Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus

Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus (C-osaamiskeskus) -tausta ja toimintaperiaatteet 20.4.2007

Työryhmä: Tämän dokumentin valmistelussa mukana ovat olleet: Työterveyslaitos: Tiina Santonen Lasse Lindroos Vesa Riihimäki Kansanterveyslaitos: Hannu Komulainen EVIRA Kimmo Peltonen Aldo Rizzo Myrkytystietokeskus Kalle Hoppu VERIFIN Heikki Björk Pelastusopisto Taina Rautio Kyösti Survo Keskusrikospoliisi/Helsingin Poliisi Teppo Talka Markus Heiskanen Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Katariina Rautalahti Puolustusvoimat/Puolustusvoimien teknillinen tutkimuskeskus Kari Nieminen (PvTT) Ritva Kettunen (PvTT) Irma Jousela (Pv, Sotilaslääketieteen laitos) Mikko Liponen (Pääesikunta) Sosiaali- ja terveysministeriö Jouko Söder Olli Haikala Mikko Paunio 1

Sisällysluettelo: TIIVISTELMÄ... 3 1. JOHDANTO... 4 2. SÄÄDÖSTAUSTA SEKÄ C-UHKIIN LIITTYVÄT PÄÄTÖKSET JA OHJEET... 6 2.1. C-UHKIIN VARAUTUMISEEN JA NIIDEN TORJUNTAAN LIITTYVÄÄ KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ... 6 2.2. C-UHKIEN TORJUNTAAN LIITTYVIÄ KANSALLISIA PÄÄTÖKSIÄ JA OHJEITA... 7 2.3. C-UHKIIN LIITTYVÄT EUROOPAN UNIONIN OHJEET JA SÄÄDÖKSET... 9 3. VIRANOMAISTOIMIJAT KEMIALLISISSA UHKATILANTEISSA... 10 3.1. PAIKALLISTASON VIRANOMAISTOIMIJAT... 10 3.2. VALTAKUNNALLISET VIRANOMAISET... 11 4. VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUS... 11 4.1. OSAAMISKESKUKSEN RAKENNE... 11 4.2. VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUKSEN TEHTÄVÄT... 12 5. OSAAMISKESKUSTA KOSKEVAT KEMIALLISET UHKATILANTEET... 13 6. VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUKSEN TOIMINTAPERIAATTEET... 14 6.1. VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUS VALTAKUNNALLISEN VALMIUDEN KEHITTÄJÄNÄ.15 6.2. VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUS PALVELEVANA ASIANTUNTIJAJÄRJESTELMÄNÄ... 16 6.3. OSAAMISKESKUKSEN OSAPUOLTEN YHTEISTOIMINTA C-UHKATILANTEISSA... 17 7. TEHDYT JA SUUNNITTEILLA OLEVAT TOIMENPITEET VAKAVIEN KEMIALLISTEN UHKIEN OSAAMISKESKUKSEN KEHITTÄMISEKSI... 19 7.1. HALLINNOLLISET TOIMENPITEET C-OSAAMISKESKUKSEN ASEMAN VIRALLISTAMISEKSI JA OSAPUOLTEN SITOUTTAMISEKSI TOIMINTAAN... 19 7.1.1. Aseman virallistaminen ja osaamiskeskuksen vastuiden määrittäminen... 19 7.1.2. Osapuolten sitouttaminen... 20 7.2. KEHITTÄMISTOIMENPITEET... 21 7.2.1. Osaamiskeskuksen päivystys- ja hälytysjärjestelmä... 21 7.2.2. Perustavien laitosten (TTL, KTL, EVIRA) operatiivinen toimintaohje... 22 7.2.3. Työkalut... 22 7.2.3.1. Kemiallisissa uhkatilanteissa tarvittavia palveluja tarjoavien C-asiantuntija- ja analytiikkayksiköiden kartoitus 22 7.2.3.2. Vakavien kemiallisten uhkien internet-sivustot (ekstranet ja internet)... 22 7.2.4. C-osaamiskeskuksen kansainvälinen yhteistyö... 23 7.2.5. C-osaamiskeskuksesta ja sen toiminnasta tiedottaminen... 24 7.2.6. C- osaamiskeskuksen toiminnan seuranta ja kehittäminen... 24 7.3. VALTAKUNNALLISEN C-VALMIUDEN KEHITTÄMISEEN LIITTYVIEN RESURSSIEN TURVAAMINEN... 25 8. KIRJALLISUUTTA... 26 2

Tiivistelmä Kemikaalit voivat aiheuttaa monia erityyppisiä terveysuhkatilanteita. Suomesta löytyy kemikaaliuhkien erityisasiantuntemusta valtionhallinnon eri sektoreilta useista eri tavalla suuntautuneista asiantuntijaorganisaatioista. Valtion sektoritutkimuslaitoksista Työterveyslaitos on erikoistunut työympäristön kemikaalien aiheuttamiin terveysuhkiin, Kansanterveyslaitokselta löytyy asiantuntemusta ympäristömyrkkyjen aiheuttamista terveysuhkista ja Elintarviketurvallisuusvirastosta ravinnon vierasaineiden aiheuttamista terveysuhkista. Näiden lisäksi akuutteihin kemikaalien terveysuhkiin liittyvää asiantuntemusta löytyy erityisesti Myrkytystietokeskuksesta, Puolustusvoimilta, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta (STTV), Pelastusopistolta ja Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitoksesta sekä Keskusrikospoliisin NBC/laiton laboratorio asiantuntijayksiköstä. Koska yksittäisten toimijoiden resurssit ovat usein rajalliset ja monet tilanteet vaativat sujuvaa vuorovaikutusta eri asiantuntijatahojen välillä, on yhteistyö ensiarvoisen tärkeää. Tästä syystä on Sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta perustettu valtakunnallinen Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus (C-osaamiskeskus), jonka tarkoituksena on tukea ensisijaisesti terveydenhuoltoa, mutta samalla myös muita viranomaistahoja (kuten poliisi- ja pelastustointa, tullia, rajavartiolaitosta) vaativiin kemiallisiin uhkatilanteisiin varautumisessa ja niiden hoitamisessa. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus on siis kemikaalien aiheuttamiin terveysuhkiin erikoistunut, eri asiantuntijatahojen muodostama verkosto, joka toimii hajautettuna osallistuvien organisaatioiden toimitiloissa käyttäen hyväksi olemassa olevaa infrastruktuuria. Sen toiminta ja työnjako pohjautuu jokaisen osallistuvan tahon luontaisten tehtävien pohjalle ja vahvuus syntyy eri tahojen aiempaa tiiviimmästä yhteistyöstä valmiuden parantamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Työterveyslaitos toimii osaamiskeskusverkoston koordinaattorina. C-osaamiskeskuksen ensisijaisina tavoitteina on terveydensuojelun saralla 1) tukea ja kehittää kansallista valmiutta vastata erilaisiin kemikaalien aiheuttamiin terveysuhkatilanteisiin mm. koulutuksen, tiedontuotannon ja tutkimuksen avulla ja ylläpitämällä tarvittavia analytiikkavalmiuksia, sekä 2) luoda kemiallisten uhkatilanteiden varalle vuorokauden ympäri tavoitettavissa oleva päivystys- ja hälytysjärjestelmä, joka tukee vakavan kemikaaliuhkatilanteen hoidosta vastuussa olevia viranomaisia ja muita toimijoita vaaranaiheuttajan tunnistamisessa, terveysriskien arvioinnissa ja tilanteen hoitamisen vaatimassa päätöksenteossa sekä riskiviestinnässä. Tämän järjestelyn toivotaan siten tuovan apua myös paikallistason valmiussuunnitteluun. Samalla se selkiyttää eri asiantuntijatoimijoiden rooleja erityyppisissä kemiallisissa uhkatilanteissa ja vähentää turhaa, resursseja syövää päällekkäistä työtä. Eri valtionhallinnon sektorit ylittävällä yhteistyöllä on mahdollista entistä tehokkaammin edistää alan osaamista ja tutkimustyötä Suomessa, mikä avaa uusia mahdollisuuksia myös kansainväliseen yhteistyöhön. 3

