LAPPEENRANNAN SUOMI TOISENA KIELENÄ (S2) OPETUSSUUNNITELMA VARHAISKASVATUKSESSA JA ESIOPETUKSESSA

Heli Pukki LAPPEENRANNAN SUOMI TOISENA KIELENÄ (S2) OPETUSSUUNNITELMA VARHAISKASVATUKSESSA JA ESIOPETUKSESSA Lokakuu 2017

2 Sisällysluettelo 1. Suomi toisena kielenä (S2) opetus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa - S2-opetuksen lähtökohdat, oppimisen ja kehityksen tukeminen, oppimisympäristö 2. Sisällöt ja menetelmät 3. Havainnointi, dokumentointi ja arviointi - Kielireppu, testit Kirjallisuutta

3 1. SUOMI TOISENA KIELENÄ (S2) OPETUS VARHAISKASVATUKSESSA JA ESIOPETUKSESSA S2-opetuksen lähtökohdat Suomi toisena kielenä (S2) opetus on eri kieli- ja kulttuuritaustaiselle lapselle annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Opetuksen lähtökohtina ovat lasten osallisuus, toiminnallisuus ja leikki. Puheen ja kielen kehityksen tukena käytetään kuvia ja tukiviittomia. Eri kieli- ja kulttuuritaustainen lapsi omaksuu kielen ja vuorovaikutustaidot kasvaessaan ja kehittyessään yhdessä suomen kieltä äidinkielenään puhuvien lasten ja aikuisten kanssa. Perheellä on ensisijainen vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä. Osallistuminen varhaiskasvatukseen tukee eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten mahdollisuutta oppia suomea toisena kielenään luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Oppimisen ja kehityksen tukeminen Minäkuvan tukeminen ja vahvistaminen on pohjana lapsen oppimiselle ja kehitykselle. Lapsen oma kieli ja kulttuuri ovat tärkeitä elementtejä lapsen minäkuvan positiiviselle kehitykselle. Ryhmän toiminta suunnitellaan siten, että se tukee myös eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen oppimista. Suomen kielen opettaminen tulee muistaa kaikissa tilanteissa. Alle kolmivuotiaiden lasten ryhmässä suomen kieli opitaan osana jokapäiväistä toimintaa. Isommille lapsille suomen kieltä opetetaan lisäksi kielipajatoiminnassa, yksilö-, pari- ja pienryhmätyöskentelyssä. S2-opetus on osa päiväkodin perustehtävää, jonka lähtökohta ja perusta pohjautuvat pedagogiseen suunnitteluun ja toteutukseen arkisissa rutiineissa, siirtymätilanteissa ja perushoidossa. Lasten taitoja ja suomen kielen oppimista havainnoidaan säännöllisesti päivän eri tilanteissa ja eri metodein. Tärkein havainnointi muoto on arkihavainnointi. Arvioinnissa on hyvä tarkkailla aina sekä puheen ymmärtämistä että tuottamista. Käytä arkihavainnoinnin lisäksi eri kieli- ja kulttuuritaustaisille lapsille suunnattuja erilaisia arviointivälineitä esim. Kettu-testiä. Oman työn arviointi ja kehittäminen on pohja myös eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kanssa työskentelyssä. Moniammatillinen yhteistyö yhdessä perheen kanssa mahdollistaa laaja-alaisen kuvan saamisen lapsen taidoista. Vanhempia tulee kannustaa puhumaan lapsensa kanssa omaa äidinkieltään ja lukemaan runsaasti omakielisiä satuja ja tarinoita. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa vanhempien kanssa käytävissä keskusteluissa sovitaan, miten lapsen suomen kielen oppimista päiväkodissa tuetaan, seurataan ja arvioidaan. Keskustelussa vanhempien kanssa täytetään Pienten kielirepun Eväspussi-osio, joka tallennetaan palvelusopimuksen liitteeksi. Lapsiryhmässä työskentelevät aikuiset suunnittelevat opetusjärjestelyt asetettujen tavoitteiden pohjalta. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsen oppimisen edistymisestä.

