SELOSTUS PYHÄSELÄN KUNNAN LÄHDEKORVEN KUPARIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSISTA. Johdanto 1. Lähdekorven kupariesiintymän sijainti ja maasto.

ARK! i GKS' a, - ALE M 19/4241/-70/1 10 Pyhäselkä, Lähdekorpi L. Hyvärinen 17,12.1970 SELOSTUS PYHÄSELÄN KUNNAN LÄHDEKORVEN KUPARIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSISTA VV. 1967-1970 Johdanto 1 Lähdekorven kupariesiintymän sijainti ja maasto. 2 Löytöhistoria..r ;. 3 Kallioperän pääpiirteet (kirj. Osmo Nykänen),.. :. 5 Lähdekorven kupariesiintym 9 Kallioperän rakenne ja kivilaj Malmiutunut vyöhyke r...r r. 9 13 Malmin kemiallisesta koostumuksesta 16 Esiintymän mineralogiasta.r r 22 Malmiarvio Valtaukset : 30 31 Liteet 32

1 JOHDANTO Maist, Osmo Nykäsen v, 1966 löytämät kuparikiisurakeet eräästä paijastumasta Pyhäselän Lähdek orvesta olivat alkuna tutkimuksille, jotka johtivat Läh dekorven esiintymän löytymiseen. Geologisen tutkimuslaoksen malmiosaston toimesta on suorettu kyseisen paijastuman ympäristössä vv, 1968-1970 geofysikaalisia mtauksia lähes 100 km 2 laajuisella alueella, Lähdekorven kupariesiintymään on kairattu 88 poranreikää (yhteispuudeltaan 17.208.90 m), Siellä on myös paljastettu n. 800 m 2 laajuudelta malmin puhkeamaa sekä vedetty tutkimuskaivantoja yli mineralisouneen vyöhykkeen. Lisäksi on Lähdekorven esiintymän ulkopuolelle kai rattu 12 poranreikää (1,776,48 m) geofysikaalisten anomalioten selvtämiseksi. Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut osastonjohtaja., prof. A. Kahma ja paikallisena geologina on toiminut allekirjotanut, Maist, J. Pekkarinen ja B, Saltikoff ovat

kumpikin erikseen suortaneet malmiarviolaskut. Tutkim, assist. E. Lindberg on tutkinut porasydämet ja kirjotanut porasydänraport. Allekirjotaneen ja Lindbergin apuna kairaustyömaan hoidossa ovat myös olleet maister J. Pekkarinen, H. Appelqvist, K. Laajoki ja M. Kontio. Geofysikaalisia tutkimuksia on johtanut tri T. Siikarla. Ylyönjoht. S. Roiha vastasi kuolemaansa saakka ja sen jälkeen tekn. A. Raudaskoski porausten teknillisestä suoruksesta. Kemialliset analyys on tehnyt geologisen tutkimuslaoksen kemiallinen osasto (malmianalyys maister P. Väänänen ja J. Hoffren sekä silikaattianalyys maist. P, Ojanperä) prof. E. Savolaisen johdolla, Maist, A, Nurmi on määrännyt Ni- ja Co-poisuuksia atomiabsorptiospektrometrillä. LÄHDEKORVEN KUPARIESIINTYMÄN SIJAINTI JA MAASTO Lähdekorven kupariesiintymä sijasee Pohjois-Karjalan läänin Pyhäselän kunnan Hammaslahden kylässä, eli valtakunnallisen karttalehtijaon (1 :100 000) mukaan lehdellä 4241-01-B, Esiintymä on merkty punaisella kuvassa 1 olevaan karttaan. Malmiutuneen vyöhykkeen nykyisin tunnettu puus on 1 150 m ja leveys suurimmillaan 40 m. Lähdekorven kuparimalmi sijasee maantieteellisesti Salpausselkä II länsipuolella. Maisemalle on täällä luonteenomaista ablatiomoreenin aiheuttama pinnan epätasaisuus. Malmin

puhkeaman keskikohta on ympäristöään korkeammalla mäellä, jossa kallioperää verhoaa vain ohut moreenipee. Malmin puhkeaman eteläosa on taas pellon ja pohjoisosa metsän alla. Irtomaalajien paksuus ei näillä' -ikään kohdin nouse yli 2-3 m. Esiintymälle ei johda tietä, vaan lähimmästä talosta on sinne noin 0,5 km. Taloon johtava tie on kapea ja heikkokuntoinen yksyistie. Valtatie n :o 6 :lle on esiintymältä linnuntietä n. 1 300 m ja lähimmälle rautatieasemalle, Hammaslahden asemalle ja yleensäkin rautatielle on matkaa n. 4.5 km. LÖYTÖHISTORIA Maist. 0. Nykänen löysi suortaessaan kallioperäkarto usta 10,8.1966 Pyhäselän kunnan Hammaslahden kylässä hiukan kuparikiisua ruosteisesta arkositipaljastumasta. Nykänen ilmoti siä myöhemmin minulle ja kävimme yhdessä seuraavan vuoden heinäkuun alkupäivinä ko. paljastumalla. Kuparikiisua ei todellakaan ollut havatavissa kuin muutama rae. Kallion pyöreän muodon vuoksi ei siä saanut vasaralla juuri mään irti, Lähellä sijasevat arkositipaljastumat olivat myös sangen ruosteisia, eikä niistäkään saanut kunnon näytteä. Ilmoin asiasta prof. A. Kahmalle, jonka jälkeen kävimme yhdessä paikalla. Koska kiven ruosteisuuden ja kallioiden muodon vuoksi ei mineralisation laadusta saanut ritävän selvää kuvaa ja kun lisäksi tunnettiin muodostuman kulku ja kaade, päätettiin kairata suoraan kalliosta lähtien loivaasentoinen reikä kevyellä koneella suuntaan E, jolloin saataisiin tavallaan kuin uranäyte kalliosta, Reikä n :o l :ssä joka kairattiin samana syksynä, oli puolentoista metrin