1. Johdanto Vaarallisten kemikaalien valmistuksessa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja käytössä voi onnettomuuden ja muiden tahattomien päästöjen seurauksena syntyä vakavia uhkia väestön terveydelle ja turvallisuudelle. Lisäksi vaarallisen kemikaalin salakuljetus, välittäminen, valmistaminen tai levittäminen rikollisessa mielessä tahallisesti on kansainvälisen terrorismin ilmaantumisen myötä tullut osaksi ajankohtaista uhkakuvaa. Toisaalta kansallisesti voi kyseessä olla yksittäinen häiriintynyt toimija ilman terrorismitaustaa. Jos tarkoituksena on vahingoittaa ihmisiä, voidaan käyttää kemikaaleja, jotka ovat erityisen myrkyllisiä ja joista on hyvin vähän kokemuksia normaaleissa oloissa tai niitä voidaan käyttää sellaisina määrinä, seoksina tai tavoilla, joita on vaikea ennakoida. Siksi myös niiden aiheuttamien vaarojen torjunnan osaaminen voi olla puutteellista. Kemikaalien muodostamat uhkat terveydelle ja turvallisuudelle on tiedostettu sosiaali- ja terveysministeriön, sisäasiainministeriön ja puolustusministeriön toimialoilla. Siviilihallinnossa on sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa suunniteltu ja kehitetty NBClaboratoriojärjestelmää ja sen osana C-valmiusverkostoa, ja sisäasiainministeriön alaiseen Keskusrikospoliisiin on perustettu operatiivinen NBC-asiantuntijayksikkö. Puolustusministeriön toimialalla on Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa (VNS16/2004) kiinnitetty erityistä huomiota uusiin biologisiin ja kemiallisiin uhkiin. Puolustusvoimat osallistuu yhteistoimintaan siviiliviranomaisten kanssa suojelualalla ja antaa virkaapua pyydettäessä, sekä ylläpitää rauhan aikana suojelun erikoistiedustelupartio- ja BClaboratoriojärjestelmää ja kouluttaa sodan ajan suojelujoukot. Yhteiskunnan tarpeet ja kehittämistavoitteet on määritelty valtioneuvoston periaatepäätökseen Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen (YETT) strategiasta, jossa kemialliset uhkat on huomioitava toteutettaessa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, pelastustoimintaa (SM:n toimialalla) sekä terveysuhkien havainnointia, seurantaa ja torjuntaa (STM:n toimialalla). 23.11.2003 julkaistun YETT-strategian yhtenä kehittämisen painopistealueena oli valmiuden kehittäminen äkillisten vakavien infektioepidemioiden ja muiden kansanterveyttä vaarantavien uhkien varalta. Vaikka tarttuvia tauteja aiheuttavat mikrobit ovat uhkatekijöistä yleensä päällimmäisinä esillä, vakavia uhkia voivat aiheuttaa myös kemikaalit mahdollisten joukkomyrkytysten muodossa. 4

Yllä mainitun strategian mukaan biologisia ja kemiallisia uhkatekijöitä varten tulee kehittää valtakunnallisia päivystysjärjestelmiä ja osaamiskeskuksia. STM:n aloitteesta päätettiin perustaa Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus (C-osaamiskeskus), jonka tehtävänä olisi tukea ensisijaisesti terveydenhuoltoa, mutta samalla myös muita viranomaistahoja (poliisi-ja pelastustointa) vakaviin kemiallisiin uhkatilanteisiin varautumisessa ja niiden hoitamisessa. Osaamiskeskuksen suunnittelua varten STM pyysi Työterveyslaitosta, Kansanterveyslaitosta, Elintarviketurvallisuusvirastoa, Myrkytystietokeskusta, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitosta, Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen Räjähde- ja suojelutekniikkaosastoa, Sotilaslääketieteen laitosta ja Keskusrikospoliisin Rikosteknistä laboratoriota nimeämään edustajansa vakavien kemiallisten uhkien asiantuntijaverkostoon. Näiden organisaatioiden asiantuntijat pitivät verkoston perustavan kokouksen 28.5.2004. Myöhemmin vuonna 2004 verkostoon saatiin edustaja myös puolustusvoimien Pioneeri- ja suojelukoulusta. Asiantuntijaverkoston tehtäviksi annettiin tällöin määritellä osaamiskeskusta koskevat C-uhkat, osapuolten luontaiset tehtävät C-uhkatilanteissa ja verkostoyhteistyötarpeet sekä suunnitella verkostoyhteistyön toimintaperiaatteet, selvittää verkostoyhteistyön vaatimat hallinnolliset toimenpiteet ja käynnistää kehittämisohjelman toimeenpano. Asiantuntijaverkoston tuli tehdä ehdotuksensa näistä asioista STM:lle 31.5.2005 mennessä, jonka jälkeen ehdotus lähetettiin lausuntokierrokselle eri ministeriöihin ja osallistuviin organisaatioihin. Lausuntokierroksen yhteydessä ilmeni tarve laajentaa verkostoa ja vuonna 2006 verkosto laajenikin Pelastusopiston ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen edustuksella. Täten se liittää yhteensä kolmen keskeisen hallinnonalan, Sosiaali- ja terveysministeriön, Sisäministeriön (sekä poliisi- että pelastustoimi) ja Puolustusministeriön alaisten organisaatioiden alan erityisosaajat verkostoksi. Osaamiskeskuksen alkuperäiset osallistujaorganisaatiot solmivat vuoden 2006 alussa yhteistoimintasopimuksen osaamiskeskustoiminnasta, ja vuoden 2007 alkupuolella sopimukseen liittyivät myös myöhemmin osaamiskeskustoimintaan tulleet organisaatiot. Näiden organisaatioiden edustajat muodostavat osaamiskeskuksen ohjausryhmän. 5

2. Säädöstausta sekä C-uhkiin liittyvät päätökset ja ohjeet 2.1. C-uhkiin varautumiseen ja niiden torjuntaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä Valmiuslaissa (22.7.1991/1080, muutos viimeksi 18.7.2003/696) määritellään poikkeusolot, joita ovat sodan, sodanuhan, sodan jälkitilan ja vakavien Suomeen vaikuttavien kansainvälisten jännitystilojen lisäksi välttämättömien polttoaineiden ja muun energian sekä raaka-aineiden ja muiden tavaroiden tuonnin vaikeutumisesta aiheutuva vakava uhka väestön toimeentulolle tai maan talouselämän perusteille sekä suuronnettomuus, edellyttäen että tilanteen hallitseminen ei ole mahdollista viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Valmiuslaki antaa valtion viranomaisille ja laitoksille sekä kunnille velvoitteen varautua poikkeusoloihin tekemällä valmiussuunnitelmat, joiden tulee sisältää kaksitasoinen valmiuden kohottaminen tehostettuun valmiuteen ja täysvalmiuteen. Poikkeusolojen organisaatiot perustuvat pääsääntöisesti normaaliaikojen organisaatioihin ja suunnittelussa tulee pitää perustana normaaliaikojen toimintaa. Valmiuslaissa säädetään myös poikkeusoloja koskevista erityisistä toimivaltuuksista. Terveydensuojelulain (19.8.1994/763, viimeinen muutos 28.4.2006/309) tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (terveydensuojelu). Se velvoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen yhteistoiminnassa muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta ryhtymään valmius- ja varotoimenpiteisiin onnettomuuksien tai vastaavien tilanteiden (erityistilanteet) aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi. Terveydensuojelulaki valtuuttaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen antamaan yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi. Milloin terveyshaitta ulottuu laajalle alueelle tai on muutoin erityisen merkityksellinen, oikeus kieltojen ja määräysten antamiseen on sosiaalija terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksella tai läänin alueella lääninhallituksella. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ohjaa ja yhteensovittaa terveydensuojelulainsäädännön toimeenpanoa laatimalla valtakunnallisen valvontaohjelman. Se vastaa myös suunnitelman laatimisesta talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa muissa erityistilanteissa. 6

