FI KOMISSAARIEHDOKKAIDEN KUULEMINEN EUROOPAN PARLAMENTISSA EHDOKKAAN VASTAUKSET PARLAMENTIN KYSYMYKSIIN Osa A Yleiset kysymykset Olli REHN (laajentuminen) I. Henkilökohtaiset ja työkokemukseen liittyvät asiat 1. Minkä pätevyytenne ja työkokemuksenne osa-alueiden katsotte vaikuttaneen erityisesti nimitykseenne, ja mitä niistä pidätte erityisen merkittävinä tulevaa komission jäsenen roolia ajatellen? Uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa kuvataan hyvin komissaarilta vaadittavat edellytykset: Komission jäsenet valitaan heidän yleisen pätevyytensä ja Euroopan asiaan sitoutumisensa perusteella henkilöistä, joiden riippumattomuus on kiistaton. Olen omistautunut Euroopan yhdentymiselle sekä julkisia tehtäviä hoitaessani että yliopiston tutkijana ja opettajana. Aloitin Eurooppa-taipaleeni johtamalla Suomen valtuuskuntaa turvallisuutta ja ihmisoikeuksia käsittelevissä eurooppalaisissa nuorisokonferensseissa vuosina 1985 1987. Tultuani valittua kansanedustajaksi vuonna 1991 toimin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana Euroopan neuvostossa heti kylmän sodan päättymisen jälkeen vuosina 1991 1995. Tuolloin Euroopan neuvosto laajeni huomattavasti Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittyessä sen jäseniksi. Lisäksi toimin pääministerin poliittisena erityisavustajana vuosina 1992 1993, jolloin Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestään ja liittyi EU:hun vuonna 1995. Suomen liityttyä EU:hun toimin Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1995 1996. Olin parlamentin budjettivaliokunnan jäsen ja institutionaalisten asioiden valiokunnan varajäsen sekä poliittisen ryhmäni puheenjohtajiston jäsen. Tämä kokemus vahvisti entisestään näkemystäni siitä, että yhteisömetodiin perustuvassa unionissa on korostettava voimakkaasti parlamentaarista vastuuvelvollisuutta. Vuonna 1998 aloitin Euroopan komission palveluksessa toimien suomalaisen komissaarin kabinettipäällikkönä vuoteen 2002 saakka. Vuosina 1998 2002 toimin Agenda 2000 -uudistusta, hallintouudistusta ja Lissabonin strategiaa käsittelevien komission sisäisten 1
ohjausryhmien jäsenenä. Näin ollen laajentumisen ja jäsenyysneuvottelujen kannalta minulla on kokemusta toimimisesta sekä EU:n sisä- että ulkopuolella, mikä on hyödyllistä laajentumisesta vastaavan komissaarin tehtävien hoidon kannalta. Kokemukseni kansanedustajana ja Euroopan parlamentin jäsenenä on vahvistanut uskoani legitimiteetin ja parlamentaarisen vastuuvelvollisuuden ensisijaisuuteen, mikä on perusedellytys komissaarin tehtävien hoidossa. Eurooppa-kokemuksen kannalta niin komission onnistumiset kuin epäonnistumiset niinä vuosina, jolloin olin komission palveluksessa, antavat minulle perspektiiviä toimia Euroopan parhaaksi komissaarina sekä omalla vastuualueella että kollegion jäsenenä. Haluan jälleen työskennellä Euroopan parhaaksi motivoituneena ja määrätietoisena, mutta samalla suhtautuen nöyrästi meidän eurooppalaisten tällä hetkellä kohtaamiin haasteisiin. Olen myös tutkimus- ja opetustehtävissäni erikoistunut Euroopan yhdentymiseen, erityisesti poliittiseen taloustieteeseen ja laajentumiseen. II. Riippumattomuus 2. Miten kuvailisitte velvollisuuttanne hoitaa tehtäviänne riippumattomasti ja miten aiotte konkreettisesti noudattaa tätä periaatetta? En ole nyt enkä jatkossa riippuvainen mistään painostus- tai eturyhmästä