5 matkalla kuparia 0.65 %. Tämän perusteella aloettiin seuraavana vuonna kuparia sisältävän kallion lähiympäristön geofysikaaliset mtaukset, joa täydennettiin ja laajennettiin vv, 1969-1970, Kuparia sisältävä kallio sijasee voimakkaassa sähköisessä häiriössä. Poranreikä R l :n alle ja sen pohjoispuolelle kairattiin reiät R2, R3 ja R4, jotka olivat kuenkin lähes tyhjiä ja sähköinen häiriö näytti aiheutuvan mustaliuskehorisontista. Geofysikaalisissa mtauksissa saatiin mainun häiriön äpuolelle kaksi samansuuntaista sähköistä ja magneettista anomaliaa. Ne lävistettiin rei'illä R5 ja R6. Häiriöt todettiin johtuvan magneettikiisusta ja mustaliuskekerroksista. Tässä vaiheessa harktiin jo vakavasti tutkimusten lopettamista, mutta päätettiin kuenkin kairata vielä yksi reikä, joka suunneltiin sen $ että jos kalliossa tavattu mineralisaatio noudattaa havatua venymää (lineaatiota) on se tavoettavissa 50-60 m :n syvyydellä poranrei.'ällä R7, Maintu reikä lävistikin jo hiukan malmia (neljän metrin matkalla kuparia 0.71 % ja kolmen metrin matkalla kuparia 0.59 %) ja R8 jo runsaammin eli sesemän ja puolen metrin matkalla kuparia 0,94 %. Reikien Rl, 2, 3 ja 4 on myöhemmin todettu menevän malmin alle. KALLIOPE RÄN PÄÄPIIRTEET Kirj. Osmo Nykänen Pohjois-Karjalassa Pyhäselän Hammaslahdessa Imatran-Joensuun maantien äpuolella on hyvin paljastunut, kallioinen alue, jossa n. 1 km levyisenä vyöhykkeenä NNW-SSE-suunnassa on epäpuhtaa arkositisia liuskea (impure arkose), j a

6 joihin lityy polymiktisiä konglomeraattiosuea. Osaksi liuskeet ovat kvartsitia tai kvartsibreksiarakenteisia. Hammaslahden arkositijakso on ainakin 15 km puinen ja ulottuu etelään Tohmajärven Tikkalaan saakka, Kerroksellisuuden kulku on N10-30W, kaade 70-80 W ja poimuakseli viettää loivasti 25-40 S. Meta-arkoosijakso on Karjalaisella liuskealueella kahden synkliinialtaan - Höytiäisen altaan (idässä) ja Pyhäselän altaan (lännessä) - väliseen antikiinoriumiin sijotuneessa sekundäärisessä synkliinissä, johon ilmeisesti yhdistyy tektoninen heikkous vyöhyke. Arkositi-konglomeraattivyöhykkeen kivet ovat alkuaan pääasiassa hiekan ja soran sekaisia karkeaklastisia sedimenttejä, jotka myöhemmin liikunnoissa ovat ostain voimakkaasti tektonisouneet ostain hyvin säilyneä, Synkliinialtaissa (Höytiäinen, Pyhäselkä) vallsevat alkuaan saven- ja hiekansekaiset kerrokselliset fylli ja kiilleliuskeet. Lähinnä arkositia on kuenkin vyöhyke, jossa kerroksellisten fyllitien kanssa on vuoroke rroksina alkuaan matalan meren s edimenttejä, mustaliuskea j a dolomitej a. A r k o s i i t t i vaihtelee koostumukseltaan kvartsirikkaasta maasälpävaltaiseen. Siinä on erikoisia, usein pyöristyneä kvartsirakea, pieniä kvartsitimukuloa, muuttunea plagioklaasirakea ja kalimaasälpää, Iskoksessa on vaihtelevan runsaasti biotitia, kloritia ja serisitiä, paikoin karbonaattia ja hiilipigmenttistä mustaliuskemaista ainesta. Lisäaineksina on zirkonia, tanitia, apatitia ja kiisumineraaleja, paikoin tremolitia ja fluorisälpää.