Kemikaalilain (14.8.1989/744, viimeisin muutos 22.12.2006/1260) tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaraa. Laissa erikseen määritellyillä tahoilla (mm. STTV) on omalla toimialueellaan oikeus antaa tarvittavia kieltoja ja rajoituksia kemiallisen haitan tai vaaran torjumiseksi. Lain mukaan kemikaalien terveyshaittojen ja palo- ja räjähdysvaarojen ylin valvonta kuuluu Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle. Se myös ohjaa ja yhteensovittaa kemikaalilain toimeenpanoa laatimalla valtakunnallisen valvontaohjelman. Pelastuslain (13.6.2003/468, muutettu viimeksi 19.12.2003/1123) mukaan sisäasiainministeriö johtaa ja valvoo pelastustointa ja sen palvelujen saatavuutta ja tasoa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä sekä sovittaa yhteen eri ministeriöiden toimintaa pelastustoimessa. Näistä tehtävistä läänin alueella huolehtii lääninhallitus. Kunnat huolehtivat pelastustoimintaan kuuluvista käytännön tehtävistä, pelastustoiminnan ylläpidosta alueellaan sekä onnettomuuksien ehkäisystä. Laki määrää, että pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen tai muu palokuntaan kuuluva henkilö ja että johtaja on siltä pelastustoimen alueelta, jossa onnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa. Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, tilanteen yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtaja voi muodostaa muiden viranomaisten, laitosten ja vapaaehtoisten yksiköiden edustajista koostuvan johtoryhmän sekä kutsua asiantuntijoita avukseen. Pelastuslaki määrittelee valtion laitokset (esim. Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos), ministeriöt (esim. STM, ympäristöministeriö) ja muut tahot (esim. poliisi, puolustusvoimat, STTV), jotka ovat pelastustoimen ohella velvollisia osallistumaan pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun siten kuin niiden tehtävistä kunkin toimialan säädöksissä tai muussa lainsäädännössä säädetään. 2.2. C-uhkien torjuntaan liittyviä kansallisia päätöksiä ja ohjeita Terveydenhuollon valmiussuunnitteluoppaassa (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2002:5) on kuvattu varautumisen periaatteita ja niitä tekijöitä, jotka terveydenhuollon varautumisessa, valmiussuunnittelussa ja turvallisuussuunnittelussa tulee ottaa huomioon. Oppaassa kuvataan terveyskeskuksen valmiussuunnittelu, sairaanhoitopiirin alueellinen valmiussuunnittelu ja sairaalan valmiussuunnittelu korostaen alueellisen yhteistyön ja osaamisen hyödyntämistä. 7

Terveydenhuollon toimintayksiköiden tulee valmiussuunnitelmassa huolehtia siitä, että niillä on omalta osaltaan valmiudet ja asiantuntijapalvelut B- ja C-uhkien tunnistamiseen, levinneisyyden arviointiin ja seurantaan, terveydellisen merkityksen arviointiin ja vastatoimien suorittamiseen. Valmiussuunnitteluopas jakaa terveydenhuollon valtakunnallisen B-ja C- laboratoriojärjestelmän kolmeen portaaseen: paikallis-, alue- ja keskuslaboratorioihin. Kansanterveyslaitos (KTL), Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) ja Työterveyslaitos (TTL) vastaavat yhdessä biologisen ja kemiallisen valvonnan suunnittelusta ja järjestelyistä. Kyseinen opas vaatii kuitenkin päivittämistä, sillä oppaassa kuvattu varautumista koskeva järjestelmä ei vastaa tämän päivän tilannetta mm. lainsäädännöllisistä muutoksista (terveydensuojelulain muutos) ja uuteen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategiaan tehtyjen tarkennusten vuoksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta 27.11.2003 asetettiin yhdeksi lähivuosien kehittämisen painopistealueeksi valmiuden parantaminen äkillisten vakavien epidemioiden ja muiden kansanterveyttä vaarantavien uhkien varalta. Valtioneuvoston periaatepäätökseen liittyvässä Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen (YETT) strategian väestön toimeentuloturvaa ja toimintakykyä koskevassa osassa vuodelta 2003 mainitaan yhtenä toteuttamisen tärkeänä keinona terveysuhkien havainnointi-, seuranta- ja torjuntajärjestelmien toiminnan turvaaminen, kehittäminen ja seuranta. B- ja C- laboratoriojärjestelmien tulee olla korkeatasoiseen diagnostiikkaan ja analytiikkaan kykenevä laboratorioverkosto, jossa on riittävä asiantuntemus myös muuhun kuin tavanomaisten biologisten ja kemiallisten tekijöiden tunnistamiseen. Vakavien kemiallisten uhkien varalta velvoitetaan pitämään yllä tarvittavaa tilanteen ensivastetta, arviointia ja asiantuntijaohjausta. Nämä toiminnat painottuvat valtion ympäristö- ja työterveyden tutkimuslaitoksiin sekä niihin valtion yksiköihin, joilla on erityistä asiantuntemusta. Työterveyslaitokselle on strategiassa annettu vastuu terveysuhkien havainnointi- seuranta- ja torjuntajärjestelmien liittyvästä kemiallisen valvonnan suunnittelusta, ohjauksesta ja asiantuntijatehtävistä. Strategian mukaan biologisia ja kemiallisia uhkatekijöitä varten tulee kehittää valtakunnallisia päivystysjärjestelmiä ja osaamiskeskuksia. Tämä strategia muodosti pohjan C-osaamiskeskuksen kehittämistyölle. Nyt vastikään on yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta valmistunut päivitys (23.11.2006), jossa vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus valtakunnallisena kemikaaliuhkiin varautumisen asiantuntijaohjaajana ja asiantuntijatuen antajana on nostettu selkeästi esille ja määritelty Työterveyslaitos osaamiskeskuksen toiminnan ja tiedontuoton koordinaattoriksi. 8

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteossa (VNS16/2004) pidetään yksinä keskeisimpinä epäsymmetrisinä uhkina terrorismia ja tuholaistoimintaa sekä joukkotuhoaseiden leviämistä ja käyttöä. Selonteossa todetaan, että Puolustusvoimien suojelualan ja suojelulääketieteen kehittäminen toteutetaan yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa. Puolustusvoimien terveydenhuollon on linjausten mukaisesti osaltaan aktiivisesti kehitettävä muun muassa valmiutta näiden uusien biologisten ja kemiallisten uhkien varalta, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen muodossa. Lisäksi on kehitettävä sekä pidettävä yllä uhka-analyysien edellyttämiä valmiuksia. 2.3. C-uhkiin liittyvät Euroopan unionin ohjeet ja säädökset Komission tiedonannossa [KOM(2003)320] Euroopan unionissa tehtävästä yhteistyöstä biologisiin ja kemiallisiin iskuihin valmistautumista ja reagoimista varten (terveysturvallisuus) esitetään toimenpiteet, joilla vahvistetaan terveydensuojelua biologisten ja kemiallisten tekijöiden tahallista levittämistä vastaan. Nämä toimenpiteet sisältyvät EU:n terveysturvakomitean ns. BICHAT-toimintaohjelmaan, joka sisältää 25 toimenpidekokonaisuutta. Ne on ryhmitelty seuraavan neljän tavoitteen mukaisesti: Varoitus- ja tietojenvaihtomekanismien luominen Iskuissa mahdollisesti käytettävien biologisten ja kemiallisten tekijöiden havaitsemisen ja tunnistamisen kehittäminen Lääkkeitä, tarvikkeita ja asiantuntijoita koskevien tietokantojen samoin kuin valmiusjärjestelmien luominen Ohjeiden laatiminen terveydenhuollon toiminnasta ja EU:n vastatoimien ja yhteyksien koordinoimisesta yhteisön ulkopuolisiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin B- ja C- tekijöiden tahallisen levittämisen yhteydessä. Komission tiedonannossa korostetaan myös valmistautumiseen ja reagointiin liittyviä haasteita, jotka terveydenhuoltoalan on kohdattava ja kuvaillaan toimia, joita on jo käynnistetty terveysturvallisuusohjelman puitteissa. Lisäksi vastaperustetun EU:n tartuntatautiviraston ECDC:n (851/2005/EY) rooli voi olla merkittävä esimerkiksi tiedonvaihtoa ajatellen erityisesti etiologialtaan epäselvissä akuuteissa epidemiatilanteissa, joissa C-agenssia ei ole poissuljettu aiheuttajana. 9