4 Oppimisympäristö Oppiminen on kontekstisidonnainen tapahtuma, joka liittyy päivähoidon arkitilanteisiin ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin. Oppimisympäristön rakentamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi tilojen järjestämiseen niin myös leikki- ja opetusvälineisiin ja ilmapiiriin. Päivittäistä pienryhmätoimintaa suunnitellessa tulee ottaa huomioon tilat sekä henkilöstö ja ajankäyttö tarkoituksenmukaisella tavalla. Monikulttuurisuus tehdään näkyväksi esim. materiaalien, laulujen ja leikkien kautta. Oppimisympäristö voidaan jakaa fyysiseen ja psyykkis-sosiaaliseen oppimisympäristöön. Opetussuunnitelmassa on määritelty opetuksessa käytettävät sisällöt ja menetelmät. Fyysisen oppimisympäristön tulee olla kielellisesti ja kuvallisesti tuettu niin, että se aktivoi lasta käyttämään kieltä eri tilanteissa. Aikuisen tehtävänä on luoda motivoiva ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja saa positiivisia oppimiskokemuksia. Psyykkis-sosiaaliseen oppimisympäristöön vaikuttaa aikuisen persoonallinen tapa toimia vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Lappeenrannan Peda.net-sivuilla on Ota Koppi hankkeessa luotu tarkistuslista kieli- ja kulttuuritietoisen oppimisympäristön suunnitteluun ja arviointiin. 2. SISÄLLÖT JA MENETELMÄT Lapsille, joilla on joku muu kuin suomi äidinkielenä, pidetään suomi toisena kielenä suunnitelmallista toimintaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Lapset jaetaan ryhmiin kielitaidon mukaisesti, jolloin he saavat omatasoistaan systemaattista suomen kielen opetusta. Opetuksessa hyödynnetään musiikkia, draamaa, Kili-tuokioita (Kieli ja liikunta kielen oppimisen materiaali), Sanasäkki- metodia jne. Lapsen kielitaito kehittyy vaiheittain: ymmärtäminen, puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen. S2- opetuksen sisällöt: - minä: kehonosat, tunteet - koti, perhe - lähiympäristö, päiväkoti - vaatteet - ruoka, ruokailu - eläimet - värit, lukukäsitteet - verbit - adjektiivit - sijaintikäsitteet - toimintaohjeiden noudattaminen - puheen tuottaminen ja kertominen - kysymyssanat

5 Sisältöjä käsiteltäessä käytetään eri sijamuotoihin kuuluvia sanoja rikkaasti oikeissa sijamuodoissaan. Sisältöjä tutkitaan myös ylä- ja alakäsitteiden kautta sekä kysymyksiä muodostaen ja niihin vastaten. S2-opetuksen sisällöt valitaan suomalaiseen kulttuuriin kotouttavista aiheista muun muassa ruokailu, perhe, vaatetus, värit, vuodenajat, luonto ja eläimet. Tavoitteena on, että lapsi oppii arkielämän perussanastoa ja käyttää sitä luontevasti eri tilanteissa. Sanavaraston kartuttaminen, käsitteiden harjaannuttaminen, toimintaohjeiden ymmärtäminen ja noudattaminen ovat S2-opetuksen keskeisiä sisältöjä. Taulukko 1. Esimerkki S2-opetuksen aloitusmalliksi (perusasiat) sanat menetelmät arviointi substantiivit ruoka, maito, leipä, peruna, veitsi, lusikka, haarukka, lautanen, kädet, jalat, tuoli pöytä, sänky, piha, hattu takki, housut kuvat, Kim-leikit, muistipeli, kotileikki, nukkekoti, sanasäkki, aktivointi päivittäisessä toiminnassa verbit syödä, juoda, nukkua, istua, pukea, pestä, mennä, olla kuvakortit, kotileikki, nukkekoti, sanoittaminen, oma esimerkki adjektiivit hyvä, paha/huono, kuuma, kylmä konkreettiset esimerkit, elekieli, kuvakortit värit punainen, sininen kuva + väri, vaatepeli, Uno-peli pronominit minä, sinä osoittaminen: minä/sinä+verbi kysymyssanat kuka, mikä kuka sinä olet, mikä tämä on, kuvakortit, kirjat Menetelmät Viikoittaiset S2-pienryhmät ennalta suunnitellut teemat ja niiden mukaan eteneminen S2-opetusta lapsen S2-suunnitelman mukaisesti pienryhmätoiminnalle varataan selkeä aika ja paikka viikko-ohjelmassa lapsihavainnoinnista ja arvioinnista sovitaan yhdessä