7 Verrattain happaman kvartsi-ma.asälpävaltaisen aineksen ohella on arkosiissa kloriti- 1 tremoliti- ja sarvivälkerikkaa kerrosvaihettumia. Siinä on fylliti- ja mustaliuskevälikerroksia. On tavattu myös sellaisia amfibolitikerroksia, joiden rakenteessa on vulkaanisia tai subvulkaanisia piirteä kuten biasto-ofitista rakennetta. Hammaslahden arkosiissa on siellä täällä muutaman metrin vahvuisia kerroksia p o 1 y m i k t i s t ä k o n g 1 o- m e r a a t t i a, Mukulat ovat erilaisia vulkaanisia liuskea i juonikvartsia, kvartsitia, leptitiä ja gneissigranitia, Konglomeraat ovat parak onglomeraatteja ; ts, iskosta on suhteellisen runsaasti ja kerrokset ovat kapea.. Mukulat ovat enimmäkseen pkänpyöreähköjä ; osa niistä on lteä. Yleinen on kananmunankokoinen mukula. F y 1 1 i i t i t j a k i i l l e l i u s k e e t ovat pieni.rakeisia, harmaa tai tummanharmaa, kerroksellisia, paikoin selvästi kerrallisrakenteisia (graded bedded) kiviä. Nämä kalevaiset metasediment ovat alkuaan kemiallisesti suhteellisen heikosti rapautunea hiekan ja saven sekaisia sedimenttejä. Fyllieillä ja kiilleliuskeilla ei ole jyrkkää eroa, Benj. Frosterus ja W.W.Wilkman (1920) mainsevat, että fyllitien rakenne on hienompi ja kerroksellisuus näkyy niissä selvemmin kuin kiilleliuskeilsa. Fyllitien ja kiilleliuskeiden päämineraaleina ovat biotiti, kvartsi ja oligoklaasinen plagioklaasi. Monin paikoin kiilleliuskeisiin on keytynyt porfyroblastisia Al-rikkaa mineraaleja kuten staurolitia, andalusitia, sillimanitia ja granaattia, jotka ovat syntyneet alueellis-metamorfoosissa karjalaisten syväkivien tunkeutuessa kallioperään orogeenisten liikuntojen aikana.

8 M u s t a 1 i u s k e t t a on 10-50 m vahvuisina välikerrokrsina fylliissä, Mustaliuskeet ovat mustia tai ruskehtavi a, rapautumispinnoiltaan ruosteisia liuskea. On todettu, että niissä on muunnosvaihtelua ke rroksellisista fyllitisistä mustaliuskeista hiekkamaisiin kvartsitisiin tai tremolitipoisiin kalkkirikkaisiin mustaliuskeisiin. Mustaliuskeet ovat alkuaan matalaan mereen kerrostunea mätäliejusedimenttejä, joissa on ilmeisesti ollut biogeenisiä aineksia. Mustaliuskeissa on grafiin, biotii n, serisiin $ kloriin, t remoliin, maasälpien ja kvartsin lisäksi kiisumineraaleja, pääasiassa rikkikiisua ja magneettikiisua, Hammaslahden alueella ovat yleisiä sädekivimäiset tremolitipoiset mustaliuskeet ns. Mulon-liuskeet D o 1 o m i i t t i a on paikoin vuorokerroksina fyllitien ja mustaliuskeiden kanssa, 10-20 m vahvuisia dolomitikerroksia on Hammaslahden eteläpuolella Hernevaarassa ja Tikkalassa. Alueen dolomi ovat tummanharmaa tai vaaleahkoja, pienai keskirakeisia, heikosti kerroksellisia, mikrorakenteeltaan granoblastisia, mosaiikkimaisia kiviä. Päämineraalina on hiilipe gmenttinen dolomitinen karbonaatti ; lisäksi on paikoin kiillettä ja kvartsikideryhmiä, Sädekivikarsiosueet (tremolitia) ovat yleisiä, Dolomi ovat synnyltään tyypillisiä merisedimenttej ä. Varmaa ei ole, ovatko ne alkuaan saostuneet magnesium-karbonaatteina vai ovatko ne syntyneet kalsiumkarbonaatin dolomitiutumisesta Mg-poisten liuosten vaikutuksesta. Kalsiumkarbonaatin saostuminen on mahdollisesti osaksi tapahtunut organismien välyksellä.

LÄHDEKORVEN KUPARIESIINTYMÄ Kallioperän rakenne j kivi laj Melko harvan paljastumatiheyden vuoksi ei Hammaslahden alueen kallioperän rakennetta voida tyydyttävästi selvtää yksinomaan paljastumista tehtyjen havaintojen perusteella, Maasta käsin suorettujen geofysikaalisten mtausten perusteella voidaan kuenkin todeta, että Lähdekorven malmi sijasee n, 2.5-3 kn läpimtaisen synkliinin W-laidalla arkosiissa. Synkliinin akselaso on suunnassa S20 E ja poimuakseli 25-30 S20 E, Synkliinin W-laidalla olevassa hierrosvyöhykkeessä venymä kallistuu kuenkin 20-25 kulmassa S5-10 W, Alueelta mattu liuskeisuus on yleensä akselasoliuskeisuutta ja leikkaa luonnollisestikin synkliinin päässä kerroksell.isuutta, mutta transversaaliliuskei'suutta on tavattu yleisesti muuallakin. Synkliinille, joka muodostuu pääasiassa fyllieistä ja arkosieista, on luonteenomaista lukuisat mustaliuskevälikerrokset. Eräs tällainen (2-20 m leveä) on aivan kuparimalmin länsipuolella. Kyseisen mustaliuskevyöhykkeen länsipuolella kallioperä muodostuu fyllieistä ja pienirakeisista (rakeiden 0 yleensä 0,5 m/m) arkosieista, joissa on paikoin kapea mustaliuskevälikerroksia. Kivilajien kesken ei useinkaan voida vetää selviä rajoja, vaan kaikkia välimuotoja esiintyy niiden kesken. F y 1 1 i i t i t sisältävät tavallisesti kvartsia, piagioklaasia, biotitia ja kloritia. Lisäksi on aksessorisina tavattu karbonaattia, turmaliinia, apatitia, zirkonia, epidoottia ja opakkeja mineraaleja. Yleisesti esiintyvän fylliin (R 384/94,00-95,00) kemiallinen koostumus (P. Ojanperä) on :