3. Viranomaistoimijat kemiallisissa uhkatilanteissa 3.1. Paikallistason viranomaistoimijat Välittömät viranomaistoimijat äkillisissä kemiallisissa uhkatilanteissa ovat paikalliset pelastusviranomaiset, poliisi ja terveysviranomaiset. Pelastuslain mukaisesti erityistilanteen yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja, jos pelastustoimintaan osallistuu usean eri toimialan viranomaisia. Pelastuslain mukaan tilanteesta vastuussa oleva pelastusviranomainen voi tarvittaessa kutsua asiantuntijoita avukseen ja muodostaa muiden viranomaisten kanssa tilannetta ohjaavan johtoryhmän. Pelastuslaki määrittelee valtion laitokset (esim. TTL, KTL), ministeriöt (esim. STM, ympäristöministeriö) ja muut tahot (esim. poliisi, puolustusvoimat, STTV), jotka ovat pelastustoimen ohella velvollisia osallistumaan tarvittaessa pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun. Rikostapauksissa akuutin vaiheen jälkeen yleisjohto siirtyy poliisille. Poliisilla on lakiin perustuva velvollisuus ennaltaehkäistä rikoksia. Rikollisen teon (kuten esim. kemiallisen terrorismiteon) ennaltaehkäisy on poliisin toiminnan keskeinen tavoite. Tiedustelu ja yhteistyö eri tasoilla kansallisesti ja kansainvälisesti korostuu ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Poliisin tehtävä on seurata ja päivittää yhteiskuntaan kohdistuvaa rikollista uhka-arviota. Väkivallan uhka eri muodoissa voi estää tai haitata muiden viranomaisten toimia. Poliisin tehtävä on tarvittaessa turvata muita toimivaltaisia viranomaisia. Ympäristöterveysviranomaisella on johtovastuu esimerkiksi tilanteissa, joissa haitallista kemikaalia on päässyt vesijohtoverkostoon, maaperään tai pohjaveteen aiheuttaen vaaran väestön terveydelle. Kemikaalilain mukainen kunnan kemikaalivalvontaviranomainen voi puuttua lain vastaisen toimintaan. Laki myös edellyttää, että paikallinen viranomainen tekee tarvittaessa aloitteen terveyshaittojen tai palo- ja räjähdysvaarojen ehkäisemiseksi Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi Suomen ympäristökeskukselle. 10

3.2. Valtakunnalliset viranomaiset Kemiallisten terveysvaaratilanteiden kohdalla toimii kemikaalilain ja terveydensuojelulain nojalla valtakunnallisena valvontaviranomaisena Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV). Kemikaalilain perusteella sille kuuluu kemikaalien aiheuttamien terveyshaittojen sekä palo- ja räjähdysvaarojen ehkäisemisen ja torjumisen valvonta. Kemikaalilain mukaan STTV voi tarvittaessa antaa määräyksiä kemikaalin aiheuttaman terveyshaitan tai palo- ja räjähdysvaaran ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on kuntien toimintaa ohjaava valtakunnallinen viranomainen. STTV:llä on terveydensuojelulain nojalla myös vastuu talousveden laadun turvaamisesta ja varautumisesta talousvesivälitteisiin uhkatilanteisiin. STTV:llä on asiantuntijarooli kemikaalien terveysriskien arvioinnissa ja valvonnassa, ja ylläpitämänsä kemikaalien tuoterekisterin (KETU) kautta tiedot Suomessa markkinoilla olevista tai siellä olleista kemikaaleista (aineista ja valmisteista). Suomen ympäristökeskus on puolestaan ympäristöpuolen valtakunnallinen viranomaistoimija, joka vastaa ympäristöhaittojen torjunnasta ja valvonnasta ja jolla on ympäristövahinkojen varalle 24 h/vrk:ssa toiminnassa oleva päivystysjärjestelmä. Monesti akuutissa kemiallisessa uhkatilanteessa on kyse sekä ympäristö- että terveysuhkatilanteesta, jolloin vaaditaan sekä ympäristö- että terveyspuolen toimijoiden välistä yhteistyötä. Kolmantena valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimii Turvatekniikan keskus (TUKES), joka Suomessa valvoo Seveso-direktiivin mukaista toimintaa. 4. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus 4.1. Osaamiskeskuksen rakenne Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus on valtakunnallinen erityisasiantuntijoiden muodostama yhteistyöverkosto, joka toimii STM:n ohjauksessa ja hajautettuna osallistuvien laitosten toimitiloissa käyttäen hyväksi olemassa olevaa infrastruktuuria. Sen muodostavat valtion sektoritutkimuslaitokset Työterveyslaitos, Kansanterveyslaitos ja Elintarviketurvallisuusvirasto, erityisosaajista Pelastusopisto, Myrkytystietokeskus, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos (VERIFIN), Keskusrikospoliisi ja Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos, joka liittää asiantuntijaverkoston yhteyteen myös Puolustusvoimien muiden yksiköiden asiantuntijat kuten Sotilaslääketieteen keskuksen asiantuntijat. Lisäksi verkostoon kuuluu kemikaalilain ja terveydensuojelulain mukaisena valvontaviranomaisena Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV). 11

4.2. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen tehtävät Koska äkilliset kemikaaliuhkatilanteet ovat harvinaisia, vaativat ne hyvää ennakkosuunnittelua ja harjoitteluin ylläpidettävää toimintavalmiutta, jotta tositilanteessa pystytään toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla väestön, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi. Asiantuntijatasolla tehokkaan asiantuntija-avun takaamiseksi tarvitaan eri organisaatioiden välisen yhteistyön kehittämistä, mahdollisten päällekkäisyyksien karsimista ja toimintaroolien selkiyttämistä. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen tehtävänä on terveydensuojelun saralla kehittää ja ylläpitää valtakunnallista valmiutta vastata erilaisiin C-uhkatilanteisiin mm. tunnistamalla ajankohtaisia uhkakuvia, tuottamalla torjunnalle tarpeellista informaatiota kemiallisista vaaroista, antamalla ohjeita ja suosituksia vaativien kemiallisten vaaratilanteiden ja kemikaalimyrkytysten hoidosta sekä analysoimalla uhkakuvan mukaisia malliskenaarioita ja tarvittavia toimenpiteitä tilanteiden hallitsemiseksi. Terrorismin aiheuttamat uhka-arviot tai riskianalyysit eivät kuulu C-osaamiskeskuksen tehtäviin, mutta C-osaamiskeskus osallistuu viranomaisyhteistyöhön tukemalla terveydenhuollon valmiussuunnitelmien päivittämistä uhka-arvioiden muuttuessa. Tämän lisäksi Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus luo maahamme 24 tuntia vuorokaudessa toimivan asiantuntijapalvelun, joka tukee tilanteesta vastuussa olevia viranomaisia vaaranaiheuttajan tunnistamisessa (esim. kemiallisen analytiikan keinoin), terveysriskien arvioinnissa ja tilanteen hoitamisen vaatimassa päätöksenteossa sekä riskiviestinnässä kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Kemiallisissa uhkatilanteissa (kuten muissakin uhkatilanteissa), paikallisella yleisjohdolla, riippumatta siitä mikä se kulloisessakin tilanteessa on, tulisi olla selkeä yleiskuva tilanteen aiheuttamista mahdollisista terveysriskeistä ja toimista riskien rajoittamiseksi. Vaativissa kemiallisissa tilanteissa vastuuviranomaiset saattavat kuitenkin tarvita tukea, jota C-osaamiskeskus voi antaa sekä akuutissa tilanteessa että myöhemmässä vaiheessa esim. arvioitaessa tilanteen aiheuttamia pitkäaikaisriskejä. C-osaamiskeskuksen tavoitteena on selkeyttää nykyistä tilannetta eri asiantuntijatahojen suhteen kokoamalla yhteen maan johtavat kemikaalien terveysriskien ja kemiallisen analytiikan asiantuntijatahot, määrittelemällä kunkin asiantuntijatahon roolit eri C-uhkatilanteissa ja luomalla yhden valtakunnallisen kontaktipisteen, jota kautta asiantuntija-apua on ympärivuorokautisesti aina tarvittaessa saatavilla. Sen toiminta ja työnjako pohjautuu jokaisen osallistuvan tahon luontaisten tehtävien ja vastuiden pohjalle ja vahvuus syntyy eri tahojen aiempaa tiiviimmästä yhteistyöstä ja tietojen vaihdosta. 12

