Arkkitehtitoimisto Arkitekturum Oy Slussen asemakaava Natura-arvio 2013

Liite 19 Bilaga 19 Arkkitehtitoimisto Arkitekturum Oy Slussen asemakaava Natura-arvio 2013 Luontotieto Keiron Oy Kala- ja vesitutkimus Oy 11.12.2013

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Selvitysalueen yleiskuvaus, aineisto ja epävarmuustekijät... 2 3 Hankkeen kuvaus... 4 4 Hankkeen vaikutusalue ja suhde Natura-alueeseen... 6 5 Muut Siuntionjoen Natura-alueen hankkeet... 7 6 Siuntionjoen Natura 2000-alueen luonnonolot... 8 6.1 Natura-tietolomake... 8 6.2 Natura luontotyypit Pikkalanjoella... 9 6.3 Saukko... 10 6.4 Linnut... 12 6.5 Taimen ja vimpa Siuntionjoen vesistöalueella... 12 6.6 Muu lajisto... 14 6.7 Siuntionjoki ja Pikkalanlahti, nykytilanteen kuvaus... 14 7 Hankkeen vaikutukset ja niiden merkittävyys... 16 7.1 Hankkeen välittömiä vaikutuksia... 16 7.2 Hankkeen välillisiä vaikutuksia... 17 7.3 Vaikutukset luontotyyppeihin... 18 7.4 Vaikutukset saukkoon... 18 7.5 Vaikutukset taimeneen ja vimpaan... 20 7.6 Vaikutukset muihin direktiivilajeihin... 20 7.7 Vaikutukset linnustoon... 20 8 Vaikutusten merkittävyyden arviointi... 23 9 Vaikutuksia lieventävät toimenpiteet... 24 10 Seuranta... 25 11 Johtopäätökset... 26 12 Lähteet... 28 Liitteet Liite 1. Kaavan vaikutukset arvokkaaseen linnustoon Pikkalanjoella ja Pikkalanlahdella. Liite 2. Natura arvio Slussen kalat Kansikuva Näkymä pohjoiseen Pikkalanjoelle, täytetyn jokiuoman kohdalta. SP 1

1 Johdanto Siuntionjoen Natura-alueen alajuoksulle Siuntion Störsvikin itäosaan on asemakaavoituksen avulla suunniteltu uutta asuinrakentamista. Noin 300 uutta asukasta mahdollistava asemakaavaehdotus hyväksyttiin kunnanvaltuustossa 5.9.2011. Helsingin seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa ry ja Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys ry valittivat Hallinto-oikeuteen päätöksestä, koska he katsoivat selvitysten olevan riittämättömiä eikä Pikkalanlahden FINIBAaluetta ollut huomioitu eri kaavavaiheissa. Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 12/0922/5 annettu 26.10.2012 kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen kaavaehdotuksen hyväksymisestä. Perusteluissa mainitaan, että hanke edellyttää luonnonsuojelulain 65 mukaisen arvioinnin tekemistä ja riittävät selvitykset luonnonarvojen vaalimisen (MRL 9 ja 54 2 mom.) arviointiin. Tämän jälkeen maanomistajat päättivät valmistella kaavoitusta uudestaan. Kaavoittaja Fredrik Lindberg pyysi Luontotieto Keironia tekemään tarvittavat lisäselvitykset ja Natura-arvioinnin päivitettävän kaavatyön perusteeksi. Tässä työssä ohjeistuksena Natura arvioinnin laadinnalle on käytetty julkaisua Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003). Lisäksi on hyödynnetty julkaisua Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa erityisesti saukon osalta (Sierla ym. 2003) Työn ohjausryhmään on kuulunut arkkitehti SAFA Fredrik Lindberg Arkitekturum Oy:stä. Natura-arvioinnin ovat laatineet biologit, FM Anu Luoto ja FM Susanna Pimenoff sekä tutkimusjohtaja Ari Haikonen Kala- ja vesitutkimus Oy:stä. Lintuasiantuntija Tuomas Seimola on osallistunut arviointiin lintujen osalta. Työtä on ohjannut biologi, FM Susanna Pimenoff Luontotieto Keiron Oy:stä. 2 Selvitysalueen yleiskuvaus, aineisto ja epävarmuustekijät Nykytilanteessa metsäinen Slussenin asemakaava-alue (30 ha) on lähes rakentumaton. Rinne viettää Pikkalanlahteen ja Pikkalanjokeen. Talousmetsänä hoidettu alue on puustoltaan melko väljää, keski-ikäistä tai nuorta, pohjoisessa metsä on avohakattu. Rantaa suojaa tervalepikko tai rantapuusto. Siuntionjoen alaosassa sijaitseva Pikkalanjoki virtaa Vikträskiltä mereen Pikkalanlahteen. Vikträskin ja meren välillä on hyvin vähäinen korkeusero, eli Vikträsk on aiemmin ollut merenlahti ja Pikkalanjoki tämän fladan suu. Slussenin kohdalla sijaitsee pieni venevalkama ja Pikkalanjoen säännöstelypato. Pato on rakennettu Kirkkonummen Båtvikissä toimivien teollisuuslaitosten tarpeisiin, jotta ne saavat Pikkalanjoesta pumpattua makeaa vettä teollisuusprosesseihin. Joen suulla pienen venevalkaman yhteydessä on pienimuotoista yritystoimintaa melontakeskuksen ja kesäkioskin muodossa. Venevalkaman venemäärä on lisääntynyt muutamilla veneillä vuodesta 2003 (Fredrik Lindberg, suull. tieto 10/2008). Veneliikenne on lisääntynyt Pikkalanjoella kymmenessä vuodessa jonkun verran, koska venelaitureita on myös Vikträskillä. Vikträskillä toimii elämysmatkailuyritys, joka vie retkeilijöitä saaristoon. Melontakeskus tuo joelle ja merelle turisteja sekä opastetuille että omatoimisille retkille. Melojille on tarjolla uusi vesiluontopolku kirkonkylältä merelle saakka. Melonta Pikkalanjoella on lisääntynyt hieman vuodesta 2004 (Krister Welander, suull. tieto 12/08). 2

Esitiedot Suomen Natura 2000 kohteet/ Uudenmaan ympäristökeskus. Siuntionjoki FI0100085, tietolomake Natura selonteko, kaavan vaikutusten merkittävyyden arvionti Pikkalanjoen Naturaalueelle. Luontotieto Keiron Oy, 2004 Epävarmuustekijät Siuntionjoen pitkänomaisesta Natura alueesta, Natura -luontotyypeistä tai niiden tilasta on melko heikot tiedot. Tiedot eivät ole paikkatietoja. Uusmaalaisesta saukkokannasta ei ole tuoretta arviointia Siuntionjoen valuma-alueella sijaitsevia hankkeita voi olla paljon Kuva 1 Kaava-alue on rajattu punaisella. Pikkalanjoen sulkupato sijaitsee joen suulla. 3

3 Hankkeen kuvaus Tässä työssä arvioidaan Slussenin asemakaavan ehdotusta 31.1.2011, ks. kuva 2. Slussenin asemakaava mahdollistaa uutta asuinrakentamista, nykyisen pienvenesataman ja pienimuotoista yritystoimintaa sekä pienlämpövoimalan. Alue sijaitsee Störsvikintien varrella, jolta alueelle tulee yksi pääliittymä. Kaava-alue on yksityisten maanomistajien omistuksessa. Kaavan toteuttaminen edellyttää maankäyttösopimusten laatimista maanomistajien ja kunnan välillä. Kunnan vesi- ja jätevesiviemäri ulottuu Slussenin alueen eteläpuolelle. Yleiskaavan mukaisesti alueelle kaavoitetaan väljähköä pientaloasumista hieman tiiviimmän kylämäisen alueosan (yleiskaavan AT-alue) ympärille. Alueelle on osoitettu 35 AO-tonttia, joista kaksi on tarkoitettu yhtiömuotoisille erillistaloille tai rivitaloille, muut ovat omakotitaloja. Kaava mahdollistaa 80-100 asunnon rakentamisen, joiden asukasmäärä voi olla yhteensä noin 300. Tarkoitus on myös luoda edellytykset ylläpitää ja kehittää Pikkalanjoen padon vieressä olevaa pienvenesatamaa ja tarjota sen läheisyydessä mahdollisuudet pienimuotoiselle palvelutarjonnalle ja yritystoiminnalle. Kaavassa mahdollistetaan venepaikkojen määrän lisäys, joskaan siitä ei ole tarkemmin määrätty. ET-alueelle on mahdollista rakentaa uusiutuvaan energiaan perustuva pieni lämpölaitos ja/tai yhteiskunnallista huoltoa ja jätteiden lajittelupiste. 4

