanssa?
2. Kohtaa toinen Arvosta, kuuntele, kohtaa ja keskustele Tunnista omat kieteiset tunteet ja puolustusreaktiot suhteessa toiseen. Rakenna luottamusta. Yritä ymmärtää toisen tapaa uskoa ja ajatella. Pyri luonteviin katsomuskeskusteluihin arjessa. Uskalla puuttua yksilön uskonnollisiin tai kulttuuriseen sortamiseen. Tiedosta oma tapasi puhua ja kommunikoida kehollasi uskontoihin liittyvistä asioista. Millaisen jäljen jätät muihin puhuessasi uskontoon liittyvistä kysymyksistä?
3. Mitä voimme tehdä yhdessä? Miten voimme konkreettisesti edistää päiväkodissa uskontojen ja katsomusten välistä vuorovaikutusta? Miten eri perheiden uskonnot, kulttuurit ja katsomukset saadaan myönteisellä tavalla näkyviin päiväkodin arjessa ja juhlassa? Miten katsomuskasvatuksen tavoitteet saadaan konkretisoitua käytännön kasvatustyön tasolle? Miten suomalainen kulttuuriperinne välittyy uusille sukupolville?
Neljän korin malli:
I KORI YLEISSIVISTÄVÄ OPETUS VASU:n mukaisesti Päiväkodin henkilöstön vastuulla Seurakunta oppimisympäristönä esim. kirkkorakennukset, hautausmaat.. Seurakunnan työntekijä vierailee oman alansa asiantuntijana tai henkilökunnan mentorina katsomuskasvatuksessa Ei sisällä uskonnon harjoittamista Esim. tutustuminen kotikirkkoon, tutustuminen kirkkovuoteen ja sen juhliin, pääsiäisvaellus, joulupolku, tutustuminen sekä kristilliseen että eri uskontojen traditioon, lasten oikeuksin päivän konsertti..
II KORI PERINTEISET JUHLAT Yhteisöllisyys ja kunnioittava läsnäolo valmistellaan ja vietetään yhdessä Suomalaista juhlaperinnettä, esim. joulu- ja kevätjuhla Voi sisältää uskonnollista alkuperää olevia traditioita, esim. Suvivirsi, Enkeli taivaan, jouluevankeliumi Ei ole uskonnon harjoittamista Seurakunnan edustaja ehkä kutsuvieraana Kirkkoa ei suositella juhlapaikaksi Avoimuus myös eri uskontojen ja kulttuurien juhlille Esim. joulu- ja kevätjuhlat, pyhäinpäivä, adventti..
III KORI USKONNOLLISET TILAISUUDET Luonteeltaan uskonnon harjoittamista positiivisen uskonnonvapauden periaatteella esim. pääsiäishartaus, joulukirkko, ruokarukous.. Yhteinen suunnittelu Ne lapset osallistuvat, joiden huoltajat niin haluavat (huoltajakysely + tiedotus koteihin) Mielekäs uskonnoton vaihtoehto heille, jotka eivät osallistu Esim. joulukirkko, pääsiäishartaus, adventtihartaus, joulupolku, pääsiäisvaellus, kotikirkko tutuksi, lasten joululaulutilaisuus, eskareiden kouluun siunaaminen,
IV KORI KASVUN JA HYVINVOINNIN TUKI Yhteisölähtöisesti päiväkodin omien tarpeiden ja suunnitelmien mukaisesti Ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin tukena Perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen Eri uskontoja, katsomuksia ja moninaisuutta kunnioittaen Esim. kerhot, pienryhmät, retket, kriisiyhteistyö, henkilökunnan virkistys ja koulutus, kriisiyhteistyö (esim. kuolema, kiusaamistilanne)
OPH:n ohjeistus Ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa
Lukuvinkkejä, nettilinkkejä ja materiaalia Varhaiskasvatus katsomusten keskellä. (2017). Haapsalo-Petäjä-Vuorelma-Glad-Sunden-Pulkkinen- Tahvanainen. Lasten Keskus. Päiväkodin johtaja katsomussensitiivistä varhaiskasvatusyhteisöä rakentamassa (Lamminmäki-Vartia & Kuusisto). Teoksessa Uskonto lapsuuden kulttuureissa (2015) Ubani, M. & Poulter, S. & Kallioniemi, A. (toim.). Lasten Keskus. Abrahamin lapset. Kolmen uskonnon yhteiset juuret. Opastusta opettajille (2005). Rosenblad, D. & Rosenblad, F. (Kirja kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden yhteisistä juurista ja kertomuksista) Uskonnot Suomessa (2008). Ketola, K. (toim.) Petra kuvakirjat: Petra löytää Petran (islamin aqiqa-juhla), Petra Buddhan poluilla. Petra tanssii, Petra ja revontulet. Uskontodialogi Kasvatusta kulttuurien kohtaamiseen (2010) Rautionmaa, H. (toim.) Kulttuuri ja uskontofoorumi FOKUS. Juhlitaan yhdessä! Monikulttuurisia juhlia koulussa (2011) Parland, M. Kaiken maailman juhlat. Juhlia, leikkejä ja askartelua lapsille. Kotka, R. (2007). Pieni Karhu. Lasten oma vuosikirja (2014) Korolainen, T., Tulusto, R., Hurme, M. Lasten Keskus Pikkuväen katsomuskasvatuksen liite http://www.evlslk.fi/files/2178/pikkuva_ki_pa_iva_hoidonliite_2015_sivuttain.pdf Atte ja Anna meidän ja muiden uskonnot (2010) Issakainen, T. & Rahkonen, P. Lasten Keskus Homma hanskassa! Päiväkodin monimuotoisuus rikkautena. Kuusisto, A. (2009) Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Oppaita ja työkirjoja 2009:3. www.mucca.fi www.festar-juhlavuosi.info
Lukuvinkkejä, nettilinkkejä ja materiaalia Kuusisto, A. (2009). Homma hanskassa! Päiväkodin monimuotoisuus rikkautena. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Oppaita ja työkirjoja 2009: 3. Helsinki: Kopio Niini. http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/julkaisut/oppaita Kuusisto, A. & Lamminmäki-Vartia, S. (2010). Moniuskontoinen päiväkoti ongelma vai voimavara? In K. Jääskeläinen (Ed.) Väkivallalla et tahdo hallita. Puheenvuoroja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta uskontonäkökulmasta. Suomen evl. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2010: 9, Helsinki: Kirkkohallitus, 99 118. Kuusisto, A. & Lamminmäki-Vartia, S. (2010). Katsomusten kohtaaminen päiväkodissa Kohti uskontosensitiivistä kasvatusotetta. In M. Ubani, A. Kallioniemi & J. Luodeslampi (Eds.) Kokonaisvaltainen kasvatus, lapsi ja uskonto. Helsinki: Lasten Keskus, 132 153. Kuusisto, A. (2010). Kulttuurinen, kielellinen ja katsomuksellinen monimuotoisuus päiväkodissa: haasteita ja mahdollisuuksia. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Tutkimuksia 2010:3. http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/julkaisut/tutkimuksia Kuusisto, A. & Lamminmäki-Vartia, S. (2012). Moral Foundation of the Kindergarten Teacher s Educational Approach: Self-Reflection Facilitated Educator Response to Pluralism in Educational Context. Special Issue on the Moral Core of Teaching, Education Research International, Vol. 2012, Article ID 303565, 1-13. http://www.hindawi.com/journals/edri/2012/303565/abs/ Kuusisto, A., Kallioniemi, A. & Matilainen, M. (in press 2014) Monikulttuurinen työyhteisö suomalaisen varhaiskasvatuksen kentällä. Kasvatus. Kuusisto, A. & Kallioniemi, A. (in press 2014). Pupils views on Religious Education in pluralistic educational context. Journal of Beliefs & Values, Special Issue on Contemporary Challenges for Religious and Spiritual Education.