5. Osaamiskeskusta koskevat kemialliset uhkatilanteet Kemialliset uhkatilanteet voidaan jakaa sellaisiin uhkatilanteisiin, joissa vaaraa aiheuttava kemikaali nopeasti tunnistetaan ja sellaisiin, joissa kemikaali on aluksi tuntematon. Kaikkein todennäköisimmät uhkatilanteet koskevat vaarallisten teollisuuskemikaalien lastauksessa, kuljetuksessa, purkauksessa tai käytössä tapahtuneita onnettomuuksia. Näiden tilanteiden akuutti hoitaminen on yleensä selväpiirteistä. Suurimmiksi vaaroiksi maassamme arvioiduista 88 kemikaalista on pelastus-, terveys- ja ympäristöviranomaisten käyttöön laadittu ohjeistusta: Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (OVA-ohjeet). Pelastusviranomaisilla on lisäksi käytössään Pelastusopiston tuottamat onnettomuuden taktiseen torjuntaan liittyvät ohjeet (Tokeva-ohjeet), joiden sähköiseen versioon myös nämä edellä mainitut OVA-ohjeet on liitetty. Osaamiskeskuksen tukea tällaisissa onnettomuustilanteissa voidaan tarvita, jos päästö koskee sellaista kemikaalia, joka ei ole yleisessä käytössä ja jonka vaaraominaisuuksista, käyttäytymisestä ympäristössä tai kemiallisesta määrittämisestä ei ole helposti tietoja saatavilla. Lisäksi esimerkiksi tilanteet, joissa tarvitaan vaativaa terveysriskien arviointia vaikkapa altistuneille mahdollisesti koituvien pitkäaikaisten haittojen suhteen kuuluvat osaamiskeskuksen palveluiden piiriin. Olennaisesti vaikeampia tilanteita syntyy, jos koostumukseltaan tuntemattomia päästöjä vapautuu aineiden reagoidessa keskenään esimerkiksi kemikaalivaraston tulipalossa. Lisäksi oma erityinen ongelma on jos tuntematonta kemikaalia levitetään tahallisesti vahingoittamistarkoituksessa. Pahimmillaan nämä voivat johtaa joukkomyrkytyksiin, joissa tarvitaan useiden eri toimijoiden yhteistyötä asian menestyksekkääksi hoitamiseksi. Sen lisäksi että myrkyllistä ainetta voidaan tahallaan päästää ilmaan, sitä voidaan panna myös elintarvikkeisiin tai niiden raaka-aineisiin tai sitä voidaan syöttää talousvesiverkkoon taikka saastuttaa vedenottamo. Tilanne saattaa tulla ensimmäiseksi ilmi altistuneiden ihmisten äkillisenä sairastumisena. Tällöin tulee terveydenhuoltojärjestelmällä olla herkkyyttä jo varhain epäillä ei-luonnollista syytä. Epäilyn tulisi nopeasti johtaa myös epidemiologisen selvityksen tekemiseen, jotta aiheuttaja voidaan tunnistaa ja altistumisen paikantuminen, määrä ja altistumisesta seuraavat terveysriskit voidaan arvioida. Koska tämäntyyppisten tilanteiden hoitami- 13

sessa tarvitaan monipuolista asiantuntemusta, ne kuuluvat luontevasti osaamiskeskuksen palveluiden piiriin. Ympäristön eri osien kontaminoituminen vaarallisella kemikaalilla, yleensä tahattomasti, on myös haasteellinen tilanne, jossa voidaan hyödyntää osaamiskeskusta. Kemikaalin esiintyminen voi paljastua sattumalta kemiallisesta määrityksestä tai ilmetä ihmisten, luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten tai kasvien oireina tai sairautena, joiden syy on (aluksi) tuntematon. Jos saastuminen voi aiheuttaa väestön altistumista, tarvitaan seikkaperäinen altistumisen selvitys ja riskinarviointi, jossa otetaan huomioon sekä välittömät että pitkäaikaiset haittavaikutukset. 6. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen toimintaperiaatteet Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen ensisijaisina tehtävinä on terveydensuojelun saralla 1) tukea ja kehittää kansallista valmiutta vastata erilaisiin kemikaalien aiheuttamiin terveysuhkatilanteisiin mm. koulutuksen, tiedontuotannon ja tutkimuksen avulla ja ylläpitämällä tarvittavia analytiikkavalmiuksia sekä 2) luoda erityistilanteiden varalle 24 h/vrk tavoitettavissa oleva ja toimiva asiantuntijajärjestelmä, johon tilanteesta vastuussa olevat viranomaiset voivat tarvittaessa tukeutua ja joka antaa tukea mm. vaaranaiheuttajan tunnistamisessa (esim. kemiallisin analyysein), terveysriskien arvioinnissa ja tilanteen hoitamisen vaatimassa päätöksenteossa sekä riskiviestinnässä. Yhdistämällä voimavaroja osaamiskeskus tuo lisäarvoa olemassa oleville C-valmiuden erityisasiantuntijoille hallinnon eri sektoreilla. Se luo edellytykset sujuvalle yhteistoiminnalle sekä kulloisessakin tilanteessa parhaan osaamisen hyödyntämiselle ja resurssien tarkoituksenmukaiselle käytölle, mikä johtaa sekä vaikuttavaan että taloudelliseen tulokseen. Näin saadaan olemassa oleva tietotaito mahdollisimman tehokkaasti kaikkien käyttöön, jolloin hyödyt valtakunnallisesti ovat suurimmat. Koska voimavarat ovat pienessä maassa rajalliset, voidaan tietoja vaihtamalla ja roolijakoa selkeyttämällä minimoida myös vähäisiä resursseja kuluttava päällekkäinen työ ja toisaalta varmistaa kattavien, C-uhkatilanteiden hoitamisessa välttämättömien analyysipalveluiden valtakunnallinen saatavuus. C-verkoston sisäisellä yhteistyöllä pystytään myös tehokkaasti ja nopeasti varautumaan ilmeneviin uusiin uhkakuviin ja mahdollisesti tarvittaviin uudentyyppisiin 14

