A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60

A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 ANNE PUURONEN Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-kehittämisprojektin prosessiarviointi

Anne Puuronen Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit Turun nuorisoaseman Kosketuspintakehittämisprojektin prosessiarviointi A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 Helsinki 2014

A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 60 Kannen kuva: Sanna Rindell-Kivinen Taitto: Janne Lahtinen Paino: Picaset Oy, Helsinki 2014 ISBN 978-952-5587-62-3 (painettu) ISBN 978-952-5587-63-0 (pdf) ISSN 1239-1360 (painettu) ISSN 1459-3939 (verkkojulkaisut)

Sisällysluettelo Johdanto 7 1 Arvioinnin lähestymistapa nuorten päihdepalveluiden kehittämistyöhön 8 2 Arviointitutkimuksen lähtökohdat, toteutus ja aineistot 9 I Kehittämistyön tuotosten ja tulosten arviointia 14 1 Matalakynnyksisten tavoittamismenetelmien kehittäminen 14 1.1. Jalkautuva työote 17 1.2 Verkostoyhteistyö 19 1.2.1 Etsivä verkostoyhteistyö 19 1.2.2 Jalkautuva verkostoyhteistyö 21 1.3 Asiakaslähtöisyyden lisääminen matalan kynnyksen palveluihin hakeutumisessa 24 1.3.1 Asiakaslähtöisten palvelumallien kehittämistyö 24 1.3.2 Työparityömallinnokset matalakynnyksisten palveluiden kehitystyössä 27 2 Hoitokontaktiin sitoutuneisuutta vahvistavan yksilöllisen tuen kehittäminen 32 2.1 Työote hoitoon kiinnittämisvaiheessa 32 2.2 Työote hoitokontakti- ja tukivaiheessa 36 2.3 Sitoutumista ja muutosvalmiutta tukeva hoitokontakti 41 3 Yksilöllistä tukea vahvistavan supportiivisen ryhmätoiminnan kehittäminen 46 3.1 Nuoren osallistamisen vahvistaminen ryhmätoiminnassa 46 3.2 Osallistava ryhmätoiminta ja sen kehittäminen nuoren näkökulmasta 48 3.2.1 Avoimen ryhmän toiminta-ajatus ja toiminnan sisältö 48 3.2.2 Asiakaslähtöisiä avoimen ryhmätoiminnan kehittämisideoita 52 3.2.3 Vertaistuki avoimessa ryhmässä keneltä kenelle? 55 3.3 Avointa toimintaa tukeva muu toiminta ja muut toiminnalliset ryhmät 57 4 Nuoren hoitoprosessin holistisuuden kehittäminen 59 4.1 Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö nuoren riippuvuusongelman yhteydessä 60 4.1.1 Päihdealan ammattilaisten näkemyksiä vanhempien kanssa tehtävästä työstä 60 4.1.2 Vanhempien kokemuksia palveluista nuoren ongelmien yhteydessä 63 4.2 Hoitokontaktiin sitoutumista tukevan perhetyön kehittäminen 67 4.2.1 Nuoren näkemyksiä perhetyöstä 67 4.2.2 Vanhempien palautetta perhetyöstä ja vanhempien kanssa tehtävästä työstä 69 5

4.3 Perhetyöstä nuoren läheisverkoston kohtaamistyöhön 71 4.3.1 Läheisverkostotyön malli 71 4.3.2 Läheisverkostotyön malli ja terveystaju-käsite 73 II Kehittämistyöprosessin ja toimintamallin käyttöönoton arviointia 78 1 Projektin suunnittelutyön arviointia 78 1.1 Työyhteisön odotuksia 79 1.2 Työyhteisön menetelmällisen osaamisen jaettavuus 82 2 Toimintamallin juurruttaminen ja siirrettävyys 83 2.1 Projektin toimintamallin tunnettavuus perustoiminnassa 83 2.2 Projektiyhteistyön onnistuneisuus yhteistyökumppaneiden työkentällä ja palvelualueella 87 3 Projektin kehittämistyötä tukeva koulutus 92 Arvioinnin yhteenveto 96 Lähteet 111 Liitteet 114 6

Johdanto Etsivän nuorisotyön menetelmien yksi perusteos on norjalaisen Gro Lien Gatelangs (1981). Hänen mukaansa yksi etsivän työn tavoitteista on opettaa nuoria hyödyntämään vakiintuneita sosiaalija terveydenhuollon palveluja, ja myötävaikuttaa siihen, että näissä palveluissa on mahdollisimman asianmukaista tarjontaa lapsille ja nuorille (Hjort 1995, 17). Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektin (2011 2015) tarkoituksena on kehittää päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten matalan kynnyksen palveluajattelua ja yhteistyömuotoja. Projektia koskeva arviointitutkimus nostaa esille, että Lien yli kolmekymmentä vuotta sitten nimeämä etsivän nuorisotyön tavoite on edelleen ajankohtainen. Seuraamalla, missä määrin tavoite onnistutaan saavuttamaan, voidaan tarkastella, millainen luottamus nuorilla on heille suunnattujen sosiaali-, terveys- ja päihdepalveluiden toimintaan. No entäs, mitä sul ois sanoo näistä [aikaisemmista] hoitopaikoista, et minkälaista tukee sä oot omasta mielestäs saanu? Nuori 20 24/M(1): No osittain hyvää ja siinä on välil semmosii ketkä aliarvioi sua, sit siin on semmosii mitkä sanovat et jatka vaan, hyvä tee näin. Esimerkkinä se, kun mä menin, en mä niit oo viel menny viemää mut kun menin ihan normaaliasuntoon ja hakemaan noi terveitten paperit ni ne oli et hyvä, älä tähän jumitu. Jotkut taas on semmosii et et sä tästä viel mihinkää lähde. Et osassa on ollu sellasta kannustavaa ja osassa sit ei oikein? Nuori 20 24/M(1): Kyllä. Nuori 20 24/M(2): Paljon kans sitä on ollu, että mä oon kokenu et mua ei ymmärretä. [---] ehkä ne tärkeimmät mun kohalla mitkä on ni on ollu se et ei oo lapsena ja nuorena ja murrosiässä just ni ei oo yhtään luottanu että. Että ihmiset missä on käyny juttelemas jotenki ei oo ymmärretty sitä juttuu ja totta kai mä nään sen oman osuuden siin koska mä oon ollu vähän semmonen hyökkäävä ja semmonen, no hangannu vastaan sen takii ku mä oon pelänny, se on johtunu mun omist peloist ja epävarmuuksist. 7