- 1 0 Si0 2 67,90 Ti 0 2 0,59 Cu o l o % A12 0 3 13,63 Ni 0,01 % Fe 2 0 3 1,01 Co 0.0 % FeO 3,16 Zn 0,01 MnO 0,07 U 2 ppm Mg0 2.26 Ca0 3,38 Na2 0 3,31 % K 2 0 2,13 % P 2 0 5 0,15 % C0 2 0,97 % H 2 0+ 1,14 H2 0 0,04 % Cr 2 0 3 0.01 % 99,75 % A r k o s i i t i t ovat yleensä sangen happamia kiviä ja ne muodostuvat pääasiassa kvartsista, biotiista, serisiistä ja kloriista, Poranreikä 6 :sta analysoiin (P. Ojanperä) väliltä 30,00-31,00 m tyypillinen arkositi : arkositi Si 0 2 74.61 % Cu 0.02 % Ti02 0,50 % Ni o l o % A12 0 3 10,12 % Co 0.0 % Fe 2 0 3 0,48 % Zn 0,06 % FeO 6,09 % U 0.00 %

11 - MnO 0,06 % Kvalatiivisesti todettu Mg0 2,06 % sisältävän lisäksi hiiltä CaO 0,28 % ja rikkiä Na2 0 0,60 K 2 0 2,11 % P 2 0 5 0,13 % C02 0,00 % H 2 0+ 2.30 % H20-0,04 % Mustaliuskehorisontin äpuolella kallioperä muodostuu pääasiassa karkearakeisista arkosieista $ joissa tavattavat kivipallot saattavat olla 1-2 cm läpimtaisia ollen kuenkin keskimäärin alle 0.5 cm, Arkosi ovat täälläkin sangen -kvartsivaltaisia kiviä ja niissä on usein välikerroksina pasi kapea mustaliuskekerroksia myös muutaman metrin paksuisia k l o r i i t t i liuske- ja/tai s ä d e k i- v i k e r r o k s i a. Edellä mainun mustaliuskehorisontin samoin kuin arkosieissa ja fyllieissä välikerroksina esiintyvien m u s t a- 1 r u s k e i d e n kivi laj eivät ole Mulon liuskeen kaltaisia mineraalikoostumuksiltaan, Niiden päämineraal ovat kvartsi, biotiti $ kloriti s serisiti, grafiti ja kiisut $ eikä niistä ole tavattu tremolitia. Myös kemiallisen koostumuksensa puolesta Lähdekorven mustaliuskeet kuuluvat happamiin kivilajeihin, kuten todetaan kahdesta mainun vyöhykkeen analyysistä (P, Ojanperä) :

- 1 2 R 6/42,20 43,20 R 27/85,60-86 60 Si 02 54,36 % 54,56 % Ti0 2 0,67 % 0.90 % A1 2 0 3 13,52 % 21,20 % Fe 2 0 3 2,52 % 1,09 % FeO 4,91 % 6,58 % MnO 0,04 % 0,04 % Mg0 4,51 % 2.84 % CaO 3.12 % 0,67 % Na2 0 1,12 % 1,05 K 2 0 4.08 % 5,73 % P 2 0 5 0.14 % Cu 0,02 % 0.13 % Cu 0,01 % H 2 0+ 3,27 % Ni 0,01 % 3,26 % Ni 0,01 H 2 0-0.17 % Co 10.0 % 0.08 % Co olo % S 3,47 % Zn 0. 05 % 1.71 % Zn 0,02 % C 5.44 % U 10 ppm 0,86 % U 5 ppm Cr2 0 3 0~, 0_1 %% 0,01 101,35 % 100.71 % -O--S 1,74 % -O=S 0 99,61 % 99,85 % Kvartsi- ja karbonaattipoisia juonia tavataan yleisesti, Ne ovat keskimäärin 1-5 cm paksuja ja. liuskeet ovat niiden yhteydessä tai läheisyydessä ruhjeisia. Juonet sisältävät tavallisesti hiukan rautakiisuj a,

