A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60

A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 ANNE PUURONEN Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-kehittämisprojektin prosessiarviointi

Anne Puuronen Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit Turun nuorisoaseman Kosketuspintakehittämisprojektin prosessiarviointi A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 Helsinki 2014

A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 Kannen kuva: Sanna Rindell-Kivinen Taitto: Janne Lahtinen Paino: Picaset Oy, Helsinki 2014 ISBN 978-952-5587-62-3 (painettu) ISBN 978-952-5587-63-0 (pdf) ISSN 1239-1360 (painettu) ISSN 1459-3939 (verkkojulkaisut)

Sisällysluettelo Johdanto 7 1 Arvioinnin lähestymistapa nuorten päihdepalveluiden kehittämistyöhön 8 2 Arviointitutkimuksen lähtökohdat, toteutus ja aineistot 9 I Kehittämistyön tuotosten ja tulosten arviointia 14 1 Matalakynnyksisten tavoittamismenetelmien kehittäminen 14 1.1. Jalkautuva työote 17 1.2 Verkostoyhteistyö 19 1.2.1 Etsivä verkostoyhteistyö 19 1.2.2 Jalkautuva verkostoyhteistyö 21 1.3 Asiakaslähtöisyyden lisääminen matalan kynnyksen palveluihin hakeutumisessa 24 1.3.1 Asiakaslähtöisten palvelumallien kehittämistyö 24 1.3.2 Työparityömallinnokset matalakynnyksisten palveluiden kehitystyössä 27 2 Hoitokontaktiin sitoutuneisuutta vahvistavan yksilöllisen tuen kehittäminen 32 2.1 Työote hoitoon kiinnittämisvaiheessa 32 2.2 Työote hoitokontakti- ja tukivaiheessa 36 2.3 Sitoutumista ja muutosvalmiutta tukeva hoitokontakti 41 3 Yksilöllistä tukea vahvistavan supportiivisen ryhmätoiminnan kehittäminen 46 3.1 Nuoren osallistamisen vahvistaminen ryhmätoiminnassa 46 3.2 Osallistava ryhmätoiminta ja sen kehittäminen nuoren näkökulmasta 48 3.2.1 Avoimen ryhmän toiminta-ajatus ja toiminnan sisältö 48 3.2.2 Asiakaslähtöisiä avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita 52 3.2.3 Vertaistuki avoimessa ryhmässä keneltä kenelle? 55 3.3 Avointa toimintaa tukeva muu toiminta ja muut toiminnalliset ryhmät 57 4 Nuoren hoitoprosessin holistisuuden kehittäminen 59 4.1 Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö nuoren riippuvuusongelman yhteydessä 60 4.1.1 Päihdealan ammattilaisten näkemyksiä vanhempien kanssa tehtävästä työstä 60 4.1.2 Vanhempien kokemuksia palveluista nuoren ongelmien yhteydessä 63 4.2 Hoitokontaktiin sitoutumista tukevan perhetyön kehittäminen 67 4.2.1 Nuoren näkemyksiä perhetyöstä 67 4.2.2 Vanhempien palautetta perhetyöstä ja vanhempien kanssa tehtävästä työstä 69 5

4.3 Perhetyöstä nuoren läheisverkoston kohtaamistyöhön 71 4.3.1 Läheisverkostotyön malli 71 4.3.2 Läheisverkostotyön malli ja terveystaju-käsite 73 II Kehittämistyöprosessin ja toimintamallin käyttöönoton arviointia 78 1 Projektin suunnittelutyön arviointia 78 1.1 Työyhteisön odotuksia 79 1.2 Työyhteisön menetelmällisen osaamisen jaettavuus 82 2 Toimintamallin juurruttaminen ja siirrettävyys 83 2.1 Projektin toimintamallin tunnettavuus perustoiminnassa 83 2.2 Projektiyhteistyön onnistuneisuus yhteistyökumppaneiden työkentällä ja palvelualueella 87 3 Projektin kehittämistyötä tukeva koulutus 92 Arvioinnin yhteenveto 96 Lähteet 111 Liitteet 114 6

Johdanto Etsivän nuorisotyön menetelmien yksi perusteos on norjalaisen Gro Lien Gatelangs (1981). Hänen mukaansa yksi etsivän työn tavoitteista on opettaa nuoria hyödyntämään vakiintuneita sosiaalija terveydenhuollon palveluja, ja myötävaikuttaa siihen, että näissä palveluissa on mahdollisimman asianmukaista tarjontaa lapsille ja nuorille (Hjort 1995, 17). Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektin (2011 2015) tarkoituksena on kehittää päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten matalan kynnyksen palveluajattelua ja yhteistyömuotoja. Projektia koskeva arviointitutkimus nostaa esille, että Lien yli kolmekymmentä vuotta sitten nimeämä etsivän nuorisotyön tavoite on edelleen ajankohtainen. Seuraamalla, missä määrin tavoite onnistutaan saavuttamaan, voidaan tarkastella, millainen luottamus nuorilla on heille suunnattujen sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluiden toimintaan. No entäs, mitä sul ois sanoo näistä [aikaisemmista] hoitopaikoista, et minkälaista tukee sä oot omasta mielestäs saanu? Nuori 20 24/M(1): No osittain hyvää ja siinä on välil semmosii ketkä aliarvioi sua, sit siin on semmosii mitkä sanovat et jatka vaan, hyvä tee näin. Esimerkkinä se, kun mä menin, en mä niit oo viel menny viemää mut kun menin ihan normaaliasuntoon ja hakemaan noi terveitten paperit ni ne oli et hyvä, älä tähän jumitu. Jotkut taas on semmosii et et sä tästä viel mihinkää lähde. Et osassa on ollu sellasta kannustavaa ja osassa sit ei oikein? Nuori 20 24/M(1): Kyllä. Nuori 20 24/M(2): Paljon kans sitä on ollu, että mä oon kokenu et mua ei ymmärretä. [---] ehkä ne tärkeimmät mun kohalla mitkä on ni on ollu se et ei oo lapsena ja nuorena ja murrosiässä just ni ei oo yhtään luottanu että. Että ihmiset missä on käyny juttelemas jotenki ei oo ymmärretty sitä juttuu ja totta kai mä nään sen oman osuuden siin koska mä oon ollu vähän semmonen hyökkäävä ja semmonen, no hangannu vastaan sen takii ku mä oon pelänny, se on johtunu mun omist peloist ja epävarmuuksist. 7

1 Arvioinnin lähestymistapa nuorten päihdepalveluiden kehittämistyöhön Etsivän nuorisotyön pioneeri Haldis Hjort viittaa etsivää nuorisotyötä legitimoivaan ajattelutapaan: Pahalta tuntuu sekin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden piirre, että ne joiden ongelmat ovat suurimmat, eivät hakeudu meidän luoksemme häpeästä, pettymyksestä, huonosta fyysisestä kunnosta tai puuttuvista tiedoista johtuen. Luoksemme hakeutuvilla on keskimäärin parempi taloudellinen tilanne, enemmän koulutusta ja parempi puhetaito tai parempi tietoisuus oikeuksistaan (Hjort 1995, 169), (1988). Arvioinnin lähestymistapana on seurata, millä tavalla etsivä nuorisotyö ja sen mukainen matalan kynnyksen palveluajattelu toimii Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa. Projektin tarkoituksena on kehittää nuorille suunnattuja päihdepalveluita 2010-luvulla. Vastaavatko Turun nuorisoaseman polikliiniset vastaanottokäytännöt tasavertaisesti päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten erilaisiin palvelutarpeisiin? Toiseksi seurattavana on, millä tavoin ja millä perusteilla etsivään työhön kuuluva jalkautuva työote saa Kosketuspinta-projektissa mahdollisesti uusia tulkintoja ja tuottaa sen mukaisia uudenlaisia nuorten tavoittamisen ja hoitoon kiinnittämisen työmalleja korjaavaan ja ehkäisevään päihdetyöhön. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa toteutettu kehittämistyö dokumentoidaan arvioinnissa niin, että tutkimusta voidaan lukea myös kuvauksena etsivän nuorisotyön perusajatuksista ja käytännöistä. Mitä jalkautuva, ruohonjuuritasolla rakentuva työote tarkoittaa päihdetyössä päihde-, lääke- ja/tai huumausaineriippuvaisten nuorten kohdalla? Etsivän nuorisotyön peruslähtökohtiin ja historiaan enemmän perehtyneelle Kosketuspinta-projekti avaa norjalaisessa etsivässä nuorisotyössä 1960-luvulla kehitetyistä päihdetyön menetelmistä 2010-luvulle päivitetyn version. Projekti: Mä en ole oikeestaan koskaan ajatellut, että se [Kosketuspinta-projekti] on mitään uutta. Mä oon aatellut, että tässä vaan tavallaan todettu taas tämä vanha pyörä, että tästä hyvästä mallista on joskus harhauduttu luopumaan ja tuota, nyt sitä viritellään uudelleen. [---] Jos A- klinikkasäätiö nuorisoaseman toiminnan perspektiivistä kattoo, niin tässä on tämmöinen kehityskaari kuljettu, että alun alkaen on kyllä lähdetty niin kun tämmöisen jalkautuvan työn ja etsivän työn lähtökohdista enemmän liikkeelle. Mutta sitten näiden ehkä tämmöisten niin kun erilaisten terapiakoulutusten ja terapiasuuntaisten valtavirtojen myötä niin tuota, on ikään kuin otettu askeleita vähän sivusuuntaan ja nyt ollaan taas palamassa sitten ikään kuin jollain tavalla juurille. [---] Kyllä mä silleen, kun aattelee, että jotenkin nyt mitä tää etsivä työ on, niin tää elää kyllä ihan semmoista uudenlaista aaltoa tässä. 8

Arviointitutkimus selvittää, miten matalan kynnyksen palveluajattelun ja palvelumuotojen kehittämistyö on toteutettu Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa toimintavuosina 2011 2013. Arvioinnin lähestymistapana on prosessiarviointi, toiselta nimeltään kehittämisevaluaatio, jossa arviointitietoon perustuen pyritään edistämään tarkasteltavana olevan projektin toimintaa. Seppänen-Järvelän mukaan projektien ja hankkeiden kehittämistyölle on tyypillistä prosessimainen etenemistapa ja ratkaisuvaihtoehtojen ja etenemisväylien moninaisuus. Projekteille ja hankkeille asetetut tavoitteet sekä täsmentyvät että hämärtyvät prosessimaisen etenemisen aikana. Systemaattisen prosessiarvioinnin kautta on mahdollista tarkastella muutosprosesseja ja tuoda esille niiden keskeisimmät piirteet. Lähtökohtana on tarkastella toimintaa, jonka kautta pyrkimyksiä toteutetaan. Prosessiarvioinnin tavoitteena on siis nostaa esille projektin toteuttamisessa käytetty toimintatapa. Sen avulla voidaan tuoda esille projektin luonne: milloin ja millaisia taitekohtia on ollut, kuinka ongelmatilanteita on ratkaistu ja minkälaisia löytöjä on tehty. (Seppänen-Järvelä 2004, 19.) Tämän tyyppisen evaluoinnin yhteydessä puhutaan usein formatiivisesta ja summatiivisesta arvioinnista. Nämä arvioinnin ulottuvuudet eivät ole toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä. Arvioinnin formatiivinen ulottuvuus kohdistuu kehittämisen toteuttamiseen eli siihen, kuinka hanketta on tehty ja kuinka sen toimintaa voitaisiin muokata tai parantaa. Summatiivinen arvioinnin ulottuvuus kohdistuu enemmän lopputuloksiin ja vaikuttavuuteen. (Seppänen-Järvelä 2004, 19 21; Hyttinen 2006, 22.) Tulosten ja vaikuttavuuden erottaminen itse prosessista ei ole kuitenkaan suotavaa. Siksi näitä arvioinnin kahta ulottuvuutta ei ole syytä pitää toisistaan jyrkästi erillään (ks. Robson 2001). Tutkimuksessa arviointiulottuvuudet on yhdistetty yhdeksi arviointikokonaisuudeksi. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa voi halutessaan nähdä korostuvan arvioinnin formatiivinen ulottuvuuden ja tutkimuksen toisessa osassa arvioinnin summatiivisen ulottuvuuden. 2 Arviointitutkimuksen lähtökohdat, toteutus ja aineistot Kosketuspinta-projektin lähtökohtana on Turun nuorisoaseman palvelujen poliklinikoituminen, erityisesti 2000-luvun alusta lähtien. Kehittämishaasteeseen vastaamista on avattu taulukossa 1. 9

Taulukko 1. Mistä tarpeesta projekti nousee? Projekti: Että tosiaan niin tää ei vaan oo nyt nuorisoaseman havainto tietystikään, että nuoret eivät hakeudu polikliinisiin palveluihin. Projekti: Tää meidän jalkautuva työprojekti on noussut siitä lähtökohdasta, että tavallaan on nostettu esiin se, se teema, että 25, jopa 30 prosenttia joinakin vuosina kaikista polikliinisesti sovituista ajoista on nuorilta jäänyt käyttämättä. Eli se sopii joillekin ihmisille ja se on tärkeetä joillekin ihmisille, mutta osalle nuoria se kynnys tulla tiettyyn aikaan, tiettyä ihmistä tapaamaan, jutella tässä kasvotusten kahden kesken, niin se on kerta kaikkiaan liian korkea tai se ei vaan kerta kaikkiaan sovi. Projektin yhteistyökumppani: Ja projektin luonne on sillä tavalla, ja tarve on ihan tuntuva täällä meillä [myös]. Asiakkaat, ja etenkin nuo nuoret asiakkaat, niin jättävät käyttämättä heille varattuja [aikoja]. Menee resursseja hukkaan siihen, ja he ei saa välttämättä sitten heille palveluja tai apuja järjestettyä. Että siinä oli ihan ilmeistä, että voidaan lähteä tämmöiseen projektiin mukaan ihan alusta alkaen, kun sitä keskenämme mietimme. Että se oli se täky meille ja siihen me tartuttiin, että kyllä siinä kannattaa kokeilla minkälaisia hyötyjä saatais. Tutkimus dokumentoi ja arvioi Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa (2011 2015) toteutettavaa, joustavasti asiakkaan tarpeisiin vastaamaan pyrkivää tuki- ja hoitokontaktiyhdistelmää. Kuinka hoitoon heikosti kiinnittyneiden vakavasti syrjäytymisriskissä olevien päihde- tai muulla riippuvuuskäyttäytymisellä oireilevien 16 29-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten hoitoon tavoittamista ja sitoutumista voidaan vahvistaa ei-polikliinisen työn keinoin? Polikliinisen työskentelyotteen rinnalle Kosketuspinta-projektissa pyritään nostamaan seuraavat neljä uudenlaista painotusta: Projekti: Tämä poliklinikoituminen nuorisoasematoiminnassa niin se on tapahtunut muuallakin kuin meillä. (1) TOIMISTOSTA ULOS. Niin on tarkoittanut juurikin sitä, että me odotetaan, että se asiakas tulee tietyllä kellonlyömällä tuosta ovesta. Ja polikliinisen työn tapaan on ihmisten kalenterit aika lailla täyteen ladattu niitä asiakasaikoja niin kun tunnin välein. Ja jos se nuori ei tulekaan, niin etsivällä työntekijällä on sillä tavalla resursseja niinku sitten satsata siihen, että se lähtee miettimään niitä keinoja, että miten se sen nuoren muuten tavoittaa. Jonkin verran [perustoiminnassakin] me sitä tehdään, mutta kyllä tässä projektityöntekijällä on ihan erilaiset resurssit siihen. [---] että ei niin kun ensisijainen odotus ei ookaan niin kun se, että sulla on aika 12. Tuletko sä tänne, tai tule tänne kello 12. Ja jos sä tän ajan missaat, niin tarjotaan sulle viikon päästä aikaa kello 12. Ja tulethan sitten taas tänne. (2) VERKOSTOYHTEISTYÖTÄ TEHDEN. Ja sitten hän tekee vielä aktiivisemmin, siis sehän ei oo kans mikään uus työkalu. He tekee vielä aktiivisemmin verkostotyötä, kuin ehkä [perustoiminnan] resurssit riittää. Eli sen verkostotyön tekeminen on hänen semmoinen ykkösasia. 10

(3) JALKAUTUEN. Ja myös tästä talosta ulos lähteminen, niin se on oikeestaan se kolmas. Että hän lähtee paljon matalammalla kynnyksellä täältä ulos ja hänen aikataulunsa on semmoinen, että hän pystyy sen tekemään. [---] mitä [perustoiminnassakin] hiukan tehdään, mutta projektityöntekijän toimenkuvaan se [lähteminen ulos talosta] on rakennettu niin kun ensisijaisen työn tekemisen välineinä. Ja niiden tarkoitus on turvata juurikin sitä, että se nuori tavoitetaan silloinkin, kun se ei oikein jaksais tänne tulla. (4) TUKIHENKILÖ. Ja sitten myös se, jos nyt neljä palikkaa siihen nimeäis, niin se, että projektityöntekijä on samalla tavalla tämmöinen tukihenkilö. Että hän voi lähtee sujuvasti hoitamaan sen nuoren kanssa käytännön asioita. Ja se on ollut selvästi yksi oikein semmoinen valtti tai kulmakivi, koska se elämän pakka saattaa olla ihan näissä arkisissa asioissa aika sekaisin. Ja se nuori kokee semmoista levottomuutta ja avuttomuutta. Siellä saattaa olla paniikkioireilua sun muuta, mikä estää niitä asioiden hoitoja ja nostaa sitä kynnystä. Ja kuitenkin sitten, kun niitä lähetään hoitamaan, niin olo helpottuu jo siinä. Ja sitten päästään puhumaan ehkä muistakin oleellisista asioista, ja siinä tekemisen lomassa syntyy se kontakti siihen nuoreen. Että se on monelle nuorelle paljon luontevampaa alkaa kokea sitä työntekijää turvalliseksi, luotettavaksi ja läheiseksi kuin se, että tulee tänne jakamaan terapeuttiseen keskusteluun asioita. Nehän on ainakin nyt neljä semmoista keskeistä palikkaa, mikä eroaa tästä polikliinisesta työtä. Yllä kuvattua projektissa kehitteillä olevan tuki- ja hoitokontaktiyhdistelmän vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti projektiin osallistuneiden nuorten kannalta. Tavoitteena on selvittää, miten asiakkaat määrittelevät saamaansa tukea: mikä projektissa on tai ei ole tukenut nuorta ja miten? Mihin asiakkaan hoidollisiin ja sosiaalisen tuen tarpeisiin osallistuminen projektiin on vastannut? (esim. Särkelä 1994; Peitola 2005.) Toiseksi projektissa toteutettavaa työskentelymallia arvioidaan työmenetelmien kehittämisen kannalta. Tavoitteena on selvittää, tuottaako projektissa toteutettava ensisijaisesti asiakaslähtöisesti räätälöityvä ja asiakkaan tilanteen muutoksiin joustavasti vastaava työtapa vaihtoehtoisuutta polikliinisen hoidon hoitomuodoille. Mikä työtavassa hyödyttää hoitoon heikosti kiinnittyneitä asiakkaita? (esim. Särkelä 1994; Peitola 2005; Notko 2006.) Kolmanneksi tarkastellaan, mitä mahdollisia haasteita tai ongelmia ja jatkokehittämisen kohteita malli nostaa esille. Arvioinnin tehtävä tässä ei ole ratkaista ongelmia vaan tehdä ne näkyviksi, kuten Nina Hyttinen toteaa arviointiin kohdistuvien odotusten yhteydessä. Arvioinnin tekijä ei voi toimia projektin solmukohtien selvittäjänä tai erotuomarina kiistelevien osapuolten välillä. Arvioijan rooli on ennemminkin konsultatiivinen. Arvioinnin tekijä voi tuottaa tutkimaansa arviointitietoon pohjaavia näkemyksiä projektityön käyttöön (Hyttinen 2004, 31). Onnistumisten ja ongelmien näkyväksi tekeminen on tarkoituksenmukaista nähdä projektin suuntaa tarkistavina ohjaamisen välineinä. Arviointitutkimuksen toteutuspaikkana on Turun nuorisoasema, jossa tutkimuksen tekijä teki osallistuvaa havainnointia (Eskola & Suoranta 2000) projektin työkäytännöistä yhdessä projek- 11

tityöntekijöiden kanssa. Osallistuva havainnointi kuuluu arvioinnin toimintatutkimukselliseen osioon (Kuula 1999), jonka mukaisesti tutkimus osallistuu projektin työmenetelmän tarkentamiseen ja vakiinnuttamismuodon määrittelemiseen projektin toimintavaiheessa. Siten tutkimus osallistuu osaltaan projektissa kehittämistyön alla olevien työkäytäntöjen juurruttamisen ja siirrettävyyden suunnitteluun yhdessä projektityöryhmän kanssa. Tutkimuksessa seurataan ja dokumentoidaan projektissa jo aloitetun asiakastyön eri muotoja ja työtapoja. Tutkimus kiinnittyy hankkeen vuosia 2013 ja 2014 koskeviin seuranta-, arviointi- ja juurruttamistavoitteisiin. Arvioinnin kohteena ovat projektin kehittämiskohteista yksilötyö (jalkautuva yksilötyö ja keskusteluhoito), asiakaskohtainen verkostotyö (etsivä verkostotyö ja jalkautuva verkostotyö työparityömallinnoksien näkökulmasta), vertaistukitoiminta avoimessa ryhmätoiminnassa, perhetyö ja läheisverkostotyömallinnos. Näiden lisäksi arvioitavana on perustoimintaan kuuluvat ja Kosketuspinta-projektin kehittämistyöhön kytköksissä olevat vanhempain tuen mallit. Arvioitavana on myös kehittämisprosessin suunnittelutyö, juurruttaminen ja siirrettävyys sekä perustoiminnan että yhteistyökumppaneiden näkökulmasta sekä projektin verkostotyön kehittämistä varten järjestetty koulutus. Tutkimuksen teossa ja raportoinnissa sitoudutaan vaitiolovelvollisuuteen ja hyvän tutkimusetiikan noudattamiseen. Tutkimukselle on haettu ja saatu tutkimuslupa A-klinikkasäätiöltä. Aineistot on kerätty projektityöntekijöiden kautta rakentuneiden kontaktien kautta. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-hankkeen projektityöntekijä on projektin aikana informoinut projektiin osallistuvia siihen liittyvästä tutkimuksesta ja heille on kerrottu, että projektista kerätään tietoa tutkimus- ja hoidon kehittämisen tarpeisiin. Tutkimuksen käynnistyessä hankkeen tutkija informoi siihen osallistuvia tutkimuksen aiheesta, tutkimuskäytännöistä ja tutkimustiedon käytöstä sekä kysyi heidän suostumustaan osallistua tutkimukseen nuorilta esitetyn tiedonannon (liite 1) mukaisesti ja vanhemmilta nuorilta esitetyn tiedonannon (liite 2) mukaisesti. Aineiston jäsentämiseen käytetään laadullista sisällönanalyysiä (Alasuutari 2007; Eskola & Suoranta 2000). Arviointi on toteutettu haastattelemalla pääsääntöisesti projektiin osallistuneita ja projektin katvenuoria. Haastateltavina ovat myös Kosketuspinta-projektin projektityöntekijä, projektin vastuullinen johto ja projektin yhteistyökumppanit. Myös kohderyhmänuorten vanhempia on haastateltu. Tutkimuksen käytössä ovat olleet projektin suunnittelu- ja työnohjauskokousten sekä ohjausryhmien muistiinpanot ja kokousmuistiot vuosilta 2011 2013. Arviointia varten tutkimuksessa on kerätty kenttähavaintoja osallistuvaan havainnointiin perustuen. Arviointia varten toteutettiin myös kolme kyselyä, jotka kohdistettiin a) Turun nuorisoaseman henkilökunnalle, 2) projektin yhteistyökumppaneille ja 3) projektin koulutusverkostolle. Kysely projektin järjestämästä koulutuksesta lähetettiin 68:lle koulutukseen osallistuneelle. Kolmen muistutuspyynnön jälkeen koulutuspalautekyselyyn tuli kahdeksan (n=8) vastausta. Kyselyn tilastollisen tarkastelun sijaan koulutuspalaute esitetään tutkimuksessa laadullisen metodiikan keinoin. Aineiston erittely on tehty laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia käyttäen (ks. Alasuutari 2007; Eskola & Suoranta 12

2000). Tutkimuksen käytössä ovat olleet myös Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektia koskevat tilastoraportit vuosilta 2011 2013. Näitä käytetään summatiivisessa arvioinnissa. Tutkimuksen aineiston kokonaisuus on koottu taulukkoon 2. Taulukko 2. Tiivistelmä tutkimus- ja arviointiaineistosta. Nuorten haastattelut (n=8) Työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden haastattelut (n=6) Vanhempien haastattelut (n=3) ja yksi sähköpostitse tullut vanhemman vastaus Kysely I (n= 6/8) Kysely II (n= 3/3) Kysely III (n= 8/68) Osallistuvan havainnoinnin muistiinpanot Kosketuspinta-projektin palaveri- ja kokousmuistiinpanot ja muistiot (yksi A4-kansio) Kosketuspinta-projektin tilastoraportit 2011 2013 Kosketuspinta-projektin toimintakertomukset 2011 2013 13

I Kehittämistyön tuotosten ja tulosten arviointia 1 Matalakynnyksisten tavoittamismenetelmien kehittäminen Turun nuorisoaseman työntekijöiden kyselyssä kartoitettiin, miten hyvin he tuntevat jalkautuvan työotteen ja miten he arvioivat mahdollisuuksia sisällyttää se osaksi omaa työnkuvaansa. Vastaajia pyydettiin täydentämään lauseita puolistrukturoidussa kyselylomakkeessa (liite 4). Työntekijöiden vastauksissa jalkautuvan menetelmän tarkoitusta ja työn sisältöä kuvattiin muun muassa taulukoiden 3, 4 ja 5 esittämillä tavoilla. Taulukko 3. Minun mielestäni jalkautuva työote päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten kanssa tarkoittaa olla kontaktissa muiden menetelmien keinoin kuin polikliininen asiakastapaaminen huoneessa. liikkumista asiakkaan luokse, mutta myös kiinnipitämistä tiukasti esim. puhelimitse. asiakaslähtöistä työtä, löytää kullekin asiakkaalle sopivat työmuodot. aktiivista yhteydenpitoa ja poliklinikalta liikkeelle lähtemistä asiakkaan asioissa. kanssakulkemista, saattaen vaihtamista, verkostotyötä, arkipäivää tukevia suunnitelmia. Jalkautuvan työotteen katsottiin jossain määrin myös jo sisältyvän omaan työhön. Se nähtiin soveltuvan monin tavoin oman työn osaksi. 14

Taulukko 4. Minusta tuntuu, että käytän jalkautuvaa työotetta omassa työssä jo jossakin määrin sillä tavalla, että pidän yhteyttä paljon asiakkaaseen, varmistan asioita. olen tehnyt em. asioita tai tarjonnut niitä. osallistun ja järjestän verkostoja, tekstailen tai soitan asiakkaille heidän pois jäädessä, jalkaudun joogaryhmän kanssa. vien asiakkaan tutustumaan esim. Tyttöjen talolle ja olen valmis kotikäynteihin. Taulukko 5. Ajattelen, että jalkautuva työote voisi soveltua omaan työhöni niin, että sopivassa määrässä vastuutan asiakasta alussa tapahtuneen tiukan mukana kulkemisen jälkeen. tarvittaessa teen kotikäyntejä tai autan asiakasta esim. menemään työkkäriin tms. osallistun perhetyöhön ja verkostopalavereihin. käytän aktiivisesti puhelinta ja nettiä asiakkaan tavoittamiseksi. tuen työntekijöitä erilaisten toimintatapojen käyttöönotossa. pidän palavereissa jalkautumista esillä ja seuraan työmallin juurtumista. vien asiakkaan tutustumaan johonkin paikkaan. verkostotyö kuuluu polikliiniseen työhön (ei terapeuttista työskentelyä ja arjen hallinnan tukemista). Kun työntekijä ei nähnyt jalkautuvan työotteen soveltuvan omaan työhönsä, arviota selittivät ensisijaisesti työajan käyttöön liittyvät rajaukset. Toisena selityksenä nousi esiin työntekijän tulkinta, jonka mukaan polikliinisen tapaamisen nähtiin edistävän asiakkaan tilannetta jalkautuvaa työotetta paremmin (taulukko 6). Taulukko 6. Minusta jalkautuva työote ei kaikilta osiltaan sovellu omaan työhöni, koska/silloin kun työaika loppuu aikanaan, työaika on rajallinen ja oma jaksaminen. asiakas ei niin halua. hallinnollinen rooli vie osan asiakastyöajasta. asiakas kokee turvalliseksi tulla vastaanotolle säännöllisesti. Terapeuttiseen työskentelyyn ei mielestäni sovi jalkautuvat menetelmät. Ne sopivat palveluohjaukseen ja sosiaaliohjaukseen. Verkostotyö sopii työkuvaamme. Raittiudesta palkitsemiseen on tärkeää, porkkanat esim. kahvin muodossa. Terapeuttinen työskentely vaatii rajat. Toimintatutkimuksen aikana tuli esille, että projektissa kehitteillä olevia uudenlaisia matalan kynnyksen, kuten jalkautuvan työotteen, mukaisia työkäytäntöjä on esitelty Turun nuorisoaseman työntekijöille projektin aikana projektikokouksissa ja työnohjauskokouksissa. Jalkautuva 15

työotteen edistäminen on ollut esillä myös nuorisoaseman työntekijöiden yhteisissä suunnittelupalavereissa. Projektin kokousmuistioiden mukaan suunnittelukokouksissa on sovittu, miten työntekijä esimerkiksi toimii silloin, kun asiakas jää sovitulta tapaamiselta pois, esimerkiksi tekstiviestimuistutusten käyttämisestä ja perään soittamisesta (Kosketuspinta-projektin kokousmuistiot 2012). Kyselyn mukaan nuorisoasemalla perustyötä tekeviä työntekijöitä ovat projektin aikana askarruttaneet muun maussa kysymykset: mitä menetelmä pitää sisällään? Mitä se on käsitteenä? Mitä se on ammatillisena käytäntönä? Toisaalta toisin kuin työyhteisön yleinen ilmapiiri antoi ymmärtää, työntekijöillä oli erittäin ajantasaisia ja etsivän nuorisotyön menetelmissä esillä pidettyjä työkäytäntöjä vastaavia näkemyksiä jalkautuvasta työotteesta. Tiivistäen: Työyhteisö: Mä käsitän sen jalkautumisen niin, että sä meet sinne elämän alueen kehyksiin, niihin konteksteihin tavallaan. Niihin kenttiin, missä asiakkaat viettää aikaansa ja missä rakentuu se ongelma tai ne haasteet mitä asiakkaalla on elämässä. Niihin ympyröihin, lähiöihin, koteihin, tämmöisiin.[ ] [---] Niin mulla tulee mieleen just joku setlementti, että siinä jotain settle in, meet sinne missä asiakkaat. Tai vähän tämmöinen syrjäytynyt, sanotaan nyt vaikka meidän tapauksessa huumeiden käyttäjät on. Että sä meet sinne tavallaan, Ei se jalkautuminen oo sitä, että sä vaan poistut tästä rakennuksesta, ja meet just sosiaalitoimeen. Niin jalkautuva perhetyö, niin onko se sit just, että sä meet sinne, missä perheen elämänpiiri on. Turun nuorisoaseman perustyötä tekevillä on korkea jalkautuvia menetelmiä koskeva ammatillinen tietotaito. Vähäinen tiedon puute jalkautuvista menetelmistä ei siten ollut projektiyhteistyön haasteena. Sen sijaan perustyötä tekevät mielsivät jalkautuvan työotteen jääneen jossakin määrin epäselväksi suhteessa projektin kehitystehtävään. Työyhteisö: Jalkautuva-sana [---] Että ensin pitäs määrittää se jalkautuminen, [ ] niin mä sanoin, mikä, määritelkää ensinnäkin se jalkautuminen. Mä sanoin sen, niin ihmiset alkoi yhtäkkiä miettii, että mitäs se onkaan? Projektin kehittämistyötä avataan seuraavassa niin, että arviointiin sisältyy ehdotuksia määritelmistä, jotka antavat selektiivisen kuvan kehitettävänä olevan työkäytännön (työskentely- ja toimintamuotojen) kiinnittymisestä projektin kohderyhmänuoren tarpeisiin. Samalla nostetaan esille projektissa kehitteillä olleiden työtapojen kontekstit, joissa keskeistä on nuoren hoidollinen tapaaminen muussa kuin polikliinisessa ympäristössä ja tilanteessa. 16

1.1. Jalkautuva työote Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus European Monitoring Center for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA) käyttää raporteissaan Euroopan neuvoston esittämää termiä outreach work yläkäsitteenä kaikelle etsivälle työlle (EMCDDA 1999; 2001). Siten käsite outreach youth work on eräänlainen sateenvarjokäsite, johon nähdään kuuluvan erilaisia työmuotoja ja tapoja toteuttaa etsivää työtä. EMCDDA:n ja laajemmin etsivää nuorisotyötä käsittelevässä kansainvälisessä ammattikirjallisuudessa outreach youth work jaetaan kolmeen päätyyppiin (ks. Rhodes 1996; Svensson & Hussebye 2003). Nämä ovat 1) Domiciliary: Kohderyhmän kotona tehtävä etsivä työ. Etsivää nuorisotyötä tekevä ottaa yhteyttä kohderyhmän nuoriin heidän kotonaan. 2) Peripatetic: Kiertävä etsivä työ, joka kohdistuu yksilöiden sijaan instituutioihin, joissa kohderyhmät ovat tavattavissa. Yhteys nuoriin otetaan instituutiotasolla, kuten esimerkiksi oppilaitoksissa ja vankiloissa. 3) Detached: Katutyö, kadulla tehtävä riippumaton etsivä työ. Etsivää nuorisotyötä tekevä ottaa yhteyttä kohderyhmän nuoriin julkisilla alueilla. Määrittelyt perustuvat etsivän nuorisotyön työskentely-ympäristöjen paikantamisen rinnalla työn lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Kosketuspinta-projektia koskeva tutkimus nostaa esiin, että nämä etsivää nuorisotyötä koskevat laajat määritelmät ovat käytännön työssä paitsi vähemmän selkeästi toisistaan erotettavissa myös jatkuvan neuvottelun alaisia. Etsivän työn menetelmiä ammatissaan käyttävät määrittelevät perinteisimmäksi jalkautuvaksi työtavaksi yllä olevan luokittelun kolmannen Detached-menetelmän. Siinä nuoria etsitään heidän omista ympäristöistään, jotka ovat julkisia, kuten kauppakeskuksista, huoltoasemilta, nuorten suosimista vapaa-ajanviettopaikoista, esimerkiksi puistojen, kauppojen, kirjastojen edustoilta ja epävirallisista oman asuinalueen tapaamispaikoista. Tässä työmuodossa etsivä työntekijä pyrkii kontaktiin suoraan nuoren kanssa. Sen mukaan mahdollisesti tuen tarpeessa olevia nuoria etsitään palveluiden piiriin tavalla, jossa asetetaan ensisijaiseksi nuoren vapaaehtoisuus kontaktoida työntekijän kanssa, ryhtyä esimerkiksi keskustelemaan työntekijän kanssa (ks. esim. Kaartinen-Koutaniemi 2012). Tämä etsivän työn ajatus on ollut Turun nuorisoaseman toimintahistoriassa yksi painopiste muun muassa 1970 1980-luvulla: Projekti: Turun nuorisoasema on perustettu vuonna 70. [ ] Että siellä oli ihan ne alkuperäiset muutamat työntekijät, joita nuorisoasemalla oli silloin alkuun, niin he jonkin verran kulki ihan tuolla kentällä informoimassa nuorisoasemasta ja tarttumassa nuoria hihasta siellä. [---] Ja nuorisoaseman yhteyteen tuli kenttäsosiaaliterapeutin toimi. Ja sitten siihen tavallaan näkökulmaan, et jalkaudutaan nuorten luo, että asuma-alueelle, niin siihen tuli nää yhdyskuntatyön ajatukset. [---] Ja siinä hirveän vahvasti korostui se yhteisöllisyys ja siinä nuorten kanssa tehtiin paljon. Eikä 17

siinä niinkään tavallaan lähtökohtana ollut se, että jos sulla on päihdeongelma, niin tule meille. Vaan kaikenlaiset nuoret oli tervetulleita siihen toimintaan ja se oli niin kun nuorisoaseman kylkiäisenä tavallaan kulki se toiminta. [---] Niin siinä oli tällaista niin kun kentälle ja ulospäin polikliinisesta työstä niin kun nuorten maailmoihin niin kun mukaan menoa. [ ] Elikkä silloin oli jonkinlaisena trendinä se ajattelu, että mennään asuma-alueille ja silloin esimerkiksi nuorisoaseman kenttäsosiaaliterapeutti osallistui ja oli mukana tämmöisessä asuma-alueella olleissa projekteissa. [---] Sit siihen tuli 80-luvun puolivälin jälkeen myös niin kun, siihen palkattiin lisäksi vielä ohjaaja. Niin ne resurssit niin kun tän tyyppiseen toimintaa silloin lisääntyi. Etsivän nuorisotyön muodoista nuorten omiin ympäristöihin jalkautuvan työotteen katsotaan vastaavan etsivän työn eetoksen alkuperäisintä tavoitetta. Tätä nuoren tavoittamismenetelmää pidetään yleisesti etsivää nuorisotyötä tekevien keskuudessa myös autenttisimpana ja ikään kuin etsivän nuorisotyön ideaalimuotona (Puuronen 2014). Autenttisinta nuoren vapaaehtoisuuden asetetta asettua kontaktiin työntekijän kanssa verrataan etsivässä nuorisotyössä usein muihin etsivän nuorisotyön muotoihin ja niissä rakentuviin erilasiin vuorovaikutusasetelmiin nuoren ja työntekijän välillä. Ne, kuten kotikäyntien ja yhteistyökumppaneiden kautta rakentuvat nuoren tavoittamistavat, nähdään tässä suhteessa vähemmän autenttisina. Näkemys tulee esille myös Kosketuspinta-projektia kuvattaessa: Projekti: Ja eihän Kosketuspinta-projekti siinä mielessä oo sellaista perinteistä etsivää työtä, että lähettäs tuonne etsiskelemään niitä nuoria, että työntekijät lähtee jalkautumaan tuonne nuorten pariin ja hakee tavallaan niitä potentiaalisia asiakkuuksia ja kontakteja sieltä. Vaan tähänkin [projektiin] nuoret kanavoituu pääasiassa sitten niin yhteistyökumppaneiden kautta. Turun nuorisoaseman perustoiminnassa jalkautuvan työotteen määrittelytapa vaikuttaisi implisiittisesti kiinnittävän sen pääasiallisesti nuorten omilla alueilla rakentuvaan kohtaamistyöhön. On mahdollista, että tämä katsantokanta on vaikeuttanut Kosketuspinta-projektissa kehittämisen kohteena olevien työkäytäntöjen uudelleenkontekstualisointia projektin kannalta katsottuna. Projektin kehittämistyössä jalkautuva työote kiinnitetään ensisijaisesti juuri muihin konteksteihin kuin etsivän nuorisotyön perinteisimmän näkemyksen mukaisille nuoren omille areenoille. Kosketuspinta-projektille läheisemmät, kohderyhmän nuorten lähtökohdista asettuvan työotteen kontekstit, ovat ennemminkin edellä tässä kappaleessa esitetyn luokituksen kaksi ensimmäistä työympäristöä. Nämä ovat nuoren tavoittaminen hänen kotoaan ja nuoren tavoittaminen instituutioiden välisen viranomais- ja verkostotyön kautta. Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuoren tavoittamisen paikka voi esimerkiksi olla nuoren vanhempien koti, tukiasunto, väliaikainen asuinpaikka, rappukäytävä, jokin viranomaisverkoston palvelupiste tai päihdepalveluyksikkö. Tutkimukseen osallistuneet nuoret toteavat muun muassa, että heidän kohdallaan jalkautuva kotityö olisi voinut olla polikliinista työtä tuloksellisempaa. 18

Kävitsä silloin aiemmin tällä [nuorisoasemalla]? Nuori 20 24/M(1): Kyllä. Mm. Oliko tos just vaikeeta se et jos oli sovittu joku aika, ni pitäs siit ajasta kiinni? Nuori 20 24/M(1): No se just, se justiinsa. Että aina pitäs sillon mennä ja. Et enempi sitä vapautta, ei tänään ei pysty tai jotain ni. Entäs jos sillon olis ollu mahdollista et se työntekijä kenen kans sul oli se tapaaminen sovittu ni se oiski päässy sulle kotikäynnille? Nuori 20 24/M(1): No se ois ollu, olis, se ois ollu paljon parempi. Nuori 25 29/M(1): Nii, kyl mä nään sen sillee et siit tulee myöskin asiakkaal semmonen olo et jos hän ei ite pysty ahdistuksen tai muuten vaan ei voi, pysty lähtee himast mihinkää ni sit jos siin tehtäs kotikäynti tai ehdotettais jotain matalan kynnyksen tapaamist jossain kahvilas tai jotain ni, se niinku se tunne mikä siitä tulee, ni on se et hei, noi välittää must. Arviointitutkimuksen mukaan jalkautuvaa kotityötä tulisi Kosketuspinta-projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan välillä kehittää systemaattisesti lisää työparityömallin mukaisena työnä. Asiakkaan kohtaaminen hänen yksityisalueellaan hänen kotonaan autenttisessa arjessa voi auttaa työntekijöitä rakentamaan kokonaisvaltaisemman kuvan asiakkaan tilanteesta ja hänen elinoloistaan. Hjort toteaa, että kotikäynnillä jalkautuvaa työtä tekevän on hoidollisen tarkoituksen rinnalla mahdollisuus havainnoida esimerkiksi monia aineellisia seikkoja, asiakkaan tapoja ja hänen elinympäristönsä hyvinvointia tukevia tai niiden puutteista kertovia seikkoja. Niihin asiakastyö ei koskaan pääse käsiksi samalla intensiteetillä, jos lainkaan, päihdehuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tiloissa (Hjort 1995, 167). 1.2 Verkostoyhteistyö 1.2.1 Etsivä verkostoyhteistyö Kosketuspinta-projekti edustaa A-klinikkasäätiön toimintana korjaavaa nuorten päihdetyötä. Tätä perustehtävää tukemaan projektissa on löydetty lisäksi innovatiivinen painotus, joka ajankohtaisella tavalla kiinnittyy uuden nuorisolain (693/2010) mukaiseen määrittelyyn etsivästä nuorisotyöstä ehkäisevänä työnä. Sen mukaan etsivä nuorisotyö auttaa eri sektoreita madaltamaan kynnystä tarjota tukea tarvitsevalle nuorelle palveluitaan (Hallituksen esitys eduskunnalle nuorisolain 5 pykälän muuttamisesta, 11). Monialaisen yhteistyön kannalta tämä tarkoittaa, että eri viranomaiset voivat pyytää etsivältä nuorisotyöltä apua tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori. Mikäli etsivä nuorisotyö onnistuu tavoittamaan tuen tarpeessa olevan nuoren, sen tulisi yhdessä nuoren kanssa etsiä tälle paikallisia palveluja ja auttaa niihin hakeutumisessa (Puuronen 2013). Kosketuspinta-projektissa näyttää painottuvan nuoreen kohdistuva etsivä työ, jossa keskeistä on instituutioiden välityksellä ja nuoren palveluverkostossa toimivien viranomaisten välillä raken- 19

tuva verkostoyhteistyö. Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa toteutettavaa verkostotyötä ei tule nähdä yksiulotteisesti työntekijän mukaan menemisenä ja osallistumisena nuoren kanssa yhteisiin verkostopalavereihin, kuten verkostoyhteistyö Turun nuorisoaseman perustoiminnassa pääasiallisesti ymmärretään: Työyhteisö: Kuitenkin me muut työntekijät, niin kun ihan hirveen paljon me ollaan verkostotyötä, me tehdään myös kyllä. Et niin kun me käydään kaikki vähintään kerran viikossa, tai sit joku lähtee. Mä lähen [---] tapaamiseen pitkän matkan taakse. Ja itte mä oon järjestänyt sit paljon tässä mun pöydän ympärillä verkostotapaamisia ja sosiaalitoimeen mä tungen itteni aina mukaan, jos siellä joku lastensuojelun kanssa joku yhteismiitingin, mihin pienten lasten vastaanottokotiin on mennyt. Jos asiakas joutuu katkolle tai sairaalaan, niin mä tungen sinne itteni aina paikan päälle. Että lähetään kyllä pois täältä, tästä paikasta. [---] Semmoista täältä uloslähtemistä yhteistyökumppaneiden verkostojen tapaamisia on aika paljon kyllä. Kosketuspinnassa kehittämistyö on kohdistettu verkostoyhteistyön vahvistamiseen ja kehittämiseen ennakoivana toimintana. Projektin keskeinen painopiste on ollut selvittää, minkälaisia etsivän verkostoyhteistyön toimintamalleja tulisi vahvistaa, ennen kuin yhteinen asiakas on löytynyt tai nuori on sellaiseksi määritelty. Tässä yhteydessä arviointitutkimuksen huomio kiinnittyy viranomaisverkostossa tapahtuvaan tiedonvaihtoon, sen katkoksiin, tietojen vaihdon puutteellisuuksiin, sen puuttumiseen kokonaan ja samalla tietojen vaihdon vahvistamiskäytäntöihin. Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että kehittämistyön aikana tätä pääkehittämisen kohteeksi valittua etsivän työn vaihetta kutsuttiin verkostotyöksi sitä sen tarkemmin erittelemättä (Kosketuspinta-projektin kokousmuistiinpanot ja -muistiot). Tämä on mahdollisesti ollut lisätekijä, joka on luonut epäselvyyttä projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan välille siitä, mitä verkostoyhteistyön lisäämisellä Kosketuspinta-projektissa tarkoitetaan ja mitä verkostoyhteistyön vaihetta projektissa on tarkoitus kehittää. Seuraavassa tapausesimerkissä tulee esille, kuinka tuen tarpeessa oleva päihdenuori olisi todennäköisesti voinut hyödyntää omassa tilanteessaan tietoa, että omalta asuinpaikkakunnalta löytyy A-klinikkasäätiön toimintana Turun nuorisoasema. Nuori toteaa, että hän ei silloisissa hoitopaikoissaan ollut saanut tätä tietoa eikä tukea hänelle sopivien muiden paikallisten palveluiden etsimiseen: Nuori 25 29/N(1): En ja mä itse asiassa ihmettelen sitä ettei ollu mistään koska mä olin kuitenki, mä kuuluin mielenterveyspalveluiden piiriin ja mä olin todellakin ollu siel hoito-osastolla jo kuukauden ja. Mist mä sain tietää oli todellakin tää mun kaveri joka oli käyny täällä [nuorisoasemalla]. Kaupungin puolelt mä on ollu omas terveyskeskukses mielenterveyspuolella. Sit mä oon ollu sosiaalitoimiston kautta mut sielläkää ei mitää sanottu mut siel nyt ei ikinä saa mitään infoo mistään. [---] Sit mä olin siel mielenterveysosastolla tuol aa kolmosella, ja mul on kavereita ollu 20