1 Arvioinnin lähestymistapa nuorten päihdepalveluiden kehittämistyöhön Etsivän nuorisotyön pioneeri Haldis Hjort viittaa etsivää nuorisotyötä legitimoivaan ajattelutapaan: Pahalta tuntuu sekin sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden piirre, että ne joiden ongelmat ovat suurimmat, eivät hakeudu meidän luoksemme häpeästä, pettymyksestä, huonosta fyysisestä kunnosta tai puuttuvista tiedoista johtuen. Luoksemme hakeutuvilla on keskimäärin parempi taloudellinen tilanne, enemmän koulutusta ja parempi puhetaito tai parempi tietoisuus oikeuksistaan (Hjort 1995, 169), (1988). Arvioinnin lähestymistapana on seurata, millä tavalla etsivä nuorisotyö ja sen mukainen matalan kynnyksen palveluajattelu toimii Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa. Projektin tarkoituksena on kehittää nuorille suunnattuja päihdepalveluita 2010-luvulla. Vastaavatko Turun nuorisoaseman polikliiniset vastaanottokäytännöt tasavertaisesti päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten erilaisiin palvelutarpeisiin? Toiseksi seurattavana on, millä tavoin ja millä perusteilla etsivään työhön kuuluva jalkautuva työote saa Kosketuspinta-projektissa mahdollisesti uusia tulkintoja ja tuottaa sen mukaisia uudenlaisia nuorten tavoittamisen ja hoitoon kiinnittämisen työmalleja korjaavaan ja ehkäisevään päihdetyöhön. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa toteutettu kehittämistyö dokumentoidaan arvioinnissa niin, että tutkimusta voidaan lukea myös kuvauksena etsivän nuorisotyön perusajatuksista ja käytännöistä. Mitä jalkautuva, ruohonjuuritasolla rakentuva työote tarkoittaa päihdetyössä päihde-, lääke- ja/tai huumausaineriippuvaisten nuorten kohdalla? Etsivän nuorisotyön peruslähtökohtiin ja historiaan enemmän perehtyneelle Kosketuspinta-projekti avaa norjalaisessa etsivässä nuorisotyössä 1960-luvulla kehitetyistä päihdetyön menetelmistä 2010-luvulle päivitetyn version. Projekti: Mä en ole oikeestaan koskaan ajatellut, että se [Kosketuspinta-projekti] on mitään uutta. Mä oon aatellut, että tässä vaan tavallaan todettu taas tämä vanha pyörä, että tästä hyvästä mallista on joskus harhauduttu luopumaan ja tuota, nyt sitä viritellään uudelleen. [---] Jos A- klinikkasäätiö nuorisoaseman toiminnan perspektiivistä kattoo, niin tässä on tämmöinen kehityskaari kuljettu, että alun alkaen on kyllä lähdetty niin kun tämmöisen jalkautuvan työn ja etsivän työn lähtökohdista enemmän liikkeelle. Mutta sitten näiden ehkä tämmöisten niin kun erilaisten terapiakoulutusten ja terapiasuuntaisten valtavirtojen myötä niin tuota, on ikään kuin otettu askeleita vähän sivusuuntaan ja nyt ollaan taas palamassa sitten ikään kuin jollain tavalla juurille. [---] Kyllä mä silleen, kun aattelee, että jotenkin nyt mitä tää etsivä työ on, niin tää elää kyllä ihan semmoista uudenlaista aaltoa tässä. 8

Arviointitutkimus selvittää, miten matalan kynnyksen palveluajattelun ja palvelumuotojen kehittämistyö on toteutettu Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa toimintavuosina 2011 2013. Arvioinnin lähestymistapana on prosessiarviointi, toiselta nimeltään kehittämisevaluaatio, jossa arviointitietoon perustuen pyritään edistämään tarkasteltavana olevan projektin toimintaa. Seppänen-Järvelän mukaan projektien ja hankkeiden kehittämistyölle on tyypillistä prosessimainen etenemistapa ja ratkaisuvaihtoehtojen ja etenemisväylien moninaisuus. Projekteille ja hankkeille asetetut tavoitteet sekä täsmentyvät että hämärtyvät prosessimaisen etenemisen aikana. Systemaattisen prosessiarvioinnin kautta on mahdollista tarkastella muutosprosesseja ja tuoda esille niiden keskeisimmät piirteet. Lähtökohtana on tarkastella toimintaa, jonka kautta pyrkimyksiä toteutetaan. Prosessiarvioinnin tavoitteena on siis nostaa esille projektin toteuttamisessa käytetty toimintatapa. Sen avulla voidaan tuoda esille projektin luonne: milloin ja millaisia taitekohtia on ollut, kuinka ongelmatilanteita on ratkaistu ja minkälaisia löytöjä on tehty. (Seppänen-Järvelä 2004, 19.) Tämän tyyppisen evaluoinnin yhteydessä puhutaan usein formatiivisesta ja summatiivisesta arvioinnista. Nämä arvioinnin ulottuvuudet eivät ole toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä. Arvioinnin formatiivinen ulottuvuus kohdistuu kehittämisen toteuttamiseen eli siihen, kuinka hanketta on tehty ja kuinka sen toimintaa voitaisiin muokata tai parantaa. Summatiivinen arvioinnin ulottuvuus kohdistuu enemmän lopputuloksiin ja vaikuttavuuteen. (Seppänen-Järvelä 2004, 19 21; Hyttinen 2006, 22.) Tulosten ja vaikuttavuuden erottaminen itse prosessista ei ole kuitenkaan suotavaa. Siksi näitä arvioinnin kahta ulottuvuutta ei ole syytä pitää toisistaan jyrkästi erillään (ks. Robson 2001). Tutkimuksessa arviointiulottuvuudet on yhdistetty yhdeksi arviointikokonaisuudeksi. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa voi halutessaan nähdä korostuvan arvioinnin formatiivinen ulottuvuuden ja tutkimuksen toisessa osassa arvioinnin summatiivisen ulottuvuuden. 2 Arviointitutkimuksen lähtökohdat, toteutus ja aineistot Kosketuspinta-projektin lähtökohtana on Turun nuorisoaseman palvelujen poliklinikoituminen, erityisesti 2000-luvun alusta lähtien. Kehittämishaasteeseen vastaamista on avattu taulukossa 1. 9

Taulukko 1. Mistä tarpeesta projekti nousee? Projekti: Että tosiaan niin tää ei vaan oo nyt nuorisoaseman havainto tietystikään, että nuoret eivät hakeudu polikliinisiin palveluihin. Projekti: Tää meidän jalkautuva työprojekti on noussut siitä lähtökohdasta, että tavallaan on nostettu esiin se, se teema, että 25, jopa 30 prosenttia joinakin vuosina kaikista polikliinisesti sovituista ajoista on nuorilta jäänyt käyttämättä. Eli se sopii joillekin ihmisille ja se on tärkeetä joillekin ihmisille, mutta osalle nuoria se kynnys tulla tiettyyn aikaan, tiettyä ihmistä tapaamaan, jutella tässä kasvotusten kahden kesken, niin se on kerta kaikkiaan liian korkea tai se ei vaan kerta kaikkiaan sovi. Projektin yhteistyökumppani: Ja projektin luonne on sillä tavalla, ja tarve on ihan tuntuva täällä meillä [myös]. Asiakkaat, ja etenkin nuo nuoret asiakkaat, niin jättävät käyttämättä heille varattuja [aikoja]. Menee resursseja hukkaan siihen, ja he ei saa välttämättä sitten heille palveluja tai apuja järjestettyä. Että siinä oli ihan ilmeistä, että voidaan lähteä tämmöiseen projektiin mukaan ihan alusta alkaen, kun sitä keskenämme mietimme. Että se oli se täky meille ja siihen me tartuttiin, että kyllä siinä kannattaa kokeilla minkälaisia hyötyjä saatais. Tutkimus dokumentoi ja arvioi Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektissa (2011 2015) toteutettavaa, joustavasti asiakkaan tarpeisiin vastaamaan pyrkivää tuki- ja hoitokontaktiyhdistelmää. Kuinka hoitoon heikosti kiinnittyneiden vakavasti syrjäytymisriskissä olevien päihde- tai muulla riippuvuuskäyttäytymisellä oireilevien 16 29-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten hoitoon tavoittamista ja sitoutumista voidaan vahvistaa ei-polikliinisen työn keinoin? Polikliinisen työskentelyotteen rinnalle Kosketuspinta-projektissa pyritään nostamaan seuraavat neljä uudenlaista painotusta: Projekti: Tämä poliklinikoituminen nuorisoasematoiminnassa niin se on tapahtunut muuallakin kuin meillä. (1) TOIMISTOSTA ULOS. Niin on tarkoittanut juurikin sitä, että me odotetaan, että se asiakas tulee tietyllä kellonlyömällä tuosta ovesta. Ja polikliinisen työn tapaan on ihmisten kalenterit aika lailla täyteen ladattu niitä asiakasaikoja niin kun tunnin välein. Ja jos se nuori ei tulekaan, niin etsivällä työntekijällä on sillä tavalla resursseja niinku sitten satsata siihen, että se lähtee miettimään niitä keinoja, että miten se sen nuoren muuten tavoittaa. Jonkin verran [perustoiminnassakin] me sitä tehdään, mutta kyllä tässä projektityöntekijällä on ihan erilaiset resurssit siihen. [---] että ei niin kun ensisijainen odotus ei ookaan niin kun se, että sulla on aika 12. Tuletko sä tänne, tai tule tänne kello 12. Ja jos sä tän ajan missaat, niin tarjotaan sulle viikon päästä aikaa kello 12. Ja tulethan sitten taas tänne. (2) VERKOSTOYHTEISTYÖTÄ TEHDEN. Ja sitten hän tekee vielä aktiivisemmin, siis sehän ei oo kans mikään uus työkalu. He tekee vielä aktiivisemmin verkostotyötä, kuin ehkä [perustoiminnan] resurssit riittää. Eli sen verkostotyön tekeminen on hänen semmoinen ykkösasia. 10