Malmiutunut vyöhyke Lähdekorven kupariesiintymä sijasee synkliinin W-laidalla arkosiissa olevassa hierrosvyöhykkeessä, jossa ruhjeliuskeisuuden suunta on N-S ja kaade 70 0-800 W sekä venymä 20 0-25 S 5-10 W, Vyöhyke lienee syntynyt poimutuksen loppuvaiheissa tai kohta sen jälkeen, Liikunnot ovat tapahtuneet vyöhykkeessä sen, että läntinen puoli on siirtynyt etelään. Hierrosvyöhykkeessä tapahtuneten liikuntojen aikana ovat nähtävästi avautuneet ensiksi lähes W-E suunnassa olevat raot ja ne ovat täyttyneet malmipoisilla liuoksilla. Tämän jälkeen ovat avautuneet liuskeisuuden sekä myös N5-10E suuntaiset raot ja ne ovat myös täyttyneet sulfidipoisi lla liuoksilla. Eri suuntaisten kiisupoisten kvartsijuonien ikäero ei liene kuenkaan kovin suuri. N-S ja N5-10 E suuntaisilla juonilla ei voida todeta ikäeroja ja paikoin liuskeisuuden suuntaisten juonien on havatu muuttuvan liuskeisuutta leikkaaviksi (5-10 kulmassa), kuva. 2, Erikoista on kuenkin se, että M2 ja M7 kohdalla paljastetulla kalliolla (kts, kartta M 51/4241 01 B 091-70) suurimmat kuparipoisuudet ovat pasi N-S myös suunnassa NE-SW, kuva 3. Lähdekorven kuparimalmi muodostuu kahdesta lähes N-S-suuntaisesta malmiosta I (pohjoisempi) ja malmiosta II, Malmiossa I voidaan erottaa 2 ja malmiossa II 6 linssiä tai laattaa. Malmio II :n suurin laatta B on paikoin ainakin 20 m paksu, 200 m korkea ja 700 m pkä (kts, liteenä olevat leikkaukset), Malmilaattojen kaade on 700-80 0 W ja puusakselin kaade 20-25 S3-5 W eli ne näyttäisivät noudattavan havatua venymän suuntaa. Edellä maintua mustaliuskehorisonttia

Malmin kemiallisesta koostumuksesta Lähdekorven taloudellisesti merktävin metalli on kupari ja muiden osuus sen rinnalla on sangen vähäinen. Kuparin lisäksi on systemaattisesti analysou sinkki $ kulta ja hopea. Lyijy o analysou vain silloin, kun kivissä on havatu lyijyhohdetta Nikkeli- ja kobolttipoisuuksia on määrätty eri puolilta malmia. Rikki on analysou parista runsaasti pyritiä sisältävistä poranrei estä. Pistokoemaisesti on muutamasta reiästä analysou Pt ja Pd, Röntgenfluorisenssimenetelmällä (Hoffr6n) on analysou poranreikä 17 :stä edellä maintujen metallien lisäksi myös muut menetelmällä esille saatavat metall, joilla ei kuenkaan havatu anomaalisia poisuuksia. K u p a r i ei esiinny tasaisesti jakautuneena Lähdekorven eri malmioiden I ja II kesken. Kuparipoisuuden huomattavia vaihtelua on todettavissa myös saman laatan eri osissa. Niinpä malmio II :n eteläosassa on 400 000 tonnia kuparimalmia, jonka kuparipoisuus on suurempi kuin 2.5 % kun taas saman malmion pohjoisosassa kuparin keskipoisuus jää prosentin alapuolelle, S i n k k i ä tavataan pieniä määriä kaikkialla Lähdekorven malmissa. Malmio I :n pystyleikkauksessa x = 6928.850 ja sen pohjoispuolella sinkkipoisuus on keskimääräistä suurempi ja muodostaa yhdessä kuparin kanssa melko tasaisesti mineralisouneen vyöhykkeen. Niinpä malmio I :n pintaleikkauksessa, jossa kuparin keskipoisuus on n, 600 m 2 laajuisella alueella 0.84 %, on sinkin keskipoisuus lähes 3,50 %.

- 22 - R i k k i on analysou vain pyritipoisen malmio I : n porarei'istä 25 ja 36. Esim. poranreikä 36 sisältää välillä 125.30 131,30 m rikkiä 36,4 %. P l a t i n a j a p a l l a d i u m on määrätty vain poranreiästä l, Analysoidut poisuudet ovat kaikki alle 0. 01 g/t. Esiintymän mineralogiasta Malmimineralisaatio sijasee hierrosvyöhykkeessä $ missä liikuntojen vaikutuksesta kiilteet ja maasälvät + kvartsi ovat erottuneet paikoin omiksi kerroksikseen. Hierrosvyöhykkeen muodostumisen aikana avautuneet raot ovat täyttyneet malmi poisilla liuoksilla, joista harmemineraalien keytymisen jälkeen ovat keytyneet sulfid, Malmipoiset liuokset ovat vaikuttaneet myös sivukiviin : arkosieissa havaaan kvartsin syrjäyttävän plagioklaasia (myrmekiti) ja sädekiven ollessa sivukivenä kvartsi syrjäyttää myös tremolitia. Liuokset ovat aiheuttaneet lisäksi sekundäärisiä muutoksia eri mineraaleissa kuten plagioklaasiin serisitiytymistä ja biotiin sekä tremoliin kloritiutu mist a. Ensimmäisenä harmemine raaleista on keytynyt albiti, sten biotiti ja todennäköisesti lähes samanaikaisesti kloriti, kvartsi ja viimeisinä karbonaatti ja fluoriti, Karbonaateista on määrätty sekä kalsiti että sideriti. Albiti ja fluoriti ovat harvinaisia ja vain satunnaisesti tavattavia mineraaleja, Lisäksi on tavattu joku hippu scheelitiä.