6 Taulukko 2. S2-opetuksen yleiset tavoitteet, joiden taustalla on oletus, että lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa kolme vuotta täytettyään ja puhuu suomea vain vähän tai ei lainkaan: 1. vuosi 2. vuosi 3. vuosi 4. vuosi (esiopetus) tutustuu arjen toiminnan kieleen (nimeäminen ja perussanavarasto) ymmärtää arjen toimintaohjeita pystyy ilmaisemaan perustarpeitaan suomen kielellä omaksuu laajan passiivisen sanavaraston suomen kielessä perussanavarasto laajentuu ja syventyy käyttää suomen kieltä aiempaa monipuolisemmin rohkaistuu itseilmaisuun eri tilanteissa ilmaisu monipuolistuu ja rikastuu oppii käyttämään kokonaisia lauseita ymmärtää pitempiä kertomuksia ja satuja ilman kuvia tavoitteet nousevat esiopetuksen tavoitteista ymmärtää lähes kaikki suomen kielellä puhutut jokapäiväiset asiat ilmaisee tunteita suomen kielellä tuottaa puhetta suomen kielellä; omaa monipuolisen käsitteistön ja sanavaraston esiopetusvuoden lopussa Kielen kuuntelu ja ymmärtäminen Kuuntelutaidot Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline. Kielen avulla lapsi jäsentää ympäröivää maailmaansa ja ilmaisee tunteitaan. Luetun kuunteleminen antaa lapselle mahdollisuuden kehittyä vähitellen kuuntelijaksi, puhujaksi, lukijaksi ja kirjoittajaksi. Lapsi oppii samalla myös ymmärtämään ohjeiden kuuntelemisen merkityksen. Alkuvaiheessa sanalliseen ohjeeseen liittyy kiinteästi konkreettinen, toiminnallinen ja kuvallinen malli. Aikuisen ääntämismallin ja puhetyylin tulee olla selkeää ja jäsentynyttä. Ymmärtämisen taidot Lasta motivoidaan tarkkaavuuteen kuuntelutilanteissa. Ymmärtämistä harjoitellaan aluksi lyhyiden lauseiden avulla. Hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi samanlaisten/erilaisten kuvien erottaminen vihjeiden avulla, hassut kuvat, ja erilaiset sananselityspelit. Varmistetaan, että lapsi ymmärtää kysymykset. Vain alkuvaiheessa kannattaa tehdä kysymyksiä, joihin lapsi voi vastata vain kyllä tai ei. Käytetään monipuolisesti kysymyssanoja ja varmistetaan, että lapsi ymmärtää kysymyssanan merkityksen. Aluksi S2-lapselle luetaan selkokielisiä satuja ja keskustellaan niistä. Puheen tukena voi käyttää kuvia ja tukiviittomia, kunhan niiden käyttö on yhtenevää kaikkien aikuisten kesken. Kulttuurinen konteksti pitää huomioida. Lapsi ei välttämättä tunne esimerkiksi suomalaisille tuttuja satuja, vaikka olisi asunut koko ikänsä Suomessa.