(3) JALKAUTUEN. Ja myös tästä talosta ulos lähteminen, niin se on oikeestaan se kolmas. Että hän lähtee paljon matalammalla kynnyksellä täältä ulos ja hänen aikataulunsa on semmoinen, että hän pystyy sen tekemään. [---] mitä [perustoiminnassakin] hiukan tehdään, mutta projektityöntekijän toimenkuvaan se [lähteminen ulos talosta] on rakennettu niin kun ensisijaisen työn tekemisen välineinä. Ja niiden tarkoitus on turvata juurikin sitä, että se nuori tavoitetaan silloinkin, kun se ei oikein jaksais tänne tulla. (4) TUKIHENKILÖ. Ja sitten myös se, jos nyt neljä palikkaa siihen nimeäis, niin se, että projektityöntekijä on samalla tavalla tämmöinen tukihenkilö. Että hän voi lähtee sujuvasti hoitamaan sen nuoren kanssa käytännön asioita. Ja se on ollut selvästi yksi oikein semmoinen valtti tai kulmakivi, koska se elämän pakka saattaa olla ihan näissä arkisissa asioissa aika sekaisin. Ja se nuori kokee semmoista levottomuutta ja avuttomuutta. Siellä saattaa olla paniikkioireilua sun muuta, mikä estää niitä asioiden hoitoja ja nostaa sitä kynnystä. Ja kuitenkin sitten, kun niitä lähetään hoitamaan, niin olo helpottuu jo siinä. Ja sitten päästään puhumaan ehkä muistakin oleellisista asioista, ja siinä tekemisen lomassa syntyy se kontakti siihen nuoreen. Että se on monelle nuorelle paljon luontevampaa alkaa kokea sitä työntekijää turvalliseksi, luotettavaksi ja läheiseksi kuin se, että tulee tänne jakamaan terapeuttiseen keskusteluun asioita. Nehän on ainakin nyt neljä semmoista keskeistä palikkaa, mikä eroaa tästä polikliinisesta työtä. Yllä kuvattua projektissa kehitteillä olevan tuki- ja hoitokontaktiyhdistelmän vaikuttavuutta arvioidaan ensisijaisesti projektiin osallistuneiden nuorten kannalta. Tavoitteena on selvittää, miten asiakkaat määrittelevät saamaansa tukea: mikä projektissa on tai ei ole tukenut nuorta ja miten? Mihin asiakkaan hoidollisiin ja sosiaalisen tuen tarpeisiin osallistuminen projektiin on vastannut? (esim. Särkelä 1994; Peitola 2005.) Toiseksi projektissa toteutettavaa työskentelymallia arvioidaan työmenetelmien kehittämisen kannalta. Tavoitteena on selvittää, tuottaako projektissa toteutettava ensisijaisesti asiakaslähtöisesti räätälöityvä ja asiakkaan tilanteen muutoksiin joustavasti vastaava työtapa vaihtoehtoisuutta polikliinisen hoidon hoitomuodoille. Mikä työtavassa hyödyttää hoitoon heikosti kiinnittyneitä asiakkaita? (esim. Särkelä 1994; Peitola 2005; Notko 2006.) Kolmanneksi tarkastellaan, mitä mahdollisia haasteita tai ongelmia ja jatkokehittämisen kohteita malli nostaa esille. Arvioinnin tehtävä tässä ei ole ratkaista ongelmia vaan tehdä ne näkyviksi, kuten Nina Hyttinen toteaa arviointiin kohdistuvien odotusten yhteydessä. Arvioinnin tekijä ei voi toimia projektin solmukohtien selvittäjänä tai erotuomarina kiistelevien osapuolten välillä. Arvioijan rooli on ennemminkin konsultatiivinen. Arvioinnin tekijä voi tuottaa tutkimaansa arviointitietoon pohjaavia näkemyksiä projektityön käyttöön (Hyttinen 2004, 31). Onnistumisten ja ongelmien näkyväksi tekeminen on tarkoituksenmukaista nähdä projektin suuntaa tarkistavina ohjaamisen välineinä. Arviointitutkimuksen toteutuspaikkana on Turun nuorisoasema, jossa tutkimuksen tekijä teki osallistuvaa havainnointia (Eskola & Suoranta 2000) projektin työkäytännöistä yhdessä projek- 11

tityöntekijöiden kanssa. Osallistuva havainnointi kuuluu arvioinnin toimintatutkimukselliseen osioon (Kuula 1999), jonka mukaisesti tutkimus osallistuu projektin työmenetelmän tarkentamiseen ja vakiinnuttamismuodon määrittelemiseen projektin toimintavaiheessa. Siten tutkimus osallistuu osaltaan projektissa kehittämistyön alla olevien työkäytäntöjen juurruttamisen ja siirrettävyyden suunnitteluun yhdessä projektityöryhmän kanssa. Tutkimuksessa seurataan ja dokumentoidaan projektissa jo aloitetun asiakastyön eri muotoja ja työtapoja. Tutkimus kiinnittyy hankkeen vuosia 2013 ja 2014 koskeviin seuranta-, arviointi- ja juurruttamistavoitteisiin. Arvioinnin kohteena ovat projektin kehittämiskohteista yksilötyö (jalkautuva yksilötyö ja keskusteluhoito), asiakaskohtainen verkostotyö (etsivä verkostotyö ja jalkautuva verkostotyö työparityömallinnoksien näkökulmasta), vertaistukitoiminta avoimessa ryhmätoiminnassa, perhetyö ja läheisverkostotyömallinnos. Näiden lisäksi arvioitavana on perustoimintaan kuuluvat ja Kosketuspinta-projektin kehittämistyöhön kytköksissä olevat vanhempain tuen mallit. Arvioitavana on myös kehittämisprosessin suunnittelutyö, juurruttaminen ja siirrettävyys sekä perustoiminnan että yhteistyökumppaneiden näkökulmasta sekä projektin verkostotyön kehittämistä varten järjestetty koulutus. Tutkimuksen teossa ja raportoinnissa sitoudutaan vaitiolovelvollisuuteen ja hyvän tutkimusetiikan noudattamiseen. Tutkimukselle on haettu ja saatu tutkimuslupa A-klinikkasäätiöltä. Aineistot on kerätty projektityöntekijöiden kautta rakentuneiden kontaktien kautta. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-hankkeen projektityöntekijä on projektin aikana informoinut projektiin osallistuvia siihen liittyvästä tutkimuksesta ja heille on kerrottu, että projektista kerätään tietoa tutkimus- ja hoidon kehittämisen tarpeisiin. Tutkimuksen käynnistyessä hankkeen tutkija informoi siihen osallistuvia tutkimuksen aiheesta, tutkimuskäytännöistä ja tutkimustiedon käytöstä sekä kysyi heidän suostumustaan osallistua tutkimukseen nuorilta esitetyn tiedonannon (liite 1) mukaisesti ja vanhemmilta nuorilta esitetyn tiedonannon (liite 2) mukaisesti. Aineiston jäsentämiseen käytetään laadullista sisällönanalyysiä (Alasuutari 2007; Eskola & Suoranta 2000). Arviointi on toteutettu haastattelemalla pääsääntöisesti projektiin osallistuneita ja projektin katvenuoria. Haastateltavina ovat myös Kosketuspinta-projektin projektityöntekijä, projektin vastuullinen johto ja projektin yhteistyökumppanit. Myös kohderyhmänuorten vanhempia on haastateltu. Tutkimuksen käytössä ovat olleet projektin suunnittelu- ja työnohjauskokousten sekä ohjausryhmien muistiinpanot ja kokousmuistiot vuosilta 2011 2013. Arviointia varten tutkimuksessa on kerätty kenttähavaintoja osallistuvaan havainnointiin perustuen. Arviointia varten toteutettiin myös kolme kyselyä, jotka kohdistettiin a) Turun nuorisoaseman henkilökunnalle, 2) projektin yhteistyökumppaneille ja 3) projektin koulutusverkostolle. Kysely projektin järjestämästä koulutuksesta lähetettiin 68:lle koulutukseen osallistuneelle. Kolmen muistutuspyynnön jälkeen koulutuspalautekyselyyn tuli kahdeksan (n=8) vastausta. Kyselyn tilastollisen tarkastelun sijaan koulutuspalaute esitetään tutkimuksessa laadullisen metodiikan keinoin. Aineiston erittely on tehty laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia käyttäen (ks. Alasuutari 2007; Eskola & Suoranta 12