Kuva 2 Tässä työssä arvioitavana oleva asemakaavan ehdotus 31.1.2011. Länsirajalla kulkee Störsvikintie, itärajalla Pikkalanjoki. Laaditun miljöösuunnitelman mukaan Pikkalanjoen ranta-alue ja merenranta muodostavat tärkeän maisemakokonaisuuden. Pikkalanjoki ja sen vehreät törmät ovat tärkeitä alueen ulkonäön kannalta. Tavoitteena kaavassa on säilyttää ranta-alueiden käyttö yleisinä virkistysalueina ja samalla suojata rantojen luontoarvoja. 5

4 Hankkeen vaikutusalue ja suhde Natura-alueeseen Kaava-alue sijaitsee Siuntionjoen alajuoksulla jokisuussa aivan Natura-alueen eteläosan kupeessa. Kaava-alue sivuaa Natura aluetta noin 800 metrin matkalla Pikkalanjoen alajuoksulla. Kaavan vaikutusalue kohdistuu välittömästi suojellun joen ranta-alueeseen ja vesialueeseen pienen venesataman johdosta. Välilliset vaikutukset voivat ulottua kaava-alueen lähiseudulle, mutta eniten Natura-suojelun ulkopuoliselle Pikkalanlahdelle. Koko Siuntionjoen pituus on n. 48 km, valuma-alueen suuruus (F) on 482,94 km 2 ja järvisyys (L) on 5,23 %. Siuntionjoki saa alkunsa Vihdin Enäjärvestä ja se laskee Suomenlahden Pikkalanlahteen. Kuva 3 Siuntionjoen Natura 2000 alue. Kaava-alue sijainti on merkitty punaisella ympyrällä, Natura-alueeseen vihreät jaksot vesistöstä. (Kuva Uudenmaan ympäristökeskuksen sivuilta http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=10974&lan=fi ) 6

Kuva 4 Hankkeen vaikutusalue Pikkalanjoen suulla on merkitty sinisellä pystyviivoituksella. 5 Muut Siuntionjoen Natura-alueen hankkeet Suoraan Siuntionjoen Natura-alueeseen rajautuvia asemakaavahankkeita ei ole käynnissä. Yleis- ja osayleiskaavoja sijoittuu myös Natura-alueen rajalle. Näiden kaavojen rakentamista ohjaava vaikutus voi olla merkityksellinen Natura-alueen luontoarvoille, mikäli alueen rajalle osoitetaan uutta rakentamista. Rakentaminen vähentää peltopinta-ala mikä vaikuttaa ravinnekuormituksen. Toisaalta rakentaminen lisää eläimistöön kohdistuvaa häiriötä. Yleis- tai osayleiskaavan perustella toteutettavasta rakentamisesta ei ole tällä hetkellä tietoa. Louhintahanke Stallmossabergetin ympäristössä sijoittuu kaava-alueesta koilliseen noin kilometrin etäisyydelle. Louhinta on saanut lainvoimaisen luvan oikeuskäsittelyssä maaliskuussa 2013. Oikeuden päätöksessä kiinnitettiin huomiota meluvaikutuksiin, mutta katsottiin, ettei Natura-vaikutuksia ole, koska hanke sijaitsee etäällä Natura-alueesta. Etäisyys jokeen on noin 800 metriä. Louhoksen hulevedet johdetaan Pikkalanjokeen aivan joen suulle pienvesiä pit- 7

kin. Louhinta-alueen liikenne johdetaan Vanhalle Kuninkaantielle, josta lähin etäisyys joelle on noin 200 metriä. Vihdin jätevedenpuhdistamon tulevaisuudesta päätetään pian. Nykytilanteessa puhdistamon vedet virtaavat Siuntionjokeen ja kuormittavat Risubackajokea ja Karhujärveä typpikuormituksella. Karhujärven typpikuormituksesta 15 % on peräisin puhdistamolta, alempana erittäin hajakuormitetussa vesistössä vaikutus laimenee. Puhdistuksen tulevaisuuden vaihtoehtoina on tehostaa nykyisen puhdistamon puhdistustehoa tai siirtää jätevedet Espoon rakennettavalle jätevedenpuhdistamolle Blominmäkeen. Huomioiden jätevesien määrän nousu Nummelassa, ravinnekuormitus pysyisi samana vaikka puhdistustehoa nostettaisiin. Nopeimpia tuloksia Siuntionjoen vedenlaadussa voisi saada vain siirtämällä jätevedet Espooseen (Mettinen 2012). Siuntion siirtoviemäri Kirkkonummelle on rakenteilla. Viemäriputki tulee kulkemaan Pikkalanlahden halki Kirkkonummen Strömsbyhyn. Viemäri rakennetaan merenpohjaan välille Störsvik Marseudden-Strömsby. Lupapäätöksessä on useita lupaehtoja koskien vedenalaista rakentamista, kuten rakentamisen ajoitus lintujen pesimäkauden ulkopuolelle (Länsi-Suomen ympäristölupavirasto 2005). Kesän 2013 maastotöissä havaittiin, että viemärilinjaus oli rakennettu Strömsbyn puolella liito-oravametsään. 6 Siuntionjoen Natura 2000-alueen luonnonolot 6.1 Natura-tietolomake Siuntionjoen vesistö kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Suomen ympäristöhallinto (SY- KE 2009) kuvaa aluetta seuraavasti: Natura-alueeseen kuuluu Siuntionjoen pääuoman ja kuuden sivujoen vesialueita, joilla suojelutavoitteet on tarkoitus toteuttaa vesilain nojalla. Natura-alue alkaa Siuntionjoen suulta Pikkalanlahdelta ja jatkuu pääuomassa Kvarnbyn Sågarsforsille asti. Pääuomassa on alajuoksulla kaksi järvimäistä laajentumaa, Vikträsk ja Tjusträsk, jotka ovat mukana Natura-alueessa. Sivu-uomista mukana ovat Degermossenilta Sjundbyhyn laskeva puro, Kynnarträskistä Tjusträskiin laskeva lyhyt puro, Lillträskistä Kvarnbyhyn laskeva puro sekä suurempi sivujoki Kirkkojoki, joka Munksinkosken jälkeen jakautuu useampaan osaan. Näistä uomista mukana ovat Lempanså ja Aiskosbäcken. Siuntionjoki on luonnontilaisimpina säilyneitä jokivesistöjä Uudellamaalla. Se on ainoa ympäristöministeriön asettaman Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän ehdottama erityissuojeltava jokivesistö Uudellamaalla. Siuntionjoki on luontaisesti savisamea jokivesistö. Veden laatua heikentävät etenkin hajakuormitus sekä jätevedet. Joen pääuoma on Kvarnbystä Kirkkojoen yhtymäkohtaan saakka uomaltaan hyvin luonnontilainen ja siinä on muutamia koskikohtia. Etenkin itäranta on monin paikoin jyrkänteinen ja lehtokasvillisuuden vallitsema. Myös sivupuro Lempanså ja Aiskosbäckenin latvaosat ovat varsin luonnontilaisia ja runsaasti meanderoivia. Muualla jokiuomat on enimmäkseen peltojen keskellä ja osin perattuja. Siuntionjoen laakso on myös maisemallisesti erittäin merkittävä. Se kuuluu valtioneuvoston määrittelemiin valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Joki on tärkeä myös tutkimukselle ja opetukselle. Broändassa Vikträskin lähistöllä toimii luontokoulu. 8