7 Puhuminen ja sanasto Arkikielen luonnollinen malli on kielen oppimisen ja omaksumisen lähtökohta. Kun lapselle tarjotaan konkreettisia arkipäivän kokemuksia kielestä esineitä nimeämällä ja käyttämällä kokonaisia, merkityksellisiä lauseita, puhumistilanteet ovat lapselle sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ja kasvattavat sanavarastoa ja edistävät käsitteiden omaksumista. Lasta rohkaistaan aktiiviseen itseilmaisuun ja puhumiseen, esimerkiksi viestimistilanteiden fraaseilla. Kielen vahvistumiseen tarvitaan runsaasti sanojen toistoa. Lapselle annettava positiivinen palaute on tärkeää. Tuottamisen taidot Sanaston kehittämisen tulee olla systemaattista. Lapsen on hyvä oppia sekä ylä- että alakäsitteitä erilaisten pelien ja leikkien kautta. Opetuksen tulee ohjata lasta löytämään sanoja ja käsitteitä myös niille asioille, jotka ovat vieraampia. Sanavarastoa kannattaa kehittää sanaryhmittäin esimerkiksi päivittäisillä pelituokioilla ja oman kuvasanakirjan kokoamisella. Suositeltavia sanaryhmiä ovat esimerkiksi ajan käsitteet, suunnat ja paikat, koti ja perhe, ihmiskeho, eläimet ja luonto, kaupunki ja maaseutu, vuodenajat ja sää, juhlat, adjektiivit ja vastakohdat, ruokailu, peseytyminen ja terveys sekä tunteet ja tavallisimmat verbit. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisella lapsella on usein paljon puutteita sanaston hallinnassa. Siksi on hyvä, että ko. aiheen perussanasto on käsitelty lapsen kanssa ennen kuin aihetta varsinaisesti käsitellään koko ryhmän kesken. Työskentelyn avuksi kannattaa rakentaa lapsen kanssa kuvasanakirjaa sanaryhmittäin. Sanakirjaan nimetään aluksi koko ryhmä (yläkäsite) ja sen alle kootaan esimerkiksi yhdelle aukeamalle siihen liittyviä kuvia (alakäsitteet). Lapsi opettelee nimeämään sanat vaikkapa muistipelin tai Kim-leikin avulla. Aikuinen kirjoittaa sanat suomeksi kuvien alle. Kotona voidaan kirjoittaa sanat myös lapsen äidinkielellä. Sanakirjaa voidaan käyttää ryhmän arjessa kommunikoinnin apuna. Sanaston harjoittamiseen tulee varata riittävästi aikaa aikuisen seurassa kahden kesken tai hyvin pienessä ryhmässä. Peleihin ja leikkeihin voi kaveriksi ottaa suomenkielisiä lapsia, myös heitä, joilla on tarvetta vastaavantyyppisiin harjoituksiin. Valmista materiaalia on esimerkiksi Kili- ja Kuttu materiaaleissa, Aamu-kuvasanakirjassa (Opetushallitus), KPL-materiaalissa (Haukkarannan koulu) sekä www.papunet.netsivustolla, jossa on myös ilmainen kuvapankki sekä kuvatyökalu sanakirjan tekemistä varten.

8 Kielen rakenne Kielen rakenteen ja kieliopin oppimisen lähtökohtana ovat runsaat esimerkit ja mallit. Kasvattajan tulee olla tietoinen suomen kielen käytöstä ja rakenteista. Rakenteet tuodaan esille toimintojen ja merkitysten avulla opettelemalla suomen kielen sanastoa, käsitteitä ja lauseita. Lapsilla on yksilöllisiä eroavaisuuksia oppimisessa. Useimmilla hiljainen kausi alussa voi olla jopa puoli vuotta. Lapset kuitenkin kuuntelevat ja rakentavat kielijärjestelmää aktiivisesti. Yksilöllinen huomioiminen tukee näiden lasten oppimista. Lapsen rohkeus käyttää kieltä helpottaa oppimista. Lasten virheitä ei oiota vaan hänelle annetaan malli ja laajennetaan lauseita. Kuuntele, mitä lapsi sanoo, ei miten hän sanoo. Kielioppi ja ääntäminen kehittyvät omaan tahtiinsa. Lasten tie kohti toimivaa kaksikielisyyttä kulkee monien virheiden kautta. Lapsi sisäistää suomen kielen kieliopilliset ilmaukset kielen kehittyessä. Kun kielitaju kehittyy, lapsi oppii arvioimaan puhettaan ja siinä esiintyviä virheellisyyksiä ja virheettömyyksiä. Lukemisen ja kirjoittamisen valmiudet Lukutaidon alkeita opetellaan äänteiden ja kirjaimien vastaavuutta harjoittelemalla. Lasta innostetaan käyttämään kaikkia aistejaan oppimisen apuna. Lorut ja laulut auttavat muistamaan äänteitä ja kirjaimia. Erilaiset liikuntaleikit ja koskettelumateriaalit tukevat myös oppimista. Lapselle annetaan mahdollisuus oman oivalluksen avulla oppia lukemaan. Kirjoittamiseen tutustutaan mm. saduttamalla, kirjainleikkien ja -pelien avulla sekä kirjainmuotoja tutkien ja harjoitellen. Lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen apuna voidaan myös sähköisiä viestintävälineitä. Eri kieli- ja kulttuuritaustainen lapsi tarvitsee esiopetusvuoden jälkeen samanlaiset valmiudet kuin suomenkielisetkin lapset. Hänen kielellistä tietoisuuttaan tulee harjoittaa erityisesti suomen kielen osalta, sillä vaikka ajattelun kielenä voi pitkään olla lapsen ensimmäinen kieli, hän tulee todennäköisimmin käymään kouluaan suomen kielellä. Lisäksi suomen kielen rakenne voi poiketa ensimmäisestä kielestä niin ratkaisevasti, ettei lapsi pysty oppimaan luku- ja kirjoitustaitoa ilman lisätukea. Lapsi ei saata selvitä kielellisen tietoisuuden harjoituksista ikätovereidensa tasoisesti, vaikka hänen puheensa kuulostaa sujuvalta. Hänellä ei silti välttämättä ole varsinaista kielenkehityksen häiriötä. Varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen suunniteltuja kielellisen tietoisuuden tehtäviä tulee käyttää myös S2-lasten kanssa. Luku- ja kirjoitustaidon ja ymmärtämisen kannalta on olennaista, että lapsi ymmärtää äänteiden kestoerojen vaikuttavan myös sanan merkitykseen (muta mutta muuta muuttaa).