[siellä] missää ei mainitakkaa tätä, ei mitää mainintaa. [---] Ei mitään esitteitä, ei mitään lappuja missään seinillä, ei mitään mainintaa. Ja kuitenkin silleen ajattelee että mun ikäluokkaa mitä tuolla pyörii näil osastoilla ni kaikil on päihdeongelmia sen lisäks et on mielenterveysongelmia. Kun kehittämistyön päätähtäin pidetään matalan kynnyksen tasolla, huomataan jatkuvasti lisää mitä erilaisimpia yhteistyön kohtia ja vaiheita, joissa toimivaa tietojen vaihtoa ja verkostoyhteistyötä voidaan hyödyntää nuorten päihde- ja huumeriippuvuuksien kanssa työskentelevien välillä. Seuraavassa esille nousee esimerkiksi tietojen vaihto, jossa palvelutarpeen ennakoinnin kannalta keskeiseksi voisi nousta tiivis yhteistyö lasten ja nuorten terveyspalveluiden, sosiaalityön ja toisaalta poliisi- ja tulliviranomaisten välillä. Nuori 25 29/M(1): Periaatteeshan se on kyll jotenki, ihan sama mitä päihteit liikkuu, mut sit ne ongelmat on aina vähän erilaisii. Et sillo 90-luvul ne ongelmat oli et ihmisii kuoli tosi paljon siihe heroiiniin. Ja sit jos liikkuu amfetamiinii nii ongelma on sit taas mielenterveyspuolel. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektin mahdollisuudet tulla nuorta vastaan tämän tyyppisissä tilanteissa ovat hyvät ajatellen jalkautuvan työotteen mukaisia työkäytäntöjä projektissa. Kosketuspinta-projektin jatkokehittämistyön mukaista tässä yhteydessä olisi, että projektin vakiinnuttua Turun nuorisoasemalle sieltä olisi osoitettavissa tukihenkilö tämän tyyppisiin nuoren tilanteisiin. Se edellyttää nykyistä enemmän instituutioiden välillä sovittuja johtotason linjauksia ja sopimuksia ruohonjuuritason matalan kynnyksen palvelutarjonnasta. On resurssien hukkaamista, mikäli tietoa ei ole tai se ei jostain syystä siirry verkostoyhteistyökumppaneiden välillä. Sille, jolle palvelusta olisi eniten hyötyä, koituu sen löytymättömyydestä myös todennäköisesti eniten harmia. Kosketuspinta-projektissa tehtävässä verkostotyön muodossa painottuu tässä yhteydessä ulottuvuus, jota voi kutsua etsiväksi verkostoyhteistyöksi. Sen tavoitteena on puuttua nuoren päihteiden ja huumeiden käyttöuraan ehkäisevästi. 1.2.2 Jalkautuva verkostoyhteistyö Kosketuspinta-projektin etsivää verkostoyhteistyötä koskevan kehittämistyön tähtäimessä on Turun nuorisoaseman profiloituminen palvelun tarjoajana, josta nuori itse, nuoren lähiverkostoon kuuluvat tai nuoren kanssa työskentelevät viranomaiset tietävät löytävänsä matalan kynnyksen tuen mahdollisimman samanaikaisesti, kun nuorella ilmenee siihen tarvetta. Kysyisin vielä uudestaan, että eikö esimerkiksi näillä teidän terveyskeskuskäynneillä, niin sielläkö ei oo silloin annettu tästä [nuorisoasemasta] infoa tai tietoa? Äiti II: Ei. Eikö ollut mitään? Äiti II: Ei todellakaan, ei mitään. 21

Eli työntekijä ei osannut neuvoa tänne eteenpäin? Eikä siellä oo ollut tämän esitteitä? Äiti II: Ei ainakaan meidän silmiin osunu. Ei niin [tyttärellekään], ei koskaan mainittu, vaikka hän on [muiden terveysongelmien] takia hän on ollut TYKS:ssä. Ei osastolla, mutta siellä ensiavussa. Ei tästä oo kukaan maininnut, ei todellakaan. Täysin sattumalta se oli. Ja mä en ainakaan, en tietenkään mä tiennyt tämmöisestä paikoista yhtään mitään. Mä en ollut ikinä kuullutkaan mistään nuorisoasemasta, enkä tämmöisistä hoitopaikoista. Palvelun tuottajan puolelta kysymys on kehittämistyöstä, jossa tähtäin tulee asettaa siihen, että asiakas löytäisi aiempaa helpommin matalan kynnyksen palvelut. Tähän voidaan Turun nuorisoasemalla päästä Kosketuspinta-projektissa tehtyjen huomioiden mukaan vain, mikäli nuorisoasema panostaa nykyistä enemmän omasta toiminnastaan tiedottamiseen ja sen markkinoimiseen muille päihdealan toimijoille. Toiminnasta tulee tiedottaa säännöllisesti ja jatkuvasti ja sen tulee muotoutua Turun nuorisoasemalla vakiintuneeksi käytännöksi. Kosketuspinta-projektista tiedottaminen ulospäin oli vahvinta projektin alussa. Tarkasteluvälin 2011 2013 aikana tiedottaminen on vähentynyt ja satunnaistunut projektin viimeistä toimintavuotta kohti tultaessa verrattuna sitä projektin käynnistämisvaiheeseen. Kosketuspinta-projektissa on tehty valinta kohdistaa toiminnasta tiedottaminen projektin avainyhteistyökumppaneille (ks. Kosketuspinta-projektin yhdistys- ja järjestöyhteistyökumppanit luvussa II). Jalkautuvan verkostoyhteistyön kehittämisen kannalta tärkeää on ollut tunnistaa avainyhteistyötahoja, niin päihdealan toimijoita kuin tahoja, joissa nuorten riippuvuuksilla oirehtimisen eri muotoihin usein ensi kertaa havahdutaan. Kosketuspinta-projektin suunnittelupäivässä syksyllä 2013 tällaiseksi avainyhteistyön kentäksi tunnistettiin kohderyhmänuorten kannalta muun muassa yläkoulut, ammatilliset oppilaitokset ja lukiot. Minkälaisena ehkäisevän päihdetyön kenttänä koulu- ja opiskeluympäristö näyttää nuoren näkökulmasta? Taulukon 7 tapausesimerkit kertovat kahden nuoren erilaisesta päihteidenkäyttöhistoriasta yläkouluikäisenä. Ensimmäinen tapaus avaa, miksi nuorten päihdepalveluiden olemassaolosta kertovalla ajantasaisella tiedolla ehkäisevänä toimintana on erittäin merkitsevä rooli kehitettäessä nuorten päihdepalveluita. Tapaus on esimerkki viranomais- ja palveluverkoston yhteistyöstä, jossa tiedonvaihto on onnistunutta. Toisen tapauksen kohdalla voidaan esittää Kosketuspinta-projektin kehittämistyön eetoksesta nouseva kysymys: olisiko ehkäisevä päihteiden ongelmakäyttöön puuttuminen voinut katkaista kyseessä olevan nuoren käyttöuran kehittymisen ja säästää hänet noin 15 vuotta kestäneeltä huumeriippuvuudelta? Tuossa elämänvaiheessa kyseinen nuori ei kuitenkaan tullut oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikealla tavalla etsityksi. Tutkimus ei tässä yhteydessä jossittele sitä, olisiko Kosketuspinta-projektin jalkautuva työtapa ollut kyseiselle nuorelle aikoinaan oikea etsityksi tulemisen tapa. Matalan kynnyksen palveluiden kehittämistyön kannalta huomio kiinnittyy siihen, että tämä vaihtoehto puuttui kokonaan. 22

Taulukko 7. Ratkaisevia tienristeyksiä nuoren päihteidenkäyttöhistoriassa. Tapaus 1: Koulun toimia yläkouluaikana Sillon ku sä tulit nuorisoasemalle ni mikä sun tilanne oli sillon? Nuori 25 29/N(2): Tilanne oli se että mä olin sen verran omasta mielestä sen verran siinä rajalla että mä alkasin oikeesti, tullu alkoholiriippuvaiseksi. Että mä terveydenhoitajan lähetteestä sain tai hän sanos et ota yhteyttä nuorisoasemaan et hae apua tohon aikasessa vaiheessa et sul ei oo vielä täysiriippuvuutta alkoholiin. Oliko terveydenhoitaja ensimmäinen joka on havainnu tän siellä koulussa? Nuori 25 29/N(2): Joo, on. Koska mul oli sillon ihan hirveesti alkoholinkäyttöö et mul oli toi verenpaineki tosi korkealla. Mä en käyny koulua ja mä lintsasin koko aika sieltä ni se varmaan siitä kattos et nyt kannattaa hakee apuu tossa vaiheessa. Nii. Saiksä sanottuu siellä terveydenhoitajalle et sul on alkoholin kanssa ongelmia? Nuori 25 29/N(2): Joo. Ja sit hän kehotti että soita sinne [Nuorisoasemalle] saman tien että kysy että pääsetkö sä sinne juttelemaan. Siitä mää sitten oikeestaan, tää lähti tää homma. Tapaus 2: Koulun toimia yläkouluaikana Nuori 25 29/M(1): Kyl ne [koulussa] sen [päihteidenkäytön] arvas tai sillee mut et ku nyt puhutaan yläasteajast, ni ei tota noin ni, mä kerran taisin mennä krapulas kouluun ja se [opettaja] vaa sano sit et mee kotiin selvittää pääs. Kyl siit sit otettii mun muistaakseni yhteyt vanhempiin ja sillee mutta. [Lähiomaisella] oli siihe aikaa aika paha se alkoholinkäyttö tai sillee et se käytti paljo ni, eihä se osannu siihe sit sillee puuttuu kuitenkaa. Ei sil ollu voimavaroi, voimavaroi jotenki. Et ei kyl mihinkää terveydenhoitajalle passitettu eikä mitää, mitää semmosta. Ja itse ei sen ikäsenä varmasti kauheen aktiivisesti hakeudu mihinkään? Nuori 25 29/M(1): Ei, eihän sen ikäsenä viel oo mitää ongelmaa sen kans, se on hauskaa vaan. Hauskaa se vaan oli. Koulutuksen ja kouluelämän inkluusiota ja ekskluusiota lisääviä tekijöitä tarkastelleen Gudmund Hernesin (1974) mukaan vaikuttaa siltä, että koulutuksella on eroavuuksia luovia rakenteita, jotka ylläpitävät sosiaalisia eroja. Klassikkotekstissään Erilaisuuden uudelleentuottaminen (1974) Hernes on osoittanut, että koulutussysteemi erilaisuuden vähentämisen sijaan suuressa määrin tuottaa lapsissa uudelleen ne sosiaaliset eroavuudet, jotka olivat löydettävissä heidän vanhemmiltaan. Kouluelämää on pyritty muokkaamaan ja organisoimaan niin, että se loisi sosiaalista tasaisuutta ja toimisi sosiaalisten erojen uudelleentuottamista vastaan. Opettajilla on keskeinen asema hyvän koulun rakentamisessa. Tutkimuksissa on tuotu esiin, että opetettavien aineiden tiedollisen hallitsemisen lisäksi oppimiselle ovat tärkeitä myös ihmissuhdetaidot, sääntöjenhallintataidot ja didaktiikan osaaminen. Hernesin keskeisin näkemys on, että näiden osaamisalueiden huomioiminen ja kehittäminen pedagogisessa koulutuksessa ja kouluelämän kehittämisohjelmissa palvelee montaa tarkoitusta, mutta juuri eniten marginalisoituneimmat ovat eniten riippuvaisia hyvin toimivasta koulusta (Hernes 1974). Arviointitutkimuksen näkökulmasta jalkautuvaa verkostoyhteistyötä koskevan kehittämistyön keskiössä Kosketuspinta-projektissa on luoda ruohonjuuritasolla toimiva matalan kynnyksen 23

palvelu. Kehittämisideana on, että nuorten päihde- ja huumeriippuvuustyö jalkautuisi kouluihin ja oppilaitoksiin tukihenkilön muodossa. Toimintamallissa nuorelle luotaisiin koulun sisään nuorisolähtöinen avoin tila ja vapaaehtoisuuteen perustuva tapa tavata päihdealan ammattilainen nuorelle sopivalla hetkellä. Koulun ja oppilaitoksen taholta tukihenkilön rooli tulisi nähdä myös niin, että tukihenkilön kanssa keskusteleminen voisi olla yksi matalan kynnyksen palveluajattelulla toimiva tapa toimia nuoren kanssa silloin, kun koulujärjestelmän vaihtoehtona olisi siirtää nuori pois kouluarjesta. Nuori 25 29/M(1): Ei osaa siel [koulussa] sillee sanoo sitä asiaa, ainakaa mä en osannu. Et kyllähän se huomattiin koulussa et mun käytös niinku oli, oli jotenki erilaista ja epäsosiaalista mut se kuitattiin sillä et mut siirrettiin tarkkailuluokalle. [---] Eniten siin ehkä vaikuttaa kuitenki se että koska sen ikäsenä ei mul ollu mitää ongelmaa sen asian kans. Mul oli ulospäin kaikki tosi hyvin ja mä en itte puhunu siit ongelmasta ni ei ketää voi tietää sillee. Ja siihenhä puututtiin sillee et mut siirrettiin tarkkailuluokalle. Et periattees se puuttuminen oli sitä et lähe pois täält koulust ja et siirrä ne ongelmat muualle. Ja sit taas ku tarkkailuluokal mä olin ni siel oli muil oppilail paljo niinku näkyvämpii ongelmii ku mulla et mä en ollu siel niinku niin näkyvä tapaus. Et se jotenki varmaan vaikutti siihen. Ja sitte ei ollu mitää halukkuutta käydä missää opinto-ohjaajal tai psykologil tai mitää vastaavaa. [---] Joo, siis mä oon sitä mieltä et koululaitokses pitäs enemmän ottaa huomioon yksilöt koska kaikki ei opi samal taval eikä kaikille käy se sama oppimismalli, et sehän on ihan selvä juttu. [----] Koululaitoksis pitäs ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Siinä on just se että, mullaki et jos sä et sopeudu nyt tähän kouluun ni sit sut siirretään tarkkikselle. 1.3 Asiakaslähtöisyyden lisääminen matalan kynnyksen palveluihin hakeutumisessa 1.3.1 Asiakaslähtöisten palvelumallien kehittämistyö Päihde-, huume- ja muilla riippuvuuksilla oirehtivan nuoren arki on pääsääntöisesti vaikeaa. Nuori 25 29/M(1): Ei mul ollu kämppää ees, et mä olin niinku kavereitten nurkis tai mutsin kämpäs kun [asui muualla], ni mä olin tosi niinku yksin ihan joka tasol mä olin ja sit niinku, jotenki et ei ollu, ollu mitää ystävii. Nuori 25 29/N(1): Mul oli paha amfetamiiniongelma ja mä rupesin käyttää kaikkee muutaki [---] Nuori 25 29/M(1): Et jotenki se on se, se pohja oli vaan niin vahva et. Oisin vaan niinku tappanu itteni mut ei mul sit ollu pokkaa tehä sitäkään et, jotain muuta siihenki kärsimyksen tilaan piti sit löytää ja silleen et. Oli, olihan mul tos noin niinku vuosien varrella [ < 10] kertaa, kun mut on herätetty henkiin ja silleen, ne on ollu vahinkoi, vahinkoi niinku yliannostuksii. 24

Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa huomiota on suunnattu muun muassa Turun nuorisoaseman toimintatilojen asiakaslähtöiseen suunnitteluun. Kehittämistyön pääajatuksena on nuoren palveluympäristöjen viihtyisyys ja kutsuvuus. Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa elää vahvana eräänlainen tervetuloa meille -toimitila-ajatus. Keskeistä on projektin tapa kiinnittää huomiota tiloihin, tilan käyttöön, valaistukseen, sisustukseen ja laajemmin asiakastyön ympäristöön. Nuori 25 29/M(1): Tällasis palveluis pitäs miettii sitä et miten se asiakas sen [kohtaamistyön tilan] kokee. Ja sit ku on kyse kuitenki tunne-elämän sairaudest sillee niinku ni. Et me ollaan tosi herkkii reagoimaan tämmösiin niinku ympäristöön ja kaikkeen tämmöseen ni. Esimerkiks täälläki on pikkasen niinku jotenki kliinistä ympäristö, tai ahdistava ehkä vähä, täs on vaikee niinku oikeesti sillee avautuu semmosen ihmisen ketä ei oo sitä tehny ennen. Et kyl se on niinku tosi tärkee se ympäristö, mis sitä tapaamist tehään. [---] Sil on tosi paljon merkitystä ja se perustuu just siihe turvallisuudentunteeseen. Ja siihe et pystyy niinku rentoutuu siin tilantees. Tälle asiakaslähtöiselle kehittämistehtävälle, kuten edellä olevassa haastatteluesimerkissä tulee esille, tuli Turun nuorisoaseman muuton myötä hyvä mahdollisuus. Muutto uusiin toimitiloihin avasi projektille mahdollisuuden sisustaa tiloja Kosketuspinta-projektin toiminta-ajatuksen mukaisesti asiakasta tervetulleeksi toivottavalla ja kodinomaisen kutsuvalla tavalla. Arviointitutkimuksen mukaan tilojen asiakaslähtöiseen suunnitteluun kiinnittyy Kosketuspinta-projektissa myös kaksi muuta asiakasta matalakynnyksisesti vastaan tulevaa kehittämiskohdetta. Nämä arviointihetkellä ideointivaiheessa olevat kehittämiskohteet olivat Turun nuorisoaseman uudenlainen päivystyskäytäntö ja uudenlainen tutustumiskäytäntö. Uudenlaisen päivystyskäytännön tausta-ajatuksena toimii tieto siitä, kuinka keskeisessä roolissa hoitoon pääsyn oikea-aikaisuus on huumeriippuvaisen hoitoonhakeutumismotivaation kannalta. Alla oleva keskustelu kertoo nuoren kriisitilanteesta, jossa hoitoon pääsyn oikea-aikaisuus koitui hänen huumeriippuvuutensa merkitykselliseksi taitekohdaksi. Keskeytän tässä, se, että sä pääsit sillon ku sul oli näin rankkaa se, vois sanoo elämän käänteentekevin vuorokausi taustalla, et sä pääsit sit tosiaanki heti seuraavana päivänä sinne, luuleksä et sillä oli merkitystä? Nuori 20 24/M(2): Oli tosi paljon. Entä jos sitä ei ois tapahtunu? Nuori 20 24/M(2): Sit luultavasti siin ois tullu se et mä oisin joutunu sitten taas, mul kävi tosi hyvä tuuri et mä pääsin niin nopeesti koska jos en mä ois päässy ni mä oisin joutunu olee ilman lääkkeit, ilman mitään sit kotona vaan bostaamaan et mä pääsen ni, kyl sit mä oisin, en tiedä mitä ois tapahtunu et voi olla et mä oisin sit ehkä, luoja tietää oisinko mä tullu katumapäälle vai mitä. Mut fakta on se, et kyl mä oisin jotain siihen oloon sit lähteny tasottaa heti ku mahdollisuus 25

ois ollu. Mä oon siit tosi kiitollinen et mä pääsin niin nopeesti niin lyhyel varotusajal et mä soitin sinne ja siel oli heti seuraavan päivän se paikka jollon saavun sit. Et se oli jotenki tosi mahtavaa et. Se oli tosi tärkeet. Etsivän nuorisotyön tekemisen edellytys on lähes on line - luonteinen reagointiherkkyys niin nuoren elämänhistoriallisille kuin nuoren sen hetkistä terveydentilaa ja elinoloja lähisuhteissa koskeville tekijöille (Puuronen 2014). Kosketuspinta-projektissa nähdään matalan kynnyksen palveluajattelun mukaisesti, että akuutissa avun tarvitsemistilanteessa päivystyskäytäntö voi toimia samankaltaisesti hoitoon motivoitumishalun herättäjänä kuin yllä kuvatussa kriisitilanteessa saatu oikea-aikainen hoitoon pääsy on toiminut. Uudenlaisen päivystyskäytännön soveltuvuutta asiakkaan kriisitilanteeseen on tarpeen kehittää edelleen. Projektin arviointihetken aikaiset kehittämisideat viittaavat siihen, että uuden päivystyskäytännön perusajatuksena on vastata asiakaslähtöiseen matalakynnyksiseen palvelutarpeeseen ja mahdollistaa nuorelle tilanne aika ja paikka jossa nuoren ensisijaisena tarpeena on kohdata toinen ihminen. Minkälaista toimintaa sä toivosit sinne? Nuori 20 24/M(1): Ihan kunnon, enemmän henkilökuntaa et ne keskittyis enemmän asiakkaisiin ja tulis oikeesti kysymään mitä sulle kuuluu. Sit ei paljoo siel oo ollu. Muutama siel oli. [---] Semmonen mikä ei oo mikää velvollisuus minne pitää, antaa vaikka lappu kättee että tule ku oot valmis tulemaan ja, annetaan tällanen mahollisuus että tule vaan. Ni siin on esimerkillisesti. Uudenlaisen päivystyskäytännön tarve on huomattu Kosketuspinta-projektin kehittämistyön tuloksena. Sen käyttöönoton mallintamisen olisi arviointitutkimuksen mukaan tarkoituksenmukaista käynnistyä projektin viimeisen toimintavuoden aikana tai kuulua projektin jatkokehittämiskohteisiin. Uuden päivystyskäytännön kehittämistyön seuraavana vaiheena voitaisiin esimerkiksi nähdä selvitys siitä, kuinka malli voidaan käytännössä toteuttaa. Tulisiko se esimerkiksi rakentaa osaksi vastaanottotoimintaa? Selvitettäväksi voitaisiin esimerkiksi asettaa toimintamalli, miten vastaanottovirkailija ja vastaanotolla sillä hetkellä työskentelevä ohjaaja-lääkärityöpari ottaisivat asiakkaan vastaan Turun nuorisoasemalla. Kosketuspinta-projektin kehittämistyön tuloksena on huomattu tarve uudistaa myös Turun nuorisoaseman tutustumiskäytäntöjä. Myös tämä matalakynnyksinen palvelu oli projektin arviointihetkellä ideointivaiheessaan. Uudenlaisen tutustumiskäytännön tausta kiinnittyy vastaavasti Kosketuspinta-projektin tavoitteeseen lisätä nuorten päihdepalveluiden tarjontaa a) muokkaamalla palveluita asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja b) linkittämällä palvelut palvelualueen muiden päihdealan toimijoiden palvelumalleihin. Arviointitutkimuksen mukaan uuden tutustumiskäytännön luominen edellyttää myös uuden työparityö-toimintamallin käyttöönottoa. Hypoteettisesti mallinnettuna sen tavoitteena on toimintamalli, jonka mukaan samalle palvelualueelle kuuluva päihdealan toimijataho tuo oman 26

asiakkaansa tutustumaan Turun nuorisoaseman tiloihin ja palveluihin. Turun nuorisoasemalla toimisi vastaavasti nimetty yhteistyökumppanityöpari tutustumistapaamista varten. Tutustumiskäytäntömallin avulla nuorelle luodaan konkreettinen matalan kynnyksen palvelu (esimerkiksi kahvihetki), jossa kahden eri organisaation työntekijät kuuntelevat, minkälaisia tuen tarpeita tapaamiseen tulleella nuorella sillä hetkellä on. Tarkoituksena on, että kyseinen työpari ja nuori sopivat tutustumistapaamisen aikana, millä tavalla Turun nuorisoasemalla tarjolla oleva päihdetyön osaaminen ja nuorille suunnattu toiminta voisi tulla osaksi sitä tukipolkua, joka nuorelle on syntynyt jo tutustumiskäyntiä sopineen yhteistyökumppanitahon kanssa. Nuoren asiakkuus ei tutustumiskäyntimallissa siirry pois nuoren tutustumiskäynnille tuoneelta palvelutaholta vaan kumuloituu Turun nuorisoasemalta saatavilla olevalla osaamisella ja palveluilla. Kyseinen laajemman palvelualueen toimijoille suunnattu uusi tutustumiskäytäntö-toimintamalli tulisi Turun nuorisoasemalla käynnistää Kosketuspinta-projektin viimeisenä toimintavuotena tai siirtää projektin jatkokehittämisen kohteeksi, kuten edellä on todettu uuden päivystyskäytännön kohdalla. Jotta projektilähtöiset kehittämisideat eivät jää projektin aikaisiksi kehittämisajatuksiksi, on erittäin tärkeää, että kehitteillä olevat uudenlaiset asiakaslähtöisesti nuorta vastaantulevat toimintamallit mahdollistetaan johtotason sopimuksin. Projektissa kehittämisideointivaiheessa olevien päivystys- ja tutustumiskäytäntömallien käynnistämiseen tarvitaan työntekijän työnkuvasta erikseen määriteltyä aikaa. Tämä puolestaan edellyttää työntekijän muiden työsuoritteiden vähentämistä tai uudelleenorganisointia määräajaksi. 1.3.2 Työparityömallinnokset matalakynnyksisten palveluiden kehitystyössä Arviointitutkimuksen mukaan voidaan nähdä, että Kosketuspinta-projektin kehittämistyö sitoutuu laajemmin työparityömalli-työtapaan, joka on yksi keskeisimmistä etsivässä nuorisotyössä käytetyistä menetelmistä (esim. Hjort 1995; Männikkö 2011; Kaartinen-Koutaniemi 2012). Vaikuttaa siltä, että työparityömalli ymmärretään Kosketuspinta-projektissa kahdella eri kentällä toimivaksi. Ensimmäisessä mallissa on kysymys Turun nuorisoaseman jalkautuvan työntekijän ja organisaation muiden työntekijöiden välisestä työparityöskentelystä (kuvio 1). Mallissa korostuu työntekijöiden ammatillisen ja menetelmällisen osaamisen yhdistäminen oman organisaation sisällä. Mallin käytännön esimerkkinä toimii edellisessä kappaleessa kuvattu Kosketuspintaprojektissa ideointivaiheessa oleva uudenlainen päivystyskäytäntö. 27

Nuorisoaseman jalkautuva työntekijä Nuoren erilaiset tuen tarpeet Nuorisoaseman toiset työntekijät Kuvio 1. Työparityömalli 1: Turun nuorisoaseman jalkautuva työntekijä ja organisaation toinen työntekijä. Toisessa mallissa (kuvio 2) on kysymys Turun nuorisoaseman jalkautuvan työntekijän ja sen yhteistyötahon tai palvelualueen päihdenuorten kanssa työtä tekevän työntekijän työparityöskentelystä. Siinä korostuu yhtäältä Turun nuorisoaseman ja sen yhteistyökumppanien ja toisaalta palvelualueella laajemmin päihdenuorten kanssa työtä tekevien välinen ammatillinen dialogi ja käytännön yhteistyö. Mallin käytännön esimerkkinä toimii edellisessä kappaleessa kuvattu Kosketuspinta-projektin kehittämisidea Turun nuorisoaseman tutustumiskäytännöstä. Nuorisoaseman jalkautuva työntekijä Nuoren erilaiset tuen tarpeet Yhteistyökumppanin ja/ tai palvelualueen toimijatahon työntekijä Kuvio 2. Työparityömalli 2: Turun nuorisoaseman jalkautuva työntekijä ja palvelualueen toimijatahon työntekijä. 28

Kuvion 2 mukaisen työparityömallin tarkoituksena on yhdistää yhteistyökumppanin tai palvelualueelta löytyvän muun toimijatahon perusosaaminen yhteisessä asiakasprosessissa, jonka tavoitteet on määritelty yhdessä nuoren kanssa. Toimintamallin suunnittelutyövaihe synnytti Kosketuspinta-projektin ohjausryhmäpalavereissa laajan ja vilkkaan keskustelun organisaation perustehtävästä ja toiminnan kohderyhmästä. Seuraavassa esimerkki arviointihetken aikaisesta kehittämistyöstä, jossa reflektoitavana on oma organisaatio-osaaminen teemaan liittyen: Projekti: Että me ollaan kuitenkin aika vankkoja tämmöisiä päihdetyön osaajia. Meillä on tässä yhteisössä se, että mehän tehdään aika lailla työtä niin kun siinä mielessä korjaavalla tasolla, [-- -] meidän näkemys on kuitenkin hyvin pitkälti niin kun aika vakavan syrjäytymisen ja vakavan päihderiippuvuuden hoidosta semmoinen näkemys ja työkokemus. Ja tietysti, jos miettii sitä, että mitä me kenties voitas antaa, niin varmaan se ois juurikin se näkökulma siihen, että mikä merkitys sillä, niin kun pitkään jatkuneella päihteiden käytöllä saattaa niin kun olla siihen nuoren tilanteeseen tai sitoutumattomuuteen tai muihin ongelmiin. Tai ongelmiin, jotka ilmenee sitten ehkä jollakin muulla tavalla kuin pelkästään päihteidenkäyttönä. Ja tietenkin se, että kun meidän kans puhutaan niin paitsi päihteiden kanssa vaikeuksissa, niin useimmilla, suurimmalla osalla siellä on myös tavalla tai toisella mukana mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Niin, niin tietysti se, että varmaan se meidän osaaminen vois olla, jos me tehtäs esimerkiksi työparityötä enemmän tai oltas rinnalla kulkijoita, niin sen mielenterveys-päihdeaspektiivit ja tietotaidon vois jakaa sit vaikka jonkun etsivän työntekijän kanssa. Niin, niin se varmaan vois olla se, se meidän annettava. Erittelyä käytiin esimerkiksi siitä, painottuuko oman organisaation ja projektin sekä toisaalta yhteistyökumppaneiden harjoittamassa etsivässä nuorisotyössä esimerkiksi koulupudokastyö vai vankilasta palautuvien nuorten kanssa tehtävä etsivä työ, työ- ja elinkeinotoimiston asioiden hoitamiseen liittyvät kysymykset, toimeentuloasioiden ja velkajärjestelyjen hoitamiseen liittyvät asiat vai jatkohoitopaikan järjestymiseen liittyvä asioiden hoito yhdessä nuoren kanssa. Keskustelunavaus, jossa kartoitettaisiin edellä kuvattujen moniammatillisten työparityömallien käynnistämistä, oli arviointihetkellä tekemättä Turun nuorisoaseman perustoiminnan ja projektin välillä. Ootteks te [työyhteisössä], ootteko voinut teidän verkostoja jo vertailla tai miettiä, keiden kanssa tässä voi olla jotain yhteistyöpintaa? V: Ei sitä oo systemaattisesti mietitty, että kaikki mitä mietitään ja keskustellaan, niin aina vähän asiakastapaamisten välissä jossain kahvihuoneessa sitten. H: Niin epävirallisia? V: Justiinsa. Epävirallisia. 29

Arviointitutkimuksen mukaan edellä kuvattua kehittämismallia 2 (eli työparityömallia, Turun nuorisoaseman jalkautuva työntekijä ja palvelualueen toimijatahon työntekijä) edustavia työparityömallikombinaatioita voisi olla mahdollista käynnistää esimerkiksi seuraavien toimijoiden välille (kuvio 3). Turun kaupungin päihde psykiatrian poliklinikka, Nuorten psykiatrinen poliklinikka, Turun katkaisuhoitoasema, Turun terveysasemat, Terveysneuvontapiste Milli, sosiaalitoimi Koulut ja oppilaitokset (perus asteen, toisen asteen koulutuksen terveydenhoitajat) Nuorisoaseman jalkautuva työntekijä Nuoren erilaiset tuen tarpeet Järjestöt ja yhdistysten työntekijät (V-S:n Sininauha ry, Tietu ry, NA- ja AA-ryhmät, A-kilta, Turun katulähetys ry), Turussa toimivat päivä- ja palvelukeskukset Asumispalvelut mielenterveyskuntoutujille, päihdehuollon asumispalveluiden toimipisteet, tukiasuntopalvelut, palvelut asunnottomille (ohjaajat) Ammatillista etsivää nuorisotyötä (kunta-ala) sekä seurakunnan ja järjestösektorin etsivää nuorisotyötä tekevät Kuvio 3. Työparityömallien mallinnoksia. 30

Arviointitutkimuksen näkökulmasta katsoen työparityömallien lähtökohtana on nuoren tuen tarpeiden mukainen matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen. Tapaamispaikkana toimisi mallin vakiintumiseen asti Turun nuorisoasema. Molemmissa malleissa työparityöskentely toteutuisi nuoren kanssa keskusteluapuna ja asioiden hoitamiseen ja edistämiseen kiinnittyvänä tukena. Huomionarvoista on kehittämisideoinnin painotus nähdä työparityömallin työ duadisen sijaan triadisena eli kahden työntekijän ja nuoren välisenä, kolmenlaista eri toimijuutta kohtaamiseen tuovana tilanteena. Siten kohtaamisessa hyödynnettäisiin nuoren näkemystä tilanteestaan ja työntekijöiden nuorten päihteidenkäytöstä syntynyttä työkokemusta ja ammatillista osaamista. Nuorisoaseman jalkautuva työntekijä tuo tapaamiseen päihdeosaamisen ja päihdealalla toimimisen työkokemuksen Tilanne/Nuori (1 ) Nuoren erilaisiin tuen tarpeisiin vastaaminen Työparityötyöntekijä tuo tapaamiseen oman erityis-osaamisensa ja sen mukaisen työkokemuksensa Kuvio 4. Työparityö ja nuoren tuen tarpeisiin vastaaminen. Jalkautuva työparitoimintatyö (kuvio 4) rakentuu lähtökohtaisesti nuoren oman näkökulman kuulemiselle, jonka suhteen työparin edustaman päihdeosaamisen, nuoren tarpeista käsin määrittyvän erityisosaamisen tai elämänhallintaa muulla tavoin tukevan ammatillisen avun on tarkoitus määrittyä. Tavoitteena on rakentaa kokonaiskuva nuoren tarvitsemasta hoidosta ja tuen tarpeista ei etsiä käypää hoitoa ainoastaan alkoholi- ja huumeriippuvuuteen. Äiti II: Ja sitä toivoisin, että se nähtäis tuolla yleisellä puolellakin enemmän terveydenhoidossa, että kun huumeiden käyttäjillä on niinku muitakin ongelmia, mielenterveysongelmia lähes kaikilla varmaan, niin että hoidettas kokonaisvaltaisesti. Ettei ajatella niin, että täytyy ensiks hoitaa tämä huumejuttu. Sen jälkeen voimme ruveta hoitamaan niitä sun muita juttujasi. 31

2 Hoitokontaktiin sitoutuneisuutta vahvistavan yksilöllisen tuen kehittäminen 2.1 Työote hoitoon kiinnittämisvaiheessa Hjort (1995) korostaa, kuinka tärkeää etsivän ammattiauttajan on nähdä asiakas kokonaisena ihmisenä. Kosketuspinta-projektissa ensiaskelina hoitokontaktin aloittamisvaiheessa painottuvat etsivän nuorisotyön eetoksen mukaisesti ihmisyyden vaaliminen ja luvan ja tavoitteiden kysyminen. Projekti: Tuon heti alkuun nuorelle, että muista aina mähän en voi tietää alussa, tuleeko se enää ensi kerralla tai retkahtaako hän niin koviin aineisiin eikä saavu taas mutta siinä alussa, että muista, että tää on sellainen paikka, että tänne saa tulla aina. Häpeän tunnetta ei oo olemassakaan. Että se ihmisen, toisen ihmisen kohtaaminen. Ole toiselle hyvä. Ja hän on arvokas ihmisenä. Kaikkien ongelmien alla on se ihminen. Siellä on sielu. Siellä on se hyvä ihminen. Minun mielestä jotenkin sen löytäminen siinä heti alkuun, on H: Niin, tärkeä? Projekti: Tärkeä. Sen löytäminen sieltä esille niin kun heti. Ja pikkuhiljaa sieltä nostattaa sen ihmisen itsetunto. Koska se häpeä on monella sellainen asia, että ne häpeää, kun ne retkahtaa, kun ne ollut kuivilla. Ja ne retkahtaa, niin ne häpeää tulla [uudelleen]. Sen on hirveen moni sanonut, ettei kehtaa tulla. Ja sitten ei ota yhteyttä. Avainasemassa työotteessa ovat samat painotukset, joita esimerkiksi pitkän uran päihdetyössä eri työtehtävissä tehnyt Tuula Hursti tuo esille. Hursti alleviivaa hoitoon tulemisen matalaa kynnystä ja asiakkaan oikeutta hyvään hoitoon retkahduksista huolimatta. Hoitopaikkojen tulee olla asiakkaita, ei järjestelmää varten (Hursti 2011, 11 12). Avainasemassa on myös ammatillinen ote, jossa keskeistä on olla tarkastelematta nuorta pelkkänä ongelmakimppuna. Se, että työntekijä ei kiinnitä koko huomiotaan vain nuoren huumeiden käyttöön, ei tarkoita työntekijän liberaalia suhtautumista huumeisiin. Kuten Hjort toteaa, nuorta ei voi saada lopettamaan huumeiden käyttöä, ellei ole kiinnostunut myös hänen muista puolistaan. Hän kutsuu etsivän työntekijän asennoitumista tässä Gro Lieta lainaten työskentelyksi, joka ei keskity huumeisiin (Hjort 1995, 87). Sama periaate toimii Kosketuspinta-projektin johtoajatuksena asiakkaan kohtaamistyössä: Projekti: Mutta jotenkin se semmoinen, että saada nuoren kanssa se keskustelu auki, ettei puhuta pelkästään vaan ongelmasta ja päihteiden siitä hallittavuudesta ja vieroittautumisesta ja niistä keinoista, mitä voidaan tehdä. Siinä on niin monta asiaa tietysti. Käytännön asioiden järjeste- 32

leminen, joka tuottaa mielihyvän tunnetta, että asiat menee eteenpäin, ja sitä kautta itsetunto vahvistuu. [---] Siinä on niin paljon muuta. Hjortin etsivän nuorisotyön menetelmiin istutettuna kysymys Kosketuspinta-projektissa toteutettavassa työtavassa on eräänlaisesta kliinisen kuuntelukyvyn hallitsemisesta, jossa työntekijä on asiakkaisiinsa tasavertaisesti suhtautuva, moralisoimaton kuuntelija (Hjort 1995, 34). Tästä kertoo myös kuvaus Kosketuspinta-projektin asiakaskohtaamisesta: Näistä Kosketuspinnan tukijutuista, [---] niin pystytsä eritteleen niist työtavoist jotain mitkä on ollu erityisen avaavia sulle tai sä oot saanu kiinni jostakin? Nuori 20 24/M(3): Mul ei oo mitään valittamista. Projektityöntekijä on must ollu tosi hyvä ja mukava, tosi tsemppaava. Tosi suvaitsevainen, se aattelee et ihminen ois ihan millanen ikinä oliskaan, ni se kohtelee kaikkia samalla taval ja on yhtä mukava kaikille. Se on myös tosi huumorintajunen. Työtä tehdään persoonalla ja työotteessa on mukana työntekijän persoonallisia ominaisuuksia. Olisi kuitenkin työntekijän ammatillisen osaamisen väheksymistä nähdä työote pelkästään persoonasta riippuvaisena. Työote on ammatillisesti vaativa juuri sen vuoksi, että nuoren kohdatessaan etsivän työntekijän on samanaikaisesti onnistuttava heikentämään muun muassa ammattiroolinsa ulkoisia tunnusmerkkejä. Kosketuspinta-projektissa tähän käytettyjä tapoja ovat esimerkiksi seuraavat: Projekti: [---] Kun mennään viranomaisten luo ja istutaan siinä pöydän ääressä tai sä istut sen toimistotuolin toisella puolella, niin se on aikamoinen asetelma nuorelle. Siinä tulee heti se semmoinen viranomainen tapa. Että poistun tästä omasta huoneestakin välillä, välillä me istutaan tässä, mutta rennosti kengät potkitaan pois jalasta suunnilleen ja istutaan tässä. Pistetään kynttilä palamaan, että tulee semmoinen hyvä fiilis. Mutta mieluummin ehkä mennään tuonne ryhmätilaan ja ollaan siellä sohvassa ja jutellaan. Se tila voi olla äärettömän, mä uskon siihen tilaan, missä tilassa, millä tavalla. Nuoren hoitoon kiinnittämisen vaiheeseen kuuluu Kosketuspinta-projektissa yhteistyösopimuksen tekeminen nuoren kanssa. Nuorelta pyydetään lupaa hänen asioiden edistämiseen viranomaisyhteistyössä: Projekti: Että sitten lähdetään ihan systemaattisesti nuoren kanssa, kun hän tulee tänne, niin hän tekee mun kanssa ensinnäkin sopimuksen, jossa hän antaa kirjallisen luvan mulle olla tekemisissä kaikkien virnaomaisten kanssa, jotka on tekemisissä hänen asioiden tiimoilta. Yhteistyössä nuoren kanssa. Että vaan se on joustavaa kun, hän antaa mulle luvan olla tekemisissä ja voi vaihtaa 33

tietoja muiden virnaomaisten kanssa. Ja se on kaiken A ja O tässä. Siihen joustavuuteen päästään, kun asiat etenee nopeammin. Käytäntö näyttäytyy etsivän nuorisotyön vapaaehtoiskontakteihin perustuvien menetelmien edelleen kehitettynä muotona. Hoitoon sitouttamisen vahvistamisen kannalta nuorelle avautuu mahdollisuus lisätä omaa vastuutaan siitä, miten häntä koskeva hoito- ja tukisuhde voi kehittyä. Nuoren näkökulmasta katsoen yhteistyösopimuksen solmiminen tarkoittaa madallettua tapaa löytää asiakkaalle sopivia palveluita, kun se tapahtuu työntekijän välityksellä. Luvan myöntäminen voi mahdollisesti kokemuksellistua nuorelle myös hoito- ja tukisuhteeseen sitoutumista vahvistavana tekijänä. Hoitoon kiinnittämisvaiheessa työntekijä tekee Kosketuspinnassa nuoren kanssa hoito- ja tukisuhdetta koskevan tavoitekartoituksen. Tavoitekartoitus määritellään hoitosuhteen alussa koskemaan nuoren sen hetkistä tilannetta, jota hoitokontaktin edetessä tarkastellaan tietyin aikavälein. Tavoitekartoituksen avulla nuorta tuetaan löytämään omasta arjestaan asioita, joiden hoitaminen helpottaa tai edistää hänen kokemuksellista elämänhallintaansa. Tavoitteita ei esimerkiksi aseteta päihteidenkäytön (radikaalille) muutokselle vaan tavoitteiden asettaminen aloitetaan sen hetkistä elämänhallintaa vahvistavista asioista. Tällaisia käytännön asioista ovat esimerkiksi vuokra-asioiden hoitaminen ja sosiaali- tai TE-toimiston ajanvarauksen tekeminen tiettyyn päivämäärään mennessä. Tavoitekartoituksen avulla nuorta myös tuetaan tunnistamaan, minkälaiset elämänhallinnalliset taidot käytännössä auttavat häntä saavuttamaan hänen itse itselleen asettamiaan tavoitteita. Tällaisia esimerkiksi omaa terveyttä ja hyvinvointia koskevia tavoitteita voivat esimerkiksi olla päivärytmin aikaistaminen seuraavan kolmen kuukauden aikana niin, että herätään puolelta päivin sen sijaan, että herätään iltapäivällä tai pyritään seuraavan kuukauden aikana syömään yksi lämmin ateria vähintään kerran viikossa. Tukivaihetta ohjaa matalan kynnyksen palveluajattelu. Projekti: Ja aina, kun saadaan yks asia hoidettua, niin me palataan niihin, että katso, nää asiat meillä on tehtävänä, luoda ne tavoitteet. Mitä tavoitteita sulla on? Mitä asioita pitää hoitaa? Ja sitten voidaan palata siihen, että no, katso, tää asia on hoidettu. Nyt ollaan tässä. Nyt tän asian kans mennään eteenpäin. Keskeisin lähtökohta tavoitteiden asettelussa ovat nuoren sillä hetkellä käytössä olevat psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset voimavarat sekä nuoren oma arvio omista vahvuuksistaan ja keinoistaan sitoutua kyseisiin tavoitteisiin. Nuorta kannustetaan arvioimaan realistisesti myös oman taloudellisen tilanteen osuus tavoitteissa onnistumiseksi. Keinoja mahdollisesti vaativien rahaasioiden, kuten velkajärjestelyn, hoitamiseen etsitään yhdessä. Tavoitteiden konkretisoiminen on nuoren ja työntekijän yhteinen teko, josta vastuutetaan nuorta: 34