2000). Tutkimuksen käytössä ovat olleet myös Turun nuorisoaseman Kosketuspinta-projektia koskevat tilastoraportit vuosilta 2011 2013. Näitä käytetään summatiivisessa arvioinnissa. Tutkimuksen aineiston kokonaisuus on koottu taulukkoon 2. Taulukko 2. Tiivistelmä tutkimus- ja arviointiaineistosta. Nuorten haastattelut (n=8) Työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden haastattelut (n=6) Vanhempien haastattelut (n=3) ja yksi sähköpostitse tullut vanhemman vastaus Kysely I (n= 6/8) Kysely II (n= 3/3) Kysely III (n= 8/68) Osallistuvan havainnoinnin muistiinpanot Kosketuspinta-projektin palaveri- ja kokousmuistiinpanot ja muistiot (yksi A4-kansio) Kosketuspinta-projektin tilastoraportit 2011 2013 Kosketuspinta-projektin toimintakertomukset 2011 2013 13

I Kehittämistyön tuotosten ja tulosten arviointia 1 Matalakynnyksisten tavoittamismenetelmien kehittäminen Turun nuorisoaseman työntekijöiden kyselyssä kartoitettiin, miten hyvin he tuntevat jalkautuvan työotteen ja miten he arvioivat mahdollisuuksia sisällyttää se osaksi omaa työnkuvaansa. Vastaajia pyydettiin täydentämään lauseita puolistrukturoidussa kyselylomakkeessa (liite 4). Työntekijöiden vastauksissa jalkautuvan menetelmän tarkoitusta ja työn sisältöä kuvattiin muun muassa taulukoiden 3, 4 ja 5 esittämillä tavoilla. Taulukko 3. Minun mielestäni jalkautuva työote päihteillä, huumeilla ja muilla riippuvuuksilla oirehtivien nuorten kanssa tarkoittaa olla kontaktissa muiden menetelmien keinoin kuin polikliininen asiakastapaaminen huoneessa. liikkumista asiakkaan luokse, mutta myös kiinnipitämistä tiukasti esim. puhelimitse. asiakaslähtöistä työtä, löytää kullekin asiakkaalle sopivat työmuodot. aktiivista yhteydenpitoa ja poliklinikalta liikkeelle lähtemistä asiakkaan asioissa. kanssakulkemista, saattaen vaihtamista, verkostotyötä, arkipäivää tukevia suunnitelmia. Jalkautuvan työotteen katsottiin jossain määrin myös jo sisältyvän omaan työhön. Se nähtiin soveltuvan monin tavoin oman työn osaksi. 14

Taulukko 4. Minusta tuntuu, että käytän jalkautuvaa työotetta omassa työssä jo jossakin määrin sillä tavalla, että pidän yhteyttä paljon asiakkaaseen, varmistan asioita. olen tehnyt em. asioita tai tarjonnut niitä. osallistun ja järjestän verkostoja, tekstailen tai soitan asiakkaille heidän pois jäädessä, jalkaudun joogaryhmän kanssa. vien asiakkaan tutustumaan esim. Tyttöjen talolle ja olen valmis kotikäynteihin. Taulukko 5. Ajattelen, että jalkautuva työote voisi soveltua omaan työhöni niin, että sopivassa määrässä vastuutan asiakasta alussa tapahtuneen tiukan mukana kulkemisen jälkeen. tarvittaessa teen kotikäyntejä tai autan asiakasta esim. menemään työkkäriin tms. osallistun perhetyöhön ja verkostopalavereihin. käytän aktiivisesti puhelinta ja nettiä asiakkaan tavoittamiseksi. tuen työntekijöitä erilaisten toimintatapojen käyttöönotossa. pidän palavereissa jalkautumista esillä ja seuraan työmallin juurtumista. vien asiakkaan tutustumaan johonkin paikkaan. verkostotyö kuuluu polikliiniseen työhön (ei terapeuttista työskentelyä ja arjen hallinnan tukemista). Kun työntekijä ei nähnyt jalkautuvan työotteen soveltuvan omaan työhönsä, arviota selittivät ensisijaisesti työajan käyttöön liittyvät rajaukset. Toisena selityksenä nousi esiin työntekijän tulkinta, jonka mukaan polikliinisen tapaamisen nähtiin edistävän asiakkaan tilannetta jalkautuvaa työotetta paremmin (taulukko 6). Taulukko 6. Minusta jalkautuva työote ei kaikilta osiltaan sovellu omaan työhöni, koska/silloin kun työaika loppuu aikanaan, työaika on rajallinen ja oma jaksaminen. asiakas ei niin halua. hallinnollinen rooli vie osan asiakastyöajasta. asiakas kokee turvalliseksi tulla vastaanotolle säännöllisesti. Terapeuttiseen työskentelyyn ei mielestäni sovi jalkautuvat menetelmät. Ne sopivat palveluohjaukseen ja sosiaaliohjaukseen. Verkostotyö sopii työkuvaamme. Raittiudesta palkitsemiseen on tärkeää, porkkanat esim. kahvin muodossa. Terapeuttinen työskentely vaatii rajat. Toimintatutkimuksen aikana tuli esille, että projektissa kehitteillä olevia uudenlaisia matalan kynnyksen, kuten jalkautuvan työotteen, mukaisia työkäytäntöjä on esitelty Turun nuorisoaseman työntekijöille projektin aikana projektikokouksissa ja työnohjauskokouksissa. Jalkautuva 15

työotteen edistäminen on ollut esillä myös nuorisoaseman työntekijöiden yhteisissä suunnittelupalavereissa. Projektin kokousmuistioiden mukaan suunnittelukokouksissa on sovittu, miten työntekijä esimerkiksi toimii silloin, kun asiakas jää sovitulta tapaamiselta pois, esimerkiksi tekstiviestimuistutusten käyttämisestä ja perään soittamisesta (Kosketuspinta-projektin kokousmuistiot 2012). Kyselyn mukaan nuorisoasemalla perustyötä tekeviä työntekijöitä ovat projektin aikana askarruttaneet muun maussa kysymykset: mitä menetelmä pitää sisällään? Mitä se on käsitteenä? Mitä se on ammatillisena käytäntönä? Toisaalta toisin kuin työyhteisön yleinen ilmapiiri antoi ymmärtää, työntekijöillä oli erittäin ajantasaisia ja etsivän nuorisotyön menetelmissä esillä pidettyjä työkäytäntöjä vastaavia näkemyksiä jalkautuvasta työotteesta. Tiivistäen: Työyhteisö: Mä käsitän sen jalkautumisen niin, että sä meet sinne elämän alueen kehyksiin, niihin konteksteihin tavallaan. Niihin kenttiin, missä asiakkaat viettää aikaansa ja missä rakentuu se ongelma tai ne haasteet mitä asiakkaalla on elämässä. Niihin ympyröihin, lähiöihin, koteihin, tämmöisiin.[ ] [---] Niin mulla tulee mieleen just joku setlementti, että siinä jotain settle in, meet sinne missä asiakkaat. Tai vähän tämmöinen syrjäytynyt, sanotaan nyt vaikka meidän tapauksessa huumeiden käyttäjät on. Että sä meet sinne tavallaan, Ei se jalkautuminen oo sitä, että sä vaan poistut tästä rakennuksesta, ja meet just sosiaalitoimeen. Niin jalkautuva perhetyö, niin onko se sit just, että sä meet sinne, missä perheen elämänpiiri on. Turun nuorisoaseman perustyötä tekevillä on korkea jalkautuvia menetelmiä koskeva ammatillinen tietotaito. Vähäinen tiedon puute jalkautuvista menetelmistä ei siten ollut projektiyhteistyön haasteena. Sen sijaan perustyötä tekevät mielsivät jalkautuvan työotteen jääneen jossakin määrin epäselväksi suhteessa projektin kehitystehtävään. Työyhteisö: Jalkautuva-sana [---] Että ensin pitäs määrittää se jalkautuminen, [ ] niin mä sanoin, mikä, määritelkää ensinnäkin se jalkautuminen. Mä sanoin sen, niin ihmiset alkoi yhtäkkiä miettii, että mitäs se onkaan? Projektin kehittämistyötä avataan seuraavassa niin, että arviointiin sisältyy ehdotuksia määritelmistä, jotka antavat selektiivisen kuvan kehitettävänä olevan työkäytännön (työskentely- ja toimintamuotojen) kiinnittymisestä projektin kohderyhmänuoren tarpeisiin. Samalla nostetaan esille projektissa kehitteillä olleiden työtapojen kontekstit, joissa keskeistä on nuoren hoidollinen tapaaminen muussa kuin polikliinisessa ympäristössä ja tilanteessa. 16