Natura-alue on erittäin tärkeä sekä luontotyyppien että lajien suojelun kannalta. Joki on yksi harvoista Uudenmaan joista, joissa vielä on jäljellä luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta. Meritaimenen alkuperäiskannat on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Siuntionjoki on suojeltu jokiluontotyyppien, saukon ja kuningaskalastajan sekä laulujoutsenen perusteella. Natura alueella esiintyy luontodirektiivin luontotyypeistä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium kasvillisuutta. Saukko on luontodirektiivin liitteiden II ja IV-laji ja se on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) ja Uudellamaalla vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Siuntionjoki on Natura alueiden perustamisen aikoihin arvioitu saukon tärkeimmäksi esiintymisalueeksi Uudellamaalla. Lintudirektiivin liitteen I lajeista Siuntionjoen Natura alueella esiintyy kuningaskalastaja ja laulujoutsen. Tietolomakkeella mainitaan, että joessa aiemmin esiintynyt jokihelmisimpukka eli raakku, ja vuollejokisimpukka, saattavat olla hävinneitä. Lajit kuuluvat luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Sittemmin kartoituksia näistä lajeista on tehty ja ainakin vuollejokisimpukkaa tiedetään esiintyvän joessa (Ljungberg 2011). Muu lajisto, joka on mainittu tietolomakkeella, mutta jotka eivät varsinaisesti ole suojeluperusteita ovat: muuttolinnuista koskikara, kaloista meri- ja purotaimen, vimpa sekä putkilokasveista Skogsforsenilta havaittu purosätkin ja Tjusträskillä kasvava suomenlumme. Siuntionjoen Natura 2000 alueeseen kuuluu vain vesialueita, ja suojelutavoitteet toteutetaan vesilain nojalla vesioikeudellisessa lupaharkinnassa. Tavoitteena on säilyttää vielä varsin luonnontilaiset jokiosuudet hydrologialtaan ja veden ja pohjan laadultaan sellaisina, etteivät luontotyyppien ja eliölajien suojeluarvot vaarannu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uhanalaisen meritaimenen alkuperäiskannan ja saukon elinympäristöjen suojeluun. Natura alueen pinta-ala on n. 300 hehtaaria ja jokiuomien yhteenlaskettu pituus 48 km. (ymparisto.fi) 6.2 Natura luontotyypit Pikkalanjoella Siuntionjoen Natura-alueella esiintyy kahta Natura luontotyyppiä: vuorten alapuoliset tasankojoet sekä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit. Näistä ensimmäiseen kuuluvat Suomessa pikkujoet ja purot sekä suurempien jokien laajuudeltaan pienet kohteet esim. kosket, joissa on edustavaa sammalkasvillisuutta. Siuntionjoen alueella tätä luontotyyppiä esiintyy lähinnä joen yläjuoksulla, koskialueilla sekä sivupuroissa. Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ovat edellä mainittua luontotyyppiä laajempia vesistökokonaisuuksia. Jokireitit ovat vaihtelevia ja niissä on erilaisia osuuksia mm. koskia, suvantoja ja pieniä järviä. Pikkalanjoki edustaa näistä luontotyypeistä luonnontilaisen jokireitin alajuoksua. Pikkalanjokea ei voida pitää luonnontilaisena, sillä sitä on ruopattu ja rantoja pengerretty aikojen kuluessa. Jokisuussa sijaitseva säännöstelypato vaikuttaa joen virtaukseen ja ajoittain vesi on seisovaa. Säännöstelypadon tavoitteena on estää suolaisen murtoveden virtauksen Pikkalanlahdelta jokiuomaan. Vähäisen virtaaman aikana säännöstelypato on siksi suljettuna, lukuun ottamatta veneiden läpikulkuhetkiä. Luontotyyppi kuvauksessa lueteltuja ilmaversoisia ja kelluslehtisiä vesikasveja ei luontoselvityksen yhteydessä havaittu. Vesikasvillisuus oli muutoin- 9

kin niukkaa. Lajistosta mainituista kalalajeista meritaimen nousee Siuntionjokeen, mutta säännöstelypato aiheuttaa ainakin osittaisen nousuesteen lajille. Kuva 5 Pikkalanjoen rannat kasvavat suuria tervaleppiä, jotka kurottautuvat veden ylle. AL 6.3 Saukko Tämän Natura-alueen suojeltuihin lajeihin kuuluva saukko esiintyy Siuntionjoessa lisääntyvänä kantana. Siuntionjoessa saukko säilyi myös 1970- ja 80-luvuilla, kun kanta muualla Länsi- Uudellamaalla heikentyi ja saaristosta peräti hävisi muutamaksi vuosikymmeneksi (Torsten Stjernberg, suull. tiedonanto, Stjernberg & Hagner-Wahlstén 1994). Siuntionjoki on toiminut saukolle ns. lähtökantana, josta poikasia on levinnyt muualle. Saukosta on tehty havaintoja sekä kaavan valmisteluaineistojen kartoituksissa että muissa yhteyksissä. Havainnot selostetaan tarkemmin täydentävässä luontoselvityksessä 2013 (Luontotieto Keiron 2013). Saukko on yöaktiivinen näätäeläimiin kuuluva nisäkäs, joka on vahvasti sidoksissa virtavesiin. Vedessä nopeasti liikkuva saukko saalistaa kalaa, sammakoita ja rapuja. Saukon havaitsee helpoiten sen lumijäljistä tai jätöksistä, joista voi löytää kalan suomuja ja ruotoja tai sammakoiden luita. Saukko pesii kaivamassaan luolassa, joka voi sijaita sekä kuivalla maalla että jokitörmällä. Naaras saa poikueen joka toinen vuosi joko touko-kesäkuussa tai elokuussa. Saukot ovat tunnettuja leikkisästä elämäntyylistään, johon kuuluu mm. mäenlaskua ja yhdessä temmeltämistä. Saukko sopeutuu ihmisiin melko nopeasti eikä ole kovin häiriöherkkä, mutta se suosii rauhallisia kalastuspaikkoja. Saukko esiintyy virtavesissä usein rakennetuissa ympäristöissä, jossa sen on ollut pakko sopeutua ihmisiin. Jotkut saukkoyksilöt ovat sopeutuneet ihmisen läheisyyteen niinkin hyvin, että ovat päästäneet ihmisiä päiväsaikaan jopa 25 m etäisyydelle (Janne Koskinen, suull. tiedonanto talvi 2013 Joensuun keskusta). Saukkoja arvioidaan esiintyneen 1990-luvun lopussa noin 2000-2550 yksilöä aina etelärannikolta Lappiin (Sulkava & Liukko 2007). Saukon suojelutason on arvioitu olevan hyvä (Raportti 2008). Saukko on luonnostaan pitkä-ikäinen (n. 20 vuotta), mutta nykyisin yksilöt elävät keskimäärin vain 2-5 vuotta. Saukkonaaras saavuttaa sukukypsyyden vasta 2-4 -vuotiaana, mistä johtuen kohonnut aikuiskuolleisuus vääjäämättä uhkaa saukkokantaa ja sen säilymistä. 10

Saukko onkin arvioitu uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi (Rassi ym. 2010). Saukko ilmentää hyvin virtaveden ekologista tilaa, koska se ravintoketjun huipulla kerää elimistöönsä ympäristömyrkkyjä. Saukkoon kohdistuvia nykyisiä uhkia ovat liikenne, vesiolojen muuttuminen sekä rehevöityminen. Saukkojen kuolinsyitä ovat mm. talvisin liikennekuolemat ja keväisin hukkuminen kalastuspyydyksiin (Rudbäck & Stjernberg 1999). Kolmantena kuolinsyynä ovat ankarat talvet ja nuorten saukkojen nääntyminen ilman emon hoivaa. Vuonna 1994 rannikolla tehty laaja saukkokartoitus osoitti saukon esiintyvän Länsi- Uudellamaalla ainakin Ingarskilanjoessa ja Lohjanjärven eteläosassa sekä Siuntionjoessa (Cronström & Liukko 1999). Saukkokannan levinneisyyttä ja tilaa voi tarkastella vuotuisten riistakolmiolaskentojen tuloksista, joskin saukon jäljet ovat tällä menetelmällä huonosti tulkittavissa. Jälki-indeksi on Uudellamaalla ollut 0,2 vuonna 2009 ja vuonna 2010 ainakin Länsi- Uudenmaan osalta 0,21-0,3 välillä. Jälki-tiheys on kasvanut vuodesta 2009 vuoteen 2013 yli 30 % (Helle & Wikman 2009 ja 2010). Keironin kartoituksissa Pimenoff on havainnut saukkoa vuosina 2012-2013 Kirkkonummelta, Siuntiosta ja Inkoosta useista virtavesistä. Näistä menetelmiltään huonosti vertailtavista havainnoista voi kuitenkin päätellä, että saukko on palannut viime vuosikymmeninä Länsi-Uudenmaan sopiviin vesistöihin. Sillä on todennäköisesti lisääntyvää kantaa useissa vesistöissä Siuntionjoen lisäksi. Kuva 6 Usean yksilön saukkoperhe tallentui yhden kerran 22.4.2013 riistakameraan, jonka sijainti oli sulkupadolla. Keiron. Saukko on EU:n luontodirektiivin mukaisesti erityissuojeltu. Saukon lisääntymis- ja levähdyspaikka on luontodirektiivin mukaisesti suojeltu luonnonsuojelulain 49 :ssä. Pikkalanjoen varressa ei tällä alavalla selvitysalueella ole sopivaa ympäristöä, jossa saukon pesäluola voisi sijaita veden yläpuolella. 11