Sillon ku sä alotit Kosketuspinnassa niin miten teillä lähti se, teittekste jonkun yhteisen suunnitelman että millä tavalla te ryhdytte työskentelee ja voiksä kertoo siit alotuksesta? Nuori 25 29/M(2): Voin kertoo. Siis me tehtiin ihan tämmönen ohjelma ja tällanen että, yks että tavoite irti kaikesta ja kaks, saat koulutuspaikan ja kolme pääset johonkin töihin et pystyt hoitaa näit sun asioita. Sit alettiin kerran kaks kertaa tavattiin ja mulle se toimii erittäin hyvin. Niinku oot varmaan huomannukki et sil on asiakkaat mitkä käy siellä ni ne on ilosii ku ne lähtee pois täältä. Ku ne on keskustellu hänen kanssaan. Projekti: [---] Nuoren kans lähetään järjestelmällisesti kattomaan niitä asioita, mitä siellä kentällä pitää tehdä. Ja sosiaalityöntekijä on, aika monella on kontakti sosiaalityöntekijään, tai on tarve siinä kohtaa ainakin varata se aika. Niin lähdetään ihan sitten yhteistyössä siinä yhdessäkin kattomaan. Sosiaalityöntekijänkin kanssa voidaan kattoa, mitä asioita pitää hoitaa. Ja oon sitten nuoren kanssa siellä kentällä ollut hoitamassa niitä asioita yhdessä. Nuorelle voi olla vaikea asia, että mikä ihmeen kirkkoherranvirasto, mikä se semmoinen on? Tai miten mä toimeentulotukea haen? Ja kaikki tällaiset käytännön asiat, niin lähdetään ihan systemaattisesti hoitamaan. Tai nuori ne hoitaa, mutta mä olen hänen rinnalla kulkijansa. Etsivä työote ja nuoren asioiden hoitamiseen mukaan jalkautuminen vie polikliinisesti tapahtuvan nuoren kohtaamistyön ulos toimistosta. Etsivän nuorisotyön menetelmien (Hjort 1995; Kaartinen-Koutaniemi 2012) mukaisesti Kosketuspinnan jalkautuvassa työotteessa on kysymyksessä nuoren kanssa työskentely, joka ei keskity terapiaan mutta jonka vaikutus voi olla terapeuttinen: Projekti: Jos tämmöisellä terapian kielellä jotenkin koittas määrittää niin se, että kun sä tulet tänne sovitulle ajalle, tulet tapaamaan sosiaaliterapeuttia, niin sä tulet ikään kuin enemmän terapiaan. Mutta että siinä jossain luontaisessa kontaktissa sä käyt terapeuttista keskustelua, vaikkei sitä nimetä terapiaksi. Projekti: Ja se [asioiden hoitamien yhdessä nuoren kanssa] on ollut niin kun, se on jo sinänsä terapeuttista. Plus se, että meille syntyy jo siinä kohtaa enemmän semmoinen luottamuksellinen suhde. Nuorten antaman palautteen mukaan Kosketuspinta-työmallia asiakkaan rinnalla kulkemista pidetään erittäin tärkeänä. Kosketuspinta-projektissa olevan nuoren sanoin: Mul on ollu muutaman kerran esimerkiks niin et lääkkeet on ollu loppu, ni me ollaan soitettu yhessä mun sossulle ja sit mä oon saanu lääkesitoumuksen. Et tämmösis asiois se on ihan elintärkeetä. Nuoret kannattavat Kosketuspinta-työmallia yksimielisesti. Arviointitutkimusta varten haastateltujen kahdeksan nuoren mielipiteet projektista kiteytyivät seuraavasti: 35

Nuori 25 29/M(2): Ois pitäny olla kymmenen vuotta sitten tällanen ku Kosketuspinta pitäny olla jo nuorille. [---] Niin nuori, ni se tarvii sitä toiminnallisuutta. Ei sitä et istutaan neljän seinän sisäl virastossa ja keskustellaan. Sehän niinku miettii, se kattelee ulos ikkunast, se pyörii pää tällee ja se miettii et taskus on tavaraa, vedänks mä nää täs vai meenks mä käymään vessassa vetää vedot. Näin se on. Nuoret tuovat esille myös huomion, jonka mukaan ehkäisevän päihdetyön ja varhaisen puuttumisen toimintamallien tarpeellisuudesta saattaisi olla hyvä herättää keskustelua myös nuorempien kuin Kosketuspinta-projektin kohderyhmään kuuluvien 16 29-vuotiaiden nuorten kohdalla: Nuori 25 29/M(2): [---] toi Kosketuspinta homma ni, mä sanon sen vielä tähän että. Sen pitäs olla esim, tää joka nyt on jotain 17 25-vuotiaille nuorille ni tällanen Kosketuspinta-projekti pitäs tehä 10 17-vuotiaille nuorille. Koska sä tiiät millon ihmiset alottaa käyttämisen, ne alottaa sen kokeilemisen niil aineilla aikaisemmin, se nykypäivän menee vaan näin. Et 70-luvul jos sitä ois kokeillu tollei ni vanhemmat ois niin antanu piiskaa sulle et sä oisit ees käytännös [epäselvä sana] tai istunu viikkoon penkillä. Ei maailma nyt oo tämmönen. 2.2 Työote hoitokontakti- ja tukivaiheessa Hoitokontaktin asiakaslähtöisyyden kehittäminen yksilötyössä on ollut yksi Kosketuspintaprojektin keskeisimpiä tavoitteita. Kehittämistyötä on projektin aikana tehty projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan yhteisissä työ- ja suunnittelupalavereissa, työnohjauksissa ja päihdealan ammattilaisille suunnattujen koulutusten avulla. Taulukkoon 8 on koottu Kosketuspinta-projektin oman työyhteisön, yhteistyökumppaneiden ja muiden päihdealalla työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä kysymykseen, miten päihdepalveluita tarvitseva nuori voitaisiin ottaa enemmän mukaan oman asiakasprosessinsa suunnitteluun yksilötyössä. Vastauskontekstina on Kosketuspinta-projektin järjestämä dialogisten työmenetelmien koulutuspalaute. 36

Taulukko 8. Miten osallistat nuorta hänen oman tilanteensa asiantuntijaksi yksilötyössä? Kuuntelemalla asiakkaan omat näkökulmat ja välittämällä sitä, että arvostan niitä aitoina kokemuksina, vaikka en olisi samaa mieltä. Yritän antaa mahdollisimman paljon tietoa ja motivoida asiakasta, pakolla ei tule mitään. Asiakas voi tarvita aikaa, ei liiallista kiirehtimistä. Rohkaisemalla nuorta omien mielipiteiden ilmaisuun. Tukemalla ylittämään hankaluuksia, joita nuori kommunikointiin ja tukemalla siinä. Jaetun asiantuntijuuden periaate johtaa työtäni. En asetu asiantuntijapositioon, vaan rinnalle kulkijaksi asiakkaan puolelle ongelmaa vastaan. Perhetyössä asiantuntijan positio tulee välillä tarpeeseen sekä ambivalenssia herättelevässä työssä. Muuten työssä on synnytettävä asiakkaan sisäsyntyistä motivaatiota, joka onnistuu parhaiten jaetun asiantuntijuuden perspektiivistä. Nuoren oma näkemys ja se mihin hän pyrkii, on otettava huomioon. Työn pitää lähteä asiakkaan tavoitteista, ei viranomaisten tai omaisten. [---] Eli nuori itse on oman asiansa asiantuntija, ja tavoitteet päihdepalveluissa on määriteltävä hänen mukaansa. Tärkeää on myös koota asiakkaan ympärille sellainen verkosto, joka edistää hänen toipumistaan. Kosketuspinta-projektissa hoitokontaktin ylläpidossa eli kohdattaessa nuorta hoidollisesti, painottuvat työntekijän ammatilliset tavat työskennellä nuoren käytännön arjen ja elinpiirin ehdoilla. Keskeistä hoitokontaktissa on tapauskohtainen asiakastyö, jossa nuoren tilannetta pyritään edistämään ongelmanratkaisukeskeisellä työotteella. Kuten edellisessä kappaleessa tuli esille, hoitokontaktin rakentumista luonnehtii sen sopimuksellisuus. Nuorta kannustetaan ratkaisukeskeisesti miettimään häntä itseään koskevaa asiakas- ja hoitosuunnitelmaa, jonka edistämisestä hän solmii sopimuksen työntekijän kanssa. Kosketuspinta-projektin hoitokontaktissa tapahtuva työskentely vaikuttaa sisältävän paljon samankaltaisia piirteitä kuin muun muassa Ilmari Rostila pitää keskeisinä kirjoittaessaan tavoitelähtöisestä, voimavarakeskeisestä ja tapauskohtaisesta asiakastyöstä sosiaalityössä (Rostila 2001, ks. myös Kananoja & Pentinmäki 1977). Voimavarakeskeisyyden periaatteena on kuulla asiakasta ja lähteä hänen tavoitteistaan. Mitkä asiat tai huolenaiheet asiakkaan mielestä ovat ne, joita tulee lähteä käsittelemään ja edistämään? Projekti: Löytää sille nuorelle se valo, että tulevaisuudessa on mahdollisuuksia vielä. Että nyt ollaan tässä, ja jos sä tonne tavoittelet, niin niitä eri vaiheita, vaihtoehtoja. Se on vaikea selittää, että millä tavalla, mitä siellä ois niinku. Suurimmalla osalla on kuitenkin se, että ei oo koulutuspaikkaa. Ei oo työtä ja on päihderiippuvuus. Ja se ongelma, miten mä tästä pääsen töihin. Tai mihin mä ees pääsisin töihin, kun mulla on se päihderiippuvuus. Että se on niinku semmoisessa, ollaan niinku siellä oravanpyörässä. Oravanpyörässä. Ja monelle on sitten siellä oravanpyörässä 37

se vaikeus, että aina haetaan syitä seuraavasta. Että syy on siitä, miksi mä käytän, koska toi ei oo tossa ja mulla ei oo töitä. Ja koska mulla ei töitä, niin sit se on tossa. Että mä piirrän yleensä tuohon oravanpyörän näin ja nuolet toiseen suuntaan, että se semmoinen. Toisilla on selkeämpää. Hyväksyy, että mä olen päihderiippuvainen, mä tarvitsen apua. Mutta sitten on niitä, jotka tulee, jotka ei tavallaan vielä oo valmiita. [---] Jotka ei oo vielä edes jäsentänyt sitä päihderiippuvuutta vaan enemmänkin hakee apua niihin käytännön asioihin. Ja sitten, kun niitä käytännön asioita on lähdetty, niin sitten on vasta päästy kiinni oikeasta siihen päihdeasiaan. [---] Se on semmoista. Vähän niinku räätälöimistä jokaisen nuoren kanssa. Hoitokontaktin räätälöinnissä asiakaslähtöisesti korostuu niin Kosketuspinta-projektin kuin Rostilan näkemysten mukaan asiakkaan omien käsitysten ja toiminnan kunnioittaminen. Keskeistä on, että asiakas voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä ja aikataulussa hänen asiassaan edetään. Tässä yhteydessä työntekijä asettuu mahdollistajan rooliin, jossa hänen tehtävänään on auttaa asiakasta tarkastelemaan realistisesti omaa tilannettaan, auttaa häntä pohtimaan eri ratkaisuvaihtoehtoja ja tukea asiakasta etenemään kohti sovittuja asioita. Työntekijän rooli tässä dialogisessa asetelmassa on auttaa asiakasta näkemään omat vahvuutensa, kehittymismahdollisuutensa ja tukea häntä näissä valinnoissa. Yhteisen työskentelyn lopputulos riippuu kuitenkin asiakkaasta. (Rostila 2001, 15, 33.) Projekti: Mä oon sanonut, että mä oon tässä [nuoren] personal trainer, että tavallaan semmoinen coutsi, joka voi coutsata sua. Että mä en tee asioita sun puolesta vaan mä kuljen rinnallasi. Nuori 25 29/M(2): [---] Et jos esimerkiks kysyy häneltä että mitä mun pitäs tehä tässä et mun tekis mieli sitä ja sitä ni vastaus siihen o, et se on susta itsestä kiinni. Et se on se, tää tapa, malli on ihan just oikee, että sanoo et se on susta itestä kiinni. Mut sit jos joku henkilö sanoo et mee sinne, mee tonne, mee tänne ja tuu tonne. Se ei toimi sillee. Näkyykö tossa se, että siinä nostetaan se oma vapaus valita ja sitä kautta vastuutetaan? Nuori 25 29/M(2): Juuri se, juuri se. Se on, sen takii mä pidän siitä [Kosketuspinnasta]. Rostilan mukaan asiakkaan kanssa tehtävässä yhteistyössä tärkeää on, että asiakkaan asiantuntijuus saadaan näkyväksi ja käyttöönotetuksi hoitokontaktissa tavalla, jossa hänen toimintavoimansa kasvavat (empowerment) (Rostila 2001, 15). Turun nuorisoaseman työntekijät ovat yhteisessä suunnittelukokouksessa nimenneet kyseisen Kosketuspinta-projektissa käytössä olevan työotteen nuoren kanssa tehtäväksi intensiiviseksi yksilötyöksi. Intensiivisessä yksilötyössä hoitokontaktissa vaikuttaisi korostuvan kolme ulottuvuutta. Lähtökohtana on ensimmäiseksi ajan järjestyminen nuorelle joustavasti ja asiakaslähtöisesti: 38

Mennään ensin siihen yksilötyöhön, mitä sä teet projektityöntekijän kanssa? Nuori 25 29/N(1): Ne on ollu ihan puhtaasti keskusteluu. Paitsi sillon jos mul on ollu joku erityinen asia mihin mä oon tarvinnu apuu ni sit me ollaan sovittu semmonen kiireaika että. Toinen tärkeä hoitokontaktin ulottuvuus on nuoren mukaan lähteminen tueksi hänen asioiden hoitamiseen liittyvissä asioissa. Nuori 20 24/M(3): Joo, Kosketuspinta-projekti on auttanu mua semmosis, et se [projektityöntekijä] on sanonu et tuo paperit tänne näin ja on täältä soiteltu paikkoihin ja mä oon [projektityöntekijän] kans kahestaan vieny paperit paikkoihin. Se [projektityöntekijä] on ottanu mua vähän niskasta kiinni et mä oon pystyny. Se on tsempannu tosi hyvin. Ja mä nyt seuraavan kerran nään sitä maanantaina et mä, sit mä vien paperit yhteen paikkaan. Se on ollu tosi hyvä et hän on auttanu tämmösis asioissa, paperiasioissa. Nuori 20 24/M(3): Mä uskon et tosi moni ihminen, joka täällä käy ni voi olla vähän sellanen eristäytyny tai huonos jamas tai. Kaipaa just semmosta tsemppiä. Siit ois tosi paljon apuu et ku ois apuu. Auttais asioiden kans niin sanotusti. Yhteistyökumppani: Että sitä hoidetaan sitä asiaa, mikä on niin kun tarve hoitaa. Että jos rahankäytössä on ongelmaa, niin sit mietitään niitä asioita. Ja jos on jossain koulunkäynnissä ongelmia, niin pohditaan niitä asioita. Terveydessä, niin kaikkia tämmöisiä eri asioita pohditaan. Ja myös nää päihde- ja rikoskuviot on monella meidän nuorella, niin niitä myös pohditaan sit yhdessä. Kolmas hoitokontaktin ulottuvuus on keskusteluhoidon tai -tuen (taulukko 9) järjestyminen nuorelle. Projektin työotetta tässä yhteydessä luonnehtii elämänhallinnan vahvistumiseen tähtäävä terapeuttinen keskusteluapu, life coaching, kuten seuraavat haastatteluesimerkit keskustelutuen roolia ja merkitystä avaavat: Mikä siinä [Kosketuspinta-tapaamisessa] on se mikä antaa? Nuori 20 24/M(4): Mä saan aina, tuntuu et mä saan ihan törkeesti voimaa siitä. Että semmonen että sä voit, tai hyvä fiilis ja saa puhua ja saa [sanoa] mitä oikeesti, mitä ajattelet ja. On meil semmosia pieniä tehtäviä kans. Se on vaan se et mä tunnen [asioiden käsittely] se auttaa todella paljon mulle. Ja tuntuu et ennen sitä päivää tai aamulla [kun tapaaminen on] tuntuu et kiva saada tulla tänne. Nuori 25 29 /N(1): Se [keskustelu] riippuu ihan siitä et kuin pitkä aika siit on ku me on viimeeks nähty, et ensin ihan käydään läpi se et mitä on uutta tullu edellisest kerrasta, mikä sil hetkel painaa kaikist eniten. Onks joku käytännön asia mikä pitäs ottaa heti käsittelyyn. Ja, niin. Sit lähetään sitä mikä on semmonen mikä on ensimmäisenä kaikist pahimpana mielellä. Ni sitä lähetään avaamaan. Ja sitte ku ollaan päästy siihen tilanteeseen että on päästy vähän 39

rentoutumaan ja muuta ni sit voidaan käydä kattoo et mitä muuta on ollu. Mut pääasiallisesti kuitenkin tarkotus on se että sais sitä helpotusta siihen oloon et ku lähtee ni ois vähän kevyempi olo. Taulukko 9. Kosketuspinta-projektissa toteutettu keskusteluhoito vuosina 2012 2013. Toimintavuodet 2012 2013 Projektityöntekijän tarjoama keskusteluhoito nuorelle määrinä, kesto 1 h 157 374 Elämänhallinnan vahvistumiseen tähtäävän keskustelutuen tarjoaminen nuorelle mahdollistetaan Kosketuspinta-projektissa sekä polikliinisten että ei-polikliinisten käytäntöjen puitteissa. Keskustelutuki tapahtuu joko työntekijän työhuoneessa, Turun nuorisoaseman ryhmätilassa tai jalkautuen työtilojen ulkopuolelle, esimerkiksi kahvilaan, puiston penkille tai asiakkaan omaan elinpiiriin kuuluvalle areenalle, kuten hänen kotiinsa. Olennaista on, että hoitokontaktin konteksti rakentuu asiakkaan lähtökohdista ja toiveista. Toteutuneen keskusteluhoidon määrä Kosketuspinta-projektin toimintavuosina 2012 2013 on esitetty taulukossa 9. Vastaanotolla tapahtuvan kohtaamisen lisäksi hoidollinen kontakti on vapaa rakentumaan myös ei-polikliinisessa ympäristössä. Projekti: Kaikkein parhaimmat terapeuttisen keskustelut käydään tuolla kentällä. Kun me kävellään, kun me hoidetaan asioita. Käydään välillä kahvilla. Istutaan autossa. Niin se on avannut niitä semmoisia. Ammattilaisena sun täytyy sitä työtäs tehdä, että sulla on antennit koko aika tuolla, täällä näin. Ja sä muistat, mitä on sanottu, ja sit kun on kahdenkeskisiä keskusteluja täällä [toimistolla], niin me voidaan taas johdattaa ne [kentällä käydyt] keskustelut näihin juttuihin, ja toisinpäin. Kosketuspinta-projektissa hoitokontaktin rakentumista läpäisevänä pääajatuksena on siis nuoren osallistaminen omaan asiakasprosessiinsa yksilötyössä. Asiakkaan osallistaminen tulee esille kolmessa vaiheessa. Nuoren näkemykset ja tarpeet huomioidaan hoidon suunnittelussa ja tavoitteiden asettamisessa, oman hoitosuhteen seurannassa ja palautteessa. Hoitosuhteen asiakaslähtöisessä seurannassa projektin yhteistyökumppanilla on käytössä malli, jonka soveltuvuutta myös nuorisoaseman asiakkaille saattaisi olla mielekästä selvittää lisää jatkossa. Yhteistyökumppani: Käytössämme on ollut 9/2013 alkaen osallistava dokumentointi eli lähetämme kaikista asiakastapaamisista, palavereista ja puheluista kirjaukset heti asiakkaalle ja asiakas saa korjata, jos kirjauksissa on hänen mielestään jotain korjattavaa tai muutettavaa, ja asiakkaan 40

korjaus liitetään kirjaukseen. Näin asiakkaat tietävät, mitä heistä kirjataan lastensuojelun asiakaskertomukseen, ja tämä lisää asiakkaan tietoa sekä osallisuutta hänen asiakasprosessistaan ja sen suunnittelusta sekä toteutuksesta ja tekee prosessista läpinäkyvämpää. Asiakassuunnitelmat ja päätökset on lähetty jo aiemmin asiakkaalle, niin kuin lastensuojelulaki vaatii. Nuoren osallisuutta tapaamisissa ja palavereissa pyritään lisäämään niin, että nuori uskaltaisi puhua asioistaan ja hänelle tulisi kokemus siitä, että hän pystyy vaikuttamaan päätöksiin ja hänen mielipiteillään on merkitystä. Palavereja ei siis pidetä ilman nuoren läsnäoloa kuin ääritilanteissa. Arviointitutkimuksen mukaan nuoren riippuvuusongelma ymmärretään Kosketuspinta-projektissa toteutettavassa hoitokontaktissa niin kutsutun kompensatorisen mallin kautta. Pennosen & Koski-Jänneksen mukaan kompensatorisessa auttamis- ja selviytymismallissa nuorta ei pidetä vastuullisena ongelman syntymiseen, mutta häntä pidetään vastuullisena sen ratkaisemiseen. Näkemyksenä on, että ongelman muotoutumiseen ovat vaikuttaneet monet asianomaisesta riippumattomat tekijät, joista johtuen hän tarvitsee kompensoivaa apua ongelmansa ratkaisuun. Hoidon tarjoaja on velvollinen antamaan tätä apua ja tukemaan yksilön omia pyrkimyksiä. Hoidossa keskitytään ongelman ratkaisuun tähtäävään toimintaan (Pennonen & Koski-Jännes 2010, 211). 2.3 Sitoutumista ja muutosvalmiutta tukeva hoitokontakti Riippuvuushoitotutkimuksissa ei ole voitu osoittaa hoitomalleja, jotka olisivat yleisesti muita parempia (Oxford 2001, 28). Kosketuspinta-projektissa huomio onkin kiinnitetty siihen, miten hoitokontakti voisi tulla asiakasta vastaan niin, että hoidon oikea-aikaisuus sekä oikea ja sopivin hoitomuoto parhaimmalla tavalla kohtaisivat päihdenuoren tarpeet ja ongelmat ja vahvistaisivat muutosmotivaatiota tai tukisivat sen löytämisessä. Tutkimusten mukaan kullekin asiakkaalle tulisi tarjota hänelle sopivaa hoitoa. Sen määrittymisessä asiakkaan muutosvalmiudella on todettu olevan keskeinen asema (Saarnio & Knuuttila 2006, 33 40). Kosketuspinta-projekti nostaa tässä yhteydessä esille asian, joka koskee asiakkaan muutosvalmiutta, hoitoon hakeutumista ja hoitoon pääsyä koskevaa keskustelua laajemmin päihdealalla. Tähän tutkimukseen osallistuneiden päihdealan ammattilaisten enemmistön kantana oli, että asiakkaan tulisi ennen hoidon aloittamista olla motivoitunut muuttamaan omaa päihdekäyttäytymistään: Projektin koulutuksiin osallistunut päihdealan ammattilainen: Asiakasta voidaan motivoida tiettyihin asioihin, mutta asiakkaalla itsellään pitää olla motivaatio. Mikäli asiakas ei itse ole valmis muutokseen, sen tuputtaminen asiakkaalle ei vie asiaa eteenpäin. 41

Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien kanta muutosmotivaation suhteesta hoidon aloittamiseen oli puolestaan kyseleväisempi kuin päihdealan ammattilaisten enemmistön: Isä: Mä olin just siihen tulossa siihen motivaatioon, kun mä oon siitäkin saanut vähän ristiriitaista, kun mä soittanut [moniin eri päihdealan hoitopaikkoihin]. Ja kun mä [kysyin], onko se tosiaan niin, et se pitäs olla hirveen vahva motivaatio, ennen kuin se ei oo mahdollista, että ihminen voi parantua että? Niin se sano, että no, ei se niin tarvi olla. Pääasia, että pääsee tämän kynnyksen yli tavalla tai toisella. Niin kyllä se motivaatio sit usein tulee täällä. Mä sanoin, että ahaa, se on ihan hyvä. Mutta sit taas toiset sanoo, että siitä ei tuu mitään ilman sitä motivaatiota. Niinku tää päihdeneuvoja antoi ymmärtää, että. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektissa asiakkaan muutosvalmiuden puuttuminen tai sen löytyminen ennen hoitokontaktia ei ole ensisijaista. Kosketuspinta-projektin innovatiivinen löytö päihdekuntoutukseen on hoitavan tahon puolelta tarkasteltuna tämä: olla etukäteen määrittelemättä tai määräämättä, milloin asiakkaan tulee tuntea muutosvalmiutta. Kosketuspinnassa muutosvalmiuden asiakaslähtöisyys ja sen kokemisen oikea-aikaisuus ymmärretään niin, että asiakkaalle avautuu mahdollisuus kokea muutosvalmiutta hoitokontaktinsa missä tahansa vaiheessa. Muutosvalmiuden puuttumista tai sen hahmottomuutta ei Kosketuspinta-projektissa pidetä esteenä hoitokontaktin aloittamiselle. Muutosmotivaation heikentyminen konkretisoituen retkahduksena ei myöskään ole este aloittaa uudelleen hoitokontaktia. Vaikka muutosmotivaatio olisi kadoksissa, siitä ei koidu nuorelle sanktioita. Kosketuspinta-projektissa pidetään tärkeimpänä nuoren mahdollisuutta päästä hoitoon ja aloittaa hoitosuhde aina uudelleen: Projekti: Ja mä sanon, että ei se, kaikille käy niin. Jos retkahtaa, niin sitten retkahtaa. Sit tuut uudestaan. Aloitetaan alusta. Tää on pitkä polku. Ei, se on aika unelmaa, jos sä yhtä kerta heitolla niinku selviät, että tänne tullaan. Että ei tää oo semmoinen tehdas, joka vaan tästä muokkaa ja tuolla päässä tulee valmis paketti, vaan se on pitkä polku. Ja siellä tulee niitä retkahduksia. Mutta se ei saa olla este, ettetkö sä tuu takaisin. Ja sit katotaan, mitä muita keinoja meillä on. Tai sitten aloitetaan pienemmillä askelilla. Vaikuttaa siis siltä, että Kosketuspinta-projektissa ei kiinnitetä suhteellisesti enemmän huomiota asiakkaan muutosmotivaatioon hoitokontaktin alussa. Sen sijaan projektin tärkeä painotus näyttäisi olevan asiakkaan hoitomotivaation seuraaminen. Se on asetettu keskeiseksi hoitosuhteen laatua ja vaikuttavuutta mittaavaksi tekijäksi koko hoitosuhteen ajaksi. Tällä on haluttu nostaa esille, että nuoren tarve ja halukkuus pitää kiinni hoito- ja tukisuhteesta ja sen jatkuvuudesta on usein vahva riippumatta hänen muutosmotivaatiostaan. Erityisen merkityksellisenä voidaan pitää löytöä, jonka mukaan nuoren sekä muutos- että hoitomotivaatio näyttää myös säilyvän, 42

vaikka sovittuja tapaamiskertoja jäisikin väliin tai jos hoitokontaktissa muodostuisi pidempi jakso, jolloin nuori ei ota yhteyttä tai on kadoksissa : Nuori 25 29/N(1): Olin sillon niin pahasti koukussa että mulla oli aina välillä niin et mulla saatto mennä kaks-kolme kuukautta et mua ei näkyny ollenkaan. Ja sit mä tulin taas takasin. Mikä sut sai aina tulemaan takas? Nuori 25 29/N(1): Halu lopettaa. Tuki. Se et täält sai apuu kaikkiin käytännön asioihin mitä ei jaksanu itte järjestää ja sit se totta kai se keskusteluapu mitä kaupungilt ei oo saanu. [Oliko] sun oli helppo tulla tänne takasin, sä tiesit että sä oot aina tervetullu tänne? Nuori 25 29/N(1): Joo, oli. Aina oli semmonen olo. Oli, mul oli nytteki syksyl ni mähän olin yli kuukauden poissa sen takia et mul riistäyty käyttö käsistä. Totta kai mul tuli aina semmonen olo et mä voin tulla aina takasin, vähän häntä koipien välissä mut takasin kuitenki. On perusteltua olettaa, että edellä nuoren muutos- ja hoitomotivaatiosta kertova ilmaus halu lopettaa ja tuki, on suhteessa kyseisen nuoren intensiiviseen yksilötyöhön Kosketuspinta-projektissa. Toisin sanoen, vaikka tuloksellisuus ei olisikaan asiakkaan kohdalla sitä, että nuori pääsee riippuvuudestaan täysin irti, vaikuttaa siltä, että tuloksellisuus tulee esiin hoito- ja muutosmotivaation uudelleen löytymisenä retkahdusten jälkeen. Oma muutosmotivaatio on helpommin tunnistettavissa, kun se jo kerran on koettu ja kun sitä on jo kerran tai useamminkin käsitelty päihdealan ammattilaisen kanssa intensiivisessä yksilötyössä. Intensiiviseen yksilötyöhön suhteessa oleva tuloksellisuus tulee Kosketuspinta-projektissa esille myös niin, että asiakkaan muutosmotivaatio voi syntyä myös, kun sen löytämiseksi on ensin hoidollisesti tehty töitä. Muutosmotivaatio voi syntyä hoidon aikana: Nuori 20 24/M(4): Et kun jos sä jätät kaikki huumeet tai mitä sä oot nyt peljätä jotain, mitä sä oot tehnyt, ni on pakko saada jotain tilalle. Niin ei se, se ei oo niin helppoo että sä tuut tänne, saat jotain lääkkeitä ja sä lähet kotiin. Et joo, kyllä nyt kaikki hoituu ku mä saan näitä pillereit, mä otan kaks päiväs ni kaikki hoituu. E, ei todellakaan [mee niin]. Ja se on, mä en niitä tunteita, [voinut heti] et pois vaan. Mut nyt mä oon valmis tuntee niitä. Asiakkaan hoidossa pysymistä ja siihen sitoutuneena olemista tuetaan Kosketuspinta-projektissa intensiivisesti erilaisin yhteydenpitokäytännöin. Eniten käytetään puhelinkeskusteluja ja tekstiviestejä. Projekti: Nuori saa aika hyvin mut kiinni. Heittää hälärin, tai sit mä soitan heti takasin, kun voin. Elikkä mä oon tavoitettavissa oleva henkilö. Että se sosiaalityöntekijä on niin rajallinen saada kiinni nuorta. Nuori ei saa kiinni. Hän voi mun välityksellä sitten. Sähköpostitse laitetaan viestiä sitten. Ja kommunikoidaan sillä tavalla. Ehkä on linkki myöskin sinne päin asioi- 43

den hoitamisen kannalta, mutta myöskin muuten, jos on vähänkin jotain asiaa niin saa minut kiinni. Projekti: Mulla on niin tiivis kontakti sen nuoren kanssa. Elikkä mä en tapaa kerran viikossa tunnin verran, vaan se voi olla todella monta tuntia. Puhelimitse, todella paljon puhelinkeskusteluita. Tavoitettavissa oleminen ja ajan antaminen nuoren käyttöön ovat Kosketuspinta-projektin intensiivisen yksilötyön keskeisimmät tekijät. Taulukoissa 10 11 kerrotaan, kuinka puhelinkeskustelut ja kenttäkontaktit jakaantuvat tuntimääräisesti Kosketuspinta-projektissa toimintavuosina 2012 2013. Luvut ovat peräisin nuorisoaseman tilastoraporteista. Taulukko 10. Kosketuspinta-projektin asiakaspuhelut vuosina 2012 2013. Projektityöntekijän soittamat puhelinsoitot nuorille tunteina 2012 2013 15 min 82 91 30 min 37 68 45 min 6 4 60 min 5 5 1 h 30 min 1 2 Yksilötyön intensiivisyyttä Kosketuspinta-projektin edustaman työotteen mukaisesti toteutettuna voidaan tarkastella asiakaspuheluihin käytetyn ajan kautta. Polikliinisessa työnkuvassa asiakaspuheluihin ei työpäivän aikana useinkaan ole mahdollista käyttää aikaa samalla tavalla kuin silloin, kun työntekijän työnkuvaan räätälöidään siihen mahdollisuus (taulukko 10). Sama pätee kenttäkontakteihin (taulukko 11). 44

Taulukko 11. Kosketuspinta-projektin kenttäkontaktit vuosina 2012 2013. Projektityöntekijän kenttäkontaktit tunteina 2012 2013 15 min 2 2 30 min 4 4 45 min 5 4 60 min 6 11 1 h 30 min 5 10 2 h 4 13 3 h 2 12 4 h 2 5 h tai yli 1 Kosketuspinta-projektissa on avattu nuorten käyttöön hoitoon sitoutumista tukemaan suojattu nettikeskustelufoorumi alkuvuonna 2014. Kosketuspinta-projektiin kuuluvan asiakkaan ja myöhemmin myös muiden Turun nuorisoaseman asiakkaiden on mahdollista liittyä nettikeskusteluareenalla palstalle, jossa voi keskustella toisten nuorten kanssa. Nettikeskustelufoorumissa nuoren on mahdollista keskustella myös työntekijän kanssa. Vertaistukea ja palvelun asiakaslähtöisyyttä on haluttu näin laajentaa myös sähköiseen toimintaympäristöön. Nuori 25 29/M(1): Ja jotenki tommonen, ku ottaa esimerkiks sen nettikeskustelun ja tämmönen ni, jotenki se on niinku kuitenki semmone auttamispalvelu tai sillee ni seki on helpompi ottaa se apu vastaan sillon ku se tulee vertasilt. Et se on niinku just sen matalan kynnyksen juttu jotenki, nii. Just näin. Nuorilta nousevissa kehittämisideoissa esille nousee myös vertaispuhelin-toimintamalli, jossa nuori voisi soittaa asiakaspuhelun vertaiselle. Vertaispuhelin on ideana innovatiivinen ja sitä tulisi kehittää lisää asiakasosaamisen näkökulmasta nuorille suunnattavissa matalan kynnyksen päihdepalveluissa. Nuori 25 29/M (1): Tää sairauden luonne on semmonen et vaikee on pyytää apuu ja nöyrtyy siinä. Mut mä luulen, et joillain ihmisil se tulee helpommin ja kyl semmosest puhelimest ois varmaa hyötyy. Mä oon huomannu sen et yksin tän jutun kans ei pärjää. Et jos mulla on joku asia mikä 45

mua vaivaa ni mä soitan mahollisimman monelle tyypille ja puhun siitä niin kauan et mä niinku saan oikeisiin mittasuhteisiin sen asian omas päässäni. Et kyl siit on, siit on tosi paljon hyötyy. Tietty se riippuu ihmisest, mut mulle ainaki on helpompi soittaa vertaisille. Et sehä on sitä just niinku asiakkaist lähtösin olevaa toimintaa. Et joku haluu varmaan ottaa sen niinku vastuun siit et vastaa sinne puhelimeen. Seuraavana puheluiden jatkokehitysvaiheena nostetaan esille työntekijän ja asiakkaan välinen videopuhelumahdollisuuden käyttöönotto: Nuori 25 29/M(1): Videopuhelumahdollisuus ni, totta kai. Se on kans sitä matalan kynnyksen toimintaa. 3 Yksilöllistä tukea vahvistavan supportiivisen ryhmätoiminnan kehittäminen Kosketuspinta-projektin kehittämistyössä on otettu keskeisellä tavalla huomioon A-klinikkasäätiön strategiset painopisteet (A-klinikkasäätiö 2012). Kehittämistyössä vahvin rooli on annettu asiakkaiden osallisuuden kehittämiselle asiakastyössä. Sen toteuttamiseen on kytketty vertaistoimijoiden koulutus ja asiakaspalautteen kuuleminen. Edellisessä luvussa tarkasteltiin, miten asiakkaiden osallisuutta on haluttu vahvistaa yksilötyössä. Tässä luvussa tarkastellaan, miten asiakkaiden osallisuutta pyritään vahvistamaan ryhmätoiminnassa. Ensin tarkastellaan kootusti projektiin osallisten päihdealan ammattilaisten näkemyksiä siitä, mihin asioihin he kiinnittävät huomiota pyrkiessään osallistamaan nuorta oman asiakasprosessinsa muotoutumiseen avoimen ryhmän toiminnassa (taulukko 12). Tämän jälkeen luvussa tarkastellaan eritellymmin asiakkaiden osallisuuden vahvistamista nuorten antaman asiakaspalautteen ja kehittämisideoiden näkökulmasta. 3.1 Nuoren osallistamisen vahvistaminen ryhmätoiminnassa Seuraavat päihdealan ammattilaisten vastaukset ovat yhteenveto Kosketuspinta-projektin järjestämän dialogisen verkostokoulutuksen palautekyselystä, joka toteutettiin arviointitutkimuksen aikana (taulukko 12). Näkemyksistä tulee esille, että nuoria pyritään innostamaan ryhmätoimintaan. Nuorta myös kuullaan ideoitaessa ja suunniteltaessa avointa ryhmätoimintaa. 46

Taulukko 12. Kyselyn kysymys: Miten osallistat nuorta avoimen ryhmän toiminnan suunnittelijaksi ja toimijaksi? Tiedottamalla ja rohkaisemalla. Ideointi- ja suunnittelutyöhön osallistamalla. Omia työkäytäntöjä reflektoimalla, onko niiden sisällä tilaa nuoren omalle äänelle ja osallistumiselle. Kiittämällä. Kerron ryhmästä ja sen periaatteista uusille asiakkaille. Motivoimalla ja kannustamalla. Luomalla tilan keskustelulle, jossa on mahdollisuus ideoida toimintaa. Tarttumalla nuorten mielipiteisiin esim. ylöskirjaamalla. Luomalla rakenteita, joissa nuorten ajatukset tulevat huomioon otetuksi. Palkitsemalla sanoin tai muilla keinoin suunnittelusta ja osallistumisesta ylipäätään. Kosketuspinta-projektissa Turun nuorisoaseman avoimen ryhmän syksyn 2013 toiminta sovittiin nuorten tekemien ehdotusten ja kiinnostusten kohteiden mukaan. Se näytti seuraavalta: Avoimen ryhmän toimintaa Turun nuorisoasemalla loppusyksyllä 2013. (Kuva: Anne Puuronen.) Päihdealan ammattilaisten vastauksista nousee esille työntekijöiden näkemys, jonka mukaan on tärkeää luoda asiakkaalle tilaa määritellä oma asiakkuutensa ja asiakkaana olemisen tapansa. Asiakkaiden mielipiteiden ja kriittistenkin ehdotusten huomioiminen ilmaisee pitkälle sisäistettyä ammatillista työkokemusta ja työnäkyä siitä, millä tasolla muutosten tulisi tapahtua. Kiittä- 47

misen ja palkitsemisen nähdään toimivan nuorten kohdalla parhaiten, kun se on konkreettista. Kosketuspinta-projektissa palkitsemisen välineenä käytettiin muun muassa elokuvalippuja ja lähtemistä yhdessä ulos syömään. Vastauksista näkyy toisaalta, että tiedottamisessa ei korosteta nuoren oikeutta oman asiakasprosessinsa suunnitteluun ja räätälöintiin myös ryhmätoiminnassa. Se, että nuori voi ja hänen on suotavaa vaikuttaa omaan asiakassuunnitelmaansa ja tavoitteidensa asettamiseen, näyttäisi olevan juurtuneempaa yksilötyöhön kuin ryhmätoimintaan. Vastauksista käy myös ilmi, että päihdealan ammattilaiset eivät näe yhtä suoraa yhteyttä asiakaspalautteen kysymisen ja ryhmätoiminnan kehittämisen välille kuin palautteen kysymisen ja yksilötoiminnan kehittämisen välille. Nuorten mukaan asiakaspalautteen antaminen nuorten päihdepalveluista on välillä myös haasteellista: Kuinka siellä [hoitopaikassa] asiakas pystyy vaikuttamaan itse siihen? Asiakkaan näkökulmaako ei oikeestaan osattu huomioida siel sitte? Tai sä oot Nuori 25 29/M(2): Kymmenen prosenttii sadast. Onks se sun kokemus, et sun näkökulmaa, sun mielipiteitä, sun kriittisiiki ajatuksia, ni niit ei oteta vastaan? Plus et sä joudut itse hankalaan asemaan jos sä tuot tämmösii kielteisiä Nuori 25 29/M(2): Juuri se. No ylipäätään se asiakkaan näkökulman huomioiminen, ni mitä sä siitä sanoisit ehkä yleisemmällä tasolla, otetaaks sitä jollakin tavalla huomioon? Jos sä arvioit sitä kouluarvosanalla 4 10, minkä sä antasit arvosanaks siihen? Nuori 25 29/M(2): No ihan varmaan maksimissaan kuutta viiva seittemää. Ihan maksimissaan. 3.2 Osallistava ryhmätoiminta ja sen kehittäminen nuoren näkökulmasta 3.2.1 Avoimen ryhmän toiminta-ajatus ja toiminnan sisältö Jos ajattelet vähän noin yleisemmällä tasolla vertaistukee, ni mikä sun mielestä on siinä se tärkee juttu? Tai jos sä sanoisit kouluarvosanalla neljästä kymppiin sen, ni missä se liikkuu se et mikä siitä tekee sellasen tärkeen siit vertaisuudesta? Nuori 20 24/M(2): Nii täs Sohviksessa? Joo, mä sanoisin että, no omal kohalla ni kyl se on ihan sillee, nelosest kymppii ni, kyl mä sanoisin et kasi. Kasi varmaan. Et siin on just et on ihan mukava nähdä ihmisii just, tai totta kai on mukava nähdä ihmisii. Ja että toi, se et, jotenki on kokenu olon hyväks siel et siel ei oo semmost meininkii et ei oo sitä päihdemaailman ihannointijuttuu ollenkaan. Et siin on kaikil aika selkee se perustavote. Ja sit monil on varmaan, mä en heit viel tunne sillain mut mä luulen et toi on kans semmonen monille tosi tärkee hetki et ne näkee ihmisii ja pääsee juttelee ja olee sosiaalisii. Et se, ihmiset aktiivisesti käy tuolla ni mä luulen et se aika paljon 48

lähentääki, voi tietyl tapaa lähentääki ihmisii. Sit mitä enemmän ihmiset uskaltaa tuoda julki omii et uskaltaa olla oma ittens, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Arviointitutkimuksen mukaan avoimen ryhmän toiminnassa nuorten kannalta keskeisintä on toiminnan matala kynnys. Vaihtoehtoista tekemistä päivään tarjoava osa nähdään olevan avoimen ryhmän tärkein vaikutus omaan tilanteeseen. Vaihtoehtoisen tekemisen ei ensisijaisesti nuoren näkökulmasta odoteta olevan erityistä tekemistä, vaan vaihtoehtoinen tekeminen ymmärretään ruohonjuuritasoisemmin. Matalakynnyksisimmin asia tulee esille esimerkiksi nuoren fyysisen ympäristön muuttumisessa. Elämäntilanteessa, jossa päivän mittaan ei tapahdu paljon, itse siirtyminen kotoa toiseen paikkaan ja ryhmään osallistuminen tuo vaihtelua rutiiniin ja vaihtoehtoisuuden päivärytmin rakentamiseen. Olennaista nuoren kannalta on, että itse osallistuminen on mutkatonta. Nuorelle on riippuvuusongelmansa vuoksi usein kertynyt paljon asiakkuuksia päihde-, mielenterveys- ja sosiaalipalveluissa. Matalan kynnyksen palvelu tarjoaa mahdollisuuden tulla vain paikalle. Mennääs sitte tähän Kosketuspintaan ja nuorisoasemaan enemmän ni. Sä tulit ensin tohon suoraan tonne Sohvikseen ja avoimeen toimintaan ni miltä se sillon siin tilanteessa, mikä siinä sulle kaikkein eniten tuntu sopivalta, auttavalta? Nuori 25 29/N(1): Se et sai tulla ja mennä niinku halus. Et ei tarvinnu tehä mitää aikaa mihin ois tarvinnu sitoutua. Tai ei tarvinnu täyttää mitään hirveet liutaa papereita tai ei tarvinnu mitään järkyttävää määrää henkilötietoja mihinkään tai silleen. Kun paikalle on saavuttu, matalan kynnyksen palveluajattelun mukaisesti avoimessa ryhmässä saa osallistua siellä sillä hetkellä järjestettyyn toimintaan, mutta siihen ei ole velvoitetta. Nuorelle tarjotaan toimintaa, joka mahdollistaa, että hän niin halutessaan voi (vain) olla. Vaihtoehtoisesti osallistuminen voi tapahtua omien sen hetkisten voimavarojen mukaan: Nuori 25 29/N(1): Meil on ihan ollu, meil on ollu pelkästään semmonen et on täällä katottu leffaa ja syöty pizzaa ni se vetäny ihan sikana ihmisii. Et se on se yhdessä oleminen. [---] Sit näitähän tavallaan retkiä ja muit on tarjottu semmosena bonuksena niille jotka käy oikeesti asemalla sit, jotka käy ihan säännöllisesti asemalla hoitamassa itteään. Ni se on silleen aika kiva. Ja sit heitetty vähän porkkanaa niille jotka on tullu uutena että hei, tuol ois tällasta toimintaa. [---] Sehän on se politiikka et saa tehä jos jaksaa mut ei oo pakko osallistuu et voi vaan kattoo tai istuu tai vaik nukkuu sohvalla jos haluaa. Yhtä tärkeää kuin että palvelulla ei ole rakenteellisia odotuksia vastaanottaa nuori mukaan toimintaan vain jotain tietynlaista palvelua hakevana, näyttää olevan nuoren kokemus palvelusta välittyvästä sosiaalisesta ilmapiiristä: 49