Vuosirunko ja muistilista 9

10 3. HAVAINNOINTI, DOKUMENTOINTI JA ARVIOINTI Havaintoja dokumentoimalla ja lapsen kanssa keskustelemalla saadaan tietoa lapsen kielitaidosta. Havainnot auttavat jäsentämään, missä vaiheessa lapsi on suomen kielen oppimisessa. Arvioinnin kohteena on lapsen suomen kielen oppimisen edistyminen. Säännöllisen arvioinnin avulla aikuinen saa tietoa lapsen suomen kielen kehitysvaiheista itselleen, lapselle, vanhemmille sekä muulle opetus- ja kasvatushenkilöstölle. Säännöllinen arviointi auttaa myös havaitsemaan muutokset suomen kielen kehityksessä. Arvioinnin osa-alueina ovat 1) kuuntelu ja ymmärtäminen, 2) puhuminen ja sanasto, 3) kielen rakenne ja 4) lukemisen ja kirjoittamisen valmiudet. Positiivisen palautteen antaminen on tärkeä osa arviointia ja tukee lapsen käsitystä itsestä oppijana. Arvioinnin tukena käytetään Kettu-testiä ja Kielirepun Kuvajuttu-materiaalia. Kielen kuuntelu ja ymmärtäminen Kasvattaja havainnoi lapsen toimintaa eri tilanteissa päivän aikana. Havainnoinnin perusteella tehdään kirjaukset vähintään kaksi kertaa vuodessa suomen kielen oppimisesta Kielirepun seurantalomakkeeseen. Arkitoiminnassa havainnoitavia asioita: Miten lapsi reagoi kysymyksiin, pyyntöihin ja ohjeisiin? Vastaako lapsi kysymyksiin sanallisesti? Tarvitseeko lapsi useamman toiston annettuun ohjeeseen? Ryhtyykö lapsi toimimaan ohjeen mukaan itsenäisesti vai toimiiko muiden mallin mukaan? Noudattaako lapsi sanallisia ohjeita ja pelien sääntöjä? Ymmärtääkö lapsi aikuisten ja lasten puhetta? Ymmärtääkö lapsi luettua ja pystyykö seuraamaan jatkokertomuksia? Kuinka paljon lapsi tarvitsee tukea tehtävien ymmärtämisessä ja niiden tekemisessä? Johtuvatko mahdolliset ongelmat huonosta kielitaidosta vai jostain muusta? Lapsen tulee pystyä toimimaan sanallisesti annetun ohjeen mukaisesti, jotta kuultu ohje tukee toimintaa ja suomen kielen oppimista. Lapselle tehdään kysymyksiä kuvista ja luetuista kirjoista, joihin vastaamalla lapsi jäsentää kuulemaansa ja tuottaa puhetta. Kysymyksillä on tarkoitus mitata kuullun ymmärtämistä, ei muistia. Puhuminen ja sanasto Sanoja oppiakseen on kuultava kieltä. Sanaston ja puhumisen oppiminen ja opettaminen on jatkuva prosessi, ja siksi kasvattajan tulee hyödyntää monipuolisesti opetuksen kaikkia osa-alueita. Arkitoiminnassa havainnoitavia asioita: Nimeääkö lapsi esineitä, asioita ja kuvia? Ilmaiseeko lapsi itseään suomen kielellä? Käyttääkö ilmaisussaan yksittäisiä sanoja vai lyhyitä lauseita? Millaisia kysymyksiä lapsi tekee? Sisältääkö lapsen puhe substantiiveja, verbejä ja adjektiiveja? Käyttääkö hän niitä vapaissa vuorovaikutustilanteissa? Erottaako lapsi puheesta suomen kielessä esiintyvät äänteet (vrt. lapsen lähtökieli)? Miten lapsi ääntää suomea? Vaihtavatko konsonantit paikkaa (suksi - suski)? Vaihtavatko samassa tavussa olevien vokaaliyhdistelmien eli diftongien vokaalit paikkaa (pöytä - pyötä)? Onko puheessa vokaalin keston muutoksia (kala - kaala)?