6.4 Linnut Linnuista Natura 2000 tietolomakkeella mainitaan kuningaskalastaja, laulujoutsen ja koskikara. Kuningaskalastaja on pieni koristeellinen lintu, joka käyttää ravinnokseen pieniä kaloja. Laji viihtyy vesistöjen äärellä ja pesii rantatörmiin kaivertamissa pesäkoloissa. Kuningaskalastaja on Suomessa erittäin harvalukuinen, pesiviä pareja on vuosittain noin 10-20. Kuningaskalastajaa tavataan Siuntionjoen alueelta ja se käyttää myös Pikkalanjokea ruokailualueenaan. Lajin pesäpaikaksi soveltuvaa hiekkapitoista rantatörmää ei ole Pikkalanjoella. Niinä vuosina jolloin laji alueella pesii, sijaitsee pesäpaikka ylempänä Siuntionjoen varressa. Lajista tehtiin havaintoja Slussenin asemakaavan luontoselvityksen lintukartoitusten yhteydessä (Luontotieto Keiron 2013), ja on ilmeistä että padon yläpuolinen suvantoalue on lajille säännöllinen ruokailualue. Laulujoutsen on viime vuosien aikana runsastunut huomattavasti etelärannikolla myös pesimälajina. Siuntionjoella lajia tavataan muuttoaikana mm. Tjusträsketillä, jossa keväisin levähtää suuria laulujoutsenparvia. Varsinaisessa jokiympäristössä laji ei pääsääntöisesti viihdy kuin satunnaisesta. Koskikara on muuttolintu, jonka kesäiset pesimäpaikat ovat pääosin Pohjois-Suomen jokivesistöissä. Laji pesii satunnaisesti myös Etelä-Suomessa sopivissa koskipaikoissa. Pääosin koskikaraa tavataan eteläisen Suomen virtavesissä talvisaikaan. Koskikaraa tavataankin talvisin kalastelemasta Siuntionjoen koskipaikoilta kuten Sjundbyn- ja Kvarnbynkoskilta. Lajista ei ole havaintoja Pikkalanjoen alueelta, vaikka säännöstelypadolla on sula talvisin. 6.5 Taimen ja vimpa Siuntionjoen vesistöalueella Siuntionjoen vesistöalueella lisääntyy tiettävästi kaksi merivaelteista kalalajia: lohikaloihin kuuluva meritaimen ja särkikaloihin lukeutuva vimpa. Viimeisimmässä Suomen uhanalaisten lajien listauksessa meritaimenen uhanalaisuusluokitusta nostettiin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi. Vimman puolestaan katsottiin muuttuneen vaarantuneesta elinvoimaiseksi lajiksi (Rassi ym. 2010). Taimen Meritaimen vaeltaa merestä joen koskipaikkoihin lisääntymään. Siuntionjoella taimenien nousu tapahtui elo-lokakuussa, huipun ollessa syyskuussa (Saura 2001). Taimenen kutualustana on kasvillisuudesta ja muusta aineksesta puhtaat kivi- ja sorapohjat, jossa mädinkehitys tapahtuu. Vantaanjoessa taimenen kudun on havaittu ajoittuvan lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun (Haikonen ja Karppinen 2009, Karppinen ja Haikonen 2010). Muutaman jokivuoden jälkeen poikaset vaeltavat mereen, josta ne sukukypsyyden saavutettuaan palaavat synnyinjokeensa kutemaan. Taimenen poikaset laskeutuvat joesta mereen keväällä. Läheisellä Ingarskilanjoella poikasvaellus ajoittuu keväisen huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Mereen vaeltavat poikaset ovat olleet 1 3 vuoden ikäisiä (Haikonen ja Tolvanen 2013). Saura (2001) on arvioinut Siuntionjoen taimenen vaelluspoikastuotannoksi nykyisin muutamia satoja vaelluspoikasia vuodessa (2001). Sauran 12

arvio lienee kuitenkin yläkanttiin uusimpien eteläsuomalaisten savisameiden jokien vaelluspoikastutkimusten perusteella (Haikonen 2013, Haikonen ja Tolvanen 2013). Kaikki taimenet eivät tee merivaellusta, vaan osa niistä tulee sukukypsiksi jo joessa ollessaan ja ne muodostavat paikallisia kantoja. Kuitenkin paikallisten taimenien poikaset saattavat lähteä merivaellukselle (Vatanen 2005). Näin Siuntionjoki voi tuottaa mereen poikasia, vaikka joessa olisi vaelluseste tai -hidaste. Nykyisin täysikasvuisista merivaelluksen tehneistä taimenista ei ole varmoja havaintoja. Taimenen poikasia tavataan Siuntionjoen sähkökalastuksissa säännöllisesti (Valjus 2009), joten taimen lisääntyy luontaisesti vesistössä. Uudenmaan ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan taimenia ei ole istutettu Siuntionjoen vesistöön vuoden 1999 jälkeen. Siuntionjoen taimenkanta muistuttaa geneettisesti lähellä sijaitsevan Ingarskilanjoen kantaa ja erottuu selkeästi laitosviljelyssä olevista kannoista (Saura 1998). Jokeen on istutettu myös Isojoesta ja Vantaanjoen Kylmäojasta peräisin olevia taimenen poikasia, jotka ovat voineet myöhemmin kutea joen alkuperäisten taimenten kanssa (Marttinen ja Koljonen 1989). Merkittävin ongelma nykytilanteessa Siuntionjoen meritaimenkannalle ja sen kehittämiselle on jokisuussa sijaitseva sulkupato, joka heikentää oleellisesti taimenen mahdollisuuksia nousta Siuntionjokeen lisääntymään. Sågarsforsin kalatien valmistuttua vuonna 2007, taimen voi nousta merestä Karhujärveen ja sieltä edelleen Palo- ja Risubackajokiin asti (Valjus 2009). Myös Siuntionjoen sivujoen Kirkkojoen on katsottu soveltuvan taimenen lisääntymisalueeksi ja sen yläpuolisessa Lempansånissa elää geneettisesti eristäytynyt paikallinen taimenkanta. Siuntionjoessa on tehty kalojen lisääntymistä tukevia kunnostuksia (Esa Lehtinen, Uudenmaan Ely-keskus, suullinen tiedonanto). Vimpa Vimmalla kutu tapahtuu keväällä pääsääntöisesti touko-kesäkuussa. Vimman poikaset vaeltavat mereen kesän ja syksyn aikana (Kaukoranta ym. 1998). Vimpa kutee voimakasvirtaisille koskialueille 50 150 sentin syvyyteen sora- ja kivikkopohjille (Saulamo ja Lehtonen 1998). Toisin kuin taimen, vimman ei mainita kaivavan kutukuoppaa mädillensä, vaan mätimunat vierivät virran mukana ja takertuvat kivien alle tai hautautuvat soraan. Vimpa ei luultavasti vaadi soraikkoja kudun onnistumiseen ja kelpuuttaa myös karkeamman kivipohjan kutualustakseen. Muutaman jokivuoden jälkeen poikaset vaeltavat mereen, josta ne sukukypsyyden saavutettuaan palaavat synnyinjokeensa kutemaan (Kaukoranta ym. 1998). Saulamon ja Lehtosen (1998) raportissa mainitaan, että Siuntionjoki on ollut merkittävää suomukalojen kalastusaluetta, ja että joen alajuoksulta sekä Vikträskistä on pyydetty vimpaa (Saulamo ja Lehtonen 1998). Viimeisin tiedossa oleva vimpahavainto on raportin mukaan peräisin vuodelta 1983, jolloin alueella tehtyyn kalastuskyselyyn ilmoitettiin kaksi kappaletta vimpoja. Läheisestä Ingarskilanjoesta saatiin vuosina 2012 ja 2013 saaliiksi runsaasti vimpoja (Haikonen 2012, Haikonen ja Tolvanen 2013). Vimman nykytilasta Siuntionjoessa ei ole tietoa. 13