Nuori 20 24/M(2): Niinku se siin oli just kans siistii et ei kellään mitään ennakko-odotuksii et pitäs olla jotain tai osata jotain [---] et on sinne tervetullut. Jotenki mä on viihtyny tuolla et se nyt on semmonen hyvä et tukee tosi paljon tätä mun rutiinii ja sit on mukava nähdä ihmisii eri tilanteist ja erilaisii ihmisii. Et jotenki mä oon sillain tykkään niitten seurast ja siel saa kyl oikeestiki tosi rakentavaa keskustelua aikaseks. Nuorten toiveet ja odotukset ryhmässä mahdollistuvia aktiviteetteja kohtaan ovat ehkä työntekijöiden ennakkokäsityksistä poiketen matalakynnyksisempiä. Tärkeimmäksi luonnehdinnaksi nousee, että toiminnan järjestämistä arvostetaan, mutta tärkeintä on, että toiminta on yhdessä tekemistä. Nuori 20 24/M(2): Ehdottomasti oon innostunu tost Sohvis-jutusta että ehdottomasti se on tärkee että, mä oon huomannu että mä uskon siihen yhteiseen tekemiseen tosi paljon, et se lähentää ihmisii ja sit antaa uskoo itteensä ku lähtee tekemään asioit. Ja just kaikkee sitä toiminnallista kans vähän kehittää. Ei nyt tietenkään joka kerta tarvi olla et lähdetään aina jonneki, mut sillon tällön just jotain siistii, eikä sen tarvii olla semmost mitään kovinkaan erikoista, vaik ihan maalaamista! Tai skidi askartelujuttuki vois olla tosi siistii. Tai joku musiikillinenki, joku ns. levyraati. Jotkut ihmiset ku ei välttämättä osaa, ku on niin lukossa ni osaa tuoda itseään esille ni maalaaminenkin voi herättää jotain tai sit jos joku ei voi sanoo jotakin ni sit voi soittaa sen biisin muille et pystyy tuomaan itteään vähän esille et mä tykkään täst biisist sen takii ku on tätä. Et saa itteään vähän auki. Et kaikki tommonen on tosi terapeuttist, voi olla. Nuori 25 29/N(1): Mul tuli mieleen et nyt ku me vaihdetaan tonne uusiin tiloihin [Turun nuorisoaseman toimitilojen muutto alkuvuodesta 2014] ja siel on se keittiö ni se olis ihan hyvä että edes yhtenä Sohvis-päivänä olis semmonen et tehtäis yhes ruokaa. Et se sovitaan edellisel viikol et mitä tehdään ja sit mennään yhes hankkii ainekset ja sit yhes tehään. Nuorten huomiot muistuttavat siitä, että toiminnallisten aktiviteettien yhteisen ideoimisen, toteuttamisen ja järjestämisen rinnalla toiminnan kehittämisessä on ensisijaisen tärkeää kehittää matalan kynnyksen palvelua matalan kynnyksen palveluna, jotta sen muoto säilytetään. Avoimen ryhmän tärkein funktio on nuoren näkökulmasta, että se mahdollistaa paikan vertaistukikeskustelulle. Nuori 20 24/M(4): Juttelemaan ihmisten kaa jotka on, ehkä vähän. Joskus mulla tuntu että mä oon ainut täällä maailmassa joka voi huonosti. Et se on tietysti hyvä että siellä nähdään niitä ihmisiä jotka on samalla veneessä ku sinä. Nuori 20 24/M(3): yleensä ihmiset puhuu siellä [ryhmässä] paljon ja haluaa puhua ja niin edelleen. [---] Mikä muu täs toiminnas on kaikkein eniten tuntunu semmoselt sopivalt ja hyvält ja? 50

Nuori 25 29 /N(2) No se just ku täällä pystyy puhuu omist asioist, jos haluaa puhuu, ei ketään tuomitse ketään ja. Tääl on aika suvaitsevaist porukkaa. Mukava henki tos on. Mun mielest kaikki otetaan huomioon siin porukas. Projekti: [---] Siellähän juuri sen tekemisen ohella, mistä meillä äsken oli puhetta, niin syntyy sit aika paljon tällaista vertaistukikeskustelua. Että parhaat tiedot saattaa tulla sieltä. Toinen toisillensa ja et siellä ihmisten jakaa omaan elämän tilanteeseen liittyviä asioita. Ja sit siellä on kuitenkin mukana sitä ammatillista tukeakin, koska siellä on aina mukana sitten yleensä kaksi työntekijää tai ainakin yks. On ilmeistä, että avoimeen ryhmätoimintaan osallistuminen onnistuu vahvistamaan nuoren suhdetta omaan hoitokontaktiinsa. Yhdessä tekemisen muiden riippuvuusongelmasta eroon pyrkivien kanssa koetaan tukevan ja ylläpitävän nuoren omaa muutosmotivaatiota. Avoimen ryhmätoiminnan vaikutukseksi voidaan alla olevan nuoren palautteen mukaan nähdä, että osallistuminen toiminnalliseen ryhmään tuo muutoksia nuoren aikaisempiin toimintatapoihin. Ryhmässä yhdessä tekeminen mahdollistaa tilanteita, joihin rohkaistuminen yksin olisi vaikeampaa kuin vertaisryhmän tuella. Nuori 20 24/M(2): Kyl mä jotenki uskon myös semmoseen yhteiseen tekemiseen. Et vaik ne ei sit välttämättä oo niin umpituttui ne ihmiset ni jotenki sit, se voi olla välillä ä pelottavaaki lähtee uuden jengin kans jonneki tekemään jotain mut sit ku juoksee niit pelkoi päin, se ois siisti tavallaan rohkasta ihmisii just juoksemaan niit pelkoi kohti. Ku se pelko on ollu sitä et eläny pelkästään sen pelon kautta et se addiktio on eristäny mut ihan täysin kaikest, et mä ite itteni eristäny täysin. Ja sit luullu et mä oon jotenki, sillai et ei mua ees haluta minnekään ja on semmonen ei-toivottu. Sitä on niin eristäytyny et jotenki, ja sit itelleki ollu semmost, totta kai vähän haastanu itteään et lähtee tekemään uusii juttui. Pitää mielen avoinna ja testata asioita et se mikä esimerkiks mulle on toiminu ni ei se oo välttämättä kaikille toimi. Nuorten antama palaute nuorisoaseman Kosketuspinta-projektivetoisesta avoimen ryhmän toiminnasta on hyvin samankaltaista kuin nuorten kokemukset ja palaute, jota on saatu Omaiset Huumetyön Tukena ry:n Elämäntaito (ET) -ryhmätyömallin mukaan järjestettyihin ryhmiin osallistuneilta nuorilta (ET-ryhmätyömallista esim. Ranta 2011, 13 16). Vaikka Elämäntaito-ryhmätyömallissa ei ole kysymys avoimesta ryhmätoiminnasta, esille nousee samoja teemoja, joita nuoret molemmissa toimintamalleissa pitävät onnistuneina ja omaan muutosprosessiinsa vaikuttaneina tekijöinä. Kosketuspinta-projektiin osallistuneet nuoret nostivat Elämäntaito-ryhmiin osallistuneiden nuorten tavoin esille vertaistukikeskustelun lisäksi muun muassa päivärytmin ja toiminnallisuuden, jonka kautta nuoret saattoivat huomata ja kokea onnistumista siinä, että normaalit asiat, kuten roskien vieminen ja siivoaminen, onnistuvat. Käyttäjämaailmassa kotiaskareet usein toissijaistuvat. Sosiaalisuus ryhmässä koettiin kannustavaksi voimaksi. Toisten ja omien 51

tarinoiden jakaminen toimii lähteenä nähdä oma tilanne uudessa valossa, kun sille saadaan vertaisen kautta avautuva peilauspinta. Ryhmään osallistumisen omana itsenä koettiin lisäävän itsen hyväksymistä sellaisena kuin on ja lisäävän luottamusta myös toisiin ihmisiin. Nämä kaikki nähtiin omaa elämänmuutosta tukeneiksi tekijöiksi. 3.2.2 Asiakaslähtöisiä avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita Täl hetkellä sitä Sohvista on kahtena päivänä viikossa. Ni et jos sitä olis tarjolla enemmän ni sopisko se sulle tai oisko sul sille käyttöö? Nuori 20 24/M(3): Joo, kyllä. Et luulis et tulisin. Tää nykyinen aika, onks se ollu sopiva aika sulle? Nuori 20 24/M(3): Joo, se on mulle käyny tosi hyvin. Mutta muut nuoret tai jotka käy ni ne on yleensä, ainaki sillon ku se alkaa ni on koulussa tai töissä, koska se on just siihen aikaan ku ollaan viel koulussa tai töissä. Entä jos jos ois tarjota yks Sohvis joka ois selkeesti illalla, esimerkiks viidestä seittemään? Miltä semmonen kuulostais? Nuori 20 24/M(3): Kuulostais hyvältä. No mitä sä ajattelet viikonlopuista, onks ne jo ihan täynnä sulla tai? Tulisiksä viikonloppuna jos ois semmonen mahdollisuus? Nuori 20 24/M(3): Kyl mä luulisin et tulisin joo. Nuorten haastattelujen mukaan avointa ryhmätoimintaa voitaisiin kehittää muun muassa tavoilla, jotka on koottu taulukkoihin 13 17. Taulukossa 13 vasemmalla on esillä Turun nuorisoaseman avoimen ryhmän nykyinen toimintamalli ja aukioloajat. Taulukossa 13 oikealle on koottu nuorten kehittämisehdotuksia siitä, miten aukioloaikoja voitaisiin sovittaa viikolle toisella tavalla ja minkälaista toiminta voisi olla. Taulukoissa 14 17 esitellään nuorten perusteluja ryhmätoiminnan kehittämiselle. 52

Taulukko 13. Nuorten avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita: aukioloajat. Aukioloajat Avoimen ryhmätoiminnan nykykäytäntöjä Nuorten avointa ryhmätoimintaa koskevia kehittämisehdotuksia ja -ideoita Määrä viikossa 2 2 3 kertaa viikossa Viikonpäivät ti ja to ti ja to; ma-ke-pe/la/su Kellonaika Toiminnan kesto tunteina molempina päivinä klo 13.30 15.30 ma 2 ½ h to 2 ½ h toisena toimintakertana päiväaika, toisena toimintakertana ilta-aika samat kuin nykykäytäntö ja 13.00 16.00 Taulukko 14. Nuorten avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita: kertojen määrä viikossa. Nythän toi Sohvis on tos nykymuodossaan ainaki ni se on tää, sitä on tarjolla kahtena päivänä viikossa. Onks se sun mielest riittävästi, onks se riittävä määrä? Nuori 25 29/N(2): Mun mielest sitä vois olla ehkä kolmena päivänä viikossa [---] että vois olla maanantai, keskiviikko ja perjantai vaikka. Tai sit just et ois vaik maanantai, keskiviikko ja lauantai. Jotenki tällee. [---] Ja sit se vois olla vähän pitempään [---] : Nii, yhestä puol neljään et se ois just se vähän pitempi sitten. Nuori 20 24/M(2): No yks on ainakin liian vähän et kaks on varmaan hyvä. Et se riippuu ihmisten tilanteist et voi olla et joku kävis mielellään enemmänki et, mun mielest tää kaks on ihan jees. Et kolmeki vois olla ihan kova, kova sana. Et yks on kyl ehdottomasti liian vähän. Noi aukioloajat ni, ni sillai se sopii just hyvin ihmiselle ku ei oo mitään kuntoututtavaa työtoimintaa tai opiskeluu tai töitä. [---] sillon ne [päiväajat], sopii just hyvin et saa. Mun mielest se on ehdottomasti niinku kenel ei oo mitään päivisin et se auttaa tosi paljon tukemaan sitä rutiinii. Taulukko 15. Nuorten avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita: vaihtoehtona perjantai-sohvis. Nuori 25 29/(1): Se mitä mä tiedän käyttöpiireistä ja olen itte mukana niin perjantaisin juostaan aineiden perässä ja sillon ei oo ihan ensimmäisenä mielessä että lähtee jonneki istuskelemaan. Mut sit taas toisaalt ne jotka oikeesti haluais olla erossa ni totta kai se niitä sit auttais. [---] Vois toisaalt olla et jos perjantain olis Sohvis ni se vois kannustaa siihen päihteettömään viikonloppuun. 53

Taulukko 16. Nuorten avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita: iltaryhmät. Nuori 25 29/N(1): Siis päivä-sohvishan on alun perin suunniteltu sen takia että kovin monel meist keil on se päihdeongelmii ni ei oo töit, ei oo kouluu, ei oo mitään semmost vakituist mitä pystyis pitämään. Ni tää on sitte tehty sen takii et tulis päivärytmii ja jotain. Mut sit nää jotka on päässy jo siihen vaiheeseen et pystyy tekemään jotain ni nehän ei pääse sit päiväryhmiin olleenkaan, ni se olis niiden kannalt ihan hyvä et tulis ees yks iltaryhmä. Nuori 25 29/N(2): Tietty vois miettii et jossain kerran kuus, pari kertaa kuussa ois tämmönen, että iltasella pääsis tulee. [---] Sitte tietenki jo viideltä alkais ja sit se loppuis puol seittemän, nii. Nuori 24 29/M(2): Se [Sohvis] ei palvele yhtään niitä jotka on töissä. [---] et, mun mielest se ois ehkä hyvä sillee et torstai-sohvis ois sillee et alkais vast neljältä ja ois kuuteen. Tai vaikka viidestä seiskaan [---] Tai, puol viis alkas ja sit se loppus puol seittemän, ku sitä kokeilis et käykö siel kukaan ni mä veikkaan et siel on kuule enemmän porukkaa ku päivä Sohvikses on ikinä käyny. Nuori 20 24/M(2): Semmonen ois ihan siisti mun mielest, semmonen ns. ilta-sohvis. Se ois ihan siisti, jos on vaan resurssei semmost ni kyl se. Niin tai mä en tiiä onks semmonen kuin mahollinen järjestää mut semmonen ois kyl, mä kyl uskon et silleki olis käyttöö. Taulukko 17. Nuorten avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita: viikonlopputoiminta. Nuori 25 29/N(1): Osa meist on yrittäny jo päästäki kuntouttavaan työhön tai tämmöseen ni niillehän se viikonloppuaika olis hyvä et pääsis käymään. Nuori 24 29/M(2): No mun mielestä ehkä viikonloppuna vois olla sunnuntaisin.[---] Sunnuntai on varmaan, jokasel ihmisel on se krapulapäivä ja silleen. Ni et sillon sunnuntaina ois joku tällanen mukava aktiviteetti. Mennä käymään esimerkiks tässä. Sanotaan vaikka yhdestä kolmeen. Ois sellanen et ois kaks tuntii täs näin. Se on taas, siit rahasta kiinnihän se on. Se ei, mä sanon suoraan, että Turun kaupungille ei käy sunnuntaisin käy ihmiset istuu tääl näin ja purkaa päätään. Ei se, mä sanon et se on viel halvempaa ku viikol pitää näit hommii auki. Sehän on ihan fakta. Yksi Kosketuspinta-projektiin osallistunut nuori ehdotti, että jos avoin ryhmä kokoontuu jatkossakin kahdesti viikossa, kokoontumiskerrat voisivat olla sisällöltään erilaisia. Toinen päivä voisi olla toimintapäivä, joka räätälöitäisiin asiakkaiden ehdotusten mukaiseksi. Toimintaa järjestettäisiin niiden vaatimissa paikoissa tai nuorisoaseman avoimelle ryhmätoiminnalle osoitetuissa tiloissa. Toinen päivä olisi keskustelupäivä, joiden sisällöiksi ehdotuksessa toivottiin keskustelua päihteiden vaikutuksista koko elämään, käytön eri vaiheista ja avusta käytöstä irtipääsemiseksi. 54

Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektin vertaistoiminnan jatkokehittämisen kannalta voisi olla hyödyllistä tutustua laajemmin vertaisohjauksesta saatuihin kokemuksiin ja soveltamismahdollisuuksiin eri maissa (ks. esim. Käytännön vertaisohjaus ehkäisevässä päihdetyössä 2000). Hyödyllistä on tutustua myös asiakkaille tarkoitettuihin päihdepalveluiden matalakynnyksisiin vertaiskoulutusmalleihin, esimerkkinä kotimaisella päihdetyön kentällä Linkkiprojekti (Malin-Kaartinen & Marttinen & Puro & Viljanen 2008). 3.2.3 Vertaistuki avoimessa ryhmässä keneltä kenelle? Julkisuudessa omasta päihteidenkäytöstään avoimesti puhunut lääkäri Christer Lybeck katsoo, että hänen kohdallaan entisestä elämäntavasta irti on auttanut parhaiten vertaistuki (Lybeck 2012). Kosketuspinta-projektiin osallistuneiden nuorten kanta vertaistuesta on yhteneväinen Lybeckin näkemyksen kanssa. Samalla nuoret tuovat esille kriittisen huomion vertaistuen onnistumisesta avoimessa ryhmätoiminnassa, jossa asiakkaiden päihteidenkäyttöprofiilit eroavat paljon tosistaan. Huomio nostaa esille kysymyksen, mitä päihdekuntoutuksessa tarkoitetaan vertaisella ja vertaisuudella. Onko esimerkiksi alkoholiongelmasta ja huumeriippuvuudesta irti pyrkivien nuorten yhteinen avoin ryhmä toimiva vertaistuen rakentumisen kannalta katsottuna vai ei? Nuori 25 29/N(2): Ai, mitä se vertaistuki antaa mulle? Mä en tiedä ku siin on yleensä sit niit NA:s kävijöitä jotka juttelee just näist omist kokemuksistaan. Ni sit mä oon aika paljon ulkopuolel siit hommast ku mä vaan kuuntelen siin. [vastaajalla on alkoholiongelma ei huumeriippuvuutta] Et, aika vähän sit siel on ollu nyt ku mä oon käyny. Et voi olla et ei nyt sit ihan oo semmosii ihmisii, jotka oikeesti olis mun kans välttämättä samal aaltopituudel tos mut. Vähän vaikee sit siihe kommentoida mitään. Ei se sit oikee se ryhmätilanne mua palvele kauheesti. Nuori 20 24/M(3): Sit ku kaikki aina sanoo että olen addikti ja näin ni sit mul aina raivo, sit mä sanon et mul on alkoholin kanssa ongelmia ja mä oon sen takia täällä. Ni mä huomaan, ihmiset ei luokittele mua niitten ryhmään ne nuoret koska ne kohtelee toisens, niil on tämmönen tiet-, ne on samankaltasia. [---] Ne ei puhunu mulle yhtään mitään, ei vittu sanaakaan koska ne ei selvästikään uskonu et mä kuulun siihen ryhmään! Koska mul ei oo semmosta taustaa. Mua ärsyttää et se et ne ei puhunu mulle. [---] Se mua on ärsyttäny siellä [Sohviksessa] et kahenlaiset ihan erilaiset ihmiset [pannaan] samaan koriin, ni ei sit välttämät synny niin hyvää. Mäki vedän tossa yksin narkkarien kanssa kokista ni kyl välil tulee se olo et mitä helvettii mä teen täällä. Ei nää mua ainakaan huomioi. Nuorisoaseman avoimen ryhmään osallistuvien enemmistöllä asiakkuuden syy on pitkä huumeriippuvuus. Nuoret, joilla huumeidenkäyttöhistoria on lyhyempi, ja nuoret, joilla on alkoholinkäyttöongelma mutta ei huumeriippuvuutta, nostavat esille, että ryhmään kuulumisen tunne ei pääse rakentumaan heidän kokemuksestaan käsin. Tilanne nostaa esille, että ryhmän 55

dynamiikka toimii implisiittisesti huumeriippuvuudesta irti pyrkivien nuorten ryhmänä. Nuoret, joiden käyttöongelma on erilainen, eivät koe kuuluvansa ryhmään, eivätkä he onnistu jakamaan omaa käyttäjätarinaansa ryhmän muiden nuorten kanssa. Tällainen tilanne saattaa tuottaa ryhmässä tuetuksi tulemisen sijaan päinvastaisia vaikutuksia. Asia tunnistetaan sekä nuorten että työyhteisön näkökulmasta, kuten seuraavassa tulee ilmi. Erityisen haasteelliseksi rakentuu tilanne, jossa osalla ryhmässä käyvistä nuorista on taustallaan jo pitkään jatkunutta käyttämättömyyttä ja raittiutta ja osalla aineista eroon pääsemisen tavoittelemiseen kuuluu edelleen oheiskäyttöä. Nuori 25 29/M(2): Et NA:laiset ni ensinnäkään niit ei kiinnosta käydä sellasis paikois mis ihmiset käyttää. Et se lähinnä aika pahasti sotii sitä vastaan sitä selvinpäin olemista jos tonne [Sohvikseen] tulee joku neljä päivää valvoneena istuskelee ja höpisee jotain paranormaalii ni. Se on, kaikki muutki on siin samassa kunnossa viikon sisää. Nuori 20 24/M(4): Joo, ei se [Sohvis] oikeen toiminu, mä sain huonompi tunne että oonko mä samassa tilanteessa että onko mun pakko käyttää jotain lääkkeit että mä voin olla onnellinen. [---] Että ei se oikeesti, ei se ollu mun juttu ollenkaan että. Työyhteisö: Jos asiakas on jo aika pitkällä toipumisessa tai käyttää esimerkiksi alkoholia, niin mä hiukan kyl mietin aina, onko se Sohvis nyt ihan sitten semmoinen asia, että se tukee sitä raittiutta tai ehkäseekö se oikeesti sitä retkahdusta sitten. Kyllä saa vähän miettiä, ketä sitten sopii sinne sitten ja ketä ei. Et se automaattisesti ei oo ratkaisu kaikkien asiakkaiden kohdalla kyllä välttämättä. Vaikuttaa siltä, että avoimen ryhmätoiminnan kehittämisessä on syytä jatkossa määritellä selkeämmin, millä tavalla vertaisuus ymmärretään ryhmässä, jossa käyvillä on erilainen päihdekäyttöhistoria. Myös se, kuinka keskenään heterogeeninen asiakasryhmä toiminnallistetaan niin, että heille tarjottava vertaistuki vastaa paremmin heidän erilaisia käyttäjätaustojaan, tulee huomioida jatkossa selkeämmin. Seuraavassa nuorten kantoja asiaan: Nuori 25 29/N(2): Voiskohan ajatella, et enemmän ihmisii jakaantuu kahteen ryhmään? Toiset on pöydäs ja toiset on sohval ja tällee. Kaks ryhmää sillee ketkä keskustelee, toinen on alkoholist ja toiset huumeist ni, sillä se vois paremmin toimii. Koska mul ei oo niist huumeist tosiaankaan mitään sanottavaa niin se on vaikee lähtee sit siin vaihees. Entäs, mitäs jos olis Sohviksessa pystyttäs järjestää sellanen tilanne että siel kokoontus ryhmä, joilla on alkoholin kans ongelmii ja ryhmä joilla huumeiden? Jos ois semmoset ryhmät? Toimisko se paremmin? Nuori 20 24/M(3): Joo, kyl toimis paremmin. 56

3.3 Avointa toimintaa tukeva muu toiminta ja muut toiminnalliset ryhmät Turun nuorisoasemalla toimii avoimen ryhmätoiminnan rinnalla myös toiminnallisia ryhmiä. Näitä ovat muun muassa joogaryhmä, ratsastusryhmä ja peliriippuvuusryhmä, joka on muodoltaan suljetumpi kuin edellä mainitut kaksi ryhmää. Toiminnallisten ryhmien ja Kosketuspinta-projektin välinen kytkös näyttäytyi arviointitutkimuksen aikana vähäiseltä. Kosketuspinta-projektivetoisen avoimen ryhmän ja perustoimintaan kuuluvien muiden toiminnallisten ryhmien välillä ei ollut yhteistyötä. Avoimen ryhmän funktio väylänä, josta nuoret olisivat voineet tulla imaistuksi muihin nuorisoaseman perustoimintaan kuuluviin ryhmiin, ei peilautunut perustoiminnan ryhmien ohjaamistavoista. Avointa ryhmää asiakkaita perustoiminnasta kokoavana ja yhteen tuovana foorumina voisi olla tarkoituksenmukaista hyödyntää jatkossa enemmän. Sen kautta nuorille voitaisiin muun muassa tiedottaa ja tulla esittelemään perustoimintaan kuuluvien ryhmien toimintaa. Näin voitaisiin myös kartoittaa nuorten mahdollista kiinnostusta näihin toiminnallisiin ryhmiin ja siten mahdollisesti laajentaa nuoren hoitokontaktin sitoutumispintaa Turun nuorisoasemalla. Yksilötyöhön ja toiminnallisiin ryhmiin sovellettavissa olevana muuna toiminnan kehittämisen kohteena Kosketuspinta-projektissa oli nuorten liikuntaharrastusten tukeminen. Tässä toimintamuodossa asiakkaan sitouttamista hoitokontaktiin pyritään edistämään tavalla, jossa työntekijä jalkautuu nuoren harrastusten pariin tai vaihtoehtoisesti tarjoaa niitä nuorelle menemällä itse nuoren mukaan harrastamaan. Kosketuspinta-projektissa lähdettiin nuoren kanssa muun muassa juoksulenkille ja kuntosalille. Seuraavista haastatteluista nousee esille tapa, jolla matalan kynnyksen palveluajattelu konkretisoituu: Työyhteisö: Mutta semmoiseen ehkä kahville tai lenkille tai tällaiseen ei [polikliinisessa työssä] lähetä. Että siinä on varmaan se, mikä on se ero. Ainakin jossain vaiheessa [projektiin kuului, että] käytiin niin kun iltaisin lenkillä asiakkaiden kanssa. Ja niin kun [projektissa] tällä tavalla semmoista matalampaa kynnystään loi just näinkin. Kun sanoit et oli kiva ku ohjaaja lähti mukaan kuntosalille ni, oliko siin alussa tärkee se et se jonkunlainen tukihenkilö mukana tai kaveri tai? Nuori 20 24/M(2): Joo, siis on varmasti. Et ite mä, esimerkiks se, sillai et mä käyn yhen tutun kaverin kans muuutenkin punttisalilla. Mut toi, et mä luulen et monil ois se et, mua ei ois haitannu vaik [ohjaaja] ei ois lähteny mut jotenki se. Kyl se vähän se, miten sanois, et ku se [ohjaaja] lähti mukaan ni mul tuli, se et huomas et siistii (!) et lähti mukaan (!) Et omal kohal ei tullu semmost ns. vastakkainasettelu, se on tyhmä sana, mut semmost kuiluu ns. asiakkaan ja sitte ohjaajan välil. Mm, tehdään kimpassa? Nuori 20 24/M(2): Niin, nimenomaan. Seuraavassa esitetään lyhyt katsaus Kosketuspinta-projektissa kehitettyyn ja siinä pilotoituun vertaistukitoimintaan, joka oli muodoltaan suljettu ryhmä ja jossa työskentelytapoina käytettiin 57

erilaisia taideterapeuttisia menetelmiä. Ryhmän perustamisen lähtökohtana ovat olleet asiakaslähtöiset toiveet puhua ja käsitellä tunteita sekä käyttää tähän tarkoitukseen erilaisia terapeuttisia menetelmiä. Nuori 20 24/M(4): Mä oonki miettiny et onks se sitten siitä kiinni että haluunks mä silloinki oikeesti apua. Että tulinko mä vaan tänne ku joku sano mulle että hyvä että sä meet juttelemaan jonkun kaa. Mut oikeestaan mä halusin puhua mitä mä tunnen, mitä on tapahtunu ja kaikki sellaset. Tähän ajatukseen nojaten ryhmä nimettiin Tunne/Luova-ryhmäksi. Ryhmä kokoontui loppusyksyn 2013 aikana yhteensä kahdeksan kertaa. Yksittäisen ryhmäkerran kesto oli pituudeltaan kaksi tuntia. Ryhmän säännöt ja toimintatavat sovittiin yhdessä nuorten kanssa ryhmän ensimmäisellä aloituskerralla. Ryhmän vastuullisina ohjaajina toimivat Kosketuspinta-projektin työntekijät. Ryhmätoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistui syksyn 2013 aikana myös Kosketuspinta-projektin tutkija toimintatutkimuksellisen kehittäjän, osallistuvan ohjaajan ja havainnoijan roolissa. Kehittämistyössä ryhmän toiminnalle asetettiin kaksi tavoitetta. Ryhmän ideana on toimia nuoria voimauttavana suljettuna ryhmänä. Toiminnan sisällöksi määriteltiin nuorten elämäntilanteiden ja tunteiden käsittely erilaisiin taidemenetelmiin (musiikki, valokuva ja runo) kiinnittyvän toiminnan avulla. Ohjaajien kannalta ryhmän toimintaideana oli keskittyä uudenlaisen ryhmänohjaustavan opetteluun ja sen juurruttamisen mallintamiseen. Uutta ryhmäohjaustapaa kutsuttiin kehittämistyön aikana jaetuksi vetäjämalliksi. Toimintakäytäntönä tässä oli, että jaettavuus syntyi käytännön toteutuksen kautta. Ryhmän ohjaajat tutustuvat toistensa käyttämiin ryhmäohjaustapoihin ja menetelmiin. Ohjaajat osallistuivat nuorten kanssa samaan taideterapeuttiseen ryhmätyöskentelyyn. Ryhmäkerran päätyttyä vetäjät jakoivat asiakasosuutta ja omaa työtapaansa koskevan yhteisen reflektointihetken. Uusia menetelmiä koskenut taustamateriaali jaettiin vetäjien kesken juurruttamista ja jatkokäyttöä edistämään. Uuden ryhmäohjausmallin menetelmällisestä jaettavuudesta työntekijöiden välillä kerrotaan luvussa II. Arviointitutkimuksen kannalta vaikuttaa siltä, että terapeuttisia menetelmiä hyödyntävä suljettu ryhmä tässä yhteydessä tapausesimerkkinä käytetty yllä kuvattu Luova/Tunne-ryhmä sopii hyvin avoimen vertaisryhmätoiminnan jatkumoksi. Ryhmässä rakentuva turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri nuorten ja työntekijöiden välille auttoi nuoria työstämään vaikeita tunteita ja haastavia kysymyksiä koskien omaa päihteidenkäyttöhistoriaa, itseä käyttäjänä ja käytöstä irtipyrkivänä, nykyhetkeä, käyttämättömyyden etuja ja sen kautta avautuvia uusia mahdollisuuksia sekä tulevaisuutta ilman käyttöä. Taideterapeuttisina työvälineinä ryhmässä käytettiin musiikkia, oman elämänpiirin valokuvaamista, runoja, kirjoittamista ja kirjallisuutta. Ne avasivat uudenlaisia ja erilaisia tapoja nuorelle käsitellä ja työstää omaa päihteiden ja huumeiden käyttöä. Sama palaute saatiin ryhmään osallistuneilta nuorilta. Pilotointi kokonaisuudessaan viittaa siihen, että terapeuttisia menetelmiä hyödyntävä suljettu ryhmätoiminta ja nuoren kanssa tehtävä 58

intensiivinen yksilötyö tukevat toisiaan toteutuessaan samanaikaisesti, kuten Kosketuspintaprojektissa tehtiin. Arvioitavana oleva Kosketuspinta-projektiin kuuluva suljettu ryhmätoiminta nosti esille yleisemmän kysymyksen, tulisiko palvelua tarjoavan tahon kiinnittää asiakkaan hoitosuhteen yhteydessä huomiota laajemmin myös muiden päihdealan palveluntarjoajien ryhmiin ja niissä käytössä oleviin kuntoutusmenetelmiin. Nuorisoaseman avoimen ryhmän toimintaan osallistuvista nuorista moni osallistuu samanaikaisesti myös esimerkiksi NA- (Narcotics Anonymous/Nimettömät narkomaanit) keskusteluryhmiin. Intensiivisen yksilötyön ja ryhmätoiminnan (ammattilaisten vetämien ja vertaisryhmien) sisältöjen yhteisen kehittämisen kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että menetelmällisen tiedon vaihto näyttäytyy nykyisellään näin vähäisenä palvelualueella toimivien eri tahojen välillä. Tilanne saattaa peilata päihdekuntoutuksen työkentällä vallitsevaa asenneilmapiiriä laajemmin (ks. esim. Pennanen & Koski-Jännes 2010; Lund 2006). 4 Nuoren hoitoprosessin holistisuuden kehittäminen Käytännön päihdetyössä riippuvuudesta syntyy usein oman ammatillisuuden näkökulmista tietyllä tavalla painottuvia tulkintakehyksiä, joilla saattaa olla yhteys myös käsityksiin yleisesti oikeana pidetystä hoidosta. Tällainen tulkintakehys on muun muassa sairauskehys. Siinä päihderiippuvuus nähdään sairautena, jossa sairaan roolissa olevalta asiakkaalta ei välttämättä edellytetä omaa aktiivisuutta riippuvuudesta irti pääsemisessä. Oppimiskehyksessä päihderiippuvuuden katsotaan juontuvan haitallisten ajatusmallien ja ongelmanratkaisu- ja selviytymistapojen omaksumisesta. Niiden muuttumiseksi päihdeongelmaiselta odotetaan aktiivisuutta (Pennanen & Koski-Jännes 2010). Oppimiskehyksessä vaikuttavat myös kulttuurisidonnaisuudet koskien sitä, missä määrin esimerkiksi joidenkin päihteiden käyttö tulkitaan muita ongelmallisemmaksi tai sallitummaksi (ks. Weckroth 2001; Hämeen-Anttila 2013). Arvioinnin näkökulmasta vaikuttaa siltä, että Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuori nähdään sekä intensiivisessä yksilötyössä että sitä supportiivisesti tukemaan tarkoitetussa ryhmätoiminnassa oppimiskehystulkintamallin kautta. Yksilöllisesti tuetussa ja nuoren kanssa yhdessä sovitulla tavalla ratkaisukeskeisesti edistämään pyrkivässä hoitokontaktissa nuori nähdään kykeneväksi ja pystyväksi muuttamaan aikaisempia ajatusmallejaan ja toimintatapojaan kohti päihteetöntä elämäntapaa. Oppimiskehystulkintamallin lisäksi Kosketuspinta-projektin kehittämistyön takana näyttää vaikuttavan myös niin sanottu sosiaalinen tulkintakehys. Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan sitä ensin vanhempien ja sitten Kosketuspinta-projektissa ideoitavana olleen läheisverkostotyömallin kautta. 59

4.1 Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö nuoren riippuvuusongelman yhteydessä 4.1.1 Päihdealan ammattilaisten näkemyksiä vanhempien kanssa tehtävästä työstä Sosiaalisessa tulkintakehyksessä yksilön päihdekäyttäytyminen nähdään sekä mikro- että makrotason viitekehyksissä. Mikrotasolla päihdeongelmainen nähdään osana lähiverkostoaan ja läheissuhteitaan, kuten perhettä. Makrotasolla yksilön riippuvuuskäyttäytyminen nähdään suhteessa yhteiskunnan yksilöä ulkopuolistaviin rakenteisiin, kuten työttömyyteen ja asunnottomuuteen. Kun yksilön päihdeongelmaa tulkitaan sosiaalisen kehyksen sisällä mikrotasolla, katsotaan, että päihteidenkäytöstä eroon tähtäävä muutos vaatii sekä yksilön että hänen läheistensä aktiivisuutta. Makrotasolla, tilanteen riippuessa yhteiskunnallisista päätöksistä, yksilön omalla toiminnalla ei uskota olevan suurta merkitystä (Pennanen & Koski-Jännes 2010). Arviointitutkimuksen mukaan asiakkaan hoitokontaktin kehittäminen on Kosketuspintaprojektissa sosiaalisen tulkintakehyksen mukaan ymmärretty makrotasolla ideologisesti etsivän nuorisotyön näkökulmasta. Mikrotasolla asiakkaan hoitokontaktin kehittäminen on Kosketuspinta-projektissa ymmärretty käytännössä perhetyön, vanhempien kanssa tehtävän työn ja perinteistä perhetyön mallia uudistamaan pyrkivän nuoren läheisverkostotyömallin kautta. Seuraavassa Turun nuorisoasemalla kehittämisen kohteena olevaa perhetyötä tarkastellaan päihdetyön ammattilaisten näkökulmasta Kosketuspinta-projektin järjestämän koulutuksen yhteydessä. Kosketuspinta-projektissa on järjestetty kolme dialogista verkostotyötä koskevaa koulutusta. Koulutusten palautekyselyssä kartoitettiin, millä tavoin työntekijät itse katsovat ylläpitävänsä ja vahvistavansa asiakkaiden osallisuutta hoitoprosessissa, kun palvelumuodon asiakaslähtöisyyttä pyritään kehittämään perhetyön näkökulmasta. Kohdistetusti pohdittavana oli vanhempien mukaan ottaminen ja osallisuuden vahvistaminen nuoren hoitoprosessin tukena. Koulutusten palautekyselyssä pyydettiin: pohdi dialogisia työmenetelmiä hyväksi käyttäen vanhempien kanssa tekemääsi työtä. Vastaajia pyydettiin erittelemään vanhempien asemaa nuoren asiakasprosessin edistämisessä kahdessa eri tilanteessa. Ensimmäisessä tilanteessa vastauksissa pyydettiin huomiomaan nuoren ala- ja täysi-ikäisyys. Toisessa tilanteessa pyydettiin huomiomaan vanhempien voimavarojen mahdollinen puuttuminen (taulukko 18). 60

Taulukko 18. Dialogisten työmenetelmien käyttäminen vanhempien osallisuuden vahvistamiseksi nuoren hoitoprosessissa. Tilanne 1: Kun vanhempien mukanaolo tukee nuoren asiakasprosessia: a) Miten osallistat vanhempia mukaan alle 18-vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen? b) Miten osallistat vanhempia mukaan yli 18-vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen, jos nuori on antanut luvan olla yhteydessä vanhempiin? Tilanne 2: Kun vanhempien mukana olo ei tue nuoren asiakasprosessia: a) Minkälaista tukea tarjoat vanhemmille, joilla ei ole omia voimavaroja tukea lastaan/nuortaan heidän oman tilanteensa edistämiseen? Taulukoissa 19 20 esitetään koonnit päihdealan ammattilaisten vastauksista, joissa pohdittavana on ollut vanhempien mukaan ottaminen ja osallisuuden vahvistaminen nuoren hoitoprosessin tukena. 61

Taulukko 19. Pohdi dialogisia työmenetelmiä hyväksi käyttäen vanhempien kanssa tekemääsi työtä. Tilanne 1: Kun vanhempien mukanaolo tukee nuoren asiakasprosessia. 1a) Miten osallistat vanhempia mukaan alle 18-vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen? Soittamalla vanhemmalle nuoren luvalla. Tarjoamalla yhteistä tapaamista nuoren kanssa tai vanhemmalle omaa aika tapaamiselle. Tuomalla esiin vanhempien mielipiteen ja mukana olemisen tärkeyden ja sen hyödyn mikä siitä nuorelle kokemuksemme mukaan on. Kiittämällä vanhempaa mielenkiinnosta ja muusta työstä, mitä hän on nuoren eteen tehnyt. Puhun puhelimessa ja kysyn toiveita yhteistyöhön. Nuoren kanssa teen selväksi, mihin asioihin lähdemme ottamaan vanhempia mukaan. Luottamuksen syntymiseksi lähdetään nuorten tarpeista ja motivoidaan yhteistyöhön, jos nuori kokee, ettei halua vanhempia hoitoonsa osallistaa. Osallistavalla dokumentoinnilla, perhetapaamisilla, verkostopalavereilla sekä vanhemman yksilötapaamisilla. Vanhempien kannustaminen. Neutraali, avoin neuvotteluprosessi, joka toimii samalla kanavana kunnioittaa nuoren itsenäistymistä. 1b) Miten osallistat vanhempia mukaan yli 18-vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen, jos nuori on antanut luvan olla yhteydessä vanhempiin? Kuten edellä ja korostamalla sitä, että täysi-ikäisyydestä huolimatta vanhempien kiinnostus ja tuki ovat keskeinen voimavara nuoren ongelmien ratkeamisessa. Ajoittain vanhempi tulee mukaan vastaanotolle tai yhdessä toisen työntekijän kanssa teemme yhteisvastaanoton. Yleensä kartoitan nuorelle tärkeät henkilöt ja motivoin vastaanottotyössä yhteiseen tekemiseen. Nuoren luvalla tapahtuva yhteistyö vanhempien kanssa tiivistyy niissä tilanteissa, kun nuorella menee huonosti ja nuori tarvitsee tukea ja esim. hoitoon ohjausta monelta taholta. Vanhempien kannustaminen. Yhteispalaverit. Mielestäni paras tapa ottaa vanhemmat mukaan on järjestää verkostopalaveri. Katkaisuhoitoasemalla aika on kovin rajallista ja asiakkaat ovat hoidossa lyhyen aikaa. Verkostopalaverissa voidaan kuunnella kaikkien osapuolten näkemykset ja peilata niitä toisiinsa. Joskus tällaiset verkostot ovat hyvinkin hedelmällisiä; nuori ymmärtää vanhempien näkemyksen ja toisinpäin yhteinen ymmärrys. Jatkohoidon suunnittelu on näissä tapauksissa helpompaa. 62