taikka muusta tahosta. Perustamissopimuksen 213 artiklassa määrätään selkeästi, että komission jäsenet hoitavat tehtäväänsä täysin riippumattomina yhteisön edun mukaisesti. He eivät pyydä eivätkä ota ohjeita miltään hallitukselta tai muultakaan taholta. Uudessa sopimuksessa Euroopan perustuslaista tätä määräystä vahvistetaan lisää määräämällä, että komissaarien riippumattomuuden on oltava kiistaton. Tämä on minulle ehdoton ohjenuora, jota noudatan nyt ja jatkossa. Ehdolle asetettu Barroson komissio sopi ensimmäisessä yhteisessä kokouksessaan komissaarien toimintasäännöistä, joita olen luonnollisesti sitoutunut täysin noudattamaan. Osoituksena tästä mainittakoon, että otettuani tehtäväni komission jäsenenä vastaan lopetin toimimisen kahden lehden säännöllisenä kolumnistina. Tarkoituksenani on kuitenkin jatkaa kirjoittamista satunnaisesti antaakseni kansalaisille tietoja Euroopan unionin toiminnasta. 3. Voitteko antaa Euroopan parlamentille yksityiskohtaisia tietoja viimeaikaisista ja nykyisistä taloudellisista ja poliittisista kytköksistänne ja toimistanne sekä muista sitoumuksista, jotka saattavat olla ristiriidassa tulevien tehtävienne kanssa? Minulla ei ole taloudellisia tai poliittisia kytköksiä eikä sitoumuksia, jotka olisivat ristiriidassa tulevien tehtävieni kanssa. Komissaarien nykyisen toimintasäännön mukaan heidän on ilmoitettava taloudellisista ja muista kytköksistään tai omistuksistaan, jotka saattavat olla ristiriidassa tehtävien hoidon kanssa. Annoin selvityksen kyseisistä kytköksistä ottaessani tehtäväni vastaan heinäkuussa 2004 ja päivitän selvitystä, mikäli taloudellisissa kytköksissäni tapahtuu muutoksia. Mielestäni tämä käytäntö on välttämätön, jotta voidaan varmistaa toimielinten täysi avoimuus ja poliittisen valtuutuksen saaneiden henkilöiden uskottavuus. III. Euroopan unionin tulevaisuus 2
4. Nykyiset perussopimukset sitovat tietenkin komissiota ja sen jäseniä, kunnes sopimus Euroopan perustuslaista on saatu kokonaan ratifioiduksi. Koska sopimus perustuslaista kuitenkin on nyt hyväksytty, mihin toimiin komissio voi mielestänne ryhtyä jo ennen sopimuksen muodollista ratifiointia? Perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetut arvot, periaatteet ja tavoitteet antavat mahdollisuuden syventää rauhan ja hyvinvoinnin tavoitteita. Rauha ja hyvinvointi ovat osoitus Euroopan yhdentymisen onnistumisesta. Perustuslaillisella sopimuksella on voitava tehostaa entisestään Euroopan unionin toimintaa ja vaikuttavuutta, lujittaa parlamentaarista vastuuvelvollisuutta ja parantaa unionin toimintavalmiuksia erityisesti ulkosuhteisiin ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Näillä politiikan aloilla kansalaiset odottavat perustellusti Euroopan unionilta lisää toimia. Perustuslaillinen sopimus ei ole laatijoidensa, vaan kaikkien eurooppalaisten omaisuutta. Meidän on pyrittävä saamaan 25 jäsenvaltion kansalaiset ratifioimaan sopimus demokraattisesti kansallisia perustuslaillisia menettelyjä noudattaen. Tämä on keskeinen haaste, johon meidän on vastattava: Euroopan kansalaisten on tunnettava aidosti, että perustuslaillinen sopimus kuuluu heille. Tästä syystä uuden komission on osallistuttava tiedottamiseen, jolla Euroopan kansalaisille kerrotaan sopimukseen sisältyvistä arvoista, tavoitteista ja periaatteista. Komission on kuitenkin noudatettava kaikin puolin jäsenvaltioiden