6.6 Muu lajisto Siuntionjoessa mainitaan aiemmin esiintyneen myös jokihelmi- ja vuollejokisimpukkaa. Lajien kuitenkin epäillään hävinneen (Natura tietolomake). Sittemmin simpukoita on kartoitettu maastossa ja tiedot ovat tarkentuneet. Vuollejokisimpukkaa esiintyy ainakin Siuntionjoen pääuomassa Purnuksessa sekä Sågarforsissa (Ljungberg 2011). Pikkalanjoen alueella näitä lajeja ei ole todennäköisesti koskaan esiintynyt, sillä joen alajuoksu on aiemmin ollut murtovesivaikutteinen ja on sitä jossain määrin edelleen sulun avausten myötä. Molemmat mainitut simpukkalajit ovat makeanveden lajeja, jotka eivät menesty edes vähäsuolaisessa murtovedessä. Vuollejokisimpukka on luontodirektiivin II- ja IV-liitteen laji. 6.7 Siuntionjoki ja Pikkalanlahti, nykytilanteen kuvaus Vaelluskalojen esiintymistä Siuntionjoessa rajoittaa jokisuussa sijaitseva Pikkalan sulkupato (kuvat 1-3), joka on ainakin osittainen vaelluseste, sillä sitä pidetään auki vain kevättulvien ja sateisten syksyjen aikana (Toivonen 2004). Uudenmaan TE-keskuksen vuonna 2008 antaman lausunnon mukaan Pikkalanjoen padosta ei aiheudu huomattavaa haittaa jokeen nouseville kaloille. Ongelmaksi muodostuvat pienien virtaamien ajankohdat, jos ne sattuvat vaellusajankohtien yhteyteen. Pitkään jatkuessaan pieni virtaama ja siitä seuraava Pikkalanjoen padon pitkä kiinniolo saattavat aiheuttaa haittaa nouseville kaloille (Valjus 2009). Padon toiminnasta vastaavan ISS Palvelut Oy:n Peter Bergmanin kanssa 26.7.2013 käydyn sähköpostikeskustelun mukaan nykyisessä sulkuportissa ei ole vaelluksen mahdollistavaa kalaluukkua, ja että pato on ajoittain täysin suljettu. Esimerkiksi vuonna 2012 meritaimenen potentiaaliseen nousuaikaan elo-syyskuussa pato oli täysin kiinni yhtenätoista vuorokautena. Em. tietojen ja maastokäynnin perusteella on todennäköistä, että sulkupato muodostaa merkittävän haitan taimenen nousulle Siuntionjokeen. Kuva 7 Pikkalanjoen sulkupato ylävirran puolelta 4.7.2013. AH Kalastusasetuksen perusteella kalastaminen on kielletty Pikkalanjoen suulla sijaitsevassa sulussa. Kalastus on kielletty 100 metrin etäisyydellä padon alapuolella. Kalastuskieltoa rikotaan yleisesti (Keiron 2013). 14

Kuva 8 Sulkupadon mittatikun mukaan sulku oli täysin kiinni 4.7.2013. AH. Siuntionjoen kalaväylä kulkee keskellä meren selkiä. Pikkalanlahdelle on muodostettu kalaväylä, jossa kalastus on kielletty kiinteillä pyydyksillä, turvaamaan vaelluskalojen vaellus Pikkala/Siuntionjokeen (kuva 4). Yhdelle alueella kalastavalle ammattikalastajalle on myönnetty poikkeuslupia asettaa pyydyksiä myös kalaväylälle. 15

7 Hankkeen vaikutukset ja niiden merkittävyys 7.1 Hankkeen välittömiä vaikutuksia - luonnonympäristön väheneminen asuinrakentamisen tieltä - asukasmäärän lisäys n 200-300 henkilöllä - suojavyöhykkeen kaventuminen joelle ja Pikkalanlahdelle - rakentamisaikainen melu ja liikenne, ravinnekuormitus ja hulevedet kasvittomilta pinnoilta - valaistuksen lisääntyminen - ET -alueen rakentaminen joen läheisyyteen, käyttöliikenne - venevalkaman venepaikkojen määrän mahdollinen lisäys, vesirakentaminen ja ruoppaustarve - ulkoilupolun rakentaminen joen ja merenrannan läheisyyteen Asuintalojen rakentamisen myötä alueen puustoa tullaan kaatamaan osa alueesta on tosin jo metsätalouden toimesta hakattu lähes avoimeksi. Puuston väheneminen on merkityksellistä lähellä ranta-alueita, koska rannan ja rakentamisen väliin jäävä puusto toimii suojapuskurina Pikkalanjoelle ja lahdelle kohdistuvalle häiriölle (rakentamisaikainen melu). Kaavassa rannoille on jätetty puustoiset vyöhykkeet, mutta ne ovat osittain melko kapeat. Rakentamisen yhteydessä ja jo ennen sitä joudutaan tekemään maansiirtotöitä ja mahdollisia paalutuksia, jotka aiheuttavat melua. Maansiirtotöistä voi aiheutua kiintoaine- ja ravinnevalumia Pikkalanjokeen ja lahteen. Maansiirtotöiden lisäksi itse rakennusten kokoamiseen liittyy eriasteista melua, jonka kesto myös vaihtelee. Rakentamisen aikana työmaille suuntautuva liikenne aiheuttaa melua. Rakentumisen jälkeen ja osin myös sen aikana alueen valaistusolosuhteet muuttuvat, kun kulkuväylät ja pihat valaistaan. Valaistuksella on vaikutusta etenkin yöllä liikkuviin eläimiin kuten lepakoihin. Kirkkaat valokohteet vaikuttavat lisäksi yöllä muuttaviin lintuihin. Slussenin kaava-alue sijaitsee rinteessä, joka viettää itään Pikkalanjoelle ja kaakkoon Pikkalanlahdelle. Maaperä koostuu hiekasta ja moreenista, pohjoisosassa on alavaa kuivattua suomaata. Kaava-alueen hulevedet valuvat pinta-valuntana edellä mainittuihin vesistöihin, mikäli hulevesien käsittelyyn ei esim. kuivatuksella puututa. Alueen rakentumisen yhteydessä maaperää joudutaan kaivamaan eri vaiheessa ja tämä aiheuttaa, sadetilanteesta riippuen, kiintoaineen sekä ravinteiden valumista vesistöihin. Rakentumisen myötä alueesta osa tulee päällystetyksi erilaisilla vettä huonosti läpäisevillä materiaaleilla, mikä lisää osaltaan pintavaluntaa. Alueelle muodostuu myös hoidettuja viheralueita, lähinnä rakennusten pihoille, joista todennäköisesti suuri osa tulee olemaan hoidettua nurmikkoa. Nurmikon ja mahdollisten muiden istutusten lannoituksesta voi aiheutua pientä ravinnehuuhtoumaa vesistöihin, mutta näiden määrä on peltolannoitukseen nähden hyvin pieni. Kaava-alueen hulevesien määrä ja valuma-alue (30 ha) ovat kuitenkin erittäin pieniä suhteessa koko Siuntionjoen virtaamaan ja valumaalueeseen (n. 48 300 ha). Liikenne alueella lisääntyy kaavan toteutuksen myötä. Alue on suunniteltu lähinnä yksityisautoilun varaan, lähimmät linja-autot kulkevat kantatie 51 varressa noin 1,4 km etäisyydellä kaava-alueelta. Alueelle on suunniteltu uusiutuvaa energiaa käyttävä lämpövoimala, joka sijoitetaan joen läheisyyteen ET-alueelle. Mikäli voimala on hakkeeseen perustuva lisäävät polttoaineen kulje- 16