vasteisiin sekä suunnittelemaan tulevaisuuden tehokkaampia toimintatapoja ja niihin tarvittavia voimavaroja. Samalla se luo mahdollisuudet myös hedelmälliselle tutkimukselliselle yhteistyölle, mikä parantaa kansainvälistä näkyvyyttä alalla. Tällä hetkellä, vaikka kemikaaliuhkiin varautumisesta onkin maassamme laadittu ohjeistusta paikallistason suunnittelutyön pohjaksi, saattaa valmius monilla paikkakunnilla olla puutteellista. Kemikaaliuhkatilanteen toteutuessa ei ole aina selvää, mihin tulisi ottaa yhteyttä asiantuntija-avun saamiseksi. C-osaamiskeskus selkiyttää tätä tilannetta a) määrittelemällä eri asiantuntijatahojen roolit erityyppisissä kemikaaliuhkatilanteissa sekä b) luomalla yhden kontaktipisteen, jonka takaa on mahdollista tavoittaa maamme eri asiantuntijalaitoksissa työskentelevät kemikaalien terveysriskien asiantuntijat sekä laaja-alaista kemiallista analytiikkaa tarjoavat tahot. On huomioitava, että järjestelmän tarkoituksena ei ole rapauttaa nykyisellään voimassa olevaa eri asiantuntijatahojen työnjakoa ja vastuita, vaan saada kaikki olemassa oleva erityisosaaminen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön ja toisaalta selkiyttää asiantuntijaohjausta epäselvemmissä tilanteissa, jotka eivät ole selkeästi aiemmin kuuluneet kenenkään asiantuntijatahon vastuulle. 6.1. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus valtakunnallisen valmiuden kehittäjänä Osaamiskeskukselle ehdotetaan seuraavia C-uhkiin varautumista kehittäviä tehtäviä: 1) Tunnistaa ajankohtaisia ja muuttuvia C-uhkakuvia. 2) Tuottaa viranomaisille ja muille toimijoille vaarojen ennalta ehkäisemisessä ja torjunnassa tarvittavaa informaatiota uhkakuviin kuuluvista kemikaaleista. 3) Tuottaa tietoa uhkakuviin kuuluvien kemikaalien aiheuttamien myrkytysten hoidosta. 4) Tehdä uhkakuvien sisältämistä skenaarioista malliriskinarvioita riskinhallinnan toimenpiteitä suunnittelevien viranomaisten tueksi. 5) Osallistua valmiusharjoitusten suunnitteluun tuottamalla uhkakuviin liittyviä realistisia skenaarioita. 6) Tukea ensivasteryhmien (pelastajat, sairaankuljettajat ym. ensihoito/lääkintäryhmät, poliisit) täydennyskoulutusta koskien asiaosaamista ja yhteistoimintaa kemiallisissa vaaratilanteissa. 15

7) Tukea tiedotustoimintaa kemiallisissa uhkatilanteissa, ja tuottaa viranomaisille jo ennakolta riskiviestintään soveltuvaa informaatiota uhkakuviin liittyvistä kemikaaleista. 8) Kehittää yksittäisinä tapauksina laajalla alueella tai pidemmän ajan kuluessa ilmenevien myrkytysten epidemiologista seurantaa, jotta uhkaava joukkomyrkytys voidaan todeta jo varhaisvaiheessa ja sen kehitys katkaista. 9) Laatia menettelytapaohjeita kemikaaliuhkatilanteessa altistuneiden henkilörekisterin perustamista ja terveyden seurantaa varten. 10) Ylläpitää kemiallisiin uhkiin liittyvää analytiikkaa ja selvittää muut toksikologian, varsinkin ympäristö- ja ihmisnäytteiden analyysipalvelua tarjoavat asiantuntijayksiköt maassamme ja luoda niistä tietokanta ja ylläpitää sitä 11) Osaamiskeskus voi sidosryhmiään ja viranomaisverkostoa hyödyntäen myös selvittää C-uhkiin varautumisen tilaa Suomessa, mikäli se nähdään tarpeelliseksi ja tarkoitukseen varataan resursseja. Valmiuksia lisääviä tuloksia voidaan saavuttaa siten, että osaamiskeskuksen osapuolet edistävät edellä mainittuja toimintoja sekä itsenäisesti että yhteistyössä keskenään, kukin oman asiantuntemuksensa kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Verkostoyhteistyön avulla voidaan toimintaa kuitenkin yhdenmukaistaa esimerkiksi valmiuskoulutuksen osalta, voidaan karsia päällekkäistä työtä ja saadaan käyttöön monipuolinen asiantuntemus kemiallisten uhkien alueelta. C-osaamiskeskuksen verkostoyhteistyötä ja osaamiskeskuksen nimissä tapahtuvaa tiedontuotantoa koordinoi Työterveyslaitos. 6.2. Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskus palvelevana asiantuntijajärjestelmänä Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian mukaisesti biologisia ja kemiallisia uhkatekijöitä varten tulee kehittää valtakunnallisia päivystysjärjestelmiä, jotka takaavat asiantuntija-avun tavoitettavuuden kaikkina aikoina. Vakavien ja äkillisesti ilmenevien kemiallisten erityistilanteiden varalle luodaan tarkoituksenmukainen päivystys- ja hälytysjärjestelmä, jonka kautta hälytetyt osaamiskeskuksen asiantuntijat tukevat vastuullisia viranomaisia tilanteen arvioinnissa, vaaranaiheuttajan tunnistamisessa (tarvittaessa kemiallisin analyysein) ja tilanteen hoitamisen vaatimassa päätöksenteossa ja riskiviestinnässä. Tämä järjestely selkeyttää tilannetta paikallistasolla luomalla yhden kontaktipisteen, jota kautta asiantuntija-apua on aina tarvittaessa saatavilla. 16

Osaamiskeskuksen osapuolilla on asemansa ja yhteiskunnallisten tehtäviensä perusteella omat määritellyt vastuunsa. Kun tilanne kuuluu selkeästi jonkin osaamiskeskuksen osapuolen luontaisiin tehtäviin vastuu annettavasta konsultaatiopalvelusta tai sen koordinaatiosta on nimenomaan tällä organisaatiolla. Akuuteissa ja epäselvissä kemikaaliuhkatilanteissa tilanne ei aina ole näin selkeä. Näissä tilanteissa vastuu annettavan asiantuntija-avun koordinaatiosta kuuluu Työterveyslaitokselle ja Kansanterveyslaitokselle, jotka ylläpitävät C-osaamiskeskuksen päivystysjärjestelmää. 6.3. Osaamiskeskuksen osapuolten yhteistoiminta C- uhkatilanteissa Kemikaaliuhkatilanteen luonteen mukaan voivat johtovastuussa olla pelastusviranomainen, poliisiviranomainen tai terveysviranomainen. Poliisi johtaa erityisesti sellaisia kemikaaliuhkatilanteita, joissa epäillään rikosta. Rikollisia toimintatapoja vaarallisten kemikaalien suhteen ovat esimerkiksi salakuljetus, laiton välittäminen, laiton valmistaminen, niillä uhkailu, levittäminen tai näiden valmistelu ja yritys. Näitä tilanteita varten poliisilla on oma valtakunnallinen päivystävä NBC/laiton laboratorio asiantuntijayksikkö (ns. labra 1). Tämä poliisin yksikkö kuuluu yhtenä osapuolena C- osaamiskeskukseen ja se voi tarvittaessa pyytää osaamiskeskuksen muilta osapuolilta tukea esimerkiksi kemiallisessa analytiikassa, vaaraominaisuuksien selvittämisessä tai riskinarvioinnissa sen mukaan, mistä paras asiantuntemus kulloiseenkin ongelmaan löytyy. Akuutissa tilanteessa korostuu yhteistyö eri osapuolten kanssa. Pelastusviranomaisjohtoisissa äkillisissä kemikaalionnettomuuksissa ja terveysviranomaisjohtoisissa ympäristöterveyden kemiallisissa vaaratilanteissa (tai niitä epäiltäessä) osaamiskeskus antaa viranomaisen pyynnöstä asiantuntija-apua mm. kemikaalin tunnistamiseksi, sen vaaraominaisuuksien selvittämiseksi sekä kenttäepidemiologisessa selvitystyössä, terveysriskien arvioinnissa ja riskiviestinnässä. Terveysuhkien C-toiminnan kenttäryhmät perustetaan Työterveyslaitoksen alueellisiin toimipisteisiin. Tilanteen niin vaatiessa, tapahtumapaikkaa lähinnä sijaitseva kenttäryhmä tulee tarvittaessa paikanpäälle tekemään ensiarvion tilanteesta, ottamaan näytteitä, ohjaamaan epide- 17