1.1. Jalkautuva työote Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus European Monitoring Center for Drugs and Drug Addiction (EMCDDA) käyttää raporteissaan Euroopan neuvoston esittämää termiä outreach work yläkäsitteenä kaikelle etsivälle työlle (EMCDDA 1999; 2001). Siten käsite outreach youth work on eräänlainen sateenvarjokäsite, johon nähdään kuuluvan erilaisia työmuotoja ja tapoja toteuttaa etsivää työtä. EMCDDA:n ja laajemmin etsivää nuorisotyötä käsittelevässä kansainvälisessä ammattikirjallisuudessa outreach youth work jaetaan kolmeen päätyyppiin (ks. Rhodes 1996; Svensson & Hussebye 2003). Nämä ovat 1) Domiciliary: Kohderyhmän kotona tehtävä etsivä työ. Etsivää nuorisotyötä tekevä ottaa yhteyttä kohderyhmän nuoriin heidän kotonaan. 2) Peripatetic: Kiertävä etsivä työ, joka kohdistuu yksilöiden sijaan instituutioihin, joissa kohderyhmät ovat tavattavissa. Yhteys nuoriin otetaan instituutiotasolla, kuten esimerkiksi oppilaitoksissa ja vankiloissa. 3) Detached: Katutyö, kadulla tehtävä riippumaton etsivä työ. Etsivää nuorisotyötä tekevä ottaa yhteyttä kohderyhmän nuoriin julkisilla alueilla. Määrittelyt perustuvat etsivän nuorisotyön työskentely-ympäristöjen paikantamisen rinnalla työn lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Kosketuspinta-projektia koskeva tutkimus nostaa esiin, että nämä etsivää nuorisotyötä koskevat laajat määritelmät ovat käytännön työssä paitsi vähemmän selkeästi toisistaan erotettavissa myös jatkuvan neuvottelun alaisia. Etsivän työn menetelmiä ammatissaan käyttävät määrittelevät perinteisimmäksi jalkautuvaksi työtavaksi yllä olevan luokittelun kolmannen Detached-menetelmän. Siinä nuoria etsitään heidän omista ympäristöistään, jotka ovat julkisia, kuten kauppakeskuksista, huoltoasemilta, nuorten suosimista vapaa-ajanviettopaikoista, esimerkiksi puistojen, kauppojen, kirjastojen edustoilta ja epävirallisista oman asuinalueen tapaamispaikoista. Tässä työmuodossa etsivä työntekijä pyrkii kontaktiin suoraan nuoren kanssa. Sen mukaan mahdollisesti tuen tarpeessa olevia nuoria etsitään palveluiden piiriin tavalla, jossa asetetaan ensisijaiseksi nuoren vapaaehtoisuus kontaktoida työntekijän kanssa, ryhtyä esimerkiksi keskustelemaan työntekijän kanssa (ks. esim. Kaartinen-Koutaniemi 2012). Tämä etsivän työn ajatus on ollut Turun nuorisoaseman toimintahistoriassa yksi painopiste muun muassa 1970 1980-luvulla: Projekti: Turun nuorisoasema on perustettu vuonna 70. [ ] Että siellä oli ihan ne alkuperäiset muutamat työntekijät, joita nuorisoasemalla oli silloin alkuun, niin he jonkin verran kulki ihan tuolla kentällä informoimassa nuorisoasemasta ja tarttumassa nuoria hihasta siellä. [---] Ja nuorisoaseman yhteyteen tuli kenttäsosiaaliterapeutin toimi. Ja sitten siihen tavallaan näkökulmaan, et jalkaudutaan nuorten luo, että asuma-alueelle, niin siihen tuli nää yhdyskuntatyön ajatukset. [---] Ja siinä hirveän vahvasti korostui se yhteisöllisyys ja siinä nuorten kanssa tehtiin paljon. Eikä 17

siinä niinkään tavallaan lähtökohtana ollut se, että jos sulla on päihdeongelma, niin tule meille. Vaan kaikenlaiset nuoret oli tervetulleita siihen toimintaan ja se oli niin kun nuorisoaseman kylkiäisenä tavallaan kulki se toiminta. [---] Niin siinä oli tällaista niin kun kentälle ja ulospäin polikliinisesta työstä niin kun nuorten maailmoihin niin kun mukaan menoa. [ ] Elikkä silloin oli jonkinlaisena trendinä se ajattelu, että mennään asuma-alueille ja silloin esimerkiksi nuorisoaseman kenttäsosiaaliterapeutti osallistui ja oli mukana tämmöisessä asuma-alueella olleissa projekteissa. [---] Sit siihen tuli 80-luvun puolivälin jälkeen myös niin kun, siihen palkattiin lisäksi vielä ohjaaja. Niin ne resurssit niin kun tän tyyppiseen toimintaa silloin lisääntyi. Etsivän nuorisotyön muodoista nuorten omiin ympäristöihin jalkautuvan työotteen katsotaan vastaavan etsivän työn eetoksen alkuperäisintä tavoitetta. Tätä nuoren tavoittamismenetelmää pidetään yleisesti etsivää nuorisotyötä tekevien keskuudessa myös autenttisimpana ja ikään kuin etsivän nuorisotyön ideaalimuotona (Puuronen 2014). Autenttisinta nuoren vapaaehtoisuuden asetetta asettua kontaktiin työntekijän kanssa verrataan etsivässä nuorisotyössä usein muihin etsivän nuorisotyön muotoihin ja niissä rakentuviin erilasiin vuorovaikutusasetelmiin nuoren ja työntekijän välillä. Ne, kuten kotikäyntien ja yhteistyökumppaneiden kautta rakentuvat nuoren tavoittamistavat, nähdään tässä suhteessa vähemmän autenttisina. Näkemys tulee esille myös Kosketuspinta-projektia kuvattaessa: Projekti: Ja eihän Kosketuspinta-projekti siinä mielessä oo sellaista perinteistä etsivää työtä, että lähettäs tuonne etsiskelemään niitä nuoria, että työntekijät lähtee jalkautumaan tuonne nuorten pariin ja hakee tavallaan niitä potentiaalisia asiakkuuksia ja kontakteja sieltä. Vaan tähänkin [projektiin] nuoret kanavoituu pääasiassa sitten niin yhteistyökumppaneiden kautta. Turun nuorisoaseman perustoiminnassa jalkautuvan työotteen määrittelytapa vaikuttaisi implisiittisesti kiinnittävän sen pääasiallisesti nuorten omilla alueilla rakentuvaan kohtaamistyöhön. On mahdollista, että tämä katsantokanta on vaikeuttanut Kosketuspinta-projektissa kehittämisen kohteena olevien työkäytäntöjen uudelleenkontekstualisointia projektin kannalta katsottuna. Projektin kehittämistyössä jalkautuva työote kiinnitetään ensisijaisesti juuri muihin konteksteihin kuin etsivän nuorisotyön perinteisimmän näkemyksen mukaisille nuoren omille areenoille. Kosketuspinta-projektille läheisemmät, kohderyhmän nuorten lähtökohdista asettuvan työotteen kontekstit, ovat ennemminkin edellä tässä kappaleessa esitetyn luokituksen kaksi ensimmäistä työympäristöä. Nämä ovat nuoren tavoittaminen hänen kotoaan ja nuoren tavoittaminen instituutioiden välisen viranomais- ja verkostotyön kautta. Kosketuspinta-projektin kohderyhmänuoren tavoittamisen paikka voi esimerkiksi olla nuoren vanhempien koti, tukiasunto, väliaikainen asuinpaikka, rappukäytävä, jokin viranomaisverkoston palvelupiste tai päihdepalveluyksikkö. Tutkimukseen osallistuneet nuoret toteavat muun muassa, että heidän kohdallaan jalkautuva kotityö olisi voinut olla polikliinista työtä tuloksellisempaa. 18