11 Positiivista on kun lapsi kyselee. kun lapsi korjaa ilmaisujaan ja matkii saadessaan mallin. kun lapsi on kielellisesti aktiivinen ja yritteliäs. kun lapsi yrittää kommunikoida tehokkaasti pienelläkin sanavarastolla. Kielen rakenne Kielen kehittyessä lapsi sisäistää suomen kielen kielijärjestelmän oikeat rakenteelliset ja kieliopilliset ilmaukset. Kielitajun kehittyessä lapsi oppii arvioimaan puheessaan esiintyvien rakenteiden virheellisyyden tai virheettömyyden. Lapsen puheen tallentaminen antaa arvokasta tietoa siitä, miten lapsi todellisuudessa käyttää kieltä, ja miten hän hallitsee suomen kielen rakenteita. Arkitoiminnassa havainnoitavia asioita: Taivuttaako lapsi sanoja vai puhuuko hän perusmuodossa? Minä mene koti., Äti hake minu. Miten lapsi taivuttaa sanoja ja miten hän hallitsee astevaihtelun? Minä puken. Käyttääkö lapsi menneen aikamuodon rakennetta? Olin/Olen eilen kaupassa. Tarkkaile käyttääkö lapsi olla-verbiä. (Huom! Venäjän kielessä ei käytetä preesensissä ollaverbiä.) Taivuttaako lapsi verbejä persoonamuodoissa (syön, syöt, syö jne.)? Lukemisen ja kirjoittamisen valmiudet Kielellisen tietoisuuden kehittyminen vaikuttaa suuresti siihen, sujuuko lukemaan oppiminen kitkatta. Varhaiskasvatuksessa arviointi kohdistuu oppimisen prosessiin, myös lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien osalta. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen kohdalla valmiuksien kehittymiseen voivat vaikuttaa perheen ja lapsen vanhempien koulunkäyntihistoria. Arkitoiminnassa havainnoitavia asioita: Visuaalinen erottelukyky: löytääkö lapsi kaksi samanlaista kuvaa? Osaako lapsi nimetä kirjaimia ja numeroita? Erottaako hän ne toisistaan? Hahmottaako lapsi oikean lukusuunnan? Tavuttaako lapsi sanoja esimerkiksi taputtamalla? Tunnistaako lapsi kuulemansa perusteella äänteen sanan alussa, lopussa ja löytyvätkö riimiparit? Ymmärtääkö lapsi äänteen ja kirjaimen vastaavuuden? Ymmärtääkö lapsi lukemansa vai lukeeko hän vain mekaanisesti tekstin? Yhdistääkö lapsi sanan ja kuvan? Onko ollut mahdollisuutta käyttää äidinkieltä ja opetella suomen kieltä? Ovatko vanhemmat huolissaan lapsen kielen oppimisesta?