miologista selvittämistä ja kokoamaan alustavaa tietoa riskinarviota varten kulloisessakin tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla. Se, mikä osapuoli osaamiskeskusverkostossa on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaisin antamaan asiantuntijaohjausta, riippuu tilanteen luonteesta. Usein tarvitaan osapuolten työskentelyä yhdessä. Asiantuntija-apua koskevan pyynnön paikalliselta viranomaiselta vastaanottanut henkilö ottaa yhteyttä osaamiskeskuksen muihin osapuoliin sen mukaan keitä tilanteen voidaan katsoa koskevan. Tällä tavoin erityisasiantuntemus esimerkiksi EVIRA:ssa, VERIFIN:ssä ja puolustusvoimien asiantuntijayksiöissä saadaan tarvittaessa mahdollisimman nopeasti käyttöön. Myrkytystietokeskus ohjaa uhrien lääkinnällistä hoitoa. C-osaamiskeskuksen työnjaon eri tyyppisissä kemikaaliuhkatilanteissa voidaan ajatella jakautuvan seuraavasti: Työterveyslaitos (TTL) kykenee antamaan viranomaisille apua erityisesti teollisuuskemikaaleja koskevissa kemikaaliuhkatilanteissa; näille TTL:ltä löytyy kattava analytiikka sekä tietoa terveysvaikutuksista ja terveysriskien arvioinnista. Kenttäepidemiologiasta TTL:llä ei ole riittävästi osaamista, mutta tarvittava kompetenssi löytyy Kansanterveyslaitokselta (KTL). Erityisesti KTL:n infektioepidemian osastolla on vankka tietotaito epidemiaselvitystoiminnasta. KTL:n erityisosaamisalueeseen kuuluvat myös ympäristönäytteiden kemiallinen analytiikka, etenkin dioksiinin, PCB:n, haihtuvien aromaattisten ja kloorattujen hiilivetyjen analytiikka, sekä epäillyt juomavesivälitteiset kemikaaliuhkatilanteet. EVIRA:n osaamisalueeseen kuuluvat erityisesti eläinperäisten elintarvikkeiden sisältämien kemikaalien valvonta ja riskinarviointi, joten elintarvikevälitteiset kemikaaliuhkatilanteet ovat EVIRA:n vastuualuetta. EVIRA tekee kemiallista analytiikkaa eläinkudosnäytteistä ja elintarvikkeista ja sillä on myös erityisasiantuntemusta toksiineista. Myrkytystietokeskuksella on merkittävä valtakunnallinen rooli hoito-ohjeiden antajana kemikaalimyrkytystilanteissa ja sillä on myös rajalliset mahdollisuudet tehdä myrkytysten epidemiologista seurantaa (myrkkyturvatoimintaa) Suomessa. Myrkytystietokeskuksella on pääsy kemikaalien tuoterekisteriin (KETU), jossa on tiedot Suomen markkinoilla olevista ja olleista kemikaaleista. KRP:n NBC/laiton laboratorio asiantuntijayksikkö on vastuussa tilanteista, joissa epäillään rikosta. Jauhekirjetapaukset ovat hyvä esimerkki tällaisista tilanteista. Puolustusvoimien yksiköissä on erityisosaamista kemikaalien aiheuttamien joukkomyrkytysten hoidossa, 18

torjunnassa ja dekontaminaatiossa, tiedustelussa sekä kenttänäytteenotossa ja nopean toiminnan operatiivisessa analytiikassa aineen tunnistamiseksi. Puolustusvoimat osallistuu pelastustoimintaan ja antaa virka-apua siviiliviranomaisille pyydettäessä. Virka-apuna Puolustusvoimat voi antaa tarvittavaa kalustoa ja henkilöstöä. Tällaista virka-apua varten Puolustusvoimilla on oma hälytysjärjestelmänsä. Virka-apua koskevia paikallisia yhteistyösopimuksia voidaan myös tehdä etukäteen ja joillakin paikkakunnilla on näin jo meneteltykin. VERIFIN:n rooliin kuuluu kemiallisten aseiden kieltosopimuksen määrittelemien aineiden analytiikka. STTV:llä on asiantuntemusta kemikaalien terveysvaaroista sekä palo- ja räjähdysvaaroista. STTV myös ylläpitää kemikaalien tuoterekisteriä (KETU-rekisteri), jota voidaan akuutissa tilanteessa tarvita tuotteiden sisältämien haitallisten ainesosien selvittämiseksi. Lisäksi STTV:stä löytyy muualta hankalasti saatavilla olevaa tietoa torjunta-aineiden ja biosidien terveydelle haitallisista ominaisuuksista. STTV:llä on myös toimivat yhteydet muiden EU-maiden kemikaaliviranomaisiin sekä komission ylläpitämiin rekistereihin erilaisten tapausten selvittämiseksi tai tietojen saamiseksi. Pelastusopistolla on asiantuntemusta erityisesti kemikaalionnettomuuksien torjuntataktiikkaa ja torjuntatoimia koskevissa asioissa, sekä teollisesti käytössä olevien kemikaalien käyttäytymisestä onnettomuustilanteissa. Pelastusopistossa laaditut TOKEVA-ohjeet (torjuntaohjeet kemikaalien vaaratilanteisiin) toimivat ensisijaisina palokunnan toimintaohjeina kemikaalionnettomuustilanteissa. Lisäksi Pelastusopistolla on käytössään useita viranomaiskäyttöön tarkoitettuja ja kaupallisia tietolähteitä erityisesti tavanomaisia onnettomuustilanteita varten. 7. Tehdyt ja suunnitteilla olevat toimenpiteet Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen kehittämiseksi 7.1. Hallinnolliset toimenpiteet C-osaamiskeskuksen aseman virallistamiseksi ja osapuolten sitouttamiseksi toimintaan 7.1.1. Aseman virallistaminen ja osaamiskeskuksen vastuiden määrittäminen Osaamiskeskuksen virallistamisessa määritellään osaamiskeskuksen asema terveydenhuoltojärjestelmässä, tehtävät ja vastuut. Tätä määrittelyä on tehty uusittuun Yhteiskunnan elintärkeiden 19