Taulukko 20. Pohdi dialogisia työmenetelmiä hyväksi käyttäen vanhempien kanssa tekemääsi työtä. Tilanne 2: Kun vanhempien mukana olo ei tue nuoren asiakasprosessia. a) Minkälaista tukea tarjoat vanhemmille, joilla ei ole omia voimavaroja tukea lastaan/nuortaan heidän oman tilanteensa edistämiseen? Mahdollisuutta kahdenkeskiseen keskusteluun, jossa voi osoittaa ymmärrystä sille, että vanhempi ei jaksa tukea enempää sekä nostamalla esiin niitä hyviä asioita, joita vanhemman ja nuoren suhteessa ehkä kuitenkin on tai on ollut. Ylläpitämällä toivoa siitä, että nuori voi kuitenkin selviytyä. Ohjaan nuorisoaseman asiakkaaksi toiselle työntekijälle ja kerron vanhempainryhmästä. Riippuen vanhemman tarpeista häntä ohjataan palveluihin, joista hän hyötyisi ja saisi voimavaroja. Mahdollisia ovat myös yksilötapaamiset ohjaajan tai sosiaalityöntekijän kanssa. Terapeuttinen tuki, kuuleminen, verkostoiminen vanhempainjärjestöihin. Yleensä käyn läpi asiakkaan tilanteen. Meillä katkolla hoidossa olevat asiakkaat ovat täysi-ikäisiä. Korostan aina sekä asiakkaalle että hänen lähiverkostolleen, että asiakas on aikuinen ihminen, joka tekee itse päätöksensä. Muut eivät voi päättää hänen puolestaan. Yleensä tarjoan jatkohoitona perheterapiaa/-tapaamisia nuorisoasemalla tai A-klinikalla, jossa näitä asioita voidaan käsitellä ja antaa tukea molemmille osapuolille. 4.1.2 Vanhempien kokemuksia palveluista nuoren ongelmien yhteydessä Seuraavassa tarkastellaan vanhempien kokemuksia siitä, miten he voivat edistää nuoren asiakasprosessia. Tarkasteltavana ovat vanhempien näkemykset ja heidän kokemuksensa omasta asiakkuudestaan nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhteydessä. Neljästä tutkimukseen osallistuneesta vanhemmasta kolme nosti esiin asian, jonka mukaan he eivät ole vanhempina saaneet tietoa lastensa tilanteesta silloin kun he itse ovat kokeneet, että olisivat sitä tarvinneet. Vanhemman kokemuksia viranomaispalveluista oman lapsen mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhteydessä tarkastellaan tapausesimerkkien kautta. Tapausesimerkkejä yhdistää vanhempien halu saada tietoa lapsestaan liittyen tämän sen hetkiseen hoitotilanteeseen. Nuorten hoitotilanteet eivät olleet samanlaisia. Vanhempien kertoman mukaan kaikilla kyseessä olleilla nuorilla oli diagnosoitu masennus. Kahden vanhemman lapsella on masennuksen rinnalla todettu huumausaineriippuvuus. Seuraavassa vanhempien kokemukset saamastaan viranomaispalvelusta esitetään kukin omina tapauksinaan. Ensimmäisessä tapauksessa on kysymys vanhemman yrityksistä kysyä alaikäisen lapsensa tilanteesta. Toisessa ja kolmannessa tilanteessa on kysymys vanhemman yrityksistä kysyä tietoa täysi-ikäisen lapsensa tilanteesta. Tapaukset sijoittuvat Etelä- ja Pohjois-Suomeen. Tapaus 1: äiti I [---] Ajattelin kertoa sinulle hieman noin 10 vuoden takaisista kokemuksistani hoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuudesta, jonka koin äitinä erittäin raskaana ja jopa törkeänä kohteluna. Nyt 63

jos sillä tiedoilla ja kokemuksilla olisin samassa tilanteessa, tekisin heistä kyllä valituksen johonkin korkeammalle taholle. [---] Poikani sairastui ylä-asteikäisenä masennukseen. Hän oli siis ala-ikäinen, noin 14-vuotias. Hän nukkui päivät, valvoi yöt. Ei jaksanut mennä kouluun. Oli ärtynyt ja huonotuulinen. Oli koulukiusattu ja paljon pois koulusta. Mitään hoitoa oli aluksi vaikea saada, kaikki pistettiin murrosiän piikkiin. Vasta sitten kun koulu puuttui noihin poissaoloihin, hän pääsi perheneuvolaan ja sitä kautta naapurikunnan nuorisopolille ja alkoi käydä psykologin luona, niin jonkinlaista apua hänelle alkoi löytyä. Mutta äidiltä apu kiellettiin. Vaikka poika oli alaikäinen, minulle ei annettu mitään tietoa, ei edes mistä sairaudesta on kysymys. Kertaakaan en saanut tulla mukaan keskustelemaan. Puheluihini ja soittopyyntöihin ei vastattu. Poika oli kuulema kieltänyt antamasta tietojaan kenellekään. Jouduin ilman mitään neuvoja ja oppeja huolehtimaan täysipäiväisesti vakavasti masentuneesta pojasta. Huumeista ei ilmeisesti kuitenkaan ollut kysymys. [---] Onneksi en silloin tiennyt mitä oli edessä. Pysyin vain kiltisti erossa näistä alan ammattilaisista, koska mitään apua heiltä ei herunut. Valvoin yksin yöni ja yritin saada pojan aamulla kouluun. Ja kun koulusta soitettiin, ettei poikaa ollut siellä taaskaan näkynyt, jätin omat työni ja lähdin etsimään. Pelkäsin hänen tekevän itselleen jotakin. Nyt tuosta ajasta on kymmenisen vuotta. Poika muutti [---]- vuotiaana asumaan [toiselle paikkakunnalle] ja myöhemmin hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänellä on nyt suht sopivat lääkkeet ja elämä on helpottunut äidilläkin. Mutta hyvin voimakas katkeruus jäi noista vuosista hoitohenkilökuntaa kohtaan. Tapaus 2: äiti II Siis mun mielestä on ihan niin kun käsittämättömiä juttuja, että mä en ymmärrä ollenkaan. Että kerrankin, kun [nuori] oli [vahingoittanut itseään fyysisesti] niin se oli yks [---] niin hänet vietiin, kun hän oli kotona, niin ambulanssilla päivystykseen. Kai hän oli jotain ottanut silloin, en nyt muista, oliko se alkoholia tai huumeita, mutta kumminkin. Niin sit tokkuraisena, niin häneltä on silloin jotain kysytty, et jotain vanhempien yhteys, niin [hän] oli johonkin kysymykseen vastannut väärin, et ei. Niinku et, ei saa vanhemmille antaa tietoja tai jotain vastaavaa. Mutta ei hän ollut tarkoittanut niin, että sitä, että onko hän edes siellä tai tämmöistä, ettei sitä saa vanhemmille kertoa. Niin sit, kun mä soitin sinne ja sit kysyin, et mitä, onko [toimenpiteet tehty] ja pääseekö hän pois tai mitä? Niin vastaus oli, että on sanottu, ettei saa antaa mitään tietoja. Ei he kerro mitään. Ajattele, [---] tämmöisiä itsetuhoisia juttuja on ollut, niin keskellä yötä, mulle ei sanottu tuntia aikaisemmin mitään tietoja, onko hän siellä, ja keskellä yöt hänet oli sieltä laitettu pois. No, onneksi hänellä oli sit kännykkä, niin sit hän soitti tuntia myöhemmin, että äiti, voiks sä tulla hakemaan? Totta kai hän minuun ottaa yhteyttä. Me ollaan lähimmät omaiset hänelle. Niin ei mitään tietoa. Niin mun mielestä menee liian pitkälle tämä vaitiolovelvollisuus. 64

Tapaus 3: isä Ja sit, kun mä oon jotakin kyselly, niin on tullut niin vähän niinku moskaa silmille sitten. Kerrankin, kun mä sit yritin, että mitä lääkkeitä sille tytölle annetaan? Missä mennään? Kun siitä ei saanut mitään tietoa [nuorelta itseltään] Ei mitään! Ja kuitenkin näki, että se voi huonosti. Ja se on niin raivostuttavaa, että heitetään niinku vanhemmat ihan pihalle. H: Joo, vetosko nää toiset viranomaiset tähän vaitiolovelvollisuuteen? V: Aivan.[---]. Mä, että voi helvetti! Tässä on jotain, mihin pitää saada parannusta. Ei se käy. [-- -] Tulee semmoinen olo, että jotkut valkotakkiset ihmiset niin kun yhtäkkiä, he omiikin niin kun tämän. He päättääkin, mikä on hyvää ja mikä on huonoa. He ruuttaa rauhoittavaa häneen ja tekee juttuja. Ja tilanne vai, ja me nähdään vain huonosti voivaa ihmistä ja me ei saada tietää mitään. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden palvelujärjestelmän kokonaiskehittämisen ulottuvuudella arvioituna tilanne kuvastaa ristiriitaa tavoissa, joilla vanhempien osallisuutta nuoren ja nuoren aikuisen asiakasprosessin yhteydessä pyritään edistämään palvelujärjestelmässä. Vanhempien esille tuomat tapausesimerkit nostavat esille palvelun laatua koskevia kehittämistarpeita. Nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluissa tulisi selkiinnyttää toimintamalleja siitä, kuinka nuorta ja nuorta aikuista koskeva huoli voitaisiin jakaa vanhempia ja vanhemmuutta huomioivalla tavalla nykyistä paremmin säilyttäen samalla viranomaisten vaitiolovelvollisuus. Kehittämisen lähtökohdaksi sopii tutkimukseen osallistuneen äidin esittämä kysymys: Voiko epätasapainossa oleva alaikäinen kieltää kaiken tiedon vanhemmiltaan? Ilmeisesti voi, mutta onko oikein, jos hänen toive kuullaan, mutta huoltajan ja käytännössä hoitajan pyyntöjä ei. Vanhempien kertomukset nostavat esille tarpeen lisätä peruspalveluiden ja nuorten päihdeja mielenterveyspalveluiden yhteistyötä, kun kyseessä on nuoren päihderiippuvuus tai mielenterveyden oirehdinta. Seuraavassa kyse on täysi-ikäisestä nuoresta: Äiti II: Ja sitten sama, kun mä olisin joskus tilannut terveyskeskukseen [nuorelle] aikaa, niin sit kun tulee tämä ilmi, et mitä varten, totta kai se näin niinku kerrotaan. Et niin kun lääkäriaikaa olis tarvinnut silläkin välillä, kun hän ei oo täällä käynykään. Tännekään ei heti saa lääkäriaikaa. Niin ei anneta mulle aikaa. Täytyy itse soittaa. No, saan mä tilata kenel, tai vaikka mun miehellenikin ajan, jos hänellä on, joku vaikka loukannut polven. Saan mä tilata hänelle ajan. Mutta sit, kun tulee ilmi, et mitä varten tilaa, niin sit mä en saakaan, kun hän on täysi-ikäinen, niin ei voi antaa äidille sitä aikaa. Vanhempien kertomukset nostavat esille tarpeen lisätä viranomaisten yhteistyön tapoja myös erikoissairaanhoidon sisällä. Seuraavassa ensimmäinen näkemys koskee täysi-ikäisen nuoren aikuisen ja jälkimmäinen alaikäisen nuoren tilannetta: 65

Äiti II: Ja sitten mihin todella kaipais kans muutosta, et kyllä mä sen ymmärrän, [---] että mulle ei enää vastata puheluun. Ei soiteta vaikka luvataan soittaa sieltä [---] vaikka [nuori] on täysi-ikäinen, niin silti olis jonkun näköisesti voinut [neuvoa], että joo, että ehkä nyt olis tämmöinen toinen osasto voisi olla parempi, että voisitteko ottaa sinne yhteyttä? Ei todellakaan [anneta tietoa]. Ei. Ois edes vastattu mun soittopyyntöihin [---]. Et sen verran. Ei se ainakaan sitä potilasta paranna, että ei mitään [tehdä]. Kyl varmaan avioparillekin jotain niin kun sanotaan toisesta. Äiti I: Joskus on tullut mieleen, että jos [nuori] olisi sairastunut [masennuksen sijaan] esim. diabetekseen, reumaan tai vaikka syöpään, olisi vanhemmille annettu tietoa ja he olisivat saaneet olla mukana vastaanotoilla ja hoitoneuvotteluissa. Edellisessä luvussa tuli esille päihde-, sosiaali- ja mielenterveysalan työntekijöiden korkea ammatillinen näkemys erilaisista tavoista, miten vanhemman osallisuutta voidaan huomioida ja vahvistaa nuoren päihde- ja huumeriippuvuusongelman hoitoprosessin aikana. Vanhempien kokemukset omasta asiakkuudestaan nuoren hoitoprosessin yhteydessä nostavat esille, että palvelujärjestelmää kokonaisuutena uudistavaa kehittämistyötä tulee jatkaa. Suurin kehittämistarve vaikuttaa olevan eri viranomaispalveluiden välisen yhteistyön kehittämisessä silloin, kun kysymyksessä on kaksitasoinen nuorta koskevien tietojen jakaminen vanhempien kanssa. Vanhempien toiveena on malli, jossa viranomaispalveluiden välinen tiedon vaihto lisääntyy samanaikaisesti sekä nuoren tilannetta edistävällä tavalla että vanhempien huoleen vastaamista tyydyttävällä tavalla. Alla ensimmäisessä haastatteluesimerkissä vanhempien huolen huomioon ottaminen korostuu ala-ikäisen nuoren ja toisessa haastatteluesimerkissä täysi-ikäisen nuoren aikuisen tilanteessa. Äiti I: [---] Toivoisin, että joku jossain ottaisi tämän asian esille. Ja että joku toinen [vanhempi], joka joutuu samaan tilanteeseen kuin minä aikoinani, ei tulisi niin yli kävellyksi ja nollatuksi. Eikä kokisi täyttä avuttomuutta ja yksinäisyyttä vaikeiden asioiden edessä. [---] Tuskin joku 15-vuotias on kypsä päättämään omista hoidoistaan eikä hänellä voi olla tietoa, kuinka vakavia nuo mielenterveysongelmat (samoin huumeidenkäyttö) saattavat olla, ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen niillä usein on vaikutusta. Vanhemmat joutuvat usein lapsensa ns. tukihenkilöiksi tai rinnalla kulkijoiksi koko loppuelämäkseen, vaikka lapsi olisi jo aikoja sitten tullut täysi-ikäiseksi. Isä: Ja sain siinäkin sitten silmilleni tavallaan, kun mä yritin vähän saada tietoa. Mut se on just kurja, kun on ihan yksin, kun ei tiedä, mitä sillä [nuorella] on, kun hän on täysikäinen, niin ei saa minkäänlaisia. Se on musta just yks semmoinen, mikä ois jotenkin todella tärkeä, että otettas vanhemmat paljon, paljon aikaisemmin mukaan tavalla tai toisella. Että annetaan asioiden luisua jossakin. Että mä oon ihan varma, että jotkut, siis terapeutit ja missä hän on ikinä ollutkaan mä tiedän, että hän on käynyt niin niitten on täytynyt tietää, missä niin kun mennään. Ja me [vanhemmat] ei tiedetä mitään. 66

4.2 Hoitokontaktiin sitoutumista tukevan perhetyön kehittäminen Millaista tukea vanhemmille on tarjolla ja kehitteillä Turun nuorisoasemalla? Entä mitä mieltä nuoret ja heidän vanhempansa ovat päihde- ja huumeriippuvaisten nuorten vanhempien palveluista? Palveluiden kehittämistä tarkastellaan seuraavassa toisaalta ensin nuorten ja sitten vanhempien näkökulmasta. 4.2.1 Nuoren näkemyksiä perhetyöstä Sä viittasitkin noihin vanhempiin. Täällähän on myös tätä perhetyön puolta. [---] Mitä sä aattelet, oisko sun vanhemmat kiinnostuneita tulee? Nuori 20 24/M(3): Mun isä on tosi kiinnostunu aina et se on ollu mukan kaikis tällasissa. [---] nykyään se on semmonen et se haluu olla kaikes mukana [---] ja se on must hyvä et kyl mä uskon et mun isä tulis. Mut mun äitiä en ikimaailmas haluis tänne et mun äiti tulis. Mut et kyl mun isä tulis mielellään mä uskon. Nuorten antaman palautteen mukaan perhetyön tekemiselle on tarvetta. Nuorten palautteessa esille nousee myös palvelutarjonnan keskittäminen niin, että sekä nuori että hänen vanhempansa saisivat tarvitsemansa palvelun samasta paikasta. Turun nuorisoaseman ja A-klinikan muutto samoihin tiloihin toteutui vuoden 2014 aikana. Se luo jatkossa mahdollisuuksia kehittää lisää myös tätä asiakastyön ulottuvuutta. Arviointitutkimuksen mukaan hoitomalleja nuorelle räätälöitäessä tulisi huomioida nykyistä enemmän malleja, jotka mahdollistavat vanhempien ja koko perheen ottamisen hoidon piiriin nuoren rinnalle. Kysymyksessä on kenttä, jolla vanhemmat voisivat nykyistä helpommin löytää tien tukea nuortaan käytöstä irti: Nuori 25 29/N(1): Ainaki yks näistä mun ystävistä joka käy täällä myös, ni sille tiedän et on tosi tärkee et se käy sen äidin kanssa täällä. Et se saa sen äidin kanssa käydä läpi tätä sen [riippuvuutta] ja mitä se aiheuttaa ja muuta. Ja miten heidän välit on vaikuttanut siihen. Ja kyl mä tiiän et se on tosi tärkeetä se työ, et pystytään tekemään vanhempien kanssa työtä. Malli voi olla myös ovi, jota kautta vanhempi itse voi tulla autetuksi omassa päihde- tai riippuvuusongelmassaan ja saada tukea sekä itselleen että kasvatustehtävässään vanhempana: Nuori 25 29/N(1): Se ois hyvä et kaikki tapahtuis saman katon alla et, mullaki mun äiti on päihdeongelmainen et. Olishan se sillee helppo et ku mä oon tääl jo asiakkaana et ei tarvis lähtee sit seuraavaan paikkaan taas hoitaa sitä asiaa ja tulla takasin tänne ja sit taas sinne ja takasin tänne ja. Kaikki nuoret eivät katso, että perhetyö olisi oman vanhemman kohdalla sopiva nuoren hoitoprosessia edistävä tukimuoto. Tämä ei tarkoita, että perhetyölle ei olisi tarvetta. Tilanne korostaa entisestään sitä, että nuorten päihdepalveluita tulee kehittää niin, että nuorten näkökulma on 67

selvitetty ja nuorten antama asiakaspalaute on huomioitu. Tärkeältä vaikuttaa muun muassa huomioida tapauskohtaisesti, katsooko nuori, että perhetyöstä tai vanhemmille suunnatusta työstä on apua ja tukea nuoren tilanteen edistämisen kannalta. Nuorten näkemykset jakaantuvat tässä yhteydessä asian puolesta ja sitä vastaan. Miten sä näkisit, nuorisoasemahan voi tulla myös vanhempien tukemisessa vastaan. Niin miten sä, minkälainen sun tilanne on suhtees vanhempiin, onko he käyttäny nuorisoaseman palveluita hyväks tai? Nuori 25 29/N(2): No itseasias meiän äiti on käyny, nii käytiin yhteinen keskustelu [työntekijän] kanssa. Äiti oli täällä näin ja sitten se sai kertoo omast näkökulmast et miten se [---]. Nuori 25 29/M(1): Mul oli niit ongelmii silleen käytiin sit äidin kans tääl nuorisoasemal. Mut jotenki mä muistan vaan et ne oli niinku tosi väkinäisii ne tapaamiset, ei mua niinku kiinnostanu yhtää tulla. Eihä mul nyt sillo mitää ongelmaa ees ollu. Et kyl se niinku. [---] Nii mä koin sen sillee. Sehä oli siihe aikaa viel sellast hauskaa ja kokeiluu ja sit se oli mukavaa semmost et se ei ollu viel nii hallitsematont se homma. Mä muistan mä kävin täällä jollain lääkärillä ja sit jollai perheterapautil vai mikä se oli. Se ei niinku napannu? Nuori 25 29/M(1): No ei se oikee napannu. En mä osannu kertoo niist asioista mitkä mua vaivas, vaivas sillee. En mä ees ite tienny et mua vaivaa joku, mul oli vaan tosi paha olla koko ajan, mut mä en tienny mist se johtuu. Enkä mä sen takii voinu siit puhuu. Kosketuspinta-projektin kehittämistyön tuloksena Turun nuorisoaseman perustoiminnassa on saatu vireille jalkautuvaa perhetyötä koskeva ajatus. Yhteistyökumppaneiden toiminnassa se kuuluu perustoimintaan. Millä tavalla sä näkisit, nyt kun on puhuttu yksilötyöstä nuoren kanssa, niin millä tavalla, tai tuleeko sulle mitään mielikuvaa, että mikä vois olla jalkautuva perhetyö? Mitä se vaatis työntekijältä tai mihin sen pitäs sitoutua? Työyhteisö: [---] Mä nään sen jalkautumisen ehkä sillä tavalla, niin sit, jos ois perheestä kyse, niin mennään perheen ehkä sit sinne kotiin tai niihin paikkoihin, missä perhe viettää aikaansa tai. Pitäiskö vetää perhesosiaalityöstä tai perheverkostotyöstä niin sit ehkä siinä vois vaikka tännekin kutsuu niitä kaikkia henkilöitä, jotka on siinä perheen verkostossa. Yhteistyökumppani: Se on aika vanhakantaista ajattelua, että ihmiset tulee toimistolle, kun monet on siinä kunnossa, että ei ne yksinkertaisesti kykene siihen. Niitä kotitapaamisia, kuinka paljon sellaisia on? Yhteistyökumppani: Semmoisia on ihan viikoittain, päivittäin. Tänäänkin oon menossa nuoren kotikäynnille. Ja toisen tapaan kahvilassa iltapäivällä. 68

Ei ole mitään esteitä sille, etteivätkö nuori ja hänen työntekijänsä sekä nuoren vanhempi (vanhemmat) ja hänen/heidän työntekijänsä voisi tavata polikliinisen työn merkeissä edelleen työntekijän työhuoneessa tai toimitilan perhetapaamisille tarkoitetuissa tiloissa. Jalkautuvan perhetyön malli etsii tälle kohtaamistyölle uusia tapaamispaikkoja, jotka voisivat olla kodin lisäksi myös joitakin muita perheen näkökulmasta tarkoitukseen sopivia paikkoja. Tämän lisäksi Kosketuspinta-projektin kehittämistyössä on etsitty perhetyön mallia, jota tehtäisiin työparityöskentelytyömallin mukaisesti. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan työntekijöiden välistä ammatillisen osaamisen yhdistämistä ja jaettavuutta Turun nuorisoaseman perustoiminnassa. Työparityömalli on mallinnettavissa jalkautuvaksi perhetyön malliksi samalla tavoin kuin työparityömalli voi olla yksi jalkautuvan yksilötyön tapa. 4.2.2 Vanhempien palautetta perhetyöstä ja vanhempien kanssa tehtävästä työstä Vanhemman jaksaminen ja voimavarat ovat moniäänisen asiakassuunnitelman ja asiakaslähtöisen auttamistyön yksi keskeinen osa (Pokela 2010). Nuorten päihde- ja huumeriippuvuuden hoidossa vanhempien rooli ja heidän tarpeensa saada tukea on tunnistettu pitkään. Tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat toivat esille sekä perhetyön että vanhemmille suunnatun työn tärkeyden ja tarpeen. Arviointitutkimus nostaa esille, että vanhempain tuen malleja tulee jatkossa kehittää nykyistä selkeämämmin nuorten päihdepalveluiden sisällä ja niihin kiinnittyneinä, ei niistä irrallisina palveluina. Haastatteluesimerkit seuraavassa tiivistävät vanhempien näkemyksiä perhetyön, vanhemman kanssa tehtävän yksilötyön ja vanhempainryhmän tarpeellisuudesta Turun nuorisoasemalla: Äiti II: Ja sit yks, mistä mä olen tykännyt ihan hirveesti, niin silloin [vuoden ajankohta] meillä oli kaks tai kolme kertaa, ehkä kolme kertaa semmoinen, että me oltiin niin kun neljästään. Minä ja [kertojan lapsi] ja meidän työntekijät yhdessä, niin se oli mun mielestä hyvä. Mikä siitä erityisesti jäi mieleen? Että se oli erittäin toimiva sun mielestä? Äiti II: Oikeestaan se, että samoja asioita, mistä mä niin kun [omalle nuorelle] juttelen, kun ne kuulee joltain muulta kuin multa, [---] kun ollaan siinä nelistään, niin sit joku vieraskin ihminen sanoo [hänelle] niit samoja asioita. Ja tietenkin on sit vähän eri, totta kai, voi olla eri näkökulma, kun mulla on tai tietoa kumminkin enemmän, niin mä jotenkin koen ne niin kun hyvänä. Äiti II: Ja sit se, mulla on tää mun kahdenkeskinen. Ja sitten joskus jopa ihan sekin helpottaa. [---] Se et hän [työntekijä] kuuntelee mua ja mä jonkun kans keskustelen, niin se helpottaa minua. Olet käynyt täällä [Turun nuorisoasemalla] näissä vanhempainryhmissä. Minkä sä koet, että auttaa sua siinä? Isä: Ekana tulee mieleen se, että siinä saa vähän sitä reppua tyhjentää sitten. Aina mitä sen parin viikon aikana on ehkä sattunut ja tapahtunut [oman nuoren] suhteen. Siinä voi tyhjentää vaan, mitä on ajatuksissa. [---] Se on aika on sopiva se aika [tapaamisaika: 1 h 30 min]. Siellä 69

kierretään niin kun tai ohjaaja yrittää siihen, että jokainen saa kertoa. Jokainen saa aikaa siinä sitten [---] että miten on mennyt. Siinä menee aika paljon se aika sitten. Niitä kommentoidaan puolin ja toisin ja ihmetellään että apua! Arviointitutkimuksen huomiona on, että päihteillä ja huumeilla oirehtivien nuorten vanhempien tuen tarpeiden tunnistamiseen tulisi olla malli myös muissa aikuisväestölle suunnatuissa terveyspalveluissa, kuten työterveyshuollossa ja terveydenhuollon peruspalveluissa. Tutkimukseen osallistunut äiti tuo seuraavassa esille, että työterveyshuollon profiloituminen työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitamiseen ei parhaalla mahdollisella tavalla onnistu huomiomaan työntekijän elinpiiristä juontuvia tilanteita, joilla voi olla huomattava negatiivinen vaikutus työssä jaksamiseen. Eiks näissä, missä tää ei muutenkaan ei oo nyt oikein toiminut, niin eiks siellä koskaan kukaan ottanut sitä sun vanhemman jaksamista esille? Tai kysynyt kuinka sä voit? Äiti II: Ei, ei koskaan. Ei koskaan missään muualla kuin täällä [nuorisoasemalla]. [---] Ja sitten niin mä otin työterveyteen yhteyttä ja kerroin tilanteeni. Sielläkin on psykologipalvelu, mut siellä hoidetaan vaan sellaisia, mitkä johtuu työstä. Mut kun tämäkin vaikuttaa siihen työssä jaksamiseen ihan hirveen paljon. Sama kertoja nostaa esille tarpeen, jonka mukaan terveydenhuollon palveluissa työskentelevien tapoja tunnistaa ja kohdata päihteillä ja huumeilla oirehtivien nuorten vanhempien tuen tarpeita tulisi lisätä. Selkiinnyttämistä tarvitaan tilanteessa, jossa pyritään löytämään asiakaslähtöisesti yksilöityjä vanhempain tuen malleja. Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien mukaan nämä tilanteet liittyvät vanhemmille suunnatun avun löytämiseen ylipäätään ja toiseksi palvelun tarjoaman tuen ja vanhemman toivoman tuen väliseen vastaavuuteen. Vanhempien haastatteluesimerkit viittaavat siihen, että vanhemmille tarjottavissa tuen malleissa tulisi löytää nykyistä enemmän erilaisia tapoja, joilla vanhemman jaksamista ja voimavaroja voidaan käsitellä sekä yhteydessä nuoren tilanteeseen että siitä erillisinä. Äiti II: Oon tykännyt tästä nuorisoasemasta, et tänne voi soittaa kyllä äitikin. Ja täällä ymmärretään. Niin kun joskus, kun jostain asiasta soittaa terveyskeskukseen, niin siellä ei ymmärretä tätä ollenkaan. Äiti II: Ja tota, sitten niin, mä yritin etsiä apua jostain muualta. Kävin muun muassa terveyskeskuksessa, psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Mut en kokenut siitä, että olis ollut mulle mitään apua, koska mä tarvitsin nimenomaan siihen sitä tukea, et mä puhuin niin kun [lapsestani]. Ja siellä mulle sanottiin, että taas sä puhut lapsista. Että sinusta pitää puhua. Mut mä en ymmärrä, et miten mä olisin itestäni puhunut, jos en mä puhuis silloin lapsestani. Koska se on se, mikä mua on kuormittanut. 70

Tää kysymys, että miten on mennyt, niin puhutteko silloin siitä teidän omasta nuoresta vai teistä? Koskeeko se kysymys, miten on mennyt teitä vanhempana? Isä: Joo, toi onkin hyvä. Kyllä mulla, mä en oo vielä päässyt niin pitkälle, mä en muistakaan oikein, mikä tää [vanhempainryhmä] on. Että ai niin, tää onkin tämmöinen vanhempien tukiryhmä. Mä aina, kun ensimmäisenä tulee mieleen, miten on mennyt [oman nuoren kannalta], joo. Mutta ehkä se, ajan myötä sitten mä alan ymmärtää, mikä se paikka on oikeestaan. Mutta kyllähän se siinä yhteydessä sitten tavallaan tulee sitten esille se omakin vointi ehkä. 4.3 Perhetyöstä nuoren läheisverkoston kohtaamistyöhön 4.3.1 Läheisverkostotyön malli Edellä on tarkasteltu päihde- ja huumeongelmilla oirehtivien nuorten vanhemmille ja nuorille yhteisesti suunnattua perhetyötä ja vain vanhemmille suunnattua vanhempainryhmätoimintaa Turun nuorisoasemalla. Tarkastelut nostivat esille ensisijaisesti sen, että perinteinen perhetyön malli on toimiva. Sille on sekä vanhempien että nuorten mukaan selkeä tarve ja sitä tulee jatkossa myös kehittää omana kokonaisuutenaan. Toiseksi esille nousi kehittämisehdotuksia, joilla päihde- ja huumeongelmilla oirehtivien nuorten vanhemmille suunnattuja vanhempain tuen malleja on mahdollista kohdentaa nykyistä enemmän asiakaslähtöisen auttamisen lähtökohdista. Esille tuli myös, että vanhempien tukemiseen keskittyvien palvelujen välistä yhteistyötä on tarkoituksenmukaista lisätä ja vahvistaa. Tässä luvussa päihde- ja huumeriippuvuuksilla oirehtivien nuorten, heidän vanhempien ja muiden läheisten osallisuutta ja aktiivisuutta nuoren asiakasprosessissa tarkastellaan Kosketuspinta-projektissa kehittämistyön kohteena olevan uuden nuoren läheisverkostotyömallin kautta. Kosketuspinta-projektissa on kehittämistyön aikana tehty havainto, jonka mukaan nuoren asiakasprosessin laajentaminen perinteisestä perhetyön mallista nuoren sosiaalisen lähiverkoston kohtaamistyöhön saattaisi hoitomuotona viedä eteenpäin nuoren elämänmuutosta. Nuoren läheisverkostoksi katsotaan Kosketuspinta-projektissa perheenjäsenten lisäksi kaikki ne henkilöt, jotka nuori kokee itselleen merkityksellisiksi. Nuorten haastatteluesimerkistä tulee ilmi, että vanhempien lisäksi oman asiakasprosessin eteenpäin viemisen kannalta merkityksellisiä toisia ovat muun muassa sisarukset ja läheiset sukulaiset, joille omasta päihdeongelmasta on voitu uskoutua tai joille omasta tilanteesta haluttaisiin kertoa, kuten seuraavassa tulee esille: Sit oli tähän sellanen sun näkemys siihen et jos nuorisoasema pystyis laajentamaan tätä perhetyön kuviota ja vanhemmille tarjottavaa tukea, niin tuleeks sul siitä mieleen mitään, jos sitä lähtis enemmän kehittämään? Nuori 25 29/N(1): No mä oon itte täs miettiny et jo monta kuukautta et miten mä kerron mun porukoille. Ku mä en uskalla kertoo yksin et mä haluun et siin on joku kolmas osapuoli. 71

Ni mä oon nyt sit miettiny et jos mä varaisin meiän äitille ajan A-klinikalta ja menisin sinne mukaan. Kun aattelee lähisuhteita ja perhettä että löytyyks sulta sieltä tukea? Nuori 20 24/M(4): On, oon voinu puhuu kaikista äitin kaa. [---] meil on aika avoin. Ja sama tätin kaa ja on mulla hyvä kaveri, jolle voin puhua. Välillä must kyllä tulee olo et on aika yksin. Kosketuspinta-projektin läheisverkostotyötavan lähtökohta-ajatus vaikuttaa monessa suhteessa samankaltaiselta lastensuojelussa käytössä olevan läheisneuvonpidon toiminta-ajatuksen kanssa. Stakesin, nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen läheisneuvonpitotyökäytännön ideana on kutsua koolle ne henkilöt, joita lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi kokee itselleen tärkeiksi. Nämä läheiset kutsutaan yhdessä asiaan kuuluvien viranomaisten kanssa selvittämään ja etsimään ratkaisua lapsen tilanteen ratkaisemiseksi. (Heino 2000.) Työtavan tarkoitus niin lastensuojelussa käytössä olevassa läheisneuvonpidossa kuin Kosketuspinta-projektin työtavassa, on vahvistaa asiakkaana olevan lapsen, nuoren tai nuoren aikuisen läheisten osallistumista ja osallisuutta tämän hoito- ja tukiprosessissa. Kosketuspinta-projektin läheisverkostotyötavassa tavoitteena on lastensuojelussa käytössä olevan läheisneuvonpidon tavoin tarjota asiakasprosessiin vaihe, jossa nuoren ja hänen läheistensä mielipiteet tulevat tasavertaisesti kuuluiksi ammatillisten määritysten rinnalla (ks. Heino 2000). Ammatillisen asiantuntemuksen tarjoaminen läheisten käyttöön koetaan erityisen tärkeäksi nuoren näkökulmasta, jotta läheiset saisivat välineitä nuoren tilanteen ymmärtämiseen ja ratkaisujen yhteiseen etsintään, kuten alla olevasta nuoren haastatteluesimerkistä tulee esille: Niin. Saako kysyä että sun isä tai äiti, mitä ne tietää sun tilanteesta? Nuori 25 29/N(1): Ne tietää et mul on mielenterveyshäiriöitä ja ne tietää et mä käytän alkoholii sillon tällön lääkkeiden kans väärin. Mut ei sen enempää. Mun veli sit taas tietää et mä käytän kannabista sit, se tietää et mä käytän kannabista. Mut et sen enempää mä en oo lähteny avautumaan mun perheenjäsenille ihan sen takii, koska mä pelkään niitä reaktioita ja sitä mä en pysty itte selittämään sitä asiaa että missä mennään. Joo, ajatteletko siis niin, että sun olis helpompi lähteä purkamaan tätä juttua, jos siinä ois hiukan sitä muutakin tukea ympärillä, minkälaista lähtötilannetta sä ajattelit? Nuori 25 29/N(1): Ihan millasel kokoonpanol vaan. Mut silleen et siin ois se kolmas osapuoli mukana, semmonen puolueeton joka kattois et mua ei jyrätä. Viimeeks nyt ku [tapasin] isäni, ni kokoajan mun teki mieli sanoa, et hei, mä käytän suonensisäsii. Mut miten sä meet ja kerrot isälle semmosen. Kosketuspinta-projektin erona lastensuojelussa käytössä olevaan läheisneuvonpitoon on, että yhteiseen tapaamiseen pyritään samaan mukaan myös henkilöitä, jotka ammatillisten määrittelyjen läpi katsottuna kuuluvat nuoren sosiaaliseen verkostoon ja joilla on suora tai epäsuora 72

yhteys nuoren käytöstä irtipääsemisprosessiin. Tällaisia nuoren sosiaaliseen verkostoon kuuluvia merkityksellisiä toisia ovat Kosketuspinta-projektin toimintatutkimuksen aikaisten havaintojen mukaan usein nuoren ei-käyttävät ja käyttävät ystävät, samoin kuin useassa tapauksessa nuoren nykyinen tai ex-seurustelukumppani. Tämän sosiaalisen verkoston osuus päihde- ja huumeriippuvuudesta eroon pyrkivien nuorten kohdalla näyttäytyy Kosketuspinta-projektiin kuuluvien nuorten elämässä monella tavalla. Nuorten kertomuksissa yhdeksi merkittäväksi tekijäksi käyttöä ylläpitävässä elämäntavassa näyttäytyy muun muassa tilanne, jossa nuoren sosiaalinen verkosto muodostuu käyttäjistä: Entä millanen kaveripiiri sulla on? Nuori 20 24/M(1): Ylipäätänsä mul on yks semmonen kunnon kaveri mikä ainoastaan mikä välittää. [---] Siihen mä pidän aina yhteyt. No en nyt päivittäin mut lähes päivittäin. Muuten mun kaverit ni on semmosii juoppoi. Käyttävä maailma voi olla liian lähellä käytöstä irti yrittävää myös hoidollisessa tilanteessa, jolloin nähdään miten tietty sosiaalinen ympäristö ja tilanne voi ylläpitää tai mahdollistaa käytön jatkumista. Nuori 25 29/M(1): [---] Mä tiesin sen et jos mä sielt [hoitopaikasta] lähden kotii ni mä oon niinku alta aikayksikön taas samas, samas jamassa. Ja siel [hoitopaikassakin] oli viel niinku se käyttömaailma ja käyttökaverit niin lähel et sinnehä tuli koko ajan tuttui, siel piti ihmiset tai ne toi jotain kamaa sinne sisää. Mä muistan et mä ostin niiltä jotain verinimusii viel siel mut halu oli kuitenki päästä irti siitä, mut mul ei ollu itel voimavaroja tehä sitä. Edelleen jos esimerkiksi seurustelukumppani on käyttäjä, omasta käytöstä irtipääseminen vaatii kaksin verroin työtä. Useat käytöstä eroon pyrkivät tai käytön lopettaneet kertovat, että he ovat joko kokonaan katkaisseet sosiaaliset suhteensa tai luoneet uudet sosiaaliset säännöt käyttäjäpiirien kanssa. Uusiin sääntöihin voi kuulua muun muassa, että kaverisuhde käyttävään voi edelleen jatkua, mutta käyttävältä ystävältä vaaditaan ehdotonta käytöstä irtipyrkivän ystävän kunnioitusta siinä, että kaverisuhteeseen ei kuulu enää jatkossa aineisiin liittyvä kanssakäyminen. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektin läheisverkostotyömallin innovatiivinen mutta lisäkehittämistä vielä vaativa löytö on, että myös nämä henkilöt saattaa olla tarkoituksenmukaista kutsua mukaan nuoren asiakasprosessiin. 4.3.2 Läheisverkostotyön malli ja terveystaju-käsite Arviointitutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että Kosketuspinta-projektin läheisverkostotyömallin tavoitteena on nostaa esille, että esimerkiksi alkoholin väärinkäyttö näyttäytyy kyseiselle nuorelle totuttuna ja turvallisena tapana selvitä elämässä eteenpäin. Samaan aikaan käytöstä 73

eroon vaadittavaan elämäntapamuutokseen ryhtyminen ja sen mahdollistama päihteetön uusi elämäntapa merkityksellistyy nuoren sen hetkisestä sosiaalisesta elämäntilanteesta tulkittuna turvattomaksi. Tämän turvattomuuden uudelleenjäsentämiseen uutta elämäntapaa tukevaksi renkaaksi tarvitaan nuoren koko sen hetkiseen sosiaaliseen elämäntilanteeseen kuuluvia henkilöitä. Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa kehitettävänä olevaa läheisverkostotyömallia on hyödyllistä avata ja jäsentää lisää nuorisotutkimuksessa ja nuorten terveystutkimuksessa käytetyn nuorten terveystaju-käsitteen kautta. Terveystaju-käsitteen mukaan huomiota tulee kiinnittää nuorten terveyskäyttäytymisen sosiokulttuuriseen rakentumiseen (ks. esim. Puuronen 2009). Terveystaju-käsitteen näkökulmasta nuorten niin terveelliset elämäntapavalinnat kuin terveysriskien ottaminen jollaiseksi esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö ja huumausaineiden käyttö voidaan nähdä ovat osa nuoren laajempaa sosiaalista elämäntilannetta ja sosiaalisten suhteiden verkostoa kasvua. (Puuronen 2005; 2012.) Tässä arviointitutkimuksessa terveystaju-käsitettä sovelletaan terveyskäyttäytymisen rakentumisen ymmärtämisen lisäksi sellaisen hoitotyön jäsentämiseen, joka tähtää nuoren terveyskäyttäytymisen muutokseen. Terveystaju-käsitteen kautta terveyskäyttäytymistä eritellään nuoren omista lähtökohdista ja näkökulmasta lähtien: minkälaisissa sosiaalisissa suhteissa ja ympäristöissä se muotoutuu ja miksi se ilmenee sellaisena kuin se ilmenee. Huomionarvoista on, että sosiaaliset suhteet ja sosiaaliset ympäristöt voivat tukea nuoren terveystajun muotoutumista mutta yhtä lailla myös hämärtää sitä (Hoikkala ym. 2005). Terveystajua hämärtäviä tekijöitä olivat muun muassa edellisessä luvussa kuvatut käytöstä irtipyrkivän käyttävä sosiaalinen kaveripiiri sekä sosiaaliset ympäristöt, joissa käyttävä maailma on kosketuksissa käytöstä irti pyrkivän elämäntilanteen kanssa. Terveystaju-käsitettä soveltamalla huomio kiinnittyy erityisesti nuoren sosiaalisesta elinympäristöstä löytyviin toisaalta käyttöä mahdollisesti ylläpitäviin ja toisaalta päihteettömyyttä tukeviin tekijöihin. Pohtia voidaan esimerkiksi, minkälaiset elinolot parhaiten tukisivat päihteettömiä valintoja. Ovatko ne alla olevan nuoren elinolojen kaltaisia vai mahdollisesti jotain muuta? Aloitetaankin ensin tosta, että kuinka kauan sä olet asunut täällä [---] tuetussa kuntoutusasunnossa, laitospuoli ja nyt tää oma? Nuori 20 24/M(1): Vähä yli vuoden. Kaikkinensa? Nuori 20 24/M(1): Kyllä. Nii no mitä sä oot mieltä, tosta paikasta? Nuori 20 24/M(1): No toi tukiasunto on periaatteessa ihan hyvin mut keskel ei mitään. Muuten se ois ihan hyvä. Eli se syrjäisyys ei sust oikeen oo kiva. Onks siel jotain toimintaa? Nuori 20 24/M(1): No ei, ei mitään. Ruuat. Siinä se onki. 74