Kävitsä silloin aiemmin tällä [nuorisoasemalla]? Nuori 20 24/M(1): Kyllä. Mm. Oliko tos just vaikeeta se et jos oli sovittu joku aika, ni pitäs siit ajasta kiinni? Nuori 20 24/M(1): No se just, se justiinsa. Että aina pitäs sillon mennä ja. Et enempi sitä vapautta, ei tänään ei pysty tai jotain ni. Entäs jos sillon olis ollu mahdollista et se työntekijä kenen kans sul oli se tapaaminen sovittu ni se oiski päässy sulle kotikäynnille? Nuori 20 24/M(1): No se ois ollu, olis, se ois ollu paljon parempi. Nuori 25 29/M(1): Nii, kyl mä nään sen sillee et siit tulee myöskin asiakkaal semmonen olo et jos hän ei ite pysty ahdistuksen tai muuten vaan ei voi, pysty lähtee himast mihinkää ni sit jos siin tehtäs kotikäynti tai ehdotettais jotain matalan kynnyksen tapaamist jossain kahvilas tai jotain ni, se niinku se tunne mikä siitä tulee, ni on se et hei, noi välittää must. Arviointitutkimuksen mukaan jalkautuvaa kotityötä tulisi Kosketuspinta-projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan välillä kehittää systemaattisesti lisää työparityömallin mukaisena työnä. Asiakkaan kohtaaminen hänen yksityisalueellaan hänen kotonaan autenttisessa arjessa voi auttaa työntekijöitä rakentamaan kokonaisvaltaisemman kuvan asiakkaan tilanteesta ja hänen elinoloistaan. Hjort toteaa, että kotikäynnillä jalkautuvaa työtä tekevän on hoidollisen tarkoituksen rinnalla mahdollisuus havainnoida esimerkiksi monia aineellisia seikkoja, asiakkaan tapoja ja hänen elinympäristönsä hyvinvointia tukevia tai niiden puutteista kertovia seikkoja. Niihin asiakastyö ei koskaan pääse käsiksi samalla intensiteetillä, jos lainkaan, päihdehuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tiloissa (Hjort 1995, 167). 1.2 Verkostoyhteistyö 1.2.1 Etsivä verkostoyhteistyö Kosketuspinta-projekti edustaa A-klinikkasäätiön toimintana korjaavaa nuorten päihdetyötä. Tätä perustehtävää tukemaan projektissa on löydetty lisäksi innovatiivinen painotus, joka ajankohtaisella tavalla kiinnittyy uuden nuorisolain (693/2010) mukaiseen määrittelyyn etsivästä nuorisotyöstä ehkäisevänä työnä. Sen mukaan etsivä nuorisotyö auttaa eri sektoreita madaltamaan kynnystä tarjota tukea tarvitsevalle nuorelle palveluitaan (Hallituksen esitys eduskunnalle nuorisolain 5 pykälän muuttamisesta, 11). Monialaisen yhteistyön kannalta tämä tarkoittaa, että eri viranomaiset voivat pyytää etsivältä nuorisotyöltä apua tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori. Mikäli etsivä nuorisotyö onnistuu tavoittamaan tuen tarpeessa olevan nuoren, sen tulisi yhdessä nuoren kanssa etsiä tälle paikallisia palveluja ja auttaa niihin hakeutumisessa (Puuronen 2013). Kosketuspinta-projektissa näyttää painottuvan nuoreen kohdistuva etsivä työ, jossa keskeistä on instituutioiden välityksellä ja nuoren palveluverkostossa toimivien viranomaisten välillä raken- 19

tuva verkostoyhteistyö. Tässä yhteydessä Kosketuspinta-projektissa toteutettavaa verkostotyötä ei tule nähdä yksiulotteisesti työntekijän mukaan menemisenä ja osallistumisena nuoren kanssa yhteisiin verkostopalavereihin, kuten verkostoyhteistyö Turun nuorisoaseman perustoiminnassa pääasiallisesti ymmärretään: Työyhteisö: Kuitenkin me muut työntekijät, niin kun ihan hirveen paljon me ollaan verkostotyötä, me tehdään myös kyllä. Et niin kun me käydään kaikki vähintään kerran viikossa, tai sit joku lähtee. Mä lähen [---] tapaamiseen pitkän matkan taakse. Ja itte mä oon järjestänyt sit paljon tässä mun pöydän ympärillä verkostotapaamisia ja sosiaalitoimeen mä tungen itteni aina mukaan, jos siellä joku lastensuojelun kanssa joku yhteismiitingin, mihin pienten lasten vastaanottokotiin on mennyt. Jos asiakas joutuu katkolle tai sairaalaan, niin mä tungen sinne itteni aina paikan päälle. Että lähetään kyllä pois täältä, tästä paikasta. [---] Semmoista täältä uloslähtemistä yhteistyökumppaneiden verkostojen tapaamisia on aika paljon kyllä. Kosketuspinnassa kehittämistyö on kohdistettu verkostoyhteistyön vahvistamiseen ja kehittämiseen ennakoivana toimintana. Projektin keskeinen painopiste on ollut selvittää, minkälaisia etsivän verkostoyhteistyön toimintamalleja tulisi vahvistaa, ennen kuin yhteinen asiakas on löytynyt tai nuori on sellaiseksi määritelty. Tässä yhteydessä arviointitutkimuksen huomio kiinnittyy viranomaisverkostossa tapahtuvaan tiedonvaihtoon, sen katkoksiin, tietojen vaihdon puutteellisuuksiin, sen puuttumiseen kokonaan ja samalla tietojen vaihdon vahvistamiskäytäntöihin. Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että kehittämistyön aikana tätä pääkehittämisen kohteeksi valittua etsivän työn vaihetta kutsuttiin verkostotyöksi sitä sen tarkemmin erittelemättä (Kosketuspinta-projektin kokousmuistiinpanot ja -muistiot). Tämä on mahdollisesti ollut lisätekijä, joka on luonut epäselvyyttä projektin ja nuorisoaseman perustoiminnan välille siitä, mitä verkostoyhteistyön lisäämisellä Kosketuspinta-projektissa tarkoitetaan ja mitä verkostoyhteistyön vaihetta projektissa on tarkoitus kehittää. Seuraavassa tapausesimerkissä tulee esille, kuinka tuen tarpeessa oleva päihdenuori olisi todennäköisesti voinut hyödyntää omassa tilanteessaan tietoa, että omalta asuinpaikkakunnalta löytyy A-klinikkasäätiön toimintana Turun nuorisoasema. Nuori toteaa, että hän ei silloisissa hoitopaikoissaan ollut saanut tätä tietoa eikä tukea hänelle sopivien muiden paikallisten palveluiden etsimiseen: Nuori 25 29/N(1): En ja mä itse asiassa ihmettelen sitä ettei ollu mistään koska mä olin kuitenki, mä kuuluin mielenterveyspalveluiden piiriin ja mä olin todellakin ollu siel hoito-osastolla jo kuukauden ja. Mist mä sain tietää oli todellakin tää mun kaveri joka oli käyny täällä [nuorisoasemalla]. Kaupungin puolelt mä on ollu omas terveyskeskukses mielenterveyspuolella. Sit mä oon ollu sosiaalitoimiston kautta mut sielläkää ei mitää sanottu mut siel nyt ei ikinä saa mitään infoo mistään. [---] Sit mä olin siel mielenterveysosastolla tuol aa kolmosella, ja mul on kavereita ollu 20