oikeutta tehdä päätöksensä sopimuksen ratifioinnista kansallisten sääntöjen mukaisesti. Komission on noudatettava täysin nykyisiä perussopimuksia mutta myös kunnioitettava perustuslaillisen sopimuksen asemaa. Näin ollen komission olisi otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon perustuslaillisen sopimuksen henki ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä vahvempi asema. Kuten hallitusten välisen konferenssin antamassa julistuksessa todetaan vastuualueeni osalta, korkean edustajan kanssa harjoitettavaa yhteistyötä olisi kehitettävä entisestään, erityisesti Euroopan ulkoisen toiminnan yksikön perustamisen valmistelujen aloittamiseksi. 5. Lissabonin strategia on kymmenvuotisstrategia, jolla pyritään tekemään Euroopan unionista maailman dynaamisin, kilpailukykyisin ja kestävin talous vuoteen 2010 mennessä. Strategiaan sisältyvät kestävän kehityksen kolme pilaria: talous, sosiaaliasiat ja ympäristö. Toimikautenne päättyy juuri vuoteen 2010. Miten Te komission jäsenenä toimisitte vauhdittaaksenne Lissabonin tavoitteiden toteutumista, ja mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät painopistealueet? Kuten totesin Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kanssa 27. heinäkuuta 2004 järjestetyssä näkemystenvaihdossa, on aika asettaa talouskasvu ja työpaikkojen luominen kaikkein tärkeimmäksi tavoitteeksi. Puheenjohtajaehdokas Barroso totesi vastaavasti Strasbourgissa heinäkuussa 2004: Meidän on asetettava kasvu keskeiselle sijalle. Sosiaalisia pyrkimyksiämme on vauhditettava toimivan talouden avulla. Mielestäni tätä olisi pidettävä ohjenuorana, kun Lissabonin strategiaa uudistetaan sen puolivälin tarkastelun yhteydessä vuonna 2005. Uskon, että tässä asiassa Wim Kokin johtama korkean tason ryhmä ehdottaa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. 3
Väestön ikääntyminen ja globalisaatio aiheuttavat EU:lle kaksoishaasteen, kun sen on samalla pyrittävä lisäämään tuottavuutta sekä tehostettava uusien työpaikkojen luomista. Jotta tämä onnistuisi, Lissabonin strategian painopistealueiden lukumäärää on rajoitettava. Jos kaikki tavoitteet ovat prioriteetteja, ei enää ole tärkeysjärjestystä. Lisäksi todettakoon, että on jäsenvaltioiden toimivallassa ja vastuulla toteuttaa Lissabonin strategiaan sisällytettyjä taloudellisia uudistuksia. Samanaikaisesti voidaan ja onkin toteutettava myös Euroopan tasolla merkittäviä poliittisia uudistuksia. Mielestäni meidän olisi keskityttävä neljään painopistealueeseen. Ensiksikin meidän olisi saatava sisämarkkinat toimimaan asianmukaisesti. Vastoin yleistä käsitystä sisämarkkinat ovat vielä kaukana täydellisestä toteutumisesta. Tämä käy hyvin ilmi siitä, että kaiken aikaa on vireillä yli tuhat rikkomusmenettelyä jäsenvaltioita vastaan, koska jäsenvaltiot eivät ole saattaneet sisämarkkinalainsäädäntöä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään tai ne eivät ole panneet sitä asianmukaisesti täytäntöön. Lisäksi palvelualalla, jonka osuus on noin 70 prosenttia taloudestamme, sisämarkkinoita koskevan peruslainsäädännön lainsäädäntöprosessi on käynnistynyt vasta hiljattain. Sisämarkkinoiden saattaminen päätökseen on myös välttämätöntä, jotta voisimme hyötyä täysimääräisesti laajentumisesta. Asianmukaisesti toimivilla sisämarkkinoilla voidaan hyödyntää täysipainoisesti eri alueiden osaamista ja suhteellisia etuja. Tämän