toimintojen turvaamisen strategiaan (23.11.2006). Tämän strategian viitoittamana osaamiskeskus tullaan rakentamaan olemassa olevien organisaatioiden varassa toimivaksi yhteistyöverkostoksi, jonka tehtäviin kuuluvat sekä valtakunnallisen C-valmiuden kehittäminen että asiantuntijapalvelun tarjoaminen viranomaisille vakavissa kemiallisissa uhkatilanteissa. Sen tavoitteena on tyydyttää ensisijaisesti terveydenhuollon tarpeet, mutta samalla se tukee myös muita viranomaistahoja (poliisi-ja pelastustointa, tullia sekä rajavartiolaitosta). Vastuu kemiallisten vaaratilanteiden hoitamisesta on ensisijaisesti paikallisella viranomaisella. Paikallisviranomaisen pyytäessä asiantuntija-apua osaamiskeskuksella on velvollisuus antaa sitä parhaan kykynsä mukaan. Osaamiskeskus vastaa neuvojensa ja toimenpiteittensä asianmukaisuudesta (asiantuntijavastuu). On kuitenkin huomioitava, että tilanteet sisältävät rajoituksia ja epävarmuuksia ja että puutteelliset tiedot voivat aluksi johtaa jopa vääriin johtopäätöksiin. Osaamiskeskuksen osapuolilla on lainsäädännöllisen asemansa ja yhteiskunnallisten tehtäviensä perusteella omat määritellyt osaamisalueensa. Kun tilanne kuuluu selkeästi jonkin osaamiskeskuksen osapuolen luontaisiin tehtäviin vastuu annettavasta konsultaatiopalvelusta tai sen koordinaatiosta on nimenomaan tällä organisaatiolla. Akuuteissa ja epäselvissä kemikaaliuhkatilanteissa tilanne ei aina ole työjaon osalta varsinkaan alkuvaiheessa selkeä. Näissä tilanteissa viranomaisille annettavan asiantuntija-avun koordinaatiosta huolehtivat Työterveyslaitos ja Kansanterveyslaitos, jotka ylläpitävät C- osaamiskeskuksen päivystysjärjestelmää (ks. kohta 7.2.1). Muut verkoston osapuolet antavat asiantuntija-apua siltä osin kuin tilanteen hoitaminen vaatii. Työterveyslaitos koordinoi osaamiskeskuksen toimintaa, ja on velvollinen tiedottamaan osaamiskeskukseen liittyvistä asioista muita osaamiskeskuksen osapuolia. Osaamiskeskuksen osapuolista koostuu osaamiskeskuksen ohjausryhmä, joka kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa ja toimii yhtenä tietojenvaihtofoorumina. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä sen alainen poikkeusolojen terveydenhuollon neuvottelukunta ja erityisesti sen NBC-jaosto osallistuvat myös C- osaamiskeskuksen toiminnan kehittämiseen ja arviointiin. 7.1.2. Osapuolten sitouttaminen C-osaamiskeskuksen jäsenorganisaatiot ovat yhteistoimintasopimuksella sitoutuneet C- osaamiskeskustyöhön. Tämä työ pitää sisällään sekä valtakunnallisen C-valmiuden kehittämistehtävän että toisaalta konsultaatioavun antamisen paikallisviranomaisille erityyppisissä väes- 20

tön terveyttä uhkaavissa kemikaaliuhkatilanteissa kunkin organisaation luontaisen osaamisalueen mukaisesti. Tähän liittyy myös C-osaamiskeskuksen päivystysjärjestelmän ylläpito (ks. kohta 7.2.1.). Tätä 17.4.2006 toimintansa aloittanutta kemiallisten terveysuhkien päivystysjärjestelmää ylläpitävät Työterveyslaitos ja Kansanterveyslaitos. 7.2. Kehittämistoimenpiteet 7.2.1. Osaamiskeskuksen päivystys- ja hälytysjärjestelmä Osaamiskeskuksen ympärivuorokautisen päivystys- ja hälytysjärjestelmän kautta tilanteesta vastuussa olevat viranomaiset voivat saada nopeasti asiantuntija-apua väestön terveydelle vaaraa aiheuttavassa kemiallisessa uhkatilanteessa. Tämä ympäristöterveyden C-tilanteiden päivystys- ja hälytysjärjestelmä aloitti toimintansa 17.4.2006 ja sitä ylläpitävät Työterveyslaitos ja Kansanterveyslaitos yhteensä 7 viikoittain vaihtuvan päivystäjän voimin. Päivystäjä vastaa avunpyynnön vastaanottamisesta ja ensivaiheen hoitamisesta, mihin kuuluu muiden asiantuntijoiden konsultointi sen mukaisesti, kenen tietotaitoa ko. tilanteen hoitamisessa tarvitaan. Tämän tehtävän suorittamiseksi osaamiskeskuksen päivystäjän tulee omata riittävän laaja-alaiset tiedot erityyppisistä kemiallisista vaaranaiheuttajista ja erityyppisten vaaratilanteiden selvittämisen periaatteista. Kukin osaamiskeskuksen osapuoli on velvollinen antamaan oman organisaationsa yhteyshenkilöiden tiedot päivystäjälle muiden asiantuntijoiden tietotaitoa vaativien tilanteiden varalle. Muilla osaamiskeskukseen sitoutuneilla organisaatioilla ei kuitenkaan ole osaamiskeskuksen puitteissa päivystysvelvoitetta. Tilanteen niin vaatiessa, paikalle voidaan hälyttää alueellinen terveysuhkien C-toiminnan kenttäryhmä esimerkiksi näytteiden keräystä varten. Nämä kenttäryhmät koostuvat Työterveyslaitoksen alueellisten toimipisteiden kokeneista kenttätyötä tehneistä työhygienian asiantuntijoista, jotka saavat koulutuksen toimintaan akuuttionnettomuuksissa ja niiden jälkihoidossa. Vaikka osaamiskeskuksen päivystys- ja hälytysjärjestelmän perustuu tällä hetkellä tavallisten matkapuhelinten käyttöön, tulevaisuudessa tätä tehostetaan ja varmennetaan ottamalla käyttöön VIRVE. 21

7.2.2. Perustavien laitosten (TTL, KTL, EVIRA) operatiivinen toimintaohje Perustavat laitokset (TTL, KTL ja EVIRA) ovat tehneet operatiivisen toimintaohjeen kemiallisten uhkatilanteiden varalle. Tämä toimintaohje käsittää yleisen Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskusta ja sen toimintaa käsittelevän osan sekä laitoskohtaisen osan, jossa jokainen määrittelee toimintatapansa kemikaaliuhkatilanteissa omien luontaisten tehtäviensä pohjalta. Työterveyslaitoksen kohdalla tässä toimintaohjeessa määritellään perustettavien terveysuhkien C-toiminnan kenttäryhmien toimintaperiaatteet. Työterveyslaitoksen operatiivinen toimintaohje valmistui alkuvuodesta 2006. 7.2.3. Työkalut 7.2.3.1.Kemiallisissa uhkatilanteissa tarvittavia palveluja tarjoavien C- asiantuntija- ja analytiikkayksiköiden kartoitus Kemiallisissa uhkatilanteissa tarvittavia palveluja tarjoavien C-asiantuntija- ja analytiikkatahojen kartoitus on tehty kesällä 2005 ja se on koottu pdf-muotoiseksi tiedostoksi, josta on mahdollista hakea kemikaalikohtaisesti kulloisenkin tilanteen hoitamiseen parhaat valtakunnalliset asiantuntijat. Kartoituksesta on kaksi versiota; ei-julkinen C-osaamiskeskuksen käytössä oleva versio ja viranomaiskäyttöön jaettava versio. Arkaluontoiseksi katsottu tieto löytyy vain C- osaamiskeskuksen käytössä olevasta versiosta. Työterveyslaitos tulee jatkossa hoitamaan asiantuntijatahotiedoston ylläpidon ja päivityksen. 7.2.3.2.Vakavien kemiallisten uhkien internet-sivustot (ekstranet ja internet) Vakavien kemiallisten uhkien internet-sivustot rakennetaan Työterveyslaitoksen palvelimelle ja Työterveyslaitos sitoutuu ylläpitämään ja päivittämään niitä. Sivustoista on tarkoitus rakentaa kaksiosaiset: kaikille avoin internet ja vain osaamiskeskuksen jäsenille tarkoitettu ekstranet. Internettiin tulee tietoa osaamiskeskuksesta ja siihen kuuluvista organisaatioista, toimintatavoista, tietokanta ja verkkojulkaisu asiantuntijayksiköiden kartoituksesta (ks. edellä), lisäksi sinne rakennetaan linkkejä kemikaalitietoon kuten OVA-ohjeisiin, kansainvälisiin kemikaalikortteihin, USA:n CDC:n sivuihin ja tarvittaessa lisätään yleisvalistavaa tietoa kemikaaleista ja toiminnasta kemikaalialtistumistilanteissa sekä esimerkiksi linkkejä muualla tapahtuneisiin kemikaalionnettomuuskuvauksiin. 22