No siin oli kuitenki semmonen päivätoiminnan puoli, siel on biljardipöytä - Nuori 20 24/M(1): Juu mut siihen se jäiki. Sunnuntaisin siel oli joku tietokilpailu, henkilökunnan pitämänä. Ei mitään muuta? Koko tän vuoden aikana ku sä oot ollu? Nuori 20 24/M(1): Kyllä, ei mitään muuta. Juhannuksena siellä grillattiin makkaraa. Terveystaju-käsitteen mukaan myös nuoren terveysriskejä sisältävää elämäntilannetta on tarkoituksenmukaista pyrkiä ymmärtämään nuoren omista lähtökohdista ja näkökulmasta. Tämä tarkoittaa Kosketuspinta-projektin kohderyhmän nuoriin sovellettuna muun muassa sitä, että vaikka ulkoapäin määriteltynä nuoren päihteiden ja huumausaineiden käyttö ei olisikaan ratkaisu ongelmaan, hoidollisessa tilanteessa pyritään näkemään, miksi se kuitenkin merkityksellistyy sellaiseksi nuorelle: Nuori 20 24/M(2): Ni jotenki on oppinu kohtaamaan ihan semmosii arkipäivän ongelmii ku tajus sen et okei, mä nyt voin hoitaa täs asias vaan tän mun oman osuuden ja sen jälkeen se, ku mä oon tehny sen eteen sen minkä mä voin ni se ei oo enää mun käsissä se asia. Jotenki ku se on ollu semmosta, se on niin vaikee kaikki, ihan perusongelmat ja kaikki ratkasta koska ei oo ymmärtäny sitä millään tasolla asioit ja kaikki ongelmanratkasukyky ja sosiaalisten ongelmien ratkaisu, se on ollu jotenki niin semmosen eläimen tasol et on halunnu vastata kaikkiin ongelmiin ja tilanteisiin vetämällä, väkivallalla ja olla hyökkäävä. Hoito- ja tukiprosessin keskiöön nostetaan yllä kuvattu nuoren sosiaalinen elämäntilanne ja sen muuttamisen mahdollistaminen. Kosketuspinta-projektin kohderyhmän nuorten omalle elämälle asettuvat toiveet ja unelmat ovat usein samanlaisia kuin kenen tahansa omaa elämää ja tulevaisuutta suunnittelevan nuoren, kuten alla haastatteluesimerkissä nousee esiin: Mitä sä haluaisit elämältä? Tehdä ja kokee tai opiskella? Nuori 20 24/M(1): No lähinnä ekaks perheen ja ehkä sittenki jotain töitä tai jotain. Oletko sä miettiny, että miten sitä kohti vois mennä enempi? Nuori 20 24/M(1): En tiedä, toi tukiasunto ei paljoo anna motivaatioo ku se on tukiasunto. Siellä ei voi oikee perhettä eikä mitää rakentaa. Ei oo koti. Samalla ymmärretään muutoksen vaikeus ja muutosmotivaation intensiteetin vaihtelu hoitokontaktin aikana, kuten alla haastatteluesimerkissä käy ilmi: Nuori 20 24/M(2): Se on sillain loppuelämän prosessi myös, se toipuminen, et ei tost addiktiost koskaan tuu parantumaan, mut siit voi toipuu mut ei se sairaus musta ikinä lähde, lähde mut mä voin oppii elämään sen kanssa ja tulla sen kans toimeen päivittäin ja saada sen vähän, ei niin 75

aktiiviseksi sitä hoitamalla. Ku se oli vaan niin kurjaa se käyttäminen et jotenki mä muistan ne epätoivon hetket niin selvästi. Yhtä tärkeää on, että samalla ymmärretään myös muutoksen tavoitteellistaminen matalan kynnyksen palveluajattelun mukaisella tavalla: Entäs tota, mä mietin tota Kosketuspintaa, niin oisko jotain mihin sä mielellään ottasitkin vähä apua tai neuvoo tarttisit? Nuori 20 24/M(1): No varmaan lähinnä toi ku tuol mettän keskel assuu ni noi viranomaisasiat et ne lähtis kuskaamaan. Terveystaju-käsite auttaa näkemään, minkälaisista elämänhallinnallisista perustaa ja siten omaa identiteettiä horjuttavasta ja sosiaalista elämäntilannetta mullistavasta prosessista nuoren käytöstä eroon pyrkivässä elämäntapamuutoksessa on kysymys hänen entisen käyttäjäarkensa näkökulmasta katsottuna. Erityisen olennaista on havaita, että käytön tilalle tulee hoidollisesti tarjota ei vain jokin yksittäinen asia, kuten korvaushoito. Käytöstä eroon yrittävän henkilön tulee oppia kokonaan uudenlainen tapa elää sosiaalista elämää. Hän tarvitsee ympärilleen mahdollisuuden kiinnittyä uudelleen eri tavalla (ei-käyttävän todellisuuden koodiston, merkitysten ja normiston mukaisilla tavoilla) rakentuvaan sosiaaliseen elämään. Seuraava haastatteluesimerkki kertoo tämänkaltaisesta uuden sosiaalisen todellisuuden hoidollisesta rakentumisesta eli toipumisesta ja käytöstä irti pääsemisestä käyttäjän muutoksesta ei-käyttäjäksi. Nuori 25 29/M(1): Ja sitte sovittii siit jatkohoitopaikast [---] ja mä muistan siel alko olee ku mult loppu se Subutex tiputus kokonaan, et piti olla niinku selvinpäin, ni mä pelkäsin ihan mielettömästi et mitä siihen tilalle. Koska se mun kaikki, se mun identiteetti, kaikki niinku kietoutu sit niihin huumeisiin, et se oli niinku se mitä kautta mä määrittelin itteni. Et sillee niinku, sellanen tyhjiö niinku jäi mitä mä olin täyttäny niil huumeil, ni se niinku alko jotenki tulee sillee. Mä pelkäsin et miten, mut siit huolimatta mua pelotti enemmän se et, jos mä palaan takas sinne samaan, samaan pisteeseen mist mä lähin, sinne tuskaan ja siihen niinku itsemurha-ajatuksiin ja sinne ni, mä aattelin et ois nyt helpompi lähtee kattoo sinne [hoitopaikkaan]. Siel [jatkohoitopaikassa] se sit pysäyty sillee pikkuhiljaa et siel [pääsi] niin etäälle niinku täst jutusta, näki sen niinku ihan toisesta näkökulmasta ja siel oli ihmisii ku oli toipunu pidemmän aikaa, puolta vuotta ja tämmöstä, ni alko niinku saamaa sitä toivoo ja uskoo sitä kautta. Et kyl mäki pystyn, kyl mäki pystyn ja, tein niit asioita ja se oli itse asias ensimmäinen semmonen järjestelmä jota vastaan mä en kapinoinu millään tavoin. Seuraavassa haastatteluesimerkissä esille tulee kertojan merkitystodellisuuden muutos käytön ja käyttämättömyyden välillä: 76

Nuori 20 24/M(2): Kyl on tosi sairaasti, vaikeet välil mut jotenki ku tietää sen et ei mikään asia voi mennä niin huonosti etteikö sitä sais vetämisel pahennettuu. Et nyt sit ei oo tarvinnu ottaa yksikään vetoi tai pullookaan bissee ni puoleen vuoteen. Päihde-, huume- ja muilla riippuvuuksilla oirehtivia nuoria tukevan hoidon tulisi keskittyä nuoren sosiaalisen elämäntilanteen muuttamiseen nuoren autonomiaa oman elämänsä subjektina kunnioittavalla tavalla. 77

II Kehittämistyöprosessin ja toimintamallin käyttöönoton arviointia Tutkimuksessa on edellä dokumentoitu Kosketuspinta-projektissa kehittämisen kohteena olleita päihdehuollon matalan kynnyksen tukitoimia, jotka on tarkoitettu vakavassa syrjäytymisriskissä oleville nuorille. Dokumentointi avasi Kosketuspinta-projektissa aikavälillä 2011 2013 toteutetun jalkautuvaan yksilö-, perhe- ja verkostotyöhön kohdistuneen kehittämistyön muille jaettavaan muotoon. Kehittämistyön tuotoksia arvioitiin ensisijaisesti projektiin osallistuneiden nuorten ja heidän vanhempiensa kannalta tuoden samalla esille päihdealan ammattilaisten näkökulmia. Tässä dokumentoinnin osassa arviointi kohdistuu kehittämistyöhön prosessina. Tarkasteltavana kehittämisprosessin vaiheista ovat projektin suunnittelu ja toimintamallin käyttöönotto, jonka yhteydessä huomio kiinnittyy projektissa kehitettävinä olevien työmallien juurruttamiseen työyhteisössä ja niiden siirrettävyyteen muille toimijoille. Dokumentoinnissa painottuu arviointitutkimuksen toimintatutkimuksellinen luonne. Sen mukaan dokumentointi osallistuu Kosketuspinta-projektin toimintamallin ammatilliseen kehittämiseen, kun projektin kehittämistä tarkastellaan prosessina projektin, nuorisoaseman perustoiminnan ja projektin yhteistyökumppaneiden näkökulmista. Kehittämisprosessin etenemistä tarkastellaan pääsääntöisesti siinä ilmenevien onnistumisten ja haasteiden tai vaikeuksien kautta. 1 Projektin suunnittelutyön arviointia Arvioinnin näkökulmasta katsoen Kosketuspinta-projektissa on toteutettu laaja polikliinista työtä tukeva ja samalla sille vaihtoehtoisia työkäytäntöjä etsivä suunnittelu- ja kehittämistyö. Kuten arviointitutkimuksen ensimmäisessä osassa, myös tässä projektin kehittämistyötä tarkastellaan summatiivista ja formatiivista arviointia hyödyntäen (ks. Seppänen-Järvelä 2004, 19 21; Hyttinen 2006, 22). Huomiota kohdistetaan tarkemmin kahteen kehittämisen aikaiseen suunnittelutyön 78

kohtaan. Nämä ovat suunnittelutyön arviointi ensimmäiseksi Turun nuorisoaseman perustoiminnan näkökulmasta ja toiseksi projektin yhteistyökumppaneiden näkökulmasta. Yhteistyökumppaneiden arvioita tarkastellaan kahdella tasolla. Toisaalta arvioitavana on käytännön tasolla toteutettu yhteistyö ja toisaalta projektin järjestämän asiakaslähtöisiä työmenetelmiä kehittämään pyrkivän koulutuksen arviointi koulutuspalautteen näkökulmasta. 1.1 Työyhteisön odotuksia Nuorisoaseman työyhteisö. Vuonna 2012 Kosketuspinta-projektia on työstetty kerran osana nuorisoaseman suunnittelupäivää ja kerran nuorisoaseman ja A-klinikkasäätiön Turun muiden yksiköiden yhteisissä kehittämispäivissä. Vuoden 2013 aikana on pidetty kolme yhteistä suunnittelupäivää Turun nuorisoaseman ja projektin kesken. Tämän lisäksi projektin asioita on käsitelty säännöllisesti, 1 3 kertaa kuukaudessa, Turun nuorisosaseman hallinnollisessa työryhmässä. Projektin ohjausryhmä (projektityöntekijä mukana 1.4.20112 alkaen) kokoontui vuoden 2012 aikana kahdeksan kertaa ja vuoden 2013 aikana seitsemän kertaa. Näihin lukuihin sisältyvät lisäksi projektin työnohjauskokoukset, jotka ovat olleet samalla myös projektin ohjausryhmän palavereita. Projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan välistä vuorovaikutusta voidaan pitää avaintekijänä sille, millä tavoin projektin kehitystyö on käynnistynyt ja rakentunut. Arvioinnissa luodaan tässä yhteydessä katsaus projektitoiminnan tutkimushetken aikaiseen tilanteeseen. Siitä käsin peilataan projektin siihenastista kehitystyötä työyhteisössä, pyritään tunnistamaan kehittämistyön asemoitumista yhteisen tekemisen kentällä projektin nykytilanteessa ja nostamaan esille projektin jatkoon liittyviä työyhteisölähtöisiä odotuksia projektin etenemisestä ja sen yhteisestä edistämisestä. Tätä varten tutkimuksessa toteutettiin Turun nuorisoasemalla kysely Kosketuspinta-projektin kehittämistyöstä (liite 4). Kuviossa 5 esitetään Turun nuorisoaseman työyhteisön Kosketuspinta-projektin kehittämistyön haltuunottamista kuvaava kartta. Hahmotuskartta on tuotettu kyselyn vastauksista sisältöanalyysin keinoin (ks. esim. Tuomi & Sarajärvi 2011). 79

KONSENSUKSEN ETSINTÄ OPPIVAA OMAKSUMISTA JA LÖYTÖJÄ Henkilökohtaisesti olen saanut paljon uusia kokemuksia, isoja kokemuksia, omia rajoja, kestävyyttä, ammatillisuutta, vahvistusta aiemmille työtavoille, paljon kokemusta projektin vetämisestä. TEHDYN TUNNISTAMISTA Projektista opin paljon enemmän päihde- ja huumetyöstä, omasta ammatillisuudesta, miten paljon lisätyötä projektityö vaatii, koordinoimaan projektityötä, kyseenalaistamaan eri toimintamalleja. JATKOA EVALUOIVAA Toivon projektin juurtuvan talon toimintaan, että Kosketuspinnasta tulee pysyvä työmuoto. KOORDINOINTIODOTUKSIA Jatkossa toivoisin tiiviimpiä yhteisiä kokouksia, kunnolla aikaa ja resursseja vastaavaan työhän, omaa työnjärjestelyä, selkeyttä ja johdonmukaisuutta kokouksiin. HUOLTA, IHMETYSTÄ JA PETTYMYSTÄ Kuormittuvatko projektin työntekijät liikaa, onko vastuu/paineet onnistumisesta liian suuria. Minua huolestuttaa talous, Nuorisoaseman erityisyyden häviäminen, se että polikliininen työryhmä ei sisäistä uusia toimintatapoja ja ne hautautuvat muun työpaineen alle. EPÄSELVYYKSIÄ Joskus mieleeni on noussut projektia koskeva kysymys, miksi työtä kuitenkin tehdään polikliinisesti, eikä ohjaajan/jalkautuvan työntekijän menetelmin. En olisi uskonut, että projekti on edelleen iso kysymysmerkki. KRIITTISYYTTÄ Joskus mieleeni on noussut projektia koskeva kysymys, miksi tämä projekti oikeastaan haettiin, miksi perinteisen polikliinisen ja jalkautuvan työotteen välille on keksitty eroja, miksi asiat tuntuvat ajoittain niin sekavilta. LÄHTÖKOHTANÄKEMYSTEN SAMANSUUNTAISUUS Kosketuspinta-projektin tarkoituksena on mielestäni vastata tavoitteisiin, johon rahoitus haettiin saada asiakkaita sitoutumaan hoitoon tavoittaa paremmin nuoret, jotka eivät sitoudu luoda työvälineitä, joilla syrjäytymisriskissä olevia tavoitetaan paremmin kuin ennen tavoittaa polikliiniseen työhän soveltumattomat päihteitä käyttävät nuoret Tässä projektissa Turun nuorisoaseman kannalta tärkeintä on mielestäni löytää hyödylliset menetelmät, jotka voidaan kehittää omaan työhön ja talon toimintaan saada nuorisoasema pysymään tärkeänä itsenäisenä yksikkönä, osoittaa sen tarpeellisuus, pysyvä työmuoto löytää uusia työtapoja, joilla sitouttaa nuoret käymään, löytää välineitä, joilla nuoret saadaan hoitokontaktiin aiempaa paremmin ja työmenetelmien kehittäminen Kuvio 5. Kosketuspinta-projektin kehittämistyön haltuunotto Turun nuorisoasemalla. 80

Tarkasteltaessa projektin kehittämistyötä Turun nuorisoasemalla, huomataan, että työyhteisössä vallitsee kehittämistyöstä keskenään samansuuntaisia lähtökohta-ajatuksia. Perustoiminnan ja projektin yhteisenä tavoitteena nähdään tarve löytää uusia työtapoja ja välineitä nuorten hoitokontaktiin tavoittamiseksi. Kehittämisprosessin myötä kehittämisen kohteena olevat uudet työtavat ovat muuttuneet lähtötilannetta epäselvemmiksi. Samalla kehittämistyön pitäminen Turun nuorisoaseman ja Kosketuspinta-projektin yhteisenä tehtävänä on alkanut heikentyä. Kehittämisprosessia on työyhteisössä linjannut epäselvyys siitä, missä muodossa polikliinista työtä tulisi uudistaa, jotta sen avulla voitaisiin tavoittaa paremmin nuoret, jotka eivät sitoudu hoitoon. Epäselvyyttä tuottavan tilanteen alkulähde vaikuttaa olevan, että jalkautuvaa työotetta ei nähdä talon työntekijöiden kesken polikliiniseen työotteeseen verrattavissa olevana työkäytäntönä vaan ennemminkin sille toissijaisena hoito- ja tukikontaktimuotona, joka välivaiheena tähtää polikliiniseen työhön. Projektin suhde polikliinista työotetta kohtaan on tasapuolisempi kuin perustoiminnan suhde jalkautuvaa työotetta kohtaan. Arviotutkimuksen havaintojen mukaan projektissa kehittämistyö ymmärretään yhtä itseisarvoisena molempia työotteita kohtaan. Molempien työotteiden rinnakkainen kehittäminen on myös välttämätöntä, jotta projektille asetettu tavoite kehittää jalkautuvia työkäytäntöjä polikliinisia käytäntöjä tukien on mahdollista. Toisin sanoen jalkautuvien työkäytäntöjen kehittäminen edellyttää, että polikliininen työ onnistutaan Turun nuorisoasemalla näkemään uudella tavalla ja myös toteuttamaan uudenlaisissa muodoissaan perinteisen polikliinisen vastaanottotyömallin siitä heikentymättä. Vaikuttaa siltä, että perustoiminnan ja projektin erilaiset tavat tulkita jalkautuvien työmuotojen ja polikliinisen työn suhdetta on heikentänyt työyhteisön yhteistä kehittämishenkeä ja tahtotilaa sitoutua kehittämisprosessiin. Tämä suunta on osoitettavissa projektia koskevista kokous- ja palaverimuistioista. Varsin suuri projektikokousten määrä kertoo, että asioista on käyty paljon keskustelua projektin ja perustoiminnan välillä. Tätä vähemmän niihin on kirjautunut seurantatietoa projektin ja perustoiminnan vuorovaikutuksesta käytännön tasolla. Tämä on osaltaan luonut työyhteisössä tilanteen, jossa jalkautuvien työmenetelmien kehittämisvastuu on sekä mentaalisesti että käytännössä siirtynyt alun perin yhteiseltä kehittämistyön kentältä (vain) projektityöhön kuuluvaksi. Projektin kokous- ja palaverimuistiinpanoista ja kokousmuistioista käy esille, että niin projekti kuin nuorisoaseman perustoiminta ovat kohdistaneet kasvavasti odotuksia projektin koordinointiin. Koordinointiodotukset ovat vahvistuneet tasaisesti projektin koko tarkasteluvälillä 2011 2013 ja erityisesti tultaessa kohti projektin viimeistä toimintavuotta 2014. Koordinointivajeesta juontuen projektista on muotoutunut oma saareke, jossa meneillään olevan kehittämistyön ei perustoiminnan näkökulmasta katsota koskettavan omaa työtä. Työyhteisöstä on löydettävissä konsensustavoitteita projektin loppuunsaattamisesta. Ne ovat pääsääntöisesti yksittäisten työntekijöiden visioita projektin hyvästä jatkosta, eivät projektin jatkoa käytännössä toimeenpanevia strategisia linjauksia, jotka koko työyhteisössä koettaisiin yhteisesti sitoviksi. 81

1.2 Työyhteisön menetelmällisen osaamisen jaettavuus Kosketuspinta-projektissa pidettyjen kokousten määrä viittaa siihen, että niin perustoiminnan kuin projektin puolella työntekijät ovat käyttäneet suhteellisen paljon aikaa projektin suunnittelutyöhön. Tämä on ollut olennaisesti tärkeä osa projektin kehittämistyötä. Projektin kokousmuistiinpanoissa ja muistioissa korostetaan säännöllisesti, että projektin ja perustoiminnan väliseen yhteistyöhön on kohdistettu erityishuomiota. Keskustelu kokouksissa ei ole aina johtanut käytännön toimiin. Kokousmuistioiden analyysin mukaan suunnittelutyön vieminen ideointivaiheesta päätösten tasolle niin, että päätetyille asioille olisi samoissa kokouksissa ja palavereissa nimetty myös vastuuhenkilöt, on takkuillut tai jäänyt kokonaan tekemättä. Tämä tulee esille projektissa asetettujen tehtävien viivästymisenä. Tätä suuremman haasteen projektin ja perustoiminnan vuorovaikutuksen vahvistumiselle on kuitenkin tuottanut se, että projektin ja perustoiminnan välille ei projektin arviointitutkimukseen mennessä ollut rakentunut toimintamallia siitä, millä tavoin erilainen menetelmällinen osaaminen niiden välillä olisi saatettu vuorovaikutukseen työkäytäntöjen ulottuvuudella. Kosketuspinta-projektissa tehtävän kehittämistyön yhtenä ulottuvuutena näyttäytyy tavoite nähdä oma työ vieraan silmin. Mitä kertoisin omasta työstäni toiselle työntekijälle? Mitä juuri minun työnkuvaani kuuluu? Menetelmällistä uudistumista omassa työnkuvassa pyritään vahvistamaan avaamalla omaa työtä paitsi työntekijän oman tutkivan työotteen kohteena, myös avaamalla ja jakamalla sen piirteitä kollegoiden ja työyhteisön reflektioiden avulla. Arviointitutkimuksen mukaan kyseinen projektille ominainen reflektointi ja kommunikaatio projektin ja perustoiminnan edustamien erilaisten menetelmällisten osaamisien välillä sekä erityisesti menetelmällisen osaamisen jakaminen on jäänyt vähäiseksi projektin toiminta-ajalla Turun nuorisoasemalla. Tämä on menetys työmenetelmien yhteisen kehittämistyön kannalta. Erityisesti siksi, että Turun nuorisoasema tarjoaa mitä parhaimman kontekstin menetelmällisen osaamisen vaihdolle ja ammatillisen tietotaidon jakamiselle ja yhdistämiselle työntekijöiden välillä. Laaja-alainen ammatillinen työkokemus Turun nuorisoasemalla rakentuu alalla pidempään olleista ja työkokemusta vähemmän omaavista. Työntekijät tulevat erilaisista koulutustaustoista päihde- ja sosiaalialan koulutus yhdistävänä tekijänä. Työntekijöiden menetelmällinen osaamispankki ei ole avautunut työyhteisöllisesti jaetuksi yhteiseksi pääomaksi projektin kehittämistyötä parhaiten edistävällä tavalla. Kosketuspinta-projektin toiminta-ajatuksena on, että perustoimintaan kuuluvien työkäytäntöjen kehittämistyötä voidaan edistää, mikäli työntekijöiden menetelmäosaaminen saadaan laajemmin vuorovaikutukseen keskenään ja jaetuksi käytännön tasolla. Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa toteutettiin yhteistyössä projektin toimintatutkimuksen kanssa ryhmänohjaus-menetelmien jaettavuutta edistämään pyrkivän työnkäytännön pilotointi. Pilotoitu työkäytäntö nimettiin jaetuksi ryhmäohjausmalliksi ja sen tarkoituksena oli lisätä terapeuttisten menetelmien jakamista päihdehuollon asiakastyössä ryhmänohjaajien välillä reaalisessa ryhmänohjaustilanteessa. Uusia menetelmiä koskeva taustamateriaali jaettiin ohjaajien kesken juurruttamista ja jatkokäyttöä edistämään. Taulukossa 21 esitetään mallista tarkempi kuvaus. 82

Taulukko 21. Tapausselostus jaetusta ryhmänohjausmallista. Ryhmän ohjaamisessa ja vetämisessä kokeiltiin jaettua ryhmänohjausmallia. Tämä tarkoitti sitä, että kullekin kerralle oli ennakkoon suunniteltu vetovastuut ja näiden vetäjien mukainen ryhmän ohjelmasisältö, jonka toteuttamisesta käytännössä ko. vastuuvetäjä vuorollaan piti huolen. Kiertävää vetovastuuta pidettiin hyvänä. Jaetussa vetäjämallissa pilotoitiin samalla tapa, jolla uusi ohjaaja/vetäjä voidaan kevyellä mutta silti riittävällä tavalla perehdyttää suljetun ryhmän toimintaan. Tämä perustuu siihen, että uusi ohjaaja rekrytoidaan mukaan ryhmän toimintaan niin, että yhteiseen oppimisprosessiin osallistuvat kaikki ryhmän vetäjät. Jaetussa vetäjämallissa vetäjät oppivat toisten ohjaamista seuraamalla ja tehtävänantoihin itse osallistumalla, miten ryhmäkertoja voidaan vetää eri tavoin. Perehdytys menetelmiin tapahtuu autenttisessa ryhmäohjaustilanteessa eli työntekijöiden työajalla. Jaetussa vetäjämallissa ohjaaja voi itse kokeilla, miltä esim. toisen vetäjän antamat asiakastehtävät tuntuvat tehdä. Niitä ei kuitenkaan käsitellä, koska fokus tehtävien avaamisessa on asiakkaassa. Ryhmän aikana jaetussa vetäjämallissa kehitettiin myös malli, jossa vetäjät antoivat tuoreeltaan palautteen toisilleen heti ryhmän loputtua. Myös tämä malli koettiin toimivaksi. Heti ryhmän vetämisen jälkeen ohjaajilla on mahdollisuus reflektoida työparilleen omaa työskentelyään, asiakkaiden reaktioita ja kirjata ylös onnistumiset ja saada palautetta käyttämänsä menetelmien toimivuudesta sekä omasta ryhmänohjauksestaan. Vetäjien vertaisreflektointiin käytettiin noin 20 minuuttia. Jaettuun vetäjämalliin kuuluu myös jaettavuus mahdollisesta tausta-/opetusmateriaalista, joka on ollut omalle teemakerralle keskeistä. Näin vetäjän oma osaaminen tulee muiden tietoon ja käyttäväksi, jaettavuus rakentaa työyhteisöllistä luottamusta ja ennen muuta yhteinen osaaminen vahvistuu. Mallin etuna nähdään myös se, että vaikka työntekijät vaihtuvat, se on ollut jo osa työpaikan käytäntöä ja siirtynyt toiselle työntekijälle. Taustamateriaali, joka mallissa myös tulee työstää toisten vetäjien käyttäväksi, jää myös taloon, vaikka työntekijä itse vaihtuisi. 2 Toimintamallin juurruttaminen ja siirrettävyys 2.1 Projektin toimintamallin tunnettavuus perustoiminnassa Edellisessä luvussa esitetystä kaaviokuvasta (kuvio 5) voidaan nostaa yleisesti esille, että vuorovaikutus Kosketuspinta-projektin ja perustoiminnan välillä on jäänyt ohueksi. Perustoiminnan ja projektin välillä jaetaan yhtäläisesti näkemys siitä, että jalkautuvan työotteen kehittämistä pidetään tärkeänä. Kosketuspinta-projektia koskevien kokousmuistioiden analyysi osoittaa, että huolimatta suunnittelukokousten pyrkimyksestä integroida uudenlaista työmallia perustoimintaan, sen käyttöönotto omassa työnkuvassa koettiin osin kaukaiseksi ja epämääräiseksi. Kuviossa 6 tiivistetään yleisellä tasolla perustoiminnasta välittynyttä työyhteisön ilmapiiriä jalkautuvaa työotetta kohtaan. Se kuvaa työyhteisön intensiteetin tasoa omaksua uudenlainen työtapa osaksi omaa polikliinista työtä. Käänteinen pyramidi kuvaa lisäksi tämän intensiteetin heikentymistä suhteessa uuden työtavan käyttöönottoon työprosessissa, jonka viimeisenä vaiheena näkyy vaikutus asiakkaaseen. 83

Ne kokoukset, joissa projektia on käsitelty, ovat minusta eniten edistäneet sitä että, verkostoyhteistyökumppaneilla on tietoa yksittäiset työntekijät voivat tuulettaa tunteitaan suunnitelmia on tehty projektin perustamisidea nähdään yhteisesti todellisena kehittämisihanteena on pohdittu, miten yhdistää projekti muuhun työhön Projektia koskevissa kokouksissa, olen jo pitkään halunnut kysyä mitä suunnitelmia talolla on tulevaan toimintaan uusissa tiloissa voisimmeko pysyä aiheessa mikä voisi auttaa projektityöntekijöiden yhteistyön sujumisessa mikä todellisuudessa on Kosketuspintaa Ajattelen, että kokouksissa on jäänyt liian vähälle huomiolle projektin toiminnallisen puolen esille otto/miten työtä jaetaan ja mitkä ovat välietapit miten asiat oikeasti käytännössä etenevät/projektin struktuurin esillä pitäminen/tarkistaminen systemaattinen työskentely, käsitteiden määrittely ja projektin määrittely Se mikä ehkä resistanssin, sen vastahankaisuuden siinä nostaa on se, koska suurimmalla osalla kuitenkin meistä asiakkaat todellakin tykkää tulla tähän. Tää on turvallinen ja semmoinen johdonmukainen, vakiintunut. Työyhteisö Miten sä ehkä näkisit omaa roolia tai osuuttas Kosketuspinnan suuntaa, niin voiksä avata sitä? Työyhteisö: Niin jotenkin se, että kun tietysti Kosketuspinta-projekti totta kai ymmärrettävästi tuo esille, että pitäs näitä projektin työmuotoja jalostaa meidänkin käyttöön, et ne jäis elämään ja monipuolistuisi tämän meidän koko Nuorisoaseman työskentelytapa. Mutta tällä hetkellä, kun on väsynyt, kun on paljon asiakkaita, niin sen uuden vastaanottaminen ja se avoimuus uusia asioita kohtaan on tietysti vähän kaventunut. Että kun kuuleekin sanan jalkautuminen niin ryhmäläiset menee defensiiviseen asentoon, että ei. Ei nyt, ei ehdi, ei jaksa. Että kun se perustyö tavallaan, mitä täällä on tehty vastaanotolla niin, on niin vakiintunutta ja tietysti toimivaakin. Ja nyt, kun nyt on asiakkaita siinä niin paljon, jotka on sitoutunut siihen polikliiniseen työskentelyyn, niin silloin ei jaksa ajatella mitään muita työmenetelmiä, mikä on harmi kyllä. Kokoussuunnittelu ja päätökset Asian tavoittaminen omassa työssä Omien työtapojen muuttaminen Vaikutus omaan työhön Vaikutus asiakkaaseen Periaatteessa meitä ei mikään estäis tekemästä samantyyppistä työtä nuorten kanssa, mitä Kosketuspinnan tarkoitus on tehdä. Se jalkautuminen ja esimerkiksi asiakkaan luokse meneminen ja sitä kautta palvelun vieminen hänen elinpiiriinsä ja hänen lähelle asiakaslähtöisesti, meitä ei mikään estäisi sitä tekemästä, mutta me ei oo semmoista tehty. Yhteistyökumppani Siitä mä en osaa sanoa, miten hyvin se [jalkautuva] on poikinut tuloksia. Tai onko saatu nuoria semmoisen perinteisemmän asiakkuuden piiriin, että he jatkossa vaikka voisivat normaalisti käyttää varattuja aikoja ja tulla tämmöisiin toimistopalveluihin. Yhteistyökumppani Kuvio 6. Perustoiminnan tahtotila jalkautuvaa työotetta kohtaan. 84

Kuvio nostaa esille, että keskittyminen projektin uusien työmallien kehittämiseen on vienyt huomiota pois työmallien juurruttamiselta. Kun lähdetään kehittämään työkäytäntöjä, huomion tulee kiinnittyä yhtä paljon niiden toimijoiden tiedon lisäämiseen ja osaamisen vahvistamiseen, joiden tulee ottaa uudet työkäytännöt käyttöön. Projektin juurruttamiseen tähtäävä tunnettuuden edistäminen Turun nuorisoaseman perustoiminnassa on jäänyt arviointitutkimuksen mukaan projektin uusien toimintamallien käyttöönoton varjoon, kuten tilannetta alla kommentoidaan: Työyhteisö: Niin mä kyselin, mikä tää on tää Kosketuspinta? Että voisko joku nyt selittää sitä? Esitteen nojalla yritin siinä niinku olla, että ehkä se perehdytys siihen jäi vähän vajaaksi, mut mikä se Millä tavalla tää projekti on tehty tutuksi? Keneltä olisit toivonut, että sä saat perehdytystä siihen? Työyhteisö: Kyllä mä olisin ehkä toivonut, että se olis ollut jotenkin koko työryhmä niinku systemaattisesti sillä tavalla, tai ainakin yhdeltä ihmiseltä kerrottu, ihan varattu aikaa siihen ja kerrottu. Eikä niin, että mä kyselen sitten (--) olla, mikäs tää projekti nyt on? Että sillä tavalla systemaattisesti ylipäätään niin en mä, systemaattisuus on puuttunut tässä näin ylipäätään, että mikä se on. Että se on tämmöinen kysymysmerkki ilmassa vähän, ainakin mulle. Arviointitutkimuksen näkökulmasta katsoen juurruttamistehtävä olisi hyvä nähdä samankaltaisena kehittämistyön kohteena kuin hankkeeseen kehitettäväksi valitut uudet työtavat. Kosketuspinta-projektissa on nuorten lisäksi toinen kohderyhmä, joka on Turun nuorisoaseman perustyötä tekevä henkilöstö. He eivät voi vastaanottaa uutta mallia ilman, että heille on annettu siitä riittävästi tietoa. Tärkeimpänä nousee esiin juurruttamista edeltävä vaihe, jossa työntekijät sopivat johdon kanssa, kuinka uusia työkäytäntöjä sovitetaan nykyiseen omaan toimenkuvaan ja kuinka ne mahdollistetaan esimerkiksi uusilla työaika- ja työkäytäntöjärjestelyillä. Toiseksi huomio kiinnittyy juurruttamisen aikatauluun Kosketuspinta-projektissa. Projektityön arviointioppaissa juurruttamisen käynnistämisajankohtaan on kiinnitetty huomiota. On havaittu, että projekteissa pyritään usein tekemään asiakastyötä viimeiseen asti, jolloin tuotosten juurruttaminen projektin ulkopuolelle, kuten tässä tapauksessa Turun nuorisoaseman perustoimintaan, jää toissijaiseksi. Toiminnan juurruttaminen projektin ulkopuolelle tulee tehdä projektin aikana. (Hyttinen 2006, 100.) Kosketuspinta-projektin kokousmuistioiden analyysi osoittaa, että juurruttamisen käynnistäminen on ollut kokouksissa esillä projektin toimintakauden puolenvälin jälkeen. Näkyvämmin juurruttamisen käynnistämiseen on herätty projektin viimeisen toimintavuoden alettua. Arviointitutkimuksen näkökulmasta juurruttamistyön käynnistäminen on jäänyt projektin loppuvaiheeseen. Tämä ei tarkoita, että projektin juurruttaminen sen ulkopuolelle ei voisi onnistua, mutta juurruttamisaikataulun takapainottuneisuus on syytä huomioida systemaattisesti projektissa jäljellä olevan toiminta-ajan käyttöön nähden. Hyttisen mukaan hankkeen toiminta-ajasta 85

viimeiset puoli vuotta tulisi varata toiminnan juurruttamiseen ja tuotosten tekemiseen (Hyttinen 2006, 100). Ensisijaisesti vaikuttaa siltä, että Kosketuspinta-projektissa on jossakin määrin jäänyt tekemättä projektin ja perustoiminnan välinen yhteinen määrittely siitä, mitä ollaan juurruttamassa. Tämä edellyttää keskustelua siitä, mihin jalkautuvalla työotteella Turun nuorisoasemalla tähdätään. 1) Nähdäänkö tavoitteena, että jalkautuva työote nousisi polikliinisen työtavan rinnalle tasaveroisensa toisena työtapana? 2) Vai nähdäänkö tavoitteena, että jalkautuvaa työotetta käytetään vain nuorten etsimiseen, jolloin jalkautuva työote ymmärretään kapeasti asiakkaan hoitoon tavoittamisvaiheessa käytettäväksi työtavaksi? 3) Eniten yhteistä määrittelyä kaipaa kysymys: onko tavoitteena, että asiakastyö jalkautuvalla työmenetelmällä tavoitettujen nuorten kohdalla myös jatkuu pääsääntöisesti jalkautuvana työnä? 4) Vai nähdäänkö jalkautuva työtapa välineenä tavoittaa nuoria perinteisemmän asiakastyön piiriin, jossa tavoitteeksi asettuu yksilötyön jatko polikliinisen työn sisällä niin, että nuori jatkossa käyttäisi varattuja aikoja ja näin jalkautuvan työotteen sijaan vahvistaisi polikliinista työtä? Yhteistä määrittelyä kaivataan kysymyksiin: Tavoitellaanko työtilannetta, jossa jalkautuva työ nuorten kanssa lisääntyy vain jonkin verran? Vai tavoitellaanko tilannetta, jossa jalkautuvaan työhön käytetään aikaa yhtä paljon kuin polikliinisiin asiakastapaamisiin? Kysymysten haasteellisuus puolestaan nousee esille koko laajuudessaan, kun huomataan, että tavoitteiden yhteinen määrittely Kosketuspinta-projektissa ei koske vain nuoren kanssa tehtävää yksilötyötä vaan kaikkia jalkautuvalla työotteella kehitettäväksi asetettuja työmuotoja eli myös perhetyötä ja verkostotyötä. Kokonaiskuvassa tarkasteltuna tilanne nostaa ensisijaisesti esille projektijohdollisen koordinointivajeen. Se on tullut näkyvämmäksi projektin viimeisenä toimintavuotena, mutta arviointitutkimuksen näkökulmasta se näyttäytyy haasteena, joka on vallinnut projektissa koko sen toiminta-ajan. Ottaen huomioon, miten laajasta kehittämistyötä Kosketuspinta-projektissa on kysymys, projektiin määriteltyjen työntekijöiden lisäksi olisi ollut perusteltua, että projektin resursoinnissa olisi ollut mukana myös projektikoordinaattorin työpanos. Aiemmin esitettyyn kaaviokuvaan palaten projektin koordinointivaje konkretisoituu projektin ja perustoiminnan välisissä kokouksissa helposti tilanteina, joissa työyhteisön koheesio järkkyy. Työyhteisössä esitettävät kysymykset usein henkilöityivät epätarkoituksenmukaisesti ja tarttuivat sen hetkisiin yksittäisiin asioihin, jotka eivät palvelleet projektin kehittämistä kokonaisuutena pidemmän tähtäimen näkökulmasta. 86

2.2 Projektiyhteistyön onnistuneisuus yhteistyökumppaneiden työkentällä ja palvelualueella Nuorten päihdepalveluiden kehittämistä on projektissa suunniteltu kuntakumppanuudessa Turun ja Raision kaupunkien kanssa. Vuonna 2012 projektin ja Turun kaupungin eteläisen ja läntisen sosiaalitoimiston kanssa on pidetty yhteensä kaksi yhteistyöpalaveria. Vuonna 2013yhteistyö rajoittui toimistojen sosiaalityöntekijöiden osallistumiseen projektia arvioineeseen Turun suunnittelutyöryhmään. Lisäksi projekti on tehnyt yhteistyötä Turun kaupungin nuorisotoimen kanssa, jonka kanssa pidettiin neljä palaveria projektin tutkimushetkisen toimintakauden aikana. Projektin suunnittelutyöryhmien palavereita oli vuonna 2012 Turun ryhmän kanssa kolme ja Raision ryhmän kanssa kaksi. Vuonna 2013 projektilla oli sekä Turun ryhmän että Raision ryhmän kanssa oli kaksi palaveria. Taulukoissa 22 23 on esitetty projektin toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden palautetta projektiyhteistyöstä suunnittelun ja toiminnan kannalta arvioituna. Taulukko 22. Kosketuspinta-projektin yhteistyön arviointi: yhteistyön suunnittelu. Projektityöryhmän toimintakäytännöt Arviointi Onnistumisen kriteerit Ryhmän toiminta suunniteltua Mittarit, joilla onnistumista mitataan Projektin yhteinen suunnittelu ideointivaiheessa (+) = tavoitetta paremmin (+/-) = tavoitteen mukaisesti (-) = tavoitetta heikommin (0), (0), (-), (+), (-), (+/-) Projektin aikainen yhteinen suunnittelu (+/-), (+), (+/-), (-), (-), (-) Projektin etenemisen yhteinen seuraaminen Projektin ongelmakohtien yhteinen ratkaiseminen Projektin työnjako ja vastuukysymykset ennalta yhteisesti sovittuja Projektiin varattujen yhteistyökokousten määrä riittävä Yhteistyökokouksiin varattu aika riittävä Suunnitellussa projektiaikataulussa pysyminen (+/-), (+/-), (+/-), (+), (-), (+/-) (-), (+), (-), (-), (+/-), (-) (0), (+/-), (+), (-), (-), (-) (+), (+), (+/-), (+), (-), (-) (+/-), (+/-), (+), (+), (+/-), (-) (+/-), (+/-), (+/-), (+/-), (+/-), (+) 87

Palautteen mukaan projektiyhteistyön suunnittelua arvioitiin seuraavasti: ideointivaiheessa enemmistö vastaajista koki yhteisen suunnittelun toteutuneen tavoitetta heikommin tai ei lainkaan, johon viittaavat muutamien vastaajien käyttämät 0-lisäarvioinnit. Projektin aikainen yhteinen suunnittelu jakaa mielipiteet lähes puoliksi. Toisten mukaan se on toteutunut tavoitetta heikommin, toisten mukaan tavoitteen mukaisesti, yhden vastaajan mukaan tavoitetta paremmin. Projektin etenemistä on vastausten mukaan seurattu yhtä vastausta lukuun ottamatta yksimielisesti tavoitteen mukaisesti. Ongelmakohtien yhteisen ratkaisemisen neljä vastaajaa kuudesta arvioi sujuneen tavoitetta heikommin kahden ollessa sitä mieltä, että se on toteutunut tavoitteen mukaisesti. Työnjaon ja vastuukysymysten ennalta sopiminen arvioidaan toteutuneen tavoitetta heikommin tai ei lainkaan neljässä vastauksessa kuudesta. Yksi kuudesta katsoo sen toimineen tavoitteen mukaisesti ja yksi tavoitetta paremmin. Projektiin varattujen yhteistyökokousten määrää ja kokouksille varattua aikaa pidetään pääsääntöisesti riittävänä. Kaksi vastaajaa katsoo, että yhteistyökokousten määrä ei ole ollut riittävä. Projektiaikataulussa pysymisen arvioidaan toteutuneen tavoitteen mukaisesti. Arviointitutkimuksen näkökulmasta ongelmakohtien ratkaiseminen tavoitetta heikommin viittaa projektin aikaiseen tilanteeseen, jossa keskinäisen yhteistyön lujittamiseen (toisten tuntemiseen, tutuksi tulemiseen, me-hengen luomiseen) ei ole jäänyt riittävästi aikaa. Projektin kehittämistyön yhteistä edistämistä vaikeuttaneena tekijänä esille nousee työnjako- ja vastuukysymysten huomiotta jääminen projektikoordinoinnissa. Taulukko 23. Kosketuspinta-projektin yhteistyön arviointi: yhteistyön toimivuus. Projektityöryhmän toimintakäytännöt Arviointi Onnistumisen kriteerit Yhteistyön toimivuus Mittarit, joilla onnistumista mitataan Projektityöryhmän keskinäisen yhteistyön toimivuus Yhteistyön toimivuus projektityöntekijän kanssa Projektiin kuuluvien eri organisaatioiden välisen yhteistyön toimivuus Projektissa vaikuttavien eri hallinnonalojen välisen yhteistyön toimivuus (+) = tavoitetta paremmin (+/-) = tavoitteen mukaisesti (-) = tavoitetta heikommin (+), (+/-), (-), (-), (-), (-) (+), (+), (-), (+/-), (-), (-) (+/-), (+), (+), (+/-), (-), (+) (+/-), (+), (+), (+/-), (+/-), (+/-) Palautteen (taulukko 23) mukaan projektityöryhmän keskinäisen yhteistyön toimivuuden katsotaan toteutuneen tavoitetta heikommin neljässä vastauksessa kuudesta. Yhden vastauksen mu- 88

kaan se on toiminut tavoitteen mukaisesti. Yhteistyön projektityöntekijän kanssa on koettu toimineen tavoitetta heikommin kolmessa vastauksesta kuudesta. Tavoitetta paremmin tai hyvin sen katsotaan toimineen kahden vastauksen mukaan ja tavoitteen mukaisesti yhdessä vastauksessa. Organisaatiotason yhteistyön arvioidaan sujuneen pääsääntöisesti tavoitteen mukaisesti tai tätä paremmin. Samalla tavalla arvioidaan myös eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä projektissa. Projektista tiedottaminen arvioidaan samassa kyselyssä molemmin puolin pääsääntöisesti onnistuneeksi. Alla on esillä lisäksi yhteistyökumppanin näkemys käynnissä olevasta projektista tiedottamisesta omassa työyhteisössä. Tiedottamisen yhteydessä esille nousee myös projektin aikainen uusi työkäytäntö, joka yhteistyökumppanin toimintaorganisaatiossa on luotu asiakastyöhön: Miten hyvin sä arvioit, että sun tässä omassa yksikössä tunnetaan Kosketuspintaa? Yhteistyökumppani (1): Me tunnetaan erittäin hyvin. Ja meillä on semmoinen käytäntö, että meillä on niissä viikkopalavereissa käydään läpi sitä, että onko meillä alle 25-vuotiaita asiakkaita uusia tulossa ja heti Kosketuspinta otetaan sitten esiin, jos näin on. Että me suunnitellaan sitä asiakkaan kohtaamista ja otetaan Kosketuspinta mukaan. Se on ollut alusta alkaen mukana. Että siinä mielessä erittäin hyvin ollaan tietoisia. Tiedotus [projektista] yhteistyökumppanin työorganisaatiossa toimii. Yhteistyökumppanin näkökulmasta onnistunutta projektiin osallistumisessa on ollut se, että sen kautta omaan työyhteisöön on voitu mallintaa ja juurruttaa uudenlainen verkostotyön malli: Mikä on sun karkea arvio tai siis yleisarvio siitä, mikä tässä [projektissa] on ollut tuloksellisinta? Yhteistyökumppani: Parasta ja hyödyllisintä on ollut se meidän keskinäinen verkostoituminen. Et meillä on nyt se toimiva yhteistyömuoto, joka viritetään, kun sopiva nuori asiakas tulee jonkun palvelun piiriin ja apua tarvitaan siellä. Se on ihan selkeä semmoinen, että saatiin se aikaiseksi. Se on jo juurtunut ja siellä elämä, koska se hyödyttää ja helpottaa kaikkiin osapuolten työtä. Sillä on ilmeinen tarve. Se ei kenellekään aiheuta ylimääräistä vaivaa, korotuksia. Se tekee meidän työstä yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Siihen ei tarvita nuoreltakaan mitään kommervenkkejä. Riittää kun hän tulee paikalle niihin kokouksiin. Se on se paras puoli. Ihan ilmeinen. Haasteellisinta projektiin osallistumisessa yhteistyökumppanin näkökulmasta on ollut se, että Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuorten löytäminen on ollut vaikeaa. Nuoria, joille Kosketuspinta-projekti ammatillisen määrittelyn mukaan voisi tarjota tukea, ei ole löytynyt ja näin pitempiaikaiset asiakasprosessit ovat jääneet syntymättä. Missä on ollut toisaalta, mistä on tullut ne jarrut tai ne esteet, ongelmakohdat? Yhteistyökumppani (1): Meillä on ollut aika vaikeeta löytää edes viittä asiakasta, joihin ottaa yhteyttä, saati että saada heidät sitoutumaan siihen. Siinä mielessä se jalkautuva työ ja potenti- 89

aalisen asiakaskunnan löytäminen on ollut vaikeampaa kuin oletettiin. Eikä siihen oo ilmeisesti oikein konsteja sitten löytynyt. Loppujen lopuksi täällä mun vastaanotolla on yksi ainoa asiakas, nuori nainen ollut, joka on ohjautunut Kosketuspintaan, ja ymmärtääkseni siitä ei sitten tämmöistä pitkällistä sitoutumista kuitenkaan syntynyt. Että siinä mielessä ei oo ne alkuperäiset toiveet ja tavoitteet ei oo toteutuneet. Hieman sitä osattiin kyllä pelätäkin ja että se on varmaan vaikeampaa, mitä kuvitella saattaa. Yhteistyökumppani (2): Niin, se on tietenkin tää, et kaikki ei sit siihen sitoudu eikä lähde mukaan. Vaikka kaikki työntekijät, jotka työskentelee, niin näkee tai yrittää työskennellä, niin näkee, että se ois nuoren parhaaksi ja näin, niin se on. On se, et millä saa ne mukaan, jotka kaikista huonoiten lähtee mukaan ja jotka kaikista eniten tarvitsis sitä apua. Se on niinku se ikuisuuskysymys. Projektin onnistumiset ja haasteet saavat osakseen samankaltaisen palautteen myös kun toimintamallia pyydetään arvioimaan kouluarvosanoilla 4 10. Yhteistyökumppanit katsovat onnistuneimmiksi verkostotyön ja verkostokoulutuksen osuudet projektissa. Haasteellisimmaksi nähdään kohderyhmänuorten löytäminen ja jalkautuvan verkostotyön toteutuminen. Itse projektin toimintamalli ja tarpeellisuus nähdään kiitettävänä niin yhteistyökumppaneiden kuin työyhteisön näkökulmasta. Projektin toteutuminen nähdään samalla tavoin haasteellisena niin yhteistyökumppaneiden kuin työyhteisön arvioissa. Jos sä arvioit tämän projektin tätä hetkeä, tätä toimintamallia, niin kun kouluarvosanalla neljä viiva kymmenen? Yhteistyökumppani (2): No kyllä se ihan sinne kiitettävään menee, sanotaan nyt yhdeksän. Yhteistyökumppani (1): No oli tämä koulutuspuoli ja verkostoitumispuoli henkilökunnalle ja sitten on tää jalkautuva asiakastyö. Niin jos ne täytys yhdistää, niin mä antaisin sille jalkautuvalle työlle kutosen ja tälle koulutusverkostointihommalle niin jonnekin ysin ja kympin väliin. Työyhteisö: Mikä sun arvio ois [Kosketuspinta-projektista] kouluarvosanalla 4 10? Jos ajattelet, että se on yks nuorisoaseman toimintatapa ja toimintamalli? V: Kyllä se tarpeellisuus on täys kymppi ihan varmasti. Mutta se, miten se on toteutunut [---] on niin vaikea, kyllä mä sanoisin varmaan joku 7 ehkä, en mä osaa sanoa. Ihan spontaanisti 7 vaikka antaisin. Jatkon kannalta projektissa kehitettävänä olevan toimintamallin soveltamismahdollisuuksiin suhtaudutaan myönteisesti sekä perustoiminnassa että yhteistyökumppaneiden näkökulmasta, kuten taulukosta 24 voidaan nähdä. Yhteistyökumppaneiden näkökulmasta jalkautuvan työotteen toivotaan jatkossa kuuluvan Turun nuorisoaseman perustoimintaan. 90