[siellä] missää ei mainitakkaa tätä, ei mitää mainintaa. [---] Ei mitään esitteitä, ei mitään lappuja missään seinillä, ei mitään mainintaa. Ja kuitenkin silleen ajattelee että mun ikäluokkaa mitä tuolla pyörii näil osastoilla ni kaikil on päihdeongelmia sen lisäks et on mielenterveysongelmia. Kun kehittämistyön päätähtäin pidetään matalan kynnyksen tasolla, huomataan jatkuvasti lisää mitä erilaisimpia yhteistyön kohtia ja vaiheita, joissa toimivaa tietojen vaihtoa ja verkostoyhteistyötä voidaan hyödyntää nuorten päihde- ja huumeriippuvuuksien kanssa työskentelevien välillä. Seuraavassa esille nousee esimerkiksi tietojen vaihto, jossa palvelutarpeen ennakoinnin kannalta keskeiseksi voisi nousta tiivis yhteistyö lasten ja nuorten terveyspalveluiden, sosiaalityön ja toisaalta poliisi- ja tulliviranomaisten välillä. Nuori 25 29/M(1): Periaatteeshan se on kyll jotenki, ihan sama mitä päihteit liikkuu, mut sit ne ongelmat on aina vähän erilaisii. Et sillo 90-luvul ne ongelmat oli et ihmisii kuoli tosi paljon siihe heroiiniin. Ja sit jos liikkuu amfetamiinii nii ongelma on sit taas mielenterveyspuolel. Arviointitutkimuksen mukaan Kosketuspinta-projektin mahdollisuudet tulla nuorta vastaan tämän tyyppisissä tilanteissa ovat hyvät ajatellen jalkautuvan työotteen mukaisia työkäytäntöjä projektissa. Kosketuspinta-projektin jatkokehittämistyön mukaista tässä yhteydessä olisi, että projektin vakiinnuttua Turun nuorisoasemalle sieltä olisi osoitettavissa tukihenkilö tämän tyyppisiin nuoren tilanteisiin. Se edellyttää nykyistä enemmän instituutioiden välillä sovittuja johtotason linjauksia ja sopimuksia ruohonjuuritason matalan kynnyksen palvelutarjonnasta. On resurssien hukkaamista, mikäli tietoa ei ole tai se ei jostain syystä siirry verkostoyhteistyökumppaneiden välillä. Sille, jolle palvelusta olisi eniten hyötyä, koituu sen löytymättömyydestä myös todennäköisesti eniten harmia. Kosketuspinta-projektissa tehtävässä verkostotyön muodossa painottuu tässä yhteydessä ulottuvuus, jota voi kutsua etsiväksi verkostoyhteistyöksi. Sen tavoitteena on puuttua nuoren päihteiden ja huumeiden käyttöuraan ehkäisevästi. 1.2.2 Jalkautuva verkostoyhteistyö Kosketuspinta-projektin etsivää verkostoyhteistyötä koskevan kehittämistyön tähtäimessä on Turun nuorisoaseman profiloituminen palvelun tarjoajana, josta nuori itse, nuoren lähiverkostoon kuuluvat tai nuoren kanssa työskentelevät viranomaiset tietävät löytävänsä matalan kynnyksen tuen mahdollisimman samanaikaisesti, kun nuorella ilmenee siihen tarvetta. Kysyisin vielä uudestaan, että eikö esimerkiksi näillä teidän terveyskeskuskäynneillä, niin sielläkö ei oo silloin annettu tästä [nuorisoasemasta] infoa tai tietoa? Äiti II: Ei. Eikö ollut mitään? Äiti II: Ei todellakaan, ei mitään. 21

Eli työntekijä ei osannut neuvoa tänne eteenpäin? Eikä siellä oo ollut tämän esitteitä? Äiti II: Ei ainakaan meidän silmiin osunu. Ei niin [tyttärellekään], ei koskaan mainittu, vaikka hän on [muiden terveysongelmien] takia hän on ollut TYKS:ssä. Ei osastolla, mutta siellä ensiavussa. Ei tästä oo kukaan maininnut, ei todellakaan. Täysin sattumalta se oli. Ja mä en ainakaan, en tietenkään mä tiennyt tämmöisestä paikoista yhtään mitään. Mä en ollut ikinä kuullutkaan mistään nuorisoasemasta, enkä tämmöisistä hoitopaikoista. Palvelun tuottajan puolelta kysymys on kehittämistyöstä, jossa tähtäin tulee asettaa siihen, että asiakas löytäisi aiempaa helpommin matalan kynnyksen palvelut. Tähän voidaan Turun nuorisoasemalla päästä Kosketuspinta-projektissa tehtyjen huomioiden mukaan vain, mikäli nuorisoasema panostaa nykyistä enemmän omasta toiminnastaan tiedottamiseen ja sen markkinoimiseen muille päihdealan toimijoille. Toiminnasta tulee tiedottaa säännöllisesti ja jatkuvasti ja sen tulee muotoutua Turun nuorisoasemalla vakiintuneeksi käytännöksi. Kosketuspinta-projektista tiedottaminen ulospäin oli vahvinta projektin alussa. Tarkasteluvälin 2011 2013 aikana tiedottaminen on vähentynyt ja satunnaistunut projektin viimeistä toimintavuotta kohti tultaessa verrattuna sitä projektin käynnistämisvaiheeseen. Kosketuspinta-projektissa on tehty valinta kohdistaa toiminnasta tiedottaminen projektin avainyhteistyökumppaneille (ks. Kosketuspinta-projektin yhdistys- ja järjestöyhteistyökumppanit luvussa II). Jalkautuvan verkostoyhteistyön kehittämisen kannalta tärkeää on ollut tunnistaa avainyhteistyötahoja, niin päihdealan toimijoita kuin tahoja, joissa nuorten riippuvuuksilla oirehtimisen eri muotoihin usein ensi kertaa havahdutaan. Kosketuspinta-projektin suunnittelupäivässä syksyllä 2013 tällaiseksi avainyhteistyön kentäksi tunnistettiin kohderyhmänuorten kannalta muun muassa yläkoulut, ammatilliset oppilaitokset ja lukiot. Minkälaisena ehkäisevän päihdetyön kenttänä koulu- ja opiskeluympäristö näyttää nuoren näkökulmasta? Taulukon 7 tapausesimerkit kertovat kahden nuoren erilaisesta päihteidenkäyttöhistoriasta yläkouluikäisenä. Ensimmäinen tapaus avaa, miksi nuorten päihdepalveluiden olemassaolosta kertovalla ajantasaisella tiedolla ehkäisevänä toimintana on erittäin merkitsevä rooli kehitettäessä nuorten päihdepalveluita. Tapaus on esimerkki viranomais- ja palveluverkoston yhteistyöstä, jossa tiedonvaihto on onnistunutta. Toisen tapauksen kohdalla voidaan esittää Kosketuspinta-projektin kehittämistyön eetoksesta nouseva kysymys: olisiko ehkäisevä päihteiden ongelmakäyttöön puuttuminen voinut katkaista kyseessä olevan nuoren käyttöuran kehittymisen ja säästää hänet noin 15 vuotta kestäneeltä huumeriippuvuudelta? Tuossa elämänvaiheessa kyseinen nuori ei kuitenkaan tullut oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikealla tavalla etsityksi. Tutkimus ei tässä yhteydessä jossittele sitä, olisiko Kosketuspinta-projektin jalkautuva työtapa ollut kyseiselle nuorelle aikoinaan oikea etsityksi tulemisen tapa. Matalan kynnyksen palveluiden kehittämistyön kannalta huomio kiinnittyy siihen, että tämä vaihtoehto puuttui kokonaan. 22