- 2 3 Kvartsi sisältää yleisesti neste- ja kaasusulkeumia sekä paikoin pieniä rutiilineulasia. Kloriti lienee lähinnä prokloritia. Biotiti on vaaleaa. Myös malmimineraalikoostumukseltaan Lähdekorven malmi on sangen yksinkertainen. Kuparikiisu ja magneettikiisu ovat päämalmimineraal. Sinkki älkettä tavataan lähes kaikkialla ja paikoin se on myös vallseva mineraali. Malmio I :ssä kuuluu myös pyriti päämalmimineraaleihin. Satunnaisesti ja lähinnä vain malmio I :ssä on todettu lyijyhohdetta. Rutiilineulasia tavataan yleisesti. Mikroskooppisissa määrin on tavattu mackinawitia % kubanitia, fahlerziä ja arseenikiisua. Malmimineraal esiintyvät joko pirotteena tai breksiamalmina. Pirotetyyppisessä malmissa voivat malmimineraal muodostaa myös pieniä toisistaan erillään olevia liuskeisuuden suuntaisia linssejä. M a g n e e t t i k i i s u on Lähdekorven malmin yleisin malmimineraali ja sä tavataankin kaikkialla. Se sisältää vain ertäin harvoin pentlanditisuotautumia ja sen on todettu mikroanalysaattorilla analysoaessa olevan sangen puhdasta rautasulfidia. Malmio I :n magneettikiisu on rautarikkaampaa kuin malmio II :n taulukko 1, Mua säännönmukaisuuksia magneettikiisun koostumuksen vaihteluissa ei ole havatu,

- 2 4 Taulukko Magneettikiisun Fel_ xs 1 koostumuksia, Määrännyt J. Siivola mikroanalysaattorilla. M a l m i o I M a l m i o II l - x R 25/37,00 m 0,918 R 41/21,20 m 0,892 R 25/39,95 m 0,948 R 17/147,75 m 0.902 R 17/169,70 m 0.911 R 17/172,90 m 0,896 R 24/275,30 m 0.885 R 19/217,30 m 0,886 R 21/209,30 m 0,892 R 23/75.50 m 0.903 R 48/76,70 m 0.853 R 50/210.15 m 0,855 R 38/196.00 m 0,837 R 28/190.30 m 0.903 K u p a r i k i i s u on yleensä suotautumista vapaata ja sisältää vain aniharvoin k u b a n i i t t i- ja sinkkivälkesuotautumia, Paikoin kuparikiisussa on vielä joakin, korkeintaan muutaman sadasosa mm :n puisia m a c k i n a- w i i t t ineulasia. Ne saattavat olla myös suotautumia, Kuparikiisu syrjäyttää rutiilia, magneettikiisua, sinkkivälkettä ja pyritiä. S i n k k i v ä 1 k e on yleensä suotautumista vapaata. Paikoin on siinä kuenkin hiukan kuparikiisu- ja/tai magneettikiisusuotautumia. Sinkkivälke syrjäyttää magneettikiisua.

2 5 Si nkkivälkkeen koostumuksessa havaaan vaihtelua, Niinpä malmio I :n sinkkivälkkeiden Ga $ In ja Sn poisuuksien keskiarvot (Ga = 23 ppm, In = 20 ppm ja Sn = 56 ppm) ovat malmio II :n vastaavia poisuuksia suuremmat (Ga = 8 ppm $ In = 11 ppm ja Sn = 18 ppm), taulukko 2. Malmio II :n sinkkivälkkeiden rautapoisuudet ovat puolestaan malmio I :n sinkkivälkkeiden rautapoisuuksia keskimäärin suuremmat $ joskin erot ovat melko pieniä, Merkille pantavaa Lähdekorven malmin sinkkivälkkeiden koostumuksia tar :asteltaessa on vielä se $ että Cd- ja Ga-poisuudet ovat mineralisouneen vyöhykkeen länsilaidalla yleensä suuremmat kuin sen keskellä ja älaidalla $ taulukko 2 Taulukko 2. Lähdekorven malmin sinkkivälkkeiden koostumuksia. Tulokset on esetty niin $ että samassa profiilissa vasemmalla olevat edustavat läntisintä näytettä. Fe ja Zn on analysoinut B. Saltikoff mikroanalysaattorilla. ja Cd, Ga % In ja Sn R. Danielson spektrografilla. Hg ja Ge ei näytteistä otetuissa spektreissä todettu. M a l m i o I x = 28.950 R 25 40.05 m 48,35 m Fe 7,2 % 7,3 Zn 58 % 58 % Cd 0,38 % 0,34 % Ga 48 ppm 14 ppm In ti 5 12 Sn 70 58