Taulukko 24. Kosketuspinta-projektin merkitys jatkossa. Erittäin hyvä Hyvä Keskinkertainen Välttävä Huono Kosketuspinta-projektin toimintamallin soveltamismahdollisuudet omassa työnkuvassa. Kosketuspinta-projektin toimintamallin soveltamismahdollisuudet omassa työyhteisössä. Kosketuspinta-projektin toimintamallin soveltamismahdollisuudet verkostoyhteistyössä. x, x x, x, x x, x x, x x x, x, x x, x Yhteistyökumppani: Mä ainakin toivon koko sydämestäni, että tää kosketuspintaprojekti sen jälkeen kun se projektina päättyy, et se niin kun työskentelymalli, tää jalkautuva työ, niin tulee, ihan vakiintuu sinne nuorisoasemalle työmuodoksi. Ja kyllä mä aattelen, että ei vielä oo liian myöhäistä ottaa mukaa jotain erityisnuorisotyöntekijää tai näit etsiviä siihen mukaan. Arvioitaessa Kosketuspinta-projektin mallinnettavuuden edistämistä ja siirrettävyyttä laajemmin palvelualueella, voidaan todeta, että projektin tiedottamistyötä on tehty laajasti. Tiedottamista on suunnattu järjestö- ja yhdistyssektorille ja muille alan toimijoille. Kosketuspinta-projektin toimintakertomuksen mukaan järjestöjen ja yhdistysten kanssa on järjestetty vuonna 2012 yhteensä 30 sellaista yhteistyöpalaveria, joissa asiakas ei ole ollut mukana. Näistä karkeasti laskien järjestöjen kanssa pidettyjä palavereita oli kahdeksan, keskeisimpien järjestökumppaneiden ollessa Tietu ry ja Raina-säätiö. Vuoden 2013 aikana erilaisia toiminnan esittely- ja yhteistyöpalavereita oli 36. Vuoden 2013 palavereista 19 on pidetty järjestöjen ja/tai yhdistysten kanssa. Tämä viittaa siihen, että järjestöjen kanssa tehty yhteistyö on vilkastunut projektin puolenvälin jälkeen. Keskeisimpiä kumppaneita järjestösektorilla ovat olleet Tietu ry, Sininauhaliitto ry, Turun Seudun työttömät, Tsemppi ry, Preikki ja NA-ryhmät, joiden kanssa on tehty yhteistyötä vertaistuen yhteistyöpintojen ja jalkautuvan työn yhteistyöpintojen löytämiseksi. Muita yhteistyöpalavereita vuoden 2013 aikana Kosketuspinta-projektilla on ollut palvelualueella Salon A-klinikan runoryhmän, Turun velkaneuvonnan, Turun kaupungin sijaishuollon Talk-työryhmän ja Turun kaupungin Lasten ja nuorten poliklinikan nuorten päihdepoliklinikan sekä kuntoutuskeskus Petrean kanssa. Projekti on ollut esillä myös järjestöjen ja kuntatoimijoi- 91

den yhteisessä säännöllisesti kokoontuvassa nuorten aikuisten verkostopalaverissa. Projektia on esitelty Poweria nuorille -valistuskampanjassa, Turun ja ympäristökuntien ostopalvelusopimusneuvotteluissa, Turun lasten ja nuorten palvelujen kehittämistyöryhmässä sekä yhteistyökumppaneiden ja opiskelijaryhmien vierailuissa nuorisoasemalla. Yhteistyökumppaneiden mukaan projektista tiedottaminen on samalla lisännyt myös Turun nuorisoaseman tunnettuutta palvelualueella. Yhteistyökumppani: Mun mielestä se on hieno projekti ollut. [---] Ja mun mielestä se on ollut loistava silleen avaus tämmöiselle just jalkautuvalle työlle siellä nuorisoasemalla. Ja se on jotenkin tuonut nuorisoaseman toimintaakin meille läheisemmäksi, että kun on tällaista.. Että ei paitsi niin kun niille nuorille, niin myös yhteistyökumppaneille, et se on tehnyt nuorisoasemaakin tutummaksi. Samalla arviointitutkimus nostaa esiin, että tehdystä tiedottamistyötä huolimatta projektista markkinointi ei ole saavuttanut tavoitetta siinä mielessä, että projektin kohderyhmän nuorten tietoisuus projektista tai Turun nuorisoasemasta olisi merkittävästi noussut. Nuori 25 29/N(1): Mut sit nää tämmöset just mitä kaikkii näit palveluit Turus on niin näist ei saa tietää ku puskaradiosta. Ei näit mainosteta missään. [---] Se on tosi huono juttu. Kosketuspinta-projektista tiedottamisen yhteydessä perustoiminnassa ja johdossa herättiin havaintoon, että markkinointisuunnitelman tekemisen tarve koskee Turun nuorisoaseman toimintaa ja palveluita laajemmin. Tarjolla olevan toiminnan esillä pitäminen edellyttää pitkäjänteistä ja säännöllistä markkinointia. Tärkeintä on saada nuorille tietoa nuorisoaseman palveluista. 3 Projektin kehittämistyötä tukeva koulutus Kosketuspinta-projektissa on järjestetty kolme verkostotyön koulutuspäivää. Koulutuspäivien pääsisältönä on ollut verkoston keskinäisen dialogisen verkostoyhteistyön kehittäminen ja asiakkaan kohtaaminen. Koulutukseen osallistuneen palautteessa tulee esille, että Kosketuspintaprojektin asema verkostotyömallin juurruttamisen mahdollistajana on ollut erittäin tärkeä: Yhteistyökumppani (1): [ ] Niitten koulutusten yhteydessä, jotka Kosketuspinta on järjestänyt, niin ne on ollut ihan konkreettisia tehtäviä. Ollaan siellä ryhmäyhdytty raisiolaisten muiden toimijoiden kanssa miettimään, että miten me voidaan nuorten asiakkaiden ohjautuvuutta tarkoitustenmukaisten palvelujen piiriin parantaa. Ja ollaan siellä sitten luotu tämmöinen polku perhepalveluiden, elikkä lastensuojelun ja sosiaalityön ja meidän yksikön välille. Missä tahansa 92

yksikössä, jos tarvitaan konsultointiapua ja tarvitaan yhteistyötä, niin meillä on selvä lisääntynyt toiminta. Ja monta semmoista asiakkuutta on, muistaakseni yhdeksän kappaletta. Yhdeksän asiakasta on tällä tavalla tiiminä kohdattu tässä. Sinä aikana, kun Kosketuspinta on ollut, no, viimeisen vuoden aikana käytännössä. [---] Ilman niitä koulutuksia ja sitä tavallaan tehtävänasettelua ja verkostotyön painotusta, mikä niitten koulutusten kautta tuli, niin ei me ois varmaan hoksattu. Sinänsä omaa ansiotahan se on, et näin on päätetty tehdä, mutta ne puitteet ja se ajatus tuli sieltä. Se on se tärkein anti ihan varmasti tähän mennessä Kosketuspinnasta. Yhteistyökumppani (2): Sitten tuli mieleen tietenkin tämä [---]organisaatioyhteistyö meidän niinku Raision kaupungin palvelujen, ja se on parantunut Kosketuspinnan ansiosta. Et he on mahdollistaneet sen. [ ] Se on tämmöinen puoli ja elementti, mikä on toiminut erittäin hyvin. Koulutuspäiville on osallistunut sekä järjestösektorin että kunnan työntekijöitä. Koulutukseen osallistuneiden palautteessa arvioidaan ensin koulutuksen käyttömahdollisuuksista omassa työssä (taulukko 24) ja tämän jälkeen esillä on koulutuksen hyödynnettävyyden arviointia omien työskentelytapojen kehittämisen kannalta (taulukko 25). Taulukko 25. Arvioi koulutuksen käyttömahdollisuuksia työssäsi. Erittäin hyvä Hyvä Keskinkertainen Välttävä Huono Koulutuksen hyödynnettävyys oman työotteesi kehittämiselle. Koulutuksen hyödynnettävyys oman työyhteisön nykyisissä työskentelytavoissa. Koulutuksen hyödynnettävyys oman verkostotyön kehittämistoiminnalle. x, x, x x, x, x, x x, x, x x, x, x, x x, x, x x, x, x, x Palautteen mukaan koulutuksen käyttömahdollisuudet omassa työssä nähdään pääsääntöisesti hyviksi ja erittäin hyviksi (taulukko 26). 93

Taulukko 26. Arvioi koulutuksen hyödynnettävyyttä työskentelytapojesi näkökulmasta. Mitä uusia työskentelytapoja koulutus antoi sinulle 1) työntekijän ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? Muistutti asiakkaan näkökulman ylläpitämisen tärkeydestä / muistutti moniäänisyyden ylläpitämisestä. Positiot verkostotapaamisessa. / Verkostojen kokoaminen asiakkaan näkökulmasta. Koulutuksesta ei sinänsä tullut mitään uutta mullistavaa. Toimi kuitenkin hyvänä muistuttajana dialogisuuden vaalimisesta. / Asiakkaan resurssien parempi hyödyntäminen. / Asiakkaan kuunteleminen, jotta tulee kuulluksi. Olen tehnyt verkostotyötä vuosia ja olen jo ymmärtänyt dialogisuuden merkityksen tässä työssä. Koulutuksessa ei tullut uusia asioita esille, vahvisti kylläkin aiemmin tekemäni työn oikeellisuutta. 2) asiakkaan lähiverkoston (perheenjäsenet ym.) ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? Läheiset/omaiset resurssina tärkeitä. / Ei sinänsä tullut mitään uutta mullistavaa. Muiden perheenjäsenten kuulumiset etenkin lasten tilanne. / En koe, että tuli uutta tähän puoleen. Verkostojen parempi hyödyntäminen ja kuuleminen. / Ymmärrän lähiverkoston merkityksen. 3) viranomaisverkoston ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? Jo verkoston kokoamisella asiakkaalle luottamusta lisäävä vaikutus. / Asiakkaan näkökulman esilletulon tukeminen tärkeää / suunnitelmallisuus / verkostoituminen / kasvojen tutuksi tekeminen matala kynnys ottaa yhteyttä. Verkostoyhteistyö päihde- ja mielenterveystoimiston kanssa tiivistyi. / Yhteistyökanavien löytäminen ja niistä sopiminen. / Lähden mukaan herkemmin verkostopalavereihin. / Vahvisti käsitystä viranomaisverkoston toimintatavoista ja tärkeydestä. Koulutuspalautteessa tulee vahvasti esille verkostokoulutuksen tärkeys yhteisenä foorumina, jossa verkostoon kuluvat voivat tulla toisilleen tutuiksi. Verkostotyön kehittäminen edellyttää, että toimijat tuntevat toisensa. Sisällöllisesti dialoginen verkostotyökoulutus on yllä olevan palautteen mukaan auttanut vertaamaan ja asemoimaan työntekijöiden omaa osaamista ja näkemään asiakastyötä monialaisemmin. Verkostoyhteistyötä koskenutta koulutusta voidaan pitää kaikilta osiltaan onnistuneena. Arviointitutkimuksen näkökulmasta verkostotyön koulutukseen suunnattu painotus on epätasapainossa suhteessa Kosketuspinta-projektin pääkehittämiskohteeseen, jalkautuvaan työotteeseen. Projektin tarjoama koulutus ei nivoudu riittävästi projektin päätarkoitukseen. On oletettavaa, että verkostotyön koulutukset ovat epäsuorasti tukeneet myös jalkautuvan työotteen juurruttamista sekä perustoiminnassa että verkostoyhteistyökumppaneiden organisaatioissa. Projektin viimeisen toimintavuoden aikana ensisijaista on keskittää huomio jalkautuvan työotteen juurruttami- 94

seen. Kysymystä, mitä jalkautuva työote tarkoittaa teoriassa, käytännössä ja eri toimijatahojen tekemänä, on avattava verkoston eri toimijoille. Tässä yhteydessä on tärkeä kuunnella ja selvittää, minkälaisia vallitsevia ammatillisia käsityksiä työntekijöillä on suhteessa kehitettävään uuteen työmuotoon. Selvittää tulee myös, mitä uusien työtapojen yhteinen haltuunotto työpaikalla vaatii työntekijöiltä ja johdolta. Arviointitutkimuksen näkemys on, että jalkautuvaa työotetta koskeva perehdytys ja juurruttamistyö olisi tarkoituksenmukaista aloittaa henkilöstökoulutuksena. Yhtä tärkeitä mutta projektin koulutustarjonnassa hyvin vähäiseksi jääneitä juurruttamistyön kohteita ovat jalkautuvaan työotteeseen kiinnittyvät ryhmien ohjaajatyöparityökäytännöt. Uudenlaiset jalkautuvaan yksilö-, perhe- ja verkostotyöhön suunnitteilla olevat työparityömallit edellyttävät juurtuakseen kukin oman juurruttamisen. Juurruttamistyömalleja tulee jatkossa edistää perustoiminnassa ja yhteistyökumppaneiden toimintaorganisaatioissa niin yhteisesti kuin erikseen. 95

Arvioinnin yhteenveto Kosketuspinta-projektin kehittämistyön yhteiskunnallinen tarve. Tarkasteltavana ollut Kosketuspinta-projektin toimintamalli on yhteiskunnallisesti tärkeä. Se kohdistuu sellaisen nuorisososiaalityön työmuodon kehittämiseen, jonka tarkoituksena on vakavan syrjäytymisen riskiryhmään kuuluvien nuorten hoidon ja kuntoutuksen edistäminen. Toimintamallin taustalla voidaan nähdä vahva kytkös etsivää nuorisotyötä koskeviin ajankohtaisiin linjauksiin. Suomessa tehtävää etsivä nuorisotyö mallintuu outreach work -yläkäsitteen mukaisena sosiaalisena nuorisotyönä, jossa keskeistä on sen detached youthwork -painotus. Sisällöllisesti ja käytännössä painottuu palveluiden löytämistä ja niihin saattamista tukeva etsivä nuorisotyö, jota tehdään asiakkaan kotiympäristössä, instituutioissa tai niiden välityksellä (koulu, oppilaitokset, vapaa-ajan keskukset, vankilat) ja nuorten omissa ympäristöissä (ks. Puuronen 2014, 13 15). Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa (2011 2015) kehittämistyön kohteeksi on määritelty kohderyhmän kotiympäristössä, instituutioissa tai niiden välityksellä tehtävä etsivä nuorisotyö. Projektin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi on asetettu nuorisoaseman palveluiden kehittäminen paitsi korjaavan työn, myös ehkäisevän työn näkökulmasta. Tätä tavoitetta projektissa on ensisijaisesti edistetty etsimällä uusia yksilötyötä, vertaistuen malleja ja toimijoiden välisiä yhteistyökäytäntöjä määrittäviä matalan kynnyksen toimintatapoja. Nuoren syrjäytymiskehitykseen puuttuminen edellyttää sosiaalityön työmenetelmien kehittämistä nuorisososiaalityössä asiakkaan tarpeista lähtien (Kananoja & Lähteinen & Marjamäki 2011). Myös nuorten päihdehäiriöitä käsittelevässä lääketieteellisessä nykytutkimuksessa painottuvat hoidon kokonaisvaltaisuus, joustavuus sekä hoidon räätälöinti yksilöllisesti asiakkaiden kehitysvaihe huomioon ottaen (Lepistö ym. 2006). Kosketuspinta-projektissa asiakaslähtöisyys on kehittämistä läpivalaiseva toiminta-ajatus. Matalan kynnyksen palveluajattelu projektin kehittämistyön lähtökohtana. Katsaus Turun nuorisoaseman toimintahistoriaan osoitti, että etsivän nuorisotyön muotoihin vastaamisessa Turun nuorisoaseman perustoiminnassa on 2000-luvulta lähtien vahvistunut polikliininen työmuoto. Siinä keskeistä on nuoren ja työntekijän välinen ohjauksellinen ja/tai terapeuttinen keskustelu työntekijän työhuoneessa: 96

Projekti: Ja siinä, nyt eletään jo tässä 2000-luvun vaihetta. Niin, niin siinä kohtana työntekijät, kun polikliiniseen työhön tuli isot paineet. Täällä oli heroiinibuumi silloin. Niin, niin nää työntekijät niin kun pikkuhiljaa imautu tähän polikliiniseen työhön ja sit vielä kaiken lisäksi menetettiin, jouduttiin muuttamaan pois niistä toimitiloista, missä oli tälle matalan kynnyksen toiminalle niin kun tilat. Niin, niin sitten oikeestaan tästä kenttäsosiaaliteraputista ja ohjaajasta tuli tän polikliinisen työntekijöitä ja siinä kohtaa niin kun selkeästi tämmöinen kentälle jalkautuva työote niin kyllä menetettiin. Ja nuorisoaseman toiminta kyllä polikliinikoitu, että se polikliininen toimintahan on kans ollut alusta alkaen yksi ryhmä- ja perhetyön muoto, niin kun tossa esitteessä mainitaan, niin ne on ollut niin kun yks semmoinen keskeinen osa sitä työtä. Kosketuspinta-projektissa neuvottelua käydään siitä, mitä etsivän nuorisotyön menetelmiä käyttämällä voitaisiin parhaiten vastata niiden asiakkaiden tarpeisiin, joilla on vaikeuksia hyödyntää Turun nuorisoaseman polikliinisia hoito- ja tukipalveluita. Toisin sanoen, kuinka lisätä hoidon saavutettavuutta sellaisten nuorten kohdalla, joille polikliininen työ sopii heikosti tai ei ollenkaan? Projekti: Mehän ollaan nuorisoasemalla niin matalan kynnyksen paikka. Mutta että koko hankeidea lähti siitä, että semmoinen 20 30 prosenttia jää käyttämättömiä aikoja. Ja se lähti siitä ihan, että täällä talon sisällä ruvettiin miettimään millaisia keinoja, miten me saadaan tuo kynnys vielä matalammalle, kun nuoren tulee ajoilleen ja tavoitettu niitä nuoria, jotka ei pääse tulemaan. Että onks meillä jotain muita menetelmiä olemassa, että saada enemmän tavoitettua nuoret? Siitä varmasti lähti se ajatus, että voidaanks me lähestyä niitä nuoria toisella tavalla. Elikkä se jalkautuminen sinne kentälle ja ehkä mennä sen nuoren kotiin, jos se on liian kynnys tulla tänne. Tai tavata jossain muualla. Tai kommunikoida sitten puhelimitse ja sähköpostitse tai Ja toinen tärkeä osa sitä hanketta on verkostoyhteistyö mun ja viranomaisten kanssa. Paljon tulee sitä päällekkäistyötä. Me tehdään niinku päällekkäistyötä, ja saman nuoren kanssa voi olla monta eri tahoa, jotka tekee sitä tiedostamatta, että toinen taho tekee sitä samaa. Ja sitäkin välttääkseen ja päinvastoin sillai, että sillä nuorella ois semmoinen joustava paketti, että kaikki tietää ja tuetaan sitä nuorta parhaalla mahdollisella tavalla. Kehittämistyön lähtökohdaksi projektissa asettuivat nuoren lähtökohdat tavoittaa hoito. Polikliininen työote on luonteeltaan instituutiolähtöistä nuoren hoidon ja tuen tarpeisiin vastaavaa korjaavaa työtä. Tähän muutosta etsien Kosketuspinta-projektin kehittämistyötä asettui linjaamaan kysymys: millä tavoin ja mihin suuntaan Turun nuorisoaseman palveluiden tulisi uudistua, jos siellä tarjottavien palveluiden kehittämisessä painotetaan palveluita käyttävien ja erityisesti niistä eri syistä ilman jäävien nuorten tarpeita? Kosketuspinta-projekti kannusti Turun nuorisoaseman työyhteisöä ja yhteistyökumppaneista reflektoimaan matalan kynnyksen palveluajattelua kohderyhmänuoren tarpeista lähtien. 97

Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuori. Turun nuorisoaseman kohderyhmän nuori on päihde-, huumausaine- tai muilla riippuvuuksilla oirehtiva nuori. Hänellä on riippuvuutensa lisäksi usein myös muita omaa elämänhallintaa vaikeuttavia tekijöitä elämässään, kuten ahdistusja mielenterveysongelmia. Taulukossa 27 kerrotaan nuoren hoitoon hakeutumisen syyt vuosina 2011 2013, kun hoitoon on hakeuduttu oman riippuvuusongelman vuoksi. Lähteinä ovat Turun nuorisoaseman tilastoraportit. Taulukko 27. Oman riippuvuusongelmansa vuoksi hoitoon tulleet. 2011 2012 2013 alkoholi > 61 % alkoholi > 59 % alkoholi > 28 % huumeet > 94 % huumeet > 77 % huumeet > 34 % monipäihteisyys, -riippuvuus > 47 % monipäihteisyys, -riippuvuus > 42 % monipäihteisyys, -riippuvuus > 51 % Nuorisoasemalla tehdyn selvityksen mukaan tämän kaltaisen asiakasprofiilin omaavista nuorista niillä, jotka kiinnittyivät hoitoon heikosti, oli hoitoon hakeutumissyynä muita nuorisoaseman asiakkaita enemmän huume- tai monipäihderiippuvuus. Erityisesti monipäihderiippuvuus on selvityksen mukaan hoitoon heikosti kiinnittyneillä nuorilla muuta asiakaskuntaa yleisempää (Lohijoki 2013). Kosketuspinta-projektin kohderyhmän nuoren on vaikea sitoutua polikliinisena työnä toteutuvaan hoitomuotoon, joka edellyttää nuoren saapumista paikalle tiettyyn sovittuun aikaan. Tutkimukseen osallistuneet Kosketuspinta-projektiin kuuluvat nuoret näkevät polikliinisen tapaamisen vaikeuksien syynä poikkeuksetta voimavarojen vähyyden tai niiden puuttumisen kokonaan: Mitä sä luulet, [---] mikä vois olla pääsyy siihen yleisemmin et ei tuu sinne tapaamiseen? Johtuuks se siit omasta tilanteesta tai? Nuori 20 24/M(3): Joo, ku mulla on paljon unen kans ongelmia. Eli esim viime yönä mä en nukkunu yhtään. Et mul on sen kans ongelmia ni sen takia joskus et jos on semmosena kunnossa ni ei oo päässy johonkin tapaamiseen. Se on se ainoo syy miks mä oon jättäny menemättä joskus. Et en oo koskaan tahallani. Oletko sä saanu ilmoitettua sen et nyt et pääse? Nuori 20 24/M(3): Valitettavasti en joskus koska mulle käy sit et joskus mä nukahan, joskus mä meen vaan, en mä sillo tietenkään ehi ilmottaa ku mä vaan nukahdan. 98

Siellä nuorisoasemalla on sitä toimintaa enemmän nuorten kannalta mietittynä. Mahtaisko se kiinnostaa sua jotenkin? Nuori 20 24/M(1): No kyl se vähän kiinnostaa mut sillon ku on otto pääl ni sillon masentuu ja väsyy ja ni sillon se on vaikee ottaa itteens niskasta kiinni. Mimmosii ne sun kaudet on? Nuori 20 24/M(1): No nyt on ollu aika rankka putki. Muuten, voin mä olla viikon-kaks selvinpäin ja seki on, kuulostaapa aika rajulta et viikon tai kaks selvinpäin. Sit taas on vaikka kolme päivää ilman ja taas ottaa. Kehittämistyön ammatilliset määritykset ja juurruttaminen. Olisiko polikliininen nuoren kohtaaminen siis siirrettävissä toimistovastaanotolta nuoren omiin ympäristöihin, kotiin tai jonnekin muualle? Kosketuspinta-projektin yhtenä kehittämistehtävänä oli reflektoida tutkivan työotteen kautta, onko työntekijän työtilassa toteutuvalle polikliiniselle vastaanotolle olemassa muita nuoren voimavaroja ja elämäntilannetta paremmin huomioivia ja niitä vastaantulevia hoitokäytäntövaihtoehtoja. Projektissa oli vallalla vahva näkemys matalan kynnyksen palveluiden vastaavuudesta kohderyhmänuorten tarpeisiin. Näkemyksen sisällä projektin kehittämistehtävä nähtiin realistisesti seuraavasti: Projekti: Että tuleeks näissä liian helposti joku semmoinen valtava eetos, että tää on niin kun se ratkaisu. Ja tää tästä on puuttunut. Eihän mikään yksittäinen menetelmä. Ne on niin monisyisiä, monitahoisia ja yhteiskunnan rakenteistakin jotenkin niin monilla tasoilla ne ongelmia tuottavat ja ruokkivat systeemit. Ei mikään tämmöinen yksittäinen menetelmä voi ratkaista sitä kokonaisuutta. Sillä voidaan saavuttaa ainoastaan tämmöinen uus työmuoto, kuten joku jalkautuva tai etsivä työ. Niin se ehkä voi tavoittaa tai saavuttaa niin kun jonkun nuoren enemmän, kun mitä niillä siihen asti olemassa olevilla toimintamalleilla on saavutettu, ja joku nuori voi sit saada tukea. Samalla sekä perustoiminnassa että yhteistyökumppaneiden näkemykset jakaantuivat uutta toimintatapaa tarpeellisena pitäviksi ja toisaalta sen tarkoitusta ja onnistumista kriittisesti punnitseviksi, kuten taulukosta 28 voidaan nähdä. 99

Taulukko 28. Jalkautuvan työotteen ammatillisia määrityksiä. Tarpeellisuusmääritykset Työyhteisö: Se [jalkautuva työote] on tärkeetä. Ja mulla on yksi asiakas, joka on todella ahdistava, kun tulee tähän vastaanotolle. Ja oon yrittänyt [---] aina välissä jotain systeemejä, ettei tää ois niin jäykkä tavallaan tää tilanne tässä. Mutta hän ahdistuu aina vaan eikä tuu. Hänen kanssa voi esimerkiksi olla just joku semmoinen, että rikkoa sitä jäätä jossain, että jos löytyis joku yhteinen harrastus vaikka, et kävis vaikka taidenäyttelyssä tai joku tämmöinen. Kyllä niitä kannattaa yksilökohtaisesti miettiä niitä menetelmiä, tai tämmöisiä vähän jalkautuvampia menetelmiä. Yhteistyökumppani: Se on aika vanhakantaista ajattelua, että ihmiset tulee toimistolle, kun monet on siinä kunnossa, että ei ne yksinkertaisesti kykene siihen. Kriittiset määritykset Yhteistyökumppani (1): Mä oon alusta alkaen miettinyt, että se [jalkautuva] ei välttämättä tuu toimimaan. Se jostain syytä, että nää on vähän tämmöisiä, et jos nuori ei varatulle ajalle tähän toimistoon pääse, joko on hyvin keskeisellä sijainnilla kaupungissa, tai ei oo pitkä matka, niin hän ei välttämättä halua tavata sitten jalkautuvaakaan työntekijää kotona tai missään muussa ympäristössä, että hän ei oo motivoitunut. Pystyy helposti välttämään sitä. Että tämmöinen tuntuma mulla on. Työyhteisö: Ja just niitä asiakkaan kohdalla miettinyt eri työmuotoja kenelle tää ei toimi, et käytäs. Mutta kuitenkin se on se suurin. Se mikä ehkä resistanssin, sen vastahankaisuuden siinä nostaa, on se, koska suurimmalla osalla kuitenkin meistä asiakkaat todellakin tykkää tulla tähän. Tää [polikliininen tapaaminen] on turvallinen ja semmoinen johdonmukainen. Arviointitutkimuksessa nousi esille, että perustoiminnan ja projektityön välinen vuorovaikutus on jäänyt toiminta-aikana vähäiseksi. Yhtenä syynä tähän voidaan nähdä toimijatahojen erilaiset ja yhteistä keskusteluttamista vaille jääneet näkemykset jalkautuvan työotteen merkityksestä ja laajuudesta niin yksilö-, perhe- kuin verkostotyössä. Jalkautuvan työotteen tuntemus ja työntekijöiden omat arviot siitä, kuinka jalkautuva työote olisi sisällytettävissä osaksi omaa työnkuvaa, ovat jääneet vähäiselle huomiolle projektin juurruttamistyössä. Kehittämistyössä on nähtävissä, että projektin puolella jalkautuvaa työotetta on pyritty systemaattisesti kehittämään rinnakkain polikliinisen työn kanssa perustoiminnan ja projektin vähäisestä vuorovaikutuksesta huolimatta. Polikliinisen työn samankaltaista lähentymistä jalkautuvaan työotteeseen ei ole havaittavissa. Juurruttamistyön kannalta arvioituna vaikuttaa siltä, että uusien työkäytäntöjen työntekijäkohtainen reflektointi ja seuranta ovat jääneet vähäisiksi tai toteutumatta kokonaan. Myös uusien työkäytäntöjen projektijohdollinen seuranta on jäänyt tässä yhteydessä vähäiseksi. Projekti: Näiden verkostotyön mallien ja projektien yksi semmoinen löydös on se, että verkostotyö vaatii myös johtamista. Eli se ei helpostikaan toteudu tämmöisen näinkään ison kaupungin tasolla 100

kun Turku, ellei siinä ole minkäänlaista johtamista. En mä tiedä, päästäänkö me nyt semmoisiin ideaalitavoitteisiin tän projektin puitteissa, että on Turun kaupungille olis johdettua verkostotyötä tän projektin loputtua. Mutta että me kuitenkin tän projektin puitteissa haetaan jotain sellaista yhteisyyttä, jotain foorumia, missä me voidaan vahvistaa niin kun näitä verkostoja ja jossa me voidaan niitä omia kokemuksiamme jakaa. Mutta siitä puuttuu se johtaminen. Että se pitäs tavallaan jonkun koordinoida ja organisoida se koko verkostotyön kenttä. Ja niinku yhdellä alueella. Tilanne on huomioitu vain verkostotyön kehittämisen kohdalla mutta ei jalkautuvan työotteen muun kontekstin, yksilö- ja perhetyön, kohdalla. Sama ilmiö tuli esille projektin tarjoaman koulutuksen kodalla. Kosketuspinta-projektin kehittämistyön laajuus ja resurssit. Kosketuspinta-projektin kohderyhmän nuoret asettuvat diagnostisissa luokituksissa käytös- ja/tai päihdehäiriöiden kategoriaan. Nuorten syrjäytyneisyyttä tarkastelevan kotimaisen selvityksen mukaan näihin häiriöihin liittyy usein myös jokin muu mielenterveyden häiriö, kuten ahdistuneisuus- tai mielialahäiriö. Kyseessä on kohderyhmä, jolla on monenlaisia samanaikaisia ongelmia ja vastaavasti hoidon tarpeita. Juuri nuorten moniongelmaisuus tekee auttamistyöstä haasteellista. Tähän vaikuttanee tarpeenmukaisen avun moninaisuus. Nuori, jolla on laaja-alaisia vaikeuksia, tarvitsee usein samanaikaisesti apua monilta eri tahoilta, sosiaalitoimesta (esimerkiksi lastensuojelun palveluista), erikoissairaanhoidosta, kuten nuorisopsykiatrialta, päihdehuollosta ja koulun oppilashuoltoryhmältä (Notkola ym. 2013, 101). Yksilöllinen tarpeenmukaisen avun moninaisuus tulee esille Kosketuspinnan käytännön työssä muun muassa seuraavasti: Mitä siinä, mitä sä teet nuorten kanssa Kosketuspinta-projektissa, ihan sitä ruohonjuuritasoa? Projekti: Se on vähän tietysti hyvin yksilökohtaista, kun nuoren tarpeista lähdetään. Kaikilla on kuitenkin ongelmana pääsääntöisesti se päihde kautta mielenterveysongelma siellä taustalla, miksi ne hakeutuu meille. Mutta siellä elämän vaiheessa on niin paljon kaikkea muutakin. Siellä voi olla sitten, että on asunto mennyt alta, tai on saatu häätö ja siellä on rikoksia ja mahdollinen vankilatuomio edessä ja siellä on velkoja. Ei ole työpaikkaa. Ei ole koulupaikkaa ja kaikki virastoasiat on hoitamatta. Niin se on sellainen vyyhti. [---] Ei pysty keskittymään siihen oleelliseen, ennen kuin selvitetään niitä kaikkia muita asioita, ihan käytännön asioita. [---] Kyllä nimenomaan nuorten kohdalla, että kyllä mä nään, että yhteistyö mielenterveyspuolen kanssa olis äärettömän tärkeä. Koska se on, mun mielestä siinä pitäs kulkea niin kun rinnakkain. [---] Se on se suuri haaste, että onko, alkoiko se päihdekäyttö siitä mielenterveysongelmasta, niistä ahdistuksen tunteista. Että siellä olikin mielenterveysongelmia taustalla ja siitä alkoi päihderiippuvuus. Vai onko niin, että päihteet on vuosien saatossa tehnyt sen ahdistuksen? Ja se, että pääseekö nuori sitten, pystyykö se vieroittautumaan alkoholista, kun ne ahdistuksen tunteet tulee. Poistuuko ne sen vierotuksen aikana pikkuhiljaa vai lisääntyykö ne taas. Että se on se haaste tässä kentällä, 101

että siinä tarvis niinku rinnakkaista työtä. Toisten kanssa on niin, että se suhde on jo alkanut ja se jatkuu siinä rinnakkain, mutta eihän sitä. Se on se ongelma, että katsotaan, että niin kauan, kun on päihderiippuvuus, niin se hoidetaan täällä. Ja sitten vasta, kun päihderiippuvuus on kunnossa, niin sitten vasta. Se ei oo niin yksiselitteistä. Kun Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuoria ja heidän tarpeitaan peilataan yllä olevaan määrittelyyn potilasryhmästä, projektin kehittämistyön alue havaitaan erittäin vaativaksi ja laajaksi. Arviointitutkimuksen huomio kiinnittyy tässä yhteydessä projektin henkilöstöresurssimitoitukseen. Se ei vastaa työn määrää eikä työlle asetettuja tavoitteita. Projektityön henkilöstöresursoinnin vajeet on havaittu perustoiminnassa: Työyhteisö: Ihailen kyllä jaksamista tossa projektissa, että eihän ketään voi noin monessa roolissa samaan aikaa, vielä jotenkin ees onnistua niissä. Et sä voi olla terapeutti, et sä voi olla kenttätyöntekijä ja sit on jotain ryhmää ja samaan aikaan niin kun yrittää saada työparityöskentelyn toimimaan ihan yksin ilman mitään kunnollista ohjausta. Kyllähän toi on, liian isot vaatimukset tavallaan laitettu yhden ihmisen harteille. Projektijohdollinen tehtävä on seurata, että projektin ensisijainen tavoite kokeilla jalkautuvaa työotetta ja dokumentoida se tutkivaa työotetta käyttäen perustoiminnan tietoon, on ajallisesti mahdollista toteuttaa. Projektityössä ei ole voitu keskittyä tämän päätehtävän uudistamiseen ja sen soveltamismahdollisuuksien etsimiseen suhteessa Turun nuorisoaseman perustoimintaan johtuen projektityön laajuuden rajaamattomuudesta. Projektista on puuttunut erillinen projektikoordinaattori, jonka kuitenkin olisi ollut perusteltua kuulua projektin työvoimaan projektille asetettujen kehittämistavoitteiden ja laajan työmäärän vuoksi. Toisena resurssitekijänä työntekijöiden voimavaroihin on sekä perustoiminnan että projektityön puolella vaikuttanut Turun nuorisoaseman toimitilojen muutto projektin viimeiselle toimintavuodelle lähdettäessä. Muutto on näkynyt projektityössä eri tavoin. Olemassa olevat toimitilat eivät projektin kannalta vastanneet parhaalla mahdollisella tavalla projektin toiminnallisten ryhmien ohjaamis- ja osallistamistavoitteita. Uudet tilat nähdään positiivisesti uudistettavana olevan toiminnan mahdollistajana. Projektin tavoittamismenetelmien ja työkäytäntöjen vaikutukset ja vaikuttavuus. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektin kehittämistyö on aikaansaanut muutoksia sekä kohderyhmässä että toimintaympäristössään. Kosketuspinta-projektin vuoden 2012 tuloksista kertoo esimerkiksi seuraava: Projekti: Lyhyellä ajalla, voi sanoa, että varmaan neljä tai viis olen saattanut katkaisun kautta jatkohoitoon lyhyessä ajassa. Elikkä ihan tosta viime kesästä niin tänne tammikuulle. Että puolen 102

vuoden säteellä. Niin ehkä se jotain kertoo siinä. Että näin lyhyessä ajassa ollaan saatu näinkin monta. Niin mä uskon vahvasti siihen, että siinä on ollut tekemässä, vaikuttava tekijä se, että mulla on ollut niin tiivis kontakti alussa. Seuraavassa projektinaikaista vaikuttavuutta ja vaikutuksia vedetään yhteen projektin toimintavuoteen 2013 peilaten. Se osoittaa selvimmin projektissa siihen asti tehdyn kehittämistyön suunnan. Kosketuspinta-projektin vuoden 2013 toimintakertomuksen mukaan uusia eli projektin kohderyhmänuoria on ollut asiakkaina 31. Heistä 15 on tavoitettu jalkautuvan yksilötyön keinoin. Tavoitteeksi asetettu 10 15 uuden kohderyhmänuoren tavoittaminen projektin palveluihin on saavutettu. Asiakkaista on ollut 20 24-vuotiaita 73,3 prosenttia, 25 28-vuotiaita 20 prosenttia ja alle 20-vuotiaita 6,7 prosenttia (toimintakertomus 2013). Uudet asiakkaat löytyivät pääsääntöisesti projektityöntekijän tekemän työn eivätkä kuntayhteistyökumppanin kautta. Projektinaikainen päävaikuttavuus on ollut se, että hoitoon heikosti kiinnittyneiden vakavasti syrjäytymisriskissä olevien päihde- tai muulla riippuvuuskäyttäytymisellä oireilevien 16 29-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten hoitoon sitoutuminen on vahvistunut, kun hoidon ja kuntoutuksen aloittamisessa on painotettu polikliinista hoitoa enemmän nuorta vastaan tulevia matalan kynnyksen työskentelytapoja. Työskentelytavoista nuoren sitoutuneisuutta hoitokontaktiin ylläpitivat eniten työntekijän asiakaspuhelut nuorelle ja nuoren kanssa tehty jalkautuva yksilötyö. Puhelimitse asiakaskontaktin ylläpitokertoja on olut vuoden 2013 aikana 259, joka on moninkertainen määrä verrattuna polikliiniseen työhön. Kosketuspinta-projektin vuoden 2013 toimintakertomuksen mukaan nuoria on tavattu kentällä 61 kertaa ja life coaching -menetelmää käyttäen poliklinikalla 62 kertaa (toimintakertomus 2013). Kertojen jakaantumisessa tulee esille projektin toimintakauden aikana rakentunut tapa kehittää asiakkaan kanssa tehtävää yksilötyötä myös polikliinisena työnä jalkautuvan työn rinnalla. Arviointitutkimuksessa on tullut aikaisemmin useaan kertaan esille nuorten asiakaspalaute, jonka mukaan työskentelytapa, jossa jalkautuvan yksilötyön lisäksi nuoren mahdollisuus saada supportiivista keskustelutukea omaan elämänhallintaan, on koettu tarpeelliseksi ja hoitokontaktiin sitoutumista vahvistavaksi. Kosketuspinta-projektissa supportiivista keskustelutukea tarjottiin nuoren toivomusten mukaisesti sekä kentällä että polikliinisesti. Arviointitutkimuksen mukaan tämäntyyppiselle palveluajattelun muutokselle on suuri kysyntä projektin kohderyhmän nuorten näkökulmasta katsoen. Nuoret näkevät asiakkaan luo jalkautuvan työn vastaavan heidän tarpeitaan polikliinista työtä kohdistuneemmin ja monialaisemmin. Erityisesti jalkautuva kotityö, joka toteutuisi työparityömallin mukaan, nähdään tarpeenmukaisena hoitona. Palataan sen verran vielä niihin yksilökäynteihin takas että kuin paljon niinku kotikäynnit ois esim. toiminu sulla? Et jos ois ollu semmonen jalkautuva lääkäri vaikka? Nuori 25 29/M(1): Siis ne ois varmaan ollu tosi hyvä vaihtoehto, toiminu tosi paljon paremmin. Just niinku kotilääkäri. Et kyl toi niinku kuulostaa tosi hyvältä jos kaikki ei pääse välttämättä 103

tulemaan et saattaa olla niin ahdistunu tai sillee ettei pysty lähtee tai jotain ni sillon pitäs mennä asiakkaan luo. [---] Tai just se et niitä vois pitää iha jossai kahvilois, näkis kahvilas, et se madaltais sitä kynnyst taas niinku puhuu. Nuori 25 29/M(1): Ku miettii sitä et ku tän niinku addiktiosairauden luonne on tosi vahvasti, yks sen niinku isoimpii oireit on just se eristäytyminen. Et niinku vaikka tietää et siit olis hyötyy et mä tuun tänne ni ei silti ei lähe. Ei lähe niinku et sillon niinku jos se on noin voimakkaasti aktiivinen se sairaus niinku se usein on, ei ihminen pysty sillon ite tekee sitä niinku alotetta et lähtee johonkin keskusteluun tai jotain. Kyl sillon pitäs niinku työntekijän soittaa ja kysyy et oisko se niinku parempi et mä nyt tulisin käymään. Kehittämistyötä tehtäessä Kosketuspinta-projektissa on otettu keskeisellä tavalla huomioon A- klinikkasäätiön uusimmat strategiset painopisteet (A-klinikkasäätiö 2012). Kehittämistyössä on annettu vahva rooli toiminnallisten ryhmien vertaistuelle, asiakaspalautteelle ja asiakkaiden osallisuuden kehittämiselle. Tässä yhteydessä projektinaikaiseksi vaikuttavuudeksi voidaan nuorten antaman asiakaspalautteen mukaan osoittaa, että sitoutuneisuutta hoitokontaktiin vahvistivat vertaistukitoiminta ja asiakkaiden osallisuuden lisääminen avoimessa ryhmätoiminnassa. Arviointitutkimus nostaa esille myös nuorten kiinnostuksen ja halun kehittää itse heille tarjolla olevia toiminnallisia ryhmiä. Nuorten kehittämisideat koskevat ryhmien käytännön järjestelyitä, kuten palvelun tarjonnan sijoittumista eri viikonpäiville ja jakoa päivä- ja iltatoimintaan. Tarkoituksenmukaisimmaksi nuoret näkivät sen, että toiminnassa huomioidaan ryhmään osallistuvien erot käyttäjäprofiileissa nykyistä selkiintyneemmällä tavalla. Toiminnan erilaistuminen toivottiin kytkettävän nykyistä enemmän siihen, minkä luonteisesta riippuvuudesta nuori pyrkii irti. Onko kyseessä alkoholin ongelmakäyttö, huumeidenkäyttö vai aineiden sekakäyttö. Asiakastyön kehittämistyössä huomiota Kosketuspinta-projektissa on suunnattu myös työntekijän ja asiakkaan tasavertaisuuteen avaamalla enemmän tilaa asiakkaiden kokemusasiantuntijuudelle toiminnallisissa ryhmissä. Vanhempien osallisuutta on pyritty vahvistamaan jonkin verran perhetyön kautta Kosketuspinta-projektissa ja Turun nuorisoaseman perustoimintaan kuuluvan vanhempainryhmätoiminnan kautta. Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien mukaan vanhemmille suunnatut tukitoimet kaipaavat edelleen laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa uudistamista. Vanhempien kanssa tehtävän työn työkäytäntöjen selkiinnyttäminen vaikuttaa tärkeältä. Prosessiin tulee liittää nykyistä enemmän yhteiskunnallista arvo- ja asennekeskustelua, jonka tavoitteeksi tulee asettaa yhteiskunnan luottamuksen lisääminen päihdehuollon työkenttää kohtaan. Päihde- ja mielenterveyspalveluita käyttävien nuorten ja heidän vanhempien tuen tarpeisiin vastaaminen vaikeutuu, jos päihdehuollon palveluita pidetään salailtavina. Vanhempien mukaan ottamista nuoren asiakasprosessiin tulee vaitiolovelvollisuudesta huolimatta ja toisaalta juuri sen vuoksi myös jatkossa tukea ja edistää. 104