tukset liikennettä, erityisesti kun voimalan sijainti on päätiestä asuinalueen ohitse lähellä merta. Jos voimalan toiminta perustuu meren lämpöön, jota hyödynnetään lämpöpumpulla, liikennettä ei synny polttoaineen kuljetuksesta. Merilämpövoimalan putkien asennus mereen saattaa aiheuttaa vaikutuksia merenpohjaan. ET-alueelle on kaavassa suunniteltu jätteiden lajittelupistettä, joka palvelisi sekä asukkaita että veneilijöitä. Lajittelupisteen käytöstä aiheutuu liikennettä, joka suuntautuu sekä asukkaiden pisteellä käynneistä että ulkopuolelta jäteautojen tyhjennyskäynneistä. Kaava mahdollistaa venevalkaman kehittämisen ja sen yhteyteen 600 kem 2 rakennusoikeutta. Kaavassa ei oteta kantaa venepaikkojen määrään, vaan kaava voi mahdollistaa venevalkaman kehittämisen ja paikkojen lisäyksen ympäristöviranomaisen luvalla. Laitureiden lisärakentaminen edellyttää vesirakentamista, joka vaikuttaa jokiluontoon paikallisesti. Myös nykyisen veneilyn jatkuminen edellyttää ylläpitoruoppauksia, koska muuten laituripaikat mataloituvat joen tuomasta kiintoaineesta. Uusien venelaitureiden rakentaminen edellyttäisi todennäköisesti laajempia ruoppauksia, joilla olisi suurempi vaikutus jokiluontoon. Vaikutus kohdistuu paikallisesti joen suulle ja jokeen vaikutus on melko lyhytkestoista, koska virtaama kuljettaa irronneet kiintoaineet Pikkalanlahdelle. Kaavaselostuksesta ei ilmene onko venevalkamaalueella sallittua säilyttää veneitä talven yli. Veneiden talvitelakointi mahdollistaa huoltotoimet paikan päällä, josta voi koitua paikallisia kemiallisia ympäristövaikutuksia maaperään venepohjan myrkkymaaleista ja niiden käsittelystä. Asemakaavaehdotuksessa on osayleiskaavaa mukaillen sijoitettu ulkoilureitti asuinalueen ja vesialueiden välille. Reitti on asemakaavassa sijoitettu rantapuuston suojaan sisemmäksi kuin mitä yleiskaavassa on ehdotettu. Reitin rakentaminen ja mahdollinen valaistus muuttaa luonnonolosuhteita ja huleveden virtaamia. Välillisenä vaikutuksena häiriöt lisääntyvät, koska ulkoilureitin käyttö tuo ihmiset lähelle jokea ja merenlahtea. 7.2 Hankkeen välillisiä vaikutuksia - häiriöiden lisääntyminen rakentamisaikana, joka voi ulottua 20 vuoden aikajänteelle - häiriön lisääntyminen asumisesta, liikenne, liikkuminen, äänet ja valaistus - häiriöiden lisääntyminen lähivirkistyksestä, ulkoilu - veneilyn jatkuminen nykyisessä laajuudessa tai pieni lisäys, jos kaikki nykyiset venepaikat tulevat käyttöön. Lisäys on suurempi, jos laitureita rakennetaan kaavan mukaisesti lisää. - häiriöiden lisääntyminen veneilyn lisääntymisestä - kalastuspaineen kasvu joessa ja Pikkalanlahdella, oletuksena että osa uusista asukkaista haluaa kalastaa Alueen rakentuminen tulee ajoittumaan pitkälle riippuen tonttien kysynnästä, jopa 20 vuoden ajalle, jonka aikana rakentumisesta aiheutuvan häiriön määrä vaihtelee. Slussenin asemakaavaehdotuksessa alueen tulevaksi asukasmääräksi esitetään n. 300 asukasta. Näin suuren asukasmäärä sijoittuminen melko pienelle alueelle aiheuttaa väistämättä jonkin asteista häiriötä luonnoneläimille. Etenkin ranta-alueet ovat tässä mielessä merkityksellisiä, mutta myös asuintonteilla tapahtuva toiminta voi aiheuttaa aremmille lajeille häiriötä kauempanakin. Ranta-alueella ulkoilupolulla liikkuminen vaikuttaa saukon lisäksi mahdollisesti Pikkalanlahdella levähtäviin lintuihin. 17

Maaston kulumista ja polkujen syntymistä voi kohdistua rantavyöhykkeellä säilytettäviin metsiin. Tällä hetkellä rantametsät eivät ole rakenteeltaan kovin houkuttelevia ja liikkuminen ranta-alueella on ilmeisesti melko vähäistä, patoalueen ja venesataman ulkopuolella. Kaavoitushankkeen toteutumisesta saattaa syntyä vähäisiä, mutta pitkäkestoisia, lähinnä lisääntyvästä veneilystä sekä lisääntyvästä vapaa-ajankalastuksesta koituvia haittoja. Pikkalanjoella kulkee kaava-alueen venesataman lisäksi veneitä Vikträskin laitureille. Veneilyn aiheuttamista haitoista tärkeimpiä lienevät häiriön lisääntyminen vesialueella, veden alaisen melun ja sulkupadon käytön lisääntyminen. Uusien asukkaiden myötä alueelle tullee lisää vapaa-ajankalastajia, joka puolestaan lisää kalastuspainetta Pikkalanlahdella sekä Pikkalanjoella. Kalastus Pikkalanjoessa on kiellettyä ja arvioinnin lähtökohtana on, että lakia noudatetaan. Tiedossa kuitenkin on riistakameran otoksista, että joen suulla käy kalastajia avovesiaikaan lähes päivittäin. Pikkalanlahdella on nykyisin kova kalastuspaine, joka asukasmäärän noustessa voi lisääntyä entisestään. Kaava-alueelle muuttavat vapaa-ajankalastajat tarvitsevat veneillensä paikan Mikäli venepaikkoja ei joen suulla lisätä, paine lisätä venepaikkamäärää kohdistuu Störsvikenin venesatamaan. 7.3 Vaikutukset luontotyyppeihin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit luontotyyppiä esiintyy Pikkalanjoella, mutta tyypin edustavuus on heikko. Kaavan vaikutuksia jokeen voivat olla venevalkaman ruoppaukset, muuttunut hulevesivalunta ja rantojen luonnontilan heikentyminen. Koska kaava-alue on pieni (30 ha) verrattuna Siuntionjoen valuma-alueeseen, on myös uusien asuinkortteleiden hulevesien määrä pieni suhteessa raskaasti hajakuormitettuun Siuntionjokeen. Hulevesien laatu voi muuttua rakentumisen myötä, jolloin niihin voi tulla nykytilaa enemmän epäpuhtauksia tiealueilta ja ravinnekuormitusta puutarhoista. Muutos tuskin on merkittävä, koska valtaosa hulevesistä imeytyy melko väljästi rakennetulla alueella maaperään. Venevalkaman vaikutukset on käsitelty luvussa 7.1. Vuorten alapuoliset tasankojoet -luontotyyppiä ei esiinny Pikkalanjoen alueella, johon kaavan vaikutukset kohdistuvat. 7.4 Vaikutukset saukkoon Kaavan vaikutukset saukkoon muodostuvat lisääntyvästä häiriöstä monessa muodossa. Kaava-alueen ulkopuolella oleva sulkupato on ilmeisen tärkeä kalastuspaikka saukolle ainakin talvisin ja keväisin, koska sulun kohdalla vesi on jäiden aikaan avoin virtausvaihteluiden vuoksi. Talvella sulana pysyviä paikkoja on melko vähän, lähin on Vikträskin yläpuolella Sjundbyssa ja leutona talvena osin sulana pysyvä Broända ja 51:sen alikulku. Tutkimusten mukaan talvisulien määrä rajoittavat saukkokannan kasvua (Sulkava ym. 2007). Siksi sulkupadolle kohdistuvat häiriöt jäiden aikaan ovat saukolle erittäin merkityksellisiä. Kaavassa ei ole suunniteltu sulkupadon ympäristöön muutoksia. Ihmisten liikkuminen ranta-alueella ja erityisesti sulkupadolla vaikuttaa kielteisesti saukkoon erityisesti talviaikaan, jolloin saukko saattaa liikkua myös päivisin. Erityisen merkittävää häiriötä syntyy, jos koiria pääsee liikkumaan va- 18