12 Kielireppu-kartoitusmateriaali "Pienten kielireppu - tasolta toiselle" on Espoon suomenkielisen opetustoimen ja varhaiskasvatuksen yhteishanke. Hankkeen tavoitteena oli luoda yhtenäiset arviointikriteerit kielitaidon kehittymisen seurantaan soveltaen eurooppalaista viitekehystä S2-opetukseen varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa. Yhtenäisten arviointikriteerien käyttö auttaa päiväkoteja ohjaamaan lapset heille parhaiten sopivan tuen piiriin esi- ja alkuopetuksessa. Kettu-Testi Kettu-testi (Korpilahti - Eilomaa), on 3-vuotiaiden puheen ja kielenkehityksen arviointimenetelmä. Se on suunniteltu sekä päiväkotien, lastenneuvoloiden että puheterapeuttien tarpeisiin. Sitä käytetään myös monikielisten ja monikulttuuristen lasten suomen kielen arvioinnissa suuntaa antavana välineenä. Testissä kartoitetaan kielitaidon eri osa-alueet: 1) nimeäminen 2) kielen ymmärtäminen 3) toimintaohjeet / spatiaaliset käsitteet 4) ääntäminen, puheen ymmärrettävyys 5) kertova puhe 6) taivutusmuodot 7) värit ja lukumäärät 8) lausepituus Lumiukko-testi sekä Lauran päivä Myös Lumiukko-testiä ja Lauran päivää voidaan käyttää tarvittaessa kielen arvioinnin tukena. Lumiukko-testi (Pirjo Korpilahti) Lumiukko-testi sisältyy LENE-testistöön. Kyseessä on viisivuotiaiden lasten kielitaitoa kartoittava puheseula. Se kartoittaa suomen kielen taitotasoa mm. seuraavissa osioissa. 1) kertova puhe, 2) kielen ymmärtäminen, 3) puhemotoriikka, 4) auditiivinen sarjamuisti, 5) lausetoisto, 6) nimeäminen ja ääntäminen, 7) käsitteet ja toimintaohjeet, 8) muut huomiot. Seulan arvosteluasteikko on: hyväksytty= H, virheellinen = V, kieltäytyy = K. Lauran päivä - Suomi toisena kielenä -kartoitusaineisto esiopetukseen (Maija Laitala) Kirja on tarkoitettu esiopetusikäisten suomea toisena kielenä puhuvien lasten suomen kielitaidon kartoittamiseen. Se kertoo esiopetusikäisen Laura-tytön tavallisesta päivästä, jonka tapahtumia seurataan kuvia katsellen. Materiaalin tärkein osio on sanasto, sillä sanavaraston laajuus, kuten laatukin vaikuttavat olennaisesti oppilaan selviytymiseen perusopetuksessa. Materiaalin avulla voidaan tutkia myös kielen rakenteiden hallintaa sekä lapsen vapaata kerrontaa. Kartoitus tehdään eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen hyvissä ajoin ennen kouluvuoden alkua. Kielenkartoittajana voi toimia suomi toisena kielenä -opettaja tai esiopetuksen opettaja.

13 Kirjallisuutta Aaltonen, O., Aulanko R., Iivonen, A., Klippi, A. & Vainio, M. (toim.) 2009. Puhuva ihminen. Puhetieteiden perusteet. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu. Hakamo, M.-L. 2011.Puhekuplia. Lapsen puheen ja kielellisen tietoisuuden kehittäminen. Lasten Keskus. Saarijärven Offset. Saarijärvi. Hassinen, S. 1989. Virolais-suomalainen simultaaninen kaksikielisyys kielten sekamuodot. Lisensiaatin työ. Oulun yliopisto. Oulu. Karvonen, P. & Rikkola, L. 1993: Lukuleikkejä lapsille. Kirjayhtymä. Tammer-Paino. Tampere. Kohnert, K. 2010. Bilingual children with primary language impairment: Issues, evidence and implications for clinical actions. Journal Of Communication Disorders. Article in Press. Koppinen, M-L., Lyytinen, P. & Rasku-Puttonen, H. 1989. Lapsen kieli ja vuorovaikutus. Kirjayhtymä. Helsinki. Kosonen, L. 1995. Pakolaislasten suomen kielen ja oman äidinkielen hallinta. Teoksessa: R. Takkinen & M.-L. Haapanen (toim.). Monikielinen Suomessa. Suomen logopedis-foniatrinen yhdistys Ry:n julkaisuja 28. Helsinki. Kunnari, S. & Savinainen-Makkonen T. (toim.) 2004. Mistä on pienten sanat tehty. Lasten äänteellinen kehitys. WS Bookwell OY. Porvoo. Rikkola, L. 1999: Rosvojuttuja: riimejä, arvoituksia, loruja, tarinoita. Tammer-Paino Oy, Tampere. Siiskonen, T. (toim.) 2003. Joko se puhuu: Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Opetus 2000. PS-kustannus. Helsinki. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, OPH 2016