Äiti I: Onko nuorten mielenterveyshäiriöt ja huumeidenkäyttökin, niin suuri tabu, että siitä ei voi puhua edes lähimpien ihmisten kanssa? Vai onko hoitohenkilökunta niin osaamaton noiden asioiden edessä, että he pakenevat vaitiolovelvollisuuden taakse? Vai katsotaanko, että huumeet ja masennus ym. ovat vanhempien vika ja heidät pitää pitää mahdollisimman kaukana potilaasta? Vaikka usein he ovat se ainoa apu ja linkki ulkomaailmaan sairastuneella nuorella. Tuloksista kooten. Miten Kosketuspinta-projekti on vaikuttanut siihen osallistuneiden nuorten elämään, mitä hyötyä siitä on heille ollut? Jalkautuva yksilötyö ja keskusteluhoito: 1) Yksilöllisen otteen koetaan vastaavan tuen tarvetta, joka aikaisemmissa palvelukokemuksissa on ollut vähäisempi tai puuttunut kokonaan. 2) Elämänhallinnan tunne on lisääntynyt elämän eri alueilla. Arjen asioiden hoitaminen on helpottunut ja selkiintynyt. 3) Käyttämättömyyttä kannattelevat ajatukset ovat saaneet vahvistusta ja mielikuvat päihteettömästä elämästä ovat lisääntyneet. 4) Yritykset pysyä raittiina/käyttämättä ovat lisääntyneet. 5) Yksittäisiä tilanteita, joihin liittyy konkreettinen valinta kieltäytyä aineiden käytöstä, on ollut enemmän. 6) Retkahduksen jälkeinen käyttö on jatkunut lyhyemmän aikaa kuin ennen. Avoin ryhmätoiminta ja vertaistuki: 1) Vertaisten näkemisen ja elämäntilanteiden yhteisen jakamisen ryhmässä koetaan antavan realistisen kuvan riippuvuudesta eroon pyrkimisen ja toipumisen eri vaiheista. 2) Vertaistuen koetaan vastaavan tarvetta jakaa ja peilata omaa tilannetta ja kokemuksia muiden vastaaviin tilanteisiin ja kokemuksiin. 3) Vertaisryhmään osallistuminen on luonut päivärytmiä omaan arkeen. 4) Vertaisryhmään osallistumisen koettiin lisäävän itsen hyväksymistä ja itsetuntemusta sekä luottamusta toisiin ihmisiin. 5) Ryhmään osallistumisen ja yhdessä toimimisen on koettu ylläpitävän omaa muutos- ja hoitomotivaatiota. 6) Ryhmään osallistuminen on luonut yksilöllisiä matalan kynnyksen onnistumisen tunteita, esimerkiksi onnistumisen tavoitteessa herätä ajoissa niin, että ehtii tulla ajoissa paikalle. 7) Ryhmään osallistumalla itsestä on löydetty voimavaroja ja taitoja, joiden käytön aikainen tunnistaminen on ollut vaikeaa, esimerkiksi rohkeus osallistua ryhmään ylipäätään ja/tai rohkaistua ryhmässä mukaan sen toimintaan. Minkälaisia olivat nuorten esille tuomat Kosketuspinta-projektin aikaiset kehittämisideat, -toiveet, - odotukset ja kriittiset kehittämisehdotukset? 105

Avointa ryhmätoimintaa koskien: 1) Avoimen ryhmätoiminnan toivotaan huomioivan nykyistä paremmin käytöstä irti pyrkivien nuorten elämäntilanteiden erot. Opiskelu- ja työelämässä mukana oleminen tai sinne kuulumattomuus tuottaa erilaisen päivärytmin, jonka avoimessa ryhmätoiminnassa toivotaan näkyvän nykyistä vaihtoehtoisempina toiminnan järjestämisen aikoina ja tapoina. Tarjotun päivätoiminnan rinnalle toivotaan mahdollisuuksien mukaan ilta- ja viikonlopputoimintaa. 2) Toiminnan järjestämistä muulloin kuin virka-aikana perustellaan myös ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta. Nuoret toivovat vaihtoehtoista tekemistä esimerkiksi viikonlopuiksi, jolloin on arkea suurempi houkutus päihteidenkäyttöön. 3) Nuorilla on kriittisiä näkemyksiä sekä kehittämisehdotuksia siitä, miten avoimen ryhmän toimintamallissa voitaisiin huomioida paremmin eri riippuvuuksilla oirehtivat. Nykyinen malli, jossa päihteiden ja huumeiden käyttäjät ovat samassa ryhmässä, ei nuorten mielestä parhaalla mahdollisella tavalla tule vastaan heidän käyttöhistoriastaan nousevia tarpeita eikä pyrkimystä päästä eroon käytöstä. Yksilöllisen hoito-otteen toivotaan näin ollen olevan osa myös toiminnallisten ryhmien ohjausta, ei määrittelevän vain yksilötyötä. Jalkautuvaa kotityötä koskien: 1) Jalkautuva kotityö nähdään erittäin tarpeelliseksi. Nuoret katsovat, että kun omat voimavarat hakea hoitoa tai hakeutua hoitoon ovat vähäisimmät, hoidon tarve on usein suurin. 2) Arviointitutkimuksen mukaan jalkautuvan kotityön jatkokehittämisen tulisi kohdistua erilaisten työparityömallien mallintamiseen. Tuen tarpeitaan parhaiten vastaavana haastatellut nuoret pitivät lääkäri päihdehuollon ohjaaja-työparityömallia. 3) Jalkautuvan kotityön haasteista ja eduista tulisi tehdä interventio- ja seurantatutkimus, jossa selvitetään a) voidaanko työparityömallien mukaan tehdyillä kotikäynneillä vastata päihteillä tai huumeilla oirehtivan nuoren tuen tarpeisiin kriisitilanteessa ja b) voidaanko työparityömallien mukaan tehdyillä kotikäynneillä katkaista nuoren päihteiden käytön aikaista eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden kierrettä. Perhetyötä koskien: 1) Nuoret toivat esille, että päihteiden ja/tai huumeiden käytöstä kertominen omille vanhemmille koetaan vaikeaksi ja usein mahdottomaksi. Käytön salaamisen vanhemmilta ei myöskään katsota vievän omaa tilannetta eteenpäin. Nuoret kantavat syyllisyyttä ja häpeää käytöstään sekä huolta siitä, miten vanhemmat ottavat asian vastaan. 2) Nuoret katsovat, että heidän yksilöllistä hoitotukikontaktiaan tukee perhetyön muoto, jossa ovat mukana nuori, nuoren oma työntekijä, vanhempi ja vanhemman oma työntekijä. Tällainen hoidollinen asetelma luo nuoren mukaan raamit asian käsittelylle tilanteessa, jonka nuori kokee turvalliseksi ja jossa ammatillista tukea on saatavilla niin nuorelle kuin vanhemmalle. 106

3) Arviointitutkimuksen mukaan jatkokehittäminen tulisi kohdistaa perhetyön kohdalla sellaisten toimintamallien etsintään, joissa perhetyötä voidaan tehdä sekä polikliinisesti että jalkautuvasti. Mitä muita Kosketuspinta-projektin kehittämistyöhön sidoksissa olevia kehittämisehdotuksia arviointitutkimus nosti esille? Verkostotyötä koskien: 1) Arviointitutkimuksen mukaan verkostoyhteistyöpalaverit, joissa nuori on mukana, ovat yksi keskeinen asiakkaan kuulemista lisäävä ja häntä osallistava työmuoto, jota tulee edelleen päihdehuollon kentällä tehdä. Jalkautuvan työotteen näkökulmasta tarkasteltuna verkostotyön kehittämiskohteiksi asettuvat etsivä verkostotyö ja jalkautuva verkostotyö. a) Etsivässä verkostotyössä kehittämisen painopisteenä tulee nähdä ennakoiva (ehkäisevä) tietojen vaihtoon kiinnittyvä yhteistoiminta ja sen vahvistaminen toimijoiden välillä. Tietojen vaihdon lisääminen mahdollisista yhteisistä asiakkaista on nähtävä palvelevan asiakkaan etua löytää hänen tuen tarpeitaan vastaavaa moninaista palvelua, ei palvelutarjonnan välisenä kilpailutilanteena asiakkaista. b) Jalkautuvan verkostotyön vaikuttavuus on suurimmillaan työssä, joka toteutuu eri päihdepalveluiden toimijoiden ja nuoren välisenä ruohonjuuritason työnä. Kehittämisen kohteeksi asettuvat tässä yhteydessä esimerkiksi päihdepalveluita tarjoavien organisaatioiden väliset tutustumiskäytännöt, joissa nuori on mukana. Tällaisia matalakynnyksisesti toteutuvia tutustumiskäytäntöjä on syytä lisätä. Etsivästä nuorisotyötä tutun saattaen vaihtaen -toimintamallin tavoitteena tässä ei niinkään tule olla nuoren poluttaminen uuden palvelun piiriin vaan eri palveluntarjoajien yhteistoiminnan aloittaminen nuoren tuen tarpeisiin räätälöidysti vastaten. Vanhempien näkemykset vanhempien kanssa tehtävää työtä koskien: Nuorten päihdehuollon kentällä on vallalla vahva painotus asiakaslähtöiseen kehittämistyöhön. Asiakastyön kehittämiseen luetaan kuuluvaksi myös nuorten vanhemmat, perhe ja muut läheiset ihmiset. Erityisesti vanhempien mukana olo nuoren päihdekuntoutusprosessin osana katsotaan tärkeäksi. Arviointitutkimuksen huomiona on, että nuorten päihdepalveluihin osallistuneiden vanhempien kokemukset saamastaan palvelusta ovat joissakin tapauksissa epätasapainossa tämän kehittämispainotuksen kanssa. Seuraavat vanhempien huomiot (a-d) eivät koske Kosketuspinta-projektia eivätkä Turun nuorisoasemalta saatuja palveluita. Vanhempien laajemmin nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluita koskeva kriittinen palaute tiivistyy siihen, että nuoren hoitoprosessin rakentamisessa tulisi onnistua kuulemaan nuoren rinnalla myös vanhempia. Kohta (e) koskee Turun nuorisoasemaa. 107

a) Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat toivat palvelukokemuksiinsa perustuen esille muun muassa, että heidän toiveensa saada tietoa joko alaikäisen tai täysi-ikäisen lapsensa saamasta hoidosta oli toteutunut huonosti tai ei ollenkaan. b) Vanhemmat eivät kokeneet, että heillä on ollut mahdollisuus tukea lastaan hoitoprosessiin osallistuen. c) Vanhemmat toivat korostuneesti esille, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyö on ollut puutteellista heidän lastaan koskevan tilanteen edistämisen yhteydessä. d) Vanhemmat nostivat esille myös yhteiskunnan luottamuksen nuorten päihdepalveluita kohtaan sekä tarpeen lisätä nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluiden välistä yhteistyötä. e) Tarjolla oleviin vanhempain tuen malleihin, kuten vanhempien ryhmien toimintaan, oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Uutta läheisverkostotyön mallia koskien: Nuoren läheisverkostotyön malli on Kosketuspinta-projektissa ideointivaiheessa. Mallia koskevat kehittämisajatukset tulevat lähelle lastensuojelussa käytössä olevaa läheisneuvonpitotyökäytäntöä. (Ks. tutkimuksessa aiemmin kappale 4.3.1 ja Heino 2000.) Kosketuspinta-projektin ideointivaiheessa oleva läheisverkostotyön malli vaikuttaisi painottavan käytöstä irti pyrkivän sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen ympäristön osuutta käytöstä irtipääsemisprosessissa. Mallin tarkoituksena on siten kiinnittää nuorten päihdetyössä nykyistä enemmän huomiota asiakkaan hoitokontaktista riippumattomiin mutta asiakkaan muutos- ja hoitomotivaatioon suhteessa oleviin sosiaalisiin tekijöihin, kuten a) käyttäviin ja ei-käyttäviin läheisiin ja kaveripiiriin sekä muihin sosiaalisiin suhteisiin, b) käytöstä eroon pääsemistä tukeviin ja sitä estäviin sosiaalisiin ympäristöihin sekä c) käytöstä eroon pääsemistä tukeviin ja sitä estäviin elinoloihin. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektissa läheisverkostotyön mallia on tarkoituksenmukaista jatkossa kehittää soveltamalla sitä kyseiseen lastensuojelussa käytössä olevaan työkäytäntöön. Mallin jatkokehittämisessä vaikuttaisi olevan hyödyllistä huomioida myös nuorisotutkimuksessa ja nuorten sosiologisessa terveystutkimuksessa käytetty nuoren terveystaju -käsite (ks. esim. Hoikkala ym. 2005; Puuronen 2009). Sen mukaan nuoren terveysriskien ottamista ja omaa hyvinvointia vaarantavaa terveyskäyttämistä tarkastellaan osana nuoren laajempaa sosiaalista elämäntilannetta ja sosiaalisten suhteiden verkostoa. Arviointitutkimuksen huomiona on, että nuorten päihdekuntoutuksessa tulee kiinnittää vastaavasti huomiota nuoren hoidon aikaiseen sosiaaliseen elämäntilanteeseen ja hoidon saamisen sosiaalisiin konteksteihin, millä tavalla ne tukevat nuorta irtautumaan käytöstä tai pitävät nuorta kiinni käytössä. 108

Loppusanat. Arviointitutkimuksen kriittinen huomio kohdistuu työmuotojen suureen määrään ja laajuuteen Kosketuspinta-projektin kehittämistyössä. Arviointitutkimuksessa on tullut esille projektin laajuuteen kytköksissä olevat sekä työntekijäresursoinnin ja johdollisen koordinoinnin vajeet. Pohdittavaksi voidaan nostaa, olisiko kehittämisen painopisteeksi voitu asettaa myös (vain) yhden uuden työmuodon kehittäminen ja juurruttaminen Turun nuorisoaseman perustoimintaan ja sen mallintaminen organisaation ulkopuolelle. Minkä työmuodon kehittämisen priorisointi olisi vahvistanut eniten projektin kohderyhmään kuuluvien nuorten hoitoon tavoittamista ja siihen sitouttamista? Kosketuspinta-projektissa tehty kehittämistyö on laajuudestaan huolimatta aikaansaanut muutoksia kaikissa edellä esitetyissä työmuodoissa. Työmuotojen kehittämisvaiheet ovat edenneet eri tahtia ja aikaansaadut muutokset ovat keskenään eritasoisia. Osa kehitettäväksi valituista työmuodoista on edennyt juurruttamista vaille olevaan vaiheeseen, osa on kehittämisideointivaiheessa projektin viimeiselle toimintavuodelle tultaessa. Tämän vuoksi kehittämisen kohteena olevien työmuotojen tuloksellisuuden keskinäinen vertailu ei ole pääkysymys. Keskeisintä on nähdä, millä tavalla kehittämisen kohteena ollut työmuoto on suhteessa heikosti hoitoon kiinnittyneen asiakkaan tilanteen edistämiseen. Tässä mielessä onnistuneinta on ollut jalkautuva yksilötyö ja tarjottu keskusteluhoito sekä toisaalta nuoria osallistamaan pyrkivän ja vertaistukea tarjoavan ryhmätoiminnan kehittäminen. Verkostoituminen on onnistunut projektissa pääsääntöisesti hyvin. Myös verkostoyhteistyön kehittäminen erityisesti siihen liitetyn koulutuksen kautta on ollut vahvaa. Näihin verraten jalkautuva perhetyö ja jalkautuva verkostotyö sekä niihin kytköksissä oleva työparityömallin kehittäminen tulee projektissa esille enemmän ideoinnin tasolla. Vanhempien kanssa tehtävä erillinen työ on jäänyt projektissa vähäisemmäksi kuin nuorten kanssa tehtävä työ. Toisaalta vanhempien asema nuoren hoitokontaktin osana ja vahvistajana on huomioitu keskeisellä tavalla projektin läheisverkostotoimintamallin kehittämistyössä. Arviointitutkimuksen toinen kriittinen huomio kohdistuu siihen, missä määrin projektin kehittämiskohteiksi määriteltyjen työmuotojen muutokset näyttäytyvät arviointihetkellä projektinaikaisena vaikuttavuutena. Projektin toiminnan juurruttamista Turun nuorisoaseman perustoimintaan olisi hyödyttänyt toteutuneen sijaan systemaattisempi projektijohdollinen koordinointi ja ajankäytön seuranta. Juurruttamistyö tulee vahvimmin esille perustoiminnan työkulttuuriin kohdistuneena vaikuttamistyönä, jossa työmuotojen uudistamista koskeva yhteinen keskustelu on saatu käynnistymään. Uudenlaisten toimintatapojen juurruttamistyö projektin ja perustoiminnan välillä on käynnistymässä projektin viimeisen toimintavuoden aikana. Tämä voi olla riittävä aika juurruttamiselle, jos projektissa voidaan samanaikaisesti vähentää sille määriteltyä asiakastyön määrää. Kehitettäviksi valittujen työkäytäntöjen määrään ja laajuuteen nähden juurruttamista projektin ulkopuolelle olisi tukenut parhaiten suunnitelmallisesti edennyt projektin aikainen juurruttaminen. Kolmas arviointitutkimuksen kriittinen huomio kohdistuu projektin asiakaslähtöisen kehittämistyön todentamisen puutteisiin sen toiminta-aikana. Asiakaslähtöisten palveluiden jatko- 109

kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaista olisi luoda käytäntö eräänlaiselle asiakaspalautepankille. Sen funktiona olisi, että Turun nuorisoaseman asiakkailta kerätään asiakaspalautetta toiminnasta nykyistä säännöllisemmin erityisesti toiminnan ennakoivan kehittämisen näkökulmasta. Asiakkaiden tuen tarpeisiin voidaan paremmin vastata, kun niiden suuntaa seurataan jatkumoluonteisesti harvoin ja satunnaisesti toteutettujen asiakaspalautekyselyjen sijaan. Turun nuorisoaseman matalan kynnyksen palveluiden kehittämistä on tarpeellista seurata säännöllisin asiakaspalautekyselyin 1) asiakkaana olevan nuoren ja 2) nuoren vanhemman tai hänelle muun läheisen näkökulmista. Tarjotun palvelun kehittämisideoita tai siihen liittyviä ammatillisen osaamisen kehittämistarpeita ja kouluttamistoiveita on tarkoituksenmukaista kysyä säännöllisin väliajoin myös 3) työntekijöiltä. Ideoihin päihdekoulutuksen kehittämisestä ja kartoitukseen päihdekoulutuksen tarpeista voi muun muassa tutustua A-klinikkasäätiön koordinoiman kansainvälisen Transdrug-projektin (2001 2003) julkaisun kautta (ks. Montonen & Powers-Erkkilä 2003). Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projekti on muistutus siitä, miten toimiva perinteisen etsivän nuorisotyön menetelmä, jalkautuminen kenttäsosiaalityöhön (Norjan malli, ks. Hjort 1995) on myös 2010-luvun Suomen sosiaali- ja päihdepalveluissa. Asiakasta lähelle tuleva ruohonjuuritason hoito- ja tukityö, jossa painottuvat nuoren kohtaaminen ja kuunteleminen, nuoren tuen tarpeisiin vastaaminen ja nuoreen luottaminen, on sosiaalisen tuen malli, jota ei tarvitse keksiä uudelleen mutta joka voidaan päivittää päihdehuollon nykytodellisuutta vastaaviin tarpeisiin. Hoidolliseen kosketukseen pääsyn mahdollistaminen on vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä arvioituna. Jalkautuvan työotteen tulokset on nähtävä matalan kynnyksen palveluihin sovitetulla tavalla, kuten se seuraavassa ammattitaitoisesti tehdään: Projekti: Onnistumisen tunne tulee varmaan siitäkin, että se nuori tosiaan soittaa. Yhteistyökumppani: No tuloksellisinta on tietenkin. Nää päihde- ja mielenterveysongelmat on tosi vaikeita. Mun mielestä se on jo suuri voitto, jos saan nuoren niiden palvelujen piiriin. Vaikkei se apu oliskaan siinä hetkessä kohdallansa, eikä nuori sitä silloin ottas vastaan. Hän on kuitenkin tietoinen, että tämmöinen paikka on ja siellä on hyviä tyyppejä ja sieltä saa apua sitten, kun se hetki on, että hän on valmis sitä apuu ja tukee ottamaan ja hän haluaa muutoksen elämäänsä. Niin se, että ollaan saatu nuoria sinne edes siihen ensi kosketukseen, niin sekin on jo paljon enemmän kuin ei mitään. 110

Lähteet A-klinikkasäätiö (2012) A-klinikkasäätiön strategian toteutus Länsi-Suomen palvelualueella. Julkaisematon paperi, (päivitetty 11.12.2012). Alasuutari, Pertti (2007) Laadullinen tutkimus. Helsinki: Vastapaino. EMCDDA (1999) Insights Outreach work among drug users in Europe: concepts, practice and terminology. Insighs Series 2. Luxembourg: EMCDDA [European Monitoring Center for Drugs and Drug Addiction]. EMCDDA (2001) Guidelines for the evaluation of outreach work: A manual for outreach practitioners. Issue 2. Luxembourg: EMCDDA [European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction]. Eskola, Jari & Suoranta, Juha (2000) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Helsinki: Vastapaino. Heino, Tarja (toim.) Läheisneuvonpito uusi sosiaalityön menetelmä. Helsinki: Stakes, oppaita 40. Hernes, Gudmund (1974) Om ulikhetens reproduksjon. [Erilaisuuden uudelleentuottaminen] Hvilken rolle spiller skolen? I forskningens lys, NAVF 1949-1974, NAVF Oslo, s. 231 251. Hjort, Haldis (1995) Etsivän työn psykologiaa. Helsinki: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. Alunp. teos: Det oppsøkende arbeidetspsykologi Oslo: Universitetsförslaget, (suom. 1988). Hoikkala, Tommi & Hakkarainen, Pekka & Koski, Pasi & Lähteenmaa, Jaana & Määttä, Mirja & Oinas, Elina & Puuronen, Anne & Rantala, Kati & Salasuo, Mikko & Tammi, Tuukka & Virokannas, Elina (2005) Nuorisokulttuurit terveyden lukutaitona. Teoksessa Marika Javanainen (toim.) Timantit terveyden edistämisen tutkimusohjelmasta. Helsinki: Suomen Syöpäyhdistys, 127 141. Hursti, Tuula (2011) Ihmisarvo on arvoista tärkein. Tiimi 1/2011, 11 12. Hyttinen, Nina K. (2006) Arviointi avuksi projektityöhön. Helsinki: Sininauhaliitto, ARVI-projekti. Hämeen-Anttila, Jaakko (2013) Trippi ihmemaahan. Huumeiden kulttuurihistoria. Helsinki: Otava. Kaartinen-Koutaniemi, Jaakko (toim.) (2012) Etsivässä työssä. Kauan sä aiot olla siinä. Helsinki: Nuorten Keskus ja LK-kirjat. Kananoja, Aulikki & Lähteinen, Martti & Marjamäki, Pirjo (toim.) (2011) Sosiaalityön käsikirja. Helsinki: Tietosanoma. Kananoja, Aulikki & Pentinmäki, Anni (1977) Yksilökohtainen sosiaalityö, teoria ja käytäntö. Helsinki: WSOY. 111

Kuula, Arja (2000) Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere: Vastapaino. Käytännön vertaisohjaus ehkäisevässä päihdetyössä (2000). A-klinikkasäätiön raporttisarja 35. Helsinki: A-klinikkasäätiö. Lepistö, Jaana & Pahlen von der, Bettina & Marttunen, Mauri (2006) Nuoren päihdehäiriöiden hoito. Suomen Lääkärilehti 61, 21 22. Lie, Gro T. (1981) Gatelangs. Om oppsøkende ungdomsarbeid. Oslo: Universitetsforlaget. Lohijoki, Hanna (2013) Hoitoon heikosti kiinnittyneen asiakkaat Turun nuorisoasemalla vuosina 2010 2012. Sosiaalityön harjoitustyö. Turku: kesäkuu 2013. (Julkaisematon selvitys). Lund, Pekka (2006) Torjuttu toivottomuus. Jyväskylä: PS-kustannus. Lybeck, Christer (2012) Ryöstelleestä ja hakanneesta rikollisesta tuli arvostettu kirurgi. http://www. studio55.fi/terveys/article/ryostelleesta-ja-hakanneesta-rikollisesta-tuli-arvostettu-kirurgi- ---olen-saanut-tyollani-anteeksiantoa-pahoista-teoista-/126266. Studio55.fi/ Terveys. Julkaistu 16.12.2012. (Viitattu 3.3.2014) Malin-Kaartinen, Katja & Marttinen, Kirsi & Puro, Päivi & Viljanen, Merja (2008) Linkki-projekti Huumehaittojen vähentäminen vertaisryhmätoimintana Helsingin terveysneuvontapiste Vinkissä vuosina 2004 2008. A-klinikkasäätiön raporttisarja 54. Helsinki: A-klinikkasäätiö. Montonen, Marjatta & Powers-Erkkilä, Tracey (2003) (toim.) Kouluttajan työkalupakki Kättä pitempää päihdekoulutuksen kehittämiseen. A-klinikkasäätiön raporttisarja 44. Helsinki: A-klinikkasäätiö Männikkö, Jaana (2011) Etsivän nuorisotyön ja työotteen pika-analyysi. Helsinki: Kaupunki-innovaatiot-hanke. Notko, Tiina (2006) Kuntoutus- ja palveluohjauksen mahdollisuudet. Janus 14 (1) 2006, 61 66. Notkola, Veijo & Pitkänen, Sari & Tuusa, Matti & Ala-Kauhaluoma, Mika & Harkko, Jaakko & Korkeamäki, Johanna & Lehikoinen, Tuula & Lehtoranta, Pirjo & Puumalainen, Jouni (2013) Nuorten syrjäytyminen. Tietoa, toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013. Helsinki: Eduskunta. Nuorisolaki (693/2010/7b ) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100693. (Viitattu 24.3.2014). Oxford, Jim (2001) Excessive Appetites - A Psychological View of Addictions. Chichester: Wiley. Peitola, Petri (2005) Arvioinnin soveltuvuus sosiaalityössä. Tapauksena realistinen arviointi huumeongelmaisen yksilökohtaisessa palveluohjauksessa. Helsinki: Stakes, FinSoc. Työpapereita 4/2005. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201204193599 (Viitattu 29.1.2014) Pennonen, Marjo & Koski-Jännes, Anja (2010) Päihdealan ammattilaisten käsityksiä aineriippuvuudesta. Janus 8 (3), 208 224. Pokela, Ritva (2010) Asiakassuunnitelma asiakaslähtöistä auttamista tavoitteellistamassa. Kohteen rakentumisen moniääninen menetelmä. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2010/5, Sosiaalityö. Puuronen, Anne (toim.) (2005) Terveystaju Nuoret, politiikka ja käytäntö. Tampere: Nuorisotutkimusverkosto. Julkaisuja 63. 112

Puuronen, Anne (2009) Nuorten terveys on sidoksissa sosiokulttuurisiin ryhmiin. Suomen Lääkärilehti 11/2009, 1002 1003. Puuronen, Anne (2012) Nuorten terveystaju osa kasvamista. Nuorisotutkimus 2/2012. Puuronen, Anne (2014) Etsivän katse. Etsivä nuorisotyö ammattina ja ammattialan kehittäminen näkökulmia käytännön työstä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 144. Ranta, Mia-Marisa (2013) Iloa ja itseluottamusta elämäntaitoryhmistä. Tiimi 1/ 2011, 13 16. Rhodes, Tim (1996) Outreach work with drug users: principles and practice. Council of European Publishing. Robson, Colin (2001) Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. [Suom. Tuija Lindqvist, Maisa Maaniittu, Eila Niemi, Petteri Paasio & Leea Paija] Helsinki: Tammi. Rostila, Ilari (2001) Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelmanratkaisun perusteet. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Sophi 61. Saarnio, Pekka & Knuuttila, Vesa (2006) Tutkimus päihdeongelmaisen muutosvalmiusprofiileista. Yhteiskuntapolitiikka 71 (1), 33 40. Seppänen-Järvelä, Riitta (2004) Prosessiarviointi kehittämisprojektissa. Opas käytäntöihin. Helsinki: Stakes, FinSoc arviointiraportti 4/2004. Svensson, Njål P. & Horner-Knight, Sheena & Husebye, Tommy & Muerwald, Sabine & Schaffranek, Jürgen (2003) Outreach work with young people Young drug users and young people with risk. Strasbourg: Concil of Europe, Pompidou Group with the co-operation of the City of Oslo, Alcohol and Drug Addiction Service Competence Centre. https://wcd.coe.int/viewdoc. jsp?id=1302697&site=coe. (Viitattu 19.2.2013.) Särkelä, Antti (1994) Sosiaalityön asiakas subjektina ja ei-subjektina. Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjulkaisuja 7. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2011) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Weckroth, Antti (2001) Päihteestä huumeeksi huumeongelman kulttuuriset tulkinnat. Teoksessa Ritva Piisi (toim.) Huumetyö. Helsinki: Tammi, 30 47. Julkaisemattomat lähteet: Kosketuspinta-projekti 2011 2013, kokousmuistiot Kosketuspinta-projekti 2011 2013, kokousmuistiinpanot Kosketuspinta-projekti 2011 2013, toimintakertomukset Kosketuspinta-projekti 2011 2013, tilastointiraportit Valokuvat: Tutkimuksen tekijän ottamat, tekijän hallussa. 113

Liitteet LIITE 1 Liite 1. Tutkimukseen osallistumispyyntö nuorille Hyvä Kosketuspinta- projektiin osallistuva nuori Hienoa, että olet mukana Turun Nuorisoaseman Kosketuspinta- projektissa. Projektia myös tutkitaan, jotta siinä käytettyjä työmenetelmiä voidaan arvioida ja kehittää lisää. Tutkimuksessa kerätään tietoa siitä, mikä projektissa on mielestäsi toiminut ja missä mahdollisesti toivoisit toimittavan toisella tavalla. Sinun kokemukset projektin työskentelytavoista, samoin kuin projektia koskevat mielipiteesi ovat tämän vuoksi erityisen tärkeitä. Tutkimuksen tekijänä minä osallistun syksyn 2013 aikana myös projektin eri toimintamuotoihin. Olen esimerkiksi mukana Sohvis - tapaamisissa ja projektityöntekijän mukana asioidenhoitotapaamisissa. Teen tapaamisissa kirjallisia muistiinpanoja ja voin tallentaa tapaamisissa käytyjä pari- ja ryhmätyökeskusteluita nauhurille. Työhöni kuuluu myös, että haastattelen projektiin osallistuvia. Alla pyydän ystävällisesti kirjallista suostumustasi näihin työtapoihin, jotka kuuluvat tutkimukseen. Laita rasti kohtiin, joissa tutkimusyhteistyö sopii sinulle. Suostumuksesi muodolla ei ole vaikutusta osallistumiseesi projektissa. Ystävällisin terveisin, Anne Puuronen, Turussa 2.9.2013 projektin tutkija ****************************************************************************** Suostumus Minua voidaan haastatella liittyen Kosketuspinta- projektiin: KYLLÄ EI Voin osallistua Kosketuspinta- projektia koskevaan kyselyyn: KYLLÄ EI Turussa (päivämäärä ja allekirjoitus) ****************************************************************************** Mikäli sinulla herää jotain muuta kysyttää tutkimuksesta, vastaan mielelläni kysymyksiisi. Alla löytyvät sekä minun että tutkimukseen Turun Nuorisoasemalla kiinnityvien muiden henkilöiden yhteystiedot. (Nämä tiedot poistettu tästä versiosta). Turun Nuorisoasema Yliopistonkatu 25 A, 2 krs. 20 100 Turku 114

LIITE 2 Liite 2. Tutkimukseen osallistumispyyntö vanhemmille Hyvä vanhempi Turun Nuorisoasemalla tehdään tutkimusta, jonka tarkoituksena on kehittää nuorille ja heidän vanhemmilleen tarjottavia palveluita asiakaslähtöisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää Nuorisoaseman työskentelymuotoja yhdessä asiakkaina olevien nuorten, vanhempien ja Nuorisoaseman työntekijöiden kanssa. Vanhempia koskevan tutkimusosan tavoitteena on nostaa esille vanhempien näkökulma. Teemoina ovat vanhemman oma jaksaminen ja tuentarpeet sekä toiveet ja kehittämisajatukset vanhempien voimavaroja edistävistä työskentelytavoista. Tutkimuksessa kerätään tietoa haastatteluiden ja kyselyjen avulla. Haastatteluihin on hyvä varata aikaa noin 1-1 ½ tuntia ja ne nauhoitetaan. Haastattelut tehdään Turun Nuorisoaseman tiloissa. Henkilötietonne eivät tule ilmi tutkimuksen missään vaiheessa ja tutkija on vaitiolovelvollinen. Kertynyt, henkilötietoja sisältämätön tutkimusaineisto säilytetään Turun Nuorisoasemalla. Sen mahdollisesta jatkokäytöstä päätetään jokaisessa tapauksessa erikseen A- klinkkasäätiölle osoitettujen tutkimuslupahakemusten kautta. Vanhempien näkökulman esille saaminen on erityisen tärkeää. Jos haluatte osallistua tutkimukseen, pyydän ystävällisesti, että otatte yhteyttä allekirjottaneeseen. Yhteystiedot löytyvät alta. Halutessanne voitte jättää yhteystietonne myös Nina Jaakkolalle. Tällöin minä otan yhteyttä teihin sopiaksemme haastatteluajan. Tutkimuksella ei ole vaikutusta osallistumiseenne Turun Nuorisoaseman vanhempainiltoihin. Ystävällisin terveisin, Anne Puuronen, Turussa 21.10.2013 projektin tutkija ****************************************************************************** Suostumus (kaksi kappaletta: tutkimuksen osallistuvalle ja tutkimuksen tekijälle) Minua voidaan haastatella tutkimukseen: KYLLÄ EI Voin osallistua kyselyyn: KYLLÄ EI Turussa, (päivämäärä ja allekirjoitus, nimenselvennys) ****************************************************************************** Mikäli sinulla herää jotain muuta kysyttää tutkimuksesta, vastaan mielelläni kysymyksiisi. Alla löytyvät sekä minun että tutkimukseen Turun Nuorisoasemalla kiinnityvien muiden henkilöiden yhteystiedot. Anne Puuronen Turun Nuorisoasema Yliopistonkatu 25 A, 2 krs. 20 100 Turku 115

LIITE 3 Liite 3: Dialogisen verkostotyökoulutuksen arviointikysely koulutukseen osallistuneille KOULUTUKSEN ARVIOINTI A) Ruksi, moneenko verkostotyön koulutuspäivään olet osallistunut. Arvioi tämän pohjalta koulutusta asteikolla erittäin hyvin/ huonosti ja vastaa avoimiin kysymyksiin. Syksy 2012: Koulutus I ( ) Syksy 2012: Koulutus II ( ) Syksy 2013: Koulutus III ( ) B) Ruksi, teetkö pääsääntöisesti töitä nuorten, vanhempien tai molempien kanssa? Nuorten kanssa ( ) Vanhempien kanssa ( ) Nuoren ja vanhempien, perheen kanssa ( ) 1) Koulutuksen toteuttaminen Erittäin hyvä Opetusmenetelmät/ luennot Opetusmenetelmät/ ryhmätyöt Kouluttajan asiantuntemus Koulutukseen käytetyn ajan mitoitus omaksuttavan asian sisäistämiselle Hyvä Keskin- kertainen Välttävä Huono 2) Koulutuksen sisällön yleisarviointi Erittäin hyvä Koulutuksen tarpeellisuus Koulutuksen vastaaminen odotuksiin Koulutuksen ajankohtaisuus Koulutuksen merkitys oman työyhteisön kehittämistoiminnalle Koulutus syvensi aikaisempia verkostotyötä koskevia tietojani Koulutus antoi uusia kehittämisideoita verkostotyön tekemiseen 3) Arvioi koulutuksen käyttömahdollisuuksia työssäsi Erittäin hyvä Hyvä Keskin- kertainen Hyvä Keskin- kertainen Välttävä Huono Välttävä Huono Koulutuksen hyödynnettävyys oman työotteesi kehittämiselle Koulutuksen hyödynnettävyys oman työyhteisön nykyisissä työskentelytavoissa Koulutuksen hyödynnettävyys oman verkostotyön kehittämistoiminnalle 116

4) Arvioi koulutuksen hyödynnettävyyttä työskentelytapojesi näkökulmasta Mitä uusia työskentelytapoja koulutus antoi sinulle seuraaviin? Nimeä 1-3 asiaa rinnakkaiseen laatikkoon. (Vastausalue saa jatkua seuraavalle sivulle) Työntekijän ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? Asiakkaan lähiverkoston (perheenjäsenet ym.) ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? Viranomaisverkoston ja asiakkaan välisen dialogisuuden edistämiseen osana onnistunutta asiakasprosessia? 1. 2. 3. 1. 2. 3. 1. 2. 3. 5) Pohdi dialogisia työmenetelmiä hyväksi käyttäen, miten voit omassa työssäsi edistää sitä, että päihdepalveluita tarvitseva nuori otetaan enemmän mukaan oman asiakasprosessinsa suunnitteluun? a) miten osallistat nuorta hänen oman tilanteensa asiantuntijaksi yksilötyössä? VASTAUS: b) miten osallistat nuorta avoimen ryhmän toiminnan suunnittelijaksi ja toimijaksi? VASTAUS: 6) Pohdi dialogisia työmenetelmiä hyväksi käyttäen vanhempien kanssa tekemääsi työtä: Tilanne (1) Kun vanhempien mukana olo tukee nuoren asiakasprosessia: a) Miten osallistat vanhempia mukaan alle 18- vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen? VASTAUS: b) Miten osallistat vanhempia mukaan yli 18- vuotiaan asiakasprosessin edistämiseen, jos nuori on antanut luvan olla yhteydessä vanhempiin? VASTAUS: Tilanne (2) Kun vanhempien mukana olo ei tue nuoren asiakasprosessia? c) Minkälaista tukea tarjoat vanhemmille, joilla ei ole omia voimavaroja tukea lastaan/nuortaan heidän oman tilanteensa edistämiseen? VASTAUS: Huom! Seuraavat kysymykset Kosketuspinta- projektissa toimiville tahoille 117

7) Kosketuspinta- projektin merkitys jatkossa Erittäin hyvä Kosketuspinta- projekti - toimintamallin soveltamismahdollisuudet omassa työnkuvassa Kosketuspinta- projekti- toimintamallin soveltamismahdollisuudet omassa työyhteisössä Kosketuspinta- projekti- toimintamallin soveltamismahdollisuudet verkostoyhteistyössä Hyvä Keskin- kertainen Välttävä Huono 118

LIITE 4 Liite 4: Kosketuspinta- projektin kehittämistyötä koskeva kysely Turun Nuorisoaseman työntekijöille 1 Kosketuspinta- projektin tarkoituksena on mielestäni Tässä projektissa Turun nuorisoaseman kannalta tärkeintä on mielestäni Olen saanut projektista tietoa Joskus mieleeni on noussut projektia koskeva kysymys, miksi Ne kokoukset, joissa projektia on käsitelty, ovat minusta eniten edistäneet sitä että, Ajattelen, että kokouksissa on jäänyt liian vähälle huomiolle Projektia koskevissa kokouksissa, olen jo pitkään halunnut kysyä Projektia käsitelleiden kokouksen jälkeen odotan innolla Minun mielestäni jalkautuva työote päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten kanssa tarkoittaa Ajattelen, että jalkautuva työote voisi soveltua omaan työhöni niin, että Minusta tuntuu, että käytän jalkautuvaa työotetta omassa työssä jo jossakin määrin sillä tavalla, että Minusta jalkautuva työote ei kaikilta osiltaan sovellu omaan työhöni, koska/silloin kun Hienointa tässä projektissa Kun projekti loppuu, muistan Toivon Projektista opin Itse aion Minua huolestuttaa Tärkeintä tässä vaiheessa projektia on Jatkossa toivoisin En olisi uskonut Hämmästyin kun Mielenkiintoisinta on Henkilökohtaisesti olen saanut Haluaisin vielä sanoa 1 Kysely on sovellus Täydentävät lauseet - työkalusta Kosketuspinta- projektin arvioinnin tarpeisiin. Täydentävät lauseet - työkalu on kehitetty Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton ja Terveyden edistämisen keskuksen yhteisessä kehittämishankkeessa (2005 2009). 119

Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa kehitettiin matalan kynnyksen palveluita kohderyhmänä hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret. Kehittämisen kohteena olivat jalkautuvan yksilötyön, perhetyön ja verkostotyön työkäytännöt. Projektissa kehitettiin yksilöllisen tuen muotoja, vertais- ja ammattilaistuen yhdistämistä ryhmätoiminnassa sekä ryhmänohjausmenetelmän jaettavuutta työparityönä. Arviointitutkimuksessa tarkastellaan nuorten ja vanhempien sekä päihdetyöntekijöiden suhdetta kehitteillä olleisiin työkäytäntöihin. Tarkasteltavana ovat toisaalta asiakkaiden palvelukokemukset ja kehittämisodotukset ja ideat ja toisaalta työntekijöiden työtapoja koskeva muutosorientaatio. Erityisesti haluttiin tietää, miten projekti on vaikuttanut siihen osallistuneiden elämään ja mitä hyötyä projektista on heille ollut. Arviointitutkimuksessa kuvataan projektin tausta, tavoitteet, toteutus, tuotokset ja tulokset. ISBN 978-952-5587-62-3 (painettu) ISBN 978-952-5587-63-0 (pdf) ISSN 1239-1360 (painettu) ISSN 1459-3939 (verkkojulkaisut) Länsi-Suomen palvelualue Turun nuorisoasema Kristiinankatu 9, 3. krs. 20100 Turku p. 040 6883 333