ansiosta Euroopan talouden resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin, millä vahvistetaan EU:n kilpailuasemaa maailmantaloudessa huomioiden erityisesti Aasian talouksien kuten Kiinan ja Intian kasvavat tuotantovalmiudet. Toinen painopistealue on eurooppalaisen tutkimus-, innovaatio- ja koulutustoiminnan saattaminen kansainväliselle huipputasolle. Nämä ovat keskeisiä tekijöitä uusien markkinamahdollisuuksien luomisessa ja jotta voidaan reagoida nopeasti tarjolla oleviin uusiin mahdollisuuksiin. EU:n talouden tulevaisuuden on perustuttava näihin korkean arvonlisän omaaviin toimiin, mikäli haluamme säilyttää nykyisen elintasomme tai parantaa sitä. Kolmanneksi meidän on edistettävä yritystoiminnan valmiuksia Euroopassa. Sanojen sijaan tarvitsemme konkreettisia tekoja, joilla rohkaistaan yrittäjyyteen sekä EU:n että kansallisella tasolla. Tämä onnistuu, kun karsitaan byrokratiaa, tehdään tarkistuksia konkurssilainsäädäntöön, parannetaan yritysten rahoitusmahdollisuuksia, helpotetaan pääoman hankintaa ja lisätään yrittäjyyden esiin tuomista koulutuksessa pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan suuntaviivojen mukaisesti. Neljänneksi tarvitsemme parempaa lainsäädäntöä. Lainsäädäntötyössä meidän on opittava laatimaan selkeitä ja ennakoitavissa olevia sääntöjä, joilla turvataan yleinen etu huolehtien kuitenkin samalla siitä, että yrityksiä ja niiden innovaatiovalmiuksia rasitetaan mahdollisimman vähän. Tämän on erityisen tärkeää pienten ja keskisuurten yritysten kannalta. Asianmukainen vaikutusten arviointi on keskeinen tekijä päätöksentekoprosessissa. Toinen keskeinen tekijä on asianmukainen näkökantojen kuuleminen. On erittäin tärkeää, että kaikki osapuolet voivat osallistua jo varhaisessa vaiheessa lainsäädännön laadun varmistamiseen. Tässä yhteydessä on tärkeää, että Euroopan parlamentti ja komissio toimivat yhdessä lainsäädännön laadun parantamisesta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen täytäntöön panemiseksi. 6. Miten aiotte parantaa komission julkista kuvaa? 4
Uskon vakaasti, että komissio voi palvella eurooppalaisia ihmisiä parhaiten tekemällä järkeviä aloitteita toimielinten päätettäväksi ja täytäntöönpanemalla hyvin suunnitellun ja valmistellun toimintaohjelman. Julkinen kuva syntyy edellä mainitusta toiminnasta. Selkeä johtaminen ja tehokas toiminta joukkueena ovat onnistuneen päätöksenteon perusta. On myös muistettava, ettei komissio kykene parantamaan julkista kuvaansa toimimalla yksinään. Toimiva kumppanuus Euroopan parlamentin kanssa on tärkeää myös julkisen kuvan kannalta. Näin ollen on selvää, että komission myönteinen julkinen kuva riippuu myös tehokkaasta, hyvästä ja avoimesta hallinnosta sekä tavasta johtaa päätöksentekoa ja taloudenpitoa. Lisäksi mielestäni komission jäsenten olisi osallistuttava Euroopassa käytävään julkiseen keskusteluun varsinkin silloin, kun se liittyy heidän vastuualueisiinsa. Mielestäni komissaarien pitää myös osallistua julkiseen keskusteluun omissa kotimaissaan nostaen keskustelussa esille eurooppalaisia näkökantoja. Jäsenvaltiossa toimivien komission edustustojen asemaa olisi kehitettävä entisestään, kun pyritään parantamaan komission tiedotusvälineille ja yleisölle tarjoamia palveluja. IV. Demokraattinen vastuu Euroopan parlamentille 7. Miten katsotte olevanne vastuussa Euroopan parlamentille? Euroopan