Taulukko 7. Ratkaisevia tienristeyksiä nuoren päihteidenkäyttöhistoriassa. Tapaus 1: Koulun toimia yläkouluaikana Sillon ku sä tulit nuorisoasemalle ni mikä sun tilanne oli sillon? Nuori 25 29/N(2): Tilanne oli se että mä olin sen verran omasta mielestä sen verran siinä rajalla että mä alkasin oikeesti, tullu alkoholiriippuvaiseksi. Että mä terveydenhoitajan lähetteestä sain tai hän sanos et ota yhteyttä nuorisoasemaan et hae apua tohon aikasessa vaiheessa et sul ei oo vielä täysiriippuvuutta alkoholiin. Oliko terveydenhoitaja ensimmäinen joka on havainnu tän siellä koulussa? Nuori 25 29/N(2): Joo, on. Koska mul oli sillon ihan hirveesti alkoholinkäyttöö et mul oli toi verenpaineki tosi korkealla. Mä en käyny koulua ja mä lintsasin koko aika sieltä ni se varmaan siitä kattos et nyt kannattaa hakee apuu tossa vaiheessa. Nii. Saiksä sanottuu siellä terveydenhoitajalle et sul on alkoholin kanssa ongelmia? Nuori 25 29/N(2): Joo. Ja sit hän kehotti että soita sinne [Nuorisoasemalle] saman tien että kysy että pääsetkö sä sinne juttelemaan. Siitä mää sitten oikeestaan, tää lähti tää homma. Tapaus 2: Koulun toimia yläkouluaikana Nuori 25 29/M(1): Kyl ne [koulussa] sen [päihteidenkäytön] arvas tai sillee mut et ku nyt puhutaan yläasteajast, ni ei tota noin ni, mä kerran taisin mennä krapulas kouluun ja se [opettaja] vaa sano sit et mee kotiin selvittää pääs. Kyl siit sit otettii mun muistaakseni yhteyt vanhempiin ja sillee mutta. [Lähiomaisella] oli siihe aikaa aika paha se alkoholinkäyttö tai sillee et se käytti paljo ni, eihä se osannu siihe sit sillee puuttuu kuitenkaa. Ei sil ollu voimavaroi, voimavaroi jotenki. Et ei kyl mihinkää terveydenhoitajalle passitettu eikä mitää, mitää semmosta. Ja itse ei sen ikäsenä varmasti kauheen aktiivisesti hakeudu mihinkään? Nuori 25 29/M(1): Ei, eihän sen ikäsenä viel oo mitää ongelmaa sen kans, se on hauskaa vaan. Hauskaa se vaan oli. Koulutuksen ja kouluelämän inkluusiota ja ekskluusiota lisääviä tekijöitä tarkastelleen Gudmund Hernesin (1974) mukaan vaikuttaa siltä, että koulutuksella on eroavuuksia luovia rakenteita, jotka ylläpitävät sosiaalisia eroja. Klassikkotekstissään Erilaisuuden uudelleentuottaminen (1974) Hernes on osoittanut, että koulutussysteemi erilaisuuden vähentämisen sijaan suuressa määrin tuottaa lapsissa uudelleen ne sosiaaliset eroavuudet, jotka olivat löydettävissä heidän vanhemmiltaan. Kouluelämää on pyritty muokkaamaan ja organisoimaan niin, että se loisi sosiaalista tasaisuutta ja toimisi sosiaalisten erojen uudelleentuottamista vastaan. Opettajilla on keskeinen asema hyvän koulun rakentamisessa. Tutkimuksissa on tuotu esiin, että opetettavien aineiden tiedollisen hallitsemisen lisäksi oppimiselle ovat tärkeitä myös ihmissuhdetaidot, sääntöjenhallintataidot ja didaktiikan osaaminen. Hernesin keskeisin näkemys on, että näiden osaamisalueiden huomioiminen ja kehittäminen pedagogisessa koulutuksessa ja kouluelämän kehittämisohjelmissa palvelee montaa tarkoitusta, mutta juuri eniten marginalisoituneimmat ovat eniten riippuvaisia hyvin toimivasta koulusta (Hernes 1974). Arviointitutkimuksen näkökulmasta jalkautuvaa verkostoyhteistyötä koskevan kehittämistyön keskiössä Kosketuspinta-projektissa on luoda ruohonjuuritasolla toimiva matalan kynnyksen 23

palvelu. Kehittämisideana on, että nuorten päihde- ja huumeriippuvuustyö jalkautuisi kouluihin ja oppilaitoksiin tukihenkilön muodossa. Toimintamallissa nuorelle luotaisiin koulun sisään nuorisolähtöinen avoin tila ja vapaaehtoisuuteen perustuva tapa tavata päihdealan ammattilainen nuorelle sopivalla hetkellä. Koulun ja oppilaitoksen taholta tukihenkilön rooli tulisi nähdä myös niin, että tukihenkilön kanssa keskusteleminen voisi olla yksi matalan kynnyksen palveluajattelulla toimiva tapa toimia nuoren kanssa silloin, kun koulujärjestelmän vaihtoehtona olisi siirtää nuori pois kouluarjesta. Nuori 25 29/M(1): Ei osaa siel [koulussa] sillee sanoo sitä asiaa, ainakaa mä en osannu. Et kyllähän se huomattiin koulussa et mun käytös niinku oli, oli jotenki erilaista ja epäsosiaalista mut se kuitattiin sillä et mut siirrettiin tarkkailuluokalle. [---] Eniten siin ehkä vaikuttaa kuitenki se että koska sen ikäsenä ei mul ollu mitää ongelmaa sen asian kans. Mul oli ulospäin kaikki tosi hyvin ja mä en itte puhunu siit ongelmasta ni ei ketää voi tietää sillee. Ja siihenhä puututtiin sillee et mut siirrettiin tarkkailuluokalle. Et periattees se puuttuminen oli sitä et lähe pois täält koulust ja et siirrä ne ongelmat muualle. Ja sit taas ku tarkkailuluokal mä olin ni siel oli muil oppilail paljo niinku näkyvämpii ongelmii ku mulla et mä en ollu siel niinku niin näkyvä tapaus. Et se jotenki varmaan vaikutti siihen. Ja sitte ei ollu mitää halukkuutta käydä missää opinto-ohjaajal tai psykologil tai mitää vastaavaa. [---] Joo, siis mä oon sitä mieltä et koululaitokses pitäs enemmän ottaa huomioon yksilöt koska kaikki ei opi samal taval eikä kaikille käy se sama oppimismalli, et sehän on ihan selvä juttu. [----] Koululaitoksis pitäs ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Siinä on just se että, mullaki et jos sä et sopeudu nyt tähän kouluun ni sit sut siirretään tarkkikselle. 1.3 Asiakaslähtöisyyden lisääminen matalan kynnyksen palveluihin hakeutumisessa 1.3.1 Asiakaslähtöisten palvelumallien kehittämistyö Päihde-, huume- ja muilla riippuvuuksilla oirehtivan nuoren arki on pääsääntöisesti vaikeaa. Nuori 25 29/M(1): Ei mul ollu kämppää ees, et mä olin niinku kavereitten nurkis tai mutsin kämpäs kun [asui muualla], ni mä olin tosi niinku yksin ihan joka tasol mä olin ja sit niinku, jotenki et ei ollu, ollu mitää ystävii. Nuori 25 29/N(1): Mul oli paha amfetamiiniongelma ja mä rupesin käyttää kaikkee muutaki [---] Nuori 25 29/M(1): Et jotenki se on se, se pohja oli vaan niin vahva et. Oisin vaan niinku tappanu itteni mut ei mul sit ollu pokkaa tehä sitäkään et, jotain muuta siihenki kärsimyksen tilaan piti sit löytää ja silleen et. Oli, olihan mul tos noin niinku vuosien varrella [ < 10] kertaa, kun mut on herätetty henkiin ja silleen, ne on ollu vahinkoi, vahinkoi niinku yliannostuksii. 24