paasti sulan ympäristössä saukon yrittäessä kalastaa. Nykytilassa kulku sulkupadolle on kiellettyä, mutta rikkinäisen aitauksen ohitse pääsee helposti. Padolle pääsee helpoiten joen itäpuolelta, johon on suora tieyhteys. Itäpuolelle ei toistaiseksi ole suunnitteilla lisää asuinrakentamista eikä tällä kaavalla voida vaikuttaa itäpuolisen alueen käyttöön. Kuva 9 Saukon jättämiä hyppelyjälkiä sulkupadon alavirralla 7.2.2013. SP Kanoottivuokraus mahdollistetaan kaavan myötä jatkossakin ja luontoturismi-yritykselle luodaan edellytykset laajentaa toimintaa uudella rakennuksella. Melonnasta ei kuitenkaan synny merkittävää häiriötä saukolle. Melonta Pikkalanjoella ajoittuu kesään ja erityisesti keskikesään sekä päiväsaikaan. Järjestetyt melontaretket suuntautuvat eritoten merelle eikä niinkään joelle. Melonta on hiljaista eikä siitä synny potkurivirtauksia tai polttoainepäästöjä. Yöllisiä linturetkiä meloen on järjestetty vain 0-2 vuosittain alkukesästä eikä häiriötä voi katsoa merkittäväksi. Lisääntyvä veneily venevalkamasta voi häiritä saukkoa. Häiriön määrä arvioidaan pieneksi, koska veneilykausi ajoittuu kesälle, jolloin sulkupato on saukolle vähemmän merkityksellinen kuin talvella. Veneliikenne ajoittuu myös enimmäkseen päiväsaikaan eikä saukolle tärkeisiin hämärän tunteihin. Pikkalanlahden ja -joen kalastossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat saukon kalastusmahdollisuuksiin. Mikäli liian korkea kalastuspaine vähentää kalojen määrää, kuten ilmeisesti Pikkalanlahdella on tapahtunut osin ravintoketjukunnostuksen ja kalastuksen myötä, on saukolla vaikeampaa saada saalista. Samoin veden laadun muutokset vaikuttavat kalastoon ja sitä kautta saukkoon. Kaavan avulla ei kuitenkaan voida vaikuttaa näihin tekijöihin. 19

7.5 Vaikutukset taimeneen ja vimpaan Yleisesti ottaen hankkeen vaikutukset voidaan jakaa lyhytkestoisiin, eli rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin sekä pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Joen alaosassa sijaitsevan Slussenin kaavoitusalueen läheisyydessä ei katsottu kenttäkäynnin perusteella olevan taimenelle tai vimmalle soveltuvia lisääntymisalueita. Lähimmät mahdolliset lisääntymis- ja poikasalueet sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä hankealueesta Sjundbynkoskessa, eikä hankkeen voida katsoa täten rajoittavan suoraan vaelluskalojen lisääntymistä tai heikentävän taimenen tai vimman elinympäristöä Siuntionjoessa. Kaavoitusalue sijaitsee aivan jokisuussa, jonka läpi kaikki joen ja meren välillä vaeltavat kalat kulkevat. Jokisuussa tehtävät toimenpiteet ja lisääntynyt ihmistoiminta voivat epäsuorasti vaikuttaa meritaimenen ja vimman vaellukseen. Kaavoitushankkeen toteutumisesta saattaa syntyä vähäisiä, mutta pitkäkestoisia, lähinnä lisääntyvästä veneilystä sekä lisääntyvästä vapaa-ajankalastuksesta koituvia haittoja. Veneilyn aiheuttamista haitoista tärkeimpiä lienevät veden alaisen melun ja sulkupadon käytön lisääntyminen. Sulkupadon lisääntyneellä käytöllä voi olla positiivisia vaikutuksia taimenen kannalta, kun sen vaellusmahdollisuudet jokeen kasvavat padon ollessa auki. Pikkalanlahdella on nykyisin kova kalastuspaine, joka lisääntyy entisestään jos lähialueen uudet asukkaat saavat venepaikkoja ja pääsevät kalastamaan Lisääntynyt kalastus kohdistuu osin myös uhanalaiseen meritaimeneen ja täten heikentää entisestään lajin tilaa. Siuntionjoen suussa oleva säännöstelypato heikentää nykyisellään merkittävästi meritaimen mahdollisuuksia nousta lisääntymään Siuntionjokeen. Pikkalanlahdella toimivalla ammattikalastajalla sekä vapaa-ajankalastajilla on erilaisia näkemyksiä kuinka kalastusta tulee harjoittaa lahdella. Lisääntynyt vapaa-ajankalastus aiheuttaa luultavasti lisää kitkaa ammattikalastajan ja vapaaajankalastajien välillä. Lyhytaikaisempia haittoja kalastolle voi syntyä kaavaan piirrettyjen laiturien rakentamisesta. Laiturit eivät sijaitse lisääntymisalueilla, mutta rakennustyöt voivat häiritä vaeltavia kaloja, mikäli vesistötyöt toteutetaan kalojen vaellusaikaan. Vesirakentamisesta johtuva ylimääräinen samennus ja meluhaitta voivat aiheuttaa vähäistä häiriötä kalojen vaellukselle meren ja joen välillä. 7.6 Vaikutukset muihin direktiivilajeihin Natura-tietolomakkeessa on mainittu nilviäisistä jokihelmi- ja vuollejokisimpukka. Kaavahankkeella ei ole vaikutuksia näihin simpukkalajeihin, koska Pikkalanjoki ei sovellu niiden elinympäristöksi. 7.7 Vaikutukset linnustoon Natura-tietolomakkeella mainituista linnuista laulujoutsen ei esiinny hankkeen vaikutusalueella, eli vaikutuksia ei ole. Toinen mainituista lajeista, kuningaskalastaja, käyttää Siuntionjoella pesiessään hankkeen vaikutusalueella olevaa jokivartta ilmeisen säännöllisesti ruokailuun. Ihmisten liikkuminen ranta-alueella saattaa aiheuttaa lajille kohtalaista häirintää ruuanhankinnassa ja vaikutus lajille on heikosti kielteinen 20

Tässä yhteydessä arvioidaan Natura-arvojen lisäksi myös kaavan vaikutuksia linnustoon ja FINIBA -alueen linnustoon, koska oikeuden päätöksessä edellytettiin linnustovaikutusten huomiointia. Kaavalla on toteutuessaan kahden tyyppisiä vaikutuksia alueen linnustoon. Välittömät vaikutukset linnustoon: - pesimäympäristön väheneminen suurelle osalle kaava-alueen pesimälinnuista - rakentamisen aiheuttama melu häiriöherkille lajeille - veneilyn aiheuttama häiriö pysyy ennallaan tai hieman suurenee Pikkalanjoella Välilliset vaikutukset linnustoon: - veneilyn lisääntyminen Pikkalanjoella ja Pikkalanlahdella lisää häiriöitä levähtäville ja pesiville vesilinnuille - kalastuspaineen kasvu Pikkalanlahdella vaikuttaa osalle vesilinnuista ravinnon määrään ja lisääntyvä häiriö vaikeuttaa niiden ravinnonhankintaa - ulkoilun aiheuttamat häiriöt sekä pesimälinnustolle että levähtäville vesilinnuille - kasvillisuuden muutos lähivirkistyskäytön lisääntyessä Slussenin kaava-alueen linnusto on suureksi osaksi tavanomaista metsälinnustoa, joka on selostettu tarkemmin täydentävässä luontoselvityksessä (Keiron 2013). Pikkalanjoen varren rantametsä sekä heti padon alapuolinen vanhempaa lehtipuustoa kasvava rantavyöhyke ovat alueen linnuston kannalta arvokkaimmat kohteet. Nämä kohteet säilyvät kaavassa, joskin reunavaikutus lisääntyy asuinalueesta. Lähiulkoilusta aluskasvillisuus saattaa kulua, mikä vaikuttaa kielteisesti pesimälintujen pesäpaikkoihin ja ravinnonhakuun. Jokisuussa levähtää aikaisin keväällä runsaasti vesilintuja, mutta pesiviä vesilintuja on ilmeisesti jo nykyisen veneilyn aiheuttaman häiriön takia sangen niukasti. Kaavasta johtuva häiriön lisääntyminen rantatonteilla ja rannan ulkoilukäytöstä on vesilinnuille merkitykseltään kohtalainen. Asutuksen rannanläheisyys ja lisääntyvä asukkaiden aiheuttama melu sekä ulkoilu lisäävät häiriötä erityisesti jokisuussa esiintyville häiriöherkille vesilintulajeille sekä alueella säännöllisesti esiintyville ruokavieraille (esim. merikotka). Arvokkaita lintukohteita Pikkalanlahdella ovat matala Marseviken ja erityisesti Grundetin luoto, jolla pesii monipuolinen ja melko arvokas saaristolinnusto. Kaavan myötä pesimälintuja häiritsevä veneily saattaa lisääntyä. Häiriön aste riippuu venepaikkojen lisäämisestä, nykyisten paikkojen lisääntyneestä käytöstä ja lisääntyvästä vapaa-ajankalastuksesta. Veneilystä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia Pikkalanlahden pesivälle vesilinnustolle ovat: - lintujen ruokailun häiriintyminen - pesimäaikainen veneliikenne häiritsee lintujen munintaa - lisää pesätuhoja lintujen paetessa pesiltä, jolloin ne jäävät alttiiksi pedoille - lisää poikaskuolleisuutta poikueiden hajotessa (alttiimpia pedoille) Vesilintujen pesintää tuskin sijoittuu kaava-alueelle suuremmassa määrin jatkossakaan, kun alue rakentuu ja häiriöt lisääntyvät. Pikkalanlahti on kansallisesti merkittävä (FINIBA) vesilintujen levähdysalue keväisin. Kriteerilaji on silmällä pidettävä isokoskelo (NT), jonka levähtäjämäärät parhaimmillaan ovat 700 1000 yksilöä. Pikkalanlahti on myös hiljattain määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi vesi- 21