26 x = 28,900 R 32 51.65 m 54.05 m 56,90 m Fe 7.2 % 6.9 % 6,7 % Zn 58 6 % 59,1 % 58,7 % Cd 0,27 % 0,24 % 0,17 % Ga 20 ppm 19 ppm 10 ppm In 31 8 H 8 H Sn 10 31 100 x = 28,850 R 36 123,05 m 129,30 m 137,55 m Fe 7,3 % 7,3 % 7.3 % Zn 58 % 58,5 % 58,7 % Cd 0,16 % 0.24 % 0,20 % G 28 ppm 40 ppm 10 ppm In 10 14 5 Sn 1.10 18 of 67 x = 28,800 R 355 112,35 m Fe % Zn 58 % Cd 0,22 % Ca 16 ppm In Sn 90 39 H tt

2 7 M a l m i o II x = 28,550 R 41 18.60 m 21,00 m Fe 7.3 % 7.0 % Zn 58 % 58,7 % Cd 0.21 % 0.16 % Ga 8 ppm 5 ppm In 11 12 Sn 19 19 x = 28.500 R 15 R 54 38.60 m 37.40 m Fe 6,5 % 6,7 % Zn 58 % 57,8 % Cd 0,15 Ga L 5 ppm In 45 Sn 4 10 ft x = 28,450 R 14 R 12 R 10 10.55 m 154.15 m 116,65 m Fe 7.4 % 8,3 % 6,4 % Zn 58,7 % 56.7 % 59.7 % Cd 0.35 % 0.23 % 0.07 % Ga { 5 ppm 6 ppm 5 ppm In < 5 tt 26 ft ", 5 ft S n 10 19 ti 3 3

28. x = 28,400 R 16 R 357 116.95 m 82,70 m Fe 7,7 % 6,7 % Zn 58 % 58 % Cd 0.27 % 0,27 Ca 30 PPM 5 ppm In 18 n 13 Sn 21 10 x = 28,350 R 43 109.95 m Fe 8.1 Zn 57 Cd 0,32 % Ga 6 PPM In 10 tt Sn 10 n x = 28,100 R 28 189,55 m 192,10 m Fe 6,7 % 6,8 % Zn 58 ö 59,4 Cd 0.25 % Ga 8 ppm In 15 n Sn 29 tt

29 - x = 28.000 R 373 R 365 266,70 m 203.95 m Fe 7.3 % 7 $ Zn 57.8 % 58 % Cd 0.24 % 0.23 % Ca 5 ppm 5 ppm In 5 " 8 " Sn 24 11 19 n x = 27.900 R 376 251,40 m Fe 7,6 % Zn 57,5 Cd 0.40 % Ga 13 ppm In 13 if Sn 10 tt P y r i i t t i on malmio I :ssä paikoin päämalmimineraali. Se esiintyy tällöin muutaman mm :n läpimtaisina, useimmen hieman pyöreähköinä keinä. Suuremmissa keissä on usein sinkkivälke- ja harvemmin magneettikiisusulkeu.mia. Rikkikiisukeet voivat olla myös murtunea, Raot ovat voineet täyttyä harmemineraaleilla ja kuparikiisulla. Malmio Il :ssa pyritiä tavataan paikoin siellä täällä olevina pieninä keinä taikka sten myös magneettikiisun muuttumistuloksena, Pyriti on puhdasta rautasulfiidia mikroanalysaattorilla analys oaessa,

- 3 0 L y i j y h o h d e on myös pääasiassa malmio I :een kuuluva mineraali. Se on siellä kuparikiisun lailla magneettikiisu-, sinkkivälke- ja pyritikeiden sekä -rakeiden välissä. Lyijyhohde on mikroanalysaattorulosten mukaan sangen puhdasta lyijysulfidia. Se ei myöskään sisällä yleensä suotautumia sillä vain yhdessä rakeessa on havatu pieni f a h 1 e r z- suotautuma. A r s e e n i k i i s u a on tavattu vain muutama kide, Eri malmimineraali en k i t e y t y m i s j ä r j e s t y s on mikroskooppihavaintojen mukaan seuraava : ensiksi on keytynyt magneettikiisu, sten sinkkivälke ja tämän jälkeen pyriti. Pyriin keytymisen jälkeen on voinut olla liikuntoja ja viimeksi ovat keytyneet kuparikiisu ja lyijyhohde. MALMIARVI0 Lähdekorven kupariesiintymän malmiarvio perustuu 88 poranreikään sekä 21 malmin poikki kaivettuun tutkimuskaivantoon. Lukuunottamatta välejä x = 6928,650 ja x = 6928,550, joissa on 25 m profiiliväl, Lähdekorven malmi on kairattu 50 m profiilivälein. Kairaussydämistä saadut kupari poisuudet on yhdistetty 0.3-0.7 % Cu, 0,7-1,0 % Cu ja > 1 % Cu sisältäviin luokkiin, joiden perusteella on rajoettu oheisissa leikkauksissa esetyt malmilaatat, Käytännöllisesti katsoen jokaisesta analyysivälistä on määrätty myös tiheys. Lähdekorven kuparimalmin voidaan arvioida sisältävän 3 miljoonaa tonnia kuparimalmia, jonka keskipoisuus on 1.2 % kupu_ ria, kun huomioidaan pelkät malmilaatat A $ B, C jne. Jos