parlamentin entisenä jäsenenä suhtaudun tähän kysymykseen erityisen vakavasti. Parlamentti nauttii täysimääräisestä demokraattisesta legitimiteetistä, joka perustuu suorilla ja vapailla vaaleilla toteutettavaan jäsenvaltioiden kansalaisten edustukseen. Toimeenpanevana instituutiona komissio on Euroopan unionissa vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille. Tästä syystä tuen täysin 5. heinäkuuta 2000 tehdyssä Euroopan parlamentin ja komission suhteita koskevassa puitesopimuksessa vahvistetut sitoumukset. Kannan poliittisen vastuun vastuualuettani koskevista toimista noudattaen samalla komission kollegiaalisuuden periaatetta ja kunnioittaen kaikin puolin komission puheenjohtajan toimivaltaa ja asemaa. Vastuuvelvollisuus on myös keskeinen asia näiden kahden toimielimen välisen luottamuksen ja yhteistyön kannalta, jotta Euroopan yhdentymistä voidaan pitää käynnissä. Itse asiassa Euroopan unioni on toteuttanut parhaat saavutuksensa silloin, kun parlamentti ja komissio ovat työskennelleet yhdessä saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Vastuuvelvollisuuden edistämiseksi huolehdin siitä, että käyn Euroopan parlamentin kanssa vuoropuhelua ja huolehdin tietojen saatavuudesta siinä laajuudessa kuin itse pitäisin sitä tarpeellisena, jos toimisin parlamentin jäsenenä. Tällä tarkoitan säännöllistä yhteydenpitoa ja vuoropuhelua kuten osallistumista kutsuttaessa tai omasta aloitteestani valiokuntien kokouksiin ja täydellisten, oikea-aikaisten ja selkeiden tietojen antamista sekä ei suinkaan vähäisimpänä seikkana parlamentin näkökantojen huomioon ottamista keskeisenä tekijänä päätöksenteossa. Tämä edellyttää suhteiltamme yhteistä ennakoivaa lähestymistapaa etsiessämme yhteisiä tavoitteita ja sopiessamme niistä vaarantamatta kuitenkaan komission aloiteoikeutta. a. Oletteko pelkästään poliittiselta kannalta katsoen sitä mieltä, että asianomaisen komission jäsenehdokkaan olisi vedettävä 5
ehdokkuutensa takaisin siinä tapauksessa, että parlamentin järjestämä kuuleminen johtaa kielteiseen lausuntoon? Se, että perustamissopimuksessa painotetaan yhteisvastuuta, ei suinkaan rajoita henkilökohtaista vastuuvelvollisuutta, vaan asia on juuri päinvastoin. Komission kollegiaalista vastuuta ja henkilökohtaista vastuuta korostamalla olisi voitava myös varmistaa se, ettei yksittäinen henkilö ole estynyt tekemästä vaikeita päätöksiä niiden epäsuosittujen seurausten vuoksi. Puheenjohtajaehdokas Barroso on todennut parlamentissa puhuessaan, ettei hän epäröisi kehottaa komissaaria eroamaan, jos kyseinen henkilö on selvästi epäonnistunut perustamissopimuksen mukaisten tehtäviensä hoidossa. Kannatan kaikin puolin tätä lähestymistapaa. Kuulemismenettelystä, joka käynnistyi 1990-luvun puolessavälissä, on tullut keskeinen vaihe komission demokraattisen legitimiteetin varmistamisessa. Komission puheenjohtajan tehtävänä on suorittaa asianmukainen arviointi tilanteessa, jossa kuuleminen saattaisi johtaa kielteiseen lausuntoon. On selvää, että jos menettäisin komission puheenjohtajan luottamuksen, eroaisin tehtävästäni epäröimättä. b. Missä määrin katsotte olevanne vastuussa vastauksista, jotka yksikkönne laativat parlamentille sen vetoomusvaliokunnan tai muiden asiasta vastaavien valiokuntien esittämien pyyntöjen johdosta? Jos Teitä kehotetaan perustelemaan tai selittämään komission aiempia toimia tai