lintujen levähdysalueeksi (MAALI) keväisin uivelolle (EU-D1) ja isokoskelolle sekä syksyisin vaarantuneelle tukkasotkalle (VU)(Ellermaa 2011). Vesilintujen kerääntyminen Pikkalanlahdelle todettiin myös alueen luontoselvityksessä (Keiron 2013). Kriteerilajeista isokoskelon levähtäjämäärät sekä keväisin että syksyisin ovat viimeisten vuosien aikana vähentyneet. Syyt levähtäjämäärien vähentymiseen näyttävät liittyvän saatavilla olevan ravinnon vähentymiseen Pikkalanlahdella. Ravintoketjukunnostukseen liittyviä rysäpyyntejä on lahdella tehty vuodesta 2009 lähtien, jonka jälkeen isokoskeloiden määrät kääntyivät laskuun. Samalla aikajaksolla tukkasotkan levähtäjämäärät ovat Pikkalanlahdella kasvaneet ja uivelon esiintyminen pysynyt ennallaan. Kaavasta johtuva häiriön lisääntyminen rantatonteilla ja rannan ulkoilukäytöstä on alueella levähtäville vesilinnuille merkitykseltään vähäinen, mikäli asutuksen ja rannan väliin jää riittävä suojavyöhyke. Häiriöiden lisääntyminen todennäköisesti keskittää vesilintujen esiintymistä Pikkalanlahden rauhallisempiin osiin (esim. Marseviken). Kaavan vaikutukset Pikkalanlahdella runsaana muuttokausilla levähtäviin vesilintuihin (tukkasotka, isokoskelo ja uivelo) ovat lähinnä välillisiä ja liittyvät veneilijöiden ja vapaa-ajankalastajien määrän kasvuun ja sitä kautta lisääntyvään häirintään. Mainittujen vesilintujen pakoetäisyys vaihtelee lajeittain, joten yleistävää pakoetäisyyttä on hyvin vaikea määritellä. Yleisesti vesilinnut lähtevät veneitä karkuun muutamien satojen metrien päästä, osa taas tottuu häiriöihin paremmin. Veneilyliikenne Pikkalanlahdella aiheuttaa jo nykyisellään vesilinnuille vähäistä häiriötä. Veneilyllä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia levähtäville vesilinnuille, sillä näiden lajien suurimmat kerääntymät ajoittuvat suurimmaksi osaksi aktiivisen veneilykauden ulkopuolelle. Keväisin isokoskelon ja uivelon kerääntymät ajoittuvat huhtikuun kolmen viimeisen viikon ja vapun tienoille ennen jäiden lähtöä. Syksyllä runsaina esiintyvien tukkasotkan ja isokoskelon kerääntymät ajoittuvat lokakuun puolenvälin jälkeiselle ajalle ja suurimmat kertymät on havaittu usein vasta marraskuun puolenvälin tienoilla. Erittäin uhanalaisen lapasotkan esiintyminen Pikkalanlahdella on viime vuosina ollut säännöllistä ja määrät ovat olleet hienoisessa kasvussa. Lapasotkat viihtyvät usein tukkasotkien kanssa samoissa parvissa. Lapasotkien esiintyminen ajoittuu myös myöhäissyksyyn ja kerääntymiä on havaittu lähinnä lokakuun viimeisen viikon ja marraskuun lopun välisenä aikana. Lisääntyvän veneilyn vaikutukset levähtäville vesilinnuille ovat siksi vähäisiä. Kalojen rysäpyynti Pikkalanlahdella vaikuttaa vapaaajankalastusta voimakkaammin joihinkin vesilintuihin vähentämällä ravintoa, lisäksi rysillä on pelotevaikutusta. Vapaa-ajankalastus taas lisää häiriötä, mutta pääasiallisesti kalastus ajoittuu tärkeimpien levähdysaikojen ulkopuolelle. Alueella pesiville ja levähtäville arvolajeille (uhanalaiset, silmälläpidettävät ja EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit) kaavasta aiheutuvat vaikutukset on koottu liitetaulukkoon 1. 22

8 Vaikutusten merkittävyyden arviointi Hankkeen vaikutusten merkittävyys on esitelty taulukossa 1 alla. Taulukko 1 Yhteenveto Slussenin asemakaavan vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä Siuntionjoen Natura-alueeseen Mahdolliset haitalliset vaikutukset Haitallisten vaikutusten todennäköisyys Vaikutusten merkitsevyys Toimet vaikutusten vähentämiseksi Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit hulevesien laatu, rantametsien muutos pieni vähäinen kielteinen vaikutus Vesirakentamisen minimointi/ei uusia laitureita, hulevesien ohjaus, vettä imevän pinnan maksimoiminen, rantametsien säilyttäminen Vuorten alapuoliset tasankojoet ei esiinny Pikkalanjoen alueella ei vaikutuksia ei vaikutuksia ei toimenpiteitä Saukko Meritaimen häiriöt vesistössä, talvisulalla ja rannoilla häiriöt vaellukselle, vaellusesteen väheneminen, lisääntyvä kalastus Pikkalanlahdella. kohtalainen pieni tai kohtalainen vähäinen kielteinen vaikutus vähäinen kielteinen vaikutus Veneilyn määrän rajoittaminen, ei uusia laitureita. Liikkumisen rajoittaminen/ohjaaminen. Puuston säilyttäminen. Vesirakentamisen ajoittaminen vaelluksen ulkopuolelle Kalastuksen tiukempi säätely Vimpa häiriöt vaellukselle, vaellusesteen väheneminen, rakentaminen, lisääntyvä kalastus Pikkalanlahdella. pieni vähäinen kielteinen vaikutus Vesirakentamisen ajoittaminen vaelluksen ulkopuolelle Kalastuksen tiukempi säätely Laulujoutsen ei esiinny vaikutusalueella ei vaikutuksia ei vaikutuksia ei toimenpiteitä Kuningaskalastaja häiriöt ulkoilusta kohtalainen vähäinen kielteinen vaikutus Riittävä suojavyöhyke, rantapuusto, ulkoilun ohjaus Ilman lieventämistoimenpiteitä kohtalaisia kielteisiä vaikutuksia kohdistuu saukkoon, jolle häiriötön sulkupadon talvisula on erityisen merkityksellinen. Lieventämistoimenpiteillä vaikutukset voidaan muuttaa vähäisiksi. Muiden lajien osalta vaikutuksia ei ole tai ne ovat vähäisen kielteisiä. Jossain määrin voidaan lieventämistoimilla muuttaa kielteisiä vaikutuksia vähäisemmiksi. 23