huomioidaan lisäksi laattojen välinen heikkopirotteinen osa, saadaan ainakin 4 miljoonaa tonnia 1 % kuparimalmia. Malmiarvion ovat tehneet maister B, Saltikoff ja J. Pekkarinen, VALTAUKSET Geologisella tutkimuslaoksella on valtauskirjat seuraaviin valtausalueisiin : Hammaslahti 1, joka on voimassa 21, 5.1974 saakka ja Hammaslahti 2-3, jotka ovat voimassa 9,4,1975 saakka, Valtausalueiden sijainti ja rajat ilmenevät liteenä olevista kartoista (lie 1), Otaniemessä 17 päivänä joulukuuta 1970 Geologi ' 9,- ZZZ4~~ 9 Lauri Hyv" inen

- 3 2 Lieluettelo Lie 1 Valtausaluekartat 1 :10 000 M M 06.1/Pys-69/1 06,1/4241 01 B/-70/1 Paljastumien ja tutkimuskaivantojen sijaintikartta 1 :1 000 M 51/4241 01_B 09/70 Tutkimuskaivantojen analyys M 51/Pys-69/Tutk,kaiv. N :o 1 M 51/4241 01 B 09/70/Tutk,kaiv. N :o 2 M 51/Pys-69/Tutk.kaiv. N :o 5 M 51/4241 01 B 09/70/Tutk.kaiv. N :o 6 - tt - - tt 10 11 12 - - - If 13 W It - - W 14 It - 11-15 16 II tt It 17 ti " It 18 - ft - I1 19 - It - - It " 2 0 - " - - - " 21 n / Paljastuma

- 3 3 - Poranreikien sijaintikartta 1 :2 000 M 52.4/4241 01/70/1 Vaakatasot 1 :1 000 M 52,2/4241/-70/Z 50 - n /Z 100 't - /Z 150 - if - /Z 200 - /Z 250 Pystyleikkaukset 1 :1 000 Leikkaus 6927,850 : M 52/424170/388,389,381,398,395,392 -"- -"- 900 : -"- /367,376,379,387 -"- -"- 950 : -"- /380 $ 84 -"- 6928,000 : -"- /356,365,368,373 -"- -"- 050 : -"- /369,375,378,385,386 -"- -"- 100 : -"- /28,38,42,382 -"- -"- 150 : -"- /49,50,360,363,390 200 : -"- /22,44,362,383 -"- -"- 250 : -"- /34,45,48,51,358 "- "- 300 : /18,20,21,23,37,52 -"- -"- 350 : -"- /33,39,43,47,53 "- -"- 400 : -"- /16,17,19,24,3.57,146 ".- -"- 450 : -"- /10,12,13,14,16,144 -"- -"- 500 : -"- /9,15,54,M3 "- -"- 550 : -"- /7,8,11,41,M2.."- -"- 575-6 -".. /372 0 M7 -"- -"- 600 : -"- /371,M13 -"- -"- 620 : -"- /1,2,M14

- 3 4 - Leikkaus 6928.650 : M 52/4241/-70/3,370,374,M15 _tt - - n - - tt t _tt_ tt n "- 700 : -"-. 750, 800 : 850 : 900 : 950 : 000 : 6927 850 : -"- 900 : 950 : 6928.000 : "- 050 : -"- 100 : "- 150 : 200 : 250 : 300 : 350 : 400 : -"- 450 : -"- 500 550 : 575 : -"- 600 : 620 : 650 : -'i- 700 : 750 : - n - - n_ - tt - - tt - -tt - /4,364,366 /361 /355,359 /35,36 /32,40,391 /25,26,M1 /30,M19 /381,388,389,392,395,398/A /367,376,379,387/A /380,384/A /356,365,368,373/A /369,375,378,385,386/A /28,38,42,382/A /49,50,360,363,390/A /22,44,362,383/A /34,45,48,51,358/A /18,20,21,23,37,52/A /33,39,43,47,53/A /16,17,19,24,357,M6/A /10,12,13,14,46,M4/A /9,15,54,M3/A /7,8,11,41,M2/A /372 0 M7 /371,M13/A /1,2,M14/A /3,370,374,M15/A /4,364,366/A /361/A

-- 3 5 Leikkaus 6928.800 : M 52/4241/-70/355 $ 59/A - ft - - n - 850 : /35,36/A - - 900 : It /32 y 40,391/A 9 50 : - - /25,26,M1/A -tt- 6929.000 : /30,M19/A Syväkairausprofiil M M M M 52/Pys-68/5,6 52/Pys-69/27 52/Pys-69/29 52/Pys-69/31 M 52/4241/-70/393,377 M 52/4241/-70/394 M 52/4241/-70/396 M 52/4241/-70/397 M 52/4241/-70/400,399 Lii te Poransydänraport M 52/Pys-67/1 M 52 / Pys-6 8/ 2-6 M 52/Pys-69/7-54 M 52/4241/-70/355-400