laiminlyöntejä, missä määrin katsotte olevanne vastuuvelvollinen parlamentille? c. Millaisessa poliittisessa vastuussa katsotte olevanne parlamentille pääosastonne tai -osastojenne toiminnasta? Mihin toimiin aiotte ryhtyä varmistaaksenne, että pääosastoanne tai -osastojanne hallinnoidaan hyvin? Yhdistän vastaukseni kysymyksiin b ja c, koska ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Kuten olen jo edellä todennut, kannan poliittisen vastuun vastuualueeseeni kuuluvista toimista noudattaen samalla komission kollegiaalisuuden periaatetta ja kunnioittaen kaikin puolin komission puheenjohtajan toimivaltaa ja asemaa. Myös tämän perustana on Euroopan parlamentin ja komission suhteista tehty puitesopimus. Pääjohtajat ovat vastuussa komissaareilleen sen varmistamisesta, että poliittiset suuntaviivat pannaan täytäntöön ja täytäntöönpanosääntöjä noudatetaan huolellisesti ja perusteellisesti asianomaisissa pääosastoissa. Komissaarien toimintasäännöissä, jotka uuden komission jäsenehdokkaat hyväksyivät 20. elokuuta 2004, on kehitetty edelleen Prodin komission toimintasääntöjä. Niissä vahvistetaan selkeät periaatteet ja säännöt komissaarin ja hänen kabinettinsa sekä komissaarin ja pääosaston välisen viestinnän ja tietojenvaihdon varmistamiseksi. Lisäksi parlamentin, sen valiokuntien ja sen jäsenien esittämiä pyyntöjä olisi seurattava ja koordinoitava tiiviimmin. 6
On syytä huomauttaa, että komissio on hiljattain kehittänyt uusia suunnittelu- ja raportointimekanismeja, joilla varmistetaan entistä parempi asioiden suunnittelu, tiiviimpi seuranta sekä yksityiskohtaisempi riskien ja virheiden arvioiminen. Lisäksi vuotuisella toimintakertomuksella voidaan varmistaa, että komissaari on tietoinen pääosaston johtamisessa ja hallinnossa mahdollisesti ilmenevistä heikkouksista, jotka johtuvat joko sisäisistä tai ulkoisista syistä. Prodin komission päätökseen saattama varainhoidon ja henkilöstöpolitiikan uudistus on tarjonnut uusia työkaluja, joilla voidaan huolehtia siitä, että pääosastoja johdetaan ja hallinnoidaan paremmin ja että niiden toteuttama raportointi- ja tarkastustoiminta on järjestelmällistä. Aion huolehtia säännöllisten kokousten, avoimen vuoropuhelun ja edellä mainittujen uusien välineiden avulla sekä komissiokokemukseni turvin siitä, että komission määrittelemien politiikkojen täytäntöönpanoa tarkastellaan huolellisesti. Suhteet pääosastooni perustuvat lojaalisuuteen, luottamukseen, osaamiseen ja avoimuuteen. Tämän vuoksi odotan, että vastuualueeni pääjohtaja pitää minut kaiken aikaa täysin ajan tasalla sekä poliittisissa että hallintoa ja johtamista koskevissa kysymyksissä. Tämän saavuttamiseksi eli selkeän johtamisketjun määrittämiseksi aion laatia heti tehtäväni vastaanotettuani tehtävänkuvauksen ja selkeät säännöt tehtävienjakoa ja tiedonkulkua varten kuten komission jäsenten toimintasäännöissä määrätään. Tämänhetkiseen tehtäväalueeseeni kuuluvien pääosastojen tehtävänjako on osoittautunut toimivaksi, joten aion soveltaa samaa lähestymistapaa vastatessani laajentumisesta. Mikäli ongelmia ilmenee, toteutan viipymättä tarvittavat toimet tilanteen täydelliseksi arvioimiseksi, jotta ongelma voitaisiin ratkaista, jos se kuuluisi vastuualueeseeni. Muussa tapauksessa ehdotan kollegiolle viipymättä tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista. 8. Miten tärkeänä pidätte yhteistyötä toimielinten (komission ja parlamentin) välillä ja etenkin vastuualueeseenne liittyvien valiokuntien kanssa? Mikä on mielestänne tässä uudessa tilanteessa avoimuuden merkitys Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välisessä lainsäädäntöprosessissa sekä yleisesti toimielinten välisissä suhteissa? Edelliseen kysymykseen antamani vastauksen mukaisesti haluaisin korostaa parlamentin ja komission välisen yhteistyön suurta merkitystä. Näiden kahden toimielimen välillä on lisättävä keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä Euroopan yhdentymisprosessin vahvistamiseksi. Euroopan unioni on toteuttanut merkittävimmät saavutuksensa silloin, kun parlamentti ja komissio ovat työskennelleet yhdessä saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Yhteistyön tarve on jopa entistä tärkeämpää, koska parlamentin valtaa lainsäädäntöprosessissa on lisätty laajentamalla yhteispäätösmenettelyn käyttöä. Yhteistyö perustuu edellä mainitussa puitesopimuksessa vahvistettujen sitoumusten noudattamiseen sekä säännölliseen yhteydenpitoon ja vuoropuheluun. Niinpä aion osallistua ulkoasiainvaliokunnan kokouksiin kutsuttaessa tai omasta aloitteestani. Tämä merkitsee myös 7
täydellisten, oikea-aikaisten ja selkeiden tietojen antamista sekä parlamentin näkökantojen huomioimista keskeisenä tekijänä päätöksentekoprosessissa. Suhtaudun myös myönteisesti nk. sähköiseen avoimuuteen hyödyntämällä sähköisiä viestimiä asiakirjojen saavutettavuuden sekä parlamentin jäsenten ja komission välisen suoran ja nopean vuoropuhelun varmistamiseksi. Tästä syystä pidän kuulemistilaisuuksia ensimmäisenä mahdollisuutena käynnistää avoin vuoropuhelu ulkoasiainvaliokunnan ja muiden asianomaisten valiokuntien kanssa sellaisen keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi, joka johtaa koko toimikauden kestävään toimivaan ja tuottavaan yhteistyöhön. V. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen 9. Minkä konkreettisten toimenpiteiden katsotte olevan tarpeen, jotta varmistetaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään oman alanne toimintalinjoihin? Onko Teillä toimintastrategiaa sukupuolinäkökulman huomioon ottamista varten, ja mitä taloudellisia ja henkilöresursseja valtavirtaistamiseen mielestänne tarvitaan omalla toimialallanne? Noudatan naisten ja miesten yhtäläisten ja tasavertaisten mahdollisuuksien periaatetta sekä valitessani itselleni avustavaa henkilöstöä että laajemmin vastattavanani olevalla politiikan alalla. Laajentumisprosessin yhteydessä komissio rohkaisee ja auttaa liittymässä olevia maita ja ehdokasmaita saattamaan yhteisön lainsäädäntö, sukupuolten tasa-arvoa koskevat säädökset mukaan luettuina, osaksi kansallista lainsäädäntöä. Liittymässä olevien maiden on pantava täytäntöön vaadittu lainsäädäntö liittymiseen mennessä. Tämä koskee erityisesti kymmentä direktiiviä, joissa säädetään yhtäläisestä palkasta, yhtäläisistä työehdoista, raskaana olevien työntekijöiden työterveydestä ja -turvallisuudesta, vanhempainvapaista, todistustaakasta syrjintätapauksissa, itsenäisten ammatinharjoittajien ja heidän apunaan työskentelevien puolisojen yhtäläisestä kohtelusta sekä yhtäläisestä kohtelusta eri sosiaaliturvajärjestelmissä. Näin ollen komissio tutkii huolellisesti ehdokasmaiden naisten asemaan liittyviä kysymyksiä, erityisesti niissä tapauksissa, joissa asiassa on havaittu puutteita. 8
9